esikko ENSI- JA TURVAKOTIEN LIITON JÄSENLEHTI 2 2008 Päihdeäitien arvot muuttuvat Kuka nyt leikistä suuttuu? Vankilan lapset eivät näy
esikko 2 2008 TÄSSÄ NUMEROSSA: 4 Päihde-ensikotien äidit: Nykyisin ajattelen, mitä teoistani seuraa 7 Toimitusjohtajalta: Kerrotaan, mitä hyvää teemme 8 Äiti juo hiileliä salaa 11 Vankilan lapset eivät näy 14 Arki tarvitsee retken 15 Nyt mukaan Sateenkaareen 16 Päivi ja Heli tulevat meille 20 Liitto vie osaamista Venäjälle 22 Miestä ei voi määritellä (nainenkaan) 34 Tuija Välipakka: Kuka nyt leikistä suuttuu? Leluja voi tuoda selliin. s. 11 Palstat 3 Pääkirjoitus 18 Minun työviikkoni 24 Kirjoja kirjoja 28 Meillä jäsenyhdistyksissä 35 Uutisikkuna 2 esikko 2 2008
Pääkirjoitus Asenne ratkaisee Alkoholia juodaan aina vain enemmän. Yksi syy on, että alkoholi on yleiseen tulotasoon nähden halvempaa kuin 20 vuoteen. Vuonna 2003 alkoholia juotiin asukasta kohden 9,4 litraa, viime vuonna 10,5 litraa. Kun juominen lisääntyy, haitat lisääntyvät. Myös äitien juominen muuttuu entistä useammin ongelmaksi. Kymmenvuotinen työmme päihdeongelmaisten odottavien äitien kanssa osoittaa, että heitä voi ja kannattaa hoitaa. Sikiön ja vauvan on saatava kehittyä terveinä. Äidin on saatava mahdollisuus muuttaa elämänsä suuntaa. Kun hoidossa päästään hyvään alkuun, mikään ei anna äidille enempää voimia ja toivoa kuin vauvan terve kehitys ja ilo. Lapset ja perhe ovat naiselle voima muuttua, mutta aiheuttavat myös suurta syyllisyyttä. Äidit useimmiten pyrkivät olemaan hyviä äitejä ja pitämään lapset luonaan. Naiset tuntevat myös ympäristön odottavan sitä. Tapa, jolla ammattiauttajat kohtaavat naisen, joka hakee apua omaan juomiseensa, vaikuttaa siihen, miten avoimesti nainen uskaltaa asioistaan kertoa. Asiakas ja hänen ongelmansa on kohdattava ilman ennakkoasenteita. Se on kaikissa palveluissa ja hoidoissa kaikkein tärkeintä. Avun hakija on ihminen, joka tarvitsee tukea muutokseen. Työntekijään ja asiakkaaseen vaikuttavat toki yhteiskunta ja palveluiden järjestämisen tapa, lait, ohjeet ja resurssit. Silti lopulta on kyse työntekijän kyvystä ja tavasta kohdata asiakas. Maarit Andersson Kehittämispäällikkö Pidä kiinni -projekti Harri ahola Ensi- ja turvakotien liiton jäsenlehti 26. vuosikerta issn 0780-234x Päätoimittaja Ritva Karinsalo ritva.karinsalo@etu.inet.fi Toimitussihteeri Essi Lehtinen essi.lehtinen@etu.inet.fi Toimituskunta Katriina Hämäläinen, pj. Ritva Karinsalo Helena Niemi Mikko Savelainen Jaana Vaittinen Essi Lehtinen, siht. Toimituksen osoite Ensi- ja turvakotien liitto Asemamiehenkatu 4, 7. krs 00520 Helsinki Puh. (09) 454 2440 Faksi (09) 4542 4430 www.ensijaturvakotienliitto.fi Ilmoitukset Kirsti Kaleva Ilmoitushinnat 1/1 sivu 700 euroa 1/2 sivua 420 euroa 1/4 sivua 280 euroa Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@etu.inet.fi Tilaushinta 28 euroa/vsk Taitto Timo Jaakola Painopaikka Painotalo Miktor Ky, Helsinki Kansikuva Kansikuva: Gorilla / Lena Johansson: Ilmapallo ja tyttö. Kuva on otettu neulanreikävalotuksella. esikko 2 2008 3
Päihde-ensikotien äidit: Nykyisin ajattelen, mitä teoistani seuraa Kuvan äiti ja vauva eivät ole päihde-ensikodin asiakkaita. Kuva Miska Reimaluoto 4 esikko 2 2008
Päihde-ensikodissa hoidossa olleet äidit kertovat, että he hahmottavat oikeaa ja väärää, suositeltavaa ja ei-suositeltavaa käytöstä eri tavoin kuin aiemmin. Nykyään pitää ajatella muutakin kuin itseään. Pitää ajatella pientä ihmistä, joka ei pärjää. En osannut aikaisemmin tulkita lapsen itkua, nyt olen aika varmalla pohjalla, kertoo yksi äiti ensikotihoidon jo päätyttyä, kun lapsi on vuoden vanha. Hoidon onnistumista päihdeongelmien hoitoon erikoistuneissa ensikodeissa tutkitaan. Lääketieteen tohtori, lastenpsykiatrian erikoislääkäri Marjukka Pajulo johtaa tutkimusta, jossa selvitetään, miksi jotkut äidit ja vauvat hyötyvät hoidosta yhteisössä enemmän kuin toiset. Tutkimusryhmään kuuluu muun muassa tutkija, dosentti Mirjam Kalland. Äideistä ja lapsista tunnetaan huolta. Huoli liittyy äitien vauvoille osoittamiin vastavuoroisuuden puutteisiin ja tiedostamattomien, mutta sisäistettyjen vuorovaikutusnormien loukkauksiin. Jos äiti ei vastaa vauvan itkuun, tai vastaa siihen vihamielisesti, hän loukkaa vastavuoroisuutta. Lapsi kehittyy terveesti, kun hän oppii miten ihmismielet ovat yhteydessä toisiinsa, sanoo Kalland. Jotta voi olla hyvässä yhteydessä toiseen ihmiseen, täytyy tunnistaa erilaisia tunteita itsessä ja toisessa. Samalla on ymmärrettävä, miten mielialat ja tunteet vaikuttavat toisiinsa kahden ihmisen välillä, miten tunteita voi jakaa ja miten voi tulla oikein ymmärretyksi riittävän usein. Mirjam Kalland kytkee äideissä tapahtuvan arvomaailman muutoksen heidän ensikodissa oppimaansa uudenlaiseen vuorovaikutukseen. Niin sanotussa tavallisen hyvässä vuorovaikutuksessa, jota yhteisöllisissä ensikodeissa opetellaan, yritetään turvata se, ettei äiti siirrä enää omalle vauvalleen traumatisoitunutta tapaansa olla yhteydessä muihin ihmisiin. On hyvin rohkaisevaa, että äidit kertovat muutoksista moraalisessa suhtautumisessaan ja ihmissuhteidensa vastavuoroisuudessa. Mirjam Kalland. Äidin ja vauvan vauvavaihe Mirjam Kallandin mukaan vauva oppii jo hyvin pienenä, miten toisen lähestymiseen ja viestiin vastataan. Kysymys on Kultaisen säännön sisäistämisestä, siitä, että teet samoin toiselle kuin toivot itsellesi tehtävän. Äiti ja vauva leikkivät vaikkapa otaanna-leikkejä tai vauva hymyilee ja äiti hymyilee takaisin. Jos äiti ei hymyilekään vauvalle, lapsi ei opi vastavuoroisuutta. Samalla perusmoraali jää oppimatta. Äidit ovat itse sanoneet, ettei esimerkiksi tavaroiden näpistäminen kaupasta ole ollut heille mikään ongelma. Kysymys on samalla hyvin yksinkertaisesta ja toisaalta hyvin sofistikoituneesta ilmiöstä. Tiedämme tästä ja muistakin tutkimuksista, että päihdeongelmaisilla äideillä on yleensä ollut hyvin rankat kotiolot. Siksi he eivät ole itse sisäistäneet moraalista systeemiä. Kallandin mukaan pitkä hoito päihdeongelmaisten äitien hoitoon erikoistuneessa ensikodissa ja suhteessa omahoitajaan ja muuhun yhteisöön mahdollistaa tavallaan äidinkin uuden vauvavaiheen. Omahoitaja ottaa vastaan äidin tarvitsevuutta ja jopa provokaatioita. Äidit voivat oikein yrittää tulla hylätyiksi ja koettelevat omahoitajaa kuin teini-ikäiset. Hoitajat ottavat provokaation vastaan ja sanovat yhä, että pidämme sinut täällä. Haastatellut äidit kertovatkin, että alkavat ymmärtää hoidon jatkuessa paremmin myös omia vanhempiaan. Heille on mahdollista antaa anteeksi. Minäkin olen tehnyt niin paljon väärin, että on ihan ymmärrettävää että nekin, muotoilee yksi äideistä. Yhteisö kuntouttaa Tulokset todellakin vastaavat niitä odotuksia, joita yhteisökuntoutukselle asetetaan, vahvistaa päihde-ensikotien henkilöstöä yhteisökuntoutuksesta kouluttanut Antti Särkelä. Särkelän mielestä juuri yhteisössä luodaan edellytykset äitien uudenlaisille, kehittäville ja korjaaville kokemuksille, joiden myötä myös käsitys oikeasta ja väärästä tarkentuu. Hän teroittaa, että moraalisessa vastuussa voi olla vain sellaisesta teosta, jonka on voinut valita. Jos lapsi ei ole