NATURA-ARVIOINNIN TARVEHARKINTA

Vastaanottaja Kiteen kaupunki Kesälahden kunta Asiakirjatyyppi Natura-tarveharkinta Päivämäärä 30.11.2011 Viite 82139934 NATURA-ARVIOINNIN TARVEHARKINTA ORIVEDEN RANTAOSAYLEIS- KAAVA KITEEN JA KESÄLAHDEN OSALTA

ORIVEDEN RANTAOSAYLEISKAAVA KITEEN JA KESÄLAHDEN OSALTA Päivämäärä 30.11.2011 Laatijat Tarkastaja Kuvaus Kaisa Torri, linnustovaikutukset Asko Ijäs Tarja Ojala Oriveden rantaosayleiskaavan Natura-tarveharkinta Kiteen ja Kesälahden alueiden osalta Viite 82139934 Ramboll Terveystie 2 15870 HOLLOLA T +358 20 755 7800 F +358 20 755 7801 www.ramboll.fi

ORIVEDEN RANTAOSAYLEISKAAVA KITEEN JA KESÄLAHDEN OSALTA SISÄLTÖ 1. Johdanto 1 1.1 Taustaa 1 1.2 Hanke 1 1.3 Yleistä Natura-tarveharkinnasta 2 1.4 Aineisto ja menetelmät 3 2. Oriveden-Pyhäselän saaristot Natura-alue 4 2.1 Sijainti ja yleispiirteet 4 2.2 Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit 5 2.3 Luontodirektiivin liitteen II lajit 5 2.3.1 Saimaannorppa 5 2.3.2 Järvilohi 5 2.4 Lintudirektiivin liitteen I lajit 6 2.5 Uhanalaiset lajit 7 3. Kaavoituksen vaikutuksista 7 3.1 Rantarakentaminen ja saimaannorpat 7 3.1.1 Saimaannorpat Oriveden rantaosayleiskaava-alueella 8 3.2 Rantarakentaminen ja lintudirektiivin liitteen I lajit 10 4. Hankkeen vaikutukset 11 4.1 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin 11 4.2 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen II lajeihin ja uhanalaisiin lajeihin 11 4.2.1 Saimaannorpat 11 4.2.2 Muut lajit 12 4.3 Vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeihin 12 4.4 Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa 13 5. Johtopäätökset 13 6. Kirjallisuuslähteet 14 LIITE 1: Kartta saimaannorpan pesäalueiden sijoittumisesta suhteessa Oriveden rantaosayleiskaavaan

1 1. JOHDANTO 1.1 Taustaa Oriveden alueelle Kiteen ja Kesälahden kuntien alueelle laaditaan rantaosayleiskaavaa. Osana kaavoitusta on arvioitu rantaosayleiskaavan vaikutuksia Oriveden-Pyhäselän saaristot Naturaalueeseen. Natura-arvioinnin tarveharkinnan on kirjoittanut FM biologi Kaisa Torri, linnustovaikutusten osalta arvioinnista on vastannut FM biologi Asko Ijäs. Natura-arvioinnin tarveharkinta on laadittu Ramboll Finland Oy:ssä, työn tilaajina ovat Kiteen kaupunki ja Kesälahden kunta. 1.2 Hanke Arvioitava hanke on rantaosayleiskaava, jota laaditaan Oriveden alueelle. Kaava-alueeseen kuuluvat kaikki Oriveden ranta-alueet Kiteen kaupungin ja Kesälahden kunnan alueella. Kaavaalueen pinta-ala on noin 18 115 ha, josta vesialuetta on noin 14 380 ha. Alueella on rantaviivaa noin 340 km ja mitoitusperiaatteiden mukaista muunnettua rantaviivaa noin 160 km. Rantaosayleiskaavalla määritetään kaavoitettavan alueen rakennuspaikkojen lukumäärä ja sijainti. Kaava vahvistuu oikeusvaikutteisena, jolloin se oikeuttaa suoriin rakennuslupiin. Kaava-alueen rajaus on esitetty kuvassa 1-1 ja rakennuspaikkojen lukumäärä taulukossa 1. Kuva 1-1 Suunnittelualueen sijainti ja rajaus.

2 Taulukko 1 Olemassa olevien ja uusien rakennuspaikkojen lukumäärät kaava-alueella. Olemassa olevat Kitee Kesälahti Koko alue RA 551 68 619 A 98 8 106 Ranta-AK rakentamattomat 27 0 27 Yhteensä 676 76 752 Uudet Kitee Kesälahti Koko alue RA 200 10 210 A 1 0 1 Uudet yhteensä 201 10 211 Kaikki rakennuspaikat yhteensä 877 86 963 Korvattavat rakennuspaikat 6 0 6 1.3 Yleistä Natura-tarveharkinnasta Natura 2000 -verkoston avulla suojellaan EU:n luontodirektiivin (892/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) tarkoittamia luontotyyppejä, lajeja ja niiden elinympäristöjä, jotka esiintyvät jäsenvaltioiden Natura 2000 -verkostoon ilmoittamilla tai ehdottamilla alueilla. Jäsenvaltioiden tehtävänä on huolehtia, että ns. Natura-arviointi toteutetaan hankkeiden ja suunnitelmien valmistelussa ja päätöksenteossa sen varmistamiseksi, että niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty tai ehdotettu sisällytettäväksi Natura 2000 -verkostoon, ei merkittävästi heikennetä. Suojeluarvoja heikentävä toiminta on kiellettyä sekä alueella että sen rajojen ulkopuolella. Sitä, milloin luonnonarvot heikentyvät tai milloin ne merkittävästi heikentyvät, ei ole määritelty luonto- tai lintudirektiivissä. Mitä tahansa lupa-asiaa tai viranomaisasiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulain 10 luvussa säädetään Natura 2000 -verkostosta. Useimpiin maankäyttöä tai luontoa mahdollisesti muuttavaa toimintaa tavalla tai toisella sääteleviin lakeihin on otettu tätä koskeva viittaussäännös luonnonsuojelulain 65 ja 66 :iin. Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 - verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä. (24.6.2004/553) Luonnonsuojelulain 65 ja 66 :n säännökset merkitsevät tiivistetysti sitä, että hankkeet tai suunnitelmat eivät saa yksistään eivätkä yhdessä merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty Natura 2000-verkostoon. Mikäli on todennäköistä, että tällaisia vaikutuksia on, tulee vaikutukset arvioida. Lupa voidaan myöntää tai suunnitelma hyväksyä vasta kun arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa, etteivät vaikutukset ole merkittäviä. Kyseeseen tulevat tällöin paitsi Natura-alueelle kohdistuvat toiminnot myös sellaiset alueen ulkopuolelle sijoittuvat hankkeet, joiden vaikutukset ulottuvat Natura-alueelle. Toisaalta alueen sisällekin voi kohdistua luontoa muuttavia toimintoja, mikäli ne eivät merkittävästi heikennä Natura-alueen suojeluperusteita.

