koulutuspoliittinen ohjelma

Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liiton koulutuspoliittinen ohjelma

Soolin koulutuspoliittinen ohjelma Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry on Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n erityinen opiskelijajärjestö, johon kuuluu tällä hetkellä yli 5000 opettajaksi opiskelevaa. Liiton tarkoituksena on editää tulevien opetus- ja kasvatusalan työntekijöiden yhteistä toimintaa koulutuksen kehittämiseksi, valvoa jäsenistöön kuuluvien oikeudellisia ja opintososiaalisia etuja sekä toimia heidän yhteiskunnallisen asemansa ja opiskeluolosuhteidensa parantamiseksi. Tarkoituksensa toteuttamiseksi SOOL harjoittaa tiedotus- ja koulutustoimintaa, opinto- ja tutkimustyötä sekä ylläpitää yhteyksiä hallintoviranomaisiin, opettajajärjestöihin ja muihin opiskelijajärjestöihin sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. 2 Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry Rautatieläisenkatu 6 00520 Helsinki puh. (09) 1502 532 fax. (09) 2787 380 email: sool@oaj.fi http://www.sool.fi SOOL:n koulutuspoliittinen ohjelma 1. painos julkaistu elokuussa 2000 Ulkoasu: Risto Palomäki Kuvitus: Jussi Anttonen

1. Esipuhe Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry:n ensimmäinen koulutuspoliittinen ohjelma on syntynyt. Ohjelmaa on valmisteltu syksystä 1999 kevääseen 2000 laajalla yhteistyöllä jäsenyhdistysten ja -yhteisöjen kanssa. Ohjelmaa valmistelemaan valittiin jäsenyhdistysten ja -yhteisöjen esitysten pohjalta koulutuspoliittinen työryhmä, johon kuuluivat: Heikki Härkönen (lastentarhanopettajaksi opiskeleva, Savonlinna), Janne Järnfors (luokanopettajaksi opiskeleva, Oulu), Jaana Kainulainen (luokanopettajaksi opiskeleva, Rovaniemi), Jari Karinen (aineenopettajaksi opiskeleva, Helsinki), Johanna Nummi (lastentarhanopettajaksi opiskeleva, Jyväskylä) sekä Heli-Maarit Tuomaala (aineenopettajaksi opiskeleva, Oulu). Työryhmän puheenjohtajana toimi SOOLin hallituksen jäsen Tiina Korpela (luokanopettajaksi opiskeleva, Turku) ja projektisihteerinä toimi ajalla 20.9.1999-10.3.2000 SOOLin hallituksen jäsen Eija Kumpu. Työryhmän lisäksi koulutuspoliittista ohjelmaa on käsitelty kaikissa SOOLin hallituksen kokouksissa toimintavuonna 1999-2000. Ohjelmaa on ideoitu ja käsitelty myös kahdessa koulutuspoliittisessa tapaamisessa, järjestötyönkurssilla ja viimein liittokokouksessa 2000 Tampereella koulutuspoliittinen ohjelma vahvistettiin liiton viralliseksi ohjelmaksi. Laaja ja avoin keskustelu ja yhteistyö ovat mahdollistaneet moninäkökulmaisen ja kattavan koulutuspoliittisen ohjelman muotoutumisen. Koulutuspoliittisen ohjelman tarkoituksena on koota yhteen kaikki ne ajatukset ja tavoitteet, joita Suomen opettajaksi opiskelevilla on. Koulutuspoliittisen ohjelman avulla SOOLin edunvalvonta saa konkreettisempia tavoitteita. Työ kohti toimivampaa ja ajanmukaisempaa opettajankoulutusta on alkanut. 3

Sisällys: 4 1. Esipuhe 2. Opettajuus 2.1. Nykypäivän opettajakuva 2.1.1. Yhteiskunnan muutokset 2.1.2. Tutkiva opettaja 2.1.3. Erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten opetus 2.2. Opettajan ammatin arvostus 3. Opettajankoulutus 3.1. Opettajankoulutuksen valintakokeet 3.2. Opettajankoulutus yliopistossa 3.3. Tasa-arvo yliopistojen välillä 3.4. Opiskelu opettajankoulutuksessa 3.4.1. Koulumaisuus vs. akateeminen vapaus 3.4.2. Opintojen maksuttomuus 3.4.3. Kesäopinnot 3.4.4. Opintojen ohjaus 3.4.5. Aikaisemmat opinnot 3.4.6. Opetussuunnitelman toteutuminen 3.5. Erityispedagogiikka osana opettajankoulutusta 3.6. Monikulttuurinen kasvatus 3.7. Tietotekniikka opettajankoulutuksessa 3.8. Kodin ja opettajien yhteistyö 3.9. Pääaineena kasvatustiedettä sivuava aine 3.10. Opettajankoulutuksen palautejärjestelmät 3.10.1.Kurssipalaute 3.10.2.Opiskelijalle annettava palaute 3.10.3.Opettajankoulutuksesta annettava palaute 3.11. Yhteistyö 3.11.1.Opiskelijoiden yhteistyö 3.11.2.Yhteistyö eri opettajaryhmien välillä 3.11.3.Opiskelijoiden ja opettajien yhteistyö 3.11.4. Yhteistyö tiedekuntien ja eri yli opistojen välillä 3.12. Opetusharjoittelut 3.12.1.Opetusharjoittelun merkitys 3.12.2.Opetusharjoittelu harjoittelukoulussa 3.12.3.Harjoittelu kenttäkoulussa 3.12.4.Harjoittelu päiväkodissa 3.12.5.Opetusharjoittelun kulukorvaukset 3.13. Opiskelijavaihto 4. Ympäröivä yhteiskunta 5. Opettajankoulutuksen alakohtaiset erityispiirteet teet 5.1. Varhaiskasvatuksen koulutus 5.2. Luokanopettajien koulutuksen monialaiset opinnot 5.3. Erityispedagogiikka pääaineena 5.4. Ohjauksen koulutus 5.5. Aineenopettajat 5.5.1. Aineenopettajavalintamenettely 5.5.2. Aineenopettajien kouluttaminen 5.5.3. Aineenopettajien pro gradu -tutkielma 5.6. Opettajien täydennyskoulutus

