KESKI-SUOMEN MAAKUNTAOHJELMA 2007-2010 YMPÄRISTÖSELOSTUS
2 SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto 2. Maakuntaohjelman sisältö ja liittyminen muihin suunnitelmiin 3. Ympäristön nykytila, ominaispiirteet ja ongelmat Keski-Suomessa 3.1 Maankamara ja pohjavedet 3.2. Vesistöt 3.3 Metsät ja suot 3.4 Luonnon monimuotoisuus 3.5 Ilman laatu ja melu 3.6 Jäte- ja vesihuolto 3.7 Kulttuuriympäristöt 3.8 Sosiaaliset tekijät ja tasa-arvo 3.9 Ympäristöongelmat ja -haasteet 4. Arviointiprosessi 5. Merkittävimmät vaikutukset ja haitallisten vaikutusten ehkäisy 5.1 Kehittämisaluekohtainen tarkastelu 5.2 Ohjelman vaikutukset Sosiaaliset vaikutukset Ekologiset ja ympäristönsuojelulliset vaikutukset Yhdyskuntarakenteelliset ja kulttuuriset vaikutukset Taloudelliset vaikutukset 6. Seuranta 7. Yhteenveto Liitteet
3 1. Johdanto Alueiden kehittämislain (602/2002) 5 :ssä tarkoitettu maakuntaohjelma on viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (SOVA-laki 200/2005) mukainen ympäristöarviointia edellyttävä ohjelma. SOVA-lain mukaan viranomaisella on velvollisuus selvittää ja arvioida valmistelemiensa ohjelmien ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen todennäköisesti merkittävät ympäristövaikutukset. Lisäksi viranomaisen tulee laatia ympäristöselostus, jossa esitetään tiedot ohjelmasta ja tarkastelluista vaihtoehdoista sekä arvio niiden ympäristövaikutuksista. 2. Maakuntaohjelman sisältö ja liittyminen muihin suunnitelmiin Maakuntaohjelma sisältää maakunnan kehittämisen tavoitteet, maakunnan kehittämisen kannalta keskeisimmät hankkeet ja muut olennaiset toimenpiteet sekä suunnitelman ohjelman rahoittamiseksi. Keski-Suomen maakuntaohjelmassa 2007-2010 kehittämistoimet sisältyvät kolmeen kehittämisalueeseen: elinkeinot ja teollisuus, osaaminen ja koulutus sekä hyvinvointi. Yhdyskuntarakenteen ja vetovoiman kehittäminen on maakunnan kehitystä tukeva oma kokonaisuus. Maakunnan tavoiteltu tila ja yleiset kehittämistoimet esitetään maakuntasuunnitelmassa. Maakuntaohjelma on maakuntasuunnitelman neljän vuoden toteuttamisohjelma, jossa maakuntasuunnitelman kehittämistyön linjaukset yksilöidään ja sovitetaan yhteen muiden kehittämistoimien kanssa. Maakuntakaavoituksella esitetään alue- ja yhdyskuntarakenteen tavoiteltu kehittymissuunta lähivuosikymmeniksi. Maakuntaohjelmalla voidaan tukea ja varmistaa tavoitellun yhdyskuntarakenteen kehittymistä mm. elinkeinopolitiikan ja koulutuspolitiikan keinoin. Maakuntaohjelman tavoitteita konkretisoidaan vuosittain toteuttamissuunnitelmalla, joka toimii maakunnan lyhyen aikavälin kehittämisasiakirjana sekä alueen esityksenä ministeriöille valtion talousarvion laatimisessa. Maakuntaohjelman liittyy läheisesti myös Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan toteuttamiseen sekä kansallisiin erityisohjelmiin, jotka on esitelty ohjelma-asiakirjassa. Lisäksi maakuntaohjelman tulee mahdollisuuksien mukaan edistää yleisesti hyväksyttyjä kansainvälisiä, kansallisia ja maakunnallisia ympäristötavoitteita. Tavoitteet ovat osa ympäristövaikutusten arvioinnin taustatietoa ja ne on pyritty ottamaan huomioon maakuntaohjelman vaikutusten merkittävyyttä arvioitaessa. Keskeisimpiä ympäristötavoitteita sisältäviä strategioita ja ohjelmia ovat Rion sopimus (biologisen monimuotoisuuden suojelu), YK:n ilmastosopimus + Kioton pöytäkirja (ilmastotavoitteet, päästövähennystavoite), kansallinen energia- ja ilmastostrategia (energiaomavaraisuus- ja varmuus, uusiutuvien energiamuotojen lisäys, energiatehokkuuden parantaminen), hallitusohjelma (mm. ilmastomuutoksen hidastaminen, yhdyskuntajätteen vähentäminen, pohjavesien suojelu, virkistysalueiden saavutettavuus), valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (toimiva aluerakenne, eheytyvä yhdyskuntarakenne, kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö, luonnonvarat, toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto) ja valtakunnallinen jätesuunnitelma (jätemäärän vähentäminen, hyödyntämisasteen nostaminen). Lisäksi Keski-Suomen kulttuuriympäristöjen hoitoohjelma 2005-2015, Keski-Suomen ympäristöohjelma vuoteen 2005, Keski-Suomen alueellinen jätesuunnitelma ja ilmansuojelun tavoiteohjelma sisältävät maakunnallisia ympäristötavoitteita. 3. Ympäristön nykytila, ominaispiirteet ja ongelmat Keski-Suomessa 3.1 Maankamara ja pohjavedet Keski-Suomen maakunnan kallioperä on vajaat kaksi miljardia vuotta vanha ja kivilajit ovat happamia ja vähäravinteisia. Kalliomaata on maakunnassa noin 1 880 km 2, noin 12 % maapinta-alasta.
