PVO-Vesivoima Oy Arviointi Kollaja-hankkeen vaikutuksista Pudasjärven Natura-alueen luontoarvoihin
PVO-Vesivoima Oy Arviointi Kollaja-hankkeen vaikutuksista Pudasjärven Natura alueen luontoarvoihin pvm. 8.5.2009 viite 82117997-16 kirjoittanut Tarja Ojala 2009 Ramboll Finland Oy 1
Sisällys TIIVISTELMÄ...4 1. JOHDANTO...5 2. NATURA-ARVIOINNIN TOTEUTTAMINEN...6 2.1 Natura-suojelu ja sen toteuttaminen...6 2.2 Hankkeiden ja suunnitelmien Natura-arviointi...6 2.1 Natura-arviointi osana YVA-menettelyä...7 3. PUDASJÄRVI...8 3.1 Sijainti...8 3.2 Luonnon yleispiirteet...8 3.3 Maankäytön historiaa...8 3.4 Uitto ja yläpuolisten järvien säännöstely...9 3.5 Suojelutilanne...9 3.5.1 Lintuvesiensuojeluohjelma...9 3.5.2 Pudasjärven Natura-alue...10 3.5.3 Kaavatilanne...10 3.5.4 Yksityiset luonnonsuojelualueet...11 3.5.1 Pohjois-Pohjanmaan arvokkaat perinnemaisemat...11 3.5.2 Koskiensuojelulaki...11 3.5.3 Tulvanluontotyypit Iijokivarren Natura-alueilla...12 4. AINEISTO, MENETELMÄT JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT... 13 4.1 Olemassa oleva aineisto...13 4.1.1 Luontotyypit ja kasvilajisto...13 4.1.2 Aikaisemmat linnustoinventoinnit...13 4.1 Tulvaniittyinventointi...14 4.1.1 Tulvaniittyjen ekologiaa...14 4.1.2 Tulvaniityt Suomessa...14 4.1.3 Tulvaniittyjen inventointi...14 4.2 Uhanalaiset lajit...15 4.3 Arvioinnin epävarmuustekijät...15 5. KASVUOLOSUHTEET PUDASJÄRVELLÄ... 16 5.1 Yleistä...16 5.2 Kasvukauden pituus...16 5.3 Lämpösumma...17 5.4 Sademäärä...18 5.5 Vedenkorkeuden vaihtelut...18 5.6 Pudasjärven jäätyminen...19 5.7 Pudasjärven vedenlaatu...19 5.8 Virtaama...20 6. PUDASJÄRVEN NATURA-ALUEEN LUONTOARVOT... 21 6.1 Luonto- ja lintudirektiivi...21 6.1 Linnustoinventointi 2008...22 6.2 Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit...24 6.2.1 Yleistä...24 6.2.1 Tulvametsät*...26 6.2.2 Esiintyminen Pudasjärven Natura-alueella...26 6.2.3 Tulvaniityt...27 6.2.4 Pudasjärven arvokkaat perinnemaisemat...27 6.2.5 Kasvukausi tulvaniityillä...29 6.2.6 Tulvaniittytutkimus 1955...30 6.2.1 Esiintyminen Pudasjärven Natura-alueella...33 6.2.1 Tulvaniittyprofiilit Pudasjärvellä...37 6.2.1 Puustoiset suot*...39 6.2.2 Esiintyminen Pudasjärven Natura-alueella...39 6.2.3 Vaihettumissuot ja rantasuot...39 6.2.4 Esiintyminen Pudasjärven Natura-alueella...40 2 PVO-Vesivoima Oy
6.2.5 Lehdot...40 6.2.6 Esiintyminen Pudasjärven Natura-alueella...40 6.3 Luontodirektiivin liitteen II lajit...41 6.4 Lintudirektiivin liitteen I lajit...41 7. KOLLAJA -HANKE... 42 7.1 1980-luvun suunnitelma...42 7.2 Kollaja 2008 -suunnitelma...42 7.2.1 Tavoitteet...42 7.2.1 Veden virtauksen periaatteet...42 7.2.1 Rakenteet...43 7.1 Erot 1980 luvun suunnitelmaan...44 7.1 Säännöstelyn periaatteita Pudasjärvellä...44 8. ILMASTONMUUTOS... 50 9. ARVIO VAIKUTUKSISTA PUDASJÄRVEN NATURA 2000 -ALUEELLA... 51 9.1 Lähtökohdat arvioinnille...51 9.2 Talvivedenkorkeudet 107,6 ja 108,2...51 9.3 Vaihtoehto 1, Kollaja 2008 suunnitelma...51 9.3.1 Tulvaniityt...51 9.3.2 Tulvametsät ja muut luontotyypit...53 9.4 Kesävedenkorkeus 108,2, vaihtoehto 1a...53 9.5 Kesävedenkorkeus 107,6, vaihtoehto 1b...54 9.6 Kesävedenkorkeus 107,0, vaihtoehto 1c...54 9.7 Kesävedenkorkeus +106,4, vaihtoehto 1d...54 9.8 Vaihtoehto 0, hanketta ei toteuta...54 9.9 Vaihtoehto 2, pelkkä tekojärvi...55 9.10 Vaihtoehtojen vertailua...55 9.11 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen II lajeihin...55 9.12 Vaikutukset lintuihin...55 9.13 Pudasjärven nykyinen arvo lintuvetenä...56 9.14 Vaikutukset uhanalaisiin ja luontodirektiivin liitteen II lajeihin...56 9.15 Korvaus...56 10. MUUT HANKKEET JA SUUNNITELMAT... 57 11. VAIKUTUKSIA LIEVENTÄVÄT TOIMENPITEET... 57 12. JOHTOPÄÄTÖKSET... 58 13. SEURANTA... 59 LÄHTEET... 60 2009 Ramboll Finland Oy 3
TIIVISTELMÄ Pudasjärven Natura-alue on sisällytetty Natura -verkostoon luonto- ja lintudirektiivin mukaisena alueena. Sen suojeluperusteena ovat siten sekä luontodirektiivissä mainitut luontotyypit että lintudirektiivissä mainitut lintulajit. Lisäksi Pudasjärvi kuuluu lintuvesiensuojeluohjelmaan ehdollisena alueena ja osa alueen tulvaniityistä on sisällytetty Pohjois-Pohjanmaan arvokkaisiin perinnemaisemiin. Natura-ohjelman toteuttamiseksi on alueella toteutettu luonnonsuojelulain mukainen suojelu. Kollaja 2008 -hankkeen mukaisella säännöstelyllä ei tehdyn arvioinnin mukaan ole vaikutusta luontodirektiivin liitteessä I mainituista luontotyypeistä lehtoihin, rantasoihin/vaihettumissoihin tai puustoisiin soihin. Sen sijaan tulvavaikutuksen voimakkuudella ja siten myös säännöstelyratkaisuilla on vaikutusta tulvavedestä ja tulvaveden mukanaan tuomasta sedimentistä täysin riippuvaisiin luontotyyppeihin, joita Pudasjärven Natura-alueella ovat etenkin tulvaniityt sekä tulvametsät. Pohjois-Suomessa valtaosa karjan rehusta on vielä 1900-luvulla saatu luonnonniityiltä. Pohjois-Suomessa jokien ja järvien rantaniittyjä on monin paikoin laajennettu raivaamalla tulvametsiä ja pajuviitoja niityiksi. Näin syntyneet niityt kuitenkin kasvavat nopeasti umpeen niiton ja laidunnuksen loputtua, ja tämän vuoksi myös Pudasjärven Natura-alueella tulvaniittyjen umpeenkasvu on ollut voimakasta viimeisten 30 vuoden aikana. Pudasjärven vedenpinnantaso vaihtelee huomattavasti vuodenaikojen mukaan ja myös eri vuodet poikkeavat merkittävästi toisistaan. Tämä ei kuitenkaan näy tulvaniittyjen kasvilajistossa, sillä Pudasjärven tulvaniittyjen lajisto on tavanomaista ja kaikille Pohjois-Suomen tulvaniityille ominaista. Pudasjärven tulvaniityt eivät myöskään ole