SISÄLLYSLUETTELO Alkusanat 2 Huomautus 3 Mykoplasma urheilijoilla 38 Toipuminen 41 Lukijalle 4 Yleistietoa mykoplasmasta 5 Mikä ihmeen mykoplasma 6 M. pneumoniae ei ole ainoa ongelmanaiheuttaja 8 Oireet ja diagnosointi 9 Mykoplasman ehkäisy ja hoito 12 Mykoplasman hoito 13 Ruokavalio 15 Stressi 19 Suolisto 22 Pakuri ja muut lääkinnälliset sienet 26 Mykoplasman ehkäisy 29 Mykoplasmapotilaan ravintolisät 32 Rohdokset 33 Huomioitavaa 36 Mykoplasman hoito antibiooteilla 37 i
1 ALKUSANAT
HUOMAUTUS Tämän kirjan tarkoituksena on jakaa terveystietoa ainoastaan opiskelu- ja sivistysmielessä. Kirjan tietojen ei ole tarkoitus korvata esimerkiksi lääkäreiden palveluja tai lääkäriltä saamiasi hoito-ohjeita tai neuvoja. Kirjoittajan tarkoituksena ei ole kuvata tai määrätä mitään kirjassa esitettyä ruokaa tai rohdosta parannuskeinoksi, lievittäjäksi, hoidoksi tai ehkäisyksi mihinkään tautiin. Lukijan hyödyntäessä kirjan sisältämää tietoa, kirjoittaja ei ole vastuuvelvollinen tai muuten vastuussa mistään tappiosta, haitasta, hyödystä tai vahingosta, mitä tämän kirjan sisältämä tieto aiheuttaa tai jota sen perusteella välillisesti tai suoraan ilmenee. Älä tilaa tai käytä mitään kirjassa mainittuja rohdoksia tai lisäravinteita, jos k.o. aine löytyy FIMEA:n lääkeluettelosta, ellei sinulla ole tähän lääkärin määräämää reseptiä. Copyright Jarkko Viitakangas. Kuvat Jarkko Viitakangas, Shutterstock ja Big Stock Photo 3
LUKIJALLE Mykoplasma aiheuttaa nykyään paljon epätietoutta niin potilaiden kuin myös lääkäreiden keskuudessa. Mykoplasmasta liikkuu näkemyksiä ja teorioita laidasta laitaan. Joidenkin mielestä mykoplasma on varsin haitaton muotisairaus, kun taas toisen koulukunnan mukaan mykoplasmaan ei suhtauduta alkuunkaan siihen kuuluvalla vakavuudella. Monesti mykoplasmainfektio tuo kantajalleen flunssan kaltaisen taudin, joka paranee itsestään. Läheskään aina tilanne ei mene näin kivuttomasti, sillä mykoplasma voi aiheuttaa todella ikävän sairauskierteen, josta toipuminen voi olla äärimmäisen vaikeaa ja aikaa vievää. Mykoplasmaan ei siis pidä suhtautua väheksyen. Usein mykoplasma-potilaiden voi olla vaikea saada asianmukaista hoitoa. Syynä tähän voi olla virheelliset hoitosuositukset, lääkärien asenne mykoplasmaa kohtaan tai tietämättömyys mykoplasmasta ja sen hoidosta. Valitettavan usein mykoplasmasta kärsivä potilas jääkin kokonaan ilman asianmukaista hoitoa ja yksin sairautensa kanssa. Kerron tässä oppaassa tietoa mykoplasmasta ja myös erilaisista hoitovaihtoehdoista. Olen pyrkinyt pitämään oppaan melko lyhyenä ja mahdollisimman selkeänä. Toivon, että oppaan luettuasi ymmärrät paremmin sen, että mistä mykoplasmassa oikein on kyse ja miten se on mahdollista nujertaa. Käsissäsi on ensimmäinen versio Nujerra Mykoplasma -oppaasta. Opasta tullaan kehittämään askel askeleelta paremmaksi ja toimivammaksi saatujen palautteiden ja uuden tiedon myötä. Uusittu painos on luvassa jo lähikuukausina! Jarkko Viitakangas 4
2 YLEISTIETOA MYKOPLASMASTA
MIKÄ IHMEEN MYKOPLASMA? Mykoplasma löydettiin 1930-luvulla, jolloin eräs tutkija raportoi atyyppisestä keuhkokuumeesta, jonka aiheuttajaa ei saatu selville gram-värjäyksellä ja joka ei reagoinut käytettävissä oleviin antibiootteihin. Taudinaiheuttajan epäiltiin kuuluvan viruksiin, kunnes vuonna 1962 Eaton s agenttina tunnettu patogeeni nimettiin mycoplasma pneumoniaeksi ja laji liitettiin mollicutes ( pehmeänahkaiset ) luokkaan. Mykoplasmat ovat pieniä pallomaisia soluseinättömiä esitumaisia bakteereja. Soluseinän sijaan mykoplasmoilla on kolesterolia sisältävä solukalvo. Tämä selittää sen, että miksi esimerkiksi solukalvoon vaikuttava penisiliini ei tehoa mykoplasmaan. Mykoplasmat ovat pienikokoisia, läpimitaltaan noin 0,25 mikrometriä. Ne ovat pienimpiä tunnettuja bakteereita eivätkä