KAKSI LITRAA KOKISTA - paikallissijaisten verbirektioiden käyttö suomen ja unkarin kielessä kognitiivisen kielitieteen

BABEŞ-BOLYAIN YLIOPISTO HUMANISTINEN TIEDEKUNTA KAKSI LITRAA KOKISTA - paikallissijaisten verbirektioiden käyttö suomen ja unkarin kielessä kognitiivisen kielitieteen näkökulmasta - Ohjaaja: asist. drd. Varga P. Ildikó Kirjoittaja: Kósa Bíborka englanti-suomi KOLOZSVÁR 2009

1. JOHDANTO...3 1.1. TUTKIMUKSEN TAVOITTEET...4 1.2. HYPOTEESINI...5 1.3. TUTKIMUKSEN KULKU JA TYÖN RAKENNE...5 1.4. AINEISTO...6 2. TEOREETTINEN TAUSTA JA TUTKIMUKSEN PÄÄKYSYMYKSET...8 2.1. MÄÄRITE, TÄYDENNYS, REKTIO...8 2.2. SIJAMUODOT...10 2.2.1. Paikallisijojen ryhmittely ja sijapäätteet suomen kielessä...11 2.2.2. Paikallisijojen ryhmittely ja sijapäätteet unkarin kielessä...13 2.3. KATSAUS KOGNITIIVISEEN KIELITIETEESEEN...14 2.3.1. Yleiskuva...14 2.3.2. Kielellinen havainto...16 2.3.3. Paikallisijojen kognitiivinen katsomus...17 3. KONTRASTIIVINEN AINEISTOANALYYSI...19 3.1. SISÄPAIKALLISSIJAT...21 3.1.1. Inessiivin käyttö...21 3.1.1.1. Elottomien elementtien käyttö konkrettisena paikkana...21 3.1.1.2. Abstraktisten elementtien käyttö inessiivi-rektiona...23 3.1.2. Elatiivin käyttö...24 3.1.2.1. Elottomien elementtien käyttö lähteenä...25 3.1.2.2. Elollisten elementtien käyttö lähteenä...27 3.1.2.3. Abstraktisten elementtien käyttö lähteenä...28 3.1.2.4. Muut käytöt: tiedottamista tai pitämistä ilmaisevien verbien rektiot...29 3.1.3. Illatiivin käyttö...30 3.1.3.1. Elottomien elementtien käyttö kohteena...30 3.1.3.2. Elollisten elementtien käyttö kohteena...33 3.1.3.3. Abstraktisten elementtien käyttö kohteena...34 3.2. ULKOPAIKALLISSIJAT...36 3.2.1. Adessiivin käyttö...36 3.2.1.1. Elottomat ja elolliset elementit...36 3.2.1.2. Abstraktiset elementit...38 3.2.2. Ablatiivin käyttö...39 3.2.2.1. Elottomien elementtien käyttö...40 3.2.2.2. Elolliset käytöt...41 3.2.2.3. Vaikutelmaverbit...42 3.2.3. Allatiivin käyttö...43 3.2.2.1. Elottomien elementtien käyttö...44 3.2.2.2. Elollisten elementtien käyttö...45 4. TUTKIMUKSEN TULOKSET...48 4.1. PAIKALLISSIJOJEN JA ILMAISTUJEN SUHTEIDEN TAAJUUS...48 4.2. HYPOTEESIEN TODENTUMISESTA...51 4.3. LOPUKSI...53 LÄHTEET...55 AINEISTOLÄHTEET...58 2

1. JOHDANTO Tutkimukseni otsikko Kaksi litraa kokista viittaa suosittuun vitsiin vampyyrista ( Mitä vamppyyri tilaa aina ravintolassa? Kaksi litraa kokista! ). Vitsin huumori johtuu suomen kielen moniselitteisyydestä, sijapäätteiden polysemiasta ja keskustelutilanteiden epäselvyydestä. Tämä vitsi on oikeastaan kääntämätön muille kielille, koska homonyymia esiintyy deklinoitujen sanojen yhteydessä: se edellyttää yhtä aikaa nominien ja sijapäätteiden muodon samankaltaisuutta, eli kokis sanan partitiivissa täytyy muistuttaa kokki sanan elatiivimuotoon. Valitsin sen työni otsikoksi, koska tutkimukseni koostuu näistä aiheista: tarkastelen paikallissijojen ja sijapätteiden moniselitteisyyttä ja käsittelen kääntämisen ongelmaakin. Työni alaotsikko Paikallissijaisten verbirektioiden käyttö suomen ja unkarin kielessä kognitiivisen kielitieteen näkökulmasta osoittaa, että tutkimuksessani olen kiinostunut vain yllä olevan vitsin toisesta merkityksestä, kun tilata verbillä on elatiivisijaista rektiota. Rektio on kielellinen termi ja käsite, josta ei välitetä äidinkielisessä arkipuhussa, koska se toimii automaattisesti syntyperäisen puhujan kielikäytössä, mutta se alkaa aiheuttaa hankaluuksia kun aloitetaan opiskella muita kieliä, koska aina yritetään kääntää äidinkielen rektioita vieraalle kielelle. Mutta erilaisten kielten rektiorakenteiden välillä on merkittäviä eroja. Sen syyksi voidaan katsoa yleistä näkemystä, joita oppikirjat ja rektiosanakirjat käyttävät usein rektion määritelmässä, että rektio on sattumanvarainen 1 tai ei aina loogisesti perusteltava, vaan se on opittava ulkoa 2. Se tarkoittaa, että sijanvalinta voisi tuntua selittämättömältä äidinkielisille puhujillekin (Kotilainen luettelee kuvaavia esimerkkejä siitä, niin kuin: minulla on pelkoja mutta minussa on vihaa 3 Mikä on semanttinen ero ilmaisujen välillä tässä tapauksessa? Mistä voidaan tietää, mitä sijaa on käytettävä?). 1 Pajunen 1999. 5. 2 Jönsson-Korhola White 1989. 2. 3 Kotilainen 1999. 2. 3

