Hoitohenkilöstön työnjako ja osaamisvaatimukset lääkehoidossa - tapaustutkimus Etelä-Karjalassa

Sosiaali- ja terveysala Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto Lähihoitaja, VSH 18.1.2010 Pia Jaatinen Nona Ruotsi Piia Veijalainen Hoitohenkilöstön työnjako ja osaamisvaatimukset lääkehoidossa - tapaustutkimus Etelä-Karjalassa

Sosiaali- ja terveysala Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto Lähihoitaja, VSH 18.1.2010 Pia Jaatinen Nona Ruotsi Piia Veijalainen Ohjaajat: Anna-Maija Koskinen, Marja-Liisa Vesterinen Sivujen lukumäärä: 35 Liitteet: 1 kpl TIIVISTELMÄ Hoitohenkilöstön työnjako ja osaamisvaatimukset lääkehoidossa Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää lääkehoidon työnjako ja osaamisvaatimukset. Näkökulmana olivat hoitohenkilöstön työnjako ja eri ammattiryhmien osaamisvaatimukset. jakautui seuraaviin tutkimusongelmiin: 1. Miten nykyinen laki lääkehoidosta ja terveydenhuoltoammattihenkilöstöstä määrittää tällä hetkellä tarvittavan osaamisen ja työn jaon? 2. Miten lääkehoitoa toteutetaan kansainvälisesti? 3. Miten lääkehoitoa on esitetty muutettavaksi? 4. Miten hoitohenkilökunnan osalta sovelletaan käytännössä voimassa olevaa lainsäädäntöä ja työnjakoa ja miten uusi lainsäädäntö sitä muuttaa? on osa SOTE-ENNAKOINTI-projektia, jossa ennakoidaan sosiaali- ja terveysalan tulevaisuutta. Osa-alueina työnjako ja uudistuva lainsäädäntö ja koko projektin lopputavoitteena on selvittää koulutuksen uudistamistarpeita. on ajankohtainen myös sen vuoksi, että se antaa tietoa, mitä valmisteilla oleva uusi laki muuttaa työnjaossa. Tämä opinnäytetyö on tehty kolmen lähihoitajaopiskelijan ryhmätyönä ja meitä kiinnostaa, muuttaako tuleva laki lähihoitajan työnkuvaa. Tämä opinnäytetyö on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus tapaus muodostuu Etelä-Karjalan alueella syksyllä 2009 kuudessa yksikössä toteutetuista henkilöstön haastatteluista. Aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella vanhainkodilta, kotihoidosta, vuodeosastolta, ryhmäkotimuotoisesta yksiköstä, palveluasunnoista sekä kotihoidosta. Tutkimukseen vastasi yhteensä yhdeksäntoista lähihoitajaa, yhdeksän sairaanhoitajaa ja viisi osastonhoitajaa. Aineisto analysoitiin tutkimusongelmittain sisällön analyysillä. Tämä on tapaustutkimus, joten tulokset pätevät tässä em. kohderyhmässä ja voivat vaihdella eri yksiköissä. Tutkimuksessamme kävi ilmi, että osalla tutkimukseen osallistuneista hoitajista oli tietämättömyyttä oman työyksikkönsä lääkehoidon toteutuksesta. Lääkehoidon toteutuksessa työnjako oli hyvinkin kirjavaa eri työyksiköiden kesken. Kotihoidossa lääkehoitoa toteuttivat kokonaisvaltaisesti kaikki työntekijät: sairaanhoitajat sekä lähihoitajat. Laitoshoidossa ja ryhmäkotimuotoisessa työyksikössä lääkehoidosta vastasivat pääsääntöisesti sairaanhoitajat ja osastonhoitaja. Työpaikkakohtaisissa lääkeluvissa ei eroja eri työyksiköiden välillä ollut. Suurin yksittäinen havainto oli, että lähihoitajista suurin osa oli tyytymättömiä, koska he eivät saa toteuttaa lääkehoitoa työssään. Myös lääkehoidon osaamisen varmistamisessa oli työyksikkökohtaisia eroja. Kysyimme tutkimuksessamme myös hoitajien mielipidettä rajatun lääkemääräämisoikeuden lakiesityksestä. Pääsääntöisesti hoitajat pitivät asiaa hyvänä. Avainsanat: lääkehoito, hoitohenkilöstö, työnjako, osaamisvaatimukset, vanhustyö