4 Maakunnassa on yksi taloudellisesti merkittävä sinkki-rikkimalmiesiintymä. Korukiveksi soveltuvaa kiviainesta löytyy runsaasti ja rakennuskiveä louhitaan viidessä kunnassa. Maaperä on suurelta osin jääkauden kasaamaa ja tiivistämää pohjamoreenia. Keski-Suomen luonnon näkyvänä osana ovat harjut ja maakunnan poikki koillisesta lounaaseen kulkeva Sisä-Suomen reunamuodostuma. Maakunnan soravarat on arvioitu noin 1,85 miljardiksi kuutiometriksi. Soravarojen hyödyntämisen takia harjumaisema on tuhoutunut varsinkin suurempien asutuskeskuksien ympäristöstä varsin laajoilta alueilta.. Kiviainesten kokonaiskäyttö oli vuonna 2002 arviolta 90 milj. tonnia, josta kalliomurskeen osuus oli noin 45 %. Maakunnan itäosa kuuluu osana Suomen komeimpaan drumliinikenttään. Pohjavesivarat sijoittuvat pääasiassa alueella oleviin reunamuodostumiin ja luode-kaakko - suuntaisiin harjujaksoihin. Keski-Suomessa on yhteensä 327 pohjavesialuetta, joista vedenhankintaa varten tärkeitä (luokkaan I kuuluvia) alueita on 175 kappaletta. II-luokan (vedenhankintaan soveltuvia) alueita on 68 ja luokkaan III (muut pohjavesialueet) kuuluvia alueita on 84. Pohjavesialueiden yhteenlaskettu laskennallinen antoisuus on 209 040 m 3 /d, josta on käytössä 19,5 %. Maaperän ja pohjaveden saastumisen suurimpia riskitekijöitä ovat mahdolliset pilaantuneet maa-alueet ja vanhat kaatopaikat. Pohjavesialueilla riskitekijöitä ovat lisäksi laajamittainen soranotto, maatalous, kemikaalivarastot, teiden rakentaminen ja käyttö sekä asutuksen ja muiden ihmistoimintojen sijoittuminen alueelle. Tiedot maakunnan mahdollisesti pilaantuneista maa-alueista on kerätty ns. PIMArekisteriin 3.2. Vesistöt Maakunnan pinta-alasta on vettä 16,1 %. Pääosa vesistöistä kuuluu Kymijoen vesistöön. Vain maakunnan länsiosassa sijaitsevat Pihlajaveden ja Keuruun reitit kuuluvat Kokemäenjoen vesistöön. Rantaviivaa on yhteensä noin 14 400 km. Reittivesistöjen luonteeseen kuuluvat järvialtaiden väliset virrat ja joet koskineen. Koskia on perattu runsaasti uiton käyttöön ja parikymmentä koskea on valjastettu voimatalouden tarpeisiin. Keski- Suomessa on kahdeksan koskiensuojelulailla suojeltua vesistöä tai vesistön osaa, joihin kuuluu kymmeniä koskia. Keski-Suomessa on tehty yli 20 vuotta virtavesien kunnostustyötä. Tänä aikana on kumottu kaikki irtouittosäännöt, kunnostettu noin 130 koski- ja niva-aluetta, saneerattu kulttuurihistoriallisia kohteita sekä rakennettu 10 kalatietä. Keski-Suomen pintavedet ovat varsin hyvälaatuisia. Vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan maakunnan vesistöistä 90 % kuuluu laatuluokkaan erinomainen tai hyvä. Pahimpia likaajia ovat olleet puunjalostusteollisuus ja suurehkot asutustaajamat, mutta niiden aiheuttama vesistökuormitus on viime vuosikymmenien vesiensuojelutyön tuloksena vähentynyt huomattavasti. Hajakuormituksen merkitys vesistöjen rehevöittäjänä onkin korostunut Keski-Suomessa. Paikallisesti veden laatua ovat heikentäneet kalankasvatus, maa- ja metsätalous sekä turvetuotanto. Äänekosken alapuolinen vesistö on vielä rehevä Äänekosken tehtaiden jätevesien vaikutuksesta. Saravedestä alkaen Rautalammin reitin alueen kirkkaat ja karut vedet parantavat vesien tilaa. Hajakuormituksella on merkitystä Leppäveden-Kynsiveden alueen kaakkoisella haaralla. Äänekosken tehtaiden ja Jyvässeudun jätevedet rehevöittävät vielä puhdistuksen jälkeenkin Päijänteen pohjoisia selkiä. Keski-Päijännettä kuormittaa Jämsänkosken ja Kaipolan tehtaiden jätevesien lisäksi myös hajakuormitus. Teollisuuden kuormitus on vähentynyt ja edempänä Päijänteen runko-osalla kuormituksen vaikutukset ovat enää vähäisiä.
5 Happamoituminen on havaittavissa selvimmin alueen pienissä karuissa järvissä. Kuhmoisten alueella happamoitumista on esiintynyt muuta aluetta enemmän. Ihmistoiminnan takia maakunnan luonnontilaisten pienvesien, lampien, purojen ja lähteiden määrä on vähentynyt hälyttävästi. Rantavyöhykkeiden luonnontilaisuuteen on metsien käytön ja hoidon lisäksi vaikuttanut rakentaminen, jonka määrä on kasvanut tasaisesti. Vuonna 2004 loma-asuntoja oli maakunnassa 33 165 kpl. 3.3 Metsät ja suot Keski-Suomessa on metsää 1,4 miljoonaa hehtaaria (80 % maa-alasta) ja metsien terveydentila on hyvä. Maakunnan metsissä on puuta 167 miljoonaa kuutiometriä (119 m 3 hehtaarilla). Metsät kasvavat arviolta 7,3 milj. m 3 vuodessa ja kasvun arvioidaan lisääntyvän. Keski-Suomen metsäohjelman hakkuutavoite on 6,1 milj. m 3 /v, mikä on 0,6 miljoonaa kuutiometriä suurempi kuin hakkuut viime vuosina. Vallitsevina metsätyyppeinä ovat mustikka- ja puolukkatyypin kankaat. Luonnonsuojelullisesti arvokkaiden lehtojen osuus on noin 2 %. Suojeluun osoitetun metsämaan osuus maakunnan metsämaan kokonaispinta-alasta on 1,5 %. Uuden metsälain edellyttämä tärkeiden elinympäristöjen säilyttäminen talousmetsissä parantaa suojelutilannetta. Näiden elinympäristöjen osuus Keski-Suomen metsämaasta on kuitenkin alle 1 %. Keski- Suomen metsäkeskuksen alueen metsät sertifioitiin ensimmäisen kerran vuonna 1999. Sertifioinnin kriteerien tarkoituksena on edistää metsien kestävää talouskäyttöä sekä turvata ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen ja metsien käytön sosiaalisten vaikutusten kestävyys. Keski-Suomen maakunnan alueella, varsinkin Suomenselän alueella, on runsaasti soita. Maakunnan luonnontilaisten ja ojitettujen soiden kokonaispinta-ala on 350 000 ha. Suopinta-alasta 305 000 ha luetaan metsämaaksi ja 45 000 ha kitu- ja joutomaaksi. Avosoita suoalasta on 3 %. Suoalasta on ojitettu 84 % ja huomattava osa ojitusalueista alkaa olla kunnostusojitus-tarpeessa. Vesiensuojelutoimenpiteiden toteuttaminen kunnostusojitusalueilla on ensiarvoisen tärkeää. Keski-Suomessa on 5 800 ha tuotantokuntoista tai valmisteltavana olevaa turvetuotantoaluetta (noin 100 tuotantokenttää). Viimeisen kymmenen vuoden aikana turvetuotannosta on poistunut noin tuhat hehtaaria. Turvetuotannosta noin puolet sijoittuu Saarijärven reitille Kyyjärvelle, Karstulaan ja Pylkönmäelle. Lisäksi tuotantoa on keskittynyt kaakkoiseen Keski-Suomeen. 