SOSIAALI- JA POTILASASIAMIEHEN SELVITYS ESPOON KAUPUNGINHALLITUKSELLE TOIMINTAVUOSI 2013
Sisältö Sivu 2 Johdanto - Sosiaali- ja potilasasiamiehen rooli - Yhteydenotot asiamiehelle Sivu 3 Erityistilanteita - Sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjien asemasta Sivu 4 Ikääntyneet kuntalaiset - Yhteistyövelvoite ikääntyneiden ja iäkkäiden kuntalaisten kohdalla Sivu 5 Kokonaisvaltaisen lähestymistavan tarve - Kuntoutuksen asiakasyhteistyöryhmät esimerkkinä - Esteettömyys liikkumisessa: Toisiaan täydentäviä vaihtoehtoja tarvitaan Espoossa Sivu 6 Palvelu- ja kutsulinjat - Palveluseteli siivousapua varten vähävaraisille Sivu 7 Asunto on perusasia - Häädöt - Keitä on asunnottomina - Sivu 8 Ongelma joka voi estää asunnon saamisen - Miten se voi vaikuttaa vanhusten asumispalveluissa - Tilapäisasumisen vaihtoehdot puuttuvat Espoossa - Mikä on palvelujärjestelmän viesti kaupunkilaisille Sivu 9 Oikeus sosiaaliturvaan - Tilastotietoa - Sosiaalipalveluista - Aikuissosiaalityön ja toimeentulotuen asiakkaiden asemasta Sivu 10 Tilastotietojen valossa Sivu 11 Johtopäätöksistä - Yhteydenotot sosiaalitoimistoihin - Tilanne sosiaalitoimistoissa - Sosiaalityö sosiaalitoimistojen ulkopuolella Sivu 12 Sosiaalitoimistossa asiointi - Vuokravelat ja aikuissosiaalityön ja lastensuojelun yhteistyö Sivu 13 Velkatilanne? - Yhteistyö talous- ja velkaneuvonnan kanssa Sivu 14 Kun vuokraa korotetaan - Toimeentulotuen maksatuksessa ja päätösten postituksessa on edelleen ongelma - Vammaispalvelujen asiakkaiden asemasta - Käsittelyaika Sivu 15 Neuvonta ja tiedottaminen - Asiakasmaksujen alentaminen tarvittaessa - Lastensuojelusta Sivu 16 Sähköisestä asioinnista - Espoon Asunnot Oy:n vuokra-asunnon hakemisessa - Asukkaiden osallistuminen palvelujensa suunnitteluun Sivu 17 Terveydenhuollossa asioivien asemasta - Hoitosuunnitelman tai muun kokonaiskoordinoinnin tarve - Kun ei vielä ole kunnolla sairas - Yhteydenotot Sivu 18 Suun terveydenhuollosta - Hoitoon pääsy terveysasemille helpottui Espoon keskuksen alueella - Mielenterveys- ja päihdepalvelut - Päihdehuollosta - Lopuksi vielä 1
JOHDANTO Samalla kun ihmiset odottavat saavansa apua vaikeuksien kohdatessa, ja ovat myös lisääntyvästi tulleet tietoisemmiksi lakeihin perustuvista oikeuksistaan, palvelujärjestelmä on jatkuvassa muutoksessa. Viime aikoina on alettu lisääntyvästi painottaa ajatusta, että kuntalaiset pitävät itse huolen itsestään, ja myös läheisistään - palvelujärjestelmän rooli auttajana pienenisi, ja se ikään kuin vetäytyisi kauemmas kuntalaisten elämästä. Niille ihmisille, jotka syystä tai toisesta tarvitsevat elämässään tai elämäntilanteessaan tavallista enemmän apua, tällä sinänsä järkevältäkin kuulostavalla uudella painotuksella voi olla kuitenkin myös toisenlaisia vaikutuksia kuin mitä ehkä tarkoitettiin. SOSIAALI- JA POTILASASIAMIEHEN ROOLI Sosiaaliasiamies- ja potilasasiamies neuvoo sosiaalipalveluissa ja terveydenhuollon palveluissa asioivia kunnan asukkaita, tiedottaa oikeuksista, ja toimii asiakkaiden oikeuksien edistämiseksi ja toteuttamiseksi. Asiamies myös seuraa asiakkaiden oikeuksien ja aseman kehitystä kunnassa, ja raportoi siitä vuosittain. Nämä kaksi asiamiestehtävää ovat Espoossa olleet yhdistettynä. Myös kunnan alueella olevat yksityiset sosiaalipalvelut kuuluvat asiamiehelle, mutta terveydenhuollossa vain Espoon kaupungin omat sekä ostopalveluna hankitut terveydenhuoltopalvelut. Espoon kaupunki ostaa Espoon keskuksen alueelle perustetun uuden terveysaseman, Oma lääkärisi Espoontori -aseman toiminnan Mediverkko Oy:ltä. Sen potilasasiamiehenä toimii kuitenkin Mediverkko Oy:n oma potilasasiamies. Asiamiehen aikaisempia raportteja löytyy esim. internetissä osoitteessa www.espoo.fi ja haku sosiaali- ja potilasasiamies, tai sosiaaliasiamies, tai potilasasiamies. YHTEYDENOTOT ASIAMIEHEEN Vuoden aikana yhteyttä otettiin noin 940 asiassa, ja sen lisäksi asiamiestä yritettiin, usein onnistumatta, tavoittaa joko puhelimitse tai sähköpostitse noin 450 kertaa. Lisäksi oli lähes 700 selvittelyä ja jatkoyhteydenottoa. Yhteydenotot koskivat jonkin verran useammin sosiaaliasioita (55% kaikista) kuin terveydenhuollon asioita. Jatkoselvittelyt koskivat edellisvuosien tapaan useimmin sosiaalipalvelujen asioita (70% kaikista). 2
ERITYISTILANTEITA Merkillepantavaa oli pitkittyneiden, jopa vuosia jatkuneiden mutkistuneiden asiakkuusprosessien osuus, jotka liittyvät erityisesti toimeentulotukiasioihin, mutta samalla saattaa olla kysymys myös terveydenhuollosta, vammaispalveluista jne. Niissä asiamies on vain yksi lukuisista yhteydenottojen vastaanottajista kaupungin monien virkamiesten joukossa. Tilanteissa ei ole tavanomaisilla keinoilla löydetty ratkaisuja. Näissä tilanteissa vallitsee usein merkittävä erimielisyys siitä, mikä ja minkälainen apu ylipäänsä on mahdollista. Yhteydenotot tapahtuvat erityisesti sähköpostin välityksellä, joka myös mahdollistaa niiden määrän, koska sähköposti ei tunne virka-aikaa. Sosiaaliviranomaisten mahdollisuudet oikaista laajoilla jakeluilla lähetetyissä viesteissä mahdollisesti olevia virheellisiä tietoja ovat rajoitetut, ja yhteydenottojen jakelussa mukana olijoille viesteissä näkyvä