LÄHISUHDE- JA PERHE- VÄKIVALTA LAPSEN SEKSUAALINEN RIISTO JA PAHOINPITELY TOIMINTAMALLI LAPPEENRANNAN SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMESSA
LAPPEENRANNAN PERHEVÄKIVALTATYÖRYHMÄ KOJO RAIJA, LÄHISUHDE- JA PERHEVÄKIVALLAN EHKÄISYTYÖN YHDYSHENKILÖ TOIMINTAMALLIN OVAT KOONNEET: Arponen Tanja, Etelä-Karjalan sosiaalipäivystys Huhtalo Ulla, Länsi-Saimaan kunnat
Inki Ulla, Lappeenrannan kaupungin turvakoti Kukkonen Riku, Etelä-Karjalan perhetyön kehittämisyhdistys ry Luukkonen Kati, Etelä-Karjalan sosiaalipäivystys Mikonsaari Laura, Lappeenrannan kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto Palmu Anne, Lappeenrannan kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto Simola Maarit, Lappeenrannan kaupungin turvakoti SISÄLLYS JOHDANTO 1 1. PUUTUTAAN YHDESSÄ 3 2. MITÄ ON LÄHISUHDE- JA PERHEVÄKIVALTA? 4 3. LAPSEN JA PERHEVÄKIVALTA 5 3.1. Perheväkivallan vaikutuksia lapsiin 5 3.2. Lapsen ruumiillinen kurittaminen ja muu lapsen pahoinpitely 6 4. LAPSEN SEKSUAALINEN HYVÄKSIKÄYTTÖ 8 5. LASTENSUOJELUILMOITUS 9 5.1. Tutkintapyyntö poliisille ja epäilyn selvittäminen 10 5.2. Edunvalvojan määrääminen lapselle 11 5.3. Lapsen tuki ja turvallisuus tutkimusten aikana 11 6. AIKUISTEN VÄLINEN LÄHISUHDE- JA PERHEVÄKIVALTA 11 6.1. Väkivallan kokija 11 6.2. Väkivallan tekijä 12 6.3. Oikeusprosessi 12 6.4. Lähestymiskielto 12 7. VÄKIVALLAN MUODOT 13 8. TOIMINTAMALLI LÄHISUHDE- JA PERHEVÄKIVALTA- TILANTEISSA 14 9. VÄKIVALLAN VASTAINEN TYÖ PERUSPALVELUISSA 15 9.1. Äitiys- ja lastenneuvolat 15 9.2. Lappeenrannan mielenterveyskeskus 15 9.3. A-klinikka 16 10. VÄKIVALLAN VASTAINEN TYÖ ERITYISPALVELUISSA 16 10.1. Etelä-karjalan sosiaalipäivystys 16 10.2. Lastensuojelun alkuarvioinnin tiimi 19 10.3. Turvakoti 20 10.4. Jussi-työ 22 10.5. Etelä-Karjalan keskussairaalan lastenpsykiatrinen yksikkö 23 11. MUITA AUTTAJATAHOJA 23 11.1. Saimaan Kriisikeskus 23 11.2. Rikosuhripäivystys 12. POLIISI 24 12.1. Väkivalta kotona ja lähisuhteessa 25 12.2. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja pahoinpitely 26 12.3. Rikosten tutkinnasta 27 13. KYSELYN TULOKSET 27
LIITTEET Toimintaohje lähisuhde- ja perheväkivaltatilanteessa 30 Toimintaohje epäiltäessä lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä tai pahoinpitelyä 31 Työntekijän työkalupakki 32 Turvasuunnitelma (väkivaltaa kokeneelle) 35 Tärkeitä puhelinnumeroita 37 WWW-osoitteita 38
JOHDANTO Kaikessa kunnan toiminnassa on nostettava keskeiseksi arvoksi väkivallaton, ihmisiä kunnioittava ja neuvotteluun perustuva toimintakulttuuri. (Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn suositukset, 2008) Lappeenrannassa pidetään tärkeänä lähisuhde- ja perheväkivallan vastaista työtä; väkivallan näkyväksi tekemistä, varhaista puuttumista ja ehkäisyä, palveluiden kehittämistä sekä työkäytäntöjen juurruttamista osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon perus- ja erityispalveluja. Jo vuodesta 1993 Vaikean Perheväkivallan Tukiryhmä kehitti työtapoja ja yhteistyömuotoja väkivallan vähentämiseksi ja perheväkivallan kohteena olevien auttamiseksi. Työryhmä toimi terveydenhuollon ja sosiaalitoimen työntekijöiden asiantuntijaryhmänä ja auttoi työntekijöitä hoidon toteuttamisessa ja huolehti työntekijöiden koulutuksesta. Työryhmän tehtävänä oli myös perheväkivallan määrän ja laadun seuranta, raportointi sekä työn tuloksellisuuden arviointi. Vuosien varrella työryhmän kokoonpano, tehtävät ja tavoitteet ovat laajentuneet. Nykyisen Lappeenrannan Perheväkivaltatyöryhmän kokoonpano on moniammatillinen, poikkihallinnollinen ja seudullinen. Työryhmässä on lastensuojelun, mielenterveystyön, sosiaalipäivystyksen, poliisilaitoksen sosiaalityön, turvakodin, Jussi-työn, lastenpsykiatrian, neuvolan, poliisin, sosiaalityön, sekä opiskelijaterveydenhuollon edustus. Työryhmä toimii edelleen asiantuntijatyöryhmänä väkivaltakysymyksissä. Työryhmä vastaa omalta osaltaan kokonaisvaltaisesta lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisystä kehittämällä moniammatillista yhteistyötä myös seudullista yhteistyötä, selkiyttämällä toimijoiden rooli- ja tehtäväjakoa sekä kouluttamalla palvelujärjestelmän henkilöstöä lähisuhde- ja perheväkivalta-asioissa. Perheväkivaltatyöryhmä on laatinut Lähisuhde- ja Perheväkivalta, Lapsen Seksuaalinen Hyväksikäyttö ja Pahoinpitely toimintaohjeen sosiaali- ja terveystoimen ammattilaisten väkivaltatyön valmiuksien lisäämiseksi. Yksi työryhmän tehtävistä on toimintaohjeistuksen päivittäminen, siitä tiedottaminen ja kouluttaminen. Tämä uusi Toimintamalli on laajennettu ja päivitetty versio Lappeenrannassa tehtävästä väkivallan vastaisesta työstä. Perheväkivaltatyöryhmä keräsi tietoa kyselyn avulla lähisuhde- ja perheväkivaltatapauksista, jotta väkivalta ilmiönä tulisi tunnetuksi ja näkyväksi. Eri toimialat osallistuivat kyselyyn ajalla 1.1. 30.6.2008. Kyselystä saadut tulokset näyttelevät merkittävää osaa väkivallan ehkäisytyön kehittämisessä sekä dokumentoinnissa. Perheväkivaltatyöryhmä järjestää keväällä 2009 palvelujärjestelmän henkilöstölle koulutusta uudesta toimintamallista sekä kyselyn tuloksista. Lappeenranta on osallistunut Etelä-Suomen lääninhallituksen Lähisuhde- ja Perheväkivallan Ehkäisyhankkeen (2004 2007) kyselyyn kuntien valmiuksista ehkäistä lähisuhde- ja perheväkivaltaa. Kyselyn tavoitteena oli kartoittaa kuntien väkivallan ehkäisytyön sekä palveluiden tilannetta. Sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen Kuntaliiton suositusten mukaan kunnissa tulee olla moniammatillinen asiantuntijatyöryhmä edustuksen ollessa monelta eri toimialalta, toimintaohjelma ja yhteneväiset toimintamallit lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisemiseksi sekä
lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyön yhdyshenkilö. Näiltä osin Lappeenranta vastaa lääninhallituksen suosituksiin. Lappeenrannassa on moniammatillinen perheväkivaltatyöryhmä sekä nimetty lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyön yhdyshenkilö. Lappeenrannan Perheväkivaltatyöryhmän lisäksi on myös olemassa laajempi Perheväkivalta foorumi. Mukana ovat päihdehuolto, kasvatus- ja opetustoimi, perheneuvola, vanhustenhuolto, kotihoito, perheasiainneuvottelukeskus, työterveyshuolto, kriminaalihuoltolaitos, sovittelutoiminta, neuvola, vammaispalvelu, aikuissosiaalityö, maahanmuuttajapalvelu, Etelä-Karjalan sairaanhoitopiiri, Lappeenrannan seurakuntayhtymä sekä Saimaan kriisikeskus. Laajemman foorumin tavoitteena on yhteistyön kehittäminen viranomaisten, kolmannen sektorin toimijoiden sekä järjestöjen kesken ja väkivallan vastaisesta kehittämistyöstä tiedottaminen. Keskeinen tavoite on myös lisätä eri toimijoiden keskinäistä toimintatapojen tuntemusta. Toimintamalli vastaa myös foorumissa esitettyyn tarpeeseen saada selkeä toimintamalli ja ohjeistus väkivaltatyöhön. Työkokoukseen osallistuneet tahot toivoivat käytännön ohjeistusta sekä väkivallan kokijan että väkivallan tekijän kohtaamiseen ja auttamiseen. Työkokouksia on tarkoitus järjestää säännöllisesti vuosittain yhteisen väkivallan vastaisen työn kehittämiseksi. Lähisuhde- ja perheväkivalta esiintyy kaikissa sosiaaliryhmissä ja kulttuureissa sekä näyttäytyy kaikilla toimialoilla. Väkivallan kokija tai tekijä voi olla mies, nainen, lapsi, aikuinen, vanhus tai vammainen. Jotta lähisuhde- ja perheväkivaltaa voidaan vähentää ja ehkäistä, tulee kaikissa peruspalveluissa olla riittävä tuntemus lähisuhde- ja perheväkivallasta ilmiönä. Peruspalveluiden ammattilaisilla tulee olla perustaidot väkivallan tunnistamiseen, puheeksi ottamiseen sekä osapuolten hoitoon ohjaamiseen. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto suosituksessaan Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn suositukset Tunnista, turvaa ja toimi (2008) korostavat ennaltaehkäisevää toimintaa sekä henkilöstön ammatillisten valmiuksien lisäämistä lähisuhde- ja perheväkivallan vähentämiseksi. Suositusten mukaan lasten ja nuorten asemaa tulee pitää tärkeänä painoalueena. Äitiys- ja lasten neuvolat, päiväkodit, vapaa-ajan kerhotoiminnat sekä koulut ovat avainasemassa ennaltaehkäisevässä työssä. Palvelujen kehittämisessä tulee ottaa huomioon lasten ja nuorten lisäksi myös vanhukset ja vammaiset sekä etniset ryhmät. Palveluja ja palveluohjausta tulee olla eriytetysti niin väkivallan kokijalle kuin tekijälle. Kuntien tulee vastata sekä akuutin avun että pitkäkestoisen tuen tarpeeseen. Toimintamalli on kuvaus Lappeenrannan lähisuhde- ja perheväkivaltatyöstä sekä perus-, että erityspalveluissa. Toimintamalli löytyy Lappeenrannan kaupungin kotisivuilta ja intranetistä. Liiteosio käytännön toimintaohjeineen löytyy myös englannin ja venäjän kielellä. 1. PUUTUTAAN YHDESSÄ