3.4 Luonnon monimuotoisuus Keskisuomalaisen luonnon monimuotoisuus perustuu laaja-alaisten metsien sekä niitä kirjovien soiden ja vesistöjen eliöyhteisöjen rakenteeseen. Keskisuomalaisen lajiston erityispiirteenä on pohjoisten ja eteläisten lajien ja lajiryhmien vaihettuminen maakunnan alueella. Maakunnan erityisvastuulla on huolehtia metsien, soiden, reittivesistöjen ja kallioiden luonnon monimuotoisuudesta. Metsäluonnon monimuotoisuudelle on ollut erityisen haitallista yhtenäisten metsäalueiden pirstoutuminen, vanhojen luonnonmetsien väheneminen ja lehtipuuvaltaisten metsien niukkuus. Maakunnan neljän kansallispuiston ja yhden luonnonpuiston lisäksi metsäalueiden luonnon monimuotoisuutta turvaavat lehtojensuojeluohjelman ja vanhojen metsien suojeluohjelman toteuttaminen. Keski-Suomessa on 20 lehtojensuojeluohjelman ja 74 vanhojen metsien suojeluohjelmaan kohdetta. Reittivesistöjen suojelua edistää rantojensuojeluohjelma, josta on toteutunut yli 60 %. Luonnon monimuotoisuuden kannalta maakunnan karuilla reittivesistöillä on merkitystä erityisesti selkävesilinnuston kannalta.
6 Keski-Suomen sijainti keidassoiden ja aapasoiden vaihettumisvyöhykkeellä näkyy kasvi-, hyönteisja lintulajiston monimuotoisuutena. Erityisen merkittäviä ovat laajat yhtenäiset luonnontilaiset suoalueet, joista valtaosa kuuluu soidensuojelun perusohjelmiin (27 kohdetta) ja on jo perustettu luonnonsuojelualueiksi. Suurimpana puutteena keskisuomalaisen suoluonnon suojelussa on erilaisten korpi- ja lettotyyppien vähäinen osuus suojellusta pinta-alasta. Uhanalaisen kasvi- ja hyönteislajiston kannalta erityisen merkittäviä ovat perinneympäristöt ja ns. pienvedet. Perinneympäristöjen (niityt, kedot, hakamaat ym.) ja niillä elävien lajien säilyminen edellyttää kohteiden hoitamista perinteisen maatalouden menetelmillä. Valtaosa pienvesistä on muuttunut luonnontilaltaan. Lähteet ja puronvarsialueet ovat jatkossa erityisasemassa luonnonsuojelun suunnittelussa ja toteutuksessa. Harjujen moninaiskäyttötutkimuksen perusteella maakunnassa on 104 suojelun ja moninaiskäytön kannalta merkittävää harjualuetta, joiden yhteispinta-ala on n. 5 300 ha. Harjujensuojeluohjelmaan kuuluu 5 kohdetta. Valtakunnallisesti arvokkaita kallioalueita on 93 kpl, yhteensä 23 200 ha. Harjuja kallioalueiden suojelua on edistetty vuonna 1982 voimaan tulleella maa-aineslailla - luonnonsuojelulakiin perustuvia suojelualueita on varsin vähän. Monimuotoisuutta turvaavat myös lintuvesiensuojeluohjelmaan kuuluvat 13 kohdetta. Euroopan unionin luonnonsuojeluverkostoon eli Natura 2000 verkostoon kuuluu Keski-Suomesta 148 aluetta, joiden yhteispinta-ala on noin 84 600 ha. Pääosa edellä mainituista valtakunnallisista suojeluohjelma-alueista sisältyy Naturaan. Vaikka luonnonsuojelualueverkosto on luonnonsuojelun perusta, suojelualueiden ulkopuolisien alueiden suunnittelu, käyttö ja hoito ratkaisevat, kuinka hyvin maakunnan monimuotoisuuden turvaamisessa onnistutaan. Maakunnallisesti tärkeitä aluekokonaisuuksia ovat Suomenselän ja Päijänteen ekologiset suuralueet sekä kahdeksan nimettyä ekologista vyöhykettä. 3.5 Ilman laatu ja melu Ilman epäpuhtauspäästöt tulevat valtaosin liikenteestä, teollisuus- ja energiantuotanto-laitoksista sekä maataloudesta. Rikkidioksidipäästöt ovat peräisin pääosin teollisuudesta, kun taas liikenteen pakokaasujen osuus typenoksidien kokonaispäästöistä on ollut kaksi kolmasosaa. Hiukkaspäästöjä muodostuu pääaisassa energiatuotannosta ja tieliikenteestä. Maatalouden ilman epäpuhtauspäästöistä merkittävin on ammoniakki. Hyvällä kaavoituksella ja maankäytön suunnittelulla pystytään vähentämään ilmansaasteista ihmisille aiheutuvia terveys- ja viihtyvyyshaittoja. EU:n direktiiveihin pohjautuvat valtioneuvoston päätöksen mukaiset ilman laadun raja-arvot eivät ole maakunnassa ylittyneet. Sen sijaan valtioneuvoston päätöksen mukaiset ohjearvot ovat ylittyneet suurimmissa taajamissa. Ihmiselle fyysistä ja psyykkistä stressiä aiheuttavan ympäristömelun pahin lähde on liikenne. Jyväskylän seudulle on tehty meluntorjuntaohjelma, jossa pahimmille melualueille on esitetty meluntorjuntatoimia. Melualueilla asuvien ihmisten määrä on noin 29 700. 3.6 Jäte- ja vesihuolto Yhdyskuntajätteen kaatopaikkojen lukumäärä on vähentynyt Keski-Suomessa ja samalla kuntien jätehuoltoyhteistyö on moninkertaistunut. Yhdyskuntajätteen hyötykäyttöasteen kasvu on vähentänyt kaatopaikoille loppusijoitettavan jätteen määrää. Vuonna 2004 maakunnan yhdyskuntajätteen hyötykäyttöaste oli 52 %. Myös talteen saatujen ongelmajätteiden määrät ovat lisääntyneet.
