Tieteessä katsaus verkossa ensin Julkaistu 17.3.2015 www.laakarilehti.fi Susanna Raulio FT, ETM, erikoistutkija THL, Ravitsemusyksikkö, terveysosasto susanna.raulio@thl.fi Heini Hyvärinen ETM, projektikoordinaattori Helsingin yliopisto, elintarvike ja ympäristötieteiden laitos Suvi M. Virtanen LT, ETM, tutkimusprofessori THL, Ravitsemusyksikkö, terveysosasto Tampereen yliopisto, terveystieteiden yksikkö ja lasten terveyden tutkimuskeskus TAYS, tutkimusyksikkö Suomalaisten D-vitamiinitilanne korjaantumassa Vuodesta 2010 alkaen on elintarvikkeisiin lisätyn D-vitamiinin määrä kaksinkertaistettu, ja se on tehonnut: saanti on nykyään pääasiassa riittävää. Ravinnon tärkeimmät D-vitamiinin lähteet ovat vitaminoidut maitovalmisteet ja kala sekä vitaminoidut rasvalevitteet. D-vitamiinivalmisteita suositellaan lapsille, nuorille ja iäkkäille sekä naisille raskauden ja imetyksen aikana. Työikäiset eivät tarvitse D-vitamiinilisää, jos syövät kalaa ainakin kahdesti viikossa ja/tai käyttävät vitaminoituja maitovalmisteita ja/tai vitaminoituja rasvalevitteitä. D-vitamiinin riittävän ja turvallisen saannin väli on pieni, eikä saantisuosituksia ole syytä ylittää. Vertaisarvioitu D-vitamiinitilanteen seurantatutkimuksessa (1) todettiin, että vuonna 2004 vain 36 66-vuotiaat miehet saivat keskimäärin riittävästi D-vitamiinia ruoasta. Myös Finravinto 2007 -tutkimuksen (2) tulokset osoittivat, että lähes kaikki tutkitut saivat alle suositellun määrän D-vitamiinia ruoasta. Leikki- ja kouluikäisten lasten ja nuorten ruokavaliotutkimuksissa vuosina 2003 2008 todettiin, että ilman erillistä D-vitamiinilisää lasten D-vitamiinin saanti oli riittämättöntä (3,4). D- vitamiinin saanti jäi vähäiseksi kahden vuoden iästä lähtien, jolloin D-vitamiinivalmisteiden käyttö muuttui usein epäsäännöllisemmäksi. Suomen leveysasteilla ei auringon UVB-säteilyn vaikutuksesta ihossa muodostu D-vitamiinia lokakuun ja maaliskuun välisenä aikana. Raskaana olevien D-vitamiinin saanti lisääntyi vuosituhannen vaihteen jälkeen, mutta oli silti vielä vuonna 2004 keskimäärin riittämätöntä (5). Edellä mainitussa D-vitamiinitilanteen seurantatutkimuksessa (1) todettiin, että 14 17-vuotiaiden tyttöjen, 27 35-vuotiaiden naisten ja miesten sekä 35 60-vuotiaiden naisten veren seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinipitoisuus (25(OH)D) oli tutkimusvuosina keskimäärin alle useimpien asiantuntijoiden (6,7) suositteleman 50 nmol/l (1). Raskaana olevien naisten seerumin 25(OH) D-pitoisuus oli puolestaan vuonna 2007 keskimäärin 41 nmol/l (8). Maahanmuuttajanaisten 25(OH)D-pitoisuutta kartoittaneessa tutkimuksessa vuodelta 2008 havaittiin, että valtaosalla (lähes 90 %) tutkituista somalialaistaustaisista naisista seerumin 25(OH)D-pitoisuus oli alle 50 nmol/l (9). Lisäksi kroonisesti sairaista lapsista noin kolmanneksella ja nuorista jopa puolella oli seerumin 25(OH)D-pitoisuus alle 50 nmol/l vuosina 2007 2010 (10). Valtion ravitsemusneuvottelukunnan asettama työryhmä suositteli huhtikuussa 2010, että nestemäisiin maitovalmisteisiin ja ravintorasvoihin lisätään kaksinkertainen määrä D-vitamiinia väestön D-vitamiinitilan korjaamiseksi (11). Nestemäisiin maitovalmisteisiin on siten vuodesta 2010 alkaen suositeltu lisättäväksi 1 µg D-vitamiinia/100 g tuotetta ja ravintorasvoihin 20 µg D-vitamiinia/100 g tuotetta. Elintarvikkeisiin lisättävän D-vitamiinin lisäksi suositellaan myös