PÄÄKAUPUNKISEUDUN RUOTSINKIELISET PALVELUT Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta Työryhmä 14

PÄÄKAUPUNKISEUDUN RUOTSINKIELISET PALVELUT Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta Työryhmä 14

2 Sisältö 1 Työryhmän tehtävä.. 2 2 Pääkaupunkiseudun visio 3 3 Ehdotukset pääkaupunkiseudun ruotsinkielisten palvelujen kehittämiseksi 3 4 Raportti pääkaupunkiseudun ruotsinkielisestä väestöstä ja omakielisten palvelujen kehittämistä koskevista perusteluista 7 Pääkaupunkiseudun ruotsinkielisen väestön määrä ja sijainti.. 8 Pääkaupunkiseutu selkeästi kaksikielinen. 9 Palveluja ruotsiksi kuntarajat ylittävä strategia ja toimenpideohjelma. 10 Ruotsinkielinen palvelunumero... 11 Ruotsinkielisiä palveluja koskeva päätöksenteko. 12 Ruotsinkielisiä huoneita lapsille ja nuorille.. 13 Ruotsinkielisiä palveluja erityisryhmille... 14 Sosiaali- ja terveyspalvelut lähelle käyttäjää 14 Henkilöstön rekrytointi ja kielenkäyttölisä 15 5 Pääkaupunkiseudun asukaskyselyn tulokset (ks. ruotsinkielinen julkaisu, kohta 5, s. 18) Liitteet 1-7 (ks. ruotsinkielinen julkaisu)

3 1 Työryhmän tehtävä Työryhmän tehtävänä oli selvityksen ja kansalaiskyselyn pohjalta laatia ehdotukset pääkaupunkiseudun (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen) ruotsinkielisten palvelujen kehittämiseksi joko kunnan sisäisinä ja/tai kuntarajat ylittävinä. V. 2005 alkanutta työtä varten nimettiin ohjausryhmä, jonka puheenjohtajana toimii Kristina Wikberg (Espoo) ja jäseniksi Christel von Martens,varapuheenjohtaja (Kuntaliitto), Ulf Lindholm (Kuntaliitto), Ellinor Gube (Helsinki), Marianne Mustajoki (Espoo), Susanna Tommila, (Vantaa), Carita Lundin (Sydkustens landskapsförbund r.f.). Työryhmän sihteerinä toimivat Marianne Dingstad (Sydkustens landskapsförbund r.f.) ja Linnea Seppänen, sihteeri (Kuntaliitto). Selvityshenkilöinä toimivat Marianne Mustajoki ja Ulf Lindholm. Marianne Mustajoki on laatinut selvityksen visioineen ja kehittämisehdotuksineen. Ulf Lindholm on vastannut kielellistä laatua koskevan käsikirjan. PKS-neuvottelukunta asetti 9.6.2006 oman työryhmän, nro 14, jatkamaan jo pitkälle edennyttä kehittämishanketta. Sen jäsenet ovat Kristina Wikberg, pj (Espoo), Ilkka- Christian Björklund vpj (Hki), Birgitta Rickman (Hki), Irmelin Lundström (Espoo), Aulis Pitkälä (Vantaa), Johan Aura (Vantaa), Tina Strandberg (Kauniainen), Marianne Mustajoki, siht. (Espoo). Tämän selvityksen perusteella valmistuu lopullinen raportti keväällä 2007. Espoossa tammikuu 2007 Kristina Wikberg sivistystoimenjohtaja Marianne Mustajoki selvityshenkilö

4 2 Pääkaupunkiseudun visio Pääkaupunkiseudun visio: Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupungit toimivat aktiivisesti niin että asuinkunnasta riippumatta on mahdollista saada ruotsinkielisiä palveluja ja asioida. 3 Ehdotukset pääkaupunkiseudun ruotsinkielisten palvelujen kehittämiseksi Asukkaalle 1 Pääkaupunkiseudulla on yhteinen ruotsinkielinen kuntalaispalvelu, joka toimii puhelimitse, yhteispalvelupisteissä ja Internetissä Pääkaupunkiseudun ruotsinkieliselle väestölle tarkoitetun etäpalvelukonseptin kokeileminen aloitetaan vuonna 2007. Nk. Kuuma-kunnille tarjotaan mahdollisuus osallistua kokeiluun. Etäpalveluja koskevat yhteiset toimintalinjaukset tukevat asukkaiden palvelujärjestelmästä saatavaa täysimittaista hyötyä. Luomalla erilaisia etäpalvelukanavia voidaan lisätä kansalaisten omaa aktiivista roolia ja panostusta palvelujärjestelmässä. Henkilöille, joiden Internet-tottumus on puutteellinen tai joilla ei ole tätä varten tarvittavaa teknistä varustusta tai joilla on monimutkaisia kysymyksiä, täytyy turvata palvelujen saavutettavuus puhelimitse tai yhteispalvelupisteissä. Palveluja koskevien yhteisten järjestämisperiaatteiden puute vaikeuttaa pääkaupunkiseudun koko väestön joustavaa yhteispalvelua. Nykyistä vaativampi yhteispalvelu edellyttää pääkaupunkiseudun palvelujen harmonisointia ja yhteispalvelupisteissä työskentelevän henkilöstön laaja-alaisempaa osaamista. Luodaan elektroninen yhteisesittely pääkaupunkiseudun ruotsinkielisestä kulttuuritarjonnasta ja koulutustoiminnasta, nuorisotoiminnasta, urheilutoiminnasta, vapaasta sivistyksestä sekä teknisten asioiden käsittelystä, esimerkiksi rakennuttamiseen liittyvistä muodollisuuksista. Näihin voi myös tutustua Vantaan (Tikkurila), Espoon (Vindängen) ja Helsingin (Luckan) yhteispalvelupisteissä. Kauniaisissa ei ole yhteispalvelupistettä. Ympärivuorokautista virtuaalista konseptia voidaan tehostaa ottamalla käyttöön automaattisesti käännettäviä lomakkeita, joka tarkoittaa, että asiakkaan

