päihdehoidon ongelmina

päihdetyön erikoislehti 2/2010 Talentia: Hoitotakuu päihdekuntoutukseen Raskauden ehkäisy ja päihdetyö Muuttaako lapsinäkökulma yleisen mielipiteen alkoholista? Saman katon alla Kouvolan päiväkeskuksessa ERIARVOISUUS JA SUPISTAMISET päihdehoidon ongelmina

sisältö 2/2010 6 16 24 3 4 6 9 10 13 16 19 20 24 26 27 28 30 31 Leikkauslistoista kestävyysvajeeseen OLAVI KAUKONEN Lyhyesti Eriarvoisuus ja supistamiset päihdehoidon ongelmia MIA HEMMING Sosiaalialan ammattilaisten Talentia: Hoitotakuu päihdekuntoutukseen AULI SAUKKONEN Mitä se mulle kuuluu? Raskauden ehkäisy ja päihdetyö HILKKA LYDÉN Muuttaako lapsinäkökulma yleisen mielipiteen alkoholista? MATTI PIISPA Kouvolan päiväkeskuksessa sovitaan saman katon alle AULI SAUKKONEN Oikeuden toinen puoli JUKKA HEINONEN Työ & tekijä: Rohkeutta alkoholipolitiikkaan AULI SAUKKONEN Vapaaehtoiset avuksi velkaongelmissa Toinen tieto: Kevät Onnellisuus on ihmisen päämäärä, totesi Aristoteles (kirja-arvio) RAUNO MÄKELÄ Seitsemän askelta huolestujille (kirja-arvio) NILS HOLMBERG Vanhempien päihteidenkäytöstä johtuva lasten oireilu tuttua aikuisille Henkireikä: Näkökenttä terävöityy, kun puhdistaa silmälasit AATAMI VANONEN Kansi: Kuvatoimisto Rodeo/Tero Sivula Tiimi Päihdetyön erikoislehti, www.a-klinikka.fi/tiimi x 46. vuosikerta Ilmestyy viisi kertaa vuodessa, ISSN 0358-6936 x Julkaisija A-klinikkasäätiö, Paasivuorenkatu 2 A, 00530 Helsinki, www.a-klinikka.fi, p. (09) 6220 290, fax (09) 175 276 x Päätoimittaja Olavi Kaukonen, olavi.kaukonen@a-klinikka.fi x Toimitussihteeri Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi x Ulkoasu Kaija Savola x Toimitusneuvosto Pirkko Hakkarainen, Pekka Heinälä, Marja Holmila, Ulla Järvi, Olavi Kaukonen, Satu Lipponen, Katriina Pajupuro, Ilpo Salonen, Tapani Sarvanti (pj.), Kaija Seppä, Tuukka Tammi, Teemu Tiensuu x Tilaukset & osoitteenmuutokset Tuula Mäenpää, p. (09) 6220 290, tilaukset@a-klinikka.fi, tilaushinta 25 euroa/vuosi x Ilmoitukset Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi x Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy 2

OLAVI KAUKONEN olavi.kaukonen@a-klinikka.fi pääkirjoitus Leikkauslistoista kestävyysvajeeseen Suomen kärvistellessä edellisen laman kourissa valtiovarainministeriön silloinen budjettipäällikkö Raimo Sailas esitti pitkän listansa säästökohteiksi. Kun julkisessa hallinnossa siirryttiin kehysbudjetointiin ja hajautettuun sopeutukseen, listat ovat käyneet tarpeettomiksi. Valtiovarainministeriön kansantalousosastolla on pitävä ote valtion budjettitaloudesta ja kasvava halu vaikuttaa myös kuntien päätöksiin. Perustuslaillisista syistä sitä on hankala tehdä suoraan, mutta uusien käsitteiden avulla välillinen vaikuttaminen on tehokasta. Kielen ja käsitteiden muuttuessa valtioekonomistien argumentointia on ollut vaikea seurata. Jo pidempään olemme olleet huolissamme huoltosuhteen keinahtamisesta ongelmalliseksi: Suomi näyttää olevan ehkä koko maailman nopeimmin ikääntyvä yhteiskunta. Tämä on vielä kohtuullisen ymmärrettävää matematiikkaa. Yllättävää on vain se, että kovin vähän on asian johdosta ryhdytty toimimaan. Taantuman iskiessä hallitus vakuutti valtiovarainministerinsä suulla, että Suomen talous on niin hyvässä kunnossa, että taantuma tuskin oleellisesti vaikuttaa meidän syrjäiseen kansantalouteemme. Tästä edettiin sen tunnustamiseen, että taidamme kuitenkin olla osa verkostoitunutta taloutta ja että Yhdysvalloista alkanut luottokriisi saattaa kirpaista hiukan myös meitä. Eikä aikaakaan, kun jo päädyimme erittäin nopeaan velkaantumiseen. Samalla muuttui perspektiivi. Valtioekonomistien puheissa finanssipolitiikka ohitti talouspolitiikan. Termi kestävyysvaje alkoi hallita koko talouspoliittista keskustelua. Valtiovarainministeriön asiantuntijakatsauksessa Julkinen talous tienhaarassa julkisen talouden alijäämä on nostettu jopa ensisijaiseksi kestävyysongelmaksi. Uhkakuva valui nopeasti muutoin aivan järkevän oloisten poliitikkojen kielenkäyttöön: valtion velka on maksettava, mieluummin nopeasti. Kansantaloudesta alettiin puhua kuin kotitaloudesta, vaikka hyvin tiedetään, että velattomia valtioita ei juuri ole eikä tarvitsekaan olla. Valtajulkisuudessa alkoi eri koulukuntia edustavien taloustutkijoiden kriittinen kansantaloudellinen keskustelu. Velanotto näyttää sinänsä olleen eri osapuolten mielestä järkevää, koska se on jakanut lamarasitetta pidemmälle aikavälille ja helpottanut siten sekä kotitalouksien että elinkeinoelämän edellytyksiä selviytyä taantumasta kohtuullisin vaurioin. Osa keskeisistä taloustutkijoista on kuitenkin riitauttanut kansantalousosaston politiikkatulkinnat. Velan määrä ei sinänsä ole ongelma. Riittää, kun velkaantumisen vauhti siis korkomenojen kehitys saadaan kuriin. Juuri tällä tulkintaerolla on keskeinen vaikutus hyvinvointivaltion toimintaedellytyksiin. Rusikoimalla ja leikkaamalla julkista taloutta ankarasti kahden seuraavan vaalikauden aikana kuten valtiovarainministeriö ehdottaa hoidetaan kestävyysvajetta keinoilla, joilla tuotetaan huomattavia hyvinvointivajeita. Kun aikaisemmin myös talouspolitiikan näkökulmasta hyvinvointivaltio oli mahdollista nähdä investointina, kestävyysvajeen nykytulkinnan näkökulmasta se on ensisijainen sopeuttamisen kohde. Sopeutus on käytännössä alkanut jokseenkin viiveettä, koska kuntatalous on keskimäärin huomattavasti valtiontaloutta suhdannealttiimpaa. Kansalaisaktiivisuus ja julkisuus puolustavat lasten, nuorten ja perheiden palveluja ansiokkaasti. Leikkaukset kohdentuvat niiden väestöryhmien palveluihin, joilla ei ole puolustajia. Olisiko aika rakentaa hajalle hallinnoiduista päihde- ja mielenterveyspalveluista nykyisiä yhtenäisempiä, väestön ja asiakkaiden tarpeista nousevia ja kustannustehokkaampia seudullisia kokonaisuuksia? x