3 Luontodirektiivi Luontodirektiivin tavoitteena on luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston ja niiden elinympäristöjen suojelu. Direktiivin mukaisesti toteutetuilla toimenpiteillä pyritään varmistamaan Euroopan yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien ja lajien suotuisa suojelutaso. Keskeisiä toimenpiteitä ovat Natura 2000 -alueiden perustaminen, lajien tiukan suojelun järjestelmä sekä hyödyntämisen säätely. Luontodirektiivin liitteissä lueteltuja, yhteisön tärkeinä pitämiä luontotyyppejä ja lajeja on Suomessa seuraavasti: Liite I, 69 luontotyyppiä, suojelukeino Natura 2000 -alueet (SCI-alueet, Sites of Community Importance) Liite II, 88 lajia, suojelukeino Natura 2000 -alueet (SCI-alueet, Sites of Community Importance) Liite IV, 73 lajia, tiukan suojelun järjestelmä (Luonnonsuojelulaki 49 ) Luontodirektiivin liitteisiin on valittu yhteisön tärkeinä pitämiä luontotyyppejä ja lajeja, jotka ovat vaarassa hävitä luontaisilta levinneisyysalueiltaan, joilla on pienet kannat tai levinneisyysalueet, jotka ovat hyviä esimerkkejä kyseisen luonnonmaantieteellisen alueen ominaispiirteistä tai jotka ovat endeemisiä lajeja. Osa luontodirektiivin luontotyypeistä ja lajeista on määritelty ensisijaisesti suojeltaviksi, ja ne on osoitettu direktiivin liitteissä I ja II tähdellä (*). Niiden suojelusta yhteisö on erityisvastuussa. Natura-arvioinnin tarveharkinta Tarveharkinnassa otetaan esiin viisi näkökohtaa: 1) hankkeen tai suunnitelman kuvaus, 2) Natura-alueen ja siihen kohdistuvien vaikutusten kuvaus, 3) vaikutusten merkittävyyden arviointi, 4) lieventävien toimenpiteiden ja vaihtoehtojen sekä yhteisvaikutusten tarkastelu sekä 5) johtopäätökset ja arvio vaikutuksista. Tarveharkinnan johtopäätös voi olla: 1) Ei heikennä Natura-arvoja, Natura-arviointia ei tarvita 2a) Heikentää, Natura-arviointi tehtävä 2b) Vaikutusten ilmeneminen epävarma, Natura-arviointi tehtävä Luontoarvot, joita SCI-perustein Natura-verkostoon valitulta Oriveden-Pyhäselän saaristot Natura-alueelta on tarkasteltava, ovat: luontodirektiivin liitteen I luontotyypit luontodirektiivin liitteen II lajit 1.4 Aineisto ja menetelmät Tässä selvityksessä on arvioitu Oriveden rantaosayleiskaavan vaikutuksia niihin Oriveden- Pyhäselän saariston Natura-alueen (FI0700018) luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin ja liitteen II lajeihin, joiden perusteella Oriveden-Pyhäselän saaristot on sisällytetty osaksi Suomen Natura -verkostoa. Lisäksi on tarkasteltu hankkeen vaikutuksia alueella esiintyviin lintudirektiivin liitteen I lajeihin sekä uhanalaisiin lajeihin. Vaikutusten arviointi on kohdennettu erityisesti saimaannorppiin, jotka kuuluvat Oriveden-Pyhäselän saariston Natura-alueen keskeisiin suojeluperusteisiin. Selvitys on tehty olemassa olevan aineiston pohjalta. Arvioinnissa käytettyjä lähteitä ovat Natura-tietolomake ja saimaannorppien pesäpaikkatiedot vuosilta 1987 2011. Arvioinnissa on hyödynnetty myös kirjallisuuslähteitä saimaannorpista (mm. Saimaannorpan suojelun strategia ja toimenpidesuunnitelma 2011, Hyvärinen ym. 2004, Sipilä 1992). Arviointi on kohdennettu Oriveden rantaosayleiskaavaan Kiteen ja Kesälahden kuntien osalta. Mikäli Rääkkylän alueelle sijoittuva kaava-alueen osa etenee, tulevat kaavan vaikutukset tältä osin arvioitaviksi erikseen.

4 2. ORIVEDEN-PYHÄSELÄN SAARISTOT NATURA-ALUE 2.1 Sijainti ja yleispiirteet Oriveden-Pyhäselän saaristot Natura-alue sijoittuu viiden kunnan alueella (Kitee, Liperi, Rääkkylä, Kerimäki ja Savonlinna) ja on pinta-alaltaan yhteensä 12 405,5 hehtaaria. Natura-alue sijoittuu Saimaan vesistöön ja sen suojeluperusteisiin kuuluvat sekä saimaannorpan tärkeät pesimä ja elinalueet että Tikansaari-Vuoniemen harjujensuojeluohjelmakohde. Suojelun toteutuskeinoina alueella ovat maasto- ja vesiliikennelaki, rakennuslaki, kalastuskuntien kanssa tehtävät rauhoitussopimukset, luonnonsuojelulaki sekä harjujensuojeluohjelma-alueen osalta myös maa-aineslaki. Kuvassa 2-1 on esitetty Oriveden-Pyhäselän saaristot Natura-alueen sijainti suhteessa Oriveden rantaosayleiskaava-alueeseen. Kuvassa näkyy myös Natura-alueelle sijoittuvien luonnonsuojelualueiksi rauhoitettujen alueiden rajaukset sekä rantojensuojeluohjelman ja harjujensuojeluohjelman alueet. Kuva 2-1 Oriveden-Pyhäselän saariston Natura-alue ja arvioitavan Oriveden rantaosayleiskaavan rajaus (Kitee ja Kesälahti).

