Uusia ja muuttuvia asuntoalueita...\12016_khh_a_alueet_100914.dgn 23.9.2014 12:53:35 34
4.3 PALVELUT JA TYÖPAIKAT Palvelut ja työpaikat Sosiaali- ja terveyspalvelut Sosiaali- ja terveyspalvelut sijaitsevat Lempäälän kunnan keskustassa, jonne tiivistyvältä alueelta on hyvät joukkoliikenneyhteydet. Päiväkoti- ja koulupalvelut Osayleiskaava-alueella sijaitsee kolme koulua ja kolme päiväkotia. Kouluille ja päiväkodeille kaavoitetaan laajenemismahdollisuuksia. Lisäksi kaava-alueen rajan pohjoispuolella on Moision päiväkoti, jolle asemakaavassa on varattu laajennusmahdollisuus. Kuokkalan uusi päiväkoti valmistui tammikuun lopulla 2012. Osayleiskaavassa on varauduttu koulujen laajentamiseen ja uuden päiväkodin rakentamiseen lähelle ydinkeskustaa. Kuokkalankulman uusi päiväkoti Kunnan olevaa palvelurakennetta kehitetään vastaamaan kehittyvän kunnan vaatimuksia. Uusia palveluita varataan sekä julkiseen että yksityiseen rakentamiseen. Nykyisille palvelualueille on varattu mahdollisuuksien mukaan laajentumismahdollisuuksia. Palvelualueita ja työpaikka-alueita on sijoitettu liikenteellisesti hyville paikoille joukkoliikennereitin varrelle ja suunnitellun uuden Moision junaseisakkeen läheisyyteen. Palveluiden ja työpaikka-alueiden kaavamerkintöinä on käytetty seuraavia: PALVELUJEN JA HALLINNON ALUE Alue on tarkoitettu pääasiassa palveluille. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen rakennettuun ympäristöön tai sen läheisyyteen kohdistuvat muutokset tulee suunnitella paikan henkeä kunnioittaen LÄHIPALVELUJEN ALUE Asemakaavoitettaessa eri palvelujen tarvitsemat tilat sijoitetaan niin, että ne tukevat toisiaan. Palvelujen lisäksi alueelle saa sijoittaa asumista ja henkilöliikenneseisakkeen. Aluetta suunniteltaessa tulee erityistä huomiota kiinnittää sen toimivuuteen, kuten jalankulku-, huolto- ja julkisen liikenteen järjestelyjen tarkoituksenmukaisuuteen. Melun - ja tärinäntorjunnasta ja rata-alueen turvallisuudesta tulee huolehtia.alueen suunnittelussa tulee turvata ekologisen viheryhteyden toimivuus. JULKISTEN PALVELUJEN JA HAL- LINNON ALUE TYÖPAIKKA-ALUE LIIKENTEEN JA PALVELUJEN KEHITTÄ- MISVYÖHYKE Yhdyskuntarakenteen vyöhyke, jolle sijoitetaan raideliikenteen asematoimintoja/seisake. Kehittämisalueen maankäyttö painottuu kaupallisiin toimintoihin, palveluihin, työpaikka-alueisiin ja asumiseen. Kehittämisvyöhykkeen liikenneverkkoa kehitetään ottaen huomioon alueen sisäinen ja laajempi taajamarakenteen kehitys sekä kevyenliikenteen tarpeet. Alue varataan monipuoliseksi työpaikka-alueeksi, jonne voi sijoittua toimisto- ja palvelutyöpaikkoja, asuntoja sekä ympäristöhäiriöitä aiheuttamatonta teollisuutta. Näiden lisäksi Moision alueelle voidaan sijoittaa lähiliikenneasema. Alueen suunnittelussa on otettava huomioon toiminnan aiheuttaman liikenteen järjestäminen siten, ettei läheisten asuinalueiden katuverkkoa tarpeettomasti kuormiteta. TEOLLISUUSALUE 35
MATKAILUPALVELUJEN ALUE Alue voidaan asemakaavalla osoittaa matkailukeskuksille, hotelleille, majataloille ja muille vastaaville matkailua palveleville toiminnoille. Arvokkaiden luontokohteiden läheisyyteen suunniteltaessa ja rakennettaessa vaalitaan luonnon monimuotoisuutta. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen ympäristöön tai sen läheisyyteen kohdistuvat muutokset tulee suunnitella paikan henkeä kunnioittaen. MAATILAN TALOUSKESKUSALUE Alueella tulee huolehtia rakentamisen sopeuttamisesta olemassa olevaan rakennuskantaan ja maisemaan. MAATILAN ALUE TALOUSKESKUSTEN Alueella voidaan osoittaa olevaan rakennettuun ympäristöön sopeutuvaa asuntorakentamista tai maatilan yritystoimintaan liittyvää rakentamista. 