Lasten Ikihyvä hyvinvoiva lapsi kuntapalveluissa

Lasten Ikihyvä hyvinvoiva lapsi kuntapalveluissa LOPPURAPORTTI 20.12.2012 Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia Kaarina Marjanen & Jaana Poikolainen

2 Hankkeen johtoryhmä: Puheenjohtaja: Laatikainen Tiina, Professori, dosentti, osastonjohtaja, ylilääkäri Varapuheenjohtaja: Spoof Marja, va. opetus- ja kasvatusjohtaja Aula Maria Kaisa, lapsiasiavaltuutettu Fogelholm Mikael, dosentti, ETT Forsberg Mika, hyvinvointijohtaja varalla Ernvall Sirpa, hyvinvointipäällikkö Haukkapää-Haara Pirjo, perusturvajohtaja varalla Pitkänen Päivi, perusturvajohtaja Hiltunen Päivi, johtaja Karlsson Liisa, kasvatuspsykologian lehtori Keto Marja, toiminnanjohtaja varalla Jukka Ihalainen, projektipäällikkö Lampi Pentti, palvelujohtaja varalla Laiho Eva, hyvinvointipäällikkö Lehikoinen Esa, nuorisopäällikkö Liljander Juha-Pekka, johtaja Malinen Jyrki, toiminnanjohtaja varalla Haaja Helena, projektipäällikkö Matikainen Janne, yliopistonlehtori, tutkimuspäällikkö Poutiainen Hannele, terveyspalvelupäällikkö varalla Sepponen Ulla, hyvinvointijohtaja Pylväs Sirkka-Liisa, johtaja varalla Laiho Eva, hyvinvointipäällikkö Rautkivi Jyrki, kehittämispäällikkö varalla Hänninen Sari, kehittämispäällikkö Sabbah Marja-Liisa, koulutuspäällikkö varalla Pohjolainen Terttu, apulaisrehtori Seppänen Marjaana, professori Seppänen Tero, apulaispoliisipäällikkö, nimismies Törrönen Maritta, professori Muukkonen Tiina Valve Raisa, kehittämispäällikkö Oinonen, Tero Vahtivuori-Hänninen Sanna Hankkeen tutkijatohtorit Marjanen Kaarina Hurtig Johanna Laakso Riitta Poikolainen Jaana Joensuun yliopisto / Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Lahden kaupunki, sivistystoimiala STM Ikihyvä Päijät-Häme -hankkeen tieteellinen johtaja Peruspalvelukeskus Oiva liikelaitos Peruspalvelukeskus Oiva liikelaitos Nastolan ja Iitin kunnat Orimattilan seudun kunnat Sosiaalialan osaamiskeskus Verso HY, opettajankoulutuslaitos Lahden ensi- ja turvakoti ry PHSOTEY FC Reipas HY, Palmenia, Lahti Mannerheimin lastensuojeluliitto, Lahden yhdistys ry HY, Viestinnän tutkimuskeskus CRC Lahden kaupunki, Sote Lahden kaupunki, Sote PHSOTEY, Peruspalvelukeskus Aava Lahden Tiede- ja yrityspuisto Oy Lahden Alueen kehittämisyhtiö Oy Lahden diakonian instituutti Lapin yliopisto, sosiaalityön laitos Päijät-Hämeen kihlakunnan poliisilaitos HY, Sosiaalitieteiden laitos HY, Sosiaalitieteiden laitos HY, Palmenia, Lahti TEKES HY, Palmenia Lahti / CRC, Viestinnän tutkimuskeskus HY, Palmenia Lahti Loppuraportin ovat toimittaneet tutkijat FT Kaarina Marjanen ja KT Jaana Poikolainen Raportin laadinnassa ovat olleet mukana FT Kaarina Marjanen, KT Jaana Poikolainen, YTT Riitta Laakso ja KL Sanna Vahtivuori-Hänninen. Hankkeessa ovat olleet mukana:

3 Tiivistelmä Hankkeen nimi: Lasten Ikihyvä - hyvinvoiva lapsi kuntapalveluissa Toteuttava yksikkö: Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Lahti Vastuullinen johtaja: FT Raisa Valve Tutkijat: FT Kaarina Marjanen, YTT Johanna Hurtig, YTT Riitta Laakso, KT Jaana Poikolainen Suunnittelija ja projektitutkija: KL Sanna Vahtivuori-Hänninen Hanketyyppi: Kehittämis- ja tutkimushanke Yhteistyökumppanit: Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, TEKES ja CICERO Learning Toteutusaika: 1.8.2010 31.10.2012 Projektin tavoitteeksi asetettiin lapsilähtöisen tiedon tuottamisen menetelmien kehittäminen siten, että tavoitettaisiin lasten omia näkemyksiä ja kokemuksia. Lasten itsensä tuottaman tiedon ajateltiin toimivan palvelujärjestelmien kehittämisen yhtenä lähtökohtana. Projektin tuloksena tuli syntyä malli lapsilähtöisen hyvinvoinnin seurantajärjestelmästä, jota voitaisiin hyödyntää pitkittäistiedon keräämisessä ja palvelumallien kehittämisessä. Tutkimustavoitteisiin vastattiin seuraavien kysymysten avulla: I) Metodologinen kehittämistavoite: Miten tavoitetaan alakouluikäisten lasten käsityksiä hyvinvoinnista eli miten lasten hyvinvointia voidaan tutkia? Ensimmäisenä tutkimustehtävänä oli mallin rakentaminen lapsilähtöisen tutkimuksen edistämiseksi. II) Sisällöllinen kehittämistavoite: Mitä asioita alakouluikäiset pitävät keskeisinä asioina oman hyvinvointinsa kannalta? Toisena tutkimustehtävänä oli selvittää, mitkä ovat hyvinvoinnin kokonaisuuden kannalta olennaisia elementtejä rakennusaineina lapsen hyvinvoinnille? III) Metodologis-sisällöllinen kehittämis- ja tutkimustavoite: Miten lapsikeskeisesti hankitun laadullisen aineiston perusteella laadittu verkkokyselylomake toimii ja miten sitä kannattaa kehittää edelleen? Vastaamalla kolmanteen kysymykseen saatiin samalla tietoa siitä, millaisena lasten hyvinvointi näyttäytyy Päijät-Hämeen alueella. Tulokset: I) Hankkeessa suunniteltiin, kehitettiin, pilotoitiin ja arvioitiin miten lasten hyvinvointia voidaan tutkia. Hankkeessa luotiin lapsilähtöisen tiedontuottamisen malli, jota hyödynnettiin aineiston hankinnassa. Laadullisin menetelmin hankittua aineistoa käytettiin lapsilähtöisen verkkokyselylomakkeen sisältöjen laadinnassa sekä audiovisuaalisessa suunnittelussa. Kysely toteutettiin kahdessa vaiheessa: 1. kysely (N=2879), 2. kysely (N= 852), yhteensä 3731 vastaajaa. II) Lapset määrittelivät hyvinvointia kontekstuaalisesta näkökulmasta. Lasten hyvinvointi rakentuu positiivisesta kokemusmaailmasta kotona, koulussa, ja vapaa-ajalla. Kodin positiivinen ilmapiiri ja vanhempien kasvatustyyli, koulun hyvä ilmapiiri ja positiiviset kaverisuhteet sekä kokemus mielekkäästä vapaa-ajasta vaikuttavat positiivisesti hyvinvointiin. Erityisesti lapset korostivat heitä ympäröivien ihmisten suhtautumisen merkitystä kaikissa em. konteksteissa. Tukea saadaan myös lohtuelementeistä kuten musiikista, pehmoleluista ja eläimistä. III) Verkkokyselylomakkeen sisällön laadinnan pohjana oli lapsilähtöisin menetelmin hankittu aineisto. Monimenetelmäinen lähestymistapa oli monin osin toimiva. Kyselyllä tavoitettiin sitä tietoa, jonka lapset kertoivat esimerkiksi lasten tutkijatyöpajoissa olevan merkityksellistä hyvinvointinsa kannalta. Saadun palautteen ja aineistojen analyysin perusteella lomaketta on lyhennettävä, osaa summamuuttujista muokattava ja avointen kysymysten määrää vähennettävä, kiinnittäen kuitenkin samalla huomiota siihen, että kyselyn ote säilyy edelleen lapsen ääntä kunnioittavana. Lomakkeeseen kannattaa lisätä tiettyjä taustamuuttujia, esimerkiksi kotikieli. Kyselyaineiston perusteella suurin osa kyselyyn vastaajista voi hyvin. Kodin ilmapiiri on positiivinen, fyysistä kurittamista esiintyy vähän. Lasten kokemusten mukaan sekä koulun henkilökunta että vapaa-ajan harrastusten ohjaajat ovat heille pääsääntöisesti ystävällistä. Kaverisuhteet vaikuttivat olevan kunnossa ja lapsilla on mieluisia harrastuksia, jotka tukevat hyvinvointia. Jatkotoimenpiteet: Hankittua tietoa voidaan hyödyntää sekä lasten hyvinvoinnin parissa työskentelevien toimijoiden koulutuksessa että lasten positiivisen hyvinvoinnin mittaamisessa. Tutkimuksellisesta näkökulmasta kyselylomaketta kannattaa kehittää edelleen sekä sisällöllisesti että audiovisuaalisesti.

4 Sisältö 1 HANKKEEN TAUSTOITUS... 5 1.1 Lasten positiivinen hyvinvointi... 5 1.2 Hankkeen ja tutkimuksen tavoitteet sekä toteutus... 6 2 TUTKIMUKSEN TEOREETTINEN VIITEKEHYS JA TIEDON TUOTTAMISEN MALLI... 7 2.1 Lasten hyvinvoinnin tutkimuksen teoreettinen mallinnus... 7 2.2 Monimenetelmäisen tutkimuksen periaatteet ohjaamassa tiedon tuottamisen mallia... 9 3 LASTEN HYVINVOINNIN RAKENNUSAINEET... 13 3.1 Pilotointi ja laadullisen tutkimusaineiston hankinta... 13 3.2 Laadullinen aineisto: hyvinvoinnin rakentuminen laadullisen aineiston perusteella... 14 3.3 Määrällinen aineisto: verkkokyselyn laadinta, teemat ja analyysi... 16 4 VERKKOKYSELYYN VASTAAMINEN JA KYSELYN TOIMIVUUS... 18 4.1 Osallistuneet kunnat ja vastaajien taustatiedot... 18 4.2 Musiikin toimivuus verkkolomakkeella... 19 4.3 Opettajien arvioita verkkokyselystä... 21 4.4 Kyselyyn vastaamisen tarkastelua... 22 5 LASTEN POSITIIVINEN HYVINVOINTI VERKKOKYSELYN TULOSTEN PERUSTEELLA... 25 5.1 Malli positiivisen hyvinvoinnin mittaamiseksi... 25 5.2 Lapsen positiivinen hyvinvointi - hyvä elämä... 26 5.2.1 Kodin positiivinen ilmapiiri... 27 5.2.2 Positiiviset kaverisuhteet... 33 5.2.3 Koulun positiivinen ilmapiiri... 34 5.2.4 Hyvinvointia tukeva vapaa-aika... 37 5.2.5 Muut psyykkiset ja fyysiset perustarpeet: uni, ravinto, turvallisuuden tunne... 39 5.3 Koontia... 41 6 MEDIA OSANA LASTEN ARKEA JA HYVINVOINTIA... 43 6.1 Mediatutkimuksen tausta ja tavoitteet... 43 6.2 Mediataito osana toimijuutta ja käyttötapamalli... 44 6.3 Mitä median välineitä lapsilla on käytössään, miten niitä käytetään ja millaista on mediaosaaminen?... 46 6.4 Viestinnällinen käyttö suosittua... 49 6.5 Mediaosuuden pohdintaa... 51 7 HANKKEEN ARVIOINTI JA JATKOKEHITYSIDEAT... 53 7.1 Tutkimuksen arviointia... 53 7.2 Hankkeen arviointi... 57 LÄHTEET... 59 LIITTEET... 63 Liite 1. Projektiorganisaatiot (ml koulut)... 63 Liite 2. Tulosten levittäminen ja tiedotus (koonti väliraporttien perusteella)... 66 Liite 3. Kyselylomake 1.... 68 Liite 4. Kyselyyn vastanneet kunnittain ja kouluittain... 87

5 1 HANKKEEN TAUSTOITUS 1.1 Lasten positiivinen hyvinvointi Mistä puhutaan kun keskustellaan lasten hyvinvoinnista ja kenen näkökulmasta aiheeseen kytkeytyvää tietoa rakennetaan? Tutkitaanko näitä ilmiöitä aikuislähtöisesti vai lapsilähtöisesti? Millä tavoin lapset määrittelevät hyvinvoinnin, ja miten nämä käsitykset voidaan parhaiten tavoittaa siten, että lasten ääntä aidosti kuunnellaan. TEKESin ja Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian rahoittamassa Lasten Ikihyvä -hankkeessa (2010 2012) nämä kysymykset ohjasivat hyvinvointitiedon tuottamisen tapaa, ja pohjana tutkimukseen valitulle metodologialle. Hankkeen alusta lähtien oli ollut selvää, että tavoitteena oli tutkimuksen tekeminen yhdessä lasten kanssa kuten useat lapsuustutkijat suosittelevat (ks. Forsberg & Ritala-Koskinen 2010). Viime vuosina tutkijat ovat alkaneet kiinnittää huomiota nimenomaan lasten itsensä tuottamaan hyvinvointitiedon keräämisen tärkeyteen. Tällaisessa lähestymistavassa hyväksytään lapsen subjektiivinen kokemus merkityksellisenä tiedon rakentamisen kannalta. Bradshaw ja Richardson (2009) korostavat, että lasten hyvinvointia mitattaessa on tärkeä kuunnella lasten määrittelyjä aiheesta. Gaspar ym. (2010) ovat todenneet tutkimuksissaan, etteivät lasten 1 hyvinvoinnin arvioinnin suhteen lasten itsearviointi ja aikuisten arviot aina ole yhteneväisiä. Lasten ja nuorten hyvinvointia käsittelevissä tutkimuksissa tarkastelu perustuu vielä, erityisesti Suomessa, negatiivisten terveyteen liittyvien indikaattoreiden ja tulosten kuvaukseen (ks. esim. Rimpelä, Fröjd & Peltonen 2010). Tilastolliset indikaattorit ovat normatiivisia ja viittaavat perheiden ongelmallisiin ja epätavallisiin elinolosuhteisiin, ongelmiin vanhemmuudessa, terveysongelmiin, kouluvaikeuksiin jne. (Bradshaw, Hoelscher & Richardson 2007). Tilastot kertovat lasten pahoinvoinnista, mutta eivät niistä asioista, jotka vaikuttavat lasten elämään positiivisesti, ja näin tullaan tuottaneeksi rajoittunut kuva hyvinvoinnista. Positiivinen hyvinvointi perustuu vahvuuksiin, joita tarvitaan kun kohdataan ikäviä kokemuksia. Positiivisen hyvinvoinnin mittaamiseen on kehitetty mittareita (esim. Lippman, Moore & McIntosh 2011), tarkastellen sitä esimerkiksi subjektiivisena kokemuksena 2 makrotasolla EU maiden osalta. Kyselyt on osoitettu lapsille vastattavaksi, mutta niiden laatiminen on tapahtunut perinteisesti aikuisnäkökulmasta eli indikaattorit liittyvät muun muassa sosiodemografisiin tekijöihin, joiden oletetaan vaikuttavan hyvinvointiin ja ennustavan sitä. (Bradshaw et al. 2011.) Helavirta (2007b; 2011) on tutkinut Suomessa lasten näkemyksiä hyvinvoinnista. Taustalla oli tarve hankkia tietoa, joka ei ollut aikuisnäkökulmasta paalutettua. Lapsille annettiin mahdollisuus kertoa heitä koskevista asioista itselleen ominaisella tavalla. Vastaavanlaista lapsilähtöistä tutkimustapaa käytettiin myös Lasten Ikihyvä -hankkeessa. Ensin hankittiin lapsilähtöisin menetelmin laadullinen aineisto, jonka perusteella laadittiin verkkokysely. Tutkimuksessa on käytetty kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen lähestymistavan yhdistävää monimenetelmäistä lähestymistapaa (esim. Plano Clark ym. 2008), joka on tässä perusteltu valinta, sillä lapset käsitteellistävät ja kokevat asioita hyvin eri tavoin kuin aikuiset. Myös tarkasteltavan ilmiön moniulotteisuus edellyttää monimenetelmäistä tutkimusta 3. Aiheeseen panostaminen on mielekästä, sillä lasten positiivisen hyvinvoinnin indikaattoreiden käyttö kouluterveyskyselyjen ja PISA -tutkimusten rinnalla tarjoaa nykyistä moninaisemman kuvan lasten hyvinvoinnista. Lisäksi Lasten Ikihyvään valitun ikäryhmän (8 12- vuotiaat) hyvinvoinnin tutkimus on ollut tähän mennessä kansainvälisestikin vähäistä (Lippman et al. 2011). 1 5. lk ja 7. lk lapset (N=3195) ja lasten vanhemmat (N=2256) vastaajina. Vastaajajoukkoon otettiin mukaan ne tapaukset, joissa vastaajina oli sekä perheen lapsi että vanhempi. 2 Kartoittamalla lasten henkilökohtaista ja suhteellista hyvinvointia sekä hyvinvointia koulussa. 3 Aineistoa hankittiin ensin kvalitatiivisin menetelmin, ja tämän aineiston perusteella laadittiin verkkokyselylomake.

6 Perheiden lisäksi monet erilaiset lasten parissa ammatillisesti toimivat tahot tekevät lasten hyvinvoinnin maksimoimiseksi töitä. Kaikki osapuolet tarvitsevat tietoa siitä, mitkä mekanismit saavat lapset voimaan hyvin ja kukoistamaan, sekä miten tätä hyvinvointia voidaan lisätä ja arvioida. Lapsuudella on ollut länsimaissa jo pitkään itseisarvo. Lapsuusajan hyvinvoinnilla on tärkeä merkitys myös hänen tulevaisuuttaan ajatellen. 1.2 Hankkeen ja tutkimuksen tavoitteet sekä toteutus Yleisesti hankkeelle oli asetettu tavoitteeksi kehittää lapsilähtöisiä tutkimusmenetelmiä ja tuottaa tietoa lasten hyvinvoinnista eri sektoreiden toimijoille. Tutkimukselle asetettiin kolme tavoitetta ja tutkimuskysymystä. I Metodologinen kehittämistavoite: Miten tavoitetaan alakouluikäisten lasten käsityksiä hyvinvoinnista eli miten lasten hyvinvointia voidaan tutkia? Ensimmäisenä tutkimustehtävänä oli mallin rakentaminen lapsilähtöisen tutkimuksen edistämiseksi. II Sisällöllinen kehittämistavoite: Mitä asioita alakouluikäiset pitävät keskeisinä asioina oman hyvinvointinsa kannalta? Toisena tutkimustehtävänä oli selvittää, mitkä olivat hyvinvoinnin kokonaisuuden kannalta olennaisia rakennusaineita lapsen hyvinvoinnille. Jo tutkimuksen suunnitteluvaiheessa oli päätetty selvittää lisäksi, millainen merkitys medialla on lasten arjessa. III Metodologis-sisällöllinen kehittämis- ja tutkimustavoite: Miten lapsikeskeisesti hankitun laadullisen aineiston perusteella laadittu verkkokyselylomake palveli tutkimukselle asetettuja tavoitteita, ja miten sitä kannattaisi kehittää edelleen? Vastaamalla kolmanteen kysymykseen saatiin tietoa siitä, millaisena lasten hyvinvointi näyttäytyy koko Päijät-Hämeen alueella. Lasten ja nuorten hyvinvointia tutkittiin lähtökohtaisesti heidän kokemustensa, käsitystensä ja määrittelyidensä kautta, valitun tutkimusmetodologian raamittamilla ilmaisutavoilla. Aineistoa hankittiin ensin laadullisilla menetelmillä, kouluissa toteutetuissa lasten ja nuorten musiikki- ja keskustelupainotteisissa työpajoissa sekä tutkijatyöpajoissa (luokka-asteet 2, 4 ja 6), pohjustaen toimintaa havainnoinnilla ja syventäen sitä antamalla tilaa keskusteluille lasten kanssa tutkimusprosessin edetessä. Laadullisen aineiston hankinnan jälkeen aineistoa kerättiin prosessin pohjalta rakennetulla verkkokyselyllä Päijät-Hämeen alueen kunnista (9/12 kuntaa). Vastaajina olivat peruskoulun 2 6-luokkien oppilaat 4. Lomakkeessa käytettiin runsaasti avoimia kysymyksiä, joilla pyrittiin tavoittamaan lasten näkemyksiä heidän omista lähtökohdistaan käsin, ohjaten lasta mahdollisimman vähän ennakkoon määritellyillä vaihtoehdoilla. Kyselyyn vastasi yhteensä 3731 lasta. 4 Alakoululaisten joukosta rajattiin 1. luokan oppilaat pois, sillä heidän kehitys- ja taitotasonsa olisivat edellyttäneet toisenlaisia tutkimusmetodeja.

