Yhteiskuntapolitiikan laitos Helsingin yliopisto Moraalin alkuperä - evoluution tulosta? Evoluutio ja elämänpolitiikka -kurssin esseetehtävä 27.4.2010 Sirkku Pohja 011047162 Geotieteiden ja maantieteen laitos
2 Johdanto Kirjoitan tämän esseen tehtävänannon 1 mukaisesti moraalista. Kuvittelin tehtävän huomattavasti yksinkertaisemmaksi kuin se sitten muodostuikaan. Aihe on mielenkiintoinen, vaikka kirjoittajalla oli moraalista ennen kirjallisuuteen tutustumista ainoastaan maallikkokäsitys, mutta hyvä kirjallisuus aiheesta teki tehtävästä mielenkiintoisen matkan moraalin historiaan. Oman mausteensa tekstiini antaa se, että tämä oli ensimmäinen kerta yliopisto-opintojeni aikana kun perehdyin yhteiskuntapolitiikkaan ja evoluutioon. Otin lähtökohdakseni sen, että moraali on kehittynyt vuosimiljoonien aikana kädellisten sosiaalisissa ryhmissä välttämättömiksi koetuista säännöistä, ja ihmiskunta on muodostanut ja muodostaa yhtenäisellä tavalla moraaliin liittyviä käsitteitä. Käsittelen aihetta etupäässä suomeksi käännetyn ja suomalaisten tekstien perusteella käyttäen Heikki Sarmajan, Frans de Waalin ja Edward Westermarckin kirjoituksia ja teoksia etsin vastausta ihmisen moraalin alkuperään evoluutioteorian valossa. Mielenkiintoista olisi perehtyä moraaliin laajemmin koko eliökunnan kannalta, mutta silmäiltyäni sitä käsittelevää kirjallisuuden määrää ja niiden sisältöjä, totesin sen olevan sitten toisen esseen aihe. Moraalin alkuperä ja evoluutio Suomalainen yhteiskuntatieteilijä Edvard Westermarck (1862-1939) saavutti maailmanmainetta moraalitutkimuksillaan. Hän yhdisti tutkimuksissaan David Humen ihmisluontoa koskevia tutkimuksia ja Charles Darwinin evoluutioteoriaa ja luonnonvalintaa käsitteleviä tutkimuksia ja niiden johtopäätöksiä 2. Darwinin esitykset siitä, että ihminen on eläin ja on kehittynyt ihmisapinoista, antoi osviittaa siitä, että ihmislajin henkisillä ja sosiaalisilla ominaisuuksilla olisi evolutiivisia juuria. Moraali perustuu näin ollen alun perin ei-tiedostettaviin sosiaalisiin vaistoihin ja vietteihin, joiden avulla ihminen selvisi hengissä ja nämä mahdollistivat yhteiskunnallisen, sosiaalisen elintavan. Kun on tutkittu lapsia ja heidän moraalikäsityksiään, tutkimukset antavat ymmärtää, että erilaiset synnynnäiset valmiudet ja taipumukset tukevat moraalin oppimista ja omaksumista 3. Näin ollen moraali kehittyy myös yksilöissä. de Waal toteaa, että jo pieniä lapsia seuraamalla voidaan moraalin kehitystä seurata, koska tunteet tulevat ensin ja vasta myöhemmin lapsi voi selittää niitä kognitiivisesti 4. Eläimillä, erityisesti kädellisillä, tätä tutkimusmenetelmää, havainnointia, voidaan käyttää yhtä hyvin moraalin kehittymisen tutkimuksessa. Tässä yhteydessä de Waal kirjoittaa huolenpitoreaktiosta, 1 Moraalin alkuperä 2 Sarmaja, 1999, 94 3 Sarmaja, 2004, 122 4 de Waal, 1998, 56
