PERHETUKIYKSIKKÖ PAASIKIVEN NUORISOKYLÄSSÄ KEHITTÄMISTOIMINNAN ARVIOINTI Opinnäytetyö Leena Nyberg Diakoniaammattikorkeakoulu Järvenpään yksikkö
Kevät 2001 Vielä on toivoa toivo on olemassa niin kauan kuin ihmisiä jotka avaavat suunsa ja kysyvät jotka avaavat suunsa ja huutavat. Niin kauan kuin siemeniä jotka itävät niin kauan kuin multaa siemenen itää. Niin kauan kuin lapsia jotka uskovat unensa tosiksi leikkinsä työksi. Vielä on toivoa toivo on olemassa. Mutta kysyä pitää pitää huutaa kylvää leikkiä. Maaria Leinonen
OPINNÄYTETYÖN TIIVISTELMÄ DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU, JÄRVENPÄÄN YKSIKKÖ Nyberg, Leena Perhetukiyksikkö Paasikiven nuorisokylässä kehittämistoiminnan arviointi Järvenpää 2001 31 s. 5 liitettä Paasikiven nuorisokylä on 60 vuotta toiminut lastensuojelulaitos Keravalla. Sen yhteyteen on lokakuussa 2000 perustettu perhetukiyksikkö. Yksikkö tarjoaa lastensuojelullisin perustein viidelle keravalaiselle lapselle vastaanotto-osastopaikkaa ja perhepaikkaa yhdelle keravalaiselle perheelle. Osaston perustamisesta lähtien olen ollut yhtenä työntekijänä kehittämässä osaston toimintaa. Projektin lähtökohtana oli saada osasto, joka kykenisi tekemään ennaltaehkäisevää työtä huostaanottojen vähentämiseksi ja osastolle tulevien lasten ja perheiden tilanteiden kartoitusta jatkotyöskentelyn helpottamiseksi. Teemme osastolla perhetyötä. Työn viitekehyksenä on ratkaisukeskeinen työskentelytapa, joka edellyttää asiakasta kunnioittavaa asennetta. Tavoitteenasettelussa nähdään tärkeäksi, että tavoite on asiakkaan, ei työntekijän. Asiakkaasta itsestään on löydettävissä voimavaroja oman tilanteensa selvittämiseksi. Laadunkehittäminen on ollut keskeisenä koulutuksen aiheena vuonna 2000 koko lastenkotialueellamme. Osaston perustaminen ja sen työskentely on yhtenä laadun kehittämisen tavoitteena yhä asiakaslähtöisemmän työskentelytavan löytämiseksi. Tiivistä yhteistyötä vanhempien kanssa pidetään tärkeänä ja heidän läsnäolonsa osastolla koetaan tukevan ja vastuuttavan heitä vanhemmuuteen ja vahvistavan vuorovaikutustaitojen kehittymistä. Laadunkehittämiseen oleellisesti liittyvää dokumentointia ja arviointia varten kehitettiin lomakkeet työvälineeksi ja niitä kehitetään edelleen. Asiasanat: lastensuojelu, perhetyö, ratkaisukeskeinen työskentelytapa, laadunhallinta Säilytyspaikka: DIAK / Järvenpään yksikön kirjasto
ABSTRACT DIACONIA POLYTECHNIC JÄRVENPÄÄ TRAINING UNIT Leena Nyberg Unit of family support in Paasikiven nuorisokylä evaluation of the developing process Järvenpää 2001 31 pages, 5 appendices Paasikiven nuorisokylä has operated sixty years already. It has offered home to children who have been taken into care. In the autumn, 2000 started a new unit in the same area. This family centre focuses its work to the needs of the people in Kerava. The unit offers places for children and whole families who have childcare needs. I have been working in this unit from the beginning. We try to work so that it is possible to be able to avoid the transfer of guardianship and to improve the welfare of families and support their parenthood. Solution focused method is used in our work. We believe in the ability and responsibility of the invidual to be the best expert of his/her own life and matters. This way of working helps the parents to cope better with their life and their children. Developing the quality of work has been studied and discussed in the whole organisation during the year 2000. Our main aim is to reach more and more client oriented way of working. I have been developing forms to improve the documentation and to follow the evaluation. Keywords: Childcare, familywork, solution focused method, quality control Deposited: Diaconia Polytechnic / the Library of Järvenpää Training Unit
SISÄLLYS: 1. JOHDANTO 2. LASTENSUOJELU...........2 Avohuollon tukitoimet.. 3 Huostaanotto..... 4 Sijaishuolto. 5 3. PAASIKIVEN NUORISOKYLÄ... 6 Nuorisokylän kehittämishaasteita.......7 3.1. Laatuajattelu sosiaalityössä.........8 3.2. Uusi toimintatapa.......9 4. UUDEN OSASTON ALOITUS..... 10 4.1. Tilat.... 12 4.2. Henkilökunta..13 4.3. Asiakastiedon kerääminen.....13 EU-rahoituksen hakeminen........15 5. OSASTON TYÖSKENTELYSTÄ.. 15 5.1. Perhetyö osastolla.. 16 5.2. Yhteistyökumppanit.19 5.3. Seuranta toimivuudesta.. 20 5.4. Toiminnan arviointia... 23 5.5. Tapauskertomus..........27 6. YHTEENVETO 31 LÄHTEET LIITTEET Liite 1a,b. Tulokaavake Liite 2. Perhetapaamiskaavake1 Liite 3. Perhetapaamiskaavake2 Liite 4. Asiakaspalaute ja loppuarviointikaavake Liite 5A,B. Kuvia alueelta ja osastolta (a, b, c, d, e, f, g)
1. JOHDANTO Olen valinnut opinnäytetyöni aiheeksi Paasikiven nuorisokylän alueelle perustetun perhetukiyksikön kehittämisprojektin esittelyn. Olen itse ollut suunnitteluvaiheesta lähtien yhtenä osaston työntekijöistä suunnittelemassa uuden osaston toimintamuotoa, miettimässä sen toiminta-ajatusta ja kehittämässä niitä työskentelytapoja, joita osastomme käyttää. Teemme ennaltaehkäisevää työtä huostaanottojen estämiseksi. Projektimme on yhden vuoden mittainen kokeilu, jonka tarkoituksena on selvittää tämänkaltaisen osaston tarve alueellamme. Tarjoamme lastensuojelullisin perustein vastaanotto-osastopaikkoja viidelle lapselle sekä perhepaikkaa yhdelle perheelle. Yksikkömme palvelee aluksi ainoastaan Keravan kaupungin tarpeita. Opinnäytetyössä kerron nuorisokylän alueen historiasta yleensä, lastensuojelutyön muuttumisesta vuosien myötä, uusista haasteista, joita lastensuojelutyölle asetetaan sekä kuvaan sitä prosessia, jossa koko työryhmämme on tiiviisti ollut keväästä 2000 aina osaston avaamiseen lokakuussa 2000, toiminnan aloittamista ja esitän lyhyen seurannan ja arvioinnin osaston toiminnasta. Suunnittelin uuden osaston työn kehittämiseen kaavakkeet, jotka palvelevat koko yksikköä, sekä vastaanottopuolta että perhepuolta. Esittelen kaavakkeet työssäni ja laitan ne liitteeksi. Kuvaan esimerkkinä osaston työstä yhden asiakastapauksen, joka osaston lyhyen toiminta-ajan kuluessa on jo saatu päätökseen.