7 2 TUTKIMUKSEN TEOREETTINEN VIITEKEHYS JA TIEDON TUOTTAMISEN MALLI 2.1 Lasten hyvinvoinnin tutkimuksen teoreettinen mallinnus Lasten Ikihyvä -tutkimuksen tavoitteet liittyivät sekä lasten hyvinvoinnin käsitysten ja kokemusten selvittämiseen että lapsilähtöisen tutkimusmetodologian kehittämiseen. Näiden tavoitteiden ohjaamana rakennettiin ensin teoreettinen malli, jossa huomioitiin lapsen hyvinvoinnin rakenteiden muodostuminen. Tätä tietoa hyödyntäen rakennettiin lapsilähtöisen tiedontuottamisen malli. Tutkimuksessa hyödynnettiin näkemystä musiikkikasvatuksen merkityksestä hyvinvoinnille; erityisesti musiikkikasvatuksen yhteyttä kuuntelemisen ja läsnäolon taidoille sekä tutkittavan että tutkijan kannalta (Hyvönen 1995, Nikali 1997). Syvätason taiteellinen elämys voi Marjasen (1995, 1999) mukaan luoda ymmärrystä ja luottamusta (erilaisissa vuorovaikutustilanteissa) aikuisen ja lapsen välille. Tässä tutkimuksessa ajateltiin musiikin kautta luotavan parempi ja luottamuksellisempi yhteys tutkijoiden ja tutkittavien välille perustuen käsitykseen musiikista vuorovaikutuksen muotona. Carla Hannafordin (2004) mukaan oppimisprosessit perustuvat kokonaisvaltaisisiin yksilöllisiin kokemuksiin vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Tietoisten, emotionaalisten ja kehollisten kokemusväylien yhdistyminen aivojen limbisessä järjestelmässä vahvistaa kokemuksen painumista pitkäkestoiseen muistiin. Positiiviset elämykset edistävät yksilöllistä hyvinvointia. Kuviossa 1 esitetään kiteytettynä näkemys lapsen kokonaisolemuksesta ja kokemuksellisuudesta. Tässä tutkimuksessa lapsen ajatellaan olevan holistiseen ihmiskäsitykseen (Lindström 2011, 22-23) perustuen psykofyysinen ja emotionaalinen yksilöllinen kokonaisuus, jonka ajatteluun, kokemuksiin ja toimintaan vaikuttavat keho, tietoisuus, kognitiot sekä tunteet. Erilaiset tapahtumat arjessa käynnistävät lapsissa moninaisia hyvinvointiin liittyviä, sekä tietoisia että alitajuisia ajatteluprosesseja. Kuvio 1. Lapsen kokemukselliset tiedonkäsittelytavat Carla Hannafordin (2004) teorian mukaan Lasten Ikihyvä -tutkimukseen soveltaen (Marjanen & Hurtig 2010) Tässä tutkimuksessa on hyödynnetty Bronfenbrennerin (1979; 1995) systeemisen ekologisen kehityksen teoriaa, jolla haluttiin löytää suuntia tutkimusaineistojen hankinnalle. Malli mahdollistaa myös empiiristen tulosten peilaamisen teoriaan. Yksilöpsykologisten tekijöiden lisäksi lasten hyvinvointiin vaikuttavat monet eri systeemit ja tekijät, jotka ilmenevät makro-, ekso-, meso- ja

8 mikrotasoilla vaikuttaen moninaisilla tavoilla lapsen elämään. Systeemisen ekologian kehityksen teoriassa huomioidaan tämä moniulotteisuus; eri systeemit ja niissä tapahtuvien muutosten vaikutus systeemistä toiseen. Makrosysteemissä tapahtuvat liikehdinnät - kuten esimerkiksi negatiiviset muutokset kansantaloudessa sekä poliittisissa voimasuhteissa ja päätöksissä näkyvissä arvostuksissa - heijastuvat eksosysteemin tasolle, kuten sosiaalipolitiikkaan ja näin mesosystemin eli yhteisötason kautta edelleen. Kunnallisen tason ohjausmekanismeilla ja linjauksilla on vaikutusta mesosysteemiin, jolla tasolla toiminta kytkeytyy paikallistason toimintaan, kuten esimerkiksi kouluun. Mikrosysteemin muodostavat lapsi ja hänen sosiaalinen verkostonsa, jossa yksi tärkeimmistä hyvinvointia tuottavista tekijöistä on luottamuksellisten siteiden verkosto jäsenten välillä. Kaikkiin edellä mainittuihin systeemeihin vaikuttaa ajallinen ulottuvuus, elämänkulku, jota Bronfenbrenner kutsui kronosysteemiksi. Newbury (2011) muistuttaa, että valtasuhteet kytkeytyvät lapsen elinympäristöön. Vaikka mallissa ytimenä mikrosysteemissä on lapsi ja lähisiteet, niihin vaikuttavat muut systeemit. Eri systeemien vaikutukset ajattelutapoihin ja toimintaan on hyvä tunnistaa. Kuvioon 2 on sijoitettu systeemien keskiöön lapsi ja positiivinen hyvinvointi, tutkimuskohteena ovat mikrotason ilmiöt. Lasten hyvinvointia turvaavat esimerkiksi toimivat suhteet perheeseen, koulukavereihin ja muuhun lähipiiriin. Kyse on psyykkisestä ja fyysisestä perusturvasta, joita kumpaakin on mahdollista tuottaa niin koulussa kuin kotonakin. Lapsen hyvinvointi on riippuvainen myös yhteiskunnallisesta järjestyksestä sen luodessa raamit ja mahdollisuudet hyvinvoinnin toteutumiseksi. (Newbury 2011; Peirson ym. 2011; Bronfenbrenner 1979; 1995; Bronfenbrenner & Evans 2000.) Kokemus hyvinvoinnista kytkeytyy tunteeseen omasta toimijuudesta eli siitä, mihin asioihin koetaan pystyvän vaikuttamaan ja miten. Muutokset eri systeemeissä ja konteksteissa, kuten muutto toiselle paikkakunnalle ja uuteen kouluun tai uuden perheenjäsenen liittyminen perheeseen, voivat vaikuttaa lapsen kokemukseen emotionaalisesta turvallisuuden tunteesta. Tavat ajatella ja toimia rakentuvat kulttuurisesti ja kontekstuaalisesti historiallisissa kehyksissä. (Newbury 2011.) Näin ollen myös kokemukset siitä, mitkä asiat tuottavat hyvinvointia, muuttuvat ajallisesta perspektiivistä tarkasteltuna. Tämän vuoksi tarvitaan uutta, lasten tuottamaa tietoa asioista, jotka tuottavat heille kokemuksen hyvinvoinnistaan. Lait, kulttuurin & alakulttuurien normit & arvot, kansalliset ja kansainväliset resurssit ja niiden jako Järjestelmät & tekijät, jotka vaikuttavat epäsuorasti toimintaan meso- ja mikrosysteemiin välityksellä (esim. sos.politiikka) makrosysteemi eksosysteemi lapsen positiivinen hyvinvointi kronosysteemi l. elämänkulku mikrosysteemi mesosysteemi Yksilö Toiminta, roolit ja suhteet lapsen toimiessa henkilökohtaisesti muiden yksilöiden kanssa (koti & koulu, perhe & kaverit) Yhteisö Yhteys yhden tai useamman mikrosysteemin välillä (esim. koulu: opetustyylit, koti: kasvatustyylit) Kuvio 2. Ekologinen malli: lapsen hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä (Newbury 2011; Peirson ym. 2011; mukaeltu Bronfenbrenner 1979; 1995; Bronfenbrenner & Evans 2000)

9 2.2 Monimenetelmäisen tutkimuksen periaatteet ohjaamassa tiedon tuottamisen mallia Tutkimuksen toteuttamista suunniteltaessa lähtökohtana on ollut lapsen tiedon arvostaminen (vrt. Himanen 2010) sekä lapselle ominaisen tiedon tuottamisen tavan tavoittaminen (vrt. Karlsson 2010). Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda esiin lapsen näkökulma lapsuuden hyvinvointiin: mitä lapsi ilmaisee, tuo esille, kertoo lapsuuden hyvinvoinnista siitä, mikä lapsen arjessa on hyvinvoinnin kannalta merkityksellistä. Lapsen näkemysten ja kokemusten esille saaminen on koettu usein haasteelliseksi tutkijan kannalta (esim. Fern & Kristinsdóttir 2011; Helavirta 2007a, 2007b), minkä vuoksi on tärkeää pohtia, miten lapsilähtöistä tietoa on mahdollista saada ja mitä tutkimuksen toteuttamiselta edellytetään silloin, kun julkilausuttuna lähtökohtana on lapselle ominaisen tiedontuottamistavan arvostaminen. Lasten Ikihyvä -tutkimus käynnistyi elokuussa 2010 kahden eri tutkimustraditioita edustavan tutkijan tutustumisella ja tutkimussuunnitelman muokkaamisella kohti mahdollisimman syvällisesti ymmärrettyä lapsesta lähtevää mallia, ajatuksena Lapsesta liikkeelle, jonka otsikon alla tutkimusta alkuvaiheessa esiteltiinkin. Tavoitteena oli luoda tutkimukselle lasten parissa raamit, viitekehys, joka rajaisi tutkimusta, mutta antaisi lapselle liikkumavaraa. Tutkimusmetodologia rakentui siis kahden eri tieteenalan, yhteiskuntatieteiden, erityisesti sosiaalityön sekä humanististen tieteiden, ja musiikkikasvatuksen tutkimustraditioista lähtien. Tutkimuskysymyksen moniulotteisuuden ja kohderyhmän heterogeenisyyden vuoksi tutkimuksen empiirisen osan toteutuksessa päädyttiin monimenetelmällisyyteen, triangulaatiotutkimukseen, mitä myös mm. Sava (1991) suosittelee. Monimenetelmäisessä tutkimuksessa hyödynnetään sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista otetta, joka tarkoittaa tässä erilaisia tiedon keräämisen ja analysointitapojen käyttöä (Brewer et al. 1989; Layder 1998; Cresswell et al. 2007; Bryman 2008; Plano Clark et al. 2008). Metodologia on tuttua erityisesti sosiaalialan, psykologisille tai pedagogisille tutkimusaiheille, mutta sitä voidaan soveltaa monilla tutkimusaloilla. Triangulaatiota voidaan käyttää tutkimusaineiston keräämisessä, tutkijan rooliin liittyen, tutkimuksen teorioissa ja metodologiassa. (Cresswell & Plano Clark 2007; Small 2011.) Lasten Ikihyvä -hankkeessa triagulaatiota hyödynnettiin kaikissa edellä mainituissa tutkimuksen toteuttamisen osa-alueissa, painopisteen ollessa aineistotriangulaatiossa. Tutkimuksen aineistonkeruuseen liittyvien ratkaisujen, tutkimuksen toteuttamisen sekä kehitetyn tiedontuottamisen mallin taustalla on ymmärrys siitä, että yksilö, erityisesti lapsi tuottaa tietoa monella eri tavalla niin sanallisesti kuin eleillä ja ilmeillä sekä toiminnallisesti. Toinen keskeinen näkemys mallin rakentamisen taustalla on käsitys lapsen tiedon kiinnittymisestä arkisiin kohtaamisiin, yhdessä tekemiseen sekä luottamuksellisiin suhteisiin. Kolmas aineiston keruuseen liittyvä periaate liittyy intressiin tavoittaa koko ikäluokka sellaisena kuin se ilmenee ja voidaan tavoittaa. Tästä syystä tutkimuksessa on päädytty tiedontuotantoon yhdessä lasten kanssa lasten arkisessa ympäristössä eli koulussa. Koulu institutionaalisena tilana vaikuttaa kuitenkin väistämättä tiedon tuotantoon. Lasten voi olla myös vaikea tuoda ryhmätilanteissa esille asioita, joita he pitävät hyvinvoinnin kannalta tärkeinä, mutta eivät rohkene nostaa näitä esille. Asia huomioitiin hankkimalla ja rakentamalla tietoa pienryhmissä ja purkamalla näin hankittu tieto yhteisesti keskustellen. Tutkimustilanteesta rajattiin lisäksi koulun henkilöstö ulkopuolelle, mikä oli lakien sallimaa, sillä yhdellä tutkijoista oli myös opettajankoulutus. Lasten ikäryhmä oli jo rahoituksen tuottaneessa tutkimussuunnitelmassa ennakkoon valikoitunut alakoululaisiksi eli 2 6-luokkalaisiksi. Näin siksi, että useat lasten hyvinvointitutkimukset keskittyvät pääasiassa yläkouluikäisiin tai sitä vanhempiin lapsiin ja puuttuva lasten hyvinvointia koskeva tieto paikantuu alakouluikäisten tuottamaan tietoon. 1. luokan oppilaat oli päätetty rajata tutkittavien ulkopuolelle, koska heidän luku- ja kirjoitustaitonsa ei keskimääräisesti arvioiden ole vielä riittävän sujuvaa ajatellen verkkokyselylomakkeen täyttämistä.

10 Tiedontuottamisen malli rakennettiin siten, että tutkimuksessa oli mahdollista saada sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista aineistoa. Kvalitatiivinen aineisto ja sen analysointi toimi pohjana kvantitatiivisen osuuden toteuttamiselle. Kvalitatiivinen tutkimus toteutettiin työpajatoimintoina ja lasten tutkijaryhminä neljällä päijäthämäläisellä alakoululla 2., 4. ja 6. luokkalaisten kanssa ja kvantitatiivinen tutkimus koko Päijät-Hämeen alueen kaikkien alakoulujen kaikille 2 6-luokkalaisille suunnattuna verkkokyselynä. 5 Tiedontuottamisen mallin perustana toimi tutkijoiden ja lasten yhteinen työskentely. Tutkimuksen toteuttamista kannattelevat lapsilähtöisyyden ideat tarkoittivat käytännössä sitä, että tiedontuotanto pohjautui lasten työpajoissa (musiikkipainotteiset työpajat, keskustelupainotteiset työpajat ja lasten tutkijaryhmät) tuottamaan tietoon. Työpajatoiminnassa on pidetty keskeisenä sellaista työskentelyä, että se mahdollistaa tiedon tuottamisen monin eri tavoin. Tärkeänä pidettiin myös luottamuksellisen, turvallisen ja vapaan ilmapiirin luomista niin, että lasten oli työpajoissa helppo ilmaista ja tuoda esille hyvinvoinnin kannalta tärkeitä asioita. Työpajojen lisäksi tutkimuksen toteuttamismalliin kuuluivat lasten tutkijaryhmät. Lasten tutkijaryhmissä lapsilla oli mahdollisuus pienemmässä ryhmässä pohtia ja laatia verkkokyselyn kysymyksiä niistä aiheista ja asioista, joita he pitävät oman hyvinvointinsa kannalta tärkeinä ja joita heidän mielestään oli tärkeää kysyä muilta lapsilta. Verkkokyselyn sisältöä ei siis ole muodostettu jonkin olemassa olevan lasten hyvinvointiteorian tai aikaisempien lasten hyvinvointi-indikaattorien pohjalta. Verkkokyselyn sisältö rakennettiin lasten tärkeinä pitämien teemojen ja kysymysten pohjalta. Kokonaisuutena tämä tutkimuksen malli, tutkimuksen aineistot ja toteutuksen eri vaiheiden tavoitteet ovat kuvattuina kuviossa3. HAVAINNOINTI 2 pv (Havaintomuistiinpanot) Havainnoinnin fokus ja tehtävä: 1) lapsilähtöisyys koulussa 2) hyvinvoinnin sisällöt lapsen kouluarjessa 3) tutkijat tutuiksi ja läsnä lasten kouluarjessa LAPSET TIEDON- TUOTTAJINA Musiikkipainotteinen työskentely lasten kanssa (Videoaineisto) Fokus ja tehtävä: 1) lasten kanssa yhteisen tekemisen avulla tuotettu aineisto 2) mitä lapset ilmaisevat hyvinvoinnista musiikkipainotteisessa toiminnassa? 3) lasten ja tutkijoiden välisen luottamuksellisen suhteen rakentaminen LAPSET TIEDON- TUOTTAJINA Keskustelupainotteinen työskentely lasten kanssa (Videoaineisto) Fokus ja tehtävä: 1) lasten kanssa pienryhmissä keskustellen tuotettu aineisto 2) mitä lapset kertovat pienryhmissä hyvinvoinnista? LAPSET TIEDON- TUOTTAJINA Lasten tutkijaryhmät (Videoaineisto, lasten tuottama kirjallinen materiaali) Fokus ja tehtävä: 1) tuotetaan lasten tärkeinä pitämät sisällöt ja kysymykset verkkokyselyyn 2) mitä lapset pitävät tärkeinä hyvinvointiin liittyvinä asioina? Verkkokysely Fokus ja tehtävä: 1) laajemman aineiston hankkiminen lapsilta 2) mitä kysely tuo esille lasten hyvinvoinnista? Kuvio 3. Lapsilähtöisen tiedontuottamisen vaiheet ja tutkimuksen aineistot Lasten Ikihyvä - tutkimuksessa (Marjanen & Laakso 2011) 5 Tutkimuksen lapsilähtöinen malli suunniteltiin työparina kolmen eri tieteenalan tutkijan yhteistyönä monitieteistä näkökulmaa hyödyntäen. Tutkijat ovat musiikkikasvatuksen alalta väitellyt FT Kaarina Marjanen ja sosiaalityöstä väitelleet YTT Riitta Laakso ja YTT Johanna Hurtig.

11 Tutkimuksen toteuttamisen mallissa voidaan erottaa kaksi toisiinsa kietoutuvaa tiedontuottamisen vaihetta. Ensimmäinen vaihe rakentuu ymmärrykseen lasten tiedontuottamisen prosessimaisesta etenemisestä. Työskentely alkoi tutkijoiden kahden päivän havainnointijaksolla koululla. Koululla tapahtuvan havainnoinnin pohjalta luotiin ryhmäkohtainen suunnitelma työpajatoiminnasta kussakin koulussa erikseen koulun toimintakulttuuri 6 ja lapsiryhmästä tehdyt havainnot huomioiden. Musiikkipainotteisen 7 ja keskustelupainotteisen 8 työpajatyöskentelyn jälkeen syvennettiin tutkimusaiheen käsittelyä 5-6 lapsen 9 kanssa lasten tutkijaryhmissä. Tutkimuksen toisen vaiheen tavoitteena oli saada laajempi, koko Päijät-Hämeen alakoululaisia kattava aineisto lasten hyvinvoinnista. Tätä tarkoitusta varten luotiin verkkokysely, jonka sisältö rakentui lasten tärkeiksi kokemien teemojen ympärille. Verkkokyselyn tekninen toteutus suunniteltiin mahdollisimman lapsilähtöiseksi niin, että kyselyyn sävellettiin musiikkia 10, ja käytettiin kuvia sekä animaatioita. Verkkokyselyn muoto haluttiin suunnitella sellaiseksi, että se houkuttelisi lapsia vastaamaan ja olisi teknisesti helppokäyttöinen alakoululaisille. Musiikki oli pääasiassa instrumentaalista musiikkia, tarkoituksena luoda tunnelmaa, auttaa keskittymään ja tarvittaessa myös lohduttaa lasta. Sen tunnelmassa pyrittiin tavoittamaan laadullisen aineistonkeruujakson työpajojen tunnelmia ja välittämään niitä verkkokyselyyn vastaaville lapsille. Sanojen käyttöä musiikissa minimoitiin, etteivät ne ohjaisi lasten ajattelua. Niitä hyödynnettiin kuitenkin kyselyyn vastaavaa lasta kannustavana ja palkitsevana elementtinä, selkeiden sanallisten viestien muodossa rap-tyyliä mukaillen esitettyinä 11. Lauluääntä musiikissa käytettiin ainoastaan kyselyn lopussa, hyräillyssä melodiassa tiedostaen sen mahdollinen vahva vaikutus yksilöstä riippuen. Lasten kanssa toteutetuissa tutkimuksissa on kehitetty erityisesti lapsille suunnattuja menetelmiä, joiden avulla on tavoiteltu lapsilähtöistä tiedontuotantoa. Esimerkkinä tällaisesta tiettyä menetelmää hyödyntävästä tutkimuksesta on Liisa Karlssonin (2003; 2010) kehittämä Sadutus - menetelmä. Lasten Ikihyvä -hankkeessa lähestymistapa oli erilainen: työskentelyssä ei valittu käytettäväksi etukäteen valittua yhtä tiedontuottamisen tapaa, vaan jokaiseen työpajaan ideoitiin lapsiryhmä- ja tilannekohtaisesti parhaiten työskentelyyn soveltuviksi arvioidut toimintatavat, rakentuen ennakkoon tehdyn karkean struktuurin ja tutkimusideologian pohjalta. Jotta ryhmäkohtainen suunnittelu oli mahdollista, aloitettiin tutkimuksen empiirisen osan toteutus kussakin luokassa lyhyellä havainnointijaksolla. Havainnoinnin kohteena olivat lasten ja ryhmän toiminta sekä kunkin koulun toimintatavat ja koulukulttuuri. Useissa tutkimuksissa (esim. Helavirta 2011) lasten on todettu kertovan itselleen vieraille ja ulkopuolisille aikuisille vain harvoin ja niukasti omaan hyvinvointiinsa liittyvistä asioista. Näin varsinkin silloin, jos aiheet ovat sensitiivisiä ja lapsen omaan perheeseen tai vanhempiin liittyviä. Myös sen vuoksi tutkijoiden havainnointijakso ja oleilu 6 Koulujen toimintakulttuurien havaittiin tutkimuksen edetessä vaihtelevan huomattavasti ja myös vaikuttavan toimintapuitteiden ja lasten oppimien toimintamallien ja käyttäytymisen ilmentymissä. Myös koulujen koko ja ko. alueen sosioekonominen ja kulttuurihistoriallinen tausta sekä koulun johtajan, opettajien, muun henkilöstön taustat ja persoonat vaikuttavat koulun toimintaan, sen lisäksi, että jokainen koulun oppilas tuo mukanaan oman kulttuurihistoriansa osaksi koulun kulttuuria. Toimintakulttuurin voivan ajatella sisältävän käyttäytymismallit, toiminnan puitteet, ilmapiirin ja asenteet koko kontekstin (vrt. Bronfenbrenner 1995), joka tuo tutkijalle tärkeää tietoa siitä, kuinka ko. luokkaa/lapsiryhmää tulee lähestyä. 7 Musiikkipainotteisia työpajoja kutsutaan jatkossa termillä musiikkipajat, tarkoittaen sillä samaa työpaja-muotoista musiikkipainotteisen monimuotoisen ryhmätoiminnan mallia, jota käytettiin tiedonkeräämisen prosessin ensimmäisessä aktiivisessa vaiheessa. 8 Keskustelupainotteisia työpajoja kutsutaan jatkossa termillä keskustelupajat, tarkoittaen sillä samaa työpaja-muotoista keskustelupainotteisen monimuotoisen ryhmätoiminnan mallia, jota käytettiin tiedonkeräämisen prosessin ensimmäisessä aktiivisessa vaiheessa. 9 Pilottikoululla lasten tutkijaryhmään osallistui kuusi lasta. 10 Kyselyn musiikin sävelsi ja sanoitti tutkijatohtori Kaarina Marjanen ja sen tallentamisesta ja masteroinnista vastasi muusikko Pekka Marjanen. Musiikin taiteellisessa tuottamisessa, soittamisessa ja laulamisessa olivat molemmat mukana. Musiikin tuottamisesta tehtiin sopimus Helsingin yliopiston, TEOSTOn ja tekijöiden välillä. 11 Esim. Lasten Ikihyvä/kunnioituksemme syvä/sulle, joka meille vastaat/laivaan tutkimuksen lastaat/lasten Ikihyvä. Tai Lasten Ikihyvän tuoli/pyytää sua, heitä nuoli./kerro meille, miten voit,/tavat joilla hyvää koit.

