Alkoholi ja sen yhteys syöpään

Alkoholi ja sen yhteys syöpään Taustaa Vaikka alkoholin kulutuksen merkityksestä syövän syynä oli riittävästi näyttöä jo yli kaksi vuosikymmentä sitten (IARC, 1988), yleisön tietoisuus alkoholista syöpäriskitekijänä on yhä vähäistä. Alkoholinkäyttöä pidetään monissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa osana kulttuuria, ja vaikka määrät ja juomatavat vaihtelevat maasta maahan, EU:lla on maailman korkein väestömäärään suhteutettu alkoholin kulutus (WHO 2004). Alkoholi on alkoholiryhmään kuuluvan etanolin yleiskielinen nimitys. Etanolia syntyy, kun alkoholijuomia valmistetaan käyttämällä. Etanolin vaikutus ei riipu nautittavan juoman tyypistä, eikä sen käytön turvallisesta rajasta ole tutkimusnäyttöä (WCRF ja AICR, 2007). Kansainvälinen syöväntutkimuskeskus (IACR) on luokitellut etanolin ja asetaldehydin ihmiselle syöpää aiheuttaviksi aineiksi. Alkoholin karsinogeenisia (syöpää aiheuttavia) mekanismeja ei täysin ymmärretä. Ne saattavat vaihdella sen mukaan, mihin elimen ne kohdistuvat, ja niillä voi olla yhteys geenien polymorfismeihin. Yksi oletettu vaikutus on sytokromi P450 2E1:n (CYP2E1) interaktio. Kyseinen sytokromi metabolisoi etanolin asetaldehydiksi ja on osatekijänä eri prokarsinogeenien metaboliassa (Poschl and Seitz, 2004). Asetaldehydia tulee kehoon alkoholin metaboloituessa ja alkoholijuomien ainesosana. Sen vaikutusta on viime aikoina korostettu, koska se on todennäköisesti tärkeässä syy-yhteydessä yläruoansulatuskanavan syöpään. Kansainvälinen syöväntutkimuskeskus (International Agency for Research on Cancer, IACR) esitti jo vuonna 1987 sen luokittelemista mahdollisesti ihmisille syöpää aiheuttavaksi aineeksi (IARC, 1987). Alkoholijuomien aiheuttama asetaldehydialtistuminen on arvioitu keskimäärin 0,112 milligrammaksi ruumiinpainon kiloa kohti vuorokaudessa. Asetaldehydin aiheuttama elinaikainen syöpäriski (7,6:10 000) ylittää useimmat ympäristön aiheuttamat syöpäriskirajat, jotka yleisesti arvioidaan välille 1:10 000 1:1 000 000 (Lachenmeier ym., ). Geneettisen alttiuden kannalta tärkeimmät ihmisiin vaikuttavat alkoholia metaboloivat entsyymit ovat alkoholin dehydrogenaasit (ADH), jotka hapettavat etanolia asetaldehydiksi, ja aldehydin dehydrogenaasit (ALDH), jotka detoksifioivat asetaldehydiä asetaatiksi. Useimmat tämän alleelin ALDH2*2/*2 homotsygoottiset kantajat ovat täysin raittiita tai juovat vain harvoin alkoholia, koska

entsyyminpuute aiheuttaisi voimakkaan punastumisreaktion kasvoissa, fyysistä pahoinvointia ja vakavia myrkytysreaktioita. Heterotsygoottisilla kantajilla (alleeli ALDH2*1/*2 ja noin 10 prosenttia residuaalista ALDH2-entsyymin toimintaa) nämä akuutit haittavaikutukset ovat lievempiä, mutta alkoholia käyttäessään heillä on suuri riski saada useita erilaisia alkoholin aiheuttamia suun ja ruoansulatuskanavan syöpiä (IARC, 2007). Alkoholijuomien eräät muutkin ainesosat, kuten etyylikarbamaatti, aiheuttavat ihmisille todennäköisesti syöpää. Etyylikarbamaattia saattaa muodostua luonnollisesti käymisen tuloksena, ja sitä on havaittu erilaisissa käyttämällä valmistetuissa elintarvikkeissa ja juomissa. Viinin ja oluen etyylikarbamaattipitoisuudet ovat yleensä alle 100 µg/l. Tietyissä väkevissä juomissa on havaittu korkeampia pitoisuuksia, jotka mitataan milligrammoina litraa kohti. Etyylikarbamaatin mahdollisesta karsinogeenisesta vaikutuksesta ihmisiin ei ole epidemiologisia tietoja, joskin etyylikarbamaatin ja sen metaboliittien (vinyylikarbamaatin ja vinyylikarbamaattiepoksidin) karsinogeenisyydestä koe-eläimissä on riittävästi näyttöä (IARC, 2007).