varhaisessa vuorovaikutuksessaan saanut emotionaalisesti hyväksyvää vastavuoroisuutta ja suhtautuu sitten vanhempiinsa tai muihin aikuisiin välinpitämättömästi tai kylmästi, käyttäytyminen ei ole moraalisesti arveluttavaa, koska lapsella ei ole edellytyksiä muunlaiseen käyttäytymiseen. Kun lapsesta kasvaa aikuinen ja hän tulee itse äidiksi, häntä ei voi pitää moraalisesti vastuullisena siitä, ettei hän pysty luomaan vastavuoroista kiintymyssuhdetta omaan lapseensa. Äidiltä ei voi vaatia sellaista, mitä hänellä ei ole. Yhteisö voi olla se, joka antaa edellytyksiä valinnoille ja moraaliselle vastuullisuudelle. Näpistys ei ole ratkaisu Yhteisökuntoutus nojaa ajatukseen, että ensin taidot opitaan ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, josta ne sisäistetään ihmisen psyykkiseen varustukseen. Kehitys tapahtuu ulkoa sisään, kuvaa Antti Särkelä. Yhteisökuntoutuksessa kuntoutujat arvioivat oman toimintansa lisäksi koko yhteisön toimintaa, toisten asiakkaiden ja myös henkilökunnan toimintaa. Näin he saavat psyykkisiä työkaluja, joita sitten käyttävät oman ajattelunsa ja toimintansa arvioimiseen. Siksi yhteisökuntoutuksessa esikko 2 2008 5
kaikkia asioita käsitellään ja niistä päätetään yhdessä. Pidä kiinni -projektipäällikkö Riitta Hyytisen mukaan päihdemaailman arvoihin ja tapoihin tottuneelle äidille yhteisön tavat ovat uusia, koska alkoholin tai huumeiden ympärillä pyörineessä maailmassa toimitaan aivan toisten sääntöjen mukaan. Kokeillessaan uutta toimintatapaa äidit huomaavat, että se toimii paremmin kuin vanha. Rahanpuute on ratkaistava pitäen mielessä se, että vauva tarvitsee vastuullisen äidin. Äiti oppii ajattelemaankin toisella tavalla. Osaan nauttia sellaisista ihan tavallisista asioista. On ihan kiva herätä, että pääsee keittämän kupin kahvia ja lukemaan lehden, tiivistää eräs aiemmin päihteitä käyttänyt äiti tutkimushaastattelussa muutoksen, joka hänen elämässään on tapahtunut lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana. Pelkkä kodinhoito ei riitä Nämä äidit tarvitsevat sekä arkisten asioiden opettelua että terapiaa. Kumpikaan ei yksistään riitä. Jos apua hakeva ihminen on tarpeeksi terve, hän voi ottaa vastaan keskusteluavun. Syvästi traumatisoituneille se olisi sama kuin jos äiti kävisi päivittäin hetken hymyilemässä vauvalle, mutta kaikki muu vauvan hoito, kuten syöttäminen, vaipan vaihtaminen, ulkoilu ja hellittely, puuttuisi, jatkaa Mirjam Kalland. Kalland viittaa ajatukseen siitä, että kodinhoitajat voisivat auttaa äitejä, jos kerran ensikodissa opetellaan arkisia taitoja. Tarvitaan myös korjaavia kokemuksia. Päihde-ensikotihoito aivan kuin uusintaa vauvavaiheen sekä äidille että vauvalle. Käytännössä työntekijä on esimerkiksi se, joka tukee äitiä yöllä, kun vauva itkee. Toimintaterapeutti Saara Jaskari turkulaisesta Ensikoti Pinjasta kertoo, että äidillä voi olla suuri kiusaus jättää vauva itkemään ja lähteä tupakalle, koska vauvan itku ja tarvitsevuus voivat tuntua lähes sietämättömiltä. Työntekijän emotionaalinen läsnäolo kannattelee äitiä. Hän ymmärtää äidin ahdistuksen ja hätäännyksen, avuttomuuden ja kiukun ja voi auttaa äitiä pysymään vauvan lähellä ja jatkamaan rauhoittelua. Ensikotien työntekijöiden haaste on suuri sekä niin sanotusti tavallisissa että päihdeongelmaisille tarkoitetuissa ensikodeissa. Työntekijät antavat korvaavaa hoivaa äideille, jotka ovat itse jääneet paljosta huolenpidosta paitsi. Minimiedellytys päihde-ensikotien työntekijöiden jaksamiselle ovat riittävä työnohjaus, työyhteisön kollegiaalinen tuki, jatkuva koulutus ja se, että ympärillä oleva yhteiskunta näkee ja hyväksyy työn, sanoo Mirjam Kalland. Artikkelissa lähteenä on käytetty Mirjam Kallandin artikkelia Äitien arvio ensikotihoidon merkityksestä ja Saara Jaskarin artikkelia Reflektiivisen työotteen kehittäminen vauva vanhemman mielessä, jotka ilmestyvät elokuussa julkaistavassa kokoelmassa Vauvan parhaaksi kuntoutuminen päihteistä odotus- ja vauva-aikana. Pidä kiinni -hoitojärjestelmä. Maarit Anderssonin, Riitta Hyytisen ja Marianne Kuorelahden toimittamassa kirjassa kerrotaan kymmenvuotisen päihde-ensikotien kehittämistyön tuloksista. teksti: Essi Lehtinen Reflektiivinen kyky Reflektiivinen kyky on kykyä ottaa huomioon toisen ihmisen näkökulma ja hänen ajatuksensa ja tunteensa. Sitä voi oppia vain vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Alkoholin ja huumeiden vaikutus kohdussa olevaan vauvaan Äidin nauttima alkoholi voi aiheuttaa kohdussa olevan vauvan toimintakyvyn häiriöitä, kasvun viivästymisen, epämuodostumisen tai pahimmillaan kuoleman. Erityisen herkkä alkoholin vaikutukselle on keskushermosto, sen kehittyminen ajoittuu pitkälle ajanjaksolle. Suurin riski, että elimet epämuodostuvat, on ensimmäisinä raskauskuukausina. Tunnetuin raskaana olevan alkoholin käytön seuraus on fetaalialkoholisyndrooma eli FAS. Se on lapsen kasvun viivästymistä ennen syntymää tai sen jälkeen tai häiriö keskushermoston toiminnassa tai kasvojen kasvussa. Pahiten vaurioituneet lapset voivat olla syvästi kehitysvammaisia. Lievimpiä haittoja ovat ongelmat keskittymisessä, tarkkaavaisuudessa ja oppimisessa. Runsas alkoholin käyttö voi myös aiheuttaa keskenmenon tai verenvuodon. Verenvuoto hidastaa kohdun ja sikiön kasvua, lisää tulehduksia ja uhkaa sekä äidin että sikiön henkeä, jos istukka irtoaa. Huumausaineet pääsevät kohdussa olevaan vauvaan istukan kautta. Vauvasta voi tulla fyysisesti riippuvainen huumeista ja hän tarvitsee vieroitushoitoa syntymän jälkeen. Amfetamiini voi aiheuttaa sikiölle sydänvian tai henkistä jälkeenjääneisyyttä; opiaatit (heroiini, morfiini, oopiumi ja johdannaiset) sydänvikoja. Opiaattien käyttö vaarantaa sikiön kehityksen ja uhkaa äidin ja sikiön henkeä. Käyttö lisää raskaudenaikaisen verenvuodon, istukan ennenaikaisen irtoamisen, infektioiden ja ennenaikaisen lapsivedenmenon ja synnytyksen riskiä. Kokaiini hidastaa voimakkaasti vauvan kasvua kohdussa ja vaurioittaa elimiä. Riitta Hyytinen 6 esikko 2 2008
Harri ahola Kerrotaan, mitä hyvää teemme TEKSTI Ritva Karinsalo toimitusjohtaja Vuosi sitten liittokokous antoi tehtäväksemme suunnitella, miten yhdistykset ja liitto voisivat kerätä varoja. Yhdistysten tulot ostopalvelusopimuksista on sidottu asiakastyöhön, eikä rahaa kehittämiseen ja kansalaistoimintaan juuri ole. Entisajan tumppukampanjat ja hellyysteemat eivät enää kanna. Silti juuri nyt olisi entistä tärkeämpää kerätä varoja myös itse. Pyysimme asiantuntijan avuksemme suunnittelemaan varojen hankintaa. Hän tutustui liittoon ja keskusteli kanssamme. Heti alussa kävi selväksi, että varoja ei voi hankkia irrallaan muusta toiminnasta ja viestinnästä. Onnistumme, jos muutkin viestimme kuullaan. Mistä tiedämme, millainen mielikuva suurella yleisöllä ja yrityksillä on liitosta ja jäsenyhdistyksistä? Itse helposti luulemme, että kaikki tietävät, miten hyvää ja tärkeää työtä teemme. Selvittelimme asiaa ja kävi ilmi, että liitto on melko tunnettu, mutta ihmisille on hiukan epäselvää, mitä teemme. Itsenäiset yhdistykset tuottavat paikallisesti palveluja, liitto valtakunnallisia. Työtä on vielä siinä, että luomme