Seudullinen työllisyysstrategiatyö - Kokemuksia LEMPI Uusimaa -hankkeesta

Uudenmaan liiton julkaisuja C 51-2004 Uudenmaan liitto Seudullinen työllisyysstrategiatyö - Kokemuksia LEMPI Uusimaa -hankkeesta EUROOPAN UNIONI Euroopan sosiaalirahasto Artikla 6 Innovatiiviset toimet

Uudenmaan liiton julkaisuja C 51-2004 Seudullinen työllisyysstrategiatyö - Kokemuksia LEMPI Uusimaa -hankkeesta Kirjoittajat: Ulla Korhonen, projektikoordinaattori, Uudenmaan liitto Pekka Linnapuomi, kehittämispäällikkö, Kuntaliitto Erja Lindberg, seutukoordinaattori, Keskinen Uusimaa Liisa Lindsberg-Mattsson, seutukoordinaattori, pääkaupunkiseutu Jukka Ollila, seutukoordinaattori, Hiiden alue Henrik Huldin, seutukoordinaattori, Raaseporin seutu Tuija Hirvikoski, aluerehtori, Laurea AMK (Hyvinkää) Teija Mattila, seutukoordinaattori, Hyvinkää Uudenmaan liitto 2004

Uudenmaan liiton julkaisuja C 51-2004 ISBN 952-448-143-X ISSN 1236-388X (sid.) ISBN 952-448-144-8 ISSN 1236-388X (PDF) LEMPI Uusimaa -hanke Kannen kuva ja piirros: Arja-Leena Berg Helsinki 2004 Uudenmaan liitto Nylands förbund Aleksanterinkatu 48 A 00100 Helsinki Alexandersgatan 48 A 00100 Helsingfors puh. tfn +358 (0)9 4767 411 fax +358 (0)9 4767 4300 toimisto@uudenmaanliitto.fi www.uudenmaanliitto.fi

Uudenmaan liitto Nylands förbund Kuvailulehti Aleksanterinkatu 48 A 00100 Helsinki Alexandersgatan 48 A 00100 Helsingfors puh. tfn +385 (0)9 4767 411 fax +358 (0)9 4767 4300 toimisto@uudenmaanliitto.fi www.uudenmaanliitto.fi Tekijä(t) Uudenmaan liitto, LEMPI Uusimaa -hanke Nimeke Seudullinen työllisyysstrategiatyö - Kokemuksia LEMPI Uusimaa -hankkeesta Sarjan nimeke Sarjanumero Tiivistelmä Uudenmaan liiton julkaisuja C 51 2004 58 6 952-448-143-X (sid.), 952-448-144-8 (PDF) 1236-388X suomi Julkaisuaika Sivuja Liitteitä ISBN ISSN Kieli, koko teos Yhteenveto Lempi Uusimaa -hanke on Uudenmaan liiton vv. 2002-2004 hallinnoimana toiminut seudullisia työllisyysstrategioita valmisteleva hankekokonaisuus. Hankkeessa on kehitetty Uudenmaan seutujen työllisyysasioiden ja elinkeinoelämän toimijoiden yhteistyötä sekä tuotettu analyysejä, selvityksiä ja toimenpide-ehdotuksia kuntien yhteistyön ja päätöksenteon pohjaksi. Lempi-hankkeen tulokset on koottu julkaisuksi, jonka tarkoitus on toimia työkirjana jatkuvalle työllisyysyhteistyölle sekä paikallis-, seutu- ja aluetasolla. Julkaisussa esitetään hankkeen prosessikuvaus sekä perustietoja seutujen keskeisistä työllisyyteen ja sen edistämiseen vaikuttavista tekijöistä ja linjauksista ja kokemuksia seudullisen yhteistyön kehittämisestä Lempi Uusimaa -hankkeessa. Lempi Uusimaa -hankkeen päärahoittaja on ollut Euroopan komission Artikla 6 innovatiiviset toimet -ohjelma ja muu rahoitus on tullut yhteisesti alueen kunnilta, Uudenmaan liitolta ja Uudenmaan TEkeskukselta. Raportin laatija Avainsanat (asiasanat) Huomautuksia Ulla Korhonen, Pekka Linnapuomi, Erja Lindberg, Liisa Lindsberg-Mattsson, Jukka Ollila, Henrik Huldin, Tuija Hirvikoski, Teija Mattila työllisyys, työllisyysstrategia, seudut, elinkeinoelämä Julkaisusta on myös verkkoversio kotisivuillamme www.uudenmaanliitto.fi

Sisällysluettelo 1. Johdanto... 2 2. Lempi Uusimaa -hankkeen taustaa... 3 Komission rooli paikallisen työllisyysstrategiatyön jatkuvuuden edistäjänä...3 Aikaisemmat työllisyysstrategiahankkeet...3 Työllisyyspolitiikan työnjako paikallisella ja aluetasolla...4 3. Lempi-hankkeen strategiatyötä ohjaavat suuntaviivat EU-taso, kansallinen työllisyysstrategia ja alueelliset linjaukset... 5 Euroopan työllisyysstrategia...5 Kansallinen työpolitiikan strategia...6 Työpolitiikan strategian tavoitteet...6 Alueellisen tason kehittämislinjaukset...7 4. Lempi-hankkeen organisaatio ja toimintakehys... 7 Työmarkkina-analyysit strategiatyön pohjana...9 5. Lempi-hankkeen seudut... 10 Uudenmaan alueen työllisyys...10 Lempi Pääkaupunkiseutu...11 Pääkaupunkiseudun tunnuspiirteitä...11 Pääkaupunkiseudun työllisyysstrateginen visio:...12 Pääkaupunkiseudun väestö- ja elinkeinokehityksen piirteitä...12 Yhteenveto...15 Lempi Keski-Uusimaa...17 Hankkeen organisointi ja toiminta...17 Hankkeen seutujen yhteistyö...17 Tutkimushankkeet...18 Keski-Uudenmaan tilanne...19 Seudullinen työllisyysstrategia...19 Työllisyysstrategian toimintamalli...20 Jatkosuunnitelmia...21 Lempi Hiiden alue (Lohjan seutu)...23 Taustaa...23 Seudulla toteutettu strategiatyö...24 Lempi Uusimaa-hanke Hiiden alueella...24 Lempi Raasepori (Tammisaaren seutu)...28 Kumppanuus - lähtötilanne ja tavoitteet...28 Seudun tila elinkeinot ja työllisyys...28 Tehdyt selvitykset...28 Toimenpide-ehdotukset...30 Projektista koordinoituun prosessiin?...31 Lempi Hyvinkää...32 Ammattikorkeakoulun, teollisten yritysten ja nosto- ja siirtoalan osaamiskeskuksen yhteistyömalli...32 Tausta ja tavoite...32 Yhteistoimintakonseptin perustana oleva prosessi- ja verkostomalli ja sen toimeenpano...32 Hyvinkään työllisyysstrategia vuoteen 2010 ja toimenpideohjelma vuosille 2005-2007...37 Hyvinkää ja sen sitoutuminen alueellisen työllisyyden edistämiseen...39 Hyvinkään työllisyysstrategiset tavoitteet ja kärkitoiminnot sekä hankkeet...40 6. Työllisyysstrategiatyön valtavirtaistaminen... 41 Paikallinen kehittämisyhteistyö työllisyyden edistämisessä, valtavirtaistaminen...41 EU-komission Artikla 6 -hankkeet Suomessa...42 LIITTEET... 44 1. Yhteenveto työmarkkina-analyysin keskeisistä johtopäätöksistä...44 2. Yhteistyökortti Lempi-työllisyysstrategiatyötä varten...48 3. Lempi Uusimaa hankkeen tutkimukset ja selvitykset:...49 4. LEMPI-hankkeen ohjausryhmä ja koordinaattorit...55 5. EU Komission Artikla 6 seudulliset työllisyysstrategiahankkeet, yhteystiedot...56 Kirjallisuutta, internet-osoitteita:...57

