Ulkomaisten opiskelijoiden terveys ja hyvinvointipalveluiden kehittäminen korkeakoulussa - suomalainen tieto ja tutkimus kehittämisen taustalla 19.1.2010 Diak Päivi Vuokila-Oikkonen TtT, tutkijayliopettaja; Diakonia-ammattikorkeakoulu, CDS-hanke.
2 Sisältö 1 Johdanto... 3 2 Taustaa... 3 3 Hyvän käytäntö ja sen muodostamisen prosessi... 4 4 Suomalainen tieto ja tutkimus ulkomaisten opiskelijoiden terveys ja hyvinvointipalveluiden järjestämiseksi korkeakoulussa... 6 4.1 Huoli puheeksi lähestymistapa... 6 4.2 Vuorovaikutus terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä... 8 4.3 Tarpeen mukainen hoitomalli... 11 4.4 Ratkaisukeskeisyys lähestymistapana... 13 4.5 Rakenteet... 14 5 Johtopäätökset... 17 Lähteet... 18
3 1 Johdanto Tässä paperissa kuvataan Suomalaisiss tutkimus- ja kehittämishankkeissa tuotettua tietoa ulkomaisten opiskelijoiden terveys- ja hyvinvointipalveluiden hyvän käytännön tuottamiseksi Diakin hallinnoiman To Care, To Dare, To Share - Syrjäytymisen ehkäiseminen ammattikorkeakouluopinnoissa (CDS)- hankkeen käyttöön. CDS-hankkeessa terveys- ja hyvinvointipalvelut ulkomaisille opiskelijoille, hyvät käytännöt, tuotetaan käyttäen hyödyksi aikaisempaa tutkimus- ja kehittämishankkeissa syntynyttä tietoa. Suomessa on kehitetty terveys- ja hyvinvointipalveluita ja palvelujen sisältöä. Näkökulma on ollut ongelmien tunnistamisessa ja diagnosoimisessa. Toinen näkökulma on terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Paperissa kuvataan niitä tutkimus- ja kehittämishankkeiden tuloksia, joilla näyttäisi olevan käyttöä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä ulkomaisilla korkeakouluopiskelijoilla. 2 Taustaa Korkeakouluissa terveys- ja hyvinvointipalvelut järjestetään lain puitteissa ja tuotetaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen parhaaksi katsomallaan tavalla. Korkeakouluopiskelijat ovat eriarvoisessa asemassa terveys- ja hyvinvointipalveluiden saamisessa. Yliopistossa YTHS:n toimesta järjestettävät terveys- ja hyvinvointipalvelut saadaan samasta paikasta. Ammattikorkeakouluissa, joissa ne järjestetään osana perusterveydenhuoltoa tai muulla tavalla tulee ulkomaiselle opiskelijalle haastavaksi tuntea Suomen palvelujärjestelmä. Suomalainen palvelujärjestelmä on pirstaleinen ja toisinaan myös suomalaiselle tulee haaste löytää oikea palvelu oikeaan aikaan. Kuitenkin erilaisissa kriisitilanteissa on tärkeää, että ensimmäisellä soitolla opiskelija saa kokemuksen siitä, että hänen asiaa lähdetään hoitamaan. Suomalainen palvelujärjestelmä mahdollistaa kuitenkin asiakkaan lähettämisen palvelusta toiseen. Viimeaikainen keskustelu ja uudet avaukset mahdollistavat ja jopa edellyttävät opiskeluterveydenhuollon kehittämistä. Uusi avaus on ammattikorkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon mahdollinen liittäminen osaksi YTHS:n toimintaa. Kansainvälisten opiskelijoiden kokemia haasteita YHTS:llä ja sen ulkopuolisissa terveyspalveluissa- hankkeen tulosten mukaan 82 % ulkomaisista opiskelijoista koki saaneensa tarvitsemansa terveydenhoidon. Joissakin tapauksissa opiskelijat kokivat, että heitä ei ole hoidettu tarpeeksi hyvin. Suurin ongelma on pitkät jonotusajat ajan varaamisen ja vastaanotolle pääsyn välissä. Myös pitkät jonotusajat olivat ongelmalliset muussa terveydenhuollossa. Vastaajista 71 % koki saamansa hoidon laadukkaaksi ja
4 lähes 30 % vastanneista sanoi, ettei ollut saanut laadukasta hoitoa. Ainakin kerran opiskelijalle oli jätetty antamatta vastaanottoaika ja kerrottu, että jono on erittäin pitkä. Jotkut opiskelijat sanoivat, että heitä ei ole tutkittu lainkaan. Vastaajista 87 % oli tyytyväisiä palveluiden hinnoitteluun. Selvitykseni mukaan osan ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen WWW-sivuilla joutui etsimään terveys- ja hyvinvointipalveluja. Pietiläisen ja Toiviaisen (2009) mukaan joidenkin opiskelijoiden mielestä sivu on informatiivinen, mutta www-sivuilta on vaikea löytää kaikki tarpeellinen tieto. Voidaan puhua ilmiöstä luukuttaminen, jossa asiakas etsii palvelua, mutta ei löydä oikeaa paikkaa tai ei ole oikeassa paikassa. WWW-sivuilla ilmiö näkyy kun tarjottavat terveyden- ja hyvinvoinnin palvelut ovat vaikeasti saavutettuina eri sivustoilla ja usean linkin takana. Kuitenkin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen WWW-sivujen mukaan organisaatioilla oli myös hyviä tappoja järjestää terveys- ja hyvinvointipaleluita ulkomaisille opiskelijoille. Kansainvälisten opiskelijoiden kokemia haasteita YHTS:llä ja sen ulkopuolisissa terveyspalveluissa on kartoitettu osana Suomen ylioppilaskuntien liiton toteuttama opiskelukykyä edistävä KYKY-hanketta. Mielenkiintoinen tulos on, että ulkomaiset opiskelijat eivät olleet löytäneet YHHS.n palveluja Internetin kautta. Vastaajien mukaan Internet-palveluiden tulee täyttää seuraavia ehtoja: kaikki informaatio pitää olla suomeksi ja englanniksi, tärkeä tieto kuten ajat, palvelut ja puhelinnumerot olisi syytä korostaa, jotta ne on helpompia löytää, kartta palveluista helpottaa sen löytymistä. WWW-sivuja tulee myös päivittää säännöllisin ajoin, jotta informaatio on ajankohtaista. (Pietiläinen &Toiviainen 2009.) 3 Hyvän käytäntö ja sen muodostamisen prosessi Hyvä käytäntö ei ole ongelmaton käsite, usein sen taustalla on näyttö. Näyttö voidaan ymmärtää suppeasti, jolloin hyvää käytäntöä muodostettaessa kyseeseen tulevat laajat kvantitatiiviset aineistot, joissa painopiste on kokeellisella tutkimuksella. Kuitenkin ihminen on kokonaisvaltainen ja näin hänen kohtaamisensa tulee olla kokonaisvaltaista. Tällä perusteella mukaan tulevat hyvät käytännöt muodostuvat monipuolisista lähestymistavoista. Näytönhankintakeino tulisi olla menetelmämatriisi, jossa tarkasteltava ilmiö voi näyttäytyä monessa valossa (Arnkil ym. 2005.) Tässä hankkeessa ulkomaisten opiskelijoiden terveys- ja hyvinvointipalvelut voidaan muodostaa hyvän käytännön prosessin mukaisesti. Kujalan (2009) mukaan korkeakoulussa luotavan hyvän käytännön tulee tukea yhteisöllisyyttä, yhdenvertaisuutta, esteettömyyttä, moninaisuutta ja opiskelijoiden osallisuutta.