vitamiinivalmisteiden käyttöä taulukossa 1 luetelluissa tapauksissa (12,13). D-vitamiinin riittävän ja turvallisen saannin väli on suhteellisen pieni. Turvallisen ylärajan arvioidaan olevan imeväisillä 25 µg, alle 11-vuotiailla lapsilla 50 µg ja nuorilla ja aikuisilla 100 µg vuorokaudessa (14). Suositeltavia saantiannoksia ei ole syytä ylittää. D-vitamiinin saanti parani toimenpiteiden jälkeen Viimeisimmät väestötutkimukset osoittavat, että sekä aikuisten (2) että lasten D-vitamiinin saanti ja D-vitamiinitilanne on kohentunut sen jälkeen, kun sitä lisättiin elintarvikkeisiin. Taulukossa 2 on lueteltu eri ikäisten keskimääräi- 1411
Kirjallisuutta 1 Sosiaali- ja terveysministeriö. D-vitamiinitilanteen seurantatutkimus 2002 2004. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006:9. 2 Paturi M, Tapanainen H, Reinivuo H, Pietinen P, toim. Finravinto 2007 -tutkimus. The National FINDIET 2007 Survey. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B23/2008. 3 Hoppu U, Kujala J, Lehtisalo J, Tapanainen H, Pietinen P. Yläkoululaisten ravitsemus ja hyvinvointi. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 30/2008. 4 Kyttälä P, Ovaskainen M, Kronberg-Kippilä C, Erkkola M, Tapanainen H, Tuokkola J. Lapsen ruokavalio ennen kouluikää. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 32/2008. 5 Prasad M, Lumia M, Erkkola M ym. Diet composition of pregnant Finnish women: changes over time and across seasons. Public Health Nutr 2010;13(Special Issue 6A):939 46. 6 Institute of Medicine. Dietary reference intakes for calcium and vitamin D. National Academies Press 2010. 7 Lamberg-Allardt C, Brustad M, Meyer HE, Steingrimsdottir L. Vitamin D a systematic literature review for the 5th edition of the Nordic Nutrition Recommendations. Food Nutr Res 2013;57 10.3402/ fnr.v57i0.22671. 8 Viljakainen HT, Saarnio E, Hytinantti T ym. Maternal vitamin D status determines bone variables in the newborn. J Clin Endocrinol Metab 2010;95:1749 57. 9 Islam MZ, Viljakainen HT, Karkkainen MU, Saarnio E, Laitinen K, Lamberg-Allardt C. Prevalence of vitamin D deficiency and secondary hyperparathyroidism during winter in pre-menopausal Bangladeshi and Somali immigrant and ethnic Finnish women: associations with forearm bone mineral density. Br J Nutr 2012;107:277 83. 10 Holmlund-Suila E, Koskivirta P, Metso T, Andersson S, Makitie O, Viljakainen HT. Vitamin D deficiency in children with a chronic illness-seasonal and age-related variations in serum 25-hydroxy Vitamin D concentrations. PLoS One 2013;8:e60856. 11 Valtion ravitsemusneuvottelukunta. D-vitamiinityöryhmän raportti (siteerattu 26.2.2014). www.ravitsemusneuvottelukunta. fi/attachments/ vrn/d-vitamiiniraportti2010.pdf 12 Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Terveyttä ruoasta! Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Helsinki 2014. nen D-vitamiinin saanti ruoasta ja vitamiinivalmisteista. Tärkeimmät lähteet Suomalaisten aikuisten tärkeimmät D-vitamiinin lähteet ravinnosta ovat Finravinto 2012 -tutkimuksen mukaan D-vitaminoidut maitovalmisteet, kalaruoat ja D-vitaminoidut ravintorasvat (16). Nuorimpaan ikäryhmään (25 34-vuotiaat) kuuluvat miehet saavat pääosan (44 %) D- vitamiinista nestemäisistä maitovalmisteista, 20 % ravintorasvoista ja 16 % kalaruoista (16). Vanhimpaan ikäryhmään (65 74-vuotiaat) kuuluvat miehet sen sijaan saavat kalaruoista 33 %, nestemäisistä maitovalmisteista 