MATKA BRYSSELIIN 31.8. 2.9.2016 KPT:n delegaatio vieraili Brysselissä varapj. Hanna Sarkkisen johdolla (31.8. 2.9.2016). Matkan pääteemoja olivat Euroopan kehityspolitiikan uudistaminen ja kehitysyhteistyöhön kohdistuvat muutospaineet, Euroopan globaalistrategian ja kehityspolitiikan rooli osana EU:n ulkosuhteita, humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön yhtymäkohdat sekä EU:n Agenda2030 toteutushaasteet. Lisäksi delegaatio vieraili Belgian ulkoministeriössä kuulemassa kehitysyhteistyölakikokemuksia ja järjesti työpajan vertaisoppimisen merkeissä "Belgian KPT:n" (Advisory Council on policy coherence for development to Belgian Government) kanssa. Osallistujat: Delegaation pj., KPT:n varapj. Hanna Sarkkinen (VAS), Kari Kulmala (PS), Timo Palander (SY), Rilli Lappalainen (Kehys ry.), Julia Ojanen (UM kumppanuusjärjestöt/plan-suomi) ja Marikki Stocchetti (KPT:n pääsihteeri) Ohjelman sisältö: a) Belgian kehitysministerin kabinetti: Keskustelu Belgian kehitysyhteistyölaista. Peter Moors Chief of Cabinet, Development Cooperation (Deputy Prime Minister and Minister of Development Cooperation) ja Carl Michiels Chairman of Executive Committee. b) Euroopan parlamentti: Kehityspoliittisen valiokunnan ja ulkosuhdevaliokunnan yhteinen kuulemistilaisuus muuttoliike ja pakolaiskriisi teemasta. Tapaamiset Pj. Linda McAvan ja lounastilaisuus Europarlamentaarikko Heidi Hautalan, DEVEn sihteerin Hanna-Riikka Niemisen ja Hautalan avustaja Laura Järvenpään kanssa. c) EU:n ulkosuhdehallinto: EU:n globaalistrategia sekä ulkosuhdehallinnon tavoitteet Euroopan kehityspoliittisen konsensuksen uudistamisessa. Félix Fernandez-Shaw Cabinet Expert (Cabinet of the Vice-President of the European Commission and High Representative of the Union for Foreign Affairs and Security Policy Mogherini) d) EU:n humanitaarisesta avusta vastaava pääosasto ECHO: Kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun tila ja yhtymäkohdat. Ms Henrike Trautmann, Head of Policy Development and Regional Strategy Unit, ECHO e) EU:n komissio, kehitysyhteistyöstä vastaava pääosasto Directorate General for International Cooperation and Development DG DEVCO: Euroopan konsensus ja kehityspolitiikan rooli Gustavo Martin Prada, Director for the EU's Development policy, Gaspar Frontini Directorate General for Development: Policy and Coherence, Head of Unit ja Chantal Marijnissen Deputy Head of Unit f) KPT-Belgian Advisory Council on Policy Coherence for Development työpaja: Mitä voimme oppia toisiltamme? Koen Warmenbol (secretariat of the Advisory Council & the Belgian Flemish NGO platform 11.11.11.), Oumou Zé (member of the Council on policy coherence for development & coordinator of the Belgian French speaking NGO platform called CNCD-11.11.11, prof. Jan Orbie (member of working group & Director of the Centre for EU Studies in Gent University, Yves Dricot & Cattrysse Machteld (DGD). Ministry of Development Cooperation, Minister's Cabinet, monitoring policy coherence for development g) "EU:n rooli kestävässä kehityksessä" aiheinen iltavastaanotto EU-suurlähettilään luona 1
