Tampereen päivähoidon, perusopetuksen sekä koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan yhtenäinen tilaaja-tuottajamalli

Tampereen päivähoidon, perusopetuksen sekä koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan yhtenäinen tilaaja-tuottajamalli Aila Salmelin Vesa Komonen PEPPI -hanke Selvitysmiesten raportti Toukokuu 2004 1

SISÄLLYS 1. TOIMEKSIANTO JA SIIHEN LIITTYVÄ LAINSÄÄDÄNTÖ...4 1.1. Toimeksianto...4 1.2. Laki sosiaalihuoltolain väliaikaisesta muuttamisesta...4 1.3. Päivähoitoa ohjaava lainsäädäntö...5 1.4. Perusopetusta ohjaava lainsäädäntö ja valtakunnalliset kehittämissuunnitelmat...7 1.4.1. Esiopetusta ohjaava lainsäädäntö ja opetussuunnitelman perusteet...8 1.4.2. Koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa koskevat säädökset...8 2. TAMPEREEN KAUPUNKISTRATEGIA JA TOIMINTAMALLIN UUDISTUS...9 3. TAMPEREEN PÄIVÄHOITO, PERUSOPETUS JA KOULULAISTEN AAMU- JA ILTAPÄIVÄTOIMINTA...9 3.1. Päivähoito...9 3.1.1. Päivähoidon strategia ja toimintaa ohjaavat suunnitelmat...10 3.1.2. Päivähoidon hallinto...11 3.1.3. Päivähoidon resurssit...11 3.1.3.1. Henkilöstö...11 3.1.3.2. Päivähoidon kustannukset...12 3.1.3.3. Sosiaali- ja terveystoimen hallinnon palvelut päivähoidolle...13 3.2. Perusopetus...14 3.2.1. Koulutoimen strategia ja toimintaa ohjaavat suunnitelmat...15 3.2.2. Opetustoimen hallinto...15 3.2.3. Opetustoimen resurssit...17 3.2.3.1. Henkilöstö...17 3.2.3.2. Koulutoimen kustannukset...17 4. PÄIVÄHOIDON, PERUSOPETUKSEN JA KOULULAISTEN AAMU- JA ILTAPÄIVÄTOIMINNAN UUSI TOIMINTAMALLI...18 4.1. Valtakunnalliset linjaukset ja suunnitelmat uuden toimintamallin perustana...18 4.2. Tilaaja-tuottajamalli kunnallisessa palvelutoiminnassa...19 4.3. Tuotteistaminen päivähoitotoiminnassa...21 4.4. Tuotteistaminen koulutoimessa...23 4.5. Tukipalvelut ja ydintoiminnot/peruspalvelut...24 4.6. Toimeksiantoon liittyvät meneillä olevat kehittämishankkeet...25 4.6.1. Päivähoidon tilaaja-tuottaja pilotti...25 4.6.2. Varhaiskasvatus- ja esiopetussuunnitelmien toteuttaminen...26 2

4.6.3. Yhtenäisen perusopetuksen toteuttaminen...26 4.6.4. Aluerehtorityöryhmä...27 4.6.5. Koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa suunnitteleva työryhmä...27 5. UUDISTUKSEN TOTEUTTAMINEN...28 5.1. Varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen jatkumo..28 5.2. Uuden toimialan tilaaja-tuottajamalli...29 5.2.1. Uuden toimintamallin kehittämisvaihe 2005-2006...30 5.2.2. Kehittämisvaiheen tilaajaorganisaatio 2005-2006...32 5.2.3. Kehittämisvaiheen tuotanto-organisaatio 2005-2006...33 5.2.4. Tilaaja- ja tuottajaorganisaatiot vuonna 2007...34 5.3. Ehdotuksia uuden toimintamallin toteuttamisen käytännön toimenpiteiksi...36 5.4. Uudistuksen uhat ja mahdollisuudet...37 6. YHTEENVETO...38 LÄHTEET...39 LIITTEET (JULKAISTAAN PAINETUSSA VERSIOSSA)...40 Liite 4: Kajaanin ja Oulun matkan antia selvitysmiesten toimeksiannon näkökulmasta...40 3

1. Toimeksianto ja siihen liittyvä lainsäädäntö 1.1. Toimeksianto Tampereen kaupungin toimintamallin uudistuksen lähtökohtana on strategisen ohjauksen ja palvelutuotannon ohjauksen erottaminen toisistaan sekä siihen liittyen tilaaja-tuottajamallin käyttöönotto palveluissa, joissa se on mahdollista ja toiminnallisesti kannattavaa. Uuden toimintamallin käyttöönotto toteutetaan kaupunginhallituksen 15.12.2003 tekemän periaatepäätöksen mukaisesti siten, että mallia ja sen toimivuutta kokeillaan joissakin pilottikohteissa vuosina 2005-2007 ja laajempi uudistus toteutetaan vuonna 2007. Päivähoito valittiin yhdeksi pilottikohteeksi. Kaupungin johtoryhmässä sovittiin 19.1.2004 sosiaali- ja terveystoimen sekä koulutustoimen yhteisestä hankkeesta, jonka tavoitteena on laatia ehdotus päivähoidon, esiopetuksen, peruskoulun ja koululaisten iltapäivähoidon yhtenäisen tilaaja-tuottaja-mallin toteuttamiseksi. Kaupunginjohtaja Rantasen päätöksellä hanke käynnistettiin 29.1.2004. Selvitysmiehiksi nimettiin koulutustoimialan opetuspalvelukeskuksen suunnittelupäällikkö Aila Salmelin ja sosiaali- ja terveystoimen päivähoidon tehtäväalueen suunnittelija Vesa Komonen. Toimeksiannon mukaisesti selvitysmiesten tehtävänä oli laatia ehdotus päivähoidon, esiopetuksen, peruskoulun ja koululaisten iltapäivähoidon yhtenäisen tilaaja-tuottaja-mallin toteuttamiseksi. Hanke toteutetaan siten, että toimintamallin uudistus aloitetaan piloteilla vuoden 2005 alussa. Toimeksiannon määräaika oli 1.2. 30.4.2004. Hankkeen työnimeksi otettiin PEPPI hanke. Selvitystyön ohjausryhmään nimettiin jäseniksi apulaiskaupunginjohtaja Vesa Kauppinen, apulaiskaupunginjohtaja Lasse Eskonen, yleissivistävän koulutuksen johtaja Ulla Liljeström, vt. päivähoidon johtaja Leena Viitasaari, suunnittelujohtaja Seppo Prunnila, hallintopäällikkö Pekka Kivekäs, taloussuunnittelupäällikkö Jukka Männikkö sekä strategiapäällikkö Kari Hakari, joka nimettiin ohjausryhmän puheenjohtajaksi. Ohjausryhmän sihteeriksi kutsuttiin päivähoidon osastosihteeri Katri Naulo. 1.2. Laki sosiaalihuoltolain väliaikaisesta muuttamisesta Toimeksiannon mukainen tavoite päivähoidon ja peruskoulun yhtenäisestä toimintamallista siten, että toimialat ovat saman monijäsenisen toimielimen alaisuudessa, edellyttää sosiaalihuoltolain väliaikaisten säädösten noudattamista. Päätös sosiaalihuoltolain 6 ja 12 :n väliaikaisesta muuttamisesta astui voimaan elokuussa 2003. Lain mukaan kunta voi päättää, että jokin muu kunnan monijäseninen toimielin huolehtii lasten päivähoidosta annetussa laissa (36/1973) kunnalle säädetystä tehtävästä. Saman toimielimen tulee tällöin huolehtia myös lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetussa laissa (1128/1996) kunnalle säädetyistä tehtävistä. Lisäksi laissa lasten päivähoidosta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta (2 ) todetaan, että jos päivähoidosta vastaava toimielin määräytyy sosiaalihuoltolain 6 2 momentin mukaisesti, sen tulee huolehtia, että tarvittava yhteistyö sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa toteutuu. Kunnan järjestäessä sosiaalipalveluita, tulee niistä muodostua päivähoidossa oleville lapselle ja heidän vanhemmilleen tai muille huoltajilleen 4