2. LASTENSUOJELU Lapsella on oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä etusija erityiseen suojeluun. Lastensuojelun tarkoituksena on turvata nämä oikeudet vaikuttamalla yleisiin kasvuoloihin, tukemalla huoltajia lasten kasvatuksessa sekä toteuttamalla perhe- ja yksilökohtaista lastensuojelua. (Lastensuojelulaki 1983/683 1 ja 2.) "Tavoitteena on, että lapsi saa kaikissa olosuhteissa sellaisen huollon kuin laissa (361/83) on säädetty lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta : Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata lapsen myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä." (Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (1983/361)1.) Perhe- ja yksilökohtaista lastensuojelua ovat erilaiset avohuollon tukitoimet, huostaanotto ja sijaishuolto sekä jälkihuolto. (Muuri 1993, 20.) Perheitä tukevaa ja ongelmia ehkäisevää työtä tulisi tehdä nykyistä enemmän lasten ja perheiden syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Palvelujärjestelmän tulisi osoittaa jämäkämpää suhtautumista ongelmaperheiden tilanteisiin. Kun esimerkiksi koulusta otetaan yhteyttä sosiaalitoimeen ja ollaan huolissaan lapsen perhetilanteesta, tulisi välittömästi ottaa yhteyttä kotiin ja pyrkiä selvittämään tilanne. Jos perheen omat voimavarat on lopussa, apua voisi saada perheen muusta sosiaalisesta verkostosta, sukulaisilta, vertaisryhmistä sekä perheleireistä ja täten tukea vanhempia lasten kasvatuksessa. Kriisiperheitä tulisi saada Keravalle perhetukiyksikön lisäksi vastaamaan lastensuojelun tarpeisiin. Nämä perheet olisivat aina valmiudessa vastaanottamassa väliaikaisesti lapsia kriisin kohdatessa. Koen, että vanhemmilla on liian suuri valta valita ottaako se tarjotun avun vastaan vai ei. Varhaisella puuttumisella estetään kuitenkin lisäongelmien kerääntyminen. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu oleellisesti perheen ongelmien piilottelu: Meidän perheen asiat ei kuulu muille.
Perheitä tulisi velvoittaa ottamaan tarjottu apu vastaan. Huumeäitien pakkohoitoon ohjaamisen problematiikka on yksi puhuttavimmista ongelmista tällä hetkellä. Yhdysvalloissa, Teksasin osavaltiossa annetaan lastensuojeluperheissä yksi vuosi aikaa, jolloin vanhemman on osoitettava halunsa muuttaa elämäntilannettaan siten, että pystyy lapsistaan huolehtimaan. Hänen täytyy sitoutua hoitamaan päihdeongelmaansa ja hankkiuduttava ehdottomasti hoitoon. Hänen on myös osallistuttava perhekouluun, jossa tuetaan vanhemmuutta, annetaan tietoa sekä lapsen kehitykseen että kasvuun liittyvistä asioista. Koulu toimii vertaisryhmätyöskentelynä jossa lapset ovat mukana. Koulutusta antavat sosiaalityöntekijät, jotka ovat saaneet erityiskoulutusta perhekoulun pitoon. Tämän vuoden aikana vanhemmalle annetaan kaksi mahdollisuutta. Jos hän ei sitoudu hoitoon vanhempi menettää huoltajuuden lopullisesti. Lapsi sijoitetaan perheeseen, joka on mahdollisimman lähellä lapsen tuttua elinympäristöä, jotta huoltajuuden muutos traumatisoisi mahdollisimman vähän lasta. Perusteluna näin kovaan puuttumiseen perheen elämään pidetään sitä, että yksi vuosi on äärettömän pitkä aika lapsen elämässä ja lapsella on oikeus turvalliseen ja tasapainoiseen elämään.(junnila 2000) 2.1. Avohuollon tukitoimet Kun vanhemmat eivät pysty vastaamaan lasten hyvinvoinnista, niin Suomen lastensuojelulaki asettaa kaksi kynnystä toimenpiteisiin ryhtymiselle. Avohuollon tukitoimiin ryhtyminen edellyttää, että ilman tukitoimia lapsen kehitys vaarantuu. Avohuollon tukitoimia ovat taloudellinen tuki, asumisolojen järjestäminen, tukihenkilötoiminta, terapiapalvelut, loma- ja virkistyspalvelut, koulunkäynnin, ammatin- ja asunnonhankinnan sekä harrastustoiminnan tukeminen tai muu lapsen henkilökohtainen tukeminen. Lastensuojelun kohteena olevalla perheellä on 1.7.1990 alkaen ollut subjektiivinen oikeus kunnan järjestämään asuntoon silloin, kun lastensuojelun tarve johtuu pääasiassa asunnon puuttumisesta tai puutteellisesta asumisesta. Vastaava oikeus tukiasumiseen on ollut lastensuojelun piirissä olevilla nuorilla 1.1.1993 alkaen. Tässä mainittuja avohuollon tukitoimia järjestetään myös jälkihuoltona. (Muuri 1993, 17-18.)
Sijaishuollon päättymisen jälkeen sosiaalilautakunnan on aina järjestettävä lapselle tai nuorelle jälkihuolto. Jälkihuollon toimet ovat samoja kuin avohuollon tukitoimet kuten asunnon, toimeentulon ja koulutuksen järjestäminen huostaanoton päätymisestä alkaen nuoren henkilön 21 ikävuoteen asti. (Muuri 1993,16.) 2.2. Huostaanotto Huostaanotto koetaan usein raskaimmaksi ja viimesijaisimmaksi lastensuojelun toimeksi. Lastensuojelun 9 :n mukaan siihen on kuitenkin ryhdyttävä viivytyksettä silloin, kun se on tarpeen ja se on lapsen edun mukaista.(muuri 1993, 13.) Sosiaalilautakunnan on otettava lapsi huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kodin olosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä. (Lastensuojelulaki 1983/683 16 ) Kun lapsi on otettu sosiaalilautakunnan huostaan, sosiaalilautakunnalla on huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja muusta huolenpidosta sekä olinpaikasta. Sosiaalilautakunnan tulee kuitenkin pyrkiä yhteistoimintaan lapsen vanhempien ja muiden huoltajien kanssa.(lastensuojelulaki 1983/683 19.) Huostaanotto herättää väistämättä vahvoja tunteita, sillä siinä on usein kysymys eri osapuolten etujen ja näkökulmien jännitteistä. On koskettavia kuvauksia vanhemmista, jotka kokevat menettäneensä lapsensa viranomaisille. On myös lapsia, jotka kertovat selvinneensä ainoastaan huostaanoton ansiosta. Eräs huostaanoton kokenut on kuvannut tunteitaan seuraavasti: Huostaanotto on järkyttävä, repivä, kauhea ja silti välttämätön asia. On hirvittävää joutua revityksi pois äitinsä (isänsä) luota. On hirvittävää joutua haluamaan sitä On hirvittävää joutua soittamaan poliisille, jotta nämä veisivät minun äitini pois Huostaanotettu lapsi on joutunut moneen
