1 SYTA-malli SOSIAALISEN YRITYKSEN / YHTEISÖN TOIMINNAN ANALYSOINTI Ylä-Savon työllisyysohjelman 2005-2010 arviointi
2 SYTA-malli Ylä-Savon sosiaalisen työllistämisen vaikuttavuuden simulointi Perustiedot Seuraavassa on esitetty simulaatio Ylä-Savossa sosiaaliseen työllistämiseen kohdennettujen resurssien vaikutuksista. Simulaatio on toteutettu käyttämällä pohjana sosiaalisin perustein työllistävän organisaation toteutuneita lukuja ja muodostamalla sen perusteella arvio siitä mitkä panosten taloudelliset vaikutukset olisivat olleet. Nimi Ylä-Savon työllisyysohjelma 2005 2010. Laskennan lähdemateriaali Tässä tarkastelussa on lähdemateriaalina ollut Ylä-Savon sosiaaliseen työllistämiseen kohdennetut julkiset rahoitukset, työllistäneiden organisaatioiden myyntituotot sekä toimintaan osallistuneiden henkilöiden määrät v. 2004. Organisaatiot ovat seuraavat: - Iisalmen nuorisotuki ry:n Kehypajat, Iisalmi ja Vieremä - Monitaitoiset ry:n työpaja, Pielavesi - Sonkajärven Nuorison Tuki ry:n työpaja, Sonkajärvi - Kiuruveden kaupungin nuorisotoimen työpaja, Kiuruvesi - Iisalmen kaupungin hallinnoima työkeskus Salmituote, Iisalmi - Kiuruveden kaupungin hallinnoima työkeskus TEKA-tuote, Kiuruvesi Lähdemateriaalin perusteella rahoitus on muodostunut seuraavasti: - Kuntarahoitusosuudet kokonaisuudessaan 1 673 200 - Valtio (TM, OPM ), RAY 865 000 - Tuotannon liikevaihto 2 065 500 Toiminnassa mukana olleet henkilöstöt: - Valmentajat 74 hlöä - Valmentautujat 608 hlöä Toiminnan taloudellinen tulos Simuloinnin taloudellista tulosta on arvioitu yhteiskunnan näkökulmasta. Eli, mikä on yhteiskunnan saama hyöty toimintaan osoitetusta resurssista (rahoituksesta) verrattuna siihen vaihtoehtoiseen tilanteeseen jossa tarkasteltavaa toimintaa ei olisi lainkaan ollut. Tässä esitetty tulos on suuntaa antava. Todennäköiset virheet aiheutuvat seuraavista seikoista: - Kuntarahoitusosuus on varsin pieni. Osallistujaa kohden laskettu kustannus on yli 10 % pienempi kuin mitä vertailukohteessa käytetty kustannus / osallistuja. Tästä syystä ilmeisesti kaikki työllistämisen kustannukset eivät ole kohdistuneet suoraan em. organisaatioille. - Valmentautujarakenne ja heidän tuentarpeensa poikkeavat eri organisaatioissa ja eri alueilla toisistaan eikä varsinaista keskiarvoa ole olemassa. - Käytetyt valmennusmenetelmät ja toimintaperiaatteet poikkeavat toisistaan joten myös sillä on vaikutusta sosiaalisten yhteisöjen kustannusrakenteisiin.