5 käyttämä lomakekieli automaattisesti käännetään käsittelijän kielelle ja päätöksen valmistuttua se palautuu asiakkaan äidinkielelle. Pääkaupunkiseudulle suunnitellaan parhaillaan ympärivuorokautista sosiaali- ja kriisipuhelinpäivystystä. Ruotsinkielisten sosiaali- ja kriisiasiakkaiden tarkasta lukumäärästä ei ole tietoa. Asiakkaan äidinkieli voidaan tällä hetkellä tunnistaa vain siinä kunnassa, jonka asiakastietojärjestelmään päivystyspuhelimen vastaajalla on pääsyä tai jos asiakas ilmaisee haluavansa palvelua ruotsiksi. Terveyspalveluja sekä sosiaali- ja kriisipuhelinpalvelua annetaan kahdesta eri numerosta. Asiakaskysely on paljastanut puutteita HUS-alueen terveyspalvelupuhelimen (10023) ruotsinkielisessä palvelussa. Omakielisellä terveyspalvelupuhelimella voitaisiin huomattavasti lisätä puhelimitse annettavien terveyspalvelujen määrää ruotsinkieliselle väestöryhmälle ja täten edistää palvelua tarvitsevien omaa aktiivisuutta.. Kaupunkien palvelujen harmonisointi on tarpeen tulevaisuudessa, jotta asukkaita voidaan nykyistä tehokkaammin palvella yhdestä "pääkaupunkiseutuluukusta". 2 Kuntalainen voi rekisteröityä vapaasti pääkaupunkiseudun sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Koulu ja päivähoito yhdistetään kaupunkikohtaisesti ruotsinkieliseksi hallintoyksiköksi ruotsinkielisen palvelun turvaamiseksi Pääkaupunkiseudun palveluja tulee edelleen järjestää läheisyysperiaatteen mukaisesti, myös ruotsinkieliselle väestölle. Jotta ruotsinkielisten palvelujen kysyntään voidaan vastata, täytyy kaikki ruotsinkielentaitoiset työntekijät valjastaa ruotsinkielisen väestöryhmän käyttöön. Lisäksi voidaan pääkaupunkiseudun asukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen valintamahdollisuuksia parantaa yli kuntarajat ylittävällä vapaalla listautumisella. Kansalaiskysely 2006 osoittaa, että pääkaupunkiseudun ruotsinkielisillä asukkailla on jonkin asteinen valmius liikkua yli kuntarajojen saadakseen palvelua omalla äidinkielellään. Espoon ja Vantaan asukkaat suhtautuvat kuntarajat ylittävään palvelunkäyttöön myönteisemmin kuin Helsingin ja Kauniaisten kuntalaiset. Ruotsinkielisiä palveluja tarjoavilla sosiaali- ja terveyskeskuksilla voi olla profilointietu, joka auttaa houkuttelemaan lisää ruotsinkielisiä asukkaita pääkaupunkisedulle. Tällainen järjestely ei kuitenkaan saa sulkea pois asukkaan oikeutta lähipalveluihin kaikissa yksiköissä. Espoossa (Vantaalla oletettavasti v. 2008 alkaen) työskentelee päivähoito ja koulu saman hallintoyksikön (yhteinen lautakunta) alaisena, jolla tuetaan ja vahvistetaan ruotsinkielisen kulttuuriperinteen jatkumista. Kokemukset osoittavat, että toimintojen yhdistäminen parantaa tilojen käyttöä ja yhteisten opetussuunnitelmien kehittämistä, helpottaa lasten siirtymistä päivähoidosta kouluun ja lisää henkilöstön mahdollisuuksia yhteiseen täydennyskoulutukseen. Yhteinen päätöksenteko auttaa ruotsinkielisen koulupaikkatarpeen ennakointia, joka tällä hetkellä ei perustu ennustetietoon. Keräämällä 0-15-vuotiaiden kokonaisia ikäluokkia voidaan lasten kielellistä kehitystä tukea kokonaisvaltaisesti. Päivähoidon ja koulun yhdistäminen hallinnollisesti auttaa hallitsemaan tulevaa resurssipulaa, mahdollistaa tarvittaessa resurssien uudelleen jaon ja

6 tukee yhteistä suunnittelua. Erityistä tukea tarvitsevat lapset hyötyvät merkittävässä määrin yhdistetystä päivähoidosta ja koulusta. Yhteissuunnittelua tarvitaan erityisesti ruotsinkielisten päivähoitopaikkojen rakentamisessa pääkaupunkiseudun raja-alueilla. Pääkaupunkiseudulla asuu 2012 ennakoinnin mukaan 9 333 ruotsinkielistä lasta, joiden ikä on 0-15 vuotta. Ruotsinkieliset päivähoitolapset voivat vapaasti valita päivähoitonsa koko pääkaupunkiseudulla kotikunnasta riippumatta samalla tavalla kuin valtaväestö. Yhteneväinen hallintorakenne kaikissa kaupungeissa edistää kapupunkien välistä yhteistyötä ja lisää kuntarajat ylittävien toimenpiteiden toteutumista. Madaltunut organisaatio vähensi esimiesten määrää ja lisäsi henkilökuntaa, joka työskentelee ydintehtävissä. Kokeilut osoittavat että myös henkilöstö on tyytyväinen päivähoidon ja koulun yhteishallintoon. Pääkaupunkiseudun ruotsinkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä päivähoidon yhdessä toteuttama kilpailuttaminen antaa nykyistä suurempaa volyymietua. 3 Keskitetään pienen, omakielisistä palveluista erityisen riippuvaisen käyttäjäkunnan sosiaali- ja terveyspalveluja mm. vammaispalvelut, lastensuojelu, mielenterveyspalvelut, päihdepalvelut ja vammaisten opetus Kaupungit aloittavat tällä hetkellä omana palveluna tuotettujen palvelujen, esimerkiksi päihdepalvelujen ja vammaispalvelujen, yhteiskäyttösuunnittelun 2007. Samalla aloitetaan kilpailuttaminen yhteistyö pientä käyttäjämäärää koskevien palvelujen kilpailuttaminen, joiden järjestäminen omana toimintana ei ole kustannustehokasta. Ruotsinkielinen sosiaalityöntekijäryhmä kiertää koko pääkaupunkiseutua hoitamassa kiireellisiä asiakaskäyntejä. Suomenruotsalainen osaamiskeskus toimii sosiaalialan kehittämisen tukena ja ylläpitää ruotsinkielistä sosiaaliasiantuntijarekisteriä. 4 Toimialakohtaisia yhteyshenkilöitä ruotsinkielisten palvelujen tarvitsijoille V. 2007 jokainen kaupunki on nimennyt toimialakohtaiset (kulttuuri, vapaa sivistys, urheilutoiminta, nuorisotoiminta, päivähoito ja koulu, sosiaali- ja terveydenhoito sekä tekninen toimiala) yhdyshenkilöt, jotka vastaavat ruotsinkielisten palvelujen sisäisestä ja toimialojen välisestä koordinoinnista. Yhdyshenkilöiden tehtävänä on lisäksi toimia yhdessä pääkaupunkiseudulla ja edistää ruotsinkielisten asukkaiden tarpeista lähtevän, kuntarajat ylittävän palvelutarjonnan kehittämistä. Henkilöstölle 5 SEURE tekee aktiivisesti ja tavoitteellisesti rekrytointiyhteistyötä kaupunkien kanssa ruotsinkielisen henkilöstörenkaan perustamiseksi Ruotsinkielinen palvelutarjonta riippuu kielitaitoisen henkilöstön saatavuudesta. Koska ruotsinkielisten työntekijöiden rekrytointi sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä päivähoitoon