Lähisuhde- ja perheväkivalta on usein tiukasti varjeltu häpeällinen salaisuus, josta on vaikea puhua. Niin väkivallan kokija kuin tekijäkin pyrkii salaamaan yhteistä salaisuutta ulkopuolisilta. Myös lapset ja nuoret joutuvat tähän salaisuuden kierteeseen. Häpeä, syyllisyys ja pelko voi saada kaikki osapuolet vaikenemaan. Myös ammattilaiset voivat kokea väkivallan tunnistamisen ja siihen puuttumisen sekä puheeksi ottamisen vaikeaksi. Mikäli salaisuuden kierrettä ei katkaista ja väkivaltaan puututa ulkopuolelta, seuraukset voivat olla traumatisoivia, jopa hengenvaarallisia. Lähisuhde- ja perheväkivaltakierteen katkaisu ja väkivallan ehkäisy vaativat ongelman näkyväksi tekemistä ja varhaista puuttumista. Väkivallan vastainen työ on vaativaa, eikä sitä voida nähdä vain yksilötason ongelmana tai perheen yksityisenä asiana. Palvelujärjestelmän ammattilaisilla tulee olla riittävät valmiudet puuttua, kohdata ja ohjata eri osapuolet palvelujen piiriin. Koska lähisuhde- ja perheväkivaltaa kohdataan kaikissa palveluissa, joissa työskennellään lasten, nuorten ja perheiden kanssa, väkivallan vastainen työ vaatii moniammatillista ja poikkihallinnollista yhteistyötä ja paikallisesti kehiteltyjä toimintamalleja. Väkivallan vastaisessa työssä on tärkeää ottaa huomioon myös ikääntyneisiin ja vammaisiin kohdistuva väkivalta. Toimintamallissa kuvataan Lappeenrannan alueen eri toimijoiden väkivallan vastaista työtä sekä verkostoitumista. Tavoitteena on työkäytäntöjen yhtenäistäminen, jotta voidaan kehittää lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyötä sekä eri osapuolille tarjottavien palvelujen laatua. On tärkeää saada luotua toimiva palveluketju väkivallan kokijoille ja tekijöille. Myös työntekijöiden ammatillisuuden sekä erityisosaamisen lisääminen väkivaltatilanteisiin puuttumisessa ja kokijan/tekijän kohtaamisessa on tärkeää. Vaikka toimintamalli suuntautuu enemmän lapsiperheisiin, se pätee myös aikuisten kanssa työskentelyyn. Toimintamalli antaa yleiset toimintaohjeet väkivallan vastaiselle työlle ja on sovellettavissa jokaisen asiakkaan omiin tarpeisiin. Väkivallan vastainen työ vaatii ammattilaisilta pitkäjänteistä ja vahvaa työotetta. Lähisuhde- ja perheväkivallasta irrottautuminen tai väkivaltakierteessä selviytyminen sekä väkivaltaisesta käyttäytymisestä pois oppiminen on prosessi, johon tarvitaan usein pitkäaikaista ja monipuolista tukea. Salaisuuden rikkominen vaatii ammatillista rohkeutta puuttua väkivaltaan ja rohkeutta kohdata ja kuunnella asiakasta väkivallan vastainen työ vaatii jokaisen ammattilaisen sitoutumista. Toimintamallin lopussa on tiivistetty liiteosio, joka sisältää toimintaohjeet ammattilaisille väkivallan vastaiseen työhön. Liitteenä on myös työntekijän työkalupakki, johon voi tukeutua kohdatessaan työssään lähisuhde- ja perheväkivallan kokijan tai tekijän. 2. MITÄ ON LÄHISUHDE- JA PERHEVÄKIVALTA? Perheen sisällä ja parisuhteessa tapahtuvaa väkivaltaa nimetään perheväkivallaksi. Useimmiten väkivallan tapahtumapaikkana on oma koti ja
tekijänä oma kumppani. Lähisuhdeväkivalta tarkentaa perheväkivalta-käsitettä, ja sillä tarkoitetaan omassa perheessä ja muissa sukulaisuus-, seurustelu- ja tuttavuussuhteessa tapahtuvaa väkivaltaa. Perheväkivallasta puhuttaessa siinä mielletään yleensä olevan kaksi osapuolta, mies ja nainen. Perheväkivallassa on kuitenkin usein myös kolmas osapuoli, lapsi, väkivallan todistajana tai kokijana. Väkivalta määritellään tarkoitukselliseksi toiseen ihmiseen kohdistuvaksi fyysisen voiman ja henkisen vallan käytöksi. Väkivalta ilmenee usein toisen ihmisen tahdon, tarpeiden ja toiveiden riistämisenä sekä mitätöimisenä. Väkivalta on vallankäyttöä, joka saavutetaan herättämällä pelkoa ja uhantunnetta. Fyysinen väkivalta on selkeämmin havaittavissa, koska se jättää näkyvät jäljet. Henkinen väkivalta on kuitenkin yhtä traumatisoivaa ja arvet jättävä väkivallan muoto. Väkivalta ilmenee monenlaisena: vanhempien lapsiinsa, lasten vanhempiinsa, puolisoiden toisiinsa kohdistamana tai entiseen kumppaniin sekä tuttavuus- ja sukulaisuussuhteisiin kohdistuvana. Itseen kohdistuva väkivalta, esimerkiksi itsemurhauhkaukset ja -yritykset ovat myös vallankäytön muotoja. Väkivallantekijä voi olla mies tai nainen. Rikoslaki määrittelee rikoksena rangaistavaksi pahoinpitelyksi ruumiillisen väkivallan toista kohtaan. Pahoinpitely voi tapahtua myös ilman ruumiillista väkivaltaa. Tällöin edellytetään, että teosta aiheutuu terveyden vahingoittumista, kipua tai teolla saatetaan toinen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan. Pahoinpitelyn perusmuotona on vammaan johtava tai kipua aiheuttava fyysinen väkivalta toista kohtaan. Tekomuotoina voi olla lyöminen, potkiminen, muu käsiksi käyminen, riuhtominen, töniminen tai maahan kaataminen. Ruumiillista väkivaltaa voi olla myös teko, josta ei aiheudu vammaa eikä kipua, mutta jolla loukataan toisen ruumiillista koskemattomuutta, esim. hiusten leikkaaminen vastoin uhrin suostumusta. Myös psyykkisen vamman aiheuttanut teko voi tulla arvioiduksi pahoinpitelyrikoksena esim. koulukiusaaminen. Lievä pahoinpitely, rikoslaki 21 luku 7, rangaistus sakko Pahoinpitely, rikoslaki 21 luku 5, rangaistusasteikko sakko 2v vankeutta Törkeä pahoinpitely, rikoslaki 21 luku 6, rangaistusasteikko 1-10v vankeutta Pahoinpitelyrikos on tullut vuonna 1995 virallisen syytteen alaiseksi rikokseksi myös silloin, kun se tapahtuu yksityisellä paikalla. Ennen uudistusta pahoinpitely yksityisellä paikalla oli ns. asianomistajarikos. Nyt pahoinpitely yksityisellä paikalla johtaa rikostutkintaan siitä riippumatta, haluaako asianomistaja tehdä rikosilmoitusta, kun pahoinpitely tulee poliisin tietoon esim. kotihälytyksen yhteydessä. Lainmuutoksen taustalla on pyrkimys korostaa kotona tapahtuvan pahoinpitelyn moitittavuutta ja saada ne aiempaa useammin oikeuden käsiteltäviksi. Lainmuutoksen perustelujen mukaan sovinnot syntyvät usein painostuksesta, joka on vain jatkoa väkivallan käytölle perhesuhteissa. Lainuudistuksen perusviesti on, että pahoinpitely ei edes perhepiirissä tehtynä ole yksityisasia. Vuonna 2004 tuli voimaan myös lainmuutos, jonka mukaan asianomistajan omasta vakaasta tahdosta esittämä pyyntö ei enää muodosta ratkaisevaa perustetta arvioitaessa sitä, nostetaanko rikoksesta syyte vai jätetäänkö se nostamatta.
Lievät pahoinpitelyt ovat asianomistajarikoksia, tapahtuivatpa ne yksityisellä tai yleisellä paikalla ja edellytyksenä tutkinnan suorittamiselle on asianomistajan rangaistusvaatimus. Alle 15-vuotiaisiin kohdistuneet lievätkin pahoinpitelyt ovat kuitenkin aina virallisen syytteen alaisia rikoksia. Poliisi tekee sosiaaliviranomaisille lastensuojeluilmoituksen kaikista niistä perheväkivaltatilanteista, joissa perheeseen kuuluu alaikäinen lapsi. Perheväkivaltatapauksia tulee ohjata sovittelumenettelyn piiriin erityistä harkintaa käyttäen. Aikuisen lapsiin kohdistamia väkivaltatapauksia ei käsitellä sovittelumenettelyn piirissä lainkaan. 3. LAPSET JA PERHEVÄKIVALTA Perheväkivallan todistajaksi joutuminen on lapselle haitallista, sillä lapsi voi kokea väkivaltatilanteet, esimerkiksi äitiinsä kohdistuvan väkivallan, jopa pelottavammaksi kuin itseensä kohdistuvan. Vaikka lapsi ei aina ymmärrä tiedollisella tasolla, mistä riidoissa on kyse, tunnetasolla lapsi ymmärtää, että jotain pahaa tapahtuu. Lapsi pelkää usein, että joku, yleensä äiti, saattaa kuolla. Lapsi on lähes aina tietoinen perheväkivallasta. Lapsi voi herätä yöllisiin tappeluihin, vaikka vanhemmat luulevat hänen nukkuvan. Lapsi on myös taitava "salakuuntelemaan" tappeluita toisesta huoneesta tai silloin kun niistä puhutaan muille. Lapsi aistii perheen kireän ilmapiirin ja osaa ennakoida väkivaltatilanteita. Lapsi oppii olemaan varuillaan, hän pystyy lukemaan pienistä merkeistä - ilmeistä, eleistä, äänensävyistä - milloin väkivallan uhka on ilmassa. Myös pieni vauva reagoi väkivaltaan ja kodin ilmapiirin muutokseen. 3.1. Perheväkivallan vaikutuksia lapsiin Perheväkivalta vaikuttaa lapsiin aina jollain tavalla. Siihen, mitkä vaikutukset ovat, liittyy monenlaisia tekijöitä, kuten lapsen kehitystaso, väkivalta-altistuksen kesto ja laatu sekä lapsen tunnesuhde tekijään ja uhriin. Väkivallan todistajaksi joutuminen voi aiheuttaa lapselle posttraumaattisen stressireaktion, jonka oireet voidaan jakaa kolmeen ryhmään: 1. Traumaattisen tapahtuman uudelleenkokeminen: muistikuvat tapahtumista tulevat väkisin mieleen, lapsi leikkii pakonomaisesti tiettyjä leikkejä ja näkee toistuvia painajaisia. Lapsella voi olla myös somaattisia oireita, kuten vatsakipua ja päänsärkyä. 2. Pyrkimys välttää traumaan liittyviä asioita: lapsen voi olla vaikea muistaa väkivaltatilanteeseen liittyviä asioita, hän ei halua puhua tapahtuneesta ja tunnereaktiot voivat puuttua. 3. Kohonnut vireystaso: lapsi on levoton, hänen on vaikea keskittyä, hän ärsyyntyy helposti, on pelokas ja varuillaan. Myös nukahtaminen voi olla vaikeaa ja lapsi saattaa heräillä öisin. Vauvaikäisen traumatisoituminen näkyy levottomuutena, apaattisuutena, kehityksen pysähtymisenä tai taantumisena sekä uni- ja syömishäiriöinä. Leikki-ikäisen oireilu voi olla levottomuutta, takertumista aikuisiin,