Tämä työ keskittyy verbien paikallissijaisiin rektioihin, eli sekä nominien rektiot että subjekti- ja objektitäydennykset jäävät käsittelemättä 4, siis tarkastelen vain paikallissijoja ja sijapäätteitä suomessa ja unkarissa (esetek és esetragok), tarkastelen verbirektioita katsastamalla oppikirjoista ottaneiden verbien perusteella suomen ja unkarin kielen verbirektioiden välisiä eroja monilla tasoilla, ja analysoimalla aineiston korostan sisä- ja ulkopaikallissijojen oppositiota ja näiden ilmaisuja kahdessa kielessä. 1.1. Tutkimuksen tavoitteet Tutkimukseni keskeisenä tavoitteena on kiistää oppikirjojen näkemystä rektioista ja löytää kuitenkin jonkinlaista motivaatiota rektioiden sijanvalinnalle. Tarkastelen verbirektioita kontrastiivisen kielentutkimuksen puitteissa, koska haluaisin todistaa sitäkin, että vaikka rekiojärjestelmät ovat kääntämättömiä kieleltä toiselle, yhden kielen grammaattisen systeemin rajojen sisäpuolella rektioiden sijanvalinta ei voi olla sattumanvaraista. Työni teoriataustana on kognitiivinen kielitiede, esimerkiksi Ronald W. Langackerin kielioppi tai George Lakoffin metaforia-käsite, mutta myös mm. Pentti Leinon, Tuomas Huumon ja Lari Kotilaisen kirjoitukset auttoivat minua paikallissijojen kognitiivisessa tutkimuksessa. Kuitenkin Szilágyi N. Sándorin katsomus kieleen ja kielelliseen maailmaan vaikutti minuun eniten. Yleensä, rektioiden käytössä samanlaisuukset ovat yleisempiä, kuitenkin eroavuudet ovat silmiinpistävempiä, siksi käsittelen enemmän niitä ja etsin jotain kognitiivista pohjaa sille, miksi esimerkiksi suomalaiset tutustuvat sinuun, kun ukarilaiset megismernek téged (eli he käyttävät accusativusta, niin kuin tutustuisivat sinut ). 4 Ainakin suomen kielen subjekti- ja objektitäydennykset, koska eräissä tapauksissa on pakko mainita niitä unkarilaisilla verbeillä, jotka käyttävät objektitäydennyksiä, kuin suomen verbit paikallissijaisia täydennyksiä. 4

1.2. Hypoteesini Työni alussa minulla on kysymyksiä, joille etsin vastauksia aineiston analyysistä: 1. Onko merkittäviä eroja suomen ja unkarin kielen rektiojärjestelmien välillä? 2. Vaihteleeko eroavuuksien taajuus sisä- ja ulkopaikallissijojen yhteydessä? 3. Voidaanko ilmaista suomen spatiaalisia suhteita unkarin kielessä muillakin, kuin paikallissijoilla? 4. Riippuuko erojen taajuus kielellisen maailman käsityksestä? Esiintyykö enemmän eroavuuksia abstraktisten kuin konkreettisten entiteettien yhteydessä? 5. Havaitsevatko paikallisuutta suomalaiset ja unkarilaiset erilaisesri? 1.3. Tutkimuksen kulku ja työn rakenne Tutkimukseni rakentuu hyvin perinteisesti. Seuraavassa alaluvussa esittelen lyhyesti käytetyn aineiston, sitten tulee teoreettinen luku, jossa tutustutan lukijan käyttämiini teorioihin, pisin luku on aineiston analyysi ja viimeksi tulee vielä eri luku tuloksille ja päätöksille. Tutkimuksen menetelmäkin on perinteinen: käytän induktiota hypoteesien todistamisessa, eli lähden konkreettisista esimerkkeistä, aineiston analyysistä ja säännöllisyyksien etsimisellä teen päätelmän kielen ilmiöistä ja kielellisen maailman luonnosta. Johdannon jälkeen, seuraavassa (toisessa) luvussa esittelen relevanttia tietoja teoriataustastani, eli puhun ensin rektion käsitteestä: vertaan rektion käsitettä määritteen ja täydennyksen käsitteisiin, sitten esittelen paikallissijojen muotoja ja niiden käyttöä suomen ja unkarin kielessä. Vihdoin puhun lyhyesti kognitiivisesta kielitieteestä, varsinkin Leinon sijapredikaatista ja Szilágyin kielellisestä havainnosta, koska näitä termejä ja näkymyksiä käytän analyysin, ja saati yleiskatsauksen luomisen perusteena. 5