4.4 VIRKITYS JA LUONNON YMPÄRISTÖ Osayleiskaava säilyttää virkistysalueet laajoina ja yhtenäisinä siten, että edellytykset alueen luonto- ja virkistysarvojen säilymiselle ovat hyvät. Ulkoilureitit osayleiskaava-alueella säilyvät jokseenkin nykyisillä paikoillaan. Osayleiskaava-alueen vetovoimatekijöitä liikenteellisen saavutettavuuden lisäksi ovat alueen ympäristön arvokkaat piirteet. Osayleiskaavatyön pohjaksi on tehty erillisenä selvityksenä maisema- ja luontoselvitys sekä erikseen liito-orava ja lepakkoselvitykset. Seuraavassa esitellään lyhyesti maisema- ja ympäristöselvityksen pääkohtia. Eläimistöä käsittelevässä kappaleessa kerrotaan liito-oravia ja lepakoita koskevista tiedoista ja tuloksista. Kunnan viheraluejärjestelmä sitoutuu maisemarakenteeseen ja muuhun luontoperustaan ja pyrkii turvaamaan luonnon säilymisen monimuotoisena, terveenä ja tuottokykyisenä. Samalla se jäsentää kunnan aluetta ja pyrkii täyttämään asukkaiden virkistykselliset ja elämykselliset tarpeet. Rakentamisen ulkopuolelle jäävät myös luontotyyppiselvityksen mukaiset, liito-oravien, linnuston tai avainbiotooppien kannalta arvokkaat luontotyypit. Kaavassa on neljä laajaa viheryhteystarvemerkintää. Kaava-alueen luonnonarvoiltaan merkittävimmät alueet on osoitettu kaavakartassa MU- tai MY-alueille omilla merkinnöillään. Virkistys Yhdyskuntarakennetta tiivistettäessä ja asukasmäärän kasvaessa on ehdottomasti kiinnitettävä huomiota myös viheralueverkostoon ja virkistysmahdollisuuksiin. Hakkarin kartano ja arboretum Hakkarin Arboretum Lempäälän kunnan nykyisin omistama Kanta-Hakkarin tila on ollut olemassa ainakin vuodesta 1540. Kunnan perustamaan ja hoitamaan puutarhaan on istutettu perinteisiä kasvilajeja ja kunnostettu vanhaa kasvillisuutta. Osaa Hakkarin kartanon kiinteistön alueesta hoidetaan julkisena pihapuistona ja arboretumina. Alue on osa Kuokkalankosken maakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. Kunnan puutarhuri Kari Laamanen on suunnitellut puiston vuonna 1990 ja sen laajennuksen 2006. Alueella kasvaa runsaat 160 eri kasvilajia. Tavoitteena on jatkuva suunnittelu ja kunnostustyöt kasvilajiston lisääntymistä seuraten ja paikan kulttuurihistoriaa ja maisema-arvoja vaalien. Yleiskaavalla turvataan metsien virkistyskäyttö. Urheilukeskuksen toimintaa laajennetaan. Kaavavaihtoehdoissa on otettu huomioon maakuntakaavassa osoitetut viheryhteystarpeet länsi- itäsuunnassa ja pohjois- eteläsuunnassa. Osayleiskaava-alueen viherrakenne muodostuu mm. korttelipuistoista, virkistys- ja vapaa-ajan alueista sekä maa- ja metsätalousalueista. Kaava-alueelle on varattu myös melu- ja suojavyöhykkeitä suojaviheralueiksi. Viheralueet ja niitä yhdistävät viheryhteydet muodostavat kaava-alueen viherverkon, joka on määritelty osayleiskaavassa. Viherverkko jakaa rakennettuja alueita ja yhdistää eri toimintoihin tarkoitettuja lähivirkistysalueita laajempiin viheraluekokonaisuuksiin. Hakkarin vapaa-aikakeskus, jossa on urheilukenttä, pallokenttä, liikuntahalli, jäähalli, jossa kaksi kenttää ja valaistu kuntorata on kaavassa varattu VU -merkinnällä. Lisäksi patikointiin ja retkeilyyn tarkoitettu Birgitan polun reitti kulkee MU -alueella. 36
Viheryhteydet liittävät viheralueita toisiinsa. Viheralueilla ja istutuksilla on tärkeä merkitys taajamakuvan parantajana. Puisto voi olla myös täysin rakennettu tila. Se voi olla pienen ja yksityisemmän oloinen tai laaja ja avoin puisto. Sekä rakennettu puisto että luonnonmukainen puisto syntyvät vain huolellisella suunnittelulla ja toteutuksella. Virkistys- ja puistoalueiden kehittämistavoitteet ja -alueet täsmentyvät parhaillaan valmisteilla olevan kunnan virkistysalueohjelman laatimisen myötä. Tarkemmin puistoalueita on käsitelty Lempäälän kunnan viherympäristöselvityksessä, 2007. Osayleiskaavassa on käytetty seuraavia merkintöjä: LÄHIVIRKITYSALUE Merkinnällä osoitetaan rakennettujen alueiden