1. Johdanto 2 Lempi Uusimaa -hanke on Uudenmaan liiton vv.2002-2004 hallinnoimana toiminut seudullisia työllisyysstrategioita valmisteleva hankekokonaisuus. Hankkeessa on kehitetty Uudenmaan seutujen työllisyysasioiden ja elinkeinoelämän toimijoiden yhteistyötä sekä tuotettu analyysejä, selvityksiä ja toimenpide-ehdotuksia kuntien yhteistyön ja päätöksenteon pohjaksi. Hankkeessa mukana ollet seudut ovat: Pääkaupunkiseutu, Hiiden alue, Raaseporin seutu ja Keski-Uusimaa. Lisäksi Hyvinkäällä on toiminut pilottiprojektina ammattikorkeakoulun ja osaamiskeskuksen yhteistoimintakonsepti. Hankkeen päärahoittaja on ollut Euroopan komission Artikla 6 innovatiiviset toimet -ohjelma ja muu rahoitus on tullut yhteisesti alueen kunnilta, Uudenmaan liitolta ja Uudenmaan TE-keskukselta. EUkomission artikla 6 ohjelma on Euroopan Sosiaalirahaston yhteydessä toimiva rahoitusjärjestelmä, jonka tuella rahoitetaan 85 työllisyysstrategiahanketta EU:n alueella. Suomessa hankkeita toteutetaan kahdeksalla alueella vv.2002-2005. Lempi Uusimaa -nimi on lyhennys englanninkielisistä sanoista Local Employment Strategies and Innovations in Uusimaa Region (Seudulliset strategiat ja innovaatiot työllisyyden edistämisessä Uudellamaalla). Työllisyyskysymykset ovat Lempi-hankkeessa käsitetty sekä alueen elinkeinoelämän edistämisenä että työllisyyden parantamisena. Tehtäväkentän laajuus koskettaa koko kunnallista ja alueellista päätöksentekoa niin asumisen, liikenteen, koulutuksen ja maankäytön ratkaisuissa. Osa työllisyyteen vaikuttavista ratkaisuista on kansallisen päätöksenteon tasolla, osaksi ratkaisut voidaan tehdä paikallistasolla mutta seutujen yhteistyön merkitys voimavarojen yhdistämisessä ja seudullisessa erikoistumisessa on erittäin suuri. Lempi-hankkeen tulokset on koottu julkaisuksi, jonka tarkoitus on toimia työkirjana jatkuvalle työllisyysyhteistyölle sekä paikallis-, seutu- ja aluetasolla. Julkaisuun on koottu perustietoja seutujen keskeisistä työllisyyteen ja sen edistämiseen vaikuttavista tekijöistä ja linjauksista sekä kokemuksia seudullisen yhteistyön kehittämisestä Lempi Uusimaa -hankkeessa. Hankkeen aikana valmistui kolme seudullista työllisyysstrategiaa, jotka ilmestyvät omina julkaisuinaan. Ohjaavina tekijöinä seudullisissa ja paikallisissa strategioissa ovat sekä EU-tason työllisyysstrategiat että kansallinen työpolitiikan strategia, joiden perusteella myös seutujen tavoitteet määräytyvät. Maakuntaliiton ja TE-keskuksen linjaukset ovat keskeisiä yleisen aluekehittämisen ohjaajia. Työllisyysstrategiatyö on jatkuva prosessi, joka etenee tulevaisuudessa seudullisten organisaatioiden mm. aluekeskusohjelmien toimesta. Lempi-hankkeessa ovat mukana Keskiseltä Uudeltamaalta Järvenpään ja Keravan kaupungit, Tuusulan kunta ja Keskisen Uudenmaan Kumppanuusyhdistys, Raaseporin alueelta ammattikorkeakoulu Sydväst, Hiiden alueelta Lohjan ja Karkkilan kaupungit ja Nummi-Pusulan kunta ja pääkaupunkiseudulta Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupungit. Hyvinkään kaupunki on mukana omalla pilottihankkeellaan. Muita Lempi Uusimaa -hankkeen kumppaneita ovat Suomen Kuntaliitto, Uudenmaan TE-keskus ja kolmannelta sektorilta Heli ry. Vastaavia työllisyysstrategiahankkeita on toteutettu Suomessa kahdeksalla alueella. Hankkeet ovat tehneet yhteistyötä strategiatyön kehittämiseksi ja yhteisten linjauksien löytämiseksi myös suhteessa kansalliseen työllisyyspolitiikkaan. Jatkossa strategiahankkeiden linjauksia tullaan hyödyntämään mm. ESR tavoite 3 -ohjelmien rahoituspäätöksissä. Strategiahankkeiden yhteiset

kokemukset on koottu työhallinnolle ehdotuksiksi, joita toivotaan hyödynnettävän alueellista ja seudullista työllisyyspolitiikkaa kehitettäessä 3 2. Lempi Uusimaa -hankkeen taustaa Komission rooli paikallisen työllisyysstrategiatyön jatkuvuuden edistäjänä Euroopan Unionilla ei ole päätösvaltaa työllisyysasioissa. Unioni on pyrkinyt alentamaan korkeaa työttömyyttä jäsenmaissaan laatimalla alueelle työllisyysstrategioita. Strategioiden toteuttamista se on edistänyt avoimen koordinaation, vapaaehtoisen yhteistyön avulla. Jäsenmaat laativat Euroopan työllisyysstrategiaa kansallisen tason toimintasuunnitelmat. Komissio on kääntynyt useaan otteeseen myös suoraan jäsenmaiden paikallisten toimijoiden puoleen. Komission tavoitteena on ollut tukea uusien, työllisyysstrategiansa toteutumista edistävien, hyvien paikallisten ohjausjärjestelmien ja käytäntöjen syntymistä. Komission pyrkimyksenä on samalla ollut löytää työllisyyttä edistäviä lähtökohtia sosiaalirahaston ja muiden rakennerahastojen varojen suuntaamiselle. Komissio pyrki ehdotuspyynnöllään Paikalliset työllisyysstrategiat ja innovaatiotoiminta (2002-2003) avulla selvittämään muun muassa mikä on paras mahdollinen alueellista strategiatyötä koordinoiva taho. Komissio osoitti pyynnön Nuts 3-tason alueellisille toimijoille (Suomessa maakuntien liitot ja työvoima- ja elinkeinokeskukset). Lempi Uusimaa -hanke on em. ehdotuspyynnön pohjalta suunniteltu strategiaprosessi, jossa on käytetty hyväksi aikaisemmista Komission rahoittamista ja kansallisen työhallinnon rahoittamia työllisyysstrategia-projekteista saatuja kokemuksia ja malleja. Lempi Uusimaa -hanke on siis osa pidempää prosessia, joka tulee jatkumaan eri tasojen toimijoiden yhteistyönä. Aikaisemmat työllisyysstrategiahankkeet Toimintamallien kehittämiseksi työllisyyden edistämisessä komissio on esittänyt paikallisille toimijoille peräkkäisiä kehittämishankkeiden toteuttamiseen tähtääviä ehdotuspyyntöjä Paikalliset työllisyyssopimukset kumppanuushankkeen (1997-2000) tavoitteena oli selvittää, miten paikalliset toimijat voivat myötävaikuttaa Euroopan työllisyysstrategian toteuttamiseen. Komissio rahoitti tuolloin seitsemää suomalaisprojektia, joista Uudellemaalle sijoittui Lohjan yhteistyöprojekti. Komission järjestämässä kumppanuushankkeen tuloksien raportointitilaisuudessa nostettiin esiin Suomen ja Itävallan projektit. Hankkeesta saatujen kokemusten pohjalta komissio painotti paikallisten ja alueellisten työllisyysstrategioiden merkitystä ja suositteli Lohjan työllisyysstrategiatyötä ja mallia hyvänä käytäntönä levitettäväksi. Keski-Uudellemaalle laadittiin samanaikaisesti kumppanuusstrategiaa työllisyyden edistämiseksi työhallinnon rahoittamana. Komission seuraava paikallisen työllisyysstrategiatyön edistämiseen tähtäävä Euroopan työllisyysstrategian paikallinen ulottuvuus (2000-2001)- ehdotuspyyntö osoitettiin jäsenmaiden kuntien keskusjärjestöille. Suomen Kuntaliitto koordinoi ehdotuspyynnön pohjalta käynnistyneen hankkeen yhteydessä Kemin, Kajaanin, Kokkolan, Turun ja Lohjan seutujen työllisyysstrategiatyötä. Seutujen työllisyysstrategiatyöstä saatujen kokemusten pohjalta Kuntaliitto laati Seutukuntien työllisyysstrategiat työvihkon. Helsingin kaupunki laati saman ehdotuspyynnön pohjalta EuroCities yhteistyössä paikallisen toimintasuunnitelman työllisyyden edistämisessä. Keski-Uusimaa uudisti työllisyysstrategiansa Raising Awareness of the European Employment Strategy and the National Action Plans at Local Level and Promotion Adaption (2001-2003) komission ehdotuspyynnön puitteissa.