kommunikointi painottuu yleensä yksipuolisesti asiakkaiden näkökulmaan. Tilanteiden ratkaisemiseksi tarvittaisiin uusia ideoita. SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON PALVELUJEN KÄYTTÄJIEN ASEMASTA Palveluja käyttävien suuri enemmistö todennäköisesti selviytyy melko hyvin monimutkaistuneen ja omaa aktiivisuutta aiempaa enemmän vaativan palvelujärjestelmän kanssa asioidessaan. Palvelujärjestelmää onkin asiamiehen näkökulmasta katsottuna kehitetty ainakin jossakin määrin painottuneesti niille kuntalaisille, joilla on tarvittavia taitoja järjestelmässä toimimiseen. Ne jotka eniten erilaista apua tarvitsevat, tai ovat ehkä kokonaan tai pitkäaikaisesti palvelujärjestelmän tai jonkin sen osan avun tarpeessa, mutta eivät välttämättä osaa luovia järjestelmän sääntöjen mukaisesti, saattavat entistä useammin tuntea jäävänsä ilman tarvitsemaansa apua, tai joutuvansa taistelemaan oikeuksistaan. Joiltakin osin kuntalaiset ovat aiempaa enemmän tietoisia oikeuksistaan - toisaalta taas alati muuttuva ja pirstaloituva järjestelmä hämmentää ja tekee vaikeammaksi joka tilanteessa hahmottaa omia oikeuksia ja mahdollisuuksia. Jälkikäteinen muutoksenhaku- ja oikeusturvajärjestelmä vaatii sekin taitoja ja pitkäjänteisyyttä ajaa asiaansa ja yrittää saada siihen korjausta silloin, kun epäilee, että saamassaan päätöksessä on virheitä. Tai kokee muuten tulleensa kohdelluksi väärin tai epäoikeudenmukaisesti. Ja esimerkiksi palvelusetelijärjestelmä, jonka käyttöä Espoossa lisätään, siirtää mahdollisuuden saada asioihin tarvittaessa korjausta, oikeastaan kokonaan kaupungin palveluorganisaation ulkopuolelle, kuluttajaoikeuden piiriin. 3
IKÄÄNTYNEET KUNTALAISET Uusi vanhuspalvelulaki määrittelee ikääntyneeksi henkilön, joka on ylittänyt vanhuuseläkkeeseen oikeuttavan iän, joka on 63 vuotta. Iäkkääksi määritellään henkilö, jonka fyysinen,kognitiivinen,psyykkinen tai sosiaalinen toimintakyky on heikentynyt korkean iän myötä alkaneiden, lisääntyneiden tai pahentuneiden sairauksien tai vammojen vuoksi taikka korkeaan ikään liittyvän rappeutumisen vuoksi. Ikääntyneiden ja iäkkäiden kuntalaisten tilanteet ja asiat tulevat esille monissa eri palvelutoiminnoissa, kun he itse tai omaiset ottavat yhteyttä asiamieheen. He ovat lähtökohtaisesti samassa tilanteessa kuin muutkin kun, tai jos, he tarvitsevat jotain sosiaali- tai terveyspalvelua. Palvelujärjestelmä näyttäisi - ehkä vastoin virallisia tavoitteita - kehittyneen nyt kuitenkin sellaiseen suuntaan, että kukin toiminto hoitaa vain yhtä asiaa ja lisäksi hoidetaan vain yhtä asiaa kerrallaan. Silloin kun ikääntyvä tai ikääntynyt henkilö tarvitsee jotain apua, olisi kuitenkin usein hyvä, jos kokonaistilannettakin tarkasteltaisiin. Iäkkäiden palvelutarpeen arviointi ohjautuu pääsääntöisesti kotihoitoon. Sitä ennen voi tarvita muunlaistakin apua, tai neuvontaa. Siinä välissä, kun on jo täyttänyt vanhuuseläkkeeseen oikeuttavan iän, mutta ei vielä ole vanhuspalvelulain määritelmän mukaan iäkäs, tuntuisi olevan jonkinlainen vähän epäselvä tilanne, ja iän perusteella saattaa palvelua tarvitessaan tai kysyessään tietoa ohjautua yhteyttä ottaessaan helposti kotihoidon puoleen. Vaikkei juuri heidän palveluaan tarvitsisikaan. Yhteistyön tarve eri palvelutoimintojen välillä nousee esille. Sosiaali- ja terveystoimessa lanseerattu slogan : Meille ei voi tulla väärästä ovesta pitäisikin muuttaa kaikissa toiminnoissa kuntalaisia ja asiakkaita kohtaavien työntekijöiden valmiudeksi ja asenteeksi. YHTEISTYÖN VELVOITE IKÄÄNTYNEIDEN JA IÄKKÄIDEN KUNTALAISTEN KOHDALLA Yhteistyöhön mainittu uusi vanhuspalvelulaki nyt sitten myös velvoittaa: Lain 4:nnessä pykälässä velvoitetaan kunnan eri toimialoja toimimaan yhteistyössä ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemiseksi. Lisäksi kunnan on tehtävä yhteistyötä kunnassa toimivien julkisten tahojen, yritysten sekä ikääntynyttä väestöä edustavien järjestöjen ja muiden yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa tässä samassa tarkoituksessa. KOKONAISVALTAISEN LÄHESTYMISTAVAN TARVETTA Muutkaan kuin ikääntyvät kuntalaiset eivät aina sovi yhteen lokeroon. 4
Ihmisillä, jotka eniten tarvitsisivat apua, on harvoin yksi ainoa ongelma. Sekä sosiaaliasioissa että terveydenhuollon asioissa on usein tilanteita, joissa avun tarvetta on jo hoidettu useissa eri paikoissa, ja prosessit ovat pitkittyneet, ja vaativat kokonaiskoordinointia. KUNTOUTUKSEN ASIAKASYHTEISTYÖRYHMÄT ESIMERKKINÄ Kuntoutuksen asiakasyhteistyöryhmät ovat olleet lakisääteinen kokonaiskoordinointimahdollisuus terveydenhuoltoon painottuvissa asioissa - valitettavasti erittäin hyvästä lähtöajatuksesta huolimatta ne eivät viime vuosina ole käytännössä ehkä aina täyttäneet niihin asetettuja odotuksia. Nyt ne on asetettu kuntien velvoitteiden karsimislistalle säästöjä etsittäessä. Jotain sen tyyppistä toimintaa kuitenkin tarvittaisiin. ESTEETTÖMYYS LIIKKUMISESSA - TOISIAAN TÄYDENTÄVIÄ VAIHTOEHTOJA TARVITAAN ESPOOSSA Vammaispalvelulain mukaisia yksilöllisiä kuljetuspalveluja käyttävien määrä on Suomessa lisääntynyt vuosi vuodelta. Käyttäjistä jo lähes 2/3 on iältään 65 vuotta täyttäneitä. Iän myötä myös sosiaalihuoltolain mukaista kuljetuspalvelua