Sosiaali- ja terveysala Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto Lähihoitaja, VSH 18.1.2010 Pia Jaatinen Nona Ruotsi Piia Veijalainen Ohjaajat: Anna-Maija Koskinen, Marja-Liisa Vesterinen Sivujen lukumäärä: 35 Liitteet: 1 kpl SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 5 1.1 n tarkoitus... 5 1.2 Tutkimusongelmat... 6 1.1 Tutkimusmenetelmä... 6 1.4. Viitekehys... 7 2. LÄÄKEHOITOA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ JA UUSI LAKIEHDOTUS... 8 2.1 Lääkehoitolaki... 8 2.1.1 Sairaanhoitajan (AMK), ensihoitajan, terveydenhoitajan ja kätilön lääkehoito-osaaminen... 8 2.1.2 Lähihoitajan lääkehoito-osaaminen... 8 2.2 Lääkehoidon tavoitteet ja perehdyttämissuunnitelma... 9 2.3 Lääkehoidon osaamisen ylläpito, kehittäminen ja seuranta... 9 2.4 Lääkehoitosuunnitelma... 10 2.4.1 Lääkkeenmääräämisoikeus ja vastuu... 11 2.4.2 Suonensisäinen neste ja lääkehoito... 11 2.4.3 PKV-lääkehoito... 12 2.4.4 Ilman koulutusta lääkehoitoon osallistuva... 13 2.4.5 Opiskelija lääkehoidossa... 14 2.5 Lakimuutosesitys... 14 2.6 Kansainvälinen lääkehoito... 15 3 TUTKIMUKSEN ESITTELY JA TOTEUTUS... 17 3.1 Tutkimusmenetelmä... 17 3.2 Aineiston keruu... 18 3.3 Aineiston analysointi... 18 4 TULOKSET... 20 4.1 Työnjako lääkehoidossa... 20 4.2 Taulukko... 21 Oheisessa taulukossa 1 on koottuna eri ammattiryhmien työnjako.... 21 4.3 Opiskelijoiden osallistuminen lääkehoitoon... 22

4.4 Lääkehoidon ohjeistus... 23 4.5 Lääkehoidon osaamisen varmistaminen... 24 4.6 Työpaikkakohtaiset lääkeluvat... 24 4.6.1 Lääkehoidon luvat ja näyttö... 25 4.6.2 Lääkehoidon lupien dokumentointi... 25 4.6.3 Lääkehoitolupien päivittäminen... 25 4.7 Lääkehoito-osaamisen hyödyntäminen... 26 4.7.1 Lääkehoidon opetussuunnitelman tunteminen... 26 4.7.2 Lääkehoidon käyttämätön osaaminen... 27 4.8 Rajatun lääkemääräämisoikeuden lakiuudistus... 28 4.9 Muita lääkehoidon osaamisesta ja työnjaosta esiin tulleita asioita... 29 6 OPINNÄYTETYÖPROSESSIN JA TULOSTEN ARVIOINTI... 33 6.1 Tavoitteiden saavuttaminen... 33 6.2 Tutkimusmenetelmän luotettavuuden arviointi... 33 6.3 n onnistumisen ja oppimisen arviointi... 33 6.4 Jatkotutkimuksen tarve... 34

Etelä-Karjalan aikusopisto 5 1 JOHDANTO Tämä opinnäytetyö koskettaa lääkehoidon työnjakoa ja osaamista lähihoitajan näkökulmasta. on osa SOTE-ENNAKOINTI -projektia, jossa ennakoidaan sosiaali- ja terveysalan tulevaisuutta. Ennakoinnin osa-alueina työnjako ja uudistuva lainsäädäntö. Koko projektin lopputavoitteena on selvittää sosiaali- ja terveysalan koulutuksen uudistamistarpeita. on ajankohtainen myös sen vuoksi, että se antaa tietoa, mitä valmisteilla oleva uusi lääkkeenmääräämisoikeutta koskeva lakialoite muuttaa työn jaossa. Tämä opinnäytetyö tehdään kolmen lähihoitajaopiskelijan ryhmätyönä ja meitä kiinnostaa, muuttaako tuleva laki lähihoitajan työnkuvaa. Koemme lääkehoidon erityisen kiinnostavana opinnäytetyön aihealueena. 1.1 n tarkoitus Tämän opinnäytetyön tehtävä on selvittää lääkehoidon työnjako ja osaamisvaatimukset. Näkökulmana on ollut hoitohenkilöstön työnjako ja eri ammattiryhmien osaamisvaatimukset. stä arvioidaan olevan hyötyä hoitolan työpaikoilla työskenteleville, jotta nykyinen lainsäädäntö tulisi tutuksi. mme perehdyttää nykyiseen lainsäädäntöön ja tulevaan lakimuutokseen. Sen vuoksi opinnäytetyöstä on hyötyä sekä hoitoalan työpaikoilla työskenteleville että meille itsellemme tulevina työntekijöinä. stä on hyötyä sote projektille, opettajille sekä opetussuunnitelman kehittämiselle. Kaikille tällä alalla työskenteleville ja siitä kiinnostuneille, koska soteprojekti on valtakunnallinen, ja sen tutkimusraportti on kaikkien käytettävissä. Tutkimuksen toteutuksesta kerrotaan luvussa kolme.

