Liite nro: 1 KAINUULAISTEN HUUMEIDEN KÄYTTÄJIEN HOITO -varhaispuuttumisesta kuntoutukseen Huumeprojekti I 1.8.2002 31.12.2004 Huumeprojekti II 1.7.2004-31.12.2005 Loppuraportti Eeva Anttila Satu Rusanen 27.12.2005
SISÄLLYS 1 Projektin tausta ja tarkoitus 1 2 Projektin käynnistys 2 3 Työskentely 3 3.1 Työtä ohjannut viitekehys 4 3.2 Työmenetelmät 6 4 Projektin tulokset 7 4.1 Toteutetut koulutukset 7 4.2 Asiakkaiden sosiodemografinen tausta ja elämäntilanne 9 4.3 Asiakasryhmät päihteiden käytön ja hoitomuodon perusteella 13 4.4 Huumeiden ongelmakäyttäjien yhteisiä piirteitä 15 5 Johtopäätökset 15 5.1 Asiakaslähtöinen työparityöskentely vaikeasti huumeongelmaisten hoidossa 16 5.2 Ongelmat ja suositukset 18 6 Lopuksi 21 Kirjallisuus 23 LIITE 1. Nuoren interventiivinen päihdehaastattelu (Jouni Susi, Marko Nikkanen 1999)...24 LIITE 2. Päihteiden käytön tilannemääritys...33 LIITE 3. Korvaushoitosopimus...35
Kuviot Kuvio 1. Huumeiden käytön eri muodot 4 Kuvio 2. Asiakkaiden ikäjakauma.9 Taulukot Taulukko 1. Hoitoon hakeutuminen.10 Taulukko 2. Työ/toimeentulo hoitoon hakeutuessa..11 Taulukko 3. Hoitoon hakeutumiseen johtaneet 1. 4. päihteet asiakasmäärien mukaan..12 Taulukko 4. Asiakasryhmät päihteiden käytön mukaan...13 Taulukko 5. Huumeprojektin asiakkaat hoitomuodon mukaan 14
1 Projektin tausta ja tarkoitus Laittomien huumausaineiden käyttö lisääntyi Suomessa ns. toisen huumeaallon aikana 1990-lu vulla. Samanaikaisesti alkoivat kasvaa myös huumausaineiden käytön aiheuttamat haitat. Erit täin huolestuttavaa oli heroiinin käyttöön liittyvien myrkytyskuolemien ja suonensisäisten huu meiden käytöstä aiheutuvien HIV-tartuntojen lisääntyminen. Vaikka 2000-luvulle tultaessa oli merkkejä huumekokeilujen ja käytön kasvun hidastumisesta, haittojen kasvu jatkui yhä. Tämä selittyy sillä, että huumeiden käytön aiheuttamat haitat ilmenevät yleensä viiveellä ja esimerkik si hoitoon hakeutuminen tapahtuu 3 5 vuoden kuluttua huumeiden käytön aloittamisesta. (Vir tanen 2002, 69 70.) Perinteisten psykososiaalisten hoitomuotojen rinnalle otettiin käyttöön lääkkeillä tapahtuva opioidiriippuvaisten vieroitus-, korvaus- ja ylläpitohoito sekä harm reduction eli haittojen vähentä minen, jolla pyritään huumeiden käytön aiheuttamien haittojen minimoimiseen ja vaikeasti huumeongelmaisten saamista hoidon ja palvelujen piiriin. Koska lääkkeelliset hoidot olivat aluksi voimakkaasti säädeltyjä, muodostui hoitojonoja. Lähinnä tiedotusvälineiden voimakkaan rea goinnin seurauksena tehtiin useita selvityksiä ja perustettiin työryhmä miettimään huumausai neiden ongelmakäyttäjien hoitoa. Myös lääkärikunta reagoi konsensuslausumassaan voimak kaasti lääkkeellisten hoitojen ja haittojen vähentämistoimenpiteiden puolesta. Hoitojonojen purkamiseksi lakia opioidiriippuvaisten henkilöiden vieroitus-, korvaus- ja ylläpitohoidoista lievennettiin useita kertoja. Nykyisen asetuksen (289/2002) mukaan nämä hoidot voidaan aloittaa keskussairaalassa, Järvenpään sosiaalisairaalassa tai terveyskeskuksissa, päih dehuollon yksiköissä ja vankeinhoitolaitoksen terveydenhuollon yksiköissä, mikäli näissä yksi köissä on hoidosta vastaava lääkäri, hoidon antamiseen perehtynyt henkilökunta ja asianmukai set tilat. Lisäksi valtion vuoden 2002 ja 2003 talousarvioon varattiin erityismääräraha huumei den käyttäjien hoidosta aiheutuviin kustannuksiin. Avustusten tarkoituksena oli toimia hank keiden käynnistysrahana, jonka jälkeen kunnat itse lähtisivät jatkamaan aloitettua toimintaa (Virtanen 2005, 51). Lääninhallitukset jakoivat rahat kunnille ja kuntayhtymille hakemusten pe rusteella. Avustusten myöntämisperusteita olivat alueella asuvien vaikeasti huumeongelmaisten määrä, palvelujen tarpeen ja määrän välillä vallitseva epäsuhta sekä huumeiden käyttäjien hoi don kehittämisen pitkäjännitteisyys. Lisäksi huomioitiin palvelujärjestelmän kokonaisuuden ke hittäminen terveyskeskusten, kunnan sosiaalitoimen, erikoissairaanhoidon ja muiden palvelun tuottajien yhteistyönä, kuntien välinen yhteistyö, perustason toiminnan painottaminen, uusien hoidollisten toiminta- ja työkäytäntöjen kehittäminen, toimenpiteet hoitoonpääsyjonojen purka miseksi sekä toiminnan kehittämistä tukeva henkilöstökoulutus.
