VANTAAN YLEISKAAVA. Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen Vantaalla

VANTAAN YLEISKAAVA Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen Vantaalla 28.4.2006

Vantaan kaupunki Kaupunkisuunnittelu Yleiskaavoitus Kielotie 28 01300 Vantaa (09) 83911 vaihde http://www.vantaa.fi/kaupunkisuunnittelu Kirjoittajat: Tomi Henriksson Jonna Jääskeläinen (aluekuvaukset ja osa vaikutusten arvioinnista) Rekisterit: Yrjö Oksman Taitto: Sinikka Lähteenmäki C13:2006 Kaupsu 7/2006 YK0005 ISBN 952-443-157-2 ISSN 1236-2182

ESIPUHE Pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenne on jatkuvassa muutoksessa. Viime vuosina on kiinnitetty erityistä huomiota yhdyskuntarakenteen hajoamiseen, joka merkitsee mm. korkeampia liikkumiskustannuksia ja päästöjä työ- ja asiointimatkojen pidentyessä sekä suuria infrastruktuurin rakentamis- ja ylläpitokustannuksia sekä luonnonalueiden ja -varojen suurempaa kulutusta. Suunnittelun onkin tulevaisuudessa kohdistuttava yhä enemmän jo rakennettujen yhdyskuntien kehittämiseen sen sijaan, että yhdyskuntaa laajennetaan uusille alueille. Yhdyskuntarakenteen eheyttämisen tavoite on kirjattu valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin, josta se on poimittu useiden kuntien strategioihin ja kaavoitukseen. Yhdyskuntarakenteen hajoamisen estämiseksi pyritään täydennysrakentamiseen nykyisen rakenteen sisällä, joka samalla tiivistää yhdyskuntaa. Suunnittelutapaa, johon täydennysrakentamisen lisäksi liittyy kestävän kehityksen ja kokonaisvaltaisen kehittämisen näkökulmat kutsutaan yhdyskuntarakenteen eheyttämiseksi. Eheyttämisen ja täydennysrakentamisen perustelut vaihtelevat suunnittelun mittakaavan ja suunnittelukohteen mukaan. Yleiskaavatasolla keskeistä on yhdyskunnan toimivuus kokonaisuutena, asemakaava- ja rakennustasolla korostuvat puolestaan paikalliset lähtökohdat. Kaupunkialueilla eheyttäminen on luontevaa aloittaa yleiskaava- tai osayleiskaavatasoisesta tarkastelusta. Tämä selvitys on laadittu Vantaan käynnissä olevaa yleiskaavatyötä varten ja tavoitteena on ollut löytää mahdollisuuksia eheyttävälle täydennysrakentamiselle Vantaan nykyisestä kaupunkirakenteesta. Selvityksen ensimmäisessä ja toisessa osassa käsitellään eheyttämiseen liittyviä käsitteitä, näkökulmia ja suunnitteluprosessia yleisesti. Kolmannessa osassa esitellään Vantaan lähihistoriaa ja yhdyskuntarakenteen kehitystä sekä nykyisiä asemakaavavarantoja ja eheyttämismahdollisuuksia alueittain. Selvityksen loppuun on koottu lista toimenpide-ehdotuksista. Selvityksen on laatinut yleiskaavasuunnittelija Tomi Henriksson. Yhdyskuntien aluekuvausten ja eheyttämisen vaikutusten arvioinnin toisena kirjoittajana on ollut FM Jonna Jääskeläinen. Asiantuntijoina työhön ovat osallistuneet yleiskaava- ja asemakaavasuunnittelijat, aluearkkitehdit, liikennesuunnittelijat sekä yrityspalveluiden, ympäristökeskuksen ja kaupungin eri hallintokuntien edustajat. Selvityksessä käytetyt rekisteritiedot on koonnut kaavoitusteknikko Yrjö Oksman. Vantaalla 10.4.2006 Matti Pallasvuo yleiskaavapäällikkö Tomi Henriksson yleiskaavasuunnittelija

I JOHDANTO 4 1. TAVOITTEET 4 1.1 Päätavoite 4 1.2 Muut tavoitteet 4 2. AINEISTO JA MENETELMÄT 4 2.1 Kirjalliset lähteet 4 2.2 Kartta-aineistot ja tietokannat 4 2.2.1 Korttelitietokanta 5 2.2.2 Eheyttämistietokanta 5 2.2.3 Vaikutusten arvioinnin tietokanta 6 2.3 Työryhmät 7 2.3.1 Yleiskaavatoimikunta 7 2.3.2 Seurantaryhmä ja arviointiryhmä 7 2.3.3 Yleiskaavatiimi ja aluetiimit 7 2.4 Maastokäynnit 7 II YLEISTÄ 8 3. KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELY 8 3.1 Eheyttäminen, tiivistäminen ja täydennysrakentaminen 8 3.2 Eheyttämisen määritelmä selvityksessä 9 3.3 Yhdyskuntarakenne 9 3.4 Tehokkuus ja tiiveys 9 3.5 Asumisen tunnusluvut 10 3.6 Varannot ja uusi rakennusoikeus 10 4. EHEYTTÄMISEN KESKEISIÄ PERUSTELUJA 11 4.1 Pyrkimys kestävään kehitykseen 11 4.2 Taloudellisuus 11 4.3 Ekologisuus 12 4.4 Toiminnallisuus 13 4.4.1 Toimintojen monipuolisuus 13 4.4.2 Liikenne 14 4.4.3 Palvelut 14 4.5 Laadulliset tavoitteet 15 4.5.1 Kaupunkikuva 15 4.5.2 Sosiaalinen kestävyys 16 4.6 Eheyttävä vs. hajauttava rakentaminen 16 5. EHEYTTÄVÄN SUUNNITTELUN PROSESSI 18 5.1 Vuorovaikutuksen lisääminen 18 5.2 Vaikutusten arviointi 18 5.3 Eheyttämiseen liittyviä ongelmia 19 III EHEYTTÄMISMAHDOLLISUUKSIA VANTAALLA 21 6. VANTAAN LÄHIHISTORIA JA YHDYSKUNTARAKENTEEN KEHITYS 21 6.1 Vantaan lyhyt lähihistoria 21 6.1.1 Maalaiskunnan rajat muutoksessa 21 6.1.2 Itsenäisyystaistelu Vantaan kaupungiksi 22 6.2 Yhdyskuntarakenteen kehitys 23 6.2.1 Maaseutumaisista kylistä esikaupunkialueeksi 23 6.2.2 Rintamamiesalueiden rakentaminen 24 6.2.3 Yhdyskuntarakenteen ohjauksen kehittyminen 24 6.2.4 Pientaloista kerrostaloihin ja aluerakentamissopimuksiin 25 6.2.5 Täydentävää rakentamista 1980-luvulta vuosituhannen vaihteeseen 27 6.2.6 Rakentamisen painopistealueet vuoteen 2030 29 7. EHEYTTÄMISMAHDOLLISUUKSIA ALUEITTAIN 31 7.1 Kaavoitettu asuntokerrosala ja kaavavarannot 31 7.2 Aluejako 32 7.3 Myyrmäki-Martinlaakso 34 7.3.1 Aluekuvaus 34 7.3.2 Kaavavarannot 34 7.3.3 Eheyttämiskohteet 35 7.3.4 Selvitystyön aikana karsiutuneet kohteet 36 7.4 Pakkala 38 7.4.1 Aluekuvaus 38 7.4.2 Kaavavarannot 38 7.4.3 Eheyttämiskohteet 39 7.4.4 Selvitystyön aikana karsiutuneet kohteet 41 7.5 Tikkurila 41 7.5.1 Aluekuvaus 41 7.5.2 Kaavavarannot 42 7.5.3 Eheyttämiskohteet 43 7.5.4 Selvitystyön aikana karsiutuneet kohteet 45 7.6 Korso-Koivukylä 45 7.6.1 Aluekuvaus 45 7.6.2 Kaavavarannot 45

7.6.3 Eheyttämiskohteet 46 7.6.4 Selvitystyön aikana karsiutuneet kohteet 47 7.7 Hakunila 49 7.7.1 Aluekuvaus 49 7.7.2 Kaavavarannot 50 7.7.3 Eheyttämiskohteet 51 7.7.4 Selvitystyön aikana karsiutuneet kohteet 51 8. EHEYTTÄMISEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 53 8.1 Eheyttämisen vaikutusten arvioinnin näkökulmat 53 8.1.1 Sosiaaliset vaikutukset 53 8.1.2 Luontovaikutukset 55 8.1.3 Kulttuuriset vaikutukset 56 8.1.4 Taloudelliset vaikutukset 56 8.2 Eheyttämisen vaikutusten arvioinnin teemat 57 8.3 Myyrmäki-Martinlaakso 60 8.3.1 Väestöennuste 60 8.3.2 Ero voimassa oleviin yleiskaavoihin 61 8.3.3 Palveluverkko: päiväkodit ja alakoulut 61 8.3.4 Palveluverkko: päivittäistavarakauppa 62 8.3.5 Joukkoliikennekaupunki 2030 62 8.3.6 Viheralueverkosto 63 8.3.7 Ympäristöhaitat 63 8.3.8 Kulttuurihistoria ja luonnonsuojelu 64 8.3.9 Kaupungin maanomistus 64 8.4 Pakkala 65 8.4.1 Väestöennuste 65 8.4.2 Ero voimassa oleviin yleiskaavoihin 66 8.4.3 Palveluverkko: päiväkodit ja alakoulut 66 8.4.4 Palveluverkko: päivittäistavarakauppa 67 8.4.5 Joukkoliikennekaupunki 2030 67 8.4.6 Viheralueverkosto 68 8.4.7 Ympäristöhaitat 68 8.4.8 Kulttuurihistoria ja luonnonsuojelu 69 8.4.9 Kaupungin maanomistus 69 8.5 Tikkurila 70 8.5.1 Väestöennuste 70 8.5.2 Ero voimassa oleviin yleiskaavoihin 71 8.5.3 Palveluverkko: päiväkodit ja alakoulut 71 8.5.4 Palveluverkko: päivittäistavarakauppa 72 8.5.5 Joukkoliikennekaupunki 2030 72 8.5.6 Viheralueverkosto 73 8.5.7 Ympäristöhaitat 73 8.5.8 Kulttuurihistoria ja luonnonsuojelu 74 8.5.9 Kaupungin maanomistus 74 8.6 Korso-Koivukylä 75 8.6.1 Väestöennuste 75 8.6.2 Ero voimassa oleviin yleiskaavoihin 76 8.6.3 Palveluverkko: päiväkodit ja alakoulut 76 8.6.4 Palveluverkko: päivittäistavarakauppa 77 8.6.5 Joukkoliikennekaupunki 2030 77 8.6.6 Viheralueverkosto 78 8.6.7 Ympäristöhaitat 78 8.6.8 Kulttuurihistoria ja luonnonsuojelu 79 8.6.9 Kaupungin maanomistus 79 8.7 Hakunila 80 8.7.1 Väestöennuste 80 8.7.2 Ero voimassa oleviin yleiskaavoihin 81 8.7.3 Palveluverkko: päiväkodit ja alakoulut 81 8.7.4 Palveluverkko: päivittäistavarakauppa 82 8.7.5 Joukkoliikennekaupunki 2030 82 8.7.6 Viheralueverkosto 83 8.7.7 Ympäristöhaitat 83 8.7.8 Kulttuurihistoria ja luonnonsuojelu 84 8.7.9 Kaupungin maanomistus 84 IV TOIMENPIDE-EHDOTUKSET 85 LÄHDELUETTELO 88 LIITTEET Liite 1. Työryhmät ja kokoukset 90 Liite 2. Yhdyskuntarakenteen eheyden arviointikriteeristö 92 Liite 3. Eheyttämisen arviointilomake 94 Liite 4. Eheyttämiskohteet yhdyskunnittain 96