5 Hankkeen tutkija TtT, tutkijayliopettaja Päivi Vuokila-Oikkonen tehtävänä on tuottaa prosessi ensimmäiseen vaiheeseen tunnistaminen tietoa eri lähteistä. Prosessi seuraavat vaiheet ovat CDS-hankkeessa toimivien koordinaattoreiden ja suunnittelijoiden työtä (sovittu joulukuu 2009). Edellä mainitut voivat täydentää ja käyttää tätä paperia tuomalla siihen lisää kokemustietoa korkeakouluissa syntyneistä käytännöistä. Hyvän käytännön prosessiin kuuluu käytännön tunnistamista, arviointia, tiivistämistä ja siirtämistä eteenpäin. Prosessin vaihe aineistot Vastuuhenkilö Tunnistaminen Vuokila-Oikkonen Päivi 2009. Ulkomaisten opiskelijoiden terveyteen liittyvät lait, asetukset ja suositukset. Työpaperi. Vuokila-Oikkonen Päivi. 2009. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen WWW-sivuilta löydettävät terveys- ja hyvinvointipalvelut ulkomaisille opiskelijoille. Työpaperi. Vuokila-Oikkonen Päivi. 2009. Suomalainen tieto ja tutkimus ulkomaisten opiskelijoiden terveys ja hyvinvointipalveluiden kehitämiseksi korkeakoulussa. Työpaperi. Kansainvälinen tieto ja tutkimus ulkomaisten opiskelijoiden terveys ja hyvinvointipalveluiden järjestämiseksi korkeakoulussa Mielenterveys ja sen vähenemisen erityiskysymykset Päivi Vuokila-Oikkonen Päivi Vuokila-Oikkonen Päivi Vuokila-Oikkonen Päivi Vuokila-Oikkonen Päivi Vuokila-Oikkonen Arviointi Tunnistamisessa käytetyt aineistot Tiivistäminen Kuvataan ja se täyttää seuraavia ehtoja: 1..Terveys- ja hyvinvointipalvelut, jotka on CDS-hankkeessa toimivat koordinaattorit koettu toimintaympäristössään toimivaksi ja arvioitu asiakkaalle hyvää tuottavaksi aikaisemman tutkimuksen ja tiedon mukaan 2.On eettisesti hyväksyttävä 3. Perustuu mahdollisimman monipuoliseen tietoon terveys- ja hyvinvointipalveluiden toimivuudesta 4. Kuvataan niin, että lukija pystyy arvioimaan, millaiseen tietoon käytännön toimivuus perustuu ja millainen tieto siitä puuttuu 5.Tiivistetään riittävän selkeästi ja yksityiskohtaisesti mutta tarpeeksi yleistettävästi niin, että käytännön käyttöönotto on mahdollista. Siirtäminen Mallinnus syntyy hanketoimijoiden työn CDS-hankkeessa toimivat
6 tuloksena ja tieto siirretään muiden korkeakoulujen ja TUVAKO:n käyttöön koordinaattorit 4 Suomalainen tieto ja tutkimus ulkomaisten opiskelijoiden terveys ja hyvinvointipalveluiden järjestämiseksi korkeakoulussa Vastuuhenkilöiden nimeäminen on olennaista palveluiden kehittämisessä ja järjestämisessä. Korkeakoulussa tärkeää on nimetä vastuuhenkilöt ulkomaisten opiskelijoiden terveys- ja hyvinvointipalveluihin ja niihin ohjaamiseen. Opettajan tehtävänä on opetuksen järjestäminen ja oppimisen mahdollistaminen, kuitenkin opettaja on myös luonteva henkilö opiskelijan terveyden ja hyvinvoinnin tukemisen prosessissa. Opettajat toimivat myös tutoreina. Kuitenkin korkeakoulussa sovitaan miten asia hoidetaan. Korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointitutkimuksen tulosten perusteella huomiota tulisi kiinnittää palvelun järjestämisen, henkilökunnan määrän sekä yleis- ja erikoislääkäripalvelujen lisäämisen lisäksi opintojen ohjaukseen. Tutkimuksen mukaan opintojen ohjaus ei saisi olla kertaluonteista, vaan siitä tulisi tehdä systemaattisempaa ja organisoidumpaa. (Erola 2004.) Opiskelun ohjaukseen ja tukeen kiinnitetään riittävästi huomioita heti opintojen alusta saakka (myös Lipponen 2007). Terveys- ja hyvinvointipalveluiden sisältö tulisi kattaa ihminen kokonaisvaltaisesti. Kokonaisvaltaisuus tarkoittaa monialaista ja ammatillista osaamista opiskelijan terveyden ja hyvinvoinnin kysymyksissä. Tällöin osaaminen ja hyvä käytäntö voisi tarkoittaa sitä, että osaamista on terveydestä, mielenterveydestä, sosiaalisesta hyvinvoinnista, hengellisyydestä ja ihmisen kehityksestä. Suomalaiset terveys- ja hyvinvointipalveluissa toteutetaan palveluketjukäytäntöä. Toisaalta myös järjestelmä on pirstaloitunut ja esim. Risikon (2009) mukaan PARAS-hanke on kehittänyt rakennetta, mutta sisältö on jäänyt niukalle huomiolle. Uusi terveydenhuoltolaksi (2010) edelleen edellyttää sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämistä saumattomaksi kokonaisuudeksi. 4.1 Huoli puheeksi lähestymistapa Huoli puheeksi on tapa ottaa hankalia tai vaikeiksi määriteltyjä asioita puheeksi. Se on myös välittämisen kulttuuria. Menetelmässä painottuu huoli ja tukeminen. Tärkeää on korostaa työntekijän huolta nuoren tai perheen ongelman sijaan. Usein nähdään ongelmia, mutta niistä puhuminen johtaa uusiin ongelmiin. Ihmiset määrittelevät ongelmiksi eri asioita: toiselle toinen asia