Alkoholi ja henkilökohtainen syöpäriski Ruoansulatuskanavan syövät Corrao ym. (2004) toteuttivat meta-analyysin, joka osoittaa selvästi, että suuontelon, nielun, ruokatorven, kurkunpään sekä paksu- ja peräsuolen syöpäriski lisääntyy lineaarisesti alkoholin nollakulutuksesta lähtien (kaavio 1). Kaikkien näiden syöpäriskien trendien havaittiin olevan lineaarisessa suhteessa alkoholimääriin pienimmästä tarkastellusta määrästä (25 g/vrk eli n. kaksi annosta vuorokaudessa) alkaen. Metaregressiomallien avulla saadut suhteelliset riskifunktiot osoittivat, ettei kynnysvaikutusta ollut ja että suuontelon, nielun, ruokatorven, kurkunpään sekä paksu- ja peräsuolen syöpäriski alkaa nousta heti, kun alkoholinkäyttö ylittää 0 g/vrk (Corrao ym., 2004). Alkoholinkäyttö lisää suuontelon, nielun, ruokatorven ja kurkunpään sekä vähäisemmässä määrin paksu- ja peräsuolen syöpäriskiä lineaarisessa suhteessa. IARC Monographs Working Group -työryhmän (IARC, 2007) mukaan noin 50 grammaa etanolialkoholia päivässä: - kaksin- tai kolminkertaistaa ruoansulatuskanavan yläosan syöpäriskin (kaksinkertaistaa nielun ja ruokatorven syöpäriskin ja kolminkertaistaa suuontelon ja kurkunpään syöpäriskin) raittiisiin henkilöihin verrattuna, minkä lisäksi juomisella ja tupakoinnilla tuntuu yhdessä olevan moninkertaistava vaikutus. - nostaa paksu- ja peräsuolen syövän riskin noin 1,4-kertaiseksi raittiisiin henkilöihin verrattuna. Suuontelo ja kurkunpää, miehet Suuontelo ja kurkunpää, naiset Ruokatorvi Maksa Rinta Kuvio 1: Syöpäriskit (pystyakseli) suhteessa alkoholinkäyttöön (g/vrk). Tietojen perusta: Corrao ym. (1999) ja Australian Alcohol Guidelines (2007).

Alkoholi lisää naisten rintasyöpäriskiä annosriippuvaisesti. Rintasyöpä Collaborative Group on Hormonal Factors in Breast Cancer -tutkimusryhmä (2002) löysi vahvaa näyttöä siitä, että alkoholi lisää kaikenikäisten naisten rintasyöpäriskiä annosriippuvaisesti. Kumulatiivinen rintasyöpäriski 80. ikävuoteen mennessä oli 88 tapausta tuhatta raitista naista kohti ja nousi 133 tapaukseen tuhatta naista kohti niiden naisten keskuudessa, jotka käyttivät viisi annosta alkoholia (60 g) vuorokaudessa tutkimuksen alkaessa. Noin 50 alkoholigramman päivittäiskulutus lisää riskin noin puolitoistakertaiseksi (95 prosentin luottamusväli 1,3 1,6) raittiisiin naisiin verrattuna, ja säännölliselläkin alkoholinkäytöllä (noin 18 g/vrk) on tilastollisesti merkittävä yhteys rintasyöpäriskin nousuun. Jokainen päivittäisen etanoliannoksen lisääminen kymmenellä grammalla lisää riskiä kymmenellä prosentilla (Key ym., 2006). Rintasyöpäriskiin vaikuttaa joukko hormonaalisia ja lisääntymiseen liittyviä tekijöitä, eikä alkoholijuomien kulutuksen vaikutus rintasyöpäriskiin vaihtele merkittävästi synnytystiheyden, vaihdevuosistatuksen, suun kautta nautittavien ehkäisyvalmisteiden käytön, hormonikorvaushoidon tai lähisukulaisten aiempien rintasyöpätapausten perusteella (IARC, 2007). Maksasyöpä Alkoholin kulutuksen vaikutusta maksasyöpäriskiin on vaikea kvantifioida, koska kirroosiin ja muihin maksasairauksiin sairastutaan usein ennen syövän ilmenemistä ja koska näihin sairauksiin sairastuneet potilaat vähentävät yleensä alkoholinkäyttöään. Hepatiitti B- ja C- virusten aiheuttamat krooniset infektiot ovat kuitenkin tärkeimmät maksasyövän syyt, ja alkoholijuomien käyttöön liittyvää kohonnutta riskiä on havaittu yhtä paljon hepatiittivirustartunnan saaneilla kuin siltä välttyneilläkin henkilöillä (IARC, 2007). Alkoholi aiheuttaa maksasyövälle altistavaa kirroosia, mutta tiedossa ei ole, mitkä tekijät altistavat jotkut ihmiset maksakirroosille (WCRF, 2007). Alkoholi lisää maksasyöpäriskiä eksponentiaalisesti. Muut syövät - Munuaissyöpä: Tutkimusnäyttö osoittaa yhdenmukaisesti, ettei alkoholinkäytön lisääminen lisää munuaissolusyövän riskiä. Alkoholinkäytön lisäämisellä oli useissa tutkimuksissa yhteys munuaissolusyöpäriskin merkittävään pienentymiseen. - Non-Hodgkin-lymfooma: Alkoholinkäytön ja non-hodgkin-lymfooman välillä havaittin kahdessa prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa ja useissa laajoissa tapaus-

