Nykyiset aiemmin hankitun osaamisen tunnustamiskäytännöt yliopistoissa Tunnustetaanko osaaminen? Helsinki 3.12.2007 Riitta Pyykkö, Turun yliopisto
Säädöspohjan antama tausta opiskelijavalintaa koskevat säädökset: yliopisto-opiskelijaksi kelpoinen myös hakija, jolla yliopisto toteaa olevan opintoja varten riittävät tiedot ja valmiudet, pohjakoulutuksesta riippumatta hyväksilukemista koskevat: yliopiston päätöksen mukaan opiskelija voi lukea hyväkseen muussa kotimaisessa tai ulkomaisessa korkeakoulussa tai muussa oppilaitoksessa suoritettuja opintoja sekä korvata tutkintoon kuuluvia opintoja muilla samantasoisilla (1.8.2005 tutkintoasetuksessa muualla kuin muodollisessa koulutuksessa hankittu osaaminen hyväksiluettavaksi myös yliopistoissa) mahdollisuus hakea oikaisua tai muutosta opintosuoritusten arviointia koskeviin päätöksiin
Kolmea lajia oppimista formaali oppiminen: tapahtuu yleensä oppilaitoksissa, on järjestelmällistä ja tarkoituksellista, ja siitä saa todistuksen non-formaali eli epävirallinen oppiminen: myös järjestelmällistä ja oppijan näkökulmasta tarkoituksellista; mahdollisuuden tarjoavat esimerkiksi vapaan sivistystyön organisaatiot tai työpaikkojen henkilöstökoulutus arkioppiminen (informaali): tapahtuu työssä, perheen parissa tai vapaa-aikana; ei ole järjestelmällistä mutta voi olla tarkoituksellista; useimmiten kuitenkin sattumanvaraista tilanne yliopistoissa näiden kolmen tunnustamisen osalta hyvin erilainen
Ohjaus ja tiedotus ahot-käytännöistä yliopistoissa uusille opiskelijoille tiedotetaan alun johdantokursseilla; lisäksi tiedot löytyvät opinto-oppaista, verkkosivuilta, ja niistä keskustellaan HOPSien yhteydessä ohjausta antavat erityisesti tiedekuntien opintopäälliköt ja opinto-ohjaajat sekä opettajatuutorit kieliopintojen osalta käytännöt vaihtelevat: tiedekunnat ja/tai kielikeskukset ohjaus keskittyy korkeakoulutasoisten opintojen tunnustamiskäytäntöihin; joustavat opintopolut ja elinikäisen oppimisen painotus vähäisempiä kansainvälinen liikkuvuus yhä paremmin kunnossa
Tunnustamisprosessit ulkomaiset tutkinnot: oph ulkomailla suoritetut opinnot: tiedekunnan kanslia (lisäksi siellä opiskelijavalinnan yhteydessä, hakuperusteiden kohdalla myös tutkintojen tunnustamista ) muodollista korkeakoulukelpoisuutta vailla olevien osalta oph:n ohjeistamat ja tiedekunnan antamat kriteerit ulkomaisten tutkintojen osalta vastuuhenkilö useimmiten kv-päällikkö, kotimaisten opintopäällikkö; päättäjä dekaani kieli- ja viestintäopinnot: tiedekunnat tai kielikeskukset tietyn oppiaineen korvaavuudet ko. oppiaineessa työharjoittelun hyväksyminen valinnaisena/vaihtoehtoisena opintojaksona lisääntynyt 1.8.2005 eteenpäin
Liikkuminen syklien ja sektorien välillä kandidaatintutkinnon muualla suorittaneelta ei yleensä (toivottavasti) vaadita täydentäviä opintoja, jos tutkinnossa on aineen perus- ja aineopinnot (jos alan vastaavuudessa pieniä eroja, voidaan edellyttää esim. 10 op) amk-tutkinnon suorittaneelta edellytetään myös maisteritutkinnon pääaineen perus- ja aineopintoja (mutta jos opetuksessa kummallakin sektorilla paljon yhteistä, voidaan edellyttää esim. vain 10 op lisää) kieli- ja viestintäopinnot usein ongelma syklien välillä esim. kulttuuri- ja taidealat, biotieteet, tietotekniikka aloja joilla eniten liikutaan ja joilla opinnot myös hyväksytään
Kehittämishaasteita muulla tavoin kuin korkeakouluopinnoilla hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen erittäin vähäistä (kieliopinnoissa, opettajankoulutuksessa näyttökoe ) yhtenäisyys ja läpinäkyvyys: tiedekuntatasolla päätöksenteossa toteutunut, mutta ei aina yksittäisen opettajan tekemissä ratkaisuissa uusia, esimerkiksi sähköisiä työkaluja HOPS-prosessiin asenneilmapiirin saaminen myönteisemmäksi (on jopa esimerkkejä käytäntöjen kiristymisestä) osaamistavoitteiden, oppimistulosten pohtiminen > vain perusteltuja korvaavuuksia > asenteetkin myönteisemmiksi toisen sektorin osaamisen ja koulutuksen tuntemuksen parantaminen: Bolognan prosessi pätee myös kotimaassa!