Työllisyyspolitiikan työnjako paikallisella ja aluetasolla 4 Keskeisiä viranomaisia työllisyyden edistämisessä paikallisella tasolla ovat valtion työvoimatoimistot, joiden tehtäviin kuuluvat muun muassa työnhakija- ja työnantajapalvelut, työnvälitys, ammatinvalinnan ohjaus, työllisyyskoulutus ja työllisyystukiasiat. Työvoimatoimistot kuuluvat valtion paikallisviranomaisina osaltaan valtion tulosohjauksen piiriin ja toteuttavat siten paikallisella tasolla kansallista työllisyysstrategiaa. Uudenmaan liiton alueella toimii yhteensä 16 työvoimatoimistoa. Työvoima- ja elinkeinokeskukset ovat osa valtion aluehallintoa. Ne toteuttavat osaltaan ESR:n toimintasuunnitelmaa ja kansallista työllisyysstrategiaa ja ohjaavat työvoimatoimistojen toimintaa. TE-keskukset tekevät komission ja kansallisen kehittämisrahoituksen suuntaamista koskevia päätöksiä. Kunnat ovat alueen peruspalveluista vastaavia viranomaisia ja niiden talous on riippuvainen verotuloperustasta. Elinkeinojen kehittäminen ja työllisyyden edistäminen on siksi kunnille strateginen kysymys. Kunnat ovat merkittävinä julkisina työnantajina valtion työvoimahallinnon liittolaisia työttömien työllistämisessä valtion tukien avulla sekä valtion viranomaisten kanssa yhteistyössä työttömien syrjäytymisen estämisessä. Uudenmaan liiton alueella on 24 kuntaa, joista 20 on ollut mukana Lempi Uusimaa -hankkeessa. Kuntien rooli työllisyyskysymyksissä on ollut muutoksessa, mutta kuntien ja työvoimatoimistojen yhteistyöllä paikallisessa työllisyysstrategiatyössä ei ole ollut vakiintuneita muotoja. Yhteispalvelupistekokeilun ja työvoimapalvelukeskusten perustamisen avulla yhteistyömuotoja on kehitetty käytännön asiakastyössä. Komission paikallisen työllisyyden strategiseen edistämiseen suuntaama tuki on kannustanut kuntia määrittelemään intressinsä työllisyyden edistämisessä ja kehittämään toimintatapoja ja metodeja strategiatyötä varten. Elinkeinojen uusiutumisen ja työllisyyden edistämiseen tähtäävien ohjelmien laatiminen seudullisille työmarkkina-alueille yhteistyössä kuntien ja työvoimatoimistojen, yritysten ja muiden paikallisten toimijoiden kesken antaa mahdollisuuden laatia ohjelmia seudullisten olosuhteiden ja eri toimijoiden lähtökohtien perusteella. Se antaa mahdollisuuksia voimavarojen yhdistämiseen ja työnjaon kehittämiseen. Seudullisille työmarkkina-alueille laadittujen strategioiden avulla seudullista toimintaa työllisyyden edistämisessä voidaan suunnata niin, että se myötävaikuttaa paremmin Euroopan työllisyysstrategian ja kansallisen työllisyysstrategian toteutumiseen. Seudullisia työllisyysstrategioita voidaan käyttää lähtökohtina työllisyyden edistämiseen tarkoitettujen resurssien kuten ESR-määrärahojen suuntaamisessa. Seudulliset yhteistyöstrategiat antavat myös mahdollisuuden rakentaa kansallista työllisyysstrategiaa ja Euroopan työllisyysstrategiaa bottom up -periaatteella seudullisista olosuhteista lähtien. Kansallinen työhallinto on toteuttanut kansallista työllisyysstrategiaa alueellisten ja paikallisten organisaatioidensa avulla. Viime vuosina työhallinto on siirtänyt päätösvaltaa työllisyyspolitiikan alueellisessa toteuttamisessa alueellisille ja paikallisille organisaatioilleen. Vuosina 1997-99 toteutettiin valtakunnallinen kokeilu paikallisista työllisyyskumppanuuksista. Kokeilun rinnalla toimi sekä EU:n rahoittamina että kansallisella rahoituksella kumppanuushankkeita. Työhallinto ja Kuntaliitto toteuttivat lisäksi vuosina 2001-2003 valtakunnallisen Paikallinen kumppanuus-kokeilun.

3. Lempi-hankkeen strategiatyötä ohjaavat suuntaviivat EU-taso, kansallinen työllisyysstrategia ja alueelliset linjaukset 5 Euroopan työllisyysstrategia Euroopan työllisyysstrategiassa on kolme päätavoitetta, jotka perustuvat v. 2000 järjestetyn EU komission Lissabonin kokouksen tavoitteisiin: 1) täystyöllisyys, 2) työn laadun ja tuottavuuden parantaminen, 3) sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden vahvistaminen. Kunkin jäsenvaltion tulee pyrkiä tavoitteisiin kansallisella tasolla. 1. Täystyöllisyys käsittää asteittaisen pyrkimisen täystyöllisyyteen siten, että yleinen työllisyysaste kohoaisi 67 prosenttiin vuonna 2005 ja 70 prosenttiin vuonna 2010. Lisäksi EU:n tavoite edellyttää, että naisten työllisyysaste kohoaa vähintään 57 prosenttiin vuonna 2005 (60 % vuonna 2010) ja ikääntyvien, yli 55-vuotiaiden työllisyysaste 50 prosenttiin vuonna 2010. 2. Työn laadun ja tuottavuuden parantaminen liittyy siirtymiseen osaamispohjaiseen talouteen ja laadukkaampiin työpaikkoihin. Työn tuottavuutta tulee parantaa, ja tämä onnistuu mm. parantamalla työn laatua. Tavoitteeseen sisältyvät mm. itse työn laatu, ammattitaito, elinikäinen oppiminen, sukupuolten tasa-arvo, työterveys ja -turvallisuus, joustavuus ja työsuhdeturva sekä työorganisaatioiden monimuotoisuus ja syrjimättömyys. Tavoitteena on etsiä tasapainoa työmarkkinoiden joustavuuden ja turvallisuuden välillä. 3. Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden vahvistaminen tarkoittaa työmarkkinoille osallistumisen helpottamista siten, että edistetään kaikkien työkykyisten naisten ja miesten pääsyä pysyviin ja laadukkaisiin työpaikkoihin, torjutaan syrjintää työmarkkinoilla ja ehkäistään syrjäytymistä työelämästä. Tavoitteen mukaan yhteenkuuluvuutta edistetään myös vähentämällä alueellisia työttömyyseroja, torjumalla työllisyysongelmia EU:n heikoimmin kehittyneillä alueilla ja tukemalla taloudellista ja sosiaalista rakenneuudistusta. Euroopan työllisyysstrategian antamien suuntaviivojen toivotaan toimivan kehikkona myös paikalliselle ja alueelliselle toiminnalle työllisyyden hyväksi. Ns. hallintotapaa ja toteutusta koskevissa strategian tavoitteissa todetaan, että jäsenvaltioiden on taattava työllisyyspolitiikan suuntaviivojen tehokas täytäntöönpano, myös alue- ja paikallistasolla. Alue- ja paikallistason toimijoiden osallistumisesta suuntaviivojen kehittämiseen ja täytäntöönpanoon tulisi strategian mukaan tukea etenkin paikalliskumppanuuksien, tiedonlevityksen ja kuulemisen kautta. Päätavoitteiden lisäksi Lissabonin strategiassa on määritelty kymmenen prioriteettia, jotka täydentävät työllisyysstrategiaa 1. Kohdistetaan työttömiin ja työmarkkinoiden ulkopuolella oleviin aktiivisia ja ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä 2. Kannustetaan yrittäjyyttä ja edistetään työpaikkojen luomista 3. Vastataan muutoksiin ja edistetään sopeutumiskykyä työssä 4. Lisätään ja parannetaan investointeja henkilöpääomaan ja elinikäisen oppimisen strategioihin 5. Lisätään työvoiman tarjontaa ja edistetään aktiivista ikääntymistä 6. Sukupuolten tasa-arvo 7. Edistetään työmarkkinoilla heikoimmassa asemassa olevin ryhmien integroitumista ja torjutaan syrjintää 8. Tehdään työnteko kannattavaksi työn houkuttelevuutta lisäävin kannustimin 9. Muutetaan pimeä työ ilmoitetuksi työksi 10. Edistetään ammattien ja alojen välistä liikkuvuutta ja parannetaan työnvälitystä Tulevien ja kehitettävien seudullisten ja paikallisten työllisyysstrategioiden (Local Employment Strategy, LES) ja paikallisten työllisyyden toimintasuunnitelmien (Local Action Plan, LAP) toivotaan heijastavan Euroopan työllisyysstrategian uusia linjauksia ja prioriteetteja.