7 on ongelma ja toinen sama asia taas ei. Toisaalta taas ongelmapuhe johtaa kysymään, kenen ongelma on. Onko se terveydellinen, sosiaalinen vai joku muu. Ongelmapuhe saa aikaan myös syyllistämistä. Huoli puheeksi lähestymistavassa työntekijä haluaa yhteistyötä tavoitteenaan vähentää omaa huoltaan. Huoli on subjektiivinen näkemys, joka syntyy työntekijälle opiskelijasta. Huoli on konkreettinen ja se kerrotaan konkreettisina havaintoina, ei henkilön ominaisuuksina tai persoonallisuuden piirteinä. Huoli puheeksi on vaiheittainen menetelmä työntekijä käyttöön. Korkeakoulussa lähtökohtana on esim. opettajatutorin huoli opiskelijasta. Puheeksi ottamista on kehitetty erilaisissa hankkeissa. Tulosten mukaan niissä toteutuva tuki on lähes poikkeuksetta luottamuksellista keskustelua, yhteistyötä, ohjausta, neuvontaa ja kannustusta. Ensimmäisessä vaiheessa opettajatutor miettii oman huolensa pätevyyttä mm. seuraavien (mukaillen Eriksson & Arnkil 2005) kysymysten avulla Mistä olet huolissasi opiskelijan tilanteessa? Mitä tapahtuu, jos et ota huoltasi puheeksi? Kuinka suuri huolesi on? Ennen opiskelijan ja hänen verkostonsa tapaamista opettajatutor voi esittää itselleen seuraavia kysymyksiä valmistautuakseen tapaamiseen Missä asioissa opiskelija ja hänelle tärkeät läheiset kokevat saavansa sinulta tukea? Onko jotain asioita, joissa opiskelija ja hänen läheisensä voivat kokea sinut uhkaavana? Mitä voimavaroja opiskelijalla on ja miten voit niitä ottaa esille ja hyödyksi tässä tilanteessa? Mitä sinä ja opiskelijan kaikki verkoston jäsentä voitte tehdä opiskelijan tilanteen parantamiseksi? Miten otat huolesi ja toiveesi yhteistyöstä esille konkreettisina toimina? Ennakoi, mitä tilanteessa voi tapahtua ja mitä tilanteen jälkeen tapahtuu? Opettajatutorin on hyvä miettiä milloin ottaa asian puheeksi, miten sovitaan aika ja paikka. Asian puheeksi ottamisessa voidaan soveltaa palautteen antamiseen liittyvää hyvää käytäntöä. Tärkeää on, että ensimmäisen kerran asia otetaan puheeksi sopivalla hetkellä. Tätä voi kysyä suoraan seuraavasti: Milloin sinulla olisi aikaa keskustella kanssani yhdestä tärkeästä asiasta? Paikaksi sovitaan tuttu ympäristö ja sen tulee olla rauhallinen, ilman ulkoisia häiriötekijöitä. Tärkeää on, että
8 kukaan ei häiritse, esim. puhelin ei soi. Henkilöllä. jolla huoli on herännyt, on tärkeää myös miettiä ja keskustella mahdollisen työparin ottamisesta mukaan. Tilanteen arvioiminen jälkikäteen on hyödyllistä. Arvioidaan, miten asia toteutettiin. Millaisia tunteita ja vastatunteita tilanteessa heräsi. On hyvä muistaa omien tunteiden kuuntelemisen tärkeydestä. Arvioidaan mitä vastatunteita tilanteessa heräsi. Tunteet ovat tärkeä tiedosta ja niiden alkuperä tunnistaa, koska ne voivat olla yhteisiä tilanteeseen osallistujille. Arvioidaan miten toiminta auttoi ulkomaisen nuoren tilanteessa ja mitä tulee tehdä seuraavan kerran toisin. Tilannetta reflektoitaessa kiinnitetään huomio siihen, mikä herätti toiveikkuutta, mitkä olivat voimavarat ja mikä edelleen huolestuttaa. Lähteet: Eriksson Esa & Arnkil Tom Erik. 2005. Huoli puheeksi. Opas varhaisista dialogeista. Stakes, Oppaita. Gummerus kirjapaino oy, Saarijärvi. Eriksson E. & Arnkil T.E.2009. Taking up One s Worries. A Handbook on Early Dialogues. National Institute for Health and Welfare. Gummerus Printing, Jyväskylä. Riikonen E (1992) Auttamistyön ongelmakäsitykset ja haastattelukäytännöt. Ongelmakeskeisestä kompetenssikieleen. Kuntoutussäätiö, Yliopistopaino, Helsinki. Seikkula J. & Arnkil T.E. 2009. Dialoginen verkostotyö. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. 4.2 Vuorovaikutus terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä Kansainvälisten opiskelijoiden kokemia haasteita YHTS:llä ja sen ulkopuolisissa terveyspalveluissa - hankkeen tulosten mukaan YTHS:n vastaanoton henkilökunta koettiin suurimmaksi osaksi ystävälliseksi ja auttavaiseksi (60 %). Yli 95 % koki henkilökunnan vähintäänkin tyydyttäväksi. Muutaman opiskelijan mielestä henkilökunta voisi siis olla ystävällisempää ja avuliaampaa, kun he palvelevat englanniksi. Vuorovaikutuksessa yhteinen kieli on olennainen. Kielen vuoksi viestinnässä koki ongelmia viidennes vastaajista sekä YTHS:n palveluissa (13 %). Kommunikointi englanniksi YTHS:n ulkopuolisissa terveyspalveluissa koettiin paljon vaikeammaksi (yli 50% vastanneista) kuin YTHS:llä. Kommunikointi on vaikeaa ja suurinta osaa ns. informaatioon tarkoitetusta materiaalista ei ole saatavana englanniksi. Joidenkin opiskelijoiden mielestä erityisesti kunnallisessa terveydenhuollossa he eivät ole saaneet tarpeellista hoitoa henkilökunnan huonon kielitaidon vuoksi. Joskus sairaalasta saatavat paperit lähetetään ainoastaan suomenkielisenä. Vastanneista koki kuitenkin tulleensa ymmärretyksi 85 % YTHS:llä ja muissa terveyspalveluissa 75%. Kuitenkin nonverbaalisen viestinnän käyttöä voidaan systemaattisemmin oppia esim. hoitavan ihmisen hymy silloin kun yhteinen ymmärrys syntyy edesauttaa kommunikaatiota. Vuorovaikutuksen lähestymistapa on opiskelijalähtöinen ja silloin se on kerronnallinen ja dialoginen. Kerronnallisuus viittaa tilanteeseen, jossa tarinat rakentuvat kertomuksiksi