aggressiivisuutta, ilottomuutta, syyllisyydentunteita ja aina samanlaisina toistuvien leikkien leikkimistä. Kouluiässä traumatisoituminen voi ilmetä ajattelun taantumisena, syyllisyytenä, rajattomana käyttäytymisenä, kouluvaikeuksina sekä vaikeuksina kaverisuhteissa. Koululaisilla voi olla oppimisvaikeuksia, levottomuutta ja vaikeuksia keskittyä oppitunneilla. Teini-iässä käyttäytyminen voi muuttua rajuksi, kostosuunnitelmia väkivallantekijälle, masennusta, vetäytymistä kaverisuhteista tai voimakasta sitoutumista kaverisuhteisiin ja itsemurhapuheita. Jos perheväkivalta jatkuu pitkää, lapsen elämä voi keskittyä väkivaltatilanteiden ennakoimiseen ja tästä hetkestä selviytymiseen. Voimia ei välttämättä riitä muuhun. Lapsi saattaa myös oppia, että väkivalta on hyväksytty keino ratkaista ristiriitoja. (Lähde: Perhe- ja lähisuhdeväkivalta, auttamisen käytäntöjä, Ensi- ja turvakotien liitto 2006, www.ensijaturvakotienliitto.fi). 3.2. Lapsen ruumiillinen kurittaminen ja muu lapsen pahoinpitely Lapsen kasvatuksessa ruumiillinen kurittaminen on lasta vahingoittavaa ja siksi laissa kiellettyä. Vanhemmuuteen kuuluu kurinpito, jonka kautta lapsi sisäistää mitä voi ja mitä ei voi tehdä. Vaikka lasta rajoittaessa tulee tilanteita, joissa lasta joudutaan fyysisesti pitämään kiinni, lapselle ei saa tahallisesti tuottaa kipua. On tärkeää huomioida, että jo lapsen perushoidon laiminlyöntiä pidetään lapseen kohdistuvana väkivaltana. Vuoden 2008 alussa voimaan tulleen uuden lastensuojelulain 2 :n mukaan vastuu lapsen hyvinvoinnista on ensisijaisesti lapsen vanhemmilla ja muilla huoltajilla. Heidän tehtävänään on turvata lapselle tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi ottaen huomioon lapsen yksilölliset tarpeet ja toivomukset. Lapsen huollon (Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 1 ) on turvattava lapselle myönteiset ja läheiset ihmissuhteet, erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Lapsella on oikeus saada hyvää hoitoa ja kasvatusta sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellista valvontaa ja huolenpitoa. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus. Lasta tulee kasvattaa siten, että hän saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Aina, kun viranomainen puuttuu perheen yksityisyyteen tai järjestää lastensuojelulain mukaisia palveluja ja tukitoimia, vanhemmille kuuluva ensisijainen velvollisuus tai itse asiassa oikeus päättää lapsensa hyvinvointiin ja kasvatukseen liittyvistä seikoista, on huomioitava riittävällä tavalla viranomaisen päätöksenteossa. Säännös merkitsee myös sitä, että viranomaisen on pyrittävä edistämään tämän vanhemmille ja lapselle kuuluvan oikeuden toteutumista käytännössä. Lastensuojelulaki lähtee lievimmän riittävän toimenpiteen periaatteesta. Tämä merkitsee sitä, että viranomaisen on valittava käytettävissä olevista toimenpiteistä se, jolla vähiten puututaan perheen ja lapsen itsemääräämisoikeuteen ja toimenpiteistä vastaavasti se tukitoimi tai tapa, joka parhaiten vastaa lapsen ja perheen yksilölliseen tuen tarpeeseen. Lastensuojelulain 3 :n mukaan lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua ovat
lastensuojelutarpeen selvitys, avohuollon tukitoimet, lapsen kiireellinen sijoitus ja huostaanotto sekä niihin liittyvä sijaishuolto ja jälkihuolto. Ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turvataan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta. Ehkäisevää lastensuojelua on myös kunnan muiden palvelujen piirissä, kuten äitiys- ja lastenneuvolassa sekä muussa terveydenhuollossa, päivähoidossa, opetuksessa ja nuorisotyössä annettava erityinen tuki silloin, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana. Ehkäisevän lastensuojelun tarkoituksena on edistää ja turvata lapsen kasvua, kehitystä sekä hyvinvointia. Ehkäisevän lastensuojelun avulla tuetaan myös vanhemmuutta. Ehkäisevää lastensuojelua järjestetään kunnan eri viranomaisten, erityisesti peruspalvelujen piirissä. Ehkäisevän lastensuojelun järjestäminen ei edellytä, että perhe tai lapsi olisi (lapsi- ja perhekohtaisen) lastensuojelun asiakkaana. Säännöksessä on korostettu ehkäisevän lastensuojelun, erityisesti äitiys- ja lastenneuvolan ja muun terveydenhuollon sekä lasten päivähoidon, koulun ja nuorisotyön roolia ja merkitystä. Ehkäisevää lastensuojelua on mahdollista tehdä myös muiden palvelujen piirissä. Lastensuojelulain 4 :n mukaan lastensuojelun keskeisenä periaatteena lastensuojelutoimenpiteiden tulee edistää lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Säännöksen tarkoituksena on korostaa sitä, että sosiaalityölle on luotava riittävät mahdollisuudet ja edellytykset toteuttaa perhe- ja yksilökohtaista lastensuojelua; lastensuojelutoimenpiteillä ei saa aiheuttaa vahinkoa lapsen suotuisalle kehitykselle ja perheen tai lapsen kanssa työskenneltäessä on turvattava ja säilytettävä aina mahdollisuus jatkotyöskentelyyn perheen kanssa. Säännöksellä painotetaan erityisesti lastensuojelutoimenpiteiden ennaltaehkäisevää ja lapsen kehitystä edistävää tavoitetta. Lastensuojelulakiin on nyt sisällytetty selkeä perheen jälleenyhdistämisen tavoite sijaishuollon toteuttamisessa. Lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Viranomaisen velvollisuus on ryhtyä riittäviin ja tarpeenmukaisiin toimiin, jos lapsen asema perheessä vaarantuu esimerkiksi lapsen kasvuolosuhteitten, kodin olosuhteitten, lapsen oman tai vanhempien käyttäytymisen tai menettelyn johdosta. Lasta on suojeltava kaltoin kohtelulta esimerkiksi pahoinpitelyltä ja hyväksikäytöltä. Viranomaisen on puututtava näihin asioihin riittävän aikaisessa vaiheessa ja riittävän tehokkailla toimenpiteillä. Lastensuojelun on perustuttava ensisijassa vapaaehtoisuuteen. Perheen ja lapsen kanssa tehdään lastensuojelutyötä yhteistyössä. Tässä yhteistyössä on otettava riittävällä tavalla huomioon vanhempien ja lasten toivomukset sekä mielipiteet siitä, miten palvelut ja tukitoimet ensisijaisesti tulisi järjestää. Palvelut ja tukitoimet järjestetään perheelle ja lapselle tehtävään asiakassuunnitelmaan perustuen asiakassuunnitelmassa kuvattujen tavoitteiden ja periaatteiden edellyttämässä laajuudessa. Säännöksessä on korostettu avohuollon tukitoimien ensisijaisuutta. Ensisijaisuuden vaatimuksella ei kuitenkaan voida ohittaa lapsen edun toteutumista. Säännös ei estä sitä, että esimerkiksi lapsen huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen on välittömästi ryhdyttävä, jos lapsen etu sitä välttämättä vaatii. Sosiaalityötä tehtäessä tulee noudattaa hienovaraisuusperiaatetta, joka edellyttää mm. perustuslain 21 :ssä säädettyjen hyvän hallinnon periaatteiden noudattamista. (Räty Tapio, 2008. Uusi lastensuojelulaki.
s. 17 22. Edita Prima Oy. Helsinki.) 4. LAPSEN SEKSUAALINEN HYVÄKSIKÄYTTÖ Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä on sukupuoliyhteys 16 vuotta nuoremman lapsen kanssa riippumatta alaikäisen vapaaehtoisuudesta. Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä on myös 16 vuotta nuoremman lapsen sellainen koskettelu tai häneen kohdistuva sellainen seksuaalinen teko, joka on omiaan vahingoittamaan hänen kehitystään. Asiasta on säädetty Rikoslaissa 20:6, rangaistusasteikko vankeutta enintään 4 vuotta. Lapsen seksuaalisella hyväksikäytöllä tarkoitetaan aikuisten lapsiin tai alaikäisiin nuoriin kohdistamia seksuaalisia tekoja. Seksuaalisesti olennainen teko vaihtelee lapsen ruumiillisen ja henkisen kypsyyden mukaan. Pienten lasten osalta tällaisena voidaan pitää sukupuolielinten koskettelua, isompien kohdalla myös muunlainen koskettelu voi olla seksuaalista. Teon ei kuitenkaan tarvitse puuttua ruumiilliseen koskemattomuuteen, vaan hyväksikäytöksi katsotaan myös lapsen houkutteleminen esimerkiksi katsomaan masturbointia, sukupuoliyhdyntää tai niitä kuvaavia filmejä. Ikäraja on kahdeksantoista vuotta, jos tekijä on lapsen vanhempi tai on vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden ja asuu samassa taloudessa. Pedofilia tarkoittaa aikuisen pysyvää seksuaalista kiinnostusta lapsista. Insestillä taas tarkoitetaan seksuaalista kanssakäymistä saman perheen jäsenten (paitsi puolisoiden) välillä. Julkisuudessa eniten huomiota on saanut pienten lasten hyväksikäyttö. Tavallisimmin ahdistelu ja hyväksikäyttö kohdistuvat kuitenkin murrosikäisiin tai toisella kymmenellä oleviin lapsiin. Ahdistelu- ja hyväksikäyttökokemukset ovat sitä yleisempiä, mitä varttuneempi lapsi tai nuori on kyseessä. Koululaisille tehdyssä kyselyssä ilmoitti hyväksikäyttöä kokeneensa kahdeksan prosenttia tytöistä ja kolme prosenttia pojista. Biologisen isän ahdistelua oli kokenut kaksi tyttöä tuhannesta ja isäpuolen ahdistelua kolme prosenttia tytöistä. Poikien hyväksikäyttö perheen sisällä on erittäin harvinaista. Vaikka perheensisäinen hyväksikäyttö on harvinaista, on lapsen ahdistelija usein lapselle tavalla tai toisella tuttu. Hän joko kuuluu lapsen lähipiiriin (perheen ulkopuolinen sukulainen, vanhempien tuttava) tai pyrkii varta vasten hankkiutumaan lapsen ystäväksi. Vanhemmat ja aikuiset voivat vähentää lapsen riskiä joutua hyväksikäytetyksi. Isompien, kouluikää lähestyvien ja ala-asteikäisten lasten kanssa asiasta voi puhua: lapsia kielletään lähtemästä tuntemattomien mukaan, autoon tai asuntoon. Hyväksikäytön riskiä lisää, jos lapset ovat vailla riittävää aikuisten seuraa ja kaipaavat kipeästi aikuisen huomiota. Tästäkin syystä vanhempien lapsilleen omistama riittävä yhteinen aika ja huomio ovat erittäin tärkeitä. Aikuinen, joka on seksuaalisessa kanssakäymisessä alle 16-vuotiaan kanssa, syyllistyy rikokseen. Myös seksuaalipalvelujen ostaminen 16 vuotta täyttäneeltä, mutta alle 18-vuotiaalta on rikos. Seksuaalisena hyväksikäyttönä ei pidetä tekoa, jossa osapuolten iässä ja kehityksessä ei ole suuria eroja, eli nuorten keskinäiset vapaaehtoiset seksuaalisuhteet eivät ole lain mukaan rikoksia. Hyväksikäyttäjä saattaa taivutella, lahjoa ja houkutella lapsen tai nuoren seksiin. Lapsi tai nuori, joka on suostunut seksiin aikuisen kanssa, ei itse ole syyllistynyt
