Työ ja ihminen. 3 / 2005 19. vuosikerta. Kehittämisohjelmien vaikutuksia on tutkittava... 305 Anneli Leppänen

Työ ja ihminen 3 / 2005 19. vuosikerta Pääkirjoitus Kehittämisohjelmien vaikutuksia on tutkittava... 305 Anneli Leppänen Katsaukset Kohti hallittua työuraa ja eläkeprosessia... 307 Tiina Salokangas, Jukka Vuori, Pekka Huuhtanen Kylmän ja tuki- ja liikuntaelinten oireiden ja sairauksien yhteys riittämättömästi tutkittu... 326 Tuomo Pienimäki Artikkelit Voidaanko alaisten psykososiaalista työympäristöä ja työhyvinvointia parantaa johtamisvalmennuksella?... 334 Anna-Liisa Elo, Pauliina Mattila, Eeva Kuosma Opettajien työhyvinvointi muutoksessa... 350 Kirsti Launis, Annarita Koli Yhteistyön kohdistuminen ja tarpeet yritysturvallisuuden hallinnassa... 367 Marinka Lanne Sammandrag... 384 Summaries... 389 Kirjoittajat... 394 303

Toimitus Anna-Liisa Karhula Taitto Mari Pakarinen ISSN 0783-4098 Kirjapaino Tampereen Yliopistopaino Oy Juvenes Print, 2005 304

Pääkirjoitus Kehittämisohjelmien vaikutuksia on tutkittava Y rityksiin sijoitettujen pääomien tuottovaatimusten lisääntyminen on johtanut yksityisissä yrityksissä paitsi uusien tietoteknisten työvälineiden hyödyntämiseen myös organisaatioiden muiden resurssien hyödyntämisen tehostamiseen. Tiimit, verkostot ja projektit ovat yleistyneet työmuotoina. Myös julkiset työnantajat ovat uudistaneet organisaatioita ja ottaneet käyttöön työn uusia organisointimuotoja ja uusia palkkausjärjestelmiä, joiden tavoitteena on työn tuottavuuden ja laadukkuuden parantaminen. Organisaatioiden ja työyhteisöjen kehittämisestä sekä työntekijöiden hyvinvoinnin kehittämiseen ja ylläpitämiseen tähtäävistä toimista on tulossa arkipäivää yhä useammissa organisaatioissa. Myös kehittämistoimilla tavoitellaan useimmiten työn tuottavuuden ja laadukkuuden parantamista. Johtamista ja esimiestyötä on myös suomalaisissa organisaatioissa kehitetty jo kymmeniä vuosia, ja vaihtoehtoisia lähestymistapoja on lukuisia. Johtamiskäyttäytyminen vaikuttaa alaisten psykososiaalisiin työoloihin ja hyvinvointiin, mutta johtamisinterventioiden vaikutuksista alaisten hyvinvointiin ei ole ollut tutkittua tietoa. Anna-Liisa Elo tutkijaryhmineen vertaili kahden erilaisen johtamisvalmennuksen vaikutuksia alaisten psykososiaaliseen työympäristöön ja heidän kokemaansa hyvinvointiin, kun heidän esimiehensä olivat osallistuneet johtamisvalmennukseen. Valmennus paransi alaisten psykososiaalista ympäristöä, mutta hyvinvointi tai työkyky eivät parantuneet. Opetusala on murroksessa. Ammattikorkeakoulut opettelevat uusia toimintatapoja, yliopistoissa muutetaan palkkausjärjestelmää ja peruskouluja lakkautetaan. Erilaisten muutosten vaikutuksia opettajien työhön ja hyvinvointiin on tutkittu verraten vähän. Kirsti Launis ja Annarita Koli tarkastelivat toisen asteen ammatillisen oppilaitoksen opettajayhteisön toimintaa ja hyvinvointia muutoksessa. Tutkimuksessa todettiin, että työhyvinvointi ja sen ongelmat liittyivät työn sujuvuuteen tai sujumattomuuteen. Tutkimuksessa opettajat analysoivat ryhmissä ja yhdessä tutkijoiden kanssa työstään tuotettua aineistoa. Kehittämishankkeet synnyttivät uusia ratkaisuja, mutta toivat esiin myös uusia kehittämisen jännitteitä. Tutkijat totesivat, että työhyvinvoinnin ongelmat eivät ole kerralla ratkaistavissa, vaan työhyvinvointi syntyy ja muuttuu jatkuvasti työntekijöiden toiminnan tuloksena. Tutkimusten tulokset tukevat käsityksiä, että erilaisten kehittämisohjelmien vaikutuksia olisi tutkittava paljon nykyistä enemmän, jotta organisaatiot pystyisivät valitsemaan muuttuviin tarpeisiinsa soveltuvat kehittämistavat. Työhyvinvointi ei Työ ja ihminen 19 (2005) 3: 305 306 305

kuitenkaan kohennu tutkimuksella, vaan työhyvinvoinnin tarkastelun pitäisi olla osa jokaisen työyhteisön arkea ja se olisi yhdistettävä työprosessien ja niiden muutosten analysointiin. Anneli Leppänen 306

katsaukset Kohti hallittua työuraa ja eläkeprosessia Katsaus eläkkeelle siirtymiseen vaikuttaviin tekijöihin ja työuran jatkamisen edistämiseen Tiina Salokangas, Jukka Vuori, Pekka Huuhtanen Suomessa eläkkeelle siirrytään varhain ja eläkkeiden rahoittaminen ja työuran pidentäminen on noussut yhdeksi keskeisimmistä sosiaali-, työvoima- ja eläkepoliittisista haasteista. Eläkkeelle siirrytään vuosittain yleisimmin työkyvyttömyyseläkereitin kautta mielenterveyssyistä. Katsaus selvittää eläkkeelle siirtymiseen vaikuttavia tekijöitä, hyvinvointia eläkkeellä sekä sitä, miten työelämässä jatkamista on pyritty edistämään. Katsauksella täsmennetään psykologian näkökulmasta tieto- ja teoriaperustaa, jolla kehitetään sellaisia uusia ryhmä- ja työyhteisötason menetelmiä, joilla pystytään lisäämään työuran hallintaa kautta koko työiän eläkkeelle asti. Eläkkeelle siirtymistä käsitellään katsauksessa prosessina. Aikaisemmat tutkimukset aiheesta tukivat näkemystä, jonka mukaan työn hallinnan menetys, kielteinen asenne työssä jatkamista kohtaan ja eläkkeelle siirtymistä suosiva normi lisäävät varhaiseläkkeelle siirtymistä. Eläköitymisprosessissa työntekijälle syntyy ensin eläkeajatuksia, seuraavaksi hän tekee eläkepäätöksen ja lopulta varsinaisesti siirtyy eläkkeelle. Kun työntekijä on tehnyt päätöksen siirtyä eläkkeelle, sitä on sen jälkeen enää vaikea muuttaa. Hallittu eläkkeelle siirtymisen prosessi näyttää lisäävän hyvinvointia myös eläkkeellä. Kuntoutus on yksi toimenpide, jolla työelämässä jatkamista on pyritty edistämään. Kuntoutuksen vaikuttavuudesta on kuitenkin saatu vaihtelevia tuloksia. Monista kuntoutustutkimuksista puuttuvat teoriaperusta, kokeellinen tutkimusasetelma tai selkeät vaikutukset. Työuran hallintaa tulisi tukea ajoissa, ennen työkyvyn alenemista ja eläkeajatusten syntymistä. Tarvitaan teoriapohjaisia erityisesti työn ja työuran psyykkistä hallintaa parantavia varhaiskuntoutuksen menetelmiä esimerkiksi työterveyshuollon yhteyteen. Yhtenä keinona pohditaan ikäintegroituneen yhteiskunnan tuomia uusia mahdollisuuksia suunnitella joustavammin työ, vapaa-aika ja koulutus elämänkulussa ja työuralla. Avainsanat: henkinen hyvinvointi, ikäintegraatio, työkyvyttömyyseläke, työn hallinta, työuran hallinta, työuran pidentäminen, varhaiseläkkeet, varhaiskuntoutus Työ ja ihminen 19 (2005) 3: 307 325 307