läheisyydessä sijaitsevat luonnonmukaiset viheralueet ja laajat rakennetut puistot, jotka on tarkoitettu ulkoiluun, virkistykseen ja luonnon kokemiseen. Asemakaavoituksessa tulee huolehtia riittävistä jalankulkuyhteyksistä kouluille, asuinalueille sekä turvallisesta yhteydestä alueen pohjois- itäpuolelle sijaitseville MU- ja MY -alueille. Alueen luonteeseen sopiva aluetta palveleva rakentaminen on sallittua. URHEILU- VIRKISTYSPALVELUJEN ALUE Alueelle voidaan sijoittaa entisten rakennusten lisäksi uusia urheilu-, virkistys- ja vapaa-ajan toimintoja palvelevia rakennuksia ja rakennelmia Asemakaavoituksessa tulee huolehtia riittävistä kevyenliikenteenyhteyksistä kouluille, asuinalueille sekä turvallisesta yhteydestä alueen pohjois- ja länsipuolelle sijaitseville MU- alueelle. RETKEILY- JA ULKOILUALUE Merkinnällä osoitetaan taajamarakennetta jakavat luonnontilaiset viheralueet. Maiseman ja luonnonympäristön ominaispiirteitä vaalitaan, jotta luonnon monimuotoisuus ja alueen erityisasema ekosysteemissä säilyy. Metsänhoidon perustavoitteena on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Hakkarin laajat metsäiset alueet on osayleiskaavassa osoitettu MU -merkinnällä. Herralanvuoren ja Rassanvuoren metsät on osoitettu MY-merkinnällä. Metsähakkuu on suoritettava alueen erityisluonteen edellyttämällä tavalla siten, että maisemalliset ja muut ympäristölliset arvot säilyvät MAA- JA METSÄTALOUSALUE, JOLLA ON ERITYISTÄ ULKOILUN OHJAAMISTARVET- TA Arvokkaiden luontokohteiden läheisyyteen suunniteltaessa ja rakennettaessa vaalitaan luonnon monimuotoisuutta. Nykyisen latu- ja polkuverkoston osien kehittämis- ja kunnostustoimet tulee suunnitella siten, että niistä metsäkasvillisuudelle, eläimistölle ja maankamaralle aiheutuvat vauriot ovat mahdollisimman vähäiset. Jokamiehenoikeuden piiriin kuuluvia käyttömuotoja ei alueella rajoiteta. Virkistysreitit Herralanvuori ja Rassanvuori ja niiden läpi kulkeva maakuntakaavassakin osoitettu ulkoilureitti palvelee alueelle rakentuvaa asutusta lähivirkistysalueena. Ulkoilureitti on osa laajempaa Birgitan polkureitistöä, joka kulkee myös Hakkarin metsäalueella. Hakkarin alueen nykyiset virkistysreitit säilyvät ja niitä kehitetään. Erityistä huomiota Hakkarin alueella kiinnitetään hiihtolatujen korkeuserojen monipuolistamiseen, jotta kansallisten hiihtokilpailujen järjestäminen olisi mahdollista. Hakkarin alueen metsät luovat runsaasti mahdollisuuksia luonnossa liikkumiseen. Kaavavaihtoehdoissa esitetään alueen eheiden viheryhteyksien säilymistä ja vahvistamista osana laajempaa kokonaisuutta. Osayleiskaavassa on esitetty olemassa olevat ja suunnitellut ulkoilureitit ja niiden yhteystarpeet. Yhteystarpeen sijoittuminen ja päätepisteet tarkentuvat yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. ULKOIULUREITTI ULKOILUREITIN YHTEYSTARVE Yhteystarpeen sijoittuminen ja päätepisteet tarkentuvat asemakaavoituksessa. MAA- JA METSÄTALOUSVALTAINEN ALUE; JOLLA ON ERITYISIÄ YMPÄRISTÖARVOJA 37
...\12016_KHH_V_M_reitit.dgn 23.9.2014 13:02:45 38
Koskimiljöö Kuokkalankoski on koskiensuojelulailla suojeltu. Herralankosken ja Kuokkalankosken alue muodostaa noin 4,5 kilometrin mittaisen, kolmen kosken ja niiden välisten suvanto-osuuksien kokonaisuuden. Alue alkaa noin puoli kilometriä Herralankosken padon yläpuolelta ja päätyy Kirkkojärveen. Herralankosken ja Kuokkalankosken keskivirtaama on 41 m3/s. Moisionjoen vesistöalueen vedet laskevat Moisionjoesta Kuokkalankosken yläpuolelle. Herralankoski ja Kuokkalankosket ovat suosittuja kalastuskohteita. Koskien välillä kulkee kuitenkin epävirallinen pienveneille tarkoitettu veneilyreitti, jolla liikkumista on rajoitettu nopeusrajoituksin. Alueella järjestetään myös ohjattuja melontaretkiä. Koskikellunta on erittäin suosittu harrastus. Hakkarin liikuntahalli KOSKIENSUOJELUALUE Näkymä Herralan alueelta Hakkarin, Hollon, Tuulialan ja Moision aukean alueille Kuokkalankoski on suojeltu koskiensuojelulailla 39