12 koululla ennen työpajojen toteuttamista oli hyödyllinen, tarjoten mahdollisuuden tutustua puolin ja toisin. Keskeisenä elementtinä työpajatyöskentelyssä toimi musiikki. Musiikki ymmärrettiin tutkimuksessa yhdeksi ilmaisuvälineeksi, jonka avulla lapsi oli mahdollista tuoda esiin hyvinvointinsa kannalta tärkeitä asioita. Tämän lisäksi musiikin avulla voitiin rakentaa luottamusta tutkijoiden ja lasten välillä sekä luoda leppoisaa ilmapiiriä. Sen vuoksi yhteinen, aktiivinen toiminta lasten kanssa suunniteltiin aloitettavaksi musiikkipajalla, jonka jälkeen oli vuorossa keskustelupaja. Työpajatyöskentelyjen jälkeen lasten kanssa työskentelyä jatkettiin ns. lasten tutkijaryhmissä. Näihin ryhmiin valittiin vapaaehtoisista ja ryhmään halukkaista lapsista viisi-kuusi lasta kustakin koulusta (4 koulua). Lapset olivat 2., 4. ja 6. luokkalaisia ja heistä suurin osa oli tyttöjä. Ajatuksena oli, että lasten tutkijaryhmässä päästäisiin pohtimaan lasten hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä pienemmässä ryhmässä, jatkaen ja syventäen jo aikaisemmin esille tulleita aiheita. Verkkokyselykysymysten laatiminen oli lasten tutkijaryhmien päätehtävä. Työpajatoiminnan ja lasten tutkijaryhmien ajateltiin tarjoavan mahdollisuuden lähestyä lasten hyvinvoinnin kysymyksiä lapsen arjen kokemuksille herkistyen. Työpajatoiminta ja lasten tutkijaryhmät ymmärrettiin toimintatapoina, joilla voitiin vahvistaa lasten toimijuutta ja osallisuutta tutkimuksessa. Tutkimuksen toteuttamistavan avulla pyrittiin saamaan lapset ilmaisemaan niitä sisältöjä ja merkityksiä, joita lapset itse pitävät hyvinvointinsa kannalta tärkeinä.

13 3 LASTEN HYVINVOINNIN RAKENNUSAINEET 3.1 Pilotointi ja laadullisen tutkimusaineiston hankinta Tutkimusetiikasta huolehdittiin koko tutkimusprosessin ajan. Asianmukaiset tutkimusluvat hankittiin ja kaikki aineistot säilytetään luottamuksellisesti. Tutkimusraporteissa ei esitetä tietoa, jonka perusteella tutkimukseen osallistujat olisivat tunnistettavissa. (ks. Kuula 2005.) Vuorovaikutuksessa lasten sekä lasten ja aikuisten välillä pyrittiin sensitiivisyyteen kunnioittaen lasten erityislaatuisuutta (Alderson & Morrow 2011). Tutkimuksen toteuttamissuunnitelman valmistuttua sitä testattiin ennen varsinaisen aineistonkeruujakson käynnistymistä pilotoimalla tutkimusta yhdellä kaupunkikoululla Lahden keskustan alueella. Koulu valikoitui Lahden kaupungin Opetus- ja kasvatusjohtajan kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen lähinnä sijaintinsa ja koulun omien intressien perustella. Pilottiluokaksi valittiin tutkittavien keskimmäisen ikäryhmän edustajia, 4. luokan noin 10-vuotiaita oppilaita. Heidän avullaan ajateltiin tavoitettavan kokemus tutkimuksen toteuttamiseen liittyen, ja voitavan saavuttaa sovellettavissa olevia näkökulmia toteutusta ajatellen sekä nuorempien että vanhempien tutkittavien ikäryhmiin. Pilottiluokan kanssa testattiin laadullisen aineistonkeruun prosessia erilaisten työpajojen toteutuksista syntyvänä kokonaisuutena. Tutkimuksen empiirisen osan toteutusta varten suunniteltu aineistonkeruu prosessin rakenne pidettiin pilotoinnin jälkeen ennallaan lukuun ottamatta observointijakson lyhentämistä kolmesta päivästä kahteen sekä tasapainottamalla työpajojen keskinäisiä suhteita 12. Rakenteellisesti, sisällöllisesti ja valitun lähestymistavan mukaisesti päätettiin pitäytyä aineistonkeruusuunnitelman mukaisessa toteutuksessa, joka koettiin mielekkäänä sekä tutkimusaineiston keruun, lasten toiminnan että tutkijoiden resurssien ja koulujen toimintapuitteiden kannalta. Varsinaisen kvalitatiivisen tutkimusaineiston keruu toteutettiin kolmessa Päijät-Hämeen alueella sijaitsevassa alakoulussa. Tutkimuksen työpajamuotoisiin toimintoihin osallistui yhteensä pilottikoulu mukaan lukien yhteensä 81 lasta, jaettuina 9-15 lapsen muodostamiin ryhmiin riippuen koulusta ja ko. luokan oppilasmäärästä. Koulut valikoituivat alueellisesti siten, että yksi kouluista oli maaseutukoulu, yksi taajamakoulu ja yksi kaupunkikoulu. Kouluja valittaessa ei käytetty lähtökohtana alueellisiin elinoloihin tai hyvinvointieroihin liittyviä tietoja tai kriteerejä. Valinnan perusteena oli ennen kaikkea tavoite saada esille mahdollisimman moniäänistä aineistoa erilaisissa kulttuurisissa ympäristöissä eläviltä lapsilta. Kustakin koulusta valikoitui yksi luokka mukaan tutkimukseen: 2., 4. ja 6. luokka. Luokka-asteen valinnan tekivät tutkijat sattumanvaraisesti. 3. ja 5. luokan ääni päätettiin siis kuulla vain verkkokyselyn kautta, kokonaisaikataulu, resurssit ja aineistomäärä huomioiden. 13 Laadullisen aineistonkeruuprosessin kuluessa tutkijat kohtaisivat 12 Musiikki- ja keskustelutyöpajoja tasapainotettiin yhdistelemällä ja tiivistämällä alkuperäisistä 3x45 (musiikkipaja, yht. 135 min.) ja 45 min. (keskustelupaja) kokonaisuuksista vaihdellen lasten ikäryhmästä riippuen 2x45 +30 (musiikki- ja keskustelupajat yht. 120 min.) tai 3x45 min. (musiikki- ja keskustelupajat yht. 135 min.) mittaisiksi toiminnoiksi aineistonkeruun raskauden ja massiivisuuden vuoksi. Lasten tutkijaryhmän toiminnan kestoa pidennettiin (2x45 min.) sisällyttämällä siihen tarpeen mukaan musiikillisia ja muita luovia elementtejä keskustelua värittämään, ideoimaan, elävöittämään, syventämään ja keventämään. Vastaavasti pyrittiin siihen, että myös musiikkipajaan sisältyisi selkeitä keskusteluosuuksia. 13 Kolmen varsinaisen tutkimuskoulun lisäksi tutkimusta pilotoitiin yhdellä koululla, joten työpajatoimintoihin osallistuvia kouluja oli kaikkiaan neljä. Näiden neljän laadulliseen aineistonkeruuprosessiin osallistuneiden koulujen lisäksi yksi keskisuomalainen koulu osallistui verkkokyselyn kehittämiseen testaamalla koululle annettujen ohjeiden pohjalta kyselyluonnosta, minkä tulosten pohjalta työstettiin lopullinen kyselyversio. Luonnosversiota saivat kommentoida sekä opettajat että lapset. Kyselyluonnosta testattiin kahdessa, 2.-6. luokkien oppilaista kootussa ryhmässä, yhteensä 19 lapsen kanssa, joista puolet oli tyttöjä ja puolet poikia.

14 yhdeksän havainnointipäivän kuluessa yhteensä 81 lasta. Havainnointipäivien jälkeen tutkijat työskentelivät näistä lapsista muodostettujen, kooltaan 9-15 lapsen muodostamien ryhmien kanssa yhteensä 24 tunnin ajan, heidän kanssaan aktiivisesti toimien ja keskustellen. 3.2 Laadullinen aineisto: hyvinvoinnin rakentuminen laadullisen aineiston perusteella Laadullisen aineistonkeruun prosessilla tarkoitetaan Kuviossa 3 kuvattua prosessia, lukuun ottamatta sen viimeistä osaa, verkkokyselyä. Laadullisen aineiston hankinnan päätavoitteena oli lasten laatimien kysymysten tuottaminen verkkokyselyä varten. Laadullisen aineistonkeruun prosessia on kuvattu edellisessä luvussa (3.1), ja tässä alaluvussa keskitytään erityisesti lasten tutkijaryhmien työskentelyn kuvaamiseen. Tutkijaryhmissä fokus oli erityisesti verkkokyselyn kysymysten tuottamisessa, mutta se ei olisi ollut mahdollista ilman tutkijapajoja edeltänyttä työskentelyprosessia, jonka kautta lapset olivat valmistautuneet tähän aineistonkeruun viimeiseen vaiheeseen. Jokainen tutkijaryhmä työskenteli yhden tapaamiskerran puitteissa, lasten iästä riippuen tunnista kahteen tuntia. Tutkijaryhmien työskentely aloitettiin aina alkulaulun ja tuttujen rituaalien sekä aiempien keskustelujen mieleen palauttamisella, jonka jälkeen aloitettiin kyselyn kysymysten tekeminen. Lasten ehdottamat kysymykset liittyivät esimerkiksi vanhempiin, perheeseen, kotiin, sisaruksiin, vanhempien avioeroon, koulunkäyntiin, orpouteen, kavereihin, yksinäisyyteen, ystävällisyyteen, kaveripiiriin ja matkimiseen, kiroiluun ja ympäristön vaikutukseen, luovuuden ja mielikuvituksen merkityksiin, ja kysymyksiin luovuuden ruokkimisesta, harrastuksiin, oppimiseen ja sen merkityksiin, turvallisuuteen, hoitoon ja huolenpitoon, suomalaisuuteen, rasismiin ja erilaisuuteen (kuten vammaisuuteen) sekä pelkoihin. Lapset halusivat lisäksi pohtia ja esittää uskontoihin, elämänkatsomukseen, globaaleihin ilmiöihin, saastumiseen, aineelliseen hyvinvointiin, alkoholismiin, huumeisiin, lääkkeisiin, uniin ja ruokailuun sekä luonnon hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä. He pohtivat myös presidentin tehtävää ja vaikutusta yhteiskunnassa. Lemmikkieläimet ja pehmolelut sekä MP3 -soittimet ja tietokonepelit tietokoneen muihin mahdollisuuksien liitettyinä herättivät myös kysymisen tarpeita. Kännykkä ja sen käyttäminen koettiin lisäksi tärkeänä teemana. Lapset pohtivat myös harrastuksia, kuten liikunnan ja musiikin elementtejä hyvinvointinsa kannalta. Lasten tuottamaa keskustelua hyvinvoinnin teemoihin liittyen on kuvattu kuviossa 4., jossa keskeisenä voidaan havaita emotionaaliseen ilmapiiriin ja ihmissuhteisiin liittyviä ilmiöitä sekä erityisesti ystävällisyyden, lohtuelementtien saatavilla olemisen, mielikuvituksen ja luovuuden merkitykset kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kokemuksen keskiössä, liittyen myös turvallisuuden kokemukseen. Lapset kuvasivat lisäksi oppimisen tapahtuvan koulun lisäksi kaikissa hänen kokemusmaailmansa verkostoissa ja ympäristöissä. He näkivät myös globaalin maailman ja siihen liittyvät arvot taustavaikuttajina omaan hyvinvointiinsa. Tutkijapajojen keskustelut olivat keskenään erilaisia, ja niissä syntyi eri tyyppisiä kysymyksiä eri tavoin ja erilaisista näkökulmista asiaa lähestyen. Yhteensä tutkijapajoissa syntyi 16-96 kysymystä/ryhmä, yhteensä 190 kysymystä verkkokyselyn laatimista varten. Lapset esittivät tutkijapajoissa kysymyksiä alla kuvatuista teemoista, jotka puhtaaksi kirjoittamisen jälkeen luokiteltiin ryhmittelemällä ne sisältöjen perusteella aihepiireittäin seuraavasti: 1. Perhe ja koti: vanhemmat, kodin luomat raamit, avioero, sisarukset 2. Vuorovaikutus: kaverit, kaveripiiri, opettajat, sisarukset, vanhemmat 3. Elinympäristön tunneilmapiiri: luottamus, tuki ja turva; kiusaaminen; yksinäisyys; ilmapiiri ja ilmaisutavat; mielikuvitus; pelot, paha mieli ja empatia 4. Koulu: oppiminen, opettajat, kouluruoka Tätä testausta edelsi kyselyluonnoksen muokkaaminen kotioloissa toteutetun esitestauksen perusteella. Esitestiin osallistui yhteensä viisi tyttöä ja poikaa.

Globaalit kysymykset & luonnon hyvinvointi, saasteet, aikuisten toiminta & vastuu tulevaisuudesta TURVALLISUUS LAPSEN ELÄMÄSSÄ JA ELINYMPÄRISTÖSSÄ 15 5. Materiaalis-fyysiset raamit ja elinolosuhteet: materiaalinen hyvin-/pahoinvointi; terveydenhuolto, fyysinen hyvinvointi 6. Harrastukset ja vapaa-aika: musiikki, lemmikit 7. Suomi kotimaana, suomalaisuus: lähikulttuuri, käyttäytyminen ja asenteet; rasismi 8. Elämänkatsomus ja uskonto 9. Nykyisyys pohjana tulevalle; haaveet 10. Globaalit kysymykset & luonnon hyvinvointi, saasteet, aikuisten toiminta & vastuu tulevaisuudesta. Kysymysten luokittelussa pyrittiin kiinnittämään huomiota erityisesti siihen, miten ne palvelivat tutkimuksen kysymyksenasettelua lasten kuvaamina, tutkimuksen taustateorioihin tukeutuen. KOKONAISVALTAINEN KOKEMUS HYVINVOINNISTA koulun ilmapiiri, tavat ja toimintakulttuuri henkilöstön asenteet ymmärtäväisyys, reiluus kaverisuhteet oppiminen läksyt, niiden merkitys ja määrä vs. vapaa-aika verkostot, muoti, ryhmän paine, sosiaaliset ilmiöt, vertaisryhmät kaverien vaikutus mm. oppimiseen yksinäisyys vs. kokemus hyväksytyksi tulemisesta kiusaaminen luottamus,ymmärrys KOULU YSTÄVÄT YSTÄVÄLLISYYS LOHTUELEMENTIT MIELIKUVITUS LUOVUUS KOTI JA PERHE VAPAA- AIKA vanhempien tapa toimia, asenteet ymmärtäväisyys, reiluus tavat tukea ja kuulla lasta sisarukset, isovanhemmat oppiminen, tuki koulunkäyntiä koskien ruokailu ja nukkuminen ihmissuhdeverkostot, ystävät ilmapiiri, asenteet oppiminen media, musiikki, liikunta, luova ilmaisu, tanssi, kirjoittaminen, lukeminen, näytteleminen jne. eläimet, luonto, pehmolelut Kuvio 4. Hyvinvoinnin muodostuminen 8 12 -vuotiaiden lasten kuvaamana Lasten Ikihyvä - tutkimuksen laadullisen aineiston perusteella Laadullista aineistoa tarkastellaan kokonaisuutena, koska prosessi jatkui konstruktivistisesti aiempia työpajoja niitä seuraavissa syventäen: ilman aiempia kokemuksia ja keskusteluja yksittäisten työpajojen aineisto olisi ollut erilainen. Luottamuksen ja arvostuksen ilmapiiri heijastuu lapsen oppimiskokemuksiin seuraavissa konteksteissä ja ympäristöissä: - kodin, vanhempien ja perheen tuki - kaverisuhteet ja ystävät - koulu - vapaa-aika Näiden elämänpiirien keskiöön lapset sijoittivat lohtuelementtien saatavilla olemisen, mahdollisuuden ammentaa mielikuvituksen ja luovien elementtien voimasta sekä ystävällisyyden ilmapiirin hallitsemassa kaikkia elinympäristön osia ja lapsen kokemuksia niissä. Lapset kuvasivat

16 lisäksi kokonaisvaltaisia oppimiskokemuksia kaikissa elinympäristöissään kokonaisvaltaisen positiivisen turvan perustana positiivisen hyvinvointinsa rakentumiselle. Laadullisen aineiston perusteella lapsen kokonaisvaltainen hyvinvointi syntyy siis häntä ympäröivän ilmapiirin kokemuksesta. Se luo perustan hänen hyvinvoinnilleen, rakentuen useista elementeistä ja/tai niiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta (ks. Kuvio 4). Laadullista aineistoa hyödynnettiin suoraan verkkokyselyn valmisteluprosessissa. Kyselyssä esimerkiksi noudatettiin lasten ajatusten kulkua, heidän esittämiään teemoja ja kysymisen tapoja aina, kun se oli mahdollista. Kuviossa 4 kiteytetty lasten hyvinvointi toimi pohjana kvantitatiiviselle tutkimukselle. 3.3 Määrällinen aineisto: verkkokyselyn laadinta, teemat ja analyysi Lasten tuottaman aineiston pohjalta rakennettiin verkkokyselylomake, joka oli suunnattu kaikille Päijät-Hämeen alueella asuville 8 12-vuotiaille koululaisille. Verkkokyselyn rakentamisessa käytettiin Fountain Parkin verkkohaastattelu-työkalun Iris-alustaa. Verkkokysely rakennettiin lasten työpajoista hankitun aineiston perusteella. Työpajoissa esille tulleet teemat ja niistä kyselyyn muokatut aiheet on esitelty edellisessä luvussa. Mediaan liittyvät kysymykset rakennettiin ja tutkimusosio luotiin aikaisemman tutkimustiedon perusteella. Kyselyn ensimmäinen versio rakennettiin huhtikuun 2011 aikana. Samalla selvitettiin Fountain Parkin työkalun teknisiä mahdollisuuksia toiminnallisen kyselyn tekemiseen. Ensimmäinen versio toteutettiin huhti-toukokuun vaihteessa. Kysely ryhmiteltiin teemoittain ja kyselytyypeittäin. Tätä versiota arvioitiin Lasten Ikihyvän työryhmässä ja todettiin, ettei se ole riittävän lapsilähtöinen. Verkkokysely myös esitestattiin ja tämän perusteella lomakkeeseen tehtiin muutamia pieniä muutoksia, (lopullinen kyselylomake 1 liitteessä 3). Lopullista versiota lomakkeesta ei laadittu vastattavaksi teemoittain, vaan kysymysten järjestys suunniteltiin siten, että vastaaminen oli mahdollisimman lapsilähtöistä. Kyselyyn päätettiin lisätä myös em. työkalun sallimien mahdollisuuksien mukaan kuvia, ääntä ja animaatioita. Kyselyä ja sen kysymyksiä ryhmiteltiin uudestaan ja muokattiin niin, että vastaaminen olisi mahdollisimman elämyksellistä ja audiovisuaalista vastaajalle. Verkkokyselyssä käytettiin uudenlaisia vastaustapoja, kuten arviointitauluja, jossa lapset arvioivat perheeseen ja vanhempiin liittyvien näkemysten paikkansa pitävyyttä ja siirsivät niitä hiirellä visuaaliselle alustalle, tikkataululle, jossa oli asteikko 1 10:een (ks. liite 3 ja Kuvio 7). Ensimmäinen kyselyversio testattiin ja samalla kerättiin käyttäjäkokemuksia. Näiden perusteella kyselyä muokattiin hieman edelleen ja täsmennettiin. Testikyselyn jälkeen tehdyt muutokset kyselyyn eivät olleet radikaaleja. Runko ja kysymysjärjestys säilyivät samanlaisena, mutta joidenkin kysymysten kohdalla kysymystyyppiä muutettiin avoimesta kysymyksestä joko alasvetovalikoksi tai likertasteikolliseksi arviointitehtäväksi. Alasvetovalikkojen vaihtoehdot rakennettiin lasten työpajoista ja testauskyselystä kerättyjen aineistojen pohjalta. Kyselyn testaamisen seurauksena korjattiin lisäksi muutaman kysymyksen sanallista ilmaisutapaa. Sisällöllisesti ja rakenteellisesti lomakkeet säilyivät ennallaan (ks. liite 3). Kyselyyn valittiin niitä kysymyksiä ja aiheita, jotka lapset olivat esittäneet tutkijapajoissa liittyen seuraaviin yläteemoihin: koti ja perhe, koulu, kaverisuhteet ja vapaa-aika sekä näihin teemoihin kytkeytyen yleisesti fyysinen, emotionaalinen ja psyykkinen perusturva (ks. Kuvio 4) sekä median käyttö 14. 14 Aihe oli mukana jo tutkimussuunnitelmassa, jolla saatiin Tekesin rahoitus hankkeelle.

