«MEIDÄN AKI KAURISMÄKI» Aki Kaurismäen elokuvien vastaanotto Venäjällä

«MEIDÄN AKI KAURISMÄKI» Aki Kaurismäen elokuvien vastaanotto Venäjällä Naš Aki Kaurismäki Vosprijatie kinofil mov Aki Kaurismäki v Rossii Suomenkielinen lyhennelmä Sirkka Tuononen Pääaineen tutkielma Helsingin yliopisto Venäjän kieli ja kirjallisuus Kevät 2012

2 Sisällys 1. Johdanto 2. Vastaanottoteorioiden suuntauksia ja valitun teoreettisen viitekehyksen perustelu 3. Reseptioestetiikka 4. Merkityksen muodostuminen ja lukijan rooli semioottinen näkökulma 5. Arvostelutekstit tutkimusaineistona 6. Käsitteiden soveltamisesta tutkimusaineiston analyysiin 7. Tutkimusaineiston analyysi 7.1. Aki Kaurismäki legendana 7.2. Kaurismäen tuotanto venäläisen kirjallisuuden kontekstissa 7.3. Kaurismäen tuotanto venäläisen elokuvan kontekstissa 7.4. Stjob -tyylisuunta ja sosialistisen realismin parodia 7.5. Kaurismäen tuotanto geopoliittisessa kontekstissa 8. Johtopäätökset

3 1. Johdanto Malja Aki Kaurismäelle, meidän elokuvaohjaajalle. Aki Kaurismäen tuotantoa on esitetty Venäjällä ja se on herättänyt siellä huomiota ainakin elokuvaa harrastavien piirissä. Ohjaajaa ja elokuvia on käsitelty alan julkaisuissa ja lehdistössä yllättävän laajasti. Lisäksi on julkaistu Kaurismäen tuotantoa varsin perusteellisesti käsittelevä teos. Aki Kaurismäen monissa elokuvissa Venäjä, venäläiset ja venäläinen kulttuuri ovat näkyvästi esillä mm. kirjallisuuden ja musiikin kautta. Taiteilijan ensimmäinen elokuva perustuu Dostojevskin romaaniin Rikos ja rangaistus. Venäläisyys on näkyvästi mukana myös Leningrad Cowboys sekä Pidä huivista kiinni, Tatjana -elokuvissa. Lisäksi monissa elokuvissa on käytetty venäläistä musiikkia ja muita venäläiseen kulttuuriin liittyviä intertekstuaalisia elementtejä. Taiteilijan saama huomio ja elokuvien moninaiset siteet venäläisyyteen tekevät elokuvien vastaanoton tutkimuksen kiinnostavaksi. Suomalaisessa keskustelussa Kaurismäen elokuvien venäläisyyteen liittyviin viitteisiin ei ole kiinnitetty merkittävästi huomiota. Niinpä tämä tutkimus käsittelee Kaurismäen elokuvien vastaanottoa venäläisessä kontekstissa. Pääasiallinen huomio on suunnattu siihen, miten venäläinen konteksti ilmenee elokuvien vastaanotossa, erityisesti elokuvien tulkinnassa. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa käytetään kirjallisuustieteen piirissä kehitettyä reseptioteoriaa, jota on aiemminkin sovellettu myös elokuvan vastaanoton tutkimukseen. Lisäksi on hyödynnetty semioottisen lähestymistavan käsitteitä. Tutkimusmenetelmänä käytetään arvostelutekstien sisällön analyysiä valitun teoreettisen viitekehyksen pohjalta.

4 Lähtökohtana on taideteoksen monitulkintaisuus ja taideteoksen elokuvatekstin merkityksen muodostuminen vastaanotossa, jossa olennainen tulkintaa määräävä tekijä on konteksti. Kaurismäen elokuvia käsitellään näin monitulkintaisina ja tavoitteena on tuoda esille elokuvatekstin merkitysten venäläisiä ulottuvuuksia vastaanoton analyysin kautta. Kaurismäkeä koskevassa tutkimuksessa onkin tuotu esille, että sekä hänen tuotantonsa että julkinen esiintymisensä ovat luoneet sellaisen tilan, joka mahdollistaa vaihtoehtoiset ja jopa vastakkaiset taiteen ja taiteilijan yhteiskunnallisen roolin tulkinnat (Nestingen 2007: 6). 2. Vastaanottoteorian suuntauksia ja valitun teoreettisen viitekehyksen perustelu Vastaanotto- eli reseptioteorioissa painotetaan lukemisen ja lukijan osuutta teoksen merkityksen muodostuksessa. Reseptioteoriat esittävät mm. seuraavia kysymyksiä: Miten tekstin merkitys syntyy? Kenelle? Millaisissa olosuhteissa? Miten merkitykset muuttuvat ajan kuluessa? (Steiger 2005: 2.) Kontekstilähtöisissä teorioissa teksti ja lukija ovat molemmat tärkeitä. Historiallinen konteksti on merkityksellinen tekstin ja lukijan vuorovaikutukselle ja merkitys syntyy kontekstuaalisessa vuorovaikutuksessa. (Steiger 1992: 35 36.) Tässä tutkimuksessa keskeisenä kiinnostuksen kohteena on venäläisen kontekstin vaikutus Kaurismäen elokuvien tulkintaan. Tämän vuoksi olen valinnut tärkeimmäksi teoreettiseksi viitekehykseksi kontekstilähtöisen reseptioestetiikan.