kuvan yhtenäisestä toiminnasta, jossa on paikalliset mausteet. Tunnemme lastensuojelun ja tarjoamme ja kehitämme palveluita, joissa kuunnellaan asiakasta. Työtämme myös tutkitaan. Lasten ja perheiden etujen valvojana olemme vaikuttava. Säilyttääksemme vahvuutemme, meidän on otettava aktiivisesti kantaa lastensuojelun kysymyksiin, ajettava lasten asioita entistä selkeämmin, näytettävä keitä olemme ja raportoitava ahkerasti onnistumisistamme. Viime viikot liiton toimistossa näyttävät tässä kohdin lupaavilta. Raportteja synnytetään kolmesta merkittävästä työstä: Pidä kiinni, Vaiettu naiseus ja Alma. Varainhankinnan suunnitelma on nyt yhdistysten käytössä. Sen viesti on, että lapsella on aina toivoa. Viestillä on kaksi puolta: Lasta ei ole koskaan menetetty. Kun haavoittuvissa oloissa elävä lapsi saa riittävästi tukea, hän voi kehittyä ja kasvaa. Toisaalta lapsi toivoo aina, odottaa, että hänestä huolehditaan. Aikuisten tehtävä on luoda lapselle kasvun edellytykset. Ensi- ja turvakotien liiton ja yhdistysten työ tähtää juuri siihen ja siksi tarvitsemme rahaa. Miina Sillanpää sanoi, että jokainen lapsi on pelastettava elämälle. Liitto juhlistaa Miinan syntymäpäivää tänä vuonna kutsumalla yhteistyökumppaneita kevättapaamiseen Café Ursulaan Helsingissä. Koska tempaisemme kaikissa yhdistyksissä Miinan päivänä? Ritva Karinsalo esikko 2 2008 7
Naisten alkoholiongelmat lisääntyvät nykyään jopa nopeammin kuin miesten. Viina on iso ongelma yhteiskunnassa ja perheissä. Hoitoon kuitenkin hakeutuu enemmän huumeiden käyttäjiä. Äidit eivät kerro juomisestaan. Äiti juo hiileliä salaa 8 esikko 2 2008
Internetissä toimii suljettu keskusteluryhmä, johon voivat osallistua äidit, jotka ovat huolissaan omasta päihteiden käytöstään. Kuopiolaisen avopalveluyksikön ohjaaja Kaisu Lindfors tutki keskusteluita kolmen kuukauden ajan. Tuona aikana viestittelyyn osallistui 21 äitiä, joista 15:n ongelmana oli alkoholi, loppujen huumeet tai lääkkeet. Äideillä oli yhteensä yli 40 lasta, iältään muutamasta kuukaudesta aikuisiin. Äidit kertoivat keskustelussa tissuttelevansa olutta tai siideriä kotona illalla lasten nukahdettua tai joskus myös pitkin päivää. Alkoholin käyttö salattiin tarkasti jopa puolisolta. Asiasta kerrottiin hymy huulilla. Mieheni ei pidä minua ongelmaisena, eikä tiedä, että tänäänkin aamupala oli puoli litraa Karjalaa, kertoo yksi äideistä. Päihdeongelmasta huolimatta äideille lankesi päävastuu perheen arkipäivästä. Äidit kokivat arjen pienten lasten kanssa välillä raskaana ja vaativana, vaikka kertoivat myös ilon pilkahduksista. Lepohetket olivat vähissä. Keskustelijat kertoivat äitiyteen liittyvien syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteiden ensisijaisesti ajavan juomiseen. Useat äidit kertoivat olevansa uupuneita. Päihteistä haettiin helpotusta tilanteeseen. Päihde oli keino rentoutua, nollata tilanteita ja palkita itsensä. Kun elämä on niin hektistä ja kaikki haluavat jotain, juominen on keino päästä ihan omaan sisäiseen maailmaan. Olla yksin ilman, että kukaan vaatii läsnäoloa. Salarakas Äidit kuvailivat suhdettaan alkoholiin kuin se olisi heidän salarakkaansa. Alkoholin käyttöön liitettiin paljon myönteisiä odotuksia. Alkoholi merkitsi helpotusta, lepohetkiä, virkistystä ja kaivattua omaa aikaa. Vaikka Alkoholia käyttävät äidit yrittävät selvitä omin voimin viimeiseen asti. alkoholin salarakkaakseen kokevien äitien elämässä oli paljon muitakin aktiviteetteja, kuten työ, harrastus tai opiskelu, oli juominen niin sanotusti keskeinen aktiviteetti. Juomisen suunnitteluun, alkoholin hankkimiseen, itse juomiseen ja siitä toipumiseen kului päivittäin voimia ja aikaa. Vaikka äidit halusivat muutosta elämäänsä, alkoholista luopuminen tuntui vaikealta. Parin äidin alkoholinkäyttö oli ryöstäytynyt todella runsaaksi: he saattoivat juoda jopa 80 annosta viikossa. Yksi tällainen äiti kuvasi selvin päin olemista pelottavaksi, arkea ei uskalla kohdata. Hän toimi kuin uhkapeluri, joka tietää alkoholin käyttönsä seuraukset vakaviksi, muttei pysty siitä huolimatta lopettamaan. Tajuan, että tällä menolla kuolen ja lapseni jäävät ilman äitiä. Olen sen tajunnut koko ajan, mutta ollut voimaton kaljanhimon kanssa. Tilannetta vaikeuttivat psyykkiset ongelmat. Äiti kärsi masennuksesta ja syömishäiriöstä, joihin hän ei saanut hoitoa. Hän kertoi voimakkaasta uupumuksesta tilanteeseen. Lapsi herättelee Kuten kaikki äidit, päihdeongelmainenkin äiti haluaa tarjota lapsilleen hyvän lapsuuden ja olla hyvä äiti. Vaikka aikuinen voikin mielessään kieltää päihdeongelman, pienet lapset ovat vilpittömiä totuudentorvia. Lapsen huomiot äidin päihteiden käytöstä haavoittivat äitiä ja asettivat hänet todellisen tilanteensa kanssa kasvokkain. Kerrankin, kun ostin mäyräkoiran, niin lapsi reteesti siihen tuumas: osta äiti kaks riittää pidempään. Voi että mä häpesin silloin. Toivoin että maa olisi nielaissut minut. Yksi äiti havahtui tilanteeseensa, kun lapset leikeissään joivat kaljaa ja kertovat neuvolassa kuinka äiti juo hiileliä Olin kertonut, että äiti juo aikuisten juomaa, kunnes lapset rupesivat leikeissään juomaan kaljaa ja se oli heille hauskaa. Tunsin piston rinnassani, kun kolmevuotias sanoi: kato mä juon kaljaa, anna äiti minullekki kaljaa. Miksi kasvottomuus? Päihteenkäytön salaaminen oli äideille tuttua. Tämä on ainoa paikka, missä olen kertonut olevani juoppo. Alkoholin käyttäjät pitivät yksin selviytymisestä kunnia-asiana. Itsenäinen selviytyminen nähtiin toivottavana ja kunnioitettavana selviytymiskeinona. Kunhan otan itseäni niskasta kiinni, toivon selviäväni voittajana yksinkin. Mä en hae päihdepalveluja, koska kasvottomuus ei onnistu mitenkään. Mä haluan pärjätä yksin tässä(kin) asiassa. Äidit pyrkivät kotikonstein vähentämään alkoholin käyttöään. Kotikonsteja oli monenlaisia. Tavallisin niistä oli liikunta. Myös mielikuvaharjoituksia, netissä roikkumista ja lasten kanssa touhuamista käytettiin. Siinä missä huumeita käyttävät äidit kokevat tarvitsevansa apua käytön katkaisemiseen, yrittävät alkoholia käyttävät äidit selvitä omin voimin viimeiseen asti. Äidin oma käsitys saattoi olla, että hoito kuuluu vain esikko 2 2008 9
