Alkoholin suurkuluttajasta riskikäyttäjäksi muuttuvatko neuvontarajat?

Transkriptio

1 Katsaus tieteessä Kaija Seppä professori, ylilääkäri Tampereen yliopisto, lääketieteen yksikkö ja Tampereen yliopistollinen sairaala, psykiatrian tulosalue Mauri Aalto dosentti, ylilääkäri Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, psykiatrinen toiminta-alue ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, mielenterveys ja päihdepalvelut -osasto Kalervo Kiianmaa tutkimusprofessori Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, päihteet ja riippuvuus -osasto Alkoholin suurkuluttajasta riskikäyttäjäksi muuttuvatko neuvontarajat? Alkoholin suurkulutuksen rajat ovat olleet käytössä 20 vuotta. Parin vuosikymmenen aikana on kertynyt paljon uutta tietoa alkoholin aiheuttamista terveysriskeistä ja myös alkoholin liialliseen käyttöön liittyvä nimikkeistö on uudistettu. Totutut rajat ovat uuden tutkimustiedon perusteella kuitenkin edelleen ajanmukaisia, kun päätetään alkoholiasioihin liittyvästä neuvonnasta terveydenhuollossa. On syytä pitää mielessä, että kyse ei ole turvarajoista, vaan riskirajoista, jotka edellyttävät neuvontaa. Vertaisarvioitu VV Lääkärilehdessä julkaistiin vuonna 1992 alkoholin suurkulutuksen kriteerit (1). Niiden asettamisen lähtökohtana oli hälventää epätietoisuutta, jota esiintyi terveydenhuollon toimijoilla heidän oikeudestaan puuttua potilaidensa alkoholin kulutukseen. Hyväksyttävä syy alkoholin käyttöön liittyvän neuvonnan antamiselle potilaalle on selkeä tutkimukseen perustuva arvio terveyden vaarantumisesta. Rajojen määrittämiseksi tarkasteltiin silloista tieteellistä kirjallisuutta, ja rajat asetettiin tasolle, jolla alkoholin aiheuttamat sairaudet alkoivat tutkimusten mukaan selkeästi lisääntyä. Lisäksi haluttiin asettaa raja kerralla juodulle alkoholimäärälle, mikä oli tuolloin kansainvälisestikin tarkasteltuna uusi asia. Rajojen asettaminen ei ole helppoa, mutta se on käytännön potilastyön ohjeistamiseksi välttämätöntä. Kysymyksessä eivät olleet turvarajat, joiden alittaminen takaisi, ettei alkoholihaittoja ilmaannu. Sen sijaan ne olivat rajat, jotka edellyttävät neuvontaa. Tavoitteena oli, että kaikkia rajat ylittäviä potilaita neuvotaan terveydenhuollossa mini-intervention keinoin vähentämään juomistaan tai heidät ohjataan jatkohoitoon, jos ongelma on riippuvuustasoinen tai mini-interventio ei auta. Viikkokulutuksen rajoiksi asetettiin miehille 25 ja naisille 16 alkoholiannosta (à 12 g) ja kertakäytön rajoiksi vastaavasti 7 ja 5 annosta (1). Kun silloiset rajat asetettiin, termiksi valittiin tietoisesti suurkulutus. Sen ajateltiin viestittävän terveydenhuollon toimijoille, että käyttö on suurta ja mitattavissa käyttömääriä kartoittavilla kysymyksillä. Sittemmin ongelmaksi on muodostunut, että suurkulutustermi ei erota jo alkoholiriippuvaisia potilaita niistä, joilla on vasta riski saada haittoja. Hoidollisesti nämä ryhmät on hyvä erottaa, koska jälkimmäiselle tehokas hoito on mini-interventio, mutta alkoholista riippuvaiset potilaat tarvitsevat laaja-alaisempia hoitoja. Toisaalta vähentäminen voi olla terveydelle hyödyllistä, vaikka käyttö ei ole suurta. Siksi alkoholiongelmaisen hoidon Käypä hoito -katsauksen viimeisimmässä päivityksessä päivitettiin myös käsitteistö (2) ja näin entiset suurkulutuksen rajat muuttuivat riskikäytön rajoiksi. Vuosikymmenien saatossa väestön alkoholin kulutus on lisääntynyt (3). Viime vuosina alkoholi on ollut työikäisten miesten yleisin kuolinsyy; naisilla rintasyöpä ja alkoholi ovat vuorotelleet johtopaikalla (4). Kohtaamisia esiintyy terveydenhuollossa näin