Kolmannessa luvussa, analyysiluvussa ryhmättelen aineiston verbejä suomenkielisten rektioiden perusteella, eli tarkastelen yksittelen suomen sisä- ja ulkopaikallissijoja, miten niitä voidaan kääntää unkarille ja analysoin aineiston tyypillisempiä esimerkkilauseita, keskityn suomalaisten ja unkarilaisten kielellisen havainnon eroihin. Viimeisessä luvussa tarkastelen aineistoni taajuuden näkökulmasta, teen yhteenvetoa selväksi tulleista tosiasioista ja yritän antaa jotain mahdollista selitystä rektioiden erilaiseen käyttöön kahdessa kielessä. 1.4. Aineisto Aineiston pohjana ovat kaksi oppikirjaa (Marjukka Kenttälän Kieli käyttöön, suomen kielen alkeisoppikirja ja Kieli käyttöön, suomen kielen jatko-oppikirja) 5. Pidin kiinostavana, että ne käyttävät monenlaisia verbejä monenlaisissa konteksteissa, ja siksi olen alkanut tarkastella, millaisia vaikeuksia voi olla äidinkieleltään unkarilaisella opiskelijalla opiskelussaan suomen verbien rektioita. Ne ovat oppikirjoja, siksi eivät käytä aidon kielen tekstejä, vaan sellaisia lauseita, joiden tavoitteena on opetus, mutta ne ovat sopivampia kontrastiiviseen tutkimukseen, koska niin lauseiden rakenne on yksinkertaisempaa ja niitä voidaan kääntää helpommin. Kun kirjat käyttävät vain suomen kieltä (sanat ja lauseet eivät ole kännettyjä, vaan joskus selitettyjä suomeksi), niin minun täytyi kääntää aineiston lauseita. Seuraavilla sivuilla otan melkein kaikki suomenkieliset esimerkit suoraan oppikirjoista ja unkarinkieliset lauseet tai ilmaisut ovat omia käännöksiäni. Ehkä ne ovat joskus hieman väkinäsiä, koska halusin säilyttää rakenteita samassa muodossa tai lähentellä mahdollisimman paremmin suomenkieliseen rakenteeseen. Muutamassa tapauksessa korostan tämän eron käytämällä 5 Ne ovat tarkoitettuja opiskelijoille, jotka opiskelevat suomea vieraana kielenä (olen itsekin opiskellut näistä kirjoista). 6

kaksi erilaista käännöstä: toista, joka sopii suomen lauseen rakenteeseen (ja on vielä otollista unkarissakin) ja toista niin kuin sitä käytetään unkarin kielessä. Yllä olevassa alaluvussa hahmottelin aineiston, johon koko tutkimukseni perustuu. Seuraavassa luvussa esitän teorioita, joita käytän myöhemmin, analyysiluvulla ja tuloksien yleiskatsauksessa. 7

2. TEOREETTINEN TAUSTA JA TUTKIMUKSEN PÄÄKYSYMYKSIÄ Tutkimuksessani puhun verbien paikallissijaisista rektioista unkarin ja suomen kielessä kognitiivisen kieliopin näkökulmasta. Ensin yritän tehdä yhteenvedon työssäni käytetyistä teoksista, katsomuksista, teorioista ja selvitän oman käsitykseni (esimerkiksi kenen näkökulma sopii eniten työlleni). Esittelen seuraavissa alaluvuissa erilaisia teorioita rektiosta, paikallissijoista ja kognitiivisesta kielitieteestä. Puhun erikseen niistä vain teoreettisella tasolla, koska aineiston analyysilla ne liittyvät yhteen. Ensin käsittelen verbejä ja niiden rektioita se on hankala, koska rektio ei ole selvin määritelty käsite ja ovat olemassa moninlaisia käsityksiä siitä. Minä yritän aluksi selvittää termin rektio, verratuna määritteen ja täydennyksen käsitteihin. Sitten puhun paikallissijoista suomen ja unkarin kielessä, lopuksi kolmessa alaluvussa tutustutan lukijan kognitiivisen kielitieteen perusteihin. Tutkimuksessani lingvististen peruskäsitteiden määrittelyssä käytän teoreettisena pohjana perinteista kielioppia, eniten Hakulisen ym. Iso suomen kielioppi ja Keszlerin Magyar Grammatika, koska ne ovat eniten yleistyneet kieliopit ja ne tarjoavat syvällistä yhteenvetoa kielioppillisista ongelmista. Näihin teoksiin vertaan kaikkea uudempia teorioita ja katsomuksia ja omaa mielipidettäni myös. 2.1. Määrite, täydennys, rektio Täydennykseksi kutsutaan sanan seuralaisia, joita sana tarvitsee esiintymisessä. Kutsutaan niin, koska se täydentää sanan merkityksen, sana ei voi esiintyä ilman sitä. Iso Suomen Kieliopin esimerkin mukaan verbin luotta valenssiin kuuluu kaksi täydennystä: luottaja ja luottamuksen kohdetta 6. Ainestoni esimerkkilause tähän verbiin näyttää tältä: 6 VISK 446. 8