2. Opettajuus 2.1. Nykypäivän opettajakuva 2.1.1. Yhteiskunnan muutokset Koululainsäädännön kokonaisuudistuksen myötä päätösvalta on siirtynyt valtiolta kunta- ja koulutasolle. Opettaja on työssään myös koulun paikallinen edunvalvoja, jonka tehtävänä on olla mukana kunnan ja koulun päätöksenteossa. Itsenäisen päätöksenteon myötä opettajan vastuu on kasvanut ja opettajan työ on muuttunut laajaalaisemmaksi. Ala- ja yläasteen hallinnollisen rajan poistuttua opettajankoulutuksen tulee olla monipuolisempaa. Esiopetusuudistuksen myötä sekä lastentarhan- että luokanopettajat antavat 6-vuotiaille esiopetusta. Opettajuuden käsite on laajentunut ja eri opettajaryhmien väliset rajat ovat poistumassa. Yhteistyö eri opettajaryhmien välillä on tärkeää laaja-alaisen opettajuuden ja lapsen koulutuksen jatkuvuuden ymmärtämiseksi. Oppimisprosessissa opettajan tehtävänä on auttaa lasta oppimaan. Opettaja ei ole enää kaikkitietävä ja autoritaarinen tiedon jakaja, vaan erehtyvä ja inhimillinen oppimisen ohjaaja. Opettaja työskentelee yhdessä oppilaiden kanssa, pyrkii aktivoimaan oppilaita toimimaan ja tutkimaan maailmaa. Oppiminen käsitetään yhä laajemmin. Oppimisesta on tullut koko eliniän kestävä tapahtumasarja, johon kaikki elämän kokemukset liittyvät. Opettajan tehtävänä on ottaa opetukseen mukaan myös ympäröivä yhteiskunta. Oppilaiden on opittava faktatietojen lisäksi myös soveltamaan tietoa ja selviytymään jatkuvasti muuttuvista tilanteista. Yhteiskunnan muutosten, monikulttuurisuuden ja yksilökeskeisyyden myötä lapsen kasvatuksen perusperiaatteet ja toimintaympäristöt ovat muuttuneet. Osa kasvatusvastuusta on siirtynyt kotoa päiväkodille ja koululle. Opettajan työkenttä on laajentunut ja hän voi joutua toimimaan oppilaan kasvattajan, sosiaalityöntekijän, psykologin, vanhemman tai ystävän roolissa. Suurten opetusryhmien vuoksi opettaja ei pysty keskittymään riittävästi oppilaisiin yksilöinä. Lasten ongelmat ovat lisääntyneet ja esimerkiksi koulukiusaaminen on jatkuvasti keskustelujen aiheena. Ongelmat perheiden ja kouluyhteisön sisällä on yleisesti tiedostettu, mutta ratkaisut puuttuvat. 5

2.1.2. Tutkiva opettaja Koulu ei voi kehittyä, mikäli sitä tutkitaan vain ulkopuolelta. Opettajien toteuttama, koulun sisäinen tutkimus- ja kehitystyö on edellytys koulun uudistumiselle. Opettajien tekemä tutkimustyö takaa opettajan työn tieteellisyyden jatkumisen, kohottaa alan arvostusta ja parantaa työssä jaksamista. Opettajan tulee jo opiskeluaikana omaksua tutkiva asenne työtään kohtaan. Opiskelujen aikana opiskelija sisäistää parhaiten oman työn tutkimisen ja ammatillisen kehittymisen tarkastelemalla kriittisesti omaa toimintaansa erityisesti opetusharjoittelussa. Opettajan tulee ohjata oppilaitaan tutkivaan ja aktiiviseen työskentelytapaan. 2.1.3. Erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten opetus Erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevia lapsia integroidaan entistä enemmän yleisopetukseen. Heterogeeniset opetusryhmät asettavat monia haasteita opetustilanteille. Opettajan tehtävänä on huomioida jokaisen lapsen erityistarpeet opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Huomioiminen edellyttää opettajalta vankkaa tietopohjaa kohdata lapsen yksilölliset tarpeet ja riittäviä resursseja opetuksen eriyttämiseen. Opetusryhmät ovat kuitenkin liian suuria eriyttämiseen ja päteviä avustajia ei ole luokissa riittävästi. Erityispedagogiikan ja monikulttuurisen kasvatuksen merkitys opettajien perus- ja täydennyskoulutuksessa on korostunut. 6

