KOMPLEKSISUUS, EPÄVARMUUS, JOHTAMINEN JA KRIISIT www.thehamletenigma.com Komentaja Tom Hanén Rajavartiolaitos
ALHAISEN TODENNÄKÖISYYDEN JA SUURTEN VAIKUTUSTEN HAAMUT (POWER 2008, 5) 1986 Kuvat: Yle.fi ja www.chemistry.hut.fi 2009
MONIPUOLISIA SEURAUKSIA Liikenteemme ei ole koskaan aiemmin ollut lentämättä kolmea päivää. Kyseessä on meille täysin poikkeuksellinen tilanne "Kukaan ei osannut ennustaa" - tuhkapilvi teki meistä mobiilikansan Toimeentulotuen viivästymistä perusteltiin muun muassa tuhkapilvellä. Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle selitys ei kelvannut. Tuhkapilvi jätti tuhansia afrikkalaisia kukkaviljelijöitä työttömäksi.
TAPAHTUMAN KOMPLEKSISUUSASTE MÄÄRÄÄVÄNÄ Kytkentöjen määrä Kompleksisuus Vähän tietoa Informaatio Paljon tietoa
MIKSI KOMPLEKSISUUSNÄKÖKULMA? KOSKA MAAILMA ON KOMPLEKSINEN.
SATTUMA JA YLLÄTYS Aristoteles (384-322 e.kr): Aksidentaaliselle ei siten ole mitään määrättyä syytä, vaan vain sattumanvarainen syy, joka on epämääräinen. Aristoteles näki, että tulevat tapahtumat eivät määräydy suoraan aiemmista tiloista, vaan ennustamattomat asiat tai poikkeamat voivat vaikuttaa asioiden kulkuun. (Aristoteles 1990, s. 104, 190). Kun ampiainen lentää sisälle hihaan, niin vahvakin ritari ryntäilee kauhuissaan edestakaisin sattumanvaraisia onnettomuuksia ei voi ennakoida suunnitelmin (tu) eikä tilanteiden nopeita ja odottamattomia muutoksia voi arvioida etukäteen. (Kiinan kuuluisimpiin lukeutuva kenraali Zhuge Kongmin n. v. 220-280 j.kr; Nojonen, 2008, s. 185) www.originorient.com/store/index.php?main_pag...
TODENNÄKÖISYYTEEN TYYTYMINEN (Timaios:) Älä siis ihmettele Sokrates, jos emme jumalista ja maailmankaikkeuden synnystä kenties pysty esittämään joka suhteessa johdonmukaisia ja tarkkoja lauseita. Saamme olla tyytyväisiä, jos siitä huolimatta pystymme esittämään todennäköisyyksiä. Pitäkäämme mielessä, että minä, joka puhun, ja te, jotka istutte tuomareina, olemme vain ihmisiä ja meidän on hyväksyttävä näitä asioita koskeva todennäköinen tarina eikä tavoiteltava sen enempää. (Platon 1982, 172 173)
EPÄVARMUUS JA RISKIT VANHALLA AJALLA Keskeisimpiä epävarmuuden lähteitä olivat vanhalla ajalla maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset, tulvat ja kulkutaudit, jotka kohtelivat kaikkia kansankerroksia sattumanvaraisesti, siis samanarvoisesti. Satunnaisuuden ja epävarmuuden laajempi pohtiminen riskinäkökulmasta alkoi tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua, kun erilaiset yksinkertaiset pelit alkoivat yleistyä Välimeren sivilisaatioissa. Noppaan ja muihin satunnaisuuteen liittyviin peleihin liittyvä todennäköisyyslaskenta ei kehittynyt vielä pitkään aikaan: todennäköisyysteoreettinen ala syntyi vasta 1600-luvun puolivälissä Blaise Pascalin ja Pierre Fermatin tutkimuksista (Siegfried 2008, 133).
TODENNÄKÖISYYDEN JUURTUMINEN TIETEESEEN JA AJATTELUUMME 1600 1900 Tilastollinen fysiikka Vakuutusala RISKI Maxwell Pascal ja Fermet Quatalét Kuolleisuustilastot Ihmisten käyttäytymisen selittäminen statistiikalla
TIETEEN VALLANKUMOUS 1600-1800 LUVUILLA EPÄVARMUUS KESYTETÄÄN Aikakautta leimasi vahva rationalismi ja yllättävänkin samaan suuntaan vievä tieteellinen arvo- ja asennemaailma (Wink 2009, 99). Maailma ymmärrettiin kellokoneistoksi, jota selitetään kreikkalaisen geometrian mukaan. Maailmaa hallitsivat muuttumattomat luonnonlait, joten sattumalla ja epämääräisyydellä oli vain pieni rooli. Ajateltiin, että inhimillinen toimintakin voidaan selittää universaaleilla laeilla tilastollisuus levisi ihmistieteisiin www.sciencemuseum.org.uk
Mekaaninen maailmankuva perustui käytännössä kahteen käsitteeseen, determinismiin ja reduktionismiin Tulevaisuus määräytyy tarkasti menneisyydestä sekä alkuehdoista ja se pohjautuu syy-seuraus suhteeseen eli kausaliteettiin. Kokonaisuuteen kuuluu myös induktio eli induktiivinen päättelymuoto, aiemmista havainnoista tehty yleistys. Kokonaisuus on aina palautettavissa osiinsa, redusoitavissa. Reduktionismin mukaan yhteiskunta on selitettävissä ihmisillä, ihmiset elimillä, elimet soluilla, solut biokemialla, biokemia kemialla ja kemia fysiikalla. Nuoli näyttää siis aina alaspäin, fysiikkaan.
