KÄSIKIRJA NAUDAN RUOKINTAAN
ONNISTUNUT RUOKINTA JOHTAA HYVIIN TULOKSIIN Rehuseoksen tärkeimpiin valintaperusteisiin kuuluu oikean ruokintavan löytäminen. Me rehuraisiolaiset haluamme auttaa löytämään juuri tilallesi parhaiten sopivan ja tehokkaimman tavan ruokkia vasikoita, mulleja ja lehmiä. Tavoite on yhteinen, sillä haluamme, että yhteistyö on jatkuvaa. Markkinoiden kiristyessä ei ole samantekevää, miten ja millä ruokkii. Rehuvalinnan lisäksi tuotostavoitteet, ruokintatekniikka ja monet muut asiat erottavat rehutuotteet ja niiden käytön toisistaan. Kehityspäällikkömme Sanna Seppälä ja Merja Holma ovat koonneet tähän kirjaan kotimaasta ja maailmalta löytyviä vinkkejä nautakarjan onnistuneeseen ruokintaan. Nämä vinkit edesauttavat tehokasta tuotantoa ja karjan hyvää terveyttä. Uskomme tiedoista olevan merkittävää hyötyä ruokinnan suunnittelussa, sillä tähän kirjaan on koottu vanhan ja kestävän lisäksi runsaasti uusinta ruokintatietoa. Haluamme olla tiiviissä yhteistyössä ruokinnan suunnittelussa, sillä sitä kautta saamme arvokasta palautetta tuotevalikoimamme suunnitteluun. Rehuraision kehittämä ruokintasuunnitteluohjelma on lajinsa huippua. Edustajamme tekevät sopimusasiakkaille tilan omiin arvoihin perustuvan ruokintasuunnitelman. Jos haluat kokeilla itse tätä varsin helppokäyttöistä ruokintasuunnitteluohjelmaa, hae se kotisivuiltamme osoitteessa: www.rehuraisio.com. Ota yhteyttä, palvelevasta työparistamme aina jompikumpi myyntiedustaja tai -neuvottelija on tavoitettavissasi. Olemme yhtä lähellä kuin lähin puhelin! Thomas Fagerholm markkinointipäällikkö naudanrehut SISÄLLYS 1...Johdanto 2...Karjantarkkailu 4...Raisio viljatalona 6...Rehun prosessointi 8...Hygienia 10...Kuitupitoinen väkirehu 12...Ruokinnan suunnittelu 14...Ruokintasuosituksen termit 16...Vasikat 18...Hiehot 20...Vasikasta pihviksi 22...Kivennäiset ruokinnassa 24...Herutuskauden ruokinta 26...Poikimisen ajan ongelmat, tunnistus ja ehkäisy 28...Terveyttä edistävä ruokinta 30...Nyrkkisäännöt ruokintaan 32...Kumppanuus kannattaa! 1
KARJANTARKKAILU Lehmien keskituotos on noussut vuosi vuodelta. Kaikkien tarkkailutilojen tuotos on kivunnut jo 8500 kilon tuntumaan. Maidon valkuainen on 3,43 % ja rasva 4,27 %. Parhaat tilat heruttelevat jo päälle 13000 kiloa. Tilakoon kasvu ja maitomäärän lisäys alentavat tuotantokustannusta ja parantavat kannattavuutta. PAREMPI KANNATTAVUUS Väkirehujen käyttö eri tuotosluokissa, kg Maitotiloilla korkeampi tuotos johtaa parempaan kannattavuuteen. Parhaiten menestyneet tilat keskittyvät karjanhoitoon, panostavat ruokintaan ja haluavat hyvän tuotoksen. Lehmien pitkäikäisyydellä on osaltaan vaikutusta kannattavuuteen. Eräänä kestävyyden mittarina pidetään lehmien elinikäistuotosta. Joskus kuvitellaan, että lehmät kestävät karjoissa pidempään ja tuottavat elämänsä aikana enemmän maitoa, jos niiden vuosituotos on alhainen. ProAgrian tulosten mukaan tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Korkein elinikäistuotos on karjoilla, joiden vuosituotos on suurin. Yli kymppitonnin karjojen lehmien elinikäistuotos on noin 5000 kg suurempi kuin keskivertotiloilla. 4000 3500 3000 2500 2000 1500 1000 Tiiviste Täysrehu Vilja Muu Ulkoistettu väkirehuruokinta Säilörehu on korvannut heinää ja laidunta lehmien karkearehuruokinnassa. Ruokinta on kuitenkin kaiken aikaa väkirehuvaltaistunut. Etenkin valkuaisrehujen käyttö on lisääntynyt. Puolitiivisteet ovat yhä useamman maitotilan valkuaisrehuna. Karjakoon kasvaessa viljan käyttö vähenee, ja se korvataan täysrehulla. Monet suuret tilat keskittyvät nurmirehun tuottamiseen ja väkirehuruokinta on ulkoistettu. 500 0 <5500 5500-6500 6500-7500 7500-8500 8500-9500 9500-10500 10500> Teollisten rehujen osuus väkirehusta on kasvanut kotoista viljaa suuremmaksi. Viljan osuus väkirehuista jää enää 40 % tuntumaan. Ostoväkirehujen osuus on kasvanut vuosi vuodelta tuotoksen lisääntymisen myötä. Korkeatuottoisilla karjoilla lehmien tarvitsema lisäenergia saadaan täysrehuista ja puolitiivisteistä. Lähes 80 % väkirehusta koostuu teollisista rehuista. Valkuainen nousussa Maitomäärä on kohonnut parin vuosikymmenen aikana lähes kolmetuhatta kiloa. Samanaikaisesti maidon valkuaispitoisuus on noussut kahden kymmeneksen verran. Rasva puolestaan on alentunut. Yleensä maitomäärän noustessa pitoisuus laimenee jonkin verran, joten valkuaispitoisuudessa tapahtunut kehitys on todella ilahduttavaa. Maitotuotos, kg 1994-2004 8500 8000 7500 7000 6500 6000 Ruokinnan voimistuminen selittää ainakin osan valkuaispitoisuuden noususta. Myös väkirehun osuus on kasvanut. Samanaikaisesti täysrehujen sekä valkuaisrehujen osuus väkirehusta on kohonnut. 5500 5000 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2
Ostoväkirehujen osuus on kasvanut vuosi vuodelta tuotoksen lisääntymisen ja tilakoon kasvun myötä. Maidon pitoisuudet 1994-2004, % 3,45 Valk Rasva 4,5 3,4 4,45 3,35 4,4 3,3 3,25 3,2 4,35 4,3 4,25 4,2 MAITOTILOILLA KORKEAMPI TUOTOS 3,15 1994 1996 1998 2000 2002 2004 Vuosi 4,15 JOHTAA PAREMPAAN KANNATTAVUUTEEN. 3
RAISIO VILJATALONA Raisio on Suomen suurin pellontuotteiden jalostaja. Joka seitsemäs Suomen pelloilla kasvanut jyvä päätyy Raision viljajalostuksen raaka-aineeksi. VAHVUUDET Raisio osaa ja tuntee viljan Oma siemenlaitos takaa uusimman lajiketietouden hyödyntämisen. Lisäksi yhteistyöllä kotimaisten ja ulkomaistenkin kasvinjalostajien kanssa voidaan hyödyntää jalostuksen saavutuksia käytännössä. Viljelijöiden apuna on asiantunteva viljelyneuvonta ja monivuotinen kokemus sopimusviljelystä. Raisiolla on kaksi Suomen suurinta myllyä. Raisiossa valmistetaan jauhoja ja pastoja, Nokialla jauhoja, jauhoseoksia, leseitä, hiutaleita ja suurimoita. Nokian mylly tuottaa 74 % Suomessa käytettävistä puurohiutaleista. 