7 ja kouluun on joka kaupungissa todettu vaikeaksi, on panostukset pääkaupunkiseudulla yhdistettävä. Tarjoamalla pysyvän työsuhteen voi SEURE turvata ruotsinkielisten sijaisten jatkuvan saannin. Tämä edellyttää että kaupungit yhdessä suunnittelevat toimintansa ja työvoimansa jakoperiaatteet ja että SEURE perustaa ruotsinkielisen rekrytointiorganisaation. Työ aloitetaan v. 2007. 6 Yhteinen kohderyhmäkohtainen, työajalla toteutettu kieliopetus, jotta henkilöstöllä olisi valmiuksia palvella ruotsiksi Pääkaupunkiseudun kaikki työväenopistot tarjoavat aktiivisesti ruotsinkielen kursseja. Helsingin Arbis vastaa kurssisisältöjen ja aikataulujen koordinoinnista. Työ aloitetaan 2007 ja pääkaupunkiseudun koko kurssitarjonta lukuvuodelle 2007-08 esitetään kaupunkien kotisivuilla. Kurssit standardoidaan kohderyhmittäin kaupunkien yhteisesittelyä varten. Kurssitoiminta on jatkuvaa pitkien odotusaikojen välttämiseksi ja mahdollistaa myös opintojen joustavan jatkamisen mahdollisen keskeyttämisen jälkeen. Tarkoituksena on myös lisätä työntekijöiden osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla vaihtoehtoja kurssien ajankohdan ja paikan suhteen sekä koulutuksen vaativuudessa. Työnantaja vastaa kieliopintoihin ohjaamisesta todetun tarpeen perusteella. 7 Pääkaupunkiseudulla maksetaan tuntuva kielenkäyttölisä määrättyjen kriteerien mukaisesti Jokainen työyksikkö määrittelee rekrytointi- ja koulutustarpeensa, jonka avulla se pystyy palvelemaan ruotsinkielellä. Kieliopintojen rahoittamisesta ja järjestämisestä vastaa työantaja täysimääräisesti. Pääkaupunkiseudulla otetaan käyttöön henkilökohtainen kielenkäyttölisä ruotsinkielisten palvelujen turvaamiseksi. Hallinnolle 8 Pysyvä yhteistyöelin, joka mm. tekee aloitteita, suunnittelee, arvioi ja seuraa pääkaupunkiseudun ruotsinkielisten palvelujen kehittämistä Pääkaupunkiseudun yhteisillä strategioilla ja toimenpideohjelmilla voidaan turvata ruotsinkielisten kuntalaisten hyvinvointipalveluja. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan alainen pysyvä yhteistyöelin arvioi ja seuraa kaikkien ruotsinkielisten kuntapalvelujen kehitystä ja laatii ehdotuksia palvelutarjonnan parantamiseksi ja koordinoimiseksi sekä tekee kuntarajat ylittävän palvelusuunnitelman puitelakiehdotuksen 7 mukaisesti. Perustetaan ruotsinkielinen suunnitteluyksikkö, jonka tehtävänä on asioiden ja toimenpiteiden valmistelu ruotsinkielisen yhteistyöelimen toimeksiannon mukaisesti.

8 Suunnitteluyksikkö toimii yhteistyössä kaupunkien ruotsinkielisten lautakuntien ja neuvottelukuntien kanssa. Kaupungit osoittavat tähän tehtävään asiasta kiinnostuneita ja asiansa osaavia virkamiehiä. 9 Kaupungeissa on toimiva ruotsinkielisten palvelujen päätöksenteko ja hallintorakenne, ruotsinkielinen neuvottelukunta Päätöksentekoa vahvistetaan kunkin kaupungin omalla ruotsinkielisellä neuvottelukunnalla, jonka tehtävänä on pääkaupunkiseudun kaikki palvelujen koordinointi. Neuvottelukunta laatii myös ruotsinkielisiä palveluja tarkoitetun kielistrategian ruotsinkielisen yhteistyöelimen tueksi. Ruotsinkieliset toimialakohtaiset yhdyshenkilöt tekevät yhteistyötä neuvottelukunnan kanssa. Kunkin kaupungin laadittuun kielistrategiaan sisällytetään ruotsinkielisiä palveluja koskevia kilpailuttamiskriteereitä. Kielikriteerin painoarvoa ei voida tasoittaa muilla palvelukriteereillä, vaan se tulee aina ehdottomasti täyttyä. 10 Kukin kaupunki laatii oman kielistrategian ruotsinkielistä palvelua varten Kaikissa yksiköissä arvioidaan ruotsinkielisiä palveluja jatkuvasti käyttämällä tätä tarkoitusta varten laadittua itsearviointikäsikirjaa. Arviointitulokset toimivat kielistrategioiden perustana. Käsikirja otetaan käyttöön 2007. Kaupunkien palvelujen kielellistä laatua arvioidaan säännöllisesti myös Språkbarometern - mittarilla. 3 Raportti pääkaupunkiseudun ruotsinkielisestä väestöstä ja omakielisten palvelujen kehittämistä koskevista perusteluista Pääkaupunkiseudulla - Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla - asui vuonna 2005 yhteensä 63 974 ruotsinkielistä henkilöä. Vuoteen 2012 ulottuvan ennusteen mukaan ruotsinkielisten määrä vähenee pääkaupunkiseudulla jatkuvasti, muttei kovin jyrkästi. Pääkaupunkiseudun ruotsinkieliset asukkaat ovat selkeästi kaksikielisiä, mikä johtuu suomenkielisen lähiympäristön hallitsevuudesta. Ainoastaan Kauniaisen ruotsinkielistä väestöä voidaan pitää pääasiallisesti yksikielisenä. Tänä päivänä solmitaan enemmän kielellisiä seka-avioliittoja kuin sellaisia, joissa molempien puolisoiden äidinkieli on ruotsi. Vaikka 90 % kaikista suomenruotsalaisista pitää kielellisiä seka-avioliittoja luonnollisina kaksikielisessä maassa, ruotsinkielen säilyttämistä pidetään myös tärkeänä. Kaksikielisyys ei johda ruotsinkielisestä identiteetistä luopumiseen, vaan tilanteeseen sopeudutaan ilman väittelyä tai selkeitä vaatimuksia. Kielellisestä joustavuudesta huolimatta suurin osa ruotsinkielisestä väestöstä toivoo saavansa palvelua äidinkielellään tärkeissä tilanteissa, erityisesti terveyden- ja sairaanhoidossa. Kaksikielisten perheiden lasten määrä kasvaa jatkuvasti. Runsas 60 % kaksikielisten perheiden lapsista oli rekisteröitynä ruotsinkielisinä 2000-luvun alussa. Vuonna 2004 oli pääkaupunkiseudulla yhteensä 11 825 päiväkoti- ja kouluikäistä ruotsinkielistä lasta ja

