Helsingin metropolialueen kansainvälisen kilpailukyvyn määrittely ja mittaaminen Esiselvitys Helsingin kaupungin tietokeskus Maija Merimaa Jenni Ståhl Kuva: Helsingin kaupungin kuvapankki.
Tiivistelmä Kilpailukyky on paljolti käytetty termi kaupunkipolitiikassa. Se ei viittaa yhteen selvärajaiseen asiaan, vaan alueiden kilpailukyky koostuu monista eri tekijöistä. Tässä raportissa on käsitelty Helsingin metropolialueen kansainvälistä kilpailukykyä vertaamalla Helsinkiä muihin Euroopan metropoleihin. Tarkastelua varten kilpailukyky on jaettu yhteentoista komponenttiin: Suomen yleinen hallinnollinen ja taloudellinen perusta luovat oivat toimintaedellytykset maan kilpailukyvylle, mutta Helsingin metropolialueen kilpailukyvyn on esitetty kärsivän alueen hallinnollisesta hajanaisuudesta sekä samaan toiminnalliseen kokonaisuuteen kuuluvien kuntien keskinäisestä kilpailusta. Lisäksi kaupungin hallinnollinen toimintaympäristö ei kansainvälisten yritysten mielikuvissa ole muuhun Eurooppaan verrattuna suotuisa. Helsingin seudun kuntien viimeaikaiset pyrkimykset yhteistyöhön metropolin pitkän tähtäimen kehittämisessä saavat kuitenkin kiitosta. Kuva Helsingin yhteyksistä ja saavutettavuudesta on kaksijakoinen: kyseessä on syrjäiseksi koettu Euroopan laitamailla sijaitseva metropoli, jossa kommunikaatioteknologian korkea taso kuitenkin takaa hyvät kansainväliset sähköiset yhteydet. Syrjäinen sijainti on myös toiseen suuntaan edullinen: Helsingistä on hyvät yhteydet niin Luoteis-Venäjälle ja Baltiaan kuin myös ilmateitse Kaukoitään. Siten yhteyksissä ei ole kyse yksiselitteisesti vahvuudesta taikka heikkoudesta. Ympäristön huomioiminen on kilpailukykymittauksissa lähes olematonta. Helsinki kuitenkin pärjää muutamilla mukaan otetuilla mittareilla saasteettomuus, meluttomuus, tyytyväisyys viheralueisiin ja puhtauteen varsin hyvin. Tästä huolimatta parantamisen varaa löytyisi myös Helsingistä, sillä täälläkin yli puolet asukkaista kokee ilmansaasteiden ja melun häiritsevän. Väestöllisissä tekijöissä Helsinki menestyy kansainvälisissä vertailuissa vaihtelevasti. Väestöpohjaltaan Helsinki näyttäytyy talousalueen keskuskaupunkina suhteellisen terveeltä ja menestyy esimerkiksi State of European cities 2007- raportin 15 Knowledge Hubs kaupungin vertailussa hyvin sekä alle 15-vuotiaiden että 65- vuotta täyttäneiden ikäryhmien suhteellisissa osuuksissa. Ulkomaan kansalaisten osuuksissa Helsinki sen sijaan menestyy varsin kehnosti sekä Eurooppalaisessa, että Pohjoismaiden pääkaupunkien välisessä vertailussa, huolimatta siitä, että ulkomaan kansalaisten osuudet ovat olleet Helsingissä kasvussa. Helsinki pärjää erinomaisesti lähes kaikissa koulutukseen liittyvissä indikaattoreissa. Vuonna 2001 korkeakoulutettujen suhteellinen osuus yli 24- vuotiaissa oli Helsingissä peräti 39,2 %, mikä on toiseksi paras Knowledge Hubs kaupunkien joukossa. Tukholma sekä Kööpenhamina sijoittuvat Helsinkiä vaatimattomammin. 2
Helsingin elinkeinorakenne muistuttaa muiden Eurooppalaisten metropolien elinkeinorakennetta. Huomionarvoista on kutienkin, että käytetty aluerajaus vaikuttaa merkittävästi siihen millainen kuva elinkeinorakenteesta ja esimerkiksi kuva palvelualan työpaikkojen jakautumisesta yksityisen ja julkisen sektorin kesken vaihtelee suuresti tarkastellun aluetason mukaan. Teollisuuden ja rakentamisen osuus työpaikoista on sitä suurempi, mitä laajempaa aluemäärittelyä käytetään. Näin on kaikkialla muuallakin, ja teollisuuden ja rakentamisen osuus on Helsingissä aluemäärittelystä riippumatta vastaavien Euroopan alueiden keskitasoa. Helsingin menestyminen työllisyyttä kuvaavissa indikaattoreissa vaihtelee suuresti mitattavasta indikaattorista riippuen. Helsinki menestyy työllisen työvoiman osuudessa työikäisistä (15-64v.) Knowledge Hubs kaupunkien kesken mutta Pohjoismaisten pääkaupunkien keskinäisessä vertailussa Helsingin 20-64- vuotiaiden työhön osallistuvuusosuus on selvästi Tukholmaa, Osloa sekä Reykjavikiä jäljessä. Myös työttömyysaste on Helsingissä korkeampi kuin 45 EUmetropolin keskiarvo. Huolimatta korkeasta työttömyysasteesta, Helsinkiläiset ovat huomattavasti optimistisempia työn saannin helppouden suhteen kuin useiden muiden kaupunkien asukkaat. Työllisyyden kasvuennusteissa vuosille 2006 2011 Helsingin odotetaan myös pärjäävän huomattavasti vertailukaupunkejaan paremmin. Tuottavuus on kilpailukykymittausten keskeinen osa. Helsingin talouden rakenteissa on kilpailukykymittausten mukaan puutteita. GCI-indeksin mukaan Suomen kilpailukykyä haittaavat korkea verotus ja pieni markkina-alue, eikä Suomi pärjää indeksin mukaan taloudellisessa tehokkuudessa muille Pohjoismaille. Tästä huolimatta Helsingin määrittelyistä riippuen joko Helsingin seudun tai Uudenmaan taloudellinen tilanne on täysin vertailukelpoinen muihin pohjoismaihin, minkä lisäksi Helsingin taloudellinen kasvu on Euroopan kärkiluokkaa. Palkat ja elinkustannukset ovat osa metropolien kilpailukykyä. Kolme pohjoismaista