KELLOKÄYRÄ Kellokäyrä (Gaussin käyrä) 1700-luvulta lähtien: keskiarvosta poikkeavien arvojen todennäköisyyden nopea lasku vaikutus ajatteluumme? www.michna.com/images/tr ansition_10dm_with_ga...
TODELLISUUS EI KUITENKAAN OLLUT NIIN YKSINKERTAINEN 1800-luvun lopulla merkittävä matemaatikko ja filosofi Henri Poincaré toi esille, että absoluuttiset ennusteet ovat mahdottomia, koska joissakin järjestelmissä pienikin häiriö voi johtaa arvaamattomiin lopputuloksiin epälineaarisuuden synty Termodynamiikan (lämpöoppi) kahden pääsäännön kehittäminen sekä näihin liittyvän systeemissä olevan epäjärjestyksen määrää kuvaavan entropian eli hajeen käsitteen keksiminen 1800-luvun lopulla. Filosofi George Henry Lewes otti vuonna 1874 käyttöön käsitteen emergenssi, ilmaantuminen. Se merkitsee käytännössä sitä, että kokonaisuus ei ole osiensa summa, vaan kokonaisuudesta voi ilmaantua jotakin uutta ja ennustamatonta, sellaista, mitä osien perusteella ei voi päätellä. 1900-luvun alkaessa syntyi todennäköisyyksiin perustuva kvanttimekaniikka (kvanttifysiikka), joka murensi ehdottoman determinismin fysiikassa. Kvanttimekaniikka osoitti, että sattuma on sisäänrakennettu luontoon, eikä tämä sattuma johdu tietämättömyydestä.
Tieteellinen pohdinta alkoi 1920-luvulla liikkua kohti sitä, minkä nyt tunnemme kompleksisuusajatteluna. Taustalla edellisten lisäksi biologian (von Bertalanffy) ja johtamisen tutkimus (Follett). Fysiologi Walter B. Cannonin oivallus avoimista järjestelmistä, mukautuvasta tasapainosta (homeostatis) ja itseorganisaatiosta 1920- ja 30- lukujen vaihteessa. Claude Shannonin informaatioteoria 1948 Yleinen systeemiteoria 1950-luvulla
KOMPLEKSISUUDEN ALUE JA KAAOS Matemaatikko Warren Weaver 1948: Todennäköisyyksillä ei voida hallita miljoonien muuttujien (tilastollinen fysiikka) ja muutaman muuttujan (klassinen fysiikka) välistä aluetta. Tällä kohtuullisen muuttujien määrän alueella ovat organisaatiot. Seuraava merkittävä havainto oli kaaos 1961, jossa Henri Poincarén ajatukset keksittiin oikeastaan vain uudelleen, vahingossa. pienikin muutos lähtöarvoissa voi aiheuttaa suuria muutoksia Täysin deterministinenkin järjestelmä voi käyttäytyä ennustamattomasti.
JOHTAMINEN Tieteellinen liikkeenjohto, klassinen organisaatioteoria ja Weberin byrokratia ajattelumme pohjana 1900-luvun alusta lähtien suljetun järjestelmän ajattelu, höyrykoneen johtaminen standardit, suunnittelu, valvonta, kontrolli, osastointi, auktoriteetti, komentoketjun yhteisyys, sisällöllinen ja välineellinen rationaalisuus Oivallus organisaatiosta avoimena järjestelmänä vasta 1950- luvulla Mm. tietokoneen kehittymisen seurauksena keskityttiin kuitenkin rakenteisiin, päätöksentekoon ja kvantitatiivisiin malleihin ( operaatioanalyyttinen kausi ), joiden pohjalla oli oletus ihmisten toiminnan täydellisestä rationaalisuudesta.