T. Salokangas, ym. KATSAUKSEN LÄHTÖKOHTA Suomessa jäädään eläkkeelle varhain, keskimäärin 59-vuotiaana 14. Ennenaikaisen työelämästä poistumisen ilmiö on ollut havaittavissa muissakin teollistuneissa maissa 9. Yhä useampi on kokenut työelämän käyneen liian raskaaksi ja haluaa eläkkeelle ennen vanhuuseläkeikää 85. Pääsyyt työkyvyttömyyteen Suomessa ovat nykyään mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt, tavallisimmin depressio 82. Eläke voi toimia ulospääsynä koventuneesta työelämästä 42, mutta toisaalta eläkkeellä monia voi kohdata myös vapaa-ajan sisällöttömyys ja tarpeettomuuden tunne 71. Yhtäältä työuran loppupäästä poistutaan varhain, toisaalta taas työuran alkupäässä osa ei pääse koskaan kunnolla kiinni työelämään vaikka haluaisikin. Myös opiskeluajat ovat Suomessa kansainvälisesti katsoen pitkät, ja nuoret siirtyvät työelämään yhä myöhemmin 85, 87. Siten kokonaistyöaika pyrkii lyhentymään. Ihmisten elinikä on pidentynyt, mutta yhteiskunnan rakenteet eivät ole onnistuneet mukautumaan tähän. On syntynyt rakenteellinen viive. Yhteiskunnassamme on enenevä joukko hyväkuntoisia, monella tavoin päteviä senioreja. Heille ei kuitenkaan ole tarjolla tuottavia tai merkityksellisiä rooleja tai paikkaa sosiaalisessa rakenteessa; paikkaa, joka vaalisi, suojelisi ja palkitsisi heidän vahvuuksiaan ja kyky- 71, 68, 70 jään. Varhaiseläkkeitä on irtisanomisten ja massatyöttömyyden aikana myös käytetty laajasti työvoiman poistamiseen työmarkkinoilta. Kun työssäkäyvät maksavat eläkkeet, väestöpohjan vanhetessa eläkkeiden rahoittaminen on noussut yhdeksi keskeisimmistä sosiaali-, työvoima- ja eläkepoliit- 9, 54 tisista haasteista. Katsauksessa tarkastellaan varhaisesti eläkkeelle siirtymiseen vaikuttavia tekijöitä ja toimenpidemalleja, joilla pyritään edistämään työssä jaksamista ja näin vähentämään ennenaikaista eläköitymistä nykyisessä kuormittavassa työelämässä. Katsauksella täsmennetään psykologian näkökulmasta tieto- ja teoriaperustaa, jonka avulla kehitetään sellaisia uusia ryhmä- ja työyhteisötason menetelmiä, joilla työpaikat yhdessä muiden toimijoiden kanssa pystyvät lisäämään työuran hallintaa kautta koko työiän eläkkeelle asti. Tarkastelu keskittyy varhaista eläköitymistä koskevan päätöksen syntymiseen, ja tässä sovelletaan Ajzenin 3 suunnitellun käyttäytymisen teoriaa, jossa työntekijän oman tilanteen hallinta on yhtenä keskeisenä käsitteenä. Tarkastelun taustana on ikäeriytynyt yhteiskunta. Rakenteellinen viive: ikäeriytymisen ongelma Nuorena koulutukseen, aikuisena työelämään ja vanhana hyvin ansaittuja eläkepäiviä viettämään. Tämä ajattelutapa heijastaa yhteiskuntamme rakennetta, jossa kouluttautuminen ammattiin, työ ja eläkkeellä vietettävä vapaa-aika ovat erillään liitettyinä tiettyihin ikäkausiin. Esiteollisessa yhteiskunnassa ja teollistumisen alkuvaiheessa iäkkäät työskentelivät niin kauan kuin fyysisesti kykenivät. Vasta teollistumisen seurauksena reilut sata vuotta sitten syntyivät vaatimukset eläkkeistä, ja 1900-luvun alussa alettiin maksaa yleisemmin pieniä eläkkeitä. 24, 59 (Suomessa kansaneläkelaki syntyi vuonna 1937 ja tuli voimaan 1938. Vakuutusmaksuja alettiin maksaa 1939 ja työkyvyttömyyseläkkeitä 1942 89.) Vaikka eläkkeet liittyivät työkyvyn heikkenemiseen, ne olivat samalla alusta asti myös keino työn tehostamiseen ja työvoiman vähentämiseen ja siten myös este 308

Ikä Ikäeriytynyt Kohti hallittua työuraa ja eläkeprosessia Ikäintegroitunut Vanha Aikuinen Vapaa-aika Työ K o u l u t u s T y ö V a p a a - a i k a Nuori Koulutus Kuva 1. Ikäeriytynyt ja ikäintegroitunut sosiaalinen rakenne äärimuodoissaan 70. jatkaa työssä tietyn iän jälkeen 54. Vasta 1960-luvun loppuun mennessä eläkkeelle siirtymisestä oli tullut elämänkulun normaali osa, joka erottui aktiivisesta työelämästä ja jota määritti julkisten vanhuuseläkejärjestelmien asettama eläkeikä 65 ikävuoden vaiheille. Elämänkaari jakaantui kolmeen ajallisesti peräkkäiseen jaksoon: koulutusjärjestelmän myötä pidentyvään ja taloudellisesti epäitsenäiseen lapsuus- ja nuoruusaikaan, aktiiviseen työikään, ja aktiivisen iän jälkeiseen eläkevaiheeseen. 24, 53, 68. Kolmeen erilliseen peräkkäiseen jaksoon jaettu elämänkaari, ikäeriytynyt (agedifferentiated) yhteiskuntarakenne (kuva 1), on nykyään kuitenkin monessa suhteessa ongelmallinen sekä työelämän, koulutuksen että eläkkeellä olon kannalta 69, 71. Ensinnäkin nykyinen työelämän tahti kuluttaa suurella osalla ihmisistä voimavarat ja osaamisen liian nopeasti loppuun. Yhtäältä nuorten pääsy laadukkaasti kiinni työelämään on vaikeutunut, ja toisaalta työuran toisessa päässä työelämän tahti ajaa ihmisiä ennenaikaiselle eläkkeelle. Työelämän rytmi ei usein jousta ihmisten Työ ja ihminen 19 (2005) 3: 307 325 muuttuvien elämäntilanteiden mukaan, ja on vaikea järjestää mahdollisuuksia uuden oppimiseen ja työelämän ulkopuolisen elämän hoitamiseen. Verrattuna muihin maihin Suomen työelämälle on tyypillistä kokoaikainen työ tai olo täysin työelämän ulkopuolella 66. Toiseksi opiskeluajat ovat Suomessa pitkiä, ja nuorten työelämään siirtyminen on myöhentynyt 86, 87. Yksi syy tähän on se, että koulutukseen pitää keskiasteen opintojen jälkeen jonottaa. Toinen syy ovat esimerkiksi yliopistojen raskasrakenteiset tutkinnot 60. Tieto kuitenkin vanhenee nopeasti, ja koulutusta tarvitaan pikemminkin läpi elämän kuin raskaana pakettina yhdessä elämänvaiheessa. Suomalaisissa yliopistoissa annettu koulutus ei myöskään ole kansainvälisesti katsoen kovin työelämäsuuntautunutta, ja usein opiskelijoiden opiskeluaikainen työssäkäynti ei liity opintoihin lainkaan 60. Kolmanneksi ikäeriytynyt yhteiskuntarakenne yhdessä kuluttavan ja vaativan työelämän kanssa saavat ihmiset väsymään ja voimavarojen vähetessä pakenemaan kuvion 1 työlaatikosta pois vapaa-aika- 309