9 nuorta (0-15 v.), joista runsaat 5 000 oli 0-6 -vuotiaita. Kaksikieliset lapset näyttävät vaihtavan suomenkieleen, jos ympäristössä puhutaan suomea. Ns. ruotsinkieliset tilat joissa päivähoitolapset ja koululaiset kokoontuvat suuremmissä ryhmissä - voisivat tarjota lapsille ja nuorille yhtenäisen kielellisen ja kulttuurisen kasvatuksen sekä ruotsinkielisen identiteetin. Myös ruotsinkielisten koululaisten iltapäivähoito olisi vaivattomammin järjestettävissä, jos päivähoito ja koulu toimisivat yhdessä. Yhteinen ruotsinkielinen päivähoito-kouluhallinto antaisi myös riittävästi voimaa kehittää ruotsinkielisten erityiskysymyksiä. Tulevaisuudessa olisi tarkoituksenmukaista kehittää hallinto- ja organisaatiorajat ylittäviä palvelu- ja toimenpidekokonaisuuksia palvelujärjestelmän toimivuuden turvaamiseksi. Tämä edellyttää että luodaan erikseen ruotsinkielisiä asiakkaita koskevia palvelustrategioita. Tälle väestöryhmälle voisi olla hyötyä pääkaupunkiseudun yhteisestä ruotsinkielisestä palveluportista - Internet tai puhelin tai yhteispalvelupiste. Jotta kielellinen ja kulttuurien vähemmistö säilyisi, tarvitaan sille omia vuorovaikutusmuotoja. Jokaisessa kaupungissa tulisi olla samantyyppisiä luottamuselimiä (neuvottelukuntia, lautakuntia), jotka vastaavat ruotsinkielisten palvelujen kehittämisestä ja suunnittelusta. Niiden tehtävänä olisi tukea pääkaupunkiseudun yhteisten palvelustrategioiden suunnittelemisessa ja laatimisessa ruotsinkieliselle väestölle. Pienellä ruotsinkielisellä asiakasmäärällä ei pystytä ylläpitämään omakielistä palvelua kaikissa kaupungeissa. Sitä varten tarvitaan erityisratkaisuja. Helsinki ja Espoo suhteellisen isoine väestömäärineen voivat olla luontevia ja hyvin toimivia palveluntuottajia, kun taas Vantaalle ja Kauniaisille saattaa olla hyödyllisempää ostaa palveluita näiltä kaupungeilta omille ruotsinkielisille palveluntarvitsijoille. Kuntien välistä tehokkaampaa ja järjestelmällisempää yhteistyötä tarvitaan erityisesti lasten ja nuorten mielenterveystyössä, lastensuojelutyössä, päihdepalveluissa, vammaispalveluissa ja joltakin osin vanhuspalveluissa. Ruotsinkielisten terveydenhuoltopalvelujen parantamiseksi osana asiakaslähtöistä kehittämistyötä voitaisiin mahdollistaa asukkaiden vapaa listautuminen terveyskeskuksiin yli kuntarajojen. Kustannusten hoitamiseen käytettäisiin maksusitoumusta. Tämä saattaisi johtaa henkilöstön uudelleen sijoittamiseen voimavarojen tasoittamiseksi. Pääkaupunkiseudun kuntien aktiivisesta henkilöstörekrytoinnista huolimatta ruotsinkielisten palvelujen kysyntä ylittää tarjonnan. Tämän vuoksi on rekrytoinnin lisäksi luotava henkilöstölle edellytyksiä parantaa taitojaan palvella ruotsinkielellä. Näihin kuuluu mm. työaikana tapahtuvat kieliopinnot ja ruotsinkielen aktiivisesta käyttämisestä saatava tuntuva rahallinen korvaus. Kielikorvaus maksetaan henkilölle, jonka kielelliset valmiudet ovat välttämättömät hyvän kokonaispalvelun toteuttamiseksi. Pääkaupunkiseudun ruotsinkielisen väestön määrä ja sijainti Pääkaupunkiseudulla - Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla - asui vuonna 2005 yhteensä 63 974 ruotsinkielistä henkilöä, mikä on viidennes maamme koko ruotsinkielisestä väestöstä. Vuoteen 2012 ulottuvan ennusteen mukaan ruotsinkielisiksi rekisteröityjen määrä vähenee pääkaupunkiseudulla jatkuvasti, muttei kovin jyrkästi (liite 1, taulukko 1).(1)

10 Kaksikielisten lasten määrä kasvaa tasaisesti.(2) Yli 60 % kaksikielisten perheiden lapsista rekisteröitiin 2000-luvun alussa ruotsinkielisinä. Ruotsinkielisen päivähoidon ja koulun, myöhemmin myös toisen ja kolmannen asteen opetuksen keskeinen volyymikysymys tulee olemaan ei-ruotsinkielisten perheiden halukkuus valita ruotsinkielinen vaihtoehto. Espoon ruotsinkielisissä kouluissa on jouduttu varautumaan vuosittain noin 10 % ensimmäisen luokan lisäpaikkatarpeeseen suomenkielisinä rekisteröidyille lapsille. Vuonna 2004 oli pääkaupunkiseudun päiväkodeissa ja kouluissa yhteensä 11 825 ruotsinkielistä lasta ja nuorta, josta runsas 5 000 oli päiväkoti-ikäisiä. Ruotsinkielisten peruskoulujen oppilasmäärä oli 390 suurempi kuin rekisteröityjen ruotsinkielisten lasten määrä. Tämä koski erityisesti Kauniaista ja Vantaata, joihon lapsia oli tullut Espoosta ja Helsingistä (liite 2, taulukko 2). Suurin osa ruotsinkielisistä lapsista, nuorista ja vanhuksista asuu eteläisessä ja läntisessä osassa Helsinkiä sekä välittömästi Helsingin rajan toisella puolella Espoon Tapiolassa (liite 3). Pääkaupunkiseutu selkeästi kaksikielinen Pääkaupunkiseudun ruotsinkieliset asukkaat ovat selkeästi kaksikielisiä. Ainoastaan Kauniaisten ruotsinkielistä väestöä voidaan pitää enemmän yksikielisenä.(3) Pääkaupunkiseudulla solmitaan enemmän kielellisiä seka-avioliittoja kuin sellaisia, joissa molempien puolisoiden äidinkieli on ruotsi. 90 % kaikista suomenruotsalaisista pitää kielellisiä seka-avioliittoja luonnollisina kaksikielisessä maassa. Tämä johtuu mm. vahvasta suomenkielisestä lähiympäristöstä. Vuosikymmenien kehitys osoittaa, että suomen kielen hallitsevuus kumuloituu sukupolvesta toiseen ja että kielen merkitys puolison valinnassa menettää merkitystään.(4) Suomenkielisen väestön keskuudessa kaksikielisyys vähenee myös tasaisesti. Vähemmistökielen vääjäämättömästä vähenemisestä huolimatta ruotsinkielinen väestö haluaa kuitenkin säilyttää ruotsin kielen. Päivittäinen kaksikielisyys ei siis johda ruotsinkielisestä identiteetistä luopumiseen, vaan sitä suositaan pääasiassa yksityisesti. Sopeudutaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen ilman avointa väittelyä tai selkeitä vaatimuksia. Tämä voi johtaa siihen että kielellisiltä lähtökohdiltaan heikompien oikeudet eivät toteudu samalla tavalla kuin muiden, vaikka oikeudet täyttyvät muodollisesti ja laillisesti. Pidempään koulutetut säilyttävät kaksikielisyytensä vaivattomammin kuin lyhyemmän koulutuksen saaneet. Pidemmän koulutuksen saanut henkilö työskentelee lisäksi yleensä ympäristössä, joka tarjoaa parempia mahdollisuuksia käyttää kielitaitoaan. Ne suomenruotsalaiset, joiden äidinkieli on ruotsi, puhuvat myös tätä kieltä, mikä ei aina muualla maailmassa ole yleistä vähemmistöjen keskuudessa. Suomenruotsalaisia on kokonaisuudessaan kohdeltu hyvin. Ruotsinkielisen väestön lakiin perustuva oikeus saada koulutusta kaikilla tasoilla omalla äidinkielellään on ainutlaatuinen maailmassa.(5,6) Vaikka ruotsinkielisen vähemmistön kielioikeudet ovat periaatteessa turvatut, käytetään yleensä suomenkieltä palveluyksiköissä ja julkisissa laitoksissa ilman, että asianomaisen äidinkieltä selvitetään. Kielellisesti vähemmän vaativissa tilanteissa kuten kaupoissa yms. puhuvat pääkaupungin suomenruotsalaiset yleensä suomea. Tästä poiketen on palveluja, joissa suomenruotsalaisten tarve käyttää omaa äidinkieltään on selvä. Vuonna 1977 ilmoitti 70 % kyselyyn vastanneista ruotsinkielisistä palvelunkäyttäjistä vaikeuksistaan keskustella suomeksi lähinnä lääkärin, sairaanhoitajan, veroviranomaisten, tuomarin ja poliisin kanssa.