Luonto Ympäristöministeriön talousarvioesityksessä vuodelle 2013 tavoitteena on mm. luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen vuoteen 2020 mennessä. Se pyritään saavuttamaan turvaamalla ekosysteemejä, lajeja ja perinnöllistä monimuotoisuutta, vähentämällä luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvia paineita ja tukemalla luonnonvarojen kestävää käyttöä. Kasvillisuudeltaan osayleiskaava-alue jakautuu kulttuurivaikutteiseen peltojen ja ketojen hallitsemaan alueeseen sekä metsäiseen vyöhykkeeseen. Yleiskaavaa varten on lisäksi kartoitettu arvokkaat luontotyypit, joiden määrittelyn indikaattoreina on käytetty liito-oravan esiintymistä, linnuston lajimäärää sekä avainbiotooppeja, joita ovat mm. lehto, korpi, räme, kallio ja arvokkaat maisema-alueet. Suunnittelun lähtökohtana on luonnonoloiltaan arvokkaimpien alueiden säilyttäminen mahdollisimman ehyinä kokonaisuuksina. Osakokonaisuuksien ja niiden välisten ekologisten viheryhteyksien säilyttäminen turvaa luonnon monimuotoisuuden yksittäisten esiintymien ja laikkujen suojelua paremmin. Maisema- ja luontoselvityksessä on esitetty maankäyttösuositukset ottaen huomioon luonnonoloiltaan arvokkaimmat osakokonaisuudet sekä metsäisten alueiden luonnontila ja eheys, avainbiotoopit, ekologiset yhteydet sekä maisemalliset ja virkistykselliset seikat. Arvokkaita luontotyyppejä tai avainbiotooppeja sisältävät alueet on jätetty rakentamisen ulkopuolelle. Maisemarakenteen äärialueet, vedenjakajat ja laaksopainanteet, ovat myös arvokkaita luontokokonaisuuksia, jotka jätetään rakentamisen ulkopuolelle. Osayleiskaavassa esitetään alueen eheiden viheryhteyksien säilymistä ja vahvistamista osana laajempaa kokonaisuutta. Eliöiden leviämis- ja kulkureittejä sekä pesimäpaikkoja on merkitty ekologisina käytävinä. Tutkijoiden mielestä käytävän on hyvä olla ainakin 200 metriä leveä, jotta se antaa riittävän pesimärauhan ja suojan myös myrskytuulia vastaan. Käytävät on pyritty valitsemaan niin, että niiden varrelle osuu arvokkaita biotooppeja. Valuma-alueina ne voivat myös toimia kosteikkoja yhdistävinä hulevesipaikkoina. Osayleiskaavan ekokäytävät: Osayleiskaavaan on esitetty kaksi pääkäytävää sivukäytävineen: A Lempäälä- Pirkkala metsäalueen- Siisjärven lakialueen, Heposuon, Moision koulun peltojen, Moisionaukean ja Sarvikkaanluhdan välinen alue, joka jatkuisi Sarvikkaan ja Ahtialanjärven välisenä: A1 Herralanvuolteen ja Liuhanvuolteen rantapeltoineen kautta A2 Herralanvuoren kallioalueen ja Ahtialan kyläpeltojen kautta B Siisjärven metsäalueen, Heposuon, Saarikonmäen ja Sillanojanlahden välinen alue VIHERYHTEYSTARVE Alueen suunnittelussa ja alueeseen kohdistuvissa toimenpiteissä tulee turvata yhteyden toimivuus. Uhanalaiset ja direktiivinisäkkäät: Liito-orava EUII ja IV, VU Liito-oravakartoituksia tehtiin kaavoitusalueella keväisin 2010, 2011 ja 2012 Faunatica. Maastossa etsittiin sopivia elinympäristöjä, pesäpuita, ravintoalueita sekä lajin jälkiä ja papanoita. Samalla etsittiin lajin liikkumisreittejä ympäröiviin metsiin. Liito-oravan elinympäristöksi soveltuvat kohteet ja kartoitustulokset: Sopivia elinympäristöjä löytyi Saarikonmäen alueelta, josta oli tiedossa vanha reviiri, Kuokkalan peltoalueen pohjoispuolisesta metsästä, Hakkarin liikunta-alueen ja Kiviahon asuntoalueen välisestä laajasta metsästä, Herralanvuoren pohjoispuolelta. LUONNON MONIMUOTOISUUDEN KANNALTA ERITYISEN TÄRKEÄ ALUE Uhanalaisen lajin, liito-oravan esiintymisalue Alueella on kielletty liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen. Alueen suunnittelussa on lisäksi huomioitava, että