6 Suuntaviivat ja seudullisuus Euroopan työllisyysstrategian antamat suuntaviivat seudullisille toimintaohjelmille ja strategioille ovat paikoin melko yksityiskohtaisesti määritellyt. Tästä huolimatta suuntaviivoja ei tule pitää liian sitovina. Seudulliset ja paikalliset erityispiirteet ja niistä nousevat seudun haasteet määräävät ensi kädessä työllisyysstrategian keskeiset elementit. Seudun vahvuudet, mahdollisuudet, uhkat ja kehittämiskohteet huomioonottava seudullinen ja paikallinen strategia tai toimintaohjelma voi ainoastaan saavuttaa riittävän sitoutumisen ja laadun. Euroopan työllisyysstrategia toimii hyvänä kehikkona, joka tukee useita seudullisesti ja paikallisesti nousevia teemoja ja tavoitteita. Useimmat prioriteetit ovatkin yhteneväisiä seutujen kysymysten kanssa, jolloin Euroopan työllisyysstrategiaa on helppo väljästi seurata myös seudullisella tasolla. Kansallinen työpolitiikan strategia Työministeriö on lokakuussa 2003 hyväksynyt Työpolitiikan strategiassa 2003 2007 2010 esitetyt strategiset linjaukset ja niistä johdetut toimintalinjaukset työhallinnon toiminnan lähtökohdaksi. Työpolitiikan strategian tavoitteet Työllisyys kasvaa 100 000:lla vuoteen 2007 mennessä. Tavoitellaan täystyöllisyyteen johtavaa kehitysuraa, jossa vuonna 2007 työllisyysaste on 69 71 % ja työttömyysaste 7 6 %, vuonna 2010 työllisyysaste on 71 75 % ja työttömyysaste 5 3%. Ikääntyneiden (55-64 v.) työllisyysaste on vuonna 2010 vähintään 50 %. Aktivointiaste nousee n. 30 %:iin. Työllisyysaste nousee ja työttömyys alenee kaikilla TE-keskusalueilla. Alueellisten työmarkkinoiden toimivuus paranee soveltamalla työpolitiikan toimia kullekin työssäkäyntialueelle parhaiten sopivalla tavalla. Strategiset linjaukset ja halutut vaikutukset Alennetaan rakenteellista työttömyyttä ja torjutaan syrjäytymistä. Rakenteellinen työttömyys alenee 100 000:lla. Varmistetaan osaavan työvoiman saatavuus. Työvoiman saatavuus ei tulevaisuudessa rajoita taloudellista kasvua Suomessa. Nuoret kiinnittyvät työelämään keskimäärin kaksi vuotta nykyistä aikaisemmin vuoteen 2010 mennessä. Työelämästä poistutaan keskimäärin kolme vuotta nykyistä myöhemmin vuoteen 2010 mennessä. Työttömien työnhakijoiden resurssit otetaan käyttöön nykyistä paremmin. Parannetaan työn tuottavuutta laadullisesti kestävällä tavalla. Työn tuottavuus kasvaa ja työssäoloaika pidentyy. Luodaan edellytyksiä aktiiviselle työperusteiselle maahanmuuttopolitiikalle. Työvoiman maahanmuutto vastaa työmarkkinoiden tarpeisiin. Maahanmuuttajat kotoutuvat yhteiskuntaan ja työelämään. Yhteiskunnassa vallitsevat hyvät etniset suhteet. Lisätään yrittäjyyttä ja itsensä työllistämistä. Yrittäjien osuus työllisistä lisääntyy. Työhallinnossa on aloitettu uuden strategian laadinta syksyllä 2004, jossa tullaan linjaamaan alueja paikallistason roolia työllisyysasioiden hoitamisessa. Uusi strategia korostaa kansallisen ja aluetason kumppanuutta ja seudullisten työmarkkinoiden toimivuus nähdään keskeisenä tekijänä työllisyyden kehittämisessä. (Toppila, luentomateriaali11.11.2004)

7 Alueellisen tason kehittämislinjaukset Alueellisina toimijoina ja kehittäjinä toimivat työllisyysasioissa Työ- ja elinkeinokeskukset ja maakuntaliitot. Uudenmaan alueella kansallisen työllisyysstrategian toteuttajana sekä elinkeinoelämän ja yrittäjyyden kehittäjänä toimii Uudenmaan TE-keskus. Kansallista strategiaa tukevia työvoimapolitiikan päätavoitteina Uudellamaalla vuosille 2004-2007 ovat: Avoimille työmarkkinoille suuntautuvien palvelujen vahvistaminen Aktiivivaihtoehtojen tarjonnan lisääminen Rakenteellisen työttömyyden alentaminen Palvelujen laadun parantaminen Yleistä aluekehitystä ohjaa maakuntatasolla Uudenmaan liiton laatimat ja poliittisten toimijoiden hyväksymät Maakuntasuunnitelma 2025 sekä maakuntaohjelma 2003-2006 ja siihen liittyvä totuttamissuunnitelma vuosille 2005-2006. Maakuntasunnitelman pitkän aikavälin suunnitelma sisältää strategiset valinnat, joiden tavoitteena on pohjoisen Euroopan kilpailukykyisin, turvallisin ja viihtyisin metropolialue. Maakuntaohjelmassa ja sen toteuttamissuunnitelmassa määritellyt toimenpiteet ja toimintalinjat luovat konkreettiset edellytykset kehittämistoimenpiteille. Alueellinen kilpailukyky, hyvinvointi, osaaminen, elinkeinotoiminnan kehitys ja työllisyyden parantaminen ovat keskeisiä painopisteitä. Toteuttamissuunnitelmassa 2005-2006 on listattu useita elinkeinojen edistämiseen, osaamisen vahvistamiseen ja seudullisen yhteistyön kehittämiseen liittyviä toimenpiteitä. 4. Lempi-hankkeen organisaatio ja toimintakehys Vuoden 2002 joulukuussa alkaneen Lempi Uusimaa -hankkeen tavoitteena on ollut tuottaa työllisyysstrategiat neljälle seudulliselle työmarkkina-alueelle Uudellamaalla. Keskeisenä ideana oli koota eri tahot, kuten kunnat, yritykset, oppilaitokset ja järjestöt toimimaan yhdessä laajan paikallisen yhteistyön edistämiseksi. Näkökulma työllisyyteen on käsittänyt laajasti sekä työttömyyden hoidon että elinkeinoelämän kehittämisen kysymyksiä. Lempi Uusimaa -hankkeessa on myös kehitetty toimintatapoja seudullisen kumppanuuden hyödyntämiseksi. Hankkeen toteuttajina ovat olleet seutujen työllisyysasioiden keskeisten toimijoiden edustajista muodostetut ohjausryhmät ja seutukoordinaattorit. Koko hankkeella on lisäksi ollut oma ohjausryhmä, jossa kaikki seudut ovat edustettuina. Hankkeen hallinnoinnista ja raportoinnista EU komissiolle on vastannut koko hankkeen koordinaattori Uudenmaan liitossa. (ks. liite 4, Hankkeen ohjausryhmä ja koordinaattorit).

Lempi-hanke osana seudun kehittämistä 8 Alueen kumppanuus ja sosiaalinen pääoma alueellinen yhteistyö, päätöksenteko ja rakenteet välittyvät sitoutuminen valintoihin Maakuntaohjelma Aluekeskusohjelma EU:n ja kansallinen työll.strategia (NAP) Uudenmaan liiton ja TE-keskuksen perustehtävät vahvat osaamisalat yritysten toimintaedellytykset Lempin työllisyysstrategiatyö Osaamiskeskusohjelma työvoiman valmiudet hyvinvointipalvelut toimivat verkostot Kuntien strategiat (LAP) Muut toimenpiteet TYÖPAIKKOJA YRITYKSIÄ innovatiivisuus rakenteet ja hyvä ympäristö kumppanuusperusteinen yhteistyö ASUKKAITA Kilpailukykyinen seutu tasa-arvo ja kestävä kehitys seudun asukkaiden osallistuminen BKT Maakunnan tavoitteellinen visio kilpailukykyisen alueen kehittämisestä näkyy myös Lempi Uusimaa -hankkeen toimintaa seutukuntatasolla ohjanneessa suunnassa. Seudullisella ja paikallisella tasolla työllisyysstrategiatyön taustavaikuttajia ovat kansallisen ja Eu-tason strategioiden lisäksi myös osaamis- ja aluekeskusohjelmat sekä kuntien omat jo tehdyt työllisyysstrategiat ja -ohjelmat. Näiden kautta myös strategiatyön tulokset tulevat hyödynnetyiksi hankkeen loppumisen jälkeen. Työllisyyden kehittämisen monien toimijoiden yhteistyö ja kumppanuuden toimintamallit ovat perustekijöitä varsinaisten toimijoiden vahvistamisessa, yritysten toimintaedellytysten parantamisessa ja palveluiden kehittämisessä. Tätä kautta voidaan luoda konkreettisia toimenpiteitä, joiden vaikutus voidaan mitata myös määrällisesti hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn kasvuna Lempi Uusimaa -hankkeen seutukunnat ovat olleet hyvin erilaisessa lähtötilanteessa strategiatyöskentelyn alkaessa sekä olemassa olevien yhteistyömallien että työllisyyden tunnuslukujen suhteen. Keskisellä Uudellamaalla aiemmat kumppanuushankkeet ovat antaneet hyvän pohjan seudullisen työllisyysstrategian luomiseen. Samoin joissakin kaupungeissa toteutetut paikalliset työllisyysstrategiaprosessit ovat tuoneet kokemusta työllisyysasioiden yhteistyöstä paikallisesti. Seudullisesti toimiva aluekeskusohjelma on antanut kehikon, jonka sisälle työllisyysasioiden hoitoa on voinut rakentaa hankkeen alusta lähtien. Varsinaiset työllisyysstrategiat toteutuvat Lempi Uusimaa -hankkeen toimesta Keskisellä Uudellamaalla, Hyvinkäällä ja pääkaupunkiseudulla. Muilla seuduilla työskentely on ollut seudullisen kumppanuuden työtapojen kehittämistä ja tiedon tuottamista seutujen myöhemmin toteutettavaa strategiatyötä varten. (ks. seutujen prosessikuvaukset)