5 3. Reseptioestetiikka Reseptioteorian perustajina pidetään saksalaisia Konstanzin koulun luojia, Hans Robert Jaussia ja Wolfgang Iseriä, joita kiinnosti tekstin ja lukijan välinen vuorovaikutus (Alanko- Kahiluoto 2008: 222). Teorian taustalla ovat fenomenologinen ja hermeneuttinen filosofinen ajattelu. Fenomenologia tähdentää nimenomaan subjektin osuutta merkityksen muodostumisessa ja hermeneutiikka korostaa historiallisuuden ja kontekstin merkitystä ymmärtämisen prosessissa. Reseptioestetiikan tärkeitä taustavaikuttajia ovat mm. puolalainen filosofi ja kirjallisuudentutkijaa Roman Ingarden, jolta on peräisin subjektiivisen konkretisaation ja epäjatkuvuuskohdan käsitteet (emt: 210) sekä Hans-Georg Gadamer, jonka vaikutushistorian ja horisontin käsitteitä Jauss sovelsi kirjallisuustieteeseen (Holub: 44). Tässä tutkimuksessa kiinnostaa, millaisia konkretisaatioita venäläinen katsoja luo ja miten hän täyttää elokuvan epäjatkuvuuskohdat. 4. Merkityksen muodostuminen ja lukijan rooli semioottinen näkökulma Analysoitavan arvosteluaineiston kohteena olevia elokuvia käsitellään kulttuurisemiotiikan lähtökohdista kulttuurisina teksteinä. Semiotiikan keskeisiä tutkimusaiheita ovat merkit sekä merkityksen muodostuminen ja kulttuurisemiotiikka tutkii tekstiä ja sen vastaanottoa. Tekstin keskeisiä funktioita on informaation varastoinnin ja merkityksen välittämisen lisäksi myös uusien merkitysten, uusien tekstien synnyttäminen. Taiteen teksti kantaa maksimaalista määrää merkityksiä. (Huttunen 1999: 137, 145.) Tässä tutkimuksessa on käytetty Roland Barthesin sekä kulttuurisemiotiikan käsitteitä. Barhesilta ovat peräisin konnotaation ja myytin käsitteet (Tanni 2001 2004: 9, Fiske 1993:

6 116). Teksti kulttuurisena tekstinä, taiteen ja elämän tekstit sekä semioottisen rajan käsite ovat peräisin kulttuurisemiotiikasta (Huttunen 1999: 131, Pesonen 2001: 332, Huttunen 2011: 2). 5. Arvostelutekstit tutkimusaineistona Tutkimusaineistona on käytetty Integrum-tietokannan Venäjän sekä valtakunnallisten että alueellisten lehtien Aki Kaurismäen tuotantoa käsitteleviä arvosteluja, Iskusstvo Kinon artikkeleita sekä Anrei Plahovin ja Jelena Plahovan Aki Kaurismäen tuotantoa käsittelevää teosta. Nämä arvostelut ovat informaation lähteenä elokuvien vastaanotosta venäläisessä kontekstissa. Kriitikot ja arvostelut toimivat välittäjinä taideteoksen vastaanottajan ja tekijän tai teoksen välillä ja ovat usein ainoa kirjallinen lähde, joka kertoo tekstin vastaanotosta. Lisäksi kriitikot ovat usein monin tavoin sidoksissa valtarakennelmiin ja markkinavoimiin. Kriitikot ovat myös vallankäyttäjiä. (Forser 2002: 9-13.) Gunter Grimmin mukaan arvosteluille on oleellista niiden yhteisöllinen käyttötavoite. Niiden pääpaino ei ole yksilöllisen reseption erikoisluonteessa, vaan ne on laadittu yleisöä varten. (Saarinen 1982: 41.) Tämän tutkimuksen kohteena ovat juuri kontekstiin liittyvät kulttuuriset piirteet, intersubjektiiviset elementit ja niiden vaikutus tulkintaan. Näin arvostelujen yhteisöllinen luonne tekee ne tutkimuksen tavoitteen kannalta kiinnostaviksi. 6. Käsitteiden soveltamisesta tutkimusaineiston analyysiin Tekstin käsitettä käytetään tässä tutkimuksessa kulttuurisen tekstin merkityksessä ja yleisenä terminä luettavasta tai katsottavasta objektista. Tekstillä viitataan Kaurismäen elokuviin

7 kulttuurisena, taiteen tekstinä. Elämän tekstin käsitettä käytetään tarkoittamaan Kaurismäen julkista esiintymistä ja haastattelulausuntoja. Luotu legenda on myytti tai kertomus, joka on syntynyt sekä Kaurismäen tuotannon, taiteen tekstien että elämän tekstien perusteella. Intertekstuaalisuuden käsitettä käytetään yleensä taideteosta ja Kaurismäen elokuvia luonnehtivana. Intertekstuaalisuus voidaan liittää myös katsojaa ja odotushorisonttia määritteleväksi, jolloin venäläinen elokuvan katsoja tuo katsomistapahtumaan omat kulttuuriset intertekstinsä. Subtekstillä viitataan Kaurismäen elokuvien konkreettisiin intertekstuaalisiin elementteihin, jotka nousevat esille venäläisessä vastaanotossa. Paratekstejä ovat mm. Kaurismäen julkiset lausunnot ja ne ovat siten rinnasteisia elämän teksteille. Kontekstilla tarkoitetaan venäläisen katsojayleisön kulttuurista ja historiallista taustaa, joka määrittää venäläisen katsojan odotushorisonttia ja vaikuttaa näin elokuvista tehtyihin tulkintoihin. Odotushorisontin käsitettä käytetään kuvaamaan katsojien omaksumaa odotushorisonttia, johon vaikuttavat traditio, taideteosten lajien tuntemus, varhaisempien taideteosten muodon ja tematiikan tuntemus. Odotushorisontti on keskeinen taideteosten tulkintaa määrittävä tekijä. Konkretisaatiolla viitataan venäläisten elokuvan katsojien tuottamaan subjektiiviseen kokonaistulkintaan elokuvasta. Konnotaatio on venäläisen katsojan antama lisämerkitys jollekin elokuvallisen tai elämän tekstin osalle tai koko tekstille. Elokuvakriitikoiden tekstit ovat näiden konkretisaatioiden, konnotaatioiden tai myyttien informaation lähteenä. Intersubjektiivisuus liittyy konnotaatioihin ja kokonaistulkintoihin, joissa yhteisölliset, intersubjektiiviset, piirteet ovat usein tärkeämpiä kuin yksilölliset. Semioottisen rajan käsitettä käytetään kuvaamaan sitä oman ja vieraan välistä rajaa, joka näkyy arvostelutekstien Kaurismäen tuotantoa ja taiteilijaa koskevissa pohdinnoissa.