Läänikohtainen valtionavustus osuus perustui kahdelta kolmasosalta läänin alueen amfetamiinin ja opiaattien käyttäjien mää rään sekä yhdeltä kolmasosalta läänin alueen 15 34-vuotiaiden määrään. (Valtioneuvoston ase tus 98/2002.) 2 Projektin käynnistys 1.8.2002 käynnistyneen ja vuoden 2005 loppuun saakka kestäneen Kainuulaisten huumeiden käyttäjien hoito varhaispuuttumisesta kuntoutukseen -projektin tarkoituksena oli kehittään huumeiden käyttäjien hoitoa ja kuntoutusta Kainuun alueella. Hankkeen kohderyhmänä olivat hankehakemuksen mukaan kainuulaiset 15 34-vuotiaat huumeongelmaiset ja heidän omaisen sa. Hankeen hallinnoinnista vastasi Kainuun sairaanhoito- ja erityishuoltopiirin kuntayhtymän ja vuoden 2005 alusta alkaen Kainuun maakunta kuntayhtymä. Kuntayhtymän lisäksi hank keessa olivat osallisina Vaalaa lukuun ottamatta kaikki Kainuun kunnat: Hyrynsalmi, Kajaani, Kuhmo, Paltamo, Puolanka, Ristijärvi, Sotkamo, Suomussalmi ja Vuolijoki. Hankkeen käyn nistyessä maakunnassa asui noin 85 500 asukasta, joista 15 34-vuotiaita oli lähes 19 000. Hankkeen ohjausryhmän muodostivat ylilääkäri, psykiatrian tulosalueen johtaja Mauno Saari (8/2004 saakka), va. ylihoitaja/osastonhoitaja Arja Heikkinen sekä Kainuun A-klinikan vastaa va sosiaaliterapeutti Kerttu Valkeapää-Turunen. Hankehakemuksessa painopistealueiksi valittiin kaikki asetuksessa mainitut neljä kohtaa: vai keasti huumeongelmaisten palveluohjauksen järjestäminen, hoidon ja kuntoutuksen tehostami nen sekä opioidiriippuvaisten vieroitus-, korvaus- ja ylläpitohoidon mahdollistuminen Kainuus sa. Lisäksi hankehakemuksessa määriteltiin tavoitteiksi: huumeongelmaisten hoidon ja kuntou tuksen mahdollistuminen Kainuussa perus- ja täydennyskoulutuksella, yksilöllisten ja tarpeen mukaisten hoitokokonaisuuksien rakentaminen huumeongelmaisille Kainuuseen, Kainuun vi ranomaisverkostojen ja muiden yhteistyötahojen yhteistyön ja käytännön toiminnan tehostami nen huumeongelmaisten hoidossa ja kuntoutuksessa, nopean puuttumisen toimintamallin luo minen ja vakiintuminen Kainuussa sekä huumetyön maakunnallisen ja paikallisen koordinaa tion selkeytyminen ja tehostuminen. Hankkeen työntekijöiksi palkattiin kaksi projektityöntekijää käytännön asiakastyöhön sekä kou lutusten suunnitteluun ja toteuttamiseen. Projektityöntekijät perehtyivät huumetyöhön viikon kestäneillä opintokäynneillä Nuorten päihde- ja huumeasema Redi 64:ssä Oulussa sekä Kurvin huumepoliklinikalla ja terveysneuvontapiste Vinkissä Helsingissä. Hankkeen aloittamisesta jär jestettiin tiedotustilaisuus paikallisille tiedotusvälineille ja kaikissa kunnissa järjestettiin tapaa miset, joihin
kutsuttiin paikallisia sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöitä, koulun, seurakun nan, nuorisotoimen ja poliisin edustajia. Näillä ensimmäisillä kuntakäynneillä esiteltiin projekti ja sen tavoitteet, kartoitettiin kuntien huumetilannetta, hoitokäytäntöjä sekä koulutustarpeita. Toisilla kuntakäynneillä tiedotettiin opiodiriippuvaisten henkilöiden vieroitus-, korvaus- ja yllä pitohoitojen koulutuksesta, kerrottiin hankkeen etenemisestä sekä kerättiin uusinta tietoa kun tien huumetilanteesta. Kajaanissa tavattiin omina ryhminään kouluterveydenhoitajat ja kuraatto rit sekä sosiaalipalvelukeskuksen sosiaalityöntekijät. Käytännön asiakastyö aloitettiin heti elo kuussa 2002. Myös koulutusten suunnittelu aloitettiin syksyllä 2002. 