Eläinlääketieteen, farmasian, hammaslääketieteen, liikuntatieteen, lääketieteen ja terveystieteiden alat (yliopistot) Keskustelutilaisuus 19.4.

Transkriptio

1 Opetus- ja kulttuuriministeriö Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto Korkeakoulu- ja tiedeyksikkö Eläinlääketieteen, farmasian, hammaslääketieteen, liikuntatieteen, lääketieteen ja terveystieteiden alat (yliopistot) Keskustelutilaisuus MUISTIO JA KESKUSTELUKYSYMYKSET TUTKINNOISTA JA KOULUTUSVASTUUSTA 1. Johdanto Opetus- ja kulttuuriministeriö järjestää kevään 2011 aikana koulutusalakohtaisia tilaisuuksia. Niissä on tarkoitus keskustella yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen edustajien kanssa tutkinto- ja koulutusvastuusäädöksiin liittyvistä mahdollisista muutostarpeista. Tutkinto- ja koulutusvastuusäädöksiä on aiheellista tarkastella muun muassa yliopistouudistuksen ja Korkeakoulujen arviointineuvoston suorittaman tutkintouudistuksen arvioinnin näkökulmista. Osa koulutusalatilaisuuksista järjestetään yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteisinä tilaisuuksina, osa erillisinä jommallekummalle korkeakoulusektorille. Tämän muistion alkuosassa käsitellään sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen tutkintoja ja koulutusvastuuta koskevia säädöksiä. Muistion lopussa on koulutusalakohtainen osuus ja keskustelukysymyksiä kutakin alakohtaista tilaisuutta varten. 2. Nykytila Korkeakoulututkinnoista, -opetuksesta ja -opinnoista sekä koulutusvastuusta ja -tehtävistä säädetään yliopistolaissa (558/2009), valtioneuvoston asetuksessa yliopistojen tutkinnoista (794/2004), ammattikorkeakoululaissa (351/2003), valtioneuvoston asetuksessa ammattikorkeakouluista (352/2003) ja opetusministeriön asetuksessa (568/2005) yliopistojen koulutusvastuun täsmentämisestä, yliopistojen koulutusohjelmista ja erikoistumiskoulutuksista. Asetus korkeakoulututkintojen järjestelmästä (464/1998) määrittelee tutkintojen ohella aiemmin suoritettujen tutkintojen aseman nykyisiin tutkintoihin nähden. 1 Tutkintojen jälkeistä koulutusta on kuvattu Korkeakoulujen aikuiskoulutuksen nykytila ja kehittämiskohteet -muistiossa (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:38). 3. Yliopistot 3.1. Yliopistolaki (558/2009) Yliopistolaissa (558/2009) säädetään opintojen, opetuksen ja tutkintojen osalta muun muassa seuraavista asioista: yliopistoissa suoritettavat tutkinnot, opetus- ja tutkintokielet, alempien ja ylempien korkeakoulututkintojen tavoitteelliset suorittamisajat, opiskeluoikeus ja opintojen arviointi. Seuraavassa kuvataan yliopistolain sisältöä näiltä osin

2 Yliopistoissa voidaan suorittaa alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja sekä tieteellisiä, taiteellisia ja ammatillisia jatkotutkintoja. Yliopistot voivat järjestää myös täydennyskoulutusta ja avointa yliopistoopetusta. 2 Tutkintojen rakenteesta on säädetty kaksiportaisen tutkintorakenteen mukaisesti. Sen mukaan opiskelijat suorittavat ensin alemman korkeakoulututkinnon ja tämän jälkeen ylemmän korkeakoulututkinnon. Ylempään korkeakoulututkintoon johtava koulutus voidaan järjestää valtioneuvoston asetuksella säädettävillä aloilla myös siten, että koulutukseen ei kuulu alempaa korkeakoulututkintoa, jos se on tarkoituksenmukaista koulutusalan ammatillisten vaatimusten vuoksi. Tieteellinen, taiteellinen ja ammatillinen jatkotutkinto suoritetaan ylemmän korkeakoulututkinnon