8 7. Tutkimusaineiston analyysi 7.1. Aki Kaurismäki legendana Mintsin näkemyksen mukaan elämän ja taiteen tekstit ovat taideteoksen analyysissä rinnakkaisia ja samanarvoisia ja myös elämän tekstit ovat luotuja ja yhtä luotettavia tai epäluotettavia kuin taiteen tekstit (Pesonen 2001: 332 333). Formalistien mukaan taiteilijasta luotu legenda on oleellinen, tekstin ja yleisön välinen, taideteoksen vastaanottoon vaikuttava tekijä (Holub 1984: 20). Venäläiseen taiteilijaperinteeseen kuuluu taiteilijan nostaminen jalustalle julistajana ja opettajana, mutta taiteilija on myös arvojen, normien kyseenalaistaja, perimmäisiä totuuksia ravisteleva houkka, hulluna pidetty jurodyvy (Pesonen 2005: 6-7). Venäjällä suhde alkoholin käyttöön on salliva, miehille runsas alkoholin käyttö on jopa ylpeyden aihe ja taiteilijoiden juopottelu on ollut merkki taiteellisuudesta ja sosiaalisen protestin ilmaus (Vituhnovskaja 2008: 109-110). Venäläisessä vastaanotossa Kaurismäestä luoduissa taiteilijakuvissa, legendoissa, ohjaajan elämän ja taiteen tekstit punoutuvat jännittäväksi, perinteisen taiteilijakuvan innoittamaksi kokonaisuudeksi. Kaurismäki kuvataan tulisieluisena huligaanina, sovinnaisuuksista piittaamattomana totuudenpuhujana ja moniin jäljittelijöihin verrattuna aitona juopottelijana (Mazurov 2002, Slatina 2002). Hän on toisaalta myös pieni ihminen ja elokuviensa sankari (Plahov & Plahova 2006: 146). Kaurismäki on nostettu jalustalle meedioksi, joka luo näkyjä katoavasta sivilisaatiosta (emt: 9-10).

9 7.2. Kaurismäen tuotanto venäläisen kirjallisuuden kontekstissa Venäläisten elokuvakriitikoiden odotushorisontti tulee kiehtovasti esille Kaurismäen sankarien ja venäläisen kirjallisuuden vertailuissa. Venäläiset kriitikot tuovat vastaanottoon omat venäläisen kirjallisuuden intertekstinsä. Näin Kaurismäen sankareista tulee venäläisen 1800-luvun kirjallisuuden perinnön jatkajia. Erityisesti Kaurismäen sankareita verrataan yhteiskunnan kaltoin kohtelemaan pieneen ihmiseen, joka on tuttu mm. Gogolin kertomuksista ja Dostojevskin romaaneista (Plahov 2006, Jusipova 2003, Matizen 2006). Laitakaupungin valojen Koistisessa nähdään myös Dostojevskin Idiootin proletaarinen ja koominen muunnelma. Kaurismäen Laitakaupungin valot -elokuvan viittaus venäläisiin kirjailijoihin sekä taiteilijan lausunto Maksim Gorkin vaikeasta lapsuudesta saavat huomiota ja mielenkiintoisia tulkintoja. Venäläisiin kirjailijoiden kurjiin elämänkohtaloihin liittyvä keskustelu nousee koko tuotantoa luonnehtivaksi subtekstiksi: Kaurismäki jatkaa nykyelokuvasta kadonnutta sankariperinnettä venäläisten kirjailijaklassikkojen hengessä. Artikkelissa Gorki juovuksissa Gusjatinskij (2006) toteaa, että Kaurismäen lausuma kirjailija Maksim Gorkin vaikeasta lapsuudesta ainoa fraasi, minkä hän osaa venäjäksi on yhtä aikaa koominen ja vakava, naiivi ja vilpitön. Tämä luonnehdinnan hän katsoo kuvaavan koko Kaurismäen tuotantoa ja hänen sankareitaan. 7.3. Kaurismäen tuotanto venäläisen elokuvan kontekstissa Venäläinen katsoja tulkitsee Kaurismäen elokuvia paitsi venäläisen kirjallisuuden, myös venäläisen elokuvan taustalta. Sekin on osa katsojan odotushorisonttia. Aluksi Kaurismäen elokuva vertautuu venäläisen elokuvan tšernuhaan, myöhemmin Kaurismäen tuotanto nostetaan venäläisen elokuvan esikuvaksi (Plahov & Plahova 2006: 10, 63).

10 Arvostelijat löytävät useita yhtymäkohtia neuvostoelokuvaan: porvarillisen turmeltuneisuuden ja seksuaalisuuden kuvaus on sukua neuvostoelokuvalle. Tulitikkutehtaan tyttö assosioituu Panfilovin elokuvaan Natšalo (Mancov 2002: 66) ja Le Havre Aleksandrovin elokuvaan Tsirk. Trofimovin (1998) mukaan Kaurismäki on liittänyt Antonionin varhaistuotannon pohjalta syntyneeseen metafyysiseen elokuvaan 1920 30 -lukujen proletaarisen sosialistisen realismin. 7.4. Stjob-tyylisuunta ja sosialistisen realismin parodia Useat kriitikot tunnistavat Kaurismäen elokuvissa ns. stjob-tyylisuunnan, joka levisi Neuvostoliitossa perestroika-aikakaudella (Plahov & Plahova 2006: 101, Gladil'š ikov 2002). Boyer ja Yurchak (2010: 183) kutsuvat tätä myöhäisen sosialismin poliittista diskurssia hypernormalisaatioksi suhteessa parodioitavan kohteeseen, jolloin on vaikea päätellä, onko kyseessä aito hyväksyntä, hienostunut nauru vai kombinaatio näitä molempia. Venäläiset kriitikot yhdistävät Kaurismäen stjob -parodioinnin neuvostoajan ilmiöön. Boyer ja Yurchak (2010) ovat kuitenkin tutkineet stjob-ilmiötä niin Venäjällä kuin USA:ssa ja tuoneet esille, että nykyisessä länsimaisessa yhteiskunnassa on yhä enenevässä määrässä sellaisia diskursiivisia ja ideologisia ehtoja, jotka tuottavat analogisia poliittisia ja kulttuurisia vaikutuksia. He löytävät USA:n nykymedian ja muussa julkisessa diskurssissa useita tendenssejä, jotka ovat rinnastettavissa myöhäiseen sosialismiin. 7.5. Kaurismäen tuotanto geopoliittisessa kontekstissa Pietari Kääpä (2004) on tutkinut Kaurismäen tuotantoa transnationaalisuuden näkökulmasta ja todennut, että hänen tuotantoaan tulee analysoida nimenomaan kansallisen kontekstin ulkopuolelta.