I JOHDANTO 1. TAVOITTEET 1.1 Päätavoite Selvityksen päätavoitteena on ollut etsiä asuntorakentamiseen soveltuvia alueita nykyisen kaupunkirakenteen sisältä (täydennysrakentaminen) ja sen reunoilta (asuntoalueiden laajentaminen) sekä arvioida alustavasti niiden mahdollisen rakentamisen aiheuttamia vaikutuksia. 1.2 Muut tavoitteet Selvityksessä esitellään asuntoalueiden laajennukset ja täydennysrakentamisalueet. Ne muodostuvat voimassa olevan yleiskaavan 1992 toistaiseksi rakentamattomista alueista, asemakaavoitetuista ja asemakaavoitettavana olevista alueista sekä uutta yleiskaavaa varten etsityistä mahdollisista rakentamisalueista. Pääosassa ovat yleiskaavaa varten etsityt mahdolliset asuntoalueiden laajennukset ja täydennysrakentamisalueet, koska tarve uusille asuntoaluevarauksille on yleiskaavatyössä keskeinen. Kaikkia selvityksessä esitetyistä alueista tuskin rakennetaan, mutta eheyttämisestä ja täydennysrakentamisesta käytävän keskustelun tueksi kohteet on haluttu esittää eheyttämiskartalla. Selvityksessä esitellään voimassa olevien yleis- ja asemakaavojen sisältämiä asuntorakentamisen varantoja sekä niiden jakautumista kaupunginosittain. Tavoitteena on ollut selvittää onko nykyisessä rakenteessa mahdollisuuksia kaupunkirakenteen tiivistämiseen aluetehokkuutta nostamalla. Toistaiseksi toteutumaton rakennusvaranto tulee sisältymään myös uuteen yleiskaavaan ja tehokkuuden nostaminen nykyisillä kaava-alueilla helpottaisi uuden yleiskaavan mitoitustavoitteen saavuttamista. Pelkät varantoa kuvaavat luvut eivät riitä pohjaksi tehokkuuden nostosta käytävään keskusteluun, vaan oleellista on saada tietoa varannon jakaantumisesta alueittain kiinteistötasolla. Silloin on mahdollista löytää täydennysrakentamiseen soveltuvia paikkoja ja arvioida mahdollisella tehokkuuden nostolla saatavia tuloksia. Eheyttämisen karttatietokantaan piirrettyjä kohteita on ollut mahdollista verrata kaupungin muiden paikkatietoaineistojen kanssa ja tehdä yleiskaavatyöhön liittyvistä ratkaisuista entistä näkyvämpiä. Selvityksen tavoitteena on osaltaan kannustaa keskusteluun yhdyskuntarakenteen eheyttämisen hyödyistä, mahdollisista haitoista ja reunaehdoista. Eheyttämisalueisiin liittyvä vaikutusten arviointi tuottaa lisätietoa eheyttämiskohteiden mahdollisista vaikutuksista yhdyskuntarakenteeseen. Tätä tietoa tarvitaan eheyttämisestä käytävän keskustelun ja päätöksenteon pohjaksi. Selvityksen loppuun on koottu johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset. Selvitystyön aikana moniin asioihin saatiin vastauksia, mutta sen tuloksena paljastui myös uusia selvitystarpeita. Toimenpide-ehdotukset koskevat jatkoselvitysten käynnistämistä, erillisprojektien perustamista ja kaupungin hallintokuntien välisen yhteistyön tiivistämistä. 2. AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 Kirjalliset lähteet Selvityksessä käytetty kirjallisuus koostuu etupäässä suomalaisista ja kansainvälisistä kaupunkitutkimuksista, eheyttävään suunnitteluun liittyvien tutkimushankkeiden raporteista sekä erilaisissa tiede- ja ammattilehdissä julkaistuista artikkeleista. Niiden avulla on pyritty luomaan tutkimustietoon perustuvaa kuvaa eheyttävän suunnittelun eri näkökulmista. Erityisesti keskusten, työpaikka-alueiden sekä liikenteen osalta on käytetty konsulttiselvityksiä, kaupunkisuunnittelussa tehtyjä keskustaselvityksiä, yleis- ja asemakaavojen selostuksia ja muita suunnitelmia. Vaikutusten arviointiin liittyvää kirjallisuutta on käytetty arviointimenetelmien, arviointilomakkeen ja -kriteeristön suunnitteluun. Selvityksen loppuun on koottu lista käytetystä kirjallisuudesta. 2.2 Kartta-aineistot ja tietokannat Selvitystyön kannalta keskeisimpiä aineistoja ovat olleet Vantaan kaupungin mittausosaston ja kaupunkisuunnittelun pohjakartat, ortoilmakuvat, rekisteritietokannat, erilaiset teemakartat ominaisuustietoineen sekä kaupungin intranetpohjaisen paikkatietopalvelun rekisteriaineistot. Niiden avulla on ollut mahdollista arvioida asemakaavavarantoja kaupunginosittain, etsiä mahdollisia täydennysrakentamiskohteita yleis- ja asemakaava-alueiden sisältä ja niiden läheisyydestä sekä vertailla mahdollisia täydennysrakentamiskohteita suhteessa erilaisiin vaikutusten arvioinnin teemoihin. Kartta- ja rekisteriaineistoihin yhdisteltiin lisäksi maastokäynneillä saatua tietoa. Kartta-aineistojen ja rekistereiden analyyseissä ja selvityksen karttojen tekemisessä käytettiin Mapinfo ja MicroStation ohjelmia.

2.2.1 Korttelitietokanta Korttelitietokanta sisältää tiedot keskusta- ja asuinalueiden kortteleiden kaavoitetuista korttelitehokkuuksista ja rakennusoikeuden toteutumisesta (6/2005). Asumisen ja muun kaavoitetun rakennusoikeuden määrä vaihtelee kortteleittain. Keskusta-alueilla muun kuin asumisen osuus on suurimmillaan. Työpaikka-alueet eivät olleet tarkastelussa mukana. Jokaisesta yhdyskunnasta esitetään luvussa 7 kaksi teemakarttaa, joista toinen esittää alueen kortteleiden asemakaavoitetun tehokkuuden (kuva 2.1) ja toinen kortteleiden rakennusoikeuden toteutumisasteen prosentteina kaavoitetusta (kuva 2.2). 2.2.2 Eheyttämistietokanta Yhdyskuntarakenteen eheyttämismahdollisuuksista laaditut kartat sisältävät useita teemoja uuden yleiskaavan asuntorakentamisen varannoista. Karttojen pääteemat ovat asemakaavoitettu asumisen varanto, eheyttämismahdollisuudet ja selvityksen aikana karsiutuneet alueet (kuva 2.3). Jokaiselle tutkittavalle alueelle on määritelty korttelitehokkuus, jonka mukaan määräytyy alustava rakennusoikeus. Luvut ovat suuntaa antavia ja ne toimivat apuna arvioitaessa uuden yleiskaavan mitoitustavoitteen toteutumista. Tehokkuusluvut tarkentuvat jatkosuunnittelun yhteydessä. Eheyttämiskohteet esitellään yhdyskunnittain luvussa 7 ja niiden perustiedot on koottu yhdyskunnittain liitteeseen 4. Kuva 2.1. Asemakaavoitetun korttelitehokkuuden karttaselite. Kuva 2.2. Kortteleiden rakennusoikeuden toteutumisasteen karttaselite. Kuva 2.3. Eheyttämisen karttamerkintöjen selite.

Keskusten täydennysrakentamisalueita (ruskeanpunaiset alueet) on etsitty uuden yleiskaavan tulevilta keskustatoimintojen alueilta. Keskusta-asumisen osuus vaihtelee eheyttämiskohteen mukaan. Eheyttämiskohteita (punaiset ja oranssit alueet) on etsitty nykyisen rakenteen reunoilta (asuntoalueiden laajentaminen) ja sisältä (täydennysrakentaminen). Pientaloalueiden täydennysrakentamispaikkoja (siniset alueet), jotka perustuvat voimassa olevien kaavojen asuntorakentamisen varantoihin (6/2005), on etsitty seuraavin kriteerein: - rakennusoikeudeltaan vajaasti toteutuneella kiinteistöllä on oltava rakennusoikeutta jäljellä vähintään 100k-m² - muodostuvan mahdollisen rakennuspaikan pinta-ala on vähintään 500m² - rakennuspaikalla voi sijaita talousrakennuksia ja enintään 50 k-m² kokoinen asuinrakennus. Mikäli kiinteistön käyttämätön rakennusoikeus halutaan käyttää on nämä rakennukset yleensä purettava. Pientaloalueilla ne korttelit tai kiinteistöt, joiden rakennusoikeus on käyttämättä (tyhjät tontit) on merkitty kokonaisuudessaan kartalle (keltaiset alueet). 2.2.3 Vaikutusten arvioinnin tietokanta Eheyttämiskohteiden (asuntoalueiden laajennukset ja täydennysrakentamisalueet) vaikutusten arviointia varten laadittiin erillinen tietokanta, johon koottiin paikkatietoaineistoa erilaisista teemoista kaupungin hallintokuntien tuottamista tietoaineistoista. Eheyttämisen vaikutusten arviointia varten laadittu kriteeristö (liite 3) oli laadinnan pohjana ja yleiskaavatiimi (liite 1) valitsi tietokannan teemat, jotka on koottu alla olevaan taulukkoon 2.1 (suluissa tiedon tuottaja, jos muu kuin kaupunkisuunnittelu). Eheyttämisen vaikutusten arviointia käsitellään luvussa 8.