5 2.2 Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit Oriveden-Pyhäselän saariston Natura-alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteen I mukaiset Natura luontotyypit on esitetty oheisessa taulukossa. Taulukko 2 Oriveden-Pyhäselän saariston Natura-alueella direktiiviluontotyypit ja niiden arvioitu osuus Natura-alueen koko pinta-alasta (Suomen Ympäristökeskus, Natura-tietolomakkeet). Luontotyyppi Osuus alueen koko pinta-alasta, % Vaihettumissuot ja rantasuot <1 Boreaaliset lehdot <1 Harjumuodostumien metsäiset luontotyypit 2 Puustoiset suot <1 2.3 Luontodirektiivin liitteen II lajit Oriveden-Pyhäselän saariston Natura-alueella esiintyviä luontodirektiivin liitteen II lajeja ovat saimaannorppa, susi, karhu, ilves ja järvilohi. Lajeista saimaannorppa, susi ja karhu on merkitty luontodirektiivissä ensisijaisesti suojeltaviksi lajeiksi. Luontodirektiivin liitteeseen II kuuluvat lajit saimaannorppa, liito-orava, ilves, karhu ja susi kuuluvat myös liitteen IV(a) lajeihin. 2.3.1 Saimaannorppa Saimaannorppa on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi (CR). Saimaannorppa kuuluu luonnonsuojelulain erityisesti suojeltaviin lajeihin (47 ) sekä rauhoitettuihin lajeihin (39 ). Saimaannorppa kuuluu myös luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittuihin lajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Vuonna 2010 saimaannorppakannan kooksi on arvioitu yhteensä 271 (Norppakanta 2010, Metsähallitus). Oriveden- Pyhäselän Natura-alueella elää yhteensä noin 5 % koko saimaannorppakannasta. Saimaannorppa on äärimmäisen uhanalainen norpan alalaji, jota ei esiinny missään muualla maailmassa. Saimaannorppa on pitkäikäinen ja hitaasti lisääntyvä, aikuiset norpat viihtyvät samoilla alueilla vuodesta toiseen. Norppa synnyttää pääsääntöisesti vain yhden poikasen kerrallaan. Jään alta lumikinokseen kaivettu ja päältä umpinainen lumipesä on suoja vastasyntyneelle poikaselle kylmyyttä ja petoja vastaan. Pesäpaikan valinnassaan saimaannorpat välttävät vakituisia häiriölähteitä (Sipilä 1992). Saimaannorppakantaan kohdistuvia uhkatekijöitä ovat mm. pieni populaatiokoko, kuoleminen kalastuksen sivusaaliina, pesimäaikainen häiriö, pesimäaikaiset vedenpinnan vaihtelut, rantarakentaminen sekä ympäristömyrkyt. Pitkällä aikavälillä myös ilmastonmuutos on saimaannorppakannalle uhkatekijä (Saimaannorpan suojelun strategia ja toimenpidesuunnitelma 2011). Saimaannorpan suojelussa yhtenä keskeisenä tavoitteena on turvata talvinen pesimä- ja lisääntymisrauha, sillä kuuttien kuolleisuus ensimmäisenä elinvuotenaan on korkea. Pesäkuolleisuutta aiheuttavat mm. epävakaat olosuhteet pesässä ja ympäristössä. Pesinnän onnistumisen kannalta lisääntymisen kriittisin aika on tammikuusta maaliskuuhun, johon ajoittuvat poikasten syntymän lähestyminen sekä vastasyntyneen kuutin imetyksen alkuvaiheet. Merkittäviin poikaskuolleisuuden aiheuttajiin kuuluvat myös kalastus ja erityisesti verkot. Verkkoihin hukkuu ajoittain myös aikuisia norppia, mutta erityinen riski kalanpyydykset ovat kuuteille. 2.3.2 Järvilohi Saimaan alueella Orivesi mukaan lukien esiintyy uhanalaista Saimaan järvilohta (Salmo salar m. sebago). Euroopan Unionin alueella alkuperäisiä järvilohikantoja tavataan vain Suomessa (Saimaa) ja Ruotsissa (Vänern). Saimaan alkuperäinen järvilohikanta on tällä hetkellä täysin istutusten varassa, voimalaitosten rakentaminen on ollut merkittävin luonnonvaraisten järvilohikantojen tuhoutumiseen johtanut tekijä.

