Matkalla Euroopan parhaaksi? Suomen työelämän mahdollisuuksia ja haasteita 2010-luvulla Tuomo Alasoini tuomo.alasoini(at)tekes.fi
Organisaatiomuutokset vuosina 2010 12 sektorin mukaan (MEADOW-tutkimuksen työnantajahaastattelut) organisaatiomuutos organisaatiomuutoksen tyyppi 70 % 60 % 60 % 61 % vastuiden/työnjaon muutokset 43 % keskittäminen 21 % 50 % 47 % 40 % 40 % hajauttaminen 14 % 33 % kasvattaminen 7 % 30 % organisaatioperiaatteen muutos 7 % 20 % supistaminen 4 % 10 % muu muutos 4 % 0 % teollisuus yksityiset palvelut kunnat valtio seurakunnat 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 %
Toiminnan muutosten syyt sektorin mukaan (MEADOW-tutkimuksen työnantajahaastattelut) uuden teknologian käyttöönotto 38 % 38 36 % 57 % 57 muutokset kysynnässä 25 % 26 % 38 % 47 % 44 % kasvanut kilpailu 16 % 12 % 8 % 40 % 46 % kasvaneet materiaali-/hankintakustannukset 24 % 23 % 33 % 34 % 31 % kasvaneet palkkakustannukset muutokset ympäristösäännöksissä 19 % 17 % 10 % 15 % 10 % 13 % 26 % 35 % 30 % 33 % muutokset terveys- ja turvallisuussäännöksissä 23 % 16 % 32 % 28 % 21 % määrärahojen leikkaukset* 34 % 45 % 55 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % teollisuus yksityiset palvelut kunnat valtio seurakunnat * Kysytty vain julkiselta sektorilta
Suomen työ- ja elinkeinoelämän murroksen ajureita kehittyvät teknologiat globalisoituva ja palveluvaltaistuva talous lisääntyvät ekotehokkuuden ja ympäristövastuullisuuden vaatimukset ikääntyvä väestö sukupolvisiirtymä muutokset ihmisten arvoissa Näiden pohjalta voidaan ottaa kaksi näkökulmaa muutoksen tarkasteluun: teknis-taloudellinen ja sosio-kulttuurinen.
Mahdollisuudet lisätä taloudellista hyvinvointia eri osatekijöiden kautta: työaikojen pituus Ei kovin tehokas keino tietovaltaistuvassa. Työaikojen pituutta tärkeämpää on työaikojen joustavuus, jolla voi taas lisätä tuottavuutta. Ihmiset eivät halua pidentää työaikojaan (pikemminkin päinvastoin). Osa-aikatyö on Suomessa vähäistä. DM 03-2013
Mahdollisuudet lisätä taloudellista hyvinvointia eri osatekijöiden kautta: työhön osallistuminen Työvoiman määrä vähenee maassamme lähivuosina väestön ikääntymisen myötä ja odotettavissa oleva vähennys on rajumpi kuin monessa muussa Suomen kaltaisessa maassa. Keskityttävä erityisesti keinoihin, joilla hallitsematonta työhön osallistumisen alenemista voidaan estää. Keskeinen keino tässä on työurien pidentyminen. Muita tärkeitä kysymyksiä ovat työttömyyden ja työkyvyttömyyden alentaminen, mahdollisuus sovittaa työtä ja muuta elämää yhteen, nuorten integroituminen työelämään ja osaajien maahanmuutto. DM 03-2013
Mahdollisuudet lisätä taloudellista hyvinvointia eri osatekijöiden kautta: työn tuottavuus Merkitys korostuu yhä jatkossa, kun talous tietovaltaistuu, jolloin tuottavuus voi kasvaa (ainakin periaatteessa) rajatta: mm. uudenlaiset skaalaedut ja verkottumisvaikutukset. Talouden palveluvaltaistuminen voi hidastaa kasvun mahdollisuuksia jatkossa, mutta myös vauhdittaa niitä, koska se luo edellytyksiä uusille innovaatioille. Avainasemassa taloudellisen kasvun näkökulmasta ovatkin jatkossa yhä enemmän innovaatiot ja niiden avulla saatava tuottavuuskasvu. DM 03-2013