2.3 Työryhmät 2.3.1 Yleiskaavatoimikunta Vantaan yleiskaavan tarkistustyötä varten perustettiin yleiskaavatoimikunta (liite 1), jonka tehtävänä on ollut ohjata ja valvoa uuden yleiskaavan valmistelutyötä. Yleiskaavatoimikunnalle on raportoitu säännöllisesti myös selvitystyön etenemisestä yhdyskunnittain. Yleiskaavatoimikunnalle esiteltiin mahdolliset täydennysrakentamiskohteet ja asuntoalueiden laajennukset, joita esitettiin hyväksyttäviksi jatkoselvityksiä varten. Yleiskaavatoimikunnan kokouksissa eheyttämistä käsiteltiin yhteensä neljä kertaa. Toimikuntakäsittelyn jälkeen pidettiin eheyttämisen seurantaryhmän kokous ja molemmista kokouksista saadun palautteen pohjalta selvitystyötä jatkettiin edelleen. Eheyttämisen vaikutusten arviointia käsiteltiin yleiskaavatoimikunnassa yhteensä kaksi kertaa. 2.3.2 Seurantaryhmä ja arviointiryhmä Eheyttämisen seurantaryhmä perustettiin miettimään selvitystyöhön liittyviä teemoja ja tavoitteita sekä kommentoimaan ja valvomaan työn etenemistä (liite 1). Siihen kutsuttiin edustajia kaupungin eri hallintokunnista. Seurantaryhmän edustajille lähetettiin ennen alueittaisia kokouksia (Aluejako: Länsi-, Keski- ja Itä-Vantaa) yleiskaavatoimikunnan jatkoselvityksiin hyväksymää materiaalia ja karttoja mahdollisista eheyttämiskohteista. Seurantaryhmä kokoontui yhteensä neljä kertaa ja kokouksissa keskusteltiin etukäteismateriaalin ja jäseniltä saadun palautteen pohjalta eheyttämiskohteisiin liittyvistä suunnittelukysymyksistä. 2.3.3 Yleiskaavatiimi ja aluetiimit Eheyttämiseen liittyviä kysymyksiä käytiin säännöllisesti läpi yleiskaavatiimin kokouksissa. Selvityksen aikana järjestettiin asemakaavoituksen kanssa kokouksia, joissa eheyttämiskohteita tarkasteltiin palvelualueittain (liite 1). Kokouksiin kutsuttiin aluearkkitehdit ja asemakaavasuunnittelijat. Joillakin alueilla kokouksissa oli läsnä myös viheralue-, liikenne- ja maisemasuunnittelijoita. Kokoukset olivat luonteeltaan työkokouksia, joissa selvitettiin alueittain eheyttämiseen liittyviä reunaehtoja ja mahdollisuuksia sekä mietittiin eheyttämiskohteiden rajauksia. 2.4 Maastokäynnit Heinä-elokuun vaihteessa ja syyskuussa 2004 tehtiin pääosa selvitystyöhön liittyneistä maastokäynneistä. Niiden tavoitteena oli karsia paikkatietoanalyyseillä löydetyistä mahdollisista eheyttämiskohteista pois ne, jotka eivät maaston, maisemakuvan tai muun syyn vuoksi ole hyviä alueita rakentamiseen. Maastokäynnit suoritettiin neljän päivän aikana ja niiden yhteydessä mahdolliset täydennysrakentamiskohteet valokuvattiin. Täydentäviä maastokäyntejä on tehty selvitystyön aikana runsaasti. Selvitystyön edetessä yleisestä kommentoinnista ja selvitystyön ohjauksesta siirryttiin alueiden tarkempaan arviointiin, joka oli samalla osa laajempaa yleiskaavan vaikutusten arviointia. Työtä varten perustettiin eheyttämisen arviointiryhmä (liite 1), johon kutsuttiin seitsemän edustajaa kaupungin eri hallintokunnista. Lisäksi ryhmän toimintaan osallistui yleiskaavatiimin suunnittelijoita. Arvioinnin työkaluna käytettiin yleiskaavan vaikutusten arviointia varten kehitettyä lomaketta, joka laadittiin yhdyskuntarakenteen eheyttämisen näkökulmasta (liite 2). Eheyttämiseen liittyvää arviointiaineistoa ei ole voitu kokonaisuudessaan ottaa mukaan tähän selvitykseen, mutta sitä hyödynnetään yleiskaavan vaikutusten arvioinnissa.

II YLEISTÄ 3. KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELY 3.1 Eheyttäminen, tiivistäminen ja täydennysrakentaminen Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen on nykyisin pääasiassa aluesuunnittelun ja kaavoituksen ammattilaisten sekä asiaan perehtyneiden päätöksentekijöiden käyttämä käsite. Muilla hallinnon aloilla ja erityisesti kansalaisten keskuudessa eheyttämiseen liittyvät käsitteet ja ajattelutapa ovat vieraampia 1. Eheyttävälle suunnittelulle ei ole olemassa yhtä vakiintunutta määritelmää. Yhdyskuntarakenteen eheyttämisestä puhuttaessa käytetään usein termejä tiivistäminen, täydennysrakentaminen ja uudistaminen. Eheyttäminen tulkitaan suunnittelukielessä yleensä tavoitteeksi, jonka keinoja tiivistäminen, täydennysrakentaminen ja uudistaminen ovat. Taustalla on ajatus siitä, että tiivistämällä ja täydentämällä kaupunkirakennetta se myös eheytyy. Päämääränä voidaan nähdä kompaktin, tiiviin kaupungin tavoittelu. Tiivistäminen voidaankin määritellä maankäytön pitkälle viedyksi tehostamiseksi, joka toteutetaan ennen kuin edes pohditaan rakenteen kasvattamista luonnonympäristön tai virkistysalueiden kustannuksella 2. Eheyttäminen viittaa käsitteenä kokonaisvaltaiseen yhdyskuntasuunnitteluun, joka ilmenee eri tavalla riippuen tarkastelun mittakaavasta. Tiivistäminen voidaan nähdä eheyttämisen ulottuvuutena kaupunkiseutu- ja yhdyskuntatasolla ja täydennysrakentaminen enemmän tontti- ja kiinteistötason eheyttämisenä. Myös käsitettä eheyttävä täydennysrakentaminen käytetään. Uudistaminen (korjausrakentaminen, saneeraus) on vielä pienimittakaavaisempaa eheyttämistä esim. rakennustasolla, mutta se voi toisaalta liittyä myös kaupunkiuudistuksiin suurina korttelialueina. (kuva 3.1) Kuva 3.1. Eheyttävän yhdyskuntasuunnittelun fyysinen ulottuvuus 3. YTV:n tutkimushankkeessa eheyttäminen määriteltiin olemassa olevien yhdyskuntien kokonaisvaltaiseksi kehittämiseksi. Se on yhdyskunnan voimavarojen ja elinvoiman sekä elinolojen parantamista paikallisten lähtökohtien ja yhteistyön pohjalta. Yhdyskunnan voimavaroina ja elinvoimana ovat väestö, työpaikat, yritykset, rakennuskanta ja infrastruktuuri. Elinoloihin vaikuttavat sen eri osatekijät: ympäristö, palvelut, liikenne ja sosiaalinen toimivuus. Tutkimushankkeen mukaan eheyttämisen tulisi tapahtua alueilla, joilla on hyvät joukkoliikenneyhteydet ja jotka liittyvät kiinteästi olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen. Sen tulisi hyödyttää alueella asuvia ja toimivia sekä lisätä laatua asumisessa, palveluissa, ympäristössä, viheralueilla ja joukkoliikenteessä. Eheyttämisessä toimenpiteet voivat olla sekä rakentamiseen tähtääviä että sosiaalista toimivuutta parantavia. Suunniteltujen toimenpiteiden seurauksena alueiden laadun ja alueella asuvien ihmisten elämän laadun pitäisi kohota. Tavoitteena tulisi olla pysyvä suunnittelukulttuurin muutos siten, että asukkaiden osallistuminen ja vaikuttaminen olisi luontevaa ja tehokasta. Eheyttävässä suunnittelussa prosessin merkitys varsinaisen suunnittelutehtävän ohella korostuu. 4 Kirsti Vepsän mukaan eheyttäminen on ekologisen, sosiaalisen, taloudellisen ja poliittisen yhteennivomista fyysiseen suunnitteluun, täydennys- ja muuhun rakentamiseen, korjaamiseen ja kunnostamiseen. Hänen mukaansa eheyttäminen on virittynyt toisaalta liikkumisrationaliteetiksi, jossa välimatkojen minimointi on keskeistä ja rakenne tiivistä ja energiaa säästävää, toisaalta luontorationaliteetiksi, jossa korostuu luonto ja sen toimivuus yhdyskunnissa. Kolmas rationaliteetti voisi hänen mielestään olla osallistuva ja arvioiva suunnittelukulttuuri, joka hakisi eri tilanteissa erilaista ratkaisua. 5 Valtioneuvoston valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa todetaan, että yhdyskuntarakenteen eheyttämisessä on kysymys jo kaavoitettujen alueiden toteuttamisesta, alueiden uudelleenkäytöstä ja yhdyskuntarakenteen lomaan jääneiden hyödyttömien alueiden saattamisesta rakennusten, rakenteiden ja viheralueiden rakentamiseen. 6 Eheyttävällä rakentamisella tarkoitetaan maankäytön tehostamista siten, että käytetään nykyistä paremmin hyödyksi maa-alaan sekä kunnallistekniikkaan ja julkisiin palveluihin sidottu pääoma. Eheyttävä rakentaminen ei ole tavoite vaan pikemminkin keino pyrittäessä ta-

