Jätelain kokonaisuudistus Teräsrakennepäivä 2012 Pekka Vuorinen ympäristö- ja energiajohtaja Rakennusteollisuus RT ry
Resurssitehokkuus EU-tasolla Komission resurssitehokkuuden tiekartta (2011) Energiatehokkuus, kierrätettävyys, uudelleenkäyttö, pitkäaikaiskestävyys Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (EPBD) Uudet energiamääräykset voimaan 1.7.2012 Jätepuitedirektiivin (WFD) implementointi vähintään 70 % rakennus- ja purkujätteestä, maa-aines-, kiviaines- ja ruoppausjätteitä sekä vaarallisia jätteitä lukuun ottamatta, hyödynnetään aineena vuonna 2020 2
Materiaalitehokkuuteen vaikuttava ohjaus Jätepuitedirektiivin implementointi: jätelaki ja sen asetukset (YM) Jätelaki ja jäteasetus voimaan 1.5.2012 Kaatopaikka-asetus (luonnos); astunee voimaan 1.1.2013 Jäteverolaki (1126/2010) uudistui v. 2011 alussa. Jäteluetteloa ollaan uudistamassa. Toteuttavat jätedirektiivin tavoitteita Jätehierarkia Jätteen määrän voimakas vähentäminen ja toisaalta maksimaalinen hyödyntäminen (kaatopaikat mineraalipohjaisiksi ) 3
Jätedirektiivi 2008/98/EY (1/2) julkaistu 22.11.2008 EU:n virallisessa lehdessä ja astui voimaan 12.12.2008. Kansallisesti direktiivi olisi tullut panna voimaan tästä kahden vuoden kuluttua eli joulukuussa 2010. tavoitteena on vähentää jätteen syntyä ja edistää jätteen käyttöä materiaalina. Pyrkimys on edistää jätteen uudelleen käyttöä ja kierrätystä sekä vähentää jätteen päätymistä kaatopaikalle ja tästä johtuvia kasvihuonekaasupäästöjä Jätedirektiivissä on asetettu hierarkia, jonka mukaan jätteen synnyn ehkäisy on jätehuollon kannalta ensisijainen ja jätteen kaatopaikalle vieminen viimeinen toimenpide tavoitteena on vähentää jätettä estämällä jätteen synty. Toiseksi parhaaksi vaihtoehdoksi on luokiteltu jätteen uudelleen käyttö, kolmanneksi kierrätys, neljänneksi energiahyödyntäminen ja viimeiseksi jätteen loppusijoitus 4
Jätedirektiivi 2008/98/EY (2/2) Uuden direktiivin myötä tuotteen ja jätteen rajanveto selkeni. Sivutuotteen määritelmä selkeytyi ja direktiivissä on luotu menettely, jossa tiettyjen hyödyntämistoimien jälkeen jäte lakkaa olemasta jätettä, kun se täyttää tietyt kriteerit. Tällaisia kriteerejä (End-ofwaste) on tarkoitus laatia rakennus- ja purkujätteelle, eräille tuhkille ja kuonille, metalliromulle, kompostille ja keräyspaperille Uutta jätedirektiivissä on myös määrittely, milloin yhdyskuntajätteen polttaminen on hyödyntämistä. Tällä pyritään kannustamaan energiatehokkuuteen ja fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseen. Syntyvästä yhdyskuntien paperi-, metalli-, muovi- ja lasijätteestä tulisi direktiivin mukaan kierrättää puolet ja vaarattomasta rakennusja purkujätteestä 70 % vuoteen 2020 mennessä. Jäteöljyille on järjestettävä erilliskeräys ja biojätteen erilliskeräystä on edistettävä. Lisäksi jäsenvaltioiden on laadittava kansalliset jätteen synnyn ehkäisyn ohjelmat ja jätehuoltosuunnitelmat 5
Jätelainsäädännön kokonaisuudistus tavoitteena on luoda ohjauskeinot jätteen synnyn ehkäisylle, jätteen kierrätykselle, energiana hyödyntämiselle ja muulle jätehuollolle sekä parantaa tuottajavastuun kannustavuutta ja laajentaa sitä. Kansallisen lainsäädännön valmistelua ohjasi EU:n uusittu jätepuitedirektiivi valtakunnallinen jätesuunnitelma (VALTSU) ympäristö- ja tuotepolitiikkaa koskevat ohjelmat (mm. KULTU) jäteverolain mahdolliset muutokset jäteverolaki (1126/2010) uudistui v. 2011 alussa Ympäristöministeriössä asiaa valmisteli JÄLKI-työryhmä. Työryhmä asetettiin syksyllä 2007. Alkuperäisen aikataulun mukaan uusi jätelaki oli tarkoitus saattaa voimaan vuonna 2010 annettiin 17.6.2011 (646/2011); astui voimaan 1.5.2012 6
Jätelaki ja jäteasetus Kansallisen jätelainsäädännön uusimistyössä liitettiin vanha rakennusjätteitä koskeva valtioneuvoston päätös osaksi uutta valtioneuvoston asetusta jätteistä (179/2012), joka tuli voimaan yhdessä uuden jätelain (646/2011) kanssa vuoden 2012 toukokuun alussa 7