lyhyesti www.a-klinikka.fi/tiimi Kommentoi Tiimin juttuja netissä A-klinikkasäätiön internetsivut on uudistettu ja niiden mukana uudistuivat myös Tiimi-lehden sivut. Lehden juttuja pääsee nyt kommentoimaan netissä. Jokaisesta Tiimistä viedään verkkoon pääkirjoitus, kolumni ja muutama juttu. Lehden numerot ovat edelleen luettavissa verkossa pdf-muodossa. Tiimi löytyy nettiosoitteesta www.a-klinikka.fi/tiimi. Pelivoimapiirille kunniamaininta yhteiskuntaviestintätekona A-klinikkasäätiön Pelivoimapiiri-palvelu on saanut kunniamaininnan Vuoden yhteiskuntaviestintäteko -kilpailussa. Ensimmäisen palkinnon voitti Kirkkopalvelut ry:n vuoden 2009 Yhteisvastuukeräys. Tunnustukset jakoi Yhteiskuntaviestinnän yhdistys YVY ry. Pelivoimapiiri on valtakunnallinen, anonyymi ja maksuton tekstiviestipalvelu omasta tai läheisten rahapelaamisesta huolestuneille. Palvelu tarjoaa vertais- ja ammattilaistukea sekä oma-apua tekstiviesteillä, kännykällä ja netissä. Innovaatiot kansien väliin Uutuusjulkaisu nivoo yhteen kolmessa suuressa hankkeessa Pohjanmaa-hankkeessa, Sateenvarjo-projektissa ja Lapin mielenterveysja päihdetyön hankkeessa syntyneet mielenterveys- ja päihdetyön innovaatiot. Julkaisuun on koottu kaikkiaan 19 testattua ja hyväksi havaittua toimintamallia. Suurin osa esiteltävistä innovaatioista on tarkoitettu osaksi kunnan perustason mielenterveys- ja päihdetyötä. Lauri Kuosmanen ym. (toim.): Innovaatioita terveyden edistämiseen mielenterveys- ja päihdetyössä. Avauksia 2/2010. THL 2010. Myös internetissä: www. thl.fi. Naltreksonista lupaavia tuloksia peliriippuvuuden hoidossa Nettipelit puhuttavat Peluurissa Nettipelaaminen puhutti soittajia viime vuonna jo 30 prosentissa puheluista Peluurin auttavassa puhelimessa. Viime vuonna Peluurissa vastattiin 3 146 puheluun, ja peliongelmaa käsiteltiin 1 159 puhelussa. Näistä puheluista 63 prosenttia tuli pelaajilta ja kolmasosa läheisiltä. Peli Poikki -ohjelman valtava suosio jatkui. Ohjelman suoritti toimintavuonna 76 henkilöä. Peluuri on peliongelmaisten ja heidän läheistensä auttava puhelin. Se toimii maksutta numerossa 0800 100101 arkisin kello 12 18. Opiaatinsalpaajat vaikuttavat lupaavalta rahapeliriippuvuuden lääkehoitomuodolta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toteutti vuoden 2009 aikana pilottitutkimuksen, jossa selvitettiin naltreksonin tehoa rahapeliongelman hoidossa. Ruotsissa keskustellaan neulojenvaihdosta Huumeruiskujen ja -neulojen vaihdon oikeutuksesta keskustellaan Ruotsissa. Huumeruiskujen vaihto laillistettiin vuonna 2006, ja Skånen alueella on toiminut kaksi vaihtopistettä. Niiden avulla arvioidaan kuitenkin tavoitettavan vain viisi prosenttia Ruotsin huumeongelmaisista. Pelihimo väheni kahdella kolmasosalla tutkittavista tutkimusjakson aikana. Tutkittavat myös kokivat elämänlaatunsa paranevan ja heidän mielialansa koheni. Tutkimukseen osallistui 39 patologisesta rahapeliongelmasta kärsi- vää suomalaista. Opiaatinsalpaajien avulla aivojen mielihyväkeskuksen toimintaa voidaan tasapainottaa ja siten auttaa irrottautumista riippuvuutta aiheuttavasta toiminnasta, kertoo neurobiologi Tuuli Lahti THL:stä. Marraskuussa 2009 kolme terveydenhuollosta vastaavan keskusviraston pääjohtajaa vetosi voimakkaasti ruiskujen vaihto-ohjelmien käynnistämisen puolesta ehkäisevän kansanterveystyön perustein. Ruotsissa arvioidaan, että suonensisäisesti huumeita käyttävät vastaavat 50 prosentista uusista hepatiitti B-, 70 prosentista hepatiitti C- ja 15 prosentista maassa todetuista uusista hiv-tartunnoista. Skånessa sekä hiv- että hepatiittitartuntoja on vähemmän kuin muualla maassa.

Väitös: Nuoren masennus ennakoi ongelmallista päihteidenkäyttöä Nuorten vakava masennus ja haitallisiksi kokemat masennusoireet ennustavat merkittävästi päivittäistä tupakointia, usein toistuvaa alkoholinkäyttöä, säännöllistä humalajuomista sekä nuuskan ja huumeiden käyttöä. Tulos on peräisin Helsingin yliopistossa väitelleen psykiatrian erikoislääkäri Elina Sihvolan väitöstutkimuksesta. Tutkimus on osa suomalaista kaksosten kehitysja terveystutkimusta, jossa seurataan kaikkia Suomessa vuosina 1983 87 syntyneitä kaksosia. Sihvolan aineistona oli noin 1 800 kaksosta. Masennuksen yhteydessä esiintyi usein jokin muu mielenterveyden häiriö, kuten käytöshäiriö tai ahdistuneisuushäiriö. Tytöillä varhaisnuoruuden masennus etenkin jos siihen liittyi ahdistuneisuutta ennusti merkitsevästi syömishäiriöitä myöhemmässä iässä. Tytöillä ilmeni yhteissairastavuus masennuksen ja ADHD-häiriön välillä. ADHD-oireet olivat KAIJA SAVOLA tytöillä selvästi poikien oireita harvinaisempia, mutta ne ennustivat alkoholin haitallista käyttöä, alkoholiriippuvuutta sekä huumeiden tulevaa käyttöä selvästi merkittävämmin kuin poikien ADHD-oireet. Elina Sihvola: Early-Onset Depressive Disor ders, Related Mental Health Disorders and Substance Use-A Prospective. Longitudinal Study of Finnish Twins Born 1983 1987. Kansanterveystieteen julkaisuja M 200. Helsingin yliopisto 2010. Myös internetissä: ethesis.helsinki.fi. Sekakäyttö tappaa huumeidenkäyttäjiä Eri aineiden sekakäytön osuus huumekuolemissa on silmiinpistävä, selvisi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Nuorisotutkimusverkoston ja Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksen tutkimuksessa. Siinä käytiin läpi kaikki vuoden 2007 kuolemantapaukset, joissa oli tehty positiivinen huumelöydös. Erityisesti rauhoittavilla lääkkeillä, uni- ja kipulääkkeillä sekä alkoholilla oli merkittävä rooli useissa huumekuolemissa. Vuonna 2007 huumeita löydettiin 234 vainajasta. Tulokset huolestuttavat ja herättä vät pohtimaan, ovatko lääkemääräyskäytännöt ajan tasalla ja määrätäänkö huumekäyttöön sovel- tuvia lääkkeitä liian helposti ja ilman riittävää valvontaa, kommentoi THL:n osastojohtaja Pekka Hakkarainen. Mikko Salasuo ym.: Suomalainen huumekuolema 2007. Poikkitieteellinen tutkimus oikeuslääketieteellisistä kuolinsyyasiakirjoista. THL:n Raportti 43/2009. Myös internetissä: www. thl.fi.

Eriarvoisuus ja supistamiset päihdehoidon ongelmia KAIJA SAVOLA

Teksti & kuvat: MIA HEMMING x mia.hemming@gmail.com Päihdeongelmia hoidetaan periaatteessa hyvin. Käytännössä pulmia tuottavat asuinkunnasta aiheutuva eriarvoisuus ja päihdepalvelujen supistaminen. Tilanteesta keskustelevat alan konkarit. Päihdeongelmien hoitoon on koko Suomessa periaatteessa tarjolla monipuolinen valikoima palveluja. Sosiaali- ja terveydenhuollon yleispalvelujen lisäksi on päihdehuollon erityispalveluja, joita järjestävät niin järjestöt kuin kunnat. Yleisesti ottaen päihdehoito toimii Suomessa hyvin, mutta lähemmin tarkasteltuna siitä kyllä löytyy ongelmakohtia. Yksi niistä on ihmisten keskinäinen eriarvoisuus johtuen asuinkunnasta, kun kunnat ovat vastuussa päihdehoidosta. Avopalveluja täytyisi kehittää uusia tarpeita vastaaviksi ja resursseja lisätä. Sosiaalityöntekijänä minua myös huolestuttaa alan medikalisoituminen: ihminen ei ole kone, joka saadaan kuntoon pelkästään pillereillä, Kankaanpään A-kodin johtaja, tutkija Arja Ruisniemi huomauttaa. Sekä Ruisniemi että Tampereen A-klinikan yksikköjohtaja Marja-Leena Majanmaa lukevat päihdehuollon ongelmakohtiin myös palveluihin tehdyt supistukset. Ruisniemi muistelee, että jo 1990-luvun alussa vähennettiin laitoshoitopaikkoja ja trendi on jatkunut 2000-luvulla. Trendi ei johdu päihdeongelmaisten hoidon tarpeen vähenemisestä. Seurauksena voi olla kalliimpien sairaalahoitojen lisääntyminen. Pääsy avopalveluihin on vaikeutunut ja laitoskuntoutusyksikköjä on lakkautettu. Osa asiakkaista ja varsinkin kaikkein huono-osaisimmat ovat hyvin suuressa vaarassa jäädä palvelujen ulkopuolelle, Ruisniemi huomauttaa. Supistukset muussa terveydenhuollossa ovat vaikuttaneet myös päihdehoitoon. Majanmaa kertoo A-klinikan ruuhkautuneen kahtena viime kesänä heinäkuussa, kun terveyskeskusten ovet eivät ole avautuneet avun tarvitsijoille. Kriteeristö palvelujen tarpeen selvittämiseksi Marja-Leena Majanmaa arvioi, että Tampereella päihdehoito toimii hyvin. Avunhakijoita ohjataan ongelman hoitamisessa ja annetaan tietoa palveluista. Päihdeongelmaisille naisille ja miehille on kriisimajoitusta. Tampereen A- klinikka vastaa hyvin toimivasta hoitoketjusta alkaen hoidon tarpeen arvioimisesta. Ketjun päässä on psykososiaalista kuntoutusta toteuttava hoitoyhteisö, Majanmaa selvittää. Hoitoketjun alussa sosiaaliterapeutti ja/tai sairaanhoitaja arvioivat päivystysvastaanotolla tilannetta ja tekevät hoitosuunnitelmaa yhdessä asiakkaan kanssa. Meillä on käytössämme oikein hyvä arviointimenetelmä. Sen sisältämällä kriteeristöllä kyetään arvioimaan, milloin tarvitaan laitoskuntoutusta ja milloin A-klinikan palvelut riittävät. Ympäri Suomen on esitetty toiveita arviointimenetelmän saamisesta omaan käyttöön, mutta kaikkialla ei liene siihen resursseja, Majanmaa pohtii. Päivystysvastaanotto on joka arkiaamu ja sinne voi mennä aikaa varaamatta. Usein asiakkaat tulevat vastaanotolle kriisitilanteessa, joka liittyy päihteidenkäyttöön tai päihteidenkäytön lopettamiseen. Tällaisia matalan kynnyksen paikkoja tarvittaisiin huomattavasti enemmän, Arja Ruisniemi sanoo. Marja-Leena Majanmaa lisää päivystysvastaanottojen olevan niitä harvoja paikkoja, joihin pääsee ilman lähetettä. Tarvittaessa myös erikoislääkärin vastaanotolle pääsee ilman lähetettä. Jo ensimmäisellä käynnillä selviää, miten asiakkaan kanssa jatketaan eteenpäin. Päättäjät, ottakaa opiksi! Päihdehoito on todettu aina paremmaksi vaihtoehdoksi kuin päihdeongelman hoitamatta jättäminen. Hoitamattomat päihdeongelmat kuormittavat sosiaalityötä ja järjestyksenpitoa. Ne lisäävät myös sairaalahoidon ja lastensuojelun tarvetta. Päättäjien pitäisi nyt tosissaan kuunnella alan koulutettuja työntekijöitä, joilla on kokemusta myös edellisen laman seurauksista. Ainakaan Tampereella kokeneilta ammattilaisilta ei ole kysytty neuvoa, kun jotakin uutta toimintaa on tuotu päihdehoitojärjestelmään. Huonot alkuvalmistelut vain pitkittävät sitä Arja Ruisniemi on nähnyt opiskelijoiden harjoitteluiden aikana mieltyvän päihdetyöhön. Häntä ei huoleta työvoiman riittävyys tulevaisuudessa.