80-vuotias Elovena on Suomen tunnetuimpia tuotemerkkejä ja luotetuin puurohiutale. Osaamista kasviöljyteollisuudessa Raisiossa sijaitseva kasviöljytehdas on Suomen suurin kasviöljyjen ja valkuaisrouheiden valmistaja. Laadukkaita tuotteita valmistetaan yli 50 vuoden kokemuksella. Tuotevalikoimaan kuuluvat soija- ja rypsiöljyt sekä soija- ja rypsirouheet. Vuosittainen tuotantokapasiteetti on noin 180 000 tonnia kasviöljyjä ja rouheita, joista 2/3 on soijan ja 1/3 rypsin jalostusta. Viljanjalostuksesta rehuksi Viljanjalostuksessa syntyvät rehujakeet ovat arvokkaita rehuseosten raaka-aineita. Niiden sisältämää energiaa, valkuaista ja kuitua käytetään monipuolistamaan rehuseosten koostumusta. Yhteistyötä MMM:n Interventioyksikön kanssa Osa Rehuraision Anjalankosken rehutehtaan siiloista on interventiokäytössä eli toimivat interventiokeskuksena. Anjalankosken rehutehtaalle aikanaan rakennetut viljasiilot ovat interventiotoiminnan vuoksi tehokkaassa käytössä. Raisio arvostaa viljaa Raision elintarviketuotevalikoimista löytyvät monipuoliset viljatuotteet niin kotileipojalle ja ruoanvalmistajalle kuin leipomoille ja elintarviketaloille. Viimeisimmät uutuudet tuotevalikoimassa ovat soija-kauratuotteet, kuten kaura- ja soijajuomat, jogurttien tyyppiset maidottomat välipalat eli soygurtit ja ruuanvalmistustuotteet, kuten ruokakerma ja vaniljakastike. Jalostuslaitosten hyvä maantieteellinen sijainti varmistaa raakaaineiden saannin kaikille kolmelle rehutehtaalle. Laadun merkitys Ohjelmoitu viljan vastaanotto ja täydellinen kuormakohtainen analysointi varmistavat raaka-aineiden laadun. Viljoista analysoidaan kosteuden, hehtolitrapainon ja valkuaispitoisuuden lisäksi tärkkelyspitoisuus. Tämän lisäksi leipäviljasta analysoidaan mm. sakoluku ja sitko sekä mallasohrasta itävyys ja lajitteluaste. Viljoista tutkitaan myös epäpuhtaudet, homeet, hometoksiinit, torjunta-ainejäämät jne. Myös rypsillä on oma analysointiohjelmansa. Rehuraisio Oy:n käyttämä viljaraaka-aine on keskimääräistä laadukkaampaa. Raision tontille saapuu leipävehnäksi ja mallasohraksi suunniteltuja viljaeriä, jotka kuitenkin jonkin osatekijän vuoksi päätyvät rehuviljaksi. Myös Anjalankoski ja Oulu ovat viljantuottajien haluamia toimituskohteita. 4
5
REHUN PROSESSOINTI Prosessoinnilla varmistetaan rehun hyvä ja tasainen kemiallinen sekä fysikaalinen laatu, lämpökäsittelyillä lisäksi hyvä rehun hygienia. Rehujen prosessointi on olennainen osa ruokintaketjuamme, jonka tavoitteena on "tehokkaat rehut, terveet eläimet". 1. ANNOSTELU Tarkkuus takaa kemiallisen laadun eli ravintoainesisällön. Rehuseoksen eri raaka-aineet annostellaan useiden automaattisten vaakojen avulla kuhunkin sekoituserään. Erilaisia raaka-aineita voi olla rehuseoksessa useita kymmeniä. Pienimmät raaka-ainekomponentit lisätään erityisinä, ennakkoon valmistettuina esiseoksina. Edut: tarkkuus, kemiallinen laatu 3. SEKOITUS Kaikki annostellut raaka-aineet sekoitetaan 4 5 tonnin erissä pääsekoittimessa tasalaatuisiksi. Samalla seokseen lisätään nestemäisiä raaka-aineita. Etu: tasalaatuisuus 2. JAUHATUS Viljat ja karkeat raaka-aineet jauhetaan monilla vasara- ja hierremyllyillä sopivan karkeaksi jauhoksi ennen seoksen sekoitusta. Karkeus valitaan eläinten erilaisten tarpeiden pohjalta. Etu: jauhon karkeus 4. VALMENNUS Pääsekoittimesta tullut jauhemainen rehuseos kuumennetaan höyryn avulla, ja sekaan annostellaan melassi ja muita nestemäisiä raakaaineita. Pitkäaikaisvalmentimessa seos viipyy 15 20 minuuttia. Etu: nesteiden imeytyminen 6
5. EKSPANDOINTI Jauhemainen rehuseos kuumennetaan hetkellisesti yli 100 asteen lämpöiseksi puristusruuvin, höyryn ja paineen avulla. Edut: hygienia, sulavuus 8. SEULONTA Lastaukseen siirrettävästä rakeisesta rehusta seulotaan täryseulalla pölyt ja jauhemainen hienoaines pois. Edut: pöly ja jauho poistetaan 6. RAKEISTUS Seos puristetaan rakeistuspuristimessa puristinrullien avulla. Rehurae saa olomuotonsa, kun seos käy matriisien tuhansien porausten läpi. Edut: rakeen olomuoto, fysikaalinen laatu 9. LASTAUS Irtorehuauton lastaus käy automaattisella vaakalaitteistolla suoraan tuotesiiloista. Edut: hygienia, toimitusvarmuus 7. JÄÄHDYTYS Kuumat ja pehmeät rehurakeet jäähdytetään raejäähdyttimessä puhaltamalla ulkoilmaa rehuraekerroksen läpi. Jäähdytyksen jälkeen rehurae on kovaa, ja se voidaan tarvittaessa mureistaa. Etu: rakeen lämpötila 10. VALVOMO Koko rehunvalmistusprosessia ohjaa automaatiojärjestelmä, joka on kokeneiden ammattilaisten valvonnassa. 7
HYGIENIA Puhdas rehuketju lähtee raaka-aineista, jonka seurauksena puhtaiden tuotantolaitosten ja tehokkaan prosessoinnin tuloksena ovat hygieeniset rehuseokset. Puhtaat kuljetukset takaavat hygienian säilymisen tiloille saakka. Säädökset ja valvonta - Suomi sai EU-liittymissopimuksessa luvan soveltaa tiukempaa rajavalvontaa rehujen hygienia-asioissa mitä aiemmat EU-maat soveltavat. - EU-säännökset ovat nyt kaikkien maiden osalta vapautumassa, mutta Suomi saanee jatkaa entisten hygieniasäännösten noudattamista. - Viranomaisvalvonnasta vastaa Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen (KTTK) Maatalouskemian osasto (MKO). - Eläintautien torjuntayhdistys, ETT ry, on alan toimijoiden vapaaehtoinen liittymä, jonka tehtäviin kuuluvat tuotantoeläinten terveyden edistäminen ja eläimistä saatavien elintarvikkeiden turvallisuuden varmistaminen ohjaamalla eläinaineksen ja rehujen maahantuontia siten, että tautiriskit hallitaan. Rehuraision tehtaat - Raisio Naudan-, sian-, siipikarjan-, kalan- ja poronrehut Suomen suurin yksittäinen rehutehdas Rehutuotanto n. 350 milj. kg/v, 63 % Rehuraision tuotannosta - Anjalankoski Naudan-, sian- ja siipikarjanrehut Rehutuotanto n. 130 milj. kg/v, 22 % Rehuraision tuotannosta - Oulu Naudan- ja poronrehut Rehutuotanto n. 90 milj. kg/v, 15 % Rehuraision tuotannosta Rehuraision hygieniahallinta Rehuraision kaikki rehutehtaat ovat mukana ETT:n ylläpitämällä ns. positiivilistalla. Rehuraision hygieniahallinta perustuu siihen, että rehuseosvalmistuksessa käytettävät raaka-aineet ovat puhtaita: - Raaka-aineiden aukoton jäljitettävyys on hygieniahallinnan avain. - Oma kasviöljyteollisuus varmistaa rouheiden puhtauden. - Kaikki raaka-aineet kulkevat karanteenivarastoinnin kautta. Raakaaine pääsee karanteenivarastosta vasta sen jälkeen, kun se on sekä viranomaisvalvonnassa että Rehuraision omavalvonnassa todettu puhtaaksi. - Raaka-aineyhteistyötä tehdään ainoastaan hygienia-asiat luotettavasti hallitsevien tavarantoimittajien kanssa. Raaka-ainevalvonnan lisäksi koko tuotanto- ja varastointiketju ovat HACCP-tarkastelun perusteella suunnitellun omavalvontaohjelman piirissä. Hygieniavalvonta kattaa myös Rehuraision omat tuotekuljetukset - Tavarantoimittajien kanssa on solmittu laatusopimuksia ja heidän kanssaan tehdään tiivistä hygieniayhteistyötä. - Rehuraisio kouluttaa satamaoperaattoreita ja sopimusautoilijoitaan sekä tavarantoimittajiaan hygieniahallinnassa. - Lähes koko Rehuraision raaka-aine- sekä tuotantohenkilöstö on suorittanut Elintarvikeviraston valvoman hygieniakortin. 8