3 Työskentely Projektin käytännön asiakastyössä kokeiltiin nopean, helposti saatavilla olevan, joustavan, liik kuvan ja asiakaslähtöisen työtavan soveltuvuutta huumeiden käyttäjien hoitoon. Tämän työta van avulla pyrittiin tehostamaan myös vaikeasti huumeongelmaisten hoitoa ja kuntoutusta. Li säksi pyrittiin tehostamaan eri viranomaisverkostojen ja muiden tahojen yhteistyötä huumeiden käyttäjien hoidossa ja kuntoutuksessa. Huumekoulutuksia järjestämällä pyrittiin vaikuttamaan yleisiin asenteisiin huumeiden käyttäjiä kohtaan ja parantamaan sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön valmiuksia puuttua huumeiden käyttöön ja hoitaa huumeiden käyttäjiä. Työntekijöiden työhuone sijaitsi aikuispsykiatrian poliklinikalla 31.1.2004 sakka ja sen jälkeen Kajaanin pääterveysasemalla päivystysvastaanoton tiloissa toukokuuhun 2005 saakka ja sen jäl keen mielenterveyspalvelujen tiloissa. Asiakkaita tavattiin Kainuun A-klinikalla, muiden yhteistyökumppaneiden tiloissa, asiakkaiden kotona tai muualla. Työntekijöillä oli matkapuheli met, joiden numerot olivat yhteistyökumppaneiden tiedossa, projektiesitteissä ja Kainuun Sano mien päivystävien palvelujen luettelossa. Puhelinnumerot annettiin myös asiakkaille. 3.1 Työtä ohjannut viitekehys Käytännön työtä ohjasivat holistinen ihmiskäsitys ja tieto siitä, että huumeiden käyttäjät eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä vaan huumeiden käyttö voidaan jakaa käyttökulttuurien ja tapojen perusteella kolmeen erilaiseen kategoriaan: kokeiluun, viihdekäyttöön ja ongelmakäyttöön. Luokat eivät ole pysyviä vaan paremminkin ideaalimalleja, koska käyttäjät saattavat muuttaa käyttötapojaan tai lopettaa käytön kokonaan. Varsinkin viihdekäytön ja ongelmakäytön raja on häilyvä, koska huumeiden käyttö
saattaa vaihdella kausittain ja elämäntilanteen mukaan. Kokeilukäyttö Viihdekäyttö Ongelmakäyttö Kuvio 1. Huumeiden käytön eri muodot: ideaalimalli Salasuon (2004, 150) mukaan. Suurin osa huumeiden käytöstä, noin 80 prosenttia, on kokeilukäyttöä, jossa käyttökertojen määrä on 1 10. Yleisimmin kokeillaan kannabistuotteita ja kokeilujen syitä ovat 15 16-vuoti aille koululaisille vuonna 1999 suoritetun kansainvälisen ESPAD kyselyn mukaan: uteliaisuus, päihtymyksen tavoitteleminen, kertomukset aineen miellyttävistä vaikutuksista ja käyttö ystävä piirissä. Eniten huumeita kokeilevat 15 25-vuotiaat nuoret. (Salasuo & Rantala 2002, 43.) Viihdekäyttö on Salasuon ja Rantalan (2002, 45 46) mukaan säännöllisen huumeiden käytön muoto, joka liittyy vapaa-aikaan. Huumeiden viihdekäyttäjät olettavat, että käyttö on hallinnas sa eikä siitä
aiheudu ongelmia. Siihen ei yleensä liity käytön ja hallussapidon lisäksi muuta laa jamittaista rikollisuutta ja käyttäjä käy työssä tai koulussa. Hän voi olla myös työtön, jos muut ehdot täyttyvät. Huumausaineiden ongelmakäyttö aiheuttaa erilaisia terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia: fyy sistä ja psyykkistä sairastavuutta, rikollisuutta ja syrjäytymistä yhteiskunnan normaalista toi minnasta. Olennaisena piirteenä huumeiden ongelmakäyttöön, etenkin opiaattien, liittyy voima kas riippuvuus. Voimakkaasti huumeriippuvaisen ihmisen keskeiseksi elämän sisällöksi muo dostuu aine ja sen saatavuuden varmistaminen. Huumausaineiden ongelmakäyttöä miettineen työryhmän (2001, 18) mielestä terveydenhuollon näkökulmasta katsottuna ongelmakäyttönä voidaan pitää huumausaineiden käyttöä, jolla on todettavissa olevia, hoito tai muita toimenpi teitä vaativia haitallisia seuraamuksia. Sosiaaliset ongelmat ilmenevät sosiaalisen toimintaky vyn ja elämänhallinnan heikkenemisenä. Kroonistuessaan huumausaineiden käyttö voi johtaa vaikeaan syrjäytymiskierteeseen, missä käyttäjä menettää yksinkertaisimmatkin arkipäivän elämänhallintataitonsa. Pitkäaikainen säännöllinen huumeiden käyttö johtaa lähes aina myös ri kolliseen toimintaa. Holistisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on kokonaisuus, joka todellistuu vähintään kol messa toisiinsa läheisesti kietoutuneessa perusmuodossa: kehollisuus, tajunnallisuus ja situatio naalisuus. Kehollisuus viittaa fyysiseen, tajunnallisuus psyykkiseen ja henkiseen olemassaoloon ja situationaalisuus ihmisen maailmasuhteeseen, joka näin on osa ihmisenä olemista. (Rauhala 1989.) Holistisen ihmiskäsityksen mukaiset fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus ovat ihmi sen perusominaisuuksia. Niitä ei ole mahdollista erottaa toisistaan, mutta ihmisiä voidaan tar kastella niiden avulla eri näkökulmista. Ihmisen psyykkiseen ulottuvuuteen kuuluvat kognitiivi set rakenteet ja persoonallisuus. Näihin sisältyvät muisti, ajattelu, taito käsitellä tietoa, tahto ja tunne. Ihminen elää suhteessa luontoon, kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Hän elää sekä yksilönä et tä erilaisten ryhmien ja yhteisöjen jäsenenä. Ihminen kasvaa ja kehittyy sosiaaliseksi yhdessä toisten ihmisten kanssa ja omaksuu samalla yhteisönsä käyttäytymissäännöt ja tavat. Perhe on ihmiselle tärkeä sosiaalinen ryhmä. Ihminen elää luovassa suhteessa ympäristöönsä ja ilmentää tätä suhdetta vuorovaikutuksen avulla. Käytännön työtä ohjanneet kaksi peruselementtiä: ihmiskäsitys ja käsitys huumeiden käytöstä tukivat pyrkimystä kohdata jokainen huumeiden käyttäjä yksilönä hänen omassa elämänpiiris sään, omine yksilöllisine ongelmineen ja tarpeineen, oli kyseessä sitten huumausaineiden kokei lu-, viihde- tai ongelmakäyttäjä.
3.2 Työmenetelmät Uuden asiakkaan ensimmäinen tapaaminen sovittiin mahdollisimman nopeasti yhteydenoton jälkeen: yleensä jo samalle viikolle tai yhteydenottajan toiveen mukaisesti. Ensimmäisillä ta paamiskerroilla pyrittiin saavuttamaan luottamuksellinen suhde asiakkaan kanssa ja pääsemään avoimeen vuorovaikutukseen. Päihteiden käytön kartoituksella ja muun elämäntilanteen selvittelyllä pyrittiin muodostamaan kokonaiskuva asiakkaan sen hetkisestä elämästä. Päihtei den käytön kartoitukseen käytettiin Stakesin huumehoitotiedonkeruulomaketta (http://www.stakes.info/huumehoito). Soveltuvin osin käytettiin myös Nuoren huumeiden käyttäjän interventii vinen päihdehaastattelu lomakkeistoa (Liite 1), asiakkaan yksilöllisyys huomioiden. Elämänti lanteen selvittelyssä käytettiin keskustelun tukena sukupuun, verkostokartan ja elämänkaaren piirtämistä. Masennusoireiden tunnistamiseen käytettiin mielialakysely BDI-13 kyselyloma ketta. Ensimmäisten tapaamisten ja tehtyjen selvitysten perusteella muodostettiin käsitys asiakkaan tuen tarpeesta ja jatkotyöskentely sovittiin yhdessä asiakkaan kanssa hänen tarpeitaan parhaiten vastaavaksi. Koska asiakkaat olivat taustaltaan hyvin erilaista: huumeiden käytön epäilystä vuo sien huumausaineiden ongelmakäyttöön, psykososiaalisen tuen tarve vaihteli paljon. Erityisesti vaikeasti huumeriippuvaisten kanssa työskennellessä psykososiaalinen tuki oli tärkein työmuo to. Psykososiaaliseen tukeen kuului supportiivista keskustelua ja käytännön asioiden hoitamista yhdessä asiakkaan kanssa sekä verkostoyhteistyötä asiakkaan läheisten ja eri viranomaisten kanssa. Lisäksi asiakastyön muotona käytettiin palveluohjausta, joka tarkoitti työntekijöiden liikkuvuutta, helppoa ja joustavaa tavoitettavuutta sekä tukea ja ohjausta asiakkaan arjessa sel viytymiseen. Asiakkaista pidettiin kiinni ja heidät ohjattiin niiden palvelujen piiriin, joita he tarvitsivat. Terveysneuvonnalla annettiin tietoa likaisten ruiskujen käytön vaaroista, infektiotartunnoista ja muista terveydellisistä riskeistä. Asiakkaita lähetettiin tartuntatautitesteihin terveyskeskuk sen laboratorioon ja ohjattiin B-hepatiittirokotuksiin A-klinikalle. Huumetestejä käytettiin eri laisia lausuntoja varten ja hoidon tukena antamaan tietoa käytetyistä päihteistä sekä synnyttä mään luottamusta asiakassuhteeseen tai esimerkiksi nuoren ja vanhemman välille. A-klinikalta ohjattiin projektityöntekijöille asiakkaita EU-direktiivin mukaiseen ajokelpoisuu den seurantaan, jos asiakkaalla oli huumeiden käyttöä tai huumausainerikoksia. Joihinkin asia kassuhteisiin
