3 SISÄLLYSLUETTELO ESIPUHE 9 1 VASTUULLISEN JOHTAMISEN TAUSTAA 12 1.1 Miksi tämä kirja? 12 1.2 Uusia käsitteitä johtamiseen 14 1.3 Monen monta aihetta pinnalla 17 1.3.1 Ilmastonmuutos, hiilijalanjälki 17 1.3.2 Energiatehokkuus 18 1.3.3 Materiaalitehokkuus 20 1.3.4 Vesijalanjälki 20 1.3.5 Hankintaketjun vastuullisuus 22 1.3.6 Ihmisoikeudet 23 1.3.7 Verojalanjälki 23 1.3.8 Kemikaalit 24 1.3.9 Henkilöstön hyvinvointi 25 1.3.10 Korruptio, lahjonta, harmaa talous 25 1.3.11 Eläinten hyvinvointi 26 1.4 Monen monta organisaatiota vaikuttamassa 27 Kansainväliset kuviot 27 1.4.1 Yhdistyneet Kansakunnat YK 27 1.4.2 YK:n Global Compact 28 1.4.3 YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet 29 1.4.4 ILO ja muut YK:n alajärjestöt 30 1.4.5 YK:n Vastuullisen sijoittamisen periaatteet 31 1.4.6 Global Reporting Initiative GRI 31 1.4.7 OECD 32 1.4.8 Kansainvälinen standardisointiorganisaatio ISO 33 1.4.9 Kansainvälinen kauppakamari ICC 33
Sisällysluettelo 4 Euroopan Unioni 34 1.4.10 EU-komissio ja EU-parlamentti 34 1.4.11 BusinessEurope, CSR Europe 38 Suomi 39 1.4.12 Suomen hallitus ja ministeriöt 39 1.4.13 Elinkeinoelämän Keskusliitto EK ja toimialajärjestöt 40 1.4.14 FIBS Yritysvastuuverkosto 42 1.5 Miten yritysvastuun kehitystä kannattaa seurata? 44 1.6 Vastuullisen yrityksen ominaispiirteet 45 1.7 Tilanne Suomessa syksyllä 2014 47 1.7.1 FIBSin yritysvastuututkimus 47 1.7.2 PwC:n yritysvastuubarometri 2014 48 1.7.3 Päätelmiä FIBSin ja PwC:n selvityksistä 50 2 YRITYSVASTUUN JOHTAMISMALLIN LUOMINEN 51 2.1 Yritysvastuun johtamismalli yksinkertaistettuna 52 2.2 Kehitysryhmän perustaminen ja työskentely 53 2.2.1 Kehitysryhmän kokoonpano 54 2.2.2 Kehitysryhmän työohjelma 54 2.2.3 Kehitysryhmän työn ajoittaminen 55 2.2.4 Yritysvastuun organisaatio projektivaiheen jälkeen 56 2.3 Johtamisen yleinen perusta 58 2.3.1 Arvot 58 2.3.2 Yritysvastuun visio 62 2.3.3 Yritysvastuu strategiassa 66 2.4 Sidosryhmäanalyysi 71 2.4.1 Sidosryhmien tunnistaminen 71 2.4.2 Sidosryhmien odotusten/vaatimusten selvittäminen 72 2.4.3 Omat toimenpiteet odotuksiin/vaatimuksiin vastaamiseksi 73 2.4.4 Mittarit toimenpiteiden onnistumisen seurantaan 73 2.4.5 Meidän yrityksemme odotukset sidosryhmille 73 2.4.6 Sidosryhmäyhteistyön onnistumisen mittarit 74 2.5 Riskianalyysi 76 2.6 SWOT-analyysi 80 2.7 Nykytilan arviointi ja kilpailijavertailu 81 3 OLENNAISTEN ASIOIDEN TUNNISTAMINEN 83 3.1 Olennaisuusarviointi, arvoketjun rajaaminen 84 3.1.1 Laskentarajojen määrittäminen 85 3.1.2 Tulosmittarien merkityksen painottaminen 86 3.1.3 Olennaista olennaisuusarvioinnissa 87 3.2 Taloudellinen vastuu 88