Luottamushenkilöillä ei tunnu aina olevan tarpeeksi tietoa päihderiippuvuudesta. Marja-Leena Majanmaan mielestä päihdehoidossa nähdään ja koetaan monia myönteisiä asioita, mikä sitouttaa henkilöstöä alalle. aikaa, kun uudet toimintamallit alkavat hyödyttää päihdeongelmaisia. Pahimmassa tapauksessa toiminta joudutaan lakkauttamaan, ennen kuin tulokset alkavat näkyä, kun toiminnan aloittamisen motiivi on ollut lähinnä velvoitteen täyttäminen, Marja-Leena Majanmaa harmittelee. Päihdehuoltolain mukaan päihdeongelmaisten hoidon järjestäminen on kunnan tehtävä. Se on järjestettävä sisällöltään ja laajuudeltaan sellaiseksi kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Kunnan on pystyttävä hoitamaan hoitoa tarvitsevat päihteiden ongelmakäyttäjät. Majanmaa ja Ruisniemi ovat valitettavan usein havainneet, että kuntien käytännöt eivät ole päihdehuoltolain mukaisia. Päihdehuoltolaissa on liian tulkinnanvaraiset kriteerit esimerkiksi palvelujen antamisen velvoitteesta. Ja maksusitoumuksen saaminen on turhan vaikeaa. Vaikeahan päätöstentekijöiden on tehdä hyviä ratkaisuja päihdeongelmaisten kannalta, jos ja kun he eivät heitä koskaan kohtaa. Ja luottamuselimissä toimivilla ei aina tunnu olevan riittävästi tietoa päihderiippuvuudesta ja sen hoitamatta jättämisen kustannuksista, Ruisniemi sanoo. Majanmaa muistelee hyvällä, kun vielä muutama vuosi sitten Tampereella oli päihdehoidon ammattilaisia päätöstentekijöiden joukossa. Heidän siirtymisensä eläkkeelle tai muualle ei ole jäänyt huomaamatta päihdehoitotyössä. Ruisniemi lisää, että joskus esimerkiksi sosiaalityöntekijän vaihtuminen näkyy niin, että vähemmän asiakkaita ohjautuu palveluihin, vaikka hoidon tarvitsijat eivät ole vähentyneet. Päihdehoidosta olisi vientituotteeksi Päihdehuoltolain toimivuuteen liittyvistä puutteista huolimatta Suomessa tehtävästä päihdehoidosta olisi monelta osin malliksi monelle muulle maalle. Alan konkarit osaavat heti kokemuksensa perusteella nimetä muutamia hyviä käytäntöjä. Suomessa olevista päihdehoidon käytännöistä nostaisin hyväksi esimerkiksi moniammatillisen tiimityön. Ja toistaiseksi Suomessa on kuitenkin melko hyvin saatavilla palveluja, joiden tarjoajista ei suinkaan vähin ole laaja A-klinikkaverkosto. Sekin on Suomessa hyvää, että kunnat maksavat osan esimerkiksi A-klinikkasäätiön palveluista, Marja-Leena Majanmaa listaa päihdehoidon plussia. Majanmaa tuo vielä esiin A-klinikan onnistumisista sen, kuinka henkilön sosiaalinen toimintakyky alkaa palautua hoidon aikana. Siitä on kyse myös Arja Ruisniemen nostamassa hyvässä esimerkissä. Päihdeongelmaisille lapsiperheille suunnatussa perhekuntoutustoiminnassa perheitä pyritään auttamaan ja tukemaan niin, että perheet selviytyisivät vähemmillä vammoilla ja vanhemmilla riittäisi voimavaroja kasvattaa lapsiaan. Tällaista perhekuntoutustoimintaa ei oikeastaan muissa maissa ole, mikä on hämmästyttävää sen tuloksellisuutta ajatellen. Vanhemmat ja lapset saavat mallissa ihan erilaiset lähtökohdat päihteettömälle ja turvalliselle elämälle kuin jos vanhemmat vain palautettaisiin kotiin hoidon jälkeen lastensa luokse aloittamaan omin eväin ikään kuin alusta, Ruisniemi huomauttaa. Ruisniemi pitää lisäksi hyvänä kilpailuttamisen mukanaan tuomaa arviointia, sillä se periaatteessa pakottaa päättäjät tutustumaan arvioinnin kohteeseen. Molemmat muistavat vielä korostaa päihdehoidon henkilöstön ammattitaitoa. Henkilöstö on sitoutunut alalle ja ala on heidän mielestään vetovoimainen. Henkilöstö pystyy vaikuttamaan omaan työhönsä ja se edesauttaa työssä viihtyvyyttä. Mutta onko päätöksenteko karkaamassa niin kauaksi, että tietynlainen liikkumavara koko ajan vähenee? Silloin myös työssä viihtyvyys laskee ja se vaikuttaa kielteisesti myös työn tuloksiin, Majanmaa varoittaa. x Mia Hemming on tamperelainen vapaa toimittaja.

