MIETTEITÄ DIAKONIABARO- METRIN ÄÄRELLÄ Jouko Kiiski Yliopistonlehtori, dos., TT, FT Itä-Suomen yliopisto (avustaja: Esko Ryökäs)
ONKO DIAKONIA TÄRKEÄÄ? Seurakuntalaisten yksi keskeisimmistä perusteita kuulua kirkkoon on se, että kirkko tekee diakoniaa Kun varhaiskirkon jäsenet huolehtivat ruttotautisista, joita muut karttoivat, lisäsi se ihmisten kiinnostusta kristinuskosta Ennen kaikkea diakonia on suomalaisessa kontekstissa rakkauden kaksoiskäskyn konkretisoimista
ONKO KIRKOLLA VARAA DIAKONIAAN? Kirkko joutuu pohtimaan sitä, miten voitaisiin tehdä säästöjä Tällä hetkellä esim. noin sata diakonian virkaa on täyttämättä säästösyistä Diakoniatyöntekijät ovat huolissaan viran pakollisuuspykälän poistosta kirkkolainsäädännössä Länsimaailman näkökulmasta Suomessa on paljon diakonian viranhaltijoita kirkon työntekijöinä (vrt. laitosdiakonissat), jotka tekevät etupäässä sairaanhoidollista, sosiaalista ja hengellistä diakoniaa etäällä alttarista
ONKO KIRKOLLA VARAA DIAKONIAAN? Voidaan monella tavalla perustella diakonian virkojen välttämättömyyttä Ongelma on se, että kaikki muutkin seurakunnan työmuodot ovat arvokkaita Mistä siis voidaan vähentää, jos on pakko? Erityisesti diakonia on oppinut hyvin rekrytoimaan vapaaehtoisia: Suomen ev.lut. kirkossa on n. 30 000 diakonian vapaaehtoista Kirkolla on varaa diakoniaan, mutta emme täysin tiedä, millaista diakonia on Suomessa 20-50 vuoden kuluttua Oma ajatukseni: diakoniatyöntekijöiden suhteellista osuutta seurakunnan henkilöstöstä ei saisi vähentää
DIAKONIAN TYÖMUOTOJEN LISTA ON LÄKÄHDYTTÄVÄN PITKÄ Diakoniabarometria tehdessä yllätyin siitä, miten pitkä lista diakonin työmuodoista saadaan
Diakoniatyön keskeiset työalueet, Yleisyys vastauksissa
Diakoniatyön muut työalueet, Yleisyys vastauksissa
DIAKONIAN TYÖMUOTOJEN LISTA ON LÄKÄHDYTTÄVÄN PITKÄ Diakoniabarometria tehdessä yllätyin siitä, miten pitkä lista diakonin työmuodoista saadaan Diakoniatiimeissä olisi viisasta pysähtyä tämän listan ääressä ja tehdä priorisointia - ydinainesanalyysia Seurakunnan kaikissa työmuodoissa on ongelmana, että uusia haasteita otetaan vastaan, mutta vanhoistakaan tehtävistä ei raaskita luopua Tehtävälista pysyy samana, mutta sitten tulee vielä aina uusia lisätehtäviä Tämä johtaa työstressiin ja työuupumukseen Diakoniatyö ei lopu koskaan tekemällä, vaikka diakoniatyöntekijä tekisi töitä 100 tuntia viikossa
ONKO DIAKONIATYÖNTEKIJÄ KUORMITTUNUT JA UUPUNUT? Puolet diakoniatyöntekijöistä yhtyy barometrin väitteeseen Työni kuormittaa minua paljon Runsas kolmasosa on samaa mieltä väitteestä Työni väsyttää minua usein Kuitenkin 90 % vastaajista arvioi voivansa vaikuttaa itse paljon työn sisältöön Jos itse voi päättää työstään paljon, miksi työntekijä kasaa itselleen liikaa töitä? Lähes kaikki diakoniatyöntekijät saavat myös halutessaan työnohjausta
ONKO DIAKONIATYÖNTEKIJÄ KUORMITTUNUT JA UUPUNUT? Puolet diakoniatyöntekijöistä yhtyy barometrin väitteeseen Työni kuormittaa minua paljon Runsas kolmasosa on samaa mieltä väitteestä Työni väsyttää minua usein Kuitenkin 90 % vastaajista arvioi voivansa vaikuttaa itse paljon työn sisältöön Jos itse voi päättää työstään paljon, miksi työntekijä kasaa itselleen liikaa töitä? Lähes kaikki diakoniatyöntekijät saavat myös halutessaan työnohjausta
MIKSI DIAKONIATYÖNTEKIJÄ EI SAISI OLLA UUPUNUT JA VÄSYNYT? Kuinka hädässä olevaa lähimmäistä voi auttaa kuormittunut ja väsynyt työntekijä? Kuormittumiseen liittyy usein apaattisuus ja ärtyneisyys. Miten väsynyt työntekijä tulee toimeen näiden tunteittensa kanssa? Työn kehittäminen vaatii pirteää mieltä ja avoimuutta. Miten uupunut työntekijä voi olla pirteä ja avoin kehittämään työtään? Ajoittainen uupumus ja väsymys on luonnollista, mutta jos tilanteesta tulee pysyvä, silloin tarvitsisi tehdä jotakin Selittyykö tällä se, että diakonia ei ole oikeastaan liikahtanut minnekään viimeisen kahden vuoden aikana. Vuoden 2011 ja 2013 barometreista olisi voinut saada toisiaan hyvin vastaavat tulokset ja johtopäätökset. Yhteiskunta muuttuu! Muuttuuko diakonia?