Työmarkkina-analyysit strategiatyön pohjana 9 Hankkeelle asetettuja tavoitteita lähdettiin toteuttamaan laaja-alaisen elinkeino- ja työmarkkinatilanteen analyysin avulla. Analyysin keskeisinä osina olivat: perustiedot työllisyydestä ja työmarkkinoista seutuihin vaikuttavat nykyiset strategiat analyysit seutujen työmarkkinoista ja työvoimasta analyysi seutujen teollisuus- ja palvelualojen kilpailukyvystä sekä analyysi seutujen kilpailukyvystä osaamisen näkökulmasta (innovaatiokapasiteetti) Analyysiin liitettiin Euroopan työllisyysstrategia suuntaviivoineen ja sitä täydennettiin seutukuntien tarpeiden pohjalta paikallisten asiantuntijoiden toimesta. Strategiatyön yhteydessä arvioitiin miten paikalliset toimijat voivat myötävaikuttaa työllisyysstrategian toteuttamiseen. (Yhteenveto analyyseistä, ks. liite 1) Analyysien johtopäätöksissä on nostettu esille Uudenmaan alueen keskeiset haasteet ja mahdolliset kehityssuunnat. Uudellamaalla on erityisasema koko Suomen talouselämän veturina, mutta suhdanteiden vaikutus näkyy myös selvemmin ja nopeammin. Sijainti ja lyhyet etäisyydet mahdollistavat seuduilla erikoistumisen ja työnjaon koulutuksen, tuotannon ja palvelujen suhteen. Strategiatyöskentelyä kaivattiin analyyseissä erityisesti elinkeinojen vahvuuksia lisäävien ja heikkouksiin pureutuvien toimenpiteiden pohjaksi. Alueella on huomattava myös seutujen erilaisuus. Lisäksi maahanmuuttajien suuri määrä erityisesti pääkaupunkiseudulla on erityispiirre muuhun Suomeen verrattuna. Työmarkkina-analyysin perusteella Uudenmaan alueella oli nähtävissä neljä keskeistä painopistettä seudullisiin työllisyysstrategioihin. Ikääntyminen, yritysten kilpailukyky, osaaminen ja koulutetun työvoiman saatavuus sekä rakennetyöttömyys olivat selkeästi koko alueen yhteisiä suuria kysymyksiä. Analyysit, selvitykset Lempi Uusimaan strategiset painotukset Kumppanuus Jatkuvuus Ikääntyminen Yritysten kilpailukyky Osaaminen ja koulutetun työvoiman saatavuus Rakennetyöttömyys Seudullisuus ja alueellisuus Raaseporin seutu Hiiden seutu Pääkaupunkiseutu Keski- Uusimaa Hyvinkää Lisäksi työskentelyssä haluttiin huomioida kaikissa strategisissa painotuksissa kumppanuus, jatkuvuus sekä seudullisuus ja alueellisuus. Kumppanuudella tarkoitetaan niitä työllisyysasioiden toimijoiden yhteistyön toimintamalleja, joissa sekä yritysmaailma, järjestöt, oppilaitokset ja julkinen sektori ovat edustettuina. Lempi-hankkeessa on jatkokehitetty strategiatyöhön osallistuvien yhteistyökorttia eri toimijatahojen tietotarpeiden tunnistamista varten (ks.liite 2).

10 Jatkuvuuden turvaaminen strategiaprosessissa ja hankkeiden kehittämisessä on olennaisen tärkeää. Lempi-hankkeessa on hyödynnetty aikaisempia työllisyysstrategia- ja kumppanuushankkeita. Strategioiden tarkentamiseksi ja päivittämiseksi tulee olla seuduilla selkeä taho, joka huolehtii strategiatyössä aloitetun yhteistyön ja hankkeiden jatkumisesta. Seudullisuus ja alueellisuus ovat koko työskentelyn lähtökohtia. Kehitettävät hankkeet ja strategiat perustuvat tiedolle oman seudun tilanteesta ja tarpeista. Samalla on kuitenkin nähtävä seutu osana aluetta ja mahdollisuudet hyödyntää koko alueen yhteisiä kehittämismahdollisuuksia. Lempi-hankkeen painopistepilarit vastaavat myös sekä EU:n että kansallisen työllisyysstrategian linjauksia. Jokaisella seudulla pilareita painotettiin ja käsiteltiin hieman eri tavalla ja perusanalyysien lisäksi teetettiin lukuisia alakohtaisia ja seudun tilannetta kuvaavia selvityksiä (ks. luettelo ja tiivistelmät selvityksistä, liite 3). Tehtyjen selvitysten pohjalta on työstetty työllisyysstrategioita ja kehitetty hankeideoita projektisuunnitelman mukaisesti (ks. seutujen kuvaukset). 5. Lempi-hankkeen seudut Uudenmaan alueen työllisyys Uusimaa on alue, jota leimaa yhtäaikainen korkea työllisyysaste, voimakas osaamisintensiivisten alojen työllisyyttä luova kasvu ja työvoimapula sekä toisaalta korkealla pysyttelevä rakenteellinen työttömyys. (Ks.Työmarkkina-analyysin yhteenveto, liite 1) Lissabonin strategiassa määritetyt työllisyystavoitteet on Uudellamaalla alueen tasolla saavutettu 1, mutta seutujen ja kuntien välillä on suuriakin eroja. (ks. seutujen kuvaukset) Työllisyyden kehityksessä toimialoittaiset erot olivat varsin suuret. Työvoimapulaan on vaikuttanut toisaalta asuntojen vaikea saatavuus ja suuren kysynnän aiheuttama hintojen ja vuokrien korkeus. Toisaalta koulutuspaikkojen puute on myös vaikuttanut siihen, ettei osaajia ole tarpeen tullessa löytynyt Uudeltamaalta. Myös matalapalkka-aloilla työntekijöiden saatavuus on muodostumassa pullonkaulaksi. (liite 1) Uudellamaalla työministeriön työllisyyskatsauksen mukaan työttömiä oli vuoden 2004 lokakuussa 55 335 henkeä ja työttömyysaste oli 7,7 %. Pienin työttömyysaste oli Kauniaisissa (4,1) ja suurin Karjaalla (9,1). Pitkäaikaistyöttömiä eli yli vuoden työttöminä olleita oli 16 752 henkeä eli noin 30,3 % kaikista työttömistä. Tämä on eräs merkki Uudenmaan rakenteellisesta työttömyydestä, jossa pitkäaikaistyöttömien koulutustaso ja muut valmiudet eivät vastaa uusien tarjolla olevien työpaikkojen vaatimuksia. Määrällisesti alueen kuntien työttömien määrät vaihtelevat suurien kaupunkien tuhansista työttömistä pienten kuntien muutamaan kymmeneen. Työhallintoon ilmoitettuja avoimia työpaikkoja oli 5452. Eniten työvoiman tarvetta on terveydenhoito- ja sosiaalialan ja kaupallisen alan töissä sekä yleensä palvelutyössä. (Uudenmaan TE-keskuksen työllisyyskatsaus, lokakuu 2004 2 ) 1 Työllisyysaste: 74,4% Naisten työllisyys: 73,9 % 1 ikääntyvien (yli 55v.) työllisyysaste: 60 % (Uudenmaan työlliset, työvoimatutkimus 3. neljännes vuosi 2004, Tilastokeskus) 2 Työttömyyttä seurataan Suomessa kuukausittain kahdella eri tilastolla. Tilastokeskuksen (http://www.tilastokeskus.fi) työvoimatutkimus perustuu otantaan. Työministeriön työnvälitystilaston pohjana ovat työvoimatoimistojen asiakasrekisterien tiedot. Kuntakohtaisesti julkaistavat työllisyyskatsaukset löytyvät TE-keskus -alueittain osoitteesta: http://www.te-keskus.fi/ Työvoimatutkimuksen ja työnvälitystilaston työttömyysluvut poikkeavat toisistaan, mikä johtuu tilastointiperusteiden eroista. Työvoimatutkimuksen käyttötarkoitus on työvoiman kysynnän ja tarjonnan tarkastelu koko kansantalouden tasalla ja toimialoittain. Se on myös EU:n työllisyyspolitiikan ja rakenneindikaattorien perustana kansainvälisissä vertailussa. Työnvälitystilasto soveltuu työhallinnon toimenpiteiden ja työttömien työnhakijoiden alueelliseen tarkasteluun (Työttömyys ja työllisyys tilastoissa - Tilastokeskuksen ja työministeriön tilastojen vertailua. Tilastokeskus, Työmarkkinat 2002:17 (pdf) (http://www.stat.fi/tk/el/tyomarkkinat_2002_17.pdf )