9
KUITUPITOINEN VÄKIREHU Lehmät jotka saavat runsaasti väkirehua, hyötyvät eniten kuitupitoisesta täysrehusta. MTT:n navetassa tehdyssä kokeessa maitotuotos lisääntyi ja energian hyväksikäyttö parani, kun tärkkelyspitoinen väkirehu vaihtui kuiturikkaaksi täysrehuksi. Kuiturehu myös maittoi paremmin kuin tärkkelysrehu. MINKIÖN KOE Sisäruokintakauden 2004 2005 aikana MTT:n Minkiön navetassa tehtiin herutuskauden ruokintakoe, jossa verrattiin kahta eri tyypin täysrehua sekä nopeaa ja hidasta väkirehun nostoa. Hyvätuottoisen lypsylehmän tuotannon ja terveyden ylläpitämiseksi on tärkeää, että rehun syönti lisääntyy nopeasti poikimisen jälkeen ja pysyy vakaana lypsykauden edetessä. Mikäli syönninkehitys poikimisen jälkeen on hidasta, ja lehmä joutuu käyttämään kudosrasvojaan, aineenvaihduntasairauksien riski kasvaa. Riittävä syönti myös nopealla herutuksella Toisinaan pelätään, että nopea väkirehun nosto poikimisen jälkeen vähentäisi säilörehun syöntiä ja lisäisi pötsiongelmia. MTT:n kokeessa säilörehun syönti pysyi pötsin toiminnan kannalta riittävällä tasolla, vaikka täysrehun määrä vanhemmilla lehmillä nostettiin 17 kiloon. Säilörehun syönti pysytteli keskimäärin 8 9 kuiva-ainekilon välissä sekä nopealla että hitaalla väkirehun nostolla. Monipuolinen täysrehu lypsätti paremmin Vaikka kokonaiskuiva-aineen syönnissä ei ollut eroa ryhmien välillä, maitotuotos oli korkeampi, kun lehmät saivat monipuolista täysrehua. Vaikka eläimet saivat laskennallisesti vähemmän energiaa kuituväkirehuryhmässä, ne tuottivat enemmän eli energia käytettiin tehokkaammin maidon muodostukseen. Väkirehujen koostumus % kuiva-aineesta Tärkkelysrehu Kuiturehu Raakavalkuainen 20,5 20,3 Tärkkelys 42,1 25,8 NDF 16,7 25,1 Ry/kgka 1,10 1,07 Nopea herutus Kuiturehu Tärkkelysrehu Tärkkelystä % ka:ssa 15,8 23,8 Maitoa kg 32,9 29,8 Hidas herutus Kuiturehu Tärkkelysrehu Tärkkelystä % ka:ssa 14,7 23,7 Maitoa kg 33,1 32,4 TÄRKKELYSTASO KOHDALLAAN Kuitupitoiset täysrehut Pihatto-Maituri ja Maituri NDF mahdollistavat nopean herutuksen kaikissa karjoissa. Amino-Maiturin avulla myös viljaruokinnassa kuidut ja tärkkelys saadaan optimoitua. Maittava ja monipuolinen väkirehu on huoletonta käyttää. Herutusruokinta sujuu kivuttomasti, kun lehmät syövät rehunsa halukkaasti. Pihatto-Maiturissa ja Maituri NDF:ssä on samat peruselementit kuin Minkiön kokeen monipuolisessa täysrehussa. Lehmät lypsävät paremmin kuin hyvin viljapitoisella rehulla. Rehujen biotiini edesauttaa sorkkaterveyttä. Maittava ja rakeinen väkirehu tuo tehokkaan energian lisäksi ruokintaan hyvälaatuista valkuaista. Amino-Maituri monipuolistaa kotoista viljaa ja pitää ruokinnan tärkkelystason kohdallaan. 10
TÄRKKELYSPITOINEN KUITUPITOINEN TÄYSREHU MAITTAA LEHMILLE PAREMMIN JA LYPSÄTTÄÄ ENEMMÄN KUIN TÄYSREHU. 11
RUOKINNAN SUUNNITTELU Ruokinnan suunnittelun tavoitteena on pötsin mikrobiston vaatimukset täyttävä ja ruokintateknisesti järkevä suunnitelma. Taloudellisesti tavoitteena on minimoida rehukustannus tuotettua maito- tai lihakiloa kohti. RUOKINTAVAIHTOEHDOT Rehuraision ruokintasuositus ottaa huomioon säilörehun D-arvon väkirehutäydennystä laskettaessa. D-arvo vaikuttaa säilörehun energia-arvoon sekä karkearehun syöntikykyyn. Mitä alempi D-arvo, sitä enemmän tarvitaan väkirehua. Väkirehun valkuaistaso lasketaan tarvenormin mukaan. Seuraavasta kolmesta ruokintaesi- merkistä näet säilörehun laadun (D60 vanhana korjattu säilörehu, D66 normaali säilörehu, D72 nuorena korjattu säilörehu) vaikutuksen väkirehumääriin. Ruokintasuositus, täysrehu 45 kg tuotos Ruokintasuositus, täysrehu+puolitiiviste 45 kg tuotos Väkirehu, kg Säilörehu Pihatto-Maituri Säilörehu, kg Väkirehu, kg Amino-Maituri Säilörehu Maituri NDF Säilörehu, kg 20 50 16 50 14 15 40 12 40 30 10 30 10 8 20 6 20 5 10 4 2 10 0 0 0 0 Vanha säilörehu D60 Normaali säilörehu D66 Nuori säilörehu D72 Vanha säilörehu D60 Normaali säilörehu D66 Nuori säilörehu D72 Kuitupitoisella Pihatto-Maiturilla erilaisten säilörehujen täydentäminen onnistuu hyvin. Kun halutaan täydentää täysrehua puolitiivisteellä, toimiva yhdistelmä on esimerkiksi Maituri NDF ja Amino-Maituri. Ruokinnan kuitupitoisuus (NDF) pysyy optimitasolla ja tärkkelyspitoisuus ei nouse liian korkeaksi. - Kun monipuolisesta täysrehuvalikoimasta valitaan omalle säilörehulle sopiva täysrehu, pärjätään yhdellä väkirehulla. - Säilörehun laadun parantuessa ruokinnan tärkkelystaso laskee. - Korkeilla tuotoksilla ruokinta saadaan helposti tasapainoon täysrehulla. - Hyvälaatuisella säilörehulla ruokinnassa on riittävästi kuitua. - Mitä nuorempana säilörehu on korjattu, sitä pienempi on tarvittava väkirehumäärä. - Mitä alhaisempi säilörehun D-arvo, sitä enemmän väkirehua tarvitaan. - Puolitiivisteellä saadaan ruokintaan lisää propyleeniglykolia sekä muita terveyttä ja tuotosta edistäviä aineita. - Säilörehun D-arvon kasvaessa puolitiivisteen osuus väkirehusta kasvaa. - Viljan määrä pysyy korkeissakin tuotosluokissa sopivalla tasolla, ja tärkkelystasoa on helppo hallita. - Hyvä säilörehu varmistaa riittävän kuidunsaannin. 12
Ruokinnassa kuidun määrän on oltava tasapainossa. Liika kuidun saanti rajoittaa syöntiä, liian niukka aiheuttaa pötsihäiriöitä. Säilörehun syöntiin vaikuttavia tekijöitä ovat rehun D-arvo, käymislaatu ja NDF-pitoisuus. Ruokintasuositus, vilja+puolitiiviste 45 kg tuotos Ruokintasuosituksen pohjaksi Väkirehu, kg 12 Amino-Maituri Säilörehu Vilja Säilörehu, kg 50 Rehuraision ruokintasuosituksen tekemiseen tarvitaan säilörehun: 10 8 6 4 2 0 Vanha säilörehu D60 Normaali säilörehu D66 Nuori säilörehu D72 Käytettäessä viljaa saadaan ruokinnan tärkkelyspitoisuus sopivalle tasolle, kun valitaan viljan täydentäjäksi viljaton Amino-Maituripuolitiiviste. 40 30 20 10 0 1. kuiva-ainepitoisuus 2. D-arvo ihanne 66 69 niukasti energiaa 60 65 niukasti kuitua > 70 3. raakavalkuais-% ihanne 13 16 liikaa typpeä > 17 niukasti typpeä < 12 4. NDF-% normaali 55 niukasti kuitua < 50 vanhaa 60 5. OIV 6. PVT 7. RY-arvo Kivennäisanalyysin avulla myös ruokinnan kivennäistasot pystytään optimoimaan tilakohtaisesti. - Ruokintamalli tiloille, jotka tuottavat runsaasti viljaa. - Valkuaisrehu kannattaa valita säilörehuanalyysin mukaan. - Kun viljan määrä halutaan maksimoida, sopiva valinta on viljaton puolitiiviste. - Ruokinnan tärkkelyspitoisuus on helppo hallita, kun käytetään puolitiivistettä. - Kun säilörehun D-arvo on matala, ruokintaan voidaan käyttää enemmän oman viljan energiaa. Kun säilörehun D-arvo on korkea, omaa viljaa käytetään vähemmän. 13