juopoille ja niin kauan voi ajatella olevansa niin sanotusti normaali, kun ei ole hakenut apua ongelmaansa. Normaalit ihmiset eivät siis tarvitse apua, joten sitä ei tarvitse hakea. Näin oma ajatusmaailma saattaa muodostaa loukun, josta ei ole ulospääsyä. Häpeä ja syyllisyys olivat vahvoja. Häpeää aiheutti muun muassa pelko epäonnistumisesta äitinä, siitä, etten ole sellainen äiti kuin haluaisin olla ja jollaisen lapset ansaitsisivat. Äitien mielestä äitiyteen eivät kuulu päihteet, vaan huolenpito, kasvatus, pullantuoksu ja niin edelleen. Myös avun hakeminen ja asian paljastuminen hävettivät. Toisin kuin etukäteen oletin, lastensuojelua ja huostaanottoa ei pidetty pelättävinä peikkoina. Sen sijaan äidit pelkäsivät ympäristön ja ammattihenkilöiden tuomitsevia ja rankaisevia asenteita. Kun apua oikeasti haettiin, pelot osoittautuivat turhiksi. Äidit kertoivat saaneensa hyvää kohtelua päihdehoidon työntekijöiltä. hoitaminen on tervettä itsekkyyttä. Eräs äiti haki apua miellettyään päihdeongelman sairaudeksi, johon on lupa hakea apua. Hän pääsi eteenpäin ennen kaikkea muokkaamalla omaa ajatusmaailmaansa. Nettiryhmässä oli mahdollista testata omia ajatuksiaan muiden äitien ja ohjaajien kanssa. Äidit kannustivat toisiaan avun hakemiseen ja päihteettömyyteen. Joissakin tapauksissa puutteellinen läheisverkosto saattoi estää päihdevastaanotolle pääsyn: kun äiti ei saanut vauvalleen hoitajaa, estyi palvelussa käyminen kokonaan. Hyvin usein puoliso oli paljon poissa kotoa: teki pitkiä päiviä yrittäjänä tai oli työmatkalla. Äidit olisivat tarvinneet konkreettista apua lapsenhoitoon, jotta päihdepalveluissa käyminen onnistuisi. Hoitoon hakeutuminen näyttää vaativan monelta pitkää prosessointia. Tämän vuoksi jokaisen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisen on hyvä tunnistaa tilanne ja motivoida äitiä hakemaan apua. Päihdeongelmainen nainen herättää työntekijässä monenlaisia tunteita. Työntekijän olisi tunnistettava omat ennakkooletuksensa (ja luovuttava niistä) pystyäkseen kuuntelemaan aidosti äitiä. Tavoitteena on luoda tilanne, jossa äiti voi pohdiskella omaa tilannettaan rehellisesti. Kaisu Lindfors ohjaaja Avopalveluyksikkö Amalia Kirjoittaja teki kandidaatin tutkielmansa internetissä toimineen, päihderiippuvaisille äideille tarkoitetun suljetun ryhmän keskusteluista. A-klinikkasäätiön sivuilla toimivaa ryhmää ohjaavat vuorotellen Pidä kiinni -projektin avopalveluyksiköiden ohjaajat. Tutkielma Päihderiippuvaisen äidin toipumisen kivikot. Analyysiä internetin keskusteluryhmästä valmistui 2007. Mikä auttaa? Kun äiti kantaa vastuun perheestä, hän saattaa unohtaa itsensä. Äidit tarvitsivat ikään kuin luvan huolehtia itsestään. Avun hakeminen tuli mahdolliseksi ajattelemalla, että itsensä Apua ja keskustelua verkossa Päihteistä toipumisessa www.paihdelinkki.fi Lapsiperheen elämässä www.vauva-lehti.fi Synnytysmasennuksessa ja vaikeudessa olla heikko groups.msn.com/aima/_whatsnew.msnw Perhe- ja lähisuhdeväkivallassa www.turvakoti.net Miten käy, kun haet apua? Nykyinen Äitiryhmä kertoo: Neuvolassa tartuttiin liian hanakasti toimeen. Siellä sivuutettiin äiti ja hänen tunteensa ja alettiin hössöttää raittiudesta, lähetettiin seuloihin ja uhkailtiin vaikka millä (poliisin ja sosiaaliviraston puuttumisella). Suositeltiin aborttia. Tosi mukava neuvolantäti kohteli minua ihan kuin ketä tahansa äitiä, mutta muualla suhtautuminen oli erittäin outoa. Synnytyksessä kätilö kohteli minua kuin olisin vetänyt koko raskausajan, vaikka olin käynyt kerran, tai joskus kaksikin kertaa, viikossa seulassa. Sanoi, että siitä mekonium- ja pissanäytteestähän sen sitten vasta näkee ja että valmistaudu siihen, että lapsi viedään suoraan lastenosastolle synnytyksestä. Kukaan ei syyllistänyt minua odotusaikana. Kaikki yrittivät tukea ja auttaa, mutta luulen, että se johtui siitä, et käytin vaan reseptilääkkeitä, vaikka käytin niitä tosi paljon ennen raskautta (ja myös sen aikana jossain välissä). Sitä ei ehkä tajuttu pitää niin pahana kuin laittomien aineitten käyttöä. Loppuraskaudesta ongelmat alkoivat. Olin jo sallituissa raskausajan lääkeannoksissa, mutta silti sossut rupesivat uhkailemaan ja määräilemään. Minut yritettiin pakottaa ensikotiin 80 kilometrin päähän kotikaupungistani ilman, että olisin saanut sinne esimerkiksi miestäni mukaan. Lapsen isä olisi siis kylmästi erotettu lapsestaan, vaikka isällä ei ole päihdeongelmaa. Monen mutkan ja hirvittävän taistelun jälkeen luovuin huoltajuudesta lapseeni, koska tiesin, että pääni hajoaisi laitoksessa, enkä enää pystyisi muuta kuin itkemään, mikä johtaisi pian lapseni huostaanottoon. Mieheni otti tyttömme huoltajuuden ja sitten hänet pakotettiin ensikotiin. Sairaalassa kymmenen pisteen isokokoinen vauva vietiin heti syntymän jälkeen tehohoitoon. Tehohoidossa, vauvan sängyn päällä oli iso lappu, jossa luki: Hanskahoito. Poikaa kohdeltiin kuin ruttotautista, vaikka hänellä siis ei ole hepatiittia. Hoitajat vaivoin uskalsivat koskea poikaan. Pojan sängyn päällä oli myös iso lappu, jossa luki suurin piirtein kaikki huumeongelmastani. Lappunen oli vapaasti kaikkien luettavissa. 10 esikko 2 2008
Vankilan lapset eivät näy Jos äiti saa vankilatuomion, myös hänen pienestä lapsestaan voi tulla vankilan asukas. Lapset näkyvät vankilan rekistereissä kuitenkin vain rastina äidin nimen perässä. esikko 2 2008 11
Ympärillä avautuu idyllinen maalaismaisema peltoineen ja koivikkoineen. Avaran keittiön ikkunan alla on marjapensaita. Talo on hiljainen, sillä vajaan kahden vuoden ikäinen Mari on vielä päiväunilla. En osannut kuvitella, kuinka hyvät olosuhteet täällä on olla lapsen kanssa, sanoo Vanajan avovankilassa tuomiotaan suorittava Kirsti. Meillä on säännöllinen päivärytmi. Ulkoilemme ja leikimme yhdessä paljon enemmän kuin kotona, jossa vain löhöttiin sohvalla. Muskari on tiistaisin, ja nyt aloitamme myös avopäiväkotikokeilun. Hyvää yhteistä aikaa Kirstin tuomio on seitsemän kuukauden mittainen. Hän toivoo pääsevänsä koevapauteen kesällä. Tuomio on Kirstin ensimmäinen. Jos minusta on kiinni, se on myös viimeinen. Heti tuomion saatuaan Kirstille oli selvää, että hän ottaa Marin mukaansa. Päätös sopi myös Marin isälle. Kerran kuukaudessa isä voi tulla perhetapaamiseen perjantaista sunnuntaihin, ja Mari viettää isän luona viikonloput pari kolme kertaa kuukaudessa. Silloin hän tapaa myös isovanhempiaan. Mari on herännyt ja Kirsti hakee hänet keittiöön. Tyttö keskittyy onnellisena tuttipulloonsa. Kaiken kaikkiaan tämä on ollut Marille ja minulle hyvää aikaa. Olen oppinut tuntemaan lapseni uudestaan, kun on aikaa keskittyä vain häneen. Poikani isä ei olisi halunnut antaa poikaa mukaani vankilaan, sanoo Kerttu. kantaa, onko lapsen etu seurata äitiään vankilaan. Vuonna 2006 voimaan tulleen vankeuslain mukaan pieni lapsi voidaan ottaa vankilaan, jos se on lapsen edun mukaista ja vanki itse sitä haluaa. Laki velvoittaa vankilaviranomaisen olemaan yhteydessä lastensuojeluviranomaisiin tätä päätöstä tehtäessä. Lopullisen päätöksen tekee sijoittajayksikön johtaja kuultuaan vankilan johtajaa ja lastensuojelun sosiaalityöntekijää. Ennen sosiaalitoimi ei välttämättä edes tiennyt, että lapsi on vankilassa äitinsä kanssa. Se ei välttämättä myöskään tiennyt, mihin äiti joutui vapauduttuaan. Nyt kun yhteistyötä tehdään jo vankilassaoloaikana, on äidin ja lapsen tulevaisuutta äidin vapauduttua helpompi suunnitella. Mia-Riikan mielestä lapsen etu on kuitenkin mietittävä joka kerta erikseen, sillä siihen vaikuttavat muun muassa perheen olosuhteet ennen vankilaa. Uskon, että äitiys voi olla rikoskierteessä olevalle naiselle myös mahdollisuus. Täällä voi pysähtyä ja keskittyä lapseensa. Voi kokea onnistumista äidin roolissa Näkymätön lapsi ei saa palveluja Mia-Riikan tehtävä on huolehtia kokonaisvaltaisesti äitien ja lasten asioista, olla äitien tukena lasten hoidossa ja pitää silmällä, että lapset saavat hoitoa riittävästi. Hoidan lapsia silloin, kun äitien on mentävä vaikkapa lääkäriin. Teen Uusi laki parantaa lapsen tilannetta Mia-Riikka Tyni työskentelee Vanajan vankilan perhetyön ja lastenosaston ohjaajana. Hän pahoittelee, että Marilla ei ole tällä hetkellä ikäisiään leikkikavereita. Kirsti ja Mari ovat osaston ainoat asukit. Viime vuonna lastenosasto oli ihan täynnä, mutta nyt lasten määrä on vähentynyt. Syynä saattaa olla uusi vankeuslaki, jonka mukaan kunnan sosiaalitoimen on otettava 12 esikko 2 2008