Etelä-Karjalan aikusopisto 6 1.2 Tutkimusongelmat Opinnäyteyö jakautuu seuraaviin tutkimusongelmiin: 1. Miten nykyinen laki lääkehoidosta ja terveydenhuoltoammattihenkilöstöstä määrittää tällä hetkellä tarvittavan osaamisen ja työn jaon? Tähän tutkimusongelmaan annetaan vastaus teoriaosassa. 2. Miten lääkehoitoa toteutetaan kansainvälisesti? Tähän tutkimusongelmaan annetaan vastaus teoriaosassa. 3. Miten lääkehoitoa on esitetty muutettavaksi? Tähän tutkimusongelmaan annetaan vastaus teoriaosassa. 4. Miten hoitohenkilökunnan osalta sovelletaan käytännössä voimassa olevaa lainsäädäntöä ja työnjakoa ja miten uusi lainsäädäntö sitä muuttaa? Näihin tutkimusongelmiin annetaan vastaukset teoriaosassa. 1.1 Tutkimusmenetelmä Tämä opinnäytetyö on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Laadullisessa tutkimuksessa on tavoitteena kuvata, ymmärtää ja selittää tutkittavaa ilmiötä. Laadullisessa tutkimuksessa kirjoittamisella on tutkimuksessa merkittävämpi asema kuin teoriapohjaisessa tutkimuksessa. Tutkija analysoi koko ajan otettaan teoreettisesti terästäen ja näkemystään kirkastaen, eikä kirjoittaminen painotu tehdyn tutkimuksen jälkiselostukseen lukijalle tässä on perusero teoriapohjaisella tutkimuksella ja laadullisella tutkimuksella. Tutkija lähtee liikkeelle tutkimusprosessissaan empiirisistä havainnoista esim. litteroiduista haastatteluista, keskusteluista, havainnointiraporteista, kirjallisista raporteista. Havaintomateriaalia tulkitaan lähilukuisesti ja vertailevien muistiinpanojen ja analyysin avulla nostetaan merkittäviksi katsottavia teemoja havaintomaiseman näköalapaikoiksi, jotka sitten muotoillaan ja koodataan yleisimmiksi luokittelukategorioiksi. Tutkimusote on induktiivinen, se päätyy yksityisistä havainnoista yleisiin merkityksiin. (Hirsjärvi, Remes, Sajavaara 2000, 246.) Tapaus muodostuu Etelä Karjalan alueella kuudessa vanhuspalveluyksikössä toteutetussa henkilöstön haastattelussa. Menetelmä ja toteutus kuvataan tarkemmin luvussa kolme.

Etelä-Karjalan aikusopisto 7 1.4. Viitekehys 1. tä ohjaava viitekehys on esitetty kuviossa 1. Johdantoluvun jälkeen esitellään lääkehoitolakia, lakimuutosesitystä ja kansainvälistä lääkehoitoa. Samalla vastataan tutkimusongelmiin 1 ja 2. Luvussa 3 kuvataan käytettyä tutkimusmenetelmää sekä esitellään opinnäytetyön empiirisen osan haastattelukohteena olleet vanhuspalveluyksiköt. Lisäksi selostetaan aineiston keruuta, käsittelyä ja analysointia. OPINNÄYTETYÖNRAPORTIN RAKENNE 1. JOHDANTO - n lähtökohdat ja tavoitteet 2. TEORIA-OSA lääkehoidon laki lakimuutosesitys kansainvälinen lääkehoito 3. TUTKIMUKSEN TOTEUTUS casen esittely tutkimus menetelmän selostus aineiston keruu, käsittely ja analysointi 4. TUTKIMUSTULOKSET JA TULOSTEN YHTEENVETO 5. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET 6. TUTKIMUKSEN ARVIOINTI Kuvio 1 n viitekehys.

8 2. LÄÄKEHOITOA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ JA UUSI LAKIEHDOTUS Tässä luvussa käydään läpi eri ammattiryhmien osalta lääkehoitolain toteutusta käytännössä. Lisäksi luvussa esitellään lääkehoitolain tuleva lakimuutos esitys ja kansainvälistä lääkehoitoa. 2.1 Lääkehoitolaki Opetusministeriö on laatinut osaamiskuvaksia, mitä sairaanhoitajan tutkinnon perusteissa (AMK) ja lähihoitajatutkinnon opetussuunnitelmassa ja näyttötutkinnon perusteissa määritellään, lääkehoidon opetukseen sisällöstä ja mitä tavoitteita lääkehoidon opetuksessa on. ( Sosiaali- ja terveysministeriö, 2005:32, 29). 2.1.1 Sairaanhoitajan (AMK), ensihoitajan, terveydenhoitajan ja kätilön lääkehoitoosaaminen Sairaanhoitajan, ensihoitajan, terveydenhoitajan ja kätilön on osaamiskuvausten perusteella tarkoitus saada koulutuksen aikana laaja-alaiset valmiudet eritasoisen lääkehoidon toteuttamiseksi. Sairaanhoitajan on osattava lääkehoito lääkärin määräysten mukaisesti eri annostelureittejä käyttäen. Suonensisäinen neste- ja lääkehoito, verensiirtojen toteuttaminen sekä näihin liittyvät valmistelut perifeerisen laskimon kanyloinnista lääkkeen käyttökuntoon saattamiseen lääkevalmistajan tai toimittajan kirjallisten ohjeiden mukaisesti. Sairaanhoitajan on myös osattava seurata potilaan tilaa, oireita sekä lääkehoidon vaikutusta lääkehoidon aikana ja sen jälkeen. Sairaanhoitajan on myös osattava lääkelaskut, lääkehoidon keskeiset toimenpiteet, esim. injektiot, potilaan ohjauksen ja itsehoitoon liittyvät tukemisen taidot. ( Sosiaali- ja terveysministeriö, 2005:32, 29.) 2.1.2 Lähihoitajan lääkehoito-osaaminen Lähihoitajan on osattava lääkehoidon toteutus lääkärin määräysten perusteella eri annostelureittejä käyttäen, injektioina lihakseen sekä ihon alle, lääkkeiden jakaminen tarjottimelle ja annostelu potilaalle. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2005:32, 30).