REHUT MUUTTUVAT. TODELLISTA TILANNETTA. RUOKINTASUOSITUKSEN TERMIT Rehuraision ruokintasuositusta tehdessä optimoidaan ruokinnan energia- ja valkuaispitoisuus sekä tärkkelys- ja kuitumäärät. Näin saadaan aikaan jokaiseen tuotosluokkaan eläinten tarpeet täyttävä ruokinta. Valmiista ruokintasuosituksesta näet rehumäärät tuotosluokittain. NÄIN TULKITSET RUOKINTASUOSITUSTA 1. Energia Ry-arvo kuvaa rehun kuiva-aineen energiapitoisuutta. Märehtijöiden rehujen energia-arvo perustuu muuntokelpoiseen energiaan (ME), ja se ilmoitetaan rehuyksiköissä (RY). Muuntokelpoinen energia lasketaan englantilaisella menetelmällä, jolla yksi rehuyksikkö on 11,7 MJ ME. Lehmä tarvitsee energiaa ylläpitoon, tuotokseen, tiineyteen ja kasvuun (ensikot). 2. OIV OIV on laskennallinen arvo, joka mittaa ohutsuolesta imeytyvän valkuaisen määrää. Tämä valkuainen koostuu pötsin hajoamatta ohittaneesta rehun valkuaisesta sekä valkuaisesta, jonka mikrobit ovat muodostaneet pötsissä rehusta saamallaan energialla. OIV on se osa valkuaisesta, jonka eläin voi käyttää tuotantoon ja ylläpitoon. 3. PVT PVT, eli pötsin valkuaistase, kuvaa rehun hajoavan valkuaisen riittävyyttä pötsin mikrobien typentarpeeseen. Yksittäisen rehun PVT-arvo lasketaan vertaamalla sen pötsissä hajoavan valkuaisen määrää siihen määrään valkuaista, joka pötsin mikrobien lasketaan voivan tuottaa rehun sisältämän energian avulla. Näiden valkuaismäärien erotus on rehun PVT-arvo. 4. Raakavalkuainen RV/ka % kuvaa suunnitellun ruokinnan raakavalkuaistasoa. Lehmä saa valkuaisesta aminohappoja, joita tarvitaan ylläpitämään normaaleja elintoimintoja. Aminohappoja tarvitaan elintoimintojen ylläpitämisen lisäksi eläimen kasvuun, sikiön kehittymiseen sekä maidon valkuaisen rakennusaineeksi. Raakavalkuainen ei kerro vielä mitään rehun valkuaisen aminohappokoostumuksesta, liukoisuudesta, sulavuudesta tai pötsihajoavuudesta. Lehmän valkuaisen tarvetta ei voida tämän vuoksi arvioida pelkästään raakavalkuaisen perusteella. Ruokinnan raakavalkuaistason tulisi olla yli 16 %, kun maitotuotos on 30 kg. Tuotoksen noustessa 60 kiloon tulisi valkuaista olla yli 18 %. 5. Kuitu NDF = neutraalidetergenttikuitu kuvaa solunseinämäaineksen eli kuidun (selluloosa, hemiselluloosa ja ligniini) määrää rehussa. Rehun solunseinämäaineiden määrän lisääntyessä niiden sulavuus yleensä heikkenee ja rehun energia-arvo pienenee. Märehtijöillä rehun kuituaineista selluloosa ja hemiselluloosa ovat tärkeää ja varsin käyttökelpoista ravintoa. Ruokintasuosituksessa eritellään karkearehusta tulevan NDF:n osuus (NDF kark.reh.) ruokinnan kokonais-ndf-pitoisuudesta. Raision ruokintasuositusten tavoitearvoina ovat NDF karkearehusta Kokonais-NDF 30 kg maitoa 25 30 % 37 42 % 60 kg maitoa Yli 20 % Yli 32 % 6. Tärkkelys Hiilihydraatteihin kuuluva tärkkelys on helppoliukoista ja toimii energianlähteenä pötsin mikrobeille. Hajoamistuotteena muodostuu haihtuvia rasvahappoja, jotka eläin käyttää energianlähteenä. Liika tärkkelys happamoittaa pötsiä. Ruokinnan tärkkelystason tulisi olla alle 20 %. 7. Väkirehu-% Väkirehu-% kertoo väkirehujen osuuden kokonaisrehumäärän kuivaaineesta. RUOKINTASUOSITUS KANNATTAA PÄIVITTÄÄ, KUN KÄYTÖSSÄ OLEVAT 8. Säilörehun laatu Säilörehun D-arvo ilmaisee, kuinka suuri osa rehumassan kuiva-aineen määrästä on eläinten ruuansulatuksen kautta hyödynnettävissä. D- arvon tavoitteena on yli 68 ja raakavalkuaisen tavoitetasona 13 17 %. NÄIN SUOSITUS VASTAA AINA 14
Tuotos 10 15 20 25 30 35 40 45 50 55 60 Säilörehu 30,8 32,0 33,6 34,8 36,4 37,6 41,2 43,2 44,8 45,6 48,5 Maituri NDF 2,2 4,2 6,1 8,1 9,0 10,0 10,4 11,2 12,1 14,2 15,8 Amino-Maituri 1,0 2,0 3,0 4,0 5,0 5,0 5,0 Ry 1,0 1,0 1,0 1,0 1,0 1,0 1,0 1,0 1,0 1,0 1,0 OIV 91 94 96 98 100 101 102 103 104 104 104 PVT 11 10 9 8 10 11 12 14 14 13 13 RV/ka% 15,7% 16,0% 16,2% 16,4% 16,9% 17,3% 17,6% 17,9% 18,1% 18,1% 18,0% NDF/ka% 51,7% 48,2% 45,9% 44,1% 42,8% 41,7% 41,6% 41,0% 40,4% 39,7% 39,5% NDF kark. rehu 46,2% 39,6% 35,4% 31,9% 29,5% 27,4% 27,1% 26,0% 24,8% 23,4% 23,2% Tärk/ka% 5,9% 9,2% 11,3% 13,0% 13,4% 13,8% 13,4% 13,5% 13,7% 14,6% 14,9% Väkirehu% 20,3% 31,7% 39,0% 45,0% 49,1% 52,8% 53,3% 55,2% 57,2% 59,6% 60,0% Väkirehu kg 2,2 4,2 6,1 8,1 10,0 12,0 13,4 15,2 17,1 19,2 20,8 VILJA-ANALYYSI JA RUOKINTASUOSITUS LEHMILLE Asiakasnro... Viljelijä... Lähiosoite... Postiosoite... Puhelin... Ruokintasuositus 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. Rehuarvot kg/ka 8. ry OIV g PVT g Ka % RV % D-arvo NDF Tärk Säilörehu 0,94 86,0 14,0 25,0 15,0 69 58,0 15
VASIKAT Vasikan oikealla varhaisruokinnalla saadaan tulevalle lypsylehmälle tehokas pötsi. Pötsin kehitys edellyttää, että nestemäinen ravinto vaihdetaan kiinteäksi. Vastasyntynyt eläin tarvitsee maidon ravinteita kasvaakseen, mutta hyvin sulava väkirehu tekee vasikasta märehtijän. Väkirehusta syntyy pötsiin haihtuvia rasvahappoja. Vasta haihtuvat rasvahapot saavat alkuun pötsin seinämän nukkapinnan muodostumisen. VÄKIREHUA JUOMAN OHELLA Vasikan pitää kasvaa hyvin alusta alkaen. Koska vasikka ei ole vielä ensimmäisten elinviikkojensa aikana märehtijä, ei sitä myöskään pidä ruokkia kuten märehtijää. Alkuvaiheessa kuitua sulattavat bakteerit puuttuvat lähes kokonaan, minkä vuoksi vasikka ei pysty vielä hyödyntämään karkearehun ravinteita. Tärkeintä on antaa hyvin sulavaa väkirehua. VASIKKASTARTTERI Pikku-Mullin-Herkku on Suomen ensimmäinen vasikkastartteri. Siinä on hyvin sulavaa valkuaista sekä monipuolista hiilihydraattien energiaa. Pikku-Mullin-Herkkua