ne ole sukua millekään tunnetulle bakteeriluokalle. Mykoplasmoja tunnetaan nykyisin yli 200 eri lajia, joista tämänhetkisen tietämyksen valossa niistä noin 20 eri lajia voi aiheuttaa ihmisille terveysongelmia. Todellinen luku voi olla paljon suurempi, mutta tästä ei ole vielä näyttöä. Ylipäänsä mykoplasmaan kohdistuva tutkimus on jossain määrin alkutekijöissä, johon merkittävänä syynä on se, että mykoplasmat on tutkimuskohteena varsin haastavia. Päästyään sopivaan isäntäorganismiin mykoplasmat elävät ja lisääntyvät huomattavan pitkiäkin aikoja. Mykoplasmat elävät usein loisina, eli ne kiinnittyvät isäntäsoluun turvatakseen lisääntymisensä. Mykoplasmoilla on hyvin tehokas kyky suojautua isäntäorganismin immuunivasteelta mm. jäljittelemällä isännän omia antigeeneja. Mykoplasmat kuten monet muutkin mikrobit osaavat olla pahimmillaan todellisia huijareita immuunijärjestelmällemme. Mikrobit ovat miljoonien kehitysvuosiensa aikana perehtyneet immuunijärjestelmän hienouksiin ja oppineet monin tavoin välttämään tämän järjestelmän hyökkäyksiä ja jopa käyttämään sitä hyväkseen. Mykoplasmojen paksu seinämä suojaa niitä vasta-aineilta ja komplementilta, eikä näiden hajottaminen ole mikään helppo tehtävä fagosyyteille, eli immuunijärjestelmän syöjäsoluille. Tämän lisäksi mykoplasmoilla on ihmeellinen ja petollinen kyky jäljitellä isännän omia antigeeneja. Antigeenien muuntelu on yksi yleisimmistä mikrobien käyttämistä keinoista huiputtaa immuunipuolustusta, eikä mykoplasmat tee poikkeusta. Antigeenien muuntelun ansiosta mykoplasman kukistaminen on immuunijärjestelmälle entistä vaikeampaa. Yksi mielenkiintoinen maininnan arvoinen asia on tietynlainen viestijärjestelmä, jonka avulla mykoplasma voi piilotella immuunijärjestelmältä, kunnes sillä on iskun paikka. Monilla bakteereilla on kyky lähettää viestejä toisilleen pienimolekyylisten feromonien avulla. Tästä ilmiöstä käytetään nimitystä quorum sensing. Viestijärjestelmä mahdollistaa virulenssitekijöiden pitämisen piilossa immuunijärjestelmän tiedustelijoilta bakteeripopulaation ollessa pieni. Aseet otetaan esiin ja hyökkäys aloitetaan täydellä teholla vasta, kun populaatio on riittävän suuri ja jo kokonsa puolesta vaikeasti kukistettavissa. 6
Mykoplasma voi omata myös monia muita erilaisia mekanismeja, joiden avulla se tekee immuunijärjestelmän työn entistä vaikeammaksi. Näistä voidaan mainita ainakin komplementtijärjestelmän häirintä ja apoptoosin manipulaatio. Voidaankin hyvällä syyllä sanoa, että mykoplasma on huippuunsa kehittynyt vastustaja meidän immuunijärjestelmällemme. Mykoplasma on vielä nykyäänkin hieman tuntematon ja epävarmuutta aiheuttava juttu lääkäreiden keskuudessa. Tästä johtuen merkittävä osa lääkäreistämme suhtautuu mykoplasmaan virheellisesti väheksyen ja monet potilaat jäävät kokonaan ilman tarvitsemaansa hoitoa. Syynä tähän lääkärien yleiseen asenteeseen mykoplasman osalta voi olla se, että vain harva suomalainen lääkäri tietää riittävästi mykoplasman hoidosta. Tämä ei missään tapauksessa ole lääkäreiden vika, vaan pääsyyllinen löytyy puutteellisista hoito-ohjeista. Kun tähän lisätään ongelmat taudinmäärityksen osalta, niin mykoplasmainfektion vaikeaan tautimuotoon voi olla hyvin vaikea saada hoitoa Suomesta. Tilanne on melko samanlainen kuin borrelioosin hoidossa, johon monet suomalaiset joutuvat hakemaan apua ulkomaita myöden päästäkseen asialliseen hoitoon. Olen kuullut tarinoita siitä, että lääkärit eivät ole edes suostuneet selvittämään sitä, että onko pitkään jatkuneen sairastelun taustalla mykoplasma. Monella lääkärillä on myös jossain määrin väärä käsitys mykoplasman aiheuttamasta taudinkuvasta, jossa oireiden kirjo voi olla hyvin laaja. Kun sinulla ei ole yskää, niin sinulla ei voi olla myöskään mykoplasmaa, on kovin