3 SYTA-malli Edellä luetelluista huolimatta seuraavassa esitettyä tulosta voidaan pitää suuntaa antavana silloin kun mietitään sosiaalisin perustein tapahtuvan työllistämisen tarvetta ja kehittämistä alueella. Simulaatio 2 500 000 2 000 000 1 500 000 1 000 000 500 000 0-500 000-1 000 000-1 500 000-2 000 000-2 500 000-3 000 000 1 Panos Myynti Ostot Organisaatio Palautuva/ kunta Palautuva / valtio Palautuva / yks. Ammattiyhdistys Nettotulot Vaihtoehto Panos Palautuva / kunta Palautuva / valtio Palautuva / yks. Ammattiyhdistys Nettotulo Toteutuma / 1000 Vaihtoehto / 1000 Bruttopanos 2538 Bruttokustannus 2082 Myynti 2066 Yksityissektori 1240 Organisaatio 133 Palautuvat / kunta 843 Palautuvat / kunta 296 Palautuvat / valtio 155 Palautuvat / valtio 113 Palautuva yks (TEL ym.) 345 Palautuva /yks (TEL, ym.) 318 Ammattiyhdistys 32 Ammattiyhdistys 24 Nettopalkat 1856 Nettotulo 1427 Nettokustannukset ja lisäpanos / 1000 Toiminnasta aiheutunut nettokustannus 1540 Vaihtoehtoinen nettokustannus 1673 Toiminnan aiheuttama lisäpanos - 134
4 SYTA-malli Simuloinnissa käytettyjen tunnuslukujen sisällöt. Toteutumalaskenta - Bruttokustannukset: Julkisen sektorin (valtio, kunta, muut julkiset rahoittajat), organisaation toimintaan tutkitulla ajanjaksolla, panostama bruttorahamäärä. - Kokonaismyynti: Organisaation em. jaksolla laskuttaman myynnin arvo. - Yksityissektori: Vapailta markkinoilta ostettujen palvelujen ja tuotteiden arvo. - Organisaatio: Organisaation käyttöön jäänyt osa kokonaistulovirrasta (poistot + varastonarvon muutos + omaan käyttöön valmistus + varaukset). - Palautuvat / kunta: Kuntaorganisaatiolle tai kunnan hallitsemille laitoksille organisaation toiminnan kautta veroina ja maksuina palautuva rahamäärä. - Palautuvat / valtio: Valtiolle em. toiminnasta veroina ja veroluonteisina maksuina palautuva rahamäärä. - Palautuvat / yksityinen: Eläkevakuuttajille toiminnasta ohjautuva työeläkemaksut ja vakuutusyhtiöille maksetut tapaturma ym. vakuutusmaksut. - Ammattiyhdistys: Palkoista perittävät Ay-jäsenmaksut. - Nettopalkat: Työntekijöille organisaation maksamat nettoansiot (nettopalkat + verottomat korvaukset). Vaihtoehtolaskenta - Bruttokustannukset: Henkilöstön vaihtoehtoisen tilanteen aiheuttamat välittömät bruttokustannukset yhteiskunnalle. - Palautuvat / kunta. Vaihtoehtoisista kustannuksista kuntasektorille palautuvat rahavirrat. - Palautuvat / valtio: Vaihtoehtoisista kustannuksista valtiolle palautuvat rahavirrat. - Palautuvat / yksityinen: Eläkevakuuttajille toiminnasta ohjautuva työeläkemaksut ja vakuutusyhtiöille maksetut tapaturma ym. vakuutusmaksut. - Ammattiyhdistys: Palkoista perittävät Ay-jäsenmaksut ja maksetut ansiosidonnaiset päivärahat. - Nettotulo: Vaihtoehtoiset nettotulot (pääasialliset toimeentulot + sosiaaliset tulonsiirrot). Vertailu toteutuman ja vaihtoehtotilanteen välillä - Toteutunut nettokustannus: Toteutuneet bruttokustannukset yhteiskunnalle palautumat / kunta palautumat / valtio. - Vaihtoehtoinen nettokustannus: Vaihtoehtotilanteen bruttokustannukset vaihtoehtoiset palautuvat / kunta vaihtoehtoiset palautuvat / valtio. - Toiminnan aiheuttama lisäpanos: Toteutuneen nettokustannuksen ja vaihtoehtoisen nettokustannuksen erotus (voi olla joko + tai merkkinen) Simuloidun tilanteen tulkinta. Annetuilla arvoilla ja oletetulla keskimääräisellä asiakaskunnalla tehdyn simuloinnin tulos on että yhteiskunnan näkökulmasta toiminta olisi tuottanut säästöjä vaihtoehtoiseen tilanteeseen verrattuna. Tätä näkemystä tukee myynnin suhteellisen suuri osuus kokonaisrahoituksesta. Vaikka lähtötiedoissa ei ollut mahdollisuus tarkastella toiminnassa olleiden valmentautujien vaihtoehtoista tilannetta suoraan, kuvaa mallina käytetyn organisaation valmentautujarakenne yleistä sosiaalisen yhteisön valmentautuja kantaa.