pääkaupunkia Kööpenhamina, Oslo ja Helsinki ovat Euroopan kymmenen kalleimman, palkkatasoltaan korkeimman ja ostovoimaltaan parhaan kaupungin joukossa. Helsingin seutu (Uusimaa) menestyy erinomaisesti tietoyhteiskuntaan (knowledge society), innovaatiotoimintaan sekä luovuuteen liittyvissä tekijöissä. Maailmanlaajuisessa Knowledge Competitiveness- yleisindeksissä Etelä-Suomi sijoittuu sijalle 23/145 ja tietointensiivisyydessä vielä paremmin (knowledge intensity) sijalle 18/145. Helsingin seudulla julkisen ja yrityssektorin panostus tutkimukseen ja kehittämistoimintaan on huomattavaa ja Helsingin seutu menestyy myös näissä vertailuissa loistavasti, vaikka Ruotsin eri alueet menestyvätkin kokonaisuudessaan hieman Helsingin seutua (Uuttamaata) paremmin. Helsingin seutu menestyy kansainvälisesti myös patenttihakemusten määrissä sekä it -alalla ja teollisuudessa työskentelevien osuuksissa. 3
Asukkaat arvioivat Helsingin elämänlaadun muihin kaupunkeihin verrattuna selkeästi positiivisemmin kuin muihin kuin asukasarvioihin nojaavat tutkimukset. Syytä tähän ei ole suoraan nähtävissä, sillä niin ulkopuoliset kuin asukkaat arvioivat Helsingin puhtaaksi ja turvalliseksi sekä kiittävät kaupungin peruskoulupalveluita, minkä lisäksi Helsinki saa erittäin kriittiset arviot asukkaiden näkemyksessä terveydenhuollon palveluista. Toisaalta, vaikka Helsinkiä on moitittu imagoltaan tylsäksi, ovat helsinkiläiset erittäin tyytyväisiä kaupunkinsa vapaa-ajan palvelun tarjontaan. 4
Sisällysluettelo Tiivistelmä... 2 Johdanto... 6 Alueellinen kilpailukyky ja kaupunkien rooli... 7 Tutkimuksen aineisto: monenlaisia näkökulmia kilpailukyvyn mittaamiseen... 11 Aineiston käsittelyn haasteet... 14 Kilpailukyvyn osa-alueet... 16 Osa-alue 1. Toiminnan puitteet... 17 Hallinnollis-taloudellinen toimintaympäristö... 17 Yhteydet ja saavutettavuus... 18 Ympäristö... 20 Osa-alue 2. Inhimillinen pääoma... 22 Väestölliset tekijät ja indikaattorit... 22 Koulutusta ja koulutustasoa mittaavat indikaattorit... 25 Osa-alue 3. Taloudellinen kilpailukyky... 28 Elinkeinorakenne... 28 Työllisyyttä kuvaavat indikaattorit... 30 Tuottavuus... 36 Palkat ja elinkustannukset... 38 Osa-alue 4. Kilpailukyvyn erityiset osa-alueet... 41 Tietoyhteiskunta (Knowledge society)... 41 Innovaatiotoiminta ja luovuus... 43 Tietoyhteiskunnan työvoima... 46 Elämänlaatu... 48 Yhteenveto... 51 Jatkotoimenpiteet ja ehdotukset... 53 1. Strategiset toimenpiteet... 53 2. Mahdollisia jatkotutkimusaiheita... 54 Lähteet:... 56 LIITE 1.... 59 Liitetaulukot... 59 LIITE 2.... 61 Tutkimusesittely - Tiivistelmät... 61 LIITE 3.... 68 5
Johdanto Kilpailukyky on nykyisen kaupunkipolitiikan keskeisiä teemoja. Helsingin seudun kilpailukykyä on myös tutkittu lukuisissa eri yhteyksissä. Tutkimusten tieto on hajallaan raporteissa. Siksi tämän esiselvityksen tarkoitus on 1) luoda kokoava katsaus siihen millaisista näkökulmista Helsingin seudun kansainvälistä kilpailukykyä on mitattu ja määritelty, sekä 2) identifioida Helsingin seudun kansainvälisen kilpailukyvyn vahvuuksia ja heikkouksia. Esiselvitystä varten olemme käyneet läpi parisenkymmentä kilpailukykyä tai kilpailukyvyn jotain osa-aluetta käsittelevää tutkimusta. Näistä lähempään tarkasteluun on otettu kolmetoista Tarkemman tarkastelun ulkopuolelle jäivät tutkimukset, joissa verrattiin Helsinkiä ainoastaan muihin suomalaisiin kaupunkeihin sekä - Global Competitiveness Indexiä lukuun ottamatta - tutkimukset joiden aluetasona oli Suomi. Tarkasteluun otetut tutkimukset eivät silti ole homogeeninen joukko, vaan ne eroavat toisistaan Helsingistä käytetyn aluerajauksen, tutkimuksessa mukana olevien kaupunkien, kilpailukyvyn määritelmän, aineistonkeruun ajankohdan sekä tutkimuksen tavoitteiden ja kohdeyleisön suhteen. Yksi esiselvityksen pyrkimyksistä onkin pohtia eroavaisuuksien vaikutusta Helsingin kilpailukyvystä piirtyvään kuvaan. Tutkimuksen tavoitteena on Helsingin kilpailukyvyn mittausten ja määrittelyjen näkökulmien esiintuomisen sekä Helsingin kilpailukyvyn heikkouksien ja vahvuuksien pohtimisen lisäksi - analysoida kilpailukykyselvitysten puutteita. Liian suppeaksi havaittua kilpailukyvyn käsitettä on pyritty laajentamaan taloudellisesta kilpailukyvystä laajaan, elämänlaadun ja ympäristön huomioon ottavaksi kokonaisuudeksi. Esiselvityksessä pohdimme missä määrin kilpailukyvyn monimuotoisuus on onnistuttu huomioimaan kilpailukykyvertailuissa ja mietimme miten kilpailukyvyn mittaamista tulisi jatkossa kehittää. Esiselvityksen ovat laatineet Helsingin kaupungin tietokeskuksessa syksyllä 2008 Maija Merimaa ja Jenni Ståhl. Esiselvitystä ovat kommentoineet Asta Manninen, Ilkka Susiluoto, Juha Suokas, Merja Koski ja Iina Oilinki. 6