tai sitä tasoltaan vastaavan koulutuksen jälkeen. Opetus- ja tutkintokielet ovat suomi ja ruotsi Helsingin yliopistossa, Kuvataideakatemiassa, Sibelius- Akatemiassa ja Teatterikorkeakoulussa. Aalto-yliopiston opetus- ja tutkimuskielet noudattavat sen perustaneiden yliopistojen aiempaa opetus- ja tutkintokielikäytäntöä. Åbo Akademin, Svenska handelshögskolanin ja Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolanin opetus- ja tutkintokieli on ruotsi. Muiden yliopistojen opetus- ja tutkintokieli on suomi. Yliopistot voivat päättää lisäksi muun kielen käyttämisestä opinto- ja tutkintokielenä. Alemman korkeakoulututkinnon tavoitteelliseksi suorittamisajaksi määritellään kolme lukuvuotta. Poikkeuksena on kuvataiteen kandidaatin tutkinto, jossa tavoiteaika on kolme ja puoli vuotta. Ylemmän korkeakoulututkinnon tavoitteellinen suorittamisaika on kaksi lukuvuotta. Tästä on kuitenkin poikkeuksia (musiikki, psykologia, eläinlääketiede, lääketiede ja hammaslääketiede). Yliopistoilta edellytetään, että ne järjestävät opinnot niin, että tavoitteellinen suorittamisaika on mahdollinen. Opiskelijalla on oikeus suorittaa tutkinnot pelkän alemman korkeakoulututkinnon osalta vuotta tavoiteaikaa pidemmässä ajassa, alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon osalta kahta vuotta tavoiteaikaa pidemmässä ajassa ja pelkän ylemmän korkeakoulututkinnon osalta kahta vuotta tavoiteaikaa pidemmässä ajassa. Opiskeluoikeuden palauttaminen edellyttää opiskelijan hakemusta. Opiskelijalla on oikeus saada tiedot opintosuorituksensa arvosteluperusteista. Hän saa tutkintoa suorittaessaan lukea hyväkseen muualla suoritettuja opintoja ja korvata tutkintoon kuuluvia opintoja muilla samantasoisilla opinnoilla. Tämän lisäksi hän voi yliopiston päätöksen mukaisesti lukea hyväkseen ja korvata tutkinto-opintoja myös muulla tavoin osoitetulla osaamisella Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista (794/2004) Yliopistolain 7 :n mukaisesti yliopistoissa suoritettavista tutkinnoista, tutkintojen tavoitteista, opintojen rakenteista ja siitä, mitä tutkintoja kussakin yliopistossa voi suorittaa, säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Seuraavassa kuvataan tutkintoasetuksen (794/2004) sisällön pääpiirteitä. Tutkintoasetuksessa säädetään alemmista ja ylemmistä korkeakoulututkinnoista sekä tieteellisistä ja taiteellisista jatkotutkinnoista. Tieteellisiä ja taiteellisia jatkotutkintoja ovat lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot. Lääketieteellisellä, hammaslääketieteellisellä ja eläinlääketieteellisellä alalla lisensiaatin tutkinnot ovat kuitenkin ylempiä korkeakoulututkintoja. Tutkintoasetuksessa ei säädetä ammatillisista jatkotutkinnoista, vaan niistä säädetään erikseen erikoislääkärin, erikoishammaslääkärin ja erikoiseläinlääkärin tutkinnoista annetuissa valtioneuvoston asetuksissa. Erikoistumisopinnoista säädetään asetuksessa korkeakoulututkintojen järjestelmästä (464/1998). Valtionavustus korkeakoulutettujen oppisopimustyyppiseen täydennyskoulutukseen on sisältynyt vuosina annettuihin talousarvioesityksiin. Tutkintoasetuksessa on liitteenä luettelo yliopistojen koulutusaloista ja tutkintojen suomen- ja englanninkielisistä nimistä sekä tieto niistä yliopistoista, joiden koulutusvastuun piiriin kyseiset koulutusalat ja tutkinnot kuuluvat. Yliopisto ei voi ilman liitteeseen tehtävää muutosta aloittaa tai lopettaa koulutusta.