tarkoituksenmukainen kokonaisuus riippumatta siitä, mikä toimielin vastaa lasten päivähoidosta. Edellä mainitut lait ovat voimassa elokuusta 2003 heinäkuuhun 2008. Väliaikaiseen lainsäädäntöön perustuva ratkaisu edellyttää laaja-alaista seuranta- ja arviointitutkimusta, jotta hallinnollisen ratkaisun vaikutukset voidaan selvittää. Tutkimus- ja seurantavastuu on Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksella (STAKES). Väliaikainen lainsäädäntö antaa kunnille mahdollisuuden kokeilla uusia, kullekin kunnalle parhaiten soveltuvia hallinto- ja toimintamalleja, lisätä joustavuutta, etsiä palvelujen vaihtoehtoisia järjestämistapoja sekä lisätä yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Sosiaali- ja terveysministeriön antaman lausunnon mukaan Tampereen päivähoidon, perusopetuksen ja koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan uusi toimintamalli vastaa sosiaalihuoltolain väliaikaisesta muuttamisesta annettuja ehtoja. (Alila 2004) 1.3. Päivähoitoa ohjaava lainsäädäntö Lasten päivähoidossa lainsäädäntö on keskeisin ohjauksen väline ja lainsäädännöllä määritellään toiminnan vähimmäisvaatimukset. Päivähoitoa ohjaa päivähoitolaki ja -asetus (36/1973). Päivähoitolaki antaa vanhemmille mahdollisuuden valita lastensa hoitomuodon. Päivähoitolain 1. :n mukaan päivähoidolla tarkoitetaan päiväkotihoitoa, perhepäivähoitoa, leikkitoimintaa tai muuta päivähoitotoimintaa. Päivähoito on järjestettävä siten, että se tarjoaa lapselle sopivan hoitopaikan ja jatkuvan hoidon sinä vuorokauden aikana, jona sitä tarvitaan. Lasten päivähoidosta annettua lakia ja sitä täydentävää asetusta (239/1973) on vuosien aikana usein täydennetty ja tarkistettu. Päivähoidon kasvatustavoitteet kirjattiin lakiin 1983. Kasvatustavoitteet pohjautuvat parlamentaarisen kasvatustavoitekomitean (1980) mietintöön. Lain mukaan päivähoidon tavoitteena on tukea lasten koteja näiden kasvatustehtävässä ja yhdessä kotien kanssa edistää lapsen persoonallisuuden tasapainoista kehitystä. Päivähoidon on tarjottava lapsen kehitystä tukevaa toimintaa sekä suotuisa kasvuympäristö lapsen lähtökohdat huomioiden. Päivähoidon on lisäksi edistettävä lasten iän ja yksilöllisten tarpeiden mukaan heidän fyysistä, sosiaalista ja tunne-elämän kehitystä sekä tuettava lapsen esteettistä, älyllistä ja uskonnollista kasvatusta. Lisäksi päivähoidon on omalta osaltaan tarjottava lapselle jatkuvat, turvalliset ja lämpimät ihmissuhteet. (Laki lasten päivähoidosta 2 ja 2 a ) Päivähoidon saatavuuden takaamiseksi säädettiin vuonna 1994 alle kolmevuotiaille subjektiivinen oikeus päivähoitoon. Lakia laajennettiin vuonna 1996 koskemaan kaikkia alle oppivelvollisuusikäisiä (11a 1 ). Laki takaa oikeuden päivähoitopaikkaan jokaiselle alle kouluikäiselle lapselle. Päivähoitomaksun määräytymisen perusteet (7a ) on säädetty laissa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (734/1992). 5

Kunnan järjestämän päivähoidon vaihtoehdoksi luotiin lasten kotihoidon tuki. Laki (24/1985) tuli voimaan vuoden 1985 alusta asteittain. Vuoden 1990 alusta asti kaikilla alle 3-vuotiaiden lasten vanhemmilla on ollut oikeus valita joko kunnan järjestämä päiväkoti- tai perhepäivähoitopaikka tai lasten kotihoidon tuki. Lasten hoitojärjestelmää uudistettiin edelleen vuonna 1997. Laki lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta vahvistettiin (1126/1996). Uutena tukimuotona otettiin käyttöön lasten yksityisen hoidon tuki, jota myönnetään silloin, kun vanhemmat valitsevat lapselleen yksityisen hoidon. Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (812/2000) on määritetty sosiaalihuollon asiakkaan osallistumiseen, kohteluun ja oikeusturvaan liittyvät keskeiset oikeudelliset periaatteet. Laki korostaa asiakkaiden (päivähoidossa olevien lasten ja lasten vanhempien) itsemääräämisoikeutta, mielipiteiden huomioimista ja asiakkaiden aseman vahvistamista. Asiakkaana olevan henkilön tai perheen kanssa tulee lain mukaan tehdä erityinen palvelusuunnitelma (7 ). Asiakkaana olevan lapsen edustajalta on pyydettävä lupa tietojen luovuttamiseen, jollei se ole lapsen edun vastaista. Jos lapsi on asianosaisena sosiaalihuoltoa koskevassa asiassa, on toimielimelle luovutettava tiedot, joita se tarvitsee sosiaalihuollon järjestämisessä ja toteuttamisessa. Ennen tietojen luovuttamista asiakkaalla ja hänen edustajallaan on oikeus tietää, miksi hänen tietojaan tarvitaan, mihin tarkoitukseen niitä käytetään, mihin niitä säännönmukaisesti luovutetaan sekä minkä henkilötietolaissa tarkoitetun rekisterinpitäjän henkilörekisteriin tiedot tallennetaan (12 ja 13 ). Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta (493/1999) velvoittaa viranomaisia järjestämään kotoutumista edistäviä toimenpiteitä ja voimavaroja (2 ). Päivähoito on osa viranomaisyhteistyötä. Lastensuojelulaki (683/1983) on ensisijainen laki lapsen etua määriteltäessä. Nykyinen lastensuojelulaki tuli voimaan 1984. Lastensuojelun toimintamuodot ovat avohuollon tukitoimet, huostaanotto, sijaishuolto sekä jälkihuolto (8 ). Päivähoito on yksi avohuollon tukitoimi. Se toimii sosiaalihuollon kanssa rinnakkain, silloin kun työskennellään lastensuojelun asiakasperheiden kanssa. Päivähoidon tehtävänä onkin seurata ja kehittää lasten kasvuoloja, poistaa kasvuolojen epäkohtia ja ehkäistä epäkohtien syntymistä. Perheiden elämän onnistumiset ja ongelmat ovat osa lapsen kasvuympäristöä. Mikäli päivähoidon työntekijät havaitsevat lasten kotiolojen vaarantavan lapsen kehitystä, on asiasta ilmoitettava lastensuojelun sosiaalityöntekijälle (40 ). Päivähoidon avulla tuetaan huoltajia lasten kasvatuksessa ja kyetään saamaan selville lasten ja lapsiperheiden erityisen tuen tarve. Erityistä huomiota päivähoitoa kehitettäessä kiinnitetään lasten tarpeisiin ja toivomuksiin (6 ja 7 ). (Päivähoidon strategia: Hei tuuks sää leikkii mun kans! 2002.) Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelmassa todetaan., että päivähoitolakia uudistetaan muun muassa määrittelemällä päivähoidon enimmäisryhmäkoko. Perhepäivähoidon saatavuutta lisätään ja perhepäivähoitajien asemaa parannetaan muun muassa kehittämällä kustannuskorvausjärjestelmää. Sosiaali- ja terveysministeri Liisa 6