7 Jyväskylän seutukunnan jätteiden käsittelyä ja hyötykäyttöä on tehostanut alueellinen yhtiö. Yhtiön käyttöönottamassa kompostointi-laitoksessa kompostoidaan seutukunnan ja eräiden lähikuntien biojätteitä yhteensä yli 10 000 t/v. Laitoksessa käsitellään myös usean lähikunnan puhdistamolietettä yhteensä 20 000 t/v. Jätteenkäsittelykeskuksena toimii Mustankorkea, mutta selvitys uudesta Jyväskylän seutua palvelevasta jätteenkäsittelyalueesta on tehty. Myös Jämsän seudun jätehuolto on kehittynyt voimakkaasti ja jätteet loppusijoitetaan nykyisin Jämsän Metsä-Kivelän jätteenkäsittelyalueelle. Pohjoista Keski-Suomea palvelee Saarijärven Sammakkokankaan jätteenkäsittelykeskus. Keuruun Talvisalon kaatopaikka, joka palvelee myös Multian kuntaa, toimii 2007 lokakuun loppuun saakka. Maakunnan teollisuusjätteiden hyötykäyttöaste vuonna 2000 oli 93 %. Teollisuuden omille kaatopaikoille mennyt jätemäärä on vähentynyt ja tuotantoprosesseja voidaan edelleen muuttaa vähemmän jätteitä tuottaviksi ja ympäristöystävällisemmiksi. Viemärilaitoksia on Keski-Suomessa 53 ja jätevedenpuhdistamoja määrittelytavasta riippuen 32. Viemäriverkostoa on noin 2 400 km ja viemärilaitosten piirissä on 78 % keskisuomalaisista, mutta haja-asutusalueiden asukkaista vain noin 10 %. Keski-Suomen vesihuollon perustana ovat 135 vesilaitosta. Keskitetyn vedenhankinnan piirissä on 85 % maakunnan asukkaista. Kaikki jaettava vesi on joko pohja- tai tekopohjavettä. 3.7 Kulttuuriympäristöt Aineelliseen kulttuuriympäristöön kuuluvat maisemalliset aluekokonaisuudet ja perinnemaisemat, rakennettu ympäristö sekä muinaisjäännökset ja muistot. Kulttuuriympäristö on merkittävä asuinviihtyisyyden, virkistyksen, hyvinvoinnin, opetuksen ja elinkeinotoiminnan voimavara. Keski-Suomen kulttuurimaisemat ovat ihmisen toiminnan ja luonnon vuosisataisessa vuorovaikutuksessa syntyneitä maisema-aluekokonaisuuksia. Maaseudun kulttuurimaisema-arvo perustuu avoimeen viljelymaisemaan, talonpoikaiseen rakennusperinteeseen ja monimuotoiseen kulttuurivaikutteiseen luontoon. Merkittävimmät maisema-alueiden uhkatekijät Keski-Suomessa ovat taajamarakenteen laajeneminen arvokkaille pelto- ja metsäalueille sekä maa- ja metsätalouden tuotantorakenteelliset muutokset ja maaseudun autioituminen. Keski-Suomen maakunnan alueella on kahdeksan valtakunnallisesti ja 49 maakunnallisesti arvokasta kulttuurimaisema-aluetta, jotka viestivät asumisen, maankäytön, elinkeinojen ja liikkumisen historiaa. Lisäksi maakunnassa on vajaa 200 arvokkaaksi luokiteltua perinnemaisemakohdetta, joista 38 luokitellaan valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaaksi. Valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä on 64 kpl ja maakunnallisesti arvokkaiksi kokonaisuuksiksi on luokiteltu noin 450 rakennettua ympäristöä. Kirkonkylät ovat miljöötyyppi, joka on ehkä ankarimmin kokenut sotien jälkeisen rakennemuutoksen. Rakennushistorian keskisuomalainen helmi on UNESCO:n maailmanperintölistalla oleva Petäjäveden vanha kirkko ympäristöineen. Toinen maailmanperintökohde on Struven-ketjuun kuuluva kolmiomittaustorni Korpilahdella. 3.8 Sosiaaliset tekijät ja tasa-arvo Työpaikkojen määrä on kasvanut Keski-Suomessa ja uusia työpaikkoja on syntynyt varsinkin yrityspalveluihin. Työttömyys on kuitenkin Keski-Suomen vaikeimpia ongelmia. Maa- ja metsätalous on työpaikkamäärissä selkein nettohäviäjä. Keski-Suomi kuuluu väestönkasvun maakuntiin, mutta alueellinen eriytyminen väestönkehityksessä on voimistunut. Väestönlisäys on jo vuosia kohdistunut Jyvässeudulle, jonka vahva koulutus-, elinkeino- ja palvelukeskittymä vetää puoleensa ennen kaikkia nuoria. Pienissä maaseutukunnissa väes-
8 tön ikääntyminen sekä taloudellisen ja väestöllisen huoltosuhteen jatkuva heikkeneminen vaikeuttavat merkittävästi kuntien taloustilannetta. Lasten ja nuorten pahoinvointia ovat lisänneet päihde-, työttömyys- ja mielenterveysongelmat. Alueellinen eriytyminen muodostaa uhan väestön hyvinvoinnin tasa-arvoiselle jakautumiselle. 3.9 Ympäristöongelmat ja -haasteet Keski-Suomen merkityksellisimmät ympäristöongelmat ja haasteet liittyvät luonnon monimuotoisuuteen, vesistöjen rehevöitymiseen sekä ilmastonmuutokseen. Nykyinen luonnonsuojeluverkosto ei ole riittävän laaja kaikkien luontotyyppien ja eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseksi. Verkosto ei turvaa kaikkien uhanalaisten ja taantuneiden metsälajien säilymistä. Suojelualueisiin sisältyy vain pienialaisia näytteitä maakunnan kallioluonnosta ja ravinteisimmistä suotyypeistä, mikä ei riitä turvaamaan näiden elinympäristöjen luontoarvojen säilymistä. Perinneympäristöjä uhkaa umpeenkasvu. Tilannetta voidaan parantaa varsinaisen suojelun lisäksi maankäytön ohjauksella sekä elinympäristöjen hoito- ja ennallistamistoimilla. Vesiensuojelun kannalta tärkeintä on hajakuormituksen vähentäminen sekä edelleen vähentää suurimpien pistekuormittajien päästöjä. Vesien ekologisen tilan parantaminen ja virkistyskäyttö vaativat aktiivisia hoito- ja kunnostustöitä. Ilmastonmuutos on globaalinen ongelma, johon tulisi varautua ja johon osaltaan voidaan vaikuttaa maakunnallisella energiapolitiikalla 4. Arviointiprosessi Ympäristöarviointi yhdistetään tiiviisti Keski-Suomen maakuntaohjelman laadintaprosessiin liitteen 1 mukaisesti. Ympäristövaikutusten arviointi käynnistyi