AULI SAUKKONEN x auli.saukkonen@a-klinikka.fi Sosiaalialan ammattilaisten Talentia: Hoitotakuu päihdekuntoutukseen Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ja sen piirissä päihdetyötä tekeviä edustava Päihdetyön Talentia vaativat hoitotakuuta myös päihdeongelmaisten psykososiaaliseen kuntoutukseen. Talentian puheenjohtaja Tero Ristimäki ei ottanut kantaa siihen, kuinka nopeasti pääsy psykososiaaliseen päihdehoitoon pitäisi taata. Kun pääsisi hoitoon ja edes katkaisuhoitoon, aikarajoista ei uskalla puhua. Hoitoon pääsyä määrää nyt sekin, missä kunnassa ihminen sattuu asumaan. Talouden taantuma on kiristänyt monissa kunnissa budjetteja. Se on vaikeuttanut pääsyä päihdehoitoon. Kun budjetista on rahat loppu, tulkitaan, ettei hoidon tarvetta ole. Tarve ei ole se mikä se oikeasti on, vaan tarve määräytyy resurssien mukaan, sanoo Vantaan H- klinikan vastaava sosiaalityöntekijä Mia Kettunen. H-klinikka vastaa Vantaalla huumeidenkäyttäjien avohoidosta. Kalliolan Nurmijärven klinikan johtaja Jyrki Lausvaara sanoo, että klinikalle lama tuli toukokuussa 2009. Nurmijärven klinikka on suuntautunut työelämässä olevien päihdeongelmaisten kuntouttamiseen. Kireä talous näkyy Nurmijärvellä kolmesta suunnasta: kunnat suosivat omia palvelujaan ostopalvelujen kustannuksella, työpaikat eivät välttämättä ohjaa työntekijöitä hoitoon vaan irtisanovat tai lomauttavat. Myöskään työntekijät eivät uskalla kertoa päihdeongelmistaan työpaikoilla irtisanomisen pelossa. Taloustaantuman hoito on nyt se suuri kysymys. Ihmisten tarpeet ja kuntien resurssit ovat vastakkain. Näyttää siltä, että on kolme ryhmää, joissa asiakkaiden oikeudet eivät toteudu: lastensuojelu, toimeentulotuki ja päihdehuolto, Tero Ristimäki luettelee. Hänen mielestään yhtenä vaihtoehtona pitäisi selvittää, millaisin panostuksin työeläkelaitokset voisivat osallistua päihdehuollon kustannuksiin. Yhteisöhoito ahtaalla Varsinkin yhteisöhoito on kokenut kovia kolauksia viime aikoina. Uhattuina ovat olleet vuorollaan Kalliolan Kiskon klinikka, A-klinikkasäätiön Hietalinnayhteisö, Tyynelän kuntoutuskeskus ja Mikkeli-yhteisö. Tyynelä muutti toimintamalliaan ja muuttui riippuvuusklinikaksi, Hietalinna jatkaa toimintaansa osana sosiaalisairaalaa ja Kiskon hoitoihin Helsingin kaupunki löysi lisärahaa. Myös Mikkeli-yhteisö on selvinnyt toimintaansa sopeuttamalla. Talentia ja Päihdetyön Talentiaksi nimensä muuttanut Päihdehuollon sosiaalityöntekijät ry huomauttavat, että huomio on kiinnittynyt suonensisäisten huumeiden käyttöön ja ainoana hoitomuotona vaaditaan ja tarjotaan korvaushoitoa. Psykososiaalista päihdekuntoutusta karsastava politiikka uhkaa tuhota Suomessa kehitettyä päihdehuollon osaamista ja supistaa kansalaisten valinnanvapautta. Sosiaalityön painotukset ovat jääneet taka-alalle lääketieteen vallatessa alaa. Talentia ja Päihdetyön Talentia vaativat tähän korjausta: päihdetyössä tarvitaan sosiaalialan osaamista. Huumehoito ei ole sama kuin korvaushoito, ja korvaushoito on muutakin kuin lääkkeenantoa. Asiakkaat tietävät yleensä vain korvaushoidon. Kuitenkin pitää olla tarjolla erilaisia hoitomuotoja. Muukin kuin korvaushoito on turvattava, sanoo Mia Kettunen. Myös Mikkeli-yhteisöä pitkään johtanut yhteisökasvatuksen uranuurtaja Kalevi Kaipio puolustaa hoitopaikkojen ja -muotojen moninaisuutta. Ei ole päihdehoitoa, joka soveltuisi muita hoitomuotoja paremmin kaikille. Jokaiselle on haettava se hoito, mitä juuri se henkilö tarvitsee omista ainutkertaisista lähtökohdistaan. Kaipio kritisoi, että Suomessa päihdehoitoa ja - kuntoutusta ohjaa lähes yksinomaan psykologinen teoriaperusta. Ongelmat nähdään yksilöllisinä ja niitä käsitellään yksilöperustaisesti. Yhteisöhoidossa taas päihdeongelmaiset asiakkaat yhteisönä osallistuvat hoitoon. Yhteisöhoito soveltuu erityisen hyvin rikostaustaisille, moniongelmaisille ja vaikeahoitoisille ihmisille sekä kaksoisdiagnoosiasiakkaille. Kaipio huomauttaa, että yhteisöhoito on ainoa päihdekuntoutuksen muoto, joka menetelmänä tähtää selkeästi toipumiseen ja käyttäytymisen muuttamiseen. x Kun budjetista on rahat loppu, tulkitaan, ettei hoidon tarvetta ole.

HILKKA LYDÉN x hilkka.lyden@a-klinikka.fi MITÄ SE MULLE KUULUU? Raskauden ehkäisy ja päihdetyö Ei-toivottujen ja suunnittelemattomien raskauksien riski kasvaa, mikäli nainen käyttää runsaasti päihteitä. Siksi päihdehoidossa tulisi puhua myös raskauden ehkäisystä ja seksuaaliterveydestä. Raskaudenaikainen alkoholinkäyttö on länsimaissa yksi suurimmista lapsen kehityshäiriöiden aiheuttajista. Myös huumeiden ja lääkkeiden käyttö raskauden aikana aiheuttaa eriasteisia riskejä ja vaurioita niin äidille kuin lapselle. Haittojen vähentäminen on juurtunut A-klinikkaja terveysneuvontatyön lähtökohdaksi. Raskauden ehkäisystä ja laajemminkin seksuaaliterveydestä puhuminen on luonteva osa tätä työtä. Olisi tärkeää rohkaista ja kannustaa asiakkaina kohdattuja naisia aktiiviseen perhesuunnitteluun, jotta mahdolliset alkavat raskaudet olisivat toivottuja. Tällöin tuleva äiti todennäköisesti kykenee vähentämään tai lopettamaan päihteidenkäytön raskauden ajaksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja suhtautuu positiivisesti äitiysneuvolan ja tarvittaessa päihdekäyttöön liittyviin ongelmiin erikoistuneen äitiyspoliklinikan tarjoamaan tukeen. Ehkäisystä puhuminen saattaa herättää voimakkaita tunteita niin työntekijässä kuin asiakkaassa. Työntekijä voi pelätä, että ehkäisyn puheeksi ottaminen tuntuu tuomitsevalta tai loukkaavalta. Toisaalta asiakas saattaa tuntea olonsa epämukavaksi, mikäli hän ei ole tottunut keskustelemaan seksuaaliterveyteen kuuluvista asioista. Useimmiten pelko on aiheeton: ehkäisystä voidaan keskustella luontevasti ja kannustavasti. Päihteidenkäyttäjä ja perhesuunnittelu Perheen perustamiseen ja lapsiin liittyy paljon odotuksia ja haaveita. Moni nainen toivoo jossain elämänsä vaiheessa tulevansa äidiksi. Myös moni päihteitä runsaasti käyttävä nainen haaveilee lapsen saamisesta. Asiakkaana kohdatun naisen tunteita ja itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa myös lapsiin ja raskauteen liittyvissä kysymyksissä. Joskus päihdeongelmainen nainen saattaa ajatella, että lapsi korjaisi ongelmat: auttaisi raitistumaan, lopettaisi väkivallan parisuhteessa ja ainakin olisi pysyvä asia joskus kaoottisessa elämässä. Joissain tilanteissa lapsi saattaa konkreettisesti tuoda apua asiakkaan tilanteeseen: esimerkiksi kaupungin tai kunnan asunnon saa helpommin, kun ei ole yksinäinen asunnon hakija. Joskus toimeentulo on niin niukka, että lapsilisä on todellinen apu koko perheen elantoon. Myös lastensuojelun tukitoimet, mahdollisuus ensikotiin ja muu lapsiperheille tarjottu apu voi tuntua pelastukselta verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Mikäli asiakas kertoo haaveilevansa lapsen saamisesta, hänen kanssaan on hyvä keskustella odotuksista ja toiveista mutta myös käsitellä hänen elämäntilannettaan raskautta ja lapsen tuloa ajatellen. Raskaus on fyysisesti ja psyykkisesti raskas ajanjakso silloinkin, kun elämän kaikki osa-alueet terveys, ystävyyssuhteet, mahdollinen parisuhde, asuminen, toimeentulo, työ ja päihteidenkäyttö ovat tasapainossa. Raskaus ja lapsen tulo muuttavat monia asioita, mutta ne eivät korjaa ongelmia. Moni äiti kykenee lopettamaan alkoholin, tupakan ja huumeiden käytön raskauden ajaksi ja pysymään selvänä myös lapsen synnyttyä. On kuitenkin helpompaa ja parempi niin syntymättömän lapsen, äidin kuin mahdollisen kumppaninkin kannalta, että suuret elämänmuutokset kuten päihteidenkäytön lopettaminen on tehty hyvissä ajoin ennen raskautta. Jos esimerkiksi parisuhde on väkivaltainen ja riitainen, raskaus ei yleensä korjaa tilannetta. Se saattaa jopa pahentaa kumppanin väkivaltaisuutta. 10