T. Salokangas, ym. laatikkoon, koska muita vaihtoehtoja ei ole tarjolla. Tunne siitä, että oma osa työelämässä on jo tehty, on usein tärkein eläkkeelle haluamisen syy niillä, joilla eläkkeen hakeminen on käynyt mielessä 22, 75, 80. Ikääntyviä syrjivät asenteet ja käytännöt toimivat osaltaan työelämästä pois työntävinä tekijöinä. Eläkkeellä monilla voi kuitenkin olla vastassa vapaa-ajan sisällöttömyys ja roolittomuus 68, 71. Työelämän jättäminen saattaa merkitä monelle tärkeiden sosiaalisten kontaktien menetystä ja hyödyttömyyden tunnetta, erityisesti jos eläkkeelle siirtyminen koetaan häpeällisenä kasvojen menetyksenä työelämässä 45. Ikäintegroituneessa (age-integrated) (kuva 1 s. 309, oikealla) yhteiskuntarakenteessa koulutus, työ ja vapaa-aika ovat joustavammin eri-ikäisten ulottuvilla. Tällainen yhteiskunta avaisi työuran eri vaiheissa mahdollisuuden joustoon elämäntilanteen mukaan ja elinikäiseen oppimiseen. Työn jakaminen tasaisemmin läpi elämän vapauttaisi aikaa koulutukselle, vapaa-ajalle, perheelle ja muille aktiviteeteille paremmin kulloisenkin tarpeen mukaan. Työn vaihtaminen tai uuden uran aloittaminen olisi nykyistä joustavampaa. Työelämän ikäintegraatiolle on monia hyviä perusteita, kuten kykyjen parempi hyväksikäyttö työelämässä, aktiivisuuden ja sosiaalisen osallistumisen laajentuminen ja sosiaaliturvan rahoittamisen helpottuminen 54, 68, 71. Jotta ikäeriytynyttä yhteiskuntaa voitaisiin kehittää kohti ikäintegroitunutta yhteiskuntaa, on myös syvennettävä tietämystä siitä, mitkä tekijät ajavat tai houkuttelevat ihmisiä ennenaikaiselle eläkkeelle. Eläkeajatusten ja eläkkeelle siirtymisen prosessi Eläkkeelle siirtymistä on kuvattu yleensä eläkkeelle työntävien ja vetävien tekijöiden näkökulmasta 9, 54, 55. Eläkkeelle työntäviä tekijöitä on pidetty usein vetäviä tekijöitä merkittävämpinä. Huono terveys ja heikko työkyky ovat yksilötasolla tärkeimmät eläkkeelle työntävät tekijät. Eläkkeelle vetäviä tekijöitä voivat olla esimerkiksi eläkkeellä oleva puoliso tai vapaa-ajan harrastukset. Eläkkeelle siirtymistä voidaan tarkastella myös prosessina, joka jakautuu ajallisesti eläkeajatuksiin, eläkkeelle siirtymispäätökseen sekä varsinaiseen eläkkeelle siirtymistapahtumaan 7 (kuva 2 s. 311). Prosessiin vaikuttavat sekä yksilö- että ympäristötekijät. Tutkimuksissa 4, 22 on havaittu, että varhaiseläkeajatukset ennustavat hyvin todellista työstä poistumista. Kun päätös lähteä eläkkeelle on tehty, sitä on sen jälkeen enää vaikea muuttaa. Tässä katsauksessa eläkepäätöstä ennakoivan prosessin selvittämiseen sovelletaan Ajzenin 3 suunnitellun käyttäytymisen teoriaa. Teorian mukaan todennäköisyys ryhtyä johonkin toimintaan on sitä suurempi, mitä suotuisampi asenne ja subjektiivinen normi jotakin käyttäytymistä kohtaan on ja mitä suurempaa tilanteen hallintaa yksilö kokee kyseiseen käyttäytymiseen liittyvän. 1. Asenne syntyy käyttäytymisen seurauksiin liittyvistä uskomuksista ja arvioista. 2. Subjektiivinen normi syntyy puolestaan odotuksista, joita toisilla uskotaan olevan, ja motivaatiosta noudattaa näitä odotuksia. 3. Koettu käyttäytymisen hallinta muodostuu hallintauskomuksista. Osa koettua käyttäytymisen hallintaa on koettu pystyvyys eli luottamus omiin kykyihin, mikä osaltaan vaikuttaa suuresti käyttäytymiseen 6. Jokin näistä kolmesta tekijästä voi olla muita hallitsevampi vaikuttaja käyttäytymisessä, ja kaikki kolme tekijää ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toisiinsa. 310

Kohti hallittua työuraa ja eläkeprosessia Kuva 2. Eläkkeelle siirtymisprosessi ja prosessiin vaikuttavat tekijät (muunneltu 3, 7 ). Eläkkeelle siirtymiseen sovellettuna kielteinen asenne työtä kohtaan ja vastaavasti myönteinen asenne eläkkeelle siirtymistä kohtaan voi liittyä vaikeuksiin työhön kiinnittymisessä, työttömyyteen, huonoihin työsuhteisiin ja huonoihin työelämäkokemuksiin pidemmällä aikavälillä 15, jolloin aikomus jäädä eläkkeelle lisääntyy. Subjektiivinen normi eläkkeelle siirtymisessä liittyy työntekijän käsitykseen omasta oikeudesta siirtyä eläkkeelle. Yhteiskunnan normittama eläkeikä, lainsäädäntö ja työtovereiden eläkepäätökset ohjaavat voimakkaasti subjektiivista normia eli koettua oikeutta siirtyä eläkkeelle tietyssä iässä, mutta yksilön oma normi voi myös poiketa Työ ja ihminen 19 (2005) 3: 307 325 311

T. Salokangas, ym. niistä. Työtilanteen hallinta liittyy toisaalta työympäristön vaatimusten ja rajoitusten sekä toisaalta työntekijän voimavarojen ja tarpeiden vastaavuuteen. Työn liian kovat vaatimukset ja rajoitukset työntekijän voimavarojen ja tarpeiden suhteen lisäävät aikomusta jäädä eläkkeelle. Edeltäviin tekijöihin vaikuttavat taustatekijöinä sosiodemograþ set tekijät, kuten ikä, sukupuoli, siviilisääty, asuinpaikka ja sosioekonominen asema, joilla on myös itsenäistä vaikutusta eläkkeelle siirtymisprosessiin. Seuraavaksi esitetään katsaus aikaisempiin tutkimustuloksiin eläkeajatuksiin ja eläkkeelle siirtymiseen vaikuttavista tekijöistä. Eläkkeelle siirtymiseen vaikuttavia tekijöitä analysoidaan hyödyntämällä edellä esitetyn Ajzenin teorian näkemyksiä (kuva 2 s. 311). Tarkastelua syvennetään huomioimalla se, että eri työntekijöillä voi olla kyse eri tekijöistä ja erilaisesta prosessista eläkkeelle siirtymisessä. Eläkkeelle siirtyminen taulukoidaan eri eläkemuotojen mukaan eri tutkimuksista saatujen tulosten perusteella. Viimeiseksi prosessiin yhdistetään hyvinvointi eläkkeellä ja tarkastellaan tekijöitä, jotka edistävät onnistunutta eläkkeelle siirtymistä. Edelleen tarkastellaan sitä, millaisin toimenpidemallein ennenaikaista eläköitymistä on pyritty vähentämään. Tämä katsaus perustuu kotimaisiin ja ulkomaisiin eläkkeelle siirtymistä koskeviin psykologisiin ja yhteiskuntatieteellisiin tutkimuksiin ja julkaisuihin pääasiassa 1990- ja 2000-luvuilta. Katsauksen pohjana oli käytettävänä satoja julkaisuja, joiden tutkimuskohteet, menetelmät ja tieteellinen taso vaihtelivat. Julkaisuja löytyi runsaasti erilaisista tietokannoista (esim. PsycINFO, PubMed, ISI Web of knowlegde, HELKA, LINDA, Työterveyslaitoksen tietokannat) sekä Internet-tiedonhauilla (esim. Google) sekä eläke- ja terveysalan asiantuntijoiden kautta. Katsauksessa keskityttiin laadullisesti korkeatasoisiin, tuoreisiin julkaisuihin, jotka pyrkivät yleistämään työntekijöiden eläkekäyttäytymistä eläkejärjestelmästä riippumatta. Katsauksen yhtenä lähtökohtana on, että ihmisen käyttäytyminen on pitkälle universaalia, mutta olosuhteet, kuten eläkejärjestelmän jotkin piirteet, ohjaavat ja muuntelevat sitä systemaattisesti. Näitä muuntelevia vaikutuksia koskevia tutkimuksia on vähän. ELÄKEAJATUKSIIN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT Koettu normi eläkkeelle siirtymiseen Olen jo tehnyt töitä riittävästä elämäni aikana, ja olen ansainnut päästä eläkkeelle. Tämän tapainen lausahdus on yleinen eläkeajatusten perustelu 22, 75, 80. Ikääntymisen ja pitkän työuran merkitys ilmenevät subjektiivisesti koettuna oikeutena eläkkeeseen. Suomen suurissa ikäluokissa 70 % oli täysin tai melko samaa mieltä väittämästä, että eläkevuodet on koettava palkintona, ja 71 % väittämästä, jonka mukaan eläkeiän kynnyksellä elämässä alkaa uusi aikakausi 79. Nämä mielipiteet heijastavat ikäeriytyneen yhteiskuntarakenteen normien mukaista ajattelutapaa: tietyssä iässä kuuluu osansa tehneenä siirtyä eläkkeelle, eläke koetaan palkintona raskaista työvuosista ja eläkkeellä olemisen ajanjakso poikkeaa olennaisesti sitä edeltävistä ajanjaksosta. Koettu normi eläkkeelle siirtymiseen kuvastaa myös työntekijän käsitystä muiden eläkkeelle siirtyneiden työntekijöiden tilanteista ennen eläkkeelle siirtymistä tai työnpaikan taholta tulevasta sosiaalisesta paineesta siirtyä eläkkeelle. Osa eläkkeelle siirtyneistä on kokenut, että heitä painostetaan eläkkeelle 42. Näiden tilanteiden kautta työntekijä voi soveltaa omalle kohdalleen 312