kertaan kohtaamaan tilanteista vaikeimman: hän joutuu kieltämään omat vanhempansa kolmasti ja useamminkin. Tästä aiheutuva syyllisyys ja toisaalta häpeä ovat sen kokoluokan asioita, että jos ne ylipäätään jaksaa havaita, on juuri ja juuri mahdollista, että niitä sitten vielä jaksaa ajatella. Jonkun pitäisi osoittaa lapselle, että hän ei ole syyllinen. lapsella on oikeus pelastaa itsensä olemalla pois kotoa. Tähän tarvittaisiin tukevaa hoitoa. Huostaanotto on puuttumista lapsen ja perheen itsemääräämisoikeuteen, ja siten se on myös oikeusturvakysymys sekä lapsen, hänen perheensä että työntekijöiden kannalta. Huostaanottomenettelyä säätelee lastensuojelulaki. (Taskinen 1999, 3.) Suomalaisessa lastensuojelussa on vuoden 1984 lastensuojelulain voimassaolon aikana haluttu korostaa avohuollon toimenpiteiden ensisijaisuutta. Niin ollen on pidetty tärkeänä etsiä uudenlaista suhdetta laitoshuoltoon, jotta pitkien laitossijoitusten mahdolliset psyykkiset haitat vähenisivät. Tästä yleislinjasta poiketen Törrönen kysyy eivätkö laitossijoitus ja lapsen etu todellakaan voisi kohdata toisiaan. Tällä keskustelulla halutaan virittää keskustelua, onko perusteltua korvata laitoshoito niin kertakaikkisesti muilla toimenpiteillä kuin tämän ajan henki tuntuu edellyttävän. (Törrönen 1994, 41.) Kenenkään edun mukaista ei ole lasten pallottelu kodin ja lastenkodin välillä useamman kerran lapsuuden aikana. Jokainen uusi sijoitus vaurioittaa lasta. Lastenkoti on useissa tapauksissa ainoa vaihtoehto. Tulisi nähdä myös lastenkodin mahdollisuudet tarjota lapselle turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lastenkodin tekemän perhetyön arvo läheisten ihmissuhteiden säilymiselle. 2.3. Sijaishuolto Lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle voidaan järjestää joko avohuollon tukitoimenpiteenä tai huostaanottoon perustuen. Lapsen sijoitus perhehoitoon tai laitoshuoltoon on ollut mahdollista ilman huostaanottoa ns. avohuollon tukitoimenpiteenä vuodesta 1984 lähtien. Kysymys on tällöin väliaikaisesta sijoituksesta lapsen
kasvatuksen tukemiseksi tai lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden huoltajien kuntouttamiseksi. (Muuri 1993, 12.) Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten kokonaismäärä on kasvanut koko 1990-luvun. Vuoden 1998 aikana oli yli 12.000 lasta ja nuorta sijoitettuna kodin ulkopuolelle. (Uusitalo, Parpo ja Hakkarainen 2000, 63.) Kun lapsi on sijaishuollon tarpeessa on hänelle löydettävä sellainen sijaishuoltopaikka, joka parhaiten pystyy vastaamaan juuri hänen tarpeisiinsa. Sopivan hoitopaikan valintaan vaikuttaa vanhempien rooli sijoituksen aikana: pystyvätkö vanhemmat hoitamaan tunne- ja kiintymyssuhdetta lapseen vai onko se hoitopaikan tehtävä? Sijaishuoltotyyppi (esimerkiksi lastenkoti, perhekoti, koulukoti) riippuu lisäksi lapsen iästä, yhteydenpidosta vanhempiin, koulunkäyntiin liittyvistä asioista ja terveydenhuollollisista tarpeista. (Mikkola 1997,26.) 3. PAASIKIVEN NUORISOKYLÄ Paasikiven nuorisokylä on toiminut 60 vuotta. Lastenkotia, joka sijaitsee kauniissa puistomaisessa kartanoympäristössä Keravalla (liite 5A a), ylläpitää Paasikiven Nuorisokylän säätiö. Toiminnan on aloittanut Kristillisten orpokotien kannatusyhdistys ry, joka perustettiin 1940. Lastenkoti tarjosi kodin sotaorvoille. Tällöin lastenkoti sijaitsi Puistolassa ja oli nimeltään Päivölä. Vuonna 1947 Päivölä siirtyi Mäntsälän Purolaan. 24.6.1954 tapahtui suuri muutos Päivölän toiminnassa. Silloin muutettiin Keravalle, presidentti Paasikiven entisen Jukolan tilan alueelle. Lapsia oli tällöin 24. Muutamaa vuotta myöhemmin aloitettiin toiminta pienemmissä ryhmissä ja perustettiin eri kotikuntia. Vuonna 1970 Kristillisten orpokotien yhdistys ry muutettiin Paasikiven nuorisokylän säätiöksi ja Lastenkoti Päivölä Paasikiven nuorisokyläksi. Siitä lähtien lastenkoti on tarjonnut pitkäaikaishoitoa huostaanotetuille lapsille. (Paasikiven nuorisokylän esite v.1990) Paasikiven Nuorisokylän lastenkoti tuottaa kunnille niiden tarvitsemia sijaishoitopalveluja ja toteuttaa siihen liittyvää kasvatustoimintaa. Toiminnan tarkoituksena on kristillisiin elämänarvoihin pohjautuen tarjota lapsille ja nuorille mahdollisimman hyvät
lähtökohdat itsenäiseen selviytymiseen omassa elämässään ja ympäröivässä yhteisössä. Lastenkotialueella on kolme eri yksikköä, joita kutsutaan kotikunniksi. Kotikunta tarjoaa ensisijaisesti pitkäaikaista, lapsen tarpeita vastaavaa hoitoa, joka turvaa lapsen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen ja hyvinvoinnin. Tähän pyritään yhteistyössä lapsen vanhempien, koulun ja sosiaalitoimen kanssa. Hoito sisältää perushoidon, omahoitajan, tarvittaessa erikoishoitoja sekä harrastusmahdollisuudet. Se tukee mahdollisuuksien mukaan lapsen ja lapsen oman perheen välistä suhdetta, lapsen koulunkäyntiä, ammattiin valmistautumista ja työelämään sijoittumista sekä suhteen kotiin vielä itsenäistymisen jälkeen. (Paasikiven Nuorisokylän säätiön toimintasuunnitelma 2000-2004) 3.1. Nuorisokylän kehittämishaasteita Vuosi 2000 osoittautui muutoksen ajaksi lastenkodin toiminnassa. Alueella toimii kolme kotikuntaa, joissa kussakin asustaa viidestä kahdeksaan lasta. Tavoitteena on kuuden lapsen osastot. Alueen yhtä taloa asuttaa kehitysvammaisten yksikkö toisessa päässä ja autististen nuorten miesten yksikkö toista päätä. Viimeksi mainittu yksikkö oli vuokralla alueellamme ja se muutti uusiin tiloihin syksyllä 2000. Alueella on sijainnut myös itsenäistyvien nuorten yksikköjä sekä ns. turvakoti, joka oli yhden kotikunnan alaisuudessa. Siihen ei ollut resurssoitu ylimääräistä henkilökuntaa. Yhteiskunnallisen tilanteen muuttuminen lamavuosien tuoman suurtyöttömyyden myötä on aiheuttanut perheiden syrjäytymistä. Välinpitämättömyys, vanhemmuuden taitojen puute ja vastuun kantamisen pakoilu ovat monen perheen arkipäivää. Usko omaan selviytymiseen on heikko. Usean vuoden ajan on talon toimintaa kehitetty vastaamaan tämän päivän tarpeita. Lapset ja nuoret tulevat lastenkotiin yhä ongelmaisimpina ja lyhyemmäksi aikaa. Keravan kaupungin ja Paasikiven nuorisokylän yhteistyössä mietittiin, miten pystyä puuttumaan asioihin jo ennen mahdollista huostaanottoa. Mietittiin toimintamuotoa, joka soveltuisi alueen muuhun toimintaan. Nähtiin tärkeäksi ottaa perhetyömuoto käyttöön entistä voimakkaammin, jolloin pystyttäisiin yhdistämään ammatillinen osaaminen ja vanhempien voimavarojen käyttöönotto lapsen hyväksi.