Aktiiviseen perhesuunnitteluun on tärkeä kannustaa, jotta alkavat raskaudet olisivat toivottuja. Ehkäisystä kysyminen Ehkäisystä on hyödyllistä kysyä rutiininomaisesti jokaiselta päihdetyössä kohdatulta asiakkaalta, erityisen tarpeellista siitä on kysyä hedelmällisessä iässä olevilta naisilta. Asiakkailla saattaa olla ehkäisyn saamiseen ja käyttämiseen monia esteitä, jotka olisi suhteellisen helppo purkaa ehkäisyneuvonnalla. Näitä ovat esimerkiksi ehkäisyvälineiden hinta, niiden saamisen tai käytön vaivalloisuus tai käytön muistaminen. Ehkäisystä kysyminen säännöllisesti pitää asian naisen mielessä ja osaltaan motivoi häntä huolehtimaan asiasta, mikäli se on jäänyt tahattomasti hoitamatta. Se avaa myös kanavan keskustella muutenkin seksuaaliterveyteen liittyvistä kysymyksistä. Motivoiva haastattelu on hyvä työväline myös ehkäisyasioista puhuttaessa. Aloita kysyminen avoimella kysymyksellä, johon ei voi antaa ei-vastausta (esimerkiksi Kerro miten hoidat ehkäisyasiat ). Kaikille raskauden ehkäisy ei ole ajankohtainen asia mutta tautien ehkäisy saattaa olla. Vaikka asiakas ei eläisi vakituisessa parisuhteessa, kondomia pysyvämpi raskauden ehkäisy voi silti olla tarpeen satunnaisten suhteiden varalta. KAIJA SAVOLA Ehkäisyn hoitaminen Asiakasta on myös hyvä ohjata ehkäisyn saamisessa ja käytössä, esimerkiksi varata yhdessä hänen kanssaan aika ehkäisyneuvolaan tai terveyskeskukseen. Monella päihteitä käyttävällä asiakkaalla kynnys hakea ehkäisyä on korkea. Asiakkaat ovat saattaneet kokea, että heitä kohdellaan huonosti perusterveydenhuollossa. Ehkäisyn saamiseen liittyvä monivaiheisuus on ylipääsemätön ongelma joillekin asiakkaille. Ensin 11

Miten valita ehkäisymenetelmä? telee päihteitä runsaasti käyttäville naisille yleensä ihon alle asetettavaa ehkäisykapselia. Myös käypä hoito -suositus huumeongelmaisen hoidosta suosittelee kierukkaa tai ehkäisykapselia. Kapseli on helppo, edullinen ja vaivaton ehkäisymenetelmä. Sen ehkäisyteho kestää valmisteesta riippuen kolme tai viisi vuotta. Se voidaan ottaa pois aikaisemminkin, mikäli elämäntilanne muuttuu ja asiakas niin haluaa. Se ei poisoton jälkeen vaikuta asiakkaan hedelmällisyyteen. E-pillereistä poiketen ehkäisykapseli ei ole altis unohduksille, käyttö ei kondomien tapaan vaadi osaamista ja sopii kierukasta eroten myös ei-synnyttäneille naisille. Se ei myöskään vaadi säilytystilaa, eivätkä ulkopuoliset henkilöt yleensä huomaa ehkäisyn käyttöä. Ehkäisykapseli ei sisällä estrogeenia, vaan sen teho perustuu keltarauhashormoniin. Siksi sillä ei ole samanlaisia vasta-aiheita kuin estrogeenia sisältävillä valmisteilla ja se sopiikin myös yli 35-vuotiaille ja tupakoiville naisille. Ensimmäinen ehkäisyväline, esimerkiksi kolmen kuukauden pillerit tai viiden vuoden kapseli, on maksuton. Ehkäisyvälineen hankkimiseen on myöhemmin mahdollista saada maksusitoumus esimerkiksi sosiaalitoimistosta. Taloudellisen tilanteen ei ikinä pitäisi olla este ehkäisyn hankkimiselle. Mikäli asiakas suhtautuu raskauden ehkäisyyn positiivisesti, on se hyvä hoitaa kuntoon viipymättä. HL Ehkäisystä on hyödyllistä kysyä rutiininomaisesti jokaiselta asiakkaalta. Yleisesti käytetyissä ehkäisymenetelmissä on päihteitä runsaasti käyttävien naisten kohdalla ongelmia. Kondomin käyttö unohtuu helposti, niitä ei ole aina mukana ja virheet käytössä lisäävät sekä raskauden että seksitautien riskiä. Jo yhden e-pillerin unohtaminen heikentää ehkäisytehoa. Pillereitä on myös muistettava kuljettaa mukana, mikäli on mahdollista ettei tule yöksi kotiin. Kierukka taas lisää sisäsynnytintulehdusten riskiä, kuten myös huono hygienia ja yleiskunto, hiv-infektio ja useat seksikumppanit. Siksi kierukka ei ole paras ehkäisyvaihtoehto kaikille päihteidenkäyttäjille huolimatta melko luotettavasta ehkäisytehosta. Helsingin kaupungin keskitetty ehkäisyneuvonta suositon varattava aika puhelimella, sitten mentävä tapaamaan terveydenhoitajaa tai lääkäriä, jolta saa reseptin apteekkiin. Apteekista saa ehkäisytuotteen, joka asetetaan paikalleen lääkärin vastaanotolla. Asi akkaalle voi aktiivisesti tarjota lähtemistä mukaan, mikäli se varmistaisi asian hoitumisen. Tärkeää on myös myöhemmillä käynneillä seurata ehkäisyn käyttöä, kysyä esimerkiksi käynnin onnistumisesta ja mahdollisista hormonaalisen ehkäisyn aiheuttamista sivuvaikutuksista sekä niistä kokemuksista ja tunteista, joita valittuun ehkäisyyn liittyy. Myös kondomin oikea käyttö on hyvä kerrata asiakkaan kanssa niin vagina- ja anaaliyhdynnässä kuin miehelle tai naiselle annetussa suuseksissä. On todennäköisesti joukko sellaisia naisia, jotka hyötyisivät siitä, että ehkäisyasiat saisi hoidettua esimerkiksi A-klinikalla käynnin yhteydessä. Olisiko mahdollista, että A-klinikoiden lääkärit kouluttautuisivat ehkäisykapselin laittoon, jolloin ehkäisyasiat saisi kuntoon tavallisen A-klinikkakäynnin yhteydessä? Voisiko kaikilla A-klinikoilla olla ilmaisia kondomeja jaossa terveysneuvontapisteiden tapaan ja mahdollisuus raskaustestin tekoon suoraan klinikalla ilman lähetettä? x Lisää tietoa ja työvälineitä naisten kanssa tehtävään päihdetyöhön Naisten virta -projektin nettisivuilla: naistenvirta.nettisivu.org. Hilkka Lydén työskentelee projektisuunnittelijana Kettutien A-poliklinikalla Naisten virta -hankkeessa. 12

MATTI PIISPA x matti.piispa@thl.fi MUUTTAAKO LAPSINÄKÖKULMA yleisen mielipiteen alkoholista? Lapsinäkökulma on viime vuosina noussut vahvasti esiin myös alkoholikeskustelussa. Voisiko aikuisten alkoholinkäytöstä lapsille aiheutuvien haittojen korostaminen vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen alkoholista kuten passiivitupakointi on vaikuttanut yleiseen mielipiteeseen tupakoinnista? Tupakointia koskeva mielipideilmasto ja lainsäädäntö ovat viime vuosikymmeninä kiristyneet. Tärkein tekijä muutoksessa on ollut tupakoinnin osoittaminen ja tiedostaminen ympäristöhaitaksi: tupakointi haittaa myös tupakoimattomia sivullisia ja vaarantaa heidän terveyttään (passiivitupakointiongelma). Alkoholinkäyttö on sen sijaan kiinnittynyt entistä vahvemmin suomalaisten vapaa-aikaan. Kulutuksen kasvusta aiheutuneet haitat erityisesti julkisten tilojen järjestys- ja turvallisuusongelmat ovat kyllä viime vuosina virittäneet huolta ja samalla tukea alkoholipoliittisille rajoituksille, mutta tupakointiin liittyvään mielipideilmastoon verrattuna alkoholinkäyttöön liittyvä mielipideilmasto on edelleen varsin liberaali. Voisiko aikuisten alkoholinkäytöstä lapsille aiheutuvien haittojen esiin tuominen vaikuttaa alkoholinkäyttöä koskevaan yleiseen mielipiteeseen samalla tavalla kuin passiivitupakointiongelma on vaikuttanut tupakointia koskevaan yleiseen mielipiteeseen? Olisiko se tapa saada ihmisiä entistä enemmän pohtimaan alkoholinkäytön myös kohtuullisen käytön mielekkyyttä ja sopivuutta? Lapsethan ovat viattomia sivullisia suhteessa aikuisten alkoholinkäyttöön samaan tapaan kuin tupakoimattomat suhteessa samassa tilassa tupakoiviin. Tämä artikkeli perustuu viime vuonna käynnistyneestä Alkon johtamasta Viisas vanhemmuus millaisen mallin annat lapselle? -valistusohjelmasta tekemääni arviointiin. KAIJA SAVOLA Lapsinäkökulman esiinnousu Lapsen aseman ja oikeuksien huomioon ottaminen on vahvistunut yhteiskuntapolitiikassa ja tutkimuksessa parinkymmenen viime vuoden aikana. YK: n lapsen oikeuksien sopimus ratifioitiin Suomessa 1991, lapsiasiavaltuutetun virka ja toimisto perustettiin 2005 ja lastensuojelulakia on uudistettu viimeksi vuonna 2008. Suomen Akate- 13