9 Henkilöstön, joka toteuttaa lääkehoitoa, pitää ymmärtää lääkehoidon merkitys osana hoidon kokonaisuutta, sekä lääkehoidon koko kaari. Henkilöstön tulee tietää, miksi lääkettä annetaan, mitä lääkettä, antoreitit ja osata arvioida lääkehoidon vaikutusta. Henkilöstön on myös osattava juridisen, farmalogisen, fysiologisen, patofysiologisen sekä lääkelaskennan perustiedot. Myös hoidolliset vaikutukset, lääkkeiden käsittely, toimittaminen, hankinta, säilyttäminen ja hävittäminen pitää henkilöstön hallita. Lääkettä käyttökuntoon saatettaessa ja lääkettä potilaalle annosteltaessa on henkilöstön ymmärrettävä eri lääkemuotoja ja lääkevalmisteita sekä niiden ominaisuuksia, esim. ettei depot-tabletteja saa murskata. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2005:32, 46,47.) 2.2 Lääkehoidon tavoitteet ja perehdyttämissuunnitelma Jokaisella työyksiköllä pitää olla perehdyttämissuunnitelma, johon kirjataan lääkehoidon tavoitteet. Määräaikaisen tai uuden työntekijän sekä opiskelijan tulee hallita nämä tavoitteet. Työyksikön esimies tai perehdyttämisestä vastaava henkilö on vastuussa, että työntekijällä on peruskoulutuksen antamat valmiudet toteuttaa lääkehoitoa. Työyksikössä testataan työntekijöiden lääkehoidon valmiutta. Esimerkiksi perehdytettävä jakaa lääkkeet perehdyttäjän valvonnassa muutaman kerran, ennen kuin voi saada oikeuden jakaa lääkettä. Tämän jälkeen vastaava lääkäri kirjoittaa lähihoitajalle lääkkeenjakoluvan, joka dokumentoidaan ja arkistoidaan. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2005:32, 47.) 2.3 Lääkehoidon osaamisen ylläpito, kehittäminen ja seuranta Sosiaali- ja terveysministeriön säännösten ja valtakunnallisten suositusten mukaisesti työyksiköiden lääkehoidon osaamista kartoitetaan, koulutustarpeita arvioidaan ja osaamista ylläpidetään sekä kehitetään ja seurataan. Työnantaja on vastuussa lääkehoidon täydennyskoulutuksen järjestämisestä peruskoulutuksen saaneille terveyden-

10 huollon ammattihenkilöille sekä niille henkilöille, joilla ei ole lääkehoidon peruskoulutusta, mutta jotka kuitenkin osallistuvat lääkehoitoon työyksikössä. Henkilöstöllä on velvollisuus ylläpitää ammattitaitoa. Myös työnantajan järjestämään täydennys- ja muuhun lisäkoulutukseen on lääkehoitoa toteuttavalla henkilöstöllä velvollisuus osallistua. Seurantaa henkilöstön lääkehoidon toteuttamiseen liittyvistä valmiuksista, täydennyskoulutustarpeista ja koulutukseen osallistumisesta tehdään toimintayksikön täydennyskoulutusrekisterin avulla. Seurantaa voi myös tehdä alueellisessa ja seudullisessa yhteistyössä. Tällöin sairaanhoito- tai terveydenhuoltopiiri voi liittää täydennyskoulutusrekisterin yhteyteen tietoja lääkehoidon toteutumiseen liittyvistä asioista. Tietoja, joita täydennysrekisterin yhteyteen voidaan liittää ovat, lääkehoidon koulutus, tarjonta, toteutetut koulutukset, henkilöstön koulutukseen osallistuminen, kustannukset ja eritasoiseen lääkehoitoon oikeuttavat luvat. Myös työntekijöiden täydennyskoulutuksen ja lääkehoitotaitojen seurannassa voidaan tätä rekisteriä hyödyntää. Rekisteriä voidaan käyttää myös tukena vuosittain käytävissä kehityskeskusteluissa esimiehen kanssa. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2005:32, 47,48.) 2.4 Lääkehoitosuunnitelma Työyksikön lääkehoitoa toteuttavan henkilöstön rakenne, tehtävät ja vastuualueet määritellään lääkehoitosuunnitelmassa. Toimintayksikön johto sekä terveydenhuollosta/lääketieteellisestä toiminnasta vastaava lääkäri yhteistyössä hoitotyön johtajan kanssa vastaavat lääkehoidon suunnittelusta ja organisoinnista. Esimiehet varmistavat, että yksikön lääkehoidon toteuttamiseen osallistuvalla henkilöstöllä on tarvittava osaaminen ja olosuhteet ovat oikeanlaiset lääkehoidon toteuttamiseksi. Esimiehen tehtäviin kuuluvat myös ohjaaminen ja valvonta lääkehoidon toteuttamisesta ja laadusta lääkehoitosuunnitelman mukaisesti sekä henkilöryhmien työnjako ja yhteistyö lääkehoidon toteuttamisesta niin, että jokaisen