rikokseen. Hän voi siis hakea apua ja pelkäämättä rangaistusta. Vastuu asiasta on aikuisella osapuolella eikä lapsen suostumus ei poista aikuisen rikosoikeudellista vastuuta. (Lähde: Perhe- ja lähisuhdeväkivalta, auttamisen käytäntöjä, Ensi- ja turvakotien liitto 2006, www.ensijaturvakotienliitto.fi). 5. LASTENSUOJELUILMOITUS Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöillä on tärkeä rooli lasten pahoinpitelyjen ja seksuaalisen hyväksikäytön tunnistamisessa, selvittämisessä ja hoidossa. Lastensuojelulain 25 mukaan velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus viipymättä koskee kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen, poliisitoimen, seurakunnan tai muun uskonnollisen yhdyskunnan palveluksessa tai luottamustoimessa olevia henkilöitä, sekä muun sosiaalipalvelujen tai terveydenhuollon palvelujen tuottajia, opetuksen tai koulutuksen järjestäjän tai turvapaikan hakijoiden vastaanottotoimintaa tai hätäkeskustoimintaa taikka koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa harjoittavan yksikön palveluksessa olevia henkilöitä salassapitosäännösten estämättä. Lastensuojeluilmoitus on välttämätön, jos lapsi on ollut väkivallan kohteena, mutta ilmoitus on yhtä välttämätön myös niissä tilanteissa, missä pahoinpitely ei varsinaisesti kohdistu perheessä lapsiin, vaan lapset ovat olleet väkivaltatilanteen silminnäkijöinä tai kuulijoina. Lastensuojeluilmoitus tehdään sosiaali- ja terveysvirastoon/lastensuojelutyö, jos perheessä on lapsia, riippumatta siitä, ovatko lapset olleet paikalla tai eivät. Yksityisellä henkilöllä on myös oikeus tehdä lastensuojeluilmoitus viranomaisille eli ilmaista huolensa lapsen hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Yksityinen henkilö voi tehdä ilmoituksen nimettömänä, mutta viranomaisen taholta tulleesta ilmoituksesta on ilmettävä, mistä se on peräisin. Lastensuojeluilmoituksen tekemisestä ja sen sisällöstä ilmoitetaan lapsen huoltajille. Lastensuojelun päivystys virka-aikana: johtava sosiaalityöntekijä, puh. 040 524 5398 sosiaalityöntekijä, puh. 0400 781 490 sosiaalityöntekijä, puh. 040 778 8510 poliisilaitoksen sosiaaliohjaaja, puh. 040 865 6907 sähköpostiosoite: lastensuojelu@lappeenranta.fi Virka-ajan ulkopuolinen päivystys: Etelä-Karjalan sosiaalipäivystys
yhteydenotot hätäkeskuksen kautta, puh. 112 5.1. Tutkintapyyntö poliisille ja epäilyn selvittäminen Lastensuojeluviranomaisten on uuden lastensuojelulain (LsL 25 5 mom) mukaan salassapitosäännösten estämättä tehtävä tutkintapyyntö poliisille, jos on perusteltua syytä epäillä, että lapseen on kasvuympäristössään kohdistunut väkivaltarikos tai seksuaalinen hyväksikäyttö. Säännös oikeuttaa lastensuojeluviranomaisen oma-aloitteiseen tiedon luovutukseen. Tutkintapyyntö voidaan jättää tekemättä vain, jos lapsen etu tai erittäin tärkeä yleinen etu eivät sitä vaadi. Harkintaa asiassa käyttää lastensuojelutyön päällikkö. Lapsen huoltajat voivat tehdä asiassa rikosilmoituksen joko yksin tai yhteistyössä lastensuojeluviranomaisten kanssa. Terveydenhuoltohenkilöstön oikeus tehdä rikosilmoitus on juridisesti epäselvä. Suositeltavaa onkin, että terveydenhuollon henkilöstö tekee lastensuojeluilmoituksen epäillessään lapseen kohdistunutta pahoinpitelyä. Akuuteissa tilanteissa on lastensuojeluilmoitus tehtävä viivytyksettä. Tutkintapyynnön poliisille tekee virka-aikana lastensuojelutyön päällikkö ja virka-ajan ulkopuolella sosiaalipäivystyksen takapäivystäjä. Terveydenhuollon edustajat tutkivat lasta pahoinpitelyn ja seksuaalisen riiston epäilyn selvittämiseksi ainoastaan poliisin tekemän virka-apupyynnön perusteella. Akuuteissa tilanteissa tai havaittaessa pahoinpitelyn merkkejä muiden tutkimusten yhteydessä tehdään lapsen ensivaiheen tutkimukset päivystyksenä. Asiaa on kuitenkin selvitettävä ennen tutkintapyynnön tekoa sen verran, että syntyy perusteltu syy epäillä pahoinpitelyn tai seksuaalisen riiston tapahtuneen. Myös mahdollinen lastensuojelun tarve on aina selvitettävä. Poliisin virka-apupyynnön perusteella tehtävät tutkimukset ja selvitykset tehdään keskitetysti keskussairaaloissa tai muissa suurissa sairaaloissa ja sellaisissa perheneuvoloissa, joissa on näihin tehtäviin koulutettujen psykologien ja sosiaalityöntekijöiden lisäksi lääkärityövoimaa. Lastensuojelu osallistuu tarvittaessa tutkimuksiin osana moniammatillista työryhmää. Tutkimusten suorittajataho ei anna poliisin pyytämistä tutkimuksista tietoa asianosaisille, vaan he saavat nämä tiedot esitutkintapöytäkirjasta. 5.2. Edunvalvojan määrääminen lapselle Jos pahoinpitelystä tai seksuaalisesta riistosta epäiltynä on lapsen vanhempi tai muu huoltaja, lapselle tulee määrätä edunvalvoja valvomaan hänen etuaan ja oikeuksiaan. Edunvalvojan määrääminen on tarpeen myös silloin, kun huoltajalla on läheinen suhde epäiltyyn (avio- tai avopuoliso). Edunvalvoja on tarpeen määrätä myös niissä tilanteissa, jolloin huoltaja kieltäytyy viemästä lasta tarpeellisiin tutkimuksiin (Lsl 22 ). 5.3. Lapsen tuki ja turvallisuus tutkimusten aikana
Lastensuojeluviranomaisen velvollisuus on arvioida lapsen tuen tarvetta ja turvallisuutta tutkimusten aikana. Jos lapsi on akuutissa vaarassa, voidaan joutua turvautumaan kiireelliseen sijoitukseen tai huostaanottoon. Lastensuojelullisten tukitoimien kestoa ja laajuutta arvioitaessa tulee huomioida lapsen ja perheen kokonaistilanne ja tuen tarve. 6. AIKUISTEN VÄLINEN LÄHISUHDE- JA PERHEVÄKIVALTA 6.1. Väkivallan kokija Väkivallan vaikutukset ja seuraukset näkyvät kokijan mahdollisena traumatisoitumisena niin akuuteissa tilanteissa kuin pitkään jatkuneessa väkivaltakierteessä. Väkivalta vaikuttaa kokijan käyttäytymiseen ja tunne-elämään. Akuuteissa tilanteissa kokija voi reagoida shokinomaisesti. Shokki voi ilmetä pelkona, paniikkina, sekavuutena, ahdistuksena sekä epäuskona kokemaansa. Se voi myös ilmetä tyynen viileytenä ja tapahtuman järkeistämisenä. Shokissa kokija voi lamaantua, joka vaikuttaa ajatteluun ja toimintakykyyn. Usein ilmenee myös itsensä syyllistämistä tai väkivallan vähättelyä. Jo itsessään fyysiset vammat aiheuttavat kipua ja särkyä. Lisäksi kokijalla voi esiintyä psykosomaattisia oireita: pahoinvointi, päänsärky, vatsakivut, sydämentykytys ja vapina. Pitkään jatkunut väkivaltakierre johtaa omanarvontunteen ja itsetunnon menettämiseen, elämänhallinnan katoamiseen, sosiaaliseen eristäytymiseen ja jatkuvaan turvattomuuden ja varuillaanolon tunteeseen. Nämä oireet voivat johtaa psyykkiseen romahtamiseen. Pitkittynyt trauma voi ilmetä muistihäiriöinä, univaikeuksina ja masennuksena. Vakavia oireita voi olla päihteiden liikakäyttö, itsemurha-ajatukset, itseensä kohdistuva laiminlyönti sekä jopa oma väkivaltainen käyttäytyminen. 6.2. Väkivallan tekijä Vaikka väkivallan tekijä ei yleensä puhu väkivallan käytöstään ulkopuolisille henkilöille ja kieltää ja vähättelee ongelmaa, tekijä voi kokea syyllisyyttä, pelkoa, häpeää ja masentuneisuutta. Tekijä saattaa pelätä leimautumista sekä perheen ja yhteisen kodin menettämistä salaisuuden paljastuttua. Toisin sanoen tekijä usein kärsii omasta väkivaltaisesta käyttäytymisestään. 6.3. Oikeusprosessi Väkivallan kokijan toipumisen kannalta on usein tärkeää, että tekijä vastuutetaan teostaan, teko käsitellään asianmukaisesti eri viranomaisissa (poliisi-, syyttäjä- ja oikeuslaitos) ja kokija saa oikeudenmukaisen hyvityksen (vahingonkorvaukset ym.) On tärkeää, että väkivallan kokija saa tietoa oikeuksistaan ja että häntä tuetaan asian eteenpäin viemisessä.
Lähisuhde- ja perheväkivalta- ja seksuaalirikostapauksissa rikoksen kohteeksi joutuneella on mahdollisuus saada tuloista riippumatta valtion varoista palkattu oikeudenkäyntiavustaja rikoksen esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten. Hänellä on myös mahdollisuus saada esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten tukihenkilö, joka toimii hänen henkilökohtaisena tukenaan ja auttaa häntä asian käsittelemiseen liittyvissä kysymyksissä. 6.4. Lähestymiskielto Henkilö, joka tuntee perustellusta syystä itsensä toisen uhkaamaksi tai häiritsemäksi, voi pyytää suullisesti tai kirjallisesti lähestymiskieltoa poliisilta tai käräjäoikeudelta. Pyynnön voi esittää useampikin henkilö esim. saman perheen jäsenet. Lähestymiskieltoa on mahdollista hakea (1.1.2005 lukien) myös silloin, kun itsensä uhatuksi tunteva henkilö ja henkilö, jota vastaan kieltoa pyydetään, asuvat vakituisesti samassa asunnossa (perheen sisäinen lähestymiskielto). Perheenjäsenten lisäksi kieltoa voi hakea esim. tilanteissa, joissa opiskelijat ovat yhdessä vuokranneet asunnon tai päävuokralais-/alivuokralaistapauksissa. Sosiaaliviranomaiset, poliisi ja syyttäjä voivat hakea lähestymiskieltoa yksityisen henkilön puolesta. Viranomaishakijoita saatetaan tarvita esim. tilanteessa, jossa suojan tarpeessa oleva ei koston pelossa itse uskalla tai ikänsä tai terveydentilansa vuoksi itse kykene hakemaan kieltoa. Sosiaaliviranomaiset ja poliisi joutuvat usein tekemisiin sellaisten henkilöiden kanssa, jotka voivat tarvita lähestymiskieltoa suojakseen, joten heidän roolinsa asiasta tiedottamisessa ja kiellon saamisessa on merkittävä. Lähestymiskiellossa kielletään yhteydenotot suojeltavaan henkilöön. Laajennetussa kiellossa kielletään tämän lisäksi oleskelu jollakin erikseen määrätyllä alueella.