Hyssälän mukaan päivähoitolain kokonaisuudistusta ei ainakaan toistaiseksi aloiteta. Lakia uudistetaan vain tiettyjen, kiireellisempien asioiden, esim. ryhmäkoon ja erityispäivähoidon osalta. (Alila 2004.) 1.4. Perusopetusta ohjaava lainsäädäntö ja valtakunnalliset kehittämissuunnitelmat Perusopetuslaki ja asetus (628/1998, 852/1998) tuli voimaan 1.1.1999. Lakia on muutettu ja täydennetty vuosien saatossa, mm. esiopetusta koskevat säädökset lisättiin vuonna 2000 ja koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa koskeva osuus vuonna 2003. Suomessa vakinaisesti asuvat lapset ovat oppivelvollisia. Oppivelvollisuus kestää 10 vuotta, vammaisilla ja sairailla lapsilla 11 vuotta. Koulupakkoa ei ole. Perusopetuksen oppimäärä on 9-vuotinen. Esiopetus ja lisäopetus kestävät vuoden, niihin osallistuminen on vapaaehtoista. Esiopetuksen järjestäminen on kunnan velvollisuus. Lisäopetuksen ja maahanmuuttajille tarkoitetun perusopetukseen valmistavan opetuksen järjestämisestä päättää kunta. Kunta on velvollinen järjestämään sen alueella asuville oppivelvollisuusikäisille perusopetusta ja esiopetusta. Kunta voi järjestää palvelut itse tai yhdessä muiden kuntien kanssa tai hankkia ne muilta opetuksen järjestämisluvan saaneilta tahoilta. Valtioneuvosto voi myöntää rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle luvan opetuksen järjestämiseen. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että se perustuu erityiseen koulutustarpeeseen ja että järjestäjä ja sijaintikunta ovat sopineet asiasta. Opetusta ei saa järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. Lukuvuodessa on 190 työpäivää. Koulutuslautakunta päättää lukuvuoden työajoista, koulutyön päättymisajankohta säädetään asetuksella. Perusopetus on maksutonta. Opetuksen järjestäjän tulee arvioida järjestämäänsä koulutusta sekä osallistua ulkopuoliseen toimintansa arviointiin. Arviointivelvoitteen tarkoituksena on turvata tavoitteiden saavuttaminen, tukea koulutuksen kehittämistä ja parantaa oppimisen edellytyksiä. Tampereella koulutuslautakunta on hyväksynyt peruskoulujen arviointisuunnitelman. Perusopetuslain ja asetuksen ohella opetuksen järjestämisessä tulee noudattaa Opetushallituksen vahvistamia opetussuunnitelman perusteita, joiden pohjalta laaditaan kunnan ja koulun opetussuunnitelma sekä valtioneuvoston tuntijakopäätöstä, jossa määritellään oppiainekohtaisesti opetukseen käytettävä vähimmäistuntimäärä peruskoulun aikana. Lisäksi opetuksen järjestämiseen keskeisesti vaikuttava normi on laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta (635/1998) ja sitä vastaava asetus. Opettajien kelpoisuus määritellään opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetussa asetuksessa (986/1998). Koulupalveluiden kehittämistarpeet ja -suunnitelmat valtionhallinnon tasolla on kirjattu Valtioneuvoston koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan (KESU) vuosille 7

2003 2008 sekä Matti Vanhasen hallitusohjelmaan. Lisäksi opetusministeriön ja Opetushallituksen välisessä tulossopimuksessa vuosille 2003 2005, Opetushallituksen strategisessa suunnitelmassa Tehtävä 2010 sekä Opetushallituksen tuote- ja palvelusuunnitelmassa vuodelle 2004 on kirjattuna koulutuksen kehittämisen linjoja ja tavoitteita. 1.4.1. Esiopetusta ohjaava lainsäädäntö ja opetussuunnitelman perusteet Vuonna 2000 säädettiin laki kuusivuotiaiden esiopetuksesta. Perusopetuslaki (14 ) määrää oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna annettavasta esiopetuksesta ja pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevien lasten esiopetuksesta. Kunta velvoitetaan järjestämään esiopetusta ja vastaamaan siitä, että esiopetus järjestetään perusopetuslain mukaisesti. Jos lain mukaista esiopetusta järjestetään päiväkodissa, esiopetuksen järjestämisessä sovelletaan lisäksi päivähoitolakia. Esiopetuksen järjestämiseen luvan saanut opetuksen järjestäjä voi hankkia palvelut julkiselta tai yksityiseltä palveluiden tuottajalta. Opetuksen järjestäjä vastaa siitä, että sen hankkimat palvelut järjestetään perusopetuslain mukaisesti. (Perusopetuslaki 7.) Opetushallituksen hyväksymien opetussuunnitelman perusteiden mukaan esiopetuksen keskeisenä tehtävänä on edistää lapsen suotuisia kasvu-, kehitys- ja oppimisedellytyksiä. Siinä tuetaan ja seurataan fyysistä, psyykkistä, sosiaalista, kognitiivista ja emotionaalista kehitystä sekä ennalta ehkäistään mahdollisesti ilmeneviä vaikeuksia. Tärkeää on vahvistaa lapsen tervettä itsetuntoa myönteisten oppimiskokemusten avulla sekä tarjota mahdollisuuksia monipuoliseen vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa. Lisäksi opetussuunnitelman perusteiden mukaan esiopetuksessa lapsille tulee taata tasavertaiset mahdollisuudet oppimiseen ja koulun aloittamiseen. 1.4.2. Koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa koskevat säädökset Lasten aamu- ja iltapäivätoimintaa koskeva perusopetuslain muutos tulee voimaan 1.8.2004. Uudistuksen tavoitteena on tarjota lapsille monipuoliset mahdollisuudet osallistua ohjattuun, virkistävään, turvalliseen toimintaan ja mahdollistaa lepo rauhallisessa ympäristössä, ammattitaitoisen ja tehtävään soveltuvan henkilön valvonnassa. Aamu- ja iltapäivätoimintaan osallistuminen on lapselle vapaa-ehtoista. Kunta voi järjestää toimintaa itse tai hankkia palveluita muulta julkiselta tai yksityiseltä palvelun tuottajalta tai avustamalla niiden järjestämää toimintaa. Opetushallitus on hyväksynyt aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteet, joissa määritellään toiminnan tavoitteet ja sisältö. Kunnan tulee hyväksyä toimintaa varten toimintasuunnitelma, jossa määrätään toiminnan yleisestä järjestämisestä, toimintatunneista ja muista tarpeellisista toiminnan järjestämiseen liittyvistä asioista. Kunta määrittelee asiakasmaksut. 8

2. Tampereen kaupunkistrategia ja toimintamallin uudistus Palvelujärjestelmien uudistaminen ja toimivan päätöksenteon tamperelaisen mallin kehittäminen määriteltiin strategiassa kaupungin kehittymisen kannalta kriittisiksi menetystekijöiksi. Toimintamallin uudistamisen tavoitteina on - palveluiden tuotantotapojen monipuolistaminen - kuntalaisten osallistumismahdollisuuksien parantaminen - poliittisen päätöksenteon aseman vahvistaminen - strategisen johtamisen edellytysten vahvistaminen. Toimintamallin uudistaminen koostuu erilaisista hankkeista ja se toteutetaan vuosien 2004 2007 aikana. Myös talousarvion rakennetta ollaan uudistamassa. Nykyisestä organisaatiokeskeisten tehtäväalueiden sijaan talousarvio laaditaan kuntalaisnäkökulmasta määritellyille palveluprosesseille, jotka ylittävät toimialarajat. Asiaa valmistellut työryhmä esittää ydinprosesseiksi esim. seuraavia kokonaisuuksia - Lasten ja nuorten kasvun tukeminen - Elämänlaadun ja terveyden edistäminen - Sairaiden hoitaminen - Osaamisen ja sivistyksen edistäminen - Ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitäminen - Kaupunkiympäristön kehittäminen. Lasten ja nuorten kasvun tukeminen sisältää palvelukokonaisuuksia nykyisen sosiaali- ja terveyslautakunnan, koulutuslautakunnan ja kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan tehtävistä. Määritelty ydinprosessi sisältää mm. päivähoidon, kotihoidon ja yksityisen hoidon tuen, perusopetuksen, psykososiaalisen oppilashuollon, äitiys- ja lastenneuvolatoiminnan, kouluterveydenhuollon, perheneuvolatoiminnan sekä osia taide- liikunta- vapaaaikapalveluista. Kaupunginvaltuusto käsitteli esitystä seminaarissaan 10.5.2004. 3. Tampereen päivähoito, perusopetus ja koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta 3.1. Päivähoito Sosiaali- ja terveystoimen päivähoidon tehtäväalue jakaantuu seuraaviin vastuualueisiin: päiväkotihoito, perhepäivähoito, leikkitoiminta sekä kotihoidon ja yksityisen hoidon tuki. Tampereella on 0-6-vuotiaita lapsia noin 14 000, joista kunnallisen päivähoidon piirissä on noin 7200 eli 51,4 %. (Alle 16-vuotiaiden lasten määrällinen kehitys Tampereella 2003-2018, liite1). Päivähoitoa toteutetaan kolmella maantieteellisellä alueella. Tampereella toimii yhteensä 82 kunnallista päiväkotia ja kahdeksan ostopalvelupäiväkotia. Yksityisiä päiväkoteja on 11. Tampereella kuusivuotiaiden esiopetus järjestetään päiväkodeissa lukuun ottamatta ranskankielistä esiopetusta. Kunnallisten päiväkotien lisäksi esiopetusta järjestetään yksityisissä päiväkodeissa ja ostopalveluna. Perusopetuslain mukaisena toimintana 9