tarvitsee useampi (sitä voidaan myöntää, vaikka ei ole vaikeavammainen lain edellyttämällä tavalla, mutta liikkumisessa on vaikeuksia. Lisäksi huomioidaan taloudellinen tilanne ja sosiaalisia näkökohtia). Lisäksi HSL on kehittänyt palvelu- ja kutsulinjoja, jotka voivat kulkea reittejä, joilla tavalliset bussit eivät kulje. Niillä on mahdollisuus toimia joustavammin, mutta niilläkin on kuitenkin omat määrätyt reitit ja pysäkit. Asiamiehet (sosiaaliasiamies ja vammaisasiamies) selvittelivät tilannetta, jossa iältään yli 90-vuotias yksinasuva henkilö olisi kauppamatkoilla, terveyskeskuskäynneillä yms matkoilla lähiympäristössään voinut käyttää kutsulinjan bussia, mikäli bussi vain olisi voinut tehdä ylimääräisen lyhyen poikkeaman normaalilta reitiltään. Osoittautui, ettei se ollut mahdollista, ja niin henkilö joutuu käyttämään liikuntarajoitteensa vuoksi pienilläkin matkoilla lähiympäristössä vammaispalvelulain mukaista kuljetuspalvelua (jota kuitenkin yleensä myönnetään vain 18 yhdensuuntaista matkaa), tai taksia, jonka itse maksaa, tai terveydenhuoltoon liittyvillä matkoilla taksia, joka pitää maksaa itse, ja jälkeenpäin hakea siihen Kelan korvaus. Omavastuu matkalla terveydenhuollon toimipisteeseen on aina 14,25 /suunta. Mutta mikäli maksu ylittää omavastuuosuuden, pitää koko maksu siis maksaa ensin itse, sitten tehdä hakemus Kelaan, ja odottaa korvauksen maksamista. 5
PALVELU- JA KUTSULINJAT Kävi ilmi, että vaihtoehtoista liikennöintiä, jota eri syistä liikuntarajoitteiset ihmiset - myös ikääntyvät ja iäkkäät ihmiset - voisivat käyttää, on kyllä suunniteltukin, ja selvityksiä on tehty sellaisen tarpeesta ja vaihtoehdoista esimerkiksi pääkaupunkiseudulla. Palvelu- ja kutsulinjaliikennöintiä järjestää ja hoitaa Helsingin seudun liikenne (HSL). Espoon alueella on toiminut toistaiseksi yksi kutsulinja (Espoon keskuksessa). Palvelulinjoja on Leppävaarassa, Tapiolassa ja Espoonlahdessa. Kutsulinja liikennöi vain kutsusta/etukäteisvarauksella, palvelulinjoilla on kiinteät aikataulut. Espoon harvaan asutuilta alueilta tämäntyyppiset vaihtoehdot näyttäisivät puuttuvan. Esimerkiksi Tapiolassa sen sijaan liikennöi viisi (5) palvelulinjaa. Vaihtoehdoissa tuntuisi tärkeältä, että esteettömyyttä lisäävät liikennöintivaihtoehdot olisivat riittävän joustavia yksilöllisillekin tilanteille, ja että ne mahdollisimman vähän leimaisivat käyttäjiä erityisryhmäksi. Yhteistyötä tarvittaisiin Espoon kaupungin ja HSL:n kesken. Espoosta vammaispalvelupäällikkö onkin mukana pääkaupunkiseutua koskevassa yhteistyöryhmässä. Vantaalla yhteistyötä palvelulinjojen suunnittelussa on viime vuonna tehty suunnitelmallisesti. Kuitenkaan yhteistyön luominen ja ratkaisujen löytäminen yhdessä erilaisten toimijoiden kesken joita asia saattaisi koskettaa (HSL, Espoon kaupunki, sen eri toimialat kuten tekninen- ja ympäristötoimi, sosiaali- ja terveystoimi, palveluliiketoimi, ja yksiköt kuten esimerkiksi liikennesuunnitteluyksikkö, vanhusten palvelujen yksikkö, vammaispalveluyksikkö) ei tämän yksittäisen tilanteen selvittelyn yhteydessä esiin tulleiden näkökulmien perusteella näyttänyt kovinkaan yksinkertaiselta. PALVELUSETELI SIIVOUSAPUA VARTEN VÄHÄVARAISILLE Kävi ilmi, että kun palvelunseteliin oikeuttavia tulorajoja vuodenvaihteessa tarkistettiin - ja vaikka niitä itse asiassa jonkin verran korotettiin - niin jotkut aikaisemmin tätä apua saaneet saivatkin yllätyksekseen kielteisen päätöksen. Tulot menivät ehkä aivan vähän tulorajojen ulkopuolelle. Nämä ihmiset olivat todella tarvinneet tätä apua. Vaikka palvelu onkin Espoolle harkinnanvaraista, on se ilmeisen tärkeä ja tarpeellinen, ja yksi niitä asioita, joita kannattaakin tukea, koska se 6
todennäköisesti joissakin tilanteissa on yksi niistä tekijöistä, jotka auttavat henkilöä selviytymään kotona ikääntymisen tai sairauksien mukanaan tuomista vaikeuksista huolimatta. Asiamies esittää, että jos jo aikaisemmin palvelua saanut jonkin pienehkön muutoksen vuoksi näyttää putoavan palvelun edellytysten ulkopuolelle, hänen tilanteensa tarkistettaisiin ensin, eikä pelkästään tehtäisi ja postitettaisi numeroihin perustuen kielteistä päätöstä. ASUNTO ON PERUSASIA HÄÄDÖT Asumisasioihin, asunnon menettämiseen tai sen menettämisen pelkoon liittyvät tilanteet ovat sellainen asia, johon on tarvetta kiinnittää edelleen huomiota, myös laajemmin kuin vain sosiaali- ja terveystoimen asiana. Näin on Espoossa jo kiitettävästi tehtykin mm Asunto ensin -projektin kautta. Asumiseen tai siihen liittyviin ongelmiin, tai asunnon puuttumiseen liittyvät asiat ovat monesti yhteydenotoissa asiamieheen joko pääasiana tai taustalla. Huolimatta hyvistä tavoitteista asunnottomuuden vähentämiseksi, asunnottomiksi joutuu edelleen monia ihmisiä ja perheitä. Pelkästään Espoon Asunnot Oy (joka ei siis ole ainoa vuokra-asuntojen välittäjä Espoossa) lähetti viime vuonna 851 häätöhakemusta käräjäoikeuteen pääsääntöisesti maksamattomien vuokrien takia. Suurimmassa osassa näistä tilanteista velka kuitenkin maksettiin ennen tuomion antamista, ja häätö peruuntui. Espoon Asunnot Oy:n asumisneuvojat olivat sen lisäksi sopimassa ainakin 180 häätöuhkatilanteessa, ja estämässä häädön toteutumista. Häätö toteutui vuoden aikana 76 tapauksessa. KEITÄ ON ASUNNOTTOMINA? Tilastotietojen mukaan vuoden 2013 aikana Espoossa oli mm 60 lasta vailla asuntoa olevissa perheissä. Nuorten alle 25-vuotiaiden lisääntynyt määrä asunnottomien joukossa (vuonna 2013 yhteensä 150) kiinnittää huomiota. Maahanmuuttajataustaisia asunnottomia on suhteellisen suuri osuus: Yksinäisiä asunnottomia tilastoitiin 201 henkilöä, ja lisäksi 35 perhettä (yhteensä 41 perhettä tilastoitiin asunnottomiksi). Asunnottomissa perheissä oli yhteensä 55 aikuista, ja siis 60 lasta. 7