11 Venäläisessä vastaanotossa Kaurismäen sankarit tulkitaan usein suomalaisuuden representaatioiksi, jolloin esille tulevat monet stereotyyppiset luonnehdinnat, kuten suomalaisten sulkeutuneisuus, vihanpuuskat, taipumus juopotteluun ja kansanluonteen selittäminen luonnonolosuhteilla. Toisaalta suomalaisinakin sankareista on tullut enemmän omia heimoveljiä. (Andreeva 1996, Plahov 1999: 44, Artjuh 2000: 4.) Kaurismäen elokuvien transnationaalisuus saa venäläisessä vastaanotossa kiinnostavan tulkinnan Suomesta myös osana suurta aroa. Elokuvan sankarit ovat tämän suuren aron edustajia. Suomen geopoliittinen asema ja historia osana Venäjän Suuriruhtinaskuntaa luo perustan tälle tulkinnalle. (Mancov 2002: 57.) 8. Johtopäätökset Venäläinen konteksti, kriitikoiden odotushorisontin venäläinen kulttuuritausta heijastuu kiintoisalla tavalla vastaanotossa laajentaen ja värittäen Kaurismäen elokuvien tulkintaa. Kaurismäen elokuvien intertekstuaalisiin elementteihin, jotka liittyvät venäläisyyteen, kiinnitetään vastaanotossa runsaasti huomiota ja Kaurismäen elokuvia verrataan venäläisiin elokuviin ja kaunokirjallisuuteen. Elokuvien subtekstit viittaukset venäläisiin kirjailijoihin ja elokuviin toimivat vastaanotossa elokuvien lukuohjeina, jotka muovaavat elokuvien tulkintaa. Venäläisessä vastaanotossa syntyneet konnotaatiot ja koko teosten konkretisaatiot ovat monin tavoin sidoksissa venäläiseen kulttuuriin. Venäläiseen perinteeseen kuuluu taiteilijoiden mytologisointi ja taiteilijan biografian käsitteleminen luotuna legendana. Kaurismäki on tarjonnut tuotantonsa lisäksi myös kannanotoillaan ja esiintymisillään elämän teksteillään kiitollisia legendojen aiheita. Kaurismäestä on tullut melkein slaavilaissieluinen, meidän Aki Kaurismäki, joka meedion tavoin näkee ja ennakoi maailmaa riepottavat voimat. Näissä legendoissa hän on toisaalta elokuviensa sankari, vaatimaton mies vailla menneisyyttä, toisaalta sovinnaisuuksista piittaamaton huligaani. Alkoholin käyttö saa maagiset ulottuvuudet luovuuden lähteenä.

12 Venäläisessä vastaanotossa Kaurismäen taiteen ja elämän tekstit punoutuvat yhteen venäläisen taiteilijakuvan innoittamiksi legendoiksi. Kaurismäki-landia yhdistyy venäläisen katsojan mielessä 1800-luvun venäläisen romaanin maailmaan. Kaurismäkeä pidetään venäläisen kirjallisuuden pienen ihmisen kultin perinnönjatkajana. Kaurismäen sankarien katsotaan edustavan tätä venäläisen kirjallisuuden pienen ihmisen antisankarityyppiä. Yhdistäviä tekijöitä ovat erityisesti sankarien nöyryys ja uskollisuus. Mies vailla menneisyyttä -elokuvan merkitys koko elokuvamaailmalle rinnastetaan Gogolin Päällysviitan merkitykseen venäläiselle kirjallisuudelle. Alussa Kaurismäen elokuvia rinnastettiin perestroika -aikakaudelle tyypillisiin tšernuha - elokuviin ja vastaanotto oli epäilevää. Suhtautuminen kuitenkin muuttui ja Kaurismäen elokuvatuotannon katsotaan kelpaavan malliksi venäläiselle elokuvalle. Venäläisen elokuvan nähdään olevan eurooppalaisen elokuvan periferiassa kun taas suomalainen elokuva toimii tiennäyttäjänä Kaurismäen lahjakkuuden ansiosta. Kaurismäen taidetta verrataan sosialistiseen realismiin. Monille kriitikoille hänen tuotantonsa tuo mieleen neuvostoelokuvan. Esim. Kaurismäen tapa kuvata seksuaalisuutta rinnastetaan neuvostoelokuvaan. Venäläinen katsoja tunnistaa elokuvissa Venäjällä neuvostojärjestelmän viimeisinä vuosina levinneen stjob -tyylisuunnan, joka parodioi sosialistista realismia. Kaurismäki-landian luomisen tyylikeinot ja erityisesti Leningrad Cowboys -parodiointi rinnastuvat venäläisille katsojille sosialismin symboleilla parodiointiin. Venäläiseen kulttuuriin liittyvät Kaurismäen elokuvien subtekstit toimivat arvosteluissa perustana konnotaatioille ja elokuvien konkretisaatioille. Viittaukset venäläisiin kirjailijoihin ja katkelma venäläisestä mykkäelokuvasta tulkitaan kynnystekstiksi koko elokuvaa tai jopa tuotantoa selittäviksi avaimiksi. Kaurismäen usein toistaman lausahduksen Maksim Gorkin vaikeasta lapsuudesta katsotaan luonnehtivan niin Kaurismäkeä kuin hänen sankareitaan: yhtä aikaa vakavia, naurettavia, naiiveja ja vilpittömiä. Katkelma Protazanovin elokuvasta Isä Sergei Kaurismäen Calamari Union -elokuvassa symbolisoi miehisyyden ja koko laajan aron