Lempi Pääkaupunkiseutu Liisa Lindsberg-Mattsson 11 Lempi Pääkaupunkiseutu -hanke käynnistyi osana maakunnallista Lempi Uusimaa hanketta keväällä 2003 tavoitteena tuottaa työllisyysstrategia pääkaupunkiseudulle. Tavoitteena oli myös määritellä työllisyyttä edistäviä paikallisia avainhankkeita ja luoda edellytyksiä niiden käynnistämiselle, kehittää hyviä kumppanuusmalleja ja organisointitapoja sekä innovaatioita paikallisessa työllisyyden edistämisessä. Lempi Pääkaupunkiseutu -hanke toimi seudullisena ns. metropolialuehankkeena. Keskeisenä ideana oli koota eri tahot, kuten kunnat, yritykset, oppilaitokset ja järjestöt toimimaan yhdessä laajan seudullisen yhteistyön edistämiseksi. Näkökulma työllisyyteen on laaja-alainen huomioiden sekä työvoiman kysynnän että tarjonnan Lempi Pääkaupunkiseudun strategiatyössä on hyödynnetty koko Lempi Uusimaa -hankkeessa laadittua laajaa työmarkkina-analyysia, käytetty pohjana pääkaupunkiseudun kaupunkien strategioita sekä tehty erilaisia selvityksiä mm. liittyen yrittäjyyteen ja yritysten työvoimatarpeeseen ja pidetty seminaareja. Näiden lisäksi on käytetty erilaisia asiantuntija ja yhteistyökumppaneita strategiatyön tukena. Tavoitteena strategiatyössä on ollut löytää pääkaupunkiseudun yhteisiä työllisyyden ja elinkeinojen kehittämiseen tähtääviä toimenpide-ehdotuksia, jotka edistävät pääkaupunkiseudun eri organisaatioiden yhteistyötä. Työllisyysstrategia on osa laadittavaa elinkeinostrategiaa, jonka avulla pyritään löytämään myös uudenlaisia ratkaisumalleja työpaikkojen luomiseksi sekä työttömyyden vähentämiseksi. Lempi Pääkaupunkiseutu -strategiatyötä on valvonut ohjausryhmä, jossa ovat olleet edustajat Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan kaupungeista, Helsingin, Espoon ja Vantaan työvoimatoimistoista, Uudenmaan TE-keskuksesta, ja Helsingin kauppakamariista. Lisäksi on tehty yhteistyötä myös Suomen Yrittäjät ry:n, eri työnantaja- ja toimialajärjestöjen sekä oppilaitosten kanssa. Nyt valmistunut työllisyysstrategia nostaa esille pääkaupunkiseudun työllisyyden kehittämisen strategiset painotukset ja työllisyyden kehittämisen keskeisiä toimenpidekokonaisuuksia. Ehdotukset ovat osin innovatiivisiä kumppanuutta edistäviä. Niiden jatkokehittämiseen tai toteuttamiseen tarvitaan monen osapuolen yhteistyötä sekä taloudellisia resursseja. Pääkaupunkiseudulla on runsaasti toimijoita ja yhteistä pääkaupunkiseudun kehittämisen toimintatapaa ollaan luomassa. Strategiatyössä esitetään kehittämistoimenpiteille vastuutahoiksi nykyiset keskeiset toimijat. Työllisyyden hoitoon ja työttömyyden poistoon eivät riitä yksittäiset paikalliset ja seudulliset toimet vaan tarvitaan myös kansallisia ja EU:n talouskasvua edistäviä toimenpiteitä ja lainsäädännöllisiä muutoksia. Pääkaupunkiseudun tunnuspiirteitä Pääkaupunkiseutu on talouden ja hallinnon valtakunnallinen keskuspaikka, jonka alueella syntyy kolmannes Suomen kansantuotteesta ja jossa väestön ja työpaikkojen määrä on lisääntynyt ja oletetaan lisääntyvän tulevaisuudessakin. Työmarkkinoiden muutokset ovat olleet viime vuosina voimakkaita ja työmarkkinatilanne poikkeuksellisen haasteellinen. Työvoiman kysynnän ja tarjonnan välillä on ns. osaamiskuilu. Samanaikaisesti on pulaa osaavasta työvoimasta ja työttömyys pysyy silti korkeana. Vaikeudet työvoiman saatavuudessa saattavat kiihdyttää yritysten investointien siirtymistä runsaan ja halvemman työvoiman maihin. Työn siirtyminen pois Suomesta uhkaa hyvinvointiyhteiskunnan kehitystä. Työllisyysstrategiatyö on pitkäkestoista monien osapuolten yhteistyötä, jonka toteuttaminen on yhtä monitahoinen ongelma kuin sen laatiminen. Pääkaupunkiseudun strategiatyö käynnistyi osana Lempi Uusimaa hanketta, jossa laadittiin työmarkkina-analyysi vuonna 2003. Vaikka strategiatyössä on lähtökohtana paikalliset ja seudulliset tarpeet, on työllisyysstrategiassa noudatettu myös Euroopan työllisyysstrategian prioriteetteja.

12 Työllisyysstrategiatyön laadinnassa pääkaupunkiseudulla on ollut vaikeutena, että pääkaupunkiseudulla ei ole ollut seudullista työpolitiikasta vastaavaa tahoa ja se on mielletty perinteiseksi työministeriön tehtäviin kuuluvaksi toiminnaksi. Työllisyyttä tukevan toiminnan päätavoitteet Uudenmaan TE-keskuksessa ja pääkaupunkiseudun kaupunkien omissa suunnitteluasiakirjoissa ovat varsin saman suuntaisia. Kunnat ovat hoitaneet työllisyyteen liittyvät kysymykset itsenäisesti ja hyvässä yhteistyössä työvoimahallinnon tai muun valtion hallinnon kanssa. Tehostunut yhteistyö ja seudullisuuden kasvaminen näkyy perustettujen työvoiman palvelukeskusten toiminnan käynnistyttyä. Kuitenkin työllisyys ja työmarkkinat koskettavat elinkeinoelämän organisaatioita ja monia muita viranomaistahoja ja sidosryhmiä. Niihin vaikuttavat monet muut tekijät, jotka tulee ottaa huomioon seudullista työllisyysstrategiaa ja siihen liittyvää yhteistyötä luotaessa. Pääkaupunkiseudulla on käynnistynyt laajempi seutuyhteistyön rakentaminen, jonka taustalla ovat pääkaupunkiseudun kaupunkien yhteiset tarpeet. Seudullista yhteistyötä on tehty tietyillä toimialoilla kauemmin ja kaupunkiohjelman myötävaikutuksella yhteistyö on laajentunut perustettujen toimialakohtaisten työryhmien myötä. Työllisyysasioita on käsitelty pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajien asettamassa työllisyystoimintaryhmässä, jonka tavoitteena on edistää pääkaupunkiseudun työllisyyttä, työllisyyspolitiikkaa ja edunvalvontaa. Uusia työpaikkoja synnyttävän elinkeinopolitiikan kehittämisestä vastaa PKS:n kaupunginjohtajien asettama elinkeinoryhmä. Keväällä 2004 aloitti toimintansa pääkaupunkiseudun neuvottelukunta, jonka muodostamisella on kaupunkien tarkoituksena vahvistaa strategisen tason yhteistoimintaansa. Tämän lisäksi on meneillä sisäministeriön toimesta tapahtuvaa pääkaupunkiseudun ja Helsingin seudun sekä maakunnan kehittämiseen liittyvän yhteistyön kehittämistyö. Tapahtumassa olevat muutokset yhteistyön ja sen organisoinnin kehitystyössä ovat näkyneet myös työllisyysstrategiatyössä. Työn tuloksena saataville toimenpide-ehdotuksille esitetään useampaa vastuutahoa jatkokehitystä ja toteutusta varten. Pääkaupunkiseudun työllisyysstrateginen visio: Toimivat, joustavat ja kehittyvät työmarkkinat, joilla on riittävästi osaavaa työvoimaa, työmahdollisuuksia kaikille ja alhainen työttömyysaste Pääkaupunkiseudun väestö- ja elinkeinokehityksen piirteitä Väestö, työvoima ja työllisyys Pääkaupunkiseutu on Suomen ainoa lähes miljoonan asukkaan metropolialue, jonka väestömäärän ennustetaan edelleen kasvavan. Pääkaupunkiseudun ikärakenne on nuorta. mutta nuorten määrän ennustetaan alenevan jonkin verran vuoteen 2010 mennessä. Toisaalta myös ikääntyneiden määrä tulee kasvamaan voimakkaasti. Työvoiman määrä oli vuonna 2002 tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan noin 533 400 henkilöä. Työpaikkojen määrä oli vuonna 2002 noin 573 900 työpaikkaa. Kuluvan vuoden lopussa työpaikkojen määrän arvioidaan olevan 570 000 työpaikkaa. Tämän perusteella työpaikkojen kokonaismäärä pääkaupunkiseudulla olisi vähentynyt vajaalla 4000 työpaikalla kahdessa vuodessa. Tulevaisuudessa työpaikkojen määrän odotetaan kuitenkin kasvavan keskimäärin 1,5 prosentilla vuosittain seuraavan kymmenen vuoden aikana (European Regional Prospects tutkimus/kaupunkitutkimus Oy) Työpaikkaomavaraisuusaste oli vuonna 2002 noin 107 %. Pääkaupunkiseutu on vahva työllistäjä sekä seudun omalle väelle että myös seudun ulkopuolella asuville.

