Mikko Lehtonen Tampereen yliopisto Minkä kohtaamme, kun kohtaamme toisen?
Mistä meihin nähden erilaisten salaisuutta on etsittävä? Muukalainen ei ole se, joka on kaukana, vaan se joka on lähellä. Ei ole tunnistamaton (kuten UFO), vaan nimenomaan tunnistettu olento, joka on kyetty identifioimaan, kun hänet on nimetty muukalaiseksi.
Muukalainen ei ole vieras vaan tuttu. Me tuotamme muukalaiset. Väärässä paikassa ollessaan muukalainen muistuttaa likaa. Antropologi Mary Douglas: Lika ei [--] koskaan ole ainutkertainen, erillinen tapahtuma. Missä on likaa, siellä on myös järjestelmä.
Muukalainen ei ole muukalainen omalla voimallaan vaan suhteessa tiettyyn luokittelun järjestelmään, joka tekee hänestä muukalaisen. Kaikki maahanmuuttajat eivät tule nimetyiksi muukalaisiksi. Maahanmuuttokriittisetkään eivät suhtaudu kriittisesti kaikkiin maahanmuuttajiin.
Me ja muut : Ajattelutapa jakaa maailman kahtia: meihin ja muihin (tuttu ja outo, hyvä ja paha, sivistynyt ja sivistymätön, johonkin kuuluva ja kuulumaton jne.). Sekä me että muut nähdään sisäisesti yhdenmukaisiksi. Vertaa ja lihaa olevista ihmisistä tulee yksinkertaistettuja hahmoja eli stereotypioita. Eri asia kuin tyypittely.
Muihin heijastetaan omia pelkoja ja toiveita. Erilaisuus näyttäytyy helposti negatiivisesti, huonoina puolina. Toisia ei välttämättä rodullisteta biologisesti, mutta heidät tuotetaan erilaisiksi kulttuuristen luokittelujen avulla.
Hyvä tapa tarkkailla omia puhetapojaan: Voiko oman ryhmän vaihtaa toisen tilalle? Ne ovat X. Me olemme X. Tekeekö vaihto oikeutta me -ryhmälle? Ellei tee, se tuskin on reilu toisiakaan kohtaan.
Vrt. Maassa maan tavalla -sanonta. Oppimisen ja mukautumisen vaatimus esitetään Suomeen tulijoille. Samalla, kun saapujien edellytetään muuttuvan, maan tavan oletetaan säilyvän ennallaan. Usein ei ajatella, että maan tavat ovat aina moninaisia eivätkä kaikki ole toivottavia. Väestöpohjan muuttuessa maakin muuttuu. Eivätkö siis tavat?
Käsitteet selviksi: Monikulttuurinen Adjektiivi. Kuvaa niitä sosiaalisia ilmiöitä ja hallinnan pulmia, jotka kohdataan yhteiskunnissa, joissa erilaiset kulttuuriset yhteisöt elävät yhdessä ja pyrkivät rakentamaan yhteistä elämää.
Monikulttuurisuus Substantiivi. Viittaa strategioihin ja menettelytapoihin, joita käytetään monikulttuuristen yhteiskuntien esiin nostamien moninaisuutta ja monimuotoisuutta koskevien ongelmien hallinnassa. Kuvaa joukkoa erilaisia poliittisia strategioita ja prosesseja, jotka ovat kaikkialla kesken.
Suomi on aina ollut monikulttuurinen. Yhteiskunnat koostuvat aina keskenään erilaisista ihmisistä. Tämä ymmärretään Suomessa hyvin, kun kyse on sukupuoleen, sukupolveen, yhteiskunnalliseen asemaan tai asuinpaikkaan liittyvistä eroista. Kuinka saman ymmärryksen voisi ulottaa myös kansallisiin ja etnisiin eroihin?
Haaste: Kuinka ylittää metodologinen nationalismi eli luonnollistunut oletus, jonka mukaan kansallisvaltio on modernin maailman luonnollinen poliittinen ja kulttuurinen muoto?