Alueellinen kilpailukyky ja kaupunkien rooli Kilpailukyvyn tarkasteleminen kaupunkien tasolla on osa viimeaikaista kehitystä, jossa on pyritty alueellistamaan kilpailukyvyn käsitettä. Reija Linnamaan (1999) mukaan alueellisella kilpailukyvyllä viitataan ominaisuuksiin, joiden avulla tietty alue kykenee menestymään muita alueita paremmin. Määritelmä on laaja, ja kertoo varsin vähän siitä, mitä käsite oikeastaan sisältää. Kilpailukyky on usein määritelty taloudellisten lähtökohtien kautta ja alueiden kilpailukyky on samaistettu alueen yrityksille tarjoamaan toimintaympäristöön sekä yritysten halukkuuteen sijoittua alueelle. Pelkän taloudellisen menestyksen mittaaminen nähdään nykyään liian suppeaksi, ja kilpailukyvyn käsitettä onki pyritty laajentamaan siten, että se käsittäisi myös pehmeitä osatekijöitä. Tällainen on esimerkiksi elämänlaatu ja ympäristö. Kilpailukyvyn käsitteellisen laajentamisen lisäksi on sitä arvioitaessa otettava huomioon myös ajan myötä muuttuvat alueellisen kilpailukyvyn haasteet. Esimerkiksi tietoyhteiskunnan kehittyminen on nostanut innovatiivisuuteen ja kommunikaatioteknologiaan liittyvät tekijät keskeisiksi kilpailukyvyn komponenteiksi. (Linnamaa 1999.) Kaupunkialueista on muodostunut keskeisiä toimijoita globaalissa maailmantaloudessa. Myös Euroopassa kaupungit ovat Euroopan taloudellisen kehityksen kiistattomia moottoreita sekä keskeisimpiä innovaatioiden ja tiedon tuottajia. Euroopan metropolit ovat myös väestön ehdottomia keskittymiä ja ne tarjoavat yrityksille erinomaisen toimintaympäristön keskittymisen tuomien etujen kautta. (State of European Cities report 2007). OECD:n julkaisussa Competitive cities in the Global Economy (2006) tuodaan esille malliesimerkkejä ja politiikkasuosituksia joiden avulla kaupungit voivat jatkaa kasvuaan ja kukoistustaan. Kaupunkien menestyminen ei nimittäin ole itsestäänselvyys vaan ne voivat taantua. Berliini, Napoli sekä Pittsburgh ovat esimerkkejä kaupungeista jotka pyristelevät kansallista keskiarvoa alhaisemman tulotason, tuottavuuden, sekä työllisyyden kanssa. Raportissa tuodaan esille, ettei ole olemassa yhtä politiikkasuositusten sarjaa, joka toimisi kaikkien kaupunkien kilpailukyvyn ja toiminnan ylläpitämisen ohjenuorana, vaan politiikkasuositukset tulisi muokata aina kunkin kaupungin tarpeita vastaaviksi. Raportti esittää neljä tämän kaltaista ohjeellista politiikkasuositusta : 1) Kaupungilla tulee olla joustava strateginen visio mahdollistaakseen monipuolisia hankkeita ja yhteyksiä korkeakoulujen, tutkijoiden ja tuottajien välillä. 2) Kaupungin tulisi olla elävä. Korkealaatuinen infrastruktuuri, viheralueet ja keskustan asuinalueet voivat houkutella ulkomaisia sijoittajia, koulutettuja ammattilaisia sekä turisteja. 7
3) Kaupungilla tulee olla tehokas kaupunkihallinto. Metropolialueilla tulisi olla omat viralliset hallintokoneistonsa ja sitä alemmalla tasolla kolmannesta sektorista, yhdistyksistä ja yrityksistä koostuvat paikalliset verkostot, jotka pystyisivät hoitamaan sosiaalisia jännitteitä markkinatalouden luomissa puitteissa. 4) Kansalliset alueelliset tulonsiirrot tulisi tehdä tavalla, joka tasapainottaisi alueellista kehitystä huomioiden samalla kaupunkiseutujen muita alueita suuremmat menot. Kaupungit voivat omalta osaltaan tasoittaa tilannetta mm. monipuolistamalla omia verotuloja esimerkiksi ruuhkamaksujen muodossa ja kerätä rahoitusta julkisiin projekteihin public-privateyhteistyön avulla. Helsinki on Suomessa erityisasemassa maan ainoana metropolina. Kilpailukyvyn korostaminen on tuonut muassaan kaupunkien merkityksen korostamisen, mistä on alkanut näkyä myös merkkejä suomalaisessa aluepolitiikassa (Pelkonen 2008). Konkreettisesti tämän näkyy muun muassa siten, että Helsingin metropolialueella ollaan parhaillaan laatimass kilpailukykystrategiaa. Strategian tavoitteena on määritellä metropolialueen kilpailukyvyn kannalta tärkeät kehittämisen painopistealueet ja tarvittavat toimenpiteet (Metropolialueen kilpailukykystrategia). Siten Helsingin seudun kansainvälisen kilpailukyvyn heikkouksien ja vahvuuksien määrittämisellä on selkeä yhteys metropolialueen strategiseen suunnitteluun. Taulukosta 1. nähdään, että Helsinki menestyy kokonaissijoituksilla tarkasteltuna varsin mallikkaasti. Ainoastaan kansainvälisten yritysten johdon arvioissa (ECM) Helsinki ei vedä vertoja muille eurooppalaisille metropoleille. Taulukossa 1 tuodaan esille Helsingin kilpailukyvyn keskeisimmät heikkoudet ja vahvuudet. Kaiken kaikkiaan Helsinki näyttäytyy tarkastelemiemme tutkimusten valossa keskiverrolta eurooppalaiselta kaupungilta, jonka vahvuuksia ovat etenkin tietoyhteiskunta, koulutus ja talouden nopea kasvu. 8