Kohti hallittua työuraa ja eläkeprosessia yhteiskunnan normittamaa eläkeikää tai mahdollisuuksia varhaiseläkkeisiin. Suomessa vanhuuseläkkeen perusehtona on ollut 65 vuoden ikä. Varhennettuna (60 64 v.) vanhuuseläke on jäänyt pysyvästi normaalia vanhuuseläkettä pienemmäksi ja vastaavasti eläkkeelle siirtymisen lykkääminen 65. ikävuoden jälkeen on korottanut eläkettä. Varhaiseläkkeiden ikärajat ovat aikojen kuluessa jonkin verran vaihdelleet. Vuonna 2004 työkyvyttömyyseläke edellytti työkyvyttömyyttä ikävälillä 16 64 ja työttömyyseläke työttömyyttä ja 60 vuoden vähimmäisikää. Yksilöllinen varhaiseläke edellytti työkyvyn heikkenemistä ja vähintään 60 vuoden ikää, ja osa-aikaeläke edellytti omasta valinnasta osa-aikatyöhön siirtymistä ja vähintään 58 vuoden ikää 13. Viime vuosina selvästi yleisin varhaiseläke on ollut työkyvyttömyyseläke. Vuoden 2005 eläkeuudistuksessa järjestelmä muuttui siten, että vanhuuseläkkeelle voi siirtyä oman harkinnan mukaan joustavasti 63 68 vuoden iässä jokaisen työvuoden tuolla ikävälillä kartuttaessa eläkettä 4,5 %. Yksilöllinen varhaiseläke ja työttömyyseläke lakkautetaan. Joulukuun 1949 jälkeen syntyneiden työttömyyden aikainen toimeentulo turvataan jatkamalla päivärahaoikeutta: työttömäksi aikaisintaan 57 vuoden ja yhden kuukauden iässä tulleella on oikeus saada työttömyyspäivärahaa 65-vuotiaaksi saakka. Osa-aikaeläkkeen ikäraja nousee 58 68 vuoteen, ja varhennetun vanhuuseläkkeen ikäraja nousee 62 vuoteen. Uudistuksen tavoitteena on myöhentää keskimääräistä eläkkeelle siirtymisikää 2 3 vuodella. Vaikutukset riippuvat myös yleisestä työllisyystilanteesta, ikääntyvien työttömyyden kehityksestä sekä työelämän, työhyvinvoinnin ja työkyvyn kehityksestä. 81 Eläkeuudistuksesta tehdyn alustavan tutkimuksen mukaan lähes puolet aikoo jäädä eläkkeelle viimeistään 60-vuoden iässä ja 63-vuoden iän jälkeen aikoo jatkaa vain noin neljäsosa palkansaajista 85. Työtilanteen hallinta Työtilanteen hallinnan heikentyminen liittyy työympäristön koventuviin vaatimuksiin työntekijää kohtaan sekä esimerkiksi ikääntyvän työntekijän puutteelliseen koulutukseen 66, heikkoon osaamiseen sekä puutteelliseen opastukseen ja tukeen 43. Yleensä tärkeimpänä eläkkeelle työntävänä eläkeajatusten perusteluna on mainittu heikentynyt terveys tai työkyky 22, 42, 62. Työkyvyn mittaamiseen Työterveyslaitoksella kehitetyn työkykyindeksin on todettu ennustavan hyvin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä 39 sekä myös hyvää toimintakykyä eläkkeellä 83. (Työkykyindeksi-kyselylomakkeessa kysytään arviota työkyvystä verrattuna elinaikaiseen parhaimpaan ja työn vaatimuksiin, eri sairauksista, sairauksien arvioidusta haitasta työssä, sairauspoissaolopäivien määrää, arviota työkyvystä kahden vuoden päästä sekä psyykkisistä voimavaroista 83.) Eläkesuuntautumista lisäävät myös erilaiset työhön liittyvät tekijät, kuten työn fyysinen tai psyykkinen kuormittavuus, työelämän kasvaneet vaatimukset, tehostunut tulosseuranta, kova työtahti, lisääntynyt epävarmuus ja vähäiset vaikutusmahdollisuudet työssä 18, 85 sekä työyhteisöön liittyvät ongelmat, kuten yhteistyövaikeudet ja huono johtamistapa, työstä saadun tunnustuksen ja arvostuksen vähyys, huono työilmapiiri ja ikäsyrjintä 12, 22, 49, 56. Ylipäätään eläkesuuntautuneisuutta lisää se, mitä vähemmän työssä koetaan olevan palkitsevia piirteitä ja mitä enemmän rasittavia piirteitä, erityisesti, kun työntekijöillä ilmenee ongelmia myös terveydessä ja työkyvyssä. Työ ja ihminen 19 (2005) 3: 307 325 313

T. Salokangas, ym. Työuupumusta voidaan pitää vakavana työn hallinnan menetyksestä johtuvana häiriönä. Tutkimukset antavat viitettä siihen, että pitkään jatkuessaan työuupumus voi johtaa depressioon 21. Heikoissa työoloissa työskentelevillä on työuupumusoireita todennäköisemmin kuin muilla, ja sitä kautta he kokevat terveytensä heikoksi ja ovat muita useammin aikeissa siirtyä ennenaikaiselle eläkkeelle. Työuupumusta lisäävät myös epävakaa työura, työn epävarmuus ja heikko taloudellinen toimeentulo 25. Eläkeajatukset lisääntyvät merkittävästi työuupumuksen voimistuessa 46. Työuupumus lisääntyy iän myötä, naisilla suoraviivaisemmin kuin miehillä 2, 18. Sukupuolten ero saattaa selittyä naisten työstä ja perheestä syntyvästä suuremmasta kokonaiskuormituksesta, miesten paremmista vaikutusmahdollisuuksista työssään sekä huonokuntoisimpien miesten karsiutumisella pois työelämästä 2. Eläkkeelle haluamisen voidaan nähdä kuvastavan myös työelämässä epäonnistumisen pelkoa ja olevan siten joskus myös välttämisreaktio. Elliotin ja Sheldonin 11 tutkimuksessa välttämisreaktio vähensi pätevyyden tunnetta. Pätevyyden tunne lisäsi itsearvostusta, hallinnan tunnetta, vitaalisuutta, elämään tyytyväisyyttä ja hyvinvointia. Välttelevien selviytymis- ja stressinhallintakeinojen ja vähäisten aktiivisten selviytymiskeinojen käytön on myös havaittu olevan yhteydessä voimakkaaseen uupumisasteiseen väsymykseen 33, 57, työuupumukseen 1 ja heikkoon hyvinvointiin 67. Asenne työssä jatkamiseen Työkykyindeksillä mitattu hyvä työkyky on voimakkaasti yhteydessä myönteiseen asenteeseen pysyä työssä. Hyvä työkyky ei kuitenkaan aina merkitse työnteon ehdotonta kannatusta, vaan yleensä joko myönteistä tai neutraalia suhtautumista työssä pysymiseen 49. Toisaalta on huomattava, että halukkuus jatkaa työelämässä ja toisaalta halukkuus jäädä mahdollisimman pian eläkkeelle voivat vaikuttaa samanaikaisesti ja ihmiset voivat vastata kyselyihin ristiriitaisestikin 79. Ikääntyneet erityisesti hyvin koulutetut ja johtavissa asemissa toimivat ovat usein halukkaita työskentelemään osa-aikaisesti 68, 88. Hyvin koulutetut, hyvätuloiset ja esimiesasemassa olevat myös arvioivat työnantajansa suhtautuvan jatkamiseen myönteisemmin kuin alemmissa asemissa olevat. Pienyrityksissä työskentelevät arvioivat työnantajan asenteen positiivisemmaksi kuin suuryrityksissä työskentelevät 88. Työn vähäistä merkitystä ja alhaista työmotivaatiota heijastelevat heikko sitoutuminen työhön 4, 87 ja työtyytymättömyys 22 lisäävät eläkesuuntautuneisuutta. Suomessa huono työmarkkinatilanne, työttömyys tai sen uhka sekä pelko eläke-etujen heikkenemisestä lisäävät eläkeajatuksia 22, 37. Myös heikko kiinnittyminen työelämään ja heikkolaatuiset työsuhteet vahvistavat kielteisiä asenteita työtä kohtaan 8, 15. Erityisesti työn hallinnan menetystä usein seuraava työuupumus muuttaa asenteen työtä kohtaan yleensä kielteiseksi ja työn merkityksellisyys, ammatillinen itsetunto ja pystyvyyden tunne romahtavat, jolloin varhaiseläke voidaan nähdä ulospääsynä tilanteesta. Hyvä eläketurva vaikuttaa eläkkeelle siirtymiseen 4, 22, 30, 80. Maissa, joissa on huono eläketurva, siirrytään eläkkeelle myöhemmin kuin maissa, joissa eläketurva on hyvä 68. Myös eläkesäästöt 27 ja yksilölliset eläkevakuutukset näyttävät aikaistavan eläkkeelle jäämistä jonkin verran. (Tuomisen ja Pelkosen 88 tutkimuksessa vakuutuksen ottaneista 53 % aikoi jatkaa vähintään 63 vuoden ikään, kun vastaava osuus ver- 314