maakunnallisesti tai valtakunnallisesti arvokkaita vaan ne on arvokkaiden perinnemaisemien inventointien yhteydessä arvotettu paikallisesti arvokkaiksi. Mikäli Kollajan allashanke olisi toteutettu 1980-luvulla laaditun suunnitelman mukaisesti, olisivat Pudasjärven tulvaniityt jääneet veden alle. Kollaja 2008 -suunnitelman säännöstelytekniikka antaa kuitenkin mahdollisuuden toteuttaa säännöstelyn yksityiskohdat niin, että tulvaniityt säilyvät. Pudasjärven tulvadynamiikan tietyt ominaispiirteet sisällytetään säännöstelyratkaisujen lähtökohdaksi. Tällaisia Pudasjärvelle ominaisia vedenkorkeusmääreitä ovat tulvaniittyjen sijaintikorkeuden ohella mm. huipputulvan korkeus ja kesto, vedenpinnan taso tulvan jälkeen ja kyseisen tason saavuttamisen ajankohta sekä Pudasjärvelle ominainen kuivien ja märkien vuosien esiintymisfrekvenssi. Säännöstelyn vaikutuksia Natura -luontotyypeille esitetään seurattavaksi. Luontaisen umpeenkasvusukkession ohella Pudasjärven tulvaniittyjen umpeenkasvua ja muuttumista takaisin tulvametsiksi jouduttaa ilmaston lämpeneminen, joka näkyy ilmastotilastoissa kasvukauden tehoisan lämpötilan summan kasvuna sekä kasvukausien pitenemisenä viimeisten 10 vuoden aikana. Myös tulvahuiput ovat laskeneet ja tulvan kesto on jonkin verran lyhentynyt. Vaikka hanketta ei toteutettaisikaan, edellyttävät Pudasjärven Natura-alueen järvikorte- ja vesisaravyöhykkeiden ulkopuoliset tulvaniityt säännöllistä raivaamista ja tämän jälkeen mielellään myös jonkinlaista vuosittaista laidunnuspainetta. Kollaja 2008 -suunnitelmaa on laadittu samanaikaisesti Kollaja-hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin ja Natura-arvioinnin kanssa. Näin Kollaja -hanke on on pystytty suunnittelemaan sellaiseksi, että se ei merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi Pudasjärven alue on sisällytetty Natura 2000 verkostoon. 4 PVO-Vesivoima Oy
1. JOHDANTO Kollaja -hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA) valmistelu käynnistyi keväällä 2007. YVA-menettely alkoi vuoden 2008 alussa kun hankkeesta vastaava, PVO-Vesivoima Oy, jätti ympäristövaikutusten arviointiohjelman yhteysviranomaisena toimivalle Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle. Vaikutukset Pudasjärven Natura-alueen luontoarvoihin on arvioitu luonnonsuojelulain 65 :n mukaisesti osana YVA-menettelyä. Arviointi on tehty sillä tarkkuudella kuin mitä suunnittelutilanteen puolesta on tällä hetkellä mahdollista. Selvityksen on tehnyt Ramboll, missä työstä on vastannut FM biologi, metsätalousinsinööri Tarja Ojala. Työssä ovat avustaneet FM luonnonmaantieteilijä Kirsi Lehtinen, FM hydrobiologi Veli-Matti Hilla, MMM metsänhoitaja Antti Lepola, RA Matti Kautto sekä hankkeesta vastaava. Selvitykseen on koottu eri lähteistä hankittu olemassa tieto, jota on täydennetty kesällä 2007 ja 2008 tehdyin maastoinventoinnein. Toimenpiteiden luvanvaraisuutta ei tässä selvityksessä ole käsitelty vaan hankkeen edellyttämään lupamenettelyyn ja mahdollisiin poikkeamiin on otettu kantaa varsinaisessa ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa. Samoin maisemaan kohdistuvat vaikutukset on arvioitu varsinaisessa YVA-selostuksessa. 2009 Ramboll Finland Oy 5
2. NATURA-ARVIOINNIN TOTEUTTAMINEN 2.1 Natura-suojelu ja sen toteuttaminen Natura 2000 -verkoston avulla suojellaan EU:n luontodirektiivin (892/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) tarkoittamia luontotyyppejä, lajeja ja niiden elinympäristöjä, jotka esiintyvät jäsenvaltioiden Natura 2000 -verkostoon ilmoittamilla tai ehdottamilla alueilla. Jäsenvaltioiden tehtävänä on huolehtia, että ns. Naturaarviointi toteutetaan hankkeiden ja suunnitelmien valmistelussa ja päätöksenteossa sen varmistamiseksi, että niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty tai ehdotettu sisällytettäväksi Natura 2000 -verkostoon, ei merkittävästi heikennetä. Suojeluarvoja heikentävä toiminta on kiellettyä sekä alueella että sen rajojen ulkopuolella. Sitä, milloin luonnonarvot heikentyvät tai milloin ne merkittävästi heikentyvät, ei ole määritelty luonto- tai lintudirektiivissä. Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella on toteutettava suojelutavoitteita vastaava suojelu. Suojelua toteutetaan alueesta riippuen muun muassa luonnonsuojelulain, erämaalain, maa-aineslain, koskiensuojelulain ja metsälain mukaan. Toteutuskeino vaikuttaa muun muassa siihen, millaiset toimet kullakin Naturaalueella ovat mahdollisia. Luonnonsuojelulailla on toteutettu niiden Naturaalueiden suojelu, joilla on voimakkaimmin rajoitettu tavanomaista maankäyttöä. Luonnonsuojelulaissa on säädetty myös maanomistajalle maksettavista korvauksista. 2.2 Hankkeiden ja suunnitelmien Natura-arviointi Luonnonsuojelulain määräykset Mitä tahansa lupa-asiaa tai viranomaisasiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulain 10 luvussa säädetään Natura 2000 -verkostosta. Useimpiin maankäyttöä tai luontoa mahdollisesti muuttavaa toimintaa tavalla tai toisella sääteleviin lakeihin on otettu tätä koskeva viittaussäännös luonnonsuojelulain 65 ja 66 :iin. Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä. (24.6.2004/553) Luonnonsuojelulain 65 ja 66 :n säännökset merkitsevät tiivistetysti sitä, että hankkeet tai suunnitelmat eivät saa yksistään eivätkä yhdessä merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty Natura 2000-verkostoon. Mikäli on todennäköistä, että tällaisia vaikutuksia on, tulee vaikutukset arvioida. Lupa voidaan myöntää tai suunnitelma hyväksyä vasta kun arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa, etteivät vaikutukset ole merkittäviä. Kyseeseen tulevat tällöin paitsi Natura-alueelle kohdistuvat toiminnot myös sellaiset alueen ulkopuolelle sijoittuvat hankkeet, joiden vaikutukset ulottuvat Natura-alueelle. Toisaalta alueen sisällekin voi kohdistua luontoa muuttavia toimintoja, mikäli ne eivät merkittävästi heikennä Natura-alueen suojeluperusteita. Natura-arviointivelvollisuus Natura-arviointivelvollisuus syntyy, jos hankkeen tai suunnitelman vaikutukset: kohdistuvat Natura-alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin ovat luonteeltaan heikentäviä laadultaan merkittäviä ja ennalta arvioiden todennäköisiä. 6 PVO-Vesivoima Oy