28 % ja ravintorasvoista 24 % D-vitamiinista. Nuorten naisten paras D-vitamiinin lähde ovat nestemäiset maitovalmisteet (39 %), ja kalaruoista sekä ravintorasvoista saadaan kummastakin 22 %. Vanhimman ikäryhmän naiset puolestaan saavat nestemäisistä maitovalmisteista ja kalaruoista molemmista 32 % D-vitamiinista ja ravintorasvoista 22 % (16). Yksivuotiaiden tärkeimmät D-vitamiinin lähteet ruoasta ovat ravintovalmisteet ja äidinmaidonkorvikkeet (4). Kolmivuotiaiden tärkeimmät elintarvikelähteet ovat ravintovalmisteet, D-vitaminoidut maitovalmisteet ja kalaruoat. Kuusivuotiaat lapset saavat ruokavalionsa D-vitamiinista suurimman osan D-vitaminoiduista maitovalmisteista ja rasvalevitteistä sekä ravintovalmisteista (4). Aikuisten (25 74-vuotiaat) veren seerumin 25(OH)D-vitamiinipitoisuus oli vuonna 2012 Taulukko 1. D-vitamiinin saantisuositukset (13). keskimäärin yli 50 nmol/l kaikissa ikäryhmissä (17). Vuoden 2003 jälkeen myös lasten (0 12 vuotta) seerumin 25(OH)D-vitamiinipitoisuus on kasvanut selvästi (18) ja 1 8-vuotiaiden lasten veren seerumin 25(OH)D-vitamiinipitoisuus on keskimäärin riittävä (Virtanen S, julkaisematon havainto). D-vitamiinia syntetisoituu auringonvalon vaikutuksesta D-vitamiini muodostuu esiasteestaan ihon 7-dehydroksikolesterolista auringon UVB-säteilyn vaikutuksesta. Auringolle altistumisen leveysaste, vuodenaika ja kellonaika vaikuttavat suuresti D-vitamiinin tuotantoon ihossa (19). Myös aurinkovoiteet, vaatetus ja melaniinipigmentin määrä vaikuttavat ihon D-vitamiinin tuotantoon. Aurinkovoiteen käyttö vähentää ja voi jopa täysin estää D-vitamiinin muodostumisen jo suojakertoimella 8 (20). Suomessa auringon UVB-säteilyn määrä on talvella niin vähäinen, ettei ihossa juurikaan muodostu D-vitamiinia lokakuun ja maaliskuun välisenä aikana (21). Seerumin 25-hydroksi-D 3 -vitamiinin (25(OH)D) määrä kuvaa luotettavasti elimistön D-vitamiinitilannetta (22). Vähäinen saanti ja yhteydet sairauksiin D-vitamiinilla on tärkeä tehtävä elimistön seerumin kalsiumpitoisuuden säätelyssä, ja D-vitamiinin puutoksessa kalsiumin imeytyminen heikkenee. D-vitamiinin endokriiniset vaikutukset keskittyvät luun, suoliston ja munuais- Ikäryhmä Suositeltava kokonaissaanti 1 Lisätarve Alle 2-vuotiaat 10 10 2 17-vuotiaat 10 7,5 18 74-vuotiaat 10 10 tarvittaessa 2,4 75-vuotiaat 20 20 ympäri vuoden 3,4 Raskaana olevat ja imettävät 10 10 ympäri vuoden 1 Valmiista ruoasta sekä mahdollisista valmisteista yhteensä saatava D-vitamiinimäärä. 2 Jos ei käytä päivittäin D-vitaminoituja maitovalmisteita, rasvalevitteitä ja/tai kalaa vuoden pimeimpänä aikana (loka-maaliskuu). 3 10 D-vitamiinilisää voi riittää, jos käyttää säännöllisesti ja paljon D-vitaminoituja maitovalmisteita, rasvalevitteitä ja/tai kalaa. 4 Ks. (13). 1412
13 Valtion ravitsemusneuvottelukunta. D-vitamiinivalmisteiden käyttösuosituksiin tarkennuksia (siteerattu 8.10.2014). www. ravitsemusneuvottelu kunta.fi/ portal/fi/ajankohtaista?bid=3938 14 Nordic Council of Ministers. Nordic Nutrition Recommendations 2012. Integrating nutrition and physical activity. Nord 2014:002. 15 Räsänen M, Kronberg-Kippilä C, Ahonen S ym. Intake of vitamin D by Finnish children aged 3 months to 3 years in relation to sociodemographic factors. Eur J Clin Nutr 2006;60:1317 22. 16 Helldán A, Raulio S, Kosola M, Tapanainen H, Ovaskainen M, Virtanen S. Finravinto 2012 -tutkimus - The National FINDIET 2012 Survey. THL Raportteja 16/2013. 