17 Kysymysmuotoilut noudattivat mahdollisimman pitkälle lasten tutkijatyöpajoissa työstettyjä muotoja. Tausta-ajatuksena lomakkeen laadinnassa oli, että lapset kysyvät toisilta lapsilta tärkeiksi pitämiään kysymyksiä, jotka liittyvät lasten hyvinvointiin. Lisäksi haluttiin kunnioittaa lasten tapaa kysyä, joka erosi selvästi aikuisen kysymisen tavasta. Hankittu verkkopohjainen kyselyaineisto sopii parhaiten kuvailevaan tutkimusotteeseen, joten muuttujia kuvaillaan mm. suorilla jakaumilla esitellen frekvenssijakaumia, keskiarvoja ja hajontoja. Aineistoa jäsennettiin ja analysoitiin käyttäen perusmenetelmiä kuten faktorianalyysia, ristiintaulukointia ja khiin neliö -testiä, t-testiä sekä varianssianalyysia (ks. Heikkilä 2008). Summamuuttujien konsistenssi tarkistettiin käyttämällä Cronbachin alfaa. Taustamuuttujia ovat ikä, luokka-aste, sukupuoli ja koulu sekä kunta. Aineisto analysoitiin SPSS PASW Statistics 20 for Windows tilasto-ohjelmilla sekä Excelillä. Avointen kysymysten analysoinnissa sovellettiin sisällönanalyysin periaatteita (ks. Tuomi & Sarajärvi 2009).

18 4 VERKKOKYSELYYN VASTAAMINEN JA KYSELYN TOIMIVUUS 4.1 Osallistuneet kunnat ja vastaajien taustatiedot Verkkokyselyaineisto kerättiin syksyllä 2011 ja aikaa vastaamiseen oli 3 viikkoa. Kyselyyn oli periaatteellinen mahdollisuus vastata kaikissa Päijät-Hämeen alueen kouluissa. Oppilaita näissä kouluissa oli yhteensä noin 10 000. Kyselyyn vastasi 3731 oppilasta, joten vastausprosentti oli noin 37. Vastausprosentti on melko hyvä ajatellen yleisesti lomaketutkimuksia. Tosin kouluterveyskyselyiden vastausprosentti on usein huomattavasti korkeampi. Tätä selittää osittain se, että tällöin täytetään paperiversio, joten vastaaminen ei riipu käytettävissä olevien tietokoneiden määrästä. Nyt vastaus mahdollisuuksien tarjoaminen jäi viime kädessä koulun rehtorin, jopa yksittäisen opettajan vastuulle. Kyselyt välitettiin rehtoreiden kautta opettajille, joten heidän harkinnassaan oli päättivätkö he luokkansa kanssa osallistua kyselyyn vai eivät. Lomake jaettiin kahteen osaan sen pituuden vuoksi. Osa muuttujista oli kuitenkin samoja kummassakin kyselyssä niiden tärkeyden perusteella. Ensimmäiseen kyselyyn vastasi 2879 oppilasta ja toiseen 852. Kyselyyn vastanneet kunnat ovat esiteltyinä Taulukossa 1. Ensimmäiseen kyselyyn vastasi Lahden kouluista 2015 oppilasta eli 73.4 % kaikista vastaajista. Toiseen kyselyyn vastasi runsaimmin oppilaat Heinolasta (55.8 %), Kärkölästä (10.3 %) ja muualta (20.1 %). Informaatiokatkoksesta johtuen Lahden koulutoimesta lähti edelleen liikkeelle vain kysely 1, ja kysely 2 päätyi vastattavaksi vain Lahden ulkopuolisiin kouluihin. Vastanneiden sukupuolijakauma on tasainen, 50.3 % oli tyttöjä ja poikia 49.7 %. Myös luokka-asteittain sukupuolet olivat edustettuina suunnilleen samassa suhteessa, kuten alla olevan taulukon 2 pohjalta on havaittavissa. Taulukko 1. Lasten Ikihyvä - tutkimuksen verkkokyselyyn osallistuneet kunnat Taulukko 2. Lasten Ikihyvä -tutkimuksen verkkokyselyyn osallistuneet oppilaat sukupuolen ja luokka-asteen mukaan Kunta % n Asikkala 1,6 58 Hartola 2,3 85 Heinola 12,7 475 Hämeenkoski 1,4 51 Kärkölä 2,4 91 Lahti 56,8 2118 Nastola 2,5 94 Orimattila 15,0 560 Joku muu 4,9 184 (Hollola) Yhteensä 99,6 3716 Puuttuu 0,4 15 Yhteensä 100,0 3731 Luokkaaste tyttö % n poika % n yht. % 2. 13,4 251 12,5 230 12,9 481 3. 18,0 337 19,9 368 19,0 705 4. 23,9 46 22,3 411 23,1 857 5. 23,6 441 25,4 468 24,5 909 6. 21,1 394 20,0 369 20,5 763 Yhteensä 100 1869 100 1846 100 3715 n Lomakkeessa kysyttiin käykö oppilas koulua Lahdessa sijaitsevassa koulussa (koulujen nimet valikossa) vai Lahden ulkopuolella (koulujen nimiä ei mainittu). Lahden alueella on 23 koulua, joista 7 koulusta saatiin vastauksia vain 1 22 kpl kustakin. Muista Lahden kouluista palautui vähintään 52 (1.4 %) ja korkeintaan 314 (8.5 %) lomaketta. Lahden alueelta 10 koulusta ei saatu lainkaan tai saatiin vain vähän vastauksia. Lahden ulkopuolella sijaitsevien koulujen vastausten kohdentumisesta ei ole saatavilla tietoja.

19 Taulukossa 3 esitellään kyselyn vastaajamääriä. Tarkasteltaessa kyselyjä 1 ja 2 kokonaisuutena, vähiten lomakkeita palauttivat 2-luokkalaiset. Ero seuraavan luokka-asteen palautuksiin on lähes 6 prosenttia. Taulukko 3. Lasten Ikihyvä -tutkimuksen verkkokyselyn vastaajat luokka-asteittain ja kyselyittäin Luokkaaste kysely 1 ja 2 % kysely 1 ja 2 n kysely 1 % kysely 1 n kysely 2 % kysely 2 n 2 13,0 481 13,3 382 11,7 99 3 18,9 703 19,5 559 17,2 146 4 23,1 857 22,7 651 24,3 206 5 24,5 909 24,8 711 23,4 198 6 20,5 763 19,7 565 23,4 198 Tieto 0,5 18 0,4 11 0,6 7 puuttuu Yhteensä 100 3731 100 2879 100 852 Nuorimmalta (7v.) ja kahdelta vanhimmalta (13v. ja 14v.) ikäluokalta saatiin vähiten vastauksia. Tämä johtuu luonnollisesti siitä, että suurin osa 1. luokkalaisista oli kyselyn täyttämishetkellä täyttänyt jo 8 vuotta ja vastaavasti 6. luokkalaisista suurin osa oli 12-vuotiaita. Seuraavassa kuviossa (no 5) esitellään tarkemmin vastaajien ikäjakaumat. Kuvio 5. Lasten Ikihyvä -tutkimuksen verkkokyselyyn vastaajien ikäjakaumat (%) Lapsista 98.6 % ilmoitti vastanneensa kyselyyn koulussa. Suurin osa (88.6 %) vastasi (N=3715) 15 kyselyyn itse, 9.6 % aikuisen kanssa ja 1.7 % kaverin kanssa. Mitä alemmalla luokka-asteella oppilas oli, sitä useammin hän vastasi aikuisen tai kaverin kanssa. 4.2 Musiikin toimivuus verkkolomakkeella Kyselyn yhtenä tavoitteena oli selvittää, miten lapset suhtautuvat siihen, että kyselyn taustalla soi lapsille eri kysymysteemoihin sävelletty musiikki 16 ja millainen yhteys tällä mahdollisesti oli vastaamiseen. 17 Tätä tietoa voidaan hyödyntää verkkokyselyn jatkokehittelyssä, josta tarkempaa tietoa löytyy luvusta 7. 15 Vastausten määrä eri kysymyksissä vaihtelee. N = vastausten kokonaismäärä eli perusjoukon koko, n = kysymykseen yhteensä vastanneiden määrä eli havaintoyksiköiden määrä (number of cases), f= frekvenssi. 16 Musiikki Kaarina Marjanen ja Pekka Marjanen. 17 1. ja 2. kyselyn aineistot on tässä yhdistetty.

20 Kolmannes lapsista kuunteli verkkokyselylomakkeella kuuluvaa musiikkia vastatessaan kyselyyn. (Taulukko 4). Heistä musiikkia kuulokkeilla kuunteli hieman yli 20 % ja tietokoneen kaiuttimista hieman yli 11 %. Lähes 70 % oppilaista ilmoitti, ettei kuunnellut musiikkia vastatessaan 18. Luokkaasteittain tarkasteltuna ryhmien välillä on tilastollisesti merkitseviä eroja. Tietokoneen kaiuttimista tai kuulokkeilla musiikkia kuunteli 4.-luokkalaisista lähes 36 % ja 2.-luokkalaisista 25 %. Taulukko 4. Musiikin kuuntelu kyselyyn vastaamisen yhteydessä luokittain 19 Kuuntelitko vastatessasi Luokka-aste ja määrä musiikkia 2. lk n 3. lk n 4. lk n 5. lk n 6. lk n yht. n % % % % % % Kyllä, kuulokkeilla 10 32 18,4 107 25,2 193 25,2 208 17 120 20,6 660 Kyllä, tietokoneen kaiuttimista 15 48 12,2 71 10,4 80 11,5 95 8,7 61 11,1 355 En kuunnellut 75,1 241 69,4 403 64,4 494 63,2 521 74,3 523 68,3 2182 Yhteensä 100 321 100 581 100 767 100 824 100 704 100 3197 Kysymykseen: Mitä mieltä olit siitä, että musiikki soi kyselyn taustalla vastasi 2281 oppilasta. 10 % heistä ilmoitti 20, että musiikki auttoi heitä keskittymään ja lähes yhtä moni jäi kuuntelemaan musiikkia täytettyään kyselyn. Noin 15 % oli sitä mieltä että musiikki oli yhdentekevää, ja lähes 15 % oli sitä mieltä, että musiikki häiritsi ja lähes 10 % vaimensi äänen. Teknisistä ongelmista kertoo se, että 40 % vastaajista ei saanut musiikkia kuuluviin. Luokka-asteittain tarkasteltuna lähes puolet 2.- luokkalaisista ei saanut musiikkia kuuluviin, samaan ongelmaan törmäsi myös yli 40 prosenttia 6.- luokkalaisista. Mitä ylemmällä luokka-asteella oppilas oli, sitä useammin (13.6 %) musiikki vaimennettiin. 4.-luokkalaista hieman yli 18 % koki musiikin häiritseväksi. 21 Tytöistä hieman poikia suurempi osa mainitsi, ettei musiikki kuulunut (Taulukko 5). Tyttöjä (10.8 %) musiikin kuuntelu auttoi keskittymisen suhteen hieman poikia (9.2 %) enemmän 22. Taulukko 5. Verkkokyselyn musiikki ja sukupuoli Mitä mieltä olit siitä, että musiikki soi taustalla? tyttö n poika n yht. n % % % En saanut musiikkia kuuluviin 41,8 489 38,1 423 40,0 912 Musiikki häiritsi minua 14,8 173 15,0 166 14,9 339 Vaimensin musiikin 9,0 105 10,5 117 9,7 222 Musiikki oli minulle samantekevää 14,3 167 13,4 149 13,9 316 Musiikki auttoi minua keskittymään 10,8 127 9,2 102 10,0 229 Jäin kuuntelemaan sitä vastattuani kyselyyn 2,0 24 3,1 34 2,5 58 Nautin musiikista niin, että keskityin sen kuunteluun 7,3 86 10,7 119 9,0 205 Yhteensä 100 1171 100 1110 100 2281 Kunnittain tarkasteltuna eniten ongelmia verkkolomakkeen äänen kanssa oli Nastolan (67.3 %), Orimattilan (49.5 %) Heinolan (47.5 %) ja Lahden (40 %) koululaisilla 23. Lasten kyselyyn vastaamiseen 18 Yhtenä vaikuttavana tekijänä tähän epäilemättä oli se, ettei musiikkia ollut mahdollista kuunnella sillä koneella, jolla oli lomaketta täyttämässä. 19 Musiikin kuuntelu kyselyyn vastaamisen yhteydessä luokittain: erot olivat tilastollisesti merkitseviä (χ2=59.48, df=6, p=0.00). 20 Kysymykseen jätti vastaamatta lähes 40 % kaikista kyselyyn vastanneista. 21 Mitä ylemmällä luokka-asteella oppilas oli, sitä useammin musiikki vaimennettiin (χ2= 73.88, df=24, p=0.00). 22 Tyttöjä musiikin kuuntelu auttoi keskittymisen suhteen poikia enemmän (χ2=14.74, df=6, p= 0.02).

21 musiikilla ei ollut tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä. Musiikista nautti kuitenkin 205 lasta niin paljon, että he keskittyivät sen kuunteluun ja 58 lasta mainitsi, että jäi kuuntelemaan sitä vielä kyselyyn vastaamisen jälkeenkin. Visuaalisen ilmeen merkitystä ei lapsilta kysytty, eikä heiltä myöskään pyydetty yleisesti palautetta verkkolomakkeesta. Lapsilla oli kuitenkin mahdollisuus kommentoida lomaketta vapaasti Lasten Ikihyvän kotisivuille kysymyksiin vastaamisen jälkeen. Tähän mahdollisuuteen tarttui yhteensä 10 lasta. Heidän kommenttinsa olivat yleistasoisia ja positiivisia eli kommentoijat eivät eritelleet kyselyyn liittyviä yksityiskohtia vaan pitivät kyselyä mielekkäänä, kivana vaikka ehkä vähän outona 24. 4.3 Opettajien arvioita verkkokyselystä Verkkokyselyn kehittämisen kannalta on tärkeää nostaa esille, miten opettajat kokivat kyselyn ja siihen vastaamisen. Valitettavasti opettajille lähetettyyn kyselyyn vastasi yhteensä vain 41 opettajaa (31 naista, 10 miestä). Vastaajat edustavat kuitenkin lähes jokaista koulua ja kaikkia luokka-asteita. Kuten kuvion no 6 perusteella voidaan todeta, kyselyä ja sen tuottaman tiedon hankintaa pidettiin tärkeänä (ka=3.98, s=1.65, asteikolla 1-7). Kuvio 6. Opettajien näkemyksiä Lasten Ikihyvä -tutkimuksen verkkokyselyn tärkeydestä % Suurin osa vastanneista opettajista (76.6 %) koki, etteivät he tarvinneet lisätukea kyselyn suhteen ja että ohjeistus oli riittävä. Kyselyn käyttämisen edellytyksenä oli QuickTime Playerin asentaminen, jonka installoinnissa noin kolmasosalla oli ongelmia. Lisätyötä kysely aiheutti yli puolelle vastanneista (53.6 %) ja lähes puolet (46.3 %) oli sitä mieltä, ettei kyselyyn vastaamiseen riittänyt kunnolla yksi oppitunti. Opettajien mukaan, mitä nuoremmasta oppilaasta oli kyse, sitä heikommat kyvyt ja motivaatio sekä tekniset taidot heillä oli vastaamiseen. Noin puolet opettajista ilmoitti, ettei musiikin ja animaatioiden kanssa ollut ongelmia. Verkkoyhteyden toimivuuteen oltiin tyytyväisiä. (ks. Taulukko no 6.) 23 Tähän kohtaan vastasi 2281 oppilasta (taulukko liitteessä 4). 24 http://www.lastenikihyva.fi/p/koululaiset.html

22 Taulukko 6. Opettajien näkemyksiä Lasten Ikihyvän verkkolomakkeesta ja sen toiminnasta (N=41, asteikko 1-7) Näkemyksiä verkkolomakkeesta keskiarvo hajonta Miten hyvin oppilaittesi kyky ja motivaatio riittivät kysymyksiin vastaamiseen? 3,73 1,75 Miten hyvin lasten tekniset taidot riittivät mielestäsi kyselyyn vastaamiseen? 3,85 1,79 Miten paljon teknisiä vaikeuksia oli musiikin ja animaatioiden toimivuudessa? 3,80 2,00 Miten paljon lisätyötä verkkokyselyn toteutuksesta aiheutui sinulle? 4,39 1,75 Miten hyvin koulun verkkoyhteys toimi? 4,78 2,04 Avoimissa vastauksissa mainittiin yksittäisiä teknisiä ongelmia, joita oli noin puolella vastanneista: kyselyn lataaminen vei liikaa aikaa, koneet eivät toimineet tai jumiutuivat, verkkoyhteyttä ei ollut tai koneita eikä kuulokkeita ollut riittävästi. Jouduimme jättämään väliin tehtäviä, kun osiot eivät toimineet... Yhteys tökki, ja kysely jumiutui. Sisältöön liittyvistä ongelmista mainittiin, että kysymyksiä oli liikaa ja osa oli liian vaikeita erityisesti nuoremmille oppilaille. Kysymykset vaikeaselkoisia 2-3 -luokan oppilaille, sivulla liikaa kysymyksiä. Järkyttävä pitkä kysely, erittäin vaikeat kysymykset. Kyselyä lähetettäessä opettajia olikin ohjeistettu oppilaiden laajan ikäjakauman vuoksi kertomaan oppilaille, että kukin voisi myös jättää vastaamatta hankalalta tuntuviin kysymyksiin ja siirtyä eteenpäin kyselyssä, ajatellen, että tarjottaisiin monenlaisille yksilöllisille vastaajille tilaa lähestyä asioita. Taulukko 7. Käytössä olleet tietokoneet Tietokoneita käytössä n % 1 32 78,0 2 5 12,2 3 1 2,4 4 2 4,9 5 1 2,4 Yhteensä 41 100,0 Opettajilta kysyttiin myös kuinka monta tietokonetta heillä oli koulussa käytössä verkkokyselyyn vastaamista varten. Lähes 80 % oli käytössään vain yksi tietokone (n=32), joka epäilemättä on hankaloittanut vastaamista. 4.4 Kyselyyn vastaamisen tarkastelua Pääsääntöisesti puuttuvia tietoja oli kaikkien luokka-asteiden kohdalla suunnilleen yhtä paljon, joten kysymyksiin vastaaminen ei yleisesti tarkastellen ollut erityisen vaikeaa tai vähemmän houkuttelevaa suurimmalle osalle vastaajista. Tiettyjä eroja vastaajaryhmien välillä kuitenkin oli ja näitä eroja on syytä tarkastella. Vähiten vastauksia saatiin 2.-luokkalaisilta, mikä antaa viitteitä siitä, että kyselyyn vastaamisessa on saattanut olla ongelmia tai ettei heillä ollut mahdollisuutta vastata kyselyyn. Kaikkein tunnollisimmin vastattiin niihin väittämiin ja kysymyksiin, jotka lapset ehkä kokivat itselleen tärkeinä tai helppoina vastata. Esimerkiksi kysymykseen onko vastaajalla hyvä mielikuvitus, jätti vastaamatta 2-luokkalaisista vain hieman yli 7 % (N=99, kysely 2), kysymykseen ruumiillisen kurituksen useutta koskevaan kysymykseen jätti sen sijaan vastaamatta yli 30 % (N=382, kysely 1), vaikka tässä kohdassa oli vaihtoehtona myös ei koskaan. Kysyttäessä, ovatko kaverit hänelle ystävällisiä, vastaamatta jätti 26 % (N=481, kyselyt 1 ja 2. 6.-luokkalaisten vastaamatta jättäminen poikkeaa edellisistä lukemista kahden jälkimmäisen muuttujan kohdalla: ruumiillinen kuritus 10.6 % (N=565), kavereiden ystävällisyys 5 % (N=763, kysely 1 ja 2). Yksittäisistä kysymyksistä kaverimääriä koskevaan kysymykseen oli vastattu kaikkien kyselyyn vastanneiden osalta vähiten (puuttuvia vastauksia 17 24 %). Eniten vastaamatta jättäneitä oli 2. ja 3.-luokkalaisten joukossa. Toisluokkalaiset jättivät vastaamatta erityisesti median käyttöä koskeviin kysymyksiin (vastaamatta

23 22 32 %). 25 Heille käytetty käsitteistö on ollut todennäköisesti hankalasti hahmotettavissa oleva, sillä näihin vastattiin selvästi sitä perusteellisemmin, mitä ylemmällä luokalla vastaava oppilas oli. Yleensä lapsille suunnattuihin kyselyihin suositellaan Likert-asteikollisiin kysymyksiin vaihtoehtoa en osaa sanoa, jotta heitä ei pakotettaisi vastaamaan. Nyt päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että käytettiin usein dikotomisia väittämiä (ei/kyllä), joihin ei ollut pakko vastata eli kyselyssä pääsi etenemään, vaikkei valinnut kumpaakaan vaihtoehtoa. Ainoastaan ensimmäisen sivun taustakysymyksiin oli pakko vastata. Likert-asteikollisista (1-5) kohdista vain yhdessä tarjottiin en osaa sanoa -vaihtoehtoa, kysyttäessä ympärillä olevien ihmisten ystävällisyydestä. Muihin asteikollisista väittämistä vastattiin liukuvalla asteikolla, johon oli merkitty vain negatiivinen ja positiivinen ulottuvuus. Tietyissä kohdissa vastaamista helpottamaan oli laadittu seuraava kuvio, jonka on todettu helpottavan lasten vastaamista: Tulkinnallisia ongelmia aiheuttivat kohdat, joissa käytettiin vastaamiseen kuviossa 7 näkyvää tikkataulua. Tähän kohtaan oli mahdollisuus vastata 2867 oppilaalla, joista 2435 oli valinnut yhden tai useamman kohdan, johon otti kantaa. Yhden väittämän tärkeimmäksi oli valinnut 1435 vastaajaa, 1001 oli valinnut 2 kohtaa eniten ja yhtä paljon perhettään kuvaavaksi. Tässä kohdassa olisi ollut syytä kertoa tarkemmin, oliko tarkoitus ottaa kantaa kaikkiin väittämiin kerran vai useaan kertaan. Klikkaamalla avautuvat väittämät olivat sisällöllisesti relevantteja: esim. voin tukeutua vanhempiini, vanhempani ovat turvallisia, vanhemmat huolehtivat terveydestäni. Kuvio 7. Lasten Ikihyvä tutkimuksen verkkokyselyn tikkataulu-kuvio 25 Liukuva asteikko 1-5: en osaa hankkia itse tietoa - osaan hankkia itse tietoa, en osaa osallistua erilaisiin keskusteluihin - osaan osallistua keskusteluihin ja ilmaista mielipiteeni, en osaa tuottaa itse omaa materiaalia - osaan itse tuottaa materiaalia, en osaa suojata itseäni ja yksityisyyttäni verkossa - osaan suojata itseäni ja yksityisyyttäni verkossa, en osaa netikettiä ja tietoturva-asioita - osaan netiketin.