3.2 Laatuajattelu sosiaalityössä Sosiaalihuollossa käydään nykyään intensiivistä keskustelua toiminnan evaluoinnista ja laadun kehittämisestä. Lastensuojelutyön kehittäminen asettaa myös suuria vaatimuksia perheiden ja lasten tilanteen seuraamiselle, ammatillisen työn dokumentoinnille ja työn vaikutuksien selvittämiselle. Lastensuojelutyön vaikutuksia on seurattava systemaattisesti ja pitkäjänteisesti, esimerkiksi mitä muutoksia lapsen ja perheen tilanteessa saadaan aikaan samoin kuin on arvioitava asetettujen tavoitteiden toteutumista ja eri työmuotoja. (Rostila ja Mäntysaari 1997, 2.) Laatutyöskentelyyn yhdistetään käsitteet mittaaminen ja standardit. Sijaishuollossa ei kuitenkaan voi olla standardipalveluja, koska hoidon lähtökohtana ovat kunkin lapsen yksilölliset tarpeet. Mittaamisen sijasta puhutaan hoitoyksikön rakenteen, hoitoprosessin ja tulosten arvioinnista sekä erilaisista arviointitavoista. Arviointia tehdään sijaishuollossa ennen sijoitusta, sijoituksen aikana ja sijoituksen päättyessä. Arviointi voi olla työyhteisön omaa arviointityöskentelyä tai asiakkaan kanssa yhdessä tehtyä arviointia tai pelkästään asiakkaan suorittamaa arviointia. (Mikkola 1997, 19.) Osastollamme arvioidaan oman työn onnistumista sekä työntekijän itsensä, että asiakkaan silmin nähtynä. Arvioinnin kohteena ovat asetettujen tavoitteiden toteutuminen sekä yhteistyön sujuminen. Arvioinnin helpottamiseksi käytetään asiakaspalaute ja loppuarviointi lomaketta johon palaan luvussa 4.3. Asiakaslähtöisyys on entistä hyväksytympi julkisten ja yksityisten palvelujen kehittämistavoite. Asiakaslähtöisesti toimittaessa asiakkaan ja ammattilaisen välille syntyy aitoa, tasa-arvoista, kahdensuuntaista vaikuttamista ja vuoropuhelua. (Sosiaalija terveydenhuollon laadunhallinta 2000-luvulle 1999, 11.) Paasikiven nuorisokylässä laadunhallintaan on perehdytty vuoden 2000 aikana useampana koulutuspäivänä. Koulutus on sisältänyt myös itsenäisesti tehtäviä harjoituksia, joita on purettu seuraavana koulutuspäivänä. Asia on siten koko ajan työstettävänä koulutuspäivien välissäkin. Koulutusta on antanut Pirjo Mikkola Stakesista. Laadunhallinta edellyttää jatkuvaa työskentelyä asiakaslähtöisemmän työskentelytavan saavuttamiseksi. Se vaatii uudenlaista suuntautumista johdolta ja
työntekijöiltä, sekä johdolta johtamistapaa, joka perustuu ihmisten osallistumiseen, yhteistyökumppanuuteen ja jatkuvaan laadun parantamiseen. 3.2. Uusi toimintatapa Parin viime vuoden aikana on johdon ja muutamien työntekijöiden ajatuksista noussut esille ajatus uuden yksikön perustamisesta alueelle. Laatukeskustelu osaltaan vauhditti suunnittelua ja osasto on osa laatutyöskentelyprosessia. Aluksi puhuttiin kriisiyksiköstä, joka hyvin nopeasti muuttui nimeltään perhetukiyksiköksi. Osaston ajateltiin osaltaan helpottavan myös pitkäaikaisosastojen toimintaa. Uudet lapset tulisivat aina vastaanotto-osaston kautta. Lapset siirtyisivät vasta perhetukiyksikössä tehtävän kartoituksen jälkeen osastoille, jos sijoitus takaisin kotiin ei onnistuisi tai lapselle ei mahdollistuisi perhesijoitusta. Jo syksyllä 1999 laitettiin hakuun työpaikat uudelle osastolle. Uudet työntekijät valittiin ennen joulua 1999 säätiön hallituksen kokouksessa ja toiminta ajateltiin aloitettavan ainakin jossain muodossa keväällä 2000. Keravan kaupunki oli alullepanijana työstettäessä uuden osaston toimintaa. Keravalla laitossijoituksissa on tapahtunut jyrkkä lisäys vuodesta 1996. Keravan sosiaalitoimen lastensuojelupäivillä 5.4.2000 uuden osastomme haasteiksi ja asiakaskunnaksi kirjattiin erilaisia perheitä seuraavasti: perheväkivallan uhrit, jolloin avun meiltä saisivat joko kokonaisuutena väkivallan uhriksi joutuneet äiti tai isä ja lapset tai äidin tai isän niin halutessa ainoastaan lapset, psyykkisesti heikoilla olevat äidit sekä avioeron tai parinsuhteen loppumisen jälkeen tai muuten vain ilman omaa tukiverkostoa olevat äidit lapsineen. Nykyaikana uusavuttomat perheet, jotka eivät kykene selviämään elämän arjesta ilman apua ovat yksi merkittävä haaste sosiaalityölle. Jo lastensuojelun piirissä olevat perheet ovat se asiakaskunta jonka kanssa osastomme tulisi työskentelemään. Avioeroperheissä usein ongelmia tuottaa lasten ja pois kotoa muuttaneen vanhemman tapaamiset. Joissain tapauksissa oikeuden päätös edellyttää valvottuja tapaamisia, jolloin me voimme tarjota tapaamiselle puitteet ja henkilökunnan. Äkillisen muun syyn kuin perheväkivaltatapauksen vuoksi kriisissä olevat lapset voivat saada meiltä väliaikaisesti apua avohuollon tukitoimenpiteenä. Näitä tapauksia saattaa olla
yksinhuoltajaäidin tai isän sairastuminen fyysisesti tai psyykkisesti ja heidän joutuessaan sairaalahoitoon. Kiireellisesti huostaanotetut lapset ovat myös meidän asiakaskuntaamme samoin kuin murrosikäisistä ne nuoret, joilla on niin suuria konfliktitilanteita kotona, että tarvitsevat ulkopuolista apua tilanteeseen. Syynä osastolle sijoittamiseen nähdään perheiden kasvatusvaikeudet, päihdeongelmat sekä huostaanoton arviointi. Uuden osaston toimintatapoja mietittäessä pidettiin tärkeänä, että lapsi tulisi ensin yksin osastolle hoitoon siksi aikaa kun lasta hoitava vanhempi on omassa esimerkiksi katkaisu-, mielenterveys- tms. hoidossa. Vanhemman hoitojakson jälkeen hänellä olisi mahdollisuus siirtyä yhdessä lapsensa tai lastensa kanssa perhepuolelle. Osastomme hoitaisi perheen kotiuttamisen perheosastojakson jälkeen ja olisi mukana jälkihoitotyössä yhdessä sosiaaliviranomaisen kanssa. Aluksi työskentely olisi tiivistä perheen kanssa, vähintään yksi - kaksi kertaa viikossa. Neuvottelut terapiatarpeesta käydään perhekohtaisesti Keravan sosiaaliviranomaisten kanssa. Työntekijöitä osastolle mietittäessä pidettiin tärkeänä riittävän henkilökunnan sekä osa-aikaisen psykologin palkkaaminen. Työvälineeksi ehdotettiin huoltosuunnitelmaa, jonka myös vanhempi allekirjoittaisi. Huoltosuunnitelma tehtäisiin kirjallisesti ja se raamittaisi työtä jatkossa, jolloin työ ei olisi ylimalkaista. 4. UUDEN OSASTON ALOITUS Perhetukiyksikkö sijaitsee Keravalla, Paasikiven nuorisokylässä. Yksikkö toimii vastaanotto-osastona lapsille sekä tuottaa perhekuntoutuspalveluja kriisitilanteissa oleville perheille. Pitkäjänteinen perheille annettu tuki jatkuu hoitojakson jälkeen perhetyönä yhdessä sijoittajakunnan sosiaali- ja perhetyöntekijöiden kanssa. Moniammatillinen henkilökunta tarjoaa laadukasta, yksilöllisesti ja kokonaisvaltaisesti suunniteltua apua kriisitilanteissa oleville perheille. Osastomme on itsenäisesti toimiva yksikkö, jonka hallinto ja johto on kartanossa, Paasikiven nuorisokylän johtajan ollessa esimiehemme. Meillä on oma budjetti, jonka
puitteissa toimimme ja olemme tulosvastuullisia. Budjetti on laskettu muusta lastenkodin budjetista erikseen suhteutettuna hoitopaikoista saataviin tuloihin. Osastomme työskentelee vähän eri menetelmin kuin muut osastot. Asiaan palaan luvussa 5.1. Perhetyön mahdollisuuksiin olemme tiiminä sitoutuneet. Osastomme työskentelyaika asiakkaan kanssa on myös rajallinen. Perhepuolella se tarkoittaa puolen vuoden maksimiaikaa, jolloin voidaan jo arvioida perheen selviytymistä avopuolella. Tuki tulee tällöin asiakkaan kotiin ja työskentelemme Keravan sosiaalitoimen sekä Keravan perhetyön kanssa yhdessä. Vastaanottopuolella lapsen osastollamme oloajaksi on kaavailtu myös puolta vuotta, maksimissaan vuosi, jona aikana jo ollaan kyetty kartoittamaan lapsen tilanne ja nähdään onko lapsella mahdollisuutta palata kotiinsa vai aloitetaanko sijaishuollon järjestäminen. Ennen toiminnan aloittamista tuli toimittaa lääninhallitukselle hakemus yksityisen sosiaalipalvelutoiminnan aloittamisesta, palvelu- sekä toimintasuunnitelma. Myös pelastus- ja palosuunnitelmat tuli tehdä. Ennen osaston avaamista läänin sosiaalitarkastaja Kristiina Hehku tarkasti osaston. Perhetukiyksikkömme aloitti toimintansa 16.10.2000. Osastolle tulevat työntekijät olivat toisilleen tuttuja, mutta harvat meistä olivat työskennelleet aikaisemmin yhdessä. Ikäjakaumamme on suuri ja ammattitaustamme hyvin erilainen. Yhdistävänä tekijänä meillä oli palava into aloittaa uuden osaston suunnittelu. Kokoonnuimme työtiimimme kanssa säännöllisesti useita kertoja aluksi tutustuen toisiimme ja samalla pohtien millaisen osaston haluamme; mitkä ovat ne rajoitukset ja mikä on se laajuus, jonka puitteissa toiminta tulee tapahtumaan. Keravan sosiaalivirasto oli useissa osaston aloittamista koskevissa palavereissa mukana. Koska Keravalla ei ole omaa lastenkotia, kaupunki käyttää Paasikiven nuorisokylän palveluja hyväkseen. Osastollamme on varattuna kuusi paikkaa keravalaisten tarpeisiin. Toiminnallemme anottiin EU-rahoitusta, mutta päätös tuli kielteisenä. Seuraavan kerran hakemus laitetaan vireille keväällä 2001, lisättynä niillä tiedoilla, jotka aiemmasta hakemuksesta puuttuivat. Tiedon uuden hakemuksen menestyksestä saamme syksyllä 2001.