11 edellytys koulutukseen pääsyyn on kolmen vuoden yhtäjaksoinen työkokemus sillä sektorilla, jolle lääkkeenmääräämisoikeuden saa. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2005:32, 48.) 2.4.1 Lääkkeenmääräämisoikeus ja vastuu Lääkkeen määräämisestä ja lääkehoidon kokonaisuudesta vastaa lääkäri. Lääkehoidon toteuttamisesta lääkärin määräysten mukaisesti vastaavat terveydenhuollon ammattihenkilöt. Hoidon tarpeen arvioinnista, lääkehoidon ohjauksesta, neuvonnasta ja vaikuttavuuden arvioinnista vastaa lääkäri yhteistyössä lääkehoidon koulutuksen saaneen terveydenhuollon ammattihenkilön kanssa. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2005:32, 48,49.) Lääkärin tehtävänä on ottaa huomioon moniammatillinen osallistuminen ja yhteistyön huomioiminen lääkehoidon toteuttamisessa. Esim. millä tavoin suonensisäinen lääkehoito toteutetaan yövuoron aikana, mikäli yksikössä ei työskentele silloin lääkehoidon koulutuksen saanutta laillistettua terveydenhuollon ammattihenkilöä. Kokonaisvastuun lääkehoidon toteutumisesta terveydenhuollon yksikössä kantavat lääkehoidon koulutuksen saaneet laillistetut terveydenhuollon ammattihenkilöt. Potilashoitoon liittyvät tehtäväjaon päättämiset, siihen liittyvät ohjaukset, neuvonta, arviointi sekä työyksikön lääkehuollon toimivuudesta huolehtiminen kuuluvat kokonaisvastuuseen. Nämä tehtävät kuuluvat esim. osastonhoitajan tai vastaavan sairaanhoitajan vastuu alueisiin. Vastuun omasta toiminnastaan kantaa kuitenkin jokainen lääkehoitoa toteuttava tai siihen osallistuva. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2005:32, 48,49.) 2.4.2 Suonensisäinen neste ja lääkehoito Lääkehoidon peruskoulutuksen saanut laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö voi toteuttaa suonensisäistä neste- ja lääkehoitoa (sairaanhoitaja, ensihoitaja, terveydenhoitaja ja kätilö), verensiirtohoitoa ja niihin liittyviä toimenpiteitä sekä kipupumppua vaativaa lääkehoitoa. Tähän suonensisäisen lääkehoitoon osallistuminen edellyttää

12 osaamisen varmistamista, tarvittaessa lisäkoulutusta ja toimintayksikön lääkärin myöntämää kirjallista lupaa. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2005:32, 49.) Määräaikaisten työntekijöiden osaaminen pitää olla varmistettu eli heidän tulee antaa osastonhoitajalle tai vastaavalle sairaanhoitajalle näyttö osaamisestaan. Ja heillä tulee olla suoritettuna suonensisäistä lääkehoitoa ja verensiirtohoitoa koskeva lisäkoulutus. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2005:32, 49.) Lisäksi määräaikaisilla työntekijöillä tulee olla toimintayksikössä myönnetty kirjallinen lupa, luvan myöntää vastaava lääkäri ja lupa dokumentoidaan ja arkistoidaan kuten vakinaistenkin hoitajien lääkehoitoluvat. Lääkkeettömän perusliuosta sisältävän nestepussin voivat vaihtaa lääkehoidon koulutuksen saaneet nimikesuojatut terveydenhuollon ammattihenkilöt. Mikäli laillistettua lääkehoidon koulutuksen saanutta terveydenhuollon ammattihenkilöstöä ei ole saatavilla, voi nimikesuojattu terveydenhuollon ammattihenkilö aloittaa nestehoidon hätätilanteessa. Myös sydänpysähdyksen yhteydessä käytettävää adrenaliinia, suonensisäistä plasman korvausnestettä ja glukoosiliuosta voi antaa nimikesuojattu lääkehoidon koulutuksen saanut terveydenhuollon ammattihenkilö, mikäli laillistettua terveydenhuollon ammattihenkilöä ei ole saatavilla. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2005:32, 49.) 2.4.3 PKV-lääkehoito PKV- lääkehoitoa eli pääasiassa keskushermostoon vaikuttava lääkehoitoa voivat toteuttaa koulutetut laillistetut terveydenhuollon ammattihenkilöt (sairaanhoitaja, ensihoitaja, terveydenhoitaja ja kätilö). Nimikesuojatut terveydenhuollon ammattihenkilöt voivat jakaa lääkkeitä potilaskohtaisiin annoksiin ja antaa lääkkeitä luonnollista tietä. Nimekesuojattu ammattihenkilö on henkilö, jolla on lain nojalla oikeus käyttää valtioneuvoston asetuksella säädettyä terveydenhuollon ammattihenkilön ammattinimikettä (perushoitaja, lähihoitaja, mielenterveyshoitaja ja lastenhoitaja). He voivat myös pistää lääkkeen lihakseen ja ihon alle. Tämä vaatii kuitenkin työntekijän osaamisen varmistamisesta, perehdyttämistä tehtävään ja hänelle tulee olla myönnettynä kirjallinen lupa tehtävän suorittamiseen. Kirjallisen luvan myöntää osastonhoitaja tai vastaava lääkäri ja lupa arkistoidaan. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2005:32, 49.)