annetaan vasikalle vapaasti koko juottokauden ajan. Vieroituksen jälkeen voidaan vähitellen siirtyä Hieho-Maiturin käyttöön. Lehmävasikan ruokinta vieroitukseen saakka: Ensimmäinen ternimaitoannos (1,5 2 l) annetaan välittömästi syntymän jälkeen. Toiset 2 litraa juotetaan 12 tunnin sisään. Ternimaitoa annetaan 3 vrk:n ajan (3 x 1,5 l/pv). Ternimaitokauden jälkeen vasikalle juotetaan joko täysmaitoa tai maitopohjaista juomarehua. Juomarehun sopiva määrä on korkeimmillaan 8 litraa/pv. Toisen elinkuukauden aikana juoman määrää kannattaa vähentää, jotta vasikka alkaisi syödä enemmän kuivaa rehua. Pikku-Mullin-Herkkua ja puhdasta vettä annetaan juoman ohella vapaasti. Karkearehua laitetaan tarjolle, kun vasikka syö väkirehua jo kilon päivässä. Vasikan tulee syödä Pikku-Mullin-Herkkua 1,5 2 kg/pv ennen kuin se voidaan vieroittaa. Tavoite on, että vasikka painaa vieroitettaessa 80 kg. Vieroituksen jälkeen siirrytään Hieho-Maituriin. 16
VASIKAN PITÄÄ KASVAA HYVIN ALUSTA ALKAEN. VIEROITETTAESSA 80 KG. TAVOITE ON, ETTÄ VASIKKA PAINAA 17
HIEHOT Hiehon ruokinnalla vaikutetaan tulevan lehmän tuotoskykyyn ja kestävyyteen. Tehokkaaseen kasvuun tarvitaan valkuaispitoista väkirehua ja pötsiä venyttävää karkearehua. Yksinomaiseksi karkearehuksi sopii säilörehu, jossa D-arvo on noin 63 ja raakavalkuainen 12 %. Jos säilörehu on hyvin nuorena korjattua, kannattaa pötsin täytteeksi antaa esimerkiksi olkea. KASVATUSKAUSI Kasvatuskauden aikana hieho on myös helppo pilata, jos sitä ruokitaan runsaalla viljamäärällä. Hieho-Maiturin avulla hieho voidaan kasvattaa nopeasti ilman rasvoittumisen pelkoa. Sopiva väkirehumäärä riippuu 6 kk:n jälkeen säilörehun laadusta. Puolivuotiaaksi saakka väkirehun määrä saa olla noin 2 kg/pv, minkä jälkeen väkirehumäärää voidaan tarvittaessa pienentää. Pelkällä olkiruokinnalla väkirehun määrää joudutaan nostamaan 3 kiloon päivässä. Ruokintasuositus Hieho-Maiturille eri ikävaiheissa Ikä Elopaino Hieho-Maituria, kg Alle 6 kk < 200 kg 2,0 6 kk 200 400 kg 1,0 2,0 siemennys Tiineet hiehot > 400 kg 0,5 2,0 Tarkan ruokintasuunnitelman voit tilata Rehuraisiosta karkearehuanalyysin mukaan. HIEHO-MAITURI Hieho-Maituri on Suomen ensimmäinen täysrehu, joka on suunniteltu nimenomaan uudistukseen kasvatettavia hiehoja varten. Sen valkuaistaso on riittävän korkea varmistamaan hyvän raamin kasvun. Rehun tärkkelyspitoisuutta on rajoitettu, jotta lihomista voidaan estää. Hieho-Maiturissa on mukana tarvittavat kivennäiset, hivenaineet ja vitamiinit kasvavan eläimen tarpeisiin. Lisäksi siinä on biotiinia sorkkien sarveisaineen vahvistamiseksi. Hiehon ruokinta Vierotukseen eli n. 2 kk ikään saakka Pikku-Mullin-Herkkua. Vasikan tulisi painaa vieroitettaessa 80 kg. Vieroituksesta 6 kk:n ikään saakka: vapaasti karkearehua + Hieho-Maituria 2 kg/pv. Keväällä syntyneitä vasikoita ei voida jättää ensimmäisenä kesänä laitumen varaan. Hiehon tulee olla yli 6 kk, ennen kuin sitä voidaan laiduntaa. Puhdasta juomavettä pitää olla aina vapaasti tarjolla kaikenikäisille hiehoille. 6 kk siemennys: karkeaa rehua + Hieho-Maituria 1 2 kg/pv. Siemennys 15 kk iässä. Holstein-hiehon tulisi olla tiinehtyessään noin 400 kg:n painoinen. Korkeutta tulisi olla 15 kk:n iässä lähemmäs 130 cm. Ayrshire-hiehon tulisi olla 15 kk:n iässä vähintään 350 kg, ja korkeutta pitäisi olla noin 125 cm. Tiine hieho voidaan päästää laitumelle heti kesän alussa. Hyvällä laitumella riittää kivennäislisä (Pihatto-Melli). Huono laidun vaatii täydennystä. Sisäruokinnassa tiineelle hieholle annetaan karkearehun lisäksi 0,5 2 kg Hieho-Maituria. Poikimisen lähestyessä hieholle annetaan viimeisen kuukauden ajan lehmien väkirehua, määrä nostetaan poikimapäivään mennessä 2 3 kiloon. 18
HIEHON RUOKINTAAN KANNATTAA PANOSTAA. HIEHON RUOKINNALLA VAIKUTETAAN TULEVAN Alkuperäinen kuva: C Elly Geverink LEHMÄN TUOTOSKYKYYN JA KESTÄVYYTEEN C Elly Geverink 19
VASIKASTA PIHVIKSI Tehokas ruokinta lyhentää lihanaudan kasvatusaikaa ja vauhdittaa kiertonopeutta. Tehokkaan ruokinnan perusta on väkirehun oikein mitoitettu käyttö vasikasta alkaen. Kasvupotentiaalin tehokas hyödyntäminen erityisesti alussa kannattaa, sillä rehua kuluu vähän lisäkasvukilon kasvattamiseen. LIHANAUDAN KASVATUS Lihanaudan elämä voidaan jakaa kolmeen kasvuvaiheeseen; juottokausi, alkukasvatus ja loppukasvatus. Kasvu on edullisinta alle puolen vuoden iässä Alussa rehua tarvitaan lisäkasvuun vähemmän: 2 6 kk 3 ry/lisäkasvu-kg 6 12 kk 5 6 ry/lisäkasvu-kg >12 7 8 ry/lisäkasvu-kg Juottokausi Vasikka tarvitsee korkealaatuista startteriväkirehua. Pikku-Mullin- Herkku tai Mullin-Herkku 1 kehittää vasikan pötsin nopeasti märehtijälle ominaiseksi. Hyvänmakuinen ensirehu nostaa kuiva-ainesyönnin tarpeeksi korkealle tasolle vieroitukseen mennessä, jolloin kasvu pysyy hyvässä vauhdissa myös juoton loputtua. Alkukasvatus Kiihtyvän kasvun aikana rehussa on oltava paljon energiaa ja valkuaista. Ohitusvalkuaista sisältävää Mullin-Herkku 1:stä suositellaan annettavaksi vapaasti puolen vuoden ikään asti, jolloin sonnien painohajonta pysyy pienenä. Mullin-Herkku 1 sisältää kaikki tarvittavat ravintoaineet samassa rakeessa, myös kivennäiset ja vitamiinit. Loppukasvatus Energiansaanti muodostuu helposti kasvua rajoittavaksi tekijäksi, ja siksi riittävä väkirehumäärä rehustuksessa on turvattava. Rakeistettu täysrehu, Mullin-Herkku 2, on turvallinen valinta, koska suurillakaan käyttömäärillä tärkkelyksen osuus rehustuksessa ei nouse liian korkeaksi. Jos tilalla on käytössä omaa viljaa, kannattaa syöttää se loppukasvatusvaiheessa Rouhe-Tiiviste Plussalla tai Rouhe-Tiivisteellä täydennettynä. Näin turvataan riittävä valkuaisen saanti myös loppukasvatuksessa. Väkirehumäärä ja energiansaanti Lihanaudan paino kg Väkirehua % elopainosta 100 250 1,5 2,0 250 500 1,2 1,5 >500 1,2 1,3 Rehuseoksen riittävä väkirehumäärä takaa lihanaudan energiansaannin. Väkirehumäärään vaikuttaa säilörehun laatu, joten ruokintatarkkuuden lisäämiseksi säilörehu kannattaa analysoida. Alle puolivuotiaan lihanaudan kasvunopeus 1400 1300 1200 1100 1000 900 800 700 600 500 1 3 5 7 9 11 13 15 17 aika kk 20 Alle puolivuotias lihanauta kasvaa nopeasti, joten rehussa on oltava runsaasti valkuaista ja energiaa.