Osaston perustamista varten saimme alueellamme vuokralla olleen autististen nuorten miesten osaston tilat heidän muutettua muualle. Tilat olivat heidän jälkeensä tyhjät. Huoneet remontoitiin, laitettiin uusi keittiö ja kylpyhuone. Remontoinnissa otettiin huomioon perheasunnon tarpeet ja yksityisyys. Tilat saimme kalustaa mieleiseksemme ja uusia koneita ja laitteita sekä perhe-, että vastaanottopuolelle saimme riittävästi. Ongelmia tuotti melko tavalla se, että jokaisen oli huolehdittava työvuoroistaan entisellä osastollaan ja uuden osaston suunnittelu ja toteutus vei paljon aikaa. Kalustuksen miettiminen ja huonekalujen osto sekä astioiden ja liinavaatteiden hankinta oli mukavaa, mutta raskasta ja aikaa vievää puuhaa. Halusimme että tilamme olisivat esteettisesti kauniit ja kodikkaat, asian merkitystä hoidollisesti ei tulisi aliarvioida. Tilojen siivous remontin jälkeen jäi osittain meidän harteille. Osastolla oli alkuun neljä vastaanotto-osastopaikkaa ja kaksi perhepaikkaa. Osaston avauduttua siihen muutti kuusi lasta ja perhepaikalle äiti vauvansa kanssa. Pian kuitenkin todettiin, että perhetiloihin on mahdotonta sijoittaa kahta pientäkään perhettä, joten tällä hetkellä osastomme tarjoaa puitteet viidelle vastaanotto-osastolapselle ja yhdelle perheelle. Tosin tällä hetkellä perhepuolemme ollessa tyhjä, meillä tilapäisesti on yhdeksän lasta osastolla kun hyödynnämme perhepuolen tilat myös. Tilanne on vain väliaikainen. 4.1. Tilat Osastomme sijoittuu puukiinteistön toiseen puoleen ja se on kaksikerroksinen.(liite 5A b) Perhepuolella on oma sisäänkäyntinsä. Eteisen kautta pääsee parvekkeelle, jossa on mahdollista nukuttaa vauvaa. Huoneistoon kuuluu yksi makuuhuone (liite 5A c), keittiö, jossa myös nukkumismahdollisuus sekä kylpyhuone. Perhepuoli on erotettu sekä ylhäältä että alhaalta vastaanottoyksiköstä ovilla. Alakerran väliovi pidetään öisin lukitsemattomana. Portaat vievät yläkertaan, josta pääsy myös vastaanottopuolelle. Molemmat ovet pidetään päivisin lukittuina, jotta perheelle taattaisiin yksityisyys ja samoin myös lastenpuolelle. Tiedämme milloin perhepuolen asukkaat ovat vastaanottoosaston puolella, heidän jouduttua koputtamaan oveen, päästäkseen vastaanotto-osaston puolelle. Osastot ovat erilliset, mutta henkilökunta on molemmille osastoille sama.
Vastaanottopuolella on myös oma sisäänkäyntinsä. Eteisen kautta päästään makuuhuoneisiin (liite 5A d) joita on kolme. Alakerrassa sijaitsee myös vastaanottopuolen kylpyhuone. Eteisestä menevät portaat yläkertaan, jossa sijaitsee keittiö (liite 5A e), olohuone-oleskelutila (liite 5B f, g), ruokailutila, päivystyshuone, wc sekä säilytystilat ja parveke. 4.2. Henkilökunta Henkilökuntamme koostuu kuudesta kokopäiväisestä ja kahdesta tuntityöntekijästä. Kaksi meistä on sosiaalikasvattajia, kaksi nuorisotyönohjaajia, yksi sosiaaliohjaaja, yksi opistoasteen nuorisotyön tutkinnon suorittanut, yksi sairaanhoitaja (psykiatriaan erikoistunut) ja yksi lastenhoitaja. Useilla on lisäkoulutuksena perhetyön koulutus, joka on suuntautunut ratkaisu- ja voimavarakeskeiseen työskentelymenetelmään. Koulutusta on hankittu myös päihde- ja mielenterveysongelmien hoitoon. Kaksi työntekijöistämme suorittaa samanaikaisesti työn kanssa sosionomin tutkintoa. Koulutusta tätä osastoa varten olemme henkilökunnallemme hankkineet seuraavasti: perhetukikoulutuspäivät Hämeenlinnassa 19-20.10.2000, Keravan kaupungin koulutus läheisneuvonpidosta marraskuussa 2000 ja Stakesin huostaanottoprojektin juhlaseminaari Helsingissä 23.1.2001. Työnohjausta saamme kerran kolmessa viikossa aina kolme tuntia kerrallaan. Työnohjaajanamme toimii Osuuskunta Toivosta Mikko Makkonen. 4.3. Asiakastiedon kerääminen Asiakastietojen kerääminen ja dokumentointi on ollut aikaisemmin epämääräistä. Toiminnan kehittämiseksi halusimme luoda uudet lomakkeet toisaalta työskentelyn helpottamiseksi ja toisaalta asiakkaiden ja henkilökunnan yhteiseksi työvälineeksi. Lomakkeista annetaan aina kopiot myös asiakkaalle, jotta hän voi myöhemmin
kotonaan tarkistaa ja palauttaa mieleensä mistä olemme tapaamisissa keskustelleet. Tapaamiset voivat ainakin aluksi ovat asiakkaillemme vaikeita ja asioiden tarkastelu myöhemmin omassa rauhassa on varmasti monelle tärkeää. Lomakkeiden luominen liittyi alueellamme tehtävään laatutyöskentelyyn ja dokumentoinnin selventämiseen. Pyrin saamaan lomakkeille tarvittavat asiat mahdollisimman lyhyesti ja selvästi, jotta niistä tiedon uudelleen esiin hakeminen olisi helppoa. Opimme uuden tavan dokumentoida asioita ja toisaalta lomakkeet helpottavat tavoitteiden toteutumisen seuraamista. Lomakkeet suunnittelin siten, että ne palvelisivat sekä yksikön perhe- että vastaanottopuolta. Niillä tulisi näkyä kaikki se tieto miltä lähteä työstämään asioita eteenpäin. Ensimmäinen kaavake on tulolomake (liite 1), jossa jo merkitään paperille ne tavoitteet, johon pyritään jakson aikana. Siihen kirjataan henkilötietojen lisäksi mikä on tulon syy ja perheen tilanne. Asiakkaan lähettäneen viranomaistahon tiedot ja meillä hänen kanssaan työskentelevä työpari. Asiakas sekä työntekijäpari allekirjoittavat paperin sitoumuksen merkiksi. Tulolomake, joka numeroidaan palvelee myös tilastointia. Toinen ja kolmas lomake ovat perhetapaamislomakkeita (liite 2 ja 3). Näissä tärkeänä näin merkitä sen, mikä on tapaamisten minimilukumäärä niin meillä työntekijöillä on vastuuna toteuttaa vähintään se määrä. Ensimmäiseen näistä lomakkeista kerätään tiedot aikaisemmin saaduista palveluista, mitä tukea niistä on ollut ja mikä silloin tilanteen paranemiseen auttoi. Jälkimmäisessä lomakkeessa tarkistellaan tavoitteiden toteutumista sekä mietitään jatkotavoitteita. Viimeinen lomake on asiakaspalaute ja loppuarviointi (liite 4), johon merkitään työskentelyn alkamis- ja päättymispäivämäärien lisäksi jälleen arvio tavoitteista mihin on päästy. Siinä kysytään perheeltä yhteistyön sujumista, myös sitä miten hän kokee tilanteensa tällä hetkellä ja oman pärjäämisensä. Tällä viimeisellä lomakkeella on suuri merkitys kun arvioimme ja kehitämme omaa työtämme asiakkaittemme parhaaksi. Kaikkiin lomakkeisiin olen halunnut sisällyttää allekirjoituksen sekä asiakkaalta että työntekijältä. Se vahvistaa tunnetta, että on tehty jonkinlainen sitova sopimus kahden osapuolen välillä, yritämme tehdä yhdessä parhaamme hänen tilanteensa parantamiseksi.