SIMONIN PÄÄTÖKSENTEON RAJOITETTU RATIONAALISUUS Ongelmat ovat perusteiltaan niin monimutkaisia, että päättäjät eivät pysty käsittelemään niiden monia ulottuvuuksia. Tämän vuoksi he jakavat ongelmat näennäisesti itsenäisiksi osaongelmiksi, joista he edelleen puuttuvat vain mielestään tärkeimpiin. Päättäjät tyytyvät yleensä tyydyttävään vaihtoehtoon, joka sallii päätöksen tekemisen ja mahdollisuuden päästä eteenpäin. He myös rajaavat vaihtoehtojen joukkoa kokemustensa, koulutuksensa ja olosuhteiden perusteella. Päättäjät kohdistavat huomionsa tuttuihin tilanteisiin ja etsivät vaihtoehtoja läheltä sekä pohtivat asiaa mieluummin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä. He myös suosivat vaihtoehtoja, jotka eroavat mahdollisimman vähän opitusta, aikaisemmin koetusta ja hallitsevista olosuhteista. Päättäjät tukeutuvat myös aina mielellään johonkin organisaation toimintaohjelmaan (esim. ohjesääntö) ja tulkitsevat ongelman kuuluvan sen sisältöön, jolloin ongelmaa ei tarvitse enää miettiä. (Turner et al. 1997, 114)
SITUAATIO (Rauhala 1993, 42-43) Tilanteen todellinen merkitys on selvästi ollut organisaatio- ja johtamistutkimuksen sokea piste, jonka ohi valtavirtatutkimus on jatkuvasti kävellyt. Situaatiolla tarkoitetaan todellisuuden osaa, jossa ihminen kohtaa maailman. Se on rakenteeltaan monitasoinen ja monimuotoinen ja siihen kuuluu konkreettista todellisuutta, kuten elinympäristö, työolosuhteet, koti, perhe ja toiset ihmiset. Lisäksi situaatio sisältää ideaalista todellisuutta, kuten kulttuuria, aatteita, uskomuksia, arvoja ja normeja, joiden vaikutukseen ihminen joutuu. (Esim. Heidegger, Husserl) Situaatio on aina yksilöllinen; kahdella tapahtumalla voi olla yhteisiä situaation rakennetekijöitä, mutta ei koskaan täysin samaa situaatiota. Tilanteiden yleistäminen on siis mahdotonta.
LAMMINPARTAAN BIFURKAATIOPISTE Oli myös tavallista, että matkustajat pyysivät lupaa vierailla koneen ohjaamossa. Niin teki Lamminparraskin. Ohjaamossa hän esitteli sotilaspassiaan kapteeni Tauno Rajakankaalle ja kyseli lentokoneen ominaisuuksista. Lähestyttiin jo Helsinkiä. Lentoemäntä Irmeli Ylinen kehotti Lamminparrasta palaamaan paikalleen. Lamminparras ei totellut. Kun vedin aseen esille, ajattelin, että mitä helvettiä sinä poika teet, mutta se oli jo liian myöhäistä. (Helsingin sanomat KL 2010, 102)
RISKIENHALLINNAN HYÖKYAALTO 1990-luvun puolessa välissä alkoi todellinen riskienhallinnan aikakausi. Power (2007, 2) kuvaa tätä edelleen jatkuvaa aikaa sanoilla risk-based description of everything. Syntyi voimakas toiminnallinen ja poliittinen tarve luoda näkyvää kontrollia ja johtamiskykyä. Riski muuttui erittäin lyhyessä ajassa laskelmien logiikasta organisoimiseen ja vastuuseen olennaisesti kuuluvaksi käsitteeksi. Epävarmuus muuttui riskiksi, jota voidaan tarkastella ja hallita, ja siis kuten jo 1600-luvullakin, epävarmuus organisoitiin, mutta nyt siitä tuli epävarmuuden johtamista. Tieteellisen liikkeenjohdon paluu: sisäinen valvonta, tarkastukset ja auditoinnit muuttuivat 2000-luvun johtamisen arjeksi.
MIKSI AINA TUKEUDUMME FORMAALISIIN MALLEIHIN? Power (2007, 203) näkee, että riskienhallinnallinen ajattelu on kuitenkin ennen kaikkea toiminut postmodernien ilmiöiden vastavoimana, syytösten suojana. Vaikka riskien yleistäminen olisikin mahdotonta ja mallit eivät toimisikaan halutusti, voidaan osoittaa, että on kuitenkin toimittu rationaalisesti ja niin hyvin kuin mahdollista. Stacey 1997, 268-270): Vaikka organisaation strategiaprosessi on luonteeltaan selkeä ja jäsennelty, se rakentuu kuitenkin lopulta epävirallisissa keskusteluissa ja ihmisten kohdatessa käytävillä. Lopputulos ei synny luodun formaalin rationaalisen ohjeistuksen mukaisesti, vaan epäselvän kytköksellisyyden ja itseorganisoitumisen kautta. Rationaalinen prosessi toimii kuitenkin suojakilpenä silloin, kun yllätyksellisyys aiheuttaa syytöksiä ja yksilöllä on mahdollisuus joutua leimatuksi epärationaaliseksi. Stacey (ibid, 268 270)
TOIMINTAYMPÄRISTÖN VAIKUTUS KEKSITTIIN 1950- LUVULLA, MUTTA MINKÄLAINEN TOIMINTAYMPÄRISTÖ OVEN TAKANA OIKEIN ON?
