KANERVASTA Hevosen superfood löytyy luonnosta K ARPALO ON CHIA DE GRACIA LUONTOÄIDIN HEVOSET
2
Hevosen superfood löytyy luonnosta HYVINVOINTIA LUONNOSTA: TERVE JA ELINVOIMAINEN HEVONEN 3 Julkaisija: Chia de Gracia Tekstit: Chia de Gracia ja Luontoäidin hevoset Kuvat: Miia Närkki, Luontoäidin hevoset Ulkoasu ja taitto: Anssi Muurimäki / Designer Helsinki ISBN 978-952-93-7547-9 (nid.) ISBN 978-952-93-7548-6 (PDF) ISBN 978-952-93-7549-3 (Qpaper)
SISÄLLYSLUETTELO Alkusanat s.6 Pari sanaa ruuansulatuksesta s.8 Kokonaisuus ratkaisee s. 10 Monipuolisesti ja sopivasti s. 12 4 Erilaisten yrttien ja kasvien hyötyjä hevosten ruokinnassa s.15 Marjat s.15 Yrtit s.25 Juurekset ja kasvikset s.51 Siemenet ja pähkinät s.55 Puut ja mehiläiset s.61 Savi ja muut s.67 Käyttötarkoitukset s.71 Vitamiinit ja kivennäiset s. 74 Yrttien yhteisvaikutuksista ja sopivuuksista s. 78 Varoajat s. 82 Luonnonantimet talteen s. 84 Sanastoa s. 86
5
ALKUSANAT 6 Hevosen luonnonmukainen ruokinta perustuu luonnosta saataviin kasveihin, yrtteihin, siemeniin, marjoihin, puihin ja pensaisiin sekä jäkäliin, leviin ja niin edelleen. Hevosemme eivät enää laidunna villeinä ja maistele erilaisia luonnosta löytyviä kasveja ja yrttejä oman halunsa ja tarpeidensa mukaisesti. Vapaasti kulkeva hevonen söisi jopa satoja eri kasvilajeja saaden valtavan määrän erilaisia ja monipuolisia ravintoaineita! Tänä päivänä hevosen ruokinta perustuu pitkälti viljeltyyn heinään sekä muutamiin muihin valikoituihin väkirehulajeihin, jotka lähes poikkeuksetta tarvitsevat rinnalleen erilaisia vitamiineja ja hivenaineita elimistön välttämättömien tarpeiden täydentämiseksi. Nykyhevosen ravinto on siis villejä edeltäjiään paljon kapeampi ja yksipuolisempi. Kuivatussa heinässä ravintoarvot ovat ihan toista kuin tuoreissa, juuri maasta poimituissa kasveissa. Nykyään myös laitumet, joilla hevoset laiduntavat, ovat pääasiassa nurmilaitumia. Jos laidun on kasvilajistoltaan monimuotoinen, hevoset valitsevat eri kasveja eri puolilta laidunta. Apilat ja heinät ovat herkkuja, mutta maku ei ole ainoa ratkaiseva tekijä. Esimerkiksi karkeavartiset kasvit, kuten siankärsämöt, mesiangervot ja varvut lisäävät pureskelua ja syljen eritystä. Voikukissa ja nokkosissa puolestaan on paljon vitamiineja ja kivennäisaineita, puunkuorissa fenoleja, tanniineja (parkkihappoa), terpeenejä ja niin edelleen. Vaikka hevosilla on yhä harvemmin tarjolla aitoa luonnonlaidunta, voidaan luonnonlaitumen tarjoamaa monipuolisuutta ainakin osittain korvata lisäämällä ruokintaan erilaisia yrttejä, marjoja ja kasveja erilaisine kasvinosineen. Yrttien ja muiden luonnosta saata-
vien kasviperäisten aineiden käytöstä terveyden ylläpitämisessä ja erilaisten vaivojen hoidossa on paljon vanhan kansan perinnetietoa sekä eri kulttuureista saatavaa tietotaitoa. Tämän lisäksi nykyään on tarjolla yhä enenevissä määrin myös tutkittua tietoa. Hevosenomistajien helpotukseksi saatavilla on myös erilaisia taulukoita ja laskureita, jotka helpottavat oman hevosen ravintotarpeiden pohdintaa ja laskentaa. Taulukoita ei kuitenkaan tule tuijottaa orjallisesti, mutta niistä saa hyvin suuntaviivaa ruokinnan onnistumiseen ja hevosen hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Nykyään sekä hevosten ruokinta että lääkintä perustuvat useimmiten ns. oireenmukaiseen hoitoon erilaisten ongelmien ja vaivojen ilmaantuessa. Ideaalitilanne olisi kuitenkin jo ennaltaehkäistä ongelmia eli tarjota hevoselle mahdollisimman monipuolista ja laadukasta ravintoa, jonka avulla ainakin osa vaivoista voitaisiin mahdollisesti välttää, ja jonka avulla hevonen voisi viettää mahdollisimman tervettä ja laadukasta elämää, ylläpitää hyvää vireystasoa ja yleisesti ottaen voida hyvin sekä mieleltään että ruumiiltaan. Ruokinnasta melko paljon kertoo se, miltä esimerkiksi hevosen iho, karva, jouhet, kaviot, silmät tai lihaksisto näyttävät, tai miten se liikkuu ja käyttäytyy niin vapaalla kuin työssäkin ollessaan. Tietenkään nämä seikat eivät kerro kaikkea, mutta jotain osviittaa niistä voidaan päätellä. Hevosenomistajan on myös tärkeää havainnoida hevostaan ja oppia tulkitsemaan ja tuntemaan sen normaali käytös ja vireystaso, jolloin myös poikkeamat on helpompi havaita ja niihin voidaan puuttua nopeasti. 7