esiopetuksen järjestämisestä vastaa yleissivistävä koulutus. Esiopetukseen osallistuu noin 97 % esiopetusikäisistä lapsista. Kunnallisessa, ohjatussa perhepäivähoidossa, lapsia hoidetaan hoitajan kotona, lapsen kotona tai ryhmäperhepäivähoitokodissa. Kunnallisia perhepäivähoitajia on yhteensä 137. Ryhmäperhepäivähoitokoteja on toiminnassa 11. Perhepäivähoidossa on noin 520 lasta. Perhepäivähoidon ohjaus siirtyi vuoden 2003 alusta päiväkotijohtajien tehtäväksi. Päiväkotien johtajista 33 toimii myös perhepäivähoidon ohjaajana. Leikkitoiminnan muodot ovat: avoin päiväkoti, pienten lasten kerho, erityiskoululaisten iltapäiväkerhot ja leikkitoimintakeskukset. Tampereella toimii 13 pienten lasten kerhoa ja 12 erityiskoululaisille tarkoitettua iltapäiväkerhoa. Kesällä toimii viisi leikkikenttää ja erityiskoululaisten kokopäiväinen kesähoito. Kotihoidon ja yksityisen hoidon tuki käsittää: lakisääteisen lasten kotihoidon tuen, lasten kotihoidon tuen kuntalisän, lakisääteisen yksityisen hoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen kuntalisän. Yksityisille päiväkodeille esiopetuksesta suoritetut korvaukset maksettiin yksityisen hoidon tuen kuntalisän vastuulle varatuista määrärahoista. Lapsia lakisääteisen kotihoidon tuen piirissä on noin 5 740. Kotihoidon tuen kuntalisän maksamisperustetta muutettiin vuoden 2003 alusta siten, että kuntalisää maksetaan ainoastaan KELAn korotettua tai erityishoitotukea saaville alle 3-vuotiaiden lapsille, joiden vanhempi hoitaa lasta kotona. Kuntalisää maksettiin vuonna 2003 lakisääteiseen yksityisen hoidon tukeen oikeutetuista lapsista, joiden kokopäivähoito oli järjestetty yksityisessä päiväkodissa, ryhmäperhepäivähoidossa, perhepäivähoidossa tai kotiin palkatun hoitajan avulla. Yksityisen hoidon tukea maksettiin myös yksityisen päiväkodin järjestämästä esiopetuksesta ja esiopetuksen lisäksi järjestettävästä lapsen hoidosta. Yksityisen hoidon piirissä on noin 1 240 lasta. Yksityisiä, omassa kodissaan hoitavia, perhepäivähoitajia oli vuonna 2003 162 ja lapsen kotiin palkattuja hoitajia 84. Kotiin palkatuista hoitajista 15 työskenteli kolmiperhepäivähoitajana. Yksityisiä päiväkoteja oli 11 ja ryhmäperhepäivähoitokoteja kuusi. Päiväkodeissa oli hoidossa 367 lasta. (Päivähoidon toimintakertomus 2003.) 3.1.1. Päivähoidon strategia ja toimintaa ohjaavat suunnitelmat Tampereen päivähoidon strategia Hei tuuks sää leikkii mun kans! (SOTELA, marraskuu 2002) määrittää tehtäväalueen tulevaisuutta osana muuttuvaa toimintaympäristöä. Päivähoidon strategiatyö on jatkuvasti seurattava ja arvioitava prosessi, ja muut tehtäväalueen suunnitelmat ja ohjelmat sidotaan kiinteästi strategiaan. Näitä suunnitelmia 10

ja ohjelmia ovat: varhaiskasvatussuunnitelma, esiopetussuunnitelma, kuntouttavan varhaiskasvatuksen, kestävän kehityksen sekä tieto- ja viestintätekniikan ohjelmat. Päivähoidon laatutyön käytännöt on kirjattu Laatua lasten päivähoidossa 2003-raporttiin. Päiväkotien, perhepäivähoidon sekä lapsen varhaiskasvatussuunnitelmat ovat keskeisiä välineitä laadukkaan päivähoidon toteuttamisessa. Yli 85 % vanhemmista antaakin päivähoidon arvosanaksi hyvä tai erittäin hyvä. (Sosiaali- ja terveystoimen julkaisuja 17:2003.) 3.1.2. Päivähoidon hallinto Päivähoito on yksi sosiaali- ja terveystoimen seitsemästä tehtäväalueesta. Sosiaali- ja terveystoimen - ja näin myös päivähoidon - hallintoa ohjataan lautakuntien johtosäännöllä sekä sosiaali- ja terveystoimen toiminta- ja delegointisäännöillä. Toimintasäännössä määritellään tehtävä- ja vastuualueet sekä säädetään lautakuntien johtosäännön mukaisesti apulaiskaupunginjohtajalle kuuluvan päätösvallan siirtämisestä. Delegointisäännössä määrätään viranhaltijan oikeudesta tehdä toimialallaan yksilöön ja perheeseen kohdistuvia päätöksiä sekä todetaan eräitä muun lainsäädännön perusteella määrättyjä tehtäviä. Päivähoidon tehtäväalue vastaa päivähoitolain mukaisten päivähoitopalvelujen ja perusopetuslain mukaisen esiopetuksen järjestämisestä. Päivähoidon tehtäväalue jakaantuu seuraaviin vastuualueisiin: päiväkotihoito, perhepäivähoito, leikkitoiminta, kotihoidon ja yksityisen hoidon tuki. Päivähoidon tehtäväaluetta johtaa päivähoidon johtaja. Tehtäväalueen kehittäminen on päivähoidon palvelupäällikön vastuulla, samoin päiväkotihoidon ja perhepäivähoidon vastuualueiden johtaminen. Leikkitoimintaa ja kotihoidon ja yksityisen hoidon tuen vastuualueita johtaa siihen tehtävään määrätty kasvatustoiminnan ohjaaja. (Sosiaali- ja terveystoimen toimintasääntö 2004.) Kasvatustoiminnan ohjaaja toimii alaisensa päivähoidon työnjohdollisina esimiehenä. Päiväkodin johtaja tekee päätökset päivähoitoon otettavista lapsista ja heidän asiakasmaksuistaan. Lisäksi hän vastaa alaisensa päivähoidon pedagogisesta johtamisesta, hankinnoista ja talouden seurannasta. 3.1.3. Päivähoidon resurssit 3.1.3.1. Henkilöstö Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista annettu asetus (804/1992) määrittelee päiväkodin työtekijöiden kelpoisuuden. Lain 4 tai 5 :ssä säädetty ammatillinen kelpoisuus tulee olla vähintään yhdellä hoito- tai kasvatustyössä olevalla henkilöllä enintään seitsemää kokopäivähoidossa olevaa, kolme vuotta täyttänyt lasta kohden. Enintään neljää alle kolmevuotiasta lasta kohden tulee päivähoidossa olla vähintään yksi henkilö, jolla on edellä säädetty kelpoisuus. Perhepäivähoitajan 11