6 Nykyisin järviloheen kohdistuu sekä lajin suojelutarve että toisaalta merkittävä kalastuspaine. Järvilohen osalta kalastus voidaan jakaa kahteen osaan: järvilohta tavoitellaan erityisesti siihen kohdistuvalla pyynnillä (ensisijaisesti vetouistelu) tai järvilohi tulee usein alamittaisena sivusaaliina muun kalastuksen yhteydessä. Nykyisellään järvilohikantaa ylläpidetään kalanviljelyllä, mutta suojelun tavoitteisiin kuuluu myös luonnon pienpoikastuotannon elvyttäminen koskialueilla. Saimaannorppien suojelemiseksi asetetut kalastusrajoitukset palvelevat myös järvilohikannan suojelutavoitteita (Järvilohistrategia 2003). 2.4 Lintudirektiivin liitteen I lajit Oriveden aluetta luonnehtivat pääasiassa karut, kirkasvetiset järvenselät sekä paikoin rehevät, kasvillisuudeltaan järviruokovaltaiset lahdet. Alueen vesi- ja rantalinnustolle luonteenomaisia lajeja ovat erityisesti karujen selkävesien tyyppilajit, kuten mm. kuikka, iso- ja tukkakoskelo sekä eri lokki- ja tiiralajit. Järven matalilla lahtialueilla pesimälinnusto on kuitenkin huomattavasti monipuolisempaa ja näillä alueilla tavataan myös useita reheville lintujärville ominaisia lajeja, kuten mm. ruskosuohaukka, kaulushaikara, heinätavi, pikkulokki, haapana, tukkasotka ja silkkiuikku. Oriveden-Pyhäselän saariston Natura-alueen Natura-tietolomakkeessa on luontodirektiivin mukaisten suojeluarvojen ohella listattu useita lintudirektiivin liitteen I lajeja, jotka kuuluvat säännöllisesti alueen pesimälinnustoon (Taulukko 2). Näistä lajeista valtaosa kuuluu Etelä- ja Keski- Suomen alueella pääasiassa metsäalueille (mm. mehiläishaukka, helmipöllö, huuhkaja, pikkusieppo) tai reheville suo- ja kosteikkoalueille (kurki, luhtahuitti, sinisuohaukka) ominaisiin lajeihin, joiden kannalta potentiaaliset elinympäristöt sijoittuvat Oriveden alueella pääasiassa reheviin järvenlahtiin sekä maa-alueiden puolelle. Taulukko 3 Lintudirektiivin liitteen I lajit Oriveden-Pyhäselän saariston alueella (perustuen Naturaalueen Natura-tietolomakkeeseen) sekä eri lajien pääasialliset elinympäristöt Pääasiallinen elinympäristö Ampuhaukka (Falco columbarius) Helmipöllö (Aegolius funereus) Huuhkaja (Bubo bubo) Kalasääski (Pandion haliaetus) Kalatiira (Sterna hirundo) Kuikka (Gavia arctica) Kurki (Grus grus) Liro (Tringa glareola) Luhtahuitti (Porzana porzana) Mehiläishaukka (Pernis apivorus) Metso (Tetrao urogallus) Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus) Peltosirkku (Emberiza hortulana) Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) Pikkusieppo (Ficedula parva) Pohjantikka (Picoides tridactylus) Pyy (Bonasa bonasia) Sinisuohaukka (Circus cyaneus) Suopöllö (Asio flammeus) Mäntykankaat, kosteikkoalueiden reunametsät Varttuneet ja vanhat havu- ja sekametsät Harvapuiset kangas- ja kallioalueet, hakkuuaukot Järvi- ja kosteikkoalueet Järvenselkien rantakalliot ja luodot, rehevät lintujärvet Karut selkävedet Rehevät suo- ja kosteikkoalueet, rantaluhdat Rehevät suo- ja kosteikkoalueet, rantaluhdat Rehevät lintujärvet ja järvenlahdet Rehevät havu- ja sekametsät Yhtenäiset havumetsä- ja suoalueet Rehevät lintujärvet ja järvenlahdet Rikkonaiset maatalousalueet Puoliavoimet avohakkuu- ja pensaikkoalueet Vanhat kuusi- ja kuusivaltaiset sekametsät Vanhat kuusi- ja kuusivaltaiset sekametsät Rehevät, ryteikköiset kuusi- ja sekametsät Suo- ja kosteikkoalueet, avohakkuut Suo- ja kosteikkoalueet, avohakkuut

7 2.5 Uhanalaiset lajit Natura-alueella esiintyviä uhanalaisia lajeja ovat saimaannorppa (CR), kalasääski (NT), järvilohi (CR), susi (EN), karhu (NT), ilves (NT) ja kangasvuokko (VU). 3. KAAVOITUKSEN VAIKUTUKSISTA 3.1 Rantarakentaminen ja saimaannorpat Vesien saastumisen merkitys saimaannorppakantaa uhkaavana tekijänä on vähentynyt ja vastaavasti lisääntyvän rantarakentamisen myötä ihmisen toiminnasta aiheutuvien satunnaisten häiriötekijöiden merkitys on kasvanut (Hyvärinen ym. 2004). Välillisten häiriötekijöiden ohella rantarakentamisella on myös suoria vaikutuksia, sillä rantarakentaminen supistaa saimaannorppien kannalta potentiaalisten pesäpaikkojen määrää. Suorat vaikutukset Saimaannorppa valitsee pesäpaikakseen riittävästi lunta keräävän rantakinoksen. Rantaprofiilin on oltava melko jyrkkä ja pesärannassa täytyy olla tarpeeksi syvää vettä. Ratkaisevia tekijöitä ovat kinoksen koko ja mahdollisuus kaivaa kulkuavanto jään alle. Soveltuvat alueet (sopivasti lunta keräävät kohdat) voivat vaihdella vuosittain vedenpinnan tason ja vallitsevan tuulisuuden mukaan. Pääsääntöisesti kuitenkin samat pesäpaikka-alueet ovat saimaannorppien käytössä vuodesta toiseen. Saimaannorppien on pesäpaikan valinnassaan todettu karttavan kiinteitä häiriölähteitä, kuten esim. rakennuksia ja teitä (Sipilä 1992, Kokkonen & Sipilä 2007). Sipilän (1991) tutkimukset Saimaalla osoittavatkin, että mitä kauemmaksi häiriölähteistä mennään, sitä yleisempää on norpan pesintä. Välilliset vaikutukset Merkittävä rantarakentamiseen kytkeytyvän uhka saimaannorppien kannalta on vapaa-ajan kalastus. Laidan (2005) haastattelussa Sipilä on todennut verkkoihin hukkuneiden kuuttien löytyvän lähes poikkeuksetta vapaa-ajan kalastajien verkoista. Kaavoituksella ei voida säädellä kalastusta, vaan alueen kalastusrajoitukset määrittyvät valtioneuvoston kalastusrajoitusalueista antaman asetuksen pohjalta (valtioneuvoston asetus verkkokalastuksen rajoittamisesta saimaannorpan poikasten suojelemiseksi). Kalastusrajoitusalueita kaava-alueella on käsitelty kappaleessa 3.1.1. Saimaannorppia kuitenkin hukkuu verkkoihin myös kalastusrajoitusalueiden ulkopuolella. Saimaannorppien merkittävin suora kuolinsyy on hukkuminen takertuneena kalanpyydyksiin (www.metsa.fi/sivustot/metsa/fi/ajankohtaista/tiedotearkisto/tiedotteet2008). Nykyaikaisten loma-asuntojen käyttökausi on pidentynyt, jonka seurauksiin kuuluu myös mm. loma-asukkaiden liikkuminen keväthankien aikaan jäällä. Keväthangilla liikkuminen voi muodostaa uhkan saimaannorpille mikäli melusta (esim. moottorikelkat) häiriintynyt emo hylkää pesän tai mikäli rantakinokseen kelkkaileva romahduttaa norpan pesän. Norpat ovat paikkauskollisia ja talvella rantakinoksiin kaivetut pesien sijainnit ilmentävätkin hyvin myös norppien kesäaikaista oleskelualuetta (Hyvärinen ym. 2004). Kesäaikaisista häiriöistä norppien kannalta merkittävimpiin lukeutuu makuukivien häirintä karvanvaihdon aikoihin huhtikesäkuussa. Vaikutusten konkretisoitumisesta Esimerkkinä lisääntyneen rantarakentamisen vaikutuksista saimaannorppiin Laidan (2005) pro gradu-työssä viitataan Sipilän suulliseen tiedonantoon Saimaan pohjoisosissa (Pyhäselällä) jo havaitusta sukupuuttovelasta. Yksittäiset norpat tottuvat häiriöihin, mutta häiriötekijät vaikuttavat pesintään ja saimaannorppakanta pienenee paikallisesti. Syynä ilmiöön on usein pesimähäiriöiden ja kalanpyydyskuolleisuuden yhteisvaikutus.