Lomakkeet ovat nyt ensiasussaan - käytössä vasta havaitaan miten ne toimivat, mitä puutteita niissä on ja miten niitä tulisi kehittää jotta ne palvelisivat parhaiten sekä asiakkaita että työntekijöitä. 4.4. EU-rahoituksen hakeminen Daphne ohjelmaan liittyvä EU-hakemus laitettiin vireille keväällä 2000. Hanke oli monen eri kunnan yhteinen. Rahaa haettiin kolmen vuoden mittaiseen projektiin, johon sisältyi useampi eri projekti. Yksi näistä projekteista oli Paasikiven nuorisokylän kriisiyksikkö. Päätöksen asiasta saimme loka-marraskuun vaihteessa. Päätös tuli kielteisenä. Hakemuksesta ei saanut sen käsittelyaikana kysellä mitään väliaikatietoja. Hakemuksessa ilmeni puutteita sen osalta, että hankkeeseen mukaan lähteviltä kunnilta ja kaupungeilta ei ollut riittävästi kirjallista materiaalia sitoutumisesta asiaan. Hakemus laitetaan vaadituilla selvityksillä lisättynä ja muutenkin paranneltuna vireille uudelleen keväällä 2001 ja päätös asiasta saadaan loppuvuodesta. Osastomme aloitettiin EUhankkeen kariutumisesta huolimatta. Kustannuksista vastaavat Keravan kaupunki ja Paasikiven nuorisokylä. 5. OSASTON TYÖSKENTELYSTÄ Perhetyöstä on viime vuosina tullut kaikkien tuntema luonnollinen työskentelytapa sosiaalihuollon lastensuojelutyössä. Perhekeskeinen ideologia on kokonaisvaltaista. Perhetyön käytännöt ovat moninaisia ja lastensuojelun perhetyön ympärillä toimii monenlaisia eri toimintamuotoja. Perhetyön käytännöt ovat siis hyvin kirjavia. Käsitteitä on käytössä lukematon määrä: on ohjaavaa perhetyötä, avohuollollista perhetyötä, avotyötä, toiminnallista avotyötä, tehostettua perhetyötä, perhetukityötä ja perheen yhdistettyä hoitoa. Tutkimusta ja arviointia perhetyöstä on kuitenkin melko vähän ja kun puhutaan perhetyöstä, se sanana ei kuitenkaan kerro, mitä sillä todella tarkoitetaan, mitä perheissä tuetaan ja millaisiin arvioihin se perustuu. (Perhetyön ilo ja hämmennys, Stakes 14/2000.)
5.1 Perhetyö osastolla Käytämme työssämme ratkaisukeskeistä työskentelytapaa, jossa uskotaan vakaasti asiakkaan voimaan ja kykyyn ratkaista itse ongelmansa. Asiakkaat itse tietävät ja haluavat sitä, mikä heille on hyväksi. (Berg-Miller 1994,14.) Ratkaisukeskeinen työskentelytapa edellyttää asiakasta kunnioittavaa asennetta ja tavoitteenasettelussa nähdään tärkeäksi, että tavoite on asiakkaan ei työntekijän. Siksi on tärkeää aina antaa ensimmäinen puheenvuoro tavoitteista keskusteltaessa asiakkaalle, koska aloitteentekijä vaikuttaa oleellisesti jatkokeskustelun luonteeseen. Kannustaminen, kehuminen ja rohkaisu ovat hyödyllisiä tapoja välittää ratkaisukeskeistä asennetta. Kannustimena voi käyttää sanoja, eleitä, hymyä ja katseita. Myönteistä suhtautumista osoittaa se, että on asiakkaan asioista kiinnostunut. (Sundman 1998) Ratkaisukeskeinen työmenetelmä on syntynyt käytännön työtä systemaattisesti arvioiden, ei teoreettisesta pohdinnoista. Ratkaisukeskeisyyden voi määritellä seuraavalla tavalla. Arkipäivän ongelmille asetetaan yksinkertainen tavoite. Tavoitteeseen etsitään sitten mukana olevien onnistumisista käytännön keinoja. Keinoja sitten kokeillaan ja arvioidaan. Pyritään keskittymään hyvän tulevaisuuden luomiseen, ei ongelmien ymmärtämiseen. Ratkaisukeskeisyyden kolme perusperiaatetta ovat, että älä yritä korjata toimivaa, vaan lisää sitä mikä toimii ja tee jotain muuta kuin sitä, mikä ei toimi. (Sundman 1998) Insoo Kim Berg tähdensi useaan kertaan esitelmöidessään Sibelius Akatemian auditoriossa 16-17.3.98 kiitoksen tärkeyttä vanhemmille. Aina kun he ovat onnistuneet jossain, tai heidän lapsensa ovat käyttäytyneet hyvin tulee muistaa kiittää vanhempia. Asiakkaalle on todella rohkaisevaa havaita, että heissä itsessään on kyky ratkaista ylivoimaiselta näyttävä ongelma. Asiakkaiden rohkaiseminen on kunnioittava tapa palauttaa ihmisarvo perheeseen. Kun vanhempia kohdellaan kunnioittaen ja asiallisesti, he pystyvät kohtelemaan lapsiaan samalla tavoin. (Berg 1991, 137.) Teemme työtä pareittain, oli sitten kohteena lapsi tai perhe. Tähän mennessä perhepuolella olevan pienperheen kanssa työskentely on saatu päätökseen. Siitä opimme, että etukäteistyötä on tehtävä melkoisesti, jotta arviointi perheen mahdollisesta
hyötymisestä osaston antamasta tuesta olisi selvillä. Tässä tapauksessa hyvin nopeasti kävi ilmeiseksi, ettei äiti lapsestaan pysty kantamaan vastuuta, hyvin huonosti edes itsestään ja hänen problematiikkansa oli niin monisyinen, ettei sellaista tukea ole olemassa, jotta lapselle voitaisiin taata turvallinen ja hänen kehityksensä huomioonottava lapsuus äitinsä hoitamana. Palaan asiaan myöhemmin tapauskertomuksessa (5.5). Vastaanotto-osastolla olevista lapsista kolmen kohdalla on työskentely miltei päätöksessä. Äidiltä, runsaan alkoholinkäytön vuoksi kiireellisesti huostaanotetut kolme lasta ovat oikeudenpäätöksellä siirtymässä kahdelle eri isälle asumaan ja huoltajuus tulee heille. Jatkossa työskennellään isien kanssa avopuolella jonkin aikaa, katsotaan miten lasten kotiutuminen heille sujuu ja huostaanotto puretaan vasta sitten. Äidin kanssa työskennellään myös ja pyritään olemaan hänen tukenaan hänen surutyössään lasten muutettua isälleen. Tavoite on saada lasten ja äidin tapaamiset onnistumaan. Tapaamiset järjestetään tiloissamme joka toinen viikonloppu. Kolmen muun pienen sisaruksen tilanne osastollamme on seuraava: äidillä on ollut vuosia kestänyt huumeongelma, jonka vuoksi lapset on otettu huostaan jo toista kertaa. Äiti on hakeutunut hoitoon, on motivoitunut ja hoito edennyt hyvin. Hoito kestää noin puoli vuotta. Hän käy lapsiaan hoitamassa päivittäin osastollamme ja suunnitelmissa on, että hän hoitojakson jälkeen siirtyisi perhepuolellemme asumaan puoleksi vuodeksi ja sen jälkeen tutut omat perhetyöntekijämme jatkavat tuen antamista kotiin. Perhe- ja vastaanottopuolella tarjotaan molemmissa puoleksi vuodeksi hoitopaikka, jonka aikana asiakkaan tilanne kartoitetaan. Perhepuolelta tavoite olisi perheen siirtyminen takaisin kotiinsa. Toimimme aina lastensuojelullisin perustein, joten jos osoittautuu, ettei vanhempi tai vanhemmat pysty huolehtimaan lapsestaan aloitetaan huostaanoton valmistelu. Vastaanottopuolella työskennellään sen eteen, että lapsi voisi palata kotiin. Pidetään paljon yhteyttä vanhempiin perhetapaamisten puitteissa ja lasten vanhemmat ovat paljon meillä ja kulkevat usein lastensa kanssa mukanamme esim. luistelemassa, uimassa, retkillä jne. Opettelemme yhdessä arkielämän taitoja ja ohjaamme, miten lasten kanssa voi aikaansa viettää.