3 3 Tutkintoasetuksessa säädetään alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen järjestämistavoista. Koulutus voidaan järjestää joko oppiainepohjaisesti tai koulutusohjelmina. Koulutuksen mitoituksen perusteena on opintopiste. Asetuksen mukaan yhden lukuvuoden opintojen suorittamiseen vaadittava työpanos on keskimäärin 1600 työtuntia, joka vastaa 60 opintopistettä. Asetuksessa määritellään, että opiskelijan tulee opinnoissaan osoittaa saavuttaneensa sellaisen suomen ja ruotsin kielen taidon, jota julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain (424/2003) mukaan edellytetään valtion henkilöstöltä. Samoin edellytetään, että opiskelija osoittaa saavuttaneensa vähintään yhden vieraan kielen sellaisen taidon, joka mahdollistaa oman alan kansainvälisen kehityksen seuraamisen. Tutkintoasetuksessa määritellään tavoitteet alemmalle ja ylemmälle korkeakoulututkinnolle. Tavoitteet koskevat opinnoissa saatavia valmiuksia, oman alan seuraamis- ja kehittämisvalmiuksia sekä tieteellisen ajattelun ja taiteellisen työn edellyttämiä valmiuksia, työelämän kehittämis- ja asiantuntijavalmiuksia sekä viestinnällisiä valmiuksia. Alempi korkeakoulututkinto voi koostua perus- ja aineopinnoista, kieli- ja viestintäopinnoista, monitieteisistä opintokokonaisuuksista, harjoittelusta ja muista tarvittavista opinnoista. Ylempi korkeakoulututkinto voi koostua perus- ja aineopinnoista sekä syventävistä opinnoista, kieli- ja viestintäopinnoista, monitieteisistä opintokokonaisuuksista, harjoittelusta ja muista tarvittavista opinnoista. Perusopintojen laajuudeksi määritellään vähintään 25 opintopistettä. Aineopintojen laajuus yhdessä perusopintojen kanssa on vähintään 60 opintopistettä. Syventävien opintojen laajuus on vähintään 60 opintopistettä. Alemman korkeakoulututkinnon opinnäytteen laajuus on 6-10 opintopistettä. Ylemmän korkeakoulututkinnon opinnäytteen laajuus on opintopistettä. Alemman korkeakoulututkinnon laajuus on 180 opintopistettä. Kuvataiteen kandidaatin tutkinto on tästä poikkeus. Sen laajuus on 210 opintopistettä. Ylemmän korkeakoulututkinnon laajuus on 120 opintopistettä. Tästä poikkeus on ulkomaalaisille opiskelijoille suunnattu ylempään korkeakoulututkintoon johtava koulutusohjelma, joka voi olla laajuudeltaan vain 90 opintopistettä. Tutkinnon laajuudesta on myös muita poikkeuksia. Psykologian maisterin ja musiikin maisterin tutkintoon vaadittavien opintojen laajuus ylemmässä korkeakoulututkinnossa on 150 opintopistettä. Eläinlääketieteen lisensiaatin ja lääketieteen lisensiaatin tutkintoihin vaadittavien opintojen laajuus on 180 opintopistettä. Lääketieteellisellä ja hammaslääketieteellisellä alalla yliopisto voi järjestää ylempään korkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen siten, että koulutukseen ei kuulu alempaa korkeakoulututkintoa. Lääketieteen lisensiaatin tutkintoon vaadittavien opintojen laajuus on tällöin 360 opintopistettä ja hammaslääketieteen lisensiaatin tutkintoon vaadittavien opintojen laajuus on nykyisellään 300 opintopistettä, mutta lukien 330 opintopistettä. Tutkintoasetuksessa käsitellään myös sitä, miten eri opinnot, kypsyysnäyte ja kielitaidon osoittaminen sijoittuvat tutkintojen rakenteisiin. Asetus määrittelee, että eläinlääketieteen, hammaslääketieteen ja lääketieteen lisensiaatin tutkintoihin, proviisorin tutkintoon sekä arkkitehdin tutkintoon johtavaa koulutusta järjestettäessä noudatetaan Euroopan yhteisön lainsäädännön määrittelemää koulutuksen vähimmäistasoa. Opettajankoulutuksen osalta tutkintoasetus määrittelee opettajankoulutuksen yleiset tavoitteet ja opettajankoulutukseen kuuluvat opinnot ja niiden laajuuden. Säädökset koskevat lastentarhanopettajien, luokanopettajien, erityisopettajien, opinto-ohjaajien ja aineenopettajien koulutusta. Tutkintoasetuksessa säädetään tieteellisen ja taiteellisen jatkotutkinnon tavoitteista sekä jatkotutkinnon suoritustavoista. Jatkotutkinnon laajuutta ei määritellä eikä myöskään suorituksen tavoiteaikaa. Jatkokoulutuksessa suoritettavaan lisensiaatin tutkintoon voi sisältyä erikoistumiskoulutus. Tutkintoasetus määrittelee myös opiskelijan mahdollisuudet muualla suoritettujen opintojen hyväksilukemiseen sekä alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon tutkintotodistuksen rakenteen ja pääsisällöt. Asetuksessa säädetään tiettyjen oppiarvojen käyttämisestä.