24 Kyselylomakkeiden pituuteen on hyvä jatkossa kiinnittää huomiota samalla fokusoiden tarkemmin vastaajaryhmää ja kyselyn tavoitteita. Yhden oppitunnin mittainen keskittyminen lomakkeen täyttämiseen on erityisesti nuorimmalle ikäluokalle haasteellista ja aiheuttaa puutteita vastaamisessa sekä täyttämisen keskeyttämisiä, joihin tässä kyselyssä saattoivat vaikuttaa myös tekniset ongelmat, kuten yhteyksien katkonainen toimiminen. Lomakkeeseen oli mahdollista vastata lapsen niin halutessa useita kertoja, ja näin muutamat oppilaat toimivatkin. Osa oli myös keskeyttänyt vastaamisen ja aloittanut uudelleen. Näitä selkeästi puutteellisia tietoja sisältäviä lomakkeita poistettiin ennen lopullisia analyyseja. Muutamat ylempien luokkien oppilaista vastasivat avoimiin kysymyksiin pitkillä kirjainjonoilla ym. Tällainen karnevalisointi on tyypillistä hankittaessa lapsilta tutkimusmateriaalia.

25 5 LASTEN POSITIIVINEN HYVINVOINTI VERKKOKYSELYN TULOSTEN PERUSTEELLA 5.1 Malli positiivisen hyvinvoinnin mittaamiseksi Tässä luvussa esitellään ensin kyselylomakkeen tulosten perusteella laadittua mallia positiivisen hyvinvoinnin mittaamiseksi. Tämän jälkeen esitellään aineiston analyysin tuloksia, joiden perusteella voidaan sekä kehittää kyselyä edelleen että saadaan tietoa siitä millaisena lasten positiivinen hyvinvointi näyttäytyy aineiston analyysin perusteella Päijät-Hämeen alueella. Kyselylomakkeessa on runsaasti eriasteikollisia muuttujia sekä avoimia kysymyksiä. Näin olleen mallintaminen kvantitatiivisen tutkimuksen keinoin on rajoittunutta, joten ilmiötä parhaiten kuvaavan ja selittävän mallin rakentaminen esimerkiksi regressioanalyysin keinoin ei ole mielekästä. Tämä hyväksyttiin jo lähtökohtaisestikin linjaukseksi, jotta voitiin mahdollisimman pitkälle kuunnella ja huomioida lasten määrittelyitä hyvinvoinnista. Perinteisten kyselylomakkeiden kysymysasettelujen avulla ei katsottu voitavan riittävän hyvin päästä käsiksi siihen, mitä ja miten lapsi ajattelee. Painopisteeksi valittiin siis tietoisesti lapsen käsitteenmäärittelyt ja ajatusmaailma hyväksyen se, että tästä saattaisi analyysille ja tulkinnalle aiheutua haasteita. Tätä perusteltiin lapsilähtöisen tutkimusmetodologian kehittämiseen liittyvällä tutkimustehtävällä (ks. Luku 1.2). Rakennettaessa lapsen hyvinvointia kartoittavaa kyselyä tutkimuksessa lapsilähtöisesti käytettiin seuraavia teemoja: kasvatus ja vanhemmuus perheessä, ystävyys/kaverisuhteet, koulun ilmapiiri, vapaa-aika ja harrastukset, fyysisten ja psyykkisten perustarpeiden tyydytys sekä turvallisuuden tunne. Lähtökohdaksi verkkokyselyn laadinnalle asetettiin, että valittaisiin kyselyyn mukaan mahdollisimman laajalti ne asiat ja muuttujat, ja sellaiset kysymysmuodot, jotka lapset olivat nostaneet esille esimerkiksi tutkijatyöpajoissa. Lapset määrittelivät niitä asioita, jotka olivat heille itselleen tärkeitä (ks. luku 5.2). Kuviossa 8 esitellään verkkokyselyaineiston perusteella jäsennelty kuvaileva malli lasten hyvinvointiin liittyvistä tekijöistä. Tutkimustulokset esitellään teemoittain siten, että niistä muodostuu mahdollisimman toimiva kokonaisuus: koulun positiivinen ilmapiiri, kodin positiivinen ilmapiiri, positiiviset kaverisuhteet, hyvinvointia tukeva vapaa-aika. Näiden lisäksi esitellään mallin keskiöön sijoittuvia asioita, jotka tuottavat lapsille kokemusta hyvinvoinnista. Kuviossa 8 näkyy myös Cronbachin alfan arvot aineiston perusteella rakennetuista summamuuttujista 26. Arvot ovat melko hyviä, lukuun ottamatta autoritaarista kasvatusta mittaavaa summamuuttujaa, jonka arvo jää alle raja-arvon, joka yleensä määritellään tutkijasta riippuen välille.60.80 (esim. Heikkilä 2008; Metsämuuronen 2009). Käsiteanalyysin perusteella em. summamuuttujan rakenne on sisällöllisesti toimiva eli väittämien sisältöjen perusteella ne mittaavat autoritaarista kasvatustyyliä. 26 Summamuuttujien osiot mainitaan asiayhteyksissään.

26 Koulun aikuisten ystävällinen suhtautuminen lapsiin Positiivinen suhtautuminen oppimiseen Koulun positiivinen ilmapiiri Kodin positiivinen ilmapiiri Kodin ilmapiiri: positiivinen (α=.69) negatiivinen (α=.63) Kasvatustyyli: ohjaava (α=.75) autoritaarinen (α=.53), välinpitämätön Vanhempien ystävällisyys Perheen rakenne ja muutokset Psykofyysinen ja emotionaalinen tasapaino: positiivinen hyvinvointi Positiiviset kaverisuhteet (α=.63) Kavereiden ystävällisyys Kavereiden positiivinen vaikutus ajatteluun ja käyttäytymiseen (esim. harrastukset) Positiiviset kaverisuhteet Hyvinvointia tukeva vapaaaika Mieluisia harrastuksia (liikunta, musiikki, kuvataiteet, jne.) Harrastustoiminnan ohjaajien ystävällinen suhtautuminen lapsiin Mediataito ( α=.80) Mediatoimijuus (α=.74 Kuvio 8. Lasten positiivinen hyvinvointi Lasten Ikihyvä -tutkimuksen verkkokyselyn tulosten perusteella 5.2 Lapsen positiivinen hyvinvointi - hyvä elämä Vanhempien pitää ymmärtää lastensa huolia ja kuunnella myös niitä. Hyvät kaverit ovat myös hyviä lohduttajia ja auttavat hädän hetkellä. Opettaja ei saa olla liian kiltti, ei liian ankara vaan molempia mutta kohtuullisesti. Sillä pääse jo pitkälle. (no 2187, 5. lk tyttö) Lasten hyvän elämän määrittelyä kartoitettiin avoimella kysymyksellä: Mitä tarvitaan siihen, että lapsella on hyvä elämä. 27 Kysymykseen vastattiin runsaasti ja monipuolisesti, mainintoja oli yli 6800. Valtaosa vastauksista oli varsin lyhyitä, erityisesti nuorimman ikäluokan kohdalla, mutta vastaukset mahdollistivat kuitenkin luokittelun. Suurin osa (f=1622) maininnoista liittyi lapsen sosiaalisiin suhteisiin (luokka läheiset ihmiset ympärillä). Perustarpeet ja vanhemmat mainittiin kummatkin yli 1000 kertaa, perhe mainittiin lähes 600 ja koti lähes 500 kertaa. Lapsen kohteleminen nostettiin esille 670 kertaa, kohtelulla tarkoitettiin tässä lapsen hyvää kohtelua. Lasten hyvään elämään merkittävinä kuuluvat kouluun liittyvät asiat ja harrastukset, mutta ne saivat huomattavasti vähemmän mainintoja. Koti ja kodin ilmapiiri ovat tärkeitä tasapainoisen kasvun kannalta, myös lasten mielestä. Seuraava sitaatti kuvaa osuvasti lasten näkemyksiä niistä asioista, jotka tuottavat heille hyvinvointia: Hyvään elämään tarvitaan hyviä ihmisiä ympärille, jotka tukevat sinua vaikeissa hetkissä. Mukavat ja ymmärtävät vanhemmat, jotka kunnioittavat valintojasi mitä elämän varrella tapahtuu. Koti ja lämpöä, että saat kaiken tarvitsemasi kotiisi, jonkun joka rakastaa. (no 1417, 6. lk tyttö) Kuviossa 9 esitellään avoimen kysymyksen perusteella luokiteltuja teemoja, jotka kytkeytyvät lasten määrittelemään hyvään elämään. 27 Vastaukset on luokitellut Lasten Ikihyvä -hankeen korkeakouluharjoittelija, sosiaalityön opiskelija Henna Nieminen syksyllä 2011.

27 1800 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 Kuvio 9. Lasten määrittelyä hyvää elämään kuuluvista asioista (mainintojen määrä (f)=6835) Seuraavissa luvuissa tarkastellaan yllä mainittuja aiheita tarkemmin, erityisesti Lasten Ikihyvä - tutkimuksen positiivisen hyvinvoinnin mallissa mainittuihin teemoihin liittyen. 5.2.1 Kodin positiivinen ilmapiiri Seuraavaksi esitellään tutkimukseen osallistuneiden lasten perheiden rakenteita ja perheen merkitystä lapselle. Perheen merkitystä kuvaa seuraava sitaatti, joka on poimittu erään lapsen avoimesta verkkokyselyvastauksesta: Jos lapsella ei olisi perhettä, joka välittäisi, niin lapsi olisi ihan yksinäinen eikä sillä olisi mitään. (no 206, 6. lk tyttö) Lapset olivat tutkijatyöpajoissa ilmaisseet, että perheeseen voidaan laskea kuuluvaksi myös muun muassa isovanhemmat ja siksi perheen rakennetta kysyttiin laajemmin poiketen aiemmista tutkimuksista. Lapsista 76 % (N=2879) ilmoitti, että heidän perheeseensä kuuluu molemmat vanhemmat. Noin 12 % vastasi, että perheeseen kuuluu vanhemmista vain äiti ja hieman yli 3 % mainitsi, että vain isä kuuluu perheeseen. Yli 11 % vastanneista ilmoitti, että perheeseen kuuluu äiti ja äidin uusi kumppani ja lähes 7 % kuvasi perheeseen kuuluvan isän sekä hänen uuden kumppaninsa. Yli puolella lapsista on sisko tai veli ja yli 15 % on sisko- tai velipuoli. Lapsista yli 23 % ilmoitti perheeseen kuuluvan myös isoäidin ja lähes 20 % isoisän (Taulukko 8). Perhekodissa ilmoitti asuvansa 5 % lapsista, joista näin vastanneista suurin osa oli 2.-3.-luokkalaisia. Käsite perhekoti on saattanut johtaa nuorimpia vastaajia hieman harhaan, sillä he ovat saattaneet ajatella perhekodin tarkoittavan kotia, jossa heidän perheensä elää ja asuu jolloin käsitteellä on eri merkitys kuin ammatillisella perhekodilla. Nykyisin perheitä voidaan pyrkiä määrittelemään monin eri tavoin, mutta biologinen suhde näyttäytyy edelleen eniten oikeanlaisena, sillä yleensä pelkästään emotionaalisen sitoutumisen toiseen ihmiseen ei katsota riittävästi määrittävän perhettä. Perheen jäsenet voivat kuitenkin asua myös eri osoitteissa ja kokea silti olevansa perhe. Käsitepari eletty perhe kuvaa paremmin perhe-

28 käsitteen sisältöä, sillä perheeseen kuuluvat ne ihmiset, jotka yksilöt itse määrittelevät siihen kuuluvan. Lomakekyselyissä yleensä päädytään käyttämään tiettyjä määrittelyitä ajatellen tilastollisia analyyseja ja vertailtavuutta 28. Taulukko 8. Lasten ilmoittamat perheen jäsenet 29 Perheeseen kuuluu n % Kummatkin vanhemmat 2189 76 vain äiti 339 11.8 vain isä 95 3.3 äiti ja uusi kumppani 331 11.5 isä ja uusi kumppani 191 6.6 sijaisvanhemmat 45 1.6 sisko 1453 50.5 veli 1542 53.6 puolisisko 30 247 8.6 puoliveli 287 7.7 isoäiti 668 23.2 isoisä 570 19.8 Monen lapsen perheeseen oli liittynyt lähiaikoina uusi jäsen. Tässä kohdassa ei asetettu aikarajaa, mutta lähimenneisyyttä korostettiin sanalla uusi. Tähän kohtaan oli mahdollisuus vastata 2867 lapsella (eli 1. kyselyyn vastanneilla), heistä noin 28 % mainitsi perheeseen liittyneen uuden jäsenen. Aikuisia uusista perheenjäsenistä oli 275 ja lapsia (puolisisko tai puoliveli) 207 ja vauvoja 319. Lasten osalta ei tiedetä kuuluivatko osa puolisiskoista ja -veljistä myös kohtaan vauvat. Avoimen jatkokysymyksen: Miltä sinusta tuntuu, jos perheeseesi on tullut uusi jäsen? on osa vastaajista ymmärtänyt virheellisesti. Monet lapset kuvaavat sitä, miltä tuntuisi jos perheeseen olisi liittynyt uusi jäsen: Se olisi tyhmää, kun meitä on jo kolme, En haluaisi pikkusiskoa tai pikkuveljeä, Minusta se olisi kivaa. Kommentit vaihtelivat varsin paljon sekä konditionaalissa että preesensissä puhuvien kesken. Pääasiassa lapset suhtautuivat positiivisesti siihen, että perheeseen liittynyt uusi jäsen oli nimenomaan vauva: Mukavalta, väliin tosin vauva vie kaiken huomion, mutta siihen tottuu. (no 368, 5lk poika). Sisaruspuolesta ollaan sekä innoissaan että pahoillaan. Jos perheen säännöt muuttuvat uuden tulokkaan myötä jollain tavalla lapsen toimintaa rajoittavasti, ei tähän tilanteeseen olla tyytyväisiä. Seuraavassa sitaatti, joka kuvastaa juuri tällaista tilannetta: Ärsyttävältä, koska meille ei saa tulla enää yökylään siskopuoleni takia melkein koskaan (no 592, 6 lk tyttö). Uuden aikuisen perheeseen liittyminen nostaa pintaan toisinaan negatiivisia tunteita, mutta myös positiivisia, kuten seuraavien sitaattien perusteella voidaan todeta. Tähän tematiikkaan otettiin huomattavasti harvemmin kantaa kuin vauvan syntymään. Ei se ole hauskaa koska isäni tyttö ystävä komentelee koko ajan. (no 2378, 3. lk poika) Ihanalta voin kertoa kaiken (siis melkein kaiken :D ) äitipuolelleni. (no 593, 6. lk, tyttö) Hauskalta koska isän naisystävä on ihana <3. Äitin miesystävä on myös mukava.) (no 2569, 5. lk tyttö). Kyselyn avoimen kysymyksen Mitä asioita kuuluu hyvään elämään vastausten perusteella luokkaan läheiset ihmiset ympärillä (N=1622) kuuluvat: vanhemmat (1015 mainintaa), kaverit ja ystävät (456), sisarukset (66), opettajat (24), isovanhemmat (15) ja serkut ja pikkuserkut (5). Luokkaan läheiset, lähimmäiset ja lähipiiri kuului kaksikymmentä ja luokkaan muut neljä vastausta. 28 Esim. Tilastokeskus: http://www.stat.fi/til/perh/index.html 29 Kaikki eivät välttämättä asu samassa taloudessa. 30 Tutkimustyöpajojen lapset käyttivät sisarpuolistaan nimityksiä puoliveli ja puolisisko.