17 Raulio S, Erlund I, Männistö S ym. Nutrition policy actions performed in Finland in order to increase the vitamin D intake and serum 25OHD concentra tion in the population. International J Comm Nutr 2014;(Suppl):91. 18 Mäkinen M, Simell V, Mykkänen J ym. An increase in serum 25-hydroxyvitamin D concentrations preceded a plateau in type 1 diabetes incidence in Finnish children. J Clin Endocrinol Metab 2014:jc20141455. 19 Webb AR, Kift R, Berry JL, Rhodes LE. The vitamin D debate: translating controlled experiments into reality for human sun exposure times. Photochem Photobiol 2011;87:741 5. 20 Holick M. Photobiology of vitamin D. Kirjassa: Feldman D, Wesley PJ, Glorieux F, toim. Vitamin D, 2. painos. USA: Elsevier Academic Press 2005;37 45. 21 Lamberg-Allardt C, Kirjarinta M, Dessypris AG. Serum 25-hydroxyvitamin D, parathyroid hormone and calcium levels in adult inhabitants above the arctic circle in northern Finland. Ann Clin Res 1983;15:142 5. 22 Horst R, Reinhardt T, Reddy G. Vitamin D metabolism. Kirjassa: Feldman D, Wesley PJ, Glorieux F, toim. Vitamin D, 2. painos. USA: Elsevier Academic Press 2005;15 369. 23 Chung M, Balk EM, Brendel M ym. Vitamin D and calcium: a systematic review of health outcomes. Evid Rep Technol Assess 2009:183:1 420. 24 Broe KE, Chen TC, Weinberg J, Bischoff-Ferrari H, Holick MF, Kiel DP. A higher dose of vitamin D reduces the risk of falls in nursing home residents: a randomized, multiple-dose study. J Am Geriatr Soc 2007;55:234 9. 25 Bischoff-Ferrari HA, Dawson- Hughes B, Staehelin HB ym. Fall prevention with supplemental and active forms of vitamin D: a meta-analysis of randomised controlled trials. BMJ 2009;339:b3692. Taulukko 2. D-vitamiinin keskimääräinen saanti ruoasta ja valmisteista. Ryhmä Aineiston keräysaika Saanti ruoasta, Saanti valmisteista, Saanti yhteensä, 3 kk:n ikäiset (15) 1997 2001 11,0 6 kk:n ikäiset (15) 1997 2001 12,0 1-vuotiaat (4) 2003 2005 6,7 5,5 12,2 2-vuotiaat (4) 2003 2005 4,0 4,8 8,8 3-vuotiaat (4) 2003 2005 4,0 3,0 7,0 6-vuotiaat (4) 2003 2005 4,7 1,2 5,9 Yläasteikäiset tytöt (3) 2007 2008 5,0 Yläasteikäiset pojat (3) 2007 2008 6,6 Raskaana olevat (5) 1997 2000 5,0 1,2 6,2 Raskaana olevat (5) 2001 2002 5,0 1,5 6,4 Raskaana olevat (5) 2003 2004 7,3 1,6 8,9 25 44-vuotiaat naiset (2) 2007 4,6 1 /4,6 2 6,5 11,1 25 44-vuotiaat miehet (2) 2007 6,6 1 /6,2 2 6,3 12,5 45 64-vuotiaat naiset (2) 2007 5,6 1 /5,9 2 7,5 13,4 45 64-vuotiaat miehet (2) 2007 7,3 1 /8,2 2 8,8 17,0 25 60-vuotiaat naiset (16) 2012 8,5 1 /8,8 2 16,0 24,7 25 60-vuotiaat miehet (16) 2012 11,3 1 /10,3 2 18,7 29,0 61 74-vuotiaat naiset (16) 2012 9,2 1 /8,3 2 17,2 25,5 61 74-vuotiaat miehet (16) 2012 12,8 1 /12,2 2 20,3 32,5 1 D-vitamiinin saanti ruoasta valmisteita käyttämättömillä. 2 D-vitamiinin saanti ruoasta valmisteita käyttävillä. ten kalsiumtasapainon säätelyyn, mutta D-vitamiini säätelee myös lukuisia muita fysiologisia prosesseja. D-vitamiinilla on spesifinen reseptori (VDR), johon D-vitamiinijohdokset sitoutuvat. Reseptorien määrä vaihtelee huomattavasti riippuen solutyypistä ja kudoksesta (23). D-vitamiinin puutoksen syitä ovat pitkäaikainen D-vitamiinin riittämätön saanti ravinnosta, vähäinen altistuminen auringonvalolle ja vitamiinin huono imeytyminen ruoansulatuskanavasta. D-vitamiinin puutoksesta voi olla kyse, kun seerumin 25(OH)D on alle 50 nmol/l (6). Riisitauti