2.2. Opettajan ammatin arvostus Jokaisella ihmisellä on arkiajatteluun ja omiin kokemuksiin pohjautuva käsitys opettajan työstä ja opettajasta persoonana. Suurin osa ihmisistä on nähnyt kuitenkin opettajan työn vain oppilaan, opiskelijan tai vanhemman näkökulmasta. Opettajan työn arvostuksen peruslähtökohta on nykyaikaisen opettajuuden ja työnkuvan tunteminen. Opettajankoulutuksen tunnetuksi tekeminen lisää osaltaan opettajan ammatin yhteiskunnallista arvostusta. Opettajan ammatin ja työn arvostuksen on lähdettävä opettajasta itsestään. Opettajaksi opiskelevia tulee rohkaista ammattiylpeyteen. Sanojensa takana seisova opettaja, jolla on vahva ammatillinen identiteetti, saa myös ansaitsemansa ympäristön arvostuksen työstään. Opettajan työ on vastuullista, yhteiskunnallisesti erittäin merkittävää kasvatustyötä, jolla turvataan kansakunnan hyvinvointi ja kehittyminen myös tulevaisuudessa. Opettajien palkkaus on kouluttautumisaikaan, tutkintoon ja työnkuvaan nähden liian alhainen. Opettajan tutkinto on yliopistossa suoritettu akateeminen loppututkinto. Opettajan ammatti ei ole palkkauksen suhteen kilpailukykyinen työmarkkinoilla, mikä vähentää opettajan ammatin arvostusta ja kiinnostusta hakeutua opettajankoulutukseen. Nuoren opettajan palkkaukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Palkkauksessa tulee huomioida viransijaisuutta tekevän opettajan kesäajan palkkaus sekä opettajan työhön kuuluvat lisät. 3. Opettajankoulutus 3.1. Opettajankoulutuksen valintakokeet Opettajankoulutuksen valintakokeet vaihtelevat opettaja-alan mukaan. Lastentarhanopettaja- ja luokanopettajakoulutuksen haku tapahtuu kaksivaiheisesti. Ensimmäisessä vaiheessa hakija valitsee kolme järjestyksessä mielekkäintä opiskelupaikka- kuntaa. Tässä vaiheessa kiinnitetään huomiota ylioppilaskirjoitusten arvosanoihin ja mahdollisiin lisäpisteisiin, joiden perusteella hakija kutsutaan varsinaiseen valintakokeeseen opiskelupaikkakunnalle. Hakija voi osallistua vain yhden paikkakunnan valinta- 7

8 kokeisiin. Valintakoe muodostuu kirjallisuustehtävästä, erilaisista persoonallisuutta ja vuorovaikutustaitoja mittaavista haastatteluista ja tehtävistä sekä mahdollisista taito- ja taideaineiden osaamista mittaavista vapaaehtoisista kokeista. Opettajankoulutuksen valintakokeiden tulee mitata opiskelijan soveltuvuutta opettajan ammattiin sekä kykyä suoriutua yliopisto-opinnoista. Valintakokeen kirjallisen kuulustelun tulee mitata hakijan kykyä erottaa olennainen epäolennaisesta sekä kykyä sisäistää ja jäsentää kokonaisuuksia, eikä testata ulkoaoppimiskykyä. Haastattelujen ja erilaisten ryhmätilanteiden tarkoituksena on mitata opiskelijan soveltuvuuden lisäksi myös opiskelijan motivaatiota ja sitoutumista opettajan opintoihin. Tällä hetkellä aineenopettajien valintamenettelyissä on useita eri käytäntöjä. Yliopistoissa tulee olla alueellisesti ja alakohtaisesti yhtäläiset kriteerit aineenopettajien valinnassa. Valintakokeissa tulee opiskelijan soveltuvuutta mitata haastattelulla sekä mahdollisilla ryhmätilanteilla. Tärkeintä on saada aineenopettajakoulutukseen motivoituneita ja päämäärätietoisia opiskelijoita, jotka haluavat suorittaa opettajan pedagogiset opinnot. 3.2. Opettajankoulutus yliopistossa Opettajankoulutusta annetaan yliopistoissa ja korkeakouluissa. Tutkinnon tieteellisyyden ja koulutuksen tason säilymisen kannalta on tärkeää, että

opettajankoulutus järjestetään jatkossakin yliopistossa. Yliopiston perinteet ja pitkäjänteinen kehitystyö takaavat koulutuksen ajanmukaisuuden, laadun ja tehokkuuden. Yliopistokoulutuksen kautta opiskelija ymmärtää tieteellisen tiedon merkityksen käytännön toiminnalle ja kykenee tekemään tieteellistä, yhteiskuntaa hyödyttävää omaan alaansa liittyvää tutkimusta. Opettajankoulutusta antavilla opettajilla tulee olla pedagogiset opinnot suoritettuina. Vain näin voidaan taata riittävät pedagogiset ja didaktiset taidot sekä opetuksen tavoitteellisuus. 3.3. Tasa-ar asa-arvo yliopistojen välillä Opettajankoulutuksen tulee olla korkeatasoista yliopistopaikkakunnasta riippumatta. Yliopistojen on tarjottava riittävästi myös vapaavalintaisia opintoja. Yliopiston tai korkeakoulun opiskelijamäärän tai maantieteellisen sijainnin ei tule vaikuttaa opetuksen laatuun. Alueellisesti tasa-arvoisella koulutuksella ei tarkoiteta yliopistojen tasapäistämistä. Yliopistojen tulee ottaa huomioon alueelliset erityispiirteensä ja mahdolliseen profiloitumiseen liittyvät painotukset kuitenkin siten, että kaikille opettajaksi opiskeleville turvataan riittävät tieteelliset tiedot ja ammatilliset valmiudet. Yliopistojen välistä tasa-arvoa ylläpidetään riittävällä rahoituksella sekä opettajankoulutuslaitosten ja -kouluttajien välisellä tiiviillä yhteistyöllä. Yksittäisten yliopistojen erityisosaamista tulee hyödyntää mahdollisuuksien mukaan myös muissa yliopistoissa esimerkiksi vierailevien luennoitsijoiden avulla. 3.4. Opiskelu opettajankoulutuksessa 3.4.1. Koulumaisuus vs. akateeminen vapaus Opettajankoulutuksen opinnot muodostuvat pääasiallisesti yhden tai useamman opintoviikon mittaisista kursseista. Pedagogiset ja ammatillisia valmiuksia antavat opinnot ovat monipuolinen mutta samanaikaisesti hyvin pirstaleinen kokonaisuus. Usein lukujärjestysteknisistä syistä opintoja suoritettaessa akateeminen vapaus on erittäin vähäistä. Opiskelijoilla tulee olla mahdollisuus suorittaa tutkinto joustavasti. Opettajaksi opiskeluun tulee kuulua valinnaisia opintoja sivuaineiden lisäksi. Opiskelijalla tulee olla mahdollisuus painottaa opintojaan myös kurssien sisällä kiinnostuksensa mukaisesti ja rakentaa tutkintonsa haluamallaan tavalla. Osa opettajankoulutuksesta tulee opiskella ongelmalähtöisesti. Ongelmalähtöisen oppimisen kautta opiskelija voi järkevästi yhdistellä yksittäisiä kursseja, opetettavia aineita ja aihekokonaisuuksia. 9