29 Vanhempia pidettiin tärkeinä hyvän elämän kannalta. Taulukossa 9 esitellään tarkemmin luonnehdintoja vanhemmista. Useimmin mainittiin hyvät vanhemmat erittelemättä tarkemmin mitä tällä tarkoitetaan. Vastausten perusteella voidaan sanoa, että vanhempien toivottiin toimivan ja kasvattavan lapsiaan ohjaavan kasvatuksen periaatteiden mukaisesti. Tällöin vanhemmat suhtautuvat lapsiin lämpimästi huolehtien ja pyrkivät ohjaamaan heidän käytöstään lasta kunnioittavilla tavoilla. Taulukko 9. Luonnehdintoja hyvästä vanhemmasta Luonnehdintoja hyvästä vanhemmasta Hyvät vanhemmat 354 Kivat kiltit, mukavat ja ystävälliset vanhemmat 56 Huolehtivat ja tukea antavat vanhemmat 45 Rakastavat ja välittävät vanhemmat 29 Turvalliset ja suojaa antavat vanhemmat 22 Ymmärtävät, kuuntelevat, huomaavaiset ja lohduttavat vanhemmat 15 Kunnolliset, luotettavat, oikeudenmukaiset ja esimerkilliset vanhemmat 9 Auttavaiset vanhemmat 8 Ei riitelevät, väkivallattomat vanhemmat 8 Korostetusti molemmat vanhemmat (isä ja äiti) 7 Yhteensä mainintoja 553 f Lapset kaipaavat vanhemmiltaan erityisesti hellyyttä ja huolenpitoa, sekä turvallisuuden luomista ja auttamista. Myös näissä vastauksissa näkyy ohjaavan kasvatuksen painotus. Kuviossa 10 esitellään lasten näkemyksiä hyvästä kohtelusta. Lasten toiveena on, että heitä muun muassa rakastetaan, heille osoitetaan hellyyttä ja monipuolisesti huolenpitoa. 140 120 100 80 60 40 20 0 Kuvio 10. Lapsen kohteluun liittyvät aiheet (N=583)

30 Lasten hyvinvointiin kytkeytyy tiiviisti lapsen kokemus siitä, pidetäänkö hänestä huolta kotona sekä siihen, miten häntä kasvatetaan. Kodin ilmapiiriä ja kasvatustyyliä kartoitettiin väittämillä, joihin vastattiin asteikolla ei kyllä. Vaihtoehtoja sai valita niin monta kuin halusi. Lapsia pyydettiin valitsemaan ne vaihtoehdot väittämistä, jotka kuvaavat parhaiten heidän omaa näkemystään. Esimerkiksi vanhempien kasvatustyyliä kartoitettaessa lapsia pyydettiin valitsemaan vaihtoehtoja, jotka kuvasivat parhaiten heidän vanhempiaan (vanhempani ovat hauskoja, huumorintajuisia, komentelevia jne.) Lapsista 70 % (n=2013) koki kodin ilmapiirin positiiviseksi ja lähes 60 % (n=1678) heistä koki vanhempiensa kasvatustyylin ohjaavaksi (taulukko 10). Vain 2.4 % eli noin 70 vanhemmista on lasten arvion mukaan välinpitämättömiä kasvattajia. 31 Taustamuuttujista luokka-asteen suhteen ilmeni tilastollisesti melkein merkitseviä eroja, 2.-luokkalaisista 3.9 % ilmaisi vanhempiensa olevan välinpitämätön 32. 33 Taulukko 10. Kodin ilmapiiri ja vanhempien kasvatustyyli (asteikko 0-1) Kodin ilmapiiri ja kasvatustyylit n 34 % keskiarvo hajonta Kodin negatiivinen ilmapiiri 57 2 0.04 0.13 Kodin positiivinen ilmapiiri 2013 70 0.60 0.33 Ohjaava kasvatustyyli 1678 58.3 0.57 0.34 Autoritaarinen kasvatustyyli 254 8.7 0.10 0.19 Välinpitämätön kasvatustyyli 69 2.4 0.02 0.15 Taustamuuttujista luokka-aste korreloi (Spearman) negatiivisesti kodin negatiivisen ilmapiirin (-.06) kanssa ja välinpitämättömän kasvatustyylin (-.04) kanssa sekä positiivisesti ohjaavan kasvatuksen (.07) kanssa (N=2868). Mitä nuoremmasta lapsesta oli kyse, sitä useammin hän koki kodin ilmapiirin negatiiviseksi ja kasvatustyylin välinpitämättömäksi. Osittain tulos selittyy sillä, että mitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sitä vaikeampaa hänen on arvioida asiaa kokemuksensa perusteella. Tulkintojen suhteen tulee kuitenkin olla varovainen, sillä vastausvaihtoehtoja ei rajattu, joten vastaajat voivat valita lomakkeesta niin monta vaihtoehtoa kuin halusivat. He voivat kokea vanhempiensa olevan sekä välinpitämätön että ohjaavan kasvatustyylin mukaisesti ymmärtävä ja keskusteleva riippuen mikä asia tai tunnetila heillä oli mielessään vastatessaan. Kyselylomakkeen tuottamia tietoja voidaan hyödyntää myös lasten hyvinvoinnin tukitoimien kohdentamisessa. Vanhempien ohjaavan kasvatuksen suhteen tiettyjen lahtelaiskoulujen 35 välillä oli tilastollisesti merkitseviä eroja 36. Kyse saattaa olla alueellisista eroista, sillä koulut sijaitsevat erityyppisillä alueilla. Kuvion 11 yhteydessä on lisätietoa aiheesta. 31 Summamuuttujat. Negatiivinen ilmapiiri: kotini ilmapiiri on kireä, kotini ilmapiiri on uhkaava, kotini ilmapiiri on pelottava, minulla on vanhempiini liittyviä huolia, perheeni on riitaisa (α=.63). Positiivinen ilmapiiri: kotini ilmapiiri on turvallinen, kotini ilmapiiri on rento ja välitön, kotini ilmapiiri on valoisa ja iloinen, sisarukseni ovat minulle läheisiä, mukava perhe, hyvä koti ja vanhemmat (α=.69). Ohjaava kasvatustyyli: vanhempani ovat mukavia ja kivoja, vanhempani ovat minua ymmärtäviä, vanhempani ovat minua kuuntelevia, vanhempani ovat keskustelevia, neuvottelevia (α=.75). Autoritaarinen kasvatustyyli: vanhempani ovat tiukkoja säännöissä ehdottomia, vanhempani ovat komentelevia, vanhempani ovat minua moittivia ja arvostelevia, olen kokenut vanhempieni taholta ruumiillista kuritusta (α=.53). Välinpitämätön kasvatustyyli: Vanhempani ovat välinpitämättömiä (vain yksi osio). 32 Ristiintaulukointi välinpitämätön kasvatustyyli ja luokka-aste: tilastollisesti melkein merkitseviä eroja (χ2= 9,79; df=4; p=.05) 33 Tilastollisesti melkein merkitsevä p <.05, merkitsevä p <.01, erittäin merkitsevä p <.001 34 Numerus eli määrä on 4071, sillä tässä kohdassa oli mahdollista valita niin monta vaihtoehtoa kuin halusi. 35 Koulujen nimiä ei tutkimuseettisistä syistä paljasteta. 36 ANOVA F(12, 2082)=2.792, p=0.00. Post Hoc -testinä Bonferroni.

31 A B Lasten vastausten mukaan lahtelaisen koulun A lasten vanhempien kasvatustyyli on vähiten ohjaavan kasvatuksen kaltaista. Koulujen A ja B (p=0.00) sekä A ja C (p=0.02) erot ovat mukaan tilastollisesti merkitseviä. Näiden lukemien voidaan olettaa kertovan myös alueellisista eroista. Alueen, jolla koulu A sijaitsee, asukasrakenne poikkeaa verrattuna koulujen B ja C alueisiin. Koulun A alueella asuu enemmän yksinhuoltajaperheitä, myös sosioekonominen asema on matalampi kuin muissa em. kaupunginosissa. Nämä tekijät eivät tietenkään automaattisesti indikoi ohjaavan kasvatuksen puuttumista. Kuvio 11. Lahden koululaisten kokemus vanhempien ohjaavasta kasvatustyylistä kouluittain C Tutkimuksen jatkoa ajatellen on todettava, ettei dikotominen (0-1) asteikko anna riittävää kuvaa kodin ilmapiiristä ja vanhempien kasvatustyylistä. Esimerkiksi 5-portainen asteikko voisi olla toimivampi. Tätä tulkintaa tukee seuraavassa taulukossa 11 esiteltävä huolenpitomittari (tikkataulu), jonka mukaan esimerkiksi lähes 80 % vastaajista on neuvotellut säännöistä vanhempien kanssa. Neuvottelu kuuluu olennaisena osana ohjaavaan kasvatukseen. Laajempi skaala antaa mahdollisuuden olla muutakin mieltä kuin ei/kyllä. Myös nuorimmat vastaajat eli 2.-luokkalaiset pystyivät arvioimaan asteikollisia väittämiä, kuten tässä raportissa myöhemmin esitetään. Kodin ilmapiiristä kertoo myös se, miten ystävällisesti lapsi kokee vanhempien käyttäytyvän itseään kohtaan. Suurin osa eli 92.8 % lapsista (N=1516) oli sitä mieltä, että vanhemmat ovat erittäin tai melko ystävällisiä heille (asteikolla 1-5, ka=4.60, s=0.75). Tätä tietoa ja kysymisen tapaa kannattaa hyödyntää jatkossa. Kokemuksia perheestä, vanhempien huolenpidosta, kartoitettiin myös käyttämällä aiemmin esiteltyä visuaalista aineistonhankintamenetelmää, tikkataulua (ks. myös liite 3). Vähintään yhden kohdan tärkeimmäksi määritelleitä oli 2435, joista 1435 valitsi yhden vaihtoehdoista kuvaavimmaksi. Taulukon 11 lukemat perustuvat jälkimmäiseen numerukseen. Ohjeistuksessa pyydettiin ottamaan kantaa siihen kuinka hyvin väite kuvaa omaa perhettä. 37 Mitä korkeampi lukema, sitä paremmin väittämän kuvaus osui omalle kohdalle. Luokkien prosenttisuuksien rajat vastaavat karkeasti arviointikartan taustana ollutta tikkataulua: pistemäärä 40 tarkoittaa taulun ulkoreunaa, 77 on noin 6 ja 7 välinen raja, 91 on noin 8 ja 9 välinen raja. Tulkittaessa lukemien 78 100 kuvaavan melko tai erittäin hyvin vanhempien tarjoamaa huolenpitoa, suurin osa tähän kohtaan vastanneista lapsista kokee tulleensa hyvin huolehdituksi sekä fyysisesti että psyykkisesti. 37 Ohje: Heitä tikkaa! Osoita ensin hiirellä sanaa ja lue väite. Vie se hiiren avulla sitä lähemmäs tikkataulun keskustaa, miten hyvin se kuvaa mielestäsi tiedän perhettänne.

Vanhemmat huolehtivat terveydestäni Vanhemmat huolehtivat ruokailustani Vanhemmat huolehtivat unestani Vanhemmat huolehtivat vaatteista ja varusteista Vanhemmat huolehtivat koulunkäynnistä Vanhemmat kiinnostuneita, huolehtivia Vanhemmat ovat turvallisia Perhe ruokailee yhdessä Säännöistä neuvoteltu yhdessä Voin tukeutua vanhempiini 32 Taulukko 11. Lasten kokemukset vanhempien huolenpidosta % % <alle 41 1,8 2,1 1,5 0,7 0,8 1,0 0,4 0,6 0,8 0,3 % 41-77 9,7 19,9 21,3 5,5 7,0 9,0 11,5 12,4 7,7 5,6 % 78-90 19,8 27,9 25,2 15,1 18,2 25,0 27,3 27,6 23,6 22,5 % yli 90 68,7 50,0 52,0 78,8 74,1 64,9 60,8 59,3 67,9 71,7 Fyysinen kurittaminen on lain mukaan kielletty, mutta edelleen valitettavasti osa vanhemmista käyttää tätä kasvatuskeinona. Yli puolet lapsista (N=2440) eli 60.1 % ei ollut koskaan joutunut kokemaan ruumiillista kuritusta (tukistaminen, lyöminen), ja kaksi kertaa elämänsä aikana tästä kärsineitä oli lähes neljännes. Ruumiillista kuritusta vuosittain 1-2 kertaa kokeneita oli lähes 10 % ja kuukausittain hieman yli 3 %, viikoittain hieman yli 2 % ja päivittäin lähes 2 %. Kuukausittain ja sitä useammin kuritettiin fyysisesti erityisesti tutkimuksen nuorinta ikäluokkaa eli toisluokkalaisia (14.8 %). Luokka-asteittain tarkasteltuna erot ovat tilastollisesti merkitseviä (taulukko 12). 38 Sukupuolittain tarkasteltuna tytöt olivat joutuneet kokemaan vähemmän fyysistä kurittamista kuin pojat 39. Muiden taustamuuttajien kohdalla tilastollisesti merkitseviä eroja ei ollut. Taulukko 12. Kokemukset ruumiillisesta kurituksesta % (N=2440) Luokka-aste en koskaan enintään 2 krt elämän aikana vuosittain 1-2 krt vuodessa kuukausittain viikoittain päivittäin 2 57,0 17,5 10,6 3,0 6,1 5,7 3 60,3 19,3 11,0 5,2 2,2 2,0 4 62,3 20,8 9,2 3,5 2,8 1,4 5 57,4 25,5 10,9 3,2 1,7 1,2 6 62,4 27,5 6,7 1,6 0,4 1,4 Yhteensä 60,1 22,8 9,6 3,3 2,3 1,9 Fyysisellä kurittamisella on ikäviä seurauksia lapsen hyvinvoinnille: mitä useammin lapset olivat joutuneet kokemaan fyysistä kurittamista, sitä useammin he kokivat olevansa yksinäisiä. 40 Lasten vanhempiin kohdistuva huoli kertoo myös kodin ilmapiiristä. 7.4 %:lla lapsista (N=2868) oli vanhempiin liittyviä huolia, alemmilla luokilla olevat lapset olivat enemmän huolissaan kuin ylemmillä luokilla olevat. 41 Edelleen lapsen huolen läheisten lääke- ja/tai alkoholiriippuvuudesta voidaan sanoa myös kuvaavan kodin ilmapiiriä. Jos lapsi mainitsee olevansa huolissaan edellä mainituista riippuvuuksista, horjuttaa huoli lapsen positiivisen hyvinvoinnin kokemusta. Tässä kohdassa kuitenkin huomioitava, että asiaa kysytään käyttämällä käsitettä läheinen, joka voi siis olla joku muu kuin vanhempi. Kysymykseen alkoholiriippuvuudesta vastasi 1498 lasta ja heistä asiasta oli 38 Ruumiillinen kuritus ja luokka-aste: χ2=81.16, df=20, p=0.00. 39 Ruumiillinen kuritus ja sukupuoli: χ2=42.67, df=5, p=0.00. 40 Fyysinen kuritus ja yksinäisyys: χ2=92.07, df=20, p=0.00. 41 Huoli vanhemmista ja luokka-aste: χ2=22.63, df=4, p=0.00.

33 huolissaan aika moni, sillä keskiarvo liukuvalla asteikolla 1-5 oli 2,99 (s=1.65). Lääkeriippuvuudesta (N=1508) oltiin lähes yhtä huolissaan (ka=2.94, s=1.62), hajonnat olivat kummassakin kohdassa melko suuria. Sukupuolittain tarkasteltuna tytöt olivat enemmän huolissaan lääkeriippuvuudesta kuin pojat. 42 Huolta vanhempien alkoholin käytöstä kysyttiin myös käyttämällä tikkataulua (Taulukko 13), jonka tulos on samansuuntainen asteikolla 1-5 mitatun tuloksen kanssa: noin 43 % vastaajista oli huolissaan läheisen alkoholiriippuvuudesta. Taulukko 13. Huolestuneisuus vanhempien alkoholinkäytöstä % (N=682) Vanhempien alkoholin käyttö huolettaa / pelottaa minua <alle 41 37,8 41-77 50,6 78-90 4,7 yli 90 6,8 % Lapset puhuivat erilaista riippuvuuksista lasten työpajoissa, erityisesti siitä että he olivat huolissaan läheistensä tai vanhempiensa voinnista. Usein kyselyissä selvitetään lapsen tai nuoren kokemuksia omasta alkoholin käytöstään, tärkeää olisi myös kysyä perheenjäsenten päihteiden käyttötavoista. 5.2.2 Positiiviset kaverisuhteet Kaverisuhteet 43 (N=2656) vaikuttavat olevan suurimmalla osalla kunnossa, sillä asteikolla 1-5 eri mieltä samaa mieltä, keskiarvo oli 4.18. Kavereiden määrällä on perinteisesti mitattu sitä, onko lapsen sosiaalinen verkosto riittävä. On muistettava kuitenkin, ettei kaverimäärä yksinään kerro yksilön hyvinvoinnista sosiaalisiin suhteisiin liittyen: jos yhdelle yksi hyvä ja läheinen ystävä riittää, toinen voi kokea hyvinvoinnin rakentuvan nimenomaan laajan sosiaalisen verkoston kokonaisuudesta. Kavereiden määrään ollaan varsin tyytyväisiä (ka=4.48, s=0.94), vain 2.5 % vastaajista ei ole lainkaan tyytyväinen (Kuvio 12). 68.4 % (N=3352) lapsista ilmoitti kavereiden olevan heille myös ystävällisiä (ka=3.72, s=1.42.) Noin 70 % vastanneista arvioi yksinäisyyden kokemustaan harvinaiseksi (ei koskaan, harvoin) ja 6 % yleiseksi (melko usein, usein). Kuvio 12. Lasten tyytyväisyys kavereiden määrään % (N=2782) 42 Huoli lääkkeiden käytöstä ja sukupuoli: χ2=21.70, df=4, p=0.00. 43 Summamuuttuja asteikko 1-5: en ole tyytyväinen - olen tyytyväinen kaverien määrään; en voi valita kavereitani - voin valita kaverini; en voi luottaa kavereihini - voin luottaa kavereihini, en ole luotettava kaveri - olen luotettava kaveri; en voi viettää kavereitteni kanssa aikaa - voin viettää kavereitteni kanssa aikaa (α=.63).

34 Vanhempien ero saattaa lasten mukaan vaikuttaa kaverisuhteisiin, jonka vuoksi myös tästä asiasta kysyttiin lasten mielipidettä. Noin 67 % vastaajista (N=2652) oli sitä mieltä, ettei vanhempien ero vaikuta kaverisuhteisiin, ja noin 30 % mainitsi sen vaikuttavan vähän tai jonkin verran. Paljon tai jonkin verran vastanneita oppilaista oli 3 %. Hieman yli 10 % tytöistä oli sitä mieltä, että vanhempien ero vaikuttaa kaverisuhteisiin melko paljon tai paljon. Vastaava lukema poikien kohdalla oli 4 % 44. Mitä ystävällisempää kavereiden suhtautuminen oli lapseen, sitä harvemmin he tunsivat itsensä yksinäiseksi. 45 Kavereiden vaikutusta mielipiteisiin selvitettiin kysymyksellä mihin kaverit vaikuttavat? Vastaajilla oli mahdollisuus valita niin monta vaihtoehtoa kuin he halusivat. Kuviossa 13 esitellään väittämät ja jakaumat. Vastaajista yli 1500 oli sitä mieltä, etteivät kaverit vaikuta heidän mielipiteisiinsä ja siihen, mitä he tekevät. Toisaalta yli 650 lapsista kuitenkin mainitsi, että kaverit vaikuttavat siihen, mitä asioita he pitävät tärkeänä ja yli 600 lasta oli sitä mieltä, että kavereilla on vaikutusta siihen, mitä sääntöjä he noudattavat ja mitä he harrastavat. Kavereilla on myös vaikutusta siihen, miten he käyttäytyvät yleisesti ja muita kohtaan sekä mielipiteiden muodostukseen. Kaverini vaikuttavat siihen, mitä harrastan siihen, mitä sääntöjä noudatan siihen, mitä pidän tärkeänä siihen, mihin aikaan menen nukkumaan suhtautumiseeni läksyjen tekemiseen siihen, millaista musiikkia kuuntelen mielipiteisiini kavereista mielipiteisiini koulusta ja opettajista siihen, miten puhun (ystävällisyys, siihen, mitä teen siihen, miten pukeudun ei vaikuta mielipiteisiini ja tekemisiini muulla tavoin, miten? 283 603 606 657 435 495 630 457 592 842 848 893 1519 0 200 400 600 800 1000 1200 1400 1600 Kuvio 13. Kavereiden vaikutus ajatteluun ja toimintaan (mainintojen määrät aiheittain) 5.2.3 Koulun positiivinen ilmapiiri Lapset määrittelivät hyvään elämään kuuluvan myös koulunkäyntiin liittyviä asioita (Kuvio 14). Yleisesti koulu mainittiin yli 80 vastauksessa, joista seuraavat asiat saivat noin 30 mainintaa: koulunkäyntimahdollisuudet ja oikeudet, hyvä ja kiva koulu sekä hyvä koulutus. Lasten suhtautuminen opiskeluun on pääasiassa myönteistä. Hieman yli 75 % heistä on sitä mieltä, että koulu on oppimisen kannalta tärkeä. 16.9 % ei osannut arvioida asiaa ja vain hieman yli 2 % oppilaista ilmaisi, että koulu ei ole lainkaan tärkeä (N=2596, ka=2.74, s=0.66). Kuten Kuviosta 14 on havaittavissa, tytöt pitävät koulua tärkeämpänä oppimisen kannalta kuin pojat 46. 44 Vanhempien eron vaikutus kaverisuhteisiin ja sukupuoli: χ2= 9,86, df=4, p=0.04. 45 Mitä ystävällisempää kavereiden suhtautuminen oli, sitä harvemmin he kokivat yksinäisyyttä: χ2=393,52, df=16, p=0.00. 46 Tyttöjen mielestä koulu on tärkeämpi oppimisen kannalta kuin poikien mielestä: χ2=81.78, df=4, p=0.00.

35 n Kuvio 14. Suhtautuminen koulussa oppimiseen sukupuolittain % Edelleen, mitä tyytyväisempiä oltiin kaverisuhteisiin, sitä tärkeämpänä pidettiin kouluoppimista. 47 Lapsilta kysyttiin avoimella kysymyksellä mitä he haluaisivat muuttaa omassa koulussaan. Seuraavassa esimerkki tyypillisimmistä vastauksista: Haluaisin pikkuisen pitemmän välitunnin ja haluaisin että läksyjä ei tarvitsisi tehdä ikinä seuraavaksi päiväksi. (no 435, 5. lk tyttö) Myös enemmän liikuntatunteja toivottiin ja parempaa ruokaa. Kiusaamiseen otettiin kantaa, sen haluttaisiin vähentyvän. Myös lasten näkemyksiä siitä, mikseivät lapset toisinaan pidä koulusta, kysyttiin. Vastaukset mukailevat edellä esitettyjä eli koska välitunnit ovat liian lyhyitä, läksyjä liikaa jne. Suhtautuminen läksyihin ja niiden tekemiseen on yleensä positiivista. Läksyjä tehdään mielellään, niiden tekeminen vie sopivasti aikaa ja ne ovat myös sopivan vaikeita. Sitä vähemmän tärkeänä läksyjen tekemistä pidetään, mitä alemmalla luokka-asteella opiskellaan. Toisella ja kolmannella luokalla opiskelevien mukaan läksyjä voisi olla enemmänkin, aivan tätä mieltä eivät ole ylempien luokkien oppilaat, kuten Kuvion 15 perusteella nähdään. 47 Tyytyväisyys kaverisuhteisiin ja koulussa oppiminen: χ2=62.09, df=16, p=0.00.