Pääkaupunkiseudulla asuvista työllisistä noin 80 % kävi työssä pääkaupunkiseudulla vuonna 2002. Muualta Suomesta kävi pääkaupunkiseudulla työssä 107 000 henkilöä. Pääkaupunkiseudulla asuvista vajaa 23 000 henkilöä kävi työssä pääkaupunkiseudun ulkopuolella. 13 Työllisestä työvoimasta oli työministeriön työllisyyskatsausten mukaan syyskuun lopussa 2004 työttömänä lähes 43 000 henkilöä. Kausivaihtelut huomioon ottaen työttömien määrä on vaihdellut 43 000-50 000 välillä. Työttömyysaste oli 8 % työvoimasta. Heistä yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita oli lähes 13 300 henkilöä. Pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut vuodessa (lokakuu 2003 -lokakuu 2004) noin 700 henkilöllä. Voidaan sanoa, että pääkaupunkiseudun työttömistä yli puolet on ollut toistuvasti työttömänä tai heikosti työmarkkinoille kiinnittyneenä. Kokonaisuudessaan työttömyys on kasvanut pääkaupunkiseudulla noin 800 henkilöllä verrattuna edellisvuoteen. Työvoiman määrä on vähentynyt noin 4000 henkilöllä. Tämä tarkoittaa, että osa työikäisistä on siirtynyt työpaikkojen puuttuessa työvoiman ulkopuolelle joko opiskelemaan tai muutoin väliaikaisesti pois työmarkkinoilta tai muuttanut pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Väestön eläköitymisen myötä työmarkkinoiden käytettävissä oleva työvoima vähenee ja pääkaupunkiseutu ei pysty tuottamaan pääkaupunkiseudun tarvitsemaa työvoimaa tulevaisuudessa. Kehysalueella ja muualla seudun työssäkäyntialueella asuvien määrä ei myöskään riitä kattamaan työvoiman tarvetta tulevaisuudessa, vaan työvoimaa on saatava muualta Suomesta tai jopa maan rajojen ulkopuolelta Pääkaupunkiseudulla ollaan tilanteessa, jossa tietyillä aloilla vallitsee työvoimapulaa mutta samanaikaisesti on kasvava pitkäaikaistyöttömyyden ongelma. Tämä johtuu työmarkkinoiden jäykkyydestä. Toisaalta pääkaupunkiseudulle on ominaista suhdanneherkkyys sekä nousu- että kasvuaikoina. Pääkaupunkiseudun erityispiirteitä ovat: Pääkaupunkiseudun pitkälle erikoistunut toimialarakenne ja nopea kasvu Monipuoliset korkeakoulutuspalvelut ja tutkimuspalvelut Mahdollisuus tutkimus- ja kehitystoimintaan ja kasvuyrittäjyyteen Pääkaupunkiseudun vetovoima metropolialueena Suurkaupunkityöttömyyden ilmiöt Lempi Pääkaupunkiseudun ohjausryhmän hyväksymät työllisyysstrategiset painotuksia ovat: 1. Osaaminen ja koulutetun työvoiman saatavuus pääkaupunkiseudun avainasia 2. Yritysten kilpailukyvyn edistäminen 3. Pääkaupunkiseudun väestön ikääntyminen 4. Rakennetyöttömyyden alentaminen Edellä mainituista painotuksista nousevat vahvasti esille pääkaupunkiseudun kehittämisessä osaaminen ja koulutetun työvoiman saatavuus sekä yritysten kilpailukyky, joiden kautta voidaan luoda uutta työllisyyttä ja kasvua yrityksille sekä julkishallinnolle. Pääkaupunkiseudun kuntien tulisi luoda edellytyksiä sille, että teollisuuden ja muiden kasvualojen investoinnit ja työllisyys kääntyisivät seudulla uudelleen kasvuun. Työllisyysstrategiassa hyväksyttyjen painotusten mukaan esitetään seuraavia toimenpideehdotuksia työllisyyden kehittämiseen tähtääviksi keinoiksi.

1. Osaaminen ja koulutetun työvoiman saatavuus pääkaupunkiseudun avainasia 14 Pääkaupunkiseudulla on nostettu esille seuraaviin asioihin liittyviä toimenpide-ehdotuksia: - Alueellisen työvoimatarpeen ennakointi - Ammatillisen koulutustarveselvityksen tarkistaminen - Oppisopimuskoulutuksen kehittäminen - Täsmäkoulutus ja koulutuksesta työelämään siirtyminen - Akateemisen tason muuntokoulutus - Ammattitaidon jatkuva päivitys työssä oleville työssä pysymisen vahvistamiseksi - Maahanmuuttajien ja ulkomaisen työvoiman osaaminen Edellä mainittuihin asioihin koskevissa toimenpide-ehdotuksissa halutaan saada eri tahojen tuottamille työvoimatarpeen ennakoinnille yhteinen tietokanta työvoiman rekrytoinnin kehittämiseksi. Tavoitteena on myös rakentaa yritysten kanssa uudenlaisia eri tasojen ammatillisen koulutuksen ns. täsmäkoulutusmalleja täydentämään ja kehittämään nykyisiä koulutusmalleja työmarkkinoiden tarpeisiin mukautuen. Toimenpiteillä halutaan kytkeä yritykset ja oppilaitokset tekemään entistä enemmän aktiivista yhteistyötä jo koulutusvaiheessa sekä tuetaan työvoiman työssä pysymistä ja maahanmuuttajien ja ulkomaisen työvoiman saantia työmarkkinoilla. 2. Yritysten kilpailukyvyn edistäminen Yritysten kilpailukykyyn vaikuttavat monet tekijät esimerkiksi pääkaupunkiseudun asema ja julkisen hallinnon tarjoamat edellytykset sekä yleinen taloudellinen suhdannekehitys ja kansainväliset markkinat. Yritystoiminnan menestymisen ja alueen kilpailukyvyn kannalta innovaatiot ovat erittäin merkittävä tekijä. Yritysten kilpailukykyyn vaikuttaa myös yrityksen oma tilanne sekä yrityksen tuote, palvelu tai toimiala. Yhä enemmän siirrytään verkostoituville kansainvälistyville markkinoille. Pääkaupunkiseudun pitkälle erikoistunut toimialarakenne yhdessä nopean kasvun kanssa ovat tuoneet mukaan paljon erityispiirteitä pääkaupunkiseudun työmarkkinoille, mikä näkyy myös yritysten kilpailukyvyssä. Pääkaupunkiseudulla on myös muita yhteisiä edellytyksiä yritysten menestymiselle ja kilpailukyvylle. Siihen vaikuttavat pääkaupunkiseudun asuntotilanne sekä toimivat liikenneyhteydet joukkoliikenne mukaan lukien Tarvitaan yhteistä näkemystä seudun elinkeinopoliittisesta kehittämisestä. Tavoitteena on erillisen elinkeinostrategian laatiminen seudulle. Seuraaviin asioihin on ehdotettu kehittämistoimenpiteitä, jotka otetaan mukaan myös seudullisessa elinkeinostrategiassa. - Pääkaupunkiseudun innovatiivisuuden tehostaminen - Tutkimus- ja kehitystoimintaan panostettava enemmän ja pyrittävä tietopuistojen - kehittämiseen - Kasvuyrityksiin panostaminen - Pääkaupunkiseudulle ominaiset yritysalat ja uudet toimialat - Kannustaminen yrittäjyyteen ja yrittäjyyttä tukeva koulutus - Yritysten neuvontapalvelujen saatavuus ja laatu 3.Pääkaupunkiseudun väestön ikääntyminen Pääkaupunkiseudun väestön ikääntyessä ja siirtyessä eläkkeelle poistuu mukaan pääkaupunkiseudun työmarkkinoilta vuoteen 2010 mennessä noin 105 000 henkilöä. Verohallituksen tietojen mukaan on pääkaupunkiseudulla noin 12 000 ikääntyvää yrittäjää. Yhteensä avautuvien työpaikkojen määrä vuoteen 2010 mennessä olisi työmarkkina-analyysin mukaan noin 175 000 kpl, jota työmarkkinoille tulevat uudet ikäluokat eivät pysty täyttämään. Julkisen hallinnon palveluksessa olevien eläkkeelle siirtyvien määrä on vielä yksityistä sektoria suurempi. On löydettävä uusia keinoja työvoimavajeen täyttämiseksi myös seudullisella tasolla kansallisten eläkejärjestelmiä koskevien muutosten lisäksi. Toisaalta vakava työttömyyttä pitkittävä ongelma on työantajien haluttomuus palkata suhdannevaihtelujen vuoksi työttömäksi joutuneita ikääntyviä uusiin työpaikkoihin.