Taulukko 1. Helsingin kokonaissijoitukset tutkimuksissamme 2/118 European Competitiveness Index 2006-2007 Helsingin seutu (Uusimaa) 6/131 Global Competitiveness Index 2008-2009 Suomi 11/31 Urban Audit Perception 2004 Helsinki 21/143 Mercer: Cost of Living 2008 Helsinki 23/145 World Knowledge Competitiveness Index 2008 Etelä-Suomi 29/215 Mercer: Quality of Life 2008 Helsinki 29/33 European Cities Monitor 2007 Helsingin talousalue Kilpailukyky koostuu monista osa-alueista ja yleisarvosana kätkee enemmän kuin paljastaa. Siten luomme vielä tarkemman katsauksen siihen, miten Helsinki pärjää kilpailukyvyn eri osa-alueilla. Metropolialueen määrittely Kaupungit ovat hallinnollisia kokonaisuuksia, joilla on määritellyt maantieteelliset rajat. Kaupunkien vaikutus ulottuu kuitenkin niiden rajoja laajemmalle eikä palveluiden, työvoiman sekä työpaikkojen muodostama toiminnallinen kaupunkiseutu ole milloinkaan täysin yhtenevä hallinnollisen kaupungin kanssa. Toiminnallinen kaupunkiseutu on käsitteenä kuitenkin varsin kimurantti, sillä sen rajat ovat väistämättä epätarkat. Kansainväliseen kaupunkivertailuun tähtäävissä tutkimuksissa toiminnallinen kaupunkiseutu on epämääräisyydestään huolimatta - usein hallinnollista kaupunkia relevantimpi kokonaisuus. Niinpä kilpailukykyä tarkastelevissa tutkimuksissa Helsingillä on viitattu Helsingin kaupunkiin, pääkaupunkiseutuun (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen), 14 kunnan muodostamaan Helsingin seutuun, Uuteenmaahan taikka neljä maakuntaa käsittävään, Forssaan ja Hämeenlinnaan asti ulottuvaan Suur-Helsingin alueeseen. Lisäksi osassa tutkimuksissa ei kyse edes ole Helsingistä vaan Etelä-Suomesta (NUTS-2 suuralue) tai Suomesta. 9
Kuva 1. Helsingin ja Helsingin seudun erilaisia maantieteellisiä aluerajauksia 10
Tutkimuksen aineisto: monenlaisia näkökulmia kilpailukyvyn mittaamiseen Tämä esiselvitys perustuu 13 Helsingin metropolialueen kansainvälistä kilpailukykyä mitanneeseen tutkimukseen. Mukana on tutkimuksia, jotka lähestyvät kilpailukykyä taloudellisesti, kokonaisvaltaisia laajaan määritelmään pyrkiviä kilpailukykykatsauksia ja tietoyhteiskuntaan sekä elämänlaadun mittaamiseen keskittyviä tutkimuksia. Läheskään kaikki raportit eivät määritä itseään nimenomaisesti kilpailukyvyn tutkimuksiksi. Ne on kuitenkin sisällytetty mukaan tarkasteluun, sillä tämän esiselvityksen lähtökohtana on kilpailukyvyn laaja määritelmä, johon myös elämänlaatu ja tietoyhteiskunta sisältyvät. Aineistossa on kolme taloudelliseen näkökulmaan keskittynyttä tutkimusta, joissa kaikissa on oma näkökulmansa kilpailukyvyn mittaamiseen. Cambridge Econometricsin aineistoon perustuva Economic Map of Urban Europe (2008,7) määrittää itse tehtäväkseen yleiskatsauksen luomisen eurooppalaisten metropolien taloudelliseen tilanteeseen. Tämän mukaisesti raportti koostuu talouden koon ja kasvun mittaamisesta sekä tulevaisuuden kehityksen ennustamisesta. Cushman & Wakefieldin laatima, kansainvälisille suuryrityksille tehtyyn kyselyyn perustuva, European Cities Monitor puolestaan lähestyy alueellista kilpailukykyä kilpailuna yrityksistä. Se selvittää mitä eurooppalaisia kaupunkeja kansainväliset yritykset pitävät suotuisana liiketoiminnan kannalta ja miksi. Lisäksi sveitsiläisen UBS-pankin julkaisu Prices and Earnings sekä Mercer tutkimuslaitoksen Cost of Living ja Safety raportit vertailevat elinkustannuksia, palkkoja ja turvallisuutta. Laajaa kilpailukyvyn määritelmää edustavat Global Competitiveness Index (GCI), The Compete Network -loppuraportti, State of European Cities, European Competitiveness Index (ECI) ja OECD Territorial Review -julkaisut. Tutkimuksia yhdistää lähinnä se, että kilpailukyky on ymmärretty ainakin niiden määrittelyissä varsin moniulotteisena ilmiönä. Sen sijaan tutkimuksissa käytetyt kilpailukyvyn indikaattorit, niissä tarkastellut kaupungit vertailukaupungit sekä Helsingin alueellinen rajaus vaihtelevat tutkimuksesta toiseen. Maatasolla kilpailukykyä analysoivaa Global Competitiveness Indeksiä (GCI) on tehty vuodesta 1971. GCI:n (2007-2008) mukaan kilpailukyvyssä on kyse instituutioista, käytännöistä ja tekijöistä, jotka määrittävät maan tuottavuuden tasoa. Tämä näkyy myös raportin indikaattoreissa, jotka lähestyvät kilpailukykyä vahvasti rakenteellisesta näkökulmasta, esimerkiksi lainsäädännön tai verotuksen kautta. Siten, kilpailukyky määrittyy GCI:ssä ennen kaikkea taloudelliselle toiminnalle luotuina puitteina ja yhteiskunnan perustan toimivuutena. Raportti käsittelee Suomea eikä Helsinkiä, ja sen tarkastelun kohteena olevat rakenteelliset komponentit pätevät ennen muuta koko maahan, mutta se soveltuu myös Helsingin alueellisen kilpailukyvyn rakenteiden arvioimiseen. Compete (2008, 15) korostaa pitävänsä kilpailua ja kilpailukykyä toisistaan erillisinä asioina. Siinä missä kilpailu viittaa Competen mukaan osallistujien 11