7. VÄKIVALLAN MUODOT HENKINEN VÄKIVALTA pelottelu, syyttely, nimittely eristäminen, mustasukkaisuus, nöyryyttäminen huutaminen, raivoaminen, alistaminen, halventaminen, jatkuva tarkkaileminen, sanaton piinaaminen, tappouhkauksilla ja itsemurhalla uhkaileminen FYYSINEN VÄKIVALTA läpsiminen, lyöminen töniminen, puristelu, pureminen, polttaminen, potkiminen tavaroilla heittäminen, teräaseella uhkaaminen hoidettavan kovakourainen käsitteleminen
PIILEVÄ VÄKIVALTA uhan ja pelon ilmapiiri SEKSUAALINEN VÄKIVALTA ahdistelu, koskettelu, seksuaalisiin tekoihin pakottaminen raiskaus, raiskausyritys sukupuolielinten silpominen IHMISKAUPPA elin- ja kudoskauppa seksuaalinen väkivalta prostituutio pakkotyö TALOUDELLINEN VÄKIVALTA toisen rahojen ja omaisuuden luvaton käyttö toisen rahojenkäytön kontrollointi ja estäminen HENGELLINEN VÄKIVALTA uskonnollisilla säännöillä pelotteleminen pakottaminen/painostaminen uskonnon harjoittamiseen KUNNIAVÄKIVALTA tyttöihin ja naisiin kohdistuva väkivalta, ympärileikkaus uhkailu pakottaminen, pakkoavioliitto 8. TOIMINTAMALLI LÄHISUHDE- JA PERHEVÄKIVALTATILANTEISSA
9. VÄKIVALLAN VASTAINEN TYÖ PERUSPALVELUISSA Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyötä tehdään kolmella eri tasolla, väkivallan ehkäisyä ennen sen syntymistä, väkivaltaisen käyttäytymisen riskitekijöihin kohdistuvia toimia sekä väkivaltaa jo kokeneiden hoitoa ja asemaa parantavia toimia. Ehkäisevän toiminnan kehittäminen varhaiskasvatuksessa, koulutoimessa sekä kotikasvatuksessa on erityisen perusteltua. Lappeenrannassa kasvatus- ja opetustoimella on omat väkivallan vastaisen työn ohjeistuksensa ja toimintamallinsa, joita parhaillaan muokataan palveluverkon mukaiseksi. Kunnan palvelujärjestelmässä tulee kattavasti olla ammattitaitoa havaita ja puuttua lähisuhde- ja perheväkivaltaan. Monissa palveluyksiköissä on jo käytössä erilaisia seulontamenetelmiä ja puuttumistapoja. Väkivallanvastaisen työn kehittäminen edellyttää systemaattisten toimintamallien luomista ja kirjaamista kussakin palveluyksikössä. 9.1. Äitiys- ja lastenneuvolat Perheväkivallan seulontakysely toteutetaan kaikille äitiysneuvolassa ja lastenneuvolassa. Kysely tehdään aina kahden kesken. Ensimmäinen kysely tehdään raskausviikolla 18-20. Kysely toteutetaan lomakkeen avulla. Jos kyselyn mukaan väkivaltaa ei tule esille annetaan informaatiota/esite kuinka toimia, jos väkivaltaa esiintyy. Mikäli syntyy epäilyä väkivallasta, mutta äiti kieltää asian, ei häntä painosteta, vaan asiaan palataan myöhemmin. Jos kyselyn perusteella tulee ilmi että perheessä esiintyy väkivaltaista käyttäytymistä, väkivallasta kysytään tarkemmin. Samalla arvioidaan turvallisuutta ja annetaan tietoja turvakodista tai rikosilmoituksen tekemisestä. Perheen lasten turvallisuudesta, lastensuojelusta ja lastensuojeluilmoitusvelvollisuudesta myös keskustellaan syyllistämättä äitiä. Äidin luvalla perheen tilanteesta keskustellaan myös moniammatillisessa tiimissä. Neuvolasta voidaan ottaa myös kumppaniin yhteyttä ja tarjota apua. Lastenneuvolassa tehdään vastaava kysely kun lapsi on 5-6 kk:n ikäinen. 9.2. Lappeenrannan mielenterveyskeskus Mielenterveyskeskus palvelee Lappeenrannan ja sopimuskuntien yli 22-vuotiaita eritystason psykiatrista avohoitoa ja kuntoutusta tarvitsevia potilaita ja heidän perheitään. Mielenterveyskeskuksessa toimii kaksi aluetyöryhmää ja kriisivastaanotto sekä akuutti- ja kuntouttava päiväosasto. Mielenterveyskeskukseen potilaat tulevat lääkärin lähetteellä, yleensä jonkun muun syyn kuin perheväkivallan vuoksi. Mikäli tutkimuksessa ilmenee, että potilas on kokenut perhe- tai lähisuhdeväkivaltaa tai ollut väkivallan tekijänä, kartoitetaan millaista väkivalta on ollut, kehen kohdistunut, keitä on ollut läsnä, onko perheessä lapsia. Lisäksi kartoitetaan, kuka on tekijä ja onko vaara vielä olemassa, sekä onko väkivaltaa kokeneen/kokeneiden lääkinnällisen ensiavun tarvetta. Mielenterveyskeskuksessa ohjataan muiden tukipalveluiden piiriin mm. turvakoti, lastensuojelu, Jussi-työ jne. Lisäksi annetaan tietoa rikosilmoituksen tekemisestä
ja lähestymiskiellon hakemisesta. Hoito: Moniammatillinen työryhmä yhdessä potilaan kanssa valitsee sopivan vaihtoehdon, jossa otetaan huomioon potilaan henkilökohtainen elämäntilanne ja sen vaatimat tukitoimet. Hoitoa suunniteltaessa arvioidaan myös tarvittaessa päihdehuollon, perheneuvolan, perheasian neuvottelukeskuksen, sosiaalitoimen ja psykiatrisen sairaalahoidon tarve. 9.3. A-klinikka A-klinikka tarjoaa keskusteluapua päihdeongelmaisille väkivallan tekijöille ja kokijoille. Tekijöiden kanssa käytävät terapiakeskustelut painottuvat tekijän omaan vastuuseen väkivaltaisesta käyttäytymisestään. Tekijöiden kanssa pohditaan, miten päihteiden käyttöä voitaisiin hallita niin, että itsehillintä ei pettäisi ja johtaisi toistuviin väkivallan tekoihin. Väkivallan tekijät eivät mielellään itse puhu väkivallasta, vaan tieto tulee yleensä läheiseltä. Läheinen ottaa joko itse yhteyttä A-klinikkaan, tai tulee yhdessä kumppaninsa kanssa. Väkivallan tekijä usein sanoo, ettei muista päihtymyksen takia väkivaltaisesta tilanteesta mitään. Tällöin tulee miettiä, onko järkeä keskustella asioista yhdessä. Pariskunnilla onkin usein omat terapeuttinsa, joiden kanssa väkivaltaa käsitellään. Väkivallan kokijoiden kanssa käytävissä keskusteluissa painotetaan, ettei kenenkään tarvitse hyväksyä väkivaltaa, eikä päihtymystila ole puolustus väkivallalle. Terapiakeskusteluissa käydään läpi väkivaltaisia tilanteita sekä sen herättämiä tunteita kokijassa. Pohditaan, miten väkivallan kokijan tulisi toimia jatkossa väkivaltaisessa tilanteessa, esimerkiksi soittamalla poliisit paikalle uhkaavassa tilanteessa. Väkivaltaa kokenutta tuetaan myös esim. lähestymiskiellon hakemisessa ja kerrotaan, miten asuminen turvataan jatkossa. Väkivallan kokijan selviytymisen kannalta on oleellista miettiä myös tukiverkoston toimivuus. Oleellinen osa A-klinikan väkivaltatyötä on palveluohjaus: väkivallan tekijä, jos kyseessä on mies, ohjataan Jussi-työhön. Väkivaltaisesti käyttäytyvät naiset käyvät A-klinikalla terapiakeskusteluissa. Väkivallan kokijalle kerrotaan turvakodin toiminnasta ja annetaan yhteystiedot. 10. VÄKIVALLAN VASTAINEN TYÖ ERITYISPALVELUISSA 10.1. Etelä-Karjalan sosiaalipäivystys Etelä-Karjalan sosiaalipäivystys on ympärivuorokautista sosiaalihuollollista päivystystoimintaa, sosiaalipäivystys vastaa virka-ajan ulkopuolella toteutettavasta sosiaalihuoltolain mukaisesta päivystystoiminnasta sekä vastaa asiakkaiden välittömiin tarpeisiin erilaisissa kriisi- ja sosiaalisissa hätätilanteissa. Sosiaalipäivystyksestä ohjataan asiakasta saamaan tarvitsemaansa apua ja
tarvittaessa valmistellaan ja tehdään viranomaispäätöksiä. Etelä-Karjalan sosiaalipäivystys toimii kaikissa Etelä-Karjalan alueen 12 kunnassa. Sosiaalipäivystys perustuu viranomaisyhteistyöhön ja yhteydenotot sosiaalipäivystykseen tulevat muilta viranomaistahoilta. Suurin osa yhteydenotoista on lastensuojeluasioita, mutta myös muun väestön akuutteihin sosiaalisiin hätä- ja kriisitilanteisiin vastataan. Tietoon tulleisiin tilanteisiin puututaan aina akuutisti. Yksittäinen kuntalainen saa yhteyden sosiaalipäivystykseen hätäkeskuksen kautta. Lähisuhde- ja perheväkivalta -toimintamallin käyttö sosiaalipäivystyk- sessä Kun sosiaalipäivystykseen tulee tieto lähisuhde- tai perheväkivallasta, otetaan väkivaltaa kokeneeseen aina välittömästi yhteyttä. Yhteydenotto tapahtuu ensisijaisesti puhelimitse, mutta tarvittaessa väkivallan kokija tavataan. Yhteydenotossa sosiaalipäivystyksen ohjaaja huomioi kaikkien väkivaltatilanteessa läsnä olleiden avun ja tuen tarpeen. Läsnä olevien turvallisuus varmistetaan ja annetaan ohjausta ja neuvontaa tilanteesta selviämiseen. Tilanteen ja turvallisuuden ja selvittäminen Mikä on tilanne sillä hetkellä? Missä väkivaltaa kokenut on juuri sillä hetkellä? Missä tekijä on juuri sillä hetkellä? Millainen on väkivaltaa kokeneen vointi? Onko muita paikalla? Onko fyysisiä vammoja/lääkärissä käynnin tarvetta? Pelkääkö väkivaltaa kokenut ja mitä? Väkivallan kokija Yhteydenotossa väkivallan kokijalle painotetaan, ettei kotiin tarvitse jäädä. Kokijaa kehotetaan menemään sukulaisille tai ystäville, mikäli sellaisia hänellä on. Jos tuttaviin ei voi siinä tilanteessa turvautua, sosiaalipäivystyksen ohjaaja kertoo turvakodin toiminnasta ja antaa sen yhteystiedot. Jos väkivallan kokijalla on näkyviä vammoja ja ruhjeita, kehotetaan häntä hakeutumaan lääkäriin mahdollisimman pian, jotta vammat saataisiin dokumentoitua. Myös rikosilmoituksen tekemiseen ja lähestymiskiellon hakemiseen annetaan ohjeita. Mikäli väkivaltatilanteessa on läsnä lapsia, muistutetaan vanhempaa hänen tehtävästään suojella lasta väkivallalta. Vanhemmalle kerrotaan, että väkivaltatilanteet ovat lapsille pelottavia ja ahdistavia. Lapset yleensä kuulevat perheen riitatilanteet, vaikka vanhemmilla olisi se käsitys, että lapset ovat nukkumassa. Lapset myös ymmärtävät, kehitystasosta riippuen, riitojen merkityksen perheen hyvinvoinnille. Vanhemmalle kerrotaan, että lastensuojelulla on velvollisuus puuttua lasten tilanteeseen, mikäli vanhemmat eivät kykene turvaamaan lasten kasvuoloja ja turvallisuutta.