10 Tulevaisuuden laaja-alainen opettajuus rakentuu monista eri elementeistä. Opettajaksi opiskelevien monipuoliset aineyhdistelmät voivat osaltaan olla ratkaisemassa tulevaisuuden opettajapulaa. Koska opettajankoulutus on yliopistossa annettavaa koulutusta, on tieteellisyyden asema turvattava opiskelussa. Tieteellisten tutkimusten, seminaaritöiden ja pro gradu -tutkielman kautta opiskelija voi syventää tietämystään jostain opiskeltavasta aiheesta tai tutkia itsenäisesti haluamaansa kokonaisuutta. Opettajankoulutuksessa tulee painottaa sekä pedagogisia että didaktisia taitoja. Koulutuksen tarkoituksena ei kuitenkaan saa olla vain niksien ja vinkkien jakaminen, vaan tieteellisen tiedon opiskelu, sen käyttäminen ja soveltaminen opetusharjoittelussa sekä myöhemmin työelämässä. Kaikkea informaatiota ei tule antaa valmiiksi muokattuna, vaan opiskelijoita tulee kasvattaa kriittisen ajatteluun ja tiedon jatkotyöstämiseen. Opettajan tutkinnon sisällön tulee vastata yhteiskunnan asettamiin vaatimuksiin ja haasteisiin. Monipuolinen ja itsenäiseen ajatteluun kannustava tutkinto tukee opettajan henkistä kasvua työelämässä. Kurssien suorittamistavoissa tulee olla myös muita vaihtoehtoja kuin perinteinen kirjatentti. Erilaiset kirjoitustehtävät, ryhmätyöt ja itsenäiset pohdintatehtävät herättävät opiskelijan mielenkiinnon aiheeseen ja kehittävät ajattelua. Opiskelijoiden erilaiset lähtökohdat ja tavoitteet tulee ottaa huomioon kurssin suoritustapaa valittaessa kuitenkin siten että arviointiperiaatteet ovat kaikille yhtäläiset. 3.4.2. Opintojen maksuttomuus Tutkintoon tähtäävän opettajankoulutuksen on oltava maksutonta. Yliopiston on korvattava opettajankoulutuksessa käytettävät materiaalit ja tarvikkeet täysimääräisesti. Kursseihin kuuluvista kopioista ei tule kerätä erillistä maksua opiskelijoilta vaan ne on sisällytettävä yliopiston tarjoamaan opetukseen. Heikko taloudellinen tilanne ei saa olla este opettajaksi opiskelemiselle. 3.4.3. Kesäopinnot Opettajaksi opiskeleville tulee turvata maksuton mahdollisuus suorittaa riittävästi opintoja myös kesällä, jotta opiskelija saisi opintotukea myös kesän ajalta. Kesäopintojen kautta opiskelija voi rytmittää tutkinnon suorittamisen haluamallaan tavalla ja halutessaan myös valmistua nopeammin. Kesällä järjestettävien tenttien lisäksi opettajaksi opiskeleville on tarjottava monimuotoisia tapoja suorittaa opintoja. Myös kontaktiopetusta tulee kuulua kesäopintotarjontaan.

3.4.4. Opintojen ohjaus Yliopistojen tulee huolehtia riittävästä ja asiantuntevasta opintojen ohjauksesta opettajankoulutuksessa. Opintojen ohjauksen avulla opiskelija kykenee suorittamaan opintonsa suunnitelmallisesti ja johdonmukaisesti. Opintojen ohjauksen tulee olla asiantuntevaa, henkilökohtaista ja ohjauksessa tulee ottaa huomioon opiskelijoiden erilaiset lähtökohdat ja tavoitteet. Opintojen ohjaus tulee toteuttaa opettajankoulutuksessa monitasoisena. Varsinkin opintojen alussa ohjaus tulee toteuttaa sekä opiskelija- että opettajatutoroinnin avulla. Lisäksi joka vuosi tulee pitää opiskelijoiden ja opettajien yhteisiä vuosipalavereita, joissa käydään läpi mennyt vuosi, arvioidaan asetettujen tavoitteiden täyttymistä ja suunnitellaan opintoja eteenpäin. Aineenopettajien koulutuksessa opintojen ohjauksessa tulee olla ainekohtaiset vastuuhenkilöt pätevän ohjauksen turvaamiseksi. Opiskelijoita tulee ohjata rakentamaan tutkintonsa erilaisista moni- ja poikkitieteellisistä aineyhdistelmistä. Opintojen suunnittelun lisäksi ohjausta tulee sisällyttää yksittäisiin kursseihin, opiskelutekniikan harjoittamiseen sekä yleiseen suoriutumiseen yliopisto-opinnoissa. Riittävällä ohjauksella motivaatio opiskeluun säilyy ja opintojen suorittaminen tehostuu. 3.4.5. Aikaisemmat opinnot Monilla opettajankoulutuksen aloittavilla on aikaisempia opintoja. Opettajankoulutuksessa on turvattava myös heille joustava opiskelun aloittaminen ja opinnoissa eteneminen. Ennen opettajankoulutusta suoritetut opinnot on korvattava tarkoituksenmukaisella tavalla. Mikäli opiskelija on suorittanut tutkintoon vaadittavan opintokokonaisuuden jo ennen opiskelun alkua, on hänellä siitä huolimatta oltava oikeus opiskella samansisältöinen kurssi uudelleen opettajankoulutuksessa. 3.4.6. Opetussuunnitelman toteutuminen Opettajankoulutuksen toteuttamisesta on hyväksytty opetussuunnitelma, jossa määritellään opintoihin sisältyvät kurssit, niiden oppisisällöt ja suoritustavat. Opettajankoulutuksessa tulee kiinnittää huomiota opetussuunnitelman käytännön toteuttamiseen. Kun opetussuunnitelmia uudistetaan ja vaatimukset sekä kurssien sisällöt muuttuvat, on turvattava myös vanhan opetussuunnitelman toteutuminen ja opiskelijoiden mahdollisuus suorittaa opinnot loppuun aloittamansa opetussuunnitelman mukaisesti. Opiskelijalla on ennen opintokokonaisuuden alkua oikeus tietää kokonaisuuden suorittamiseen vaadittava työmäärä suhteessa opintoviikkomäärään. 11