Viisas vanhemmuus -ohjelma yrittää saada aikuiset pohtimaan alkoholinkäyttöä lasten näkökulmasta. mian Lasten ja nuorten hyvinvointi ja terveys -tutkimusohjelma käynnistettiin 2009 ja Matti Vanhasen II hallituksen hyväksymä Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma 2007. Alkoholikysymyksessä lapsinäkökulma oli vahva raittiusliikkeen voiman vuosina (esim. Turmiolan Tommi). Muuttuneessa alkoholipoliittisessa tilanteessa 1960- ja 70-luvuilla se jäi muiden ongelmajäsennysten varjoon. Näkökulma on noussut uudelleen esiin 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Tässä kehityksessä A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -hanke on ollut edelläkävijä. Hankkeesta on iskostunut julkisuuteen erityisesti tutkimustulos, jonka mukaan joka kymmenes suomalainen on kasvanut tai parhaillaan kasvaa vanhempien päihdeongelmien varjostamassa kodissa. Viime vuosina muissakin tutkimuksissa on todettu, että alkoholinkäyttö voi heikentää vanhemmuutta, murentaa turvallisuutta ylläpitäviä rituaaleja ja rutiineja ja virittää kodeissa eripuraa, mielipahaa ja väkivaltaa. Alkoholipoliittisesti tärkeä huomio on ollut se, että lapsena koetut haitat eivät liity vain alkoholiongelmaisiin vanhempiin. Myös vanhempien satunnaisempi humalajuominen ja siihen liittyvä käyttäytymisen muuttuminen voi synnyttää lapsissa muun muassa pelkoa, häpeää ja turvattomuutta. Maaliskuussa 2009 käynnistynyt ja monivuotiseksi suunniteltu Viisas vanhemmuus -ohjelma jatkaa tätä valistustraditiota. Sen taustamuistiossa todetaan: Vanhempien alkoholinkäytön aiheuttamat haitat lapsille on tyypillinen esimerkki viattomille sivullisille aiheutuneista haitoista. Kyse voi olla lapselle aiheutetuista sikiövaurioista, päihdeperheessä eletyn lapsuuden psyykkisistä vaikutuksista, perheväkivallan fyysisistä ja psyykkisistä vammoista ja myös turvattomuudesta. Lapselle vanhemman näkeminen humaltuneena voi olla ahdistava kokemus silloinkin, kun se on satunnaista. Lapsen näkökulmasta alkoholi on pelottava aine, joka muuttaa tutun ja turvallisen aikuisen vieraaksi. Viisas vanhemmuus -ohjelman tavoite on vähentää vanhempien ja muiden aikuisten alkoholinkäytöstä lapsille ja nuorille aiheutuvia haittoja. Se ei kuitenkaan aseta alkoholinkäytön tai raittiuden normeja. Sen sijaan ohjelma yrittää saada vanhemmat, muut aikuiset ja perheet itse pohtimaan alkoholinkäyttöä lasten näkökulmasta: millainen käyttö on haitatonta lapsille? Miten lapset kokevat vanhempien kosteat illanvietot? Millaista olisi perhe-elämä ilman alkoholia? Ohjelman alkuvaiheessa keskustelua on viritelty televisiossa ja radiossa esitetyillä tarinoilla isä ja poika leikkivät tai äiti ja tytär tanssivat, mutta sitten vanhemman ryypiskely pilaa tilanteen ja ohjelman omilla lastenseurassa.fi -verkkosivuilla esitetyillä tiedoilla ja kysymyksillä. Ohjelman vastaanotto Kesäkuussa 2009 uutisoitiin yhteiskunnallisia arvoja kartoittaneesta kyselystä. Sen mukaan lastensuojelu on suomalaisille tärkein arvo. Vastaajista 90 prosenttia piti sitä yhtenä tärkeimmistä yhteiskunnallisista kysymyksistä. Lastensuojelu koettiin itselle läheiseksi asiaksi kaikilla tulo- ja koulutustasoilla. Vastaavia lastensuojelun, vanhemmuuden ja perheyhteyden tärkeydestä kertovia tuloksia on saatu monissa muissakin yleistä mielipidettä tai julkista keskustelua selvittäneissä tutkimuksissa. Voi siis olettaa, että aikuisten alkoholinkäytöstä lapsille aiheutuvia haittoja ja lasten niiltä suojelemista korostava valistus otetaan hyvin vastaan. Sen voi arvella myös herättävän herkästi myönteistä huomiota ja keskustelua. Seuraavassa kuvaan sitä, miten tämä oletus toteutui Viisas vanhemmuus -ohjelman kohdalla. TNS-Gallupin pian ohjelman käynnistymisen jäl- KAIJA SAVOLA 14

keen toteuttamassa väestökyselyssä 39 prosenttia vastaajista (1 209) muisti havainneensa ohjelman. Asiaa mitanneessa kysymyksessä käytettiin ohjelman perusslogania Viisas vanhemmuus millaisen mallin annat lapselle, muutoin muistamista ei autettu. Havainneiden osuus nousi odotetusti naisilla (47 %) korkeammaksi kuin miehillä (32 %) ja 25 49-vuotiailla eli vanhemmuusikäisillä (44 %) korkeammaksi kuin muilla ikäryhmillä (36 %). Selvästi useimmin ohjelma oli havaittu televisiosta tai radiosta. Ohjelman havainneista vastaajista 31 prosenttia ilmoitti, että se oli saanut pohtimaan omaa alkoholinkäyttöä lasten seurassa, ja 2 prosenttia ilmoitti sen johdosta muuttaneensa käyttöään näissä tilanteissa. Ohjelman tavoitteiden kannalta parasta oli se, että alkoholia useamman kerran viikossa käyttävien, ainakin lähes viikoittain yli kuusi annosta kerralla juovien ja 35 49-vuotiaiden keskuudessa pohdintaan virittyneiden osuus nousi jopa 50 prosenttiin. Ohjelman lastenseurassa.fi -verkkosivuilla oli vuonna 2009 keskimäärin 6 300 kävijää kuukaudessa. Korkeimmaksi kävijämäärä nousi maaliskuussa (22 500) ja syyskuussa (15 900), joiden aikana ohjelmaa mainostettiin tehostetusti mediassa. Sivuille lähetettyjen puheenvuorojen määrä jäi pieneksi verrattuna esimerkiksi Päihdelinkin keskustelufoorumeihin. Lastenseurassa.fi -sivuilla käyneillä ei ollut mahdollisuutta avata uusia keskusteluketjuja, ja debattia hillitsi myös kirjoittajien vastuullisuus ja asiallisuus. Puheenvuoroja kirjoitti alkoholinkäytössään ja suhtautumisessaan lapsiin ilmeisen valveutunut joukko. Ohjelman mediajulkisuus oli valtaosin myönteistä. Kritiikki esimerkiksi valistuksen vaikutuksettomuudesta, vanhempien syyllistämisestä tai Alkon kaksinaismoraalista oli vähäistä. Sen sijaan ohjelmaa kiitettiin uudenlaisesta näkökulmasta alkoholinkäyttöön ja valistuskeinojen (tarinat) puhuttelevuudesta. Blogeissa ja keskustelufoorumeilla ohjelman slogan viritti kannanottoja ja kertomuksia alkoholinkäytöstä lasten seurassa. Julkisuus mediassa jäi kuitenkin suppeaksi. Lehtien uutisointi ja kommentointi ohjelmasta oli niukkaa. Internetissä käytiin alkoholinkäytöstä lapsiperheissä laajoja keskusteluja, joissa ohjelmaan ei viitattu lainkaan. Yksi syy julkisuuden niukkuuteen oli se, että Vi isas vanhemmuus -ohjelmassa ei vuonna 2009 erityisesti tavoiteltu mediakeskustelua. Valistuskampanjoista aiemmin saatujen kokemusten perusteella syyksi voidaan arvioida myös se, että toimittajat usein suhtautuvat torjuvasti uutisointiin kampanjoista. Niiden nähdään pikemminkin kohentavan toteuttajan imagoa kuin olevan sisällöllisesti kiinnostavia. Toisaalta julkisuuden niukkuuden voi tulkita Viisas vanhemmuus -ohjelmalle myönteisesti merkiksi lapsinäkökulman yleisestä hyväksynnästä. Kannanottoja syntynee herkemmin ja enemmän silloin, kun aihe on kiistanalainen. Loppuarviointi Viisas vanhemmuus -ohjelman havainneiden ja ohjelmasta pohdintaan virittyneiden osuuksia väestökyselyssä ja ohjelman verkkosivujen kävijämäärää voidaan pitää hyvinä. Suomalaisten elintapa- ja päihdeaiheisten valistuskampanjoiden havaitsemisluvut ovat yleensä jääneet alkuvaiheessa pienemmiksi kuin Viisas vanhemmuus -ohjelman luvut, ja esimerkiksi Päihdelinkin Perhe-osiossa on ollut vähemmän kävijöitä kuin lastenseurassa.fi -sivuilla. Ohjelman uutuus ja tehokas mainonta tietysti paransivat sen vertailuasemaa. Vankempia arvioita ohjelman läpilyönnistä voidaan tehdä vasta tuonnempana. Yksittäisen valistusohjelman vaikutus jää kuitenkin ja joka tapauksessa pieneksi. Uuden näkökulman läpilyöntiin tarvitaan pitkäjänteistä ja monipuolista valistustyötä. Tämä lainalaisuus pätee myös lapsinäkökulman tuomisessa alkoholinkäyttöä koskevaan mielipiteen muodostukseen. Mikä on vastaus artikkelin alussa esittämääni kysymykseen? Voisiko aikuisten alkoholinkäytöstä lapsille koituvista haitoista vähitellen muodostua valistusta jatkettaessa samankaltainen mielipideilmastoon vaikuttava argumentti kuin passiivitupakoinnista? Tuskin näin sittenkään tapahtuu. Tupakointi on aina haitallista viattomille sivullisille, mutta alkoholia voi käyttää myös niin, että sen käytöstä ei aiheudu haittaa lapsille eikä muillekaan sivullisille. Sitä paitsi valtaosa suomalaisista vanhemmista suhtautuu juomatapatutkimusten mukaan vastuullisesti alkoholinkäyttöön lasten seurassa: käyttö jää yleensä vähäiseksi ja humaltumiseen suhtaudutaan torjuvasti. Mutta vaikka suuriin muutoksiin ei olisikaan tarvetta, itse kullekin tekee hyvää miettiä, miltä oma alkoholinkäyttö mahtaa näyttää lasten näkökulmasta. x YTT Matti Piispa on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija, joka on tutkinut paljon valistusta ja mediajulkisuutta. LÄHTEITÄ: Lastensuojelu on suomalaiselle tärkein arvo. STT 3.6.2009. Teuvo Peltoniemi: Suomalaisten lasinen lapsuus 1994 ja 2004. Tiimi 2/2005. Matti Piispa: Alkoholivalistusta vanhemmille. Arviointi Viisas vanhemmuus -ohjelmasta 2009. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportti 4/2010. Kirsimarja Raitasalo: Harva hyväksyy alkoholinkäytön lasten seurassa. Kirjoitus verkkosivuilla www.lastenseurassa.fi. Mira Roine: Lasinen lapsuus -kysely 2009: Joka neljäs suomalainen kokee lapsuudenkodissaan käytetyn liikaa päihteitä. Tiimi 6/2009. 15