Kohti hallittua työuraa ja eläkeprosessia tailuryhmässä oli 64 %.) Eläkkeelle houkuttelevia tekijöitä ovat hyvän eläketurvan lisäksi esimerkiksi työn ulkopuolisen elämän merkityksellisyyttä heijastavat vapaaajan harrastukset ja eläkkeellä oleva puoliso 4, 22, 42, 50. SosiodemograÞset tekijät Eläkeajatukset lisääntyvät iän kertymisen myötä esim. 4, 50, mutta eivät aivan suoraviivaisesti. Varhaiseläkeajatuksia on enemmän 50 59-vuotiailla kuin 60 64-vuotiailla 22, 62. Kaikkein eläkesuuntautuneimmat ja työkykynsä menettäneet ovat jo poistuneet työmarkkinoilta alle 60-vuotiaina, ja kaikkein vanhimmilla toisaalta varsinaisen vanhuuseläkeiän läheisyys vähentää varhaiseläkeajatuksia 22. Eläkeajatusten on havaittu olevan yleisempiä miehillä kuin naisilla 12, 22, 62 ja niitä lisää puolison eläkkeellä olo 22, 26. Amerikkalaistutkimusten mukaan naimattomuus ylipäätään myöhentää eläkkeelle siirtymistä 27, 30, 50 ; Suomessa puolestaan varsinkin miehillä naimattomuuden on havaittu aikaistavan eläkkeelle siirtymistä erityisesti työttömyysreitin kautta 44. Suomalaisten naimattomien naisten kohdalla parisuhdetta ratkaisevampi työssä jatkamista lisäävä tekijä on kotona olevien lasten määrä 44. Yleensäkin huollettavien runsas määrä perheessä myöhentää eläkkeelle siirtymistä 27, 44, mikä voi liittyä taloudellisiin paineisiin pysyä työssä. Suomessa eläkeajatuksia lisäävät myös matala koulutustaso 22, 34, 75 ja työttömyys 22, 62. Työntekijöillä on enemmän eläkeajatuksia kuin toimihenkilöillä 22, 48, 49. Eläkeajatuksia puolestaan vähentävät korkea koulutustaso 22, 27, 68 ja korkea sosioekonominen asema 4, 22, 50. Toisaalta ainakin sosiaali- ja terveysalalla tehdyissä tutkimuksissa on havaittu viitteitä U-käyrän muotoisesta yhteydestä ammattiaseman ja eläkeajatusten välillä: eläkesuuntautuneimmiksi ovat osoittautuneet ylempi akateeminen henkilöstö ja toisaalta pienipalkkainen suorittavaa työtä tekevä henkilöstö 12, 34. Alakohtaiset erot uupumusasteisessa väsymyksessä esim. 46 saattavat heijastua eläkeajatuksiin. Työuupumusoireita on havaittu runsaasti korkeakoulutetuilla sekä vailla ammattikoulutusta olevilla 1. Eläkkeelle siirtymiseen vaikuttavat tekijät eläkelajeittain Eri eläkemuodoille siirtymiseen vaikuttavista tekijöistä osa on yhteisiä, osa kunkin eläkemuodon ehtoihin liittyviä 22, 26. Niinpä yhtäältä erilaiset eläkeajatukset johtavat yksilön hakeutumaan erilaisiin varhaiseläkemuotoihin, toisaalta eläkemuodot erilaisine perusehtoineen säätelevät erilaisiin kulkureitteihin ohjautumista. Taulukkoon 1 (s. 316) on koottu eri tutkimuksissa havaittuja eläkkeelle siirtymisen todennäköisyyttä lisääviä tekijöitä eri eläkemuodoissa sekä eri eläkemuotoihin vuonna 2002 siirtyneet (vrt. alaosa kuvassa 2 s. 311 aikaisemmin). Taulukosta voi havaita, että korkea koulutus ja sosioekonominen asema lisäävät todennäköisyyttä jatkaa työssä vanhuuseläkeikään saakka. Työssä jatkamisen ajatukset vanhuuseläkkeelle asti liittyvät tutkimuksissa kevyeksi arvioituihin työn vaatimuksiin, hyvään työn hallintaan, hyvään terveyteen 17, 88, hyväksi arvioituun ilmapiiriin ja yhteistyöhön työpaikalla sekä positiiviseksi arvioituun esimiestyöhön, tasavertaisuuteen työyhteisössä, mielenkiintoiseen ja haastavaan työhön ja vaikutusmahdollisuuksiin työssä 17, 88, 91, mahdollisuuteen kommunikoida työkavereiden kanssa 56 ja työsuhteen varmuuteen 91. Myös yksilölliset voimavarat, kuten positiivinen minäkuva, yleinen aktiivisuus ja vireys 91, vahva elämänhallinta 34 ja Työ ja ihminen 19 (2005) 3: 307 325 315

T. Salokangas, ym. Taulukko 1. Eläkkeelle siirtymisen todennäköisyyttä lisäävät tekijät eri eläkevaihtoehdoissa, eläkkeiden ikärajat sekä vuonna 2002 82 eri eläkevaihtoehtoihin siirtyneiden määrä (taulukosta puuttuvat maatalouden erityiseläkkeille siirtyneet 1263). eläkelaji ikärajat (2004) 13 kaikki v. 2002 n siirtyneet v. 2002 n todennäköiset syyt todennäköinen sukupuoli, koulutus, sosioekonominen asema, alue, kieli vanhuuseläke ( varhennetut) 65 (60 64) 901 931 (65 733) 19 768 (4 321) virallisen eläkeiän saavuttaminen, hyvä terveys, kevyet työn vaatimukset, hyvä työn ja elämän hallinta, mielenkiintoinen työ, hyvä työilmapiiri 88, 17, luottamus esimieheen 51, työsuhteen varmuus 91 26, 44 nainen 26, 44, 48, 37, 49 korkea asema 26, 44 julkisen sektorin työ toimihenkilö tai yrittäjä 22, 26 ruotsinkielisyys 44 työkyvyttömyyseläke ( yksilölliset) 16 64 (60 64) 267 140 (16 525) 28 056 (2 256) heikentynyt terveys ja työkyky 17, 22, 62, 74, työn raskaus 22, 62, 74, työtapojen ja työn sisällön muutokset 62, työtä tehty jo riittävän pitkään 22, puoliso eläkkeellä 22, 26, aiempi eläkehylkäys 26, taloudelliset 22, 26 kannusteet 26, 44 mies matala asema 26 Itä- ja Pohjois-Suomi 26 työttömyyseläke 60 64 55 707 11 274 työttömyys 22, 62, 74, huono työmarkkinatilannne 22, työyhteisöön ja ikäkulttuuriin liittyvät tekijät 22, vapaa-ajan merkitys 22. puolison työssäolo ja julkisen sektorin työ vähentävät 26 mies 26 matala asema 26, 44 Itä- ja Pohjois-Suomi 26 36, 44 yksityinen sektori osa-aikaeläke 56 64 41 195 1 653 pehmeä lasku eläkkeelle 80, vapaa-ajan arvostus 74, 80, riittävä toimeentulo 80, arvostuksen puute työssä 22, työilmapiirin ongelmat 22, pelko eläkejärjestelmän muuttumisesta epäedulliseksi 22 naisia hieman enemmän kuin miehiä 80 korkea asema 63, 80 toimihenkilö (yleisimmät alat koulutus, sosiaali- ja terveyspalvelut, rahoitus ja liike-elämän palvelut) 63, 80 316