vastakkainasetteluun ja nollasummapeliin, voi kilpailukyvyn kasvattaminen olla kaikkien etu. Kilpailukyky tarkoittaa Competen mukaan kaupungin kykyä houkutella menestyviä yrityksiä sekä vaurauden ja hyvinvoinnin jakamista siten, että kaikki asukkaat saavuttavat korkeamman elintason. Tämä, samoin kuten kilpailukyvyn ja kilpailun eroja korostava näkökulma, heijastavat Competeprojektin päämäärää, joka on best practices -käytäntöjen jakaminen projektiin osallistuneiden kaupunkien välillä. OECD Helsinki Territorial Reviewissä (2003) Helsingin rajauksena toimii Suur- Helsingin alue (Greater Helsinki Region). Alue käsittää neljä maakuntaa ja on laajin Helsingistä käytetyistä määritelmistä. Raportti eroaa kaikista muista tarkasteltavina olevista tutkimuksista siten, että se ei perustu kansainvälisesti vertailevaan kvantitatiiviseen dataan. Sen sijaan raporttiin on kerätty laajasti muttei kokoavasti - yhteen Helsingin kilpailukyvystä kertovia tietoja eri lähteistä sekä analysoitu Suur-Helsingin alueen kilpailukykyä myös laadullisesti. Kansainvälistä vertailua raportissa on tehty tapaustutkimusten kautta. Raportin näkökulmassa painottuvat taloudelliset seikat ja governance-näkökulma. Se sisältää myös politiikkasuosituksia. Robert Huggins Associates on tehnyt kaksi säännöllisesi ilmestyvää eri kilpailukykyvertailua: kokonaisavaltaisesti kilpailukykyä tarkastelevan European Competitiveness Indexin (ECI) sekä tietoyhteiskuntaan keskittyvän globaalin vertailun World Knowledge Competitiveness Indexin (WKCI). Molemmissa raporteissa kilpailukyky määritellään alueen talouden kyvyksi houkutella ja ylläpitää kasvavia tai vakaalla pohjalla toimivia yrityksiä sekä samalla ylläpitää vakaita tai nousevia elämän laadun standardeja alueen asukkaille (WKCI 2008,1; ECI 2006-2007,1). Alueen kilpailukyky riippuu siis siitä, kuinka hyvin se pystyy ennakoimaan ja sopeutumaan erinäisiin ulkoisiin tai sisäisiin haasteisiin luomalla uusia taloudellisia mahdollisuuksia mm. uusien työpaikkojen muodossa. ECI:n mukaan mainittu kyky ennakoida ja sopeutua taloudellisiin ja sosiaalisiin haasteisiin riippuu useista eri tekijöistä: infrastruktuurin laadusta, työvoiman tuottavuudesta, sosiaalisesta pääomasta sekä instituutioiden kapasiteetista. Molemmissa raporteissa tuodaan esille, että kilpailukyvyn mittauksessa otetaan yhä enemmän huomioon myös ns. pehmeämmät mittarit (ympäristön laatu, luovuus, tietotaito) pelkkien taloudellisten mittareiden lisäksi. WKCI:n kilpailukyvyn mittaus keskittyy kuitenkin nimenomaan tietoon ja osaamiseen sekä taloudellisiin seikkoihin ja niiden kvantitatiiviseen mittaamiseen mm; työvoiman tuottavuus, tutkimus- ja kehitystyöhön sijoittaminen, taloudellinen panostus koulutukseen, ICT- infrastruktuuri ja tietoalojen työllisyys. ECI:ssä on tarkasteltu WKCI:ssä käsiteltyjen indikaattorisen lisäksi koulutusta, saavutettavuutta ja infrastruktuuria muutenkin kuin ICT-näkökulmasta. State of European Cities- raportin näkemys kilpailukyvystä on laaja-alainen ja hyvin samankaltainen kuin mitä Robert Huggins Associates:n raporteista käy ilmi. Kaupunkitasoinen kilpailukyky määritellään kaupunkien kyvyksi luoda ja ylläpitää suhteellisen korkeaa tulo- sekä työllisyystasoa ulkoisesta kilpailusta huolimatta. Raportissa korostetaan, ettei kilpailukykyä voida selittää pelkästään maantieteellisellä sijainnilla, kaupungin koolla, taloudellisella rakenteella tai 12
millään yksittäisellä tekijällä. Tärkeimmät kilpailukyvyn tekijät (drivers of competitiveness) ovat innovaatiot, osaaminen ja kyvyt, yrittäjyys sekä yhteydet (connectivity). Aineistossa on mukana myös kaksi elämänlaatua käsittelevää tutkimusta. Näistä toinen, Mercerin Quality of Living on tehty valtioiden ja kansainvälisten yritysten tarpeisiin, jotta nämä voisivat kompensoida elintason mahdollista laskua ulkomaankomennuksilla oleville työntekijöilleen. Toinen, Urban Audit Perception Survey on toteutettu puhelinhaastatteluilla, ja sen tarkoituksena on ollut koota vertailevaa tietoa asukkaiden kokemasta elämänlaadusta. Sisällöllisesti tutkimukset ovat siten edelleen painottuneet taloudellisen kilpailukyvyn mittaamiseen. Näkökulmissa puolestaan painottuvat yritysten näkemykset ja rakenteet. Vain yksi tutkimuksista Urban Audit Perception survey huomioi asukasnäkökulman. Sen sijaan yritysten näkökulma oli selvästi määrittävä ainakin European Cities Monitorissa ja Mercerin tutkimuksissa. Myös tutkimusten tavoitteenasettelut vaihtelivat: yhtäältä olit tutkimuksia, joissa benchmarkkaamalla luotiin vertaileva katsaus (Economic Map, State of European Cities, UA Perception Survey), toisaalta tutkimuksia, jotka pyrkivä luomaan ranking-listauksen (GCI, WKCI, ECI, ECM, Mercer), ja kolmanneksi raportteja, joiden keskeisin tavoite oli politiikkasuositusten jakaminen (Compete, OECD Territorial Review, Helsinki). 13
Aineiston käsittelyn haasteet Tämä esiselvitys perustuu ensisijaisesti indikaattoreita käyttävien kilpailukykyä eri näkökulmista käsittelevien tutkimusten tiedon kokoamiselle yhteen. Indikaattoreihin liittyvän yleisen problematiikan mitä mitataan ja mitä tämän asian mittaaminen missäkin maassa tarkoittaa lisäksi tulosten kokoaminen yhteen useista indikaattoripohjaisista tutkimuksista on luonut esiselvitykselle omat haasteensa. Erityisiä haasteita esiselvitykselle ovat aiheuttaneet: - tutkimuksissa käytettyjen kaupunkiseutujen maantieteellisten rajausten vaihtelevuus - vertailun kohteina olevien kaupunkien vaihtelu - tutkimusten ajankohdat ja niiden pohjana olevien tietojen ajallinen vaihtelu - kilpailukyvystä eri tutkimuksissa käytetyt