Jäteasetus 15 Rakennus- ja purkujätteen määrän ja haitallisuuden vähentäminen Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava hankkeen suunnittelusta ja toteuttamisesta siten, että jätelain 8 :n mukaisesti otetaan talteen ja käytetään uudelleen käyttökelpoiset esineet ja aineet ja että toiminnassa syntyy mahdollisimman vähän ja mahdollisimman haitatonta rakennus- ja purkujätettä. Jätelaki 8 Yleinen velvollisuus noudattaa etusijajärjestystä: Kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan noudatettava seuraavaa etusijajärjestystä: Ensisijaisesti on vähennettävä syntyvän jätteen määrää ja haitallisuutta. Jos jätettä kuitenkin syntyy, jätteen haltijan on ensisijaisesti valmisteltava jäte uudelleenkäyttöä varten tai toissijaisesti kierrätettävä se. Jos kierrätys ei ole mahdollista, jätteen haltijan on hyödynnettävä jäte muulla tavoin, mukaan lukien hyödyntäminen energiana. Jos hyödyntäminen ei ole mahdollista, jäte on loppukäsiteltävä. 8
Jäteasetus 16 Rakennus- ja purkujätteen erilliskeräys ja hyödyntäminen Rakennus- ja purkujätteen haltijan on järjestettävä jätteen erilliskeräys siten, että mahdollisimman suuri osa jätteestä voidaan jätelain 8 :n mukaisesti valmistella uudelleenkäyttöön taikka muutoin kierrättää tai hyödyntää. Jätelain 15 :ssä säädetyin edellytyksin on tällöin järjestettävä erilliskeräys ainakin seuraaville jätelajeille: 1) betoni-, tiili-, kivennäislaatta- ja keramiikkajätteet; 2) kipsipohjaiset jätteet; 3) kyllästämättömät puujätteet; 4) metallijätteet; 5) lasijätteet; 6) muovijätteet; 7) paperi- ja kartonkijätteet; 8) maa- ja kiviainesjätteet.... Tavoitteena on, että 1 ja 2 momentissa tarkoitetuin toimin vuonna 2020 hyödynnetään muutoin kuin energiana tai polttoaineeksi valmistamisessa vähintään 70 painoprosenttia rakennus- ja purkujätteestä, kallio tai maaperästä irrotettuja maa- ja kiviaineksia sekä vaarallisia jätteitä lukuun ottamatta... 9
Ehdotus valtioneuvoston asetukseksi jätteistä annetun valtioneuvoston asetuksen (179/2012) muuttamisesta Ehdotus annettu 9.5.2012; lausunnolla kesällä 2012 Asetuksella kiellettäisiin yli 10 prosenttia biohajoavaa ja muuta orgaanista ainesta sisältävän yhdyskuntajätteen ja rakennus- ja purkujätteen sekä niiden käsittelyssä syntyvän jätteen hyödyntäminen maarakentamisessa. Asetusehdotus liittyy samanaikaisesti esiteltävään ehdotukseen kaatopaikoista annettavaksi valtioneuvoston asetukseksi, jolla rajoitettaisiin biohajoavan ja muun orgaanisen jätteen sijoittamista kaatopaikalle ja tällaisen jätteen käyttöä kaatopaikan rakenteissa. Asetus on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2013. Säännöksiä, joilla rajoitetaan biohajoavan ja muun orgaanisen jätteen hyödyntämistä maarakentamisessa, sovellettaisiin 1.1.2016 lukien. 10
Ehdotus valtioneuvoston asetukseksi kaatopaikoista (lausunnolla kesällä 2012) Vuoden 1993 jätelain nojalla kaatopaikoista annettu valtioneuvoston päätös korvattaisiin uuden jätelain nojalla annetulla samannimisellä valtioneuvoston asetuksella. Asetus perustuisi suurelta osin nykyiseen valtioneuvoston päätökseen, joka on kaatopaikoista annetun neuvoston direktiivin keskeinen täytäntöönpanosäädös. Kaatopaikkojen aiheuttamien metaanipäästöjen ja suotovesikuormituksen vähentämiseksi... rajoitetaan biohajoavien ja muiden orgaanisten jätteiden sijoittamista tavanomaisen jätteen kaatopaikoille. Uudet rajoitukset koskisivat jätettä, jonka orgaanisen hiilen kokonaismäärä tai hehkutushäviö ylittää määritellyt raja-arvot. biohajoavan ja muun orgaanisen aineksen pitoisuus määritettynä orgaanisen hiilen kokonaismääränä (TOC) tai hehkutushäviönä (LOI) on enintään 10 % Jätteet olisi testattava mainittujen ominaisuuksien selvittämiseksi. Asetus voimaan 1.1.2013. Uusia säännöksiä, joilla rajoitetaan biohajoavan ja muun orgaanisen jätteen sijoittamista tavanomaisen jätteen kaatopaikalle, sovellettaisiin 1.1.2016 alkaen. 11