ollen usein ja riskirajat on edelleen tärkeää määritellä, jotta tehokkaaksi osoittautuneita hoitoja voitaisiin toteuttaa (5). Eri rajat erilaisiin tarpeisiin Terveydenhuoltoon tarkoitettuja riskirajoja, joita ammattilainen soveltaa kullekin potilaalle yksilöllisesti, on joissakin yhteyksissä tulkittu ja käytetty väärin. Esimerkiksi väestölle tiedotettaessa on unohdettu mainita, että kysymys ei ole riskittömistä rajoista ja että rajat alittavallakin alkoholin kulutuksella voi tulla alkoholin aiheuttamia terveyshaittoja. Tiedotuksessa on niin ikään välillä unohdettu korostaa, että ihmisten reagointi alkoholiin on yksilöllistä. Osin tämän väärinymmärryksen takia Suomessa on aika ajoin viritelty keskustelua käytet- 2543

2 KATSAUS Kirjallisuutta 1 Sillanaukee P, Kiianmaa K, Roine R, Seppä K. Alkoholin suurkulutuksen kriteerit. Suom Lääkäril 1992;92: Seppä K, Alho H, Aalto M, Kiianmaa K. Suurkuluttajasta riskikäyttäjäksi: Käypä hoito uudistaa alkoholiin liittyvän diagnoosinimikkeistön. Duodecim 2010;126: Mäkelä P, Mustonen H, Huhtanen P. Miten Suomi juo? Alkoholinkäyttötapojen muutokset Kirjassa: Mäkelä P, Mustonen H, Tigerstedt C, toim. Suomi juo. THL, Helsingin yliopistopaino Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuolemansyyt Liitekuviot 1 ja vuotiaiden miesten ja naisten yleisimmät kuolemansyyt (siteerattu ). ksyyt_2010_ _ kuv_001_fi.html ja www. stat.fi/til/ksyyt/2010/ ksyyt_2010_ _kuv_002_ fi.html 5 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Alkoholiongelmaisen hoito. Käypä hoito -suositus. (siteerattu ). fi 6 International Drinking Guidelines (siteerattu ). www. icap.org/policyissues/drinkingguidelines/tabid/102/default.aspx. 7 Room R, Rehm J. Clear criteria based on absolute risk: reforming the basis of guidelines on lowrisk drinking. Drug Alcohol Rev 2012;31: Casswell S. Why have guidelines at all? A critical perspective. Druc Alcohol Rev 2012;31: Heather N. Drinking guidelines are essential in combating alcohol-related harm: Comments on the new Australian and Canadian guidelines. Drug Alcohol Rev 2012;31: Seppä K. Riskikäytön rajat. Tiimi 2012;48: Rehm J, Baliunas D, Borges GLG, Graham K, Irving H, Kehoe T, Parry CD, Patra J, Popova S, Poznyak V, Roerecke M, Room R, Samokhvalov AV, Taylor B. The relation between different dimensions of alcohol consumption and burden of disease: an overview. Addiction 2010;105: International Agency for Research on Cancer (IARC). Alcohol consumption and ethyl carbamate. IARC Monographs on Evaluation of Carcinogenic Risks to Humans, Vol. 96. Lyon, France: IARC Corrao G, Rubbiati L, Bagnardi V, Zambon A, Poikolainen K. Alcohol and coronary heart disease: a meta-analysis. Addiction 2000;95: Lönnroth K, Williams B, Stadlin S, Jarmillo E, Dye C. Alcohol use as a risk factor for tuberculosis a systematic review. BMC Public Health 2008;8: Irving HM, Samokhvalov A, Rehm J. Alcohol as a risk factor for pancreatitis. JOP 2009;10; tävistä rajoista. Tähän ovat erityisesti vaikuttaneet joissakin maissa käyttöön otetut vähäisen riskin rajat, jotka ovat Suomen riskirajoja alhaisemmat. Tällöin on kuitenkin unohtunut edellä kuvattu rajojen asettamisen lähtökohta. International Center for Alcohol Policies päivittää sivuilleen eri maiden juomisrajat (6). Rajat ovat pääsääntöisesti ns. vähäisen riskin (low risk, sensible drinking) rajoja, joiden alittaminen merkitsee, että riskien toteutumisen todennäköisyys on pieni (7). Suomen riskirajat ovat siis merkitykseltään erilaiset kuin useassa muussa maassa julkaistut. Käsityksemme on, että hoidon tarvetta indikoivat rajat ovat tärkeät. On