kelpoisuusehtona on sosiaalihuollon muihin ammatillisiin tehtäviin soveltuva koulutus (6 ). Päivähoitoasetuksen (239/1973 8 ) mukaan perhepäiväkodissa voidaan samanaikaisesti hoitaa neljää lasta mukaan luettuina perhepäivähoitajan omat lapset, jotka eivät vielä ole perusopetuksessa. Sosiaali- ja terveystoimen toimintasäännön mukaisesti tehtäväalueen johtajalle on siirretty kasvatustoiminnan ohjaajien valinta, päivähoidon palvelupäällikölle päiväkodin johtajien valinta ja palvelualueen kasvatustoiminnan ohjaajalle päiväkotien kasvatus- ja hoitohenkilöstön, laitos- ja keittiöhenkilöstön sekä perhepäivähoitajien valinta. Tampereen päivähoidon henkilöstön kokonaismäärä on 1640 (maaliskuu 2004). Kelpoisuuteen oikeuttavat ammattinimikkeet Tampereella ovat päiväkodinjohtaja, lastentarhanopettaja, lastenhoitaja ja erityislastentarhanopettaja. Erityislastentarhanopettajien tehtävät voidaan määritellä resurssierityislastentarhanopettajan ja kiertävän erityislastentarhanopettajan tehtäviksi. Hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia työntekijöitä on yhteensä 1119. Avustajia on 36. Tampereella 82:sta päiväkodin johtajasta 46 työskentelee lapsiryhmässä. Ns. hallinnollisia johtajia on 36, joita ei lueta hoidosta ja kasvatuksesta vastaavaan henkilöstöön. Keittiö- ja laitoshenkilökunnan ammattinimikkeet ovat keittäjä, ruokapalvelutyöntekijä ja laitoshuoltaja. Keittiö- ja laitoshenkilökuntaan kuuluu 258 työntekijää. Perhepäivähoidon työntekijöitä ovat perhepäivähoitaja, ryhmäperhepäivähoitaja ja kolmiperhehoitaja. Perhepäivähoidossa työskentelee yhteensä 136 työntekijää. Leikkitoiminnassa työskentelee 31 työntekijää eri nimikkeillä. Päivähoidon hallinnossa työskentelee 18 työntekijää, joista kolme on määräaikaista projektityöntekijää. Vuoden 2009 loppuun mennessä päivähoidon tehtäväalueelta siirtyy eläkkeelle yhteensä 126 työntekijää, joista 60 % kuuluu hoito- ja kasvatushenkilöstöön. Vuoteen 2013 mennessä eläkkeelle siirtyy 300 työntekijää, mikä on noin 18 % nykyisestä henkilöstöstä. 3.1.3.2. Päivähoidon kustannukset Päivähoidon käyttökustannusten valtionosuus määritellään valtioneuvoston vuosittain hyväksymässä asetuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon voimavaroista. Ikäryhmittäisenä laskennallisena perusteena on eritelty 0-6-vuotiaat omaksi ryhmäkseen. Valtionosuus maksetaan ikäryhmään kuuluvan asukasluvun perusteella. Sosiaalihuollon osalta vuonna 2004 maksettava määrä on 4 290,02 alle 7-vuotias asukasta kohti. Tähän valtionosuuteen sisältyy kaikki sosiaalihuollon alle kouluikäisiin kohdistuvat palvelut. Päivähoitoon ei ole erikseen korvamerkittyä valtionosuutta. Kunnan itse tuottaman päivähoidon (päiväkotihoito ja perhepäivähoito) kustannukset olivat vuonna 2003 yhteensä noin 59,8 miljoonaa euroa. Yhden hoitopaikan hinnaksi tulee noin 8300 euroa. Henkilöstökustannusten osuus on noin 82 %. Tilakustannukset muodostavat 12

noin 9 % ja muut kustannukset 8,5 %. Päivähoidon toimintatiloista noin 82 % on kaupungin omassa omistuksessa Tilakeskuksen hallinnassa. Loput noin 18 % vuokrataan yksityisiltä vuokranantajilta. Tilakustannuksista on saatavilla yksityiskohtaisempaa tietoa sosiaali- ja terveystoimen hallintopalveluista. Tulot asiakasmaksuista kattavat kunnan itse tuottaman päivähoidon kuluista 13,8 %. Kunnan itse tuottaman päivähoidon, ostopalvelupäivähoidon, lasten yksityisen ja kotihoidon tuen kokonaiskustannukset oli Tampereella 73,95 miljoonaa euroa. (2003). 3.1.3.3. Sosiaali- ja terveystoimen hallinnon palvelut päivähoidolle Sosiaali- ja terveystoimen hallintopalveluiden hallinnon vastuualueella hoidetaan keskitetysti yleis- ja henkilöstöhallinnon tehtävät, oikeusasiat, riskienhallinta, toimisto- ja virastopalvelut sekä asiakasmaksutoiminta. Lisäksi hallinnon vastuulle kuuluvat yhteistoimintamenettely ja koulutusasiat. Hallintopalveluiden sisäisten palvelujen yksikkö tuottaa päivähoidon tehtäväalueen tarvitsemat tukipalvelut lukuun ottamatta hoidollisia tukipalveluja. Palvelut tuotetaan yhteistyössä keskushallinnon organisaatioiden, kuten tilakeskuksen, materiaalikeskuksen ja tietotekniikkakeskuksen kanssa. Päivähoidon kannalta keskeisiä sisäisiä palveluita ovat hankintoihin, ruokapalveluun ja siisteyteen liittyvä ohjaus, tietohallinto-ohjelmien edellyttämä koulutus sekä tietohallintojärjestelmien hankinta ja ylläpito yhdessä tietotekniikkakeskuksen kanssa. SOTE:n sisäinen palvelu vastaa myös päiväkotien kiinteistöjen ja kalusteiden korjauksesta ja huollosta yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Suunnittelun vastuualue tuottaa yhteistoiminnassa päivähoidon kanssa keskitetysti tilastoja toimintaraportit. Hallintopalveluiden tiedotuksen kanssa toteutetaan päivähoidon sisäinen ja ulkoinen tiedottaminen. Sisäinen tiedottaminen toteutetaan SOTE tiedottaa lehdessä. Päivähoidon henkilöstölehti Litta ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. 13

3.2. Perusopetus Kaupungin ylläpitämissä peruskouluissa on lukuvuonna 2003-2004 oppilaita yhteensä 17844. Vieraskuntalaisia oppilaita on noin 300. Oppilasmäärän kasvu on tasaantunut viime vuosina. Kaupungin ylläpitämissä kouluissa käy 94,4 % Tampereella perusopetuksessa olevista oppilaista. (Alle 16-vuotiaiden lasten määrällinen kehitys Tampereella 2003-2018, liite1). Kaavio 1: Koulujen määrä lukuvuonna 2003 2004 ja tavoite lukuvuodelle 2006 2007 Lukuvuosi 2003-2004 Tavoite lukuvuonna 2006-2007 Vuosiluokat 1-6 38 31 Vuosiluokat 1-9 3 6 Vuosiluokat 7-9 12 9 Erityiskoulut 4 4 Yhteensä 57 50 Tampereella on yhdistetty ns. pienten lasten kouluja isompiin yksiköihin, joihin oppilaat siirtyvät ylemmille luokille. Yleissivistävän koulutuksen strategiaan on kirjattu, että lukuvuoden 2006-2007 alkuun mennessä loput vielä hallinnollisesti itsenäiset koulut yhdistetään isompiin kouluihin. Kouluverkostoa kehitetään yhtenäisen perusopetuksen toteuttamiseksi lisäksi yhdistämällä samassa kiinteistössä tai fyysisesti lähekkäin sijaitsevia vuosiluokkien 1-6 sekä 7-9 vuosiluokkien kouluja hallinnollisesti. Tämä merkitsee sitä, että hallinnollisesti itsenäisten koulujen määrä laskee lähivuosina 7:llä koululla. Tampereella toimii kaupungin ylläpitämien peruskoulujen lisäksi Tampereen kristillinen koulu, Tampereen Rudolf Steiner koulu, Tampereen Normaalikoulu (vuosiluokat 7-9) ja Ruotsinkielinen koulu/svenska Samskolan i Tammerfors, jonka 4 ensimmäistä vuosiluokkaa ovat osa kaupungin ylläpitämää koulutointa. Yksityisissä kouluissa on oppilaita perusasteella yhteensä noin 740 ja Normaalikoulussa 317. Valtion ylläpitämä Normaalikoulu poikkeaa yksityisistä kouluista siinä, että kaupunki osoittaa sille oppilaat, ts. se on oppilaalle ensisijainen koulu. Perusopetuslain mukaan lasta ei ilman huoltajan suostumusta saa osoittaa opetukseen, jossa peritään oppilaalta maksuja, eikä opetukseen, jossa kunnan päätöksen tai opetuksen järjestämisluvan perusteella noudatetaan erityistä maailmankatsomuksellista tai kasvatusopillista järjestelmää. Tampereella sijaitsevan Liisanpuiston ja Kuulovammaisten koulun oppilasalueeseen kuuluu Tampereen lisäksi useita muita lähikuntia. Sairaalakoulun oppilaat ovat Tampereen yliopistollisessa sairaalassa tutkimus- ja hoitojaksoilla olevia oppivelvollisuusikäisiä lapsia ja nuoria ja he tulevat näin ollen koko sairaanhoitopiirin alueelta. Sairaalan sijaintikuntana Tampereella on koulun ylläpitovelvollisuus. Ruotsinkielinen koulu saa oppilaita Tamperetta laajemmalta alueelta. Edellä mainittujen koulujen lisäksi kuntien välistä yhteistyötä tehdään mm. maahanmuuttajien valmistavassa opetuksessa sekä vieraskielisen opetuksen järjestämisessä. Vuosiluokkien 1-6 koulujen osalta kaupunki on jaettu 12 oppilasalueeseen. Kullakin alueella toimii 2-5 koulua. Kaupunki osoittaa jokaiselle oppivelvolliselle paikan omalla oppilasalueella, alueen koulujen rehtorit sijoittavat oppilaat kouluihin pääsääntöisesti lähikouluperiaatteen mukaisesti. 14