ja osteomalasia ovat klassiset D-vitamiinin puutoksesta aiheutuvat sairaudet, joissa luusto pehmenee. Joissakin tutkimuksissa on todettu, että D-vitamiinihoito vähentää sekä kaatumisia että murtumia (24,25,26). D-vitamiinin puutos on yhdistetty moniin kroonisiin sairauksiin, kuten allergisiin tauteihin, astmaan, erilaisiin autoimmuunisairauksiin, masennukseen, skitsofreniaan sekä sydän- ja verisuonitauteihin (23,27,28). Suurin osa löydöksistä, jotka liittyvät D-vitamiinin, kalsiumin tai niiden yhdistelmän terveysvaikutuksiin, on kuitenkin vielä epäjohdonmukaisia (23). Esimerkiksi osassa tutkimuksista on todettu, että riittävä D-vitamiinin saanti sikiö- tai imeväisaikana suojaa tyypin 1 diabeteksen puhkeamiselta, osassa tutkimuksista tätä vaikutusta ei ole löydetty (29,30,31,32,33). Tuoreessa varsin suuressa suomalaisessa kohorttitutkimuksessa todettiin, että raskaana olevien äitien seerumin 25(OH)D-pitoisuus raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana ei ollut yhteydessä lapsen tyypin 1 diabetesriskiin (34). Liiallinen saanti D-vitamiinin runsaan saannin pitkäaikaisista vaikutuksista on vasta vähän tutkimustietoa ja 1413
26 Bischoff-Ferrari HA, Willett WC, Wong JB ym. Prevention of nonvertebral fractures with oral vitamin D and dose dependency: a meta-analysis of randomized controlled trials. Arch Intern Med 2009;169:551 61. 27 Bozzetto S, Carraro S, Giordano G, Boner A, Baraldi E. Asthma, allergy and respiratory infections: the vitamin D hypothesis. Allergy 2012:67:10 7. 28 Holick MF. Vitamin D deficiency. New Engl J Med 2007;357:266 81. 29 Hypponen E, Laara E, Reunanen A, Jarvelin MR, Virtanen SM. Intake of vitamin D and risk of type 1 diabetes: a birth-cohort study. Lancet 2001;358(9292):1500 3. 30 Zipitis CS, Akobeng AK. Vitamin D supplementation in early childhood and risk of type 1 diabetes: a systematic review and meta-analysis. Arch Dis Child 2008:93:512 7. 31 Marjamaki L, Niinisto S, Kenward MG ym. Maternal intake of vitamin D during pregnancy and risk of advanced beta cell autoimmunity and type 1 diabetes in offspring. Diabetologia 2010:53:1599 607. 32 Simpson M, Brady H, Yin X ym. No association of vitamin D intake or 25-hydroxyvitamin D levels in childhood with risk of islet autoimmunity and type 1 diabetes: the Diabetes Autoimmunity Study in the Young (DAISY). Diabetologia 2011;54:2779 88. 33 Sorensen IM, Joner G, Jenum PA, Eskild A, Torjesen PA, Stene LC. Maternal serum levels of 25-hydroxy-vitamin D during pregnancy and risk of type 1 diabetes in the offspring. Diabetes 2012:61:175 8. 34 Miettinen ME, Reinert L, Kinnunen L ym. Serum 25-hydroxyvitamin D level during early pregnancy and type 1 diabetes risk in the offspring. Diabetologia 2012:55:1291 4. 35 Tuohimaa P, Tenkanen L, Ahonen M ym. Both high and low levels of blood vitamin D are associated with a higher prostate cancer risk: a longitudinal, nested casecontrol study in the Nordic countries. Int J Cancer 200;108:104 8. 