13 taistelua jälkiteollisen sivilisaation houkutuksia vastaan tämän katsotaan olevan Kaurismäen tuotannon perusteema. Pohdinta semioottisesta rajasta näkyy kiinnostavasti sekä taiteilijaa että hänen sankareitaan koskevissa arvioissa. Kaurismäen elokuvien transnationaalisuus merkitsee venäläisessä vastaanotossa, että niin taiteilija kuin hänen sankarinsa on siirretty vieraalta alueelta omalle ja tutulle. Ohjaaja on meidän Aki Kaurismäki ja sekä taiteilija että hänen sankarinsa tunnistetaan ainakin melkein slaavilaissieluisiksi. Vaikka Kaurismäen sankareita pidetään venäläisissä arvosteluissa usein suomalaisuuden representaatioina - perinteisine stereotypioineen heidät tulkitaan kuitenkin lähes omiksi. Kaurismäki on luonut kuuman suomalaisen miehen sankarityypin, joka venäläisessä vastaanotossa kuvataan pohjoisen maan ryyppyveikoksi: köyhäksi, mutta ylpeäksi ja arvoitukselliseksi. Paitsi suomalaisuutta Kaurismäen sankareiden katsotaan edustavan myös laajempaa kulttuurista kontekstia. Kaurismäki-landia sankareineen muistuttaa 1800-luvun venäläisen kirjallisuuden maailmaa ja jatkaa Gogolin, Dostojevskin ja Tshehovin kertomuksia pienen ihmisen elämästä. Leningrad Cowboys -elokuvan sankarit ovat Balabanovin elokuvan Brat- 2:n sankareiden tapaan autuaita idiootteja, jotka puolustavat pyhää totuutta lännen halveksittavaa rahan valtaa vastaan. Venäläisessä vastaanotossa Kaurismäen elokuvien Suomi on osa kulttuurista itää, suurta aroa, joka kohtaa modernismin haasteet. Kaurismäen sankarit ovat tämän suuren aron edustajia - antropologisia mutantteja läntisen, jälkiteollisen yhteiskunnan puristuksessa.

14 Tutkimusaineisto ja lähdekirjallisuus 1. Tutkimusaineisto Abdullaeva 2006: Abdullaeva, Zara. Na sem'desjat minut starš. Iskusstvo kino. 2006, 12, 5-9. Agapov 2002: Agapov, Vadim. Sokrušenie Sokurova. Moskovskij komsomolec. 28.5.2002. Andreeva 1996: Andreeva, Aleksandra. (Ilman otsikkoa.) Sankt-Peterburgskie Vedomosti. 21.11.1996. Artjuh 2000: Artjuh, Anželika. Finskoe kino kak uroven' žizni. Iskusstvo kino. 15.11.2000. Bergman 2006: Bergman, Inga. Aki Kaurismjaki. Nastojaš ee finskoe tango. Ve ernij Peterburg. 06.10.2006. Dolin 2006a: Dolin, Anton. Kogda vysohnut slezy. Moskovskie novosti. 26.05.2006. Dolin 2006b: Dolin, Anton. Jav' smešnovo eloveka. Moskovskie novosti. 17.11.2006. Dolin 2007: Dolin, Anton. He dvaždy dva. Moskovskie novosti. 21.9.2007. Garjušenko 2006: Garjušenko, Oksana. Ušiblennye duši. Kul tura. 23.11.2006. Gladil'š ikov 1997: Gladil' š ikov, Jurij. Kino po oseni s itajut. Novejšie ka estvennye fil'my, obnaružennye na kinofestivale v Toronto. Itogi. 29.09.1997. Gladil'š ikov 1999: Gladil'š ikov, Jurij. Naš otvet papam i gollivudcam. Berlinskij festival' gotovitsja k poslednemu i rešitel'nomu boju s Kannskim. Itogi. 02.03.1999. Gladil'š ikov 2002: Gladil'š ikov, Jurij. Ot Fransua do Pedro. Izvestija. 20.06.2002. Gladil'š ikov 2003: Gladil'š ikov, Jurij. Glavnyj kinofil'm Vselennoj. Izvestija. 28.02.2003 Gladil'š ikov 2006: Gladil'š ikov, Jurij. Ver'te mne, ljudi. Izvestija. 20.11.2006. Gornova 2003: Gornova, Ol'ga. Kaurismjaki snovo. Nižegorodskie novosti. 05.04.2003.

15 Gusjatinskij 2006: Gusjatinskij, Evgenij. Gorkij sp'janu. Aki Kaurismjaki poddaknul russkoj literature. Vedomosti. 15.11.2006. Hljustova & Dolin 2006: Hljustova, Natalija & Dolin, Anton. Mutanty i marginaly. Ékspert. 05.06.2006. Hohprjakova 2006: Hohprjakova, Svetlana. Ljubimye mesta. Kul'tura. 13.07.2006. Itkin 2007: Itkin, Vladimir. Finskij Bojan. http://sqd.ru/movies/drama/lights_in_the_dust (22.1.2007.) Jusipova 2003: Jusipova, Larisa. V rossijskom prokate pojavilsja «elovek bez prošlogo». Vedomosti. 28.02.2003. Mazurov 2002: Mazurov, Anton. Svarš ik bez prošlovo: put' samuraja. Nezavisimaja gazeta. 24.05.2002. Mancov 2000: Mancov, Igor'. Zvezdy i soldaty. Iskusstvo kino. 15.11.2000. Mancov 2002: Mancov, Igor'. Norma. Iskusstvo kino. 2002, 10, 55-70. Matizen 2006: Matizen, Viktor. Kino s glazami. Novye izvestija (Moskva). 21.11.2006. Medvedev 2003: Medvedev, Aleksej. to takoe arthaus? Vremja novostej. 28.02.2003. Pavlova 2003: Pavlova, Elena. Nabejte mne mordu i pozovite Armiju spasenija. Rossïja.03.03.2003. Plahov 1997: Plahov, Andrej. Gordyj finn so slavjanskoj dušoj. Dolgoždannaja retrospektiva fil'mov brat'ev Kaurismjaki v moskovskom Muzee kino. Itogi. 21.01.1997. Plahov 1999: Plahov, Andrej. Nemaja istota. Iskusstvo kino. 1999, 7, 43-45. Plahov 2001: Plahov, Andrej. Evropa territorija kino. Iskusstvo kino. 15.03.2001. Plahov 2006: Plahov, Andrej. Prospekt retrospektivy fil'mov Aki Kaurismjaki v Moskve pri podderžke posol'stva Finljandii v Rossii i nacional'nogo komiteta po kinematografii Finljandii. Plahov 2008: Plahov, Andrej. Moskva, kotoruju my poterjali. Kommersant''-Vlast'. 16.06.2008.