liittyi myös rikoksista ehdonalaiseen vankeuteen tuomitun nuoren valvonta krimi naalihuollon pyynnöstä. Projektityöntekijät tekivät työtä yksin omien asiakkaiden kanssa, työparina keskenään tai mui den viranomaisten kanssa niin, että työparina oli esim. A-klinikan, mielenterveyspalvelujen, kriminaalihuollon tai sosiaalitoimen työntekijä. Verkostoyhteistyötä asiakkaan läheisten ja eri viranomaistahojen kanssa tehtiin asiakkaan tilanne ja tarve huomioiden. Myös asiakkaiden lä heisille annettiin tukea ja neuvontaa. 4 Projektin tulokset 4.1 Toteutetut koulutukset Riittävä tietämys huumeista, käyttötavoista, käyttökulttuureista ja muista huumeiden käyttöön liittyvistä sosiaalisista erityispiirteistä auttaa niiden asenteellisten esteiden ylittämisessä, joita huumeiden käyttäjät joutuvat kohtaamaan palveluja tarvitessaan. Asenteelliset ja tiedolliset puutteet saattavat muodostua esteiksi huumeiden käytön tunnistamiselle, käyttöön puuttumisel le ja hoidolle (Hakkarainen, Kekki, Mustalampi, Muuri, Nuorvala, Partanen, Virtanen ja Virta nen 2000, 13). Hankkeessa mukana olleiden kuntien työntekijöiden koulutustoiveet kohdistui vat edellä mainittuihin puutteisiin. Yleisiin asenteisiin vaikuttavat ja maakunnallista huumetyön osaamista lisäävät maksuttomat koulutukset toteutettiin useina erillisinä koulutuskokonaisuuk sina. Kouluttajina toimivat erilaisista viitekehyksistä käsin työskentelevät alan asiantuntijat eri puolilta Suomea. Maakunnallinen Huumetyön koulutusohjelma järjestettiin yhteistyössä Oulun yliopiston Ka jaanin kehittämiskeskuksen ja Huuko -projektin kanssa Kajaanissa neljänä koulutuspäivänä vuosina 2002-2003. Koulutukseen osallistui 140 henkilöä. Kouluttajina toimivat: johtava sosi aalityöntekijä, YTM Kari Matela Nuorten päihde ja huumeasema Redi 64:stä Oulusta sekä kou luttaja, psykoterapeutti Marja Hannula Kymen A-klinikkatoimesta Kotkasta. Koulutuksen sisäl lön muodostivat: arvot ja asenteet, riippuvuuden olemus, huumeiden käyttäjien elämänpolku ja sen ymmärtäminen, huumeiden käyttäjien tunnistaminen, kohtaaminen ja motivoiminen, huu mekysymys perhenäkökulmasta, verkostoyhteistyö ja huumetilanne Kainuussa. Opioidiriippuvaisten henkilöiden vieroitus-, korvaus- ja ylläpitohoitokoulutus sisälsi kaksi teoriaopetuspäivää 11. 12.9.2003 ja osalle koulutukseen osallistuneista kahden päivän käytän töön
tutustumiset Järvenpään sosiaalisairaalassa tai Kiviharjun kuntoutumisklinikalla loka-jou luussa 2003. Teoriakoulutukseen osallistui 41 henkilöä ja käytännön hoidon toteutukseen tutus tui 28 henkilöä. Kouluttajina toimivat ylilääkäri Antti Holopainen, sosiaalityöntekijä Ari Tien suu ja sairaanhoitaja Anita Häkkinen Järvenpään sosiaalisairaalasta. Nuoren huumeiden käyttäjän interventiivinen päihdehaastattelu koulutuksen tavoitteena oli lisätä nuoria päihteiden käyttäjiä työssään kohtaavien henkilöiden valmiuksia arvioida nuo ren päihteiden käyttöä sekä hyödyntää haastattelua interventiona. Koulutus järjestettiin Kajaa nissa kaksi kertaa 3. 4.5., Sotkamossa 5.5. ja Suomussalmella 10.5.2004. Koulutukseen osallis tui 87 henkilöä. Kouluttajana toimi päihdetyön suunnittelija, psykiatrinen sairaanhoitaja, työn ohjaaja Jouni Susi Helsingin sosiaaliviraston lasten sijaishuoltotoimisto. 