1. Minä voin aina luottaa häneen. Tässä tapauksessa minä on luottaja ja hän on kohdetta. Täydennyksiä voidaan lounnehtia pakollisuudellakin, puhutaan semanttisesta pakollisuudesta, koska täydennys on olennainen osa verbin merkitystä 7. Verbin täydennyksiä ovat subjekti, objekti ja advarbiaalitäydennykset. Sitä vastoin, määritteet eivät ole niin riippuvaisia verbistä. Ne ovat valinnaisia (voidaan jäättää ne pois ja se ei häiritsisi rakenteitansa). Se voi kohdistua koko lauseeseen, esimerkiksi ajan ja paikan adverbiaalit: 2. Syksyllä luonto puhkeaa loistaviin väreihin. Aineistoni esimerkkilauseessa syksyllä on ajan puiteadverbiaali, se määrää koko tapahtuman aikaa, mutta voidaan jäättä se pois, lauseen rakenne ei haavoitu. Kun ei tarvita tehdä eroa näiden välille, määritteet ja täydennykset kutsutaan yhteisnimityksellä laajennukseksi. Rektio on ilmiö, kun tietyn sanan täydennys on tietyssä sijassa, riipumatta siitä, mikä on täydennyksen kategoria tai semanttinen luonne 8, eli verbi määrää sijamuodon. Iso suomen kielioppi tekee eroa rektioiden ja muiden täydennysten välille: sanoo rektion olevan keskeinen luonne, että pääsanan ja rektion välillä ei ole semanttista yhteyttä. Koska transitiivit ja intransitiivit rektioverbit saavat yleensä saman täydennyksen, siksi tarkasteluni mittaan en erota näitä ryhmiä. Magyar grammatika puhuu määritteistä (bővítmények) ja jakaa niitä kahteen ryhmään: sidonnaisiin (kötött) ja vapoihin (szabad) märitteihin. Sidonnaisia määritteitä kutsutaan rektioiksikin. Subjekti ja objekti ovat aina rektioita, adverbiaalit voivat olla molempia: 7 VISK 447. 8 VISK 1225. 9

kun ne ovat sidonnaisia, ne yleensä ovat määreytettyjä verbin semanttisesta sisällyksestä. Rektiot voivat olla pakollisia tai valinnaisia tässäkin. Magyar grammatikan käsitys on siis laajempi, kuin Ison suomen kieliopin, koska jälkimmäisessä teoksessa kutsutaan rektioksi vain semmoisia ilmiöitä, kun rektio on verbin ymmärrettävyyden ehto (esimerkiksi verbi asua ei voida sanoa, että *Hän asuu, mutta voidaan esim. Hän asuu jossakin/ jollakin), mutta Magyar grammatikan mukaan myös valinnaiset täydennykset on kutsuttu rektioksi, eli kun verbi edellyttää täydennyksen, mutta on ymmärrettävä ilman sitäkin (esimerkiksi verbi lähteä - voidaan sanoa, että Minä lähden, mutta Minä lähden johonkin/ jollekin on tarkempi). Tutkimuksessani käytän rektion käsitettä laajemmin, kuin Iso Suomen Kielioppi, koska se pitää vain pakolliset täydennykset rektiona, käytän enemmin Magyar gramatikan näkömystä sillä erotuksella, että minä en eroa pakollisten ja valinnaisten rektioiden välillä, kutsun rektioksi kaikkea, mitä esiintyy aineistossani verbien sidonnaisena täydennyksenä. 2.2. Sijamuodot Sija, morfologisena terminä, tarkoittaa nominien taivutusmuotoa. Sen tunnusmerkkinä toimii sijapääte, se ilmaisee sanan suhdetta lauseen muihiin jäseniin. Sija jaetaan kahteen ryhmään: kieliopilliset sijat ja adverbiaaliset sijat. Kielopillisilla sijoilla ilmaistaan subjektin ja objektin tehtäviä, kun adverbiaaliset sijat kutsutaan myös semanttisiksi sijoiksi, koska niillä on konkreettisempi merkitys kuin kieliopillisilla sijoilla. Adverbiaaliset sijat jaetaan vielä paikallissijoihin ja vajaakäyttöisiin sijoihin (kuin komitatiivi, intstruktiivi ja abessiivi). Työssäni en käsittele vajaakäyttöisiä sijoja, kuin ei myöskään abstraktisia paikallissijoja (essiivi, translatiivi ja abstraktinen elatiivi), vaan puhun vain sisä- ja ulkopaikallissijoista, jotka jakautuvat vielä myös olo-, ero- ja tulosijoihin. Sisäpaikallissijat ovat inessiivi, elatiivi ja illatiivi, kun ulkopaikallissijat ovat adessiivi, ablatiivi ja allatiivi. 10