myös pohdinnan arvoinen kysymys, tarvitaanko rajoja ylipäätään lainkaan tai vieläpä erilaisia rajoja eri toimijoille ja yleiseen väestötiedotukseen (8,9,10). Terveyshaitat ja -hyödyt Alkoholilla on haitta- ja suojavaikutuksia. Siitä ei aina ole yksimielisyyttä, mitkä käytön rajat suojaavat tai lisäävät riskejä yksittäisissä sairauksissa. Tämä johtuu ainakin osittain tarkan tieteellisen tiedon puuttumisesta. Ihmisten alkoholin käytön selvittäminen on haastavaa. Tutkittavat saattavat aliarvioida todellista käyttöään ja alkoholin käytön vaihtelun huomioiminen on myös erityinen haaste. Lisäksi monien sekoittavien tekijöiden kattava hallitseminen tutkimusasetelmissa on vaikeaa. Yleispätevien rajojen asettamista hankaloittavat myös huomattavat yksilöiden väliset synnynnäiset erot alkoholin vaikutuksissa. Alkoholin on todettu aiheuttavan terveyshaittoja ensinnäkin ilman kynnysarvoa ja toiseksi niin, että riski lisääntyy vasta tietyn kynnysarvon ylittyessä. Useimmat terveyshaitat näyttävät kuuluvan edelliseen ryhmään. Tällöin riski on suorassa suhteessa kulutuksen määrään eli pienillä annoksilla riskin lisääntyminen on vähäinen ja kulutuksen lisääntyessä riskit suurenevat (11). Etyylialkoholi on hiljattain luokiteltu karsinogeeniksi (12). Vahvin näyttö riskistä on sen yhteydestä suun ja kaulan sekä ruokatorven syöpien lisääntymiseen. Yhteys on todettu lisäksi rinta-, maksa- ja kolorektaalisyövän riskiin. Alkoholin runsas käyttö lisää myös sydämen rytmihäiriöiden ja kardiomyopatian esiintyvyyttä, kouristeluja, infektioita, maksakirroosia, haimatulehdusta, perifeeristä neuropatiaa, aivo- ja erityisesti pikkuaivoatrofiaa ja vuotoetiologista aivohalvausta, sekä kohottaa verenpainetta. Kohtuullisen käytön on todettu vähentävän sepelvaltimotaudin riskejä etenkin keski-ikäisten ja sitä iäkkäämpien keskuudessa, sekä tyypin 2 diabeteksen, sappikivitaudin ja mahdollisesti myös dementian ilmaantuvuutta (5). 26 tutkimusta sisältäneen meta-analyysin mukaan sepelvaltimotaudin riski oli miehillä pienimmillään kulutustasolla 25 g/vrk (13). Suojavaikutus säilyi kulutustasolle 87 g ja saavutti haitallisen tason kulutuksella 114 g/vrk. Naisilla vastaavat kulutustasot olivat 10 g, 31 g ja 52 g/vrk. Vain muutaman sairauden ilmaantuvuus näyttää lisääntyvän vasta, kun nautitun alkoholin määrä ylittää tietyn kynnysarvon (11). Tällaisia sairauksia ovat tuberkuloosi, jonka riski lisääntyy päivittäisen alkoholin käytön ylittäessä 40 g (14) ja haimatulehdus, jonka riski lisääntyy käytön ylittäessä 48 g (15). Corrao ym. toteavat annos-vasteriskisuhdetta selvittävässä suuressa meta-analyysissaan, että sairastumisriskin suureneminen näkyy jo 25 g:n päivittäisellä käytöllä miltei kaikissa sairauksissa, joiden esiintyvyyttä alkoholi lisää (16). Tutkimukset ovat kuitenkin heterogeenisiä, alueella on ilmeisimmin julkaisuvääristymää ja luotettavia tutkimuksia on vain vähän. Myös Rehm ym. päätyvät samansuuntaiseen lopputulokseen ja kaipaavat menetelmällisesti tarkempia sekä laadultaan parempia tutkimuksia erisuuruisten annosten aiheuttamien riskien selvittämiseksi (11). Tehtyjen tutkimusten pohjalta ei esimerkiksi ole mahdollista selvittää erikseen naisten ja miesten riskirajoja useimmissa sairauksissa. Rehmin ym. katsauksen mukaan suhteellinen riski alle 50 g alkoholia päivässä käyttävillä jää alle 2:een kaikkien alkoholin aiheuttamien sairauksien osalta lukuun ottamatta naisten alkoholimaksakirroosia (11). Päivässä 30 g alkoholia juovilla naisilla suhteellinen riski on 2,4 (95 % luottamusväli 1,8 3,2), mutta miehillä vain 0,7 (0,5 1,0). Kahdessa tuoreessa meta-analyysissa on tarkasteltu kurkunpään (17) sekä suun ja pään alueen syöpien (18) ja alkoholin käytön annos-riskisuhteita. Alle neljän päivittäisen annoksen aiheuttama kurkunpään syövän suhteellinen riski oli 1,5 (95 % luottamusväli 1,3 1,7) ja vähintään neljän päivittäisen annoksen 2,6 (2,1 3,2). Alkoholin päiväannokset 10 g ja 50 g aiheuttivat pään ja suun syövän suhteelliset riskit 1,3 ja 3,