Sisällysluettelo 5 3.2.1 Yritysvastuun tuottama taloudellinen hyöty sidosryhmille (EC1) 89 3.2.2 Ilmastonmuutoksen taloudelliset vaikutukset, riskit ja mahdollisuudet (EC2) 91 3.2.3. Tavanomaisten alkupalkkojen ja minimipalkan suhde (EC5) 91 3.2.4 Paikallisten ostojen osuus merkittävissä toimipaikoissa (EC9) 92 3.3 Ympäristövastuu 94 3.3.1 Materiaalien käyttö (EN1), Kierrätettyjen materiaalien osuus (EN2) 96 3.3.2 Energian kulutus, energiatehokkuus, kasvihuonekaasupäästöt EN3-7, EN15-19 100 3.3.3 Luonnon monimuotoisuuteen (biodiversiteetti, uhanalaiset lajit) liittyvät kysymykset EN11-14 108 3.3.4 Veden kulutus, kierrättäminen, uudelleenkäyttö, EN8-10, Päästöt vesistöön EN22 108 3.3.5 Muut kuin kasvihuonekaasupäästöt ilmaan EN20 ja EN21 109 3.3.6 Jätteiden ja ongelmajätteiden käsittely EN23 ja EN25, Merkittävät vuodot EN24 109 3.3.7 Tuotteiden ja palvelujen ympäristövaikutukset EN27-28 111 3.3.8 Hiili- ja vesijalanjälki tuotemerkintöinä 116 3.3.9 Materiaalien, tuotteiden ja henkilöiden kuljetukset EN30 121 3.3.10 Toimittajien ympäristöarvioinnit EN32 ja EN33 125 3.4 Henkilöstöjohtamisen peruskysymyksiä 126 3.4.1 Työtyytyväisyys (osana LA1) 130 3.4.2 Perustietoa henkilökunnasta (LA1) 131 3.4.3 Vaihtuvuus (LA1 osa) 133 3.4.4 Terveys ja turvallisuus (LA6) 133 3.4.5 Perus- ja täydennyskoulutus (LA9), elinikäinen oppiminen (LA10) 136 3.4.6 Kehityskeskustelut LA11 137 3.4.7 Tasa-arvoinen palkitseminen (LA13) 138 3.4.8 Henkilöstön ja työnantajan väliset suhteet LA4, Työsuojelutoimikunnat LA5 139 3.4.9 Yrityksen kiinnostavuus työpaikkana 140 3.4.10 Muita GRI:n henkilöstötunnuslukuja 140 3.5 Hankintaketjun vastuullisuus 141 3.5.1 Työoloille ja -ehdoille asetettavat vähimmäisvaatimukset 144 3.5.2 Sosiaaliset auditointijärjestelmät 155 3.5.3 Yhteenveto vastuullisista hankinnoista 160
Sisällysluettelo 6 3.5.4 Miten edetä vastuullisen hankinnan kehittämisessä? 162 3.6 Ihmisoikeudet 167 3.7 Yhteiskunnalliset vaikutukset 168 3.7.1 Suhteet paikallisyhteisöön SO1, SO2 168 3.7.2 Korruptio ja lahjonta SO3-5 169 3.7.3 Poliittiset lahjoitukset SO6 172 3.7.4 Lainsäädännön rikkomukset 173 3.7.5 Tavaran- ja palveluntoimittajien yhteiskunnalliset vaikutukset SO9-10 174 3.8 Tuotevastuu 175 3.9 Olennaisuusarvioinnin tulokset ruudukkoon 176 4 YRITYSVASTUUTA OHJAAVAT JOHTAMISPERIAATTEET 178 4.1 Julkiset johtamisperiaatteet tärkeitä 178 4.1.1 Vastuullisen liiketavan periaatteet (Code of Conduct) 180 4.1.2 Ympäristöpolitiikka 182 4.1.3 Henkilöstöpolitiikka 182 4.1.4 Vastuullisen hankinnan periaatteet 183 4.1.5 Riskienhallintaperiaatteet 184 4.1.6 Tuotepolitiikka, tuotelinjaukset 184 4.1.7 Viestintäpolitiikka 185 4.1.8 Sponsorointiperiaatteet 186 4.2 Standardit johtamisperiaatteiden apuna 187 5 TAVOITEOHJELMAN LAATIMINEN 190 6 TULOSTEN RAPORTOINTI 192 6.1 GRI-suosituksen sisältö pääpiirteissään 192 6.1.1 GRI-suosituksen johtamista koskeva yleinen osuus 195 6.1.2 Raportoinnin käynnistämisen tuska 197 6.1.3 Raportointiohjelmisto säästää työtä 198 6.1.4 Kannattavuusvaikutukset mukaan seurantaan 198 6.1.5 Tunnuslukuprotokollat 200 6.1.6 Raportoinnin tyyli 200 6.1.7 Kuka niitä raportteja sitten lukee? 