Mitä ihmettä on kertomuksentutkimus? MARI HATAVARA METODIFESTIVAALI

Transkriptio

1 Mitä ihmettä on kertomuksentutkimus? MARI HATAVARA METODIFESTIVAALI

2 Mitä on kertomus? Kognitiivinen lähestymistapa otapa ja väline ajatella ooletus toisen mielensisällöistä ja pyrkimyksistä Retorinen lähestymistapa otilanne: kertojat ja yleisöt, tarinan ja kerronnan eteneminen Diskursiivinen lähestymistapa osemioottinen objekti, (kielellinen) esitys oviestivät kerrokset: teksti esittää, mitä kertoja kertoo henkilöiden kokevan okuka kokee, kuka kertoo: fokalisaatio okertojan ja henkilön diskurssit: kenen kieli

3 Kertomuksen kognitiivinen tutkimus David Herman: kertomus on perustavanlaatuinen inhimillinen strategia, jonka avulla pyritään hallitsemaan aikaa, prosessia ja muutosta (Narrative Theory and Cognitive Sciences, 2003) Kertomusmuoto auttaa meitä rakentamaan ja ylläpitämään identiteettejä tarinoita kertomalla, hallitsemaan menneisyyttä ja ajan kulumista, ratkomaan ongelmia tarinoiden avulla tai jopa tukemaan ja vahvistamaan ajattelukykyä itseään (Routledge Encyclopedia of Narrative Theory, 2005) > Mutta miten strategioita tai menneisyyden hallitsemista tai ongelmien ratkomista voi tutkia? Usein: tarinamallit, esim. sairastumiskertomukset noudattavat tiettyjä juonikaavoja

4 Kertomuksen retorinen tutkimus James Phelan: joku kertoo jollekulle toiselle jossain tilanteessa ja jossain tarkoituksessa että jotain tapahtui (Living to Tell about It, 2005) Kertojat ja yleisöt Juoni ja henkilöhahmot Tulkinnan tasot: mimeettinen, temaattinen ja synteettinen

5 Kertomuksen diskursiivinen tutkimus Tajunnan esittäminen Mielen läpinäkyvyys (Dorrit Cohn: Transparent Minds 1978) fiktion erityisominaisuutena 3. persoonan kertoja ja henkilö (myöh. myös 1. persoonan kertoja) opsykokerronta (psychonarration; epäsuora esitys) olainattu monologi (quoted monologue; suora esitys) okerrottu monologi (narrated monologue; vapaa epäsuora esitys)

6 Dokumentaarinen ja fiktiivinen kerronta Fiktiivisissä kertomuksissa kertoja ei puhu jostakin vaan luo maailman puhumalla siitä, dokumentaarisen kertomuksen sisällöllä on viittaussuhde todellisuuteen 3. persoonan kaikentietävä kerronta telepatia > toisen henkilön mielensisältöjen monipuolinen esittäminen vapaus liikkua ajassa ja paikassa sekä saada mitä tahansa tapahtumaan tarinamaailmassa Fyysisesti, loogisesti, muistillisesti tai psykologisesti mahdottomat lausumat 1. persoonan kerronnassa Maailman hahmottaminen ja jäsentäminen, kertojat ja yleisöt sekä tajunnan esittäminen kahdessa esimerkissä Eeva-Kaarina Aronen: Kallorumpu (2011) Veikko Vennamo: Kulissien takaa (1987)

7 Eeva-Kaarina Aronen: Kallorumpu (2011) Tämä on aamua, tästä alkaa päivä. Näytän ensimmäiseksi Kalliolinnantie 14:n eteisaulan. Kaikki, mikä joskus on värähdellyt ja läikehtinyt tuulessa, on täällä puutunut merkeiksi. Elokuvani alkaa hiukan myöhässä. Neiti Beata Haglind on jo häviämässä pölyhuiskineen näkymättömiin jääkärirykmentin lipun taakse. (s. 7.) Maailman jäsentäminen: tämä, tästä, täällä, myöhässä Minäkertoja, entä yleisö (elokuvan ja romaanin)?

8 Eeva-Kaarina Aronen: Kallorumpu (2011) Pysäytän valkokankaalle pelkän rätisevän pimeän ja asetun sen eteen. Olisi raapaistava tulitikku. Vain sen hetken, kun tikku leimuaa, näemme metsää halkovan kapean, pitkän polun. On, on tähtitaivas, niin kuin nuorimies palestiinalaishuivissa vaatii. On säkenöivä tähtitaivas, mutta puut huojuvat sen alla pimeässä, näettekö, ne ovat täynnä pieniä loistavia lamppuketjuja, mutta myös välähteleviä silmiä, jotka ilmestyvät ja katoavat oksien lomassa. Puut liikkuvat levottomassa tuulessa, minä huojutan nyt itseäni teille, teen käsivarsistani häilyvät oksat valkokankaalle, tempaisen pienen taskulamppuni ja välkyttelen sitä, jotta ymmärtäisitte pimeän rauhattomuuden. Minä tanssin teille sen tien. (s. 102.) Kertoja ja yleisö: minä, me ja te Kertojan ääni, kenen kokemus (erit. pimeän rauhattomuus ) Romaanin teksti ja muut esitykset: elokuva, kertojan eleet ja tanssi

9 Veikko Vennamo: Kulissien takaa (1987) Kun Urho Kekkonen oli niukasti päässyt presidentiksi, oli hänen edessään uusia vaikeita kysymyksiä. Ellei sosiaalidemokraatteja saada alistetuksi hänen käskyvaltaansa, niin hänestä ei missään tapauksessa tulisi pitkäaikaista presidenttiä. Lisäksi maan etu oli pakottaa sosiaalidemokraatit uudelle ulkopoliittiselle linjalle Varjosen juoksuhaudoista. Ei siis riittänyt, että sosiaalidemokraatit järkiintyisivät, vaan samalla heidät oli saatava alistumaan Kekkosen käskyvaltaan. Uusien voimien esille saamiseksi sosiaalidemokraattinen puolue oli hajotettava. Oli tehtävä kaikki mahdollinen tässä suhteessa. Skogilais-simoslaisia oli tuettava aina ministerinpaikoille asti. (s. 96.) Maailman jäsentäminen: Vennamo esittää näkemyksen vuoden 1956 tapahtumista Mielten esittäminen: Kekkosen mieli, kenen kielellistämä (vapaa epäsuora esitys)? Retorinen jäsennys: ristiriita kertojan (Vennamo) ja henkilön (Kekkonen) näkökulmissa

10 Lisätietoja The Travelling Concepts of Narrative. Toim. Matti Hyvärinen, Mari Hatavara ja Lars-Christer Hydén. John Benjamin Studies in Narrative, Narrative Theory, Literature, and New Media. Narrative Minds and Virtual Worlds, toim. Mari Hatavara, Matti Hyvärinen, Maria Mäkelä ja Frans Mäyrä. Routledge Interdisciplinary Perspectives on Literature, 2015.