Vanajalla ja Hämeenlinnassa Vankiäidit lapsineen ovat Hämeenlinnan vankilan suljetulla osastolla (6 paikkaa) ja Vanajan avovankilassa (5 paikkaa). Lapset voivat olla avovankilassa noin kolmeen ikävuoteen asti, suljetulla kahteen. 104 lasta on ollut vankilassa vanhempansa kanssa vuosina 2000 2006. Valtaosa lapsista ollut vankilassa muutamia kuukausia; ainakin 7 lasta ollut vankilassa 2 3 kertaa. Suurin osa lapsista on tullut vankilaan alle vuoden ikäisenä, 21 lasta on syntynyt äidin vankilassaoloaikana vuosina 2000 2006. Reilut puolet lapsista lähti vankilasta ennen 1,5 vuoden ikää. Äiti-lapsiosastojen äidit ovat olleet 2000-luvulla keskimäärin 28-vuotiaita; useammin rikoksenuusijoita kuin ensikertalaisia. Lapset ovat voineet seurata äitiään vankilaan tai syntyä siellä 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Lähde: Enroos, Rosi. Vankila lapsuudessa lapset vankilassa. Tutkimus lapsista, joiden elämää äidin vankeus värittää. Rikosseuraamusviraston julkaisuja 1/2008. yksin tätä työtä, ja jos itselläni on este, eivät äiditkään pääse omille asioilleen. Tarvitsemme kipeästi tänne lastenhoitoapua. Myös yhteisasuminen aiheuttaa välillä törmäyksiä äitien kesken ja kasaa äideille paineita. Äidit hyötyisivät vankilanjälkeistä elämää ajatellen Mia-Riikan mielestä paljon enemmän, jos he voisivat asua omissa yksiöissään. Lisäksi Mia-Riikka on huolissaan siitä, että lapsi saa tarvittaessa erityisterveydenhuollon palvelut vain kotikunnastaan. Lapset eivät ole täällä kirjoilla. Esimerkiksi allerginen lapsi pääsee ihotautilääkärille vain saatuaan maksusitoumuksen kotipaikkakunnaltaan. Kun on näkymätön, ei ole palvelujakaan. Päiväunet kaltereiden takana Hämeenlinnan vankilan suljetun osaston lastenosasto sijaitsee ensimmäisessä kerroksessa. Yhteisessä tilassa on keittiö ja suuri huone. Lattioilla ei ole mattoja. Lastenosastolta pääsee suoraan muurien ympäröimälle pihalle, jossa on leikkimökki. Osaston ikkunoita suojaavat kalterit. Sellejä on kuusi, joista kolmessa on haastatteluhetkellä asukkaat. Liisan sellissä on kylpyhuone, muissa vain lavuaarit. Meillä on täällä ihan hyvä, vaikka on kalterit ikkunoissa. Annalla on paljon leluja, joita hän voi tuoda omaan selliin yhteisistä tiloista, kertoo Liisa. Nyt yksivuotias Anna oli kymmenkuinen, kun äiti joutui vankilaan. Minulle ja lapsen isälle oli heti selvää, että otan Annan mukaan. Isä ei osaa hoitaa häntä, ja tämä on turvallinen ympäristö lapselle. Vaikka tietenkin olisimme mieluummin kotona. Herätys on arkisin klo 7 ja viikonloppuisin klo 8. Ruoka-ajat rytmittävät päivää. Sisäpihalla voi ulkoilla päiväsaikaan, ja klo 12 14 on päiväunien aika. Silloin sellien ovet suljetaan, öisin ne ovat lukossa. Emme pääse sellistä ulos, vaikka lapsi ei nukkuisikaan. Kerttu on ollut Hämeenlinnassa aikaisemminkin tutkintovankeudessa ja pitää lastenosaston oloja yläkertaan verrattuna luksuksena. Ville on kuuden kuukauden ikäinen. Villen isä ei olisi halunnut antaa poikaa mukaani, mutta en antanut periksi. Hän ei olisi pystynyt järjestämään lapsen hoitoa. Sitä paitsi lapsen ja äidin suhde on erottamaton. Kerttu on käyttänyt huumeita 12-vuotiaasta asti. Hänellä on todettu tarkkaavaisuushäiriö ADHD, johon hän sai amfetamiinijohdannaista lääkitystä ennen vankilaan tuloa. Nyt hän ei sitä saa, sillä lastenosastot ovat päihteettömiä. On vain opittava elämään lapsen ehdoilla, eikä hoitaa kymmentä projektia yhtä aikaa. Lapsista näkyviä Vankilat ovat tähän asti pyrkineet itse järjestämään lasten olot parhaansa mukaan. Viime vuonna Ensi- ja turvakotien liitto ryhtyi vankiloiden aloitteesta hankkeeseen, jonka tarkoitus on kehittää lastenosastojen työskentelyä vieläkin enemmän lapset huomioon ottavaksi. Työntekijöillä on vankeinhoidon ja meillä lastensuojelun ja perhetyön näkökulma. Joissain tilanteissa lasten etu ja vankeinhoidollinen näkemys voivat olla ristiriidassa. Niinpä joudumme miettimään kompromisseja kehittääksemme lastenosastojen työtä, sanoo projektityöntekijä Eeva Myllys. Eevan mielestä enemmän huomiota pitäisi kiinnittää äidin kykyihin toimia äitinä vankilan olosuhteissa. Hän pitää haastavana lastenosaston työntekijöiden roolia, jossa on yhdistettävä vankeinhoidollinen kontrolli ja hoidollinen äiti-lapsisuhteen tuki. Äiti-lapsisuhteen tukeminen vaatisi luottamuksellisen suhteen luomista äitiin, mikä voi olla vaikeaa vartijan roolista käsin. Osa lapsista vierailee sukulaisten esikko 2 2008 13
Eeva Myllys työskenteli ennen projektia pitkään Helsingin ensikodissa. luona viikonloppuisin. Arkisin he viettävät säännöllisesti rytmitetyt päivänsä äidin ja muiden lasten kanssa päihteettömässä ympäristössä. Vankila kuitenkin sosiaalistaa lasta normaalista poikkeavaan ympäristöön. Vartijat ovat univormuissa ja suljetulla osastolla vangit puettu samanlaisiin vaatteisiin. Vankeus estää lasta tietenkin jossain määrin tutustumasta arkielämän normaaleihin ilmiöihin, vaikkapa kaupassa käyntiin äidin kanssa. Koska lapsista ei ole tähän asti kirjattu mitään tietoja vankilan rekistereihin, yksi tavoite on saada lapset näkyvämmiksi. Olemme suunnitelleet lapsista perustietolomakkeita ja pyrimme tekemään lasten omia suunnitelmia, jotta voisimme taata lapsen suhteet ulkomaailmaan. Lastenosaston työntekijät Eevan mielestä kyllä pyrkivät huomioimaan työssään hoidollisen näkökulman, vaikka heidän perustehtävänsä on vankeinhoito. He ovat myös motivoituneita kehittämään lasten oloja vankilassa. Projektin suurin haaste onkin näiden kahden maailman vankilan ja lasten yhteensovittaminen. (Haasteltavien ja heidän lastensa nimet on muutettu) teksti: Iita Kettunen kuvat: Laura Vesa Mia-Riitta Tyni huolehtii Vanajalla äitien ja lasten asioista. Äiti-lapsityön kehittäminen vankilassa Ensi- ja turvakotien liiton hanke kehittää työtä, jota tehdään vankiloissa olevien lasten ja heidän äitiensä kanssa. Se toteutetaan yhteistyössä Vanajan vankilan ja Hämeenlinnan vankilan äiti-lapsiosaston kanssa. Lapsi ei ole vanki, eikä hänen oloaan vankilassa ole juuri otettu huomioon. Uusi lastensuojelulaki sanoo, että kun aikuinen suorittaa vapausrangaistusta, hänen hoidossaan olevan lapsen hoidon ja tuen tarve on selvitettävä. Vankeuslaki puolestaan vaatii, että lapsen hoito vankilassa järjestetään lapsen edun mukaisesti. Lapsia on vankilassa vähän, mutta heillä on suuri tarve saada apua. Esimerkiksi lapsen tulo vankilaan ja lähtö sieltä on suunniteltava. On myös selvitettävä, onko lapsen tulo hänen etunsa. Siksi projektissa kehitetään yhteistyötä sijoittajayksiköiden, Kriminaalihuoltolaitoksen ja lastensuojelun kanssa. Projektityöntekijä Eeva Myllys työskentelee Vanajan ja Hämeenlinnan äiti-lapsiosastoilla. Hän tekee tiiviistä yhteistyötä lastenhoitajien, perheohjaajan, sosiaalityöntekijöiden sekä vankeinhoidon esimiesten kanssa. Työtä tukee kehittämistiimi, johon kuuluu myös