toisistaan eroavat määritelmät - kilpailukykytutkimusten erilaiset tavoitteet ja kohdeyleisöt Tutkimusten käyttämät maantieteelliset aluerajaukset osoittautuivat yhdeksi konkreettiseksi haasteeksi. Helsingin kaupunkia käytettiin alueellisena perusyksikkönä mm. Urban Audit tietokeräykseen perustuvassa State Of European Cities- raportissa, ja Mercer Quality of living-vertailuissa. The Competenetwork raportissa aluerajauksina käytettiin Helsingin kaupunkia, pääkaupunkiseutua sekä Helsingin seutua. Economic Map of Urban Europe - raportissa alueyksikkönä oli Helsingin seutu, kun taas European Competitiveness Index 2006 2007 raportissa alueyksikkönä toimivat Uusimaa ja Etelä-Suomi. Aluerajaukset ja alueiden perusyksiköt vaihtelivat siis kaupungista, seutuun ja NUTS-1 tasoon saakka. Useassa tutkimuksessa, mm ECI puhutaan NUTS-1 aluetasosta, vaikka Suomen alueet ECI raportissa ovat NUTS-2 alueita (Etelä- Suomi, Pohjois-Suomi, jne.). Toisen konkreettisen ja aluerajauksien moninaisuuteen liittyvän haasteen muodostivat tutkimuksissa käytetyt vertailukaupungit ja alueet, jotka vaihtelivat tutkimusten välillä. Yleisesti ottaen pyrimme pitämään vertailukaupungit etenkin kaupunkitasolla toimiessamme mahdollisimman samoina, jotta pystyimme vetämään jonkinlaisia johtopäätöksiä Helsingin menestymisestä. Joissain tutkimuksissa Helsinki oli kuitenkin jo alun perin liitetty tiettyyn vertailuryhmään, ja silloin emme nähneet järkevänä rikkoa tuota vertailuryhmää. Esimerkkinä tästä on mm. State of European Cities raportin 15 kaupungin kansainvälinen Knowledge Hubs-ryhmä johon Helsinki oli sijoitettu. Helsingin vertailu muihin pohjoismaisiin pääkaupunkeihin onnistui miltei jokaisen tutkimuksen tiimoilta ja tämän koimmekin erityisen tärkeänä. Kolmas konkreettinen ongelma oli ajallisen vertailun vaikeus. Selvityksemme keskittyy 2000-luvun tilanteeseen ja tarkasteltujen tutkimusten tiedot ovat vuosilta 2001-2008. Vaikka suurimmasta osasta tarkastelemistamme 14
tutkimuksista oli olemassa useampikin versio eri vuosilta, ei ajallisesta tarkastelusta muodostunut kovin laajaa näkemystä jos saatavilla oli vain kahden eri vuoden tiedot. Lisäksi koimme vuoden 2001 tiedot (State of European Cities) jo hieman vanhoiksi, eikä niiden perusteella mielestämme voida tehdä kovinkaan pitäviä päätelmiä miten Helsingillä menee nyt. Neljäntenä konkreettisena ongelmana näimme tutkimusten kontekstien erilaisuuden, mitä sivusimmekin jo edeltävässä luvussa. Tutkimusten tuloksia vertaillessa ja käsitellessä tuli pitää mielessä tutkimuksessa käytetyt tiedon lähteet (haastattelututkimus vs. tilastoaineisto) ja se minkä takia ja mihin tarkoitukseen tutkimus tai raportti oli tehty. Esimerkiksi Mercer:n Quality of Living vertailu on tehty lähinnä monikansallisten yritysten apuvälineeksi antamaan viitteitä työntekijöiden ulkomaakomennusten palkkaukseen ja muihin arjen kysymyksiin; kaupunkien ranking listan avulla voidaan vertailla kohdemaan oloja suhteessa lähtömaahan. The Compete Network raportin perimmäinen ajatus on puolestaan jakaa toimivia erilaisia käytäntöjä ja kokemuksia taloudellisen kilpailukyvyn parantamiseksi kaupunkien kesken. Mittaaminen ei ole koskaan objektiivista. Vaikka indikaattorityölle on vankat perusteet, on se mitä on mitattu, millä painoarvolla, millä aluerajauksilla sekä se millaisia johtopäätöksiä tuloksista sitten on vedetty, väistämättä sidoksissa valittuihin näkökulmiin. Mittaamisen sidonnaisuus siihen, mitä on päätetty mitata, miten sitä on päätetty mitata, mitä Helsingillä on tarkoitettu ja mihin Helsinkiä on verrattu, on siten huomioitava kaikkien tietojen analysoinnissa. 15
Kilpailukyvyn osa-alueet Kilpailukyvyn määritelmiä on siis runsaasti. Helsingin kansainvälisen kilpailukyvyn tarkastelemisen helpottamiseksi olemme jakaneet kilpailukyvyn erillisiin osaalueisiin. Tässä jaottelussa olemme käyttäneet apuna Global Competitiveness Indexin sekä Compete-projektin määrittelyjä kilpailukyvyn osa-alueista jotka tuodaan esille taulukossa 2. Taulukko 2. Kilpailukyvyn osa-alueet GCI:n ja Competen mukaan Global Competitiveness Index (GCI) Englanninkielinen termi Compete Englanninkielinen termi Instituutiot Institutions Innovatiivisuus Innovation in processes and products Infrastruktuuri Infrastucture Taloudellinen diversiteetti Economic diversity Makrotaloudellinen vakaus Macroeconomic stability Tietotaito Skilled people Terveys ja peruskoulutus Health and primary education Yhteydet ja saavutettavuus Connectivity Korkeakoulutus Higher education and training Strateginen kapasiteetti Strategic capacity Tuotemarkkinoiden tehokkuus Goods market efficency Elämänlaatu Place Quality Työmarkkinoiden tehokkuus Labor market efficency Rahoitusmarkkinnoiden sofistikoituneisuus Financial market sophistication Teknologiset valmiudet Technological readiness Talousalueen koko Market size Liiketoiminnan sofistikoituneisuus Business sophistication Innovatiivisuus Innovation Competen ja GCI:n näkemyksiä yhdistelemällä ja niitä muiden esiselvitystä varten läpikäymiemme tutkimusten määritelmiin vertailemalla olemme jakaneet kilpailukyvyn neljään kahdesta tai useammasta komponentista koostuvaan osaalueeseen. Tämä jaottelu toimii esiselvityksemme rakenteellisena ohjenuorana. Taulukko 3. Kilpailukykyselvityksen osa-aluejako ja niiden komponentit Tässä raportissa käytetty jako kilpailukyvyn osa-alueisiin Osa-alue Toiminnan puitteet Inhimilliset tekijät Talous Erityiset osa-alueet Komponentit Hallinollis-taloudellinen ympäristö Väestörakenne Elinkeinorakenne Konw ledge society Yhteydet Koulutus Työllisyys Elämänlaatu Ympäristö Tuottavuus Elinkustannukset 16