Suomi ei ole rajattu tila, vaan prosessi, jossa maan rajojen sisäpuolelle jäävä on kanssakäymisissä muun maailman kanssa. Se, mikä on tässä ja nyt, määrittyy kasvavasti siitä, mikä on toisaalla ja muulloin. Myös Suomea ja suomalaisuutta määrittävät yhä suuremmassa määrin Suomen ulkopuoliset tekijät.
Säiliöstä suhdekimppuun: Säiliö Autonominen, kohtalaisen pysyvä, merkityksensä itsestään saava olio. Suhdekimppu Muista riippuvainen, muuttuva, identiteettinsä neuvotteluissa muiden kanssa saava olio.
Vrt. Tampere
Näin on ollut aina: Ruotsia keskiajalla hallinneen Folkunga-suvun vaakuna Lipun värit tsaarin purjehduslipusta, risti lännestä
Englantilaissyntyinen piispa Henrik toi kristinuskon Suomeen Saksalaissyntyinen Friedrich Pacius sävelsi Maammelaulun.
Sakari Topelius: Maamme kirja (1876) Nytpä ymmärrän sen. Tämä maa on minun isänmaani. Joko minä suomen kielellä kutsun sen Suomenmaaksi, tahi ruotsiksi nimitän sen Finland, on se kuitenkin aina sama maa. Kaikki sen pojat ja tyttäret ovat samaa kansaa, puhukoot mitä kieltä tahansa. Heillä on sama kristinusko, sama opetus, samat oikeudet, samat velvollisuudet, sama etu, sama vahinko, sama vapaus, sama rakkaus ja sama toivo.
Kansallisuusaate ajatus siitä, että on jotain sellaista kuin suomalaisuus on tuontitavaraa. Suomalaisuus on lainattujen ainesten kollaasi.
Kaksi yleisintä vaihtoehtoa: Ksenofobia: vieraan pelko. Erot ovat kaikki, yhteinen ihmisyys ei mitään. Ksenofilia: vieraan ihailu. Yhtäläisyydet kaikki, eroilla ei väliä. Kummassakaan ei tunnisteta vierasta tämän erityisyydessä.
Claude Levi-Stauss, Tropiikin kasvot (1955/1997) Toiseuden kanssa pyritty tulemaan toimeen joko oksentamalla tai sulauttamalla omaan ruumiiseen. Vrt. kotouttaminen eli integrointi. Latinan integro : palauttaa entiselleen, tehdä kokonaiseksi integer : koskematon, puhdas, tahraton, eheä
Esimerkki ksenofiliasta: Hyvät etniset suhteet tulevaisuuden Suomessa riippuvat viime kädessä siitä, voittaako järki irrationaaliset pelon ja vihan tunteet. Ihmiset voivat päästä peloistaan oppimalla lisää maahanmuuttajista Ja havaitsemalla, että monilla suomalaisilla on maahanmuuttajia ystävinään. Silloin ennakkoluulot hälvenevät päättelemällä ja samastumalla toisiin, vaikka henkilö ei itse tuntisikaan maahanmuuttajia. Teoksessa Monikulttuurinen Suomi (2000) Mutta: Onko ksenofilia koulutettujen ja varakkaiden asenne?
Kolmas vaihtoehto: Ksenosofia: vierasta koskeva viisaus. Jotta vieraan voisi nähdä tämän erityisyydessä, on nähtävä oma erityisyytensä. Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin.
Haaste: Kuinka voi olla sekä täällä että erilainen, kuulua joukkoon olematta samanlainen?
Yhteinen haaste: Ulos sulkevan meidän ajatteleminen uudelleen kattavaksi meiksi. Suomalaisuudesta suomenmaalaisuuteen?
Luettavissa maksutta osoitteessa http://kauppa.vastapaino.fi/search.php?search=suomi+toisin+sanoen#!product_id=9789517685238
Kyse ei vain järjestä ja tiedosta vaan myös ja ehkä ennen kaikkea tunteista.