ALLE PU OLIVUO TIAS LIHANA C Leena Tuomisto/MTT UTA KA SVAA NOPEA STI. REH VÄHÄN C Paula Martiskainen/MTT C Paula Martiskainen/MTT UA KU LISÄKA LUU SVUKIL OA KOHTI. 21
KIVENNÄISET RUOKINNASSA Tasapainoisella kivennäis- ja hivenaineruokinnalla estetään eläimen sairastuminen ja turvataan häiriötön tuotos, kasvu sekä hedelmällisyystoiminnot. Hivenaineiden tiedetään vaikuttavan myös eläimen vastustuskykyyn ja stressinsietokykyyn. Etenkin korkeatuottoisilla karjoilla panostus kivennäisrehun laatuun kannattaa, sillä huippuherujat sairastuvat stressitilanteessa herkimmin. KIVENNÄISET JA HIVENAINEET Mellien käyttö lehmille Kivennäiset jaetaan kahdeksi ryhmäksi käyttötarpeen mukaan. Päivittäin grammoissa tarvittavia kivennäisaineita kutsutaan joko makrokivennäisiksi tai pelkästään kivennäisiksi. Milligrammoissa syötäviä kivennäisaineita nimitetään hivenaineiksi tai mikrokivennäisiksi. UMMESSA- OLOKAUSI LYPSYKAUSI Varsinaisia kivennäisaineita ovat: - kalsium - natrium - fosfori - kloori - magnesium - rikki - kalium Poikiminen Aseto-Melli Vita-Melli Vähäisemmin esiintyviä hivenaineita ovat: - rauta - jodi - kupari - koboltti - sinkki - seleeni - mangaani - molybdeeni Tunnutus Tunnu-Melli Lypsy-Melli/Pihatto-Melli -2-1 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 kk poikimisesta Kivennäisten tarve Kiv.aine Puutosoire Tarve % ka:sta Maks. % ka:sta Kalsium, Ca Luuston kehitys estyy. Poikimisen yhteydessä 0,43 0,80 2,0 veren Ca-tason lasku poikimahalvaus Fosfori, P Hedelmällisyys heikkenee, ruokahalu vähenee, tuotos laskee. 0,30 0,40 2,0 Tarvenormia on alennettu. Magnesium, Mg Puutos johtaa ärtyisyyteen ja kouristuksiin, laidunhalvaus. 0,20 0,30 0,50 Mg:n puute vaikuttaa myös poikimahalvauksen syntyyn. Nurmen korkea kaliumtaso lisää tarvetta. Natrium, Na Huono ruokahalu, valkuaisen ja energian hyväksikäyttö 0,18 0,40 *** alenee, eläin laihtuu, lisääntymishäiriöt. Kloori, Cl Tehtävät elimistössä samankaltaiset kuin natriumilla. 0,25 *** Ei lisätä erikseen rehuihin, suolasta saadaan riittävästi. Kalium, K Lehmä tarvitsee kaliumia useissa elimistön toiminnoissa. 0,7 1,5 3,0 Kaliumia ei tarvitse lisätä rehuihin. Nurmirehuista kaliumia saadaan liikaa tarpeeseen nähden. Rikki, S Elimistön rikki esiintyy pääasiassa valkuaisaineissa sekä 0,20 0,25 0,40 B-vitamiineissa. Rikkiä ei erikseen lisätä rehuihin. *** Ei todettu turvallisen ruokinnan ylärajaa. 22
Yleisiä kivennäisten ja hivenaineiden puutosoireita ovat hedelmällisyyshäiriöt, huono ruokahalu ja ongelmat poikimisen yhteydessä. Hivenaineiden tarve Hivenaine Puutosoire Tarve ppm Maks. ppm Koboltti, Co Huono ruokahalu, heikko kasvu, painon menetys. 0,1 10 Kupari, Cu Sikiön varhaiskuolemat, kiimahäiriöt, tiinehtymättömyys, 10 15 100 jälkeisten jääminen, luunmuodostus estyy, pigmenttihäiriöt. Jodi, I Struuma, aineenvaihdunta hidastuu, kasvu- ja kehityshäiriöt, 0,6 0,9 50 puutetta vilja-rypsiruokinnalla. Rauta, Fe Anemia, lehmällä ei ole lisäraudan tarvetta. Rautapitoinen vesi/ 50 100 1000 karkearehu yliruokinta kuparin ja sinkin imeytyminen heikkenee. Mangaani, Mn Hedelmällisyys kärsii, luuston epänormaali kehitys, 20 40 1000 kasvu huonontuu. Molybdeeni, Mo Puutosoireet harvinaisia. 0 0,3 5 Liikasaanti estää kuparin imeytymistä. Sinkki, Zn Huono ruokahalu, kasvu pysähtyy, iho-oireet, karvattomuus, 40 50 500 hedelmällisyys heikkenee, sikiön kehitys häiriintyy. Seleeni, Se Lihasrappeuma, jälkeisten jääminen, utaretulehdus, hedelmällisyys 0,3 2 heikkenee, sikiön kehitys häiriintyy, parantaa stressin sietokykyä. PANOSTUS TERVEYTEEN JA TUOTTAVUUTEEN Terveyttä edistävän kivennäisruokinnan merkitys kasvaa tuotoksen noustessa. Maittavien Melli-kivennäisten avulla varmistetaan, että eläin saa tarpeensa mukaan kaikkia kivennäisiä ja hivenaineita jokaisessa tuotosvaiheessa. Mellien ravinnekoostumus on tasapainoisesti suunniteltu, ja kaikki niiden raaka-aineet on valittu mahdollisimman hyvän biologisen arvon mukaan. Lypsy-Melli on lypsävien lehmien ympärivuotinen kivennäinen. Mulli- Melliä annetaan kasvaville naudoille. Tunnu-Melli on ummessaolevien lehmien oma kivennäisrehu. Pihatto-Melli on erityisesti vapaaseen ruokintaan tarkoitettu Melli. Sitä voidaan antaa kaikille muille naudoille paitsi ummessaoleville lehmille. Melli on panostus eläinten terveyteen ja tuottavuuteen! Lypsy-Mellin käyttöohje, g/pv Maitoa kg Vilja-Tiiviste Vilja- Täysrehu ruokinta puolitiiviste ruokinta < 20 200 200 100 200 20 30 300 450 300 400 0 150 30 40 400 550 300 400 0 150 > 40 500 650 300 400 0 150 23