11 Terveydenhuollossa 2000-luvulla tehdyt selvitykset osoittavat samansuuntaisia tuloksia. (7,8,9) Suomenruotsalaisten ja ruotsin kielen kohtalo riippunee merkittävässä määrin kaksikielisistä perheistä. Keskimäärin kaksi kolmasosa kaksikielisistä perheistä on valinnut lapsilleen ruotsinkielisen koulun. Kaksikielisten kotien lasten lukumäärä kasvaa tasaisesti. Pääkaupunkiseudulla kaksikielisten kuntalaisten määrä kasvoi 1980-luvullla viidessä vuodessa 30 %:sta 50 %:iin. Samalla aloittaa vuosittain noin 400 suomenkielisinä rekisteröityä lasta koulunsa ruotsinkielisissä kouluissa. Suomenkielisissä kouluissa ei ruotsinkieleen liittyvää kielellistä moniarvoisuutta ole pidetty yhteiskunnallisena arvona. Tästä johtuen ruotsinkielisen väestön on itse huolehdittava maamme kaksikielisyydestä. Palveluja ruotsiksi kuntarajat ylittävä strategia ja toimenpideohjelma Usean kuntarajan ylittäminen päivittäisellä työmatkalla kuuluu pääkaupunkiseudun asukkaiden arkeen. Tämä käy vaivattomasti ja huomaamatta. Kuntapalvelujen järjestäminen vastaavalla tavalla lisäisi käyttäjien joustavaa liikkumista järjestelmässä ilman kuntarajojen tai hallinnon asettamia esteitä. Tämä edellyttää kuitenkin nykyistä tehokkaampaa strategista yhteissuunnittelua pääkaupunkiseudulla. Tulevaisuudessa on välttämätöntä kehittää hallinto- ja organisaatiorajat ylittäviä palvelu- ja toimenpidekokonaisuuksia toimivan palvelujärjestelmän varmistamiseksi. Palvelukokonaisuuksiin sisältyy myös kieli, jolla palvelua annetaan. Palvelukielenä käytetään yleensä alueen enemmistökieltä, jota pidetään toimivampana. Laadukkaan palvelukokonaisuuden järjestäminen edellyttää kuitenkin, että palvelua tuotetaan asiakkaan ehdoilla, ei kuten nykyään virkamies- tai järjestelmäkeskeisesti.(10) Kunta- ja hallintorajat ylittävien palvelujen tuottamisen perustana on niiden järjestäminen molemmilla kotimaisilla kielillä. On korostettava, että tämä tuottamistapa ei saa heikentää ruotsinkielisten asukkaiden oikeutta lähipalveluihin. Pääkaupunkiseudun asukkaiden mahdollisuuksia palvelukokonaisuuden aitoon valintaan voidaan parantaa merkittävästi vapaaehtoisella palvelurekisteröinnillä tai listautumisella alueen palveluihin, esimerkiksi kouluun tai terveyskeskukseen. Tällä tavalla voidaan varmistaa että palvelu täyttää asukkaan tarpeet myös kielellisesti. (11) Hyvinvointipalveluiden varmistaminen pääkaupunkiseudun ruotsinkieliselle väestölle edellyttää strategioiden ja toimintaohjelmien yhteensovittamista. Ainoa tätä tarkoitusta edistävä, pääkaupunkiseudun palveluja kokoava pysyvä yhteistyöelin on sosiaalialan osaamiskeskus. Pääkaupunkiseudun yhteistyö on pääosin satunnaista, eikä pysyviä yhteistoimintarakenteita ole luotu. Pääkaupunkiseudun kunnat tekevät runsaasti epävirallista, mutta järjestäytymätöntä yhteistyötä. Tämä puute heijastuu koko alueeseen. Pääkaupunkiseudun opetus- ja kulttuuriala on saanut kehittyä ilman yhteensovittamista ja strategisia valintoja. Tätä tarkoitusta varten on hyvin vähän nimitettyjä yhteistyöelimiä. Sitä vastoin näiden kysymysten parissa toimii monta alueellista epävirallista ryhmää ja yhteenliittymää. Erityisesti tilakysymyksissä sekä koko toisen asteen koulutuksessa ja aikuiskoulutuksessa olisi tehtävä yhteystyötä yli kuntarajojen.

12 Pääkaupunkiseudun täytyy laajentaa yhteistyötään kulttuuripalvelujen yhteensovittamisessa. Kirjastot ovat tehneet muita tehokkaammin tuloksellista yhteistyötä. Kokemukset osoittavat että yhteistyön lisäksi tämä vaatii hyvää tahtoa. Kirjahankinnoissa kaikkien osapuolten on noudatettava velvollisuuksiaan ja tätä varten on laadittava yhteisiä menettelyohjeita ja tavoitteita. KuntaSuomi 2004 tutkimuksesta, johon osallistui 49 kuntaa vv. 2000-2001, käy ilmi että kuntalaisten mielipiteet kuntapalveluista olivat pysyneet yhtä myönteisinä kuin v. 1996.(12) Palveluja käyttäneet kuntalaiset olivat tyytyväisempiä kuin ne, jotka eivät olleet niitä käyttäneet. Sivistystoimi sai parhaimman arvosanan ja huonoimman sosiaalipalvelut. Tutkimusaikana Palvelutyytyväisyys heikkeni selvimmin terveys- ja sairaanhoidossa, erityisesti mielenterveyspalveluissa. Kuntalaiset suhtautuivat kuntapalvelujen rahoittamiseen myönteisesti ja olivat valmiita panostamaan enemmän terveys- ja sairaanhoitoon, lukuun ottamatta päihdepalveluihin. Kuntalaiset olivat vähiten halukkaita opetustoimen lisärahoittamiseen. Tyytymättömyys kuntapalveluihin lisäsi asukkaiden valmiutta lisärahoittamiseen. Suurten kuntien asukkaat suhtautuivat myönteisemmin rahoituksen lisäämiseen kuin pienten kuntien asukkaat. Toisaalta pienten kuntien asukkaat olivat tyytyväisimpiä kunnan palveluihin kuin suurten kuntien asukkaat. Palvelutyytyväisyys vähensi kuntalaisten lisärahoitushalukkuutta. Kielibarometrin 2004 tuloksista ilmenee, että pienten kuntien vähemmistöt (sekä ruotsin- että suomenkieliset) ovat tyytyväisempiä kuin suurten kuntien. Tämä on todettavissa myös KuntaSuomi 2004 tutkimuksen ruotsinkielisten kuntalaisten myönteisemmässä asenteessa. Vähemmän koulutetut kuntalaiset olivat tyytyväisempiä kuntapalveluihin kuin korkeakoulututkinnon suorittaneet. Kunnan koolla on yhteys kuntalaisten palvelutyytyväisyyteen (liite 4, kuva 1). Kuntakoon lisäksi vaikuttavat kunnan asukastiheys, elinkeinoelämä, ikä- ja koulutusrakenne palvelutyytyväisyyteen. Sitä vastoin kunnan poliittisilla voimasuhteilla ei ollut yhteyttä asukkaiden kuntapalvelutyytyväisyyteen. Ruotsinkielinen palvelunumero Tavoitteena on helpottaa pääkaupunkiseudun ruotsinkielisen väestön pääsyä julkisiin palveluihin - koko pääkaupunkiseudun yhteisen ruotsinkielisen sisääntuloportin avulla - Internetin kautta, puhelimitse tai käymällä yhteispalvelupisteessä - järjestämällä palvelutarjonta ihmisen elämäntilanteiden tai elämänvaiheiden mukaisesti - välittämällä keskitetysti ruotsinkielisiä etäpalveluja, mikä edellyttää että työntekijät hallitsevat pääkaupunkiseudun kaupunkien koko palveluvalikon Pääkaupunkiseudun ruotsinkielinen väestö voisi toimia pilotointiryhmänä. Pilotilla voidaan hankkia kokemuksia nykyistä Call Center 10023-toimintaa laajemmasta palvelukonseptista. Palvelut voitaisiin ryhmittää erialisiin elämäntilanteisiin, esimerkiksi päivähoito- ja kouluikä, eläkkeelle siirtyminen, kriisi, terveysongelma ja sairaus jne. On-line-apu on proaktiivinen yhteistoimintaväline, joka palvelee asukkaita ja julkista järjestelmää. Asukkaille on tarkoituksenmukaista toimia "yhden luukun" kautta, josta pääsee julkisen palvelun piiriin. Palveluihin pääsyn turvaaminen edellyttää, että asukkaiden mahdollisuudet saada yhteyttä viranomaisiin ja julkisiin laitoksiin ympäri vuorokauden paranee nykyisestä huomattavasti. Väestön parantunut Internet-osaaminen lisää asukkaiden