16 Plahov & Plahova 2006: Plahov, A. & Plahova, E. Aki Kaurismjaki. Poslednij romantik. Moskva. Novoe literaturnoe obozrenie. Prokof'ev 2002a: Prokof'ev, Vja eslav. Kann predpo el «Pianista», zaveršilsja 55-j kinofestival' na Lazurnom beregu. Trud. 28.05.2002. Prokof'ev 2002b: Prokof'ev, Vja eslav. Kankan v Kanne, posleslovie camomu prestižnomu kinofestivalju. Trud-7. 30.05.2002. Rossijskaja gazeta 2011: Bes satany. Rossijskaja gazeta (Samara). 19.05.2011. Slatina 2002: Slatina, Elena. Russkij kov eg zatonul u Lazyrnogo berega. Èkspert. 03.06.2002. Tasbulatov 2002: Tasbulatov, Diljar. Ispanec, finn i russkie. Vo vnekonkursnoj programme MMKF blistajut kartiny Al'modovara i Kaurismjaki, v konkursnoj Rogožkina i Muratovoj. Itogi. 02.07.2002. Tasbulatov 2002: Tasbulatov, Diljar. Hel'sinki Petuški. «Polovinu svoih fil'mov ja snjal trezvym, polovinu p'janym. Daže policejskaja sobaka sposobna uvidet' raznicu...». Itogi 13.11.2006. Timošinov 2002a: Timošinov, Pavel. Zvezdoju severa javis'. Nižegorodskie novosti. 26.02.2002 Timošinov 2002b: Timošinov, Pavel. Severnyj tost. Nižegorodskie novosti. 16.03.2002. Trofimov 1998: Trofimov, Vitalij. Ahillesova pjata oligarhii. Kul'tura. Moskva. 30.07.1998. Vlasenko 2008: Vlasenko, Elena. Sovety druga. Ogonek. 21.04.2008. Vremja-MN 2003: elovek dnja. Aki Kaurismjaki, finskij kinorežisser. Vremja-MN. 21.03.2003. Zaslavskij 2000: Zaslavskij, Grigorij. Naivnoe kino pro nencev i revoljuciju. Nezavisimaja gazeta. 05.11.2000. 2. Lähdekirjallisuus Alanko-Kahiluoto 2008: Alanko-Kahiluoto, Outi. Lukijasta lukemiseen, tulkinnasta elämykseen: lukijan käsite kirjallisuudentutkimuksessa.

17 Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä. Toim. Outi Alanko-Kahiluoto & Tiina Käkelä-Puumala. Juva. SKS, 206-235. Bart 1994: Bart, Rolan. Smert' avtora. http://www.philology.ru/literature1/barthes-94e.htm Barthes 1993: Barthes, Roland. Tekijän kuolema. Tekstin syntymä. Suomennoksen toimittanut Lea Rojola.Tampere. Vastapaino. Boyer & Yurchak 2010: Boyer, Dominic & Yurchak, Alexei. American Stiob: Or, What Late-Socialist Aesthetics of Parody Reveal about Contemporary Political Culture in the West. Cultural Anthropology, Vol. 25, Issue 2, 179-221. American Anthropological Association. ehov 1973: ehov, A. P. Djadja Vanja. Rasskazy. Povesti. P'ecy. Moskva 1976. Izdatel'stvo «Moskovskij rabo ij». Dubin 2001: Dubin B.V. Slovo pis'mo literatura: erki po sociologii sovremennoj kul'tury. M.:NLO, 2001, s. 163-174. Eagleton 1996: Eagleton, Terry. Literary Theory. An Introduction. Oxford. Blackwell Publishers Ltd. Fiske 1993: Fiske, John. Merkkien kieli. Johdatus viestinnän tutkimiseen. Tampere. Vastapaino. (Alkuperäinen: Introduction to communication studies, 1990.) Forser 2002: Forser, Tomas. Kritik av kritiken. Uddevalla. Media Print Uddevalla AB. Halizev 2009: Halizev, V. E. Teorija literatury. Moskva. Akademija. Holub 1984: Holub, Robert C. Reception Theory. A critical introduction. London. Methuen. Huttunen 1999: Huttunen, Tomi. Kulttuurisemiotiikka. Semiotiikka. Merkeistä mieleen ja kulttuuriin. Toim. Harri Veivo & Tomi Huttunen. Helsinki. Oy Edita Ab. Huttunen 2000: Huttunen, Tomi. Itseymmärrys ja venäläinen postmodernismi. Ymmärtämisen merkit: samuuden ja toiseuden ikoneja suomalaisessa kulttuurissa. Acta Semiotica Fennica VIII. Toim. E. Tarasti. Helsinki. International Semiotics Institute, 29-40.