11.6.2004 järjestettiin Uusinta tietoa päihdelääketieteestä -koulutus, jossa luennoitsijana toi mi LT, psykiatrian erikoislääkäri, apulaisylilääkäri Pekka Laine Oulun yliopistosairaalan psy kiatrian klinikalta. Koulutuksen sisällön muodostivat: persoonallisuushäiriöiden vaikutus hoi toon ja muu kaksoisdiagnostiikka, huumeiden käyttäjien hoidossa käytettävät lääkkeet, sekä kannabiksen, amfetamiinin ja päihteiden sekakäyttäjien hoidon erityispiirteet. Koulutukseen osallistui 69 henkilöä. YTM, psykiatrian erikoislääkäri, päihdelääkäri Juha Kemppisen koulutukseen 26.5.2005 osal listui 184 henkilöä. Koulutuksen aiheena oli päihderiippuvuuden kehittyminen ja sen vaiku tukset ihmisen arkielämään. Juha Kemppinen luennoi samasta aiheesta myös kaikille avoi messa iltatilaisuudessa. Koulutuksiin osallistui runsaasti eri ammattiryhmien edustajia kuntien perus- ja erityispalve luista, kolmannen sektorin palveluista ja vapaaehtoisjärjestöistä ympäri Kainuuta. Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita osallistui myös joihinkin koulutuksiin. Saadun palautteen perusteella koulutukset koettiin pääosin tarpeellisiksi ja hyödyllisiksi. Eri viitekehyksistä käsin työskentele vien alan asiantuntijoiden luennoista muodostui laaja ja monipuolinen näkökulma huumeiden käyttäjien elämään ja hoitoon. Opiodiriippuvaisten vieroitus-, korvaus- ja ylläpitohoitokoulutus oli tarpeellinen, koska näiden hoitojen toteuttaminen on tullut ajankohtaiseksi Sotkamossa ja Kajaanissa. Asenteissa tapahtuneita muutoksia huumeiden käyttäjiä kohtaa on vaikea arvioida. 4.2 Asiakkaiden sosiodemografinen tausta ja elämäntilanne Projektin keskeinen osa oli asiakastyö. Ensimmäiset asiakkaat ohjattiin projektityöntekijöille Kainuun A-klinikalta elokuussa 2002. Ensimmäisen toimintavuoden aikana tavoitettiin 20 asia kasta, toisena
toimintavuonna uusia asiakasta saatiin 45 ja lokakuun 2005 loppuun mennessä hanke oli tavoittanut kaikkiaan 90 asiakasta. Uusien asiakkaiden ottaminen hankkeeseen pyrit tiin lopettamaan elokuussa 2005, mutta käytännössä asiakastyö jatkui joulukuun alkupuolelle saakka. Asiakastyön numeraalisesti mitattavia tuloksia esim. asiakasmääristä, asiakkaiden omi naisuuksista sekä käytetyistä päihteistä on kerätty seuraaviin taulukoihin. Kuvio 2. Asiakkaiden ikäjakauma. Hankkeessa mukana olleista 90 asiakkaasta naisia oli 26 ja miehiä 64 (kuvio 2). Naisten määrä noudattaa valtakunnallista tilastoa. Vaikka hankkeen kohderyhmänä olivat kainuulaiset 15 34-vuotiaat huumeiden käyttäjät, yli 34-vuotiaitakaan ei rajattu hankkeen ulkopuolelle. Hie man yli kaksi kolmasosaa asiakkaista (62 asiakasta) oli alle 25-vuotiaita. Nuorten suuri määrä projektin asiakkaissa oli odotettua, koska tutkimusten mukaan alle 25-vuotiaat kokeilevat eni ten huumeita (ks. lukua 3.1, sivu 4).
Henkilöä Itse 6 Perhe, ystävät 7 Psykiatrinen avohoito 22 Psykiatrinen osasto 10 Päihdehuollon avohoito 18 Päihdehuollon laitos 1 Opiskelijaterveydenhuolto 3 Terveyskeskus 1 Sairaala/pkl 2 Sosiaalitoimi 5 Kriminaalihuolto 9 Poliisi/sos.työ 4 Irti huumeista ry 2 Asiakkaat yhteensä 90 Taulukko 1. Hoitoon hakeutuminen Reilu kolmasosa asiakkaista ohjautui hoitoon psykiatristen palvelujen kautta (taulukko 1). Päihdehuollon avopalveluista Kainuun A-klinikalta projektiin ohjattiin viidesosa asiakkais ta. Kriminaalihuollon kautta asiakkaita tuli yhdeksän ja perheen tai ystävien yhteydenoton kaut ta seitsemän. Oma-aloitteisesti projektityöntekijöihin osasi ottaa yhteyttä vain kuusi asiakasta koko asiakasmäärästä. Valtakunnallisen päihdehuollon huumeasiakkaat 2004 tilastotiedotteen mukaan runsas kolmasosa hoitoon hakeutumisista tapahtuu oma-aloitteisesti (Partanen 2005). Projektityöntekijöiden asiakastyö keskittyi selkeästi Kajaaniin; muissa kunnissa asiakaskäyntejä oli hyvin vähän. Asiakkaista 70 oli kajaanilaisia. Ristijärveltä ja Puolangalta ei ollut yhtään asiakasta. Muiden hankkeessa mukana olleiden kuntien asiakasmäärä vaihteli yhdestä viiteen asiakkaaseen. Kolme asiakasta oli kirjoilla Kainuun ulkopuolella, mutta asui Kainuussa. Päihdehuollon huumeasiakkaat 2004 tilastotiedotteen mukaan huumeiden käytön vuoksi hoi toon hakeutuneet asiakkaat olivat yleensä joko syrjäytymisriskin alla tai jo syrjäytyneitä. Koulu tustaso oli matala ja työttömyys yleistä (62 %). Huumeprojektin asiakkaista (taulukko 2) työttö mänä tai