samalla, kun maakuntaohjelman valmistelu alkoi. Ohjelman osallistumis- ja arviointisuunnitelma (OAS) hyväksyttiin maakuntahallituksessa 25.1.2006 ja ohjelman käynnistämisestä ilmoitettiin sanomalehti Keskisuomalaisessa 4.2.2006. OAS toimitettiin kaikkiin Keski-Suomen kuntiin ja se oli nähtävillä liiton ilmoitustaululla sekä liiton kotisivuilla (www.keskisuomi.fi). Keski-Suomen ympäristökeskuksen kanssa pidettiin 30.3.2006 SOVA-asetuksen 5 :n mukainen kuulemisneuvottelu, jossa esiteltiin arvioinnin aikataulu, käytännön organisointi ja arvioinnin sisältö sekä sovittiin liiton ja ympäristökeskuksen välisestä yhteistyöstä. Neuvottelusta on liiton tekemä muistio ja neuvottelun jälkeen OAS päivitettiin. Maakuntaohjelmaa valmistellaan laajassa yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa Keski-Suomen liiton sidosryhmien kanssa. Maakuntaohjelman valmisteluun osallistuvat teemaryhmät ja teemaryhmien sihteerit ovat itsearvioineet teemaryhmien toimenpide-esitysten ja tavoitteiden vaikutuksia. Maakunnallinen yva-ryhmä, jossa on edustettuina eri alojen asiantuntijoita Keski-Suomen ympäristökeskuksesta (3 jäsentä), Keski-Suomen museosta (1), Jyväskylän yliopistosta (1), Länsi-Suomen lääninhallituksesta (2), TE-keskuksesta (2), Keski-Suomen metsäkeskuksesta (1) ja Keski-Suomen liitosta (2), on keskeisesti mukana vaikutusten arviointiprosessissa. Yva-ryhmä on antanut palautetta ohjelman sisällöstä teemaryhmille, sihteeristölle ja liiton sisäiselle valmisteluryhmälle. Lisäksi yva-ryhmä on käsitellyt viranomaisilta ja yleisöltä saatua palautetta, arvioinut vaikutusten merkittävyyttä ja tukenut asiantuntijuudellaan luonnosvaiheen kootun arvioinnin valmistelua. Ympäristöselostuksen sisällöstä ja valmistelusta on vastannut Keski-Suomen liiton toimisto. Ympäristöselostuksen laadintaa on ohjannut yva-ryhmä. Työssä arvioidaan SOVA-lain 2 :n mukaisesti sosiaalisia ja ekologisia sekä yhdyskuntarakenteellisia ja kulttuurisia vaikutuksia. Lisäksi arvioidaan aluetaloudellisia vaikutuksia. Vaikutusten tunnistamisen helpottamiseksi ja arviointityön systematisoimiseksi arvioinnin pohjana käytetään vaikutus-
9 listaa, joka on selostuksen liitteenä 2. Vertailukohtana on nykytilanne (0-vaihtoehto). Maakuntaohjelman laaja-alaisuuden ja yleispiirteisyyden takia vaikutuksia arvioidaan ja kuvataan suhteellisen yleisellä tasolla. Kehittämisalueiden ja prosessien ympäristöön kohdistuvat vaikutukset tarkentuvat ja konkretisoituvat maakuntaohjelmaa toteuttavissa hankkeissa. Maakuntaohjelmassa ja vaikutusten arvioinnissa ei tarkastella varsinaisia erillisiä vaihtoehtoja, mutta kehittämisalueiden sisällä olevien prosessien painotusvaihtoehtojen vaikutuksia on tarkasteltu. Vaikutusten arvioinnin tulokset ovat ohjanneet ohjelman painotusvalintoja. Maakuntahallitus hyväksyi maakuntaohjelman ja ympäristöselostuksen luonnokset 21.6.2006. Luonnokset asetettiin nähtäville ja niistä pyydettiin lausunnot. Ympäristöselostusta täydennettiin saadun palautteen perusteella ennen kuin ohjelma hyväksyttiin maakuntavaltuustossa 17.11.2006. Maakuntaohjelma- ja ympäristöarviointityön rinnalla toteutettiin Etelä-Pohjanmaan, Pirkanmaan, Pohjanmaan, Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen liittojen yhteinen SOVA-konsultointityö. Konsultoinnin tavoitteena oli sovittaa SOVA-lain edellyttämä arviointiprosessi osaksi kunkin maakunnan ohjelmavalmistelun käytäntöjä keskenään yhteismitallisella tavalla. Konsultointityön tuloksena valmistunut raportti on tarkoitettu apuvälineeksi tulevien maakuntaohjelmien arviointityöhön. SOVA-konsultointityön aikana tuli esiin mm. seuraavia näkökulmia. Realististen vaihtoehtojen määritteleminen osoittautui vaikeaksi tehtäväksi maakuntaohjelmien yhteydessä, minkä takia liitoissa päädyttiin tarkastelemaan lähinnä vain maakuntaohjelman ja sen 0-vaihtoehdon vaikutuksia. Koska maakuntaohjelmalla on yhtymäkohtia moniin muihin maakunnassa laadittaviin suunnitelmiin ja ohjelmiin, olisi seurannassa järkevää tehdä yhteistyötä eri viranomaisten kesken. Alueellisilla ympäristökeskuksilla on käytössään monia tietojärjestelmiä, joiden avulla saadaan helposti koostettua tietoa ympäristön tilasta. 5. Merkittävimmät vaikutukset ja haitallisten vaikutusten ehkäisy 5.1 Kehittämisaluekohtainen tarkastelu Ympäristövaikutusten arvioinnissa päähuomio kiinnitetään kolmen kehittämisalueen ja niitä tukevan Yhdyskuntarakenne ja vetovoima -kokonaisuuden alla esitettyihin maakuntaohjelman linjauksiin. Ohjelman kokonaisvaikutusten arvioinnissa otetaan lisäksi huomioon kansallisten ja maakunnallisten strategioiden yhteensovittaminen maakuntaohjelmaan. Jos vaikutusten arviointi osoittaa, että maakuntaohjelmassa esitetyillä toimenpiteillä on todennäköisesti merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, pyritään toimenpiteitä muuttamaan ohjelman laadinnan aikana siten, että haitat voidaan ehkäistä, vähentää tai poistaa. Jos kuitenkin merkittäviä ympäristöhaittoja todennäköisesti aiheutuu, pyritään ohjelmassa tarpeellisessa määrin esittämään toimenpiteitä tai antamaan ohjeistusta hanketasolle näiden haittojen vähentämiseksi tai poistamiseksi. Taulukossa 1 on tarkasteltu kehittämisalueiden vaikutuksia prosesseittain. Prosessikohtaisen vaikutusten arvioinnin tulokset ohjaavat kehittämisalueiden painotuksia ja klusterivalintoja.