virheellinen tokaisu lääkärin suusta, johon voi törmätä valitettavan usein. Yleisimmin terveysongelmia aiheuttava mykoplasmatyyppi on mycoplasma pneumoniae. Se tarttuu hengitystie-eritteiden välityksellä ja Itämisaika tartunnasta mahdollisten oireiden alkuun on tavallisesti 1-4 viikkoa. Useamman kuukauden pituisia mykoplasma-epidemioita voi esiintyä esimerkiksi armeijassa tai koulussa. Suomessa mykoplasma pneumoniae -tapauksia tavataan epidemiaksi asti 3-5 vuoden välein ja nämä epidemiat ovat monesti olleet kaksihuippuisia. Mycoplasma pneumoniae tarttuu todella herkästi. Hyvin tyypillistä on se, että perheissä sairastuu ensin lapsi ja pian tämän perässä osa tai loput perheenjäsenistä. Mykoplasmainfektioita esiintyy yleisimmin 4-48-vuotiailla, joista eniten ikäryhmässä 10-25-vuotiaat. Yleisimmin M. pneumoniae aiheuttaa lievän ylähengitystieinfektion, joka paranee itsestään. Noin 5-10 % sairastuneista saa keuhkokuumeen. Suomessa 10-20 % sairaalahoitoa vaativista keuhkokuumetapauksista pääsyyllisenä on juuri M. pneumoniae. On tärkeää huomioida se, että jopa neljänneksellä tartunnan saaneista infektioon voi liittyä oireita muualla kuin hengitysteissä, joskus ilman edeltäviä hengitystieoireitakin. Mycoplasma pneumoniae pystyy siirtymään hengitystie-epiteelin läpi verenkiertoon ja sen välityksellä esimerkiksi keskushermostoon. Viime vuosina mykoplasmatutkimuksien lisääntyessä olemme oppineet ymmärtämään sen, että mykoplasmat voivat olla syypäänä todella moniin niihin kroonisiin sairauksiin, joiden todellinen alkuperä on ollut hämärän peitossa. Voidaankin sanoa, että mykoplasmaan liittyviä tutkimuksia kannattaa seurata suurella mielenkiinnolla. Tältä tutkimussaralta paljastuu nimittäin jatkuvasti varsin mielenkiintoisia ja jonkun mielestä ehkä myös pelottavia asioita terveyttämme ajatellen. Mihinkään paniikkiin ei ole syytä, mutta asia on hyvä tiedostaa. 7
MYCOPLASMA PNEUMONIAE EI OLE AINOA ONGELMANAIHEUTTAJA... On hyvin tärkeää muistaa se tosiasia, että mycoplasma pneumoniaen lisäksi myös monet muut mykoplasmat aiheuttavat ihmisille terveysongelmia. Eri lähteistä riippuen näitä ihmisille ongelmallisia mykoplasmalajeja on havaittu olevan noin 20-30. Mycoplasma-suvun diagnostiikka on Suomessa M. pneumoniaeta lukuun ottamatta vakiintumatonta. Esimerkiksi M. hominiksen aiheuttamat kliiniset infektiot voivat jäädä toteamatta, koska tavanomaiset viljelymenetelmät eivät sovellu niiden osoittamiseen. Tässä muutama poiminta mycoplasma pneumoniaen lisäksi niistä mykoplasmoista, joiden on todettu aiheuttavan ihmisille erilaisia terveysongelmia: Mycoplasma hominis Mycoplasma fermentans Mycoplasma genitalium Mycoplasma penetrans Mycoplasma orale Mycoplasma salivarium Mycoplasma pirum Mycoplasma amphoriforme Mycoplasma arginini Mycoplasma pulmonis Mycoplasma edwardii 8
OIREET JA DIAGNOSOINTI Mykoplasman diagnosointi on keskimäärin helpommin sanottu kuin tehty. Pelkän oireilun tai verikokeiden pohjalta ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä vaan aina täytyy huomioida kokonaistilanne ja tehdä diagnoosi sen perusteella. Se, että jos Suomessa yleisesti käytetyt vasta-ainetestit ovat negatiivisia, ei poissulje mykoplasman mahdollisuutta. Mykoplasman diagnosointi vaatiikin lääkäriltä kokemusta ja tietämystä asiasta. Tämä jo sen takia, koska mykoplasma voi aiheuttaa hyvin erilaisia oireita eri ihmisillä. Potilaan kannalta tilanne on tietysti valitettava ja on usein tuurista kiinni, että minkälainen lääkäri sattuu kohdalle. Pahimmillaan mykoplasmasta kärsivä potilas ei saa mitään vastakaikua lääkäriltä ja hän jää kokonaan ilman asianmukaisia tutkimuksia, hoidosta puhumattakaan. Mykoplasmaepäilyn tulee olla todella vahva tai potilaan hyvin sairas ennen kuin terveyskeskuslääkäri lähettää potilaansa verikokeisiin. Tätä toimintatapaa perustellaan sillä, että spesifinen laboratoriodiagnoosi on melko kallis. Aina näihin testeihin ei suostuta edes yksityisellä puolla, vaikka potilas maksaisikin koko laskun. 9