liito-oravalle jätetään riittävät lisääntymis-, ruokailu- ja liikkumisalueet sekä yhtenäiset kulkuyhteydet alueella. Metsänkäsittelyssä on toivottavaa suosia lehtipuita ja kuusia. EKOLOGINEN VIHERYHTEYSTARVE Viheryhteys toimii liito-oravan kulkuyhteytenä. Alueen suunnittelussa ja alueeseen kohdistuvissa toimenpiteissä tulee turvata yhteyden toimivuus. Toimivuuden säilyminen edellyttää yhteyden pitämistä puumaisena ja riittävän leveänä. Luonnonsuojelulaissa 1096/1996: 4 luku, 29 määriteltyjä luontotyyppejä ovat luontaisesti syntyneet jalopuumetsiköt, pähkinäpensaslehdot, tervaleppäkorvet, luonnontilaiset hiekkarannat, merenrantaniityt, hiekkadyynit, katajakedot, lehdesniityt ja avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät. Kohteiden on oltava luonnontilaisia tai niiden kaltaisia. Luonnontilaista tai luonnontilaiseen verrattavaa kohdetta ei saa muuttaa niin, että sen ominaispiirteet vaarantuvat. Viranomaisen luvalla eräitä luontotyyppejä voidaan ja pitää hoitaa, jotta niiden ominaispiirteet säilyisivät. 40
LUONNONSUOJELUALUE Luonnonsuojelulain 29 :n nojalla suojeltu pähkinäpensaslehto Saarikon pähkinäpensaslehto (kartassa kohde SL-2) Purouomaan laskevassa rinteestä laskettiin yli 20 pähkinäpensasta. Ylispuiksi on 90-luvun hakkuissa jätetty harva haavikko. Muita pensaita ovat pihlaja, tuomi ja lehtokuusama. Kenttäkerroksessa kasvaa mm. soreahiirenporras Liuhanvuolteen käkkärämännyt (2+ kolmiot) Kaksi vanhaa maisemamäntyä kasvaa rantatörmällä kunnan alueella. Männyt pidetään näkyvillä säännöllisin rantaraivauksin ja harvennuksin. Herralankedon viuhkamänty (3+ kolmio) Rantakedolla kasvava komea mänty, jossa neljä päähaaraa ja sivuoksat muodostavat ylöspäin kasvavan viuhkan. Ympäröivän kedon säännöllinen laidunnus tai niitto auttaisi myös mäntyä pysymään esillä. METSIEN ERITYISEN TÄRKEÄKSI ELINYMPÄRISTÖKSI SOVELTUVAT KOHTEET Uhanalaisten ja harvinaisten lajien suojelemiseksi on metsälain mukaan metsähoidossa jätettävä käsittelemättä tai käsiteltävä varoen ja ominaispiirteet säilyttäen metsäluonnon erityisen tärkeitä elinympäristöjä, jotka kuuluvat ns. avainbiotooppeihin (Metsälain 3. luvun 10 ). Metsälain 10 :n mukaan metsiä tulee hoitaa ja käyttää siten, että yleiset edellytykset metsien biologiselle monimuotoisuudelle ominaisten elinympäristöjen säilymiselle turvataan. Avainbiotoopit ovat säästyneitä luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia elinympäristöjä, joiden ominaispiirteiden perusteella lajisto todennäköisesti sisältää alkuperäisen luonnon lajeja, joista monet ovat jopa uhanalaisia. Ne toimivat myös riittävän tiheänä verkostona nk. Ekologisina käytävinä tai askelkivinä, joiden kautta eliöt pääsevät siirtymään alueilta toisille. Avainbiotooppeihin luetaan metsälain ja luonnonsuojelulain kohteiden lisäksi muut arvokkaat elinympäristöt kuten metsäniityt ja luonnontilaiset vanhat metsät sekä kohteet, jotka eivät täytä metsälain kriteerejä luonnontilaiseen verrattavista kohteista, mutta ovat luokiteltavissa vielä ei-luonnontilaisiksi metsäluonnon arvokkaiksi elinympäristöiksi. Metsälaki 1093/1996: 3luku, 10, ML 2 sovelletaan metsän hoitamiseen ja käyttämiseen metsätalousmaaksi luettavilla alueilla. Lakia ei kuitenkaan sovelleta: 1) luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla muodostetuilla suojelualueilla; 2) maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaisessa kaavassa suojelualueeksi osoitetulla alueella; (5.2.1999/137) 3) erämaalain (62/91) mukaisilla alueilla muutoin kuin tämän lain 12 :n 1 momentin osalta; 4) asemakaava-alueilla lukuun ottamatta maa- ja metsätalouteen osoitettuja alueita; (5.2.1999/137) 5 kohta on kumottu L:lla 5.2.1999/137. 