13 asioimistottumusta ja -tiheyttä.(13) Yleensä asukkaat ottavat viranomaisiin yhteyttä hankkiakseen tietoja ja hoitaakseen rutiiniasioita kuten erilaisia rekisteröintejä, asiakirjojen lähettämistä ja asioiden käsittelyä varten (etä- tai "kylmä"palvelu). Palvelua voidaan edelleen parantaa ottamalla käyttöön automaattisesti käännettäviä lomakkeita, joka tarkoittaa, että asiakkaan käyttämä lomakekieli automaattisesti käännetään käsittelijän kielelle ja päätöksen valmistuttua se palautuu asiakkaan äidinkielelle. Pääkaupunkiseudun kaupungit kehittävät tällä hetkellä kiivaasti omia sektorikohtaisia palveluportaalejaan ja front desk-puhelintoimintojaan. Tämä johtaa vaikeasti hallittavaan puhelinnumeroviidakkoon. Helsinki on portaalissaan kehittänyt elämäntilanteisiin perustuvia ja eri-ikäisille tarkoitettuja palvelupolkuja, esimerkiksi Kun olet nuori, Kun olet seniori jne. Sisältö rajoittuu kuitenkin vain palveluja hallinnoivan toimialan omaan valikkoon, vaikka käyttäjälle olisi selvästi enemmän hyötyä poikkihallinnollisesta palvelukonseptista. Kaupungissa ei myöskään ole yhteispalvelupisteitä, mutta se on toisaalta rakentanut omia hallintokuntakohtaisia tietokantoja ja puhelinpalvelua. Eräs esimerkki tästä on suuren suosion saavuttanut sosiaalipalvelua antava S-info. Vantaalla on ruotsinkielinen yhteispalvelupiste Tikkurilassa. Espoossa on kuusi yhteispalvelupistettä, Tapiolassa, Leppävaarassa, Espoonlahdessa, Espoon keskuksessa, Kalajärvessä ja Matinkylässä, jotka palvelevat sekä suomeksi että ruotsiksi. Espoossa on myös mahdollista asioida sähköisesti Internetin kautta, esimerkiksi päivähoitopaikan varaaminen. Kauniaisissa ei ole lainkaan yhteispalvelupisteitä, vaan palvelua tarjotaan hallintokunnittain puhelimitse ja Internetin kautta. Vuodesta 2004 alkaen on annettu puhelimitse (10023) tietoa terveyspalveluista Helsingissä, Vantaalla, Kauniaisissa ja Espoossa sekä HUSn alueella. Tämän lisäksi asukkaat ovat saaneet terveysneuvoja kyseisen puhelimen kautta. Kaupungit ostavat palvelun yritykseltä. Puhelinpalvelussa työskentelevillä terveydenhuollon ammattilaisilla ei ole toistaiseksi ollut pääsyä potilasasiakirjoihin. Potilaat eivät ole myöskään voineet tilata avovastaanottoaikoja tämän puhelimen kautta, yhtä espoolaista koeterveyskeskusta lukuun ottamatta. Syksyllä nykyistä puhelinpalvelua järjestävä yritys Mawell teki asiakastyytyväisyyskyselyn, joka osoitti merkittäviä puutteita ruotsinkielellä annettavassa palvelussa. Tätä on pyritty korjaamaan rekrytoimalla henkilökuntaa, jolla ruotsinkieli on äidinkieli sekä järjestämällä kielikursseja koko henkilökunnalle. Pääkaupunkiseudun Call Center-puhelintoiminnan kehittämistarpeet ovat moninaiset, osin kielellisiä ja osin sisällöllisiä. Palvelumalliin ei kuitenkaan lähivuosina suunnitella rakenteellisia muutoksia. Ruotsinkielisiä palveluja koskeva päätöksenteko Tutkimukset ja kokemukset osoittavat että kielellisen ja kulttuurisen vähemmistön säilyminen edellyttää keskustelua ja päätöksentekomahdollisuuksia.(14) Tätä varten tulisi pääkaupunkiseudun kaupunkien järjestelmällisesti luoda luottamushenkilöistä koostuvia päätöksentekoelimiä, joiden tehtävänä olisi yhteistyössä edistää ruotsinkielistä väestöä palvelevia strategioita. Tällä hetkellä luottamushenkilöiden osallistuminen päätöksentekoon on hyvin erilainen pääkaupunkiseudun kaupungeissa.