12 Opetussuunnitelmaan on lisäksi kirjattava yksiselitteinen opintoviikkojen sisältämä työmäärä, jotta työmäärät eri kurssien välillä olisivat yhdenmukaiset. 3.5. Erityispedagogiikka osana opettajankoulutusta Erityispedagogiikan merkitystä tulee korostaa opettajankoulutuksessa. Erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten integrointi yleisopetukseen ja päiväkodin lapsiryhmiin vaatii opettajalta laajat tiedot ja taidot kohdata lapsi ja suunnitella opetus myös näiden lasten vaatimuksia vastaaviksi. Opiskelun aikana on myös opiskelijalle, jonka pääaineena ei ole erityispedagogiikka, annettava kattavat tiedot erityispedagogiikasta sekä teorian että käytännön harjoitusten avulla. Erityispedagoginen näkökulma tulee sisällyttää myös muihin kursseihin. Erityispedagogiikan opintoihin tulee sisällyttää perustietojen lisäksi luokan työrauhaan liittyvien opettajan tukiverkoston ja työyhteisön merkityksen esittely ja pohdinta. Myös lastentarhanopettajille tulee varmistaa valmiudet tunnistaa oppimisvaikeudet mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. 3.6. Monikulttuurinen kasvatus atus Kansainvälistymisen ja maahanmuuttajien myötä kouluyhteisön monikulttuurisuus on opettajan työn arkipäivää. Erilaiset kulttuurit koulussa ja päiväkodissa saattavat aiheuttaa hämmennystä, ennakkoluuloja ja syrjintää. Monikulttuurisen kasvatuksen tulee sisältyä opettajankoulutukseen ja sen tulisi olla integroituna kaikkiin aineisiin. Opiskelijalla tulee olla mahdollisuus tutustua erilaisiin kulttuureihin käytännön harjoitusten avulla ja siten oppia tuntemaan kulttuurien ominaispiirteitä. Opiskelijan tulisi ymmärtää, millaisia järjestelyjä eri kulttuurit vaativat opetusryhmässä ja miten opettajan tulee kohdata kulttuuritaustaltaan erilaisten lasten perheet. 3.7. Tietotekniikka opettajankoulutuksessa Opettajan tietotekniset taidot opetustyössä ovat korostuneet. Nykyisin opettaja voi monipuolisesti hyödyntää tieto- ja viestintätekniikkaa opetustyössään. Tietotekniikkaa hallitsevista opettajista on kuitenkin suuri pula kouluissa ja päiväkodeissa. Opettajankoulutuksessa opiskelijalle on annettava riittävät valmiudet tieto- ja viestintätekniikasta. Teknisten taitojen lisäksi opettajaksi opiskelevan tulee osata yhdistää tietotekniikka ja pedagogiikka sekä hyödyntää ja soveltaa niitä tulevaisuuden opetustyössään. Jotta nämä valmiudet voidaan saavuttaa, on opettajankoulutuksessa oltava riittävät resurssit tietotekniikan opetuksen antamiseen.

3.8. Kodin ja opettajien yhteistyö Opettajan työssä tärkeänä yhteistyökumppanina ovat oppilaiden vanhemmat. Vanhempien sitoutuminen kodin ja opettajien yhteistyöhön on erittäin tärkeää lapsen kasvatuksen kannalta. Opiskelijoille tulee antaa välineitä oppilaiden vanhempien kohtaamiseen ja kasvatuksen tukemiseen. Oppilaiden vanhempien kohtaamista tulee harjoitella opetusharjoittelussa esimerkiksi osallistumalla vanhempainiltojen ja vanhempainvarttien, oppilaan vanhempien kanssa käytyjen yksityisten keskustelujen, valmisteluun ja toteutukseen ohjaavan opettajan johdolla. Opettajankoulutuksen tulee huomioida yhteiskunnassa vallitsevat tilanteet ja se, että perheet eivät enää vastaa perinteistä ydinperheen mallia. Tuttujen käsitteiden kyseenalaistaminen, uudelleenmääritteleminen ja opiskelijoiden stereotyyppisten perhekäsitysten laajentaminen tulee kuulua kiinteänä osana opettajankoulutukseen. 3.9. Pääaineena kasvatustiedettä atustiedettä sivuava a aine Aineenopettajia lukuun ottamatta yleisin opettajaksi opiskelevien pääaine on kasvatustiede. Kasvatustiede antaa opettajan ajattelulle tieteellisen pohjan, jota opettaja hyödyntää opettaessaan ja työelämän ratkaisuissaan. Opiskelijoille on tarjottava mahdollisuus valita jokin kasvatustiedettä sivuava pääaine, esimerkiksi kasvatuspsykologia, kasvatussosiologia, kasvatusfilosofia tai varhaiskasvatus. Mikäli opettajan tutkintoon sisällytetään pääaineena valinnan mukaan jokin kasva- 13