6) alueilla, joilla on voimassa toimenpiderajoitus asemakaavan laatimiseksi. (5.2.1999/137) Oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueella tätä lakia sovelletaan metsän hoitamiseen ja käyttämiseen vain maa- ja metsätalouteen ja virkistykseen osoitetuilla alueilla. Metsän hoitamisessa ja käyttämisessä on tämän lain lisäksi noudatettava, mitä muinaismuistolain (295/1963) 1, 4, 5 ja 13 16 :ssä, luonnonsuojelulain 5 a, 9, 29 35, 39, 42, 47 49, 55, 56 ja 57 a :ssä sekä 10 luvussa taikka muussa laissa säädetään. Luonnonsuojelualueen perustamisesta, alueen liittämisestä luonnonsuojelualueeseen ja luonnonmuistomerkin rauhoittamisesta säädetään luonnonsuojelulaissa (10.9.2010/822). Metsälain piiriin kuuluvia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät elinympäristöt, ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet ja lehtokorvet, rehevät lehtolaikut, pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla, rotkot ja kurut, jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät, karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot sekä vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat. Kohteet ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita. Ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia. Kohteet ovat pienialaisia ja erottuvat selvästi ympäristöstään. Ne jätetään yleensä kokonaan metsätaloustoimenpiteiden ulkopuolelle tai niiden hoidossa noudatetaan erityistä varovaisuutta. Niiden ominaispiirteet eivät saa vaarantua. Kohteet varmentaa alueellinen metsäkeskus. METSO -ohjelman tarjoamat vaihtoehdot metsänomistajalle ovat pysyvä suojelu, määräaikainen suojelu ja metsäluonnonhoito. Pysyvän suojelun vaihtoehtoja on kolme: yksityisen suojelualueen perustaminen, alueen myynti valtiolle pysyvään suojeluun tai alueen vaihto valtion maahan. Määräaikaisen suojelun keino on kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemera) mukainen ympäristötukisopimus, joka tehdään yleensä kymmeneksi vuodeksi kerrallaan. Luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla toteutetaan myös määräaikaisia suojelujaksoja ja pisimmillään määräaikaisen luonnonsuojelusopimuksen voi tehdä 20 vuodeksi 41
Kohteet on merkitty : Luo-2 LUONNON MONIMUOTOISUUDEN KANNALTA ERITYISEN TÄRKEÄ ALUE Alueen ominaispiirteitä tai luonnonsuojelullisia arvoja ei saa vaarantaa. Peltolähde (4 luo-2) Moision koulun eteläpuolella, lähellä tilakeskusta on hyväkuntoinen lähde kapeassa peltosaarekkeessa. Reunusparrut ovat lahoamassa. Lähdepuro laskee pelto-ojaan. Puro ja siihen liittyvät metsänorot (5 luo-2) Sijaitsevat Saarikon pähkinälehdossa ja sen läheisyydessä. Norot ovat yhteydessä puroon, joka laskee pelto-ojaan. Saniaislehto (6 luo-2) Lehtomainen korpi sijaitsee kuusivaltaisessa sekametsässä Sarvikkaanluhdan reunassa. Paikalla on tihkupintoja ja lähteisyyttä. Alueella on paljon kolohaapoja. Lehtomaisuutta indikoivat tuomi, lehtokuusama, koiranheisi, näsiä, kivikkoalve juuri, isoalvejuuri, korpi-imarre, lehto-orvokki, mustakonnanmarja, luhtalemmikki ja lehto-orvokki. Paikalta löytyi lisäksi Pirkanmaalle uusi laji: etelänalvejuuri. Lähteinen korpi (7 luo-2) Pyhälöisen eteläpuolella sijaitseva rehevä, osin lähteinen korpi on siemenpuuhakkuissa säästetty niiden keskelle pitkänä juottina. Ylispuina ovat kuusi ja koivu, paikoin myös tervaleppä ja haapa. Sijainnista johtuen paljon tuulen kaatamia maapuita. Korpea indikoivat tervaleppä, harmaaleppä, terttualpi, korpipaatsama, hiirenporras ja kurjenjalka. Lähteisyydestä kertovat harvinainen korpisara ja hentosara. Lehtokorpi (8 luo-2) Pieni alainen rehevä ja kostea korpi sijaitsee Kiviahon asuntoalueen lounaispuolella. Ylispuuna ovat koivu ja tervaleppä, pensaina korpipaatsama ja harmaaleppä Korpea indikoivat lisäksi lehtokorte, terttualpi, hiirenporras, rentukka, suo-orvokki ja hentosara. Märkä neva (9 