projektipäällikkö Susanna Kalavainen. Raha-automaattiyhdistys rahoittaa hankkeen, joka jatkuu vuoden 2009 loppuun. Susanna Kalavainen Kuopiolaisen ensikoti Pihlan asukkaiden kevätretkeä ei sää suosi, mutta ilta sujuu mukavasti tuttujen kesken ja tuo vaihtelua arkeen. Ensikodin johtaja Marketta Kolari kertoo, että seuraava kohokohta ovat kesäkuiset Pihlan päivät, joita on vietetty jo viitenä vuotena, ensikodin perustamisesta lähtien. Tänä vuonna juhlimme hienosti Kuopion Klubilla hopea-aterimilla syöden. Mukaan olemme kutsuneet kaikki Pihlan ja avopalveluyksikkömme Amalian entisetkin asukkaat. Osallistujia tulee lähes sata. Haluamme virkistää äitejä ja isiä retkillä ja tuottaa iloa ja elämyksiä lapsille. Kevään aikana ensikodin väki on myös syönyt ulkona ja käynyt vapputorilla, tivolissa sekä leirillä Karttulan Hirvijärven kauniissa järvenrantaympäristössä. Juhannuksena pidämme pienet keskikesän suvijuhlat. Vuoden mittaan on muitakin lapsiperheille tärkeitä tapahtumia, kuten pikkujoulut ja joulujuhla. Toki vietämme myös syntymäpäiviä ja huomioimme asukkaiden tulot ja poislähdöt, sanoo Marketta Kolari. Kallavesi välissä Maaliskuussa Pihlaan puolitoistavuotiaan lapsensa kanssa tulleen Eevan mielestä virikkeitä on riittävästi lapsenhoidon ja muiden päiväaskareiden lisäksi. Yksittäiset tapahtumat ovat yleensä mukavaa vaihtelua rutiineihin, mutta mielelläni myös liikun luonnossa lapseni kanssa ja joskus itseksenikin tai käyn kuntosalilla. Eeva harrasti nuorempana aktiivisesti liikuntaa. Nyt hän sanoo saavansa siitä taas energiaa. Yhteisöelämään totuttelin vuosikymmenen alkupuolella Ensikoti Pinjassa. Kovin paljoa Pihla ei siitä poikkea, mutta nyt elämäntilanteeni on erilainen, kun minulla on lapsi huolettavana. Hirvijärven leiri oli jännä reissu, sillä kävin siellä nuorena rippileirin. 14 esikko 2 2008
Arki tarvitsee retken Vaajasalon saaren rantamökin takassa leimahtelee tuli. Se lämmittää ja valaisee pehmeästi. Järvi on vielä viileä. Timo saa ohjaajilta ja muilta asukkailta hyviä lapsenhoitovinkkejä. Lapsi antaa motivaatiota ponnistella kohti valoisampia aikoja. Pihlassa se on vähän helpompaa kuin normaaliympäristössä. Elämisen piiri on täällä rauhallisempi. Kuopion keskustaan on puolen tunnin automatka ja välissä on Kallaveden järvialue. Kesällä maisemat lienevät tosi kauniit. Odotan innolla uimaan pääsyä, sanoo Eeva. Kiintiöisä Ensikoti Pihlan ainoa isä Timo tuli taloon vuosi sitten. Hän kävi välillä muutaman kuukauden päihdekuntoutuksessa Mikkelissä, mutta palasi vuodenvaihteessa uudella ryhdillä ja elämänasenteella. Nyt hän on kahden puolivuotiaan Taneli-pojan kanssa. Pikkumies antaa lisää voimaa arjesta selviytymiseen ja päihteettömiin päiviin. Lapsenhoito on kasvattanut henkisesti. Uskon, että selviydymme jatkossakin, sanoo Timo. Hän ei pidä hankalana Pihlan kiintiöisän roolia. Meillä on täällä hyvä yhteishenki. Pienet lapset ja samanlainen arkielämä yhdistävät sukupuolesta ja pienistä ikäeroista huolimatta. Kortejoen levollisuus on positiivista lapsen kasvatuksen ja omankin rauhoittumisen kannalta. En ikävöi kaupungin humua, sillä täällä on tekemistä ja ajankulua sopivasti. Aika kuluu perusarkiaskareiden lisäksi toimintaryhmissä ja kuntosalilla. En kaipaa myöskään hotellimaista asumista, jossa asiat olisivat valmiina. Itse tekemällä voi torjua uusavuttomuutta. Näitä samoja taitoja ja tietoja tarvitsen Tanelin kanssa oikeissa kotioloissamme, sanoo Timo ja tähystää hämärtyvälle järvelle poika sylissään. Teksti: Ilpo Lommi Kuva: Eila Peltokangas-Lommi Nyt mukaan Sateenkaareen Yhdistykset päättävät kesän alussa, siirtyvätkö ne muiden mukana käyttämään sähköistä Sateenkaariasiakastietojärjestelmää. Liitosta on lähetetty yhdistyksille tietoa järjestelmästä ja arvio sen käytön hinnasta juuri omassa yhdistyksessä. Hinta vaihtelee 600 3000 euron välillä. Asiakastietojärjestelmä on kaikkien työntekijöiden työkalu. Tietoja asiakkaista kirjataan joka tapauksessa paperille, itse tehdylle ohjelmalle tai muuhun järjestelmään. Yhtenäinen työkalu, johon tiedot on tallennettu niin, että ne ovat turvassa sivullisten silmiltä ja josta ne ovat helposti tulostettavissa vertailukelpoisessa muodossa, on olennainen, kun vakuutamme rahoittajat ja muut ihmiset ympärillämme työmme tuloksellisuudesta. Järjestelmää aletaan syyskuussa kokeilla Pääkaupungin Turvakodissa ja Pienperheyhdistyksessä. Niiden työntekijöiltä toivotaan palautetta Sateenkaaren käyttämisen helppoudesta ja toimivuudesta. Muissa yhdistyksissä järjestelmä otetaan käyttöön syksyn mittaan. Yhdistyksiin nimetään järjestelmän vastuuhenkilö ja työtekijät koulutetaan käyttämään työkalua. RAY maksaa osan Sateenkaari-järjestelmä valittiin kahdeksan tarjokkaan joukosta. Sateenkaarta käyttävät jo muun muassa Helsingin ensikoti ry, tamperelaiset Setlementtiyhdistys Naapuri ja Silta- Valmennusyhdistys ja Espoon Diakoniasäätiön asumispalvelut. Hankkeen rahoittaa suureksi osaksi Raha-automaattiyhdistys. Yhdistysten osuudeksi kokonaiskustannuksista jää vain vajaa kolmannes. Sateenkaaren käyttöön ottamista johtaa kehittämispäällikkö Jussi Pulli, jonka kanssa järjestelmän määrittelyitä miettivät ensi- ja turvakotityön, avopalveluiden ja tilastoinnin tekijät. Lomakepohjia työstämässä on lapsi-, nais- ja miestyöntekijöitä sekä toiminnanjohtajia, ohjaajia ja liiton työntekijöitä. Järjestelmän toimittaa tamperelainen Lean Ware. Järjestelmä on kaikkien siihen siirtyvien yhdistysten käytössä vuoden 2009 alusta. Kommentteja järjestelmästä ottaa vastaan Jussi Pulli, jussi.pulli@etu. inet.fi, lisätietoja: www.ensijaturvakotienliitto.fi, ekstranet Jussi Pulli kehittämispäällikkö esikko 2 2008 15
Päivi ja Heli tulevat meille Perhetyöntekijä Päivi Pasanen ja A-klinikan sairaanhoitaja Heli Ikonen tuovat yhdessä järjestystä alkoholi- tai huumeongelman rasittaman vauvaperheen arkeen. 16 esikko 2 2008
Varkautelaiselle Päivi Pasaselle meneminen koteihin työntekijänä oli perin juurin tuttua jo ennen työparityön alkua. Vuosia Alvari-perhetyössä oli kertynyt melkein yhdeksän. Nyt Päivi ja Heli Ikonen ovat olleet Tosiprojektin työpari kolmisen vuotta. Helille kotikäynnit olivat päihdetyössä uusi asia. Työ alkoi luontevasti, koska ensimmäinen perhe oli jo aiemmin ollut A-klinikan asiakkaana ja siksi tuttu. Päivi tuli mukaan neuvolan ja lastensuojelun kautta, kertoo Heli Ikonen. Samalla naiset tulivat muodostaneeksi työparin. Päivi Pasasen ja Heli Ikosen mielestä työpari on mahtava juttu. Kaksin käytettävissä on monipuolisempaa ammattitaitoa kuin yksin töitä tehdessä. Kaksi myös havaitsee perheestä enemmän ja näkemyksiä voi vaihtaa. Vaikka naiset eivät tunnusta varsinaisesti pelänneensä asiakasperheiden luona, toinen työntekijä tuo myös turvaa. Joskus tilanteet ovat hieman kärjistyneet ja olemme joutuneet olemaan varuillamme. Koulutukseltaan Päivi Pasanen on sosiaalikasvattaja, melkein valmis sosionomi. Heli Ikonen on terveydenhoitaja. Ei sun ja mun töitä Kahden ammattilaisen työ on perheen etu. Kahden työntekijän on mahdollista kiinnittää huomiota molempiin vanhempiin erikseen. Toinen voi esimerkiksi lähteä äidin ja lapsen kanssa ostoksille ja