13 2.4.4 Ilman koulutusta lääkehoitoon osallistuva Ensihoidon alueella poikkeuksen muodostavat ilman koulutusta toimivat lääkehoitoon osallistuvat pelastajat ja palomies-sairaankuljettajat. Heidän lääkehoidon osaamisensa tulee varmistaa ja lisäkoulutusta järjestää samoin periaattein kuten terveydenhuollon ammattihenkilöidenkin kohdalla. Kaikilla ensihoidossa vaativan tason lääkehoitoon osastuvilla tule olla terveysalan koulutus, joka sisältää laillistetun terveydenhuollon ammattihenkilön peruskoulutusta vastaavan lääkehoidon koulutuksen. Siirtymäaika on viisi vuotta. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2005:32, 50.) Lääkehoitoa toteuttavilla epätyypillisillä alueilla yhteistyön merkitys lääkehoidon koulutuksen saaneiden terveydenhuollon ammattihenkilöiden kanssa korostuu erityisesti. Henkilöstö, jolla ei ole lääkehoidon peruskoulutusta, voi osallistua lääkehoidon toteuttamiseen yksittäistapauksissa tai tilannekohtaisen harkinnan ja riittävän lisäkoulutuksen jälkeen. Lääkehoitoon kouluttamaton henkilö voi osallistua luonnollista tietä (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2005:32, 50.) Annettavan ja ihon alle pistettävän lääkehoidon toteuttamiseen. Terveydenhuollon ammattihenkilö antaa koulutuksen, ja terveydenhuollosta vastaava lääkäri kirjallisen luvan. Osaaminen tulee varmistaa säännöllisesti. Luvan myöntänyt lääkäri vastaa tehtävän edellyttämän osaamisen ja lisäkoulutuksen tason määrittelystä, lisäkoulutuksen järjestelyistä ja lääkehoidon laadusta. Laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö vastaa näytön vastaanottamisesta. Näissä tilanteissa lääkehoidon toteuttaminen perustuu potilaan ja/tai hänen omaisensa sekä lääkehoitoa toteuttavan työntekijän ja toimintayksikön johdon väliseen yhteiseen sopimukseen. Työnantaja vastaa lääkehoidon asianmukaisuudesta, työntekijä omasta toiminnastaan lääkehoitoa toteuttaessa. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2005:32, 50.) Jotta työntekijä saavuttaa toimintayksikön lääkehoidon vaativuuteen vaadittavan osaamisen tason, on hänen saatava riittävää lisäkoulutusta, joka johtaa työtehtävien hallitsemiseen. Lääkehoitosuunnitelmassa määritellään tehtävänkuvat, vastuualueet lääkehoidon toteuttamisessa, vastuu tehtäviä siirrettäessä, moniammatillinen yhteistyö ja sen edellytykset. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2005:32, 50.)

2.4.5 Opiskelija lääkehoidossa 14 Opiskelijaohjauksessa noudatetaan sosiaali- ja terveysministeriön antamaa suositusta. Sosiaali- ja terveysalan perustutkintoa ja lähihoitajan tutkintoa suorittavat opiskelijat harjoittelevat työpaikkaohjaajan välittömässä ohjauksessa ja valvonnassa koulutuksensa mukaista lääkehoitoa työssä oppimisjaksojen aikana. Ohjaajat ovat vastuussa opiskelijoista. ( Sosiaali- ja terveysministeriö, 2005:32, 51.) Ammattikorkeakoulututkintoa suorittavat sairaanhoitaja-, ensihoitaja-, kätilö-, ja terveydenhoitajaopiskelijat osallistuvat lisäksi vaativan lääkehoidon kuten suonensisäisen neste- ja lääkehoidon toteuttamiseen sekä niihin liittyviin valmistaviin toimenpiteisiin ohjaajan vastuulla ja välittömässä valvonnassa ja ohjauksessa. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2005:32, 51.) Työssäoppimisjaksoilla ja lääkehoitoon ohjatussa harjoittelussa opiskelijoilta edellytetään riittäviä koulutuksessa saatuja tietoja ja taitoja sekä lääkelaskujen moitteetonta hallintaa. Harjoitteluyksikön pyytäessä opiskelijoiden tulee osoittaa lääkehoidon opintojensa laajuus sekä suoriutuminen opinnoista ja lääkelaskennasta. Opintojen laajuus voidaan esittää opintokortilla, jossa on siihen asti suoritetut kurssit ja tentit. Opiskelijoilta lääkehoidossa vaadittava osaamisen taso, lääkehoitoon osallistuminen ja lääkehoitoa koskevat oppimistavoitteet on otettava huomioon koulutuksenjärjestäjien ja harjoitteluyksiköiden ohjatussa harjoittelussa ja työssäoppimista koskevissa sopimuksissa otettava huomioon. Työnantaja määrittää opiskelijan oikeudet lääkehoidon toteuttamisessa, opiskelijan valmiudet ja työyksikön lääkehoidon vaativuuden huomioiden. Silloinkin, kun opiskelija toimii tilapäisesti terveydenhuollon ammattihenkilön tehtävissä. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2005:32, 51.) 2.5 Lakimuutosesitys Ehdotettu lakimuutos toisi rajatun lääkkeenmääräämisoikeuden sairaanhoitajille, kätilöille ja terveydenhoitajille. Tämä koskisi terveyskeskuksen ajanvaraus ja päivystysvastaanottoa, neuvolatoimintaa, koulu ja opiskeluterveydenhuoltoa sekä työterveys-