Kohti hallittua työuraa ja eläkeprosessia koherenssin tunne 16 eli ympäristön ja oman toiminnan kokeminen hallittavana, merkityksellisenä ja ymmärrettävänä auttavat jaksamaan työelämässä. Matala koulutustaso ja sosioekonominen asema sekä heikentynyt terveys lisäsivät todennäköisyyttä siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle. Matala koulutustaso ja sosioekonominen asema ja työttömyys lisäsivät todennäköisyyttä siirtyä työttömyyseläkkeelle. Vapaa-aikaa arvostavat pehmeän laskun eläkkeelle haluavat 80 sekä ne, joilla on korkea koulutus ja sosioekonominen asema, siirtyivät muita todennäköisemmin osa-aikaeläkkeelle. Taulukon perusteella näyttää siltä, että työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvillä painottuvat työn hallintaan liittyvät tekijät, työttömyyseläkkeelle siirtyneillä (nykyään jo poistunut ryhmä) työn hallintaan liittyvien tekijöiden lisäksi työmarkkinatilanne ja osa-aikaeläkkeelle siirtyvillä edellisiä ryhmiä enemmän työ- ja eläkeasenteet ja eläkenormit. Eläkkeelle siirtyminen ja hyvinvointi eläkkeellä Eläkkeelle siirtymisen tapa voi usein heijastua myös hyvinvointiin eläkkeellä. Hallittu eläkkeelle siirtymisen prosessi lisää myös hyvinvointia eläkkeellä. Tärkeimpiä tekijöitä, jotka ennustavat hallittua eläkkeelle siirtymistä ja hyvinvointia eläkkeellä, ovat hyvä terveys 19, 10, 47, 20, 74 ja eläkkeelle jäämisen vapaaehtoisuus 20, 23, 41, 47, 74, 77. Vapaaehtoisesti eläkkeelle siirtyneet ovat elämäänsä tyytyväisempiä, terveempinä ja voivat psyykkisesti paremmin ja sopeutuvat eläkkeellä oloon paremmin kuin vastentahtoisesti eläkkeelle joutuneet. Vastentahtoinen eläkkeelle siirtyminen hankaloittaa sopeutumista selvästi. 23, 41, 47, 76, 77 Hallittua eläkkeelle siirtymistä ja hyvää elämänlaatua eläkkeellä lisäävät myös eläkkeelle siirtymisen suunnittelu 31, suhteellisen turvattu taloudellinen tilanne 20, 31, säännöllinen liikunta 39, vapaa-ajan aktiviteetit 10, 58, 78 ja sosiaalinen verkosto 10, 58. Sosiaalinen tuki ei näyttänyt vaikuttavan suoraan eläkkeelle sopeutumiseen, mutta se kannusti tavoitteellisuuteen ja aktiivisuuteen eläkkeellä ja lisäsi siten laadukasta vapaaaikaa ja elämään tyytyväisyyttä 72. Yleistä tyytyväisyyttä eläkkeellä lisäsivät myös tyytyväisyys avioliittoon ja kotiin 19 sekä lisääntynyt vapaa-aika ja vapauden 35 ja elämänhallinnan tunne 19, 20, 94. Sukupuolten suhteen tutkimustulokset ovat hieman ristiriitaisia. Joissakin tutkimuksissa on havaittu naisten olevan tyytyväisempiä eläkkeellä 41, toisissa taas miesten 65. Naisten onnistuneempaa siirtymistä eläkkeelle on selitetty usein sillä, että naisten työura on katkonaisempi kuin miesten ja työrooli vähemmän keskeinen elämässä kuin miehillä 41. Miesten onnistuneempaa eläkkeelle siirtymistä on puolestaan selitetty taloudellisilla tekijöillä: naisten tulot ja eläkkeet ovat usein miesten tuloja alhaisemmat, ja heikon taloudellisen tilanteen on havaittu vaikeuttavan eläkkeelle sopeutumista 23, 31, 35, 65, 74. Quickin ja Moenin 56 tutkimuksessa naisilla onnistunutta eläkkeellä oloa ennustivat parhaiten hyvä terveys, suhteellisen aikainen eläköityminen, keskeytymätön ura ja hyvät tulot eläkkeellä. Miehillä vastaavat tekijät olivat hyvä terveys, työtyytyväisyys ennen eläkettä, vähäinen työroolin keskeisyys sekä eläkkeelle siirtymisen suunnittelu 65. Työrooli on usein keskeinen myös eläkkeelle siirtymisen jälkeen, ja silloin hyvinvointia lisää tuotteliaisuuden 32 ja molemmilla sukupuolilla merkityksellisyyden ja tarkoituksellisuuden tunne eläkkeelle jäätyäkin 58. Suomalaista tutkimusta eläkkeelle siirtymisen tavasta ja hyvinvoinnista eläkkeellä on tehty melko vähän. Sauraman 74 mukaan Työ ja ihminen 19 (2005) 3: 307 325 317

T. Salokangas, ym. varhaiseläkeläisten hyvinvointi ei poikkea suuresti ikääntyvien työllisten hyvinvoinnista. Hyvinvoinnin vajeita on lähinnä työkyvyttömyyseläkkeellä olevilla. Heillä myös työstä poistuminen oli muihin eläkemuotoihin verrattuna tapahtunut useammin eivapaaehtoisesti. Tulos on samansuuntainen ulkomaisten tutkimusten kanssa eläkkeelle siirtymisen tavan ja hyvinvoinnin välisestä yhteydestä. MITEN TYÖELÄMÄSSÄ JATKAMISTA ON PYRITTY EDISTÄMÄÄN? Eläkkeelle siirtymiseen ja työelämässä jatkamiseen on pyritty vaikuttamaan lainsäädännöllä, taloudellisilla kannustimilla, asennekampanjoilla ja tiedotuksella, erilaisilla työelämän laadun kehittämisohjelmilla tai työntekijöiden työkykyä ylläpitävällä ja edistävällä toiminnalla sekä aktiivisilla työmarkkinatoimilla. Suomessa, kuten kaikissa Pohjoismaissa, ikääntyviä koskevan politiikan tavoitteena on, että työnteko olisi sosiaalitukien vastaanottamista kannattavampaa. Ruotsi, Tanska ja Norja korostavat lainsäädännöllisiä vaikutuskeinoja ja Islanti aktiivisia toimenpiteitä heikkojen ryhmien integroimiseksi työelämään. Ruotsissa lainsäädännöllä mm. estetään osapuolia solmimasta sopimuksia, jotka heikentävät viranomaisten vaikutuskeinoja. Suomessa on eläkejärjestelmään tehtyjen muutosten lisäksi panostettu asennekampanjoiden ja aktiivisten toimenpiteiden yhdistelmään, esimerkkinä TYKY-toiminta, joka tarkoittaa työ- ja toimintakyvyn aktiivista ylläpitoa 40, sekä erilaiset ohjelmat, kuten KESTO, Veto, Kansallinen ikäohjelma ja Työssä jaksamisen ohjelma, joiden tarkoitus on tuottaa toimenpide-ehdotuksia ja hyviä käytäntöjä työssä jatkamisen edistämiseksi. Laajat ohjelmat osoittavat poliittista tahtoa ja siirtävät resursseja alueen kehittämistoimintaan sekä muuttavat yleistä asenneilmastoa. Ongelmana on, että kehitettyjen toimenpiteiden vaikutuksista on vähän tieteellistä tietoa ja että laajojen ohjelmien kokonaisvaikutuksen laatua ja määrää on varsin vaikea yksilöidä kovin tarkasti. Taloudellisista vaikutuskeinoista kannustimilla näyttäisi olevan merkitystä työssä jatkamiselle. Tutkimuksissa on ilmennyt, että Suomessa työssä jatkamisen taloudellisten kannusteiden tulisi olla suuria, jotta niillä olisi merkitystä keskimääräiseen eläkkeelle siirtymisikään 22, 26. Vuoden 2005 eläkeuudistukseen suhtautumista koskevat ensimmäiset tutkimukset viittaavat siihen, että mitä lähempänä eläkkeelle siirtyminen on, sitä motivoivammaksi työssä jatkaminen koetaan paremman eläkekertymän vuoksi. Ansiotasolla on työssä jatkamisen kannustimena jonkin verran suurempi merkitys pienituloisille kuin suurituloisille työntekijöille: yli 40 000 euroa vuodessa ansaitsevista ikääntyneistä yksityisalojen työntekijöistä noin 50 % ja alle 20 000 euroa ansaitsevista 66 % arvioi lisätyöskentelyllä ansaitulla suuremmalla eläkkeellä olevan merkitystä työssä jatkamiseen 88. Hyvä terveys on tärkeä edellytys, jotta rahallisella kannustimella olisi vaikutusta. Myös hyvä koulutus lisää jonkin verran kannustimen vaikutusta. Myös lyhennetyn työajan käyttöä ja työajan joustoa on ehdotettu varhaiseläköitymisen hillitsemiseksi, ja kokemukset työaikakokeiluista ikääntyneiden osalta ovat olleet hyviä 61. Työn hallintaa ja terveyttä lisäävät interventiot Työn hallintaa ja terveyttä lisäävät interventiot tähtäävät joko yksilön psyykkisten 318