Natura-luontoarvot, joita SCI ja SPA -perustein Natura-verkostoon valitulta alueelta on tarkasteltava, ovat: luontodirektiivin liitteen I luontotyypit luontodirektiivin liitteen II lajit lintudirektiivin liitteen I lajit sekä lintudirektiivin 4.2 artiklan tarkoittamat muuttolinnut Lähtökohdat Natura-arvioinnille Luontotyyppi heikentyy, jos: pinta-ala supistuu tai ekosysteemin rakenne ja toimivuus huonontuvat Lajin elinympäristö heikentyy, tai laji häiriintyy, jos: elinympäristön ala supistuu, tai laji ei ole enää alueella elinkelpoinen Vaikutusten merkittävyys merkittävyyteen vaikuttaa muutosten laaja-alaisuus suhteutettava kuitenkin alueen kokoon sekä sen luontoarvojen merkittävyyteen ja sijoittumiseen ratkaisevaa ei ole hankkeen vaikutusten laajuus vaan niiden laatu, ts. vaikutuksen merkittävyys suojeltavien luontoarvojen kannalta pienikin muutos voi olla merkittävä, toisaalta laaja-alaisetkin muutokset voivat olla merkityksettömiä. Poikkeamismahdollisuus Valtioneuvosto voi myöntää luvan Natura-alueen luonnonarvoja heikentävälle hankkeelle, jos se on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Poikkeaminen heikentämiskiellosta on mahdollista, mikäli a) vaihtoehtoja ei ole ja b) valtioneuvosto yleisistunnossaan katsoo, että hanke on kuitenkin yleisen edun vuoksi erittäin tärkeästä, pakottavasta syystä toteutettava. Mikäli vaikutukset kohdistuisivat luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettuun ensisijaisesti suojeltavaan luontotyyppiin tai liitteessä II tarkoitettuun ensisijaisesti suojeltava lajiin, on lisäksi oltava käsillä ihmisten terveyteen, yleiseen turvallisuuteen tai ympäristölle toisaalla koituviin erittäin merkittäviin suotuisiin vaikutuksiin liittyvä syy. Muun erittäin tärkeän, pakottavan yleiseen etuun liittyvän syyn tapauksessa on tällöin pyydettävä myös komission lausunto. 2.1 Natura-arviointi osana YVA-menettelyä Arviointi Kollaja -hankkeen vaikutuksista Pudasjärven Natura-alueen luontoarvoihin on tehty osana YVA-menettelyä luonnonsuojelulain 65 :n mukaisesti. Olennainen ero YVA:n yhteydessä toteutettavan ja erillisen, lupamenettelyn yhteydessä toteutettavan Natura-arvioinnin kuulemismenettelyssä on siinä, että YVAmenettelyn kuulemisen suorittaa yhteysviranomainen, kun taas erillisen Naturaarvioinnin kuulemisesta on vastuussa luvan myöntävä viranomainen. Koska hanke ei vielä ole lupavaiheessa, liittyy YVA-menettelyn ja siten myös Natura-arvioinnin kuuleminen YVA:n vaihtoehtoihin ja siten hankkeen laajempaan arviointiin kuin mitä vesilain mukaisen lupahakemuksen yhteydessä tehdään. 2009 Ramboll Finland Oy 7
3. PUDASJÄRVI 3.1 Sijainti Pudasjärvi sijaitsee Oulun läänissä, Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa noin 80 kilometriä Oulusta itään. Iijoen vesistöalueeseen kuuluva Pudasjärvi sijoittuu Iijoen rakentamattomalle keskiosalle; sen länsipuolella joen alajuoksulla ovat Haapakosken, Pahkakosken, Kierikin, Maalismaan ja Raasakan voimalaitokset sekä Iijoen yläjuoksulla, Pudasjärven itäpuolella säännöstellyt Irninjärvi ja Kostonjärvi. Ii Yli Ii Iijoki Tekojärvi Voimalaitos Kipinä Aittojärvi Kollaja Pudasjärvi Oulu Kuva 3-1 Pudasjärven sijainti.a1 3.2 Luonnon yleispiirteet Pudasjärven Natura-alue sijoittuu kasvimaantieteellisessä aluejaossa keskiboreaaliselle vyöhykkeelle ja kuuluu siinä edelleen Pohjois-Pohjanmaan rannikon alueeseen. Suokasvillisuuden aluejaossa alue kuuluu Pohjanmaan aapasuovyöhykkeeseen ja metsäkasvillisuuden luokitus perustuu Pohjanmaan-Kainuun alueen metsätyyppien perussarjaan. Pudasjärven Natura-alueen luontotyypeille, soille, lehdoille ja tulvametsille, on luonteenomaista lehtipuuvaltaisuus, joka ympäröivistä karuista suo- ja kangasmetsistä puuttuu lähes kokonaan. Jokakeväisen/syksyisen tulvan ja tulvamaannoksen ansiosta kangasmetsille ja karuille soille tyypilliset lajit, kuten sammalet, varvut ja havupuut, eivät viihdy säännöllisesti veden alle peittyvillä tulvametsillä ja -niityillä vaan väistyvät kosteutta paremmin sietävien ruohojen ja heinien tieltä. Alueen pääpuulaji on kaikilla puustoisilla luontotyypeillä hieskoivu. 3.3 Maankäytön historiaa Luonnonniityillä on ollut suuri merkitys Iijoen karjataloudelle, sillä karjan talviruokinta perustui vielä 1900-luvullakin luonnonniityiltä kerättyyn rehuun. Pohjois- Suomen luonnonniityiltä saatu rehu oli suoheinää, kortetta ja saraa, jota saatiin pääasiassa vesiperäisiltä niittypohjilta, kuten jokien suvantopaikoilta ja suoniityiltä. Pudasjärvellä omaksuttiin myös jo 1700-luvulla niittyjen paisuttaminen ja vesittäminen. Kuivien ja kivisten kaskimaiden käyttö niittyinä oli vähäisempää. 8 PVO-Vesivoima Oy