9 vuorovaikutuksessa opiskelijan ja opettajatutorin välillä. Kerronnallisessa työskentelyssä on kohteena opiskelijan tilanne ja hänen kokemuksensa. Kertominen mahdollistaa omien toiveiden, asenteiden, arvojen, pelkojen ja unelmien yksilöllisen tiedostamisen ja niiden jakamisen toisten kanssa. Ulkomaisten opiskelijoiden kohdalla lähestymistapa mahdollistaa myös opiskelijan kulttuurin huomioimisen ja mukaan ottamisen tilanteeseen. Terveydestä ja hyvinvoinnista puhuminen on sidottu kulttuuriin ja opiskelijan kertomus tuottaa tietoa miten kyseisessä kulttuurissa asioista puhutaan ja miten niihin reagoidaan. Tärkeää on huomioida, että toinen ihminen vaikuttaa siihen, mitä opiskelija kertoo ja millainen opiskelijan kertomuksesta muotoutuu. Opettajatutorille tärkeitä kysymyksiä ovat: Mitä minä kuulen tästä opiskelija puheesta? ja Miksi minä kuulen juuri tämän tästä opiskelijan puheesta? Kuulijan odotukset ohjaavat tapaa, jolla opiskelija kertoo kokemuksiaan Dialogi antaa vuorovaikutukselle lähestymistavan lisäksi menetelmän. Dialogia voi luonnehtia kahden tai useamman yksilön väliseksi kommunikatiiviseksi suhteeksi, jonka tarkoituksena on uuden luominen ja yhteisen ymmärryksen synnyttäminen. Dialogissa korostuvat ilmaistun asian tarkastelu eri näkökulmista ja kuuntelu. Toisen kertomusta kuunnellaan ja samalla autetaan toista ihmistä kertomaan esittämällä tarkentavia kysymyksiä ja samalla se auttaa opiskelijaa oivaltamaan kertomukseensa liittyviä uusia näkökulmia. Dialogi on vuoropuhelua ja vuorokuuntelua. Dialogi on vastakohta monologille. Monologi on yksipuhetta, johon ei odoteta toisten ihmisten kommentteja tai mukaantuloa keskusteluun. Dialogi on siis prosessi, jonka lopputulos ei ole ennalta määritelty. Sen käynnistymisen tärkeimpänä edellytyksensä on kuitenkin yhteisen keskustelun kohteen luominen. Yhteisen kohteen luominen tarkoitta sitä, että opettaja ja opiskelija puhuvat samasta asiasta ja samoja sanoja ja kieltä käyttäen. Ainoastaan sama kohde, asian tai ongelman ytimeen keskittyminen, mahdollistaa opiskelijan osallistumisen. On olemassa erilaisia kysymystyyppejä, joista seuraa erilaisia vastauksia ja erilaista kertomusta. Faktakysymyksiä ovat esimerkiksi milloin synnyit?, missä asut?, tai mitä harrastat?. Mielipidekysymykset johdattavat opiskelijaa esittämään mielipiteensä johonkin teemaan kuten miten sinun mielestäsi sinun asiasi pitäisi hoitaa?. Selityksiä edellyttävät kysymykset ovat myös valmiiksi teemoitettuja ja opettajatutor haluaa selityksen johonkin hänen määrittelemäänsä asiaan kuten miksi et ole opiskellut suunnitelmasi mukaisesti? tai miksi toimit siinä tilanteessa niin kuin toimit? Opettajatutor on kiinnostunut opiskelijan omille kokemuksilleen antamista merkityksistä ja tulkinnoista opiskelijan omilla sanoilla esitettynä. Esimerkiksi seuraavanlaisesti: Opiskelija: en ole pystynyt olemaan luennolla
10 Opettajatutor: kerrot, että et ole pystynyt olemaan tänään luennolla, voitko kertoa tarkemmin, mitä se on tarkoittanut sinulle? Opettajatutor voi siis aloittaa opiskelijan kanssa keskustelun esittämällä aluksi yhden kysymyksen. Tällainen kysymys voi olla esimerkiksi Haluaisin sinun kertovan minulle niistä asioista, jotka ovat johtaneet sinut tähän tilanteeseen. Voit käyttää aikaa kertomiseen niin kauan kuin haluat, kuuntelen aluksi ja sitten käydään yhdessä läpi kertomaasi asiaa. Edellä mainittu kysymys jättää opiskelijan päätettäväksi, mistä hän haluaa aloittaa, mitä ja missä järjestyksessä haluaa tilanteestaan kertoa. Ensimmäisen kysymyksen aikana opettajatutor voi rohkaista opiskelijaa nonverbaalisin viestein, kuten päätä nyökkäämällä tai äänteillä hm, ahaa, tärkeää on, että opiskelijalle välittyy tunne kuulluksi tulemisesta. Opiskelijan kerrottua kertomuksensa opettajatutor alkaa yhdessä asiakkaan kanssa tutkia syntynyttä kertomusta. Tämä tutkiminen tarkoittaa sitä, että opettajatutor pyytää opiskelijaa tarkentamaan niitä seikkoja, jotka opettajatutor näkee oman tietoperustansa ja kokemuksensa perusteella tärkeiksi. Kysymykset auttavat edelleen opiskelijaa kertomaan ja liittämään asioita toisiinsa omassa kertomuksessaan. 4.2.1 Vuorovaikutuksen prosessi Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvässä vuorovaikutuksessa ulkomaisen opiskelijan kanssa on tärkeää tunnistaa sen tavoite ja prosessi sekä mihin oma osaaminen loppuu. Vuorovaikutuksen tavoitteena tulee olla opiskelijan tilanteen helpottaminen, asioiden selvittäminen ja mahdollisesta jatkosta sopiminen. Vuorovaikutuksessa korostuva empaattinen kuuntelu tarkoittaa sitä, että opettajatutor luopuu arvioimasta opiskelijan sanoja tai puhetta. Mitä tahansa opiskelija puhuukin, se ei hämmennä tai häiritse opettajatutoria, vaan hän pyrkii ymmärtämään opiskelijan käsityksiä ja hänen näkökulmiinsa sisältyviä asioita. Opettajatutor löytää opiskelijan puheesta hänen tilannettaan kuvaavat pääideat, tunnistaa ne ja vastaa omassa puheessaan niihin. Empaattinen kuuntelu tarkoittaa, että opettaja huomioi opiskelijan nonverbaalisen viestinnän ja sen sidonnaisuuden kulttuuriin. Keskustelun lähtökohtana on opiskelijan voimavarojen luominen, löytäminen ja esiin tuominen. Tavoite lähtee opiskelijan tarpeista. Voimavarat on löydettävissä, mutta voi olla että ne eivät ole suorassa yhteydessä kyseessä olevaan asiaan ja silloin ne pitää luoda tai rakentaa uudelleen. Lähteet: Kiviniemi, L., Läksy M-L., Matinlauri, T., Nevalainen, K., Ruotsalainen, K., Seppänen, U-M., Vuokila-Oikkonen, P. 2007. Minä mielenterveystyöntekijänä. Edita Prima oy, Helsinki. Mönkkönen K 1996. Asiantuntijasta asiantutkijaksi. In: Metteri A (toim.) Moniammatillisuus ja sosiaalityö, Edita, Helsinki. p 51-66.