Kuten edellä totesin, niin mykoplasma voi aiheuttaa hyvin erilaisia oireita eri ihmisillä. Tässä muutama poiminta tyypillisistä oireista, joita mykoplasma-infektio aiheuttaa akuutissa vaiheessa. Kuumeilu Jatkuva väsymys Nuha ja yskä Pitkittynyt päänsärky Lihas ja nivelkivut Ihomuutokset Heikko palautuminen fyysisestä rasituksesta ja suorituskyvyn heikkeneminen Kuumejakso menee normaalisti ohi noin viikossa, mutta yskä, uupumus ja monet muut oireet saattavat jatkua pitkään. Ei ole myöskään harvinaista, että mykoplasmaa sairastavalla potilaalla todetaan keuhkokuume. Jos taas puhutaan kroonisesta mykoplasmasta, niin yleisimpien oireiden joukosta kannattaa etsiä edellämainittujen oireiden lisäksi ainakin näitä: Toistuva kurkkukipu Unihäiriöt Muisti ja keskittymiskyky heikentynyt Hoitamaton kroonistunut mykoplasma on liitetty lukuisiin eri sairauksiin, joista tässä muutama poiminta: Nivelreuma ja nivelpsoriaasi Krooninen väsymysoireyhtymä Fibromyalgia Polymyalgia rheumatica (lihasreuma) Alzheimerin tauti Persianlahden oireyhtymä Lukuisat autoimmuunisairaudet Suomessa mykoplasmainfektio yritetään varmistaa verinäytteestä vasta-ainetutkimuksilla. Vasta-ainetestien tulkinta ei ole aina kovinkaan helppoa ja niiden luotettavuus on vähän niin ja näin. Vasta-aine Tulkinta Hikoilu Rintakipu ja sydämentykytys Mustelmat Näköhäiriöt Masennus IgM IgG Pääasiassa tuoreehkon infektion merkki. Pääasiassa vanhan tartunnan merkki. 10
IgM-luokan vasta-aineet nousevat tuoreessa-infektiossa 7-10vrk kuluttua oireiden alusta, mutta se voi myös säilyä pitkään kohonneena tuoreen taudin jälkeenkin (jopa 6 kk). On hyvä huomioida sekin tosiasia, että mykoplasma-infektion uusiutuminen on yleistä, eikä IgM-arvo reagoi uusiutumaan yhtä voimakkaasti kuin ensimmäiseen infektioon. Kohonnut IgG-luokan vasta-ainetaso kertoo lähinnä joskus kohdatusta infektiosta. IgG-luokan kohonneita vasta-aineita yritetään tulkita 2-3 viikon välein otettujen pariseeruminäytteiden avulla. Vaikka suuri IgG-vasta-ainepitoisuus sopii äskettäin sairastetun infektion aiheuttamaksi, ei infektion tarkka ajoitus yhden näytteen suurenkaan IgG-vasta-ainepitoisuuden perusteella ole mahdollista. Nielunäytteen PCR-testi on tällä hetkellä todennäköisesti se paras yksittäinen menetelmä mykoplasma-diagnostiikassa, mutta tätä testiä ei Suomessa juurikaan vielä tehdä, toisin kuin esimerkiksi Tanskassa. Vielä parempaan tulokseen päästään jos PCR-testi yhdistetään serologisiin testeihin. 11
3 MYKOPLASMAN EHKÄISY JA HOITO
MYKOPLASMAN HOITO Merkittävä osa mykoplasmatartunnan saanneista ei tarvitse mitään sen ihmeellisempää hoitoa, kuin tavallisessa flunssassa. Eli riittävän pitkä lepojakso riittää, jonka aikana immuunijärjestelmämme tekee tehtävänsä. Jos immuunijärjestelmämme ei ole täydessä terässä, mykoplasma voi aiheuttaa pahimmillaan todella ikäviä terveysongelmia ja tämmöisessä tapauksessa erilaiset hoitotoimenpiteet ovat yleensä välttämättömiä. Mykoplasman hoito on Suomessa jossain määrin erittäin pahasti retuperällä. Mykoplasman hoitoon paneutuneiden lääkäreiden mielestä yleisesti käytössä oleva parin viikon antibioottikuuri on lähinnä huono vitsi jos kroonisesta mykoplasmasta halutaan eroon. Asiaan perehtyneet lääkärit hoitavat potilaitaan usein monen kuukauden mittaisilla antibioottikuureilla ja tämän lisäksi erilaisin ravintolisin, kuten probiooteilla ja vitamiinivalmisteilla. Oikeanlaiset ja riittävän pitkät antibioottikuurit tehoavat kohtalaisen usein krooniseen mykoplasmaan, muttei läheskään aina. Lisäksi ne tuovat mukanaan myös ei toivottuja sivuvaikutuksia, kuten pitkillä