202 6.1.8 Raportin varmentaminen 203 6.1.9 GRI-sisältöindeksi 204 6.1.10 Raportin käyttötarkoituksia 206 6.2 Raportoinnin tulevaisuus 207 6.2.1 EU:n raportointidirektiivi 207 6.2.2 GRI:n seuraava vaihe 208 6.2.3 Integroitu raportointi 209
Sisällysluettelo 7 7 YRITYSVASTUUN VIESTINNÄSTÄ 211 7.1 Yritysvastuu yrityksen www-sivuilla 211 7.2 Yritysvastuun sidosryhmäviestintä 213 7.3 Vastuuhenkilöt esiin 215 7.4 Yritysvastuu markkinoinnin teemana 216 8 VIELÄ SIDOSRYHMÄ YHTEISTYÖSTÄ 218 8.1 Tyypillisiä puutteita sidosryhmäyhteistyössä 221 9 UUDEN VUODEN LUPAUKSIA 223 10 YHTEENVETO 225
ESIPUHE Oma yritysvastuutaipaleeni alkoi syksyllä 1990, jolloin olin K-kauppiaitten edustajana (Keskoon siirryin vuonna 1995) laatimassa keskolaisten kanssa K-ryhmän ensimmäistä ympäristöpolitiikkaa. Sen toimeenpanossa Ruokakeskon logistiikka oli ympäristöpäällikkö Seppo Ylösen johdolla monesti aikaansa edellä, joskus viranomaistenkin mielestä. Ylösen tiimi halusi nimittäin aloittaa aaltopahvin keräämisen K-ruokakaupoista hyötykäyttöön Keskon jakeluautojen paluukuormissa. Terveysviranomaiset vastustivat aluksi hanketta, koska elintarvikkeiden jakeluun tarkoitetuissa autoissa ei saa terveyssyistä kuljettaa jätteitä. Ruokakesko sai vuoden mittaisella poikkeusluvalla kokeilla Pohjois-Suomen alueella aaltopahvin keräämistä, siis samaa pakkausmateriaalia, jossa elintarvikkeet oli K-kauppoihin viety. Kokeiluvuonna kukaan ei tähän terveysriskiin kuollut eikä edes sairastunut, joten keräily saatiin laajentaa koko maahan. Siitä etenimme pala palalta: uudelleen käytettäviä muovilaatikoita pahvilaatikoiden tilalle, sisäiset kierrätyspisteet K-kauppoihin, kierrätysterminaali keskusvaraston kupeeseen, ISO 14001 -ympäristöjohtaminen käyntiin, energiakatselmukset kiinteistöissä, ympäristökauppakonsepti K-kaupoille ja ensimmäinen ympäristöraportti vuonna 1997. Ympäristövastuusta jatkettiin vastuullisiin hankintoihin, arvojen uudistamiseen ja moniin henkilöstöjohtamisen kysymyksiin. Vuosituhannen vaihteessa oltiin valmiita yhteiskuntavastuun raportointiin, kun sitä varten tarjolle tuli kansainvälinen raportointisuositus. Vähän myöhemmin hankittiin avuksi raportointiohjelmisto, annettiin raportti puolueettoman tahon varmennettavaksi ja liityttiin työolojen auditointeja riskimaiden valmistajayrityksissä edistävään eurooppalaiseen yhteistyöorganisaatioon. Suuressa konsernissa tuon kokonaisuuden