Kokonaistuotannon kasvu Suomessa viime vuosina (Pohjola 2014) Kokonaistuotanto kasvoi 30 % v. 1998-2013 Kasvusta 22 %-yksikköä tuli työn tuottavuuden kasvusta Kasvusta 8 %-yksikköä tuli työn määrän lisääntymisestä (so. Työhön osallistuminen + työaikojen pituus) Kokonaistuotanto oli v. 2013 samalla tasolla kuin v. 2006! Työn tuottavuuden kasvu jakautui seuraavasti: Koulutus eli investoinnit henkiseen pääomaan: 2 %-yksikköä Investoinnit koneisiin, laitteisiin ja rakenteisiin: 7 %-yksikköä Toimialojen välinen rakennemuutos: positiivinen mutta vähäinen Innovaatiot eli uudet teknologiset, liiketoiminnalliset, organisatoriset yms. innovaatiot: yli 10 %-yksikköä DM 03-2013
Teollisuusyritysten (10+) tekemät erilaiset uudistukset v. 2010 alun jälkeen (%) (European Company Survey 2013) 60 50 40 30 20 10 0 Tuotantoprosessit Organisaatio Tuotteet tai palvelut Markkinointimenetelmät Suomi EU DM 03-2013
Palveluyritysten (10+) tekemät erilaiset uudistukset v. 2010 alun jälkeen (%) (European Company Survey 2013) 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 Tuotantoprosessit Organisaatio Tuotteet tai palvelut Markkinointimenetelmät Suomi EU DM 03-2013
Tietotekniikkaan perustuvan tuottavuuskasvun kaksi aaltoa 1. aalto 1990-luvulta alkaen: tuottavuuskasvu perustuu uusiin teknologioihin tuotteissa, palveluissa ja prosessien virtaviivaistamisessa. 2. aalto: tuottavuuskasvu perustuu uusien teknologisten mahdollisuuksien vauhdittamiin liiketoiminnallisiin, organisatorisiin ja sosiaalisiin innovaatioihin, jotka kohdistuvat mm. organisaatioiden yhteistyökykyyn, yhteistyösuhteisiin ja kulttuuriin liittyviin tekijöihin tavoitteenaan erityisesti vahvistaa positiivista asiakaskokemusta.
1. aalto on kuitenkin vielä pahasti kesken! Oxfordin yliopiston tutkijoiden (Frey & Osborne 2013) mukaan esim. Yhdysvaltojen työpaikoista on teknologisen kehityksen johdosta uhattuna 47 % lähimmän noin 20 vuoden aikana. ETLAn tutkijoiden (Pajarinen & Rouvinen 2014) vastaava laskelma antaa Suomen osalta tulokseksi 36 %. Uusia tärkeitä kehityskulkuja: Voidaan automatisoida yhä enemmän myös monipuolista aistihavaintokykyä ja käden taitoja vaativaa manuaalista työtä. Voidaan automatisoida yhä enemmän myös ei-rutiinimaista asiantuntijatyötä. (Big datat eli isot tietomassat, jotka ovat koottavissa verkon kautta paljastavat kompleksisten ilmiöiden säännönmukaisuuksia, lisäävät niiden ennakoitavuutta ja ennustettavuutta sekä auttavat ymmärtämään niitä ja ottamaan niitä entistä paremmin haltuun korvaten asiantuntijoiden hiljaista tietoa.) DM 03-2013
Digitalisaatio ja työ? Kuinka paljon työtehtäviä katoaa? Kuinka paljon uusia työtehtäviä syntyy? Millaisia ovat työtehtävät, jotka katoavat? Millaisia ovat työtehtävät, jotka syntyvät? Mitä tapahtuu jäljelle jäävissä työtehtävissä? Miten ne muuttuvat laadullisesti? Monipuolisemmiksi ja laaja-alaisemmiksi vai yksipuolisemmiksi ja kapeammiksi?
Ennustamisen vaikeus Teknologisen kehityksen vauhtia on vaikea ennustaa: kehityskulut eksponentiaalisia (eivät lineaarisia): shakkilautaeffekti uudenlaiset skaalaedut (digitaalisen informaation levittämiskustannusten vähäisyys) ja verkottumisvaikutukset (mitä useampi sovellutuksen käyttäjä, sitä hyödyllisempi sovellutus on käyttäjälleen) asioiden ja ilmiöiden loputon yhdisteltävyys uusina innovatiivisina ratkaisuina (digitalisointi lisää radikaalisti yhdisteltävyyttä) investoinnit teknologisia innovaatioita täydentäviin innovaatioihin (koulutus, liiketoimintaprosessit, toimintojen ja töiden organisointi jne.)? Teknologinen kehitys ei silti määrää sitä, miten työt muuttuvat: työn muuttumiseen vaikuttavat monet muutkin tekijät teknologian tarjoamia mahdollisuuksia voidaan hyödyntää moninaisin tavoin (johtaminen, osaaminen, kulttuuri, arvostukset, valtasuhteet jne.).