3 jonka aiheuttaa toisen epämiellyttävä olotila. Esimerkkinä voidaan mainita kipeän kohdan hierominen, jota pieni lapsi tekee vanhemman tuskan nähdessään tai kun lemmikkieläin tulee levottomaksi omistajan tuskan havaitessaan. Moraalissa näkyy laaja yhtenäisyys, esimerkiksi eri ihmiskulttuureilla on samantyyliset moraalikäsitykset, käsitys hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä, hyväksymisestä ja paheksumisesta. Moraaliset ominaisuudet ohjaavat toimintaamme lähes samalla tavalla kulttuurista, sivistystasosta ja ihmisrodusta riippumatta. Meillä ihmisillä ympäri maapalloa on yhteinen, laaja tunnevalikoima, tunteiden repertuaari 5. Tämä moraalin laajeneminen käsittämään koko ihmiskuntaa tapahtui asteittain, jolloin altruistiset tunteet koskivat ensin lähiperhettä, sukua, heimoa ja lopulta kansakuntia 6. Jos ihmistä verrataan lähisukulaisiimme, isoihin apinoihin, simpansseihin, kääpiösimpansseihin ja gorilloihin, moraalista on löydettävissä biologiset juuret. Tähän liittyviä tutkimuksia on muun muassa de Waalin teoksessa Hyväluontoinen esimerkiksi Atlanta- ja Georgia-nimisten simpanssien yhteydessä hänen mainitsemansa ruuan jakaminen simpanssiyhteisössä 7. Westermarck kirjoittaa Moraalin synty ja kehitys -teoksessaan: Meidän siveellinen tietoisuutemme kuuluu meidän henkiseen rakenteeseemme, jota emme voi mielemme mukaan muutella. Me hyväksymme teon ja paheksumme toista, koska emme voi muuten menetellä. 8 Hänen mukaansa moraalisuus on näin kiinteä osa ihmisluontoa. Empatian tunteminen kärsiviä kohtaan kuuluu ihmislajin perusluonteeseen kuten eläimilläkin, nämä haluavat auttaa ja huolehtia lajitovereidensa hyvinvoinnista. Tämä on osoitus omasta tunnosta, yksilö ei voi päättää lopettaa moraalisia tunteitaan. Kysymyksessä on biologinen, evolutiivinen kehitys. Uskonnon vaikutus moraaliin ja on varmaan olemassa, mutta moraali ei ole kuitenkaan syntynyt uskonnon pohjalle. Uskonnot ja uskomukset kuten taikauskokin ovat syntyneet ihmisten tarpeesta kuvitella jokin itseään suurempi voima ympärilleen, suojelemaan pahalta, toimimaan eräänlaisena rankaisijana väärille teoille ja antamaan toivoa. Sarmaja kirjoittaa Westermarckin jo aikanaan epäilleen kristinuskossa vallalla olevan palkintoon ja rangaistukseen perustuvan moraalin jokseenkin kyseenalaisena 9. Ilkka Pyysiäisen ja Marc Hauserin viimeaikaisten tutkimusten mukaan näkemyksellisten käsitysten muodostaminen oikeasta ja väärästä ei ole kiinni uskonnollisesta vakaumuksesta 10. Uskonnot lisäävät ryhmien sisäistä yhteenkuuluvuutta, mutta uskonnollinen vakaumus ei selitä moraalisten ratkaisujen samanlaisuutta. 5 Sarmaja, 1999, 95 6 Westermarck, 1933, 128-129 7 de Waal, 1998, 22-23 8 Westermarck, 1933, 26-27 9 Sarmaja, 1999, 96 10 Pyysiäinen, Hauser, 2010, 104-108
4 Ihmiskunnan älyllisten ominaisuuksien kehittyminen on vaikuttanut moraalin kehittymisessä. Älyllisesti kehittyneet ja kekseliäät yksilöt ovat vuosimiljoonien aikana päihittäneet yksilöitä, jotka ovat olleet näiltä ominaisuuksiltaan heikompia. Tämä tulee esille Darwinin toteamasta luonnonvalinnasta ja Evoluutio ja elämänpolitiikka -luennoilla käsitellyistä esimerkeistä kuten tulen, työkalujen ja aseiden keksimisestä. Voi sanoa, että järki ja moraali ovat olleet läheisesti tekemisissä toistensa kanssa kädellisten ja varsinkin ihmisen evolutiivisessa kehityksessä. Westermarckin mukaan sivistymättömien ja sivistyskansojen moraalit ovat lähes samanlaisia, joskin hän toteaa, että sivistymättömien kansojen lähimmäisten auttamisen tavat ovat sivistyskansojen tapoja vaativammat 11. Kun Westermarck kirjoittaa, että sivistymättömien