ONGELMA JOKA VOI ESTÄÄ ASUNNON SAAMISEN Maksuhäiriömerkinnän vuoksi vakuutusyhtiö ei myöntänyt henkilölle kotivakuutusta. Vuokranantaja puolestaan asetti vuokrasuhteen ehdoksi sen, että vuokralaisella on kotivakuutus. Asiamies teki Kuluttajavirastoon, nykyisin Kilpailu- ja kuluttajavirasto, selvityspyynnön asiassa. Kävi ilmi, että sinne oli tullut eri tahoilta lukuisia ilmoituksia siitä, että maksuhäiriö estää kotivakuutuksen saamisen ja sitä kautta vaikeuttaa vuokra-asunnon saamista tai tekee sen mahdottomaksi. KKV:n selvittelyssä asiaan ei ole toistaiseksi löytynyt selkeää ratkaisua: Vakuutusyhtiöt voivat harkita maksuhäiriöiden vaikutusta vakuutusta myönnettäessä. Mutta ne voivat sen myös evätä. MITEN SE VOI VAIKUTTAA VANHUSTEN ASUMISPALVELUISSA Vanhusten sosiaalihuoltolain mukaista laitoshoitoa ollaan muuttamassa asumispalveluksi, joka on avohuollon palvelua, toisin sanoen verrattavissa kotona asumiseen. Asukas tekee vuokrasopimuksen. Pitääkö asukkaalla olla kotivakuutus? Myöntävätkö vakuutusyhtiöt kotivakuutuksen ilman muuta? Ja jos eivät, niin mitä sitten? TILAPÄISASUMISEN VAIHTOEHDOT PUUTTUVAT Suuri ongelma on se, että tilapäisasumisen vaihtoehdot Espoossa käytännössä puuttuvat tällä hetkellä. Sellaiseksi tarjotaan Espoon sosiaalitoimistoissa edelleen Olarinluoman vastaanottokotia, joka on perustettu ja tarkoitettu päihdeongelmaisia asunnottomia varten. MIKÄ ON PALVELUJÄRJESTELMÄN VIESTI KAUPUNKILAISILLE? Espoon ja sosiaali- ja terveystoimen johtoajatukseksi on muodostumassa: Espoolaiset pitävät huolen itsestään ja läheisistään. Se kuulostaa maalaisjärkiseltä ajatukselta. Menneessä maailmassa, jolloin sosiaaliturvajärjestelmiä ei samalla lailla ollut kuin nyt, se oli tosiasia, jonka mukaan pitikin elää. Voidaan kuitenkin kysyä, onko se nykyisenkaltaisessa yhteiskunnassa kuitenkaan aina mahdollista samalla tavalla kuin ennen? Sosiaaliturvajärjestelmää on vuosikymmenten aikana luotu ja kehitetty myös siksi, että sille on ollut tarvetta ja tilausta. Järjestelmähän perustuu perustuslain 19. pykälään: 8
Oikeus sosiaaliturvaan Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. TILASTOTIETOA Tilastotietojen mukaan espoolaisista kotitalouksista noin 36% on yksinasuvia. Lapsiperheitä on noin 47 % perheistä. Lapsiperheistä lähes 20% on yhden huoltajan perheitä. Lähes 46% kaikista 65 täyttäneiden asuntokunnista on yksinasuvia. Kaikista 75 vuotta täyttäneistä asuu yksin 55,5 %. Espoon molemmissa sosiaalitoimistoissa (eteläinen ja pohjoinen aikuissosiaalityö) asioineista noin 70 % oli yksinasuvia. Vaikka näiden tietojen valossa ei voidakaan sanoa mitään yksinasuvien verkostoista tai vetää muutenkaan mitään pitkälle meneviä johtopäätöksiä, on kuitenkin mahdollista, että pitää huoli itsestä ja läheisistä saattaa kuulostaa jopa syyllistävältä: Et osaa hoitaa asioitasi jos tarvitset apua. Yksinkertaisesti: Yhteiskunta on vain muuttunut toisenlaiseksi kuin ennen, jolloin ehkä paljon enemmän selviytyminen perustui sukulais- tai kyläyhteisötyyppiseen naapuriapuun. Viranomaisavun ja yhteiskunnan tuen merkitys korostuu avuntarvetilanteissa. Asiamiehelle tulleiden yhteydenottojen valossa tulee selvästi esille usko siihen, että apua voi ja myös pitäisi saada sellaisissa tilanteissa, joissa sitä tarvitsee. Ja että siihen on myös oikeutettu. SOSIAALIPALVELUISTA Aikuissosiaalityössä ja toimeentulotuessa asioivien asemasta Espoon etelä- tai pohjoispuolella asuvien tätä palvelua tarvitsevien asema on mahdollisesti jossain määrin eriytynyt - tai sellainen riski on ainakin olemassa, jos toimistot kohtaavat asukkaita kovin eri tavoin. 9
Tämä on asia, johon varmaankin on tarpeen kiinnittää huomiota ja tarkistaa aina välillä tilannetta. Nyt monien ihmisten kokemusten perusteella on nimittäin näyttänyt siltä, että eteläisessä toimistossa sovellettaisiin tiukempaa linjaa mm tukien myöntämisessä. Asiamiehen näkemyksen mukaan pohjoisenkaan toimiston ei kuitenkaan voi sanoa myöntävän tukia mitenkään hölläkätisesti. TILASTOTIETOJEN VALOSSA Tilastotietojen mukaan eteläisessä toimistossa myönnettiin toimeentulotukea keskimäärälukuna n. 3850 euroa hakijakotitaloutta kohden vuoden aikana, ja pohjoisessa toimistossa 4340 euroa. Yhteensä 11 270 kotitaloutta, joissa oli 18 255 henkilöä, oli asiakkaina näissä Espoon kahdessa sosiaalitoimistossa viime vuonna. Uskaltamatta vetää mitään kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä näyttäisi siltä, että - pohjoisessa toimistossa on ollut asiakkaina noin 20% enemmän kotitalouksia ja asiakkaita kuin eteläisessä toimistossa (pohjoisessa kotitalouksia 6685 joissa henkilöitä 10946. Etelässä kotitalouksia 