YHTEENVETO Belgian kehitysyhteistyölaki on muodostanut pysyvän perustan kehityspolitiikkaa säätelevälle juridiikalle ja hallituskauden ylittäville periaatteille. Se on myös lisännyt kehitysyhteistyön näkyvyyttä Belgian politiikassa ja luonut lakisääteisen pohjan kehityspolitiikan systemaattiselle seurannalle esimerkiksi kehitystä tukeva politiikkajohdonmukaisuuden kysymyksissä. Laki ei sen sijaan ole vaikuttanut kehitysrahoituksen määrään ja sen laajempaa merkitystä tulee tarkastella suhteessa Belgian poliittiseen järjestelmään. Belgian Advisory Council on Policy Coherence for Development perustettiin viimeisimmän kehitysyhteistyölakimuutoksen yhteydessä vuonna 2013. Sen päätehtävänä on kehitystä tukevan politiikka johdonmukaisuuden edistäminen liittovaltiotasolla. Neuvoston toimintaa ohjaa Belgian kehitysyhteistyölain lisäksi Lissabonin sopimus. Neuvosto arvioi Kehitysyhteistyöministeriön pyynnöstä Belgian kansallisten toimien vaikutuksia kehitysmaiden näkökulmasta, tekee aloitteita ja antaa neuvoa johdonmukaisuuskysymyksissä ja tukee hallitusta kansainvälisten prosessien kannanmuodostuksessa. Keskeisiä teemoja ovat olleet muuttoliike ja turvallisuus. Neuvosto voi myös oma-aloitteisesti antaa lausuntoja. joita se on antanut liittyen mm. kauppapolitiikkaan, yritysten maakohtaiseen raportointiin, Maailmanpankkiin sekä kehitysmaiden velkakysymyksiin. Neuvot suunnataan koko hallitukselle. Niihin vaaditaan kirjalliset vastineet. Myös KPT:n tulisi harkita tätä mallia. Pakolaiskriisi ja turvallisuusteemat hallitsevat keskustelua kehityspolitiikasta kaikilla areenoilla. Tämä tulee vaikuttamaan myös tammikuussa 2017 vahvistettavaan EU:n ja sen jäsenmaiden yhteiseen kehityspolitiikkaan, ns. Euroopan konsensukseen. Olisi erittäin tärkeää, että tuleva kehityspolitiikka linjattaisiin selkeästi osaksi Agenda2030 ja sen tavoitteita, säilyttäen sen nykyiset vahvuudet (köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamien, johdonmukaisuus sekä yhteiset arvot ja periaatteet). Nyt riskinä on kehityspolitiikan kapeneminen pelkästään kehitysavuksi, jota käytetään muiden politiikkapäämäärien edistämiseksi. Erityisesti EU:n Migration Partnership sopimusten kehitysvaikutuksia tulee seurata tarkasti myös KPT:ssä. EU:n ulkosuhdehallinnolla ja korkeaedustaja Mogherinin kabinetilla on EU:n kehityspolitiikan osalta selkeät, mutta samalla lisäkeskustelua vaativat prioriteetit, kuten puolustussektorin vahvistaminen ja EU:n näkyvyyden kasvattaminen kumppanimaissa esimerkiksi yhteisohjelmointia lisäämällä. Tästä tarvitaan lisäkeskustelua myös Suomessa. EU tarvitsee yhteisen vision kestävän kehityksen toimeenpanosta. Jäsenmaiden tulisi edistää tätä tavoitetta. Humanitaarisesta avun merkitys on kasvussa, mutta sen haasteet ovat mittavat. Resurssien riittävyys sekä avun perille vieminen erityisesti nykyisen kaltaisissa väkivaltaisissa konflikteissa (erityisesti Syyria) on vaikeutunut entisestään. Vastuu painottuu paikallisille kumppaneille. 2
Jatkumon rakentaminen humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön välille on ehdottaman tärkeää kriisien pitkittyessä. Siksi humanitaarinen työ halutaan linkittää myös EU:n kehityspolitiikan uudistamiseen. ECHOn mukaan sitä ei kuitenkaan tule täysin integroida siihen, jotta puolueettomuus voidaan säilyttää. Belgian kehitysyhteistyölaki Belgian kehitysyhteistyölaki tuli voimaan ensimmäistä kertaa vuonna 1999. Peter Moorsin mukaan Belgian kehitysyhteistyö läpikävi silloin suurta murrosta, jota sävytti syvä legitimiteettivaje. Lain uskottiin luovan yli hallituskausien läpi ulottuvaa pysyvyyttä ja ennustettavuutta sekä nostavan kehitysyhteistyön painoarvoa poliittisesti. Lain voimaantulon jälkeen sitä on päivitetty useita kertoa. Syyt päivityksiin ovat olleet sekä pragmaattisia että poliittisia. Merkittävin muutos tehtiin vuonna 2013, jolloin laki sai nykyisen hyvin laaja-alaisen muotonsa. Lakimuutosten positiivisena sivuvaikutuksena Belgian parlamentti käsittelee säännöllisesti kehitysyhteistyöasioita, mikä on nostanut mielenkiintoa kehityskysymyksiä