10 Taulukko 1. Kehittämisalueiden vaikutukset prosesseittain Vaikutukset: Kehittämisalueet/prosessit: Sosiaaliset Ekologiset Yhdyskuntarakenteelliset ja kulttuuriset Aluetaloudelliset Yhdyskuntarakenne ja vetovoima + 0 ++ ++ Maakuntatason yhteistyö ja palvelujen järjestäminen + 0 ++ + Ympäristö, virkistys, kulttuuri ++ ++ + + Infran kärki + -/+ ++ ++ Luonnonvarat - -- + ++ Elinkeinot ja teollisuus + 0 / - + ++ Yrittäjyys +/- -/+ + ++ Innovaatioiden kaupallistaminen??? ++ Liiketoiminnan kehittäminen + -/+ -/+ ++ Osaamisen/työllisyyden vahvistaminen ++ 0 + + Teknologioiden soveltaminen + + + + Osaaminen ja koulutus ++ + + ++ Innovaatiojärjestelmän toimivuuden vahvistaminen + 0 + + T&K-panosten osuuden kasvattaminen + + + + Koulutuksen tuotteistaminen ja kilpailukyvyn vahvistaminen ++? 0 + Kansainvälistymisen edistäminen yhteistyössä + + 0 ++ Koulutusorganisaatioiden yhteistyön ja työelämälähtöisyyden tiivistäminen ++ 0 + ++ Hyvinvointi ++ 0 + ++ Ehkäisevä toiminta ja omavastuu + 0 + + Palvelutuotannon kehittäminen ja muutostarpeen ennakointi + 0 + ++ Syrjäytymisen ja eriarvoistumisen ehkäiseminen ++ 0 0 ++ Osaavan työvoiman riittävyys ++ 0 + ++ Kansalaisten osallisuus ja sektorirajat ylittävä yhteistyö + 0 + + Hyvinvointiteknologian kehittäminen + + 0 + Merkkien selitys: Selvästi myönteisiä vaikutuksia ++ Lievästi myönteisiä vaikutuksia + Ei merkittäviä vaikutuksia 0 Lievästi kielteisiä vaikutuksia - Selvästi kielteisiä vaikutuksia -- Vaikutuksista ei tietoa / arviointi vaikeaa? Yhdyskuntarakenne ja vetovoima -kokonaisuuden merkittävät positiiviset vaikutukset kohdistuvat selvimmin alue- ja yhdyskuntarakenteeseen. Maakuntatason yhteistyö ja palvelujen järjestäminen sekä infrahankkeet turvaavat maakunnan tasapainoisen aluerakenteen säilymistä. Luonnonympäristöjen suojelu, hoito- ja kunnostustoimet edistävät monimuotoisuuden säilymistä. Toisaalta infrahankkeiden toteuttamisella ja varsinkin luonnonvarojen hyödyntämisellä on haitallisia ympäristövaikutuksia. Elinkeinot ja teollisuus -kehittämisalue vaikuttaa aluetalouteen positiivisesti lisäämällä yritystoimintaa ja luomalla työpaikkoja. Yrittäjyys, Innovaatioiden kaupallistaminen ja Liiketoiminnan kehittäminen prosessit edistävät yritysten kannattavuutta ja kilpailukykyä. Elinkeinot luovat hyvin-
11 vointia, jota voidaan jakaa. Ekologisesti haitallisia vaikutuksia voi syntyä yritys- ja liiketoiminnan luonnonvarojen käytöstä ja toiminnasta aiheutuvista päästöistä. Osaaminen ja koulutus -kehittämisalueen merkittävät vaikutukset ovat positiivisia ja kohdistuvat selvimmin ihmisiin ja aluetalouteen. Toimenpiteillä kehitetään koulutusta ja siihen liittyviä palveluita, aktivoidaan luovuutta ja virikkeellisyyttä sekä tuetaan kansalaisten tasa-arvoista kohtelua. T&K toiminta tukee aluetalouden ja yhdyskuntarakenteen positiivista kehitystä. Hyvinvoinnin kehittämisalueen prosesseilla ja toimenpiteillä on merkittäviä positiivisia vaikutuksia ihmisiin. Erityisesti Palvelutuotannon kehittäminen ja muutostarpeen ennakoinnin, Syrjäytymisen ja eriarvoistumisen ehkäisemisen sekä Osaavan työvoiman riittävyyden -prosessit ehkäisevät sosiaalisia ongelmia ja vähentävät sosiaalista eriarvoisuutta sekä turvaavat sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden maakunnan eri seuduilla. Palvelutuotannon turvaaminen ja kehittäminen maakunnan eri seuduilla tukee myös tasa-painoista aluerakennetta sekä lisää yrittäjyyttä ja työpaikkoja. 5.2 Ohjelman vaikutukset Sosiaaliset vaikutukset Maakuntaohjelman tavoitteet ja toimenpiteet tähtäävät maakunnan kehitykseen ja parempaan tulevaisuuteen, minkä takia ohjelman vaikutukset ihmisten terveyteen, viihtyvyyteen ja hyvinvointiin ovat pääosin myönteisiä. Hyvinvointipalvelujen kehittäminen ja palvelujen asiakaslähtöisyys lisäävät osallistumismahdollisuuksia, oman elämän hallintaa ja arjessa selviytymistä, minkä ansiosta väestö voi paremmin. Päihteiden vastaisella työllä sekä vaikeasti työllistettävien ja nuorten työllistämisellä ehkäistään sosiaalisia ongelmia ja eriarvoistumista. Osaava työvoima luo hyvinvointia. Kunnalliset lähipalvelut ja seudulliset palvelut sekä tieverkoston parantaminen tukevat maakunnan alueellista tasa-arvoa. Toisaalta palvelujen isommat järjestämisalueet aiheuttavat syrjäseutujen ihmisille huolta ja epävarmuutta. Käyttäjäystävällisellä teknologialla on positiivisia sosiaalisia vaikutuksia esim. ikäihmisiin, mutta koneistumisen myötä ihmisläheisyys vähenee. Joukkoliikennepalvelut lisäävät erityisesti lapsiperheiden, nuorten ja ikäihmisten tasa-arvoista liikkumista. Kulttuuriperinnön hoitamisella ja kulttuurin kehittämistoimilla on positiivisia vaikutuksia sekä yksilöiden että yhteisöjen paikallisidentiteettiin ja hyvinvointiin. Kulttuuri lisää virikkeellisyyttä ja vetovoimaisuutta. Luonto- ja virkistyskeskuksien sekä retkeilyreittejä kehittäminen lisää ihmisten virkistäytymismahdollisuuksia. Virkistystoimintojen keskittyminen tuo haasteita ympäristövaikutusten hallintaan ja seurantaan. Luonnonvarojen