Luonnonniittyjä hoidettiin raivaamalla niitä roudan aikaan ja aitaamalla niitä karjan laitumiksi. Esimerkiksi Pudasjärven Kurkikylän taloilla oli vuonna 1798 niittyalaa noin kuusi hehtaaria taloa kohden ja vuonna 1882 30,4 hehtaaria. Rehua saatiin sekä yksityisiltä niityiltä että vuokratuilta kruununniityiltä. Kruunun hallinnoimat niityt olivat huonotuottoisia, hallanarkoja ja ne sijaitsivat niin kaukana asutuksesta, että yhden heinäkuorman hakemiseen saattoi kulua koko päivä. Huonotuottoisista vuokraniityistä luovuttiin sitä mukaa kun heinänviljely yleistyi. 1800-luvun lopulla se oli Oulun läänissä kuitenkin vielä harvinaista ja heinän siemenen hintaa pidettiin korkeana. Heinän viljely yleistyi vähitellen karjamäärän kasvun myötä ja Pudasjärven tulvaniittyjen käyttö karjan rehuna ja kesälaitumena loppui 1960- ja 1970-luvuilla. Kirkkojoen itärannalla on säilynyt vanha huonokuntoinen lato, jota on käytetty niittorehun säilytyspaikkana. 3.4 Uitto ja yläpuolisten järvien säännöstely Iijoen kunnostaminen veneliikennettä varten aloitettiin jo 1700-luvulla. Tuolloin työt jäivät vielä vähäisiksi ja varsinainen koskien perkaus käynnistyi 1840-luvulla. Pudasjärven kunta anoi vuonna 1879 senaatilta lupaa Kuren-, Vuormanja Pahkakosken perkaamiseen ja lupa myönnettiin. Vuosina 1888-1890 Iijoesta poistettiin Yli-Iin ja Taivalkosken välillä 3 000 m 3 kalliota ja kiviä sekä 1 700 m 3 pikkukiveä ja muraa. Vuonna 1954 Pudasjärveen rakennettiin lisäksi useita satoja kettinkikiinnikkeitä helpottamaan uittoa. Uitto Iijoella loppui vuonna 1988, kun puumäärät vähenivät ja pääosa puusta oli huonosti uivaa kuitupuuta. Uiton aikaisia rakenteita ei enää ole Pudasjärvessä nähtävissä. Vuosien 1961 ja 1971 välillä Iijokeen valmistui viisi voimalaitosta. Koska Iijoen virtaamavaihtelut ovat suuria, näitä tasaamaan toteutettiin kaksi säännöstelyhanketta joen yläjuoksulle. Vuonna 1964 valmistui Kostonjärven pato ja vuonna 1966 Irnijärven pato. Voimatalouden lisäksi padot palvelivat uittoa, jonka tarpeisiin juoksutettiin säännöstelyjärvistä vettä 200 milj. m 3 vuodessa. Tulva-ajan ulkopuolella Iijoen yläjuoksun patojen vaikutus Pudasjärven vedenkorkeuteen on erittäin vähäinen ja maksimitulvallakin enintään 20 cm. Tämän vuoksi joen yläjuoksun säännöstelyllä ei voi katsoa olevan vaikutusta Pudasjärven Natura luontotyyppeihin. 3.5 Suojelutilanne 3.5.1 Lintuvesiensuojeluohjelma Maa- ja metsätalousministeriö asetti vuonna 1979 työryhmän valmistelemaan valtakunnallista lintuvesien suojeluohjelmaa. Suojelukohteiden valinnassa lintuvesityöryhmä käytti lähtökohtana maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraintoimiston aineistoa. Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen lintuvesien suojeluohjelmasta 3.6.1982 maa- ja metsätalousministeriön esityksen mukaisena. Maaaluetta esityksessä oli 26 000 hehtaaria ja vesialuetta 58 000 hehtaaria. Alueiden suojelu tuli toteuttaa muodostamalla niistä silloisen luonnonsuojelulain mukaisia erityisiä suojelualueita. Pudasjärven alueen suojelu toteutettiin kuitenkin vasta kun alue oli sisällytetty osaksi Natura 2000 -verkostoa. Lintuvesityöryhmän komiteamietinnössä Pudasjärveä on kuvattu seuraavasti: Pudasjärvi on Iijoen laajentuma. Sen kohdalla joki haarautuu lukuisiksi mutkaisiksi haaroiksi, muodostaen sokkeloisen ja laajan saariryhmän, jossa on runsaasti avovesilampareita. Laajat tulvaniityt ovat Pudasjärven hallitsevin kasvillisuustyyppi. Ruoikkovyöhykkeessä on runsaasti järvikortetta. Niityiltä on tavattu mm. alueellinen harvinaisuus, suomyrtti. Vesikasvillisuus tunnetaan puutteellisesti. Pudasjärvi on sekä vesilintujen että kahlaajien suosima pesimäalue. Molempien ryhmien lajisto on edustava. Pudasjärvellä on myös huomattavaa merkitystä muutonaikaisena levähdysalueena. Pääjokireittejä pitkin tapahtuu huomattavasti veneilyä ja kalastus on voimakasta, mutta sivupolvekkeet ja lampareet ovat rauhallisia. Pudasjärven lintuvesimerkityksen säilyminen kytkeytyy Siuruan allashankkeesta ja Iijoen porrastamisesta tehtäviin päätöksiin. 2009 Ramboll Finland Oy 9
Kun lintuvesiensuojeluohjelma vahvistettiin vuonna 1982, sisällytettiin Pudasjärvi ohjelmaan ehdollisena kohteena, jonka lopullinen suojeluasema riippui tuolloin valmisteilla olleista Siuruan allashankkeesta ja Iijoen porrastamisesta: Valtioneuvoston päätöksessä todetaan: Jos rakennushankkeista luovutaan tai ne toteutetaan niin, että lintuvesimerkitys säilyy, sisältyvät edellä mainitut kohteet lintuvesiensuojeluohjelmaan. Vaikka vesirakennushankkeista tuolloin luovuttiin, on Pudasjärven lintuvesimerkitys laskenut 30 vuoden aikana huomattavasti tulvaniittyjen umpeenkasvun seurauksena. Pudasjärven nykyistä arvoa lintuvetenä on käsitelty tarkemmin kappaleessa 9.12. 3.5.2 Pudasjärven Natura-alue Pudasjärven Natura-alue (FI1103819) on 548 hehtaarin suuruinen ja sen aluetyyppejä ovat SCI (Sites of Community Importance, luontodirektiivi) ja SPA (Special Protection Areas, lintudirektiivi). Pudasjärven suistosaaristossa on laaja tulvaniitty- ja tulvametsäalue, josta Pudasjärven, Hietajokisuun ja Mursunlammen saarten tulvaniityt on luokiteltu paikallisesti arvokkaiksi perinnemaisemiksi. 3.5.3 Kaavatilanne Vuonna 2005 vahvistetussa Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa Pudasjärven suistosaariston alue on osoitettu SL -merkinnällä; merkinnällä osoitetaan luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja tai suojeltaviksi tarkoitettuja alueita. Suunnittelumääräys: Alueen ja sen ympäristön maankäyttö tulee suunnitella ja toteuttaa siten, ettei vaaranneta alueen suojelun tarkoitusta, vaan pyritään edistämään alueen luonnon monimuotoisuuden sekä alueiden välisten ekologisten yhteyksien säilymistä. Rakennuslupahakemuksesta tulee pyytää MRL 133 :n mukainen ympäristökeskuksen lausunto. Kuva 3-2 Ote Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavasta. A2 10 PVO-Vesivoima Oy