4585, joissa henkilöitä 7309). - pohjoisessa toimistossa sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat olivat enemmän mukana päätösten tekemisessä kuin eteläisessä toimistossa. Siellä etuuskäsittelijöiden osuus päätöksenteossa oli suurempi. Etuuskäsittelijöillä on päätösoikeus pääsääntöisesti perustoimeentulotukeen, joka perustuu pääsääntöisesti matematiikkaan eli huomioitavien tulojen ja menojen yhteen - ja vähennyslaskuun. Sosiaalityöntekijöillä ja sosiaaliohjaajilla on perustoimeentulotuesta päättämisen lisäksi päätösoikeus toimeentulotuen täydentävään ja ehkäisevään osaan. - pohjoisessa toimistossa tehtiin jonkin verran enemmän täydentävän ja ehkäisevän tuen päätöksiä. Se voisi mahdollisesti kertoa myös siitä, että ihmisten yksilöllisiä tilanteita pystyttiin huomioimaan enemmän - niin kuin toimeentulotukilain henki periaatteessa edellyttääkin. Sosiaali- ja terveysministeriön suositus myönnettävän ehkäisevän tuen vähimmäismäärästä (=3,3% kaikesta myönnetystä tuesta) ei siitä huolimatta toteutunut kummallakaan alueella (pohjoisessa toimistossa sen osuus oli tilastotietojen perusteella noin 1,6%, eteläisessä noin 1,4%). -kielteisten päätösten osuus on ollut jonkin verran suurempi eteläisessä toimistossa (18,3% kaikista päätöksistä eteläisessä toimistossa, kun pohjoisessa määrä oli 12,2%). 10
- muutosta päätöksiin haettiin huomattavasti useammin eteläisen toimiston päätöksistä: Käsiteltyjä oikaisuvaatimuksia kielteisiin päätöksiin oli eteläisestä toimistosta 211 kpl, ja pohjoisesta toimistosta 85 kpl). Vireillä olleista muutoksenhauista joita ei vielä oltu käsitelty vuoden loppuun mennessä, ei ole tietoa: Muutoksenhaun käsittely kestää yleensä noin 2-3 kk. Tässä kohden on hyvä muistaa, että vaikka ihmiset toisaalta ovat tulleet yhä tietoisemmiksi oikeuksistaan, niin muutosta saatuun päätökseen ei asiamiehen kokemuksen mukaan pääsääntöisesti kuitenkaan helposti lähdetä hakemaan. Näin on ainakin ollut aikaisemmin. JOHTOPÄÄTÖKSISTÄ Tilanteisiin voi kuitenkin olla monenlaisia syitä, ja kielteisille päätöksillekin voi olla hyvät perustelut. Siksikään pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei kaiken kaikkiaan sosiaalitoimistojen eroista voi näiden tietojen perusteella vetää. Mutta kuten sanottu, tilannetta kannattaa varmaan seurata ja tarkistaa välillä mihin suuntaan ollaan menossa. Muutoksenhaut kuitenkin sinänsä kertovat siitä, että hakijat itse ovat kokeneet jääneensä ilman omasta mielestään tarvitsemaansa apua joko osittain tai kokonaan. YHTEYDENOTOT SOSIAALITOIMISTOIHIN Espoolaiset kävivät vuoden aikana sosiaalitoimistojen neuvonnassa lähes 29 000 kertaa, sekä soittivat neuvontapuhelimiin lähes 49 000 kertaa. Toimeentulotuesta tehtiin kaiken kaikkiaan noin 70 600 päätöstä. TILANNE SOSIAALITOIMISTOISSA Aikuissosiaalityöhön, toimeentulotukeen, neuvontaan kohdistuva työpaine on ollut niin suuri, että molemmat keskitetyt toimistot ovat supistaneet aukioloaikojaan vuoden aikana: Syksyllä pohjoisen toimiston asiakasneuvonta ja puhelinpalvelu on ollut suljettu keskiviikkoisin, ja etelässä puhelinpalvelu on ollut kiinni tiistaisin ja torstaisin. Ei siis siitä syystä, että aukiolon tarvetta ei olisi, vaan siitä syystä, että tarvetta on enemmän kuin mihin pystytään vastaamaan. Maaliskuusta 2014 aukioloajat yhtenäistetään niin, että molempien toimistojen puhelinpalvelu ja asiakasneuvonta ovat suljettuina keskiviikkoisin. SOSIAALITYÖ SOSIAALITOIMISTOJEN ULKOPUOLELLA Sosiaalityön toteuttaminen alueellisissa tapaamispaikoissa ei asiamiehen tietojen perusteella ole Espoossa toteutunut niin, kuin sosiaalitoimistoja keskitettäessä suunniteltiin. 11
Keskittämistä itse asiassa perusteltiin sillä, että keskitettyjen toimistojen lisäksi tulee olemaan alueellisten tapaamispaikkojen verkosto. SOSIAALITOIMISTOSSA ASIOINTI Vuonna 2013 tehdyn väitöstutkimuksen mukaan (vtm Anne Määttä: Perusturva ja poiskäännyttäminen ) monimutkainen järjestelmä saattaa pahimmillaan suistaa kokonaan perusturvan ulkopuolelle. Yhteydenotoissa asiamiehelle toimeentulotukea koskevia asioita oli noin 45% kaikista sosiaalipalveluja koskevista asioista, ja ne kertoivat usein juuri siitä, kuinka monimutkaista asiakkaana oleminen saattaa olla, kun tarvitsee tukea ja apua. Välillä näyttää jopa siltä, että saadakseen oman asiansa hoidetuksi, vaatii se jatkuvaa aktiivisuutta ja yhteydenpitoa. Asiakkaana oleminen voi melkeinpä käydä työstä, silloin kun tarvitsee tarkistaa, lisätä tai korjata jotain asiassaan. Yhteydenpito mm tapahtuu välikäsien kautta. Toisaalta myös ihmisten omat tilanteet ovat usein monista eri syistä muuttuneet mutkikkaammiksi, mikä asettaa myös ammattilaisille entistä suurempia vaatimuksia. Sosiaalityössä saatetaankin välillä olla tekemisissä todella vaikeiden asioiden ja tilanteiden kanssa. Asiointi sosiaalitoimistossa saattaa kuitenkin vaatia tukea hakevalta paljon. Aivan yksinkertaisesti avun hakeminen jo sinänsä voi olla ja hyvin usein onkin korkean kynnyksen takana. Tärkeintä on silloin tulla ainakin kohdatuksi ystävällisesti. Ainahan rahallista tukea ei voida myöntää. Aina kokemus tuen hakemisesta ei ole ollut hyvä. Jos vaikutelma asian käsittelyssä on kovin