AULI SAUKKONEN x auli.saukkonen@a-klinikka.fi Kouvolan päiväkeskuksessa sovitaan saman katon alle Miten saada sopimaan saman katon alle nuoremmat ja vanhemmat ihmiset? Huumeidenkäytön kanssa painivat ja alkoholinkäytöstä kuiville pyrkivät? Kouvolan päiväkeskuksessa tämä onnistui. Kouvolan päiväkeskus perustettiin vuonna 1998 aika tyypilliseksi päiväkeskukseksi. Se oli suunnattu syrjäytyneille ja syrjäytymisvaarassa oleville alkoholiongelmaisille. Tarjolla oli ruokailumahdollisuus, suihku ja pyykkikone. Päiväkeskusta vetämään oli palkattu Leila Heinonen, joka ensimmäisenä aukiolopäivänä astui ovesta sisään yhtä jalkaa ensimmäisen asiakkaan kanssa. Se oli sokkeloinen peruskunnossa oleva tila, jota ruvettiin sisustamaan asiakkaiden kanssa yhdessä. Tavaraa haalittiin ja kerjättiin sieltä täältä. Ensimmäisenä päivänä laitoin ruuaksi makaronilaatikkoa. Siitä tuli sen verran rahaa, että saatiin ostettua seuraavan päivän ruokatarpeet, hän muistelee. Ensimmäisen päivän jälkeen ruokailusta saadut tulot ovat kattaneet sen kulut. Päiväkeskuksessa elettiin rauhaisaa elämää. Vietettiin aikaa yhdessä, pelattiin biljardia, heitettiin dartsia, hoidettiin arkisia asioita, käytiin retkillä. Neljän ensimmäisen asiakkaan päihdekäytöstä johtuvien terveys- ja sosiaalipalvelujen käyttö kartoitettiin. Kouvolan päiväkeskus sijaitsee samassa talossa A-klinikan, Vinkin ja A-killan kanssa. Se on paikka, jossa viihdytään selvin päin. JANI KORPELA 16

Päiväkeskuksen työntekijät Jani Korpela ja Päivi Grönroos ruuanlaittopuuhissa. SALLA JÄNTTI Kun sama tehtiin vuoden päästä uudelleen, huomattiin, että rahaa oli säästynyt 71 000 markkaa. Se oli perustelu, jolla Kouvolan kaupunki saatiin vakuutettua päiväkeskuksen toiminnan vakiinnuttamisesta. Ymmällään olosta yhteisymmärrykseen Vuosina 2003 2004 Leila Heinonen veti elämänhallinnan ryhmää ensimmäisille korvaushoidossa oleville. He alkoivat löytää tiensä päiväkeskukseen ja toivat sinne myös omia tuttujaan. Porukkaan kuului niin korvaushoitoon jonottavia kuin aktiivikäyttäjiä. Meno päiväkeskuksessa mullistui. Päiväkeskukseen ei edes pitäisi päästä sisään kuin nollapromilleissa. Nyt jälkeenpäin Heinonen ajattelee, että yhteisymmärrys löytyi, kun hän tunnusti olevansa ymmällään ja tietämätön. Nuoret rupesivat kertomaan. Yksikin sanoi, että olin kuivilla silloin, kun olin huonossa kunnossa ja laitoit minut pois. Tunnustin, etten minä tiennyt. Sanoin, että kompromissi pitäisi löytää. En halua käännyttää teitä pois, kun olette huonossa kunnossa, mutta en myöskään halua, että hihhuilette täällä pöllyssä. Kyse ihmisistä, ei ongelmista Seuraavaksi nousi takajaloilleen vanha kaarti. Ensireaktio oli, että päiväkeskukseen ei tulla, jos siellä on nuoria huumeidenkäyttäjiä. Osa jäikin pois. Jonkin aikaa yksi porukka vietti päiväkeskuksessa aamu- ja toinen iltapäivän. Vähitellen porukat alkoivat sekoittua. Päiväkeskuksen vastaava toimi taas diplomaattina. Yritin sanoa, että nyt ei ole aineesta kyse vaan riippuvuudesta. Eikö silloin ovet ole auki kaikille? Ei A-klinikkakaan valikoi. Enkä minäkään olisi halunnut mennä siihen valikointiin, että sinä saat tulla tuon riippuvuuden kanssa, mutta sinä et tuon toisen kanssa. Se alkoi toimia. En tiedä, olisiko siinä ollut sen kummempaa ihmettä. Hyväksyntä oli tärkeää, hän miettii. Ihmisistä on kyse, ei ongelmista. Hyväksyin molemmat ryhmät. Koetin toimia niin, että päiväkeskukseen olisi ollut mahdottoman matala kynnys tulla. Ei kritisoida eikä moralisoida, joskin promillet kyllä kontrolloidaan. Kun joku tulee retkahduksen jälkeen, voi vain todeta, että kiva, kun olet siinä. Yhteiselo ei ole muuttunut mitenkään kitkattomaksi. Vanhempi polvi kontrolloi nuoria. Sitä, miten henkilökunta reagoi tilanteisiin, seurataan tarkkaan. Puuttua pitää matalammalla kynnyksellä kuin normaalisti. Elämän koko kirjo Työ päiväkeskuksessa oli omiaan avartamaan kuvaa päihdeongelmista. Asiakkaat olivat miehiä ja heille leimaa antavaa oli yksinäisyys. Kun heidän sosiaalisia suhteitaan kartoitettiin, eräs mies ei osannut nimetä kuin kissan. Oli toinen mies, joka sisar oli tehnyt itsemurhan, eikä sitä ollut koskaan käsitelty. 17