2.2.1. Paikallisijojen ryhmittely ja sijapäätteet suomen kielessä Paavo Siron käyttämän taulukon 9 mukaan paikallissijojen jakautumista voidaan esittää seuraavalla tavalla: a b c A In El Ill B Ad Abl All C Ess (El) Trans Taulukko 1. Paikallissijojen ryhmittely Taulukossa isoilla kirjaimilla merkittiin jaon sisä-, ulko- ja abstraktisijoihin, kun taas pienet kirjaimet sopivat toiseen jakoon (nimittäin olo-, ero- ja tulosijoihin). Toinen jako perustuu siihen, että paikallissijat perusmerkitykseltään ilmaisevat paikkaa ja suuntaa. Siis, ero- ja tulosijojen yhteisnimitys on muutos- tai suuntasijat, vaikka eivät aina lausu muutosta. Aineistostanikin on löydettävissä sellaisia esimerkkejä: 3. a. Jään kotiin. b. Etsin kenkkiä kaikista kauppoista. c. Oletko kuullut jotain uutta naapureista? Myös olosijat voivat ilmaista siirtymistä: 4. a. Käytkö suihkussa? b. He vierailivat kaupungissa. Suomen kielessä sisäpaikalliset sijamuodot ovat inessiivi, elatiivi ja illatiivi. Inessiivi on olosija, sen sijapääte on -ssa. Ison Suomen Kieliopin mukaan se on vähiten käytetty 9 Siro 1964. 29. 11

rektiona. 10 Inessivillä ilmaistaan usein paikkaa, tilaa tai ajankohtaa. Elatiivi (sijapääte: - sta) on sisäpaikallinen tulosija, käytetään paikan, tilan, ajan, lähtökohdan, lähteen, valmistusaineen, syyn, aiheen, väylän ilmaisemisessa. Elatiivilla merkitään myös osakokonaisuus suhdetta (esimerkiksi: Vokkulainen on ainoa näistä neljästä, joka on yhä elossa. 11 ). Illatiivi on erosija, sen avulla ilmaistaan paikkaa, tilaa, kosketuskohtaa, jne. Se on tavallinen rektiosija, ilmaisee lähinnä kohdetta, johon predikaatin ilmaisema tunnetai asennoituminen suuntautuu 12. Sijapäätteenä voidaan käyttää -Vn, -hvn tai -seen. Ulkopaikallissijat suomessa ovat adessiivi, ablatiivi ja allatiivi. Adessiivilla merkitään (olo)paikkaa, tilaa, aikaa, välinettä, keinoa, mutta ensisijaisesti omistussuhdetta (omistajaa). Sen sijapääte on -lla. Ablatiivi (-lta) osoittaa lähdettä, vaikutusta, tekijää, mittaa, määrää, syytä jne. Allatiivi sijalla ilmaistaan myös paikan, tilan, ajan, vastaanottajan, kokijan, kohteen, jne. Sijapäätteenä käytetään -lle. Kun puhutaan paikallissijoista, kaikissa lähteissäni mainitaan, että vaikka heidän nimeensä on sisällytty paikka-sana, ne eivät ilmaise vain spatiaalisia suhteita, vaan ne voivat ilmaista myös tilaa, omistusta (Minulla on sisko.), aikaa (Olen valmis muutamassa tunnissa.), välinettä (Kirjoitan kynällä.) jne. Sijanvalinta sisä- ja ulkopakaillissijojen välillä on usein motivoitu ja looginen, koska yleensä sisäpaikallissijoilla merkitään kolmiulotteisen rajatun tilan sisäpuolessa olemista ja siirtymistä rajojen sisälle tai sieltä pois (esimerkiksi talossa taloon talosta), kun taas ulkopaikallissijat ilmaisevat jotain entiteetin ulko- tai yläpinnalla olemista ja usein kaksiulotteista tilaa (esimerkiksi pöydällä pöydälle pöydältä). Mutta sijanvalinta on hankalampaa kun ei puhuta konkreettisista paikoista, koska esimerkiksi abstraktisten paikkojen yhteydessä ovat usein suurempia eroja kielten välillä. 10 VISK 448. 11 VISK 618. 12 VISK 1256. 12

2.2.2. Paikallisijojen ryhmittely ja sijapäätteet unkarin kielessä Unkarin kielessäkin erotetaan adverbiaaliset sijat toisista ja unkarin kieliopissa yleensä käytetään sijojen latinankielisiä nimityksiä, minäkin aion käyttää niitä, kun puhun unkarin sijoista ja siillä tavalla on helpompi tehdä eroa kahden kielen sijojen välillä työssäni. Adverbiaalisista sijoista on viisitoista: inessivus, illativus, elativus, superessivus, delativus, sublativus, adessivus, ablativus, allativus, terminativus, dativus, essivus, translativus, instrumentalis, causalis. Voidaan sanoa, että niistä vain yhdeksän on paikallissijaa. Sisäpaikallissijoilla on melkein sama rakenne ja käyttö kuin suomessa: Sijan nimi Suhteen nimitys Käännös Mitä ilmaisevat? Sijapäätteet Inessivus belviszony eset sisäinen paikka, aika, tila -ban, -ben olosija Elativus távolító eset erosija paikka, syy, -ból, -ből väline, tila Illativus belső közelítőeset sisäinen tulosija paikka, syy, tarkoitus, tulos -ba, -be Taulukko 2. Unkarilaiset sisäpaikallissijat ja niiden käyttö Ulkopaikallissijojen asema on vähän hankalampaa, unkarin kielessä niitä on kuusi. Esimerkiksi adessivus ja superessivus yhdessä määräävät suomen adessivia, koska adessivus tarkoittaa jotain entiteetin olevan lähellä ( közelében levés ), kun taas superessivus ilmaisee yläpinnalla olemista ( rajtalevés ). Seuraavassa asetelmassa teen yhteenvedon unkarin kielen ulkosijamuodosta, niiden sijapäätteistä ja ilmaisevista suhteista: 13