Osa-alue 1. Toiminnan puitteet Toimintakehikko, jonka sisällä kaupunki toimii ja kehittyy, muodostaa kilpailukyvyn yhden osa-alueen. Kyseessä ei ole varsinaisesti kaupunki itsessään, vaan hallinnan, talouden, yhteyksien ja ympäristön muodostamat puitteet, jotka määrittävät kaupunkia. Osa-alue on jaettu kolmeen komponenttiin: hallinnollistaloudelliseen toimintaympäristöön, yhteyksiin ja saavutettavuuteen sekä ympäristöön. Hallinnollis-taloudellinen toimintaympäristö Hallinnollis-taloudellinen toimintaympäristö muodostaa kilpailukyvyn perustan ensimmäisen komponentin. Komponentti käsittelee instituutioiden luotettavuutta ja korruptiota, taloudellista vakautta sekä metropolin strategista kapasiteettia. Global Competitiveness indexiä mukaillen instituutioiden luotettavuus tarkoittaa poliittisen järjestelmän nauttimaa luottamusta ja maan tilanteen vakautta. (GCI, 2007-2008, 4). Strategisella kapasiteetilla tarkoitetaan poliittista ja hallinnollista kapasiteettia metropolin toiminnan suunnittelemiseksi ja sitä koskevien päätösten tekemiseksi. Tämä on Compete-raportin mukaan kilpailukyvyn olennainen komponentti. Competen ohella myös OECD korostaa joustavan strategisen vision sekä tehokkaan hallinnon merkitystä kilpailukyvylle. Suomi sekä muut Pohjoismaat sijoittuvat varsin korkealle sekä GCI:n instituutioiden toimivuutta että taloudellista vakautta mittaavilla indikaattoreilla (kts. taulukko 4.). Poliittisen päätöksenteon ja oikeudellisen järjestelmän läpinäkyvyys ja toimivuus sekä niiden nauttima luottamus, tekijänoikeuksien turva ja alhainen rikollisuus ovat nostaneet Suomen instituutioiden toimivuutta arvioivan indikaattorin toiseksi parhaaksi. Indeksissä, joka arvioi taloudellista vakautta mm. inflaation ja kansantalouden velkaantuneisuuden kautta, menestyvät puolestaan parhaiten Lähi-idän öljyvaltiot Kuwait, Algeria ja Saudi- Arabia. Suomi on silti ainoana Pohjoismaana kymmenen maailman taloudellisesti vakaimmaksi arvioidun maan joukossa. Taulukko 4. Global Competitiveness Index: instituutio ja makrotalous (kokonaissijoitus N=131) Instituutiot Makrotaloudellinen vakaus Maat Vertaissija Kokonaisranking 2008-2009 Vertaissija Kokonaisranking 2008-2009 Suomi 1 2 1 1 9 9 Hollanti 4 10 10 5 36 20 Norja 5 17 8 4 17 6 Ruotsi 3 4 6 3 15 17 Tanska 2 3 2 2 12 10 Lähde: Global Competitiveness Index 2008-2009 Yli sataa maata arvioivassa Global Competitiveness -indeksissä Suomen kilpailukyvyn perusta näyttäytyy varsin hyvänä. Tästä huolimatta kansainvälisten 17
liikeyritysten johto arvioi (European Cities Monitor 2007, ECM) Helsingin hallinnollisen ilmapiirin muihin Euroopan metropoleihin verrattuna liiketoiminnalle epäsuotuisaksi. Helsingin ilmapiiri arvioidaan liiketoiminnan suotuisuuden osalta samalle tasolle Lyonin ja Hampurin kanssa, mikä tarkoittaa ranking-listalla jaettua sijaa 28/33. Huonommat arviot saivat vain Oslo ja Rooma. Tulos on heikko, vaikka vuonna 2007 vain 27 % kansainvälisistä yrityksistä (vrt. 36 % vuonna 2004) piti hallinnollista ilmapiiriä merkittävänä tekijänä firman sijainnista päätettäessä. Ristiriita GCI:n indeksin ja kansainvälisten yritysten käsitysten välillä voi johtua monesta asiasta. Ensinnäkin GCI:n määrittelemä instituutioiden toimivuus ja liikeyritysten suotuisaksi kokema toimintaympäristö saattavat viitata hyvin eri asioihin. Toinen ristiriitaa selittävä tekijä saattaa myös olla, että GCI arvioi koko maata, kun taas ECM:n mielikuvissa kilpailevat Euroopan kaupunkiseudut.. Helsingin kaupunkiseudun hallinollista kapasiteettia arvioidaan OECD:n sekä Competen raporteissa. Molemmissa strategista kapasiteettia koskevat kommentit ovat laadullisia yleisarvioita, eivätkä ne pohjaudu vertailevaan tietoon. OECD:n raportissa esitetään, että Suur-Helsingin alueen kansainvälinen kilpailukyky kärsii hallinnollisesta epäyhtenäisyydestä ja metropolin ytimessäkin käydystä alueiden keskinäisestä kilpailusta. Monesta kunnasta koostuvan Helsingin seudun hallinnolliseen epäyhtenäisyyteen kiinnitettiin huomiota myös Competeprojektissa. Arvioit eivät kuitenkaan ole pelkästään negatiivisia, vaan OECD:n raportti kehuu Helsinkiä sen ketteryydestä. Lisäksi Compete projekti antoi kiitosta koko Helsingin seutua koskevien yhteistyöprojektien käynnistämisestä. Projektien katsottiin edustavan askeleita kohti