8 3.1.1 Saimaannorpat Oriveden rantaosayleiskaava-alueella Kuvassa 3-1 on esitetty kartta saimaannorppien pesimäalueiden sijoittumisesta suhteessa kaavaalueeseen. Sama karttakuva on esitetty suuremmassa koossa tämän raportin liitteessä 1. Kahden kilometrin vyöhykkeen käyttö karttaesityksessä palvelee sekä pesäpaikkojen tarkemman sijainnin salassapitoa että kuvastaa uudisrakentamiselle suositeltavaa suojavyöhykettä saimaannorppien pesimäalueen ympärillä. Vyöhykkeessä on huomioitu sekä norppien poikaspesät että makuupesät. Makuupesät eli lepopesät ovat norppien talviaikaisia lepopaikkoja, poikaspesissä norpat synnyttävät. Kuva 3-1 Oriveden rantaosayleiskaava-alueen sijoittuminen saimaannorppien pesimäalueille. Kartta suuremmassa koossa ks. liite 1. Tietokantaa saimaannorppien pesäpaikoista ylläpitää Metsähallitus. Saimaannorppien kannalta kaavan keskeinen vaikutusalue sijoittuu Kyyrönniemeen, josta on esitetty tarkempi karttaote kuvassa 3-2. Kyyrönniemen läntisimpään niemekkeeseen (Rastinniemi) on kaavaehdotuksessa sijoitettu yksi uusi vakituinen asuinrakennus. Muu kaavassa esitetty uusi rakentaminen sijoittuu yli 2 km etäisyydelle saimaannorppien pesäpaikoista. Tarkasteltaessa alle 4 km etäisyyttä saimaannorpan pesäpakoista, on kaavassa osoitettu yhteensä 8 uutta lomarakennusta ja yksi uusi asuinrakennus. Kyyrönniemen kärkeen Rastinniemen alueelle sijoittuva uusi vakituinen asuinrakennus sijoittuu Natura-alueen rajan läheisyyteen. Rakennus sijoittuu alueelle, joka kuuluu saimaannorppien vakituiseen pesimäympäristöön (Sipilä 2011). Suunnitellun rakennuspaikan läheisyydessä sekä Rastinniemessä että Rastinniemen läheisyydessä Natura-alueella on havaittu saimaannorppien pesäpaikkoja. Suunnitellun rakentamispaikan läheisyyteen sijoittuvat norpan pesät ovat olleet makuupesiä, rakennuspaikan läheisyydessä ei ole havaittu poikaspesiä. Myös Rastinniemen edustalle Heinäluotoon on kaavassa merkitty yksi uusi lomarakennuspaikka. Lomarakennuspaikka sijaitsee saaressa Natura-alueen rajan läheisyydessä, ja lomarakennukselle liikkuminen edellyttää veneellä liikkumista (talviaikaan mahdollisesti moottorikelkkailua).

9 Kuva 3-2 Karttaote Kyyrönniemen alueelta (ROYK-alueen länsiosa) rakentamisen ja saimaannorpan pesäpaikkojen sijoittumisesta. Kyyrönniemen alueelle kahden kilometrin norpanpesävyöhykkeen ulkopuolelle sijoittuu myös jonkin verran uusia lomarakennuspaikkoja (kuva 3-2). Kyyrönniemen alueella mitoitusperusteena on käytetty 3,5 rakennuspaikkaa/mrvkm. Mitoitusvyöhykkeistä on kerrottu tarkemmin kaavaselostuksessa. Saimaannorppien avovesiaikainen esiintymisalue painottuu pesimäalueiden läheisyyteen, mutta lähestyy kooltaan koko Saimaata (Saimaannorpan suojelun strategia ja toimenpidesuunnitelma 2011). Pesäpaikkatietojen pohjalta tulkiten kaavoitettavasta alueesta Kyyrönniemen lähivedet (mm. Heinsalmi, Kuhakivenselkä) kuuluvat saimaannorppien aktiivisimmin käyttämiin alueisiin, mutta norppia liikkuu satunnaisesti kaava-alueen vesillä laajemminkin. Valtioneuvoston asetuksessa verkkokalastuksen rajoittamisesta saimaannorpan poikasten suojelemiseksi on määritetty yhdeksän saimaannorpan poikasten keskeistä liikkumisaluetta. Yksi näistä alueista sijoittuu Orivedelle ja osittain rantaosayleiskaavan alueelle. Rantaosayleiskaavaalueella vain Kyyrönniemen tuntumassa on voimassa kevään verkkokalastuskielto sekä ympärivuotisia pyydysrajoituksia saimaannorpan suojelemiseksi. Kuvassa 3-3 on esitetty valtioneuvoston asetuksen liitteisiin lukeutuvan saimaannorpan poikasten keskeisten liikkumisalueiden rajaus siltä osin kuin se sijoittuu kaava-alueelle ja sen läheisyyteen.