kohtaan. Belgian kehitysyhteistyölain laajempaa merkitystä tulee kuitenkin tarkastella suhteessa Belgian omaan monitasoiseen ja kieli-kysymyksen jakamaan poliittiseen järjestelmään. Nykyinen laki on muodoltaan puitelaki, joka sisältää sekä juridisesti sitovia että pitkän aikavälin ohjausta koskevia elementtejä. Juridisesti sitoviin elementteihin kuuluu mm. periaate avun sitomattomuudesta hankintoihin Belgiasta, yhteistyömaiden lukumäärä (14), toimintasektoreiden lukumäärä (5) sekä päätös ns. ydinrahoituksen myöntämisestä Belgian monenkeskisille yhteistyöjärjestöille. Kehitysyhteistyömäärärahasitoumukset kuuluvat Belgiassa budjettilakiin. Belgia on sitoutunut 0.7% BKTL-tavoitteiseen ja se on kirjattu lain "soft law" elementteihin. Käytännössä sillä ei ole ollut suurta vaikuttavuutta Belgian määrärahataso on noin 0.42 BKTL (2015), mutta mielipiteet tavoitekirjauksen merkityksestä vaihtelevat suuresti. Sen sijaan kehitysyhteistyölain on katsottu olevan erityisen tärkeä kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden näkökulmasta. Se täsmentää tältä osin EU oikeutta ja Lissabonin sopimuksen (Artikla 208) tulkintaa. Lisäksi laki asettaa politiikkajohdonmukaisuuden seurantamekanismit ja neuvoa-antavat neuvostot, kuten Belgian Advisory Council on Policy Coherence for Development. Belgian kehitysyhteistyölaki sisältää myös Belgian harjoittaman humanitaarisen yhteistyön. Kehitysyhteistyölaki muodostaa yhteistyöperustan eri kehitysyhteistyötoimijoiden, erityisesti Belgian kehitysyhteistyöstä vastaavan hallinnon ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Samalla se sitouttaa ja kannustaa pitkäntähtäimen toimintaan ja turvaa siten kehitysyhteistyön jatkuvuutta. Lakitekstissä ei viitata yksityiseen sektoriin ja sen rooliin Belgian kehityspolitiikassa. Tältä osin keskustelussa havaittiin selkeä lain päivitystarve. Ylipäänsä pohdinta yksityisen sektorin roolista kehityspolitiikassa on Belgiassa vasta hiljattain käynnistynyt. Tapaamisessa nousi esille epäilys, että 3
belgialaiset kansalaisjärjestöt tulisivat suhtautumaan yksityissektoria painottavaan muutokseen hyvin kriittisesti. Kehityspolitiikan uudistaminen ja kehitysyhteistyön muutospaineet (EP, DG DEVCO ja Mogherinin kabinetti) Yleisiä huomiota Pakolaiskriisi ja turvallisuus hallitsevat keskustelua kehityspolitiikasta myös EU instituutioissa. Euroopan parlamentin kuulemistilaisuudessa useassa puheenvuorossa esitettiin huoli kehitysyhteistyön ja politiikan päätavoitteiden katoamisesta agendalta. Sen sijaan kehitysyhteistyöhön ja politiikkaan kohdistuu kasvavaa painetta toimia muiden päämäärien, erityisesti pakolaisuuden hallinnan ja turvallisuusreformin instrumentteina. Tämä negatiivinen paine tulee näkymään myös Euroopan kehityspoliittisen konsensuksen (2005) päivityksen painopisteissä. Yhteisen kehityspoliittisen linjauksen peruselementit ovat edelleen toimivia, mutta positiivisessa mielessä Kestävän kehityksen Agenda2030 ja sen 17 tavoitetta vaativat konsensuksen päivitystä. Parhaassa tapauksessa tuleva konsensus olisi itsessään EU:n kaikkien instituutioiden yhteinen visio EU:n roolista Kestävän kehityksen toimeenpanosta ja siihen liittyvästä EU:n globaali vastuusta. Vielä syyskuun 2016 alussa tämä näytti melko kaukaiselta, mutta sitäkin tärkeämmältä tavoitteelta. Käytännössä EU:n kestävän kehityksen politiikka perustuu kahdelle irralliselle raiteelle: sisäiselle ja ulkoiselle. Tarve yhteiselle toimeenpanosuunnitelmalle on kuitenkin ilmeinen (EP, Ulkosuhteet). Kahden raiteen ongelma tulee näkyviin myös toimivaltakysymyksissä eri sekä