torjuva, voi seurauksena olla pikemminkin ahdingon ja huonon tilanteen pitkittyminen, silloin kun muita tuen saamisen vaihtoehtoja ei ole käytettävissä. Siksi on tärkeätä muistaa jatkuvasti toiminnan johtoajatuksena, että toimeentulotuki todellakin on tarkoitettu nimenomaan viimesijaiseksi tueksi. Asiamiehen kokemuksen mukaan toimeentulotukea ei haeta turhaan tai huvin vuoksi - vaikkeivat kaikki sitä hakevat olekaan siihen sitten oikeutettuja. VUOKRAVELAT JA AIKUISSOSIAALITYÖN JA LASTENSUOJELUN YHTEISTYÖ Se, että ns aikuissosiaalityöstä tehdään lastensuojeluilmoitus - perhe siirretään lastensuojelun asiakkaaksi silloin, kun perheellä on vuokravelkaa ja häätöuhka asunnosta - voi olla myös poiskäännyttävä viesti. Viestihän voi nimittäin asiakkaalle näyttää myöskin siltä, että häätöuhka aina ja yksinomaan on perheen oma syy. Tämä on ehkä hyvä pitää mielessä tällaisissa tilanteissa. 12
Velkatilanne Pääsääntöisesti ei toimeentulotuessa ja sitä laskettaessa huomioida velkoja lainkaan. Poikkeuksena on kuitenkin tilanne, jossa velat ovat ulosotossa, ja henkilöllä on tuloa, josta velkaa ulosmitataan. Jos ulosmittauksen jälkeen jäljelle jäävät tulot alittavat toimeentulotukinormin, on henkilöllä oikeus saada hakiessaan toimeentulotukea. Näissä tilanteissa velat siis epäsuorasti huomioidaan. Mutta aktiiviset velat saattavat jäädä sosiaalitoimistossa asioivan tilannekartoituksessa harmaalle alueelle tai kokonaan pimentoon. Kuitenkin niillä voi olla iso rooli henkilön tai perheen elämässä. Velkojen hoitamisesta saatetaan yrittää selviytyä, vaikkei siihen oikeastaan ole varaa. Voi olla seurauksena joko-tai -tilanne: Joko maksetaan velkoja, ja perusmenot, esimerkiksi juuri vuokra, jää maksamatta. Tai, maksetaan perusmenot, ja velkojen maksamatta jättämisen seurauksena menetetään luottotiedot. Luottotietojen menettämistä pelätään silloin, kun niitä ei ole vielä menetetty. Säilyyhän silloin mahdollisuus saada tiukassa paikassa vielä luottoa tai velkaa. Toimeentulotuen varaankaan ei haluta yleensä yksinomaan joutua. Vuokravelka-asioissa voitaisiin sosiaalitoimistoissa systemaattisemmin kiinnittää huomiota siihen, onko tilanteen taustalla mahdollisesti jonkinlainen velkaantumistilanne. Velkojen mentyä ulosottoon, voi myös syntyä tilanne, ettei kannata mennä töihin. Tilanne pitää henkilön toimeentulotuen asiakkaana. Vuokravelan taustalla voi myös olla korkeat asumiskustannukset, joita ei kokonaan huomioida toimeentulotukea laskettaessa (toimeentulotuessa huomioidaan viranomaisten määrittelemä kohtuuvuokra ). Mikäli perhe sitten vuokravelkatilanteessa otetaan lastensuojelun asiakkaaksi (välttämättä ei niin tapahdu), on lastensuojelulla - arvioidessaan tarvittavaa tukea - olemassa valta määrätä tarvittavasta tuesta. Ongelmana on, että yhteistyö aikuissosiaalityön (jolla kuitenkin on rahat) ja lastensuojelun kesken ei toimi kitkattomasti. Lastensuojelu myös aristelee käyttää tätä valtaansa. YHTEISTYÖ TALOUS- JA VELKANEUVONNAN KANSSA Talous- ja velkaneuvonta voisi olla ja on tärkeä yhteistyökumppani sosiaalityölle. Ja myös toisinpäin: Talous- ja velkaneuvonnassa kohdataan ylivelkaantumistilanteita, jotka liittyvät monenlaisiin muihin ongelmiin, ja nämä asiakkaat tarvitsevat tai tarvitsisivat yhtä aikaa monia kunnan sosiaali- ja terveyspalveluita. 13
Näissäkin tilanteissa voi olla ongelmallista, jos ja kun kussakin toiminnossa hoidetaan vain yhtä asiaa. KUN VUOKRAA KOROTETAAN Erään yhteydenoton mukaan asuntoyhtiö Saton asuntojen peruskorjausten jälkeen vuokria korotettiin niin paljon, että vuokralaisella ei enää ollut varaa asua asunnossa, jossa hän oli asunut 20 vuotta. Vuokra ylitti korotuksen jälkeen myös toimeentulotuessa hyväksytyn kohtuullisen vuokran rajan (v 2013 se oli 650 /kk yksinasuvan kohdalla) peräti 250 eurolla. Joissakin yhteydenotoissa on sosiaalitoimisto vaatinut toimeentulotukea tarvitsevaa muuttamaan halvempaan asuntoon jo silloin, kun vuokra on vuokrankorotuksen jälkeen ylittänyt sosiaalitoimistossa hyväksytyn rajan joillakin kymmenillä euroilla. Halvempia asuntoja harvoin on tarjolla. TOIMEENTULOTUEN MAKSATUKSESSA JA PÄÄTÖSTEN POSTITUKSESSA ON EDELLEEN ONGELMA Toimeentulotuen maksu viipyy matkalla asiakkaalle 2-3 pankkipäivää, ellei asiakkaalla ole sama pankki kuin mitä Espoo käyttää maksujen välittämisessä. Kirjallisen päätöksen kulku toimeentulotukea hakeneelle voi kestää 2-postissa jopa viikon. Asialle ei voida mitään sosiaalitoimistoissa: Nykyisessä järjestelmässä nämä asiat kuuluvat kaupungin palveluliiketoimelle, ei sosiaali- ja terveystoimelle. VAMMAISPALVELUJEN ASIAKKAIDEN ASEMASTA KÄSITTELYAIKA Tukitarpeen selvittäminen on aloitettava lain mukaan viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä sen jälkeen kun tuen tarpeesta on otettu yhteyttä sosiaalipalveluista vastaavaan kunnan viranomaiseen. Vammaisen henkilön tarvitsemien palvelujen ja tukitoimien selvittämiseksi on ilman aiheetonta viivytystä laadittava palvelusuunnitelma. Palveluja ja tukitoimia koskevat päätökset on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa hakemuksen esittämisestä. Palautetta on tullut siitä, että kolmen kuukauden takaraja-aikaa olisi alettu käytännössä pitämään sääntönä, ja on esimerkiksi ilmoitettu etukäteen: Päätös tehdään kolmen kuukauden kuluttua. Kuitenkin lain tarkoitus lienee ollut alun perin - samoin kuin vaikkapa terveydenhuollon ns hoitotakuussa - että kiireellisyyttä aina arvioitaisiin yksilöllisen tilanteen perusteella. Käytännön taustalla todennäköisesti on työntekijöiden työtilanne. 14