11 Mönkkönen K. 2002. Dialogisuus kommunikaationa ja suhteena. Vastaamisen, vallan ja vastuun merkitys sosiaalialan asiakastyön vuorovaikutuksessa. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 94. Kuopion yliopisto painatuskeskus, Kuopio. 4.3 Tarpeen mukainen hoitomalli Suomessa on kehitetty psykiatriassa ns. tarpeen mukainen hoitomalli akuutteihin kriisitilanteisiin. Tätä mallia voidaan soveltaa myös korkeakouluun. Sitä käytetään perusterveydenhuollossa ja sen ideologiaa esim. kiusaamistilanteessa. Hoitomallin keskeisenä lähtökohtana on hoidon tarpeenmukaisuus. Nimitys tarpeenmukainen hoito liittyy hoidollisten tarpeiden heterogeenisuuteen ja yksilöllisyyteen. Tarpeilla tarkoitetaan ihmisen ja hänen perheensä hoidollisia tarpeita, jotka muuttuvat hoitoprosessin myötä. Keskeisenä lähtökohtana on myös ihmisen ja hänen läheistensä itsemääräämisoikeuden erityinen kunnioitus ja intergroiva lähestymistapa. Tarpeen mukaisesta hoitomallista käytetään myös nimeä avoimen dialogin malli ja tällöin halutaan korostaa vuorovaikutuksen sisältöä ja dialogisuutta. Periaatteet ovat: 1. Välitön apu 2. Sosiaalisen verkoston näkökulma hoitoratkaisuissa 3. joustavuus ja liikkuvuus 4. työntekijöiden vastuullisuus 5. työn psykologisen jatkuvuuden turvaaminen 6. epävarmuuden sietäminen 7. dialogisuus keskustelun muotona Välitön apu määritellään ajassa. Tarpeen mukaisessa hoitomallissa suositellaan että 24 48 tuntia kriisitilanteen tunnistamisen jälkeen kutsutaan koolle siihen liittyvät ihmiset. Välitön apu perustuu tietoon, että kriisitilanteessa ihminen alkaa rakentaa ymmärrystä tilanteeseensa itse. Välittömästi kun saadaan aikaan dialogisuutta kriisiin liittyvien ihmisten kanssa, alkaa uudenlainen jakaminen sekä asian ymmärryksen ja ratkaisun löytäminen yhdessä. Keskisetä on, että kriisin kohdanneen määräämät läheiset ovat mukana heti alusta alkaen. Kriisi koskee myös läheisiä ja heidän tarpeensa tulee kuulluksi kun heidät otetaan mukaan. Opiskelukykykäytännöt raportissa painotetaan, että yliopiston kriisiryhmä toimii yhteistyössä seurakunnan ja poliisin kanssa ja antaa tukea ja keskusteluapua opiskelijoille kriisitilanteessa. Tärkeää on, että joku ihminen ottaa vastuun tilanteesta. Aluksi pitää olla yksi ihminen, joka alkaa asioita hoitaa. Psykologinen jatkuvuus tarkoittaa sitä, että ainakin yksi henkilö pysyy samana koko prosessin ajan. Tarpeen mukaisen
12 hoitomallia toteuttavat työntekijät ovat myös joustavia esim. työaikojen suhteen, samoin heiltä edellytetään liikkuvuutta. Olennaista on, että siellä missä kriisi on tapahtunut, myös tilanteeseen liittyvät ratkaisut toteutetaan samassa paikassa. Keskustelu on dialogia, joka on määritelty aiemmin tässä paperissa. 4.3.1 Opiskelijalle tärkeät ihmiset ja niiden mukaan kutsuminen Opiskelijalle tärkeitä ihmisiä voidaan havainnollistaa verkostokartan avulla. Verkostokartta muodostuu neljästä eri sektorista ja sen keskiössä on opiskelija itse. Ylhäällä oikealla on asiakkaan perheen jäsenet. Perheenjäsen on sellainen ihminen, jolla on sama jääkaappi opiskelijan kanssa opiskelijan kotimaassa ja/tai sillä hetkellä opiskelumaassa. Oikealla vasemmalla on asiakkaan sukuun kuuluvat henkilöt. Vasemmalla alhaalla on asiakkaan ystävät ja tuttavat ja oikealla asiakkaan työ- ja opiskelukaverit. Samaan sektoriin merkitään myös mahdolliset ammattiauttajat. Opiskelijaa pyydetään merkitsemään verkostoonsa kuuluvat ihmiset sitä lähemmäksi itseään, mitä tärkeämpi merkitys ihmisellä hänelle on. Tämä jälkeen opiskelijaa pyydetään yhdistämään viivalla ne henkilöt, jotka tuntevat toisensa. Tuttuus tarkoittaa sitä, että henkilöt tervehtivät kadulla nähdessään. Suku Perhe Ystävä ja tuttavat Työ- ja opiskelu- kaverit Kuvio 1: Verkostokartta Verkostokarttaa tarkastellaan yhdessä opiskelijan kanssa. Keskustelussa opiskelijan verkosto voidaan ottaa mukaan, vaikka sen jäsenet eivät ole fyysisesti paikalla. Ulkomaisen opiskelijan kohdalla tämä seikka on tavanomainen. Keskustelussa voidaan kysyä esim. mitä äitisi sanoisi
13 sinulle tässä tilanteessa, millaisia neuvoja hän antaisi sinulle tähän tilanteeseen? Edellä sanottu kysymys on osa ratkaisukeskeistä lähestymistapaa, joka tässä paperissa kuvataan seuraavassa kappaleessa. Lähteet: Aaltonen, J., Seikkula,J., Alakare, B., Haarakangas, K., Keränen, J., Sutela, M. (1997) The Western Lapland project: A comprehensive family-and network centered community psychiatric project. ISPS Abstracts and lectures 12-16 October 1997. London. Aaltonen J, Koffert T, Ahonen J & Lehtinen V (2000) Skitsofrenian tarpeenmukainen hoito on ryhmätyötä. Raportti Akuutin psykoosin integroitu hoito-projektin tuottamista hoitoperiaatteista. Stakes raportteja 257, Gummerus kirjapaino Oy, Saarijärvi. Alanen YO.1997. Schizophrenia -its origins and need-adapted treatment. Karnac Books, London. Seikkula J. & Arnkil Tom Erik. 2006. Dialogical Meetings and Social Networks. H. Karnac books, London. Seikkula, J. 2002. Keroputaan mallista avoimeen dialogiin: Keroputaan pitkä kokemus Psykiatrian yleiseksi malliksi? In Haarakangas K. (toim. ), julkaissut Mielisairaala muuttuu, Suomen kuntaliitto, Hakapaino oy, Helsinki Akuutin psykiatrisen osastohoidon yhteistyöneuvottelun keskustelussa rakentuvat kertomukset. Acta Universitatis Ouluensis Medica D 704. Vuokila-Oikkonen, P., Janhonen, S &Väisänen, L.2004. Shared-rhythm cooperation in cooperative team meetings in acute psychiatric inpatient care. Journal of Mental Health and Psychiatric Nursing 11, 129-140. 