instituutioiden että komission eri pääosastojen välillä. Tämä vaikeuttaa oleellisesti kestävän kehityksen tavoitteiden edistämistä tai "uudenlaisen, transformatiivisen agendan" tavoittelua. Myös EU:n GAP-anaalyysityö EU:n kestävän kehityksen haasteista on vielä kesken. Tuleva EU:n uudistettu kehityspoliittinen konsensus on itsessään EU:n kontribuutio SDGeiden edistämiseen globaalisti. Tästä eri instituutioiden edustajat olivat melko samaa mieltä. Sen sijaan konsensus-dokumentin tuleva painoarvo EU:n sisällä sekä sisältöpainotukset ratkaistaan lähikuukausina. Lähtökohtaisesti konsensus loisi yhteisen kehityspoliittisen linjan komissiolle, jäsenmaille, Euroopan parlamentille sekä korkeaedustaja Mogherinin kolmoisroolin kautta myös ulkosuhdehallinnolle. ** Euroopan parlamentin kehitysyhteistyövaliokunta (DEVE) tulee muodostamaan oman kantansa lähikuukausina, siten että uusi kehityspolitiikka olisi valmis allekirjoitettavaksi tammikuussa 2017. Keskustelimme tästä DEVEn puheenjohtajan, Linda McAvanin kanssa. DEVEssä asiaa vievät eteenpäin pj. McAvan, sekä europarlamentaarikot Wenta (raportoija), Neuser (raportoija), Tehocharous, Goerens, Sanchez-Caldentey, Heubuch, Corrao(varjoraportoijat). DEVEn päähuolia on säilyttää kehityspolitiikan pitkän aikavälin - erityisesti köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamiseen tähtäävä- tehtävä sekä nopeampi toimintakyky akuuteissa tilanteissa. Kesäkuussa 2016 hyväksytty EU:n maahanmuutto ja pakolaisagenda sekä siihen liittyvät uudet kumppanuudet (EU migration partnerships). 4
(ks. http://europa.eu/rapid/press-release_ip-16-2072_fi.htm) Kumppanuuksien tarkoitus on vähentää hallitsematonta maahanmuuttoa EU:n alueelle. Ne sisältävät myös hyvin kiistanalaisia elementtejä, kuten takaisinottovelvollisuus ja ehdollisuus. Jatkossa on tärkeä seurata, miten kumppanuussopimusten toteuttaminen on linjassa kehityspolitiikan periaatteiden kanssa. Pakolaiskriisin osalta EU instituutiot ovat tiivistäneet yhteistyötään ja peräänkuuluttaneet yhteisiä ratkaisuja, kun taas Brysselin näkökulmasta eripuraiset jäsenmaat ovat olleet sen esteenä. ** DG DEVCO ajaa yhtä yhteistä, yksiosaista konsensusta kaikille, joka ei enää erottaisi komission ja jäsenmaiden vastuita. Lähtökohtana on, ettei konsensusta muutettaisi radikaalisti, vaan se päivitettäisiin suhteessa Agenda2030:een ja muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen. Vielä on liian aikaista sanoa, miten kehityspolitiikan tavoitteita ohjaava politiikkajohdonmukaisuus (policy coherence for development, PCD) jäsennetään tekstissä suhteessa kestävän kehityksen tavoitteisiin. DG DEVCOlle ajatus siirtymisestä "kestävää kehitystä tukevaan politiikka johdonmukaisuuteen" on ongelmallinen, jos EU:lta puuttuu yksi yhteinen näkemys Agenda2030 toteuttamisesta ja kehityspoliittisten tavoitteiden roolista siinä. He pelkäävät, että SDG-kysymyksissä heillä itsellään ei ole riittävää toimivaltaa, vaan SDG:t nähdään EU:ssa sisäisinä tavoitteita ilman globaalivastuun ulottuvuutta. Sen sijaan on selvää, että konsensus tulee käsittelemään erityisesti turvallisuus ja maahanmuutto & pakolaisuus teemoja. Tuleva konsensus tulee käsittelemään myös yksityissektorin roolia EU:n kehityspolitiikassa. Hieman huolestuttavaa keskusteluissa oli myös se, ettei kehitysyhteistyöstä vastaavalla pääosastolla ollut myöskään selkeää kuvaa siitä, miten kasvavan yksityissektorin tuen kanssa olisi edettävä. Heidän mukaansa EU:n kehitysyhteistyötoimijoilta puuttuvat yksityissektorin partnerit, joiden kanssa käydä vuoropuhelua aiheesta. Avun suuntaaminen