On tärkeätä, että vammaispalvelu toimii ja on riittävästi resurssoitu, koska tilanteet ja asiat ovat useimmiten väistämättömiä ja pysyviä. NEUVONTA JA TIEDOTTAMINEN Asiamies on esittänyt, että erityisesti vammaispalvelussa on tärkeää luoda mahdollisuudet sähköiseen asiointiin. Näin varmasti onkin. Kaikki eivät kuitenkaan käytä tai edes voi käyttää sähköisiä välineitä. Kaikki eivät myöskään seuraa internetissä julkaistuja tiedotteita, olipa sitten kysymys vammaispalveluja tarvitsevista, tai muista kuntalaisista. Vaihtoehtoiset asiointi-, neuvonta- ja tiedottamisväylät ovat ehkä jopa entistä tärkeämpiä. Aivan käytännönkin neuvontaa, ja esimerkiksi apua hakemusten täyttämiseen, olisi todennäköisesti tarpeen olla. Yksi mahdollisuus olisi että sellaista neuvontaa ja mahdollisesti apua järjestettäisiin yhteispalvelupisteissä ja/tai kirjastoissa entistä suunnitelmallisemmin. Vammaisneuvoston puheenjohtaja on myös esittänyt, että järjestöjä voitaisiin käyttää tukemaan tiedottamista ja opastamista. ASIAKASMAKSUJEN ALENTAMINEN TARVITTAESSA Vaikeavammaisella henkilöllä - jos hän ei vammasta johtuen ole voinut olla täysimääräisesti työelämässä - samoin kuin muillakin, eri syistä esimerkiksi työttöminä pitkään olleilla - tulot ja/tai myös eläke saattavat usein jäädä pieniksi. Silloin sosiaali- ja terveyspalveluista maksettavat asiakasmaksut voivat muodostua suhteessa ison menoerän, varsinkin jos joutuu käyttämään palveluja paljon. Asiakasmaksulaki (laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 11 ) kuitenkin antaa mahdollisuuden ja myös velvoittaa alentamaan maksun, tai jättämään sen perimättä, vaikka se jo olisi maksukyvynkin mukaan määrätty, siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteutumista. Palautteen perusteella tämä mahdollisuus ja velvoite on välillä unohdettu. Usein ne, jotka voisivat olla siihen oikeutettuja, eivät myöskään tiedä siitä. Asiamies esittää, että vähintäänkin kaikissa päätöksissä, joita asiakasmaksuista tehdään, tästä mahdollisuudesta aina tiedotettaisiin. LASTENSUOJELUSTA tulee suhteellisen paljon yhteydenottoja. Siellä kohdataan vaikeita ja monimutkaisia tilanteita, jotka asettavat suuria ammatillisia vaatimuksia. 15
Espoon keskuksen lastensuojelutyössä on aktiivisesti pyritty tekemään lastensuojelutyötä näkyväksi mm olemalla mukana tv-ohjelmassa ja mm Helsingin Sanomien laajassa artikkelissa. SÄHKÖISESTÄ ASIOINNISTA ESPOON ASUNNOT OY:N VUOKRA- ASUNNON HAKEMISESSA Espoon Asunnot Oy muutti syksyllä 2012 vuokra-asuntojen hakumenettelyn niin, että se on mahdollista ainoastaan internetissä täytettävällä hakemuslomakkeella. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies kiinnitti elokuussa 2013 antamallaan kanteluratkaisulla Espoon Asunnot Oy:n ja Espoon kaupungin huomiota siihen, että asiakkaille tulee tarjota palvelua ja neuvontaa vuokra-asuntojen hakemisesta myös kirjallisesti esimerkiksi kaupungin eri toimipisteissä jaettavilla esitteillä, joissa kerrotaan kattavasti kaikkien asiointi- ja palvelukanavien käyttömahdollisuuksista, myös mahdollisuudesta hakea asuntoa paperisella lomakkeella. Tällaisia esitteitä tai hakemuslomakkeita ei asiamiehen tietojen mukaan ole esimerkiksi kaupungin yhteispalvelupisteissä. KUN KAUPUNKILAISET OSALLISTUVAT PALVELUJENSA SUUNNITTELUUN Espoon ja Kauniaisten kaupungit, Kirkkonummen kunta sekä Karviaisen kuntayhtymä (johon kuuluvat Karkkila ja Vihti) kilpailuttavat yhteisesti näiden kuntien vanhusten ympärivuorokautisen hoiva-asumisen palvelut. Sitä varten järjestettiin näissä kunnissa kysely kuntalaisille siitä, mitä asioita palvelun järjestäjää kilpailutettaessa pitäisi ottaa huomioon. Kyselystä tiedotettiin kuitenkin joko vain internetissä, tai paikallislehdissä siten, että kyselyyn oli mahdollista vastata ainoastaan internetissä. Espoossa kyselyyn oli mahdollista vastata myös yhteispalvelupisteissä, mutta paikallislehden tiedotteesta se mahdollisuus oli jäänyt pois. Tässä asiassa haluttiin sinänsä positiivisesti toteuttaa lakisääteistä kuntalaisten ja palveluntarvitsijoiden mahdollisuutta osallistua palvelujensa suunnitteluun. Ainoastaan sähköisen välineen käyttömahdollisuus vastaamisessa sulkee kuitenkin pois kaikki ne potentiaaliset vastaajat, jotka eivät käytä internet iä. Monet saattaisivat osallistua tällaiseen suuren kuntalaisten joukon asumiseen vaikuttavaan kyselyyn muuta kautta, jos se olisi mahdollista. Osallistumismahdollisuudesta kannattaisi tiedottaa esimerkiksi jo hoivaasumisessa oleville sekä heidän omaisilleen suoraan. Myös erilaiset järjestöt, vanhusneuvosto yms voisivat olla hyviä kanavia. 16