luo-2) Vähäpuustoinen, paikoin upottavasuo sijaitsee Hakkarin kuntoreitin varrella, Saarikonmäen pohjoispuolella. Kasvupaikkatyypiltään se on lähinnä vähäravinteista lyhytkorsinevaa. Kohteessa on neljä umpeutuvaa avolamparetta. Päälajeina ovat pullosara, karpalo, tupasvilla ja kalvakkarahkasammal. Muita lajeja paikoittain: riippasara, pyöreälehtikihokki, kurjenjalka, rimpivesiherne ja vajorahkasammal. Hieskoivua ja matalaa mäntyä kasvaa ainoastaan mättäillä. Saraneva (10 luo -2) Avoin luonnontilainen puuton rahkasammalsuo sijaitsee Kehdonkukkulan pohjoispuolella. Tyypiltään lähinnä lyhytkorsikalvakkanevaa. Riippasara, pullosara, jokapaikansara, tupasvilla ja karpalo ovat yleisiä. Reunoilla kasvaa myös suopursua ja juolukkaa. Nevakorpi (11 luo-2) Lähinnä nevakorpityyppi sijaitsee Rassanvuoren länsireunassa. Riippasara ja jouhivihvilä ovat yleisiä. Myös raate on yleinen muodostaen laajoja laikkuja suolla. Ylispuuna on pari mäntyä ja hieskoivu. Reu- Vanha metsä ja kolohaavikko (12 lo )Hakkari - Kiviahossa sijaitseva kuusivaltainen sekametsä, jossa kasvaa runsaasti kolohaapoja. Maapuita ja keloja on jonkin verran. Keskellä aluetta on rehevää korpea ja kangaskorpea. Kohteessa asustaa lukuisia uhanalaisia ja direktiivilajeja: liito-orava, pyy, palokärki, pohjantikka ja sirittäjä. Muita merkittäviä lajeja on harmaapäätikka. Soveltuu kokonaisuudessaan Metso-kohteeksi, osin metsälakikohteeksi. Uhanalaisen lajin, liito-oravan alue on merkitty luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeäksi alueeksi. Kolohaavikko (13 lo) vanhassa Kuokkalan havumetsässä on yhteensä 10 kolohaapaa. Alue on uhanalaisen liito-oravan ravintoaluetta. Herralanvuolle- Liuhanvuolle (14 luo-2), vesistöalue rantoineen ulottuu Herralanvuolteelta Liuhanvuolteen ja Hääkiven kautta Ahtialanjärvelle. Herralankoski on paitsi suosittu kalastusalue myös tärkeä vesilintujen ravintoalue kesä- ja talviaikaan. Direktiivilajeja ovat saukko ja kalatiira. Merkittäviä lajeja ovat myös laulujoutsen, harmaahaikara ja koskikara säännöllisesti, sekä virtavästäräkki ja kuningaskalastaja satunnaisesti. Noro ja läheinen vanha metsä (15 luo) sijaitsee Herralanvuoren alapuolella, Uusi-Erkkilän kupeessa. Pieni noro laskee Birgitan polun reitin ali asennetun rummun kautta läpi kuusivaltaisen vanhan metsän pellon laitaan, jonne on muodostunut kosteaa lähteistä lehtoa. Osa alueesta soveltuisi metsälakikohteeksi. Vanha lehtomainen kuusikko kolohaapoineen on tärkeä lintualue, missä asustavat mm. mehiläishaukka, lehtopöllö, pyy ja pohjantikka. Vanhan metsän alue ulottuu pohjoiseen. Soistumat (16 luo) Kiviahon länsipuolen metsässä sijaitsee notkelma, johon ympäristön vesiä on kerääntynyt muodostaen kaksi erillistä pientä, luhtaista suota. Eteläisempi suo on harvapuustoinen: hieskoivu ja pohjoisempi avonainen. Luhtaisuutta ilmentävät luhtasara, luhtarölli ja viiltosara. Muita lajeja ovat pullosara, kurjenjalka, raate, jouhivihvilä, 42
harmaapaju ja kiiltopaju. Herralanvuolteen nisäkuusi (17, kolmio) Nisäkuusi on tiheässä rantalepikossa kasvava erikoiskuusi, jossa ovat paksuuntumat jokaisen oksan tyvissä. Puu olisi syytä raivata esiin, jolloin se täyttäisi myös luonnonsuojelulain luontotyypin kriteerit avointa maisemaa hallitsevana suurena yksittäisenä puuna. Soveltuu erinomaisesti myös luonnonmuistomerkiksi. Hakkarin kuntokuusi (18, kolmio) Iso kuusi sijaitsee Hakkarin pururadan lähellä. Rungon ympärys 260 cm (Korhonen, 2010). Tuulenpesämänty (19, kolmio ) Näyttävä maamerkkipuu sijaitsee Hakkarin ulkoilureitin varressa siemenpuumännikössä. Tuulenpesä on sienen aiheuttama häiriö (Korhonen, 2010). Herralanvuolteen tervalepikko (20 luo) Tiheä rantaluhta on pellon ja vesistön välissä. Alueella kasvaa runsaasti isoja, komeita tervaleppiä. Rantakedot (21pbp) Kaksi