loudellisesti edullisempaan yhdyskuntarakenteeseen. 7 Tämä määritelmä painottaa erityisesti eheyttämisen taloudellista näkökulmaa. Olemassa olevien yhdyskuntien kehittäminen on yksi keskeisimmistä kuntien ja muiden paikallisten toimijoiden yhteisistä haasteista, johon niiden on sitouduttava tulevaisuudessa. Sitoutuminen yhteistyöhön on myös eheyttävän yhdyskuntasuunnittelun ydintehtäviä. Tarvitaan suunnittelun käytäntöjä, joissa vuorovaikutus, vaikutusten arviointi ja suunnittelutyö yhdistyvät luontevasti ja tehokkaasti yhdyskuntien ja niiden asukkaiden parhaaksi. 8 3.4 Tehokkuus ja tiiveys Kun yhdyskuntarakenteen luonnetta halutaan kuvata tunnusluvuin, käytetään yleensä tehokkuuslukua (e), jolla tarkoitetaan kokonaiskerrosalan ja alueen pinta-alan välistä suhdetta. Se ilmaisee kaavan salliman rakennusoikeuden, mutta ei rakentamistapaa tai alueen tiiveyttä. Siksi samalla tehokkuudella kaavoitetut alueet voivat poiketa ilmiasultaan toisistaan paljonkin. Rakentamistapaa ohjataan tarkemmin muilla kaavamerkinnöillä ja -määräyksillä. Tehokkuuslukuja on useita ja puhutaan mm. tontti-, kortteli- ja aluetehokkuudesta. Yksiselitteisin on tonttitehokkuus (et), joka ilmaisee kaavassa rakennettavaksi sallitun kerrosalan ja tontin pinta-alan suhteen 10 (kuva 3.2). 3.2 Eheyttämisen määritelmä selvityksessä Tässä selvityksessä ja Vantaan yleiskaavatyön yhteydessä yhdyskuntarakenteen eheyttämisellä tarkoitetaan kaupungin fyysisen rakenteen kehittämistä toimivaksi sekä ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestäväksi. Eheyttämisen mittakaavatasot ovat mukana tonttitason tiivistämisestä asuntoalueiden laajentamiseen. Eheyttämistä on lähestytty yhdyskunta -käsitteen kautta, jolla tarkoitetaan tässä yhteydessä keskusta ja sitä ympäröivää kaupunkirakennetta, joka muodostaa tietyn lähipalveluiden kannalta tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden. Selvityksessä esitellään myös voimassa olevien asemakaavojen toteutumisastetta Vantaalla ja niiden sisältämiä rakentamismahdollisuuksia. Tällöin kyse on enemmän kortteli- ja tonttitason täydennysrakentamisesta. Täydennysrakentamisen mahdollisuuksia on Vantaalla huomattavasti jo rakennetussa ympäristössä voimassa olevien asemakaavojen mukaisena käyttämättömänä rakennusoikeutena (asemakaavavaranto). Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen, aluelaajennukset (lisärakentaminen), täydennysrakentaminen ja uudistaminen tulkitaan eheyttävän suunnittelun keinoiksi (kuva 3.1). Eheyttämiseen liittyy fyysisen ulottuvuuden (rakentamiseen tähtäävä) lisäksi taloudellinen, ekologinen ja sosiaalinen ulottuvuus, joita käsitellään selvityksessä alueittain vaikutusten arvioinnin yhteydessä. 3.3 Yhdyskuntarakenne Yhdyskuntarakenne luo edellytykset asumiselle, työnteolle, vapaa-ajan vietolle, palveluille, kaupalle, tuotannolle ja näiden välisille yhteyksille. Yhdyskuntarakenteella tarkoitetaan työssäkäyntialueen, kaupunkiseudun, kaupungin, kaupunginosan tai muun taajaman rakennetta. Käsite sisältää asunto-, työpaikka-, asiointi (palvelut)- ja virkistysalueet sekä niitä yhdistävän liikenteen ja teknisen huollon järjestelmien muodostaman fyysisen ja toiminnallisen kokonaisuuden. 9 Kuva 3.2. Erilaiset tehokkuusluvut ja niiden suhde toisiinsa. Tehokkuusluku ei kuvaa kovin hyvin ympäristön laatua tai tiiveyttä. Sama tehokkuus on mahdollista saavuttaa rajattomalla määrällä toisistaan poikkeavia suunnitelmia. Mitä enemmän kerroksia rakennetaan sitä enemmän ympärille jää avointa maa-alaa (kuva 3.3). Talojen lisäksi on rakennettava myös riittävät pysäköintialueet, viheralueet, leikkipaikat ym. Siksi korkealla rakentamisella saavutettu maapinta-alan säästö ei välttämättä luo lisää maata ihmisille. Nykyisin merkittävä osa maa-alasta varataan autojen pysäköintiin. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että korkeina pistetaloina rakennettuna sama tehokkuus tuottaa eniten väljyyttä, tasaisena matalana rakentamisena puolestaan vähiten. Olevassa yhdyskuntarakenteessa eheyttämiselle on parhaat mahdollisuudet avoimissa tai puoliavoimissa kortteleissa, johon uusien rakennusten sijoittaminen on huomattavasti helpompaa kuin suljettuun kortteliin. Täydennysrakentaminen voi rakennustasolla olla myös uusien kerroksien tai rakennuksen lisäsiipien rakentamista, jolloin suljettu korttelikin antaa mahdollisuuksia eheyttävälle täydennysrakentamiselle.

Kuva 3.3. Tiiveyden ja rakentamistavan välinen suhde (rakennustehokkuus vakio) 11. Kuva 3.4. Asumisväljyyden kasvu Vantaalla. 3.5 Asumisen tunnusluvut Yksi suurimmista yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen liittyvistä kysymyksistä on tulevaisuuden asuntotarpeen tyydyttäminen kestävällä tavalla. Asuntotarpeeseen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. väestön, huoneistojen keskikoon ja asumisväljyyden muutokset. Erityisesti asumisväljyyden (k-m²/asukas tai h-m²/asukas) kasvu on keskeinen muuttuja tulevaisuudessa. Vaikka asumisväljyys on kasvanut huomattavasti ja on tällä hetkellä varsin kohtuullinen, niin Suomessa asutaan vielä muita pohjoismaita ahtaammin. Niinpä asumisväljyyden ennustetaankin kasvavan tulevaisuudessa huomattavasti. Toinen asuntotarpeeseen vaikuttava keskeinen tunnusluku on asuntokunnan koko. Vantaalla asuntokunnan koko (henkilöä/asunto) on pienentynyt viimeisen 20 vuoden aikana merkittävästi ja tämä suunta jatkuu edelleen. Asuntokuntien pienentyessä tarvitaan samalle asukasmäärälle entistä enemmän asuntoja. Ihmiset haluavat asua tilavammin ja asuntokunnan koon pienentyminen ja entistä suurempien asuntojen rakentaminen pitävät yllä asumisväljyyden kasvua 12 (kuva 3.4). Asumisväljyyden kasvu aiheuttaa kaupunkisuunnittelulle paljon päänvaivaa. Kaupunginosien tai asuinalueiden palvelut (niin kunnalliset kuin yksityisetkin) on yleensä mitoitettu tietylle väestömäärälle. Palvelut ovat tulevaisuudessa uhattuina, koska väestömäärä (asukastiheys alueella) lähtee laskuun asumisväljyyden kasvaessa ja asuntokuntien pienentyessä. Palveluiden säilymistä voidaan tukea palvelukonsepteja kehittämällä ja täydennysrakentamisella. Hyvien palveluiden säilyminen asunto- ja keskusta-alueilla on Vantaalla eheyttämisen keskeisimpiä perusteluja. 3.6 Varannot ja uusi rakennusoikeus Eheyttämisen kannalta keskeisimmät rakennusoikeudelliset kaavavarannot ovat asemakaavoihin ja yleiskaavoihin sisältyvissä rakennusoikeuksissa. Potentiaalisimmat täydennysrakentamisvarannot ovat jäljellä olevien varantojen hyödyntäminen sekä rakennusoikeuden lisäys tontilla tai alueella (esim. tehokkuuden nosto tai uudet rakentamisalueet). Asemakaavavaranto voidaan jakaa teoreettiseen varantoon ja toteutuvaksi arvioitavaan eli realistiseen varantoon, jolla on suurempi merkitys suunnittelun ja päätöksenteon kannalta. Varannon toteutumisen realistisuus riippuu mm. tontin käyttötarkoituksesta, maanomistuksesta, käyttämättömän rakennusoikeuden määrästä ja käytetyn rakennusoikeuden sijainnista alueella tai tontilla. Realistinen kaavavaranto ei ota kantaa siihen, milloin kaavavaranto on otettavissa käyttöön. Varannon käyttäminen tai käyttämättä jättäminen riippuu paitsi tontin omistajan aktiivisuudesta myös mm. siitä, onko tontinmittaus suoritettu ja yhdyskuntatekniset verkostot ja tarvittavat palvelut rakennettu. 13 (kuva 3.5) 10

Tässä selvityksessä realistiseen asuntorakentamisvarantoon on laskettu mukaan pientaloalueilla vain ne kiinteistöt, joilla on asemakaavan mukaista rakennusoikeutta jäljellä vähintään 100 k-m² ja kerrostaloalueilla vähintään 1000 k-m². Realistista varantoa on arvioitu yhdyskunnittain luvussa 7 ja selvityksen liitteeseen 4 on koottu pientaloalueiden rakennusoikeuden toteutumisaste ja varantotilanne kesäkuussa 2005. Kuva 3.5. Rakennusvarannon jäsentely Vantaalla 14. Kaava-alueilla on usein toteutumattomia aluevarauksia eri maankäyttöluokissa. Niiden käyttötarkoitusta voidaan muuttaa kaavamuutoksilla ja saada uusia alueita esim. asuntorakentamiseen. Tässä selvityksessä esiteltävistä eheyttämiskohteista suuri osa sijaitsee jo asemakaavoitetuilla alueilla. Uusia rakentamisalueita on löydettävissä myös nykyisten asemakaava-alueiden reunoilta nykyisiä asuntoalueita laajentamalla. Asuntorakennusoikeuden määrää ja varantoja sekä uusia täydennysrakentamismahdollisuuksia esitellään yhdyskunnittain luvussa 7. 4. EHEYTTÄMISEN KESKEISIÄ PERUSTELUJA 4.1 Pyrkimys kestävään kehitykseen Yhdyskuntasuunnittelun keskeisimpiä tavoitteita on maankäyttö- ja rakennuslain mukaan järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen siten, että luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle ja edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Yhdyskuntarakenne on kestävä (taloudellisesti ja ekologisesti), kun sen tuottamis- ja käyttöprosesseihin kulutetaan mahdollisimman vähän uusiutumattomia energia- ja muita luonnonvaroja ja aiheutetaan mahdollisimman vähän ihmiselle ja luonnolle haitallisia jätteitä ja päästöjä. 15 Toisaalta kestävyyteen liittyy myös kulttuurinen ja sosiaalinen näkökulma, jotka voivat olla ristiriidassa niin ekologisten kuin taloudellistenkin arvojen kanssa. Suomalaisten yhdyskuntien merkittävimpiä kritiikin kohteita on hajanainen yhdyskuntarakenne ja taajamien varsin matala rakennustehokkuus. Taajamissamme käytetään rakentamiseen kaksin- tai kolminkertainen määrä maa-aluetta verrattuna läntisiin naapurimaihimme. Yhdyskuntarakenteen tiivistämistä pidetäänkin yleisesti kestävän kehityksen periaatteiden mukaisena, koska nykyinen hajanainen yhdyskuntarakenteemme johtaa turhiin kustannuksiin, puutteelliseen palvelutasoon ja luonnonvarojen liialliseen kulutukseen. Suomen taajamien yhdyskuntarakenteen kehitystä on selvitetty Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja ympäristöministeriön yhteistyönä tehdyssä yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmä -projektissa (YKR). Vuoden 2003 lopussa julkistetun selvityksen mukaan Suomessa taajamien pinta-alan kasvu on viimeisen 20 vuoden aikana ollut nopeampaa kuin taajamien väestönkasvu ja seurauksena on ollut keskimääräisen asukastiheyden lasku. Taajamien pinta-alan kasvu oli voimakkainta 1980-luvulla, mutta hidastui selvästi 1990-luvulla muuttuen enemmän kaupunkiseudun sisäiseksi kasvuksi. Helsingin seudun väestönkasvusta vuosina 1980-2000 78% on ollut taajamarajauksen sisällä tapahtuvaa ns. sisäistä kasvua. Ulkoisen kasvun osuus on kuitenkin noussut hieman viimeisellä ajanjaksolla 1995-2000 verrattuna muihin viisivuotisjaksoihin. 16 Eheyttämiseen tähtäävät toimenpiteet ovat tarpeen, jotta hajautuva kehitys saadaan hallintaan ja rakentaminen ohjattua tukemaan nykyistä yhdyskuntarakennetta. 4.2 Taloudellisuus Yhdyskuntarakenteen eheyttämiselle esitetyt perustelut ovat nousseet ennen kaikkea taloudellisista ja ekologisista näkökulmista. Taloudelliset perustelut ovat usein myös ekologisia. Tiiviissä yhdyskuntarakenteessa mm. matkat ovat keskimäärin lyhyempiä, joten liikennettä on vähemmän. Hiukkaspäästöjä, ilmansaasteita ja melua syntyy vähemmän verrattuna hajautuneeseen yhdyskuntarakenteeseen. Myös kevyenliikenteen ja joukkoliikenteen osuus matkoista on suurempi, mikä lisää edelleen ekologista ja taloudellista edullisuutta. 17 Yhdyskuntarakenteeseen on sidottu noin 75% kansallisvarallisuudestamme. Kaupunkien ja muiden yhdyskuntien rakentaminen, ylläpito ja erityisesti niissä tapahtuva liikenne kuluttavat paljon yhteisiä varojamme. Ei ole todellakaan sama miten ja minne rakennetaan. Yhdyskuntarakenteen kannalta huonon alueen rakentamiskustannukset voivat olla asu- 11