5 SYTA-malli Ylä-Savon työllisyysohjelman tutkiminen edellä kuvatun tuloksen valossa Seuraavassa on tarkasteltu työllisyysohjelman eri kohtia peilaten sitä edellä kuvattujen organisaatioiden toimintaan ja niiden toiminnan kehittämiseen. Tulkinta etenee ohjelmasta poikkeavassa järjestyksessä. Tällä halutaan korostaa toimijoiden osuutta työllisyysohjelman toteuttamisessa. 4.4 Kumppanuustoimijoiden verkosto Tarkasteltaessa toimintalinjan laadullisia tavoitteita kiinnittyy huomio seuraaviin seikkoihin. - Kohdassa 4.4.1 on tavoite selvittää työtoimintaorganisaatioiden yhdistäminen Ylä- Savossa. Samalla toimialalla (työvalmennus, -kuntoutus) toimivien organisaatioiden yhdistämisellä on saavutettavissa erilaisia synergiaetuja sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Samalla tosin voidaan menettää joitakin pienehkön organisaation joustavuuden antamia etuja. Tästä syystä yksiköiden yhdistäminen ei voi olla itsetarkoitus, vaan sen on perustuttava selkeästi havaittaviin etuihin joko toiminnan monipuolistamisen, tuotannon kehittämisen, koulutuksen ja sitä kautta ammattimaisuuden kasvamisen tai jonkin muun seikan vuoksi. - Työpajojen työtoiminnan ohjauksen (valmennuksen) kehittäminen tuotteeksi, tai tuotteiksi, on käytännössä pakollinen työ kun toiminta muuttuu tilaaja tuottaja pohjalle. Tuotteistaminen on myös edellytys että työvoimahallinto pystyy ostamaan näiden yksiköiden palveluja. Tämä tuotteistus kannattaa toteuttaa samaan aikaan ja samalla tavoin kaikkien palvelua tuottavien yksiköiden kohdalla. Tästä syystä kohdassa 4.4.1 mainittujen organisaatioiden kiinteä yhteistyö on välttämätöntä. Kun tarkastellaan toimintalinjalle asetettuja määrällisiä (euro) tavoitteita ja peilataan niiden vaikutusta ennakoitavaan kuntarahoitukseen, muutos nykyiseen on erittäin merkittävä. Positioittain tarkasteltuna se merkitsee sitä että: - Tuotannon myynti pysyy nykyisellä tasollaan. Tämä taso on kohtuullinen huomioon ottaen se että toiminnassa on mukana nuorten työpajatoimintaa harjoittavia organisaatioita joiden mahdollisuudet tuotannon tekemiseen on rajatut. - Ostopalveluiden osuuden nostaminen 20 %:sta 50 %:iin edellyttää valmennuspalveluiden hyvää tuotteistamista ja näiden palvelujen myymistä eri tilaajille. Käytännössä tämä myös tarkoittaa työvoimahallinnon kasvavaa roolia palvelujen ostajana. - Hankerahoituksen pienentäminen 20 %:sta 10 %:iin on positiivinen viesti. Tämän kohdan onnistuminen tarkoittaa samalla sitä että toiminta on saavuttanut vakiintuneemman tason ja siten muodostaa aidosti palvelukokonaisuuden joka on tarkoitettu tietyille asiakasryhmille. - Toiminta-avustusten osuuden pieneneminen 10 % tarkoittaa sitä että kuntien osalle ei vyörytetä osoitteetonta kustannusta, vaan kunnat näkevät, ostopalvelujen kautta, entistä tarkemmin mitä ne rahallaan saavat. Kaikkiaan esitetyt tavoitteet tarkoittavat kuntasektorin näkökulmasta sitä että toiminnan läpinäkyvyys paranee. Samalla se tarkoittaa myös sitä että ostopalvelujen avulla työvoimahallinnon osuus toiminnan kokonaisrahoituksesta kasvaa ja on odotettavissa että kuntien suhteellinen osuus pienenee jonkin verran.