Vanhempaa kannustetaan keskustelemaan lapsen kanssa, tilanne ja lapsen ikätaso huomioiden. Lasten huomioimisessa on tärkeää pelkojen ja syyllisyyden tuntojen lievittäminen. Lapsella on usein syyllisyyden tunteita väkivaltaan johtaneista tilanteista. Tätä syyllisyyttä on hyvä lieventää heti ja kertoa lapselle, ettei hän ole toiminut väärin tai aiheuttanut tilannetta. Lapselle tulee myös selkeästi kertoa, ettei väkivalta ole oikein. Tilanteesta tulee puhua asioiden oikeilla nimillä. Vanhemman on hyvä kertoa lapselle, mitä tapahtuu seuraavaksi ja minkä vuoksi, sekä lohduttaa, että perhettä voidaan auttaa. Sosiaalipäivystyksen ohjaaja tukee ja rohkaisee väkivaltaa kokenutta vanhempaa puhumaan asioista. Jos väkivallan kokijalla on jo kontakti johonkin auttamistahoon, rohkaistaan häntä puhumaan asiasta ammattilaisen kanssa. Jos hän ei ole auttamisjärjestelmän piirissä, hänelle kerrotaan eri vaihtoehdoista. Näitä ovat esim. sosiaalityöntekijä, turvakodin työntekijä, vertaistukiryhmät, perheasiainneuvottelukeskus, Saimaan kriisikeskus, A-klinikka, auttavat puhelimet (esim. Naisten linja, läheisriippuvaiset, parisuhdekysymysten neuvontapuhelin). Yhteydenoton lopuksi on tärkeää kertoa väkivallan kokijalle, kuinka asiat hoituvat jatkossa. Esimerkiksi miten lastensuojelu jatkaa työskentelyä ja kuka asioita hoitaa. Kokijan kanssa pohditaan myös, kuinka toimia seuraavalla kerralla samanlaisessa tilanteessa. Turvasuunnitelma on hyvä olla, sillä lähtö kotoa voi tulla yllättäen ja silloin on hyvä olla tarvittavat yhteystiedot saatavilla ja välttämättömät tavarat pakattuna valmiina. Väkivallan tekijä Sosiaalipäivystyksestä ollaan aina yhteydessä tekijään silloin kun perheessä on lapsia, joko puhelimitse tai tapaamisessa putkalla. Tekijän kanssa käydään tilanne läpi ja kuunnellaan hänen näkemyksensä tilanteesta. Hänelle välitetään huoli perheen tilanteesta ja lasten hyvinvoinnista. Tekijälle kerrotaan, että väkivaltatilanteet ovat erittäin haitallisia lapsen kasvun ja kehityksen kannalta. Kerrotaan, että tilanteet ovat lapsille pelottavia ja he yleensä ymmärtävät ja kuulevat, vaikka vanhemmilla olisi se käsitys, että lapset nukkuvat. Tekijälle kerrotaan, mitä väkivallasta seuraa ja miten se vaikuttaa perheeseen. Väkivallan tekijälle tehdään selväksi, että viranomaiset puuttuvat tilanteeseen ja painotetaan, että väkivalta on rikosasia. Tekijälle kerrotaan, että lastensuojelulla on velvollisuus puuttua lasten tilanteeseen, jos vanhemmat eivät voi turvata lasten kasvuoloja ja tilanteet toistuvat. Tekijää rohkaistaan puhumaan ongelmista ja kerrotaan, että apua ja tukea on saatavilla. Tekijälle kerrotaan eri tukimuodoista, esim. Jussi-työstä, joka auttaa väkivaltakierteen katkaisemisessa. Kerrotaan myös, kuinka asiat hoidetaan jatkossa ja kuka perheen asioita hoitaa.
10.2. Lastensuojelun alkuarvioinnin tiimi Lastensuojelun alkuarvioinnin tiimiin kuuluu johtava sosiaalityöntekijä, kaksi sosiaalityöntekijää, lastenhuollon ohjaaja ja poliisilaitoksen sosiaaliohjaaja. Alkuarvioinnin tiimi ottaa vastaan lastensuojeluilmoitukset, kaikki lastensuojeluilmoitukset käsitellään tiimissä. Alkuarvioinnin tiimi tekee uusien asiakkuuksien sekä uudelleen aktivoituvien asiakkuuksien alkuarvioinnin. Alkuarvioinnin tiimi huolehtii, että tietoon tullut lastensuojeluilmoitus välittyy perheen omalle työntekijälle. Alkuarviointi perustuu lastensuojelulakiin ja arvioinnissa kartoitetaan asiakkaan kokonaistilannetta, jolloin saadaan kuva asiakkaan ongelmista ja resursseista. Kokonaistilanteen kartoittamisessa otetaan huomioon asiakkaan käsitys tilanteesta ja oma arvio tuen tarpeesta. Jos tarvetta lastensuojelutukitoimiin ei ole, asiakas ohjataan muiden mahdollisten palveluiden piirin. Asiakkaan kanssa laaditaan aina turvasuunnitelma. Lapsiperheiden lähisuhde- ja perheväkivalta -toimintamalli alkuarvioinnin/ poliisilaitoksen sosiaalityössä Akuuteissa tilanteissa toimintamalli on sama kuin sosiaalipäivystyksessä. Lastensuojelun alkuarvioinnin tiimille ja poliisilaitoksen sosiaalityöhön voi tulla ilmoitus perhe- tai lähisuhdeväkivallasta poliisilta, turvakodilta, sosiaalipäivystyksestä tai koululta, päiväkodilta, neuvolasta sekä terveydenhuollosta. Asiakas voi ottaa myös itse yhteyttä tai joku hänen lähipiiristään voi ilmoittaa perhe- ja lähisuhdeväkivallasta. Akuuteissa tilanteissa varmistetaan väkivaltaa kokeneen ja lasten tilanne/turvallisuus puhelimitse. Tärkeää on kartoittaa juuri sen hetkinen tilanne (missä perhe on, missä tekijä on, ketä paikalla, uskaltaako jäädä kotiin, onko lääkärissä käynnin tarvetta) ja tapahtumat sekä arvioida väkivaltaa kokeneiden selviäminen ja muu avuntarve. Mikäli kotiin jääminen on riski, ohjataan perhe turvakodille ja tarvittaessa perhe voidaan hakea kotoa. Mikäli väkivallantekijä on otettu poliisiputkaan, häntä käydään myös tapaamassa. Sen hetkisen tilanteen hahmottamisen kannalta on tärkeää olla yhteydessä sekä väkivaltaa kokeneeseen että tekijään. Näin voidaan arvioida, onko perheen turvallista olla kotona tekijän päästyä poliisiputkasta. On tärkeää huomioida myös tekijän vointi sekä tarvittaessa ohjata tekijä lääkärin vastaanotolle. Väkivallan vastainen työ akuutin tilanteen jälkeen Akuutin tilanteen jälkeen työskentely jatkuu osapuolten tapaamisilla. Ensin tavataan väkivaltaa kokenut ja lapset, sitten väkivallan tekijää. Väkivaltaa kokeneelle annetaan mahdollisuus kertoa tapahtumista sekä hänen oma näkemyksensä: kuinka paljon väkivaltaa on esiintynyt, miten pitkään on jatkunut, vanhempien päihteidenkäyttö ja mahdollinen yhteys väkivaltaan, onko perhe hakenut apua/ puhunut ulkopuolisen kanssa, ovatko lapset olleet tilanteissa läsnä ja miten lapset ovat reagoineet sekä miten asiaa on käsitelty lasten kanssa, onko väkivaltaa kokenut harkinnut eroa tekijästä, miksi on - miksi ei ole? Keskustelussa
kartoitetaan väkivaltaa kokeneen käsitystä siitä, mitä lähisuhde- ja perheväkivalta hänen mielestään on. Samalla annetaan tietoa lähisuhde- ja perheväkivaltakierteestä yleisesti sekä väkivallan aiheuttamista seurauksista mm. vaikeuksista irrottautua väkivaltaisesta suhteesta. Väkivaltaa kokeneelle kerrotaan, että kotona tapahtuva väkivalta on rikos ja rohkaistaan tekemään rikosilmoitus. Tapaamisissa nostetaan esille lapsen/nuoren asema ja näkökulma ja tuodaan esille, että väkivaltatilanteet ovat erittäin haitallisia lapsen/nuoren kasvun ja kehityksen kannalta. Vanhemmille oikaistaan myytti siitä, etteivät lapset/nuoret näe tai kuule kotona tapahtuvaa väkivaltaa ja kerrotaan, että lapset tietävät hyvinkin perheen tilanteesta. Pienistä merkeistä lapset ja nuoret osaavat olla jo varuillaan. Pelkästään uhan ilmapiiri aiheuttaa pelkoa ja on lasta/nuorta vaurioittavaa. Vanhempaa myös muistutetaan siitä, että vanhemman tehtävä on suojella lasta väkivallalta. Jotta vanhempi voi suojella lapsiaan, täytyy hänen suojella myös itseään. Työskentelyssä pääpainona on lasten hyvinvointi. Vanhemmille kerrotaan, että lastensuojeluviranomaisilla on velvollisuus puuttua lasten tilanteeseen, mikäli vanhemmat eivät voi turvata lasten kasvuoloja ja väkivaltatilanteet ovat toistuvia. Väkivaltaa kokeneelle kerrotaan muista saatavista palveluista ja ohjataan häntä palveluiden piiriin (Perheasiain neuvottelukeskus, Saimaan kriisikeskus, mielenterveyskeskus ym.) 10.3. Turvakoti Turvakoti toimii ympärivuorokautisena turvapaikkana lähisuhde- ja perheväkivaltaa kokeneelle. Turvapaikan lisäksi kriisiapua annetaan puhelimitse niin kokijalle kuin tekijällekin ympäri vuorokauden. Turvakodissa tehtävän työn tavoitteena on väkivaltakierteen katkaisu sekä ennen kaikkea väkivaltaa kokeneiden turvallisuuden varmistaminen. Turvakodin toiminta on sukupuolineutraalia, turvakotiin voivat hakeutua sekä naiset että miehet. Turvakodissa tehtävä työ on akuuttia kriisityötä. Sen lisäksi se on koko perheen selviytymistä tukevaa työtä. Tärkeänä pidetään koko perheen huomioimista ja ohjaamista palveluiden piriin. Turvakotityössä korostetaan lasten asemaa ja heidän näkyväksi tulemista. Jos perheessä on lapsia, otetaan aina yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin. Akuutti kriisityö Puhelimessa tehdyn akuutin kriisityön toimintamalli on sama kuin sosiaalipäivystyksessä. Väkivaltaa kokeneen asiakkaan tullessa turvakotiin, ohjaajan ensisijaisena tehtävänä on luoda turvallisuuden tunne. Turvallisuuden tunne syntyy siitä, kun ohjaaja ottaa asiakkaan tilanteen haltuun olemalla läsnä, rauhoittamalla, kuuntelemalla ja keskustelemalla. Ohjaajan tulee huomioida asiakkaan mahdolliset fyysiset vammat ja ohjata asiakas lääkäriin. Turvakodissa