kasta kohti jopa 25 000 euroa suuremmat kuin edullisella alueella. Niinpä jo 1000 asukkaan alueen huonosta valinnasta voi aiheutua 25 miljoonan euron lisälasku veronmaksajille. 18 Asuntoalueen rakentamiskustannuksista rakennusten osuus on noin 88% ja sisäisten verkostojen, kuten katujen ja johtojen sekä viherrakenteiden osuus noin 12%. Rakennuskustannusten lisäksi yhdyskunnan käyttäminen aiheuttaa käyttökustannuksia, joista runsas kolmannes menee energiakustannuksiin ja kaksi kolmannesta erilaisiin hoitokustannuksiin. Rakennukset aiheuttavat käyttökustannuksista hieman yli puolet ja verkostojen osuus on noin 6%. Liikenteen osuus käyttökustannuksista riippuu hyvin paljon alueen sijainnista. Uuden alueen rakentaminen vaatii aina paljon uutta kunnallistekniikkaa ja verkostojen rakentaminen on kustannustehokkainta tehokkaasti rakennetuilla alueilla. Verkostokustannuksia voidaan merkittävästi vähentää maankäytön tarkasti huomioivan suunnittelun avulla. Tällöin voidaan välttää esim. huonoa maapohjaa, vähentää vesijohtojen, viemärien ja vedenpumppaamoiden määrää, jakaa rakentamiskustannuksia eri verkostojen kesken yhteiskaivannoilla ja optimoida katujen ja verkostojen pituutta ja mitoitusta. 19 Erään VTT:n yhdyskuntatekniikan vuoden 2000 laskelman mukaan kunnallistekniikassa ja henkilöliikenteessä syntyisi täydennysrakentamisella 50 vuoden aikana peräti 13 miljardin euron säästöt verrattuna siihen, että asuntoja rakennettaisiin kokonaan uusille alueille. 20 Investointien osuus säästöstä on noin 5 miljardia euroa. Käytöstä, korjaamisesta ja kunnossapidosta kertyisi säästöjä reilut 3,4 miljardia ja liikenteestä säästyisi noin 4,2 miljardia euroa. Vantaallakin on suuria määriä hyväkuntoista infrastruktuuria vajaassa käytössä. Sen tehokkaampi käyttö edellyttää yhdyskuntarakenteen tiivistämistä ja täydennysrakentamista. Samalla uusien investointien tarve yhdyskuntateknisiin verkostoihin vähenisi merkittävästi ja myös käyttökustannuksista säästettäisiin. Hajanainen yhdyskuntarakenne aiheuttaa paitsi verkostojen vajaakäyttöä, myös erilaisten toimintojen asuminen, palvelut, työpaikat, viheralueet epätarkoituksenmukaista sijoittamista. Huono sijainti ja erilaisten toimintojen sijoittaminen erilleen toisistaan aiheuttaa liikenteen lisääntymistä ja infrastruktuurin käyttökustannusten nousua. Yhdyskuntarakenteen tilasta ja muuttumisesta sekä hajautumisen aiheuttamista kustannuksista ja ympäristöhaitoista on olemassa runsaasti tutkimustietoa. Ongelmana on se, että toimijakohtaista tarkempaa tutkimustietoa on niukemmin saatavilla. Yhdyskuntarakenteen hajanaisuudesta johtuvat kustannukset jakautuvat eri toimijoille ja kustannusten havaitseminen hajanaisesta rakenteesta johtuvaksi on vaikeaa. Kustannukset syntyvät ajallisesti eri aikoina ensin rakennusten ja infrastruktuurin rakentamisen yhteydessä ja myöhemmin pitkällä ajanjaksolla yhdyskunnan toiminnan kuluina. Hajanaisesta rakenteesta aiheutuva materiaalin ja energian kulutuksen lisäys sekä päästöjen syntyminen ymmärretään harvoin yhdyskuntarakenteesta johtuvaksi 21. Yhdyskuntarakenteen hajautumisen todelliset kustannukset eivät tule yksittäisen asukkaan maksettaviksi asunnon ostovaiheessa. Päinvastoin, koska asunnot ovat keskustojen ulkopuolella halvempia. Kunnallistekniset kulut maksetaan verovaroista ja suurin yksittäinen kuluerä, matkustuskulut, asukas maksaa vähän kerrassaan vuosien mittaan. Niistäkin valtio antaa osan takaisin maksajalleen työmatkakulujen verovähennysoikeuden kautta. 22 4.3 Ekologisuus Eheyttävään yhdyskuntasuunnitteluun liittyy myös elinympäristön vihreitä arvoja eikä pelkkää lisä- tai täydennysrakentamista. Taloudellinen näkökulma on usein keskeisesti painotettuna eheyttämisessä ja täydennysrakentamisessa, mutta se ei välttämättä ole ristiriidassa ekologisuuden kanssa. Eheyttävä rakentaminen kaupunkialueella ja taajamissa säästää laajoja alueita niiden ulkopuolella. Yleensä nämä eheyttävällä suunnittelulla säästyvät alueet ovat viljelymaana, kasvavat metsää tai ovat virkistyskäytössä. Ekologisesti kestävänä voidaan pitää sitä, että teknistä ja sosiaalista infrastruktuuria tarvitaan vähemmän ja lyhyemmistä etäisyyksistä johtuen liikenteen, ja sitä kautta päästöjen, määrä vähenee. Lisäksi julkisen ja kevyen liikenteen järjestäminen on helpompaa eheässä yhdyskunnassa kuin hajautuneessa yhdyskuntarakenteessa. Yhdyskuntien rakentamisessa on otettava huomioon myös ympäristönäkökohdat, kuten maaperän rakennuskelpoisuus, pohjavesien suojelu, ilmanlaatu, alueen kasvillisuus ja eläimistö ym. Ihmisen luoma yhdyskuntarakenne (tiet, rakennukset ym.) muodostaa näkyvän ja vaikuttavan osan ympäristöstä. Toinen lähes näkymätön verkosto rakentuu eläimistölle tärkeistä luonnon ydinalueista sekä niitä yhdistävistä ekologisista käytävistä. Ekologisen verkoston ja luonnon ydinalueiden sekä laajojen suojelualueiden lisäksi yhdyskuntarakenteeseen liittyy pienipiirteisempi viheralueverkosto, joka liittyy lopulta kiinteästi muuhun rakenteeseen. 23 Viheralueverkoston toimivuus yhdyskuntarakenteessa perustuu sen jatkuvuuteen. Viherverkostoon kuuluu erilaisia alueita, kuten puistoja, lähivirkistysalueita, retkeilyalueita, luonnonsuojelualueita, hautausmaita ja suojaviheralueita sekä maa- ja metsätalousalueita. Ne muodostavat yhdessä viheraluekokonaisuuden, jota yhdistävät ulkoiluyhteydet, kuten ulkoilureitit ja kevyen liikenteen väylät. Verkoston lisäksi rakenteeseen liittyvät pienet tasku- ja lähipuistot, jotka voivat olla myös yksittäisten asuinkortteleiden osia. Asuntoalueen rakentamisen kokonaiskustannuksista viherrakenteiden (pihat, puistot, kentät) osuudeksi on arvioitu vain noin 2% 24. Investoiminen viheralueisiin ja -rakenteisiin onkin edullinen tapa parantaa elinympäristön laatua. Eheyttävässä suunnittelussa joudutaan tilanteisiin, jossa viheralueelle pohditaan täydennysrakentamista. Osittain kyse on siitä, että suomalaisessa kaavoituksessa on ollut tapana reunustaa kaava-alueiden laitimmaiset korttelit viheralueilla. Asuntoalueiden laajentuessa rakentaminen kohdistuu kaavanmukaiseen viheralueeseen, joka ei välttämättä ole koskaan ollut virkistyskäytössä. Tapauskohtaisesti on selvitettävä kuinka merkittäviä 12