antibioottikuureilla tapana on. Yksi tällainen antibioottien mukanaan tuoma hyvin keskeinen haittavaikutus on immuunijärjestelmän heikkeneminen. Ja koska toimiva immuunijärjestelmä on erittäin ratkaisevassa roolissa mykoplasman kukistamista ajatellen, niin voidaankin sanoa, että mykoplasman hoidossa käytetyt pitkät antibioottikuurit on kaksiteräinen miekka. Tämä voi olla yksi tekijä sen suhteen, että miksi antibioottihoidoilla ei saavuteta aina toivottua tulosta. Minulla on ollut ilo todistaa muutamia tapauksia, joissa vaikea krooninen mykoplasma ollaan saatu kuriin ilman raskaita antibioottikuureja ja ainoastaan luonnonmukaisia menetelmiä käyttäen. Vastaavia hoitotuloksia on saatu ympäri maailmaa ja monet lääkärit ovatkin ruvenneet suosittelemaan mykoplasman hoitoon erilaisia vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä antibioottihoitojen tueksi tai jopa kokonaan ilman antibioottihoitoa. Haluan kuitenkin korostamalla korostaa sitä, että en halua luoda mitään vastakkainasettelua allopaattiseen lääketieteen ja ns. perinteisen lääketieteen välille. Päinvastoin. Meidän tulisi oppia hyödyntämään molemmista lääketieteen muodoista ne parhaat palat niin mykoplasman kuin monen muunkin sairauden hoidossa. Nykyään on valitettavaa, että molempien leirien edustajat suhtautuvat toistensa hoitometodeihin ylimielisesti ja usein väheksyen. 13
Mykoplasman hoidossa keskeisessä roolissa on mykoplasman heikentäminen ja oman immuunijärjestelmän vahvistaminen, jonka avulla mykoplasma saadaan lopulta kuriin. Tämän täytyy olla tavoitteena käytettiin hoidossa antibiootteja tai jotain muita hoitomenetelmiä. Joidenkin mykoplasmaan perehtyneiden asiantuntijoiden mielestä mykoplasmaa ei voi hävittää elimistöstä kokonaan tai ainakin se on hyvin vaikeaa. Toimivan immuunijärjestelmän avulla se voidaan kuitenkin tavallaan ajaa nurkkaan, jossa se pysyy kurissa aiheuttamatta terveysongelmia. Toki siinä vaiheessa jos immuunijärjestelmä esimerkiksi kroonisen stressin myötä joutuu pois raiteiltaan, niin tuo piileskelevä mykoplasma voi jälleen päästä valloilleen. Siinä vaiheessa kun mykoplasmasta kärsivä potilas haluaa hoitaa itseään jollain muulla tavoin kuin antibiooteilla, niin erityisen tärkeään asemaan nousee terveellinen ja monipuolinen ruokavalio sekä ylipäänsä elintavat, jonka avulla mykoplasma on mahdollista saada kuriin. Tämän lisäksi tarvitaan usein melko laajaa arsenaalia erilaisia rohdoksia ja ravintolisiä, joista kerron pian lisää. Käyn seuraavilla sivuilla läpi asioita, jotka on hyvä huomioida mykoplasman ehkäisyä ja hoitoa ajatellen. Ensimmäiseksi käsitellään ruokavalioon liittyvät asiat. Sen jälkeen kerron hieman yleistietoa lääkinnällisistä sienistä ja siitä miten niitä kannattaa hyödyntää mykoplasman ehkäisyssä ja hoidossa. Ja ennen varsinaisia esimerkkejä mykoplasman hoidosta, kerron siitä miten krooninen stressi ja suoliston kunto vaikuttavat mm. immuunijärjestelmän toimintaan ja tätä kautta myös mykoplasman ehkäisyyn sekä hoitoon. Tässä vaiheessa haluan korostaa sitä, että seuraavilla sivulla esitetyt hoitometodit ovat vain esimerkkejä eivätkä missään tapauksessa hoitosuosituksia. Kirjan tietojen ei ole tarkoitus korvata esimerkiksi lääkäreiden palveluja tai lääkäriltä saamiasi hoito-ohjeita tai neuvoja. 14