36 Kuvio 15. Suhtautuminen läksyihin luokka-asteittain asteikolla 1-5 Taulukossa 14 esitellään luokiteltuja avointen kysymysten vastauksia siitä, mitkä oppiaineet koettiin kaikkein mieluisimmiksi ja mitkä epämieluisiksi. Taide- ja harrasteaineet olivat ylivoimaisesti mieluisimmat aineet, luku- ja matemaattiset aineet vähiten mieluisia. Taide- ja harrasteaineisiin katsottiin kyselyssä sisältyvän liikunnan, tekniset ja tekstiilityöt, kuvaamataidon, musiikin sekä muutamissa vastauksissa jopa kotitalouden 48. Taulukossa on yhdistetty kolme mieluisinta ainetta tai aihetta. Taulukko 14. Oppiaineiden mieluisuus (f) Mieluisimmat oppiaineet ja aiheet Mainintoja yhteensä, 3 mieluisinta Vähiten mieluisat oppiaineet ja aiheet Mainintoja yhteensä, 3 vähiten mieluisaa Taide- ja harrasteaineet 4694 Lukuaineet 1913 Matemaattiset aineet 1279 Kielet 1896 Kielet 956 Matemaattiset aineet 1395 Lukuaineet 707 Taide- ja harrasteaineet 764 Vitsi/ei mikään 107 Pitää kaikesta 39 Ruokailu/välitunti 81 Inhoaa kaikkea 12 Inohoaa kaikkea 20 Välitunnit, ruokailut 6 Ei mikään 4 Lapset kertoivat koulun henkilökunnan olevan varsin ystävällistä oppilaille. Opettajia piti ystävällisenä 76.5 % lapsista, kouluavustajia lähes yhtä moni ja lähes 67 % totesi myös muun henkilökunnan olevan ystävällisiä. Muun henkilökunnan kohdalla arviointi aiheutti hämmennystä, sillä 26.5 % ei osannut vastata kysymykseen. Tässä kohtaa voidaan pohtia, ovatko lasten kontaktit 48 Kotitalouteen liittyvät maininnat liittyvät todennäköisesti koulujen kerhotoimintoihin, sillä sen opetus oppiaineen tasolla alkaa vasta yläkouluvaiheessa.

37 muuhun henkilökuntaan niin vähäisiä, etteivät lapset eivät aina edes tunnista heidän läsnäoloaan koulussa? Mitä alemmalla luokalla lapset ovat, sitä ystävällisempänä he pitävät opettajia, 49. Myös kouluavustajien suhteen lasten mielipiteet ovat sitä positiivisempia, mitä alemmalla luokalla lapset käyvät koulua 50. Niin ikään muuta henkilökuntaa pidettiin sitä ystävällisempänä, mitä nuoremmasta vastaajien ikäluokasta oli kyse 51. Taulukossa 15 esitellään tunnusluvut. Taulukko 15. Koulun henkilökunnan ystävällisyys lapsia kohtaan asteikolla 1-5 Opettaja Avustaja Muu henkilökunta Luokka-aste ka n ka n ka n 2.luokka 4,29 348 4,24 342 4,07 338 3.luokka 4,24 610 4,19 605 4,00 598 4.luokka 4,21 797 4,18 793 4,02 784 5.luokka 4,01 846 3,93 845 3,84 844 6.luokka 3,75 721 3,83 720 3,64 717 Yhteensä 4,07 3322 4,05 3305 3,89 3281 Opettajien ystävällisyyttä oppilaita kohtaan vertailtiin myös kunnittain ja kouluittain 52, jolloin pieniä eroja ilmeni, mutta ne eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Kouluavustajien ystävällisyyden suhteen eroja sen sijaan ilmeni kuntakohtaisessa tarkastelussa 53. Nastolan koululaiset (N=89) olivat kaikkein kriittisimpiä, heistä 23.6 % piti kouluavustajia melko tai erittäin epäystävällisinä. Positiivisimman arvion antoivat Hämeenkosken (N=39) koululaiset, Lahden osalta kysymykseen vastasi 1902 oppilasta ja heistä 74.9 % arvioi kouluavustajia varsin positiivisesti. Muun henkilökunnan ystävällisessä suhtautumisessa lapsiin oli eroja 54. Orimattilassa (ka=4.08, s=0.99) lapset kokivat suhtautumisen myönteisempänä verrattuna Nastolaan (ka=3.70, s=1.07) ja Lahteen (ka=3.83, s=0.97). 5.2.4 Hyvinvointia tukeva vapaa-aika Avoin kysymys Toivoisin, että saisin harrastaa tuotti vain 148 vastausta. Todennäköisesti samaan aihepiiriin liittyviin muihin kysymyksiin vastaamista pidettiin riittävänä, niihin voi myös vastata klikkaamalla itselle sopiva vastaus. Useimmin mainittiin yleisesti harrastukset, kuten kuvion no 16 perusteella voidaan havaita. 49 Opettajien ystävällisyys ja luokka-aste: ANOVA F(4, 2762)=29.21, p=0.00. Poistettu EOS 50 Kouluavustajien ystävällisyys ja koulu χ2= 169.11, df=16, p=0.00 51 Muun henkilökunnan ystävällisyys ja kouluaste: χ2=173,95, df=16, p=0.00 52 Aineistosta poistettiin ennen analyyseja ne koulut (7 kpl), joiden vastaajamäärä oli 0-22, yhteensä 49 tapausta. 53 Kouluavustajien ystävällisyys ja kunta: χ2= 93,23, df=32, p=0.00. 54 Muun henkilökunnan ystävällinen suhtautuminen lapsiin kunnittain: tilastollisesti merkitseviä eroja ANOVA F(8, 3254)=4.720, p=0.00.

38 Muut (3) Ulkoulu ja urheilu (7) Olla kavereiden kanssa (8) Pallopelit (13) Liikunta (11) Tekeminen ja puuhailu (12) Leikkiminen (23) Harrastaminen (71) Kuvio 16. Lasten vapaa-aika ja harrastaminen (f) 0 10 20 30 40 50 60 70 80 Suurin osa (85.9 %) vastaajista (N=1527) saa harrastaa sitä mitä haluavat. Noin 95 % sekä tytöistä että pojista on valinnut itse harrastuksensa. Ohjattuun harrastustoimintaan osallistuminen on varsin yleistä (Kuvio 17). Viikossa 2-3 kertaa ohjattuun toimintaan osallistuu sekä tytöistä että pojista noin 30 % (n=754). Pieni osa lapsista osallistuu ohjattuun toimintaan päivittäin (noin 5 %). Ohjattuun harrastustoimintaan ei osallistu tytöistä noin 14 % ja pojista 16 %. Kuvio 17. Tyttöjen ja poikien harrastusaktiivisuus: ohjattu toiminta % (N=1500) Kyselyn perusteella lapset ovat ahkeria ulkoilijoita (Kuvio 18). (N=784). Suurin osa tytöistä ulkoilee päivittäin tunnista kahteen tuntia, pojista lähes 40 % ulkoilee saman verran ja 3-4 tuntia päivässä myös lähes 40 %. 60 40 20 0 9 8 alle 1 tuntia 51 39 37 29 1-2 tuntia 3-4 tuntia Kuvio 18. Päivittäisen ulkoilun määrä sukupuolittain % 10 9 5-6 tuntia 5 3 yli 6 tuntia pojat (n=381) % tytöt (n=403) %

39 5.2.5 Muut psyykkiset ja fyysiset perustarpeet: uni, ravinto, turvallisuuden tunne Verkkokyselylomakkeen avoimessa kohdassa perustarpeista mainittiin useimmiten kotiin ja ravintoon liittyviä asioita (Taulukko 16), joista kummatkin alueet saivat lähes 500 mainintaa (mainintoja yhteensä 1189). Esille nostettiin myös useita vapaa-aikaan liittyviä asioita, kuten harrastukset ja leikkiminen. Taulukko 16. Lasten mainitsemat perustarpeet Perustarpeet Koti 489 Ruoka, ravinto ja muu syötävä 484 Juotavat 86 Vaatteet 83 Uni, nukkuminen ja lepo 21 Muut (lämpö, puhtaus, ilma, valo ja aurinko) 26 Yhteensä mainintoja 1189 Että on ruokaa, hyvä asuinpaikka, perhe, koira, kavereita, harrastuksia ja kaikkea muuta mitä tarvitsee elämässä. no 113, 3. lk tyttö Tarvitaan mukavia ja luotettavia ihmisiä, jotta elämä olisi parempi, samoin myös mukava ilmapiiri niin koulussa kuin kotona. Tarvitaan myös riittävästi ruokaa, hyvä koti yms. no 473, 4. lk poika Terveyteen liittyvät asiat kuuluvat lasten mielestä hyvinvointiin. Terveyteen liittyviä mainintoja aineistosta oli lähes 80 ja näistä yleisin oli maininta terveys (f=45). Yhdeksän mainintaa koski vanhempien terveyttä ja terveellistä ruokaa yhtä moni. Mielenkiintoista oli, että lapset eivät aikuisten tavoin pohtineet niinkään ravintosisältöjä tai ravinnon terveellisyyttä, vaan ravinnon riittävyyttä ylipäätään. Työpajojen keskusteluissa he pohtivat myös kotiensa ruokailutilanteita. Yli 90 % lapsista mainitsi saavansa riittävästi kotona ruokaa. Yleensä saan riittävästi ruokaa väittämän kanssa samaa mieltä oli hieman yli 7 % vastaajista. Harvoin riittävästi tai ei saa riittävästi ruokaa noin 2 % kaikista vastaajista (N=1534). Osa turvallisuuden tunteesta rakentuu tekijöistä, joista lapset saavat lohtua kohdatessaan heidät surulliseksi tekeviä asioita. Näitä asioita kartoitettiin avoimilla kysymyksillä. Kysymykseen siitä, mistä he saavat elämässään lohtua lähes kaikki vastasivat, että vanhemmilta, sisaruksilta ja kavereilta. Mukana oli myös vastauksia, joissa todettiin, että lohtua tuovat musiikki, eläimet ja sipsit ym. herkut. Lohduttajiksi mainittiin vanhemmat yli 500 kertaa. 440 nimesi äidin lohduttajaksi ja 273 perheen. Nämä lukemat osoittavat perheen tärkeyden lapsen hyvinvoinnille. Kaverit mainittiin yli 360 kertaa ja eläimet 215 kertaa. Taulukkoon 17 on koottuna emotionaalista lohdutusta tarjoavat tekijät, ja alla laajemmin ilmiötä kuvaavia sitaatteja. Kavereilta, netissä ja isältä. Äiti on usein välinpitämätön asioitteni suhteen. (no 185, 5. lk tyttö) Eläimistä, perheestä, musiikista. (no 413, 5. lk tyttö ) Pehmolelun halaaminen. (no 476, 4. lk tyttö) Tietokoneesta. Meen jonnekin chattiin ja keskustelen siellä muitten kanssa. (no 1337, 6. lk poika) Surulliseksi tekevistä tekijöistä maininnat liittyvät kiusaamiseen, kuolemaan tai jollain tavalla riitelyyn Kun joku sukulainen tai kaveri tai eläin kuolee. (no 786, 6. lk poika). Myös tässä kohdassa mainittiin asioita, joita ei ole liitetty alla olevaan taulukkoon, kuten että en pääse tietokoneelle. Kysymykseen mitä pelkäät lähes 70 lasta totesi, ettei pelkää mitään. Pelkojen aiheita olivat pimeä, humalaiset, ahtaisiin tai korkeisiin paikkoihin liittyvät asiat, yksinäisyys ja yksinolo sekä perinteiset pelkoa aiheuttavat eläimet, käärmeet ja hämähäkit (Taulukko 17).

40 Taulukko 17. Mikä lohduttaa ja aiheuttaa surua, mitä pelätään Mistä saat elämässäsi lohtua? Mainintoja (f=1828) Mikä saa sinut surulliselle mielelle? Mainintoja (f=980) Mitä pelkäät? Vanhemmilta 512 Kiusaaminen 350 Pimeää 120 Äidiltä 440 Kuolema, 264 En mitään 67 hautajaiset Perheeltä 273 Riitely, riidat 168 Humalaisia, känniläisiä, 58 juoppoja, alkoholisteja Eläimiltä: 215 Haukkuminen 80 Hämähäkkejä / käärmeitä 88 kissa, koira ym. Kavereilta 364 Huutaminen 76 Korkeita, ahtaita, paikkoja, 30 ja/tai pimeitä paikkoja En mistään 24 Loukkaaminen ja lyöminen 42 Yksinoloa, yksinjäämistä 23 Mainintoja (f =386) Työpajoissa lapset toivat esille erityisesti pehmolelujen merkityksen lohtuna ja seurana, kuvaten niiden olevan mielikuvituksessaan eläviä. Lapsista lähes 40 prosentille (N= 1691) pehmolelut tuovat lohtua kun he ovat surullisia. 3-luokkalaiset olivat eniten sitä mieltä, että pehmolelut lohduttavat, erot luokka-asteiden välillä näkyvät alla olevassa kuviossa (Kuvio 19). 55 Kuvio 19. Pehmolelujen tuoma lohtu % (N=1691) Myös vanhimmat vastaajat, 6. luokkalaiset puhuivat pehmoleluista. Verkkokyselyssäkin osalle vastaajista turvaa pelottavassa tilanteessa tuovat pehmolelut. Eniten turvaa pehmot tuovat 2- luokkalaisille (29.5 %) ja vähiten 6-luokkalaisille (20.5 %). Hyvään elämään liittyen eläimet mainittiin 66 vastauksessa. Eläimiä voidaan hoitaa ja ne tuottavat turvallisuuden tunnetta. Suhtautuminen erilaisuuteen, erilaisiin ihmisiin, kertoo myös lasten turvallisuuden tunteesta. Jos suhtautuminen on positiivista, voidaan olettaa, että lapsi kokee olonsa turvalliseksi heidän seurassaan. Suhtautumista erilaisuuteen mitattiin väittämillä, jotka liittyivät ulkomaalaisuuteen ja 55 Pehmolelujen tuoma lohtu ja luokka-aste: χ2=21,367, df=4, p=0.00.

41 vammaisuuteen. Lapsista noin 60 % mainitsi, ettei pelkää ulkomaalaisia. Tässä kohtaa on syytä mainita, että ulkomaalaisuutta ei lomakkeessa määritelty. Kyse voi siis olla sekä toisen polven maahanmuuttajataustaisista ihmisistä että lähivuosina maahan muuttaneista, paluumuuttajista jne. Tässä ei myöskään kysytty suhtautumista aikuisiin tai lapsiin vaan yleisesti ulkomaalaisiin, kuvaten lasten kokonaisvaltaista tapaa lähestyä teemaa. Tosin kyselyn perusteella ei ole mahdollista päätellä miten lapset mieltävät ulkomaalaisuuden. Vastaajista 68 % mainitsi, etteivät vammaiset pelota heitä (N=1548). Toisaalta myöskään vammaisuutta ei kyselyssä määritelty. Suhtautumista vammaisuuteen kartoitettiin myös kysymällä: saako vammaisia pilkata. Myös tämä kysymysmuoto oli lähtöisin lasten ehdotuksesta (ks. Luku 3.2). Noin 90 % vastaajista oli sitä mieltä, ettei pilkkaaminen ole hyväksyttävää. Lasten näkemysten ja määrittelyjen kunnioittaminen on kannatettava asia, kyselyn edelleen kehittelyn kannalta tiettyjä kysymysmuotoiluja kannattaa pohtia kriittisesti ja tehdä tarvittaessa muutoksia. 5.3 Koontia Verkkokyselyn tarkastelun perusteella lasten hyvinvointia mittaava kysely toimii monin osin, ja se tuottaa hyvin monipuolista hyvinvointitietoa, tosin kehittämisen paikkojakin on useita. Lapsilähtöinen kysymysmuotoilu vaikuttaa pääasiassa toimivalle kuten myös se ratkaisu, että lähdetään liikkeelle lasten määrittelemistä aihepiireistä. Lapset määrittelevät hyvinvointia lähtökohtaisesti positiivisesta näkökulmasta, toisin kuin aikuislähtöisissä tutkimuksissa. Lapset puhuivat työpajoissa (luku 3.2) myös heille ahdistavista asioista, kuten vanhempien tai muiden läheisten päihteiden käytöstä sekä sen aiheuttamista peloista ja myös tätä tietoa käytettiin kyselyn sisältöjen laadinnassa. Lasten esille nostamien hyvinvointikokemusta mahdollisesti rapauttavia aiheita ei siis jätetty pois kyselystä. Edelleen on todettava, että monet lasten työpajoissa ehdottamat ja kyselyssä käytetyt kysymysmuodot ovat lapsille helpommin ymmärrettävissä olevia kuin aikuisten määrittelemät käsitteet. Lasten tuottamien aineistojen perusteella hyvinvointia koetaan ja sitä rakennetaan kotona, koulussa sekä vapaa-ajan ympäristöissä. Avoimista kysymyksistä mitä tarvitaan siihen että lapsella on hyvä elämä? tuotti erityisen rikkaan aineiston. Jatkossa kannattaakin kokeilla riittäisikö vain tämän avoimen kysymyksen käyttö kysymyspatteriston lisäksi. Nyt lomakkeessa on runsaasti avoimia kysymyksiä (lähes 30), jolloin analyysiprosessi on hidas, sillä koodaus edellyttää käsitöitä. Avointen kysymysten käyttö oli siinä mielessä perusteltu ratkaisu, että näin lapset pääsivät itse määrittelemään tiettyjä asioita. Toisaalta tämä tekee lomakkeesta raskaan täyttää. Voidaan myös aiheellisesti kysyä, kadotetaanko jo avointenkin kysymysten vastausten luokitteluvaiheessa jotain olennaista? Kuviossa 20 on esitetty aiheita, jotka lapset liittivät hyvinvointikokemukseen. Esimerkiksi luokat vanhemmat tai koulu, koulutus ja oppiminen eivät avaa lukijalle riittävää kuvaa siitä mistä sisällöllisesti on kyse. 56 Kyse on luonnollisesti myös raportointitekniikasta, siksi käytettäessä esimerkiksi sisällönanalyysia alaluokkien sisällölliset kuvaukset ovat tärkeitä. (Poikolainen, tulossa.) Lomakkeissa oli myös runsaasti vastaamista rajaavia väittämiä (noin 100 akselilla kyllä ei, osa aiheittain). Asteikollisia väittämiä oli suhteessa vähemmän (noin 50, osa aiheittain). 56 Lasten Ikihyvä -hankkeen tutkimusaineistojen perusteella ollaan työstämässä teosta, jossa kuvataan muun muassa erilaisia analyysiprosesseja.

42 1800 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 Kuvio 20. Luokitellut vastaukset kysymykseen: mitä tarvitaan siihen, että lapsella on hyvä elämä (f) Seuraavat avoimen kysymyksen vastaukset 57 kertovat luokitteluja huomattavasti laajemmin mistä hyvinvoinnissa ajatellaan olevan kyse: Perhe, mieluiten täysin ehjä, mutta kyllä rikkonaisessakin voi olla hyvä olla. Tuki ja turva on tärkeä, saa sen sitten mistä tahansa. Ystävätkin ovat tärkeitä. Jos aikuisille ei huoliaan tahdo kertoa, ne voi kertoa hyville ystäville ja niiden kanssa voi muuten vaan viettää aikaa koulussa, kotona ja harrastuksissa. Kotikin on todella tärkeä - se on suoja, jossa voit nukkua, syödä ja viettää aikaa turvallisen mielen kanssa. Hyvään elämään tarvitaan hyviä ihmisiä ympärille, jotka tukevat sinua vaikeissa hetkissä. Mukavat ja ymmärtävät vanhemmat, jotka kunnioittavat valintojasi mitä elämän varrella tapahtuu. Koti ja lämpöä, että saat kaiken tarvitsemasi kotiisi, jonkun joka rakastaa. Ei ihminen jaksa yksin, joten tulet varmaankin tarvitsemaan kumppanin, jonka kanssa voit jakaa maailman. Saatan kuulostaa jonkun äidiltä, mutta asia on totta eikä sitä voi muuttaa. Asiat eivät ole aikuisena mikään naurun paikka, mutta ei sitä kuitenkaan nyt kannata murehtia, sinulla on vielä monta vuotta aikaa kasvaa. Muista jos olo ei tunnu turvalliselta sinun on mietittävä miksi, koska se on iso asia. Valintoja voi aina muuttaa. ELÄMÄ ODOTTAA! Käytettäessä kvantitatiivista tutkimusotetta, joudutaan myös tällöin tekemään valintoja sen suhteen mitä mitataan ja millaisilla keinoilla. Nämä ratkaisut ovat suoraan yhteydessä analyysitapoihin, siihen millaista tietoa voidaan tavoitella ja saada. Tarkasteltaessa ilmiöitä myös kvantitatiivisen tutkimuksen keinoin voidaan saada selville sellaisia asioita, joihin olisi syytä puuttua laajemmin lasten hyvinvointia ajatellen. Tästä esimerkkinä ohjaavan kasvatuksen puute tiettyjen koulujen sijaintialueilla (ks. luku 5.2.1). Kyselylomakkeeseen liittyviä huomioita on tarkasteltu luvun 5 lisäksi luvussa 4 ja aiheeseen palataan vielä viimeisessä luvussa. Oma tärkeä kysymyksensä on suhtautuminen tiedon tuottamisen tapoihin. Tässä tutkimuksessa on hankittu sekä laadullista että määrällistä tietoa, jolle ratkaisulle on olemassa perusteet: tavoitteena oli kehittää lapsinäkökulmainen vastaamiseen houkutteleva kyselylomake, jota voitaisiin käyttää laajojen aineistojen hankinnassa. Lomaketta käytettiin hyvinvointitiedon keräämiseen Päijät- Hämeen alueella ja tätä tietoa voidaan hyödyntää lapsia tukevan toiminnan kehittämisessä sekä kyselylomakkeen sisällöllisessä kehittämistyössä. Jos nykyisin arvostettaisiin enemmän lasten tuottamaa laadullista hyvinvointitietoa, voitaisiin keskittyä kehittämään innovatiivisia tiedonkeruujärjestelmiä, jossa pääpaino olisi laadullisen aineiston keruussa ja tämän tiedon jäsentämisessä monipuoliseen hyötykäyttöön. 57 Tekstit ovat viides- ja kuudesluokkalaisten tyttöjen kirjoittamia.