VERKOSTO (BARABÁSI 2002) Ei luontaista mittakaavaa kompleksinen käytös jatkuvasti kasvava elinvoima tulee kytkeytyneisyydestä hajoaa silpomalla, mutta pitää tietää, mistä silpoo... tieto kulkee valonnopeudella vaikutukset kulkevat valonnopeudella
RIHMASTO (Deleuze 1992, s. 22-52) SEMANTTISIA KETJUJA KASAUMIA YHDISTELMIÄ EI JÄRJESTYSTÄ SATTUMAVIIVOJA Kudelma, keskustaton moneus, ei pisteitä, vain viivoja moneus muuttuu aina kohdatessaan uuden viivan ei voi silpoa hajalle; lähtee aina uudestaan uusia viivoja pitkin nopeus muuttaa pisteen viivaksi sotakoneen rihmasto puuvaltiota vastaan vrt. sissisota
WHITEHEADILAINEN POTENTIAALISUUKSIEN MAAILMA (Hernes 2008)
POSTMODERNI TOIMINTAYMPÄRISTÖ
POSTMODERNI TOIMINTAYMPÄRISTÖ
VÄLIPÄÄTELMÄ Se mitä kutsumme epävarmuudeksi ja sattumaksi, onkin useiden kompleksisten epälineaaristen syy-yhteyksien kimppu, jota emme vain pysty näkemään. Vrt. Luhman (2004, s. 121): Syy-vaikutussuhteiden pituus ja läpinäkymättömyys kompleksisessa yhteiskunnassa. Vrt. Stacey (1996, s. 68) puhuessaan deterministisistä verkostoista: Kausaalisuhteet häviävät; ne siis ovat siellä, mutta jäljittääksemme ne meidän pitäisi tunnistaa jokainen pieni muutos, joka voi eskaloitua ja pohtia kaikki muutokset, mitä ne voivat systeemiin aiheuttaa. Vrt. Turner (et al. 1997, 184): Kuten olemme huomanneet, merkittävissä onnettomuuksissa on kietoutuneita syykimppuja, joihin yhdistyy epäselviä ja monitulkintaisia toiminnan ja uskomusten nuolia, joista jotkut sisältävät kiihkeää poliittisuutta. (Turner et al. 1997, 184)
KOMPLEKSISUUSAJATTELIJA EDELLÄ AIKAANSA www.teijebakker.com Carl von Clausewitz 1780-1831 Havaitsemme siis, ettei absoluuttiselle, ns. matemaattiselle varmuudelle alun perinkään löydy missään kohdassa lujaa perustaa sotataidon laskelmissa ja että mukaan tulee jo etukäteen mahdollisuuksien, todennäköisyyksien, onnen ja epäonnen vaihtelu, jonka säikeet kulkevat mukana sen kudelman kaikissa niin runsaammissa kuin vähäisemmissäkin langoissa ja saavat sodan muistuttamaan kaikista inhimillisistä toiminnoista eniten korttipeliä. (Clausewitz 2005, s. 26)
KOMPLEKSISUUSTEORIA Kompleksisuus-käsite on johdettu latinan sanasta plectere, jolla tarkoitetaan yhteenkietoutumista. Se ei siis merkitse monimutkaista, vrt. Cilliers (1998) Boeing 747 on monimutkainen järjestelmä, mutta majoneesi kompleksinen Luhmann (1985, 25) määrittelee sosiologian näkökulmasta kompleksisuuden tilanteeksi, jossa järjestelmä sisältää enemmän mahdollisuuksia kuin mitä pystytään aktualisoimaan, ja Johnson (2007, 3-4) määrittelee kompleksisuuden ilmiöksi, joka ilmaantuu järjestelmän osien vuorovaikutuksen seurauksena.
KOMPLEKSISUUDEN TUNNUSMERKKEJÄ Monta keskenään vuorovaikutuksessa olevaa toimijaa Kyky vastaanottaa, varastoida, käsitellä ja välittää informaatiota on menestyksen avain Systeemi on avoin eli vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa Toimijat voivat oppia ja muuttaa käyttäytymistään palautteen perusteella (sopeutuvat ympäristöön) Systeemistä tulee enemmän kuin osiensa summa, eikä kokonaisuutta voida nähdä osien perusteella; vuorovaikutuksesta syntyy yllätyksellisiä ja odottamattomia seurauksia (vrt. esim. happi + vety = vesi; ei selviäisi osia tarkastelemalla) (=emergenssi) Epälineaarisuus = pienillä asioilla voi olla suuria seurauksia ja toisinpäin Systeemi toimii ilman selkeää keskusta tai johtajaa (itseorganisaatio, vrt. terrorismi)