HERUTUSKAUDEN RUOKINTA Poikimisen jälkeinen 2 4 viikon jakso on lehmän terveyden, tuotoskyvyn ja hedelmällisyyden kannalta kaikkein haastavin kausi. Tasapainoisella ruokinnalla voidaan osaltaan edesauttaa tämän kriittisen vaiheen onnistumista. Lypsykauden alun ruokintaa suunniteltaessa syöntikyvyn maksimointi pitäisi olla ensisijaisena tavoitteena. Rehujen laatu ja koostumus, ruokintarutiinit ja olosuhteet vaikuttavat tuotostason lisäksi siihen paljonko lehmät syövät. Väkirehumäärän kasvaessa kokonaiskuiva-aineen syöntiä saadaan lisättyä, vaikka säilörehun syönti jonkin verran väheneekin. Väkirehun koostumuksella on vaikutusta syönnin kehitykseen. Lehmät syövät mieluiten monipuolista kuitupitoista väkirehua (MTT:n koe). Maittavien ja monipuolisten väkirehujen avulla syönti saadaan nostettua nopeammin tavoitteeseen ilman pötsihäiriöitä. Nyrkkisääntönä väkirehumäärälle voidaan pitää kolmasosaa potentiaalisesta päivittäisestä maitotuotoksesta. Eli 45 kiloon heruvalle lehmälle tulisi väkirehuannos nostaa noin 15 kiloon. Säilörehun sulavuus vaikuttaa väkirehutason valintaan. Tällä aukeamalla on esimerkki herutusohjeesta sekä ensikoille että vanhemmille lehmille. KIVENNÄISET, HIVENAINEET JA VITAMIINIT Tasapainoisella kivennäis-, hivenaine- ja vitamiiniruokinnalla estetään eläimen sairastuminen ja turvataan häiriötön tuotos sekä hedelmällisyystoiminnot. Tietyt hivenaineet ja vitamiinit parantavat lehmien stressinsietokykyä ja immuunivastetta. Etenkin korkeatuottoisen lehmän herutusruokinnassa rehuihin lisätyn E-vitamiinin merkitys kasvaa. Lypsy-Melliä tai Pihatto-Melliä kannattaa antaa herutusvaiheessa kaikille lehmille, jotta poikimisen jälkeinen tyypillinen piilevä kalsiumvajaus voidaan estää. Täysrehuruokinnalla väkirehumäärän noustua maksimiin lisäkivennäisen tarve on vähäinen tai sitä ei tarvita. Viljaruokinnalla kivennäisrehua on syytä antaa koko lypsykauden ajan. VALKUAINEN JA GLUKOOSI TASAPAINOON Koska lypsykauden alussa kuiva-aineen syönti laahaa perässä, rehuannoksen valkuaispitoisuutta kannattaa nostaa herumisvaiheessa korkeammaksi kuin vakiintuneessa tuotannossa. Tavoitteena on, että raakavalkuaispitoisuus on poikimisen jälkeisinä viikkoina vähintään 18 % kuiva-aineesta. LYPSYKAUDEN ALUN RUOKINNASSA SYÖNTIKYVYN MAKSIMOINTI Lypsykauden alun negatiivinen energiatase heikentää lehmien hedelmällisyyttä. Veren glukoositason nosto poikimisen aikoihin ja sen jälkeen vähentää kudosrasvojen mobilisaatiota. Glukoositason kohentuessa hedelmällisyys paranee. Propyleeniglykoli on tehokas lisäglukoosin lähde etenkin lypsykauden alkuun. Aseto-Melli on mainio propyleeniglykolin lähde heruvalle lehmälle, jos perusväkirehut eivät sisällä riittävästi propyleeniglykolia. ON ENSISIJAINEN TAVOITE. 24
Lypsykauden alun negatiivinen energiatase heikentää lehmien hedelmällisyyttä. Mitä enemmän lehmä laihtuu, sitä huonompi on hedelmällisyys. Nopeasti saavutettu positiivinen energiatase parantaa hedelmällisyyttä. RUOKINTAOHJEET POIKIMISEN JÄLKEEN Kivennäiseksi Lypsy-Melli tai Pihatto-Melli. Glukoosin lähteeksi Aseto-Melli, jos rehuissa ei ole riittävästi propyleeniglykolia. Lisää E-vitamiinia saa Vita-Mellistä. Lehmän ruokahalun säilyttäminen tärkeää! HERUTUSOHJE Säilörehua vapaasti kaikille lehmille. Herutusvaiheessa lisäksi heiniä tai olkia pötsin lääkkeeksi. Väkirehuannos nostetaan hiehoilla max 10 12 kg kahden viikon kuluessa, vanhemmilla lehmillä 14 16 kg. Tarvittaessa määrää voidaan lisätä kahden viikon jälkeen. Väkirehu jaetaan pienissä erissä vähintään 4 6 kertaa päivässä. Viljaruokinnalla väkirehusta puolet on esim. Amino-Maituria. Viljan määrää nostetaan poikimisen jälkeen 0,5 kg päivässä. Amino-Maiturin määrää nostetaan 0,5 1,0 kg päivässä. Hiehot Poikimapäivän annos: 1 1,5 kg Amino-Maituria ja 1 1,5 kg viljaa tai 2 3 kg täysrehua. Nostetaan väkirehu kahden viikon kuluessa 10 12 kiloon ruokahalua seuraten. Tarvittaessa nostetaan määrää kahden viikon jälkeen. Vanhemmat lehmät Poikimapäivän annos: 2 2,5 kg Amino-Maituria ja 2 2,5 kg viljaa tai 4 5 kg täysrehua. Nostetaan väkirehu 14 16 kiloon kahden viikon kuluessa. Tarvittaessa määrää voidaan vähitellen nostaa kahden viikon jälkeen. Ensikot Pv poikimisesta Viljaa kg Amino-Maituria kg 0 1,0 1,5 1,0 1,5 1 2,0 2,5 2 2,0 3,0 3 2,5 3,5 4 2,5 4,0 5 3,0 4,5 6 3,0 5,0 7 3,5 5,5 8 3,5 6,0 9 4,0 6,0 10 4,5 6,0 11 5,0 6,0 12 5,0 6,0 13 5,5 6,0 14 6,0 6,0 Vanhemmat lehmät Pv poikimisesta Viljaa kg Amino-Maituria kg 0 2,0 2,0 1 2,5 3,0 2 2,5 4,0 3 2,5 5,0 4 3,0 5,5 5 3,5 6,0 6 4,0 6,5 7 4,5 7,0 8 5,0 7,5 9 5,5 8,0 10 6,0 8,0 11 6,5 8,0 12 7,0 8,0 13 7,5 8,0 14 8,0 8,0 25
POIKIMISEN AJAN ONGELMAT, TUNNISTUS JA EHKÄISY Poikimisen aika on lehmän elämän kriittisin vaihe. Monet sairaudet uhkaavat juuri vasikan syntymän jälkeen. Kun ongelmia ilmenee, maitotuotos laskee ja pahimmassa tapauksessa eläin joudutaan poistamaan. Veren kalsiumtason lasku, ketoosi, maksan rasvoittuminen, pötsin happamoituminen ja sorkkavaivat sekä hedelmällisyyshäiriöt ovat tyypillisiä ongelmia, joihin voidaan vaikuttaa poikimisen ajan ja herutusvaiheen ruokinnalla. POIKIMAHALVAUS Vaikka vain 5 % lehmistä hoidetaan varsinaisen poikimahalvauksen vuoksi, jopa puolet vanhemmista lehmistä kärsii veren matalasta kalsiumtasosta. Piilevä poikimahalvaus on erityisesti hyvien karjojen ongelma. PIILEVÄN POIKIMAHALVAUKSEN OIREITA: Huono ruokahalu. Pötsin liikkeet vähenevät. Jälkeisten jäämisen, juoksutusmahan siirtymän ja ketoosin riski kasvaa. Ummessaolokauden ruokinta vaikuttaa kalsiumaineenvaihduntaan. Kalsiumin, fosforin, kaliumin ja magnesiumin saannin tulee olla tasapainossa. Liika kalsium lisää poikimahalvauksen riskiä. Suurin ongelma on nurmirehujen korkea kaliumpitoisuus. Runsas kaliumin saanti estää magnesiumin imeytymistä HAPANPÖTSI Nykylehmän ruokinnan suurimpia haasteita on saada lehmä syömään mahdollisimman paljon