Sijan nimi Suhteen nimitys Käännös Mitä ilmaisevat? Sijapäätteet Superessivus rajtalevés päällä oleminen paikka, aika, tapa, tila, väline, syy -n, -on, -en, -ön Delativus eltávolítás pältä paikka, tapa, syy -ról, -ről poistaminen Sublativus ráhelyezés päälle paikka, aika, tapa, -ra, -re paneminen tila, tulos, mitta Adessivus közelében levés lähellä paikka, aika, -nál, -nél oleminen väline Ablativus külső távolítás ulkoinen paikka, syy -tól, -től erosija Allativus külső közelítés ulkoinen tulosija paikka, tavoite -hoz, -hez, -höz Taulukko 3. Unkarilaiset ulkopaikallissijat ja niiden käyttö Sen lisäksi useimmissa tapauksissa unkarin kielessä käytetään muitakin kuin ulkopaikallissijoja suomen adessiivin, ablatiivin ja allatiivin käännöksenä. 2.3. Katsaus kognitiiviseen kielitieteeseen Tässä osassa yritän lyhyesti kuvata teorian, joka on tunnettu kognitiivinen kielitiedenimellä. Ensin tulee pari yleistä ajatusta opista, sitten teen lyhyen yhteenvedon teorioista, joita käytän analyysin perustana. 2.3.1. Yleiskuva Kognitiivinen kielitiede, niin kuin nimensäkin osoittaa, perustuu kognitioon, tutkii kognitiivisia toimintoja ja mielen ilmiöitä informaation kuvaamisella, kuin havaitsemista, 14

tunnistamista, ajattelua, muistamista, oppimista jne. Se on semantikkaa lähellä, koska kyse on merkityksestä. Tämä virtaus ilmestyi Amerikassa, 1970-luvuilla. Teorian keskushenkilönä on Ronald Langacker, kehittäjä, hän ilmaisi ensimmäisiä teoksia tässä aiheessa ja sovitti sen kieliopille (grammatikalle), muut tärkeät henkilöt ovat George Lakoff, Mark Johnson, Mark Turner, jne. Tämän kielitieteen tärkeät väitteet ovat esimerkiksi, että kieli on ihmisen kognitiivista toimintaa tyypillisimmillään, se on kiinteässä yhteydessä kognitiivisten prosessien ja niiden toimintojen kanssa. Kognitiivinen kielentutkimus on keskittynyt kielen rakenteen kuvaukseen ja analyysimallien kehittämiseen: se lähtee siitä, että kielen rakenne ei ole ihmisen muista kognitioista riippumaton. Siis tutkimus on keskittynyt ensi sijassa kielenkäyttäjän sisäiseen kielioppiin, kieli on tarkasteltu psykologisena entiteettinä, jonk sijaintipaikkana on yksityisten puhujien mieli. 13 Kognitiivisen kieliopin syntaksi ja kielelliset yksiköt (niin kuin sanat, muodot, sijapäätteet, idiomit, kieliopilliset rakenteet) ovat luonneltaan symbolisia, eli kielioppiin ei kuulu syntaktista säännöstöä, vaan ilmauksen fonologinen rakenne on semanttisen rakenteen symbolisaatio. 14 Langacker jakaa kielen semantisille, fonologisille ja symbolisille yksiköille. Lähtökohtana on havainto, jonka mukaan ihmisen tajunnan kategoriat eivät ole selvärajaisia, vaan niiden rakenteelle on tyypillistä jäsenyyden asteittaisuus. Prototyyppisyyden teorian mukaan kun ihminen kuulee esimerkiksi sanan lintu, tulee hänen mieleensä ensin pikkulintu, kuten tiainen eikä strutsi. 15 Kielen perustana ovat kokemuksia ja sen avulla luodaan todellisuutta ja muodostetaan maailmaa: kieli on ihmisen ja hänen todellisuutensa välisen suhteen jäsentäjä. Kielellä luokitellaan maailman käsitteitä. 13 Langacker 1991. 511. 14 Leino 1993. 68. 15 Geeraerts 2006. 12. 15