Keskeisintä on nostaa esille seuraavia asioita: 15 - Ikääntyvien koulutustason nostaminen - Ikääntyvien muuntokoulutus avuksi työvoimapulaa poteville aloille - Työnantajien kiinnostuksen herättäminen yli 40 - vuotiaiden työllistämiseksi - Yrittäjien ikääntyminen 4. Rakennetyöttömyyden alentaminen Rakennetyöttömyys on monitahoinen ongelmakokonaisuus, johon ei ole selkeitä ratkaisumalleja. Ainoata vaihtoehtoja lienee löytää ennalta ehkäiseviä keinoja ettei työttömyys pitkity vaan tavoitteena on työllistyminen.pääkaupunkiseudun rakennetyöttömyys on monimuotoista johtuen seudun erilaisesta väestörakenteesta. Kasvava ja kehittyvä pääkaupunkiseutu metropolialueena luo työmahdollisuuksia mutta toisaalta pääkaupunkiseudulle on syntymässä suurkaupunkityöttömyyden ilmiöitä sosiaalisine ja asumisongelmineen, jotka kasautuvat ylisukupolvisiksi ellei voida katkaista syrjäytymiskierrettä. Rakennetyöttömyyden vähentämisestä vastaavat pitkälti työhallinnon ja kaupunkien yhteisesti hallinnoimat työvoiman palvelukeskukset, joita on perustettu pääkaupunkiseudulle. Palvelukeskusten työtä ohjaa kokonaisvaltainen sektorirajat ylittävä työote. Toivottavaa on, että palvelukeskusten verkosto muodostuu mahdollisimman laajasti kattamaan myös koulutus- ja elinkeino- organisaatioiden edustajat. Palvelukeskusten toiminta monipuolistuu ja siihen kytketään myös laaja alihankintaan liittyvä yhteistyöverkosto. Kaupunkien ja valtiovallan on yhteistyössä varmistettava palvelukeskusten toimintaedellytykset. Rakennetyöttömyydessä on nostettu esille seuraavia asioita: Työttömien nuorten työmarkkinavalmiuksien parantaminen Pitkäaikaistyöttömien monimuotoinen valmennusprosessi Sosiaaliset yritykset Sosiaalinen yritys on liikeyritys, jonka palveluksessa olevista työntekijöistä 30 prosenttia on vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä. Se on kuin mikä tahansa kaupparekisteriin merkitty yritys, joka tavoittelee voittoa ja tuottaa markkinoille tavaroita tai palveluja. Sosiaalinen yritys voi toimia millä tahansa toimialalla. Sosiaalisen yrityksen nimeä voivat käyttää ainoastaan työministeriössä pidettävään sosiaalisten yritysten rekisteriin merkityt yritykset. Sosiaalisten yritysten toimintaa tunnetaan myös heikosti. Tehostetaan tiedotusta sosiaalisten yritysten neuvontapalveluja. Vaikka sosiaalisten yritysten määrät ovat jääneet pieniksi, on sen avulla löydetty yksi keino rakennetyöttömyyttä vähentämään. Toimenpiteenä on esitetty käynnistettäväksi selvityshanke sosiaalisten yritysten perustamismahdollisuuksista ja edellytyksistä pääkaupunkiseudulla. Hankkeen avulla selvitetään myös mitkä ovat esteet sosiaalisten yritysten perustamiselle pääkaupunkiseudulla ja miten kynnystä sosiaalisten yritysten perustamiseksi voitaisiin madaltaa. Yhteenveto Pääkaupunkiseudun työllisyysstrategian laadinnassa lähdettiin liikkeelle monitahoisesta tavoiteasettelusta, jossa pohjaksi luotiin teoreettinen analyysitarkastelu. Strategiatyötä tukevat erillisselvitykset ja muualla tehdyt selvitykset ja tutkimukset täydensivät perustyötä (ks. liite 3). Toimintatavaksi valittiin työmarkkinakentän eri asiantuntijoiden kuuleminen ja selvitysten painopiste työllisyyden kehittämiseen ja yrittäjyyspainotteisina uusien työpaikkojen luomiseen tähtäävinä selvityksinä. Strategiatyössä todettiin, että työvoimahallinto ja kunnat vastaavat omien normiensa mukaisesta työllisyyden hoidosta Toivottavaa on, että perustetut työvoiman palvelukeskukset voisivat muodostaa uudenlaisen seudullisen verkoston. Verkosto tiedottaisi toiminnastaan ja laajentaisi yhteistyötä myös muihin seudullisiin elinkeinoalan toimijoihin ja sidosryhmiin. Tämä koskee myös työnantajien tarvitsemia työnhakupalveluja ja niiden kehittämistä koko seudun tarpeisiin. Pääkaupunkiseudulla on vahva vetovoima kehyskuntiin ja muihin alueisiin sekä maakuntiin. Edellä esille nostetuissa asioissa on otettu huomioon ne tekijät, jotka ovat pääkaupunkiseudulle

16 ominaisia. Pääkaupunkiseudun työssäkäyntialue on laaja ja se toimii molempiin suuntiin. Tosin painopiste on pääkaupunkiseudun suuntaan. Ympäröivä seutu käyttää pääkaupunkiseudun tarjoamia koulutuspalveluja sekä hyödyntää muita palveluja. Pääkaupunkiseutu heijastaa positiivista kehitystä myös alueen ulkopuolelle. Pääkaupunkiseutu tulee tarvitsemaan jatkossa työvoimaa myös seudun ulkopuolelta erityisesti kun oman alueen työvoima ei riitä kattamaan työvoimapulasta kärsiviä aloja. Toisaalta ulkopuolelta tuleva osaava koulutettu työvoima täyttää myös alat, johon osaamista löytyisi pääkaupunkiseudulta. Pääkaupunkiseudun työmarkkina-alueen laajentuessa löytyy osaavalle työvoimalle työtä. Tulokset Pääkaupunkiseudun strategiatyön tuloksia ovat erillisselvitykset sekä niistä saadut uudenlaiset tiedot mm. työllisyydestä, yritystenkilpailukyvystä ja työvoimatarpeen lähiajan näkymistä sekä yrittäjyyden edellytyksistä pääkaupunkiseudulla. Selkeä tulos on myös valmistunut työllisyysstrategia, jonka sisältämät työllisyyden kehittämiseen tähtäävät toimenpide-ehdotukset ovat pohjatyö varsinaiselle elinkeino- ja työllisyysstrategiatyölle. Laaditut työllisyyden kehittämiseen tähtäävät toimenpide-ehdotukset ovat pohjatyö varsinaiselle elinkeino- ja työllisyysstrategiatyölle. Näillä toimenpiteillä lisätään ja monipuolistetaan pääkaupunkiseudun yhteistyötä. Toimenpiteiden toteuttamisella toivotaan syntyvän tuloksena uudenlaisia yritysaloja ja uusia yrityksiä, saadaan uusia koulutusmalleja ja joustavuutta nykyisiin ammatillisiin koulutusohjelmiin, koordinoituja yhteisiä tietokantajärjestelmiä työnantajien ja työnhakijoiden tarvitsemista palveluista ja koulutuksista sekä ennakointi- ja muista tiedoista. Esitetyillä toimenpiteillä haetaan välineitä työttömyyden vähentämiseksi ja työvoimapulan poistamiseksi pääkaupunkiseudulla sekä pyritään rakentamaan toimivat työmarkkinat. Pääkaupunkiseudun työllisyysstrategiassa ei ole otettu huomioon kansallisen päätöksenteon piiriin kuuluvia asioita, sillä ne kuuluvat valtion työllisyysohjelman kautta ja muilla valtion hallinnon toimenpiteillä hoidettaviin asioihin. Työllisyysstrategian laadinnassa on otettu huomioon sekä kansallisen että EU:n työllisyysstrategia ja sen kriteerit poimittaessa keskeisiä haasteita ja kehittämisen kohteita. Työllisyysstrategia on laadittu Lempi -hankkeen ohjausryhmän toimesta ja se on osa tulevaa elinkeinostrategiaa. Kumppanuuden tulisi jatkua siten, että laaditun työn kehitys- ja toteutusvastuu on pääkaupunkiseudun kaupunkien sekä virkamies- että poliittisella johdolla sekä keväällä perustetulla pääkaupunkiseudun neuvottelukunnalla. Lisäksi kehitys- ja toteutusvastuu olisi myös kaupunkiohjelman kautta toimivilla työryhmillä, Uudenmaan TE-keskuksella ja työvoimatoimistoilla sekä Uudenmaan liitolla. Työllisyyden kehittäminen on osana normaalia pääkaupunkiseudun yhteisten asioiden käsittelyä ja muuta kehitystyötä. Toisaalta työllisyyden kehittämisessä tarvitaan seudullista kumppanuutta myös muiden toimijoiden kanssa, joita on pääkaupunkiseudulla paljon. Työn jatkuvuuden takaamiseksi olisi keskeistä rakentaa erilaisten kumppaneiden kanssa toimiva yhteistyöverkosto, jossa määritellään edellä mainittujen tahojen lisäksi myös muita elinkeinoelämästä ja eri koulutusorganisaatioiden yhteistyötahoja. Lisäksi tulisi harkita ammatillisen koulutuksen laajan yhteistyöorganisaation perustamista käsittelemään eri asteilla tapahtuvan ammatillisen koulutuksen kehittämistä pääkaupunkiseudulla tukemaan opetushallinnossa tehtävää kehitystyötä. Ks. Pääkaupunkiseudun työllisyysstrategia Lempi Pääkaupunkiseudun selvitykset (liite 3)