36 Nordic Council of Ministers. Nordic nutrition recommendations 2012. Part 1. Summary, principles and use. Nord 2013:009. tulokset ovat ristiriitaisia (7). Vähäistä näyttöä on mm. eturauhassyövän esiintyvyyden lisääntymisestä, kun seerumin 25(OH)D-pitoisuus on 100 150 nmol/l (35). D-vitamiinimyrkytyksessä esiintyvää hyperkalsemiaa eli seerumin liiallista kalsiumpitoisuutta on havaittu seerumin 25(OH)D-pitoisuudella yli 750 nmol/l, ja vastaavat D-vitamiiniannokset ovat olleet 250 1 000 (6). Suurin osa D-vitamiinin liikasaantia käsittelevästä tutkimuksesta keskittyykin farmakologisista annoksista seuraavaan myrkytykseen. Tutkimuksissa D-vitamiinin terveysvaikutuksista todennäköisesti aliarvioidaan liikasaannin riskejä monesta syystä: tutkimukset ovat ajallisesti suhteellisen lyhyitä, haitallisia vaikutuksia ei aina rekisteröidä ja raportoida kokonaan ja tilastollinen voima haitallisten vaikutusten löytämiseksi on usein riittämätön (6). Lisäksi poissulkukriteerit saattavat estää sellaisten henkilöiden osallistumisen, joilla on suurin haittavaikutusriski. Suositukset muuttuvat tutkimustiedon karttuessa Yhdysvalloissa Institute of Medicine (IOM) on todennut, että D-vitamiinin vaikutuksista luuston terveydelle löytyy vakuuttavaa näyttöä. Tutkimusnäyttö luuston ulkopuolisista vasteista on kuitenkin ollut riittämätöntä, epävarmaa tai epäsopivaa, eikä se sovellu otettavaksi huomioon suositusten laadinnassa (6). D-vitamiinin pitkäaikaisesta, suositukset ylittävästä saannista pienemmillä annoksilla on vain vähän tutkimustietoa. Vaikka tieto akuutista toksisuudesta on tärkeää, sitä ei voi käyttää suurimman hyväksyttävän saannin (joka ei aiheuta riskiä) arviointiin. Jos D-vitamiinin suurin hyväksyttävä saantimäärä ylittyy, lisääntyy ravintoaineen haittavaikutusten mahdollisuus. IOM suhtautuu varovaisesti tutkimustietoon terveysvaikutuksista, ja suosituksia asetettaessa pyritään takaamaan väestön terveys ja turvallisuus puutteellisesta tutkimustiedosta huolimatta (6). Pohjoismaiset ravitsemussuositukset (36) julkaistiin loppuvuodesta 2013 ja suomalaiset ravitsemussuositukset (12) tammikuussa 2014. Kesäkuussa 2014 Valtion ravitsemusneuvottelukunta tarkensi aikuisväestölle annettuja suosituksia D-vitamiinivalmisteiden lisätarpeesta Suositus on annettu saannin turvaamiseksi niissä tilanteissa, jolloin ruokavalio ei sisällä riittävästi D-vitamiinipitoisia ruoka-aineita (13). Suosituksia laadittaessa tehtiin D-vitamiinista tarkempi erillinen arviointi (7), koska se on kansanterveyden kannalta keskeinen ja siitä on tullut paljon uutta tutkimustietoa. Suositusten rakennusprosessi on ulkopuolisen tarkastelun kestävää ammattilaistyötä, jossa jokainen jäsen on koulutettu seulomaan tutkimusten tieteellistä näyttöä (www.ravitsemusneuvottelukunta.fi, www.nnr5.org). Uusissa kansallisissa ravitsemussuosituksissa D-vitamiinin kokonaissaanniksi suositellaan kaikille alle 75-vuotiaille 10 µg vuorokaudessa ja vähintään 75-vuotiaille 20 µg vuorokaudessa (12,13). Päätelmät Suomalaisten D-vitamiinin saanti näyttää korjaantuneen yleisimmin käytettyihin elintarvikkeisiin lisätyn D-vitamiinin kautta. Ravintorasvojen ja maitovalmisteiden täydentäminen sekä päivitetyt D-vitamiinivalmisteiden käyttöohjeet ovat nostaneet D vitamiinin saannin pääosin riittävälle tasolle. Väestön D-vitamiinitilannetta on silti syytä seurata edelleen, jotta mahdollisiin muutoksiin osataan reagoida ajoissa. Sidonnaisuudet Kirjoittajat ovat ilmoittaneet sidonnaisuutensa seuraavasti (ICMJE:n lomake): Susanna Raulio, Heini Hyvärinen, Suvi M. Virtanen: ei sidonnaisuuksia. English summary www.laakarilehti.fi in english Vitamin D status improving in Finland 1414