vaikutukset viheralueverkostoon ovat ja ovatko voimassa olevien kaavojen viheralueet oikeasti käytössä olevia tai tulevaisuudessa rakennettavia. Eheyttävän suunnittelun ei tarvitse tähdätä täydennysrakentamiseen, vaan se voi joillain alueilla olla viher- ja suojelualueiden sekä niiden muodostamien verkostojen suunnittelua olevan rakenteen lomaan. Täydennysrakentamisen vastapainona korostuu viheralueiden merkitys ja tarve erityisesti viheralueverkoston ja siihen liittyvien reittiyhteyksien määrätietoiseen kehittämiseen. Ihmisten ja ekosysteemin taholta tulevat vaatimukset viheraluejärjestelmälle ovat pitkälti yhteneväiset: viherverkon monipuolisuus, jatkuvuus ja elinvoimaisuus ovat peruskriteerejä molemmista näkökulmista katsottuna 25. Yhdyskuntarakenteen monipuolisuus niin kortteli- kuin rakennustasolla on tärkeää, koska sekoittunut rakenne kestää paremmin aikaa. Rakennusten on tulevaisuudessa pystyttävä mukautumaan entistä paremmin muuttuviin tarpeisiin sen lisäksi, että niiden rakennusmateriaalit ovat laadukkaita (elinkaariajattelu). Tämä tarkoittaa monikäyttöisiä rakennuksia, jotka ovat vähemmän toiminnallisesti erikoistuneita. Nykyinen varsin normiohjattu rakentaminen ei välttämättä tuota tällaisia rakennuksia. Sekoittaminen rakennustasolla tarkoittaa luultavasti muutoksia kattokorkeuksissa, runkosyvyyksissä ym. mitoituksissa. Liian tiukat normit saattavat muodostua monikäyttöisten rakennusten toteuttamisen esteeksi. 4.4 Toiminnallisuus 4.4.1 Toiminnallinen monipuolisuus Viime vuosikymmenien rakentamista on useissa yhteyksissä kritisoitu kaupunkialueen tilallisesta jakamisesta funktionaalisiin vyöhykkeisiin, jotka voimakkaasti rajautuvat eroon toisistaan. Tämä normatiivinen ja kaavamainen tapa suunnitella on osittain murentanut kaupungin inhimillistä ulottuvuutta. Kaupunkitila on ollut tiukasti ohjelmoitua ja sarjallistettua, jonka tuloksena on syntynyt suuria kerrostaloalueita, kauppakeskuksia, laajoja omakotialueita sekä niiden myötä sosiaalisia enklaaveja (ääripäinään vähävaraisten tiiviit kerrostaloalueet ja rikkaiden väljät pientaloalueet). 26 Eheyttävän suunnittelun pitäisi pyrkiä inhimillisen ulottuvuuden painottamiseen monipuolistamalla yhdyskuntarakennetta ja rikkomalla tiukkaa funktionalismiin perustuvaa maankäyttöä, jossa eri toiminnot erotetaan toisistaan alueellisesti. Eheyttämisen yhteydessä puhutaan usein toimintojen (asuminen, työ, kauppa, vapaaaika) sekoittamisesta. Sekoittunutta rakennetta pidetään varsin yleisesti kaupunkimaisuuden yhtenä perusedellytyksenä. Myös liikennemäärien pienentämisen kannalta sillä on merkitystä. Erityisesti palvelutyöpaikoista suuri osa tukee ja mahdollistaa asumisen ja työn sekoittamisen, myös samassa rakennuksessa. Sekoittamisella on mahdollista luoda monipuolista ja mielenkiintoista ympäristöä, joka tarjoaa mahdollisuuksia kaikille ihmisille iästä ja sosioekonomisesta asemasta riippumatta. Monipuolisessa ja virikkeellisessä ympäristössä on myös mahdollisuus ihmisten välisten kontaktien syntymiselle huomattavasti suurempi kuin jyrkästi toiminnoiltaan erotetussa funktionalistisessa kaupungissa. Lisäksi turvallisuus lisääntyy, koska toiminnallisesti monipuolinen kaupunki elää vuorokauden ympäri ja sosiaalinen kontrolli on aina läsnä. Eheä yhdyskuntarakenne on saavutettavissa joidenkin mielestä vain sekoittamalla erilaisia toimintoja nykyistä enemmän 27. Toimintojen sekoittamisen etuja on koottu taulukkoon 4.1 28. Nykyisin sosioekonomiset edellytykset toiminnoiltaan sekoittuneille alueille ja rakennuksille ovat yleisen käsityksen mukaan varsin vähäiset tai puuttuvat monin paikoin kokonaan. Osittain kyse on maankäytön ja rakentamisen asiantuntijoihin tiukasti juurtuneesta funktionalistisesta ajattelutavasta. Hankkeittain etenevässä kaavoituksessa unohtuu usein paikallisen yhdyskunnan toiminnallisuus kokonaisuutena, eivätkä maanomistajatkaan ole yleensä valmiita sijoittamaan siihen rahojaan. Vaikuttaa siltä, että rakennuttajat eivät enää osaa suunnitella, markkinoida tai myydä kuin yhden toiminnon rakennuksia. Yhden käyttötarkoituksen rakennus on toki helpompi hallita kuin monikäyttöinen rakennus ja kysyntä määrittelee tarjonnan. Osittain toimintojen erottaminen voi olla seurausta käyttötarkoituksen valikoinnista sen mukaan, mistä maanomistaja saa kulloinkin parhaan tuoton. Osasyynä voivat olla myös pankkien ja vakuutusyhtiöiden investointirahastot, jotka sijoittavat kiinteistöomaisuuteen, joka on mahdollisimman helposti realisoitavissa. Toiminnallisen monipuolisuuden näkökulmasta eheyttävällä 13

suunnittelulla on parhaat edellytykset onnistua keskusta-alueilla, joilla monipuolisen rakenteen synnyttäminen on lähtökohdiltaan helpompaa. Toimintojen sekoittamisessa ei ole kyse siitä, että kaikkialle on saatava kaikkea. Vielä reilu vuosikymmen sitten kauppa ja asuminen sijoitettiin pääasiassa samoille alueille, mutta kaupan rakennemuutoksen myötä kaupankäynti on karannut monin paikoin pääteiden varsille suuryksiköihin. Niillä on hyvä saavutettavuus autolla, mutta autottomien on niihin yleensä vaikea päästä. Kaupan suuryksiköitä on vaikeaa integroida osaksi muuta yhdyskuntarakennetta, jos sellaista ylipäänsä sattuu lähellä olemaan tieverkkoa lukuun ottamatta. Suunnittelussa ollaan ajautumassa yhä kauemmas suunnittelun inhimillisestä mittakaavasta, jota eheyttävässä suunnittelussa painotetaan. 4.4.2 Liikenne Liikkumisen pääasiallinen tarkoitus on mahdollistaa päivittäisten tarpeiden tyydyttäminen. Maankäytön suunnittelussa keskeinen kysymys liikenteen kannalta on onnistua muodostamaan tehokas maankäyttöä palveleva liikenneverkko ja viihtyisä liikkumisympäristö. Tehokkuutta voidaan mitata esimerkiksi saavutettavuuden avulla, johon vaikuttavat ensisijaisesti toimintojen sijoittuminen, liikennejärjestelmän tarjoama palvelutaso ja vaihtoehtoiset liikennemuodot. 29 Liikennettä voidaan vähentää toimintojen järkevällä sijoittelulla, jonka yhteydessä erityistä huomiota olisi kiinnitettävä matkojen ketjuttamisen mahdollisuuteen 30. Tällä tarkoitetaan sitä, että yhdyskuntarakenteeseen muodostetaan eräänlaista matkakeskusverkkoa, jonka pisteissä on järjestetty eri kulkumuotojen vaihtomahdollisuudet. Vaihtopisteiden lähialueet on järkevää käyttää tehokkaaseen ja toiminnoiltaan monipuoliseen rakentamiseen, koska ne ovat kaikkien saavutettavissa. Perinteisesti näissä pisteissä sijaitsevat kaupunkien ydinkeskustat ja pienemmät keskukset, mutta monikeskuksisessa kaupungissa (kuten Vantaalla) pisteitä syntyy muuallekin. Liikenteen kustannukset ovat asuntoalueen rakentamis- ja käyttökustannuksista se tekijä, johon suunnittelulla voidaan eniten vaikuttaa 31. Eheyttävällä rakentamisella kustannuksia voidaan supistaa huomattavasti. Toimintojen järkevällä sijoittelulla luodaan edellytykset tehokkaan yhdyskuntarakenteen ja myös liikennejärjestelmän synnylle 32. Kun liikennejärjestelmä on toimiva, ovat myös saavutettavat hyödyt (erit. kustannussäästöt) suuria. Maankäyttöratkaisut ovat liikenteen järjestämisen kannalta keskeisiä, koska maankäytön ja liikenteen yhteensovittamisessa on huomattavasti suuremmat mahdollisuudet kustannusten säästämiseen kuin liikennöinnin (infrastruktuuri ja operaattorit) kehittämisellä 33. Maankäytön toimenpiteiden lisäksi tarvitaan sekä julkisen liikenteen aktiivista kehittämistä että yksityisliikenteen nykyistä voimakkaampaa verottamista. Työpaikkamatkojen verovähennysoikeuteen on tulevaisuudessa tultava muutoksia, mikäli yhdyskuntarakenteen eheyttämistä todella halutaan edistää. Yhdyskuntarakenteen ja liikennetarpeen muutosten ennakoiminen edellyttävät tulevaisuuden trendien yhtäaikaisen vaikutuksen laaja-alaista ymmärtämistä 34. Elämäntavat ja asenteet vaikuttavat toimintojen sijoittumiseen ja yksilöiden liikkumistarpeeseen, joten koulutuksella ja asennekasvatuksella on myös oma tärkeä roolinsa. Yhdyskuntarakenteessa eniten liikennettä aiheuttavat ns. erilliset kylät ja vähiten suurimmat kaupungit, joissa on parhaat palvelut ja paras julkisen liikenteen verkosto. Yhä suurempi osa matkoista on kaupunkien tai esikaupunkien välisiä, sekä työ- että vapaa-ajan matkoja. Näitä voidaan vähentää lisäämällä kaupunkien ja kaupunginosien sisäistä monipuolisuutta ja omavaraisuutta 35. Samalla alueen kilpailukyky vahvistuu. Työpaikkojen sijoittaminen lähiöihin ja keskuksiin parantaa yleensä aina myös joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä. Rakentamisen suuri tehokkuus voi olla keskeinen tekijä liikennetarpeiden määräytymisessä, mutta se ei suoraan merkitse autoliikenteen vähäisyyttä, eikä itsestään johda julkisten liikennevälineiden suosion lisääntymiseen. Se antaa kuitenkin keinoja hillitä liikennemäärien kasvua 36. Pelkkä tiivis yhdyskuntarakenne ei riitä. Vain riittävän tiiveyden ja toimintojen järkevän sekoittamisen yhteisvaikutuksella voidaan liikennemääriä tehokkaasti vähentää. Lisäksi vaaditaan kulkumuotojen monipuolisuutta ja liikenneverkon matkakeskuksia, joissa kulkumuodon vaihtaminen on helppoa ja nopeaa. 4.4.3 Palvelut Suurin osa kuntien menoista aiheutuu julkisten palveluiden (erit. sosiaali- ja terveydenhuolto, sivistystoimi, tekniset palvelut) järjestämisestä. Kunnan on tarjottava lain mukaan kaikille asukkailleen samat lakisääteiset palvelut riippumatta kuntalaisen asuinpaikasta. Palveluiden järjestämisessä kunnan eri alueiden välillä on kuitenkin suuria eroja. Taajama-alueilla on yleensä paremmat palvelut kuin haja-asutusalueella. Osittain erot johtuvat väestön määrästä ja ikärakenteesta, jotka vaihtelevat samallakin alueella ajan mittaan riippuen yhdyskunnan elinkaaren vaiheesta. Tästä seuraa mm. se, että uusilla asuinalueilla rakentamisvaiheen jälkeen asukasmäärä kasvaa ensin nopeasti, mutta lähtee sitten hitaaseen laskuun. Väestö ikääntyy ja palvelutarpeet muuttuvat. Kun alueelle ei rakenneta uutta joudutaan sulkemaan esim. päiväkoteja ja kouluja. Toisaalta esim. vanhusten palveluja joudutaan lisäämään väestön ikääntyessä. Jos alueen palvelujen kysynnässä tapahtuu suuria muutoksia, se aiheuttaa kunnalle yleensä suuria kustannuksia. Aktiivisella kaupunkisuunnittelulla palveluiden kysyntää ja sitä kautta kustannuksia voidaan osittain hallita ohjaamalla täydennysrakentamista olevien palveluiden tuntumaan. Kysymys on käytännössä siirtymisestä hankkeittain etenevästä kaavoituksesta kaupun- 14