Millaisen osaamisen merkitys korostuu? Merkityksellistäminen: mitä jonkin ilmiön tai asiantilan olemassaolo tarkoittaa? Tunneäly: miten luoda yhteyksiä toisiin (myös aivan uusiin) ihmisiin emotionaalisesti ja sosiaalisesti rikkaalla tavalla? Luova ja soveltava ajattelu: miten osata toimia menestyksellisesti tilanteissa, joissa ei ole valmiita ohjaavia sääntöjä? Ylikulttuurinen kompetenssi: kyky toimia esim. eri-ikäisten, eri sosiaaliryhmiin kuuluvien tai erilaisen elämäntyylin ja ajattelutavan omaksuneiden ihmisten kanssa. Laskennallinen ajattelukyky: kyky tulkita ja ymmärtää suurista datamassoista saatavilla olevaa informaatiota. Uusmedialukutaito: kyky lukea ja arvioida kriittisesti mediasisältöjä ja tuottaa itse omia sisältöjä. Hybridiosaaminen: kyky yhdistellä erilaista osaamista toisiinsa luovalla tavalla. Kognitiivisen kuormituksen hallinta: kyky suodattaa informaatiotulvasta itselleen hyödyllistä ja kulloinkin tarvittavaa informaatiota. Virtuaaliyhteistyö: kyky työskennellä ja tehdä yhteistyötä myös virtuaalisesti välittyneesti. DM 03-2013
Väestöennusteeseen perustuva väestöllinen huoltosuhde Suomessa 1865 2060 (Tilastokeskus 2009)
Vanhushuoltosuhteen (65+/15 64-vuotiaat) kehitys Suomessa ja EU25-maissa 2000 50 (%) (Eurostat 2007) 60 50 40 30 20 Suomi EU25 10 0 2000 2010 2020 2030 2040 2050
Työvoiman jakautuminen eri sukupolviin Suomessa 1980 2030 (%) (pohjaluvut: Työvoima 2025 -raportti) 1980 1990 2000 2010 2020 2030 Varhaisemmat sukupolvet 50 27 9 ( 1944) Sotien jälkeisten suurten ikäluokkien sukupolvi (1945 64) 49 56 54 39 17 2 X-sukupolvi (1965 76) 1 17 26 28 27 19 Y-sukupolvi (1977 97) 11 32 48 51 Myöhäisemmät sukupolvet 8 28 (1998 ) Yhteensä (%) 100 100 100 100 100 100
Työn imu sektorin mukaan (MEADOW-työntekijähaastattelut)
Työoloihinsa erittäin tyytyväisiä (%) (Eurooppalaiset työolotutkimukset 1995-2010) 60 50 40 30 20 10 0 Suomi Tanska EU15 1995 2000 2005 2010
Katsoo, että pystyy tekemään nykyistä työtään 60-vuotiaana (%) (Eurooppalainen työolotutkimus 2010) 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Norja Irlanti A-maat Ruotsi UK Tanska Suomi Saksa EU15 30-49 v. 50+ v.
Työtä tehdään entistä yksilöllisemmin koskien työehtoja työnteon tapoja työoloja entistä hajautetummin erilaisissa paikoissa erilaisina aikoina erilaisissa verkostoissa vaihtelevin kokoonpanoin. Työnteon tavat moninaistuvat niin ajan, paikan kuin yhteisöllisten muotojen osalta. DM 03-2013
Kehittämisalue: innovaatiotoiminta Kehittämisalue 1. Yritykset uudistavat aktiivisesti prosessejaan ja organisaatioitaan, mutta eivät panosta riittävästi tuoteja palveluinnovaatioihin ja niitä tukeviin markkinointiinnovaatioihin. 2. Mikrokehittäminen on työpaikoilla tavallista, mutta sen rinnalla tarvitaan enenevästi läpimurtoinnovaatioita. Kehittämisehdotukset 1A. Innovaatioita tukevassa toiminnassa on panostettava entistä enemmän kaikkien yritysten kykyyn ja motivaatioon uudistaa myös tuotteitaan ja palvelujaan. 1B. Eri alueilla (tuotteet ja palvelut, prosessit, organisaatiot, markkinointi jne.) tehtävien innovaatioiden välisiä positiivisia yhteisvaikutuksia on vahvistettava kokonaisvaltaisen ja systemaattisen innovaatioajattelun avulla. 2A. Innovaatioita tukevassa toiminnassa on panostettava entistä enemmän läpimurtoinnovaatioihin ja näitä tukevaan johtamisosaamiseen niin yrityksissä kuin julkisen sektorin organisaatioissa. 2B. Myös mikrokehittämistä on johdettava tavoitteellisesti ja tuettava sen avulla läpimurtoinnovaatioiden onnistumista.