PARI SANAA RUUANSULATUKSESTA 8 Hevosen kokonaisvaltainen terveys ja hyvinvointi lähtevät pitkälti suolistosta ja vatsasta, ja siitä syystä oikeanlainen sekä monipuolinen ruokinta ovatkin hevosen omistajan tärkeimpiä tehtäviä ja pohdintoja. Hevosen suolisto on pitkä ja ruuansulatus tapahtuu ruuansulatuskanavan loppupäässä. Ruuansulatuselimistön tehtävä on pilkkoa syöty ravinto sellaiseen muotoon, että ravintoaineet pystyvät imeytymään ruuansulatuskanavasta ja muuntumaan mm. energiaksi. Hevosella ruuansulatus tapahtuu ruuansulatusentsyymien ja suolistomikrobien avulla. Entsyymit sulattavat ravintoa ohutsuolessa, mikrobit umpi- ja paksusuolessa. Hevosen ruuansulatuskanava on melko pitkä hevosen syömä ravinto poistuu elimistöstä noin kolmen vuorokauden kuluessa sen syömisestä ja siinä ajassa ehtii syöty ravinto imeytyä monessa eri mutkassa. Hevosen vatsalaukku on suunniteltu jatkuvaan rehunkäsittelyyn ja pieniin annoksiin ja siksi vatsalaukun koko ei ole järin suuri. Keskivertohevosen vatsalaukun koko on noin 10-20 litraa. Hevoset käyttävät luonnon- ja laidunolosuhteissa noin 50-70 prosenttia ajastaan syömiseen ja ravinnon etsintään. Hevosen ruuansulatusjärjestelmä on kehittynyt niin, että optimaalisessa tilanteessa hevonen syö lähes taukoamatta pieniä määriä, jolloin jatkuvasti erittyvien vatsahappojen toiminta ei ärsytä tyhjää suolta ja vatsaa. Nykypäivänä ongelmana ovat usein pitkät ruokintavälit sekä ruuansulatuksen kannalta riittämätön karkearehun (eli heinän) määrä. Heinän määrää joudutaan usein rajoittamaan mm. liikalihavuuden estämiseksi. Viljelty heinä on usein ravintoarvoiltaan energiapitoisempaa ja toisaalta nykyhevonen liikkuu huomattavasti villejä esi-isiään vähemmän. Pitkät ruokintavälit saattavat kuitenkin altistaa hevosen vatsahaavalle ja muille ruuansulatusvaivoille. Yleisesti voidaan laskea, että yhden kaurakilon syömiseen kuluu noin kymmenen minuuttia, yhden heinäkilon pureskeluun noin 40-50 minuuttia. Tämä tieto voi auttaa omistajaa ja/tai tallinpitäjää sopivien ruokintavälien suunnittelussa.
9
KOKONAISUUS RATKAISEE 10 Luonnossa kaikki liittyy aina kaikkeen. Kasveissa on paljon erilaisia vitamiiniyhdisteitä, jotka toimivat kokonaisuuksina. Ne imeytyvät elimistöön teollisia valmisteita tehokkaammin, sillä niissä on samassa paketissa myös kaikki muut tärkeät aineet ja ravinteet, joita elimistö tarvitsee toimiakseen oikein ja hyödyntääkseen kaikki ravinnosta saatavat ainesosat mahdollisimman tehokkaasti. Esimerkiksi nokkosessa on runsaasti rautaa, mutta myös muita aineksia kuten kuparia ja C-vitamiinia, joita tarvitaan, jotta rauta imeytyisi tehokkaasti elimistön käyttöön. Siksi teollinen rauta tai muu keinotekoinen rautavalmiste ei voi koskaan yksin toimia yhtä tehokkaasti kuin luonnosta saatavat yhdisteet. Yrteissä ja kasveissa on paljon mm. erilaisia rasvoja ja öljyjä, väriaineita, happoja, entsyymejä, antioksidantteja, parkkiaineita, vitamiineja sekä hivenaineita ja kivennäisiä, jotka suojaavat kasvia, ja joita niitä syövän eläimen elimistö käyttää hyväkseen eri tarkoituksiin. Osa kasveista toimii elimistöä puhdistavina, toiset taas ravitsevina ja ylläpitävinä tai elimistöä uudistavina. Hevosen tulisikin päivittäin saada monipuolista ravintoa, joka sisältää paljon muutakin kuin heinää ja kauraa eli niitä paljon puhuttuja hiilihydraatteja, valkuaista ja kuitua. Tänä päivänä elintarviketeollisuus tuottaa paljon erilaisia prosessoituja teollisia elintarvikkeita, joiden terveysvaikutuksista nousee aika ajoin esiin erilaisia tutkimuksia, väitteitä ja huolia, jotka liittyvät niin sairauksiin, allergioihin kuin yleiseen hyvinvointiinkin. Yhtä laajamittaista tutkimusta ei ole saatavilla eläinpuolella, mutta samalla tavalla kuin meidän tulisi huolehtia omasta aidosta ja puhtaasta, ravitsevasta ja monipuolisesta ruokavaliostamme, pätevät samat periaatteet myös hevosiimme ja muihin lemmikkeihimme. Jos itse et terveys- ja ravitsemussyistä halua syödä teollisesti tuotettua valmis-