RUOKAVALIO Mykoplasmasta toipumisen suhteen ravitseva ruoka on avainasemassa, koska mykoplasma on ravinteita kuluttava parasiitti ja voi jo tämän takia aiheuttaa yleiskunnon romahtamisen. Kuten monen muunkin sairauden kohdalla, niin myös mykoplasman hoidossa ruokavalio nousee hyvin tärkeään asemaan. Parantavalla ruoalla ja nykyaikaisella länsimaalaisella ruokavaliolla on keskimäärin melko iso ero. Sillä on parantumisen kannalta ratkaiseva merkitys, että mitä potilas syö. Monet mykoplasmapotilaat joutuvatkin tekemään ruokavalioonsa joitain muutoksia. Yleensä näiden muutosten ei kuitenkaan tarvitse olla mitenkään mahdottoman suuria. Jo sillä pääsee pitkälle, että panostaa ruoan laatuun, välttää ne pahimmat karikot ja lisää päivittäiseen ateriointiin muutamia yksittäisiä komponentteja, jotka tuovat ruokaan lääkinnällisiä ominaisuuksia. Listaan seuraavilla sivuilla ruokia, joiden käyttöä mykoplasmapotilaiden on hyvä välttää, sekä myös ne ruoat, joita kannattaa nauttia runsaasti parantumisprosessia edistääkseen. Mitään tarkkoja linjauksia ruokavalion suhteen en halua tässä yhteydessä antaa, koska aihe on niin valtavan laaja. Palaan aiheeseen todennäköisesti oppaan tulevissa versioissa jos lukijat osoittavat tämän asian suhteen kiinnostusta. Mielestäni oikean ja itselleen sopivan ruokavalion löytymisen avain on itsensä kuunteleminen. Kun olemme löytäneet ravitsemuksen suhteen oikeat suuntaviivat ja rupeamme kuuntelemaan kehomme viestejä ja tarpeitamme, niin muita ohjeita ei ravitsemuksen suhteen oikeastaan edes tarvita. 15
Ruokia, joita mykoplasmapotilaiden kannattaa välttää tai ainakin vähentää niiden käyttöä Gluteeniviljat tai ainakin vehnä (aiheuttaa monille ihmisille erilaisia terveysongelmia, kuten tulehdusta) Sokeri Maito Valmisruoat ja muut pitkälle prosessoidut ruoat Kovetetut kasvisrasvat Kevyttuotteet Härskiintyneet rasvat Heikkolaatuiset lisäravinteet Keinotekoiset makeutusaineet Limsat ja energiajuomat 16
Ruokia, joita mykoplasmapotilaiden kannattaa lisätä ruokavalioonsa runsaasti Tuore inkivääri Valkosipuli (mieluiten raakana) Kurkuma (mieluiten tuoreena) Mustapippuri, chili, curry, cayenne ja monet muut mausteet Lääkinnälliset sienet, kuten pakuri, siitake, cordyceps ja reishi Oliiviöljy Kookosöljy Avokado Maksa ja muut sisäelimet Parapähkinät Cashew-pähkinät Laadukkaat kanamunat Kotimaiset marjat Spirulina Chlorella Merilevät Öljyhampunsiemenet Kurpitsansiemenet Chian siemenet Jokin laadukas viherjauhe Kaalit Hapankaali Villivihannekset Vihannekset monipuolisesti käytettynä Yrtit Puhdas vesi Itsepuristetut mehut Koivunmahla Hunaja Mehiläisen keräämä siitepöly Laadukas omenaviinietikka Raffinoimaton merisuola (kohtuudella) Raakakaakao 17
Meillä ihmisillä on hassu tapa antaa erityisesti tärkeissä asioissa valta jollekin ulkopuoliselle. Kuvittelemme, että voidaksemme syödä terveellisesti tarvitsemme jonkun koulutetun ihmisen kertomaan mitä meidän tulee syödä. Ihmiset ympäri maailmaa elävät mitä erilaisimmilla ruokavalioilla ja pysyvät terveinä. Yhdistävä tekijä on se, että he syövät puhdasta ja luonnonmukaista ruokaa sekä ennen kaikkea ruokaa, joka sopii juuri heille. Oman kropan kuunteleminen on se juttu, jota koitan itsekin jatkuvasti opetella ja opettaa. Olemme vieraannuttaneet itsemme kehostamme liiallisella stressillä, kiireellä, tavaralla ja lisäaineilla, että paikalleen pysähtyminen ja itsensä kuunteleminen on useimmille meistä lähes mahdotonta. Ei muuta siis kuin elämää hitaammaksi, tavaranpaljoudesta eroon, ruokavalio puhtaammaksi ja fokus tähän hetkeen. Ja lapsilta voidaan oppia myös pienistä asioista nauttimisen taito! - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Kommentti, jonka sain taannoin blogini kautta. 18