6 SYTA-malli Nämä tavoitteet konkretisoivat kohdassa 4.4.1 mainittujen kehittämistavoitteiden vaikutuksia ja myös sitä että ilman kehittämistoimintoja ei myöskään määrällisiä tavoitteita voida saavuttaa. Kohdassa 4.4.2 nimetty Työtoiminnan kehittäminen valtakunnallisessa vertaiskehittämisen verkossa tarkoittaa käytännössä toimijoiden toteuttaman valmennustoiminnan sisällön ja ammattimaisuuden kehittämistä, mikä on jo osin mainittu kohdan 4.4.1 tuotteistamisessa. 4.3 Rakenteellinen työttömyys Työvoiman yhteispalvelupisteen jatkuvuuden turvaaminen. Hyvin toimiva työvoiman palvelupiste tai yhteispalvelupiste on oleellinen toimija, työllistävien organisaatioiden ohella, vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien työllistämisessä. Kuntoutusprosessien toteuttamisessa, työpaikkojen ja varsinkin sellaisten työpaikkojen joita haetaan jotenkin työrajoitteisille henkilöille, on toimivalla työvoiman yhteispalvelupisteellä tai työvoiman palvelukeskuksella keskeinen toimijan rooli. Yhteispalvelupiste / työvoiman palvelukeskus sosiaalisin perustein työllistävät organisaatiot muodostavat luonnollisen palvelujen tilaaja tuottaja parin jonka yhteistyö on saatava toimimaan hyvin. Tästä näkökulmasta osiolle asetetut tavoitteet on oikein asetettu. Ylä-Savon yhteisen työllisyyshankkeen toteuttaminen Kun tämän osion tavoitteita tarkastellaan kohdan 4.4.1 valossa, nähdään näiden toimenpiteiden välillä oleva yhteys. Mikäli toimijaorganisaatioita yhdistetään tai niiden yhteistyötä tiivistetään muutoin, edellyttää se myös sitä että koko aluetta käsitellään myös hanketasolla yhtenäisesti. Tällöin yhden (suuren) hankkeen mahdollisuudet tuottaa vaikuttavuutta voisi olla parempi kuin usean pienen, vaikkakin pienillä täsmähankkeilla on voitu ja voitaisiin vaikuttaa kunkin organisaation akuuttiin kehittämistarpeeseen. Tavoitteissa olevat työllisyystoimijoiden tarpeiden huomioiminen on avainasemassa kun toimenpiteen vaikuttavuutta ja sen mittaamista suunnitellaan. Elleivät toimijat näe omaan toimintaansa vaikuttavia hankkeen osatekijöitä selkeästi ja pysty toteamaan niiden etuja omassa toiminnassaan, ei sitoutumista toimintaan muodostu riittävästi. Tavoite työllisyystoimijoiden keskinäisvastuun, toimenkuvan ja koordinoinnin selvittäminen tulee toteuttaa kohdassa 4.4.1 samalla kun organisaatioiden yhteistyötä ja mahdollista yhdistämistä suunnitellaan. Myös tässä vaiheessa toimijoiden (organisaatioiden) suunnitelmia ja toiveita on syytä kuunnella. Sosiaalisen yritystoiminnan toimintamahdollisuuksien ja markkinaehtojen selvittäminen. Tarve sosiaalisille yrityksille on selkeästi olemassa ja korostuu kun ajatellaan kohdassa 4.4.1 mainittujen organisaatioiden läpivirtauksen toteutumista. Näissä organisaatioissa tapahtuvalle kuntouttamisprosessille on luonnollinen jatke joko työllistyminen avoimille työmarkkinoille tai sosiaaliseen yritykseen. Jotta tällaista polkua voidaan ajatella, se edellyttää toimivia sosiaalisia yrityksiä joiden perustaminen ja elinkelpoiseksi saattaminen on vähintään yhtä vaikeaa kuin ns. normaali yrittäminen. Osion suunnitteluvaihe tarkoitus aloittaa v. 2009, kuitenkin tässäkin asiassa kannattaa pitää tuntosarvet ulkona, koska työministeriön toimesta ollaan tarkastelemassa sekä sosiaalisen yritysten lainsäädäntöä että sen toimivuutta ja lisäksi mahdollisuus käynnistää