kansojen moraalisäännöt koskevat vain saman yhteisön jäseniä ja sivistyneiden sosiaalinen yhteisö on suurempi, kansakunnan kokoluokkaa, sillä olisi merkitystä 12. Minusta tämä ei ole moraalin kannalta niin relevanttia, koska samat säännöt ovat käytössä pienessä ja suuremmassa yhteisössä. Jos esimerkiksi on kyse vahingonteosta, sitä käsiteltiin sivistymättömissä yhteisöissä aivan samalla tavalla kuin sivistyneissäkin yhteisöissä. Molemmissa se nähtiin moraalisesti paheksuttavana asiana ja siinä pätee sama sääntö sen tuntemuksestakin eli läheisemmälle ihmiselle tehtynä se on enemmän paheksuttava kuin lähiheimon jäsenelle sivistymättömissä oloissa tai ulkomaalaiselle sivistyneissä oloissa tehtynä. Suurimmassa osassa käyttämääni kirjallisuutta moraalin alkuperään liitetään vahvasti tunteet. Niitä käsittelevät varsinkin Westermarck teoksissaan Moraalin synty ja kehitys sekä Kristinusko ja moraali. de Waal kirjoittaa tunteista ja moraalista kirjassaan Hyväluontoinen. Lisäksi Heikki Sarmajan kirjoituksessa Moraalin logiikka ja tunteiden pelit, tunteilla on huomattava osa ja tunteiden merkitys moraalin kehityksessä on tutkimusten mukaan siis suuri. Westermarckin lukuisissa tutkimuksissa todetaan, että kulttuureissa voi olla huomattaviakin eroja, mutta niiden taustalta löytyy yhteiset tunteet 13. Altruismi liitetään tähän tunteiden moraalin kehitykseen. Altruismi tarkoittaa muun muassa epäitsekkyyttä ja lähimmäisenrakkautta. Evoluutiopsykologit muun muassa Michael Price, John Tooby, Leda Cosmides (2002) - ovat tässä yhteydessä miettineet miksi me ihmiset tyydymme toistemme keskinkertaisiin suorituksiin emmekä edellytä lähimmäisiltämme aina heidän parastaan 14. Nämä tutkijat eivät ole löytäneet tälle keskinkertaisuuden hyväksymiselle mitään erityistä syytä. Johtuuko tämä kuitenkin altruismista? Tuntuisi loogiselta ajatella, että koska olemme epäitsekkäitä, meille riittää keskinkertaisuus. Samoin se tuntuisi loogiselta moraalikäsityksen valossa, koska keskinkertaisuus luetaan hyveiden joukkoon, se hyväksytään itseltä ja muilta. 11 Westermarck, 1984, 70 12 Westermarck, 1984, 71 13 Sarmaja, 1999, 94 14 Sarmaja, 2004, 122
5 de Waal on käyttänyt kelluva pyramidi -nimitystä kuvatessaan altruismin valikoivaa kohdentumista 15. Tässä mallissa altruismin ja moraalisen velvollisuuden piiri kasvaa pyramidimaisesti, jossa ylhäällä huipulla on yksilö itse eli velvollisuus pitää huolta omasta itsestään. Seuraavalla tasolla on perhe, klaani, sitten ryhmä ja yhteisö, seuraavalla alaspäin heimo ja valtio, sitten ihmiskunta ja alhaalla jalustalla kaikki elämänmuodot. Alimpana ovat luonnonvarat, jotka kannattelevat koko pyramidia. Altruismi vähenee asteittain kun etäisyys itsestä kasvaa. Jos yksilö näkee nälkää, hänellä on varaa vain pyramidin ylimpään huippuun. Mitä ylemmäksi pyramidi nousee luonnonvaraalueesta, sitä suurempi on avun ja velvollisuuksien verkosto. Sarmajan tästä käyttämä nimitys kelluva porraspyramidi 16 on vielä osuvampi, kun syvennetään altruismin käsitettä. Kun erityisen suuri uhka on läsnä, pyramidista on näkyvillä vain huippu ja ylemmät portaat. Tällöin altruismi kohdistuu vain itseen ja läheisiin. Uhkan väistyttyä koko pyramidi on näkyvillä ja myötätunto ja epäitsekkyys