Tällä hetkellä kolmen lapsen sisarussarjan kohdalla on tilanne, jossa pyritään ennalta ehkäisemään huostaanottoa. Lapset ovat meillä avohuollon tukitoimenpiteenä yksinhuoltajaäidin sairaalassaoloajan ja työskentely siirtyy sitten kotiin. Tuetaan äitiä jaksamisessa, viedään lapsia esim. harrastusten pariin ja lapset voivat viettää osastollamme muutamia päiviä aina silloin kun äidillä on intervallihoitojaksot sairaalassa. Säännölliset perhetapaamiset kuuluvat myös jatkotyöskentelyyn. Perheelle on nimetty oma työntekijä. Työskentelytapa osastollamme on hieman erilainen kuin tavallisilla lastenkotiosastoilla, joilla lasten vanhemmat vierailevat vain silloin tällöin ja hoitovastuu on kokonaisuudessaan henkilökunnalla. Muut osastot ovat pitkäaikaisesti sijoitettuja lapsia varten, meillä osastolla oloaika on rajattu noin puoleen vuoteen. Perhetukiyksikössä vastuutamme vanhempia hoitotyöhön kanssamme, pyrimme aina kysymään ensin vanhempien mielipidettä lasta koskevissa asioissa He hoitavat lapsiaan osastolla ja huolehtivat esim. lastensa pyykkien pesusta, lakanoiden vaihdosta ja auttavat läksyjen teossa. Vanhemmat ovat omien lastensa hoidossa tiiviisti mukana ja vierailevat tosi usein meillä, useat jopa päivittäin Tästä johtuen toimintamme useimmiten on pelkästään olla tukena vanhemmille, ohjaaminen on tullut tärkeäksi työskentelytavaksi perushoidon ohelle. Lapseen ja vanhemmuuteen liittyvistä asioista puhutaan paljon. Käytännössä työ perheyksikössä on äidin ja lapsen välisen vuorovaikutuksen lisäämisen tukemista, lapsen hoitoon ja huomioimiseen liittyvää äidille annettua ohjausta ja neuvontaa sekä äidin taitojen vahvistamista toiminnoissa, jotka kuuluvat arjen sujumisen hallintaan. Äidille on järjestetty päivittäin aikaa oman itsensä hoitamiseen ja asioiden selvittämiseen, jolloin lapsi on ollut lastenosastolla hoidossa. Avoimuutta pidetään yllä ja se koetaan osastomme voimavarana. Kaikista vaikeista asioista puhutaan ääneen asiakkaan kanssa. Vanhempien tiivis osastolla olo merkitsee sitä, että työntekijöiden tulee olla todella tarkkana, ettei vahingossa puhu asiakkaan asioista toisen vanhemman kuullen. Kahdessa kerroksessa olo vielä vaikeuttaa asiaa. Asiaan on todella yritetty paneutua, ettei vahinkoja sattuisi. Salassapitovelvollisuuden tärkeyttä ei voi korostaa liikaa.
Pidämme säännöllisesti neuvotteluja ja perhetapaamisia. Neuvotteluun osallistuvat vanhemmat, myös lapset joskus, sosiaalityöntekijä, alueen johtaja (ei aina), perhetukiyksikön työpari sekä osaston vastaava. Perhetapaamiset järjestetään vanhempien ja työparin kesken. Näihin tapaamisiin voi perhe pyytää halutessaan omia läheisiä ihmisiään. Usein perhetapaamisissa on myös perhetukiyksikön vastaava. Neuvotteluista ja perhetapaamisista annetaan muistiot kaikille asianosaisille. Suunnitteilla on perheleirin järjestäminen Ahvenanmaalla. Sen toteutumisaika on todennäköisesti kesällä 2001, jolloin on tarkoitus yhdessä kaikki osaston lapset, vanhemmat ja henkilökunta viettää yhteistä aikaa muutaman päivän ajan jossain muualla kuin osaston puitteissa. Tällöin tulisi hyödynnettyä vertaisryhmää sekä kiireettömän, ajasta riippumattoman keskustelun mahdollisuutta vanhempien, lasten ja työntekijöiden välillä. Läheisneuvonpito, jossa asiakas voi pyytää neuvotteluunsa ne ihmiset, jotka ovat hänelle tärkeitä päättämään hänen asioistaan, sosiaalitoimen toimiessa vain koollekutsujana ja päätöksen hyväksyjänä, on menetelmä joka on tarkoitus ottaa käyttöön yhtenä työvälineenä lähiaikoina. 5.1. Yhteistyökumppanit Vietimme lokakuussa tupaantuliaisia ja tämä antoi meille mahdollisuuden pyytää tutustumiskäynnille tulevia yhteistyökumppaneitamme. Kerroimme tilaisuudessa itsestämme, koulutuksestamme ja ajatuksistamme tehdä tätä työtä. Paikalla oli parikymmentä henkilöä. Sosiaalityöntekijöitä Keravan sosiaalitoimistosta, joiden kautta asiakkaat meille tulevat. A-klinikalla ja meillä on läheinen työskentelysuhde. Lasten vanhempia on heillä hoidossa ja pidämme yhteispalavereita asiakkaan asioissa. Koulutoimen sekä neuvolan terveydenhoitajiin pidämme säännöllisesti yhteyttä samoin kuin opettajiin. Terveyskeskuksen henkilökunta on terveydenhoidollisen apunsa myötä myös usein paikkaa meiltä kysyvän tahon osassa. Heiltä on mahdollisuus saada myös konsultaatioapua. Myöhemmin tutustumiskäynnillään kävivät Keravan perheneuvolan koko henkilökunta. Perheneuvola antaa meille konsultaatiota ja osastomme lapsista useat käyvät siellä säännöllisesti. Usein pyydetään lausuntoa lasten asioista päätettäessä
myös perheneuvolalta (esimerkiksi lasten huoltajuuden muutoksista päätettäessä oikeudenkäyntejä varten). Keravan kaupungin omat perhetyöntekijät kävivät myös tutustumassa osastoon. Tulevaisuudessa todennäköisesti teemme yhteistyötä paljonkin heidän kanssaan ja meille tulevat perheet usein ovat heille jo tuttuja. Poliisi ja tämän yhteistyökumppanina työskentelevä sosiaalityöntekijä Riitta Suonurmi ovat yksi tärkeimmistä yhteistyökumppaneistamme. Sosiaalityöntekijä ottaa meihin yhteyttä tarvitessaan kriisitilanteissa lapsille sijoituspaikkaa. Tilaisuudet antoivat meille kaikille mahdollisuuden tutustua toisiimme ja työntekijät vakuuttivat yhteistyöhaluaan kanssamme. Meillä on monien tahojen kanssa yhteiset asiakkaat, joiden eteen teemme yhdessä tätä työtä. 