KOMPLEKSISUUSTIETEELLINEN NÄKÖKULMA JOHTAMISEEN INTERNET 2002
STRATEGISEN JOHTAMISEN KOMPLEKSISUUSSUUNTAUKSEN TEEMOJA (Stacey 1996, Aula 2000) Yksilön käytökseen vaikuttaa suuri määrä mahdollisia käytösvaihtoehtoja, jotka voivat vielä yhdistyä lukemattomiksi vaihtoehdoiksi yksilön käytös on siis erittäin epävarmaa. Organisaatioon vaikuttavilla tapahtumilla ei ole sellaisia rajoja, mitä me luomme organisaatiorakenteisiimme. Lähtökohta siitä, että tulevaisuus voidaan nähdä, ylläpitää organisaatioissa epärationaalisuuden pelkoa, informaation kasaamista ja suojautumista teknisrationaalisten mallien taakse, jolloin organisaation todellisen todellisuuden olemus jää ymmärtämättä. Järjestyksen ihanteen kyseenalaistaminen ei johda organisaation välittömään anarkiaan, vaan itseorganisoitumiseen ja sen hyödyntämiseen. Kompleksisuusajattelu pyrkii ennen kaikkea osoittamaan, että myös sosiaalisissa organisaatioissa järjestyksen ja tasapainon välissä on muitakin tiloja kuin epäjärjestys ja epätasapaino. Liika järjestys aiheuttaa lukkoja ja liika epäjärjestys sekasortoa. Välistä voi löytyä kuitenkin muotoja, jotka luovat rakenteen ja antavat enemmän notkeutta yllätyksellisiin tilanteisiin
JATKUU Kysymys ei ole mistään mullistavasta, sillä organisaatioissa toimitaan jo nyt kompleksisesti, me vain näyttelemme muuta Kompleksisuus ei sulje pois perinteistä ajattelua, vaan täydentää sitä. Byrokraattisuus esim. ei ole peikko, vaan pitkäjänteisyyden, laillisuuden ja oikeudenmukaisuuden takaaja, mutta tietyissä kohdin haitallinen (esim. Viipuri 1944) Kompleksisuusajattelu auttaa tunnistamaan, missä perinteinen ajattelu on edullisinta ja missä se ei ole Keskitymme lainalaisuuksiin (eivät muutu) ja sääntöihin (niissä voi olla poikkeuksia), jolloin rajaamme ajatuksiemme ulkopuolelle tapahtumat, joilla on taipumus muuttua ja muodostua koko ajan (Huhtinen 2006, 221)
SEURAAVAKSI LYHYITÄ YKSITYISKOHTAISIA ESIMERKKEJÄ ERI TILANTEISTA. NIIDEN TARKOITUS EI OLE ESITTÄÄ TOIMINTAA VIRHEELLISENÄ TAI ERINOMAISENA, VAAN TARKOITUS ON VAIN HAVAINNOLLISTAA MITEN KOMPLEKSISEN TAPAHTUMAN OMINAISPIIRTEET VOIVAT NÄKYÄ TAPAHTUMISSA. KOMPLEKSISTEN TAPAHTUMIEN JOHTAMINEN ON VAIKEAA JA EMME VIELÄ KOVIN HYVIN TIEDÄ, MITEN KOMPLEKSISUUSTEORIA AUTTAA MEITÄ ETEENPÄIN.
ITSEORGANISOITUMISEN JÄLJILLÄ Myyrmannin räjähdystilanteessa oli tärkeätä osata toimia itsenäisesti. Esimiehet eivät tämän konkarin mukaan olisi edes ehtineet käskyttää kaikkia pelastajia. Oli siis kyettävä itsenäiseen toimintaan ja tiedettävä omat tehtävänsä näin laajassa onnettomuudessa (Strömberg et al. 2003, 20) Sukellusyrittäjät tsunamissa: Toimintaamme on tosi vaikea analysoida jälkikäteen. Toimimme vaistonvaraisesti ja oman vauhdikkaan elämän tuomalla kokemuksella (Miikkulainen et al. 134) (Tsunami:) Oman yksikön toiminnassa ei ollut selkeää yhtä johtajaa, vaan käytännössä asiat hoidettiin hyvin käytännönläheisesti ja omaaloitteisesti. Tehtäviä ei viestintäyksikön sisällä delegoitu, vaan ihmiset tekivät oma-aloitteisesti töitään. Koko henkilöstö toimi oma-aloitteisesti esim. verkkosivujen teossa ja kansainvälisten katsausten teossa. Tämän muun toiminnan lisäksi he myös katsoivat itse mediaa tai saivat uutistietoja kännykkään. Kyselyiden perusteella toiminnan tuloksiin ollaan suhteellisen tyytyväisiä, mutta johtajuuden ja delegoinnin puutetta kritisoidaan jonkun verran. (VNK 2005, 56) JOHTAMISEN PUUTE VAI KOMPLEKSISEN TAPAHTUMAN OMINAISPIIRRE?