Vuosiluokkien 7-9 kouluun siirrytään pääsääntöisesti sen mukaisesti, mitä koulua oppilas on käynyt. Koulun oppilaspohja muodostuu lähialueen vuosiluokkien 1-6 -koulujen oppilaista, enimmillään ensisijaisia oppilaita tulee neljästä eri koulusta. Lähes kaikilla vuosiluokkien 7-9 kouluilla on opetussuunnitelman koulukohtaisia painotuksia, kuten esim. kuvataide, liikunta, latina ja matematiikka. Opetussuunnitelmallisiin painotuksiin voidaan ottaa oppilaita myös oman oppilasalueen ulkopuolelta, mikäli kouluun mahtuu. Koulutuslautakunta on määritellyt jokaiselle vuosiluokkien 7-9 -koululle enimmäisoppilasmäärän. Vieraskielistä opetusta järjestetään englannin, ranskan ja saksan kielillä. 3.2.1. Koulutoimen strategia ja toimintaa ohjaavat suunnitelmat Koulutustoimen strategia Oppiva Tampere perustuu kaupunkistrategian linjauksiin. Koulutustoimen strategian pohjalta on laadittu edelleen Tampereen kaupungin yleissivistävän koulutuksen strategia - oppilaan oikeus hyvään koulutukseen. Lautakunta on hyväksynyt strategiat vuonna 2002 ja niiden sisältö on päivitetty joulukuussa 2003. Lisäksi koulutoimessa on laadittu lukuisia erillisstrategioita, mm. kestävän kehityksen ohjelma, turvallisuusstrategia ja tietohallintostrategia. Perusopetuksessa keskeisiä kehittämiskohteita ovat viime vuosina olleet koulutuksen korkean laadun turvaaminen, yhtenäisen perusopetuksen toteuttaminen, alueellisen erityisopetuksen kehittäminen, arviointijärjestelmien kehittäminen sekä syrjäytymisen ehkäiseminen. Erityisesti on panostettu psykososiaalisen oppilashuollon kehittämiseen, jotta valtakunnallinen henkilöstön määrää koskeva tavoitetaso saavutetaan. Lisäksi peruskouluissa on panostettu kansainvälisyyden edistämiseen sekä oppimisympäristöjen innovatiivisuuden kehittämiseen mm. tietoteknisiä valmiuksia ja verkko-opetusta lisäämällä. Tampereen kaupunkiseudun yleissivistävän koulutuksen strategia valmistui kesäkuussa 2003. Strategiaa varten selvitettiin lähtökohdiksi valituilla osa-alueilla mm. kuntien toiveita tulevaisuuden verkostoitumisesta. Raportissa todetaan, että vahvasta yhteistyön perinteestä huolimatta kaupunkiseudun kunnat tekevät yleissivistävän koulutuksen osalta yhteistyötä ilman suunnitelmia. Seudullinen verkostoituminen on vielä lähes lähtökuopissaan. Verkostoitumisen tarvetta korostavat perusopetuksen oppilaiden suuri vuosittainen muuttoliike kaupunkiseudun sisällä sekä resurssien nykyistä tehokkaampi ja laadukkaampi käyttö. Uusien yhteistyömuotojen kehittämismahdollisuuksia löytyy mm. erityisopetuksen ja maahanmuuttajaopetuksen järjestämisestä, etä- ja verkko-opetuksen kehittämisestä, asiantuntija- ja konsultaatiopalveluiden sekä opettajien täydennyskoulutuksen järjestämisestä. Vuoreksen ja mahdollisten muiden raja-alueiden koulutuspalveluiden suunnittelu ja toteuttaminen yhteistyössä on perusteltua. (Kuntakeskeisyydestä seudulliseen ajatteluun, Tampereen kaupunkiseudun yleissivistävän koulutuksen strategia 2.6.2003) 3.2.2. Opetustoimen hallinto Koulutuslautakunta vastaa Tampereella koulutustoiminnan järjestämisestä ja johtaa viranomaistoimintaa. Lautakunnan tehtävät on määritelty Tampereen kaupungin 15

lautakuntien johtosäännössä. Koulutuslautakunta käyttää opetuksen järjestäjälle opetustoimen lainsäädännössä säädettyä ratkaisuvaltaa lukuun ottamatta Tampereen ammattikorkeakoulua. Koulutuslautakunta on osin delegoinut sille kuuluvaa päätösvaltaa lautakunnan jaostolle sekä viranhaltijoille. Yleissivistävän koulutuksen tehtäväalue sisältää peruskoulujen, lukioiden ja opetuspalvelukeskuksen vastuualueet, joita johtaa yleissivistävän koulutuksen johtaja. Yleissivistävä koulutus vastaa hallinnollisesti kuusivuotiaiden esiopetuksesta, joka pääsääntöisesti järjestetään päiväkodeissa. Opetuspalvelukeskus avustaa peruskouluja ja lukioita johtamiseen, kehittämiseen, suunnitteluun ja arviointiin liittyvissä asioissa Koulutustoimialan sekä kulttuuri- ja vapaa-aikatoimialan hallintopalvelukeskus järjestää molempien toimialojen keskitetysti hoidettavat kehittämis- ja suunnittelupalvelut, hallintopalvelut, taloussuunnittelu- ja sisäiset palvelut sekä palvelussuhdeasiat. Opetuspalvelukeskus ostaa hallintopalvelukeskuksesta mm. ruokapalvelut ja vahtimestaripalvelut. Ao. menot ovat yleissivistävän koulutuksen menoina talousarviossa ja hallintopalvelukeskuksessa sekä menoina että tuloina. Hallintopalvelukeskuksen henkilökunnan toimesta hoidetaan peruskoulujen, lukioiden ja opetuspalvelukeskuksen henkilöstöasioiden hoito ja palkanlaskenta, tietohallinnon kehittäminen, peruskoululaisten koulumatka-asioiden hoito, koulukiinteistöjen kunnossapito- ja rakentamisen suunnittelu sekä keskitetysti hoidettava tiedotus. Palvelut tuotetaan yhteistyössä keskushallinnon organisaatioiden, kuten tilakeskuksen, materiaalikeskuksen ja tietotekniikkakeskuksen kanssa. Tampereella luovuttiin koulujen johtokunnista runsaat 10 vuotta sitten. Päätösvaltaa on delegoitu viime vuosina rehtoreille talous- ja henkilöstöhallintoon liittyvissä asioissa. Päätökset, jotka lainsäädännön mukaan edellyttävät monijäsenisen toimielimen ratkaisua, kuuluvat joko koulutuslautakunnan tai sen jaoston tehtäviksi. Keskeisimpiä rehtorin päätösvaltaan kuuluvia asioita ovat koulun opetussuunnitelmasta sekä siihen perustuvasta suunnitelmasta päättäminen, oppilaaksiotto sekä opettajien sijaisten ja lukuvuodeksi otettavien tuntiopettajien ottaminen. Rehtori vastaa koulun käyttöön määrättyjen määrärahojen käytöstä. Koulujen johtokuntia korvaamaan perustettiin vanhempainyhdistyksiä, joita toimii lähes kaikilla kouluilla. Niillä ei ole muodollista päätösvaltaa, sen sijaan kodin ja koulun yhteistyön edistäjänä niiden merkitys on suuri. Vanhempainyhdistysten yhteistyöelimenä toimiva Tampereen koulujen tuki ry seuraa aktiivisesti koulujen toimintaedellytysten kehitystä, ylläpitää keskustelua kehittämistarpeista ja tapaa säännöllisesti ylintä virkamieskuntaa. Perusopetuslain mukaan jokaisella koululla tulee olla toiminnasta vastaava rehtori. Tampereella on 39 peruskoulun rehtoria, ns. virkarehtoria. Pienemmissä yksiköissä toiminnasta vastaa rehtori-nimikkeellä oleva opettaja, jonka opetusvelvollisuutta on pienennetty. Rehtorin lisäksi peruskouluissa työskentelee vakinaisessa työsuhteessa 34 koulusihteeriä. Oma sihteeri on 16 koululla, pienemmillä kouluilla on käytettävissä 1-3 sihteeripäivää viikossa. Perusopetuslaissa ei ole säännöksiä oppilaiden kuulemisesta eikä oppilaskunnista. Tampereella toimii oppilaskunta kaikissa vuosiluokkien 7-9 kouluissa sekä yhtenäisissä peruskouluissa. 16