18 Iser 1984: Iser, Wolfgang. The Reading Process: A Phenomenological Approach. Reader-Response Criticism. Ed. by Jane P. Tompkins. Baltimore. The Johns Hopkins University Press, 50-69. Ingarden 1973: Ingarden, Roman. The Literary Work of Art. Evanston. Northwest University Press. Jauss 1983: Jauss, Hans Robert. Kirjallisuushistoria kirjallisuustieteen haasteena. Teoksessa Kirjallisuuden tutkimuksen menetelmiä. Toim. Marja-Liisa Nevala. Juva.WSOY, 197-235. (Alkuperäinen: Literaturgeschichte als Provokation der Literaturwissenschaft teoksessa Literaturgeschichte als Provokation. Frankfurt 1970.) Kaller 2006: Kaller, Džonatan. Teorija literatury. Moskva. Astrel. (Original: Culler, Jonathan. Literary Theory. A Very Short Introduction. 1997. Oxford University Press.) Kaurismäki 2006: Kaurismäki, Aki. Haastattelulausunto teoksessa Aki Kaurismäki. Von Bagh, Peter. Hämeenlinna. Karisto. Kirstinä 1981: Kirstinä, Leena. Aika, tarkastelukeskus ja kerronnan rakenne Claude Simonin romaanituotannossa. Fenomenologinen rakenneanalyysi. Kirjallisuuden laitoksen julkaisuja. Tampere. Tampereen yliopisto. Kirstinä & Lörincz 1991: Kirstinä, Leena & Lörincz, Judith. Manillaköysi ja Unkarilaisia lukijan kädessä. Romaanin vastaanotto Suomessa ja Unkarissa. Tampere. Tampereen yliopisto. Korsisaari 2008: Korsisaari, Eva Maria. Keskeisiä kirjallisuudentutkimuksen suuntauksia. Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä. Toim. Alanko- Kahiluoto & Tiina Käkelä-Puumala. Juva. SKS, 290-309. Koskela & Rojola 1997: Koskela, Lasse & Rojola, Lea. Lukijan ABC-kirja. Johdatus kirjallisuuden nykyteorioihin ja kirjallisuudentutkimuksen suuntauksiin. Helsinki. SKS. Kovalenko 2004: Kovalenko, G.M. Finny i Finljandija v vosprijatii russkih. Mnogolikaja Finljandija. Obraz Finljandii i finnov v Rossii: Sbornik statej. Pod red. A.N. Camutali i dr. Velikij Novgorod. Novgorodskij gosudarstvennyj universitet, 35-42. Kyösola 2000: Kyösola, Satu. Työläisistä ja torakasta. Suomen kansallisfilmografia 1981-1985. Helsinki. Edita, 291-296.

19 Kyösola 2007: Kyösola, Satu. Viattomuuden kadotettu aika särkynyt unelma k atajaisesta kansasta. Teoksessa Suomalaisuus valkokankaalla Kotimainen elokuva toisin katsoen. Toim. Henry Bacon & al. Helsinki. Like, 167-188. Kääpä 2010: Kääpä, Pietari. The National and Beyond. The Globalisation of Finnish Cinema in the Films of Aki and Mika Kaurismäki. Bern. Peter Lang AG. Kääpä 2007: Kääpä, Pietari. The Politics of National Identity in Aki Kaurismäki's Leningrad Cowboys Trilogy. WiderScreen.fi, 2. http://www.widerscreen.fi/2007/2/politics_of_national_identity.htm. 8.10.2007 Kääpä 2004: Kääpä, Pietari. The Working Class Has No Fartherland : Aki Kaurismäki s Films and the Transcending of National Specificity. The Journal of Finnish Studies. 2004, 2, 63-76. Lahti 1992: Lahti, Martti. Intertekstuaalisuus ja merkityksenanto elokuvassa. Pro gradu, Turun Yliopisto. Lakšin 1984: Lakšin, Vladimir. Tolstoi ja Tšehov. Otava. Keuruu. Lehtonen 2000: Lehtonen, Mikko. Merkitysten maailma. Tampere. Vastapaino. Leskinen 2004: Leskinen, M.V. Obraz finna v rossijskih populjarnyh étnografi eskih erkah poslednej treti 19. v. Mnogolikaja Finljandija. Obraz Finljandii i finnov v Rossii: Sbornik statej. Pod red. A.N. Camutali i dr. Velikij Novgorod. Novgorodskij gosudarstvennyj universitet, 154-191. Linkov 1982: Linkov, V.A. Hudožestvennyj mir prozy A.R. ehova. Moskva. Izdatel'stvo MGU. Lotman 2000: Lotman, Ju.M. Semiosfera. Kul'tura i vzryv. Vnutri mysljaš ih mirov. Stat'i. Issledovanija. Zametki. Sankt-Peterburg. Iskusstvo-SPB. Lotman 2005: Lotman, Ju. M. Ob iskusstve. Sankt-Peterburg. Iskusstvo-SPB. Lotman & Uspenskij 2012: Lotman, Ju. M. & Uspenskij, B. A. Rol' dual'nyh modelej v dinamike russkoj kul'tury. http://www.ruthenia.ru/document/537293.html. 19.2.2012 Lyytikäinen 2006: Lyytikäinen, Pirjo. Palimpsestit ja kynnystekstit. Tekstien välisiä suhteita Gerard Genetten mukaan ja Ahon Papin rouvan intertekstuaalisuus. Intertekstuaalisuus. Suuntia ja sovelluksia. Toim. Auli Viikari. Helsinki. SKS, 145-179.