4.4 Ratkaisukeskeisyys lähestymistapana Ratkaisukeskeinen lähestymistapa korostaa asioiden ratkaisupyrkimystä. Sen yhteydessä kerronnallisuus ja dialogisuus vuorovaikutuksen lähestymistapoina sopivat yhteen. Ratkaisukeskeisessä lähestymistavassa keskitytään opiskelijan mielenterveyteen ja voimavaroihin. Uskotaan siihen, että opiskelijalla on ratkaisun löytymiseen liittyvät voimavarat. Pyrkimys kohtaamisessa on opiskelijaa kunnioittava konsulttiote. Keskitytään ongelmien ja menneisyyden sijasta tulevaisuuteen, ratkaisuihin ja toivoon. Ongelmat nimetään uudelleen tavoitteiksi. Tavoite on positiivinen ja tuottaa ratkaisua. Luotetaan siihen, että opiskelija on oman elämänsä paras asiantuntija, hyväksytään hänen mielipiteensä ja käytetään sitä hyväksi. Suhde on yhteistyösuhde. Tärkeää on, että asiaan on olemassa useita näkökulmia ja mikään näkökulma ei ole ainoa vastaus ja välttämättä riittävä. Edellä kuvattuja ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan liittyvää ymmärrystä voi jokainen käyttää oman työnsä lähestymistapana, mutta menetelmän käyttäminen vaatii kouluttautumista Lähteet: Erikson, Milton H. julkaisut vuosilta 1959, 1965, 1973, 1979. Furman B. & Ahola, T. 1993. Muuttuset: terapiasta ratkaisuihin. Luyhytterapia-instituutti. Järvenpää. Hirvihuhta H. & Litovaara A. 2003. Ratkaisun taito. Tammi, Helsinki. Insoo K.B. & Miller S.D 1994. Ihmeitä tapahtuu. Alkoholiongelmaisen ratkaisukeskeinen hoito. Lyhytterapiainstituutti oy, Otava, Keuruu. www-sivut: www.reteaming.com ja www.ratkes.fi
14 4.5 Rakenteet 4.5.1 Hyvinvointityöryhmä Joissakin korkeakouluissa toimii hyvinvointityöryhmä. Nimenä hyvinvointi korostaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Toisissa korkeakouluissa on oppilashuoltoryhmä, joka sanana taas synnyttää merkityksen ongelmalähtöisestä lähestymistavasta asioihin. Hyvinvointityöryhmässä on jäseniä opettajakunnasta (tutorit), opintotukilautakunnasta (opintojenohjaaja) ja terveys sekä hyvinvointipalveluista (esim. opintopsykologi, pastori, kuraattori). Ryhmän tehtävänä on neuvonpito opiskeluun liittyvien terveysongelmien arvioinnissa. Ryhmä organisoi myös korkeakoulussa yhteisöllisiä toimintoja esim. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa liikuntatapahtumia ja ryhmiä sekä yliopistoissa järjestetään hyvinvointiviikko. Hyvinvointiryhmän kokoonpanoa mietittäessä pohditaan minkä ammattikunnan edustajia siihen olisi hyvä kuulua. Kuraattorin tehtävänä on tarjota tukea ja motivoida opiskelussaan ja elämässään haasteita kohdanneita opiskelijoita, jotta opiskelija selviytyy opinnoissaan. Tavoitteena on opiskelun esteiden väheneminen ja opintojen viivästymisen ja keskeyttämisen ehkäiseminen. Mielenterveyden edistämisen asiantuntijoita ovat myös mielenterveyteen opintonsa suunnanneet sairaanhoitaja, sosionomi ja terveydenhoitaja. 4.5.2 Sosiaalinen media Sosiaalinen media on yhä kasvava toiminta korkeakouluopiskelijoiden elämässä. Kun mietitään ulkomaisten opiskelijoiden terveys ja hyvinvointipalveluiden kehittämistä sosiaalisen media esim. second life, Facebook ym. mahdollisuuksia ei voida sivuttaa. Kuitenkin WWW-sivuilla tulee olla helposti löydettävissä ulkomaiselle opiskelijalle tarkoitetut terveys- ja hyvinvointipalvelut. Suomalainen palvelujärjestelmä on monimutkainen ymmärrettäväksi ulkomaiselle, joten sivustot tulee laatia tämä huomioiden. Kujalan (2009) kehittämishankkeessa suositellaan, että lähialueen korkeakoulut tekevät yhdessä kansainvälisille opiskelijoille omat Internet-sivustonsa englannin kielellä ja lisäksi mahdollisuuksien mukaan myös muilla opiskelijan kielillä. Sivut sisältävät helposti löydettävät palvelut. Opiskelijakykykäytännöt raportin mukaan yliopistoissa tulee olla hyvinvointisivusto ja ylioppilaskunnalla aktiivinen rooli pitää keskustelua yllä. Nyyti ry on opiskelijoiden tukikeskus ja sillä on www-sivut (http://www.nyyti.fi/), jotka ovat yliopistojen www-sivuilla saatavana. Nyyti ry:n toiminnan tarkoituksena on edistää ja tukea