Vihapuheen yleistymiseen vaikuttaneita tekijöitä: Minä keskeiseksi pronominiksi meidän sijaan. Julkisen ja yksityisen rajojen liikkuminen. Medioituneessa maailmassa tunteet koetaan autenttisiksi. Tunnen siis olen.
Affektit/emootiot/tunteet eivät ole yksilöllisiä vaan sosiaalisia.
Arkiajattelussa on yleistä ymmärtää emootiot tahdosta riippumattomiksi yksilöllisiksi reaktioiksi tapahtumiin tai tilanteisiin. Emootioiden oletetun yksilöllisyyden ja yksityisyyden ajatellaan todistavan, että ne ovat esisosiaalisia, vaistomaisia reaktioita, jotka on rakennettu sisään ihmisten biologiseen varustukseen.
Mutta: Emootiot rakentuvat sosiaalisesti. Ihmiset oppivat jo lapsina, mitä heidän kulttuurissaan pidetään soveliaina reaktioina mihinkin tilanteisiin ja kuinka emootioita on sallittua ilmaista.
Eri kulttuurit rakentavat erilaisia käsityksiä siitä, mitä tunteet ovat. Jos jossakin kulttuurissa tavataan puhua sapen kiehumisesta tai vihan purkautumisesta, tämä ohjaa ihmisiä ajattelemaan itseään ja toisiaan säiliöinä, joissa emootiot vellovat. Syyllisyyteen, suuttumukseen, iloon tai voitonriemuun liittyvät inhimilliset tunteet edellyttävät sellaisen sosiaalisen ryhmän olemassaoloa, jonka osana ihmiset voivat kokea mainittuja tunteita.
Modernissa länsimaisessa ajattelussa järki ja tunteet on erotettu toisistaan. Tunteiden on ajateltu häiritsevän varsinaista tunteista vapaata ajattelua. Tällaista viileää ajattelua ei kuitenkaan käytännössä ole olemassakaan. Kaikki ajattelu sisältää tunteita, haluja ja affekteja.
Arlie Russell Hochschild: Tunnehierarkiat. Ihmiset ovat taipuvaisia osoittamaan negatiivisia tunteita heitä sosiaalisessa hierarkiassa alempana oleville ja positiivisia tunteita ylempänä oleville.
Tunteita on hankala ajatella ja tutkia, koska ne ovat tilannesidonnaisia ja lyhytaikaisia ja niitä on kohtalaisen hankala kielellistää. Tästä huolimatta tunteet muodostavat mittavan moraalisen matriisin, jonka avulla maailmaa hahmotetaan ja arvotetaan ja jonka kautta voi tuntea monia asioita, vaikka niitä ei aina kykenisikään nimeämään. Tunteet voi ymmärtää emotionaaliseksi ajattelemiseksi, jonka kautta ihmiset saavat otetta olemassaolonsa lausumattomista, ruumiillisista perustuksista.
Meidän ja muiden vastakkainasettelun purkamisessa ei kyse vain järjestä vaan myös tunteista. Mistä pelon tunteet kumpuavat? Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin.
Kenttälä, Marjukka & Koskela, Lasse & Pyhäniemi, Saija & Seppä, Tuomas (toim.) (2013) Monikulttuurisen maamme kirja: suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin lukukirja. Helsinki: Gaudeamus 2013. Keskinen, Suvi & Rastas, Anna & Tuori, Salla (toim.) (2009) En ole rasisti, mutta : maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta ja kritiikistä. Tampere: Vastapaino. Lehtonen, Mikko (toim.) (2013) Liikkuva maailma: liike, raja, tieto. Tampere: Vastapaino. Lehtonen, Mikko & Löytty, Olli (toim.) (2003): Erilaisuus. Tampere: Vastapaino. Martikainen, Tuomas & Saukkonen, Pasi & Säävälä, Minna (toim.) (2013) Muuttajat: kansainvälinen muuttoliike ja suomalainen yhteiskunta. Helsinki: Gaudeamus. Rastas, Anna & Huttunen, Laura & Löytty, Olli (toim.) (2005) Suomalainen vieraskirja: kuinka käsitellä monikulttuurisuutta. Tampere: Vastapaino.