3.2.3. Opetustoimen resurssit 3.2.3.1. Henkilöstö Opetushenkilöstön kelpoisuusehdot määritellään kelpoisuusasetuksessa. Virkoihin valittavat henkilöt ovat aina päteviä. Sen sijaan sijaisuuksiin ja tuntiopetustehtäviä hoitamaan ei aina löydy asetuksessa määritellyn kelpoisuuden omaavia ehdokkaita. Muodollisesti epäpätevä henkilö voidaan palkata enintään kuuden kuukauden ajaksi kerrallaan. Koulutuslautakunnan jaosto ottaa rehtorit ja opettajanviranhaltijat. Tuntiopettajat ja sijaiset ottaa koulun rehtori lukuun ottamatta toistaiseksi otettavia tuntiopettajia, jotka ottaa jaosto. Hallintohenkilökunnan osalta lautakunta valitsee päävastuualueen päällikön, muun henkilökunnan osalta päätösvalta on delegoitu päävastuualueen päällikölle lukuun ottamatta koulusihteereitä, keittiöhenkilökuntaa ja vahtimestareita, joiden ottamisesta päättää toimintasäännön mukaisesti heidän esimiehensä. Lukuvuonna 2003-2004 peruskouluissa on virassa olevia opettajia yhteensä 1141, toistaiseksi otettuja ja päätoimisia tuntiopettajia 134 sekä rehtoreita 39. Luokanopettajia on 648, erityisopettajia 57 ja erityisluokanopettajia 112. Opettajien ja rehtoreiden osuus koko koulutoimen henkilökunnan määrästä on hieman yli 70 %. Vuoteen 2010 mennessä peruskoulun opettajista jää eläkkeelle 270 henkilöä eli lähes 25 % vakinaisista viranhaltijoista. Opetuspalvelukeskuksessa työskentelee keväällä 2004 yhteensä 24 henkilöä. Opetuspalvelukeskukseen kuuluvassa erityispalveluyksikössä on edellisen lisäksi 35 työntekijää, jotka työskentelevät pääsääntöisesti kouluilla. Koulunkäyntiavustajia on 177, joista 131 on vakinaisia. Hallintopalvelukeskuksessa työskentelee yhteensä 39 henkilöä. Vahtimestareita on peruskouluissa 42 ja keittiöhenkilökuntaa 210, osa heistä työskentelee koulukiinteistöjen rakenteesta johtuen sekä peruskoulun että lukion tehtävissä. 3.2.3.2. Koulutoimen kustannukset Peruskoulun käyttömenot olivat vuonna 2003 noin 90,1 milj. euroa, oppilasta kohden laskettuna 5044 euroa. Luvuista puuttuvat hallinnon vyörytyserät. Sosiaali- ja terveystoimi laskutti lisäksi vuonna 2003 yleissivistävää koulutusta esiopetuksesta noin 5.8 milj. euroa. Käyttökustannusten valtionosuus myönnetään laskennallisin perustein, jotka vahvistetaan vuosittain oppilasta kohti. Yksikköhintapäätös vuodelle 2004 on 4560,82 euroa. Keskeisin valtionosuuteen vaikuttava tekijä on oppilasmäärä. Valtionosuutta ei ole korvamerkitty tiettyyn tarkoitukseen käytettäväksi. Tampereella kaupungin ylläpitämässä peruskoulutuksessa toteutuneet kustannukset ylittävät laskennallisen yksikköhinnan. Tampereella koulukohtaisesti jaetaan perusopetuksessa vain osa talousarvion määrärahoista, esim. oppikirja- ja tarvikemäärärahat, asiantuntijapalkkiot, opettajien 17

täydennyskoulutusmäärärahat pääsääntöisesti, posti- ja puhelin määrärahat. Sen sijaan henkilökunnan palkkamäärärahat sekä vuokra-, siivous-, koulumatka-, ruokamäärärahat ja psykososiaalisen oppilashuollon määrärahat on keskitetty. Tampereella kustannuslaskentaa on kehitetty siten, että koulukohtaiset kustannukset saadaan suoraan kirjanpidosta. Tämä antaa mahdollisuuden mm. vertailla eri koulujen kustannusrakennetta. Opetuspalvelukeskuksen ja hallintopalvelukeskuksen kustannukset vyörytetään menoihin ja tuloihin käyttötarkoituksesta riippuen. Koulukohtaisten kustannusten erittelystä saatavaa tietoa käytetään mm. sellaisissa tapauksissa, kun vieraskuntalaisia oppilaita käy Tampereella erityiskouluissa, joiden kustannukset ylittävät valtionosuuden määrän. Tampere on solminut naapurikuntien kanssa sopimuksia, joiden mukaisesti nämä kunnat sitoutuvat maksamaan Tampereelle valtionosuuden ylittävän määrän oppilaasta aiheutuvista käyttökustannuksista. Koulutilatyöryhmä on päivittänyt koulukiinteistöjä koskevat suunnitelmat kuluvana keväänä. Raportti valmistuu toukokuun aikana. 4. Päivähoidon, perusopetuksen ja koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan uusi toimintamalli 4.1. Valtakunnalliset linjaukset ja suunnitelmat uuden toimintamallin perustana Päivähoidon, esi- ja perusopetuksen yhtenä uuden toimintamallin sisällöllisenä lähtökohtana pidetään meneillään olevaa laajaa esi- ja perusopetusta koskevaa opetussuunnitelmien uudistamista. Tavoitteena on varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen kokonaisuuden luominen. Opetushallituksen vahvistamien opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti esi- ja perusopetuksesta on rakennettava ehyt ja johdonmukainen kokonaisuus. Valtioneuvoston periaatepäätös varhaiskasvatuksen valtakunnallisista linjauksista korostaa koko kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuutta siten, että varhaiskasvatussuunnitelman sekä esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden tulee muodostaa valtakunnallisesti lapsen kasvua ja oppimista edistävä yhtenäinen kokonaisuus. (STM 2002:9.) Valtioneuvosto on linjannut koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa (KESU 2003-2008) mm. seuraavaa: Koulutusjärjestelmän kehittämisessä erityisenä tavoitteena ovat eri sektoreiden ja koulumuotojen yhteistoiminnan vahvistaminen ja joustavuuden, tuloksellisuuden ja tehokkuuden parantaminen. Lisäksi asiakirjassa kiinnitetään erityistä huomiota oppimisvaikeuksien tunnistamiseen ja varhaiseen puuttumiseen. Suunnitelmassa painotetaan myös sosiaalisen periytyvyyden kierteen ennakointia ja syrjäytymistä ehkäisevien toimintatapojen ja tukitoimien kehittämistä. Tavoitteena on estää koulujen eriarvoistumista. Opetuksen järjestäjiä kannustetaan alueelliseen yhteistyöhön opetuksen ja sen tukipalveluiden kehittämisessä sekä erityisosaamista tai moniammatillista osaamista vaativien tehtävien hoitamisessa. Yhteistoiminnan kehittäminen on erityisen tärkeää syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä, oppilashuoltotyössä ja erityisopetuksessa. Sosiaali- ja terveysministeriön sosiaali- ja terveyshuollon tavoite- ja toimintaohjelmassa (TATO 2004-2007) suositellaan moniammatillisen ja suunnitelmallisen yhteistyön 18