14 tustiedettä sivuava tieteenala, saadaan työelämään erilaisia ja moninäkökulmaisia opettajia. 3.10. Opettajankoulutuksen palautejärjestelmät 3.10.1. Kurssipalaute Jatkuva ja monipuolinen arviointi on oleellinen osa opettajan jokapäiväistä työtä. Arviointi on tärkeä osa myös opettajankoulutusta. Arviointi ei ole arvostelua vaan kriittistä sisältöjen tarkastelua niiden kehittämiseksi. Jokaisesta kurssista annettavan kirjallisen tai suullisen palautteen kautta opiskelijat ovat mukana kehittämässä opettajankoulutuksen sisältöä ja suorittamistapoja. Palautetta tulee voida antaa myös nimettömänä. Palautetta tulee kerätä myös kurssin kuluessa sekä sen päätyttyä. Kurssin pitäjän tulee arvioida kurssin tuloksia ja onnistumista annetun palautteen pohjalta. Annetusta palautteesta tulee käydä keskustelua opettajan ja opiskelijoiden välillä. Kurssien suunnittelussa ja toteutuksessa tulee huomioida opiskelijoiden aiemmin antama palaute. 3.10.2. Opiskelijalle annettava palaute Opiskelijalle annettavan palautteen tulee olla muutakin kuin vain pelkkiä tenttiarvosanoja. Opettajien tulee antaa opiskelijalle jatkuvasti monipuolista ja rakentavaa palautetta opiskelusta, henkilökohtaisesta edistymisestä ja mahdollisuuksista. Opiskelijan ei tule kuitenkaan unohtaa itsearviointia. Opettajien palaute on osa opintojen ohjausta ja jatkuvaa arviointia. Opiskelijalle annettavan palautteen tulee olla pääsääntöisesti henkilökohtaista. Ryhmätöistä ja - tilanteista voidaan antaa palautetta myös ryhmäkeskustelujen muodossa. Opetusharjoittelussa opiskelijalle antaa pääasiallisesti palautetta ohjaava opettaja. Palautetta tulisi kuitenkin kerätä myös varsinaisilta opetuksen kohteilta, oppilailta. Monipuolinen ja -näkökulmainen palaute mahdollistaa opetustilanteiden syvällisemmän arvioinnin. 3.10.3. Opettajankoulutuksesta annettava palaute Yksittäisten kurssipalautteiden lisäksi opettajankoulutuksesta tulisi kerätä palautetta kokonaisuutena. Palautteiden ja arvioinnin pohjalta tulee pohtia opettajankoulutuksen rakennetta, järjestelyjen tarkoituksenmukaisuutta ja parannuksen kohteita. Palautetta tulisi kerätä opiskelijoiden lisäksi myös valmistuneilta opettajilta, jotka ovat siirtyneet työelämään. Valmistuneilta opettajilta voidaan saada tietoa siitä, kuinka hyvin opettajankoulutus vastaa yhteiskunnan haasteisiin.

3.11. Yhteistyö 3.11.1. Opiskelijoiden yhteistyö Ala- ja yläasteen hallinnollisen rajan poistuttua eli yhtenäisen peruskoulun myötä sekä esiopetusuudistuksen tultua voimaan myös rajat eri opettajaryhmien välillä ovat hämärtyneet ja työnkuvat ovat osittain päällekkäisiä. Eri alojen opettajaksi opiskelevien yhteistyö on erittäin tärkeää opettajankoulutuksen kehittämisen näkökulmasta. Mikäli eri alojen opettajaksi opiskelevat kohtaavat toisensa jo opiskeluaikana, muodostuu jokaiselle opiskelijalle kokonaiskuva opettajan työn eri puolista ja toisaalta opettajuuden yhtäläisyyksistä. Yhteistyön aloittaminen jo opiskeluaikana on siten tärkeää työelämän kannalta. 3.11.2. Yhteistyö eri opettajaryhmien välillä Laaja-alaisen opettajuuden myötä yhteistyö eri opettajaryhmien välillä on tärkeää jo opiskeluaikana. Vaikka eri opettajaryhmien työnkuvat ovat hyvinkin erilaiset, on niissä myös paljon yhtäläisyyksiä. Mikäli eri opettajaryhmät tuntevat toistensa työnkuvat, ennakkoluulot vähenevät ja yhteistyötä on helpompi tehdä. Oppiminen jatkuvana prosessina tukee käsitystä laajaalaisesta opettajuudesta sekä työn vaativuudesta. Jokaisella eri opettajaryhmällä on oma tärkeä tehtävänsä olla mukana opettamassa ja kasvattamassa lasta. Kun opettajat tekevät keskenään yhteistyötä, myös opetus ja kasvatus toteutuvat johdonmukaisemmin. 15