4 4 Tutkintoasetukseen sisältyy yliopistoille yleisvelvoite tutkintojensa, opetuksensa ja opintojensa arviointiin ja kehittämiseen Opetusministeriön asetus yliopistojen koulutusvastuun täsmentämisestä (568/2005) Asetus määrittelee, minkä alojen, oppiaineryhmien ja oppiaineiden syventäviä opintoja yliopistot voivat järjestää humanistisella, kasvatustieteellisellä, luonnontieteellisellä, yhteiskuntatieteellisellä ja terveystieteiden alalla. Yliopisto ei voi näillä aloilla aloittaa syventävien opintojen järjestämistä eikä luopua opintojen järjestämisestä ilman ko. asetuksen muutosta. Muutos edellyttää yliopiston esitystä. Asetus määrittelee opettajankoulutuksen koulutusvastuun jakaantumisen eri yliopistojen kesken. Koulutusvastuuasetuksessa säädetään myös koulutusohjelmista kuvataiteen, taideteollisen, tanssin, teatterin ja musiikin alalla sekä teknistieteellisellä alalla. Asetuksessa säädetään myös sosiaalityön koulutuksen järjestämisestä ja erikoistumiskoulutuksista, myös farmasian alalla. Asetuksessa todetaan, että farmaseutin tai muun vastaavan tutkinnon pohjalta voidaan suorittaa erikoistumiskoulutus sairaala- ja terveyskeskusfarmasiassa ja teollisuusfarmasiassa. Kun lisensiaatin tutkinto suoritetaan proviisorin tutkinnon tai muun vastaavan tutkinnon pohjalta, tutkintoon voidaan sisällyttää proviisorin erikoistumiskoulutus apteekkifarmasiassa, sairaala- ja terveyskeskusfarmasiassa ja teollisuusfarmasiassa. 4. Korkeakoulututkintojen järjestelmä 4.1. Asetus korkeakoulututkintojen järjestelmästä (464/1998) Asetus korkeakoulututkintojen järjestelmästä määrittelee, mitkä ovat korkeakoulututkintoja. Asetuksessa luetellaan yliopistot ja ammattikorkeakoulut sekä mainitaan niiden aiemmat nimet. Siihen sisältyy luettelo nykyisistä ja aiemmista korkeakoulututkinnoista. Asetus määrittelee myös tutkinnon ja opintosuorituksen tuottaman kelpoisuuden. Siinä säädetään, että yliopistojen jatkotutkintoja ovat tohtorin tutkinnot ja lisensiaatin tutkinnot lukuun ottamatta eläinlääketieteen, hammaslääketieteen ja lääketieteen lisensiaatin tutkintoja. Säädöksessä säädetään, että erikoislääkärin, erikoishammaslääkärin ja erikoiseläinlääkärin tutkinnot ovat jatkotutkintoja. Lisäksi asetuksessa säädetään yliopistojen erikoistumisopinnoista, jotka ovat tutkintojärjestelmää täydentäviä, ammatillista kehittymistä edistäviä opintoja, joita yliopistot järjestävät vähintään 20 opintoviikon laajuisena täydennyskoulutuksena korkeakoulututkinnon suorittaneille ja muille riittävät opiskeluvalmiudet omaaville. Näitä erikoistumisopintoja eivät ole opinnot, joiden tavoitteista säädetään yliopistojen tutkinnoista annetuissa asetuksissa. Asetuksessa säädetään myös terveydenhuollon alan erikoistumisopinnoista. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 6 :ssä ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen (564/1994) 2 :n 2 ja 3 momentissa tarkoitettua koulutusta voidaan järjestää asetuksella säädettyjen koulutusten lisäksi 12 :ssä tarkoitettuina erikoistumisopintoina sen mukaan kuin sosiaali- ja terveysministeriötä kuulemisen jälkeen opetusministeriön päätöksellä säädetään. 5. Erikoistumiskoulutus 5.1. Asetus erikoislääkärin tutkinnosta (678/1998), Valtioneuvoston asetus erikoishammaslääkärin tutkinnosta (316/2003), Valtioneuvoston asetus erikoiseläinlääkärin tutkinnosta ja oikeudesta toimia erikoiseläinlääkärinä (275/2000)

