Lain ja moraalin suhde lääketieteen etiikassa Prof. Veikko Launis Lääketieteellinen etiikka Turun yliopisto
Laki, lääketiede ja etiikka Miten laki eroaa etiikasta: Lakia noudatetaan joko siksi, että sitä pidetään eettisesti pätevänä tai rangaistuksen pelosta. Eettiseen toimintaa taas kuuluu halu toimia eettisesti oikein Oikeudelliset normit ovat tiukasti aikaan ja paikkaan sidottuja, eettiset normit eivät Georg Jellinek (1851-1911): Lainsäädäntö määrittelee eettisyyden minimitason ja lääkärin ammattietiikka sen maksimin eli eettisyyden koko kuvan Laki korostaa usein muotoseikkoja eettisen sisällön kustannuksella eikä ole herkkä inhimillisen todellisuuden monimuotoisuudelle (toisaalta laki on käytäntöjä harmonisoiva) Lainsäädäntö on usein instrumenttina hidas ja kankea Lääkärin etiikan ja lain ollessa ristiriidassa, lääkärin tulee ensisijaisesti noudattaa lääkärin etiikkaa (Pälve 2013) 2
Laki, lääketiede ja etiikka Lain ja etiikan kiinnostava rajapinta soft law Aulis Aarnio: Lakien tulkintaa ei vaikeissa tapauksissa [kuten lääketieteen tapauksessa] kerta kaikkiaan voida puhdistaa moraalista ja oikeudenmukaisuudesta Lääketieteellisen tutkimustyön perustana olevat ihmisoikeudet ovat pohjimmiltaan moraalisia oikeuksia, eivät oikeudellisia normeja. Myös Helsingin julistus on lähtökohdiltaan moraalinen eikä juridinen asiakirja Ohjeistukset ja julistukset eivät ole oikeudellisesti sitovia. Niiden tavoite on luoda standardeja, joihin voidaan vedota käytännön toiminnassa ja joita voidaan käyttää apuna kansallisen tason lainsäädäntöä tai käytänteitä luotaessa Eettisellä julistuksella tai sopimuksella voi olla merkittävää painoarvoa yksittäisissä ratkaisuissa (velvoittavuus avointa) Ongelmana on, ettei eettisiä julistuksia voi asettaa tärkeysjärjestykseen (eivät rakennu hierarkisesti) 3
Esimerkki 1: Tietoinen suostumus Tiedon määrän lisääminen tutkimuslain ja henkilötietolain säädösten perusteella voi johtaa tutkittavan ymmärryksen heikentymiseen Tapahtuu määrällinen virhe. Hyvin usein Less Is More! Liian pitkät ja yksityiskohtaiset selostukset tutkimuksesta palvelevat vain juridiikkaa, eivät etiikkaa Tekniset ja maallikoille vaikeaselkoiset tiedotteet palvelevat lääketiedettä (eksaktisuuden vaatimus), eivät lääketieteen etiikkaa Suostumusmenettelyssä tärkeintä on ymmärrettävyys, se mitä potilas haluaa ja kykenee vastaanottamaan, ei se mitä tutkija hänelle lähettää (viestittää) On tiedettävä, miksi tutkittava suostuu (silloin kun hän suostuu) On varmistettava, ettei tutkittava anna suostumustaan väärin perustein (esim. nolostuu tai ymmärtää väärin) 4
Esimerkki 1: Tietoinen suostumus On tiedettävä, miksi tutkittava suostuu (jos hän suostuu) Neil C. Mansonin ja Onora O Neillin esimerkki (ks. Rethinking Informed Consent, 2007): Tiedotteessa kerrotaan, että tutkimus on uuden lääkeaineen psykologisia vaikutuksia selvittävä tutkimus, jossa tutkittava saa d-lysergihapon dietyyliamidia Versus: Tutkimustiedotteessa kerrotaan, että tutkittavalle annostellaan LSD:tä Kumpikin tiedote on totuudenmukainen, mutta edellinen on käytännössä harhaanjohtava, koska se ei vastaa tutkittavan todennäköistä ymmärrystä asiassa On vältettävä episteemistä paternalismia ja kunnioitettava tutkittavan metatiedollisia oikeuksia Tietoon perustuvan suostumuksen moraalisena perustana on autonomian ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen 5
Esimerkki 1: Tietoinen suostumus Tutkittava on saatava päättää itse, mitä tietoa hän tarvitsee It is arguable that informed consent practices themselves are essentially paternalistic at some level given that they are based on taking a view of others epistemic or informational interests. Informed consent practices typically involve the disclosure of the information that certain expert authorities believe that the patient ought to know, whether or not she actually does want to know it. They are based on decisions about the patient s epistemic interests. Taking into account what the reasonable patient would want to be told, it is no less paternalistic than deciding what the reasonable patient would want to have done. Manson ja O Neill, Rethinking Informed Consent Nykyinen nimenomaisuutta korostava suostumuskäytäntö on holhoava ja tiedollisen rakenteen kannalta nurinkurinen. 6