Siellä ovat paljon erilaisia aspekteja, mutta täällä minä korostan ja tutkin niitä vain seuraavat: 2.3.2. Kielellinen havainto 16 Tutkimukseni näkökulmasta tärkein on Szilágyi N. Sándorin katsomus erilaiseen kieleen. Työssäni käytän hänen luomansa käsitettä: kielellinen havainto (nyelvi észlelés). Hänestä denotatiivisessa merkityksessä havaitaan jotakin joksikin nimiseksi. Havainnolla on myös erilaisia ehtoja ja se perustuu kokemukseen. Hän erottaa reaalista maailmaa kielellisesta maailmasta ja luo uusia käsityksiä. Jokaisella kielellä on oma havaintoa, oma kielellista maailmaa. Täällä perusteella hän kirjoittaa rektioista, että ne eivät ole opettavia ulkoa (kaikkiin verbiin erikseen), vaan niitä käytetään niin, koska meidän kielellinen havaintomme on sellaista. Siis ne voivat auttaa paljon kielellisen havainnon muotoon ja rakenteen tutustumisessa. 17 Szilágyi ryhmittelee kielellistä maailmaa kolmeeseen kerrokseen 18, ensimmäiset kaksi sopivat reaalisen maailman kahteen kerrokseen, eli ne sisältyvät reaalisen maailman käsitysten nimiä. Szilágyi nimittää näitä kerroksia käyttäytyvien (viselkedők) ja ei käyttäytyvien (nem viselkedők) kerroksiksi. Viimeksi mainittu muodostaa muuten kielellisen maailman kolmannen kerroksen, mitä on olemassa vain kielessä, sillä ei ole konkreettisia vastineita reaalisessa maailmassa. (Szilágyin ensimmäiset esimerkit ovat fehérség (valkoisuus) ja nemzet (kansa) 19 ). Hänestä puhutaan erilaisella tavalla kielellisen maailman erilaisten kerroksien käsitteistä. Käytän tätä ryhmittelyä aineiston käsitteiden analyysillä, jaan rektioilla ilmaistujen suhteiden kiintopisteen kielellisen maailman kerroksiin. 16 Szilágyin termi, oma käännös (K.B.) 17 Szilágyi 1996. 111. 18 Szilágyi 1996. 78 82. 19 Szilágyi 1996. 88, 93. 16

2.3.3. Paikallisijojen kognitiivinen katsomus Toiset tärkeät lähteet minulle tarkoittavat suomalaisten lingvistien kognitiivisia tutkielmia paikallissijoista. Esimerkiksi, Pentti Leino käsittelee aihetta parissa tutkielmassa. Verbien ja rektioiden välisten suhteiden määrittelyssä ja tutkinnassa lähden Leinon erottamista spatiaalisista suhteista, lähtokohtana otan Eeva Ilolan laatiman määritelmän suomen sijapäätteiden roolista, että niitä käytetään ilmaisemaan jonkin entiteetin (muuttujan) paikka suhteessa toiseen entiteettiin (kiintopisteeseen) kolmiulotteisessa fysikaalisessa avaruudessa 20. Leinon sijapredikaati sisältää informatiota muutujasta, kiintopisteestä, näiden relaatiosta ja predikaatin kehyksestä. Sen perusteella Leino erottaa neljä erilaista spatiaalista suhdetta muuttujan ja kiintopisteen välillä 21 : paikkaa ilmaiseva staattinen relaatiot ja dynaamiset relaatiot, kun kiintopiste ilmaisee joko lähteen, kohteen tai väylän. Näissä tapauksissa kiintopiste voi olla säiliö, pinta, kanava tai indeterminatiivi, kun muutuja on joko indeterminatiivinen, kohdeväylä, lähdeväylä tai reitti (kun väylä on molemmasta päästä avoin). Niiden entiteettien väliset suhteet voivat olla sen perusteella esimerkiksi inkluusio: kun muutujan lokaatio sisältyy kiintopisteen lokatioon, tai separaatio: kun näiden lokaatiot siirtyvät erilleen. Identisyys on kolmas perusrelaatio: sitä voidaan määritellä molemminpuoliseksi inkluusioksi (eli sekä muuttujan, että kiintopisteen osalta totaaliseksi relaatioksi). Neljäs perusrelaatioista on assosiaatio: sen kuvaamiseen tarvitaan vielä yhtä entiteettiä, joka edustaa naapuruutta. 22. Myös kontaktia voidaan käsitellä erillisenä suhteena ja spatiaalisessa merkityksessä kontakti voi olla kahdenlaista siitä riippuen, perustuuko kontakti painovoimaan vai ei. Kun se perustuu painovoimaan, käytetään yleensä ulkopaikallissijoja suomen kielessä ja sisäsijoja käytetään kun kontakti on riippumaton painovoimasta (esimerkiksi: Katolla on lunta. Katossa on kärpäsiä) 23. Valitsin kognitiivisen näkökulman rektiojärjestelmiin lähestymisessä, koska rektiot aiheuttavat hankaluuksia kun aloitetaan opiskella muita kieliä, koska aina yritetään 20 Ilola 1994. 236. 21 Leino 1993. 84 88, 179 203. 22 Leino 1993. 200. 23 Leino 1993. 202. 17

kääntää äidinkielen rektioita vieraalle kielelle. Niiden käyttö tuntuu usein sattumanvaraiselta ja ulkoa opittavalta. Se, miksi ja miten nimitetään erilaisia suhteita eri tavalla, voidaan ymmärtää ja perustella vain kun löydetään erojen kognitiivinen pohja: miten hahmotetaan suhteita tietyssä kielessä. 18