15 huoltoa sekä sairaanhoitopiirin hoitamia terveyskeskuksen päivystyspalveluja, ei kuitenkaan yhteispäivystyksiä. Perusterveydenhuoltoa puolustusvoimissa tämä koskisi myös. Esitys ei koskisi ostopalveluita yksityisiltä yksiköiltä eikä terveyskeskuksen ulkoistettuja palveluita.( Sosiaali- ja terveysministeriö, 2005:32, 51.) Lääkkeenmääräämisoikeus edellyttäisi palvelussuhdetta kuntaan tai kuntayhtymään ja terveyskeskuksen tai sairaanhoitopiirin johtavan lääkärin kirjallista määräystä. Hoitajan osaaminen tulisi varmistaa riittävällä käytännön kokemuksella, vähintään kolmen vuoden työkokemuksella alueelta, jossa lääkkeen määrääminen tapahtuu, tai lisäkoulutuksella (45 op: kliininen lääketiede, farmakologia, reseptioppi, tautioppi, lääkehoitoon liittyvät säädökset ja ohjeet.) Osaaminen määriteltäisiin erikoispätevyytenä, josta Valvira sisällyttäisi henkilön hakemuksesta tiedot erikoispätevyydestä terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin. Valviralta saataisiin myös yksilöintitunnus, jota käytetään lääkemääräyksiä laadittaessa. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteristä löytyy tieto oikeudesta, sen perusteena olevasta koulutuksesta, sen laajuudesta sekä työpaikasta. Valviralle laitetaan jäljennös kirjallisesta määräyksestä, sekä muutoksista ja oikeuden ja palvelussuhteen päättymisestä. Tämän tekee terveyskeskuksen vastaava lääkäri, puolustusvoimien perusterveydenhuollosta vastaava lääkäri tai sairaanhoitopiirin johtava lääkäri..(sosiaali- ja terveysministeriö, 2005:32, 51.) 2.6 Kansainvälinen lääkehoito Irlannissa on aloitettu vuonna 2007 koulutus rajattuun lääkkeen määräämisoikeuteen rekisteröidyille sairaanhoitajille, terveydenhoitajille ja kätilöille. Koulutuksen tavoitteena on parantaa ja nopeuttaa potilaiden hoitoon pääsyä ja hyödyntää henkilöstön osaamista. Koulutuksen suorittaneista pidetään rekisteriä sekä seurataan koulutuksen laatua Työpaikkakohtainen sopimus tehdään terveydenhuollon työntekijän kanssa ja siinä määritellään lääkkeenmääräämisoikeuksien rajat. Irlannissa koulutuksen on suorittanut 64 hoitajaa. Koulutuksessa on 248 perusterveydenhuollossa tai sairaalassa työskentelevää hoitajaa. Hoitajien osittainen lääkkeenmääräämisoikeus on ollut käytössä

16 kansainvälisesti 2003 alkaen Etelä-Afrikassa, Ruotsissa, Englannissa, Espanjassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa, Koreassa, Uudessa-Seelannissa, Hollannissa ja Irlannissa. (Sairaanhoitajaliitto, sairaanhoitaja-lehti/5,2009).

17 3 TUTKIMUKSEN ESITTELY JA TOTEUTUS mme on osa sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuuden ennakointiin liittyvää SOTE-ENNAKOINTI -projektia, joka toteutetaan Etelä-Karjalan koulutuskuntaryhmässä Lappeenrannassa. Ennakoinnin tavoitteena on selvittää, minkälainen on tulevaisuudessa sosiaali- ja terveysalan palvelurakenne, henkilöstörakenne ja ammattiryhmien välinen työnjako ja palveluprosessit. Yhtenä tutkimusongelmana on selvittää, miten uudistuva lakisäädäntö ja muu ohjeistus vaikuttavat prosesseihin, osaamistarpeisiin, ammattirakenteisiin sekä organisaatioiden ammattiryhmien työnjakoon. tä koskeva työnjako tapahtui niin, että aluksi jokaiselle opinnäytetyöntekijälle jaettiin jokin oma osa-alue, josta hän keräsi tietoa. Tämän jälkeen kirjoitettiin yhteinen teoriaosuus. Jokaiselle opinnäytetyöntekijälle mietittiin omat tutkimuskohteet, jossa kyselyt suoritettiin. 3.1 Tutkimusmenetelmä Tutkimuksemme käsittelee lääkehoidon työnjakoa ja osaamista eri terveydenhuollon työyksiköissä. Tutkimuksemme on laadullinen tapaustutkimus, joka toteutettiin Etelä- Karjalan alueella haastattelemalla kuudesta eri työyksiköstä lähihoitajia, sairaanhoitajia ja osastonhoitajia. Laadullinen tutkimus on luonteeltaan kokonaisvaltaista tiedon hankintaa. Laadullisessa tutkimuksessa tutkija luottaa enemmän omiin havaintoihinsa ja keskusteluihin, kuin erilaisiin mittausvälineisiin. Tutkimuksessa käytetään induktiivista analyysia, tutkijan tavoitteena on paljastaa tutkimuksessa odottamattomia seikkoja. Aineiston hankinnassa käytetään metodeja, joissa tutkittavien näkökulmat ja ääni pääsevät perille, mm. teemahaastattelu, osallistuva havainnointi, ryhmähaastattelut ja erilaisten dokumenttien ja tekstien diskursiiviset analyysit. Tyypillisiä tapaustutkimuksen aineiston hankintamenetelmiä ovat haastattelut, kirjallinen materiaali, osallistuva havainnointi ja kyselylomake.