kasaaminen pienistä palasista kesti siis yli kymmenen vuotta, ja jatkuu toki edelleen, aina parempaan pyrkien. Aikaa meni noin paljon, koska 1990-luvulla ei vielä ollut selkeää systematiikkaa yritysvastuun johtamiseen, mittaamiseen ja raportoimiseen. Käytetty terminologiakin oli pitkään sekavaa. Mukaan liitettiin maailmanparannusfilosofiaa, pehmeitä ja vihreitä arvoja, etiikkaa ja megatrendejä, eikä yhteyttä normaaliin jokapäiväiseen yritysjohtamiseen ollut helppoa löytää ja perustella. Ajat ovat tuosta onneksi muuttuneet. Yritysvastuusta on tullut luonteva, tarpeelliseksi, usein välttämättömäksi koettu osa yritysten arvoja, strategiaa, riskien-
Esipuhe 10 hallintaa, johtamista, kilpailukeinoja ja tuloksen tekoa. Sidosryhmien kiinnostus yritysten tekemisiin on merkittävästi lisääntynyt ja vaatii avoimuutta ja läpinäkyvyyttä toimintatapojen ja tulosten esittelyssä. Hyvää taloudellista tulosta pitää toki edelleen tehdä, sehän on vastuullisen toiminnan perusta, mutta voitto pitää hankkia vastuullisin keinoin, kestävää kehitystä todistetusti tukien. Hyvin hoidettu yritysvastuu parantaa kannattavuutta, vastuuton toiminta tuhoaa sitä, joskus hyvinkin nopeasti. Kirjani tarkoitus on kertoa kokemuksia yritysvastuun johtamisesta ja tarjota sen kehittämiseen yksinkertainen malli, jonka voi pk-yrityksissä ja miksei suuremmissakin ottaa käyttöön suhteellisen nopeassa tahdissa. Jäätyäni Keskon yritysvastuun kehitysjohtajan tehtävästä eläkkeelle minulla on ollut tilaisuus avustaa 20 yritystä ja yhtä toimialajärjestöä yritysvastuun johtamisen, hankinnan ja raportoinnin kehittämisessä. Suomalaiset yritykset ovat yleensä perusvastuullisia, ja niitä yksittäisiä vastuullisuuden palasia on tyypillisesti jo valmiiksi olemassa useita, samoin kuin osaamista. Tarvitaan vain palaset yhteen kokoava systematiikka, jolla yritysvastuu tuodaan osaksi johtamista, ei erillisenä tekemisenä, vaan ensi vaiheessa muuta johtamista täydentävänä liiketoiminnan tukitoimintona ja vähitellen olennaisena osana kaikkea toimintaa ja johtamista. Systematiikan luominen ei ole vaikeaa, eikä se maksa käytännössä mitään. Sitoutumista ja sitkeyttä toki tarvitaan, mutta sehän ei ole kenellekään uutta. Mallini perustuu kansainväliseen Global Reporting Initiative (GRI) -raportointisuositukseen. Sidosryhmien tunteminen on tärkeää, ja niiden odotuksiin vastataan johtamisperiaatteissa annetuilla lupauksilla ja konkreettisella toimintaohjelmalla. Lupausten ja kaiken tekemisen on oltava mitattavissa, muuten johtaminen ei onnistu. Ja vaikka yritysvastuu kattaa koko yrityksen, kehitystyössä on keskityttävä olennaisiin asioihin. Niiden löytämiseksi kahlaan läpi kaikki GRI-mittarit, en opettaakseni niiden tilastointia, vaan