Koululainsäädännön kokonaisuudistuksen myötä päätösvaltaa koulutukseen liittyvistä asioista siirrettiin kunnille ja kouluille. Opettajien yhteistyö koulukohtaisia opetussuunnitelmia laadittaessa on tärkeää yhteisten kasvatustavoitteiden määrittelemiseksi ja johdonmukaisen koulutuksen turvaamiseksi. Opettajien tulee tehdä yhteistyötä myös kunnan päätöksentekijöiden kanssa, jotta päätökset voidaan tehdä asiantuntevasti ja todelliset tilanteet huomioiden. 3.11.3. Opiskelijoiden ja opettajien yhteistyö Opiskelijoiden ja yliopiston henkilökunnan yhteistyö on tärkeää tiedeyhteisön toimivuuden ja kehittymisen kannalta. Opiskelijoiden ja yliopistohenkilökunnan vuorovaikutus ja sitoutuminen oman laitoksen, tiedekunnan ja yliopiston kehittämiseen paranee yhteistyön vaikutuksesta. Jokaisessa opettajankoulutuslaitoksen työryhmässä tulee olla riittävä ja jatkuva ainejärjestöjen edustus demokratian säilyttämiseksi. Opiskelijat on hyväksyttävä tiedeyhteisön täysivaltaisiksi jäseniksi ja heille on annettava oikeus olla mukana yliopistoa koskevissa valmisteluissa ja päätöksenteossa. Opiskelijoiden ja yliopiston opettajien välisen yhteistyön myötä opettajaksi opiskelevalla on mahdollisuus saada tarvitsemaansa opintojen ohjausta sekä jatkuvaa palautetta opinnoistaan. Opiskeluympäristön myönteisen yhteishengen merkitys opintojen etenemiselle on merkittävä. 16

3.11.4. Yhteistyö tiedekuntien ja eri yliopistojen välillä Yhteistyö yliopiston eri tiedekuntien välillä on tärkeää etenkin opettajan pedagogisia opintoja suunniteltaessa ja toteutettaessa. Tiedekuntien yhteistyöllä voidaan kurssien ajankohdat suunnitella niin, että eri alojen opettajaopiskelijoilla on mahdollisuus suorittaa kurssi yhdessä. Näin samansisältöistä kurssia ei tarvitse järjestää erikseen kaikille eri opettaja-aloille. Joustavan ja suunnitelmallisen opiskelun myötä valmistuminen nopeutuu varsinkin aineenopettajien osalta. Eri yliopistojen tulee tehdä tiivistä yhteistyötä järjestettäessä ja suunniteltaessa opettajankoulutusta. Siten taloudelliset ja henkilöresurssit voidaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Henkilösuhteet, valtataistelut tai muut poliittiset ristiriidat eivät saa olla este tiedekuntien yhteistyölle ja opintojen yhteissuunnittelulle. 3.12. Opetusharjoittelut 3.12.1. Opetusharjoittelun merkitys Opetusharjoittelut ovat olennainen osa opettajankoulutusta. Harjoittelussa opiskelija pääsee tutustumaan aitoon työympäristöön ja soveltamaan teoreettista tietoaan käytännössä. Onnistuneen opetusharjoittelun myötä opiskelija sisäistää opettajan työnkuvan ja työtehtävät sekä vahvistaa ammatillista identiteettiään ja opettajaksi kasvuaan. Harjoittelun ohjaus ja jatkuva arviointi ovat keskeinen osa opetusharjoittelua. Opiskelijalla on oltava harjoittelussa henkilökohtainen ohjaaja, joka on pätevä ja motivoitunut. Harjoittelun ohjaajan tehtävänä on ohjata tuntien valmistelussa, seurata opetustuokioita tai oppituntien pitämistä sekä antaa jatkuvaa palautetta opiskelijalle. Harjoittelun ohjaajalla on suuri merkitys opiskelijan kehityksen ja henkisen kasvun tukijana. Jos ohjaava opettaja sairastuu tai muusta syystä ei voi olla seuraamassa harjoittelua, on hänen tilalleen saatava pätevä sijainen. Opetusharjoittelu ei ole sijaisena olemista. Mikäli opiskelija joutuu pitämään oppitunteja ilman harjoittelun ohjaajan läsnäoloa, ei opiskelija voi saada toiminnastaan palautetta eikä saavuttaa harjoittelulle asetettuja tavoitteita. Ilman ohjaajan läsnäoloa pidetyt oppitunnit ovat normaaleja opettajan sijaisuuksia, joista tulee maksaa opiskelijalle sijaisen palkka. Opetusharjoittelua voi pääsääntöisesti suorittaa opettajankoulutuslaitosten yhteydessä sijaitsevissa valtion ylläpitämissä harjoittelukouluissa ja ns. kenttäkouluissa, jotka ovat kuntien ylläpitämiä sekä päiväkodeissa, jotka voivat olla kuntien tai yksityisten tahojen ylläpitämiä. Opiskelijalla tulee olla mahdollisuus valita kenttäharjoittelupaikkansa. 17

18 Koska opetusharjoittelujen tulee antaa kattava kuva opettajan työstä, on harjoitteluun kuuluttava monipuolisesti erilaisia opettajan työhön sisältyviä tehtäviä. Opetusharjoittelussa on oppituntien pitämisen lisäksi tutustuttava myös opettajan hallinnollisiin tehtäviin sekä arviointiin, erityistarpeisten lasten opetukseen, yhteistyön tekemiseen perheiden kanssa ja muihin opettajan työhön kiinteästi liittyviin kokonaisuuksiin. Didaktikolla on ohjaavan opettajan lisäksi tärkeä osa opetusharjoittelussa. Hänen tehtävänään on ohjata oman aineensa opetusta ja auttaa opiskelijaa tuntien suunnittelussa. Didaktikon tulee olla motivoitunut ja hänen tulee seurata opetusharjoittelijoiden pitämiä tunteja. Myös yhteistyö didaktikon ja ohjaavan opettajan välillä on tärkeää. 3.12.2. Opetusharjoittelu harjoittelukoulussa Aineen- ja luokanopettajaopiskelijat suorittavat osan harjoitteluistaan valtion ylläpitämässä harjoittelukouluissa, joka on hallinnollisesti osa yliopistoa. Harjoittelukoulujen opettajien on oltava asianmukaisesti koulutettuja opetusharjoittelun ohjaukseen ja palautteen antamiseen. Harjoittelukoulujen opettajilla tulisi olla korkeatasoisen koulutuksen lisäksi myös työkokemusta muualtakin kuin harjoittelukoulusta, jotta koulujenväliset erot voidaan huomioida opetusharjoittelun työskentelytavoissa ja ohjauksessa.