14 Espoolla on ruotsinkielinen päivähoito- ja opetuslautakunta sekä ruotsinkielinen kulttuurijaosto. Sosiaali- ja terveystoimella on ruotsinkielinen neuvottelukunta, jolla lähinnä on neuvoa antava tehtävä. Lisäksi neuvottelukunta voi tehdä aloitteita sosiaali- ja terveyslautakunnalle. Kielellisesti integroidun sosiaali- ja terveyspalvelumallin taustalla toimii virkamiesverkosto, joka kehittää ruotsinkielisiä palveluja tulosyksikkökohtaisesti. Verkostoa koordinoi hallintopalveluissa toimiva virkamies, joka samalla toimii ruotsinkielisen neuvottelukunnan esittelijänä. Hän on myös toimialan yhdyshenkilö ruotsinkielisissä kuntalaiskysymyksissä. Sosiaali- ja terveystoimen johtoryhmän kahdeksasta jäsenistä yksi vastaa koko toimialan ruotsinkielisistä palveluista. Helsingin sosiaalilautakunnalla ja opetuslautakunnalla on molemmilla ruotsinkielinen jaosto. Ruotsinkielisellä työväenopistolla (Arbis) on oma johtokunta. Sosiaali- ja terveystoimella ei ole erikseen ruotsinkielisiä palveluja koordinoivaa virkamiesverkostoa. Vantaalla on ruotsinkielinen komitea, jonka tehtävänä on kehittää ruotsinkielisiä palveluja koko kaupungissa. Sosiaali- ja terveystoimella on yhteinen yhdyshenkilö ruotsinkielisille kuntalaisille ja lisäksi nimetty virkamies kaikissa viidessä palvelukeskuksessa. Sosiaali- ja terveystoimen 1.1.2007 voimaan astuva organisaatiouudistus johtaa oletettavasti neljään palvelulinjaan omine vastuuhenkilöineen. Kauniaisissa toimii ruotsinkielinen koululautakunta. Ruotsinkielisiä huoneita lapsille ja nuorille Pääkaupunkiseudun ruotsinkielisellä kouluverkostolla, jossa on yhdistetty päivähoito ja koulu, voitaisiin tarjota kokonaisille vuosiluokille kielellistä ja kulttuurista kasvatusalustaa, säilyttää suomenruotsalaista identiteettiä ja turvata perinteiden siirtämistä. Tällä tavalla voitaisiin taata lapsille ja nuorille riittävän voimakas kielellinen lähiympäristö merkittävine kulttuurivaikutuksineen. Tämä on tärkeää erityisesti sen vuoksi että suuri määrä kaksikielisiä lapsia johtaa suomenkielen lisääntyvään käyttämiseen.(15) Iltapäivähoidon tarpeessa olevien ruotsinkielisten lasten yhdistäminen omiksi kieliryhmiksi, edistää henkilökunnan yhteistyötä yhteisen kielellisen ja kulttuurisen tavoitteen saavuttamiseksi. Yhteinen ruotsinkielinen hallinto luo riittävää volyymiä ja voimaa ajaa ruotsinkielisiä kysymyksiä. Toisaalta on myös epäilty, että järjestely saattaa haitata yhteistyötä sosiaalipalvelujen kanssa ja vaikeuttaa yksityisen tai perhepäivähoidon koordinointia. Espoon ruotsinkielinen päivähoito siirrettiin opetustoimeen vuonna 1999. Yhdistymisen seurauksena ruotsinkieli, ruotsinkielinen kulttuuri ja perinteet vahvistuivat; tilojen käyttö parani; opetussuunnitelmien yhteinen kehittäminen mahdollistui; siirtyminen päivähoidosta kouluun helpottui ja henkilöstön mahdollisuudet yhteiseen täydennyskoulutukseen lisääntyi. Päätöksenteko yksinkertaistettiin perustamalla yhteinen ruotsinkielinen päivähoito- ja opetuslautakunta. Aiemmin ruotsinkielinen päivähoito oli sosiaali- ja terveyslautakunnan alainen ja kouluasiat käsiteltiin koululautakunnassa. Nykyinen organisaatio antaa paremmat mahdollisuudet valvoa kokonaistaloudellisten voimavarojen jakamista. Madaltunut organisaatio vähensi esimiesten määrää ja lisäsi henkilökuntaa, joka työskentelee

15 ydintehtävissä. Henkilöstön suhtautuminen päivähoidon ja koulun sulautumiseen oli myönteinen.(16) Ruotsinkielisiä palveluja erityisryhmille Helsinki kartoitti v. 2005 pääkaupunkiseudun ruotsinkielisiä sosiaalipalveluja.(17) Raportissa todettiin, että joka kunnassa ei ole mahdollista järjestää erikseen pieneen ruotsinkieliseen väestöpohjaan perustuvia sosiaalipalveluja. Kaikki ruotsinkieliset asukkaat eivät myöskään pidä mahdollisuutta käyttää omaa äidinkieltään palvelussa ensimmäisen luokan kysymyksenä. Monelle on tärkeää, että omakielisiä palveluja on saatavilla vaativimmissa tilanteissa, esimerkiksi terapiassa, perhe- ja päihdehoidossa. Näissä tapauksissa oletetaan myös asukkaan matkustusvalmiuden lisääntyvän. On olemassa ikäryhmiä, joille keskustelu muulla kuin äidinkielellä voi olla vaikeaa tai mahdotonta, esimerkiksi 5-vuotistarkastukseen osallistuvat lapset tai kehitysvammaiset ja dementiasta sairastavat potilaat. Pieni ruotsinkielinen asiakasryhmä tai harvemmin käytetty ruotsinkielinen palvelu edellyttää palveluja järjestettäessä erityisratkaisuja. On keskusteltu liikkuvista ja rotaatiossa olevista yksiköistä. Helsingissä ja Espoossa on suhteellisen iso ruotsinkielinen väestöpohja, jonka vuoksi nämä kaupungit voisivat hyvin rakennetussa järjestelmässä toimia palveluntuottajina. Pienen ruotsinkielisen väestöpohjan omaavalla Vantaalla ja Kauniaisilla voisi taas olla kiinnostusta ostaa pieniä määriä sosiaalipalveluja. Kuntien välisestä tehostetusta ja järjestäytyneestä yhteistyöstä olisi hyötyä erityisesti lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen, lastensuojelun, päihdehuollon, vammaishoidon ja joiltakin osin iäkkäiden hoivapalvelujen ruotsinkielisille käyttäjille.(18) Ruotsinkielisten lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut toimivat pääkaupunkiseudulla osin hyvin, mutta osin sattumanvaraisesti tai ei lainkaan. On ehdotettu, että perustettaisiin yhteinen ruotsinkielinen perhekeskus ja perheneuvola pääkaupunkiseudulle. Ruotsinkielinen päihdehuolto on päätetty keskittää Helsingin läntiseen A-klinikkaan v. 2006 aikana.(19) Yhteenvetona voi todeta, että kaupunkien välinen sekä virallinen että epävirallinen yhteistyö on toistaiseksi ollut vaatimatonta ja sattumanvaraista. Pääkaupunkiseudun kaupungeilla ei ole pysyvää yhteistyöelintä, jolle kuuluisi kuntarajat ylittävä järjestelmällinen suunnittelutyö ja joka toimisi kokemusten ja tiedon vaihdon foorumina. Tämän vuoksi hyvin toimivia malleja ei saada levitytettyä pääkaupunkiseudulla. Sosiaali- ja terveyspalvelut lähelle käyttäjää Ruotsinkielisten terveyspalvelujen parantaminen voisi osana koko väestön terveyspalvelujen kehittämistä lähteä kaikkien asukkaiden terveyskeskukseen listautumisesta kunnasta riippumatta. Maksuliikenne hoidettaisiin maksusitoumuksella tai muilla vastaavilla järjestelyillä. Uusi työskentelytapa saattaisi edellyttää henkilöstöresurssien uudelleen jakoa. Ruotsinkielisillä potilailla on lakiin perustuva oikeus saada hoitoa omalla äidinkielellä terveyskeskuksessa ja erikoissairaanhoidossa. Tämä tarkoittaa että henkilöstö on velvollinen huolehtimaan hoidon toteuttamisesta ruotsiksi mm. varmistaakseen turvallisen hoidon.