7 SYTA-malli sosiaalinen yritys jonkin toimivan yrityksen pohjalta voi tulla mahdolliseksi milloin tahansa. 4.2 Nuorisotyöttömyys Nuorisotyöttömyyden ongelmien ratkaisuissa kiinnittyy huomio siihen että avaintoimijoiksi ei ole otettu yhtään alueella toimivaa työpajaa tai kehitteillä olevaa seudullista työpajatoimijaa joka kuitenkin on toteutuessaan merkittävä toimija nuorten asiakasryhmässä. Pajaorganisaatiot ovat keskeisiä toimijoita kun ajatellaan sitä tukea mitä ammattiopiskelujen keskeyttäjien riskiryhmille tulisi tarjota. Ammattioppilaitoksissa ei ole yleensä riittävää yksilövalmennusresurssia (kuraattorien / oppilaan ohjaajien määrä tarpeeseen nähden liian pieni) mitä syrjäytymisuhan alla oleva nuori tarvitsee. Työpajat ovat näissä tapauksissa pystyneet tarjoamaan sitä tukea mitä tässä kasvuvaiheessa olevat nuoret tarvitsevat. Työpajojen ja oppilaitosten yhteistyöllä on todennäköisesti saavutettavissa näiden nuorten kohdalla parhaat tulokset. Se suuri osa nuorista joilla ongelmia ei ole, pystyy hyödyntämään normaalin keskiasteen antaman ammattiopetuksen ja siirtymään työelämän palvelukseen normaalien kanavien avulla. Tietysti näidenkin nuorten osalla kannattaa toteuttaa ohjelmassa esitettyjä aktiviteetteja jotta seutukunnan työllistävät yritykset saavat tarvitsemaansa ammattikoulutettua työvoimaa. Sinällään osiossa esitetyt tavoitteet ovat oikeita, nuoret tarvitsevat sekä ammatillista koulutusta että myös ymmärrystä siitä mitä työmarkkinoilla oleminen merkitsee. 4.1 Seudullinen työllisyyspolitiikka Tarkasteltaessa tämän toiminnan laadullisia tavoitteita voidaan todeta siinä olevan ne keskeiset elementit jotka tarvitaan työllistämisen laadun ja myös määrän kehittämisessä. Kun työllisyysohjelmatyö on pitkäjänteistä pystyvät myös toimijat näkemään sen toiminnan vaikuttavuuden omaan toimintaansa ja kehittämään toimintaa sen mukaisesti. Kunnallisen rahoituksen kustannustehokkuuden lisäys nähdäkseni edellyttää toimijoilta tuotteistamista ja toiminnan muuttamista tilaaja tuottaja -mallin suuntaan. Tämä myös tukee työllisyyden hoidon rahoituspohjan laajentamisessa kun tuotteistettuja palveluja voidaan kohdentaa mm. työvoimahallinnon ja Kelan tarpeiden mukaan. Tässä kohden on muistettava että paras rahoituspohjan laajeneminen tapahtuu kuitenkin sillä että toimijoiden mahdollisuudet alihankintojen / valmistuksen kautta hankittuun omaan rahoitusosuuteen pidetään hyvinä. Seudullinen työllisyyspolitiikka ja työllisyysaktivaattori tarvitaan toteuttamaan ja edistämän eri toimenpiteiden toteutumista. Politiikka luo ne toimintaedellytykset joiden mukaisesti toimintaa toteutetaan ja aktivaattorin tehtävään kuuluu kivireen vetäminen kaikilla sen eri osa-alueilla. Yhteenveto Kuten alussa todettiin tarkastelu on toteutettu tietoisesti eri järjestyksessä kuin mitä se Ylä-Savon työllisyysohjelmassa on esitetty. Tällä on haluttu korostaa sitä että ohjelman toteuttamisen onnistuminen riippuu viimekädessä siitä kuinka hyvin Ylä-Savon seutukunnan toimijat onnistuvat omassa, toiminta-ajatuksensa mukaisessa, työssään. Tämä tarkoittaa niin vapailla markkinoilla toimivia yrityksiä kuin sosiaalisin perustein toimivia yrityksiä ja yhteisöjä julkishallintoa tässä yhteydessä lainkaan unohtamatta. Mikäli toimijoiden toimintaedellytykset reaaliarjessa ovat hyvät ja toiminnan oikeansuuntaiseen kehittämiseen on panostettu, toteutuvat myös ylätason työllistämistavoitteet. Eli vaikka ohjelmassa on huomioitu toimijoiden osuus, ei niiden osuutta kui-
8 SYTA-malli tenkaan voi koskaan liikaa korostaa. Hyväkuntoisten toimijoiden sijoittuminen alueelle tukee myös kuntien mahdollisuuksia reagoida mahdollisiin työllistämisen olosuhteissa tapahtuviin muutoksiin, kuten esim. työmarkkinatuki uudistukseen ja sen vaikutus kuntatalouteen. Jos palataan vielä kohdan 4.4 tuotannollinen työtoiminta ja työvalmennus sekä sen määrällisten tavoitteiden euroihin. Muutostavoitteet ovat kovat, se edellyttää onnistumista tämän suunnitelman monessa eri kohdassa. Mutta jos ajatellaan vaihtoehtoista tilannetta ja jätetään kehittämistoimenpiteet tekemättä, on tilanne mahdollisesti huonompi. Tällä saralla tekemättä jättäminen tai aikataulun lykkääminen ei suinkaan paranna tilannetta vaan jo tilanteen ennallaan pitäminen vaatii työtä. Parantaminen vaatii paljon työtä, mutta tästä on hyvä aloittaa. Kajaanissa 14.11.2005