Esimerkki 2: Tiedonsaantioikeus Näytteen luovuttajan oikeus saada tietoa Miten tulkitaan biopankkilaissa mainittu rekisteröidyn oikeus saada terveydentilaansa koskeva näytteestä määritetty tieto? Miten tulkitaan mahdollisuus saada selvitys tiedon merkityksestä? Eettiseltä kannalta on perusteltua, että vain merkitykselliset terveyttä koskevat tiedot annetaan rekisteröidylle Näytteestä määritetty tieto: Esimerkiksi kudosnäytteestä on määritetty tutkimuksessa jokin tietty ominaisuus, joka voi olla kliinisesti relevantti Selvitys tiedon merkityksestä: esim. kyseinen ominaisuus altistaa rekisteröidyn herkemmin suolistosyövälle Tällaista uutta terveystietoa ei ole rekisterissä valmiina, vaan se pitää tuottaa
Esimerkki 2: Tiedonsaantioikeus Oikeus saada merkityksellistä tietoa Tieto, jonka merkitystä ei kyetä selvittämään, ei voi olla merkityksellistä tietoa Tieto, jolla ei asiantuntijanäkemyksen mukaan ole kliinistä merkitystä, ei ole merkityksellistä tietoa Tieto, jota ei kyetä asiantuntijan toimesta saattamaan virheettömään ja ymmärrettävään (so. diagnoosin osaksi kelpaavaan) muotoon, ei ole lääketieteellistä tietoa Alustavan ja merkitykseltään epäselvän informaation antaminen ei palvele rekisteröidyn tiedollisia tarpeita eikä ole vastuullista lääketieteellistä toimintaa (paternalismi) Raakadata ja alustavat tulokset eivät ole luonteeltaan kliinisesti merkityksellisiä Jos rekisteröity on ilmoittanut, ettei hän halua saada mitään tietoa omasta terveydestään, onko hänen tahtoaan kunnioitettava (paternalismin ongelma, oikeus olla tietämättä)?
Esimerkki 2: Tiedonsaantioikeus Subjektiivinen tulkinta Rekisteröity päättää, mikä informaatio on hänen elämänsä ja terveytensä kannalta merkityksellistä Tulkinta korostaa rekisteröidyn itsemääräämisoikeutta ja asian oikeudellista luonnetta Korostaa ristiriitaa lääketieteen (etiikan) ja lainsäädännön välillä Objektiivinen tulkinta Asiantuntija päättää, mikä tieto on kliinisesti merkityksellistä (asiantuntijayhteisön jakaman määritelmän pohjalta) Tulkinta korostaa tutkijan hoitovastuuta ja lääketieteen asiantuntijuutta Lieventää ristiriitaa lääketieteen (etiikan) ja lainsäädännön välillä, mutta haiskahtaa paternalismilta
Esimerkit yhdessä Sopiiko antipaternalistinen avoimen suostumuksen tulkinta (Esimerkki 1) yhteen asiantuntijaperustaisesti rajoitetun tiedonsaantioikeuden (Esimerkki 2) kanssa? Eikö tiedonsaantioikeuden asiantuntijaperustainen rajaus koskemaan ymmärrettävää ja merkityksellistä tietoa ole yhtä lailla paternalistinen (eli holhoava)? Erona avoimeen suostumusmenettelyyn on ehkäpä se, että avoimessa suostumuksessa tutkittava yleensä tietää, ettei hän tiedä (metatiedollinen vaatimus toteutuu) Tiedonsaantioikeudessa tutkittava, joka pyytää diagnoosiin kelpaamatonta informaatiota, ei välttämättä tiedä ettei hän tiedä (siksi hän juuri informaatiota pyytää, koska luulee tietävänsä tai saavansa selville) Tiedonsaantioikeuden asiantuntijaperustainen rajaaminen koskemaan merkityksellistä tietoa ei siten ole vahvassa mielessä paternalistista (ei loukkaa metatiedollisia oikeuksia)
Esimerkit yhdessä Kysymys ei ole lain ja etiikan välisestä ristiriidasta vaan kahden moraaliin perustuvan laintulkinnan välisestä jännitteestä sekä johdonmukaisen ajattelun vaatimuksen toteuttamisesta JOHTOPÄÄTÖS: Lain ja etiikan välisiä eroavuuksia joita toki on olemassa useita ei ole tarpeen ylikorostaa; hedelmällisempää on ajatella niin, että laki ja etiikka täydentävät toisiaan ja ovat keskenään vuoropuhelussa Niin lainsäädännöllä (juridiikalla) kuin etiikallakin on tärkeä tehtävä ihmiseen kohdistuvan lääketieteellisen tutkimuksen ihmisoikeudellisen perustan vaalimisessa
Lähdekirjallisuutta Aarnio, A. (1998): Laki, Oikeus ja oikeudenmukaisuus. Niin & Näin 3, 65-70. Jellinek, G. (1908) Die sozialethische Bedeutung von Recht, Unrecht un Strafe. Berlin: Häring. Launis, V. (2013): Onko laki eettinen minimi? Suomen Lääkärilehti 50-52, 3353-4 Manson NC ja O Neil O. (2007): Rethinking Informed consent in bioethics. Cambridge University Press: Cambridge. Pälve, H. (2013): Etiikka ja professio. Teoksessa S. Saarni (toim.), Lääkärin etiikka, 11-14. Väätäinen, S (2015): Tietämisen sietämätön keveys. Tutkielma biopankkilain tiedonsaantioikeudesta. Oikeustieteellisen tiedekunnan pro gradu-tutkielma, Turun yliopisto.