metropolialueen yhtenäisempää suunnittelua. Yhteydet ja saavutettavuus Kilpailukyvyn perustan toisen komponentin muodostavat metropolin yhteydet ja saavutettavuus. Yhteyksillä viitataan tässä sekä kansainvälisiin liikenneyhteyksiin että fyysisen saavutettavuuden rinnalle nousseeseen kommunikaatioteknologian laatuun. The Compete Network-raportin mukaan menestyvän kaupungin tulee olla saavutettavissa sekä fyysisesti että teknologioiden välityksellä, ja sen tulee aktiivisesti rakentaa kansainvälisiä yhteyksiä muihin kaupunkeihin. Global Competitiveness -indeksissä yhteyksiä arvioidaan varsin laajan infrastruktuurikäsitteen kautta. Suomi sijoittuu indeksissä kymmenenneksi. Koska indeksi kuvaa koko maan kattavaa infrastruktuuria kuten rautatieverkon laajuutta ja puhelinverkon kattavuutta se kertoo lähinnä maan sisäisistä yhteyksistä ja soveltuu vain heikosti Helsingin kansainvälisten yhteyksien arvioimiseen. Pohdintaa Helsingin kansainvälisistä yhteyksistä aiheuttaa European Cities Monitorin ranking, jonka mukaan suuret kansainväliset yritykset arvioivat Helsingin kansainväliset yhteydet varsin kriittisesti. Vain Budapest saa tässä 18
suhteessa heikommat arviot. Huono sijoitus johtunee Helsingin Keski-Eurooppaan nähden syrjäisestä sijainnista: esimerkiksi Lyon, jossa ei ole satamaa ja jonka lentokentän matkustajamäärät ovat vain noin puolet Helsinki-Vantaan matkustajamäärästä, sijoittuu ECM:n rankingissä sijalle 18/33. Helsinki-Vantaan lentokentän kautta kulkee vuodessa runsaat kymmenen miljoonaa matkustajaa. Vaikka matkustajien määrä onkin noussut rutkasti sitten 1990-luvun, on määrä vähäinen Euroopan keskeisiin lentokenttiin verrattuna. Yksinomaan Amsterdamin Schipolin kautta kulkee vuodessa yli 40 miljoonaa matkustajaa. Toisaalta, kuten Economic Map of Urban Europe -raportti toteaa, syrjäisyys riippuu siitä, mistä katsoo ja mihin suhteessa sijainti olisi syrjäinen. Kansainväliset yritykset kokevat Helsingin syrjäiseksi suhteessa Keski-Eurooppaan, mutta samalla Helsingin sijainti on optimaalinen suhteessa Luoteis-Venäjän, Baltian maiden ja Puolan markkinoihin. Helsingistä voi myös tulla sijaintinsa ansiosta keskeinen ilmasilta Euroopan ja Kaukoidän välille (Economic map of urban Europe 2007, 24). Vaikka sijaintia ei voi muuttaa, yhteyksiä voi kehittää ja niiden kautta voi muokata kaupungin asemaa kartalla. Yhteyksien ja saavutettavuuden toinen osa-alue, kommunikaatioteknologian laatu, on uusimmassa European Cities Monitorissa (2007) arvioitu ensimmäistä kertaa kansainvälisiä liikenneyhteyksiä tärkeämmäksi tekijäksi yrityksen sijaintipäätöstä tehdessä. Kommunikaatioteknologia ei kuitenkaan korvaa perinteisiä yhteyksiä, vaan kommunikaatioteknologian laatua piti tärkeänä 56 % ja kansainvälisiä liikenneyhteyksiä 52 % kansainvälisistä yrityksistä Siten kyse ei liene niinkään korvaavista kuin täydentävistä yhteyksien muodoista. Helsingin kannalta on huomionarvoista, että kansainväliset yritykset arvioivat Helsingin yhdessä Geneven kanssa kommunikaatioteknologian laadun suhteen yhdeksänneksi parhaaksi eurooppalaiseksi metropoliksi. Tukholma (6.) ja Amsterdam (7.) pärjäsivät arviossa Helsinkiä paremmin, mutta esimerkiksi Kööpenhamina (19.) ja Oslo (26.) huonommin. Edeltävään vuoteen verrattuna Helsingin sijoitus oli kuitenkin laskenut hieman. Yritysjohtajien arvioissa sen ohi olivat kirineet München, Amsterdam ja Bryssel. 19
Taulukko 5. Kommunikaatioteknologian laatu Kommunikaatioteknologian laadulta 10. parasta kaupunkia (N=33) Kaupungit Sijoitus 2007 Sijoitus 2006 Lontoo 1 1 Pariisi 2 2 Frankfurt 3 3 Berliini 4 5 München 5 7 Tukholma 6 4 Amsterdam 7 10 Bryssel 8 9 Helsinki 9 6 Geneve 9 9 Lähde: European Cities Monitor 2007 Ympäristö Ympäristö on myös yksi kaupungin toiminnan puitteista. Se on kuitenkin mielletty kilpailukykytekijäksi melko myöhään. Tämä heijastuu ympäristönäkökulman puuttumisena lähes kaikista kilpailukykytutkimuksista. Tätäkin esiselvitystä varten läpikäymissämme tutkimuksissa ympäristö sivuttiin ainoastaan Mercerin Quality of Living-rankingissa ja Urban Audit Perception Surveyssa. Mercerissäkin ympäristöä edusti ainoastaan ilmasto. Ilmasto oli Mercerin tutkimuksen ainoa osa-alue, jolla Helsinki sai selvästi heikot pisteet. Ilmaston ohella ympäristön laatuun liittyy myös saasteettomuus. Kansainväliset yritykset mieltävät Helsingin Tukholman jälkeen Euroopan saasteettomimmaksi kaupungiksi. Asukkailta kysyttäessä silti jopa 57 % koki ilmansaasteet ja 52 % melun ongelmana. Huolimatta korkeista luvuista Helsinki pärjäsi vertailukaupunkien joukossa silti kohtuullisesti. Kuva 2. Kuva 3. % asukkaista kokenut saasteet häiritseviksi %:a asukkaista kokenut melun häiritseväksi 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Munchen Tukholma Wien Helsinki Amsterdam Dublin Kööpenhamina Barcelona Brysseli Lissabon Tukholma Munchen Helsinki Wien Amsterdam Kööpenhamina Dublin Brysseli Lissabon Barcelona Lähde: Urban Audit Perception Survey 2004 20