kialueiden hallintaan kokonaisuutena (urban management). Ensin on tunnistettava lähtökohta-analyysein minkälaisilla hankkeilla alueen kehittymistä voidaan parhaiten tukea, laatia kehittämistavoitteet ja toimia sitten niiden mukaisesti. Kun alueella tapahtuu eheyttävää rakentamista säännöllisesti, on palveluiden mitoittaminen ja väestön määrän sekä demografisen rakenteen hallinta helpompaa. Eheyttävä suunnittelu edellyttää entistä saumattomampaa yhteistyötä kunnan sektoreittain jaettujen hallintokuntien ja palveluiden tarjoajien kesken. Julkisten palveluiden lisäksi alueilla on myös yksityisiä palveluja (kaupat, palveluyritykset, vapaa-ajan palvelut ym.). Julkisen ja yksityisen sektorin raja palveluiden tarjonnassa on hämärtymässä, kun julkinen sektori ostaa yhä enemmän palveluja yksityiseltä puolelta. Viime vuosina on käyty paljon keskustelua kaupan palveluverkon muutoksesta. Pienten lähikauppojen määrä on vähentynyt, kun rakennemuutoksen seurauksena suuria päivittäistavarakaupan yksiköitä on syntynyt suurien teiden varsille ja risteyksiin keskusta- ja asuntoalueiden ulkopuolelle. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tämä keskittymiskehitys ei ole kuntatalouden kannalta edullista 37. Automarkettien aiheuttamat kunnallistaloudelliset menot voivat olla kaksin- tai kolmikertaisia keskustassa sijaitseviin kauppakeskuksiin verrattuna 38. Palveluiden karkaaminen väylien varsille vaikuttaa myös liikenteeseen voimakkaasti. Liikennesuunnittelussa olennaista on matkageneraattoreiden sijoittuminen ja yksi merkittävimmistä on kaupan suuryksiköt. Tutkimuksissa on todettu, että kaupan sijoittaminen keskuksiin ja asuntoalueille palvelee melkein aina paremmin liikenteen vähentämisen tavoitetta kuin niiden sijoittaminen suurten väylien varteen 39. Kuluttajat tietysti valitsevat, missä kulloinkin haluavat asioida. Kaupan valinta perustuu markkinaohjauksessa pitkälti olemassa olevaan tarjontaan. Eli mikäli alueella on hyvä lähipalvelu, sitä myös käytetään, muutoin asioidaan hypermarketissa 40. 4.5 Laadulliset tavoitteet Eheyttämisen laadullisissa tavoitteissa on kyse ympäristön havaitsemisesta ja kokemisesta. Ne ovat luonteeltaan yleispiirteisiä, ja liittyvät mm. asuinalueen turvallisuuteen, viihtyisyyteen, virikkeellisyyteen ja esteettisyyteen. Ihmiset kokevat ympäristönsä eri tavoin ja siten myös yhdyskunta näyttäytyy eri ihmisille eri tavalla. 4.5.1 Kaupunkikuva Puhekielessä kaupunkikuvalla viitataan yleensä tarkastelumittakaavasta riippuen joko pelkkään kaupunkimaisemaan, jolla tarkoitetaan ihmisen toiminnan tuloksena syntynyttä urbaania maisemaa, tai kaupunkimaiseman, kulttuurimaiseman ja luonnonmaiseman kokonaisuuteen (esim. koko kaupungin tason tarkastelu). 41 Maisema sisältää kulttuurimaiseman, jossa ihmisen vaikutus ympäristöön on historian saatossa ollut ja on yhä keskeinen. Usein kulttuurimaisemasta puhutaan maaseudun kulttuurimaisemana, joka sisältää yhtenä tärkeänä kokonaisuutena viljelymaiseman. Maaseudun kulttuurimaiseman kokonaisuudet ovat luonteeltaan tilallisesti selvästi kaupunkimaisemaa avoimempia. Eheyttävän suunnittelun tavoitteena tulisi olla arvokkaiden kulttuurimaisema ja viljelymaisema-alueiden suojeleminen ja toisaalta yhdistäminen kiinteäksi osaksi kaupunkikuvaa. Avoin kulttuurimaisema luo vastapainoa urbaanille tiiveydelle ja sen nakertaminen reunoilta on suuri uhka kasvavilla kaupunkiseuduilla. Erityisesti viljelymaisemaa tilallisesti rajaavat metsänreunat ovat täydennysrakentamisen kannalta ongelmallisia. Mikäli tällaisille alueille tehdään täydennysrakentamista, on suunnittelussa ja toteutuksessa varmistettava uusien maisematilaa rajaavien suojaistutusten toteuttaminen. Eheyttävällä suunnittelulla on pyrittävä parantamaan urbaania maisemaa eli kaupunkikuvaa. Kaupunkikuvasta saadaan selkeä ja miellyttävä, kun rakennusoikeuden sijoittamisessa alueelle kiinnitetään huomiota katujen ja pihojen arkkitehtuuriin, irrallisiin kaupunkikuvan elementteihin, kuhunkin erikseen ja kaikkiin yhdessä sekä suunnitellaan talojen väliin jäävä avoin tila, torit, pihat ja puistot yhtä huolellisesti kuin rakennukset. Pelkkä talojen sijoittaminen tonteille ei riitä. 42 Kaupunkikuva riippuu paljon siitä, milloin alue on asemakaavoitettu ja rakennettu. Vanhemmilla pientaloalueilla on usein sekaisin eri vuosikymmenten asuntokantaa. Historiallinen kerroksellisuus on toisaalta hyvä asia, mutta pahimmillaan eri aikakauden rakennukset muodostavat selkiytymätöntä ja epäyhtenäistä kaupunkikuvaa. Pientaloalueiden eheyttämisessä alueen ominaispiirteiden on muodostettava pohja tulevalle rakentamiselle. Kyse ei ole malliltaan samanlaisten rakennusten kopioimisesta vaan erilaisista aluetta yhdistävistä teemoista, joita voi olla useitakin samanaikaisesti esim. väritys, kattokulma, kerrosluku, rakennusmateriaali tai rakennusten sijoittelu tontilla. Keskuksissa laajat pysäköintialueet tarjoavat kaupunkikuvan kehittämisen kannalta mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Pysäköinnin järjestäminen uudelleen esim. laitoksiin tai maan alle vapauttaisi tilaa sekä täydennysrakentamiselle että uusien puistojen ja aukioiden sekä kevyen liikenteen raittien rakentamiseen. Kaupunkikuva paranee usein merkittävästi jo sillä, että kadun varteen saadaan laadukasta rakentamista katutilaa rajaamaan. Kaupunkikuva, jossa on kerrostumia kaikista kaupungin historiallisista vaiheista, koetaan yleensä positiivisempana ja miellyttävämpänä kuin tiettyyn kehitysvaiheeseen lukittu tilanne. Varsinkin keskustoissa kerrostuneisuus voi ilmetä myös ristiriitoina. Elävä kaupunki ei ole koskaan valmis, vaan aina joltakin osin keskeneräinen, purkamisen alainen tai uudistuva. Kaupunkikuva ei ole koskaan kaikkien kannalta miellyttävä, vaan ristiriita kuuluu sen olemukseen 43. 15