MONIIN TYÖMUOTOIHIN KOHDISTUU LISÄÄMISTARVETTA (N=472) Vanhustyö (f=122) Perhetyö (f=88) Kotikäyntityö (f=69) Vapaaehtoistyö (f=65) Taloudellinen auttaminen (f=51) Etsivä työ (f=32) Mielenterveystyö (f=28) Lisäksi: päihdetyö, nuoret ja nuoret aikuiset, omaishoitajien tukeminen, maahanmuuttajatyö ja sielunhoito
LISÄÄMISTARPEET OLIVAT TÄYSIN SAMAT VUONNA 2011 Vuoden 2011 kysyttiin myös työmuotojen lisäresurssien tarvetta Kaikki 12 lisäresursseja tarvitsevat työalueet olivat myös kaksi vuotta sitten täysin samat kuin nytkin Lisäksi neljä eniten mainittua olivat samat ja vielä samassa järjestyksessäkin Muutostarve ei johdu nykyisestä länsimaisesta talouskriisistä. Mistä sitten? Mitään muutosta ei siis ole tapahtunut Onko diakonia ruohonjuuritasolla jämähtänyt paikoilleen? Miksi edes pientä muutosta ei ole tapahtunut?
HENKINEN VÄKIVALTA Henkisen väkivallan yleisyys diakoniatyöntekijöiden kohdalla oli yllättävän yleistä
HENKINEN VÄKIVALTA Henkisen väkivallan yleisyys diakoniatyöntekijöiden kohdalla oli yllättävän yleistä Työtoverien taholta henkistä väkivaltaa koki jatkuvasti 8,5 % vastaajista ja joskus peräti 56,4 % Esimiehen taholta jatkuvasti 4 % ja joskus 29,1 % Asiakkaiden taholta jatkuvasti 1,9 % ja joskus 57,2 % Väkivallan suhteen tulee olla nollatoleranssi, joten tuloksia ei saa lakaista maton alle
DIAKONIATYÖNTEKIJÄT PITÄVÄT TYÖSTÄÄN Työhön liittyvistä positiivisista väitteistä lähes kaikki olivat samaa mieltä Katson tekeväni hyödyllistä ja merkityksellistä työtä 94,7 Pidän työtäni kiinnostavana 94,1 % Saan käyttää kykyjäni ja ammattitaitoani 91,5 % Saan toteuttaa omia ideoitani 88,8 % Viihdyn hyvin työssäni 86,2 % Saan tehdä luovaa työtä 84,5 %
DIAKONIATYÖNTEKIJÖILLÄ ON PALJON VOIMAVAROJA
DIAKONIATYÖNTEKIJÖILLÄ ON PALJON VOIMAVAROJA Keskeisimmät voimavarat (vaihtoehdot: erittäin paljon ja melko paljon) Jumalaan uskominen 85,9 % Rukous 76,9 % Huumori 75,9 % Työkaverit 75,4 % Perhe 72,9 % Hyvä työtoveruus 73,4 % Lisäksi harrastukset (67,0 %), kulttuuri (67,3 %), työn hyvät puolet (69,4 %) ja liikunta (63,5 %)
KUKA TOIMII DIAKONIATYÖNTEKIJÄN ESIMIEHENÄ? Diakoniabarometri osoittaa esimiehen ollessa diakonian piiristä asiat sujuvat paremmin: Esimies vaikuttaa tällöin enemmän työn sisältöön, jolloin individualistisen työkulttuurin haittoja voidaan vähentää Oman työalan esimies tukee diakoniatyöntekijää enemmän kuin toisesta työmuodosta oleva esimies Myös työntekijän tehtävänkuvaus on tällöin todennäköisemmin olemassa ja tästä käydään vuosittain keskustelu Mahdollisesti oman alan esimies estää myös diakoniatyön pysähtyneisyyden vain vanhaan malliin
DIAKONIA TARVITSEE BAROMETRINSA Barometri antaa kuvan ruohonjuuritason diakoniatyöstä ja sen muutoksista, jos niitä on Tekee diakoniatyötä julkiseksi ja herättää keskustelua Antaa päättäjille tietoa diakoniasta Antaa diakoniatyöntekijöille käsityksen kokonaiskirkon diakoniasta Diakoniabarometrit synnyttävät myös kartoitettua historiaa diakoniasta
DIAKONIA TARVITSEE BAROMETRINSA Tehtyjen barometrien tiedot tulisi säilyttää myöhempää käyttöä varten Itselläni oli aikamoinen metsästys aikaisemmista barometreista Olisi hyvä, jos tulevaisuudessa barometreista voitaisiin tehdä kirjallinen raportti Kahden vuoden välein ei kannata käyttää samaa kyselylomaketta Jos diakoniassa ei mikään muutu, sitten ei tarvita uusia barometrejakaan vaan voidaan lukea vain vanhoja!
KESKUSTELUKYSYMYKSIÄ Miten estetään diakonian jämähtäminen paikoilleen? Mikä estää diakoniaa muuttumasta? Miten diakonia kehittyy ja muovautuu yhä tiukkenevassa seurakuntataloudessa? Miten diakoniassa voitaisiin käyttää vapaaehtoisia entistä enemmän? Mitkä ovat diakonian ydintehtäviä, jotka tulisi ainakin hoitaa? Miten ratkaista yhtälö: diakonian tarve lisääntyy, mutta resurssit eivät? Mitä diakoniatyöntekijöiden työssä kokemaa kuormitusta voitaisiin vähentää? Miten henkisen väkivallan poiskitkemistä voidaan edistää? KIITOS!