kehittämistä perhepalveluverkostojen kautta ja varhaisen puuttumisen toimintakäytäntöjen vakiinnuttamista. Tähän kiinnitetään huomiota myös koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa. Varhainen puuttuminen edellyttää asenteisiin, ympäristön olosuhteisiin, yhteistyöhön ja suunnitteluun vaikuttamista. Mitä varhaisemmassa vaiheessa lapsen kehityksen erilaiset riskitekijät havaitaan, sitä aikaisemmin ja tehokkaammin tukitoimia voidaan päivähoidossa ja koulussa järjestää. Varhain aloitetuilla tukitoimilla pyritään vähentämään suurempaa tuen tarvetta jatkossa. Varhainen puuttuminen lähtee perheen voimavarojen löytämisestä ja vahvistamisesta. Lapsen kontekstin huomioon ottaminen vaatii tietoisuutta perheen tilanteesta ja voimavaroista eli riittävää tietojen siirtämistä verkoston sisällä. (Salomaa- Niemi 2004.) Varhainen puuttuminen nähdään ymmärrettävästi lähes aina oppimisvaikeuksien ja syrjäytymiskehityksen ehkäisyyn liittyvänä menetelmänä. Varhainen puuttuminen laajemmin ymmärrettynä mahdollistaa vahvuuksien ja yksilöllisten tarpeiden tunnistamisen myös niiden lasten osalta, jotka eivät suoranaisesti ole syrjäytymisuhan piirissä. Opetushallituksen hyväksymissä koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteissa toiminta tulee rakentaa jatkumona varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen kasvatustehtävälle, ja sen lähtökohtana ovat perusopetuksen yleiset kasvatustavoitteet. 4.2. Tilaaja-tuottajamalli kunnallisessa palvelutoiminnassa Tässä kappaleessa käsitellään tilaaja-tuottajamallia kolmeen eri lähteeseen nojaten: Markku Sauri/HAUS, valtiovarainministeriön peruspalvelutyöryhmän muistio ja Rovaniemen maalaiskunnan hallintosääntö. Tilaaja-tuottajamallilla tarkoitetaan palvelutuotannon järjestämistä siten, että palvelun tilaajan ja palvelun tuottajan vastuut erotetaan toisistaan markkinaperusteisen ohjausmenettelyn käyttöönottamiseksi ja palvelutuotannon tehostamiseksi. Mallia voidaan käyttää sekä kunnan sisäisten palvelumarkkinoiden kehittämiseen (sisäiset palveluyksiköt) tai ulkoisten palvelumarkkinoiden kehittämiseen (liikelaitokset ja kuntien yhtiöt markkinatoimijoina). Malli auttaa tilaajaa ja tuottajaa keskittymään rooliensa mukaiseen osaamiseen ja toimintatapaan ja kehittämään niitä asiakastarpeesta käsin. Malli pyrkii tehostamaan tilaajan toimintaa ostajana ja auttaa tilaajaa keskittymään palvelutarpeen, palvelun tuottamisen yleisten ehtojen ja palvelutuotannon valvonnan periaatteiden määrittelemiseen. Toisaalta malli pyrkii tehostamaan palvelutuotannon järjestämistä ja antaa tuotanto-organisaatiolle vapauden kehittää toimintaansa asiakastarpeesta ja tuotantotalouden periaatteista lähtien aikaisempaa itsenäisemmin palvelun tuottajana ja myyjänä. Tilaajatoiminnoista vastaa kunnan viranomaisorganisaatio, usein keskushallinto. Koska tilaaja vastaa ostajana kunnan asukkailleen tarjoamista palveluista ja asettaa palvelujärjestelmälle taloudelliset puitteet ja muut reunaehdot, kuuluu tilaajatoiminnan ohjaus ja valvonta valtuustolle ja sitä avustaville kaupunginhallitukselle ja/tai lautakunnille. 19

Tuottaja- ja myyjätoiminnoista vastaa virasto-organisaatio, liikelaitos, kunnan tai kuntien omistama yhtiö, kuntainliitto taikka yksityinen palvelujen tuottaja sen mukaan, millaisen tilaaja-tuottajamallin kunta haluaa ottaa käyttöön. Tilaaja-tuottaja malli saa erilaisia piirteitä sen mukaan, millaisia organisatorisia muotoja tuotantotoiminnassa halutaan käyttää. Kunta päättää myös siitä, avataanko kunnan nykyinen palvelutuotanto ulkoiselle kilpailulle vaiko ei. Tilaaja-tuottajamalli onkin enemmän yleinen ajattelutapa ja kehikko kuin käsitteellisesti yksiselitteinen toimintojärjestelmä. (Sauri 2003.) Kaavio 2: Peruspalvelujen tuotanto- ja rahoitustapoja (Valtiovarainministeriö 2001) Perinteinen julkinen palvelutuotanto Markkinoita hyödyntävät järjestelmät Kunnan oma tuotanto Kuntien yhteistyö Tilaajatuottajamalli Palvelusetelit Näennäismarkki nat ja sopimustuotanto Perinteinen tilaaja-tuottajamalli - yksityiset tuottajat - julkiset tuottajat Julkinen ja yksityinen yhteistyö, yksityinen tuotanto ja rahoitus Eksplisiittinen Implisiittinen palvelunkäyttäjä setelinä Ero julkisen ja markkinoita hyödyntävän tuotannon välillä ei ole välttämättä niin jyrkkä kuin kaaviosta 2 voisi päätellä. Erityisesti seudullinen yhteistyö voi sisältää kilpailullisia elementtejä, kun kunnat kilpailuttavat alueensa muita kuntia ja yksityisiä palvelutarjoajia keskenään. Kilpailuttamisen ja markkinaehtoistamisen mahdollisuudet, vaikutukset ja potentiaaliset tehokkuushyödyt vaihtelevat huomattavasti palvelusektoreittain tai kunnittain. Helpoimmin kilpailuttamisen kautta voidaan hankkia tuotteistettavat palvelut, esim. monet tukipalvelut. Eräänlaisena tilaaja-tuottajamallin sovelluksena voidaan pitää julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyömallia (JYY-malli, public private partnership). Sillä tarkoitetaan toimintatapaa, jossa julkisen sektorin palvelukokonaisuus tai hanke järjestetään molempien sektoreiden yhteistyönä. Menettely soveltuu erityisesti pitkäkestoisiin ja infrastruktuuriluonteisiin hankkeisiin, esim. Helsinki-Lahti moottoritien rakentaminen ja Pakkalan koulu Vantaalla. Palveluseteli on joustava tapa täydentää kunnan tuottamia palveluja palvelujen käyttäjien tarpeet huomioon ottaen. Periaatteessa kaikkia julkisia maksujärjestelmiä, joihin liittyy kuluttajan valinta palvelun tarjoajasta voidaan nimittää palveluseteleiksi 20