4.5.2 Sosiaalinen kestävyys Sosiaalisesti kestävään ympäristöön kuuluu mahdollisuus tyydyttää jokapäiväisen elämisen tarpeet. Asuinalueen tulee antaa mahdollisuus monipuoliseen elämään ja sen asukasrakenteen tulee olla tasapainoinen ja edistää tasa-arvoa. Sosiaalisesti kestävä kehitys merkitsee myös tilaisuutta luoda hyviä ihmissuhteita ja ylläpitää niitä. Tätä edistävät erilaiset tapaamisen paikat. Alueen asukasrakenteella on merkitystä sosiaalisten konfliktien ehkäisemisessä. Maankäytön suunnittelulla on luotava mahdollisuudet asua tutulla alueella, vaikka elämäntilanteen muutos johtaisi asunnon vaihtoon. Edellytyksenä on tällöin alueen monipuolinen asuntokanta. Tasapainoisen asukasrakenteen mahdollistaa se, että samalla alueella on erilaisille asukkaille soveltuvia asuntoja. Kerros-, rivi-, ja omakotitaloja, eri kokoisia ja tilaratkaisultaan erilaisia asuntoja sekä erityisryhmien tarvitsemia asuntoja. Omistus- ja vuokra-asumisen tasapainoa ei voida toteuttaa pelkällä kaavoituksella, vaan siihen tarvitaan maa- ja asuntopolitiikan keinoja. 44 Sosiaalisen kestävyyden tavoitteita on lueteltu taulukossa 4.2 45. Sosiaalisilla vaikutuksilla tarkoitetaan ihmiseen, yhteisöön tai yhteiskuntaan kohdistuvia vaikutuksia, jotka aiheuttavat muutoksia ihmisten hyvinvoinnissa tai sen jakautumisessa. Sosiaalinen vaikutus voi ilmetä muutoksena viihtyisyydessä, sosiaalisissa suhteissa ja turvallisuuden tai terveellisyyden kokemisessa 46. Maankäytön ratkaisuihin liittyy aina sosiaalisia vaikutuksia. Sosiaalinen kestävyys edellyttää, että eheyttämisellä voidaan edistää ihmisten omaa elämänhallintaa ja voimistaa yhteisöllisiä toimintamuotoja. Sosiaalisesti kestävässä kaupungissa hyvinvointi toteutuu tasa-arvoisesti eri väestöryhmissä ja eri alueilla. Niinpä sosiaalisten vaikutusten arviointiin ei ole olemassa mitään yleispitävää kehikkoa. Arvioinnissa korostetaan usein ns. heikompien ryhmien, kuten lasten, vanhusten, liikuntaesteisten ja maahanmuuttajien näkökulmaa, joka ei välttämättä muuten nouse riittävästi esille. Vaikutuksia pitäisi pystyä arvioimaan alueella asuvien lisäksi myös mahdollisten alueelle muuttavien ihmisten näkökulmasta. Sosiaalisten vaikutusten arviointi on vaativaa työtä, jossa arvioinnin mittakaavakysymys on keskeinen. Samalla kun erilaisten ihmisten tarpeet on otettava huomioon, on muistettava, että erot eri alueiden välillä ovat myös niiden vahvuuksia ja luovat pohjaa alueellisen identiteetin synnylle. Maankäytön suunnittelulla ei pidä pyrkiä kaikilla mittareilla mitattuna tasalaatuiseen ympäristöön, vaan kokonaisuuteen, jossa alueelliset erot muodostuvat kehittämisen vahvuuksiksi. Eheyttämiseen liittyvät tiivistäminen ja täydennysrakentaminen aiheuttavat selkeitä intressiristiriitoja sekoittamalla tilan hallinnan tasapainoa. Täydennysrakentaminen tuo vuokra-asukkaita omistustalojen lähelle tai kerrostaloja omakotialueen tuntumaan tai ainakin naapureita sinne, missä on eletty rauhassa. Toisin kuin neitseelliseen metsään rakentaminen, tiivistävä ja täydentävä rakentaminen muuttaa sosiaalista maailmaa 47. Eheyttävällä maankäytöllä voi olla myönteinen vaikutus monellakin taloudellisella tai ekologisella mittarilla mitattuna, mutta sosiaalisessa ympäristössä tapahtuvat muutokset eivät ole arvioitavissa samoin perustein. Sosiaaliseen ulottuvuuteen liittyy erilaiset tunnetilat ja asenteet, jotka purkautuvat yleisenä arvokeskusteluna ja usein täydennysrakentamishankkeiden vastustamisena. Kaupunkitilan hallinnan tasapaino horjuu aina, kun uutta rakennetaan. Silloin edessä voi olla vallan uusjako ja vastarinta on luonnollinen puolustusreaktio. Toisaalta alueen sosiaalinen eheys voi parantua täydennysrakentamisen ansiosta mm. asumisvaihtoehtojen lisääntyessä. Täydennysrakentaminen kohdistuu joskus myös niille alueille, jotka ovat asukkaiden mielestä arvokkaita ja halutaan säilyttää sellaisenaan. Suunnittelussa on usein vaikeuksia tunnistaa, mikä todella on paikallisesti arvokasta. Joskus kyseessä voi olla enemmän pelko tilan hallinnan muuttumisesta kuin jonkin alueen menettämisestä rakentamiselle. Vuorovaikutteinen suunnittelu auttaa tunnistamaan mistä milloinkin on kyse. Sosiaalisia vaikutuksia arvioitaessa on otettava huomioon, että käsite (ihmis)yhteisö pitää sisällään hyvin erilaisia ryhmiä, joihin ratkaisut vaikuttavat eri tavalla. Jakoa ryhmiin voidaan tehdä monin eri kriteerein, joista tärkeimpiä ovat mm. ikä, elämäntilanne, tuloja koulutustaso sekä liikkumistottumukset. Kaupungissa asuu erilaisia ihmisiä, jotka arvostavat eri asioita ja tekevät myös päivittäin valintoja omien mieltymystensä pohjalta. 4.6 Eheyttävä vs. hajauttava rakentaminen Edellä esitettyjen näkökulmien monimutkaisia vuorovaikutuksia voidaan kuvata esim. yhdyskuntarakenteen eheyttämisen ja hajautumisen kehillä 48, jotka paljastavat joitakin kytköksiä tiettyjen ratkaisujen ja niiden seurausten välillä (kuvat 6 ja 7). Rakentaminen olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen on taloudellisesti järkevää, mutta silläkin on 16

rajansa. Liiallinen täydennysrakentaminen voi myös pilata alueen luonnetta, toimivuutta ja kaupunkikuvaa. Eheyttämisen ja hajautumisen kehien avulla on mahdollista ymmärtää asioiden keskinäisiä vuorovaikutuksia, jotka valitettavan usein unohtuvat yksittäisin hankkein etenevässä maankäytön suunnittelussa ja päätöksenteossa. Kaupunkiseudun oleva rakenne määrittelee pitkälti sen, kuinka paljon kalliimmaksi hajarakentaminen tulee täydennysrakentamiseen verrattuna. Hajarakentamisen ongelmat ja siten myös eheyttämisellä saatavat hyödyt ovat suurimmat laajoilla kaupunkialueilla, Suomessa erityisesti pääkaupunkiseudulla. Maaseudulla yksittäisten syrjäkylien hajarakentaminen ei ole kokonaisuuden kannalta uhka järkevälle yhdyskuntarakenteelle. Kuva 4.6. Eheyttävän rakentamisen positiivinen kehä 49. Joidenkin tutkijoiden mielestä yhdyskuntarakenteen hajautumisen estäminen on vaikeaa, jopa mahdotonta, mutta harva heistäkään kiistää tiiviin ja tehokkaan yhdyskunnan etuja. Suomessa hajautumiseen ja eheyttämiseen liittyvää tieteellistä tutkimusta on tehty varsin vähän ja toisaalta ulkomaisten tutkimusten tuloksia pitäisi analysoida ottamalla huomioon yhteiskunnalliset erot. Esimerkiksi Yhdysvalloissa markkinoiden ohjausvaikutus maankäyttöön on huomattavasti vahvempi kuin Suomessa. Suomessa kunnilla on kaavoitusmonopoli, joten niillä on myös halutessaan enemmän mahdollisuuksia yhdyskuntarakenteen hajautumisen estämiseen. 51 (taulukko 4.3) Kuva 4.7. Hajautuvan rakenteen negatiivinen kehä 50. 17

5. EHEYTTÄVÄN SUUNNITTELUN PROSESSI 5.1 Vuorovaikutuksen lisääminen Yhdyskuntaan ei liity yksinomaan rakenteellisten tai teknisten ongelmien ratkaiseminen, vaan se käsittää myös sosiaalisen ulottuvuuden, esim. asukkaat aktiivisina arvottajina ja valitsijoina. Mikäli asukkaita ei oteta mukaan suunnitteluun, ei voida ennakoida näiden reaktioita erilaisiin ympäristönsä muutoksiin saati luoda parempaa ympäristöä yhteistyössä. 52 Eheyttävän suunnittelun tulisi olla laaja-alaista, joustavaa ja vuorovaikutteista. Se edellyttää entistä kommunikatiivisempaa suunnittelukulttuuria 53. Eheyttävään suunnitteluun liittyvät ongelmat ja mahdollisuudet ovat luonteeltaan niin laaja-alaisia, että suunnittelussa vaaditaan erilaisten hankkeiden koordinointia, johon ristiriidat kuuluvat olennaisena osana. Niitä ei pitäisi etukäteen pelätä, vaan ne tulee voida valjastaa suunnittelun voimavaraksi. On tärkeää saada esiin erilaiset näkökulmat, mielipiteet ja vaihtoehdot. Vain ristiriitojen kautta on mahdollista päästä suunnittelukompromisseihin. Maankäytön suunnittelussa perusteluja on totuttu tekemään järkipohjalta ja useat vaikutukset ovat selkeästi matemaattisesti mitattavissa. Tunnetiloihin ja arvoihin pohjautuvaa arviointia on vaikeampaa perustella. Siksi päätöksentekijöiden rooli korostuu eheyttävässä suunnittelussa. Luottamushenkilöiltä vaaditaan entistä avoimempaa arvokeskustelua ja argumentointia. Mahdollisten haittojen kompensaatioksi eheyttävässä suunnittelussa on pyrittävä etsimään kehittämiskohteita, joiden avulla voidaan tuottaa nykyisille asukkaille koituvaa paikallista hyötyä. Pelkät yhteiskunnalliset, kaupunkirakenteelliset tai kaavataloudelliset edut eivät riitä. Esimerkiksi täydentävän rakentamisen näkeminen välineenä, jolla voidaan edesauttaa paikallisten palvelujen säilymistä, voi tehdä uudisrakentamisesta hyväksyttävämpää. Kiinteistötasolla täydennysrakentamisella voidaan rahoittaa esimerkiksi taloyhtiöiden remontteja kaavoittamalla lisää rakennusoikeutta väljille tonteille. 55 Eheyttävää suunnittelua ja vuorovaikutteista prosessia tukevia periaatepäätöksiä pitäisi rohkeasti tuoda keskusteluun kunnan päätöksentekijöille. Ne olisi myös hyvä saada kirjattua toimintaohjeiksi, joista voidaan pitää kiinni ja joiden toteutumista voidaan jatkossa seurata. 5.2 Vaikutusten arviointi Vaikutusten arviointi on vakiintunut osaksi maankäyttö- ja rakennuslain mukaisia suunnitteluprosesseja. Eheyttävässä maankäytön suunnittelussa pitäisi tavoitella vaikutusten arviointia, jossa eri hallintokunnat osallistuisivat arviointityöhön yhdessä. Näin arvioinnista saadaan avoin, jolloin eri osapuolten välinen luottamus lisääntyy ja arvioinnista muodostuu vuorovaikutteinen oppimisprosessi. Oppivassa suunnittelussa on tavoitteena monipuolisuus ja helppotajuisuus vaihtoehdoista käytävän keskustelun mahdollistamiseksi. 56 Eheyttävän suunnittelun prosessissa eri kaavatasoilla, lähtien valtakunnallista alueidenkäyttötavoitteista ja ulottuen asemakaavoitukseen, on omat tehtävänsä yhdyskuntien eheyttämisessä. Suunnitteluun liittyvät kysymykset ratkaistaan selvimmin yleiskaavatasolla tai kaupunkiseudun tasolla maakuntakaavassa, jolloin määritellään yhdyskuntarakenteen kehittämisen strategiset tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi. Osayleiskaavatasoa pidetään osallistumisen näkökulmasta tärkeimpänä suunnittelun tasona. Silloin voidaan keskustella vuorovaikutteisesti eheyttävän suunnittelun paikallisesta toteutuksesta. Asemakaavatasolla ei enää ole mahdollista keskustella laajoista periaatteellisista kysymyksistä, vaan kyse on jo sovittujen periaatteiden ja tavoitteiden toteuttamisesta. 54 Kuva 5.1. Eheyttävän suunnittelun pääpiirteet. 57 Yhteistyöllä ja avoimuudella voidaan lieventää myös suunnittelun yhteydessä syntyviä ristiriitoja. Kun arvioinnissa otetaan huomioon muut hallinnonalat ja niiden arviot suunnitelmasta, on suunnitelman aiheuttamia hyötyjä helpompaa vahvistaa ja haittoja lieventää. 58 Koska eheyttämisellä pyritään ennen kaikkea ihmisten elinympäristön monipuoliseen parantamiseen, tulee vaikutusten arvioinnissa kiinnittää erityisesti huomiota haitallisiin sosiaalisiin vaikutuksiin ja niiden lieventämiseen. 18