erillistä ketolaikkua sijaitsevat Herralanvuolteen ranta-alueella, osin kalliolla. Rantaketo on entinen laidunalue. Alueella kasvaa viuhkamänty ja katajia. Kedon ilmentäjälajeja ovat uhanalainen ketoneilikka (NT), keto-orvokki, harvinaistuva hakarasara, suppujäsenruoho, aholeinikki, lampaannata ja kurjenkello. Aluetta uhkaa umpeenkasvu. Suositellaan laidunnusta tai säännöllistä niittoa. Kehdonkukkula (22 luo) Männikön ympäröimä avokallio on myös maisemallisesti komea kohde. Hirven- ja poronjäkäliä. Kallion kupeiden kedoilla kasvaa mm. mäkitervakkoa Kallio (23 luo) Pieni avokallio on metsän sisällä piilossa peltoalueiden keskellä. Suositellaan maisemahakkuuta ainakin yhdelle puolelle kalliota. ARVOKAS GEOLOGINEN MUODOS- TUMA Herralanvuori (24 ge) valtakunnallinen kallionsuojelukohde. (Kohteen arvo tulisi tarkistaa, sillä tien 190 linjaus on halkaisut kallioalueen.) Herralanvuoren kallioalueen pinta-ala on n. 58 ha ja suhteellinen korkeus 50m. Herralanvuoren - Rassanvuoren kallioalue muodostuu kahdesta suoalueen toisistaan erottamasta kalliomäestä. Korkein ja edustavin kallioselänne on alueen eteläreunalla sijaitseva Rassanvuori. Lännessä kulkevalta tieltä ja idässä kulkevalta moottoritieltä katsottuna alue erottuu ympäristöstään metsäisenä kohoumana. Muualta alue rajautuu pelto- ja metsämaisemaan eikä erottuminen ole kovin selkeää. Etelä- ja pohjoispäässä on melko edustavat kalliojyrkänteet. Rassanvuorelta avautuu näköaloja järvelle. Aluetta käytetään lähivirkistysalueena. Kivilajiltaan alue on pääasiassa granodioriittia, mutta pohjoispäässä kivilaji vaihtuu kiillegneissiksi. Kivilajin vaikutus näkyy kasvillisuudessa, sillä pohjoisosan jyrkänteiden juurelle on syntynyt edustava kallionaluslehto. Pohjoisosan kasvillisuus on muutoinkin rehevämpää kuin eteläosan. Metsän käsittely on muuttanut alueen luonnontilaa ja alueen läpi kulkee tie 190 louhittuna kallioon. Sarvikkaanluhta, eteläosa (25 luo-2) Alue on laajan kosteikkosuojelualueen eteläinen osa. Alueella elää uhanalaisia ja direktiivilajeja: ruskosuohaukka, luhtahuitti ja punavarpunen. Laidunnusalue on jänkäkurpan ja taivaanvuohen muutonaikaista ravintoaluetta. PERINNEMAISEMA (PERINNEBIOTOOPPI) Merkinnällä osoitetaan valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti merkittäviä perinnemaisema-alueita. Merkinnän sisältämä kirjaintunnus kertoo kohteen arvoluokan. V=valtakunnallinen, m=maakunnallinen ja p=paikallinen. Alueiden suunnittelussa ja käytössä tulee edistää perinnemaisemille luonteenomaista kulttuuri- ja luonnonarvojen säilymistä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää niiden elinkeinojen tukemiseen, jotka toimillaan ylläpitävät alueen ominaislaatua, kasvillisuutta ja maisemaa. Arvokkaisiin perinnemaisemiin merkittävästi vaikuttavista hankkeista on pyydettävä lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta. Sarapiston muinaisjäännösalueen perinnebiotooppi, katajaketo (pbm 55) sijaitseen rautakautisessa kalmistossa. Perinnebiotoopit vaativat jatkuvaa hoitoa. Lampaat hoitavat aluetta kesäisin. Lisäksi tarvitaan niittoa. Vastuu alueen hoidosta on jaettu kunnan ja Lempäälään ympäristösuojeluyhdistyksen kesken. Kynäjalava, Ulmus laevis (luo- 2,kohteet 26-32) Lempäälän Kirkkojärven rantojen harvinainen puu on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu kynäjalava. Kynäjalavat voivat kasvaa sopivan kalkkipitoisessa ja multavassa maassa jopa 20-metrisiksi. Ne kukkivat lehdettöminä toukokuussa. Niiden runko on punaruskea ja uurteinen, halkeileva tai hilseilevä. Nuoret kynäjalavat ovat hopeanharmaita. Kynäjalavat lisääntyvät luonnostaan vain veden tuntumassa. Suomen joka viides kynäjalava kasvaa Lempäälässä. Inventointi on tehty vuonna 2013. (luo-2, kohteet 33-54) Inventointi on tehty vuonna 1999. 43
44