ITSEORGANISOITUMISEN JÄLJILLÄ Tuusulan kunnan terveystoimen käynnistyminen heti ensitiedon jälkeen ampumisesta on tyypillinen kuvaus siitä, miten ihmiset omassa työssään alkavat organisoitua saamansa kriisitiedon mukaan. (Hakala 2009, 33)
Mietin usein, että kuka tätä operaatiota johtaa ja totesin, ettei tätä sinänsä johda kukaan Suomen Thaimaan suurlähettiläs tsunamikatastrofin ensimmäisten päivien pelastustöistä Thaimaassa 2004. Lähde: Onnettomuustutkintakeskuksen arkisto Operaatiossa toimivat tuolloin uhrit itse, paikalliset asukkaat, hotellien työntekijät, matkatoimistojen oppaat, sukelluskoulujen työntekijät, EMA-group, SPR, Thaimaan viranomaiset, helikopterit satoja henkilöitä eri tavoin ryhmäytyneinä Operaation tuossa vaiheessa kerättiin uhreja, järjestettiin kuljetuksia, hoidettiin/leikattiin, muodostettiin evakuointipisteitä, jaettiin vaatteita, kerättiin nimiä, välitettiin tietoa Suomeen. Loukkaantuneet oli pelastettu ja siirretty pois rannoilta ensimmäisen päivän iltaan mennessä
ESIMERKKEJÄ EPÄLINEAARISUUDESTA Picasso-näyttelyn näki ennätykselliset 315 000 kävijää. Suuri väkimäärä aiheutti Ateneumissa tavallista runsaamman lämmönmuodostumisen. Katoille satanut lumi ja museon valoullakolle nousseen yleisön lämpö aiheuttivat yhdessä vaaratilanteen: peltikaton saumoihin syntyi lämpövuotoja, jotka sulattivat lunta ja kasvattivat katolle tappavia jääpuikkoja. HS 26.2.2010 Rikokset muuttuvat törkeämmiksi, kun niiltä yritetään suojautua. OTE MTV3.fi 5.1.2010 (Kauko Aromaan haastattelu) Kun niin monet vartioidut talot ovat tuhoutuneet, mutta oma taloni on yhä pystyssä, alan epäillä niiden tuhoutuneen juuri siksi, että ne olivat vartioituja. Vartiointi antaa hyökkääjälle sekä halun että kimmokkeen. Kaikenlainen suojautuminen näyttää sotaisalta. FILOSOFI MICHEL DE MONTAIGNE 1500-LUVULLA
KOMPLEKSISUUDEN PAINOPISTEITÄ Informaatio operaation tärkeimpänä energiana: Lääninhallituksen päätöstä tutkinnan siirtämisestä kriisin akuutissa vaiheessa KRP:lle kritisoitiin operaation johdossa, koska se toi epäselvyyttä poliisin johtamiseen ja ennen kaikkea tiedottamisvastuuseen, ja pitkitti tapahtuman johtamista ja tiedottamista (Hakala 2009, 28) Kriisikeskuksessa kunnanjohtaja tapasi Vantaan kaupungista lähetetyn henkilön, joka alkoi organisoida kriisikeskuksen toimintaa. Siitä ei ollut kukaan ilmoittanut kunnanjohtajalle. Kunnan oma valmiusorganisaatio halvaantui. (Ibid. 32, 35) Matkapuhelin oli tärkein yhteydenpitoväline matkapuhelinyhteydet katkesivat verkon kuormittumisen vuoksi yksi väärä numero haittasi kriisipalvelua siten, että osa kriisipuheluista ohjautui vantaalaisen yksityishenkilön puhelimeen. (Ibid. 36)
Tiedotus ei juurikaan voinut pitää yhteyttä kriisikeskukseen, koska yhteys sinne oli johtajan yhden matkapuhelimen varassa, joka ylikuormittui. Kaikki viestintätekniset laitteet puuttuivat kriisikeskuksesta, mikä haittasi pahoin keskuksen johtamista. (Hakala 2009, 40) Paikallispoliisin nopea tiedonvälitys katkesi lääninhallituksen väliintuloon. (Ibid. 120)
KOMPLEKSISUUDEN PAINOPISTEITÄ Epälineaarisuus UM:n lähettämä massatekstiviesti aiheutti yhtäkkisen tungoksen Orchid- hotellille ja aiheutti hallitsemattoman kaaoksen jo muutenkin väsyneille matkatoimiston oppaille. (VNK 2005, 192) Osa omaisista pelkäsi listojen julkistamisen aiheuttavan varkaiden murtautumista tyhjillään olleisiin koteihin ja järjestivät valvontaa. (Ibid. 150) Musta risti symbolisoi kuolemaa. Kaikkein loukkaavimpana yksityiskohtana tunnetasolla muutamat mainitsivat mustan ristin, jonka SPR:n ihmiset merkitsivät käteen merkitsi evakuointilennolle pääsystä. (Ibid. 152) Viranomaisten organisoidun toiminnan aloitusta haittasi ja tilanteen kaoottisuutta lisäsivät merkittävästi toistuvat uudet aaltovaroitukset. (OTKES 2005, 149) Pelastuslauttojen musta pohja vaikeutti ylösalaisin kääntyneiden lauttojen havaitsemista (Estonia TK 2000, 215)
TUTKIMUSKYSYMYKSIÄ / NÄKÖKULMIA Kun lähtökohdaksi otetaan kylmän viileästi se, että tulevaisuus on tuntematon, mihin se johtaa? Työajan vapautumiseen massiivisesta skenaariotyöskentelystä, riskien pohtimisesta ja mallien käytöstä? Uusiin ajatuksiin varautumisesta? Yleisen sietokyvyn kehittämiseen yksittäisiin tapahtumiin varautumisen sijasta? Mihin johtaminen tilanteessa perustui, arvoon/hierarkiaan, rationaalisuuden näyttämiseen ja postmoderniin vastareaktioon ja byrokraattiseen valmisteluun vai todellisuudessa itseorganisaation ohjaamiseen, informaatioenergiasta selviämiseen ja kytköksellisyyteen eli kompleksisuusjohtamiseen? Miten tämä saadaan tutkimuksellisesti esille? Mikä oikeasti on systeemikokonaisuus kriisin aikana? (Oliko esim. valmiuspäällikkökokous systeemin keskusjohto tsunamissa vai jonkin osan koordinaatioelin?) Mitä on järjestyksen ja epäjärjestyksen sekä tasapainon ja epätasapainon välissä? Vuorovaikutteinen, itseorganisaatioon tukeutuva johtaminen? Anarkia?