Kehittämisalue: muutosten johtaminen Kehittämisalue 3. Organisaatioita myllerretään, mutta muutosjohtamisessa ja -osaamisessa on parannettavaa. 4. Julkisen sektorin organisaatioissa on paljon työn imua, mutta se kanavoituu liian harvoin innovatiivisuutena. Kehittämisehdotukset 3A. Vaativien toiminnan ja organisaation muutosten edellyttämää osaamista ja niiden kokonaisvaltaista hallintaa on parannettava niin, että ihmiset pystyvät kokemaan uudistukset uhkien sijasta entistä enemmän mahdollisuuksina. 3B. Muutosjohtamista on kehitettävä niin, että asia- ja ihmisjohtamiseen liittyvät näkökohdat ovat paremmin tasapainossa keskenään. 4A. Julkisen sektorin muutosjohtamisessa on löydettävä keinoja, joilla niveltää paremmin toisiinsa henkilöstön jokapäiväinen kehittämistyö ja poliittisista paineista syntyvät muutostarpeet. 4B. Henkilöstön vahva työn imu on julkisissa organisaatioissa tärkeä resurssi, jota on hyödynnettävä paremmin muutoksia suunniteltaessa ja toteutettaessa.
Kehittämisalue: uudet roolit työelämässä Kehittämisalue 5. Johtajuuden merkitys korostuu muuttuvassa työelämässä, mutta sen tulee olla nykyistä enemmän jaettua. 6. Työntekijöiden rooli toiminnan kehittämisessä tunnistetaan, mutta ei vielä läheskään kaikilla työpaikoilla. Kehittämisehdotukset 5A. Esimiestyötä on kehitettävä jaetun johtajuuden suuntaan määrittelemällä työrooleja uudelleen ennakkoluulottomalla tavalla ja luomalla uusia itseohjautuvan tiimityön sovellutuksia. 5B. Jaetun johtajuuden sekä työntekijöiltä että esimiehiltä edellyttämiä työyhteisötaitoja on sisällytettävä koulutukseen eri asteilla nykyistä laajemmin. 6A. Tietoisuutta henkilöstölähtöisen ideoinnin ja innovoinnin merkityksestä yrityksen menestystekijänä on lisättävä erityisesti toimialoilla, joilla ei ole tällaista kulttuuria. 6B. Henkilöstölähtöisen ideoinnin ja innovoinnin tueksi on kehitettävä tähän soveltuvia toimintatapoja, menetelmiä ja työvälineitä sekä näiden käytön edellyttämiä valmiuksia.
Kehittämisalue: digitaalinen murros Kehittämisalue 7. Digimurros kolkuttaa ovella, mutta siihen herääminen on ollut hidasta. 8. Suomalaisilla on hyvät digivalmiudet, mutta yritykset hyödyntävät niitä huonosti. Kehittämisehdotukset 7A. Yritysten liiketoiminta-, johtamis- ja organisaatioosaamista sekä edellytyksiä toimia edelläkävijöinä digimurroksessa on vahvistettava erityisesti tietointensiivisten teollisuus- ja palvelualojen ulkopuolella. 7B. Innovaatiojohtamisessa on panostettava erityisesti sen sumeaan alkupäähään, jossa kartoitetaan digimurrokseen sisältyviä uusia mahdollisuuksia ja haetaan uusia ideoita. 8A. Vuorovaikutteisen internetin hyödyntämistä sekä yritysten ja erilaisten digitaalisesti verkottuneiden käyttäjäja osaamisyhteisöjen keskinäistä yhteistyötä innovaatiotoiminnassa ja kehittämisessä on edistettävä. 8B. Tietoisuutta verkottumisen tärkeästä strategisesta merkityksestä innovoinnissa on lisättävä.
Kehittämisalue: suomalaisen työelämän muutosvalmius Kehittämisalue 9. Suomen työpaikoilla on paljon muutoksia, mutta liian vähän työelämän laatua parantavaa muutosta. 10. Suomalaiset ovat sitoutuneita teollisen työyhteiskunnan arvoihin, mutta yksin näiden avulla eivät teolliset ja taloudelliset rakenteet uusiudu. Kehittämisehdotukset 9A. Ihmisten kehittymis- ja vaikutusmahdollisuuksia edistävää työn organisoinnin ja työn tekemisen tapojen kokeilevaa kehittämistä on rohkaistava ja tuettava. 9B. Suomen työelämän laadun nostamiseksi Euroopan kärkeen on työn uudelleenajattelua edistettävä kaikilla keskeisillä sektoreilla ja toimialoilla. 10A. Johtamista on kehitettävä suomalaisen työkulttuurin päivittämiseksi vastamaan työelämän tulevaisuuden haasteita erityisesti verkostojen, moninaisuuden ja innostuksen johtamisen alueilla. 10B. Koulutuksessa on eri asteilla vahvistettava muuttuvassa työelämässä tarvittavia asenteita ja taitoja.