STRESSI Stressi herättää paljon keskustelua, mutta usein siihen suhtaudutaan varsin välinpitämättömästi ja stressi mielletään lähinnä vain välttämättömänä pahana. Jos ihmiset tiedostaisivat sen, että mitä krooninen stressi heille todellisuudessa tekee, niin kaikenlainen välinpitämättömyys asian suhteen olisi saman tien poissa. Stressi on varsin suhteellinen käsitys. Jokainen ymmärtää stressin omalla tavallaan. On kovin vaikeaa määritellä, että milloin ihminen on stressaantunut. Näin esimerkiksi lääkärin on melkein mahdotonta sanoa sairastumisen syyksi stressin, vaikka krooninen stressi näytteleekin merkittävää tekijää monien sairauksien taustalla. Moni saattaa tässä vaiheessa kysyä, että mitä tekemistä stressillä on sitten mykoplasman suhteen? Stressi voi olla monessa vaikeassa mykoplasmatapauksessa yllättävän isossa roolissa. On olemassa runsaasti tutkimusnäyttöä siitä, kuinka krooninen stressi voi sekoittaa immuunijärjestelmän toiminnan perinpohjaisesti. Tämä taas voi aiheuttaa sen, että mykoplasma pääsee riehumaan vapaasti elimistössämme. En tiedä onko asiaa tutkittu, mutta nykyään vaikeat, krooniset mykoplasmatapaukset ovat yleistyneet paljon menneeseen aikaan verrattuna. Yksi merkittävä tekijä tämän taustalla voi olla lisääntynyt krooninen stressi, jota nykyinen elämä monelle aiheuttaa. Jos mietitään sitä, että miten krooninen stressi meihin vaikuttaa, niin aivan ensimmäiseksi on syytä tutustua hieman neurohormonaaliseen järjestelmäämme. 19
Tämä järjestelmä on niin monimutkainen kokonaisuus, että parhaimmatkaan asiantuntijat eivät tiedä siitä kaikkea. Tämä järjestelmä koostuu kahdesta perusosasta: hormonaalisesta ja hermostollisesta. Mielenkiintoista on se, että stressin synnyttää täsmälleen sama järjestelmä kuin se, joka sammuttaa sen. Jokaista kiihdyttävää tai kiihottavaa hormonia kohti on olemassa hormoni, joka rauhoittaa ja tasapainottaa tilannetta. Monimutkaista? Oikeastaan parhaiten tätä järjestelmää kuvaa perinteisestä kiinalaisesta lääketieteestä tuttu jin ja jang, eli sisäinen tasapaino. Stressiin liittyvistä hormoneista voidaan mainita kortisoli, adrenaliini ja kasvuhormoni. Näiden stressihormonien eritystä säätelevät hypotalamus ja aivolisäke. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että hypotalamus lähettää stressiviestin aivolisäkkeelle, joka puolestaan antaa lisämunuaisille käskyn ruveta erittämään esimerkiksi kortisolia tai adrenaliinia. Tätä kokonaisuutta kutsutaan usein HPA-akseliksi. Tämä HPA-akseli on naimisissa autonomisen hermoston kanssa, joka koostuu sympaattisesta ja parasympaattisesta hermostosta. Siinä vaiheessa kun neurohormonaalinen järjestelmämme alkaa kroonisen stressin myötä savuttamaan, niin saamme huomata lukuisan kasan ongelmia, jotka voivat pahimmillaan näkyä sairatelukierteenä. Mykoplasma voi nousta tämmöisessä tapauksessa todella ikäväksi kaveriksi. Jos immuunijärjestelmä toimii edes suunnilleen normaalisti, niin mykoplasma nousee vain harvoin ongelmaksi. Jos taas immuunijärjstelmämme on esimerkiksi stressin myötä mennyt sekaisin, niin tämmöisessä tapauksessa se ei voi hoitaa mykoplasman kaltaisia tunkeilijoita toivotulla tehokkuudella. Sanomattakin on selvää, että stressin ehkäisyyn ja sen nujertamiseen kannattaa kiinnittää erityishuomiota jos haluat kukistaa mykoplasman. Tässä muutama vinkki välineistä, joita voi hyödyntää stressin ehkäisyssä ja nujertamisessa. Tärkeintä stressin ehkäistyssä on poistaa elämästään ne merkittävimmät stressin aiheuttajat. Jollekin se voi olla työ ja jollekin toiselle esimerkiksi ihmissuhteet tai rahahuolet. Meditaatio, jooga, yiquan Liikunta ja urheilu Puutarhanhoito, marjastus, kalastus, laulaminen, soittaminen, tanssiminen Sosiaalinen aktiivisuus Sopiva rutiinien rikkominen Yleinen positiivisuus ja luottamus Odota saavasi elämältä ja ihmisiltä hyvää. 20
Lääkkeitä luonnosta Oikeanlaisilla yrteillä ja lääkinnällisillä sienillä voidaan saavuttaa jopa hämmästyttäviä tuloksia stressin hoidossa ja etenkin sen ehkäisyssä. Listaan seuraavassa omat suosikkini: Reishi on mielestäni ehdottomasti yksi parhaista valinnoista jos haluat ehkäistä stressiä. Kava, ruusunjuuri, Maca, Ashwagandha, ja Schisandra ovat myös erinomaisia valintoja rohdoksista jotka voivat tuoda apua stressinhallintaan. Reishi on tutkitusti mitä mainion väline stressin ehkäisyyn. 21