VASTAVOIMAA KOMPLEKSISTEN TAPAHTUMIEN OMINAISUUKSILLE Vuorovaikutus: kyky kytkeytyä moniin, tunnistaa tarvittavat toimijat, yhteiset viestijärjestelmät, tiedon jakaminen, hallita yhteistyökumppanit, media, omaiset, sivulliset, poliitikot jne. Informaatio: Tiedustelu, tilannekuva, tiedonhankinta, tiedon analysointi, olennaisen erottaminen, serendipisyys, oikea-aikainen viestintä, varajärjestelmät Itseorganisaatio: ihmiset osaamisensa mukaisilla paikoilla, kompetenssien luominen koulutuksen kautta (serendipisyys), jos harjoiteltu etukäteen, pidetään se; johtamisen pohtiminen sellaiseksi, että hyödyllinen itseorganisaatio voi tapahtua, itseorganisaatio suunnittelussa Sopeutuminen: oltava koko ajan kyky muuttaa toimintaa havaittujen vaikutusten mukaisesti Epälineaarisuus: toiminnan seuraukset voivat olla odottamattomia, mieti vielä kerran. Miten tiedote voidaan ymmärtää väärin, voiko valoraketti osua toiseen veneeseen jne. jne.
SYNTEESI Situaation merkitys: yleistykset ovat harvoin toimivia: ei ole yhtä oikeaa organisaatiota tai johtamisjärjestelmää joka tilanteeseen (vrt. esim. Perrow 1979, 161-162). Situaatioista voidaan kuitenkin löytää yhdistäviä tekijöitä varautumisen painopisteiksi. Kompleksisuusajattelu tarjoaa näitä. Esim. informaation merkityksen yhdistävänä tekijänä huomasi jo Barry Turner 1970-luvulla tutkiessaan 84 kymmenen vuoden aikana sattunutta onnettomuutta (Turner et al. 1997). Mikään ei ole automaattisesti huono oppi, vaan kysymys on oikeasta painotuksesta. On liikuttava koko ajan järjestyksen ja kaaoksen välillä Liika järjestys aiheuttaa lukkoja, liika epäjärjestys kaaoksen johtamisen oikea tempo? Sietokykyajattelun ja situaatioiden korostaminen = kompetenssien ja koulutuksen korostaminen (itseorganisaatio näyttää esimerkiksi rakentuvan luotujen valmiuksien perusteella = kukin alkaa tekemään mitä parhaiten osaa)
DETALJI ITSEORGANISAATIOSTA Aamulehden päätoimittaja pyysi toimittaja Petri Ahoniemeä soittamaan tuntemalleen Janne Miikkulaiselle Ahoniemi saa heti yhteyden, vaikka puhelinyhteydet eivät ole siihen asti toimineet Ahoniemi alkaa saamaan Miikkulaiselta tekstiviestejä pelastuneiden nimistä Ahoniemi lähettää ne tuntemalleen Alex Niemiselle, joka alkaa päivittää niitä sukellus.fi - sivustolle Ahoniemi: toimittaja, 28 vuotta lehtialalla Miikkulainen: yrittäjä, merivoimien erikoiskoulutus Nieminen: Uusmedia-alan pioneeri, perusti mm. yhden Suomen ensimmäisistä internet-konsultointiyrityksistä
Vain faktat ratkaisevat! Ja tietysti intuitio! -Tarkastaja Clouseau Vaaleanpunaisessa pantterissa No amount of mathematical theory and technique can transform uncertainty into certainty! - Barry Turner (1978) KIITOS MIELENKIINNOSTA! M-C Escher Palaute: hanen@elisanet.fi http://www.youtube.com/watch?v=lzjifmhavaq
LÄHTEET Aristoteles VI Metafysiikka, suom. Jatakari et al. Gaudeamus 1990 Aula, Pekka: Johtamisen kaaos vai kaaoksen johtaminen. Wsoy 2000 Barabási, Albert-László: Linkit verkostojen uusi teoria, suom. Kimo Pietiläinen. Terra Cognita 2002 Cilliers, Paul: Complexity&Postmodernism Understanding Complex Systems. Routledge 1998 Clausewitz, Carl von: Sodankäynnistä, suom. Heikki Eskelinen. Art House 2005 Dawn R. Gilpin & Priscilla J. Murphy: Crisis Management in a Complex World. Oxford University Press 2008 Deleuze, Gilles: Autiomaa, toim. Kotkavirta et al. Gaudeamus 1992 Harisalo, Risto: Organisaatioteoriat. Tampere University Press, 2009 Hacking, Ian: The Taming of Chance. Cambridge University Press 1990 Hakala, Salli: Koulusurmat