10 Kuva 3-3 Valtioneuvoston asetuksen liitteen mukaiset saimaannorpan poikasten keskeiset liikkumisalueet kaava-alueen läheisyydessä. 3.2 Rantarakentaminen ja lintudirektiivin liitteen I lajit Rantarakentaminen vaikuttaa vesistöalueen linnustoon yleensä suoraan rakentamistoimien aiheuttamien elinympäristömuutosten ja ihmistoiminnan aiheuttaman häirinnän kautta. Rakentamistoimet voivat toisaalta hävittää eri lajien kannalta arvokkaita elinympäristöjä, jolloin linnut joutuvat hakeutumaan pesimään muualle. Alueen elinympäristöjen pirstoutuminen sekä rakentamistoimista aiheutuvat häiriötekijät voivat osaltaan korostaa suorien elinympäristömuutosten merkitystä laajentaen vaikutusaluetta varsinaisen rakentamisalueen ympäristöön. Loma-asunnon rakentaminen ja sen edellyttämät metsänraivaus- ja maankaivutoimet aiheuttavat usein tilapäistä melua ym. häiriötekijöitä rakennuspaikan ympäristöön. Häiriötekijöistä laajimmalla leviäviä on erityisesti rakentamisen aiheuttama melu, joka voi suurimmillaan ulottua jopa useiden satojen metrien päähän varsinaisesta rakentamispaikasta. Loma-asuntojen rakentamisen yhteydessä ei kuitenkaan ole tarpeen suorittaa alueen maaperän louhintaa, paaluttamista ym. voimakasta melua tuottavaa toimintaa, josta aiheutuvan melun voitaisiin arvioida leviävän laajalle alueelle rakentamisalueen ympäristöön. Asutuksen ja rantarakentamisen lisääntyminen voivat vaikuttaa alueella pesivään lintulajistoon em. suorien vaikutusten lisäksi kuitenkin myös välillisesti. Rantarakentamisen välillisistä vaikutuksista merkittävin on yleensä veneilyn lisääntyminen vesialueella, jonka vaikutukset kohdistuvat yleensä voimakkaimmin erityisesti veneilyreittien läheisyydessä pesiviin lintulajeihin. Veneily ym. vesiliikenne lintujen kannalta arvokkaiden pesimäalueiden läheisyydessä voi osaltaan lisätä lintujen poistumista pesältään ja kasvattaa näin pesinnän epäonnistumisen tai pesinnän hylkäämisen riskiä. Yleensä vaikutusten kannalta riskialtteimmaksi ajaksi arvioidaan erityisesti pesinnän muninta- ja haudontavaihe, kun taas poikasten kuoriutumisen jälkeen pesinnän hylkäämisen riskiä pidetään pääosin pienempänä. Eri lintulajien herkkyys vesiliikenteen ja sen synnyttämän melun aiheuttamille vaikutuksille vaihtelee kuitenkin huomattavasti lajien välillä. Oriveden alueella pesivistä lajeista herkimpiä asumisen ja vesiliikenteen aiheuttamille häiriötekijöille ovat erityisesti kuikka ja kalasääski, jotka voivat reagoida esimerkiksi lähestyvään veneeseen jo usean sadan metrin päästä (Ruddock & Whitfield 2007). Sen sijaan esimerkiksi lokit ja tiirat nousevat varoittelemaan vasta hyvin lähellä olevaa venettä, minkä vuoksi ohiajavan veneen häiriövaikutus on tiirojen osalta todennäköisesti pienempi.

11 Veneliikenteestä aiheutuvien häiriötekijöiden ohella ihmisten aiheuttama tahaton häirintä aiheuttaa huomattavan riskitekijän useilla järvialueilla. Käytännössä tahaton häirintä johtuu veneilijöiden rantautumisesta lintujen kannalta merkittäville pesimäalueille (erityisesti pienet lintuluodot), mikä voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa sen, että suurin osa luodolla olevista pesistä epäonnistuu. Rantarakentamisen aiheuttama veneilyn lisääntyminen lisää osaltaan tahattoman häirinnän riskiä veneilyn lisääntymisen vuoksi. Lintuluodoille ja muille merkittäville pesimäalueille kohdistuvaa häirintää voidaan kuitenkin pyrkiä osaltaan ehkäisemään riittävällä tiedottamisella, jolla opastetaan paikallisia veneilijöitä välttämään lintuluodoille ja -saarille rantautumista. 4. HANKKEEN VAIKUTUKSET 4.1 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin Alueelta ei ole tehty luontotyyppi-inventointia. Voidaan kuitenkin olettaa, että ainakin valtaosa harjumuodostumien metsäisistä luontotyypeistä sijoittuu Tikansaari-Vuoniemen harjujensuojeluohjelmaan kuuluvalle alueelle. Harjujensuojeluohjelman alue sijoittuu Pyhäselän alueelle huomattavasti rantaosayleiskaava-aluetta pohjoisemmaksi eikä siihen kohdistu lisääntyneen rantarakentamisen aiheuttamia vaikutuksia. Muiden luontodirektiivin liitteen I luontotyyppien sijoittumisesta ei saatu tarkempaa tietoa. Kaavan mukainen rakentaminen ei kuitenkaan sijoitu Natura-alueelle, eikä siten aiheuta suoria luontotyyppeihin kohdistuvia vaikutuksia. Etäisyydestä johtuen myöskään mahdollisen Natura-alueille suuntautuvan lisääntyvän virkistyskäytön ei arvioida kulumisvaikutuksen kautta muodostavan merkittäviä luontotyyppeihin kohdistuvia vaikutuksia. Rantaosayleiskaavasta aiheutuvat vaikutukset luontodirektiivin liitteen I luontotyypeille arvioidaan kokonaisuudessaan erittäin vähäisiksi. 4.2 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen II lajeihin ja uhanalaisiin lajeihin 4.2.1 Saimaannorpat Saimaannorppien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä (luonnonsuojelulaki 49 ). Saimaannorpan pesimärauhan turvaamisessa metrimääräistä ohjetta ei ole, vaan harkinta on aina tapauskohtaista. Rastinniemeen sijoittuva vakituinen asuinrakennuspaikka sijoittuu saimaannorppien vakituiselle pesimäalueelle Natura-alueen rajan läheisyyteen. Oriveden alueella noin 10 % saimaannorpan pesinnöistä tapahtuu Natura-alueen ulkopuolella (Sipilä 2011). Natura-alueen ulkopuolisilla alueilla saimaannorppien pesimärauha on turvattava muilla keinoin, mm. kaavoituksen avulla. Rastinniemeen sijoittuva vakituinen asuinrakennuspaikka sijoittuu toistaiseksi rakentamattomalle rannan osalle. Etäisyyttä rakennuspaikalta lähimmälle olemassa olevalle asuin- tai lomarakennukselle on linnuntietä mitaten noin 400 metriä, rantaviivaa pitkin etäisyyttä on yli 500 metriä. Rakentamisesta ja asuinrakennuksen ympärivuotisesta käytöstä aiheutuu muutoksia alueen luonnonympäristöön ja häiriövaikutukset voivat kohdistua myös saimaannorppiin. Oriveden rantaosayleiskaavassa Rastinniemeä lukuun ottamatta valtaosa rakentamisesta sijoittuu saimaannorppien pesimäalueiden ulkopuolelle (ks. liite 1). Kaavan mahdollistama loma- ja vakituinen asutus sijoittuu pääosin jo olemassa olevien rakennusten lomaan. Lisääntyvä liikkuminen lähivesillä voi lisätä myös saimaannorppiin kohdistuvia häiriövaikutuksia. Etäisyydestä johtuen valtaosan keväthankien aikaisesta virkistyskäytöstä voidaan kuitenkin arvioida suuntautuvan muualle kuin saimaannorppien aktiivisimmin käyttämille pesimäalueille. Verkkokalastus alueella on riskitekijä etenkin kuuteille. Kyyrönniemeen sijoittuu rakentamista myös kalastusrajoitusalueen läheisyyteen. Mahdollinen verkkokalastuksen lisääntyminen etenkin kalastusrajoitusalueen läheisyydessä muodostaa mahdollisen hukkumisriskin saimaannorpille.