verrokkitutkimuksissa käänteinen tai nollayhteys. Useimmat tutkimukset osoittivat, että riski oli pienempi juovien kuin raittiiden henkilöiden keskuudessa. - Keuhkosyöpä: Useimmissa perusjoukoissa tupakointi korreloi vahvasti alkoholin kulutukseen. Alkoholinkäytön on monissa tutkimuksissa havaittu lisäävän keuhkosyöpäriskiä, mutta keuhkosyövän selvästi yleisimmän syyn eli tupakoinnin aiheuttamaa jäännössekoittuneisuutta ei yleensä ole mahdollista sulkea pois. Tupakoimattomien henkilöiden keuhkosyöpäriskiin liittyvät tiedot esitettiin eräissä tutkimuksissa erikseen. Nämä tutkimustulokset antavat aihetta olettaa alkoholijuomien kulutuksen lisäävän syöpäriskiä, kun taas toisista tutkimuksista ei saatu tällaisia tuloksia. Näin ollen keuhkosyöpää ei yleensä lueta alkoholin aiheuttamaksi sairaudeksi, koska biologista syy-yhteyttä ei vielä ole havaittu ja koska keuhkosyövän suurempi yleisyys alkoholinkäyttäjien keskuudessa saattaa johtua tupakoinnista. Alkoholi ei lisää munuaissyövän ja non-hodgkin-lymfooman riskiä, eikä mm. keuhko-, vatsa- ja eräistä muista syövistä ole saatu yhdenmukaisia tutkimustuloksia. - Vatsasyöpä: Epidemiologisten tutkimusten tulokset eriävät: eräissä tutkimuksissa on havaittu riskien lisääntyneen merkittävästi, toisissa taas ei. Tärkeimmän tunnetun alavatsan syöpää aiheuttavan tekijän, Helicobacter pylori -infektion, mahdollisesti aiheuttama sekoittuneisuus ei liene suuri huolenaihe, koska niillä alueilla, joilla yhteys havaittiin, suurin osa tutkimuksen perusjoukosta oli todennäköisesti saanut kyseisen bakteeritartunnan. Näillä henkilöillä on kuitenkin saattanut alkoholinkäytön ohella olla puutteellinen ruokavalio ja muita haitallisia elintapoja. Koska näitä tekijöitä ei huomioitu riittävästi, löydösten tulkinta ei ole selvää. - Muut syövät: Haiman, kohdunkaulan, kohdun limakalvon, munasarjojen, vulvan ja emättimen syöpien, miesten rintasyövän, virtsarakon, eturauhasen, kives-, aivo- ja kilpirauhassyöpien, ihosyövän, Hodgkinin taudin, leukemioiden sekä multippelin myelooman ja alkoholinkäytön välillä havaittiin yleensä vain vähäisiä yhteyksiä, tai tulokset eivät olleet yhtäpitäviä. Vaikka eräitä tiettyjä perusjoukkoja tutkittaessa havaittiinkin yhteyksiä alkoholinkäytön ja eräiden kohdeelinten (esim. kohdunkaulan ja eturauhasen) välillä, vinoutumista ja sekoittumista ei voitu sulkea pois.