3 tieteessä Taulukko 1. Naisten rintasyövän suhteellinen ja absoluuttinen riski sekä NNH (Number Needed to Harm; kuinka monen naisen on juotava kyseinen alkoholimäärä, jotta yksi saisi rintasyövän) 80 ikävuoteen mennessä. Alkoholiannosten määrä päivässä Suhteellinen riski, % 6,8 14,8 22,7 31,8 Absoluuttinen riski, % 0,6 1,3 2,0 2,8 NNH Corrao G, Bagnardi V, Zambon A, Arico S. Exploring the dose response relationship between alcohol consumption and the risk of several alcohol-related conditions: a meta-analysis. Addiction 1999;94: Islami F, Tramacere I, Rota M ym. Alcohol drinking and laryngeal cancer: overall and dose risk relation a systematic review and meta-analysis. Oral Oncol. 2010;46: Tramacere I, Negri E, Bagnardi V ym. A meta-analysis of alcohol drinking and oral and pharyngeal cancers. Part 1: overall results and dose risk relation. Oral Oncol 2010;46: Collaborative Group on Hormonal Factors in Breast Cancer. Br J Cancer 2002;87: Di Castelnuovo A, Costanzo S, Bagnardi V ym. Alcohol dosing and total mortality in men and women: an updated meta-analysis of 34 prospective studies. Arch Intern Med 2006;166: Seppä K, Vartiainen E. Terveysriskit ansaitsevat potilasasiakirjamerkinnän. Suom Lääkäril 2006; 61: Halme JT, Seppä K, Alho H ym. Hazardous drinking: prevalence and associations in the Finnish general population. Alcohol Clin Exp Res. 2008;32: Sidonnaisuudet Kirjoittajat ovat ilmoittaneet sidonnaisuutensa seuraavasti (ICMJE:n) lomake: Kaija Seppä on A-klinikkasäätiön sekä psykiatrisen lääkäriasema Egofunktion hallituksen jäsen. Hän on saanut konsultointipalkkioita ja matka-, majoitus- ja kokouskuluja lääkeyritykseltä (Lundbeck), luentopalkkioita useilta terveydenhuollon yksiköiltä sekä lisenssituloja ja tekijänpalkkioita oppikirjojen toimitustyöstä (Kustannus Oy Duodecim). Mauri Aalto on saanut luentopalkkioita lääkeyrityksiltä (Janssen-Cilag, Lundbeck) ja Professio Finlandilta sekä matka-, majoitus- ja kokouskuluja lääkeyrityksiltä (Lundbeck, Reckitt-Benckiser). Kalervo Kiianmaa: ei sidonnaisuuksia. Tapaturmariski suurenee Corraon ym. (16) mukaan siten, että suhteellinen riski on kahden alkoholiannoksen jälkeen 1,4 (1,2 1,6), neljän annoksen jälkeen 2,0 (1,5 2,6) ja kahdeksan annoksen jälkeen 4,0 (2,4 6,6). Miesten ja naisten riskiä ei ole tarkasteltu erikseen. Riskirajojen valintaperusteet Edellä kuvattu tieteellinen tieto alkoholin aiheuttamista haitoista ja hyödyistä on puutteineenkin keskeistä, kun riskirajoista päätetään. Sen lisäksi on päätettävä, minkälainen riskin suureneminen on merkittävää. Päätöstä tehtäessä voidaan tarkastella suhteellista tai absoluuttista riskiä. Tutkimuksissa, joissa on tarkasteltu eri alkoholimäärien aiheuttamia terveyshaittoja, suhteellinen riski on useimmiten ilmaistu riskisuhteena (relative risk, RR). Suhteellinen riski 1,0 tarkoittaa, että altiste (tässä tapauksessa alkoholi) ei muuta riskiä. Suhteellinen riski 1,3 voidaan siis tulkita siten, että altistus lisää riskiä 30 %, ja 2,0 siten, että riski on lisääntynyt 100 %. Kun tila on harvinainen, suhteellisen riskin on oltava > 2, jotta riskillä olisi kansanterveydellistä merkitystä. Absoluuttinen riski eli ilmaantumistaajuus kuvaa hoidon kansanterveydellistä