työvoimapoliittisten toimenpiteiden kohteena oli 39 asiakasta eli 43 prosenttia. Opis kelijoita oli reilu kolmasosa. Hoitoon hakeutumishetkellä työssä kävijöitä oli kahdeksan ja sai rauspäivärahasta tai kuntoutustuesta toimeentulonsa sai kymmenesosa asiakkaista. Henkilöä Työssä 8 Työtön 35 Opiskelija 32 Hara-raha 2 Työvoimapol.koulutus 2 Sairausloma/kunt.tuki 9 Eläkkeellä 2 Asiakkaat yhteensä 90 Taulukko 2. Työ/toimeentulo hoitoon hakeutuessa Huumeprojektin asiakkaista työttömänä oli lähes 20 prosenttia vähemmän kuin valtakunnalli sesti. Tätä selittää asiakaskunnan erilaisuus. Koska varhaisen puuttumisen elementti oli projek tissa mukana, asiakkaiksi ohjautui henkilöitä, joilla ei ollut huumeongelmaa lainkaan tai ongel man vaikeusaste oli lievä. Opiskelijoiden runsas lukumäärä asiakaskunnassa selittyy myös var haisen puuttumisen mukana ololla. Suomalaiselle päihdekulttuurille on ominaista useiden eri päihteiden sekakäyttö. Sekakäyttö voi olla useamman eri päihteen samanaikaista käyttöä, jolloin käytöllä pyritään päihdyttävän vaikutuksen tehostamiseen tai eri päihteitä käytetään vuorotellen, jolloin toisella aineella hoide taan toisen aiheuttamia vieroitusoireita. Päihteitä voidaan myös käyttää vaihtelevasti sen mu kaan, mitä on saatavilla. Vuonna 2004 huumeiden käytön vuoksi hoitoon hakeutuneista lähes kaksi kolmesta (62 %) oli ilmoittanut käyttäneensä vähintään kolmea eri päihdettä (Partanen 2005).
Opiaatit Heroiini Buprenorfiini Morfiini 1. päihde 2. päihde 3. päihde 4. päihde 10 2 5 3 6 1 5 3 1 1 1 2 1 1 Stimulantit Amfetamiini Ekstaasi 29 27 2 12 11 1 12 11 1 Kannabis 18 22 9 3 Rauhoittavat lääkkeet 7 18 12 8 Alkoholi 26 20 15 3 Asiakkaat yhteensä 90 78 51 17 Taulukko 3. Hoitoon hakeutumiseen johtaneet 1. 4. päihteet asiakasmäärien mukaan 1 1 Sekakäyttö oli yleistä huumeprojektin asiakkailla (taulukko 3). Yli puolet (57 %) asiakkaista kertoi käyttävänsä ainakin kolmea eri päihdettä. Tämä on hieman vähemmän kuin valtakunnal lisessa tilastossa (ks. edellä). Stimulantit oli yleisin, noin kolmasosalla asiakkaista, hoitoon ha keutumiseen johtaneena ensisijaisena päihteenä. Lähes yhtä paljon oli alkoholia ensisijaisena päihteenä käyttäneitä. Kannabistuotteita ensisijaisena päihteenä käyttäneitä oli viidesosa asiak kaista. 10 asiakasta hakeutui hoitoon ensisijaisesti opiaattien käytön vuoksi. Alkoholi ja kanna bis olivat lähes yhtä yleisiä toisena käytettynä päihteenä. Korvaushoitolääkkeenä käytettävien opiaattien (Subutex ) sekä kipulääkkeiden (Dolcontin ja Temgesic ) suonensisäisen käyttö lisääntyi Kainuussa projektin aikana. Myös osa muiden huu meiden käytön vuoksi hoitoon hakeutuneista projektin asiakkaista siirtyi käyttämään opiaatteja ensisijaisena päihteenä. Riskikäyttäytymisellä tarkoitetaan huumeiden suonensisäistä käyttöä sekä siihen liittyen ruis kujen ja neulojen yhteiskäyttöä. Suonensisäinen huumeiden käyttö lisää veriteitse tarttuvien vi rusten aiheuttamien maksatulehdusten (B- ja C-hepatiittien) sekä HIV-tartuntojen määriä. C-hepatiittitapauksista 90 prosenttia arvioidaan johtuvan suonensisäisten huumeiden käytöstä. (Vir tanen 2002, 47.) Vuonna 2004 huumehoitotiedonkeruussa mukana olleista hoitoon hakeutuneis ta, pistämällä huumeita käyttäneistä C-hepatiittipositiivisia oli 63 prosenttia (Partanen 2005).