Kohti hallittua työuraa ja eläkeprosessia voimavarojen ja selviytymiskeinojen parantamiseen, työyhteisön kehittämiseen tai molempiin. Näiden toimenpiteiden sisältöihin saattaa kuulua ajattelumallien muuttamista ja aktiivisten selviytymismekanismien käyttöönottoa, rentoutustekniikoita, terveisiin elämäntapoihin ohjausta sekä työyhteisöön vaikuttavia toimenpiteitä 52. Ryhmämuotoisissa toimenpiteissä vertaistuella on usein tärkeä merkitys esim. 28. Interventioissa on tärkeää, että kohdejoukko valitaan huolellisesti ja sen ongelmat tunnetaan hyvin. Tavoitteena on pitkän aikavälin muutos, johon tulisi liittyä myös käyttäytymisen muutos vaikutusten pysyvyyden takaamiseksi 64. Jos työssä on paljon vaikutusmahdollisuuksia, yksilöön keskittyvien interventioiden on havaittu olevan tehokkaampia kuin organisaatioon kohdistuvien 38, 52. Yleensä toimenpiteiden vaikutukset paranevat, kun yksilösuuntautuneeseen interventioon yhdistetään työyhteisöön kohdistuvia toimenpiteitä ja kun toimenpiteet kohdennetaan oikein ja aloitetaan varhain 47, 52. Työssä, jossa on vähän vaikutusmahdollisuuksia, tarvitaan organisaatiotason muutoksia yksilötoimenpiteiden lisäksi 52. Työntekijöihin, ryhmiin tai organisaatioihin suunnattujen, terveyttä ja työkykyä ylläpitävien interventioiden tai kuntoutuksen vaikuttavuudesta on saatu vaihtelevia tuloksia. Asiantuntijakatsauksen 47 mukaan varhaiskuntoutuksella on myönteisiä vaikutuksia työssä olevien toimintakykyyn ja sitä haittaaviin oireisiin, psyykkiseen hyvinvointiin ja sairauspoissaoloihin, mutta eläkkeelle siirtymisestä ei voida tutkimusten perusteella tehdä päätelmiä 47. Monista työkyvyn parantamiseen ja ylläpitoon tähtäävien interventioiden kannattavuudesta tehdyistä tutkimuksista kuitenkin puuttuvat selkeät vaikutukset, tai tutkimusasetelmasta puuttuu kontrolliryhmä ks. 47. Usein myös toimenpiteiden tai kuntoutusmuotojen sisältöjä on tehdyissä vaikutusjulkaisuissa kuvattu vain yleisesti. Tähän liittyy usein vielä vakavampi ongelma. Suoritetut toimenpiteet perustuvat usein voimakkaasti suorittajien ammatilliseen kokemukseen, eikä näillä toimenpiteillä monesti ole selvää teoreettista perustaa. Näin ollen ei ole myöskään tarkkaa tietoa siitä, millaisia vaikutuksia voi odottaa missäkin ohjelmissa ja minkä ajan kuluessa. Organisaatiotason interventioita koskevia tutkimuksia on tehty muita vähemmän ja ne ovat usein käytännössä hankalampia toteuttaa 29. Kuntoutuslainsäädäntö muuttui vuoden 2004 alusta siten, että ammatillisen kuntoutuksen ensisijaisuutta työkyvyttömyyseläkkeeseen nähden korostetaan. Tavoitteena on tukea ammatillisen kuntoutuksen aloittamista niin varhain, että työkyvyttömyys voidaan ehkäistä tai ainakin myöhentää sen alkamista. Uudistuksen myötä pelkkä työkyvyttömyyseläkkeen uhka oikeuttaa ammatilliseen kuntoutukseen 14. Uudistuksen myötä korostuu siten se, että on tärkeää pystyä ajoissa havaitsemaan työkyvyttömyysuhan alla olevat ja puuttumaan ongelmiin. Henkilöt, joita työkyvyn menetyksen voidaan ajatella uhkaavan, ovat varsin kiinnostuneita ammatillisesta kuntoutuksesta. Eniten kuntoutuksesta ovat kiinnostuneet alle 44-vuotiaat naiset, jotka kokevat henkisen työkykynsä huonoksi 73. Työterveyslaitoksessa on 1990-luvun puolivälistä lähtien kehitetty työuran hallintaan tarkoitettuja teoriaperustaisia preventiivisiä menetelmiä, jotka toteutetaan vertaisryhminä. Menetelmät perustuvat Michiganin preventiotutkimuskeskuksessa kehitettyyn ryhmämalliin, joka korostaa työurataitojen vahvistamista ja siirtymävaiheisiin liittyvien esteiden tunnistamista sekä vastoinkäymisiin varautumista. Ryh- Työ ja ihminen 19 (2005) 3: 307 325 319

T. Salokangas, ym. mien perustavoitteena on tukea aktiivisessa ja tukevassa oppimisympäristössä osallistujien itseluottamusta ja tehokkaiden toimintastrategioiden käyttöä työuran siirtymävaiheissa sekä ehkäistä vaikeisiin työuratilanteisiin liittyvää masennusta. Menetelmät kattavat työurasiirtymät nuoruudesta työelämään ja työn menetyksestä takaisin työelämään. Ryhmämenetelmien myönteiset vaikutukset työuraan ja mielenterveyteen on tutkittu kenttäkokeellisissa asetelmissa 92, 93. Havaitut ryhmämenetelmien myönteiset työuravaikutukset ovat liittyneet työsuhteeseen tai työtyytyväisyyteen, mutta vaikutuksia työn hallintaan tai eläköitymiseen ei ole tutkittu. Menetelmiä voisi tulevaisuudessa hyödyntää myös edistettäessä työssä jaksamista ja jatkamista. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tässä katsauksessa on tarkasteltu eläkepäätöksen syntyyn ja eläkkeelle siirtymiseen sekä työssä jatkamiseen vaikuttavia tekijöitä suunnitellun käyttäytymisen teorian pohjalta. Eläkkeelle siirtymistä on käsitelty prosessina, jossa työ- ja eläkeasenteet, eläkenormit ja työtilanteen hallinta vuorovaikutuksessa toisiinsa vaikuttavat eläkeajatuksiin ja eläkkeelle siirtymiseen. Laajempana viitekehyksenä on ollut työn, koulutuksen ja vapaa-ajan mukaan ikäeriytynyt yhteiskunta, jota eläkejärjestelmä yhtenä tekijänä normittaa. Ennenaikaisesti eläkkeelle siirtyvillä on yleisenä käsitys, että oma osuus työelämässä on jo tehty ja on aika siirtyä eläkkeelle. Työssä jatkamiseen ja eläkkeelle siirtymiseen liittyvissä normeissa ja asenteissa on siten nähtävissä ikäeriytyneen yhteiskuntarakenteen vaikutus. Ikäintegroituneen yhteiskuntarakenteen suuntaisten työn hallinnan, asenteiden ja normien tukeminen voisi tuoda uusia mahdollisuuksia suunnitella joustavammin pitenevän uran vaatimusten mukaista elinikäistä oppimista sekä perheen ja muiden työelämän ulkopuolisten asioiden hallintaa. Ikäeriytyneeseen käsitykseen työelämästä on usein vaikea sovittaa elinikäistä oppimista tai työajan joustoja elämäntilanteen mukaan. Ikäeriytyneen yhteiskunnan ongelma voisi olla pienempi, jos työaikaa koskevat säädökset tukisivat paremmin työntekijöiden mahdollisuuksia vaihtoehtoisiin työaikamalleihin ja sapattivapaisiin nykyisen jäykän 40 tunnin viikkotyön sijasta. Siten ihmisillä olisi paremmat mahdollisuudet muokata palkatun työn jakautumista koko elämän aikana. Joissakin yrityksissä ikääntyminen huomioidaan työn organisoinnissa tai ikääntyneet saavat esimerkiksi ylimääräisiä vapaapäiviä. Tutkimuksissa on havaittu eläkeiän ylittäneiden erityisesti hyvin koulutettujen ja johtavissa asemissa toimivien olevan halukkaita työskentelemään osapäiväisesti, mutta moni ei usko työnantajan suostuvan osapäivätyöskentelyyn. Ikänormeihin ja koettuun sosiaaliseen paineeseen siirtyä eläkkeelle voidaan vaikuttaa muuttamalla käytäntöjä lainsäädännön tasolla. Vuoden 2005 eläkeuudistus tavoitteleekin aiempaa joustavampaa eläkkeelle siirtymistä. Pelkän eläkejärjestelmän muuttaminen ei kuitenkaan yksinään riitä edistämään työssä jatkamista. On huomioitava, että vaikka tietyn eläkemuodon ehtojen kiristäminen yleensä vähentää saajien määrää, niin seurauksena yleensä muiden varhaiseläkejärjestelmien käyttö lisääntyy, jos muihin toimenpiteisiin ei samalla ryhdytä esim. 73. Koettu normi eläkkeelle siirtymisessä ei aina olekaan sama kuin lainsäädännön tarkoitukset. Pikemminkin kokemus normeista välittyy ensisijaisesti oppimalla muiden ihmisten toimin- 320