15 opiskelijoiden henkistä hyvinvointia ja elämänhallintakykyä sekä vaikuttaa niihin liittyviin asioihin. Toiminta ja palvelut perustuvat tutkittuun tietoon sekä asiakkaiden tarpeisiin ja niitä kehitetään tutkimuksen, oppivan organisaation toimintafilosofian ja Nyyti ry:n arvojen mukaisesti. Palveluja kehitetään siten, että ne edistävät henkistä hyvinvointia ja mielenterveyttä sekä ehkäisevät sairastumista. Palveluja ovat virtuaaliolkipää, puhelinpäivystys, nettiryhmät ja kotisivut. Pääkaupunkiseudulla toteutetaan myös ryhmiä ja kurssitoimintaa. Toiminnan kehittäjien kannattaisi miettiä asian laajentamista ammattikorkeakouluopiskelijoille. Kuitenkin WWW-sivut ovat tällä hetkellä suomenkielellä. Toiminnan laajentamista koskemaan ulkomaisia opiskelijoita englannin kielellä on varmasti syytä pohtia. Kehittämisessä huomioidaan, että WWW-sivuilla tarjottavat palvelut ovat helposti löydettävissä ja ne muodostavat kokonaisuuden. Tämä tarkoittaa, että yhdestä linkistä löytyy yksi paikka, johon opiskelija ottaa yhteyttä. Kun hän saa yhteyden, tässä paikassa toimintaperiaatteena voidaan soveltaa tarpeen mukaisen hoitomallin vastuullisuus periaatetta. Se henkilö, joka ensimmäiseksi vastaa ottaa asian ja lähtee sitä ulkomaisen opiskelijan kanssa yhdessä selvittelemään. Opiskelijan kokemukseksi tämä välittyy siten, että hänen ei tarvitse tuntea palvelujärjestelmää vaan asioita aletaan hoitaa palvelujärjestelmän sisällä. Opiskelijan itseohjautuvuutta ja omaa terveyden edistämistä voidaan tukea kyselyillä, joiden avulla opiskelija testaa omaa terveyden ja hyvinvoinnin tilaansa. Esimerkki tällaisesta sivusta oli Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun WWW-sivuilla oleva lomake (Are you aware of the condition of your health?, http://tiko.ncp.fi/terveystesti_eng/). Testin lopuksi testin tehnyt saa palautteen terveyden ja hyvinvoinnin tilastaan. Jos on tarpeen, opiskelijaa kehotetaan ottamaan yhteyttä terveyspalveluihin. Testin lopussa on myös linkkejä, joista saa lisää tietoa terveydestä ja hyvinvoinnista sekä niiden edistämisestä. Testi koostuu teemoista ja siihen liittyvistä väittämistä. Teemat (väittämistä esimerkki suluissa) ovat yleinen terveydentila (esim. niska-hartiasärky, päänsärky, todetut sairaudet kuten diabetes, mielenterveyden sairaus, sairauteen käytettävä lääkitys), ruokailutottumukset (esim. aamiainen, päivittäinen lämmin ruoka), fyysisen kunnon ylläpitäminen (esim. terveyttä edistävä liikunta), seksuaaliterveys (kuukautisten säännöllisyys, erektio-ongelmat), alkoholin käyttö (esim. tunteeko syyllisyyttä alkoholin käytöstä, kuinka usein humalassa, lääkkeiden ja alkoholin käyttö), mielenterveys (esim.onnistumisen kokemukset, nukkuminen, itsemurha-ajatukset, masennus, poissaolot koulusta) ja sosiaalinen terveys (esim. yksinäisyys, perhesuhteiden tyydyttävyys, avoin vuorovaikutus sosiaalisissa suhteissa, harrastukset).
16 4.5.3 Opintojen ohjaus Ohjaus kuuluu koko korkeakoulun henkilökunnalle. ( Ohjaus 2002). Päävastuu opiskelujen sujumisesta on opiskelijalla itsellään, mutta kaikkien korkeakoulussa toimivien yhteinen tehtävä on tukea antavan ja vuorovaikutuksellisen opiskeluilmapiirin ylläpitäminen ja ongelmatilanteisiin puuttuminen mahdollisimman varhain. (Kunttu 2009.) Kuitenkin ohjaukseen liittyvä korkeakoulujen keskustelukulttuuri riippuu organisaatiosta. Toisaalta taas ulkomainen opiskelija tuo mukanaan oman kulttuurinsa tullessaan suomalaiseen korkeakouluun. Keskustelukulttuuri syntyy siellä toimivien ihmisten tuottamana. Ihmiset, joille hankaliksi märitellyistä asioista on vaikea puhua tuottavat sitä kulttuuria omassa organisaatiossaan. Mielenterveyden vähenemiseen ja mielen sairauksiin liittyy suomalaisessa ja monessa muussakin kulttuurissa puhumattomuutta, stigmaa ja häpeää. Opintojen ohjausta kehitettäessä kannattaa miettiä edellä kuvattujen lähestymistapojen hyödyntämistä. Lisäksi ulkomaisille opiskelijoille suositellaan Kujalan (2009) raportin mukaan kehitettävän Study system in faculties- koulutusta. Koulutuksen sisältönä on antaa ohjeita suomalaisen korkeakoulutuksen vaatimien tehtävien tekoon. Opintojen ohjaukseen tuottavat tietoa TUVAKO:n muut hankkeet kuten Ohjauksen ja työelämätaitojen kehittäminen korkea-asteella ja OTE - Opintojen tukeminen ja opetusjärjestelyjen kehittäminen opiskelupolun eri vaiheissa 4.5.4 Opiskelukykyhanke Tässä nostetaan esille vielä Suomen ylioppilaskuntien liiton toteuttama opiskelukykyä edistävä KYKY-hankkeen hyvän käytännön tulokset niiltä osin kuin ne liittyvät ulkomaisten opiskelijoiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen korkeakoulussa ja joita ei muussa kohdin tätä paperia ole raportoitu. Kuitenkin huomioidaan, että terveyteen ja hyvinvointiin liittyy myös opiskeluympäristö, ohjaus, opetus ja opiskelutaidot. Hyvien käytäntöjen tulee tukea yhteisöllisyyttä, yhdenvertaisuutta, esteettömyyttä, moninaisuutta sekä opiskelijoiden aktiivisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia. Hankkeesta tuotettiin kirjallinen materiaali vuoden 2009 lopussa. Materiaali on myös saatavissa sähköisenä. Hankkeessa on painotettu opiskelijoiden henkistä hyvinvointia ja sen kohteena ovat olleet kaikki yliopisto-opiskelijat ja koko opintopolku. Perusteluja opiskelukyvyn kehittämiselle ovat sen antama pohja tulevalle työkyvylle ja työelämässä tarvittavalle osaamisella. Tuen tule olla pitkäjänteistä. Opiskelukykyyn vaikuttavat opetus- ja ohjaustoiminta, opiskeluympäristö, opiskelutaidot ja opiskelijan terveys ja voimavarat.