Reilu puolet (47 henkilöä) Huumeprojektin asiakkaista oli hoitoon hakeutuessaan käyttänyt suonensisäisesti huumeita. C-hepatiittipositiivisia oli 24 henkilöä. Rikoksista tuomittuja oli nel jä viidestä asiakkaasta. Vankeusrangaistuksen oli suorittanut 17 asiakasta. 4.3 Asiakasryhmät päihteiden käytön ja hoitomuodon perusteella Hankkeen yhtenä tavoitteena oli asiakastyössä saatujen tietojen perusteella kartoittaa kainuu laisten huumeiden käyttäjien hoidon tarpeet sekä saada kokemuksia siitä, auttaako valittu työta pa huumeiden käyttäjien hoidossa. Asiakkaat jaettiin päihteiden käytön ja käytetyn hoitomuo don perusteella erilaisiin ryhmiin. Päihteiden käytön perusteella löydettiin viisi päihteidenkäyt täjäryhmää (taulukko 4). Tästä saatiin käsitys siitä, minkälaisia huumeiden käyttäjiä Kainuussa on. Puolet asiakkaista oli huumausaineiden ongelmakäyttäjiä, joista viidellä henkilöllä kannabis oli ensisijainen ongelmapäihde. Kokeilukäyttäjiksi määriteltiin 18 ja viihdekäyttäjiksi 2 asia kasta. Seitsemällä asiakkaalla oli runsasta alkoholin käyttöä, mutta he eivät olleet käyttäneet huumeita. Hoitoon ohjauksen syy oli epäily huumeiden käytöstä. Kuudella asiakkaalla oli ollut huumausaineiden ongelmakäyttöä joskus elämänsä aikana, mutta ongelma ei ollut akuutti. Ensi sijaista ongelmaa ei saatu määriteltyä 11 asiakkaan kohdalla, koska työskentely heidän kanssaan jäi vähäiseksi ja satunnaiseksi. Päihteidenkäyttäjäryhmät Alkoholiongelmaiset 7 Kokeilukäyttäjät: käyttökertoja 1 10 18 Viihdekäyttäjät 2 Aikaisempaa ongelmakäyttöä 6 Ongelmakäyttäjät kannabis muut huumeet Ensisijainen ongelma hahmottumaton: tapaamisia vähän/epäsäännöllisesti ongelma ei hahmottunut Yhteensä 90 Taulukko 4. Asiakasryhmät päihteiden käytön mukaan Henkilöä 46 5 41 11 Hoitomuodon perusteella muodostettiin neljä asiakasryhmää (taulukko 5). Työtapana kaikissa hoitomuodoissa oli asiakaslähtöisyys, joustavuus ja nopeus. Työssä käytettiin aikaisemmin se lostettuja
työmenetelmiä (ks. kappale 3.2, sivut 6 7). Asiakkaista 41 tavattiin hoidon tarpeen arviointi- ja konsultaatiotapaamisissa, jolloin tapaamisia oli enintään viisi kertaa. Näistä viides sä tapauksessa oli selkeästi kyse varhaisesta puuttumisesta huumeiden käyttöön. Tämä tarkoit taa sitä, että kyseessä oli alaikäinen nuori ja yksittäinen huumekokeilu. 44 asiakkaan kanssa hoitosuhde muodostui pitemmäksi. Pisin yhtäjaksoinen hoitosuhde kesti yli kolme vuotta. Tähän ryhmään kuuluneista asiakkaista kymmenen lopetti huumeiden käytön hoidon aikana. Asiakastyön päättyessä projektissa 13 asiakkaan hoitovastuu siirtyi toiselle ta holle. Arviomme mukaan 19 asiakasta olisi tarvinnut hoitoa, mutta kymmenen heistä joutui vankilaan tai muutti toiselle paikkakunnalle ja yhdeksän asiakasta ei kiinnittynyt hoitoon. Pit kän laitoskuntoutuksen jälkeen Kajaaniin muutti neljä henkilöä, joiden hoito jatkui projektissa. Asetuksen 289/2002 mukainen korvaushoito aloitettiin Järvenpään sosiaalisairaalassa heinä kuussa 2005 yhdelle henkilölle. Syyskuun alusta alkaen hoito on toteutettu Kajaanissa. Asiak kaan psykososiaalinen tuki toteutuu yhteistyössä Kainuun A-klinikan ja mielenterveyspalvelu jen kanssa. Korvaushoitolääkityksestä vastaavat A-klinikka ja kansaterveystyön päivystys Kai nuun keskussairaalassa. Korvaushoitoasiakkaan kanssa laadittu asetuksen mukainen hoitosopi mus on liitteenä. Hoitomuoto Hoidon tarpeen arvio/konsultaatio tapaamisia 1 5 Hoito jatkuu muualla tai sitä ei aloitettu varhainen puuttuminen kuollut Hoito ja kuntoutus: tapaamisia yli 5 hoitosuhde päättynyt/ongelma poistunut hoitovastuu siirtynyt toiselle taholle A-klinikka Psykiatria Päihdekuntoutus hoitosuhde päättynyt/vankilassa tai muuttanut hoitosuhde päättynyt/ajelehtijat/hävinneet kuollut Jatkohoito huumekuntoutuksesta hoito päättynyt hoitovastuu siirtynyt muualle Korvaushoito 1 Henkilöä 41 35 5 1 44 10 13 6 4 3 10 9 2 Yhteensä 90 Taulukko 5. Huumeprojektin asiakkaat hoitomuodon mukaan 4 2 2