3.5.4 Yksityiset luonnonsuojelualueet Pudasjärven Natura-alueen suojelu on toteutettu kokonaan hankkimalla alueita valtiolle suojeluun sekä rauhoittamalla yksityisiä tiloja ja tilan osia suojelualueiksi. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen päätökset luonnonsuojelualueiden rauhoituksista ovat samansisältöisiä ja alueiden käyttöä koskevat samat rajoitukset. Yleisillä ja liikkumista koskevilla rajoituksilla on kielletty: Maan käyttö viljelykseen; Metsänhakkuu ja muut metsänhoitotoimet; Luonnonvaraisten selkärankaisten eläinten tappaminen, pyydystäminen, hätyyttäminen ja pesien vahingoittaminen lukuun ottamatta jäljempänä mainittua poikkeusta; Ojien kaivaminen, vesien perkaaminen ja patoaminen sekä kaikenlainen maaperän vahingoittaminen, muuttaminen ja ainesten ottaminen, jokitörmien ja rantojen luonnollista eroosiota nopeuttavia toimia alueella tulee välttää; Rakennusten, laitteiden, teiden ja polkujen rakentaminen lukuun ottamatta jäljempänä mainittua poikkeusta; Samoin kaikenlainen muu toiminta, joka saattaa vaikuttaa epäedullisesti alueen maisemakuvaan tai eläimistön tai kasviston säilymiseen; Liikkuminen moottoriajoneuvoilla, muuten kuin alueen luonnon hoidon vaatimissa tehtävissä lukuun ottamatta jäljempänä mainittua poikkeusta; Suunnistus-, ym. maastokilpailut ja harjoitukset. Määräyksistä saadaan poiketa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ja maanomistajan luvalla metsänhakkuukieltoa lukuun ottamatta, mikäli poikkeaminen on luonnonsuojelualueen käytön, hoidon tai tutkimuksen kannalta perusteltua. Pudasjärven Natura-alueen sisään jäävät vesialueet on suojeltu rauhoittamalla Pudasjärven osakaskunnan omistuksessa oleva vesialue niiltä osin kuin se sijoittuu Natura-alueelle. Rauhoituksen piiriin kuuluvat Kirkkojoki ja Heinäjärvi kokonaisuudessaan sekä osa Pudasjärvestä, Hietajoesta ja Vääräjoesta. Rauhoituspäätöksessä on Natura-alueella kielletty säännöstely ja vesirakennushankkeet. 3.5.1 Pohjois-Pohjanmaan arvokkaat perinnemaisemat Pohjois-Pohjanmaan arvokkaat perinnebiotoopit inventoitiin 1990-luvun alussa. Kohteiden arvottamisessa keskeisiä tekijöitä olivat perinteisen maankäytön jatkuvuus, sen muovaamien eliöyhteisöjen edustavuus sekä uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintyminen. Kohteet arvotettiin valtakunnallisesti (V), maakunnallisesti (M) ja paikallisesti arvokkaisiin (P) kohteisiin. Kaikkiaan inventoinneista tehtyyn julkaisuun sisällytettiin Pudasjärveltä 41 perinnebiotooppia. Näistä kaksi on valtakunnallisesti arvokkaita, 8 maakunnallisesti arvokkaita ja loput paikallisesti arvokkaita. Pudasjärven Natura-alueella sijaitsevat Pudasjärven tulvaniityt (15,2 ha), Pudasjärven Hietajokisuun tulvaniityt (6,3 ha) ja Mursulammen saarten tulvaniityt (1,9 ha) on arvotettu luokkiin P ja P-. 3.5.2 Koskiensuojelulaki Koskiensuojelulaki säädettiin vuonna 1986 ja se astui voimaan 1.2.1987. Siinä on lueteltu yhteensä 53 vesistöä, joissa uuden voimalaitoksen rakentamiseen ei saa myöntää vesilaissa (264/61) tarkoitettua lupaa. Näihin vesistöihin sisältyy Iijoen vesistön keski- ja yläosa Kuusamon, Posion, Pudasjärven, Puolangan, Ranuan, Suomussalmen, Taivalkosken, Yli-Iin ja Ylikiimingin kunnissa. 2009 Ramboll Finland Oy 11
3.5.3 Tulvanluontotyypit Iijokivarren Natura-alueilla Iijoki sivujokineen virtaa Kuusamon, Posion, Ranuan, Taivalkosken, Suomussalmen, Pudasjärven, Yli-Iin ja Iin kuntien alueilla. Tulvaluontotyyppejä tavataan Pudasjärven Natura-alueen lisäksi saman kunnan alueella Sotkajärvellä, Jurmunlammella Taivalkoskella, Iijoen latvavesillä Hossan retkeilyalueella ja Oulangan Kansallispuistossa Kuusamossa. Vaikka Iijoen latvavesistöt sijoittuvat Pohjois-Pohjanmaan lisäksi Lapin ja Kainuun maakuntien puolelle, ei näiden Iijoen vesistöalueeseen kuuluvien vesistöjen varressa ole sellaisia tulvaluontotyyppejä, jotka olisi sisällytetty osaksi Natura 2000 -verkostoa (Taulukko 3-1). Taulukko 3-1 Iijoen vesistöalueen Natura-alueiden tulvaluontotyypit. Natura-alue Tulvaniittyä Tulvametsää Pudasjärvi x x Oulanka x x Hossa x Pahkakuru ja Jurmunlampi x Sotkajärvi ja Helkalansuo Kalettomansuo x x Pudasjärven kunnassa sijaitseva Sotkajärvi on Iijoen sivuhaaran järvilaajentuma, jossa on rikas vesikasvillisuus. Sotkajärven saarissa on tulvaniittyjä ja alue on merkittävä kahlaajien levähdysalue; kahlaajalajeja pesii alueella noin 30. Taivalkoskella sijaitsevan Jurmunlammen saarten kasvillisuus on korkeaa, suurisaraista ja heinäistä tulvaniittykasvillisuutta. Pohjoispuolen saarilla on myös siniheinä-jäkkiniittyä ja hiekkaisilla törmillä kasvaa uhanalaista pikkutervakkoa. Jurmunlammen saarissa on ollut niittotoimintaa vielä 1960-luvulla. Jurmun tulvasaaret ovat valtakunnallisesti merkittävä perinnemaisema. Pohjois-Pohjanmaan laajimmat, edustavimmat ja lajistollisesti rikkaimmat tulvaniityt sijaitsevat Oulangan kansallispuistossa Kuusamossa. Tulvaniityt sijaitsevat Oulankajoen varressa, eikä muiden Natura-alueeseen sisältyvien jokien varressa juurikaan ole tulvaluontotyyppejä. 12 PVO-Vesivoima Oy