12 4.2.2 Muut lajit Kalalajit, susi, karhu ja ilves on Suomen EU:n jäsenyysneuvottelujen yhteydessä tehdyssä erillissopimuksessa jätetty varsinaisen Natura-arviointivelvollisuuden ulkopuolelle (Ympäristöhallinto, Vaikutusten arviointia Natura-alueilla koskevia ohjeita). Oriveden Pyhäselän saaristojen Naturaalueella esiintyvät susi, karhu, ilves sekä järvilohi käsitelläänkin tässä yhteydessä vain lyhyesti. Rakentaminen ei sijoitu Natura-alueelle eikä siten suoraan vaikuta alueella esiintyvien suurpetojen suden, karhun ja ilveksen elinmahdollisuuksiin alueella. Oriveden Pyhäselän saaristojen Natura-alueella esiintyvillä suurpedoilla on kuitenkin laajat elinpiirit ja lajien pesäpaikkojen sijainnit tunnetaan yleisesti varsin huonosti. Mahdolliset kyseisiin lajeihin kohdistuvat vaikutukset aiheutuvat ihmistoiminnan lisääntymisen aiheuttamista elinalueiden siirtymisistä. Koska rantaosayleiskaavan mukainen rakentaminen sijoittuu pääosin jo rakennettujen alueiden lomaan, arvioidaan rantaosayleiskaavan vaikutukset Natura-alueella esiintyviin suteen, karhuun ja ilvekseen kokonaisuudessaan vähäisiksi. Myös järvilohi esiintyy koko Saimaan alueella. Lisääntyvä rantarakentaminen voi vaikuttaa järvilohiin lähinnä lisääntyvän verkkokalastuksen sivusaaliina saatavien alamittaisten lohien kalastuskuolleisuuden kautta. Kaavalla ei ole järvilohen luontaisiin lisääntymispaikkoihin kohdistuvia vaikutuksia. Kokonaisuutena tarkastellen Oriveden rantaosayleiskaavan vaikutukset Natura-alueen järvilohiin arvioidaan erittäin vähäisiksi. Natura-alueen uhanalaiseen lajistoon kuuluu myös kangasvuokko, joka on harjualueiden laji. Kaavan mukainen rakentaminen ei sijoitu Natura-alueelle eikä kaavalla siten ole vaikutuksia kangasvuokon kasvupaikkoihin. 4.3 Vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeihin Oriveden rantaosayleiskaavassa esitetyt uudet rakennuspaikat sijoittuvat kokonaisuudessaan Oriveden-Pyhäselän Natura-alueen ulkopuolelle, minkä vuoksi kaavassa esitettyjen rakennuspaikkojen toteuttamisella ei ole suoraa vaikutusta alueen luonnonympäristöjen nykytilaan tai edelleen lintujen käyttämiin elinympäristöihin. Kaavan toteuttamisen myötä ihmisasutuksen määrä alueella kasvaa merkittävästi, minkä vuoksi myös ihmistoiminnasta alueen linnustolle aiheutuvien häiriötekijöiden määrä tulee Oriveden alueella todennäköisesti lisääntymään. Häiriötekijöiden voidaan tässä yhteydessä kohdistuvan erityisesti Oriveden ranta- ja saaristoalueilla pesivään vesi- ja rantalintulajistoon, joista on Oriveden-Pyhäselän saariston Natura-alueen suojeluperusteissa mainittu erityisesti kuikka, kalasääski ja kalatiira. Nämä lajit pesivät nykyisin hyvin säännöllisesti koko Oriveden alueella sekä Natura-aluerajauksen mukaisella alueella että sen ulkopuolisilla vesialueilla. Lajeista kalatiira suosii alueen suurien selkävesien luotoja ja pikkusaaria, mutta laji asuttaa säännöllisesti myös alueen reheviä lintulahtia. Kalatiiran kannalta poikkeuksellisen merkittävä kohde on erityisesti Natura-alueen kaakkoiskulmaan sijoittuva Selkä-Jaakon koillispuolen luoto, jolla pesii jopa valtakunnan tasolla merkittävä kalatiirayhdyskunta (kesän 2010 laskentojen perusteella noin 160 paria, Pönkkä 2010). Kalasääsken pesäpuita tunnetaan Oriveden rantayleiskaava-alueella (mukaan lukien Rääkkylä) kaikkiaan 18 pesien sijoittuessa valtaosin Rääkkylän puolelle. Pesäpuut jakautuvat melko tasaisesti sekä Oriveden ranta-alueille että sisämaan puolelle. Sääkset voivat ruokailla usein hyvinkin etäällä pesäpaikastaan. Oriveden rantaosayleiskaavan Kiteen ja Kesälahden puoleisissa osissa sääkset käyvät säännöllisesti ruokailemassa ainakin Kyyrönlahdella sekä Haaporannassa (FCG 2010). Oriveden-Pyhäselän saariston Natura-alueet rajautuvat lähimmillään yli 500 metrin päähän suunnitelluista rakentamispaikoista, minkä vuoksi rakentamistoimien vaikutukset Natura-alueen linnuston kannalta jäävät vähäisiksi niiden kohdistuessa voimakkaammin Natura-alueen ulkopuolisiin ranta-alueisiin. Linnuston kannalta merkittävämmän riskitekijän muodostavat yksittäisten rakennuspaikkojen sijaan rantarakentamisen aiheuttama ihmistoiminnan lisääntyminen Oriveden alueella, mikä tulee todennäköisesti lisäämään myös vapaa-ajanveneilyä ym. vesillä liikkumista myös Natura-alueella. Erityisesti kuikka ja kalasääski ovat lintulajeista herkkiä veneilystä aiheutuville haittavaikutuksille emolintujen poistuessa pesältään melko varhaisessa vaiheessa havaittuaan lähestyvän veneen. Häiriötekijöiden merkitystä on tässä yhteydessä vaikea luotettavasti arvioida, koska se on luonteeltaan satunnaista. Erityisen haitallista häirintä on niissä tapauksessa, joissa 1) häirintä toistuu useasti lyhyellä aikavälillä erityisesti lintujen muninta- tai haudontakauden aikana, jolloin emolinnut joutuvat toistuvasti poistumaan pesältään, tai 2) jos lintujen pesimäluodoille rantaudutaan pidemmäksi aikaa, mikä voi aiheuttaa pesän keskeytymiseen tai poi-