merkitystä paremmin kuin suhteellinen riski, koska se riippuu perusriskistä eli taudin yleisyydestä. Taulukossa 1 on esitetty asian havainnollistamiseksi Collaborative Group on Hormonal Factors in Breast Cancer -tuloksiin (19) perustuen suhteellisen ja absoluuttisen rintasyöpäriskin lisääntyminen sekä vastaavasti monenko naisen on juotava kyseinen määrä alkoholia, jotta yksi saisi tästä syystä rintasyövän 80 ikävuoteen mennessä. Rajoista päätettäessä on yllä olevien seikkojen lisäksi huomioitava, minkälaiset rajat ovat hyväksyttävät siinä kohderyhmässä, jolle ne on tarkoitettu (9). Käypä hoito -suositus ja riskirajat Alkoholiongelmaisen hoidon Käypä hoito -katsauksessa ei ole verenpaineen kohoamista lukuun ottamatta esitetty riskien lisääntymisen suhdetta juomisen määrään yksittäisissä sairaustiloissa (5). Verenpaineen osalta todetaan, että alkoholin käyttömäärä 25 g/vrk näyttää kohottavan verenpainetta. Katsauksessa todetaan: Riskirajaa voidaan käyttää ohjearvona alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävässä neuvonnassa. Suomessa neuvontaa suositellaan naisille, kun päivittäiskäyttö on vähintään 20 g absoluuttista alkoholia (noin kaksi ravintola-annosta) tai humalahakuinen juominen (vähintään viisi annosta) toistuu viikoittain. Miehille vastaavat neuvonnan rajat ovat 40 g/vrk (noin neljä annosta) tai seitsemän annoksen kertakäyttö viikoittain. Rajat sopivat useimmille aikuisille mutta eivät raskaana oleville eivätkä potilaille, joiden sairaus pahenee tai lääkitys vaarantuu alkoholinkäytön johdosta. Konkreettisiin riskirajoihin liittyy seuraava teksti: Yli 40 g/vrk alkoholia käyttävillä miehillä ja yli 20 g/vrk käyttävillä naisilla kokonaiskuolleisuus on merkitsevästi suurempi kuin raittiilla (5). Di Castelnuovon ym. 34 tutkimusta sisältävän meta-analyysin mukaan 1 2 alkoholiannosta päivittäin juovilla naisilla ja 2 4 annosta juovilla miehillä on matalampi kuolleisuus absolutisteihin tai enemmän juoviin verrattuna (20). Näyttöön perustuvat riskirajat Suomen terveydenhuoltoon Kuten rintasyöpäesimerkki osoittaa, alkoholin aiheuttamien sairauksien kohdalla on vaikea määrittää ehdotonta riskikäytön rajaa. Juominen voi olla riski joillekin jo pienillä annoksilla, mutta kenelle, sitä emme tiedä. Näistä hankaluuksista huolimatta on perusteltua antaa terveydenhuollon ammattilaisille selkeää ja tiivistetty tietoa. Lääkärin tehtävä on hoitaa, kun ongelma on ilmeinen tai suurella todennäköisyydellä kehittymässä sellaiseksi. Lääkärin työn erityinen taitosisältö on, että hän osaa niin päihde- kuin muissakin sairauksissa ja oireissa soveltaa tätä yleistä tietoa yksittäisten potilaiden hoidossa. Alkoholin osalta tällainen taito kehittyy, kun käytön kysymistä ja tilannearviota toteuttaa laajasti potilaskontakteissa (21). Riskikäytön rajat 2545

4 KATSAUS Ehdotonta riskikäytön rajaa on vaikea määrittää. English summary > in english From heavy to risky alcohol drinking is there a need to change the guidelines? Taulukko 2. Alkoholinkäytön riskirajat annoksina (à 12 g) keskikokoiselle, terveelle työikäiselle miehelle ja naiselle. kerralla 1 Viikossa 2 Nainen 5 16 Mies 7 24 Kysymyksessä on neuvontaa edellyttävä riskikäyttö, jos 1 kertakäytön raja ylittyy viikoittain. 