Sähköinen asiointi on tällaisissa tilanteissa viranomaisten näkökulmasta todennäköisesti yksinkertaisinta ja helpointa järjestää, mutta ainoana väylänä se ei kaikissa tilanteissa ole, ainakaan toistaiseksi, asukas- tai asiakaslähtöistä. TERVEYDENHUOLLOSSA ASIOIVIEN ASEMASTA HOITOSUUNNITELMAN TAI MUUN KOKONAISKOORDINOINNIN TARVE Terveydenhuollon asioissakin tulee usein vastaan monipolvisia prosesseja eli asioita, joissa yhteydenottaja on asioinut tai häntä on hoidettu eri terveydenhuollon yksiköissä, mukana matkan varrella on voinut olla myös sosiaalihuollon yksiköitä, hoivakotia jne. Terveydenhuollon asioissa tulee samoin usein esiin tilanteita, joissa on ikääntymiseen liittyviä asioita mukana. Tavallista on, että asiamies kehottaa yhteydenottajia pyytämään hoitosuunnitelman tekemistä silloin kun se puuttuu. KUN EI VIELÄ OLE KUNNOLLA SAIRAS Joissakin yhteydenotoissa ihmiset ovat ihmetelleet, että pitääkö ensin todella sairastua, ennen kuin pääsee tutkimuksiin tai tapaamaan lääkäriä? Kyse on ollut tilanteista, joissa on esimerkiksi aikaisemmin ollut jokin vakava sairaus, jonka uusiutumista henkilö pelkää, ja haluaisi päästä tarkastukseen. Se on kuitenkin osoittautunut hankalaksi. Tai henkilö pelkää sairastuvansa, ja hänellä on siihen sinänsä järkeenkäyvältä kuulostava peruste, mutta hän ei saa aikaa lääkärille vastaanoton sairaanhoitajan kautta, koska ei ole vielä sairas. Ennaltaehkäisevän terveydenhuollon näkökulmaakaan ei ehkä kannattaisi kokonaan pudottaa pois palveluvalikoimasta. Myös terveydenhuolto on ehkä mennyt siihen suuntaan, että hoidetaan vain yhtä asiaa. YHTEYDENOTOT Eniten yhteydenottoja tuli tavalliseen tapaan terveysasemien hoidon toteuttamista ja/tai hoitoon tai tutkimuksiin pääsyä koskevista asioista. Loppuvuodesta hoitoon pääsy ilmeisestikin helpottui. Potilasvahinkoepäilyt ovat myös asia, josta usein kysytään, tällä kertaa ehkä kuitenkin jonkin verran aikaisempaa vähemmän. Asiat voivat koskea myös potilasasiakirjamerkintöjen tarkastus- tai korjauspyyntökysymyksiä. Paljon kysellään myös asioista, jotka tavalla tai toisella koskevat erikoissairaanhoitoa, tai psykiatrista hoitoa. Espoon sairaalan hoito, yksityinen hoitoa, kotihoito voivat olla asioina. 17
SUUN TERVEYDENHUOLLON yhteydenotoissa on suhteellisen usein sisältönä hoidon toteuttaminen, tai epäily hoitovirheestä. Asiat ovat harvoin viime vuonna liittyneet hoitoon pääsyyn sinänsä. Epäselvyyttä on ollut mm siitä, miten asiaan saadaan korjausta, jos esimerkiksi proteesin teko on tapahtunut ostopalveluna yksityisellä puolella, ja siinä ilmeneekin ongelmia. Kuluttajansuojasäädöksiä ei sovelletakaan julkisella puolella tai julkisen puolen ostaessa palvelua yksityiseltä, ja asian korjaaminen on osoittautunut mutkikkaaksi. HOITOON PÄÄSY TERVEYSASEMILLE HELPOTTUI ESPOON KESKUKSEN ALUEELLA Alkuvuodesta ja kevään 2013 aikana tuli asiamiehelle runsaasti yhteydenottoja hoitoon pääsyn vaikeudesta ja pitkistä odotusajoista mm. Samarian terveysasemalla. Vuoden toisella puoliskolla ne vähenivät. Selitys on todennäköisesti siinä, että Espoon keskukseen perustettiin uusi terveysasema Oma lääkärisi. Kun ylikuormitetulle terveysasematoiminnalle Espoon keskuksen alueella tulee merkittävä lisäresurssi, niin on selvää, että se parantaa alueen terveydenhuollon palvelua ja hoitoon pääsyä. Ainakin asiamiehelle se on näyttänyt siltä. MIELENTERVEYS- JA PÄIHDEPALVELUT PÄIHDEHUOLLOSTA Päihdehuollon asiat liittyvät usein katkaisuhoitoon, tai lääkehoitoon - myös terveysasemilla toteutettavaan - ja sen toteuttamiseen. Korvaushoidossa olevien tilanteet tulevat suhteellisen usein esille. Joidenkin yhteydenottojen perusteella lääkäri on lopettanut henkilön pitkään käyttämän lääkkeen potilasta näkemättä. Sosiaali- ja terveysministeriön antaman asetuksen mukaan lääkkeen määrääjän pitäisi henkilökohtaisesti olla tutkinut potilaan edellisen vuoden aikana. Lisäksi lääkehoidosta tulee päättää yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Aina ei ole itsestään selvää, että kyse olisi lääkkeen väärinkäytöstä. Näissä tilanteissa potilas on joutunut yrittämään päästä yhteyteen lääkärin kanssa, mikä ei nykyisin ole helppoa eikä yksinkertaista. LOPUKSI VIELÄ Asiamies on vuoden aikana käynyt mm. molemmissa sosiaalitoimistoissa, tavannut lastensuojelun laitoshoidon sosiaalityön, Poijupuiston kotiutustiimin sekä 18
perhehoidon työntekijöitä, tavannut lasten terapiapalvelujen henkilökuntaa, käynyt Kuninkaankallion asumispalveluyksikössä sekä mielenterveys- ja päihdepalvelujen Emppu -yksikössä, Espoon yhteyslyseon lukiossa terveystiedon tunnilla, Monet-työryhmässä, vammaisneuvostossa, ja osallistunut vammaispoliittisen ohjelman valmisteluseminaariin,sekä Ketterät terveydenhuollon tietojärjestelmät Espoossa -seminaariin,espoon omaistoiminnan neuvottelukunnan ja Espoon mielenterveys- ja päihdepalvelujen järjestämään Epävakaa persoonallisuus -seminaariin, osallistunut Hus in potilasasiamiesten järjestämään potilasasiamiesiltapäivään,sekä Etelä-Suomen aluehallintoviraston järjestämään sosiaaliasiamies- ja kansanedustajatapaamiseen eduskunnassa, samoin kuin tapaamiseen sosiaalija terveysministeriön ja Valviran edustajien kanssa, antanut pyydetyn lausunnon lastensuojelun henkilöstön mitoitusta suunniteltaessa sosiaali- ja terveysministeriössä, lausunnon omaishoidontuesta, sekä osallistunut Laurea ammattikorkeakoulussa vuorovaikutteisen Hyvinvointi-tv:n lähetykseen. 19