kohdistuvat kaikille pyramidin portaille. Tunteisiin liittyy myös Sarmajan käsitys moraalista kun hän kirjoittaa, että moraaliin läheisesti liittyvät käsitteet edellyttävät ihmiseltä tunteidensa tunnistamista ja eläytymistä siihen, että muut ihmiset kokevat samantapaisesti mielessään 17. Tunteet ovat erittäin vanhoja evoluutiohistorian tuotteita, Westermarckin mukaan kaikki moraalikäsitykset perustuvat joko moraaliseen hyväksymiseen tai moraaliseen paheksumiseen eli suuttumukseen 18. Moraaliset tunteet ovat Westermarckin mukaan puolueettomia ja pyyteettömiä. Westermarck määrittelee nämä käsitteet ainakin kirjassaan Moraalin synty ja kehitys 19, jossa hän erottaa moraaliset tunteet tavallisista tunteista. Määritelmät ovat sen verran laveat kriteereiltään, että yksilöiden väliset erot pysyvät näiden määritelmien sisällä. Yhteenveto Moraalin alkuperä on evoluutiossa ja kädellisten moraali on kehittynyt hyvin monipuoliseksi ja syvälliseksi yli kahdenkymmenen miljoonan vuoden kuluessa maapallollamme. Tulevissa tutkimuksissa varmaan selvitetään tästä vielä lisää, edellyttäen että eri alojen tutkimuksiin suhtaudutaan avoimesti, mutta kriittisesti. Yhteiskuntatieteilijöiden ja sosiaalibiologien lisäksi on hyvä, että tutkijoita tulee muiltakin aloilta kuten esimerkiksi teologiasta, kulttuuriantropologiasta ja kielitieteistä. Se, että moraalikäsitykset ovat eri ihmiskulttuurien välillä suhteellisen samanlaisia, jättää hieman epävarman olon. Miten esimerkiksi sodissa on moraalin laita? Selitetäänkö moraali silloin sukulais- 15 de Waal, 1998, 232-237 16 Sarmaja 2004, 128 17 Sarmaja, 2004, 116 18 Westermarck, 1984, 28 19 Westermarck, 1933, 114-117
6 valintana, koska jos yleisesti ottaen meillä on samanlainen käsitys hyvästä ja pahasta, niin miten sota voi saada alkunsa? Vai onko niin, että moraalikäsitykset siirtyvät jonnekin taka-alalle, kun yhteisöä kohtaa jokin iso ärsyke ulkopuolelta? Ehkä moraali on elastinen, jolloin se säilyy ihmisten keskuudessa vahvana huolimatta tilapäisestä, rajustakin muutoksesta. Onko materian ja taloudellisen aseman tavoittelu ajamassa nyky-yhteiskuntamme vuosituhantisen takaiseen moraaliin, kun nykyään jätämme tai joudumme jättämään lapsemme ja vanhuksemme hoivaamatta? Tällainen näkemys saattaa syntyä kun miettii ihmisen moraalin kehitystä ja vertaa sitä tähän päivään. Westermarck kirjoittaa rajoitetuista elinmahdollisuuksista tutkiessaan järjen merkitystä moraaliin 20. Nykyajan ihmisiltä yritysjohto ja yhteiskunnan päättäjät mukaan luettuina - näyttää tuo järki unohtuneen ja elinmahdollisuuksia arvotetaan eri näkökulmasta kuin heimon/kansan/valtion eloonjääminen. Evoluutioon perustuva moraali varmaan kestää tämän kehityksen, mutta tulevat sukupolvet saavat nähdä miten ihmislajin käy. 20 Westermarck, 1984, 67-68
7 LÄHDELUETTELO Pyysiäinen, Ilkka, Hauser Marc: The origins of religion: evolved adaptation or by-product?, CellPRESS, 2010 Sarmaja; Heikki: Westermarck ja tunteiden sosiologia, Yhteiskuntapolitiikka 64 (1999):1 Sarmaja; Heikki: Moraalin logiikka ja tunteiden pelit, Yhteiskuntapolitiikka 69 (2004):2 Waal, Frans, de: Hyväluontoinen, 1998 Westermarck, Edvard: Moraalin synty ja kehitys, 1933 Westermarck, Edvard: Kristinusko ja moraali, 1984