3. KONTRASTIIVINEN AINEISTOANALYYSI Kontrastiivinen kielitutkimus on kutsuttu uusin ja vanhin kielitieteellisksi disipliiniksi. 24 Kielten vertailun tavoitteena on esimerkiksi kahden kielen yhtäläisyyksien ja erojen selvittäminen. Se tutkii eräiden kielellisten ilmiöiden erilaisia esiintymisiä toisessa kielessä ja vertaa niitä samojen ilmiöiden toisessa kielessä esintyyviin vastineisiin. Tutkimuksessani lähden liikkeelle suomen kielestä, koska se on aineistolähtien käyttämä kieli. Ainestoon keräsin vain suomalaisia verbejä, jotka edellyttävät sisä- tai ulkopaikallisijaista rektiota, eli adessiivissa, ablatiivissa, allatiivissa, inessiivissä, elatiivissa tai illatiivissa olevaa täydennystä. Rektioiden ja lauseiden käännös unkarin kielelle oli hankalaa kahden kielen sijajärjestelmän erilaissuudesta johtuen, koska suomen 14 (tai 15) 25 sijamuotoa vastaa unkarissa noin 28 sijaa, joista 15 on mukana aineistossani suomen kuuden paikkallissijan vastineena. Olen jo puhunut kahden kielen paikallissijajärjestelmä-eroista (luvussa 2.2.), pääasiallisesti ulkopaikallissijojen välisistä eroista. Korostin, että ei voida samaistaa täydellisesti rektiosijoja kahdessa kielessä - vaikka sijamuotojen nimet muistuttavat toisia -, koska niitä käytetään erilaisissa tapauksissa. Edelleen työssäni käsittelen erikseen sisä- ja ulkosijoja, koska sijajärjestelmätkin eroavat toisistaan kahdessa kielessä ja ne kaksi sijatyyppiä ilmaisevat myös erilaisia suhteita. Puhun vuorotellen suomen kielen paikallissijoista, miten ne esiintyvät aineistossani ja millä sijoilla voidaan kääntää niitä unkarin kielelle. Sijojen käytön analyysillä jaan aineiston rektiojärjestelmiä semanttisiin luokkiin Szilágyin ryhmittelyn mukaan 26 (olen puhunut tästä jo luvussa 2.3.2). Yksinkertaisuuden 24 Szathmári 1991. 16. Az elmondottak talán érthetővé teszik, miért nevezhető a kontrasztív nyelvészet a «legújabb és legrégibb» nyelvészeti diszciplínának. 25 Akkusatiivi sijan käsityksestä riippuen, koska esimerkiksi Penttilä (2002. 149.) ei pidä akkusativia itsenäisenä sijana, kun Iso Suomen Kielioppi (1966. 98.) pitää sen 26 Szilágyi 1996. 78 82. 19

vuoksi minä nimitän Szilágyin käyttäytyvien (viselkedők) ja ei käyttäytyvien (nem viselkedők) kerrokset elollisten ja elottomien elementtien kerroksiksi, vaikka hänen mukaansa sellainen erottaminen ei ole tarkkaa, koska kielellisen maailman tarkastelu tapahtuu käyttäytymisen perusteella ja elollisisten olioiden juokosta vain eläimet ja ihmiset käyttäytyvät (esimerkiksi kasvit eivät). Mutta aineistoni ei koske kasveja, vaan enemmän ihmisiä, elottomia objekteja ja abstraktista käsitteistöä. Pidän tärkeänä sellaista semanttista erottamista, koska erilaisten kerroksien elementit voivat käyttäytyä erilaisesti relaation kiintopisteenä ja se voi tarkoittaa sitäkin, että kielten välisiä eroja ovat paremmin seliteltäviä ja perusteltavia. Mutta on aika vaikea määritellä kuuluuko eräs rektiojärjestelmä konkreettiseen vai abstraktiin kerrokseen, koska rektio muodostuu muuttujasta, kiintopisteestä ja niiden relaatiosta, ja on mahdollista, että ne kuuluuvat kielellisen maailman erilaisiin kerroksiin. Ideaalisessa tapauksessa ja aineistoni useimmissa lauseissa kun kiintopiste on konkreettisesta kerroksesta, sitten muuttujakin on (esim. Jussi menee järvelle.) ja kun on abstraktisesta kerroksesta, sitten muuttujakin on abstraktista (esim. Kansa jakautui kahteen leiriin.), mutta ei aina. Esimerkiksi Minä voin aina luottaa häneen. lauseessa kiintopiste on elollisen kerroksen elementti, mutta luottamisen prosessi on enemmän abstraktista, koska ei ilmaise konkreettista spatiaalisuutta. Teoreettisesti ero koostuu siitä, ilmaiseeko rektiojärjestelmä konkreettista paikallista suhdetta vai ei. Siis rektiojärjestelmän merkitystä ja sen ilmaisema suhdetta määrää mihin kerrokseen rektio kuuluu, mutta merkitystä ja suhdetta ei voida määritellä konkreettisesti, siksi koko analyysini perustuu kintopisteen luontoon, mutta muutamissa tapauksissa, kun se eroaa muuttujan luonnosta, mainitsen, että alueihin kuuluminen ei riipu pelkästään kiintopisteestä. 20