2 viikkorajat ylittyvät jatkuvasti useamman viikon ajan (päivittäin juoville raja on miehille n. 3 4 annosta ja naisille n. 2 3 annosta päivässä). ovat sellaisenaan hyödylliset neuvottaessa keskikokoista, työikäistä naista tai miestä, jolla ei ole asiaan vaikuttavia sairauksia tai lääkityksiä. Neuvonnan käynnistämiseen vaikuttavat myös henkilön perimä ja taustatiedot läheisten mahdollisista riippuvuuksista. Jos potilaalla on ollut ilmeisiä, riskirajoja alhaisempien käyttömäärien aiheuttamia terveyshaittoja, ei rajoja tule soveltaa sellaisenaan. Rajojen valinnassa on huomioitava, että alkoholin käyttö on yhteydessä joidenkin sairauksien esiintyvyyteen valikoimattomassa väestössä (naiset ja miehet) jo silloin, kun päivittäinen käyttö ylittää kaksi annosta. Nämä sairaudet ovat melko harvinaisia ja absoluuttisen riskin suureneminen on vähäistä. On myös huomioita- va pienten alkoholimäärien yhteys sepelvaltimotaudin ja aikuistyypin diabeteksen vähäisempään esiintyvyyteen verrokkiväestössä. Kun kysymyksessä ovat yleiset kansantaudit, absoluuttisen riskin pieneneminen on merkityksellinen. Kokonaisuutta arvioitaessa tärkeitä ovat myös lopputulosta eli kuolleisuuden lisääntymistä tai vähenemistä ilmaisevat rajat (9,20). Suomessa jo 20 vuotta käytössä olleet riskikäytön rajat ovat nykyinen tutkimustieto huomioiden edelleen ajanmukaisia ja käyttökelpoisia, kun päätetään alkoholiasioihin liittyvästä neuvonnasta terveydenhuollossa (taulukko 2). Nämä rajat ovat myös Käypä hoito -suosituksen linjauksen mukaisia (5). Rajat on tarkoitettu helpottamaan terveydenhuollon henkilöstön työtä, ne eivät lisää ilmiön medikalisointia, huomioivat suomalaisen, humalahakuisen juomatavan ja mahdollistavat liikkuvuuden tehtäessä yksilöllisiä, räätälöityjä ratkaisuja kunkin potilaan kohdalla. Esitetyillä rajoilla terveydenhuollon tehtäväksi jää neuvoa useita satoja tuhansia suomalaisia (22). Riskirajoja ei tule esitellä turvarajoina. Niiden käyttöön väestön valistuksessa ilman terveydenhuollon ympäristöä on syytä suhtautua varauksella. Jos niitä kuitenkin käytetään terveydenhuollon ulkopuolella, viestiin tulee sisällyttää tässä artikkelissa esitetyt kyseisiin rajoihin liittyvät varaukset. n Haasteita tyypin 2 diabeetikoiden hoidossa? Katso lisätietoja takakannesta! LWLteaser_170x75.indd /5/12 11:29 AM

5 tieteessä ENGLISH SUMMARY Kaija Seppä Professor, Chief Physician University of Tampere, School of medicine, and Tampere University Hospital, Psychiatrics Division Mauri Aalto Kalervo Kiianmaa From heavy to risky alcohol drinking is there a need to change the guidelines? Guidelines for health care professionals on heavy drinking were launched in Finland about 20 years ago. Since then, the terminology of drinking categories has changed so that heavy drinking is now called risky drinking. The accumulation of scientific evidence of alcohol-related harm also suggests that there might be a need to update guidelines on risky drinking. Hitherto, the Finnish definitions of risky drinking have been high as compared to those in several other countries. In most countries, however, the guidelines are so called low-risk drinking guidelines, whereas our guidelines are meant to be an indication for treatment, especially for brief alcohol intervention in health care settings. In the present review we put together the latest scientific evidence on harm related to different drinking levels. Mortality and morbidity of different diseases as well as the beneficial effects of alcohol on cardiovascular diseases have been included. We also ponder absolute and relative risks. The practicability of the guidelines is also discussed. Based on the information reviewed, there is no need to change the present guidelines. According to these, an average-weight adult man is a risky drinker if he drinks at least 24 drinks (à 12 g) per week or at least 7 drinks weekly on one occasion. The corresponding figures for a woman are 16 and 5 drinks. 2546a