3.12.3. Harjoittelu kenttäkoulussa Kenttäharjoittelulla tarkoitetaan muussa kuin valtion ylläpitämässä koulussa suoritettua opetusharjoittelua. Opettajankoulutuksessa tulee olla harjoittelukoulussa tapahtuvan harjoittelun lisäksi myös opetusharjoittelua kenttäkoulussa. Kenttäkouluharjoittelussa opiskelija saa realistisen käsityksen koulumaailmassa vallitsevasta tilanteesta, opetusvälineistöstä sekä -metodeista. Kenttäkoulussa tulee kiinnittää erityistä huomiota opetusharjoittelun ohjaamiseen. Ohjaavan opettajan tulee olla koulutettu ja pätevä antamaan opettajaksi opiskelevalle palautetta opetusharjoittelusta. Kenttäkoulun opettajia tulee kannustaa ottamaan vastaan opetusharjoittelijoita. Mikäli kenttäkoulun opettaja ottaa vapaaehtoisesti opetusharjoittelijan luokkaansa, häntä tulisi palkita esimerkiksi maksuttoman täydennyskoulutuksen muodossa. 3.12.4. Harjoittelu päiväkodissa Lastentarhanopettajaksi opiskelevat suorittavat harjoittelun pääasiassa päiväkodeissa. Yliopiston tulee huolehtia, että harjoittelupaikkoja on riittävästi opiskelijamäärään nähden. Mikäli harjoittelupaikkoja ei ole paikkakunnalla riittävästi, on yliopisto velvollinen korvaamaan opiskelijalle lähimpään mahdolliseen harjoittelupaikkaan matkoista aiheutuvat erilliset kustannukset. Lastentarhanopettajaopiskelijan tulee suorittaa harjoittelua eri-ikäisten lasten ryhmissä, jotta opiskelija tiedostaa ja ymmärtää lapsen kehityksen eri vaiheet. Harjoitteluihin tulee kuulua myös esiopetusharjoittelua. Päiväkotiharjoittelun ohjaajien tulee olla koulutettuja tehtäväänsä. Opiskelijalle on annettava jatkuvasti palautetta ja häntä on tuettava harjoittelun suunnittelussa ja toteutuksessa. Opetusharjoittelijoilla ei tule korvata työntekijöitä. 3.12.5. Opetusharjoittelun kulukorvaukset Kaiken harjoittelun aikana opetukseen tuotetun ja käytetyn materiaalin tulee olla opiskelijalle maksutonta. Ellei kenttä- tai päiväkotiharjoittelupaikkaa voida taata opiskelupaikkakunnalta, yliopiston tulee korvata opiskelijalle aiheutuvat ylimääräiset matkakulut. Mikäli opiskelija hankkii harjoittelupaikkansa itse eikä ota yliopiston osoittamaa harjoittelupaikkaa vastaan, hän vastaa itse mahdollisista matka- ja majoituskuluistaan. Mikäli harjoitteluun kuuluu ruokailun valvominen, on opiskelijan saatava ruoka maksutta. Harjoittelupaikassa ruokaillessaan opiskelijan on saatava ruokansa samaan hintaan kuin yliopiston ruokalassa. 19

3.13. Opiskelijav piskelijavaihto aihto Myös opettajankoulutuksessa on tärkeää saada kokemuksia muiden maiden koulutus- ja kasvatuskäytänteistä. Opettajankoulutuksen koulumaisuuden vuoksi joustava opiskelu ulkomailla ei ole mahdollista. Opettajaksi opiskelevien mahdollisuuksia lähteä vaihtooppilaaksi tai suorittaa opetusharjoittelua ulkomailla on parannettava. Opetusharjoittelun kautta on mahdollisuus tutustua eri maiden koulutusjärjestelmiin. Opettajaksi opiskelevan ammatillinen kasvu tulisi jatkua myös ulkomailla kulttuuriin tutustumisen ohessa. Aineenopettajien mahdollisuuksia suorittaa tai täydentää tutkintoaan ulkomailla tulee parantaa. Tällä hetkellä aineenopettajille tarkoitetut vaihto-opiskelupaikat tarjoavat vain opetettavaan aineeseen, eivät varsinaisesti opettajuuteen liittyviä opintoja. Kahdenvälinen yhteistyö suomalaisen opettajankoulutuslaitoksen ja ulkomaisen yliopiston välillä on hyödyllinen tapa luoda yhteistyötä opiskelijoiden ja yliopiston henkilökunnan välille. Kahdenvälisen yhteistyön myötä vaihtoohjelmat voidaan räätälöidä opiskelijoiden tarpeiden ja kiinnostuksen mukaisiksi. Yhteistyön kautta voidaan laajentaa vaihto-ohjelmia koskemaan myös yliopiston henkilökuntaa. Vaihto-ohjelman puitteissa suoritetut opinnot tulee korvata kokonaisuudessaan tai soveltuvin osin. Opiskelijan tulee selvittää jo ennen ulkomaille opiskelemaan lähtöä, millä perusteella opinnot korvataan. 20