4. AINEISTO, MENETELMÄT JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT 4.1 Olemassa oleva aineisto 4.1.1 Luontotyypit ja kasvilajisto Tulvametsien sukkessiokehitys on Suomessa huonosti tunnettu, eikä luontotyypistä juurikaan ole käytettävissä tutkittua tietoa. Tulvaniittyjä koskevat tutkimukset ovat kohdistuneet pääasiassa pohjoisimpaan Suomeen ja Kainuuseen, missä sijaitsevat maamme edustavimmat, laajimmat ja luonnontilaisimmat tulvaniityt. Muut Pudasjärven Natura-alueella esiintyvät luontotyypit ovat koko maassa yleisiä. Pudasjärven alueella on tehty kasvillisuusselvityksiä jo 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, mutta vielä tuolloin selvitykset olivat yleispiirteisiä, lähinnä tulvaniittyjen vyöhykkeisyyttä laajasti kuvaavia luonnehdintoja. Ensimmäisen kerran Pudasjärven tulvaniittyjen kasvillisuutta selvitettiin tarkemmin vuonna 1955 (Suoma Aaltonen). Kasvisosiologisen kuvailun lisäksi alueelle perustettiin kolmeen lohkoon yhteensä 13 kasvillisuuslinjaa, joilta määritettiin putkilokasvilajien projektiopeittävyydet neliömetrin suuruisilta koealoilta. Tutkimuksen tuloksia on tarkemmin esitelty kappaleessa 6.3.7. Pudasjärvellä esiintyvät tulvaniitty- ja tulvametsä- luontotyypit rajattiin kartalle ensimmäisen kerran 1980-luvun alussa Iijoki -selvitysten yhteydessä. Umpeenkasvun kehitystä alueella voidaan tarkastella eri vuosikymmeninä otetuista ilmakuvista (1960 ja 1992). Pohjois-Pohjanmaan arvokkaat perinnemaisemat -nimisessä julkaisussa on käsitelty alueen tulvaniittyjen kasvilajistoa. Varsinainen Natura -luontotyyppi-inventointi alueella tehtiin Metsähallituksen toimesta vuonna 2006. 4.1.2 Aikaisemmat linnustoinventoinnit Valtakunnallisessa lintuvesien suojeluohjelmassa (1982) Pudasjärvi on eri tekijöiden osalta arvotettu tuona ajankohtana seuraavasti: Suojelupistearvo 56 (kansainvälisesti arvokkaat > 80, valtakunnallisesti arvokkaat > 50) Vedenlaadultaan lievästi rehevöitynyt Rantametsien osuus koko rantaviivan pituudesta 0-20 %, pensaikoiden ja saraniittyjen osuus 80-100 % rantaviivasta ja leveys yli 100 metriä, ruoikot 40-60 % rantaviivasta ja leveys yli 100 metriä, kelluslehtisten, uposkasvien ja ilmaversoisten ruohostojen määrä kohtalainen (ruoikkovyöhykkeestä 90 % on järvikortetta, lisäksi esiintyy kaislalajeja) Ei vaateliaita vesi- ja rantakasvilajeja Kalataloudellinen merkitys paikallinen Muutonaikainen merkitys huomattava (vesilintujen yksilömäärä on vähintään 100 ja/tai kahlaajien 500 ja/tai kohteella on merkitystä suurten lajien levähdyspaikkana) Sulkasadonaikainen merkitys huomattava (vesilintuja on sulkasadon aikana parhaimmillaan yli 200) Metsästettävien pesivien lintujen lajimäärä 9, metsästettävien lintujen parimäärä 124 Pesivän linnuston lajimäärä 9, pesivän linnuston parimäärä 108, haikaroiden, päiväpetolintujen, rantakanojen, lokkien ja pöllöjen lajimäärä 2, kahlaajien lajimäärä 7, kahlaajien parimäärä 55, varpuslintujen lajimäärä 6, lintulajien kokonaismäärä 24 2009 Ramboll Finland Oy 13
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on tehnyt pesimälinnustoinventoinnin Pudasjärvellä vuosina 1999 ja 2004 vesilintujen kiertolaskentamenetelmää käyttäen. Lisäksi Pudasjärven Natura-alueella tehtiin linnustoselvitys keväällä ja kesällä 2008. Inventointien tulokset on esitetty taulukoissa 6-1 ja 6-3. 4.1 Tulvaniittyinventointi 4.1.1 Tulvaniittyjen ekologiaa Tulvaniityt esiintyvät sedimenttipatjoilla matalarantaisissa suvannoissa, joissa maalajit ovat voimakkaasti huuhtoutuneita ja lajittuneita. Kevät- ja syystulvan kosteus, tulvan kestoaika sekä veden virtaamisnopeus ovat tärkeimmät kasvillisuuteen vaikuttavat hydrologiset tekijät. Hienojakoisin ja ravinteikkain sedimentti laskeutuu ainoastaan laajoihin suvantoihin, joissa veden virtaus on tarpeeksi hidasta. Sedimenttejä laskeutuu eniten lähelle jokiuomaa ja vähemmän tulva-alueiden laidoille, missä sammaletkin kykenevät kasvamaan ja muodostamaan turvetta. Pohjois-Suomea koskevissa vähälukuisissa tulvaniittytutkimuksissa on asiaa tarkemmin tutkimatta todettu, että tulvaniittykasvit eivät pysty kasvamaan veden alla, sillä keväinen tulvavesi on kylmää. Tulvaveden on kuitenkin todettu sulattavan tehokkaasti routaa ja jouduttavan tällä tavoin kasvukauden alkamista. Tulvaniittyjen kasvilajistoa ja lajiston runsaussuhteita säätelevät kosteus, lämpötila, kasvukauden pituus, sedimentaatio, jokilaaksojen morfologia ja ihmisen toiminta. Tulvaniittykasvillisuudelle on ominaista kasvillisuuden vyöhykkeisyys ja mosaiikkimaisuus, joka perustuu kasvupaikan kosteusolosuhteisiin. 4.1.2 Tulvaniityt Suomessa Suomessa on arvokkaiksi inventoituja tulvaniittyjä yhteensä 1 107 hehtaaria. Tulvaniittyjen kokonaispinta-alasta 85 % ja kohteiden lukumäärästä 70 % on Lapissa. Kainuussa tulvaniittyjä on 14 hehtaaria ja Keski-Pohjanmaalla 10 hehtaaria. Pohjois-Pohjanmaalla tulvaniittyjä on 139 hehtaaria ja näistä 23 hehtaaria sijaitsee Pudasjärven Natura-alueella (Pohjois-Pohjanmaan arvokkaisiin perinnemaisemiin 1990-luvun alussa sisällytetty osa Pudasjärven tulvaniityistä). Lapin ja samalla myös Suomen edustavimmat ja laajimmat tulvaniittykokonaisuudet sijaitsevat Ounas-, Kemi- ja Tornionjokivarsilla. Laajin yhtenäinen tulvaniittykokonaisuus on valtakunnallisesti arvokkaaksi perinnemaisemaksi luokiteltu Ounasjoen suisto, jonka pinta-ala on 145 hehtaaria. Pohjois-Pohjanmaan edustavimmat tulvaniityt sijaitsevat Oulankajoella. Arvokkaiden perinnebiotooppien inventoinnissa Pudasjärvellä sijaitsevat tulvaniityt on umpeenkasvun sekä laidunnuksen ja niiton loppumisen vuoksi luokiteltu ainoastaan paikallisesti arvokkaiksi. 