Eläinlääkäreiden erikoistumiskoulutusta selvittävä raportti Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:17 12.6.2009 Outi Vainio
Työryhmä Professori Outi Vainio, HY, pj Yliopistonlehtori Mari Nevas, HY, vpj Kliininen opettaja Kristiina Hakkarainen, HY Professori Riitta-Mari Tulamo, HY Yliopistonlehtori Anna-Maija Virtala, HY Puheenjohtaja Sanna Hellström, Suomen Eläinlääkäriliitto Eläinlääkintöylitarkastaja Sebastian Hielm, MMM Kunnaneläinlääkäri Ari-Matti Pyyhtiä, Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveydenhuollon ky Johtaja Saara Raulo, Evira Ylitarkastaja Johanna Haahtela, OPM, asiantuntija Opetusneuvos Marja-Liisa Niemi, OPM, asiantuntija Dosentti Maria Wiberg, HY, asiantuntija Suunnittelija Päivi Ala-Poikela, HY, sihteeri
Työryhmä kuuli seuraavia Koulutusjohtaja Hannu Halila, Lääkäriliitto Erityisasiantuntija Tarja Hartikainen, Suomen Kuntaliitto Johtaja Seppo Heiskanen, Elintarviketeollisuusliitto Pääjohtaja Jaana Husu-Kallio, Evira Työmarkkinalakimies Marja-Leena Kiivanen, Kunnallinen työmarkkinalaitos Ylilääkäri Markku Kuusi, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Lääkintöneuvos Pentti Lampi, Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymä Eläinlääkäri Annie Liman, Suomen Kennelliitto Kotieläinasiamies Minnami Mikkola, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto Lakimies Minna Ruotsalo, Evira
Työryhmän tehtävät (OPM 6.3.2008) Erikoistumisalojen koulutusmäärien ja sisältöjen tarkistaminen huomioiden Työelämän tarpeet Yhteiskunnan muutokset Korkeakoulujen rakenteellinen kehittäminen Huomioida koulutusalan kansainvälinen kehitys Rahoituspohjan selkeyttäminen ja monipuolistaminen
Eläinlääkäreiden kansalliset erikoistumisalat (A 275/2000) Elintarviketuotannon hygienia Hevossairaudet Pieneläinsairaudet Tarttuvat eläintaudit Tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoito Ympäristöterveydenhuolto
Eläinlääkäreiden kansallinen erikoistumistutkinto (A 400/2006) 4-vuotinen koulutus 1. 1-v yleisosa: työskentely soveltuvassa tehtävässä 2. 3-v koulutus perusosa syventävä osa (ohjattua harjoittelua 0-3 - 6 kk tiedekunnan virassa) 3. teoreettinen koulutus 4. kuulustelu
Erikoiseläinlääkäreiden määrä tällä hetkellä ja tarve tulevaisuudessa 1 650 eläinlääkäriä TÄLLÄ HETKELLÄ 16 % eläinlääkäreistä erikoistuneita (~ 270) Erikoiseläinlääkäreitä valmistuu n. 9 / v Erikoistumiskoulutuksessa n. 210 TARVE 30 % olisi erikoistuneita 10 v kuluttua (~ 600) Erikoiseläinlääkäreitä valmistuu 20 / v
Keskeisimpiä syitä erikoistumistutkintojen vähäiseen määrään suhteessa opiskelijoihin Riittämätön ohjaus tai ohjaajien liian pieni määrä Vaikeus päästä ohjatun erikoistumiskoulutuksen syventävän osan koulutusvirkaan tiedekunnassa Vaikeudet sovittaa opiskelu omaan elämäntilanteeseen Sijaisten saamisen vaikeus omaan työpaikkaan Muut henkilökohtaiset syyt
Ohjattavien lukumäärä / ohjaaja Opiskelijoita Ohjaajia Opisk./ohj. Elintarviketuotannon hygienia 8 2 4 Hevossairaudet 23 5 5 Pieneläinsairaudet 71 13 6 Tarttuvat eläintaudit 33 2 17 Tuotantoeläinten terveyden- ja 46 11 4 sairaanhoito Ympäristöterveydenhuolto 29 2 15 Yht. 210 Yht. 35