English summary Susanna Raulio Ph.D., M.Sc., Senior Researcher National Institute for Health and Welfare, Nutrition Unit susanna.raulio@thl.fi Heini Hyvärinen, Suvi M. Virtanen Vitamin D status improving in Finland Some population groups in Finland have suffered from too low intakes of vitamin D. The best dietary sources of vitamin D are fish and fortified liquid dairy products and fat spreads. Fortification of liquid dairy products with 0.5 µg vitamin D /100 g started in 2003 and fortification of fat spreads was at that time increased to 10 µg /100 g. The vitamin D situation improved in all age groups but low serum 25-hydroxyvitamin D levels (25OHD) were still seen in 2004. Therefore in 2010 the National Nutrition Council doubled the recommended vitamin D amount to be added to liquid dairy products and fat spreads. Vitamin D supplements have been recommended for infants, small children and pregnant women for many decades. Earlier recommendations were found to be complex and difficult to adhere. That is why updated recommendations for the use of vitamin D supplements were issued in 2011. It is safe to use vitamin D supplements in addition to fortified dairy products and fat spreads and in a normal diet there is no risk of overdose. People of working age do not need vitamin D supplements if they consume fish at least twice a week, hald a litre of fortified liquid dairy products a day and/or fortified margarines on bread and for cooking. The Finnish Nutrition Recommendations, which are based on the Nordic ones, were issued in 2014. The recommended intake of vitamin D is 10 µg for the population aged from 6 months to 74 years, for people 75 years old and older the recommendation is 20 µg per day. Most experts recommend serum 25OHD levels of 50 75 nmol/l, although calcium absorption does not improve after 25OHD levels exceed 50 nmol/l. Vitamin D deficiency has been connected with the risk of several chronic diseases, e.g. type 1 and type 2 diabetes, several cancers, allergies, depression and heart disease. However, most findings about the health effects of vitamin D, calcium or their combination are inconsistent. The only exception is the effects on bone health on which the recommendations are based. Vitamin D overdose causes hypercalcaemia when the level of 25OHD exceeds 750 nmol/l. When setting reference levels for dietary intake, it is essential to consider the long-term effects of vitamin D, even though intakes exceeding the recommendations are not necessarily acutely toxic. The difference between a sufficient amount and an overdose of vitamin D is relatively small. The upper daily intake level is estimated to be 25 µg for infants (0 12 months), 50 µg for under 11-year-olds and 100 µg for adolescents and adults. Both low and high 25OHD concentrations are directly associated with overall and cancer mortality. It is a challenge for the health care to ensure an adequate intake of vitamin D for the whole population and especially to get the vulnerable groups such as children, adolescents, pregnant and breast-feeding women the elderly to take their vitamin D supplements. Large supplementation doses are not, however, recommended. Following the dietary recommendations increases safety. Vitamin D intake and status have improved in the Finnish population since the policy changes in 2003 and 2010. The fortification of commonly used food products with vitamin D and vitamin D supplementation thus seem to be an efficient way to increase the average intake and the serum 25OHD concentrations in the population. 1414a