43 6 MEDIA OSANA LASTEN ARKEA JA HYVINVOINTIA 6.1 Mediatutkimuksen tausta ja tavoitteet Mediaan liittyvässä osatutkimuksessa (Sanna Vahtivuori-Hänninen 58 ) tarkasteltiin lasten median käyttömahdollisuuksia, heidän käsityksiään omista median käyttötavoistaan ja mediaosaamisestaan. Medialla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa lasten kokemaa mediamaailmaa. Tämä on viestinnällinen ja toiminnallinen kokonaisympäristö, johon sisältyvät kuvallinen, sanallinen ja vuorovaikutteinen ulottuvuus. Tähän ympäristöön sisältyvät niin televisio-ohjelmat kuin erilaisten sähköisten viestimien ja palveluiden välityksellä tapahtuva toiminta ja vuorovaikutus. (Inkinen 2005.) Medioiden vaikutus näyttäytyy monin tavoin lasten arjessa 59. Mediaan liittyvät hyvänolon tunteet, median parissa viihtyminen ja median tuottama ilo yhtä lailla, kuin jännityskin ovat lapselle merkityksellisiä (Kotilainen 2011). Mediakulttuuri ja median käyttö vakiintuvat osaksi lasten elämää jo 7-8-vuoden iässä. Alakouluikäiset lapset ovat Salokosken ja Mustosen (2007, 22) mukaan median suurkuluttajia. Viime vuosina on nostettu keskusteluun ajatus, että medialla on tärkeä merkitys lasten osaamisen ja taitojen kehittäjänä ja samalla myös maailmankatsomuksen muokkaajana ja identiteetin rakentajana. (Kangas, Lundvall & Sintonen 2008; Kotilainen 2011, 68-70; vrt. Livingstone ym. 2011.) Lapset ja nuoret käyttävät monin eri tavoin internetiä, erilaisia sosiaalisen median yhteisöpalveluita ja kännykkää sekä lukevat verkkolehtiä. He ottavat valokuvia ja kuuntelevat musiikkia, katselevat televisiota ja pelaavat erilaisia pelejä. Median luomat erilaiset toimintaympäristöt edellyttävät uudenlaista osaamista ja taitoa toimia. Lapsen kyky toimia mediassa ja käyttää mediaa turvallisesti - mediataito - vaikuttaa osaltaan myös lapsen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa ja kehittyy, sitä enemmän hän käyttää internetiä ja muita median palveluita. Lapsi tarvitsee monenlaista käytännön osaamista ja mediataitoja selvitäkseen välitteisessä ympäristössä, joka on osa heidän päivittäistä arkeaan. Verkko mahdollistaa yhdessä tuottamisen ja tekemisen. Käyttäjä voi itse tai yhdessä ystävän kanssa tehdä ja jakaa sisältöjä oman kiinnostuksensa mukaisesti. Puhutaan ns. produsage-ilmiöstä. Jokaisella käyttäjällä on mahdollisuus olla aktiivinen toimija tiedon vastaanottamisen lisäksi. Se joka toimii ja osallistuu, voi myös vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Yhdellä klikkauksella voi jakaa omia sisältöjä sekä globaalisti että kavereiden katsottavaksi. (Kynäslahti ym. 2008; Aarnio & Multisilta 2011.) Median käyttöä on tutkittu viime vuosina, mutta aiemman tutkimuksen rinnalle kaivataan lisää ymmärrystä lasten hyvinvoinnin näkökulmasta. Lasten mediasuhteella on merkitystä lasten hyvinvoinnille (Lippman ym. 2011). Uutta tietoa tarvitaan myös tutkimusperustaisen päätöksenteon tueksi. Miten tarkoituksenmukaisilla median käyttötavoilla voidaan vahvistaa ja tukea lasten hyvinvointia Suomessa? Lasten turvalliseen mediankäyttöön liittyvien käytäntöjä voidaan edistää ja osallistumisen mahdollisuuksia vahvistaa, jos tunnemme, millainen on median rooli ja mikä on lasten oma kokemus. Aikaisempi tutkimus antaa tietoa siitä, mitä mediaa käytetään, miten ja kenen kanssa käytetään sekä mitä riskejä median käytöllä on (esim. Salonen & Mustonen 2007; Kangas ym. 2008; Aarnio & Multisilta 2012; Kotilainen 2011; Pääjärvi 2011; Noppari & Uusitalo 2011; Kankaanranta & Vahtivuori-Hänninen 2011). Vaikka mediaympäristö on viime vuosina muuttunut nopeasti, mediaa on ennenkin käytetty ihmiselle tärkeisiin asioihin, kuten tiedonhankintaan, rentoutumiseen ja sosiaalisiin tarkoituksiin. 58 Luvun 6 on kirjoittanut Sanna Vahtivuori-Hänninen, editointi Jaana Poikolainen & Kaarina Marjanen. 59 Lasten Ikihyvän työpajojen kautta tapahtuvassa aineistonkeruussa media tuotiin vain harvoin esille, mikä oli yllättävää.

44 Median käyttötapoja on tarkasteltu nelitasoisen käyttötapamallin avulla (Kuvio 21) ja mediataidon käsitteen jäsennyksen kautta. Median merkitystä lasten arjessa lähestytään lasten oman kokemuksen ja toimijuuden kautta osana heidän hyvinvointiaan. Mediaan liittyvässä osatutkimuksessa etsittiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1. Mitä sähköisiä medioita lapsilla on käytössään? 2. Millaisia käyttötapoja eri medioilla on? 3. Millaisia merkityksiä lapset antavat ja miten kokevat median roolin osana arkeaan ja hyvinvointiaan? Median osuuteen liittyvät verkkokyselylomakkeelle laaditut kysymykset ja mitattavat käsitteet johdettiin aiheeseen liittyvästä teoriasta. Esimerkiksi jokaista mediataidon ulottuvuutta varten laadittiin yksi tai useampia kysymyksiä lomakkeelle. Mediaosuuden kysymykset liittyivät median käyttömahdollisuuksiin ja tapoihin, toimintaan sekä sosiaaliseen, luovaan ja kriittiseen mediataitoon. Aineistoa tarkasteltiin ensin frekvenssijakaumien, keskiarvojen, mediaanien ja hajontalukujen avulla. Lisäksi tehtiin ristiintaulukointeja erityisesti sukupuolen ja iän suhteen sekä muodostettiin summamuuttujia. Tässä raportissa on mainittu vain tilastollisesti merkitsevät erot (p<0,01). Verkkokyselyn lisäksi aineistoa kerättiin fokusoidulla puolistrukturoidulla teemahaastattelulla (Cresswell 1988). Ryhmähaastatteluihin osallistui 14 iältään 8-12-vuotiasta lasta. Haastatteluteemoja olivat median merkitys lapsen arjessa, median rooli päivän tapahtumissa, kotona, koulussa, kavereiden kanssa ja median sosiaalinen, tiedollinen ja taidollinen merkitys. Haastatteluaineisto luokiteltiin seitsemään luokkaan abduktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Luokat kuvaavat niitä käyttötapoja ja merkityksiä, joita alakouluikäinen lapsi antaa medialle. Luokat olivat: 1) viihtyminen ja rentoutuminen, 2) yhteisöllisyys, 3) viestinnällisyys 4) sekä välineellinen, 5) arvioiva ja kriittinen, 6) tuottava ja luova, 7) ja pedagoginen käyttötapa. 6.2 Mediataito osana toimijuutta ja käyttötapamalli Mediataidon käsite (media profiency) on tässä tutkimuksessa jaettu kolmeen osaamisalueeseen (sosiaalinen 60, luova 61, kriittinen 62 ) ja niitä läpäisevään välineelliseen osaamiseen. Hyvinvoinnin kannalta tavoitteena on, että lapselle syntyy käsitys siitä, että hän voi toimia aktiivisesti mediassa toimijana. Mediataito ymmärretään tässä tutkimuksessa osana omavoimaistumista (empowerment), lapsen hyvinvointia ja toimijuutta (Tella ym. 2001; Kumpulainen ym. 2010). Toimijuus voidaan määritellä tahdoksi toimia, kokea ja osallistua aktiivisesti (esim. Kumpulainen ym. 2010; vrt. Hannaford 2004; Luku 2.1). Ihminen osallistuu ja toimii luonnostaan aktiivisesti. Asiat eivät vain tapahdu yksilölle tai yhteisölle. Osallistumisen kautta hän peilaa itseään, omia taitojaan ja tietojaan suhteessa toisiin, rakentaen samalla pystyvyyden tunnetta miten lapsi kokee osaavansa, miten hän sitoutuu, kuinka paljon hän jaksaa ponnistella asiaan vaikuttamisen ja esimerkiksi uuden oppimisen eteen. (Kumpulainen ym. 2010, 23-31; Emirbayer & Mische 1998; Greeno, 2006.) Toimijuuteen liittyvät aloitteellisuus, osallisuus, vaikutusmahdollisuudet ja kyky valita itse omat toiminta- ja osallistumistavat. Toimijuudella on suuri merkitys myös yksilön tai yhteisön identiteetille. Aktiivisen toimijuuden merkitys korostuu uusissa toimintaympäristöissä. 60 Sosiaalisella mediaosaamisella tarkoitetaan lapsen kykyä toimia vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Tähän liittyy myös kyky ottaa huomioon yksilöiden ja yhteisöjen erilaisuus. Sosiaalinen mediaosaaminen ja siihen liittyvät taidot tukevat lapsen kasvua ja hyvinvointia. (Tella ym. 2001; Arjen tietoyhteiskunnan määritelmätyöryhmä 2009.) 61 Luovalla mediaosaamisella tarkoitetaan sitä, että lapsi pystyy itse tuottamaan eri tarkoituksiin soveltuvia sisältöjä. Luova mediaosaaminen on lapsen omaa ilmaisua ja soveltamista median avulla. 62 Kriittisellä mediaosaamisella tarkoitetaan, että lapsi osaa arvioida eri medioiden rooleja ja käyttötapoja. Lapsi ja nuori osaavat esimerkiksi olla lähdekriittisiä ja arvioida mediasisältöjä ja -palveluja.

45 Erilaisten media- ja verkkoympäristöjen hallitseminen ja taitava käyttö näyttävät tulevan yhä merkityksellisemmäksi osaksi myös lasten hyvinvointioppimista (Rimpelä 2011 63 ). Median taitava sosiaalinen, kriittinen ja luova käyttö avaa ovia ympäröivään maailmaan, tukee lapsen itsetuntoa ja sosiaalisia suhteita sekä vahvistaa omavoimaistumista. Samalla lapsi voi löytää uusia mahdollisuuksia pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan, jakaa omaa osaamistaan, viestiä ja tehdä yhteistyötä toisten kanssa. Haasteena on, että lasten ja perheiden osaamisen ja median käytön välillä on edelleen yhä suuria eroja ja nämä näyttävät pikemminkin lisääntyneen kuin vähentyneen (Pääjärvi 2011; vrt. esim. Kankaanranta ym. 2011). Lasten mediaosaamisen ja käyttötapojen analysoinnissa on käytetty edellä kuvatun mediataidon määritelmän ja erilaisten mediaosaamisten lisäksi mediakasvatuksen viitekehykseen liittyvää käyttötapamallia. Alun perin Goldsworthyn (1999) luokitukseen perustuva jäsennys käsittää neljä erilaista osittain päällekkäistä kategoriaa, jotka kuvaavat toiminnan ja median käytön välisiä suhteita. Mallin eri kategoriat on nimetty 1) välineelliseksi, 2) yhteisölliseksi, 3) pedagogiseksi ja 4) viestinnälliseksi median käyttötavaksi. (Vahtivuori & Masalin 2000; 2012; Vahtivuori 2001; Goldsworthy; Tella ym. 2001.) Kuvio 21. Käyttötapamalli (Goldsworthy 2000; Vahtivuori & Masalin 2000; Tella ym. 2001) Välineellisessä käyttötavassa median palvelu on apuväline ja työkalu. Lapsi hyödyntää verkkosivustoa tai työkalua esimerkiksi oman sisällön tuottamisessa, kuten kuvien muokkaamisessa. Toimintaympäristössä korostuu kokemuksellisuus. Lapsi toimii "median kanssa". (Vrt. Jonassen 1995.) Media tai tieto- ja viestintätekninen väline toimii tällöin tavallaan älyllisten työkalujemme (intellectual tools) jatkeena ja kehittää henkilökohtaisia taitojamme ja osaamistamme (Vygotsky 1986). Viestinnällinen käyttötapa liittyy välineelliseen käyttötapaan, mutta sen päätarkoitus on edesauttaa sosiaalista vuorovaikutusta ja yhdessä tekemistä. Toimintaympäristö muodostuu yhteydenpito- ja viestintävälineen muodostamaan tilaan. Tässä käyttötavassa korostuvat vastavuoroisen dialogisen viestinnän ja vuorovaikutuksen merkitys. Esimerkiksi blogien ja kuvien kommentointi, viestien kirjoittaminen ja kuulumisten vaihtaminen kuuluvat viestinnälliseen käyttötapaan. Pedagoginen käyttötapa painottaa median tarjoaman sisällön merkitystä toiminnassa. Vuorovaikutus ja toiminta tapahtuvat välineen ja lapsen välillä. Esimerkiksi verkkosivulla olevien 63 Rimpelä 2011: luento

46 laulun sanojen opettelu, erilaiset harjoitustehtävät tai matematiikan drilliharjoitukset kuuluvat pedagogiseen käyttötapaan. Opittava sisältö tai sen kohde sisältyvät mediaan. Lapsi on suorassa yhteydessä mediavälineeseen, joka muodostaa toimintaympäristön. Yhteisöllisestä käyttötavassa tieto- ja viestintätekniikan tai median palvelun avulla luodaan yhteisöllistä toimintaa tukeva toimintaympäristö. Keskeistä yhteisöllisessä käyttötavassa (ks. Vahtivuori, Wager & Passi 1999) on dialogisen toiminta- ja viestintäkulttuurin luominen. Yhteisöllisessä käyttötavassa toimitaan tieto- ja viestintätekniikan ympärille rakennetussa tilanteessa, jollaisia ovat esimerkiksi sosiaalisen mediassa tuttu osaamisen ja ideoiden jakaminen, tutkiminen, ongelmanratkaisu tai verkkopohjaisen monipelin pelaaminen yhdessä. 6.3 Mitä median välineitä lapsilla on käytössään, miten niitä käytetään ja millaista on mediaosaaminen? Kännykkä on selvästi lasten päämedia ja suosituin väline 64, kaikista vastaajista 70,5 % ilmoitti käytössään olevan kännykän, tämän suhteen sukupuolten välillä ei ole mainittavaa eroa. Älypuhelimenkin omisti jo noin 23 % lapsista. Älypuhelimia näytetään hankittavan enemmän pojille (26,4 %) kuin tytöille (19 %). Yli puolella oli käytössä pelikonsoli (55,7 %) ja kannettava pelikonsoli (Nintendo DS, PSP) oli noin kolmanneksella. Pelilaitteiden osalta ero poikien ja tyttöjen välillä on suuri. Tytöistä yli puolella ei ole pelilaitetta, vain noin 40 % omistaa konsolin, 71 %:lla pojista sen sijaan on pelikonsoli. Kannettavien konsolien suhteen tilanne on tasa-arvoisempi. ipod tai MP3-soitin ovat myös lasten paljon käyttämiä välineitä, näitä oli noin 40 %:lla vastaajista. Noin puolella lapsista oli käytössään televisio 47,8 %, tässä voi havaita eroa sukupuolten välillä poikien hyväksi. Pojista lähes 55 %:lla oli käytössä televisio, tytöistä puolestaan noin 41 %:lla. Radion kuuntelu oli myös melko suosittua. 61 % tytöistä ilmoitti olevan käytössään radion, pojista noin puolella (50 %) oli käytössään radio. Perinteisten tietokoneiden aika näyttää olevan ohi. Vain 23 % mainitsi käytössään olevan pöytäkoneen, kannettava tietokone oli 33 %:lla vastaajia. Näiden osalta tyttöjen ja poikien välillä ei ole eroja. Poikien ja tyttöjen median käyttötavoissa on painotuseroja, vaikka käyttötavat ovat selvästi lähentyneet (Kuvio 24). Pojilla verkon ja tietokoneen käyttö kohdistuu toimintaan. Pojista suurin osa käyttää verkkoa ja tietokonetta pelaamiseen (77,4 %). Lisäksi pojat katselivat kuvia, videoita ja kuuntelivat musiikkia. Myös tytöt olivat ahkeria pelaajia (70 %). Pelaamisen merkitys liittyy usein viihtymiseen, mutta myös esimerkiksi liikuntaan ja sosiaaliseen yhdessäoloon. Monia pelejä on nykyisin mahdollisuus pelata yhdessä, joko samassa tilassa tai monipelinä verkon välityksellä. Pienillä 8-vuotiailla lapsilla pelaamisen merkitys (71 %) muun tekemisen rinnalla näytti korostuvan entisestään verrattuna esimerkiksi 12-vuotiaisiin (64 %). Pienet lapset pelaavat pääasiassa kännykkäpelejä ja käsikonsolipelejä (esim. Nintendo DS). Tyttöjen ja poikien pelaaminen näyttää viime vuosina lähentyneen toisiaan ja pelaamisen merkitys monipuolistunut aiempaan tutkimukseen verrattuna. Pelien käyttötapa voi olla yhteisöllinen, välineellinen tai viihtymiseen ja rentoutumiseen tai liikuntaan liittyvä. Toiminnalliset pelit ovat suosittuja. Peleihin liittyvä asteittainen vaikeutuvuus, vaikeutuvat tasot tai maailmat (ladder of challenges) sekä palkkiot motivoivat pelaamiseen. Tyttöjen median käyttötavoissa nousivat lisäksi myös tiedonetsintä ja yhteydenpito kavereihin. Vastaajien mukaan vähäisintä oli avun etsiminen verkosta ja oma tuottaminen. Musiikkia oli tehnyt noin 7 % 8-vuotiaista ja 8 % 12-vuotiaista. Videoita katseltiin paljon YouTubesta. Niitä oli omatoimisesti työstänyt hieman alle 6 % 8-vuotiaista ja 22 % 64 Lasten Ikihyvän työpajoissa kännykkä nähtiin erityisesti turvallisuutta lisäävänä työkaluna.

47 12-vuotiaista (Kuvio 22). Blogin kirjoittamista harrasti 8-vuotiaista 5 % ja 12-vuotiaista 16 %. Musiikin kuuntelu oli tärkeä netin käyttötapa. Aktiiviseen osallistumiseen liittyvä luova mediaosaaminen ja tuottava käyttötapa lisääntyivät iän myötä. Kuvio 22. 8- ja 12-vuotiaiden musiikin kuuntelu ja musiikin teko Kuvio 23. 8- ja 12-vuotiaiden videoiden katselu ja tekeminen Verkkotoiminnan pääpaino 12-vuotiailla oli musiikin kuuntelussa, kuvien ja videoiden katselussa ja sosiaalisessa toiminnassa (Kuviot 22 ja 23). Median käytön tärkeä merkitys oli lapsille haastatteluaineiston perusteella sosiaalinen. Yhteydenpito ja yhdessäolo kavereiden kanssa sekä lisäksi rentoutuminen ja huumori koettiin erityisen tärkeiksi. Nämä tekijät tuntuisivat Lasten Ikihyvän muiden tutkimustulosten perusteella liittyvän lapsen positiivista hyvinvointia lisääviin tekijöihin (ks. alaluku 5.1); tässä tutkimuksessa tosin ei selvitetty sosiaalisen verkoston luonnetta ja vaikutusta lapsen kokemukseen hyvinvoinnista, kun se tapahtuu median välityksellä tai luonnollisesti.

48 Kuvio 24. Lasten mediakäyttäytyminen sukupuolen mukaan Verkkokyselyn avoimissa kysymyksissä toiminnan näkökulmasta ( Mitä teet kun avaat tietokoneen ) nousivat esiin nousivat satujen kuuntelu, lastenohjelmien katselu, chattailu, Habon pelaaminen ja esimerkiksi kirjaimien tekeminen. Televisiosta katseltiin lastenohjelmia (Mikin kerhotalo), erilaisiin formaatteihin perustuvia viihdeohjelmia (Salatut elämät, Viidakon tähtöset, Master Chéf Suomi, Hauskat kotivideot) ja luonto-ohjelmia (Avara luonto). Oma tuottaminen ja luova toiminta olivat etenkin toisen luokan oppilailla vähäistä. Mielenkiintoinen tilastollisesti merkitsevä yhteys havaittiin: mitä enemmän lapsi pelaa, sitä vähemmän hän tekee itse materiaalia. Kuvio 24. Mediataidot