17 Hankkeessa tuotettavat hyvät käytännöt ovat seuraavat: Hyvinvointitoimikunta edistää yliopistoyhteisön (korkeakouluyhteisön) kokonaisvaltaista hyvinvointia. Hyvinvoinnin osalta keskeiset toimijat kokoontuvat yhteistyöverkostossa, jossa edustettuina ovat yliopisto, edustaja opintoasiantoimikunnasta, opintopsykologit ja opiskelijapappi, YTHS ja ylioppilaskunta. Yliopiston ja ammattikorkeakoulujen yhteinen turvallisuuspäällikkö on mukana kehittämässä hyvinvointi- ja turvallisuusasioita. Erilaiset riippuvuudet ovat yhä kasvava haaste kansallisesti ja kansainvälisesti. Siten yliopistoissa on mietitty uhkapelifoorumin perustamista. Kansainvälisten opiskelijoiden HOPS.iin kuuluu kulttuuriosio, jossa käsitellään opiskelijoiden sopeutumista opiskelukaupunkiinsa ja Suomeen sekä keskustellaan mahdollisista ongelmista ja niiden ratkaisuista. Kansainvälisten opiskelijoiden jaksamiseen liittyvät suomalaisia opiskelijoita useimmin hankalat toimeentuloon liittyvät kysymykset. Ylioppilaskunta tarjoaa neuvontapalveluita ja pyrkii tiedottamaan tukimuodoista ja apurahamahdollisuuksista. Lähteet: Kujala J. 2009. Opiskelukykyä ja yhteisöllisyyttä. Opiskelukyvyn edistämisen suositukset yliopistoille. Helsinki; Artrpint. Kujala J. 2009. Opiskelukykykäytännöt molemmat raportit löytyvät sivulta: http://www.syl.fi/asiakirjat/091124_tiedote_kyky/view 5 Johtopäätökset Ulkomaisten korkeakouluopiskelijoiden terveys ja hyvinvointipalveluiden järjestämisessä yhtenä näkökulmana on suomessa tehty tutkimus ja kehittämishankkeet eri aloilta. Tässä paperissa on tuotettu tietoa, joka voidaan arvioida käytettäväksi palveluiden kehittämisessä. Voidaan todeta, että kansainväliset opiskelijat eivät ymmärrä suomalaisen terveydenhuoltokokonaisuuden toimivuutta. Ulkomaisten korkeakouluopiskelijoiden terveys ja hyvinvointipalveluiden kehittämisessä yhteistyötä kannattaa miettiä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kesken. Tavoitteena voisi olla laadukkaat yhdessä toteutettavat palvelut, jotka ovat kustannustehokkaita. Palveluiden kehittämisen tulee olla kokonaisvaltaista, opiskelijalähtöistä ja opiskelijan kulttuuritaustan huomioonottava.
18 Englannin kielen taito on olennainen osa palvelujen tuottajille ja muiden kielten hallinnasta on hyötyä. Kaiken kaikkiaan nopeaa reagointia terveys- ja hyvinvointipalveluissa on kehitettävä. Sosiaalinen media ja sen tuomat mahdollisuudet ja yhteisöt on hyvä huomioida nyt ja tulevaisuudessa. Sosiaalinen media on opiskelijoille yhteyden pitopaikka, oppimisympäristö ja parhaimmillaan yksi laadukas terveys ja hyvinvointipalveluiden tuottamiskanava. Opiskelukykykäytännöt hankkeen raportin mukaan YTHS, ylioppilaskunta ja kansainväliset palvelut ovat toteuttamassa terveydenhuoltokyselyä kansainvälisille opiskelijoille. Kyselyn perusteella kerätään tietoa ja palautetta terveydenhoidon onnistumisesta kansainvälisten opiskelijoiden osalta sekä YTHS:ssä että alueella muutenkin. Tämä tietoa kannattaa hankkia CDShankkeen käyttöön sen valmistuttua. Seuraavaksi hankkeessa tarkastellaan kansainvälistä tutkimusta ja kehittämishankkeita ulkomaisten korkeakouluopiskelijoiden terveys ja hyvinvointipalveluiden hyvän käytännön kehittämiseksi. Lähteet: Arnkil T.E., Seikkula J. Arnkil R. 2005. Hyvien käytäntöjen tutkittavuudesta, siirrettävyydestä ja jatkuvuudesta. Yhteiskuntapolitiikka 70, (6), 639-649. Kujala Johanna. 2009. Opiskelukykyä ja yhteisöllisyyttä. Opiskelukyvyn edistämisen suositukset yliopistoille. Helsinki; Art-rpint. Kunttu Kristiina. 2009) Opiskeluterveys koostuu monen toimijan yhteistyöstä. Työterveyslääkäri 27(1), 21-24. Lipponen Tarja. 2007. Terve Fiilinki-parempi meininki. Opiskelijahyvinvointihankkeen 2.1.2005-31.12.2006 loppuraportti. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja A: Raportteja ja tutkimuksia 1/2007. Ohjaus 2002. Ohjaus- ja neuvontapalvelut työhallinnossa. Ohjausprojektin raportti. Työhallinnon julkaisu no 314. Helsinki, Työministeriö. Julkaisematon: Pietiläinen M. & Toiviainen H. 2009. Raportti, Kansainvälisten opiskelijoiden haasteet terveydenhuollossa hanke