ja keskitulo- ja vähiten kehittyneiden maiden rooli kehitysyhteistyössä tulee myös muotoutumaan uudessa konsensuksessa. Myös DG DEVCOn mukaan tarvitaan eriyttämistä (vrt. EU:n muutosagenda 2011) ja erityyppisiä kumppanuuksia. Pakolaisten lähtömaa ja lähtösyyt tulevat vahvistumaan, kuten EU:n siirtolaisuus Agenda (2016) jo linjaakin. Myös apumuodot puhuttavat. Käytännössä esimerkiksi budjettituen osuus on huomattavasti laskenut erityisesti jäsenmaiden taholta. ** EU:n kehityspolitiikka on osa EU:n ulkosuhteita. Tulevan EU:n kehityspoliittisen konsensuksen lisäksi sitä ohjataan EU:n ulkosuhteiden kokonaisuuden kautta. Kesäkuussa hyväksytty "Euroopan globaalistrategia" ja sen toimeenpano tulevat heijastumaan myös konsensuksen sisällöissä että laajemmin kehityspolitiikan asemassa sekä EU:n kestävän kehityksen politiikassa. Tapaamisemme perusteella ulkosuhdehallinnolla on selkeät mutta KPT:n näkökulmasta paikoin kiistanalaiset näkemykset siitä, miten EU:n kehityspolitiikkaa tulisi uudistaa. Kuten EU:n 5
globaalistrategia linjaa, kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön tulisi olla entistä strategisempaa tulevaisuudessa. (ml. "More defence, more aid " ajatus, tarkoittaen sitä, että 0.7% on yhä EU:n voimassaoleva sitoumus, mutta sillä tulisi pyrkiä parantamaan myös turvallisuustilannetta tulevaisuudessa.) Sama pyrkimys kohdistuu myös Euroopan kehityspoliittisen konsensuksen sisältöihin. Mogherinin kabinetin edustaja Felix Fernandez Shawn mukaan Konsensusta tulisi päivittää ainakin kolmen ulottuvuuden osalta. 1) EU:n vaikutusvallan lisääminen kumppanimaissa: EU:n näkyvyys ja vaikutusvalta eivät ole oikeassa suhteessa käytettyihin mittaviin kehitysyhteistyövaroihin ja tämän pitäisi muuttua. Ulkosuhdehallinnon mukaan yksi keskeinen keino olisi EU:n ja sen jäsenmaiden yhteistyön tiivistäminen maatasolla esimerkiksi kansallisen donor-profiilien madaltamisen ja siirtymisen entistä vahvemmin yhteisohjelmointiin. Mielenkiintoista kyllä, EU:n toiminnan positiiviset kehitysvaikutukset eivät tässä nousseet "EU impact-mittariksi". 2) Turvallisuus ja kehitys linkin vahvistaminen. SDG-16 tuomalla oikeutuksella EU korostaa rauhaa ja turvallisuutta kehitysyhteistyössä. Siksi ulkosuhdehallinto nostaa myös turvallisuussektorin reformit kumppanimaissa. Sen mukaan tähän on syytä panostaa lisää useissa epävakaissa Afrikan maissa, kuten Angola, Mali, Niger ja Keski-Afrikan tasavalta. Erityisesti puolustusvoimien kehittäminen osana valtionrakennus- ja reformiprosesseja on kiistelty mutta keskeinen. Fernandéz Shaw perusteli tätä tarvelähtöisesti. Linkit laajempiin oikeusvaltion kehittämisprosesseihin tai oppeihin epäonnistuneista turvallisuussektorin hankkeista (esim. Kongo DRC) jäivät kuitenkin epäselviksi. Keskusteluissa nousi esille myös kahdeksan jäsenmaan yhteiskirje, jonka myös allekirjoittajiin Suomi lukeutui. Kirjeessä nämä jäsenmaat olivat ilmaisseet alustavan myötämieleisen kantansa EU:n rauha- ja vakautusvälineen laajennetusta käytöstä. Muun muassa siitä, pitäisikö armeijan koulutusta ja siviilivarustehankintoja tukea instrumentin kautta. 3) Yksityissektorin osaksi Euroopan konsensusta. Yksityissektorin uudet instrumentit mm.14.9.2016 julkaistu External investment plan for Africa, (n. 500 milj.). Investointien tarkoituksena on paikallisen lisäarvon tuottaminen, toimintaympäristön vahvistaminen ja resurssien kasvattaminen blending-yhdistelmillä. Lisäksi EU on perustanut kaksi riskirahastoa. Yksityissektorin tuella houkutellaan eurooppalaiset investoimaan sinne missä tarve mutta myös riskit ovat suuret. Yritysten rooli on välttämätön, jotta näille alueille saadaan uutta, vihreää teknologiaa sekä 18-20 miljoonaa työpaikkaa. Myös ulkosuhdehallinto on pohtinut EU:n ja keskituloluokan yhteistyömaiden suhteiden tulevaisuutta. He ovat laatimassa linjapaperi MIC-maiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä, joka perustuu er itoimijoiden väliseen (ml. yksityissektori) ns. transitiokumppanuuteen ja parhaiden kehitysmallien jakamiseen pikemmin kuin kehitysapuun. 6
Humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön yhtymäkohdat DG Echon merkitys komission sisällä on kasvanut viimeaikaisten kriisien myötä. Tämä näkyy myös sen saamassa rahoituksessa. DG Echo ei itse toteuta projekteja vaan se kanavoi ne kumppaneidensa kautta. Humanitaarisella avulla ja kehitysyhteistyön yhtymäkohdista on puhuttu pitkään. Parhaiten ne rakentuvat käytännön tarpeiden kautta (mm. "Education in emergencies" tai "livelihoods partnerships"). Poliittisella tasolla humanitaarisen avun kehitysyhteistyön rajapinnan määrittäminen on ollut vaikeampaa. Humanitaariset toimijat haluavat säilyttää puolueettomuuden ja epäpoliittiset lähtökohdat. He näkevät myös, että EU:n humanitaarinen konsensus on linjauksena tärkeä itsessään. Euroopan konsensukseen se tulisi linkittää, mutta integroinnista on eriäviä mielipiteitä. Sotilaalliset kriisit ja heikentynyt turvallisuustilanne vaikuttavat ECHOn toimintaan myös siten, että yhä enemmän vastuuta delegoidaan paikallisille partnereille ja EU ja länsimaiset toimijat vetäytyvät enemmän taka-alalle. Yhä useammin kriisityöskentely tapahtuu kaupungeissa, mikä vaatii toimijoilta uusia valmiuksia. Yksityissektorin innovaatiot ja niiden hyödyntäminen voivat helpottaa merkittävästi sekä avustustyöntekijöiden että avustettavien elämää. Esimerkiksi erilaisten katastrofialueiden ja laajuuksien kartoittaminen, digimaksaminen, digioppimisalustat, aurinkoenergia, smart campssysteemit, ihmisten auttamistarkoituksessa käytetyt paikannusjärjestelmät sekä riskien hallintayhteistyö vakuutusyhtiöiden kanssa. Belgian KPT:n" (Advisory Council on policy coherence for development to Belgian Government) Advisory Council on policy coherence for Development -neuvosto perustettiin huhtikuussa 2014, jolloin se sai virallisen mandaattinsa Belgian kehitysyhteistyölain mukaisesti. Sen päätehtävänä on kehitystä tukevan politiikka johdonmukaisuuden edistäminen liittovaltiotasolla. Neuvoston toimintaa ohjaa Belgian kehitysyhteistyölain lisäksi Lissabonin sopimus. Sillä on kahdeksan jäsentä ja varajäsentä (neljä eri yliopistoista, kaksi ammattiliitoista sekä NGO-verkostoista) sekä Kehitysyhteistyöministeriötä edustava tarkkailijajäsen. Neuvosto arvioi Kehitysyhteistyöministeriön pyynnöstä Belgian kansallisten toimien vaikutuksia kehitysmaiden näkökulmasta, tekee aloitteita ja antaa neuvoa johdonmukaisuuskysymyksissä ja tukee hallitusta kansainvälisten prosessien kannanmuodostuksessa. Neuvosto voi myös oma-aloitteisesti antaa lausuntoja. Ministeriön pyynnöstä he ovat ottaneet kantaa siirtolaisuus ja kehitys sekä rauha ja turvallisuusteemoista. Omasta aloitteesta neuvosto on jättänyt kantapaperin liittyen Belgian toimiin Keski-Afrikassa, Maailman pankissa, kauppapolitiikassa, ihmisoikeuksien ja yritystoiminnan yhteyksistä sekä yritysten maakohtaisesta raportoinnista. Raportit ovat saatavissa nettisivuilta ranskaksi ja hollanniksi. Tällä hetkellä he työstävät linjapaperia kehitysmaiden velka-kysymyksestä ja Belgian PCD-mekanismien kehittämisestä. Neuvot suunnataan koko hallitukselle. Niihin vaaditaan kirjalliset vastineet. 7