verkostoyhteiskunnassa - Analyysi Jokelan ja Kauhajoen kriisien viestinnästä. Helsingin yliopisto, viestinnän laitoksen tutkimusraportteja 2/2009 Helsingin sanomat, kuukausiliite n:o 458, 2010 Hernes, Tor: Understanding Organization as Process Theory for a Tangled World. Routledge 2008 Huhtinen, Aki-Mauri: Sotilasjohtamisen käytännöt ja tiedon intressi. Teoksessa Juuti, Pauli (toim.): Johtaminen, eilen, tänään, huomenna. Otava 2006 Johnson, Neil: Simply Complexity: a Clear Guide to Complexity Theory. Oneworld Oxford 2007 Juuti, Pauli: Yllätyksellisessä maailmassa on toimittava toisin, johdanto teoksessa Juuti, Pauli (toim.): Yllätyksellinen maailma, miten toimit ja löydät mahdollisuudet? JTO 2009 Luhman, Niklas: Ekologinen kommunikaatio, suom. Sam Krause ja Seppo Raiski, Gaudeamus 2004 Miikkulainen, Janne; Ahoniemi, Petri; Lehtoranta, Raine: Tsunami! Aamulehti 2005 Nojonen, Matti: Jymäyttämisen taito Strategiaoppeja muinaisesta Kiinasta. Gaudeamus 2008 OTKES: Aasian luonnonkatastrofi 26.12.2004. Onnettomuustutkintakeskuksen tutkintaselostus A2/2004 Y Platon, Teokset V, suom. Itkonen-Kaila et al. Otava 1982 Power, Michael: Organized Uncertainty Designing the World of Risk Management, Oxford 2007 Rauhala, Lauri: Eksistentiaalinen fenomenologia hermeneuttisen tieteenfilosofian menetelmänä.ty 1993 Reason, James: Managing the Risks of Organizational Accidents. Ashgate Publishing Company 1997 Stacey, Ralph D: Complexity and Creativity in Organizations. BK-Publishers 1996 Strömberg, Anne; Johansson, Leif; Leino, Tuula; Lusa, Sirpa & Mankkinen, Teija: Pelastajien kokemukset Myyrmannin kauppakeskuksen pommiräjähdyksen pelastusoperaation aikana ja sen jälkeen haastattelututkimus noin 1,5 vuotta tapahtuman jälkeen. Palosuojelurahasto 2004. Taleb, Nassim Nicholas: Musta joutsen erittäin epätodennäköisen vaikutus. Suom. Kimmo Pietiläinen. Terra Gognita 2007 Turner, Barry & Pigdeon, Nick F: Man-Made Disasters, 2nd edition, Butterworth-Heinemann 1997 Whitehead, Alfred North: Adventures of Ideas. The Free Press 1933 Weaver, Warren: Science and complexity, American Scientist 36: 536-544, 1948 Wink, Heini: Avoin dialogi yllätyksellisessä ympäristössä, teoksessa Juuti, Pauli (toim.): Yllätyksellinen maailma, miten toimit ja löydät mahdollisuudet? JTO 2009 VNK: Tiedonkulku ja viestintä Aasian hyökyaaltokatastrofissa. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 7/2005
LUHMANIN (mm. 2004) NÄKEMYS KOMPLEKSISUUDEN KASVUSTA YHTEISKUNNASSA Politiikka Oikeus Talous Turvallisuus Tiede Maailma on kompleksinen paikka, eikä kukaan hallitse kompleksisuutta yksin. Siksi yhteiskunta luo alajärjestelmiä (oikeus, tiede, koulu, vankila ja vaikkapa turvallisuus), jotka ottavat tiukan otteen jostakin kompleksisuuden alueesta ja pitävät sitä kurissa.
LUHMANIN (mm. 2004) NÄKEMYS KOMPLEKSISUUDEN KASVUSTA YHTEISKUNNASSA Politiikka Oikeus Talous Turvallisuus Tiede Kompleksisuutta vähennetään alajärjestelmissä mm. asiantuntijuuden kehittämisellä, oikealla resursoinnilla sekä sillä, että järjestelmät verkottuvat keskenään hyvin
LUHMANIN (mm. 2004) NÄKEMYS KOMPLEKSISUUDEN KASVUSTA YHTEISKUNNASSA Politiikka Oikeus Talous Turvallisuus Tiede Verkottuminen on elintärkeää siksi, että useat kompleksiset haasteet putoavat alajärjestelmien väliin. Esim. toimintojen tehostaminen ja yksityiskohtaistunut lainsäädäntö on pakottanut alajärjestelmät keskittymään yhä tiukemmin pelkkään ydintehtäväänsä integraation väheneminen ja kerrostuneisuuden häviäminen yhteiskunnan kompleksisuuden voimakas kasvu.