20 Makkonen 2006: Makkonen, Anna. Onko intertekstuaalisuudella mitään rajaa? Intertekstuaalisuus. Suuntia ja sovelluksia. Toim. Auli Viikari. Helsinki. SKS, 9-30. Mikkonen 2008: Mikkonen, Kai. Lukeminen tulkintana. Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä. Toim. Outi Alanko-Kahiluoto & Tiina Käkelä-Puumala. Juva. SKS, 64-90. Minc 2004: Minc, Z. G. Blok i russkij simvolizm. Poètika russkogo simvolizma. Sankt-Peterburg. Iskusstvo-SPB. Nestingen 2007: Nestingen, Andrew. Aki Kaurismäki and Nation. The Contrarian Cinema. WiderScreen.fi, 2. http://www.widerscreen.fi/2007/2/aki_kaurismaki_and_nation.htm. 12.10.2007 Oravakangas 2009: Oravakangas, Aini. Gadamerin filosofisesta hermeneutiikasta. Aikuiskasvatus. 2009, 4, 264-271. Palmgren 1986: Palmgren, Marja-Leena. Johdatus kirjallisuustieteeseen. Porvoo etc. WSOY. Pesonen 1991a: Pesonen, Pekka. Dialogi ja tekstit. Bahtinin, Lotmanin ja Mintsin virikkeitä intertekstuaalisuuden tutkimiseen. Intertekstuaalisuus. Suuntia ja sovelluksia. Toim. Auli Viikari. Helsinki. SKS, 31-58. Pesonen1991b: Pesonen, Pekka. Luonnon surullinen poikapuoli ja Saimaan rannan nymfi. Suomi, suuriruhtinaanmaa. Kervinen, Aino. (toim.). Hämeenlinna. Tammi, 107-143. Pesonen 1995: Pesonen, Pekka. Ruhtinaan kosketus. Kirjojen kirja. Toim. Juhani Salokannel. Keuruu. Otava, 328-337. Pesonen 2001: Pesonen, Pekka. Venäläisestä formalismista strukturalismiin ja semiotiikkaan. Venäläinen formalismi. Toim. Pekka Pesonen & Timo Suni. Helsinki. SKS, 321-339. Pesonen 2005: Pesonen, Pekka. Itä vai länsi Venäjän historian kohtalon kysymys. http://www.helsinki.fi/hum/slav/mosaiikki/index.htm.1.9.2005 Pesonen 2008: Pesonen. Pekka. Oma ja vieras venäläisessä kulttuurissa. Opas venäläisyyteen. Toim. Timo Vihavainen. Helsinki. Otava, 231-269. Saarinen 1986: Saarinen, Esa. Fenomenologia ja eksistentialismi. Vuosisatamme filosofia. Toim. Ilkka Niiniluoto & Esa Saarinen. Porvoo. WSOY, 111 144.

21 Saarinen 1982: Saarinen, Kaija. Reseptiotutkimuksen perusteita. Teoksessa II kirjallisuuskritiikin väyliä ja rakenteita, kirjallisuuskritiikki Suomessa. Toim. Yrjö Varpio. Helsinki. Kirjastopalvelu Oy. Segers 1985: Segers, Rien T. Kirja ja lukija: Johdatusta kirjallisuudentutkimuksen uuteen suuntaukseen. Juva. SKS. (Orig: Het lezen van literatuur. Een inleiding tot eennieuwe literatuurbenadering 1984.) Staiger 1992: Steiger, Janet. Interpreting Films. Studies in the Historical Reception of American Films. Princeton etc. Princeton University Press. Staiger 2005: Steiger, Janet. Media Reception Studies. New York and London. New York University Press. Stepanjan 2009: Stepanjan, Karen. Javlenie i dialog v romanah F. M. Dostoevskogo. Sankt-Peterburg. Kriga. Tammi 2006: Tammi, Pekka. Tekstistä, subtekstistä ja intertekstuaalisista kytkennöistä. Johdatus Kiril Taranovskin analyysimetodiin. Intertekstuaalisuus. Suuntia ja sovelluksia. Toim. Auli Viikari. Helsinki. SKS, 59-103. Tanni 2001-2004: Tanni, Mikko. Merkityksen muodostuminen. http://www.iki.fi/mordicus/docs/merkitys.html 26.05.2010 Tarasti 1992: Tarasti, Eero. Johdatusta semiotiikkaan. Helsinki. Oy Gaudeamus Ab. Timonen 2006: Timonen, Lauri. Aki Kaurismäen elokuvat. Keuruu. Otavan Kirjapaino Oy. Tomaševski 2001: Tomaševski, Boris. Kirjallisuus ja elämänkerta. Venäläinen formalismi. Toim. Pekka Pesonen & Timo Suni. Helsinki. SKS, 222-232. Tompkins 1984: Tompkins, Jane P. The Reader in History: The Changing Shape of Literary Response. Reader-Response Criticism. From Formalism to Post- Structuralism. Ed. by Jane P. Tompkins. Baltimore. The John Hopkins University Press, 201-132. Toivonen 2007: Toivonen, Kaisa. Ammattimies ei onnea tarvitse. Työväenluokkainen maskuliinisuus ja ruumiillisuus Aki Kaurismäen elokuvissa Kauas pilvet karkaavat ja Mies vailla menneisyyttä. http://www.widerscreen.fi/2007/2/tyovaenluokkainen_maskuliinisuus_ja_ruumiillisuus.htm (22.4.2009) Tynjanov 2001: Tynjanov, Juri. Kirjallinen tosio. Venäläinen formalismi. Toim. Pekka Pesonen & Timo Suni, Timo. Helsinki. SKS, 233-254.

22 Varpio 1985: Varpio, Yrjö. Jälkisana. Kirja ja lukija: Johdatusta kirjallisuudentutkimuksen uuteen suuntaukseen. Segers, Rien T. Juva. SKS, 137-146. Veivo 1999: Veivo, Harri. Semiotiikka. Merkeistä mieleen ja kulttuuriin. Toim. Harri Veivo & Tomi Huttunen. Helsinki. Oy Edita Ab. Vituhnovskaja 2004: Vituhnovskaja M. A. Buntujuš aja okraina ili model' dlja podražanija: Finljandija glazami rossijskih konservatorov i liberalov vtoroi poloviny 19. na ala 20. vekov. Mnogolikaja Finljandija. Obraz Finljandii i finnov v Rossii: Sbornik statej. Pod red. A.N Camutali i dr.velikij Novgorod. Novgorodskij gosudarstvennyj universitet, 89-142. Vituhnovskaja 2008: Vituhnovskaja, Marina. Kansanluonne ja elämäntapa. Opas venäläisyyteen. Toim. Timo Vihavainen. Helsinki. Otava, 114-136.