13 kasten kuolemaan. Näitä riskitekijöitä voidaan kuitenkin pyrkiä osaltaan ehkäisemään tehokkaan tiedottamisen (mm. maihinnousukiellosta kertovat kyltit) sekä säännöllisten veneilyreittien suunnittelun avulla siten, että pääasiallinen veneily ohjataan kauemmas tärkeimmistä lintujen pesimäalueista. Kuikkaa, kalasääskeä ja kalatiiraa lukuun ottamatta muut Oriveden-Pyhäselän saariston Naturaalueen suojeluperusteissa mainitut lajit kuuluvat sen sijaan pääsääntöisesti varttuneille havu- ja sekametsille sekä suoalueille ominaisiin lajeihin, joiden kannalta potentiaaliset elinympäristöt keskittyvät lähinnä Natura-alueeseen sisällytettyihin maa-alueisiin sekä alueen reheville järvenlahdille. Nämä alueet sijoittuvat pääosin Rääkkylän ja Savonlinnan puolelle, kun taas Naturaalueen Kiteen puoleisissa osissa maa-alueiden puolella pesivien lajien kannalta potentiaalisia elinympäristöjä on vähemmän. Tästä syystä kaavahankkeen ja rantarakentamisen vaikutukset metsä- ja suo-alueille ominaiseen lajistoon jäävät Oriveden-Pyhäselän saariston Natura-alueen osalta vähäisiksi. 4.4 Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa Oriveden rantaosayleiskaavassa on alun perin ollut mukana myös Rääkkylän kunta. Rääkkylän kunnan alueelle sijoittuva osa kaavasta ei kuitenkaan tällä hetkellä etene eikä Rääkkylän puoleiselta osalta ole vielä olemassa kaavaluonnosta. Mikäli rantaosayleiskaavoitusta Rääkkylänkin puolella jatketaan, vaikuttaa se kokonaisrakentamisen määrään Orivedellä ja sitä kautta myös Oriveden-Pyhäselän saaristot Natura-alueeseen. Rääkkylän kaava-alueella on Kiteen ja Kesälahden kaava-aluetta enemmän saimaannorppien pesimäalueisiin rajautuvaa rantaviivaa. Kiteen/Kesälahden ja Rääkkylän kaavoitettavilla ranta-alueilla voi olla saimaannorppiin kohdistuvia yhteisvaikutuksia, jotka tulevat arvioitaviksi mikäli Rääkkylän osuus rantaosayleiskaavasta etenee. Myös linnuston osalta mahdolliset häiriötekijät Oriveden-Pyhäselän saaristoalueella lisääntyvät Tässä vaiheessa, kun rakentamisen määrä ja sijoittuminen ei Rääkkylän puolella vielä ole tiedossa, on yhteisvaikutusten arviointi mahdotonta. 5. JOHTOPÄÄTÖKSET On mahdollista että Oriveden rantaosayleiskaavan toteuttaminen 1.12.2011 päivätyn version mukaisena aiheuttaa Natura-alueen suojeluperusteena olevaan luontodirektiivin liitteen II lajiin, saimaannorppaan, kohdistuvia häiriövaikutuksia. Yhtenä keskeisenä tekijänä voidaan pitää Rastinniemeen saimaannorppien pesimäalueelle sijoittuvaa uutta asuinrakennusta. Edellä esitettyjen perusteella johtopäätöksenä on, että Oriveden rantaosayleiskaavasta on tarpeen laatia luonnonsuojelulain 65 :n tarkoittama Natura-arviointi. Hollolassa 30. päivänä marraskuuta 2011 RAMBOLL FINLAND OY Tarja Ojala biologi, FM Kaisa Torri biologi, FM

14 6. KIRJALLISUUSLÄHTEET FCG 2010: Oriveden rantayleiskaava, luonto- ja maisemaselvitys. 99s. Hyvärinen, H., Kunnasranta, M., Nieminen, P. & Taskinen, J. 2004. Hyle Saimaan oma norppa. Järvilohistrategia 2003. Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 66/2003. Kokkonen, T. ja Sipilä, T. 2007. Jääteiden häiriövaikutuksen arviointi saimaannorpan pesäpaikanvalintaan Pihlajavedellä. South-East Finland Russia Neighbourhood Programme Laita, Samuli 2005. Saimaannorppa kunnan suunnittelussa. Pro gradu-tutkielma. Metsähallituksen tiedotteet www.metsa.fi/sivustot/metsa/fi/ajankohtaista/tiedotearkisto/ Tiedotteet2008. Poiminta 23.11.2011. Pönkkä H. 2010: Linnustoraportti, Orivesi. Järvilinnut matkailun myötätuulessa hanke, Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri. 25 s. Ruddock M. & Whitfield D.P. 2007: A review of disturbance distances in selected bird species. Scottish Natural Heritage. 181 s. Saimaannorpan suojelun strategia ja toimenpidesuunnitelma. Saimaannorpan suojelutyöryhmän ehdotus 31.3.2011. Ympäristöministeriö. Sipilä, Tero 1991. Saimaanhyljealueiden suojelutavoitteet. Maailman Luonnon Säätiön WWF Suomen Rahaston Raportteja 5. Sipilä, T. 1992: Saimaannorpan (Phoca hispida saimensis Nordq.) pesintä-, populaatio- ja suojelubiologiasta. Lisensiaattitutkielma, Biologian laitos, Joensuun yliopisto 45 s. Sipilä, Tero 2011. Metsähallituksen suojelubiologi. Suullinen tiedonanto 23.11.2011. Valtioneuvoston asetus verkkokalastuksen rajoittamisesta saimaannorpan poikasten suojelemiseksi 04/2011. Ympäristöhallinto. www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=8189&lan=fi. Vaikutusten arviointia Natura-alueilla koskevia ohjeita.