hyödyntäminen (ottotoiminta) voi heikentää viihtyisyyttä, mutta merkittävimmät haitat voidaan ehkäistä hankekohtaisessa lupamenettelyssä. Ekologiset ja ympäristönsuojelulliset vaikutukset Ohjelman ekologiset kokonaisvaikutukset jäävät melko vähäisiksi. Ohjelma ei pysäytä luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä, mutta ei sitä nykytilanteeseen verrattuna erityisesti lisääkään. Luontokohteiden käytön ja hoidon suunnittelu sekä elinympäristöjen kunnostus ja vesienhoito vaikuttavat positiivisesti luonnon ja vesien tilaan sekä lajien elinmahdollisuuksiin. Toisaalta luonnonvarojen hyödyntäminen ja infra-hankkeet heikentävät luonnon monimuotoisuutta. Myös yritystoiminta saattaa vähentää monimuotoisuutta ja pilata ympäristöä. Haittoja voidaan vähentää yhteen sovittavalla yksityiskohtaisemmalla suunnittelulla ja lupamenettelyllä sekä yrittäjäkasvatukseen sisällytettävällä ohjauksella ja koulutuksella. Kiviaineshuollossa haitallisten vaikutusten estäminen vaatii maakunnallista selvitystä kiviainesten käytön, pohjavesien ja luontoarvojen yhteensovittamisesta. Jätteen syntymisen vähentäminen ja hyötykäyttöasteen nostaminen vähentää ympäristökuormitusta ja on alueellisen ja valtakunnallisen jätestrategian tavoitteiden mukaista. Samalla vähenne-
12 tään raaka-aineiden ja energian kulutusta. Haja- ja pistekuormituksen vähentäminen parantaa vesistöjen ekologista tilaa ja käyttökelpoisuutta. Ympäristöteknologiaa voidaan hyödyntää kotimaisen ja ympäristöystävällisen energian käytön lisäämisessä sekä päästöjen vähentämisessä. Esim. Jyväskylän Rauhalahden savukaasupesurilla on positiivinen vaikutus maakunnan ilmastonmuutostaseeseen. Uusiutuvien energialähteiden käyttö tukee ilmaston muutoksen ehkäisyä. Hitaasti uusiutuvien energialähteiden osalta ilmastomuutosvaikutuksista on ristiriitainen näkemys. Lento- ja maantieyhteyksien parantaminen lisää päästöjä ilmaan. Yhdyskuntarakenteelliset ja kulttuuriset vaikutukset Alue- ja yhdyskuntarakennetta koskevat tavoitteet perustuvat maakuntakaavaan ja valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin. Jyväskylä-Jämsä-Äänekoski kehityskäytävä luo maakunnalle kilpailukykyä ja tehostaa olemassa olevan infrastruktuurin käyttöä, mutta asettaa yhdyskuntarakenteen kehittämiselle suuria kaavoituksellisia haasteita, joita ovat mm. lisääntyvä liikenne, uudet rakentamisalueet, virkistysalueiden riittävyys ja rantojen hyödyntäminen. Kunnalliset lähipalvelut ja seudulliset palvelut sekä ylikunnalliset vesihuoltojärjestelyt tukevat maakunnan tasapainoista alue- ja yhdyskuntarakennetta. Yritystoiminnan kehittäminen vahvistaa taajamien elinvoimaisuutta ja lisää vetovoimaisuutta. Tiestön tason parantaminen ja liikennejärjestelyjen kehittäminen voi merkittävien positiivisten vaikutusten lisäksi hajauttaa yhdyskuntarakennetta. Uusiutuvien ja hitaasti uusiutuvien energialähteiden käyttö parantaa energiahuollon omavaraisuutta ja vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Rakennetun ympäristön ja maisema-alueiden huomioon ottaminen kehittämistoimissa edistää maakunnan kulttuuriperinnön säilymistä. Kaupunkiseutujen arkkitehtuurin vaalimisella ja kulttuurilla luodaan myönteistä kaupunki- ja taajamakuvaa. Taloudelliset vaikutukset Maakuntaohjelman keskeisenä tavoitteena on maakunnan yritys- ja liiketoiminnan edellytysten parantaminen, minkä takia ohjelman merkittävät taloudelliset vaikutukset ovat positiivisia. Isommat peruspalveluiden järjestämisalueet tuovat toimiin tehokkuutta ja säästöjä kuntataloudelle. Kolmen kaupunkikeskittymän kehityskäytävän vaikutukset yksityis- ja kuntataloudelle ovat lievästi positiivisia. Osaamisen vahvistaminen lisää pk-yritysten erikoistumismahdollisuuksia ja kilpailukykyä. Uusien innovaatioiden kehittäminen luo uusia työpaikkoja. Kulttuuripalveluiden ja luovan alan yrittäjyyden kautta syntyvillä työpaikoilla on merkitystä erityisesti maaseudulla. Kulttuurisilla sisällöillä vahvistetaan myös muita elinkeinoja, esim. matkailua ja hyvinvointialaa. Kiviaineshuollon kokonaisvaikutukset aluetalouteen ja -kehitykseen ovat positiivisia. Nelostien parannus välillä Vaajakoski-Lusi sekä rataosien sähköistäminen ja päällysrakennetöiden loppuun saattaminen ovat tärkeitä Keski-Suomen elinkeinoelämälle. Myös uusien kansainvälisten lentoyhteyksien avaaminen parantaa elinkeinojen toimintaedellytyksiä. Vedenhankinnan ja jätevesihuollon yhteistyöhankkeet parantavat kustannustehokkuutta. 6. Seuranta Maakuntaohjelman vaikutuksia seurataan pääasiassa hanketason (hanke-yvat) ja vuosittain tehtävän ohjelman toteuttamissuunnitelman ympäristövaikutusten arviointien kautta. Seurannassa käytetään hyväksi maakunnassa jo käytössä olevia, ympäristökeskuksen ylläpitämiä ympäristöindikaattoreita. Ennen seuraavaa maakuntaohjelmakierrosta (4 vuotta) kootaan perustiedot maakunnan ympäristön tilasta sekä tehdään tarvittavat analyysit ja johtopäätökset. Seurantaan osallistuu maakunnallinen ympäristö- ja tasa-arvovaikutusten työryhmä (yva-ryhmä).