18 Tutkimus muotoutuu tutkimuksen edetessä, toteutus on joustavaa ja suunnitelmia muutetaan olosuhteiden mukaan. Tutkimuskohde valitaan tarkoituksenmukaisesti, tapaukset ovat ainutlaatuisia ja aineistoa tulkitaan sen mukaisesti. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997,165.) Tapaustutkimus palvelee monenlaista lukijaa, koska tällainen tutkimus voidaan kirjoittaa myös kansankielelle. Tapaustutkimuksen etuja ovat myös sen toiminnallisuus ja se, että tuloksia voidaan soveltaa jossakin määrin käytäntöön. Se myös sallii yleistykset ja muodostaa tutkittavasta aiheesta kuvailevan materiaalin. ( Metsämuuronen 2006.) 3.2 Aineiston keruu ryhmämme koostuu meistä opinnäytetyöntekijöistä, ohjaavasta opettajasta ja ulkopuolisesta ohjaajasta. Haastattelukysymykset tehtiin yhteistyössä ohjaajien kanssa. Saimme ohjaajiltamme tapaustutkimusta koskevat saatekirjeet, jotka annoimme tutkimuskohteisiin tutkimislupaa anoessamme. Tutkimusluvat saatuamme veimme kyselylomakkeet tutkimuskohteisiin. Aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella. Strukturoitu haastattelu on yhtä kuin lomakehaastattelu, jossa haastattelija esittää haastateltavalle kysymyksiä valmiiksi luodusta kysymysluettelosta. (Wikipedia 2009.) Haastattelut tehtiin Etelä-Karjalan alueella kuudessa eri työyksikössä. Haastattelut tehtiin vanhainkodeilta, kotihoidosta, vuodeosastolta, palveluasunnoista ja ryhmäkotimuotoisesta yksiköstä. Osastonhoitaja jakoi kyselylomakkeet kaikille tutkimukseen osallistuville hoitajille. Kyselylomakkeita jaettiin neljäkymmentäkuusi ja vastauksia saatiin kolmekymmentäneljä. Vastausaikaa tutkimukseen oli kaksi viikkoa. Kaikista työyksiköistä emme saaneet vastauksia määräaikaan mennessä, joten annoimme viikon lisä-aikaa palauttaa kyselylomakkeet. Tutkimukseen osallistui yhdeksäntoista (19) lähihoitajaa, yhdeksän (9) sairaanhoitajaa sekä viisi (5) osastonhoitajaa. 3.3 Aineiston analysointi Aineisto litteroitiin eli kirjoitettiin auki jokaisen vastaajan jokaisen kysymyksen osalta ja käytiin läpi aihealueittain, jokainen purki omat haastatteluaineistonsa (tuloksensa).

19 Menetelmänä käytettiin sisällönanalyysia, jossa haettiin yhteisiä ja erottavia asioita lääkehoidossa. Lyhyesti sisällönanalyysia voidaan määrittää seuraavasti: se on ihmisen minkä tahansa henkisen tuotteen, puhutun, piirretyn, kuvatun tai esitetyn sisällön tieteellistä tutkimusta. Sitä voidaan käyttää kaikenlaisen kirjallisen materiaalin analyysiin, esim. päiväkirjojen, puheiden ja kyselyiden. Suorilla lainauksilla aineistosta voidaan lisätä luotettavuutta raporttiin. Sisällönanalyysi on paljon käytetty menetelmä hoitotieteellisissä tutkimuksissa. (Tuumasta tekstiksi. Perusopas seminaari- ja opinnäytetyön tekijälle).

20 4 TULOKSET Seuraavassa esitetään tutkimusongelmittain (tapaus)tutkimuksen tulokset. 4.1 Työnjako lääkehoidossa Aluksi esitetään työnjaon pääperiaatteet kohderyhmittäin. Ensimmäisessä tutkimusongelmassa haluttiin selvittää, millainen työnjako lääkehoidossa on osastonhoitajien, sairaanhoitajien ja lähihoitajien välillä. tehtiin tiimityönä, ja tuloksissa yhdistetään vuodeosaston, vanhainkodin, ryhmäkodin, palveluasuntojen ja kotihoidon kohderyhmien tulokset. Lähihoitajan lääkehoidon toteutuksen työnkuva oli selvästi riippuvainen yksiköstä, jossa hän työskenteli. Laitoshoidossa lääkehoitoa toteuttivat kokonaisvaltaisesti vain sairaanhoitajat. Lähihoitajat antoivat jaettuja lääkkeitä doseteista ja lääkelaseista suun kautta sekä tarvittavia lääkkeitä potilaille. Osastonhoitaja osallistuu lääkehoitoon laitoshoidossa satunnaisesti, tämä johtuu siitä, että osastonhoitajalle kuuluu myös hallinnollisia töitä. Tämä ilmenee seuraavalla tavalla vastauksista: Työpaikallamme on tehty lääkehoidon suunnitelma, jossa määritellään lääkkeiden tilaus ja lääkkeiden jako selkeästi osastonhoitajan ja sairaanhoitajan tehtäväksi. Lääkehoidon työjako toteutuu huonosti, koska se on täysin sairaanhoitajien vastuulla. Kotihoidossa sairaanhoitajat ja lähihoitajat toteuttavat kokonaisvaltaisesti lääkehoitoa, eikä siellä ole erityistä työnjakoa. Ei erityistä työnjakoa, lähihoitajat ja sairaanhoitajat huolehtivat lääkkeenjaon, resepti ja apteekkiasiat omilta asiakkailtaan. Myös pistokset lihakseen ja ihon alle kuuluvat kaikille.