esittääkseni niihin liittyviä kokemuksiani ja näkemyksiäni, joskus myös kritiikkiä GRI-suositukseen. Esitän myös mielipiteitäni, joista ei tietenkään tarvitse olla samaa mieltä. Vastuullisen hankinnan kehittämiseen käytän erityisen paljon sivuja, koska siihen ei mielestäni ole missään perusteellisesti opastettu. Niille, jotka eivät vielä ole luoneet yritysvastuun johtamisen systematiikkaa, kirja tarjoaa mallin vaiheittain etenevälle kehitystyölle, joka on mahdollista viedä läpi noin puolessa vuodessa. Raportointi on tärkeä osa toiminnan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, joten se kannattaa aloittaa mahdollisimman pian kehityshankkeen valmistuttua ja parantaa sitten suoritusta seuraavina vuosina. Yritysvastuun ja kannattavuuden suhdetta esitän alusta pitäen seurattavaksi tarkkaan. Pitemmällä oleville kirja tarjoaa mahdollisuuden vertailla omia saavutuksia ja suunnitelmia esittämiini kokemuksiin ja havaintoihin. Kansalaisjärjestöväelle ja muille yrityksiä sivummalta seuraaville kirjassa on sisäpiiritietoa, jonka uskon avartavan käsityksiä yritysten pyrkimyksistä. Työelämään tuleville opiskelijoille
Esipuhe 11 kirja esittelee yritysten tulevaisuuteen monella tavalla vaikuttavia, hyvin mielenkiintoisia aiheita, joiden kanssa jokainen joutuu väistämättä tekemisiin ja jotka vaikuttavat myös yritysten kiinnostavuuteen nuorten työnhakijoitten piirissä. Esipuheeseen liittyy aina kiitosten jakaminen. Menen ensin ajassa taaksepäin ja kiitän kohdalleni osunutta Keskon ylintä johtoa Timo Karake, Juhani Järvi, Matti Honkala, Matti Halmesmäki siitä, että sain vapaat kädet ja riittävät resurssit kehittää yritysvastuuta ja paneutua moniin mielenkiintoisiin asioihin. Kansainvälisen Kauppakamarin ICC:n työryhmät olivat tässä työssä avartavia ja hyödyllisiä, siitä kiitos ICC:n Suomen maajohtajalle Timo Vuorelle. Jäsenyys FIBS Yritysvastuuverkostossa on pitänyt minut kehityksen tasalla näihin päiviin asti, toiminnanjohtaja Mikko Routille ja hänen tiimilleen kiitokset verkoston aktiivisesta toiminnasta. Kirjan julkaisemisessa avainasemassa ovat olleet ST-Akatemia Oy:n julkaisupäällikkö Minttu Sallinen ja taittaja Asko Aalto, joiden kanssa työskentely on ollut miellyttävää ja tehokasta. Ja lopuksi suuret kiitokset vaimolleni Maija-Liisalle, joka on vastannut kirjani suomen kielen tarkastamisesta ja osoittanut huomattavaa kärsivällisyyttä, kun olen välillä joutunut pitämään kirjoitustyötäni joitakin muita asioita tärkeämpänä. Sanonta Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, on totisinta totta tulevana keväänä, kun lumi sulaa ja hyvin talvehtineet rikkaruohot virkoavat kasvimaalla. Helsingissä, helmikuussa 2015 Jouko Kuisma jouko.kuisma@gmail.com