4.1.3 Tulvaniittyjen inventointi Suomessa tehdyt vähälukuiset tulvaniittytutkimukset ovat keskittyneet kuvaamaan tulvaniityille ominaisia kasvillisuusvyöhykkeitä sekä tulvaniittyjen kasvilajistoa. Tulvaniittyjen korkeusasemaa ei ole tutkittu, se on jokaisella tulvaniityllä omanlaisensa. Tutkimustiedon puute johtuu todennäköisesti myös siitä, että vedenkorkeustietoja ei tutkimuksia tehtäessä ole ollut käytössä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Nykyisin ei myöskään enää tehdä laajoja kasvisosiologisia perustutkimuksia, vaan käytössä olevat kasviyhteisöjen luokittelut ja jaottelut perustuvat lähinnä vuosisadan alussa tehtyihin laajoihin tutkielmiin. Tässä selvityksessä esitetyt vedenkorkeustiedot perustuvat Tuulisalmessa vuodesta 1959 lähtien mitattuihin arvoihin. Pudasjärven tulvaniittyjen korkeusasemaa ja tulvaniittyprofiileja kartoitettiin kesällä 2008 ja tarkastelun ylärajaksi asetettiin +108,2, joka on Kollaja -hankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa esitetyistä kesä- ja talvivedenkorkeuksista suurin. Kyseinen korkeus on myös maastossa keväällä 2008 todettu taso, jonka alapuolella valtaosa tulvaniittykasvillisuudesta sijaitsee. Toukokuun lopussa tulvahuipun jälkeen ensimmäiset mittakepit asetettiin tasolle +108,2. Koska kyseisellä vedenkorkeudella valtaosa 14 PVO-Vesivoima Oy
tulvaniityistä on vielä veden peitossa, laitettiin mittakeppejä niille niityille, jotka olivat jo osittain näkyvissä. Muutamia koealakeppejä laitettiin myös tulvametsiin. Toiset mittakepit asetettiin paikoilleen kun vedenpinta oli laskenut tasolle +107,2. Loppukesästä 2008 mitattiin mittakeppien välinen etäisyys sekä karkeasti veden syvyyttä noin kahden metrin etäisyydellä vesirajasta. Lisäksi kartoitettiin tulvaniittyjen kasvilajistoa. 4.2 Uhanalaiset lajit Uhanalaisten eliölajien esiintyminen selvitettiin Suomen ympäristökeskuksen eliölajit -tietojärjestelmästä. 4.3 Arvioinnin epävarmuustekijät Epävarmuutta arviointiin aiheutuu lähinnä siitä, että arvioitavia vaihtoehtoja on useita, eikä lopullinen säännöstelyratkaisu vielä ole tiedossa. Myös ilmastonmuutoksen vaikutusten arvioiminen etenkin tulvaniittyjen ja tulvametsien osalta on erittäin epävarmaa, sillä luontotyypit ovat huonosti tutkittuja ja tunnettuja. 2009 Ramboll Finland Oy 15
5. KASVUOLOSUHTEET PUDASJÄRVELLÄ 5.1 Yleistä Pudasjärven Natura-alueella kasvilajistoon vaikuttavat useat tekijät, jotka laidunnuksen ja niiton loppumisen jälkeen ovat lähinnä abioottisia. Taulukossa 5-1 on esitetty tärkeimmät yksittäisiin kasvilajeihin sekä niiden muodostamiin eliöyhteisöihin vaikuttavat tekijät. Ne tekijät, joihin säännöstelyllä voidaan vaikuttaa, ovat myös niitä, joihin ilmaston lämpeneminen voimakkaimmin vaikuttaa. Taulukko 5-1 Pudasjärven tulvaniittyjen kasvillisuuteen ja kasviyhteisöjen koostumukseen vaikuttavat tärkeimmät abioottiset tekijät. Säännöstelyllä voidaan vaikuttaa Säännöstelyllä ei voida vaikuttaa Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa Sademäärä X X Lämpötila X X Lämpösumma X* Kasvukauden pituus X* X Vedenkorkeuden vaihtelut X X Veden lämpötila X X Ravinteet Jäätyminen ja sulaminen Tulvan tuoman sedimentin määrä Humuksen määrä vedessä X X X X X Rantaeroosio X X * Tulvaniittyjen eri vyöhykkeiden kasvukausien pituuksiin ja siten myös niillä kertyvään lämpösummaan voidaan vaikuttaa vedenpinnantasoa säätelemällä. 5.2 Kasvukauden pituus Kasvukautta kuvaamaan on määritelty ns. terminen kasvukausi. Kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta, seurataan vuorokauden keskilämpötilan arvoja seuraavasti: vuorokauden keskilämpötilan on pysyttävä vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Lisäksi seurataan kynnysrajan ylityksiä ja alituksia. Kun ylitysten summa on suurempi kuin sen alapuolelle jäävä summa, katsotaan termisen kasvukauden alkaneen ensimmäisestä pysyvästi yläpuolella olleesta vuorokaudesta. Terminen kasvukausi päättyy syksyllä, kun kynnysraja alitetaan ja sen alapuolelle jää enemmän summaa kuin yläpuolelle. Syksyllä myös kovat yöpakkaset useana yönä peräkkäin katkaisevat kasvukauden. Pudasjärveltä on käytettävissä ilmastotiedot 50 vuoden ajalta. Vuoteen 1998 saakka kasvukauden pituuden määrittämiseen tarvittavat suureet on mitattu Pudasjärvellä ja vuodesta 1999 lähtien arvot on saatu hilapisteestä; Pudasjärven hilapisteessä ei ole varsinaista havaintoasemaa, vaan kyseisen pisteen sääsuureet on interpoloitu lähimpien sääasemien havainnoista (Pudasjärven lentokenttä sekä sadeasemat Sarakylässä ja Jaurakkajärvellä). 16 PVO-Vesivoima Oy
Keskimäärin kasvukausi alkaa Pudasjärvellä 10.5. ja päättyy 28.9.. Vuonna 1990 kasvukausi alkoi jo huhtikuun 15. päivä ja myöhäisin kasvukauden alkamisajankohta oli vuonna 1985, jolloin kasvukausi käynnistyi vasta 27.5. Aikaisimmillaan kasvukausi on päättynyt vuonna 1993 (7.9.) ja myöhäisimmillään vuonna 1961 (30.10.). Kasvukauden pituuden maksimi on vuodelta 1961, jolloin kasvukauden pituus oli 169 vuorokautta. Kasvukauden pituuden minimi, 119 vuorokautta, on vuodelta 1968. Kaikkien kasvukausien keskiarvo vuosien 1959 ja 2007 välillä on 143 vuorokautta. Pitkiä kasvukausia on seurannut yleensä keskimääräistä lyhyempiä kasvukausia ja päinvastoin. Poikkeuksen tästä tekevät vuodet 1968-1973, jolloin kasvukauden pituus oli kuutena vuotena selvästi alle keskiarvon (keskimäärin 123 vuorokautta). Lähes samanlaisen poikkeuksen aineistossa muodostavat viimeiset kymmenen vuotta (1998-2007), jolloin kasvukaudet ovat olleet keskimääräistä pidempiä (keskimäärin 149 vuorokautta). 