Rakennus- ja purkujätteen määrä Rakentamisen toimialalla syntyi jätteitä vuonna 2008 noin 25 miljoonaa tonnia (Tilastokeskus 2010). rakennusjätettä ovat kaikki rakentamisessa, korjaamisessa ja purkamisessa syntyvä jätemateriaali. rakentamisen jätteitä ovat muun muassa maa- ja kiviainekset, puu-, lasi- ja paperijäte sekä metalliromu. Massamääräisesti valtaosa rakentamisen jätteistä on mineraalijätteitä (maa-aineksia). Talonrakennustoiminnan (ml. korjausrakentaminen ja rakennusten purkaminen) jätteistä on käytettävissä vuoden 2007 tiedot, joiden mukaan jätettä syntyi noin 1,6 miljoonaa tonnia (Ympäristö 2009c). 12
Rakennus- ja purkujätteen koostumus (Ympäristö 2009c) Talonrakennustyömailla syntyneistä jätteistä syntyi 16 % uudisrakennustyömailla, 57 % korjaustyömailla ja 27 % purkutyömailla Vuosina 2006 ja 2007 talonrakentamistoiminnan jätteistä noin 40 42 prosenttia oli puupohjaisia jätteitä, noin 28 31 % kiviaineksia (betonia, tiiltä) Puupohjaisista jätteistä noin 74 % on peräisin korjausrakentamisesta. Kiviainespohjaisista 36 % on arvioitu muodostuvan purkutyömailla. Muista jätteistä merkittävin on metalli, jonka osuus on n. 14 % 13
Rakennusjätejakeiden jakautuminen (VTT) 700 000 600 000 500 000 t/a 400 000 300 000 200 000 100 000 0 Puupohjaiset Kiviainespohjaiset Tiiliä Metallipohjaiset Lasi Ongelmajätteet Muut Uudis Korjaus Purku 14
Rakentamisen materiaalitehokkuuden toimenpideohjelman valmistelu YM:n työryhmä 6/2012 4/2013 pj. Aila Korpivaara, YM Taustalla YM:n esiselvitys rakentamisen materiaalitehokkuuteen liittyvistä esteistä ja hyvistä käytännöistä. tavoitteena oli tehdä ehdotuksia ja suosituksia materiaalien käytön tehokkuutta estävien pullonkaulojen poistamiseksi sekä niiden rakennusjätteitä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi, jotka on annettu EU:n jätedirektiivissä ja valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa. Kiinteistö ryhmä / Kierrätys ryhmä Tavoitteena on saada toimenpideohjelma valmiiksi keväällä 2013. 15
Esiselvitys Metallipohjaisia jätteitä syntyi kaikista eniten korjausrakentamisessa, jonkin verran uudisrakentamisessa ja vähiten purkamisessa. Rakennusjätteiden hyödyntämismahdollisuudet vaihtelevat suuresti. Puujätteen, erityisesti huonolaatuisen, hyödyntäminen materiaalina on hankalaa, joten se menee pääasiassa polttoon. Sen sijaan pelti ja muu metalliromu on haluttua tavaraa, joten se menee teollisuuden raaka-aineeksi uusien metallien valmistukseen. Nykyisellään rakennusjätteitä arvioidaan hyödynnettävän noin 40 50 % työmaasta riippuen. Purkutyömailla hyödyntämisaste olisi korkein. Rakentamisen materiaalitehokkuuden esteitä havaittiin useita. Käytettyjä rakennusosia kysytään heikosti ja niillä on alhainen hinta. Säästävän purkamisen työvoimakustannukset ovat korkeita ja vaativat osaamista. Uudelleen käytettäville osille ja materiaaleille ei voida myöntää pitkää takuuta, jos lainkaan. Säästävään purkutyöhön ja materiaalien kierrättämiseen erikoistuneita yrityksiä on vähän, niiden kapasiteetti ja toiminta-alue ovat suppeita eikä niiden palveluja tunneta hyvin. 16
Koko elinkaaren kattava tarkastelu! 1 2 y 50 200 y??? Benefits and loads Reuse Recovery - Recycling 15 40 % 85 60 %??? Tavoitteena rakennusten ympäristövaikutusten arviointi sisältäen raaka-aineiden oton, rakennustuotteiden valmistuksen, kuljetukset, rakentamisen, rakennuksen käytön, käytöstä poistamisen, kierrätyksen ja uudelleenkäytön sekä materiaalien lopullisen hävittämisen (kaatopaikka). 17
Yhdessä yhteiskuntaa rakentaen pekka.vuorinen@rakennusteollisuus.fi 18