toinen jäädä kotiin puhumaan isän kanssa. Vaikka työntekijöitä tulee kotiin kaksi, Päivin ja Helin mielestä on tärkeää muistaa, että parhaiten oman elämänsä tuntee kuitenkin perhe. Luottamus syntyy yhtä hitaasti tai nopeasti kahden työntekijän ja perheen välille kuin yhdenkin työntekijän käydessä talossa. Työssä edetään asiakkaan tahtia. Päivi Pasanen (vas.) ja Heli Ikonen tarttuvat toimeen. Kuva: Mari Petäjä. Molemmat Varkauden Tosi-työläiset tekevät kodeissa kaikkia eteen tulevia töitä, mutta A-klinikan Heli Ikonen sanoo, että hänen tonttiaan on enemmän päihteistä puhuminen. Se on asioiden esiin nostamista. Päivi Pasasen työkaluja ovat perhetyöstä tutut arkisten askareiden tekeminen ja niiden lomassa jutustelu ja esimerkiksi Vanhemmuuden roolikartta tai Pikku portaat -menetelmä. Tavallista hauskaa Työpari on ollut lastensuojelun ja päihdehuollon yhteinen täsmälääke perheille, joissa äiti on raskaana tai vauva on jo syntynyt ja joissa alkoholin tai huumeiden käyttö on riistäytynyt käsistä. Koteihin mennessä työntekijät rohkaisevat ja täydentävät toisiaan. Puhumme päihteistä ja tuomme esiin vaikeitakin asioita. Kerron vanhemmille, mitä haittaa päihteistä on heille itselleen ja syntyvälle lapselle, sanoo Heli Ikonen. Vanhemmat voivat, jos haluavat, saada lääkkeistä tukea ilman alkoholia tai huumeita olemiseen. Perheen muiden lasten kanssa puhutaan siitä, miten vanhempien käytös muuttuu, kun he ovat juoneet ja miltä se lapsesta tuntuu. Päivi ja Heli neuvovat, että apua voi saada naapurista, mummulle soittamalla tai joskus poliisiltakin. Lapsen tunteista kerrotaan myös vanhemmalle. Selvänä olemisen lisäksi perheet kaipaavat yleensä apua vauvan hoidossa. Vauvan ilmeiden, eleiden, itkun ja hymyn huomaamista ja niiden viestin tunnistamista olemme opetelleet yhdessä vanhempien kanssa, kertoo Päivi Pasanen. Vanhempia rohkaistaan lähtemään ulos uimahalliin, kuntosalille, perhekerhoon tai leireille ja erilaisiin tapahtumiin. Perheen halutaan pääsevän osalliseksi aivan tavallisesta hauskasta, jossa ei juoda. Perheet pitävät Tosi-projektin työparit työskentelevät perheissä vuoden tai kaksi. Päivi Pasanen ja Heli Ikonen ovat tehneet työtä neljässä perheessä. Suurimpia ongelmia perheissä ovat päihteiden käyttö ja mielenterveyden ja sosiaaliset ongelmat. Kipuilu näkyy parisuhteessa, ystävyyssuhteissa ja lähiverkostossa. Elämä ei ole oikein hallinnassa. Heli ja Päivi tekevät yhdessä työtä vastakin, vaikka projekti päättyy. Koska ylipäätään avun saaminen ja hakeminen on vaikeaa, perheet arvostavat Tosi-työtä. Tärkeintä heille on, että apu tulee kotiin. Keskustelemme ja autam me arjen asioissa. Heli Ikonen ja Päivi Pasanen Päihdeongelmaisten vauvaperheiden auttaminen kotona Totisesti toisenlainen elämä, Tosi-projekti (2004 2008) työskenteli päihdeongelmaisten odottavien äitien ja vauvaperheiden kanssa. Vanhemman ja vauvan varhaista vuorovaikutussuhdetta ja vanhemmuutta tuetaan perheissä, joissa äidillä tai molemmilla vanhemmilla on päihdeongelma. Sikiövaurioita yritetään ehkäistä tai pitää ne mahdollisimman vähäisinä. Uusi toimintamalli perustuu esimerkiksi perhetyöntekijän ja päihdetyöntekijän työparityöskentelyyn. Kodissa käydään yhdestä kolmeen kertaa viikossa pari kolme tuntia kerrallaan. Käyntien määrä juontaa perheen tarpeesta. Työntekijät saivat työhön kaksivuotisen prosessikoulutuksen ja säännöllistä koulutuksellista ryhmätyönohjausta. Sekä perheet että työntekijät vahvistivat oletuksen, että perhe kuntoutuu, kun se jakaa työntekijän kanssa arkea ja suhde työntekijän kanssa on kunnioittava, luottamuksellinen ja lämmin. Projekti käytti Tyynelän Kuntoutusja Kehittämiskeskuksen päihdekuntoutuksen ja -koulutuksen osaamista ja Ensi- ja turvakotien liiton Pidä kiinni -projektin päihdeongelmaisten raskaana olevien naisten ja vauvaperheiden hoidon mallia. Eeva-Kaarina Veijalainen projektipäällikkö esikko 2 2008 17
Minun työviikkoni Mitä sinä teet työssäsi? Ensi- ja turvakotien liiton ja sen jäsenyhdistysten työntekijät kuvaavat työviikkoaan. Avopalveluyksikkö Ainon etsivää työtä tekevä erityistyöntekijä ja työnohjaaja Tarja Kekki Jyväskylästä kertoo. Tarja etsii äitejä Maanantai 7.4. Työviikkoni alkaa, kun lähden aamujunalla Pasilaan antamaan työnohjausta. Tapaan netissä toimivan äitien suljetun keskusteluryhmän ohjaajat, Annen Espoon Esmiinasta ja Tanjan Rovaniemen Tuuliasta. Päihdeäitien ryhmä on toiminut vuodesta 2004 yhteistyössä A-klinikka säätiön kanssa. Nettiryhmä ja sen ohjaajien työnohjaus ovat olleet mielenkiintoisia ja haastavia. Vertaistuen lisäksi äitiryhmä antaa mahdollisuuden keskustella siitä, mitä päihteiden hallinta on. Äidit kertovat ryhmässä omia tarinoitaan. Junassa luen vasta ilmestyneen Totisesti toisenlainen elämä -projektin loppuraportin uteliaana ja kiinnostuneena, koska olen lähiesimieheni Annen kanssa ollut projektin Kotkan työryhmän työnohjaaja. Tiistai 8.4. Viimeisetkin lumenrippeet ovat sulaneet, joten lähden töihin pyörällä. Ensimmäinen pyörämatka on aina kevään kohokohta, polkemista kertyy yhdeksän kilometriä yhteen suuntaan. Matkalla ajattelen jo töitä. Aloitamme työpäivän Ainossa yhteisellä kahvilla ja teellä, niin tänäänkin. Työpaikalla ovat tiimistämme Tuija, Tarja ja Riitta. Vaihdamme niin henkilökohtaisia kuin työhön liittyviäkin kuulumisia. Sivuamme hiukan Jukka Mäkelän perjantaista koulutusta kohtaamisesta, kosketuksesta, vanhemmuudesta ja leikistä. Käyn aamupäivällä terveydenhoitaja Hannen kanssa katsomassa odottavaa äitiä kotona. Äiti ja tulevan vauvan isä ovat meille molemmille tuttuja. Ensikontaktin perheeseen sain jo raskauden alkuvaiheessa vuoden alun neuvolakäynnillä, jonne Hanne minut perheen luvalla kutsui tutustumaan. Vaihdamme päällimmäiset kuulumiset. Hanne tekee neuvolatutkimukset. Raskaus on edennyt jo keskivaiheeseen, vauva liikkuu ja tuo mielikuvan hänestä. Lämpö äidin äänessä, kun hän kertoo tulevasta vauvasta, tuntuu meistä hyvältä. Isä saapuu, ennen kuin lähdemme, joten vaihdamme kuulumiset myös hänen kanssaan. Lounaan jälkeen odottelen asiakasta, alkuraskaudessa olevaa äitiä, jonka olen tavannut vain kerran aiemmin. Häntä ei kuulu, joten yritän soittaa ja kysyä, onko hän kenties unohtanut käynnin. Samalla voisimme sopia uuden ajan. Puhelu menee vastaajaan, joten lupaan palata asiaan. Jos peruuntumisia tulee, yleensä soitan, laitan tekstiviestiä tai tarvittaessa kirjeen asiakkaalle. Päivän päätteeksi on verkosto, johon olen tulevan äidin suostumuksella koonnut eri viranomaisten työntekijöitä. Olen valmistellut äitiä edellisellä kotikäynnillä verkostoa varten ja rohkaissut kertomaan omia toiveitaan ja vauvan syntymän jälkeisen tuen tarpeensa. Mukana ovat aikuisja lastensuojelun sosiaalityöntekijät, äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajat, psykiatriasta äidin kanssa työskennellyt työntekijä ja Ainosta minä. Pääsemme yhteisymmärrykseen Ainon työn jatkumisesta vauvan syntymän jälkeen. Keskiviikko 9.4. Soitan sosiaalityöhön ja neuvolaan. Neuvolasta tarkistan, onko eilisen tapaamisen perunut äiti käynyt neuvolassa. Samalla varmistan, että terveydenhoitaja voi ottaa asia puheeksi äidin seuraavalla neuvolakäynnillä. Aamupäivällä valmistelen vielä iltapäivän ryhmän tarjoilut ja työvälineet. Keskiviikkoisin iltapäivällä on vuoroviikoin kaksi eri etsivän työn ryhmää. Tänään on Tukinaisen ja Ainon yhteisen seksuaalista väkivaltaa kokeneiden äitien ryhmän vuoro. Työparini on Helena Kallinen Tukinaisesta. Ensi viikolla on odottavien äitien avoryhmä neuvolan kanssa. Ilmapiiri on luottamuksellinen naisten pohtiessaan omaa traumaansa. Ryhmä on kokoontunut jo kuusi kertaa. Olemme sopineet Helenan kanssa vastuista, tällä kertaa havainnoija olen enemmän minä. Ryhmän tavoite on vahvistaa minäkuvaa ja tutkia yhdessä, millaisia ovat omat oikeudet suhteessa seksuaalisuuteen. Puramme Helenan kanssa ryhmän jälkeen omat työskentelystä nousseet ajatuksemme ja tunteemme. Torstai 10.4. Teen yhden työnohjauksen ensi- ja turvakodilla, niin sanotulla päätalolla, ja piipahdin samalla päihdeongelmaisille raskaana oleville naisille ja vauvaperheille tarkoitetussa ensikoti Aliisassa. Käyn tervehtimässä odot- 18 esikko 2 2008