dokumentoidaan asiakkaan kertomus väkivaltatilanteesta sekä fyysiset vammat. Ohjaaja huolehtii rinnalla kulkien yhdessä asiakkaan kanssa arjen päivittäisistä toiminnoista, sekä virallisten asioiden hoidosta. Selviytymistä tukeva työ Akuutin työskentelyn lisäksi turvakotityötä voidaan luonnehtia selviytymistä tukevaksi työksi. Yhdessä asiakkaan kanssa tehdään jatkosuunnitelma, tarvittaessa otetaan yhdessä yhteyttä muihin viranomaisiin. Lapsiperheen kohdalla jatkosuunnitelma tehdään yhdessä lastensuojeluviranomaisten, perheen ja turvakodin ohjaajan kanssa. Aikuisasiakkaan kohdalla kunnioitetaan hänen omia ratkaisuja ja toiveita jatkoavun hakemisesta ja oman elämän järjestämisestä. Mikäli asiakas päättää palata yhteiseen kotiin väkivallan tekijän luo, tuetaan häntä muiden palvelujen piiriin hakeutumisessa. Asiakkaan kanssa tehdään turvasuunnitelma riippumatta siitä, muuttaako hän takaisin väkivallan tekijän luo vai ei. Selviytymistä tukeva työ on asiakkaan tukemista ja vahvistamista hänen omassa irrottautumisprosessissa, opastamista asunnon hakemisessa, rikosilmoituksen tekemisessä, lähestymiskiellon hakemisessa, toimeentuloasioissa ja keskustelua asiakkaan kanssa hänen omasta selviytymisestään jatkossa. Asiakkaan omia voimavaroja vahvistetaan ja hänen omia tuntemuksia omasta selviytymisestään mietitään yhdessä. Mikäli asiakas hakee omaa asuntoa, hän voi olla turvakodilla niin kauan, kunnes hän pääsee muuttamaan. Asiakkaan lähdettyä turvakodilta hänen kanssaan voidaan sopia mahdollisesta jatkotyöskentelystä turvakotiohjaajan kanssa. Yksilökäyntikeskusteluiden tarkoituksena on tukea asiakasta tämän elämänmuutoksessa ja vahvistaa hänen voimavarojaan. Vertaisryhmätoiminta Väkivaltaa kokeneiden naisten vertaisryhmätoiminnan tavoitteena on yksilöllisen selviytymisen tukeminen vertaistuen avulla. Vertaisryhmä toimii suljettuna keskusteluryhmänä, jossa vaihdetaan osallisten kesken väkivaltakokemuksia ja kokemuksista aiheutuneita vaikutuksia ja seurauksia. Avoin keskustelu omista väkivaltakokemuksista, irrottautumisen vaikeuksista ja ristiriitaisista tunteista antaa voimia jaksamiseen ja nainen saa kokea, ettei ole yksin vaikean elämäntilanteensa kanssa. Yhdessä osallisten ja ryhmänohjaajan kanssa mietitään voimavaroja, keinoja ja tukimuotoja kunkin yksilöllisessä selviytymisprosessissa. Ryhmässä käsitellään eri teemoja: väkivaltaisessa suhteessa eläminen ja selviytyminen, väkivaltaisesta suhteesta irrottautuminen, fyysiset ja psyykkiset seuraukset, tulevaisuuden tavoitteet, vanhasta luopuminen ja uuteen suuntautuminen, vanhempana jaksaminen sekä itsensä arvostaminen naisena. Väkivallan vastainen työ perheissä, joissa ei ole lapsia
Tieto lähi- tai parisuhdeväkivallasta tulee yleensä poliisin kautta poliisilaitoksen sosiaalityöhön, sosiaalipäivystykseen tai turvakodille. Turvakotiin hakeudutaan myös suoraan. Väkivaltatyöskentely on samansisältöistä kuin lapsiperheissä, mutta perustuu asianosaisten vapaaehtoisuuteen. Poliisilaitoksen sosiaalityöstä ollaan puhelimitse/kirjeitse yhteydessä väkivaltaa kokeneeseen ja tarjotaan mahdollisuutta työskentelyyn/tapaamiseen. Mikäli väkivallan kokija ei halua tavata, ohjeistetaan häntä puhelimitse perheväkivaltatoimintamallin mukaisesti. Tekijällä on halutessaan, omasta aloitteestaan mahdollisuus tapaamiseen. Palveluohjaus kuuluu kiinteästi aikuisten kanssa työskentelyyn. Väkivaltakierteen katkaisemiseksi on oleellista antaa tietoa väkivaltaa kokeneen oikeusturvasta, johon kuuluu lääkärinarvio vammoista ja rikosilmoituksen tekeminen. Rikosuhripäivystys on aikuisasiakkaiden tilanteissa erityisen tärkeä auttajataho. Turvakodissa jatkotyöskentely perustuu väkivallan kokijan vapaaehtoisuuteen. Väkivallan kokijan luvalla turvakodin henkilökunta on yhteydessä väkivallan tekijään, tarjoaa keskusteluapua sekä ohjaa Jussi-työhön. Jatkotyöskentely ja muun avun vastaanottaminen perustuu tekijän vapaaehtoisuuteen. Palveluohjaus on tärkeä työmuoto aikuisia tuettaessa. Sosiaalipäivystyksestä ollaan aina puhelimitse yhteydessä väkivallan kokijaan ja varmistetaan hänen turvallisuutensa. Väkivallan kokija ohjataan jatkoavun piiriin toimintamallin mukaisesti samoin kuin perheissä, joissa on lapsia. Tekijään ei olla yhteydessä päivystysaikana, ellei tilanne sitä erityisesti vaadi. Jos tekijä on toivonut yhteydenottoa, tällöin häneen ollaan yhteydessä ja tarjotaan mahdollisuus keskustelulle. 10.4. Jussi-työ Jussi-työ on tarkoitettu miehille, jotka haluavat ehkäistä tai lopettaa väkivallan käytön lähisuhteissaan ja tarvitsevat apua kriisinsä selvittämisessä. Työn tavoitteena on tukea miehiä löytämään väkivallattomia ongelmanratkaisukeinoja, sekä auttaa miehiä elämään turvallisesti itsensä ja läheistensä kanssa. Jussi-toiminta on tukea miehille perheväkivaltakierteen katkaisemiseksi. Työ on a) kriisiapua; perheväkivaltatilanteessa myös mies tarvitsee apua selviytyäkseen b) terapeuttista keskusteluapua; mahdollisuus keskusteluun kahden kesken tai ryhmässä c) neuvontaa ja ohjausta; mistä muualta saa tukea ja apua. Jussi-työhön hakeutuminen on pyritty tekemään miehelle mahdollisimman helpoksi. Asiakkaaksi hakeutumiseen riittää oma yhteydenotto ja tapaamiset ovat asiakkaalle maksuttomia. Työskenneltäessä yhdessä miehen kanssa tarkastellaan lähisuhteiden ongelmakohtia miehen oman taustan ja väkivaltaisen käyttäytymisen näkökulmasta. Väkivaltaa ja sen uhkaa opetellaan tunnistamaan ja välttämään. Työssä käsitellään myös väkivaltaisen käyttäytymisen problematiikkaa
ja puretaan uhkaaviin tilanteisiin johtavia stressitekijöitä. Ensisijaisena tavoitteena pyritään pitämään vaaratilanteiden ennakointia ja väkivallan käytön loppumista. Läheisten pelon, miehen omien tunteiden ja väkivaltatilanteita edeltävän ilmapiirin tunnistaminen on myös tärkeää. Vastuulliseen vanhemmuuteen miestä tuetaan tarkastelemalla aikuisten riitoja ja väkivallankäyttöä lapsen näkökulmasta. Työn onnistuessa väkivalta loppuu tai ei ala uudelleen, mies löytää vaihtoehtoisia käyttäytymismalleja väkivallalle, mies muuttuu avoimemmaksi ja vuorovaikutus lähipiirissä vapautuu sekä lapset saavat turvallisemman kasvuympäristön. 10.5. Etelä-Karjalan keskussairaalan lastenpsykiatrian yksikkö Etelä-Karjalan keskussairaalan lastenpsykiatrian poliklinikalle lapset ja perheet tulevat tutkimuksiin ja hoitoon lääkärin tai muun toimipisteen lähetteellä (esim. perheneuvola) hyvin erilaisilla syillä. Mikäli tutkimuksissa tai hoidon kuluessa tulee esiin perheväkivalta, perheelle kerrotaan lastensuojeluilmoitusvelvollisuudesta. Tämän jälkeen pidetään useimmiten yhteinen tapaaminen perheen ja sosiaaliviranomaisten kanssa. Tutkimukseen, hoitoon ja kuntoutukseen tulee luonnollisesti väkivallan paljastumisen jälkeen tavoite saada väkivalta loppumaan yhteistyössä lastensuojeluviranomaisten kanssa. Lastenpsykiatrian kotihoidossa ja lastenpsykiatrian osastolla noudatetaan samoja periaatteita kuin poliklinikan kohdalla. Lastenpsykiatrian poliklinikalla tehdään oikeuspsykiatrisia tutkimuksia, kun poliisiviranomaiset pyytävät tutkimusta virka-apuna lapsen pahoinpitelyepäilyn tai seksuaalisen riiston epäilyn vuoksi. Nämä tutkimukset siirtyivät vuoden 2009 alusta yliopistollisten keskussairaaloiden vastuulle. 11. MUITA AUTTAJATAHOJA 11.1. Saimaan Kriisikeskus Saimaan Kriisikeskus tarjoaa keskusteluapua elämäntilanteisiin liittyvissä pulmissa, vaikeuksissa ja akuuteissa kriiseissä. Palvelut ovat asiakkaalle maksuttomia. Lähetettä ei tarvita ja asiointi myös nimettömänä on mahdollista. Lähisuhdeväkivaltaa kokeneille: väkivallan aiheuttaman kriisin purku, tietoa väkivallasta ja sen seurauksista sekä selviytymisen tukemista. Lähisuhdeväkivaltaa käyttäneille: väkivallan aiheuttaman kriisin purku ja väkivallattomien toimintatapojen ja ratkaisumallien etsiminen. Lähisuhde- ja perheväkivaltatilanteissa kriisikeskuksesta ohjataan tilanteen mukaan asiakkaita, motivoidaan ja ohjataan ottamaan yhteyttä muihin auttajatahoihin esimerkiksi poliisi, lääkäri, rikosuhripäivystys, nuorten vastaanotto Sihti, päihdekuntoutumiskeskus Pajarila jne.
11.2. Rikosuhripäivystys Rikosuhripäivystys antaa rikoksen uhreille tukea ja neuvoja puhelimitse, internetissä (www.rikunet.fi) sekä henkilökohtaisissa tapaamisissa. Rikoksen uhriksi joutunut voi keskustella tapahtuneesta, saada ohjasta käytännön asioissa ja tarkistaa lainmukaisia oikeuksiaan. Tarvittaessa hänet ohjataan lisäavun piiriin. Rikosuhripäivystyksestä voi saada myös henkilökohtaisen tukihenkilön mukaan rikosasian käsittelyn eri vaiheisiin. Auttava puhelin 0203 16116, Valtakunnallinen auttava puhelin päivystää ma-ti kello 13 21 ja ke-pe kello 17 21. Juristin puhelinneuvonta 0203 16117, lakimiehet päivystävät ma-to kello 17 19. Lappeenrannan rikosuhripäivystyksen palvelupiste toimii Saimaan Kriisikeskuksessa, puhelin (05) 453 0020 Valtakunnallinen kriisipuhelin p. 01019 5202 Valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää ma-pe 9-06, la 15 06, su 15 22 12. POLIISI Poliisilaki 1 :n nojalla poliisin tehtävänä on mm. yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen, rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syytteeseen saattaminen. Poliisi toimii turvallisuuden ylläpitämiseksi yhdessä muiden viranomaisten kanssa. Poliisi tahtoo omalla toimialallaan käytettävissä olevin keinoin parantaa ihmisten perusturvallisuutta tekemällä Poliisilain 1 :ssä esitettyjen tavoitteiden mukaista työtä. Turvallisuuden tai turvattomuuden tunne syntyy kotona. Tämän vuoksi valtakunnallisessa poliisin toimintasuunnitelmassa on painotettu lähisuhde- ja perheväkivaltaan puuttumista. Samalla tavalla on korostettu lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja lasten pahoinpitelyyn puuttumista. Poliisilaki 1 :n velvoittamana poliisi tekee em. työtä rinnan mm. sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla toimivien viranomaisten kanssa. Poliisin tärkeäksi kokema yhteistyö sujuu hyvin. Väkivaltaa ja muuta rikollisuutta ei välttämättä kyetä estämään ennalta, mutta yhteistyöllä voidaan korjata ihmisiin syntyneitä vaurioita heti vahingon tapahduttua. Tällä tavalla toimien voidaan toivottavasti vähentää haitallisen arpikudoksen syntymistä uhrin mieleen ja samalla voidaan osoittaa tekijälle mikä on oikein ja mikä väärin. Sananlaskun mukaan kotini on linnani. Niin on, mutta yhteiskunta ei salli kenenkään tekevän väkivaltaa toiselle ihmiselle kodissakaan, vähiten perheenjäsenelle tai lapselle. Yhteiskuntaa edustavien viranomaisten puuttuminen väkivaltaan voi johtaa päinvastaiseen sananparteen: linna on kotini.