Kohti hallittua työuraa ja eläkeprosessia nan ja keskustelun kautta. Koettu normi voi siis perustua yleiseksi muodostuneeseen käytäntöön, vaikka lainsäätäjän tarkoitus olisikin alun perin ollut toinen. Työn hyvä hallinta edistää työssä jatkamista. Työuupumus voidaan nähdä seurauksena työn hallinnan menetyksestä ja riskinä ennenaikaiselle eläköitymiselle. Eläkkeelle siirtymisen tavalla on merkitystä, sillä hallitsematon eläkkeelle lähtö saattaa heikentää myös eläkkeelle siirtymisen jälkeistä hyvinvointia. Heikot työelämäkokemukset ja heikko työn hallinta ovat omiaan vahvistamaan myös kielteistä asennetta työhön. Jo nuorten kohdalla on tärkeää, miten koulutuksesta siirrytään työelämään ja miten työelämään sosiaalistumista tuetaan yrityksissä. Nuorten käyttäminen hyväksi heikkolaatuisissa pätkätöissä ei tue hyvää työelämään sosiaalistumista ja voi aiheuttaa vaikeasti korjattavia kielteisiä ajattelutapoja työelämää kohtaan 8. Työuran hallintaa tulisi tukea ajoissa, ennen työkyvyn alenemista ja eläkeajatusten syntymistä. Uusi kuntoutuslainsäädäntö perustuukin alentuneen työkyvyn riskin varhaiseen tunnistamiseen ja kuntoutukseen. Eri asia on, miten hyvin uudistus toteutuu käytännön toiminnassa kuinka varhain ongelmat havaitaan ja kuinka niihin puututaan. Toistaiseksi järjestelmä perustuu paljolti työntekijän omaan aktiivisuuteen. Työn ja työuran hallintaan painottuvat kuntoutusmenetelmät ovat muodoiltaan vaihtelevia ja perustuvat yleensä enemmän toimenpiteiden suorittajien omaan kokemukseen kuin toimenpiteiden vaikutuksia selittävään teoriaan. Mielenterveyden häiriöt ovat nykyisin työkyvyttömyyden pääsyy, ja siksi uuden lainsäädännön tueksi tarvittaisiin teoriapohjaisia erityisesti työn ja työuran psyykkistä hallintaa parantavia varhaiskuntoutuksen menetelmiä, jotka soveltuisivat käytettäviksi työpaikkojen ja työntekijöiden lähellä, esimerkiksi työterveyshuollon yhteydessä. KIITOKSET Haluamme kiittää Kirsi Aholaa, Teija Honkosta, Päivi Jalosta, Petri Koivistoa ja Katariina Salmela-Aroa hyvistä kommenteista. KIRJALLISUUTTA 1. Ahola K, Gerlander E-M ja Kalimo R: Työntekijän ajattelu- ja toimintatapojen yhteys työuupumukseen. Työ ja ihminen 15 (2002) 3: 192 206. 2. Ahola K, Honkonen T, Kalimo R, Nykyri E, Aromaa A & Lönnqvist J: Työuupumus Suomessa. Terveys 2000 -tutkimuksen tuloksia. Suomen lääkärilehti 43 (2004) 59: 4109 4113. 3. Ajzen I: The Theory of Planned Behavior. Organizational Behavior and Human Decision Processes 50 (1991) 179 211. 4. Bahrami B: Factors affecting faculty retirement decisions. The Social Science Journal 38 (2001) 297 305. 5. Baltes P & Baltes MM (toim): Successful aging : perspectives from behavioral sciences. Cambridge University Press, Cambridge 1990. 6. Bandura A: Social foundations of thought and action: A social cognitive theory. Prentice-Hall, Englewood Cliffs, NJ 1986. 7. Beehr TA: The process of retirement: A review and recommendations for future investigation. Personnel Psychology 39 (1986) 31 55. 8. Dooley D & Prause J: Effect of unemployment on school leavers self-esteem. Journal of Occupational and Organizational Psychology 68 (1995) 3: 177 192. Työ ja ihminen 19 (2005) 3: 307 325 321

T. Salokangas, ym. 9. Ebbinghaus B: Any Way Out of Exit from Work? Reversing the Entrenched Pathways of Early Retirement. Teoksessa: Welfare and Work in the Open Economy. Volume II. Diverse Responses to Common Challenges, s. 511 553. Toim. Scharpf FW & Schmidt VA. Oxford University Press, Oxford 2000. 10. Edén L, Ejlertsson G & Petersson J: Quality of Life Among Early retirees. Experimental Aging Research 25 (1999) 471 475. 11. Elliot AJ & Sheldon KM: Avoidance Achievement Motivation: A Personal Goal Analysis. Journal of Personality and Social Psychology 73 (1997) 1: 171 185. 12. Elovainio M, Forma P, Kivimäki M, Sinervo T & Wickström G: Työn psykososiaaliset tekijät ja eläkeajatukset sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sosiaalilääketieteellinen aikauslehti 38 (2001) 186 194. 13. Eläkeopas 2003. Kuntien eläkevakuutus. 14. Eläketurvakeskus: Http://www.etk.Þ/ (19.9.2004). 15. Feldman D: The nature, antecedents and consequences of underemployment. Journal of Management 22 (1996) 385 407. 16. Feldt T: Sence of Coherence: Structure, Stability and Health promotion Role in Working Life, University of Jyväskylä 2000. 17. Forma P & Väänänen J: Joustavasti vanhuuseläkkeelle? Suhtautuminen joustavaan vanhuuseläkeikään kunta-alalla. Yhteiskuntapolitiikka 68 (2003) 5: 443 453. 18. Forma P & Väänänen J (toim.): Työssä jatkaminen ja työssä jatkamisen tukeminen kunta-alalla. Kuntatyö 2010-tutkimus. Kuntien eläkevakuutus. Jyväskylä 2004. 19. Fouquereau E & Mullet E: Reasons for retirement, satisfaction with retirement and sources of enjoyment among retirees: An English-French comparison. Teoksessa: Advances in psychology research 2, s. 31 42. Toim. Columbus F. Nova Science Publishers, Huntington, NY 2001. 20. Gall TL, Evans DR & Howard J: The retirement adjustment process: Changes in the well-being of male retirees oacross time. Journals of Gerontology. Series B: Psychological Sciences and social Sciences 52B (1997) 3: 110 117. 21. Glass DC, McKnight JD & Valdimarsdottir H: Depression, burnout and perceptions of control in hospital nurses. Journal of Consulting and Clinical Psychology 61 (1993) 147 155. 22. Gould R: Eläkeajatukset. Katsaus aiheeseen liittyviin tutkimustuloksiin. Eläketurvakeskuksen monisteita 36, 2001. 23. Gowan MA: Peliminary Investigation of Factors Affecting Appraisal of the Decision to Take Early Retirement. Journal of Employment Counseling 35 (1998) 124 137. 24. Guillemard A-M & Rein M: Comparative Patterns of Retirement: Recent trends in Developed Societies. Annual Review of Sociology 19 (1993) 469 503. 25. Hakanen J: Työuupumuksesta työn imuun: työhyvinvointitutkimuksen ytimessä ja reuna-alueilla. Työ ja ihminen Tutkimusraportti 27. Työterveyslaitos, Helsinki 2004. 26. Hakola T: Varhaiseen eläkkeelle siirtymiseen vaikuttavat tekijät. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 11, Helsinki 2000. 27. Hardy MA & Hazelrigg LA: Multilevel Model of Early Retirement Decisions Among Autoworkers in Plants With Different Futures. Research on Aging 21 (1999) 2: 275 303. 28. Heaney CA, Price RH & Rafferty J: Increasing coping resources at work: A Þ eld experiment to increase social support, improve work team functioning, and enhance employee mental health. Journal of Organizational Behavior 16 (1995) 4: 335 353. 29. van der Hek H & Blomp HN: Occupational stress management programmes: a practical overview of published effect studies. Occup. Med 47 (1997) 3: 133 141. 30. Henkens K: Retirement Intentions and Spousal Support: A Multi-Actor Approach. Journal of Gerontology: Social Sciences 54B (1999) 2: 63 73. 31. Henkens K & Tazelaar F: Early retirement of civil servants in the Netherlands. Journal of Applied Social Psychology 24 (1994) 21: 231 249. 32. Hillman A & Chapparo CJ: The role of work in the lives of retired men following stroke. Work 19 (2002) 3: 303 313. 33. Houkes I & Janssen PPM: A test of Leiter s process model of burnout. Journal of Health and Human Service Administration 21 (1999) 533 559. 34. Huhtaniemi P: The sense of life control and thoughts of early retirement. Turun yliopiston julkaisuja 1995. 35. Huuhtanen P & Piispa M: Työ- ja eläkeasenteet. Muutokset eläkeajatuksissa 1990 92. Ikääntyvä arvoonsa työterveyden, työkyvyn ja hyvinvoinnin edistämisohjelman julkaisuja 12. Työterveyslaitos ja Työsuojelurahasto, Helsinki 1993. 36. Hytti H: Early exit from the labour market trough the unemplouyment pathway in Finland. Central Pension Security Institute Working Papers 2, Helsinki 2002. 37. Hytti H: Varhainen eläkkeelle siirtyminen Suomen malli. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 32. Kansaneläkelaitos, Helsinki 1998. 322