13 7. Yhteenveto Maakuntaohjelma on SOVA-lain (200/2005)mukainen ympäristöarviointia edellyttävä ohjelma, jonka toteuttamisen todennäköisesti merkittävät ympäristövaikutukset tulee selvittää. Arvio ohjelman toteuttamisen ympäristövaikutuksista esitetään ympäristöselostuksessa. Keski-Suomen pinta- ja pohjavedet ovat pääosin varsin hyvälaatuisia, eikä ilmanlaadullisia ongelmia esiinny suurimpia taajamia lukuun ottamatta. Maakunnan luonnon monimuotoisuuden perustana ovat laaja-alaiset metsäalueet sekä niitä halkovat suo- ja vesistöalueet. Jätehuolto on kehittynyt ja tehostunut jätehuoltoyhteistyön kautta. Maakunnan merkittävimmät ympäristöhaasteet liittyvät luonnon monimuotoisuuden ja hajakuormituksen vähentämiseen sekä ilmastomuutoksen hidastamiseen. Ympäristöarviointi yhdistettiin tiiviisti maakuntaohjelman laadintaprosessiin. Ohjelman valmisteluun osallistuneet teemaryhmät ja ryhmien sihteerit ovat itsearvioineet teemaryhmien toimenpideesitysten ja tavoitteiden vaikutuksia. Maakunnallinen yva-ryhmä oli keskeisesti mukana vaikutusten arviointiprosessissa. Työssä arvioitiin SOVA-lain mukaisesti sosiaalisia ja ekologisia sekä yhdyskuntarakenteellisia ja kulttuurisia vaikutuksia. Lisäksi arvioitiin aluetaloudellisia vaikutuksia. Maakuntaohjelman vaikutukset ihmisten terveyteen, viihtyvyyteen ja hyvinvointiin ovat pääosin myönteisiä. Palvelujen kehittämisellä ja asiakaslähtöisyydellä sekä käyttäjäystävällisellä teknologialla lisätään ihmisten osallistumismahdollisuuksia ja arjessa selviytymistä. Päihteiden vastaisella työllä sekä vaikeasti työllistettävien ja nuorten työllistämisellä ehkäistään sosiaalisia ongelmia ja eriarvoistumista. Myös osaavasta työvoimasta huolehtiminen luo hyvinvointia. Kunnalliset lähipalvelut ja seudulliset palvelut tukevat maakunnan alueellista tasa-arvoa. Ekologiset kokonaisvaikutukset jäävät melko vähäisiksi. Elinympäristöjen kunnostus ja vesienhoito vaikuttavat positiivisesti luonnon monimuotoisuuteen. Toisaalta luonnonvarojen hyödyntäminen, yritystoiminta ja infra-hankkeet aiheuttavat ympäristöhaittoja. Haittoja voidaan ehkäistä ohjauksella, yksityiskohtaisemmalla suunnittelulla ja lupamenettelyllä. Ohjelman toimenpiteillä tuetaan maakunnan monikeskuksista ja tasapainoista alue- ja yhdyskuntarakennetta. Rakennetun ympäristön ja maisema-alueiden huomioon ottaminen kehittämistoimissa edistää kulttuuriperinnön säilymistä. Ohjelman keskeisenä tavoitteena on maakunnan yritys- ja liiketoiminnan edellytysten parantaminen, minkä takia ohjelmalla on merkittäviä positiivisia taloudellisia vaikutuksia. Isommat peruspalvelujen järjestämisalueet tuovat toimiin tehokkuutta ja säästöjä kuntataloudelle. Uusien innovaatioiden kehittäminen ja yrittäjyyteen panostaminen luovat uusia työpaikkoja. Nelostien parantaminen ja kansainvälisten lentoyhteyksien avaaminen parantavat elinkeinojen toimintaedellytyksiä.
Liite 1. Maakuntaohjelman ja SOVA-lain mukaisen ympäristöarvioinnin laatimisprosessi
Liite 2. Vaikutuslista KESKI-SUOMEN MAAKUNTAOHJELMA 2007-10 Vaikutusten arviointi MAO:n teemaryhmä / sihteeri: Sanallinen arvio ohjelmassa esitettävien kehittämistoimien positiivisista ja negatiivisista vaikutuksista, jotka voivat olla välittömiä tai välillisiä Sosiaaliset vaikutukset - terveys - asumisviihtyisyys - turvallisuus - palvelut - virkistysmahdollisuudet - väestön määrä - tasa-arvo - yhteisöllisyys - sosiaaliset ongelmat - paikallinen identiteetti - koulutus - virikkeellisyys - erityiset väestöryhmät (lapset, vanhukset, ulkomaalaiset) Ekologiset vaikutukset - eliölajeihin - luontotyyppeihin - alueiden luonnontilaisuuteen - maaperään - vesistöihin - ilmaan - kasvillisuuteen - kuormitukseen/päästöihin - luonnonvarojen käyttöön - uusiutuvat luonnonvarat - uusiutumattomat luonnonvarat - luonnonvarojen riittävyyteen Yhdyskuntarakenteelliset ja kulttuuriset vaikutukset - aluerakenne - yhdyskuntarakenteen hajautumien / tiivistyminen - rakennuskanta - liikennejärjestelmät - rataliikenne - tieliikenne - kevytliikenne - energiahuolto - energian kulutus - vesihuolto - jätteiden määrä - taajama-/kaupunkikuva - kulttuuriympäristöt / -perintö - maisema-alueet Taloudelliset vaikutukset - työpaikat / työllisyys - elinkeinojen toimintaedellytykset - kustannusvaikutukset