5 5 Mainituilla asetuksilla säädetään missä mainittuja erikoistumiskoulutuksia järjestetään ja missä koulutusohjelmissa. Erikoislääkäriasetuksessa säädetään erikoisalojen jakautumisesta täysipäiväisenä ohjattuna opiskeluna suoritettaviin viiden ja kuuden vuoden koulutusohjelmiin. Erikoisaloja on 47. Erikoishammaslääkäriasetuksen mukaan erikoishammaslääkärin tutkintoon johtava koulutus järjestetään koulutusohjelmina, jotka ovat hampaiston oikomishoito, kliininen hammashoito, suu- ja leukakirurgia sekä terveydenhuolto. STM:n erikoislääkärikoulutusta käsitellyt työryhmä on hiljattain jättänyt esityksensä erikoishammaslääkäri- ja erikoislääkärikoulutuksen kehittämiseksi, ja OKM ottaa valmistelussaan huomioon tehdyt esitykset. Erikoiseläinlääkärin tutkintoon johtava koulutus järjestetään koulutusohjelmina, jotka ovat: pieneläinsairaudet, hevossairaudet, tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoito, ympäristöterveydenhuolto, elintarviketuotannon hygienia sekä tarttuvat eläintaudit. Eläinlääkäreiden erikoistumiskoulutusta pohtinut työryhmä jätti raporttinsa 2009 opetusministeriölle ja siinä keskeisimmäksi ongelmaksi nostettiin erikoiseläinlääkäreiden vähäiset valmistumismäärät. 6. Alakohtaiset tutkinnot ja koulutusvastuut Yliopistojen tutkintoasetuksen (794/2004) + muutokset (967/2010) mukaan Koulutusala ja tutkinto Koulutusvastuu ELÄINLÄÄKETIETEEN ALA HY Eläinlääketieteen kandidaatin tutkinto Bachelor of Veterinary Medicine Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinto Licentiate of Veterinary Medicine Eläinlääketieteen tohtorin tutkinto Doctor of Veterinary Medicine FARMASIAN ALA HY, ISY, ÅA 1 Farmaseutin tutkinto Bachelor of Science (Pharmacy) Proviisorin tutkinto Master of Science (Pharmacy) Farmasian lisensiaatin tutkinto Licentiate of Science (Pharmacy) Farmasian tohtorin tutkinto Doctor of Science (Pharmacy) HAMMASLÄÄKETIETEEN ALA HY, ISY, OY, TY Hammaslääketieteen kandidaatin tutkinto Bachelor of Dentistry Hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinto Licentiate of Dentistry Hammaslääketieteen tohtorin tutkinto Doctor of Dental Science LIIKUNTATIETEELLINEN ALA JY Liikuntatieteiden kandidaatin tutkinto

6 Bachelor of Science (Sport and Health Sciences) Liikuntatieteiden maisterin tutkinto Master of Science (Sport and Health Sciences) Liikuntatieteiden lisensiaatin tutkinto Licentiate of Philosophy (Sport and Health Sciences) Liikuntatieteiden tohtorin tutkinto Doctor of Philosophy (Sport and Health Sciences) LÄÄKETIETEELLINEN ALA HY, ISY, OY, TaY, TY Lääketieteen kandidaatin tutkinto Bachelor of Medicine Lääketieteen lisensiaatin tutkinto Licentiate of Medicine