5.3 Lämpösumma Termisen kasvukauden etenemistä seurataan tehoisan lämpötilan summan avulla. Tehoisan lämpötilan summaa kertyy päiviltä, jolloin vuorokauden keskilämpötila on +5 asteen yläpuolella. Tällöin lasketaan yhteen viiden asteen yläpuolella oleva osa. Summaa kertyy termisen kasvukauden aloituspäivästä. Jos vuorokauden keskilämpötila jää kasvukaudella +5 asteen alapuolelle, summaa ei kerry, mutta se ei myöskään vähene; silloin kasvukausi katsotaan tilapäisesti pysähtyneeksi. Pudasjärvellä kasvukauden tehoisan lämpötilan summa on vuosien 1959 ja 2007 välisenä aikana ollut keskimäärin 1 014 d.d. Vuonna 1962 tehoisan lämpötilan summa oli 753 d.d. ja vuonna 1960 1 288 d.d. Koska kasvukauden pituuden ja lämpösumman välillä on selkeä riippuvuussuhde, näkyy myös lämpösumma-aineistossa viimeisten kymmenen vuoden lämmin jakso, jolloin lämpösummaa on kertynyt kaikkina vuosina yli 1 000 d.d. Vaikka lämpösummaa kertyykin joinakin vuosina myös huhti- ja lokakuussa, on niiden merkitys kokonaisuuden kannalta vähäinen. Niinä vuosina, jolloin lämpösummaa on kertynyt huhtikuun aikana, keskimääräinen lämpösummakertymä on ollut 9 d.d. Vastaava luku lokakuun osalta on 32 d.d. Kesä-, heinä- ja elokuun aikana kertyy keskimäärin 82 % lämpösummasta. Taulukossa 5-2 on esitetty lämpösummakertymät vuosina 1959-2007 ja kuvassa 5-3 vastaavat lämpösummat ja kasvukauden pituudet. Taulukko 5-2 Keskimääräinen kuukausikohtainen ja kumulatiivinen lämpösummakertymä Pudasjärvellä vuosina 1959-2007, d.d. = astepäiväluku. Kuukausi d.d (vaihteluväli) Kumulatiivinen d.d. (%) Huhtikuu 1 (0-26) 1 (0) Toukokuu 84 (10-221) 85 (8) Kesäkuu 243 (111-342) 328 (32) Heinäkuu 331 (241-450) 659 (65) Elokuu 251 (166-339) 910 (90) Syyskuu 90 (11-255) 1 000 (99) Lokakuu 14 (0-119) 1 014 (100) 2009 Ramboll Finland Oy 17
Kuva 5-3 Lämpösumman kertyminen ja kasvukauden pituus Pudasjärvellä vuosien 1959 ja 2007 välisenä aikana. 5.4 Sademäärä Sademäärä Pudasjärvellä on keskimäärin 597 mm vuodessa. Vuonna 1980 sademäärä oli alimmillaan 446 mm ja vuonna 1974 ylimmillään 873 mm. Poikkeuksellisen runsassateiset vuodet ovat Pudasjärvellä harvinaisia ja sademäärä on ollut yli 700 mm vuosien 1959 ja 2006 välisenä aikana ainoastaan kuutena vuotena. Sademääräaineistossa ei ole havaittavissa tavallisuudesta poikkeavia ajanjaksoja. Ainoa aineistossa toistuva säännönmukaisuus on se, että kuivaa vuotta (<500 mm) näyttää yleensä seuraavan keskimääräistä runsassateisempi vuosi. Myöskään keväinen tulvahuippu ei suoraan ole selitettävissä Pudasjärven vuotuisella sademäärällä (kuva 5-3). 5.5 Vedenkorkeuden vaihtelut Pudasjärveltä on käytettävissä vedenkorkeustiedot vuoden 1959 huhtikuusta lähtien yhteensä 50 vuoden ajalta; lähin vedenkorkeuden mittauspiste sijaitsee Tuulisalmessa, Pudasjärven itärannalla. Vuosien 1959-1974 välisenä aikana vedenkorkeus on luettu tulva-ajan ulkopuolella keskimäärin 3-4 päivän välein ja vuodesta 1975 lähtien joka päivä. Tulva-aikana korkein mitattu vedenpinnantaso on vuodelta 1982, jolloin vedenpinta on noussut tasolle +110,9. Matalimmillaan tulva on ollut vuonna 1972, jolloin se on jäänyt tasolle +108,59. Viidenkymmenen vuoden aineistossa tulva on noussut tason +110,0 yläpuolelle 24 vuotena ja jäänyt tason +109,0 alapuolelle ainoastaan kahtena vuotena. Tulvahuippujen keskiarvo on Pudasjärvellä +109,87. Alimmilleen Pudasjärven vedenpinnantaso on laskenut vuonna 1980, jolloin se elokuun lopussa oli +106,25. Viidenkymmenen vuoden aineistossa vedenpinta on laskenut tason +106,4 alapuolelle ainoastaan kolme kertaa. Vuosia, jolloin vesi ei ole laskenut tason +107,0 alapuolelle lainkaan, on seitsemän. 18 PVO-Vesivoima Oy
Kuva 5-4 Sademäärä ja tulvahuippu vuosien 1959-2006 välillä (vuosi 2007 on jätetty aineistosta pois, sillä sademäärää ei ole mitattu ko. vuonna kaikki päivinä). A3 Tulvahuippu ajoittuu Pudasjärvellä toukokuulle. Viidenkymmenen vuoden tarkasteluajanjakson aikana tulvahuippu on ollut huhtikuun viimeisinä päivinä ainoastaan kolme kertaa ja kerran kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Matalampi syystulva ajoittuu syyskuulle ja vedenpinnantaso ylittää tason 108,0 keskimäärin viiden vuoden välein. 5.6 Pudasjärven jäätyminen Pudasjärveltä ei ole käytettävissä mitattua tietoa siitä, milloin järvi vuosittain jäätyy. Lähimmät käytettävissä olevat ja vertailukelpoiset tiedot ovat Pudasjärven kunnassa sijaitsevalta Naamankajärveltä, missä järvi on ajanjaksona 1961-1990 jäätynyt keskimäärin 2.11. ja ajanjaksona 1992-2005 5.11. Kun Pudasjärven vedenkorkeustietoja tarkastellaan 1959-2007 esimerkiksi 2.11., voidaan todeta, että Pudasjärvi jäätyy talvella tasoon +106,7-108,92. Jos tarkastelua laajennetaan kattamaan kahden viikon pituinen aika kyseisen ajankohdan molemmin puolin, voidaan edelleen karkeasti yleistäen todeta, että Pudasjärvi jäätyy lähes joka vuosi tasolle, jolla tulvaniityt sijaitsevat. Viidenkymmenen vuoden vedenkorkeusaineistossa on 15.10.-15.11. välisenä aikana ollut ainoastaan kuusi sellaista vuotta, jolloin vedenkorkeus Pudasjärven jäätyessä on ollut tason +107,2 alapuolella. 5.7 Pudasjärven vedenlaatu Pudasjärven kokonaispinta-ala on 435 hehtaaria ja rantaviivaa on yhteensä noin 30 kilometriä (peruskartta piirretty tasoon +107,8). Järven keskisyvyys on 1,53 metriä ja järven suurin syvyys on 5,35 metriä. Pudasjärven vesi on hyvälaatuista, mutta väriltään tummaa ja humuspitoista. Humusta on vedessä runsaasti, sillä Iijoen vesistöalue on runsassoista. Iijoen alueella on myös paljon turvetuotantoalueita ja metsiä on ojitettu laajalti. Pudasjärven pohjaan kasaantuu voimakkaiden virtapaikkojen ulkopuolella sedimenttiä, joka edistää järven hidasta umpeenkasvua. 2009 Ramboll Finland Oy 19