Suolistossamme asuu peräti yli 70% koko kehon immuunisoluista! SUOLISTO Vuosi vuodelta saamme lisää mielenkiintoista tutkittua tietoa siitä, kuinka isoa roolia suolistomme kunto näyttelee terveytemme taustalla. Suoliston hyvinvoinnilla on valtava merkitys esimerkiksi immuunipuolustuksemme suhteen, sillä suolistossamme asuu peräti yli 70% koko kehon immuunisoluista. Sanomattakin on selvää, että mykoplasman hoidossa ja ehkäisyssä suoliston kunto nousee ehdottomaan avainasemaan. Tämä on asia, johon ei voi suhtautua olankohautuksella. Tässä yhteydessä on hyvä mainita siitä, että jos suolistosi on huonossa kunnossa, niin tällöin mykoplasman antibioottihoitoa on syytä miettiä vähintään kahteen kertaan. Tämä siitä syystä, että suoliston heikko lähtökunto ja rankka antibioottikuuri voi olla kokonaisterveyttä ajatellen valtava virhe. Lääkärin olisikin hyvä selvittää potilaansa suoliston kunto aina ennen päätöstä antibioottikuurin määräämistä. Käyn seuraavilla sivuilla läpi muutaman yleisen suolistosairauden ja kerron myös miten ne on mahdollista selättää... 22
Yksi varsin yleinen tekijä suolistoon liittyvien ongelmien taustalla on nykyaikainen länsimaalainen ruokavalio, joka voi aiheuttaa suolistolle vuosien saatossa hyvinkin ikäviä asioita. Muita yleisiä suolisto-ongelmien aiheuttajia ovat antibiootit ja monet muut lääkkeet, sisäilmaongelmat, stressi, liiallinen alkoholinkäyttö, tupakointi, kemikaalit ja loiset. Suolistoon liittyvät ongelmat on pahasti alidiagnosoitu juttu, johon syynä on suolistoperäisten vaivojen tulkinnan vaikeus sekä riittävän hyvien laboratorioanalyysien puute. Monesti myös lääkärit saattavat suhtautua potilaidensa suolistovaivoihin väheksyen, jolloin suolistovaivat saattavat jäädä hoitamatta. Tulehdukselliset suolistosairaudet Crohnin tauti ja haavainen paksusuolentulehdus Colitis ulcerosa ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Kela-aineiston perusteella nämä sairaudet ovat lisääntyneet 2000-luvulla noin kuuden prosentin vuosivauhtia Suomessa. Tutkijat eivät ole löytäneet selitystä tälle ilmiölle. Yksi merkittävä asia voi olla meidän vääristynyt omega-3 omega-6 -tasapaino, joka voi tuoda mukanaan erilaisia suolisto-ongelmia. Margariinien, kasvisöljyjen ja sianlihan runsas käyttö lisää ruokavalion linolihappopitoisuutta ja se taas lisää noin kaksi ja puolikertaisesti riskiä sairastua haavaiseen paksusuolentulehdukseen. Syy-yhteys on siis varsin selvä. Epäilen kuitenkin sitä, että usein kyseessä on monien eri tekijöiden summa ja vain melko harvoin mikään yksittäinen tekijä. Suoliston dysbioosilla tarkoitetaan muuntunutta suoliston bakteeritasapainoa, joka voi altistaa erilaisille sairauksille. Dysbioosissa heikosti patogeeniset bakteerit, hiiva, tai loiset voivat aiheuttaa sairauksia häiritsemällä ravinteiden saantia, luovuttamalla erilaisia toksiineja, aiheuttaen kroonista tulehdusta ja heikentämällä immuniteettia. Suolistohiivan liikakasvu on aina osa dysbioosia. Monet tutkijat arvelevat, että suoliston Candida albicans -hiivan liikakasvu ja sen sisältämät myrkyt liittyvät lukuisiin sairauksiin. Terveessä suolistofloorassa voi olla hieman hiivaa, mutta jos esimerkiksi ruokavaliomme on pielessä, niin hiivan määrä voi nousta hyvin suureksi. Suoliston hiiva voidaan määrittää suoraan mikroskooppisella tutkimuksella tai epäsuorasti viljelemällä. Lisäksi verestä voidaan määrittää ELISA-menetelmällä Candidan vasta-aineet. Dysbioosin oireet voivat olla hyvin moninaisia. Yleisimpiä oireita ovat: Ilmavaivat, ripuli, ummetus ja runsas kaasunmuodostus. Jatkuva väsymys, keskittymisvaikeudet, masennus ja muistiongelmat. Emättimen hiivainfektiot ja toistuvat virtsatietulehdukset. Hengitysteiden tukkoisuus, jatkuva nuha, usein toistuvat poskiontelotulehdukset, limaisuus ja iho-oireet, kuten akne. 23