Lääketieteen tohtorin tutkinto Doctor of Medical Science TERVEYSTIETEIDEN ALA ISY, JY, OY, TaY, TY, ÅA Terveystieteiden kandidaatin tutkinto Bachelor of Health Sciences Terveystieteiden maisterin tutkinto Master of Health Sciences Terveystieteiden lisensiaatin tutkinto Licentiate of Health Sciences Terveystieteiden tohtorin tutkinto Doctor of Health Sciences 1 vain farmaseutin tutkinto 6 7. Keskustelukysymyksiä tilaisuutta varten Yhteiset kysymykset tutkinnoista ja koulutusvastuusta 1) Onko tutkintojen ja koulutusvastuiden osalta säädöksissä (yliopistolaki 558/2009, yliopistojen tutkintoasetus 794/2004, yliopistojen koulutusvastuuasetus 568/2005) yleisiä muutostarpeita? 2) Tutkintoja ja koulutusvastuita määritellään eri tavoilla ja käsitteillä yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Myös yliopistojen koulutusalojen kesken on eroja käytettävissä käsitteissä. Säädöksissä käytettyjä käsitteitä ovat muun muassa toimiala (L 351/2003), koulutustehtävä (L 351/2003), koulutusvastuu (L 558/2009), ala (L 558/2009), koulutusala (L 558/2009), opinala (A 464/1998), koulutusohjelma (L 558/2009 ja L 351/2003), tutkinto-ohjelma (OPM A 568/2005), oppiaine (A 794/2004), oppiaineryhmä (OPM A 568/2005), pääaineen asemassa oleva (OPM A 568/2005), suuntautumisvaihtoehto (A 352/2003) ammatillinen jatkotutkinto (L 558/2009), erikoistumiskoulutus (L 558/2009), erikoistumisopinnot (A 464/1998), ammatilliset erikoistumisopinnot (L 351/2003), erikoisala (A 678/1998) ja erilliset opinnot (A 1082/2009). Millainen on koulutusalojen näkemys tutkinto- ja koulutusvastuusäädöksissä käytettävistä käsitteistä?

7 7 3) Tarvitaanko alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon tavoitteissa muutoksia? Tarvitaanko tieteellisen ja taiteellisen jatkokoulutuksen tavoitteissa muutoksia? 4) Tarvitaanko mainintaa koulutuksen järjestämisestä oppiainepohjaisesti ja koulutusohjelmina? Tarvitaanko maisteriohjelmia koskevia säädöksiä? Tarvitaanko alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon rakenteissa, tutkintojen laajuuksissa tai opintosuorituksien laajuuksissa muutoksia? 5) Onko tarvetta määritellä tieteellisen ja taiteellisen jatkokoulutuksen laajuutta tai kestoa? 6) Tarvitaanko lisensiaatin tutkintoa ja lisensiaatin tutkintoon sisältyviä erikoistumiskoulutuksia (erikoispsykologi, erikoissosiaalityöntekijä, proviisorin erikoistumiskoulutus) koskeviin säädöksiin muutoksia? 7) Tarvitaanko säädöksiä, jotka koskevat korkeakoulujen muuta kuin tutkinnon suorittamiseen tähtäävää koulutusta? 8) Tarvitaanko muutoksia koulutusaloihin? Millaisia näkemyksiä on koulutusvastuun säätelystä? 9) Onko säädösmuutostarpeita, joita alat haluavat tuoda esille? Alakohtaiset kysymykset Lääketieteen, hammaslääketieteen ja eläinlääketieteen alat 1) Alojen erikoistumiskoulutusta ja aloja millä koulutusta saa järjestää, säädellään nykyisin omilla asetuksilla sen lisäksi, että yliopistoilla on jo alalla perustutkinnonanto-oikeus. Onko nykyisen tasoinen säätely erikoistumiskoulutuksista tarpeen?