16 Espoossa v. 2001 tehdyssä selvityksessä todettiin että ruotsinkielisillä asukkailla oli suurin tarve saada puhua omaa äidinkieltään lääkärin, sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan kanssa.(20) Ruotsinkielisten terveyskeskuspotilaiden omakielisen hoidon tarve näytti olevan riippumaton iästä ja sairauden kestosta.(21) Mutta mitä huonompi suomenkielen taito sitä suurempi oli potilaan tarve saada palvelua ruotsiksi. Potilaat eivät halunneet itse ilmaista omia kielivaikeuksiaan vaan toivoivat henkilöstöltä kykyä tunnistaa ruotsinkielisen palvelun tarvetta. Helsingissä hyväksyttiin v. 2005 palveluohjelma ruotsinkieliselle väestölle. Sen mukaan päätettiin antaa ruotsinkielisten potilaiden listautua kolmeen ruotsinkieliseen terveyskeskukseen, Munkkiniemi, Itäkeskus ja Viiskulma. Ajanvaraus hoidetaan yhteisestä puhelinnumerosta, joka on saanut paljon kiitosta. Syksyllä 2006 oli 8 400 ruotsinkielistä asukasta ilmoittanut tarvitsevansa terveyspalveluja omalla äidinkielellään. Ruotsinkielisiä sosiaalipalveluja annetaan keskistetysti Mechelininkadun ruotsinkielisessä yksikössä, johon ruotsinkielisiä asukkaita ohjataan. Muissa yksiköissä ei voida turvata palvelujen saantia ruotsiksi. Espoon ja Vantaan ruotsinkielinen sosiaali- ja terveydenhoito on järjestetty integroidusti - palvelua tarjotaan kaikissa yksiköissä, eikä ole määriteltyjä ruotsinkielisiä yksiköitä - mikä takaa palvelujen saamisen lähellä asuinpaikkaa, mutta tarve ja tarjonta eivät välttämättä vastaa toisiaan. Pienessä kunnassa, jossa asuu suhteellisen paljon ruotsinkielisiä asukkaita, kuten Kauniaisissa, integroitu malli toimii hyvin. Henkilöstön rekrytointi ja kielenkäyttölisä Koulutetun henkilöstön rekrytointi pääkaupunkiseudun kaupunkeihin, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä opetustehtäviin, vaikeutuu jatkuvasti. Sosiaali- ja terveydenhuoltohenkilöstön vaihtuvuus pääkaupunkiseudulla on suuri ja vaikeuttaa ruotsinkielisten palvelujen kehittämistä. Taloudellinen tilanne on lisäksi rajoittanut ruotsinkielisten palvelujen järjestämistä vastaavalla tavalla kuin enemmistölle. Ruotsinkielisten palvelujen tarve ylittää tarjonnan, jonka vuoksi on välttämätöntä rekrytoinnin lisäksi luoda suomenkieliselle henkilöstölle edellytyksiä palvella ruotsiksi. Esimerkiksi henkilöstön tulisi voida opiskella ruotsinkieltä työajalla. On osoittautunut vaikeaksi arvioida henkilökunnan todellista ja tarvittavaa ruotsinkielen taitoa. Yleensä tilastot antavat henkilöstön kielivalmiuksista myönteisemmän kuvan kuin mikä on todellinen tilanne. Usein myös luotetaan kielikokeisiin, jotka eivät kuitenkaan takaa ruotsinkielen hallintaa. Ruotsinkielen taitoa osoittavan todistuksen lisäksi henkilöstön tulee osoittaa osaavansa palvella kyseisellä kielellä eli käyttää ruotsinkieltä. Kielitaidosta tulisi palkita ns. kielenkäyttölisällä sellaista henkilöä, joka palvelee ruotsiksi ja jonka kielitaito on välttämätön hyvän kokonaispalvelun kannalta. Henkilökohtaisen palkitsemisen tulisi olla tuntuva, jotta sillä olisi toivottua tehoa. Espoon 17.12.2004 hyväksymän kielitaitosäännön mukaan sekä vakituisella että tilapäisellä henkilöstöllä tulee olla työtehtävien suorittamiseen vaadittavia kielivalmiuksia. Kielitaidon osoittamista varten vaaditaan todistus. Muista pääkaupunkiseudun kaupungeista poiketen

17 Espoo käyttää edelleen kielilisää, ei kielitaitolisää, joka on suuruudeltaan noin 12 euroa/kuukaudessa. Kielilisää maksetaan ainoastaan ruotsinkielen taidosta. Helsingin henkilöstöltä vaadittavat kielelliset valmiudet on liitetty työtehtävään. Yksiköiden esimiehet päättävät tehtävistä, joiden suorittaminen edellyttää koko henkilökunnalta tai osalta henkilöstöä kykyä palvella ruotsiksi. Erityisen tärkeänä pidetään välittömässä asiakastyössä olevien työntekijöiden kielitaitoa. Tällä tavalla voidaan myös keskittää vähemmistölle annettava palvelu määrättyihin yksiköihin tai henkilöihin. Sekä kirjallisesta että suullisesta kielitaitovaatimuksesta maksetaan korkeampaa palkkalisää kuin pelkästään suullisista taidoista. Palkkalisä sisältyy joko suoraan palkkaan tai annetaan henkilökohtaisena lisänä. Viimeksi mainittu sisältää suuremman joustomahdollisuuden kuin aiempi kielilisä, jonka vuoksi se soveltuu hyvin ruotsinkielisen palvelun painoarvon ja priorisoinnin osoittamiseksi työyksikössä. Aiemmasta, vaatimattomasta kielilisästä on kokonaan luovuttu. Kauniaisten hallintosäännössä vuodelta 2004 todetaan, että hallinnossa ja toiminnassa tulee suomenkielisten ja ruotsinkielisten tarpeet huomioida tasapuolisesti kaikilla tehtäväalueilla. Kaupungin yksiköt vastaavat siitä että työntekijöiden keskuudessa on riittävä määrä suomen- ja ruotsinkielentaitoisia henkilöitä palvelun hoitamiseksi. Työntekijöiden kielitaito varmistetaan todistuksella. Kaupungissa ei ole käytössä kielilisää, vaan kielitaito palkitaan henkilökohtaisella lisällä. Vantaalla ei ole hyväksyttyä kielitaitosääntöä. Jokaisella toimialalla on omat määräyksensä. Kaupunki maksaa henkilökohtaista lisää, jos työ edellyttää ruotsinkielen taitoa. Yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkinto toimii todistuksena ruotsinkielen osaamisesta koska kyseinen kieli sisältyy em. tutkintoihin. Esimies tarkistaa suullisen taidon työhönottotilanteessa. Kaupungin rekrytointiohjeissa on myös maininta kielitaidosta.