Alkoholinkäytön vähentäminen ja syöpäriski 90 95 prosenttia syövistä johtuu ympäristöstä ja elintavoista, mm. alkoholin kulutuksesta (Anand ym., 2008), joten elintapojen muuttaminen ennalta ehkäisevillä toimenpiteillä, esim. juomista vähentämällä, voi alentaa syöpien todennäköisyyttä. Epidemiologisissa tutkimuksissa havaittiin, että alkoholinkäytön lopettaminen vähensi aina syöpäriskiä. Muutamissa epidemiologisissa tutkimuksissa on tarkasteltu alkoholinkäytön lopettamisen vaikutuksia riskiin saada pahanlaatuisia kasvaimia. Useimmissa näistä tutkimuksissa havaittiin johdonmukaisesti, että ainakin suuontelon, nielun, kurkunpään ja ruokatorven syöpäriski väheni (Rehm ym., 2007). Syöpäriskin vähenemisaika ja -nopeus alkoholinkäytön lopettamisen jälkeen vaihtelee syöpätyypin mukaan. Riskit eivät vähene välittömästi, ja niiden aleneminen samalle tasolle kuin täysraittiilla henkilöillä voi kestää vuosikymmeniä. Pahanlaatuisten kasvainten kehittyminen saattaa kestää vuosia, eivätkä useimmat ihmiset ehkä lopeta haitallista alkoholinkäyttöä, ennen kuin oireita alkaa ilmetä (Rehm ym., 2007). Näin ollen vaarallisen ja haitallisen alkoholinkäytön vähentämisen tulisi kuulua terveydenhuollon olennaisimpiin syövänestokeinoihin. Ruokatorven syöpäriski aleni nopeasti kahdessa vuodessa alkoholinkäytön lopettamisen jälkeen eikä yli 20 vuoden kuluttua enää poikennut täysraittiiden henkilöiden riskitasosta. Riskisuhde Riskisuhde Vuotta alkoholinkäytön lopettamisesta Vuotta alkoholinkäytön lopettamisesta Kuvio 2: Ruokatorven (vasemmalla) sekä pään ja kaulan (oikealla) syövän riskisuhde alkoholinkäytön lopettamisen jälkeen (kuutioregressio). Lähde: Rehm ym. (2007).

Syöpäriskin mittasuhteet Alkoholi on syövän kannalta tärkeä riskitekijä, johon pystytään vaikuttamaan. Alkoholinkäyttö aiheuttaa Euroopan unionissa joka vuosi yli 50 000 kuolemantapausta, joita ei tosin aina korosteta alkoholin aiheuttamiin terveysriskeihin liittyvissä julkisissa keskusteluissa (Anderson & Baumberg 2006). Lisäksi syövät ovat useimmista alkoholihaitoista poiketen erityinen naisiin kohdistuva riski: Euroopassa kuolee joka vuosi yli 11 000 naista alkoholin aiheuttamaan rintasyöpään. Kummassakin tapauksessa alkoholiin liittyvät syövät aiheuttavat enemmän haittaa kuolemantapauksina kuin vammautumisina, mikä johtuu suhteellisen korkeasta kuoliniästä (jolloin menetetään vähemmän elinvuosia) ja suhteellisesti suuremmasta tapauskuolleisuudesta. Kun alkoholinkäytön ja alkoholin aiheuttamien syöpien välillä vallitsee lisäksi lineaarinen annosvastesuhde, alkoholin kulutuksen vähentäminen vähentää aina syöpäriskiä. Vaikutukset toimintapolitiikkaan Tietoisuuden lisääminen yleisövalistuskampanjoilla ja kuluttajamerkinnöillä Vaikka valistuskampanjat ja kuluttajamerkinnät eivät sinänsä johdakaan käytösmuutoksiin, ne ovat silti tärkeitä: ne tiedottavat vähemmän tunnetuista terveysriskeistä, kuten alkoholiin liittyvistä syöpämuodoista. Voitaisiin harkita valistuskampanjoita, joissa painotettaisiin alkoholin aiheuttamia syöpiä ja ehkä etenkin naisten rintasyöpää, ja alkoholijuomapakkausten kuluttajavaroitusmerkintöjä, joissa mainittaisiin alkoholin lisäävän syöpäriskiä. Tehokkaat alkoholipoliittiset toimenpiteet vähentävät alkoholiin liittyvää syöpäriskiä Ne toimenpiteet ja interventiot, joiden tiedetään tehokkaasti vähentävän yleisiä alkoholihaittoja, vähentävät myös alkoholin aiheuttamaa syöpäriskiä. Näitä toimenpiteitä ovat esimerkiksi: alkoholiveron korotukset alkoholin myyntipisteverkoston harventaminen alkoholin myyntipisteiden aukioloaikojen lyhentäminen. Syöpä tulisi mainita varhaisessa tunnistamisessa ja mini-interventio-ohjelmissa Mini-interventioilla tarkoitetaan perusterveydenhuollon yhteydessä annettavaa neuvontaa, johon kuuluu muutama valistuskerta ja psykososiaalista ohjausta. Perusterveydenhuollon toimijat voisivat alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävää lyhytneuvontaa antaessaan mainita alkoholiin liittyvät syöpäriskit. Alkoholi tulisi mainita alkoholiin liittyvien syöpien seulontaohjelmissa Kahta yleistä alkoholiin liittyvää syöpämuotoa (rintasyöpää sekä paksu- ja peräsuolen syöpää) varten on olemassa tehokkaita seulontaohjelmia, joissa alkoholiin liittyvä syöpäriski voitaisiin mainita.