matti salmi Perjantai 11.4. Tarja Kekki pyöräilee töihin Tuomiojärven ympäri. Aamukahvi- ja teepöydässä on tänä aamuna mukana Tarja Boelius. Hän on ensikoti Aliisan ja meidän avopalvelu Ainon johtaja. Perjantaisin keskitymme erilaisiin palavereihin ja teemme kotikäyntejä vain akuuteissa kriiseissä. Kuntoutuspalaverissa käymme läpi Ainon kaikki kahdeksan asiakasperhettä, heidän kuntoutumisensa ja tavoitteensa. Puhumme myös minun etsivän työni kuudesta raskaana olevasta äidistä. Viikkopalaverissa mietimme, millaiset terveiset vien Ainosta koko yhdistyksen vauvatiimiin. Tuuletamme ja tyhjennämme viikon aikana kertyneet työhön liittyvät tunteet ja ajatukset. Keskustelemme siitä, miten olemme selviytyneet ja jaksaneet. Asiat ja asiakkaat on hoidettu, vaikka tiimimme on vajaa. Asioiden yhteinen jakaminen työyhteisössä tarvitsee oman ajan ja paikan. Viikon päätteeksi olen yhteydessä Huumeet, alkoholi ja lääkkeet -polin Helena Haapamäkeen. Hän on sosiaalityöntekijä. Keskustelemme siitä, miten neuvolan ja polin kautta tulleet kuusi raskaana olevaa päihteitä käyttänyttä äitiä sitoutuvat ottamaan vastaan etsivän työn apua. Tarja Kekki tavaa äitiä, jonka kanssa työskentelin ennen hänen tuloaan Aliisaan. Vien hänet käynnilleen Huumeet, alkoholi ja lääkkeet -poliklinikalle, kun olen autolla liikkeellä. Matkalla kerroin äidille, että olen iloinen hänen itsensä ja tulevan vauvan vuoksi, että hän on Aliisassa. Äiti käytti päihteitä raskausaikana ennen Aliisaan tuloa. Toivon, että äidillä on voimia taistella mielihalujaan ja ristiriitaisia ajatuksiaan vastaan ja jatkaa Aliisassa oloaan. Iltapäivällä tapaan vielä yhden raskaana olevan äidin Ainossa. Annan hänelle intialaista päänhierontaa. Äiti on ollut koko raskauden alkuajan erittäin hämmentynyt ja stressaantunut. Jo muutaman hoitokerran jälkeen huomaan, että hän on rentoutunut ja hänen on helpompi puhua tulevaisuudesta ja mielikuvistaan vauvasta. Teen odottavien äitien kanssa paljon kosketushoitoja. Mielestäni ne auttavat elävään yhteyteen asiakkaan kanssa ja lisäävät luottamusta välillämme. Ne myös motivoivat äitiä paremmin sitoutumaan asiakassuhteeseen. Etsivä työ Jyväskylässä: Päihteitä käyttävien raskaana olevien naisten avoryhmä neuvolan kanssa. Kotona tehtävä työ. yksilökäynnit avopalveluyksikkö Ainossa. Tavoite löytää äidit jo raskauden alussa, jos mahdollista. Äidin kiintymystä vauvaan herätellään jo ennen synnytystä. Äidit ja isät valmistautuvat vanhemmuuteen ja vauva tulee erilliseksi ja todellisesti jo kohdussa. Lisätietoja: www.ksetu.fi esikko 2 2008 19
Liitto vie osaamista Venäjälle Liiton ja jäsenyhdistysten kouluttajat suuntaavat yhä useammin Karjalaan ja Kuolan niemimaalle. Päihdeäitien kuntoutus saa venäläisen tyttären. Pietarilaisia sosiaalialan työntekijöitä aletaan kouluttaa Pidä kiinni -projektissa kertyneellä osaamisella. Liiton ja Helsingin ensikodin koulutuksissa kerrotaan varhaisen vuorovaikutuksen tukemisen ja päihdekuntoutuksen yhdistämisestä. Koulutamme päihdeäitien kanssa työskenteleviä ihmisiä. Tarkoitus on, että heillä olisi yhteinen näkemys äitien hoidosta ja että he oppisivat motivoimaan äitejä hoitoon. Painotamme, että odotusaika on mahdollisuus muuttaa elämää, sanoo hanketta liitossa koordinoiva kehittämispäällikkö Maarit Andersson. Kansalaisjärjestö Stellit selvitti otsikolla Hold on (suom. pidä kiinni), miten päihteitä käyttäviä äitejä Pietarissa hoidetaan. Nyt Esmiinan vastaava sosiaalityöntekijä Hanna Sellergren, Maarit Andersson ja projektisuunnittelija Marianne Kuorelahti miettivät koulutuksen sisältöä. Pietarissa huumeet ovat todella iso ongelma. Mielenkiintoista on, miten nykyiset työtavat vaikuttavat koulutukseen. Päihteitä käyttävä äiti voi antaa lapsensa adoptoitavaksi jo sairaalassa. Jos alkoholi- tai huumeongelma tulee esiin, henkilökunta kannustaa äitiä tekemään niin. Kerran saatu diagnoosi päihderiippuvuudesta vaikeuttaa Venäjällä muun muassa eräissä ammateissa toimimista ja on peruste vanhemman oikeuksien menettämiselle. Vuosiksi 2008 2009 suunnitellun projektin rahoittaa Suomen ulkoministeriö. Mitä on perheväkivalta? Neljä murmanskilaista väkivaltatyöntekijää tutustui toukokuussa Oulun ja Rovaniemen turvakoteihin. Yhteistyö jatkuu joulukuussa, kun suomalaiset kouluttajat lähtevät Kuolan niemimaalle. Koulutettavat työntekijät työskentelevät Murmanskin Perheiden ja lasten sosiaaliavun keskuksessa, Lasten kriisikeskuksessa ja Lasten avun keskuksessa. Niemimaalla asuu yhteensä noin miljoona ihmistä. Yksiköistä tulevat meille tutustumaan ne, jotka oikeasti tekevät väkivaltatyötä. Kerromme heille perheväkivallasta ilmiönä ja esittelemme menetelmiä ja välineitä, joita käytämme työskentelyssä naisten, lasten ja miesten kanssa, sanoo hankkeesta liitossa vastaava Auli Ojuri. Avun tarve välittyi liittoon Lapin yliopiston sosiaalityön laitoksen Murmanskissa tekemän huumetyön kautta. Murmanskilaisia kouluttavat Oulun ja Rovaniemen yhdistykset. Hankkeen rahoittaa Suomen ulkoministeriö. Sortavala on jo pitkällä Venäjän Karjalassa Sortavalassa työtä on tehty reilut viisi vuotta. Kansainvälinen Solidaarisuussäätiö on yhdessä Ensi- ja turvakotien liiton ja Karjalan Avun kanssa auttanut sortavalalaisia ensin perustamaan kaupunkiin turvakodin ja tukenut sitten naisia, perheitä ja kansalaisjärjestöjä. Nyt meneillään on viimeinen vaihe, jossa yritetään lisätä kaupunkilaisten luottamusta viranomaisiin, kun perheessä tarvitaan apua perheväkivallan hoitamisessa. Liitto kouluttaa venäläisiä työntekijöitä ja tutustuttaa heitä suomalaisiin oivalluksiin työssä. Kuka auttaa uhria -kumppaneita Sortavalassa ovat kaupungin hallinto ja sosiaali- ja terveystoimi. Hanke toteutetaan Sortavalan Naisten ja lasten turvakodin kanssa. Tietopaketti verkossa Kumppanina liitto on ollut mukana myös eurooppalaisessa CHALVI (Children, Alcohol and Violence) -hankkeessa. Kymmenen asiantuntijaorganisaation edustajat kahdeksasta maasta etsivät parhaita käytäntöjä väkivallan kohteeksi joutuneiden päihdeperheiden lasten auttamiseksi. Kaksivuotinen hanke päättyi tänä keväänä. Hyvät käytännöt ja muuta- 20 esikko 2 2008