12.1. Väkivalta kotona ja lähisuhteessa Poliisin toiminta ns. kotihälytystehtävissä on ohjeistettu siten, että väkivaltainen tilanne kotona rauhoitetaan neuvottelemalla, poistamalla häiriön aiheuttaja tai siirtämällä väkivaltaa kokeneet turvaan. Häiriötä aiheuttanut perheenjäsen voidaan ottaa Poliisilaki 20 :n nojalla kiinni ja pitää säilössä niin kauan kuin on todennäköistä, että hän syyllistyisi henkeen, terveyteen, vapauteen, kotirauhaan tai omaisuuteen kohdistuvaan rikokseen. Kiinniotto voi jatkua em. pykälän nojalla enintään 24 tuntia. Kotihälytystehtävällä oleva poliisipartio selvittää onko tapahtunut rikos. Mikäli rikoksen, pahoinpitelyn, todetaan tapahtuneen, arvioi poliisi pahoinpitelyrikoksen laadun: onko kyseessä lievä pahoinpitely, pahoinpitely, törkeä pahoinpitely vai muu ruumiillista koskemattomuutta loukkaava rikos. Lievä pahoinpitely on toistaiseksi asianomistajarikos. Poliisi ei tutki lievää pahoinpitelyä ellei asianomistaja vaadi rangaistusta. Pahoinpitely ja törkeä pahoinpitely ovat virallisen syytteen alaisia rikoksia ja poliisi tutkii ne. Rikoslain 21 luvun 5 :n nojalla pahoinpitelyyn syyllistynyt henkilö voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Saman luvun 6 :n nojalla törkeään pahoinpitelyyn syyllistynyt voidaan tuomita vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Kotihälytyksellä poliisi myös opastaa kotona olevia kertomalla heille mahdollisuudesta hakea lähestymiskieltoa käräjäoikeudesta väkivaltaista perheenjäsentä kohtaan. Lähestymiskiellosta annetun lain 11 :n nojalla myös pidättämiseen oikeutettu virkamies, poliisissa päällystöön kuuluva poliisimies, voi määrätä väliaikaisen lähestymiskiellon, jos kiellolla suojattavan henkilön suojan tarpeen ilmeisyys edellyttää kiellon välitöntä antamista ja jos asiassa ilmenneistä seikoista on pääteltävissä, että kiellolla suojattava henkilö ei kieltoon määrättävää henkilöä kohtaan tuntemansa pelon vuoksi tai muusta syystä kykene itse kieltoa hakemaan. Väkivaltaa kokevissa perheissä runsaan päihteiden käytön lisäksi esiintyy myös pelkoon perustuvaa vallankäyttöä. Vahvempi osapuoli hallitsee perhettään pitämällä perheen heikompia osapuolia pelossa. Mm. tästä syystä on Lähestymiskiellosta annetun lain 11 :ään säädetty mahdollisuus määrätä väliaikainen lähestymiskielto suojelemaan heikompaa osapuolta, joka kokemansa pelon ja alisteisen asemansa vuoksi ei itse pysty toimimaan. Etelä-Karjalassa toimii virka-ajan ulkopuolella sosiaalipäivystys. Poliisi ilmoittaa sosiaalipäivystykseen, jos kotihälytyksellä havaitaan, että on tarpeen siirtää henkilöitä turvaan pois kotoaan. Poliisi voi tehdä ilmoituksen sosiaalipäivystykseen jo ennen tehtävälle menoa, jos hälytyksen aiheuttaneesta tapahtumasta saatujen ennakkotietojen perusteella on pääteltävissä, että apua tarvitaan jo paikan päällä. Lappeenrannan sosiaali- ja terveysvirasto on sijoittanut Lappeenrannan poliisilaitokselle yhden työntekijän, jolle poliisi ilmoittaa havaitsemastaan perheväkivallasta. Poliisi ilmoittaa poliisilaitokselle sijoitetulle sosiaalityöntekijälle myös sellaisista tapauksista, joissa ei välttämättä ole ollut väkivaltaa, mutta joissa
on syytä epäillä lasten olosuhteiden olevan huonot, esim. vanhempien päihteiden käytön vuoksi. Hänelle ilmoitetaan myös lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pahoinpitelyistä. Jos todetaan, että väkivallan tekijällä tai päihteitä runsaasti käyttävällä perheenjäsenellä on aseita, tarkastaa poliisi aseen hallussapitoluvan edellytykset. Tarkastus voi johtaa aseen hallussapitoluvan peruuttamiseen ja aseiden menettämiseen. 12.2. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja pahoinpitely Rikoslain 20 luvun 6 :n nojalla henkilö, joka on sukupuoliyhteydessä 16 vuotta nuoremman lapsen kanssa, koskettelemalla tai muulla tavoin tekee hänelle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan hänen kehitystään, tai saa hänet ryhtymään tällaiseen tekoon on tuomittava lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi. Rikoksen törkeästä tekomuodosta tuomitaan vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan myös se, joka menettelee em. tavalla 16 mutta ei 18 vuotta täyttäneen lapsen kanssa, jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden sekä asuu lapsen kanssa samassa taloudessa. Lapsen vanhemmat, sukulaiset tai lastensuojeluviranomaiset tekevät ilmoituksen poliisille lapseen kohdistuneista seksuaalirikoksista. Hyvin harvoin ilmoituksen tekijänä on muu taho. Ilmoituksen, tutkintapyynnön, vastaanottamisessa ei ole juuri kynnystä. Ilmoituksen kirjaamiseen riittää miltei pelkkä epäily, jonka tukena on jokin vähäinenkin epäilyä tukeva seikka. Esitutkinnassa poliisi pyytää Etelä-Karjalan keskussairaalan lastenpsykiatriselta poliklinikalta sekä lasten poliklinikalta virka-apua tapauksissa, joissa uhri alle 10 vuotta vanha. Alle 15 vuotta vanhojen uhrien tutkinnan tekee poliisi. Esitutkinnassa on äsken tapahtuneita rikoksia sekä tapauksia, joista ilmoitus poliisille on tehty vasta useita vuosia tapahtuman jälkeen. Rikoslain 21 luvun 7 :n nojalla henkilö, joka syyllistyy lievään pahoinpitelyyn, voidaan tuomita sakkoon. Lievälle pahoinpitelylle ominaista ovat väkivallan, ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen tai terveyden vahingoittamisen vähäisyys. Lievä pahoinpitely on asianomistajarikos. Jos rikos on kohdistunut alle 15 vuotta vanhaan henkilöön, lapseen, on kyseessä virallisen syyttäjän alainen rikos. Tällöin poliisi tutkii rikoksen riippumatta asianomistajan, lapsen tai hänen holhoojansa, vaatimuksesta. 12.3. Rikosten tutkinnasta Esitutkintalaki 2 :n nojalla poliisin on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muutoin on syytä epäillä, että rikos on tehty. Ilmoitus rikoksesta on kirjattava, kun kansalainen tekee ilmoituksen epäilemästään
rikoksesta. Esitutkinnassa selvitetään rikos, sen teko-olosuhteet, rikoksella aiheutettu vahinko ja siitä saatu hyöty, asianosaiset ja muut syyttäjän syyteharkinnassa tarvitsemat seikat. Tutkintaa johtaa tutkinnanjohtaja, joka poliisissa on pidättämiseen oikeutettu poliisimies. Jos tutkinnassa käy ilmi, ettei rikosta ole tapahtunut, voi tutkinnanjohtaja lopettaa asian tutkinnan. Mikäli tapaus on sellainen, että ei ole olemassa mitään keinoa asian selvittämiseksi, voi tutkinnanjohtaja keskeyttää tutkinnan. Esitutkintalaki 4 :n nojalla esitutkinta saadaan jättää toimittamatta sellaisen rikoksen johdosta, josta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa ja jota on kokonaisuudessaan pidettävä ilmeisen vähäisenä eikä asianomistajalla ole asiassa vaatimuksia. Jos asia voidaan tutkia, lähetetään esitutkintapöytäkirja syyttäjälle syyteharkintaan. Rikosasia voidaan ohjata myös sovitteluun tai tutkinnanjohtaja voi Esitutkintalaki 4 :n nojalla esittää syyttäjälle tutkinnan rajoittamista. Perheväkivaltaa tutkittaessa selvitetään erityisen tarkasti perheen olosuhteet. Luopuuko pahoinpidelty perheenjäsen rangaistusvaatimuksestaan kokemansa pelon vuoksi? Onko perheessä tai lähisuhteessa ollut aikaisemmin väkivaltaa, josta ei ole tehty ilmoitusta poliisille? Onko lapsista pidetty hyvää huolta? Joskus on käynyt ilmi, että jo kauan ennen tätä viimeistä kotitappelua kotona on tapeltu kovasti ja seurauksena on ollut sairaslomaa ja sairaalassa käyntejä, kun kaaduin keittiössä tai liukastuin portaissa. 13. KYSELYN TULOKSET Työryhmä keräsi eri toimialoilta tietoa lähisuhde- ja perheväkivaltatapauksista ajalla 1.1. 30.6.2008. Tilastointiin osallistuivat eri yksiköt sosiaali- ja terveystoimesta, kasvatus- ja opetustoimesta, kolmannelta sektorilta, poliisista ja seurakunnasta. Tilastointilomakkeen palautti 28 eri palveluyksikköä. Kyselylomakkeisiin kirjattuja lähisuhde- ja perheväkivaltatapauksia oli yhteensä 264. Näistä tapauksista oli lapsia läsnä 163 tapauksessa (62%). Lasten ikäjakauma luokiteltiin uuden lastensuojelulain suosituksen mukaan. Väkivaltatilanteissa läsnä olleiden lasten prosentuaalinen määrä ikäluokittain oli seuraava: 0-2v (24%), 3-6v (23%), 7-12v (36%), 13-15v (11%), 16-17v (5%). Edellä mainituista 163 tapauksesta yhdessä oli mukana raskaana oleva nainen. Lastensuojeluilmoitus oli tekemättä monesta 163 tapauksesta. Väkivallan kohteena oli suurimmassa osassa tapauksista nainen (65%). Lapsi oli väkivallan kohteena 23 %:ssa ja mies 11% tapauksista. Väkivallan kohteena olleiden lasten ikäjakauma oli seuraava: 0-2v (2%), 3-6v (9%), 7-12v (42%), 13-15v (23%), 16-17v (23%). Lähes puolessa tapauksista väkivallan kohteena ollut lapsi oli alakouluikäinen. Lapseen kohdistuneesta väkiväkivallasta fyysinen väkivalta korostui selvästi. Fyysisestä väkivallasta mainittiin remmillä lyöminen, tukkapölly, selkäsauna, tukistaminen, läpsiminen, fyysinen kuritus ja käsiksi käyminen. Lapseen kohdistuneessa väkivallassa lastensuojeluilmoitus tehtiin lähes jokaisessa tapauksessa. Väkivallan tekijä oli yleisimmin mies (77 %). Nainen oli tekijänä joka viidennessä
tapauksessa (20 %). Lapsen tekemä väkivalta oli harvinaista, vain 3 %:ssa tapauksista. Lapsen tekemä väkivalta ilmentää väkivaltakierteen jatkumista sukupolvelta toiselle ja osoittaa mallioppimisen merkityksen perheissä, joissa käytetään väkivaltaa. Väkivallan tekijän suhde väkivallan kokijaan oli yleisimmin avio-, avo- tai ex-puoliso, sekä isä tai isäpuoli. Väkivallan tekijäksi mainittiin myös aikuiset lapset, isovanhempi, työnantaja ja kaverit. Naisista väkivallan tekijöinä suurin osa oli äitejä, jotka kohdistivat väkivallan omaan lapseensa. Väkivallan muoto oli suurimmassa osassa tapauksista fyysistä väkivaltaa (60 %). Henkistä väkivaltaa oli 20 % tapauksista. Väkivallan uhkaa koettiin 13 % tapauksista. Seksuaalinen väkivalta mainittiin muutamissa tapauksista (3 %), samoin huutaminen ja riitely (3 %). Taloudellista väkivaltaa ei mainittu yhdessäkään tapauksessa. 1 % tapauksista työntekijällä ei ollut tiedossa, millaista väkivalta oli ollut. Maahanmuuttajataustaisuus ei korostunut vastauksissa (15 %), 264 tapauksesta oli 40:ssä maahanmuuttajatausta, joko väkivallan tekijällä tai kokijalla. Väkivaltaan liittyvänä muuna ongelmana mainittiin suurimmassa osassa tapauksista päihteet. Muita ongelmia olivat taloudelliset ongelmat, erotilanne, kulttuurierot, parisuhdeongelmat, mielenterveysongelmat ja synnytyksen jälkeinen masennus. Tilastointilomakkeista ilmeni, että väkivalta otetaan puheeksi niin asiakkaan kuin työntekijänkin taholta. Myös lapset kertovat kotona tapahtuvasta väkivallasta perheen ulkopuoliselle aikuiselle. Työntekijät kokivat, että heillä on tietoa eri auttajatahoista ja asiakkaan ohjaus avun piiriin on pääsääntöisesti toimivaa. Tilastointi painottui alkuvuoteen, sillä 60 % lähisuhde- ja perheväkivaltatapauksista oli kirjattu tammi-maaliskuun välisenä aikana. Huhti-kesäkuun välisenä aikana tapauksia oli kirjattu vähemmän, 40 % tapauksista.