Viitteet Anderson P, Baumberg B. Alcohol in Europe. London: Institute of Alcohol Studies, 2006. http://ec.europa.eu/health/ph_determinants/life_style/alcohol/documents/alcohol_europe.pdf Australian Guidelines to reduce health risks from Drinking Alcohol (). Commonwealth of Australia. Anand P, Kunnumakkara AB, Sundaram C, Harikumar KB, Tharakan ST, Lai OS, Sung B, Aggarwal BB. (2008). Cancer is a preventable disease that requires major lifestyle changes. Pharm Res. 25(9): 2097 2116. Collaborative group on hormonal factors in breast cancer. (2002) Alcohol, tobacco and breast cancer collaborative reanalysis of individual data from 53 epidemiological studies, including 58,515 women with breast cancer and 95,067 women without the disease. British Journal of Cancer, 87, 1234 45. Corrao G, Bagnardi V, Zambon A, and La Vecchia C. (2004) A meta-analysis of alcohol consumption and the risk of 15 diseases. Preventive Medicine, 38 (2004) 613 619. Corrao G, Bagnardi V, Zambon A, Arico S. (1999). Exploring the dose-response relationship between alcohol consumption and the risk of several alcohol-related conditions: a meta-analysis. Addiction, 94(10): 1551 73. International Agency for Research on Cancer (IARC). Acetaldehyde (1987). Julkaisussa IARC Monographs on the Evaluation of Carcinogenic Risks to Humans, Supplement 7. Overall Evaluations of Carcinogenicity: An Updating of IARC Monographs, Risk assessment of acetaldehyde 547. Lyon, IARC, ss. 77 78. International Agency for Research on Cancer (IARC). Alcohol Drinking (1988). Monographs on the Evaluation of Carcinogenic Risks to Humans. Lyon: IARC, vol. 44. International Agency for Research on Cancer (IARC). Alcoholic Beverage Consumption and Ethyl Carbamate (Urethane) (2007). Volume 96. Key J, Hodgson S, Omar RZ, Jensen TK, Thompson SG, Boobis AR, Davies DS, Elliott P. (2006). Meta-analysis of studies of alcohol and breast cancer with consideration of the methodological issues. Cancer Causes Control. 2006 Aug;17(6):759 70. Lachenmeier D., Kanteres, F., Rehm J. (). Carcinogenicity of acetaldehyde in alcoholic beverages: risk assessment outside ethanol metabolism. Addiction, 104, 533 550. Poschl, G. and Seitz, H.K. (2004). Alcohol and cancer. Alcohol Alcohol, 39: 155 65. Rehm, J, Jayadeep Patra, J and Popova, S. (2007). Alcohol drinking cessation and its effect on esophageal and head and neck cancers: A pooled analysis. Int. J. Cancer: 121, 1132 1137. World Cancer Research Fund / American Institute for Cancer Research. Food, Nutrition, Physical Activity, and the Prevention of Cancer: a Global Perspective. Washington DC: AICR, 2007. World Health Organization. Global Status Report on Alcohol 2004. Department of Mental Health and Substance Abuse, Geneva, 2004.

Vanessa Carral ja Peter Anderson ovat laatineet tämän tiedotteen Deutsche Hauptstelle für Suchtfragenin (DHS) puolesta osana Slovenian tasavallan julkisen terveyden instituutin hallinnoimaa ja Euroopan komission osarahoittamaa Building Capacity -projektia. Tässä julkaisussa esitettävät tiedot eivät välttämättä vastaa Euroopan komission mielipidettä tai asennoitumista. Euroopan komissio ja sen puolesta toimivat henkilöt eivät ole vastuussa tämän julkaisun tietojen mahdollisesta käytöstä. Tukijat: Osarahoitus: Euroopan komissio Englanninkielisestä alkuperäistekstistä kääntänyt: Käännös-Aazet Oy