Auli Saukkonen JANI KORPELA Työn on tehnyt mielekkääksi se, että on saanut toteuttaa omia juttujaan, sanoo vuoden vaihteessa eläkkeelle lähtenyt Leila Heinonen. Hän ei ollut pystynyt käymään edes haudalla. Ihmiset tulevat päiväkeskukseen päihdeongelman takia. Mutta se jotenkin syrjäytyi taka-alalle, ja esiin nousivat muut asiat. Koko elämän kirjo. Ikävä kyllä päihdeongelmaisilla ihmisillä se ei ole mukavaa kuultavaa. Ihmiset tulevat niin lähelle omine asioineen ja yksinäisyyksineen. Leila Heinonen jäi eläkkeelle tämän vuoden alusta lukien. Hänen tilalleen päiväkeskuksen vastaavaksi ohjaajaksi tuli Jani Korpela. Päiväkeskuksessa käy edelleen ihmisiä sekä alkoholi- että huumetaustoista. Aktiivikävijöitä on parikymmentä ja käyntejä oli viime vuonna yli 4 000. Heinonen kehuu työpaikkaansa siitä, että siellä on annettu mahdollisuus toteuttaa ideoitaan monipuolisesti. Hän on toteuttanut itseään päiväkeskuksessa paitsi taloutta ja sosiaalisia suhteita hoitamalla, myös korjaamalla vaatteita ompelukoneella ja leikkaamalla hiuksia. Opinkin leikkaamaan myös saksilla, enkä vain koneella. Päiväkeskuksessa oli opetuspäitä riittävästi. Se oli hauskaa, hän nauraa. Leila Heinonen on koulutukseltaan suurtalousemäntä ja sosiaalikasvattaja, Jani Korpela taas suurtalouskokki ja lähihoitaja. Uusi vastaava kertoo viihtyneensä työssään hyvin, vaikka yhtä hänestä ei saa: äitihahmoa. No, olen ajatellut, että teen tätä hommaa omalla tavallani. x Oppia kursseilta Mistä ohjelmaa oleiluun? Kouvolan päiväkeskuksessa on kokeiltu informaatiota antavia tietoiskuja eri aiheista. Lyhyitä kursseja on pidetty muun muassa ihmissuhteista, seksuaalisuudesta, sosiaalietuuksista ja sosiaalitoimiston toiminnasta. Joskus nimellä on väliä, sanoo ensimmäiset 11 vuotta Kouvolan päiväkeskuksen vastaavana ohjaajana toiminut Leila Heinonen. Veikkaan, että jos olisi puhuttu ryhmistä, kukaan ei olisi tullut. Kun kutsuimme niitä kursseiksi, tupa oli aina täynnä. Hän vinkkaa, että kannattaa myös hyödyntää paikkakunnan oppilaitoksia. Opiskelijoilla on harjoittelu- ja työssäoppimisjaksoja. Myös opinnäytteitä tehdään mieluusti aidoissa ympäristöissä ottamalla selvää tosielämän asioista. Kouvolan päiväkeskuksessa on hyödynnetty sosiaalialan ja terveydenhuollon opiskelijoita. He ovat pitäneet päiväkeskuksessa omia kurssejaan teemana muun muassa leivonta, ruuanlaitto, jalkojenhoito ja pallohieronta. 18

JUKKA HEINONEN jukka.heinonen@takuu-saatio.fi heinonen OIKEUDEN TOINEN PUOLI Tiedotusvälineet ovat pitkään seuranneet Suomeen lastensa luo muuttaneiden kahden isoäidin tarinaa. Tätä kirjoittaessani näyttää siltä, että oikeustie on kuljettu loppuun, ja heidät karkotetaan maasta. Molemmat ovat lehtitietojen mukaan hauraita ja sairaita vanhuksia, ja heidän selviytymisensä synnyinmaassaan on kyseenalaista. Eri oikeusasteiden yhdenmukaisesti tekemien päätösten ammatillisuutta ei kai voi epäillä. Ratkaisut ovat olleet varmaan lainmukaisia. Mutta tapaus nostattaa paljon kysymyksiä etiikasta, yksittäisten ihmisten tekojen vastuullisuudesta sekä ylipäänsä päätöksentekokäytäntöjä ohjaavasta ajattelusta. Minua kummastuttaa se, että ihmisten elämää koskevia ratkaisuja tehdään yhä enemmän turvautuen pelkästään juridisiin perusteluihin. Olen sinänsä vankkumaton laillisen menon kannattaja: siitä mistä on sovittu tai mikä on peräti lakipykäliksi kirjoitettu, on syytä pitää jämptisti kiinni. Juridiikan logiikka on kuitenkin vain yksi tapa tarkastella asioita. Monissa kysymyksissä sen rinnalla tulisi huomioida muitakin, ihan yhtä relevantteja oikeaan ratkaisuun johtavia lähestymistapoja. Joskus näyttää siltä, että juridiikka ei tahdo pysyä omassa pilttuussaan, vaan se kirmaa myös laitumille, joilta sen pitäisi pysyä poissa. Pelkän lakikirjan varassa eteneminen tekee elämästä pelottavan kapea-alaista. Yritän selventää. Jos sosiaali- ja terveystoimen työskentelyä tarkastellaan juridiikan tulokulmasta, ollaan ensisijaisesti kiinnostuneita kuuliaisuuden toteutumisesta: toiminta on sitä parempaa, mitä tarkemmin toteutuu se, mitä on säädetty. Tässä lähestymistavassa työntekijä pääsee samalla kätevästi ulkoistamaan omaa vastuutaan vaikkapa oikeusistuimille. Ja koska oikeusistuimilla on ratkaisupakko, päätöksiä kyllä syntyy. Mutta lähestymistapa tuottaa sitten näiden isoäitien kaltaisia tilanteita, joissa ratkaisut ovat tiukan kaavamaisia sivuuttaen kaikki inhimilliset erityispiirteet. Ainakin järjestöjen toimintaa tulisi kuuliaisuuden sijasta tarkastella pikemminkin asianajon näkökulmasta: niiden toiminta on sitä parempaa mitä paremmin asiakkaan oikeudet toteutuvat. Taistelu on turhan dramaattinen sana, mutta järjestöistä kuitenkin monet on aikanaan perustettu ajamaan jonkin alioikeutetun ryhmän etuja. Mistä asianajajia löytyisi? Vahvojen eettisten kannanottojen määrä on tainnut vain vähentyä vuosien myötä. Eikä ihme, sillä jankuttaminen vaikkapa kuntien tietoisesti toteuttamasta toimintojen alibudjetoinnista on uuvuttavaa. Mutta selittääkö kehitystä sekin, että arvokeskusteluja vältellään myös siksi, että halu avoimeen eettisen vastuun ottamiseen on ylipäänsä vähenemässä. Yritäpä löytää vastaajaa johonkin arvovalintoja edellyttävään vähänkin hankalampaan kysymykseen. Jos vastauksen saat lopulta puserrettua, se on useimmiten niin ympäripyöreä, että siitä ei saa mitään selvää. Päihdetyön ammattilainen ei kuitenkaan saa olla pelkkä kylmä kliinikko, joka joko säädöksiin tai muihin mukamas objektiivisiin perusteisiin nojaten latelee asiakkaalleen pöytään faktoiksi väittämiään asioita. Hoitotyö sisältää aina myös eettisiä aspekteja, ja ne löytyvät lakikirjan ulkopuolelta. Juridinen ja eettinen argumentaatio eivät ole mitään toistensa vastakohtia. Työskentelen itse organisaatiossa, jonka logossa on lause Oikeuden toinen puoli on kohtuullisuus. Se, miten niitä sovitellaan yhteen, on taitolaji. Kummallekaan niistä ei saa antaa ylivaltaa. x Sosiologi Jukka Heinonen työskentelee järjestöpäällikkönä Takuu-Säätiössä. 19

Teksti & kuvat: AULI SAUKKONEN auli.saukkonen@a-klinikka.fi Rohkeutta alkoholipolitiikkaan Toiminnanjohtaja Mervi Hara toivoo, että alkoholi koettaisiin Suomessa poliittisesti tärkeäksi asiaksi. Alkoholi on suomalaisen yhteiskunnan pyhä lehmä. Toiminnanjohtaja Mervi Haran työpaikka on Suomen Ash ry:n toimistossa Helsingin olympiastadionin toimistotiloissa. Pientä huonetta kiertävät kattoon saakka ulottuvat hyllyt, jotka on täytetty mapeilla, kirjoilla ja paperipinkoilla. Tupakkaa ja alkoholia koskevia tutkimuksia, selvityksiä ja taustapapereita ympäri maailman. Suomen Ash ry (Action on Smoking and Health) perustettiin ulkomaisten esikuvien innoittamana 1989 tupakkapoliittiseksi järjestötoimijaksi tavoitteena tupakoinnin vähentäminen Suomessa. Muutama vuosi sitten Suomen Ash laajensi tehtävänmäärittelyään. Nyt sen työn kohteena on vaikuttaa myös alkoholikulttuuriin. Joko Suomessa tupakointi on saatu siinä määrin harvinaiseksi, että toimialuetta on varaa laajentaa? Tupakkarintamalla menee paremmin mutta ei vieläkään hyvin. Koska tupakka- ja alkoholiteollisuuden menettelytavat ovat hyvin samanlaiset, saimme viestejä, että miksi emme hyödyntäisi hankkimaamme kokemusta, tietoa ja osaamista myös alkoholityössä, sanoo Mervi Hara. Harmittaa, kun ihmiset tulevat sanomaan, että tupakointi on Suomessa jo voitettu. Tilanteeseen ei pitäisi tuudittautua. Tupakkateollisuuden taloudelliset intressit ovat suuret. Sieltä tulisi vastaisku, jos tupakoinnin haitallisuudesta väsyttäisiin kertomaan aina uudelle ja uudelle sukupolvelle. Suomen Ash ry:n toiminnanjohtaja Mervi Hara seuraa työkseen tupakkaja alkoholipolitiikan kehittymistä. Tavoitteena on sytyttää vastavalkeita teollisuuden pyrkimyksille. 20 tiimi 1/2010