5.2. Seuranta toimivuudesta Osasto on toiminut nyt noin puoli vuotta. Alun kaoottisuuden jälkeen jonkinlainen arkipäivä on alkanut. Heti aluksi tulimme huomaamaan, että henkilökuntaa meillä on liian vähän. Olemme tosi haavoittuvaisia, jos joku sairastuu. Meidän on hyvin vaikea saada sijaisia ja aivan vierasta työntekijää emme voi ottaa. Tämä on johtanut siihen, että lisätunteja kerääntyy jokaiselle meistä aivan liikaa. Työntekijät osastolla ovat todella joustavia ja täten tilanne ei ainakaan tähän mennessä ole aiheuttanut ylitsepääsemättömiä ongelmia. Toisaalta on otettava huomioon, että ihmisten joustamiskyvylläkin on oma rajansa ja ketään ei tulisi pitkällä aikavälillä ylirasittaa liikaa. Tilat ovat osoittautuneet myös melko huonosti toimiviksi. Niin mukava kuin onkin olla kahden kerroksen väkeä, aiheuttaa se jatkuvasti ongelmia arjen työssä. Osastollamme on ollut tähän mennessä hyvin nuoria lapsia, ikäjakauma vuoden ikäisestä 12-vuotiaaseen. Pienimpiä lapsia ei voi päästää yksin alakertaan. Portaissa kulkemista ja portaiden yläja alapäässä olevien porttien aukaisemista ja sulkemista sisältyy työpäivään lukemattomia kertoja. Alakerrassa sijaitsevat kaikki lasten makuuhuoneet. He viihtyvät hyvin huoneissaan, mutta kuuluvuus yläkertaan on huono. Yläkerrassa sijaitsevat keittiö, ruokailu- ja olohuone sekä työntekijöiden päivystyshuone. Illalla lasten jo
nukkuessa teemme kirjallisia töitä yläkerran päivystyshuoneessa ja joudumme jatkuvasti käymään portaissa kuuntelemassa, että kaikki alakerrassa on kunnossa, eikä kukaan ole herännyt. Keskittyminen kirjallisiin töihin on siis melko hankalaa. Yövuorossa ollessamme nukumme alakerran ylimääräisessä huoneessa. Meillä on nukkumaoikeus kuuteen tuntiin yössä. Tämäkin huone saattaa olla väliaikaisesti lasten käytössä ja silloin nukumme ns. retkisängyssä käytävällä. Perhepuoli palvelee myös vastaanottopuolta ja sinne voimme kriisisijoituksena tulleita lapsia majoittaa silloin kun perhepuolelle ei ole sijoitettuna perhettä. Tilat ovat osoittautuneet aivan liian pieniksi ja epäkäytännöllisiksi. Parhaimmillaan meillä on ollut osastolla yhdeksän lasta ja hyvää tahtoa on tarvittu sovun ylläpitämiseksi. Saunan puuttuminen on todella ikävä asia. Käymme usein uimahallilla sen vuoksi saunomassa uimisen yhteydessä. Pyrimme muutenkin jakamaan isoa joukkoamme, jotta yhteiselomme olisi kaikkia osapuolia tyydyttävää. Usein yövuorossa osastomme henkilökunnan vastuulle kuuluu myös talon toista päätä asuttavien kehitysvammaisten osaston valvonta, etenkin viikonloppuisin. Perheyksikön sijainti aivan yhdessä vastaanottoyksikön kanssa, vain ovilla erotettuna, ei ole toimiva ratkaisu. Talon äänieristys on puutteellinen, eikä kummallakaan puolella ole yksityisyyttä asian vaatimalla tavalla. Perheyksikön tulisi sijaita samalla alueella mutta fyysisesti kuitenkin erillään. Lastenkotialueellamme olisi ollut loistava asuntotila paritalosta, omalla sisäänkäynnillä. Huoneistoon kuuluu olohuone, jossa erillinen makuutila, pieni keittiö ja asunnossa olisi ollut oma sauna. Tilat ovat itsenäistyvien nuorten käytössä tällä hetkellä, joten tilojen irrottaminen meidän käyttöön ei olisi onnistunut. Toisaalta jos perheyksikkö olisi sijainnut fyysisesti toisaalla, emme olisi pystyneet nykytilanteen mukaisesti muuttamaan perhetiloja vastaanottoyksikön tiloiksi, mikä on todettu jo moneen kertaan olleen tarpeellinen ratkaisu. Henkilökunnan ylikuormittumiseen olisin vielä halunnut palata. Koko osaston olemassaoloajan lapsiaines osastollamme on ollut hyvin nuorta ja täten teettänyt käsityötä tosi paljon. Kaksi vaippaikäistä ja lisäksi vielä muutama alle kouluikäinen tuottaa toisenlaista työsarkaa kuin vähän vanhemmat lapset. Osastollamme vastuullamme on myös tilojen siisteys, ruuanlaitto, kauppatarvikkeiden miettiminen ja tilaaminen. Lasten pyykin pesu, silloin kun vanhempi ei siitä huolehdi, samoin kuin
pyyhkeiden pesu kuuluu tehtäviimme. Lakanapyykki pesetetään pesulassa. Kodinhoidolliset työt vievät paljon aikaa. Pyrimme hyvin kodinomaiseen toimintaan, meillä leivotaan ja askarrellaan paljon, käydään lapsien kanssa paljon pulkkamäessä, uimassa, luistelemassa ja hiihtämässä. Juhlahetkiä pyrimme järjestämään usein, juhlistamme viikonloppua, jonkun nimipäiviä, jonkun vanhemman syntymäpäiviä jne. Juhlimisen aiheita löytyy kyllä ja ne ovat tärkeitä. Vanhempien kanssa keskusteluaikaa yritämme saada mahtumaan päivään mahdollisimman paljon. Välillä se tapahtuu puhelimitse, välillä perhetapaamisissa, joskus taas päivystyshuoneessa ja silloin tällöin em. harrastusten parissa, joihin yritämme mahdollisimman paljon saada vanhempia osallistumaan, tässä melko hyvin onnistuenkin. Psykologi Ulla Ollinen (2000) kirjoittaa Helsingin Sanomissa, että vuorovaikutus toisen ihmisen kanssa auttaa, parantaa ja vie eteenpäin oman henkilökohtaisen elämän tiellä. Toivon löytäminen ja säilyttäminen on kaikkein tärkeintä. Kun ympärillä puhutaan vain toivottomuudesta, mistä saadaan se toivon ilmapiiri, jossa kasvu ja kehitys mahdollistuvat? Ilmapiiri, jossa ihminen saa käyttöönsä kätkeytyneet voimavaransa ja ymmärryksensä? Ihminen on tärkein, myös post-modernissa tietotekniikkayhteiskunnassa. Edellä mainitun allekirjoitan täysin. Ilmapiirin, jossa on mukava olla ja elää olemme pyrkineet luomaan osastollemme ja sen ovat aistineet asiakkaiden ja omien työntekijöiden lisäksi alueen muutkin työntekijät, jotka ovat silloin tällöin täydentäneet sijaisvajettamme. Aamuvuorossa meillä on yksi työntekijä, yötyöntekijän lähtiessä yhdeksältä pois. Tällöin on lapsista osa viety päiväkotiin ja osa lähtenyt kouluun. Tämä aika on hyödyllistä virkamiespuheluiden käymiseen, tosin vain silloin kuin yksivuotias on päiväunilla. Aamuvuorolaisen työaika on kolmeen, neljään asti. Iltatyöntekijä saapuu yhden, kahden aikaan ja hänen työaikansa päättyy yhdeksältä tai kymmeneltä. Yötyöntekijä tulee töihin neljäksi ja jatkaa seuraavaan aamuun kello yhdeksään. Silloin kun osastolla on esimerkiksi yhdeksän lasta, työvuorossa on vielä toinen iltatyöntekijä, jonka saaminen on usein tuottanut suunnattomasti päänvaivaa.