Työryhmän ehdotukset: ohjauksen kehittäminen Ohjaajanvirkoja lisätään max 4 opiskelijaa / ohjaaja Koulutusyhteistyön lisääminen Kehitetään ryhmäohjausta Tiedekunta kehittää ohjaustyön palkitsemista Ohjaaja voisi käyttää ohjaustyöhön käyttämänsä ajan esimerkiksi tutkimusvapaana Sitovien ohjaussopimusten käyttöönotto opiskelijan ja ohjaajan suhteen virallistamiseksi
Syventävän osan harjoittelupaikkoja Erikoistumisala Elintarviketuotannon hygienia Hevossairaudet Pieneläinsairaudet Tarttuvat eläintaudit Tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoito Ympäristöterveydenhuolto Opiskelijoita 8 23 71 33 46 29 Virkoja ko. alalla 1 2 1 1 2 1 Yht. 210 Yht. 8
Työryhmän ehdotukset: syventävän osan koulutuspaikkojen lisääminen ja virassaoloajan kehittäminen Lisätään syventävän osan harjoittelupaikkoja 8 20 virkaa vuoteen 2020 mennessä Järjestetään syventävään osaan soveltuvia harjoittelupaikkoja tiedekunnan ulkopuolelta Vähintään 15 virkaa vuoteen 2020 mennessä Erikoistumisalat ohjeistavat suunnittelemaan erikoistumisvirassa olon entistä tarkemmin Ohjaaja Opiskelija
Työryhmän ehdotukset: koulutuksen sisällöllinen uudistaminen Tiedekunta järjestää kaikille erikoistumisaloille yhteisiä yleisopintojaksoja Erikoistumiskoulutuksen vastuuhenkilö Lisätään tutkintoon kursseja, jotka vastaavat kunkin alan keskeisten toimijoiden (mm. valtio, kunnat, tuotantotilat, yritykset, muut) tarpeita Opiskelijoille luodaan paremmat mahdollisuudet painottaa koulutusta haluamallaan tavalla
Työryhmän ehdotukset: erikoistumiskoulutuksen rahoitus Erikoiseläinlääkärikoulutus on katsottava valtakunnallisen tason tehtäväksi Eläinlääketieteellisen tiedekunnan on sovittava Helsingin yliopiston kanssa erikoistumiskoulutuksen rahoituksen järjestämisestä Tiedekunta rinnastaa tieteelliset ja ammatilliset jatkotutkinnot samanarvoisiksi Erikoiseläinlääkärien koulutuksen kustannusten kattamiseksi on luotava lääkärien EVO-rahoitusta vastaava järjestelmä
Työryhmän ehdotukset: yhteistyön kehittäminen Tiedekunta selvittää mahdollisuudet laaja-alaiseen yhteistyöhön Erikoistumisalat luovat kriteerit Koulutuksen syventävän osan sisällöstä Ulkopuolisten koulutuspaikkojen tasovaatimuksista Koulutuksen suorittamista tiedekunnan ulkopuolisissa koulutuspaikoissa joustavoitetaan Kotimaassa Kansainvälisesti Tiedekunnan erikoistumistoimikunta kuulee säännöllisesti alan keskeisiä toimijoita
Työryhmän ehdotukset: kansainvälinen erikoistumiskoulutus Edistetään kansainvälisten tutkintojen hyväksymistä kansallisella tasolla Evira tarkentaa periaatteita, joiden perusteella ulkomailla suoritetut kansainväliset erikoistumistutkinnot hyväksytään kansalliseksi erikoistumistutkinnoksi
Yhteenveto: määrälliset tavoitteet Erikoistuneiden eläinlääkärien lukumäärä 2-kertaistuu vuosikymmenessä 16 % 30 % olisi erikoistuneita 10 v kuluttua 270 600 erikoiseläinlääkäriä Vuosittain valmistuvien erikoiseläinlääkärien määrä 2- kertaistuu vuosikymmenessä Valmistuvia 9 vuodessa 20 vuodessa
Yhteenveto: toimenpiteet 1. Erikoistumista koordinoiva henkilö on välttämätön 2. Ohjaajia lisättävä 35 53 3. Syventävän osan koulutuspaikkoja lisättävä 8 35 4. Koulutuspaikkoja hajautettava maantieteellisesti