energiapitoista rehua ilman pötsihäiriöitä. Hapanpötsiongelmat heikentävät lehmän ruokahalua ja lisäävät sorkkavaivojen sekä ketoosin riskiä. Rehujen sopivalla koostumuksella ja oikeilla ruokintarutiineilla voidaan ehkäistä pötsin happamoitumista. HAPANPÖTSIN OIREET: Huono ruokahalu. Lehmä märehtii vähemmän. Maidon rasvapitoisuus laskee. Sonta on löysää ja siinä saatetaan havaita korren pätkiä. Lehmä laihtuu, vaikka rehuissa on runsaasti energiaa. Sorkkien verenkierto kärsii; sorkkakuumeen vaara kasvaa. Sorkkien liikakasvu on tavallista, sorkkaviivat näkyvät. Lehmä saattaa liikkua hitaasti, selkä hieman köyryssä. Juoksutusmahan siirtymän riski kasvaa. KETOOSI Lypsykauden alun energian puute ja liika laihtuminen rasvoittavat lehmän maksaa. Veren ketoainepitoisuus nousee. Piilevä ketoosi on tyypillinen heruvan lehmän ongelma. Ketoaineet voidaan mitata joko virtsasta tai maidosta. Ketoosille on tyypillistä myös veren glukoosipitoisuuden lasku. PIILEVÄN/PERINTEISEN KETOOSIN OIREITA: Huono tai vaihteleva ruokahalu. Maitotuotos laskee (piilevässä vähemmän). Lehmä laihtuu. Veren ketoaineet ovat koholla. Kiimoja ei havaita, tai ne ovat heikkoja. Varsinaisessa ketoosissa oireet ovat voimakkaampia, lehmällä voi ilmetä outoa ruokahalua, se saattaa jättää väkirehut syömättä, mutta syödä altaan kuivikkeita. Asetoninhaju hengityksessä. Sonta on kuivaa ja kiiltävää. Ketoosin esto alkaa umpeenpanosta. Kuntoluokan pitäisi tällöin olla 3,25 3,75. Tunnutuskauden oikealla ruokinnalla voidaan pienentää maksan rasvoittumisen riskiä. Poikimisen jälkeen lehmä pitäisi saada syömään mahdollisimman paljon ilman pötsin happamoitumista. HEDELMÄLLISYYS Hedelmällisyyden hallinta on maidontuotannon suurimpia haasteita, kun karjakoko kasvaa ja tuotostaso nousee. Tiinehtyvyyteen vaikuttavat monet tekijät, joista tärkein on systemaattinen kiimantarkkailu. Hedelmällisyyttä voidaan parantaa ruokinnalla, joka estää tyypillisiä poikimisen ajan sairauksia. Tavoitteena on välttää ongelmat ja saada tuotos nousuun ilman voimakasta elopainon laskua. Lypsykauden alun liika laihtuminen vaikuttaa hormonitoimintaan ja huonontaa hedelmällisyyttä. Ruokintavinkkejä: Propyleeniglykoli nostaa veren glukoosipitoisuutta, joka antaa aivoille positiivisen merkin energiataseen parantumisesta. Amerikkalaisessa tutkimuksessa propyleeniglykolia saaneilla lehmillä havaittiin 1. ovulaatio ja kiima kaksi viikkoa ennen vertailuryhmää. Suojatun rasvan sisältämä linolihappo estää alkioiden varhaiskuolemia. Rasva piristää munarakkuloiden kasvua ja vallitseva munarakkula kehittyy vahvemmaksi. Jos ruokinnassa on liikaa helppoliukoista valkuaista, voivat kohdun olosuhteet muuttua sikiön kannalta negatiiviseen suuntaan. Säilörehun sopiva raakavalkuainen on 14 16 %. Kivennäis- ja vitamiinitäydennyksestä kannattaa huolehtia. Natrium, fosfori, mangaani, sinkki, kupari, jodi, seleeni, A-vitamiini, E-vitamiini ja biotiini vaikuttavat hedelmällisyyteen. 26
JOKA ESTÄÄ TYYPILLISIÄ Nykylehmän ruokinnan suurimpia haasteita on saada lehmä syömään energiapitoista rehua mahdollisimman paljon ilman pötsihäiriöitä. Rehujen sopivalla koostumuksella ja oikeilla ruokintarutiineilla voidaan ehkäistä pötsin happamoitumista. SORKKATERVEYS Pötsin happamoituminen on yleisin ruokinnallinen syy sorkkaongelmiin. Epämukavat olosuhteet lisäävät sairastumisriskiä. Ennaltaehkäisy painottuu hiehokauteen sekä tunnutus- ja herutusvaiheeseen. Valkuaisella, kivennäisillä, hivenaineilla ja vitamiineilla on myös todettu olevan vaikutusta sorkkaongelmiin. Märkä säilörehu on uusien tutkimusten mukaan lisännyt ongelmia. Sorkkaterveyttä edistävä ruokinta: 1. ESTETÄÄN PÖTSIN HAPPAMOITUMINEN A. VÄKIREHURUOKINTA/TUNNUTUS Totutetaan papillit ja mikrobisto tärkkelykseen. Väkirehun määrä poikimiseen mennessä 3 5 kg. Ensikoilla 2 3 kg. B. VÄKIREHURUOKINTA/HERUTUS Väkirehun maltillinen nosto, max. 1 kg/pv. Ensimmäisten 2 viikon aikana ei yli 14 15 kg:n väkirehumäärää. Annetaan suuret väkirehumäärät pienissä erissä, 2 kg/kerta. Vältetään liikaa tärkkelystä käyttämällä NDF-kuitua sisältävää väkirehua. Turvallinen väkirehun yläraja on 60 % kuiva-aineesta. C. PITKÄÄ KUITUA Annetaan hyvälaatuista säilörehua. 0,5 2 kg olkea/heinää sekä tunnutus- että herutuskaudella. D. SOODA Estää pötsin happamoitumista. Soodaa sisältävästä täysrehusta saadaan 100 200 g/pv. 2. SÄILÖREHUN LAATU D-arvo alle 65 70, raakavalkuainen alle 18 %. Silpun pituus vähintään 5 cm. Käymislaatu hyvä, kuiva aine >25 %. 3. KIVENNÄISET JA VITAMIINIT Nuoruuskauden kalsium- ja fosforiruokinta erityisen tärkeä. Sinkki, kupari, mangaani, seleeni sekä vitamiineja, mm. A-, D- ja E-vitamiini. Rehuannoksen rikkipitoisuus 0,2 0,22 % kuiva-aineesta. Vältä ylimääräistä suolaa ennen poikimista, se lisää turvotusta. 4. VALKUAISREHUT Rikkipitoisia aminohappoja tarvitaan sorkkien sisältämään keratiiniin. Herutuskaudella rehuannoksen rv 18 %. 5. BIOTIINI Vaikuttaa sorkkien sarveisaineen muodostumiseen, tarve on 10 20 mg/pv. Pötsin oma biotiinintuotanto vähenee herutuskaudella. 6. VÄLTETÄÄN LYPSYKAUDEN LOPUN LIHOMISTA HEDELMÄLLISYYTTÄ VOIDAAN PARANTAA RUOKINNALLA, POIKIMISEN AJAN SAIRAUKSIA. 27
TERVEYTTÄ EDISTÄVÄ RUOKINTA Terveyttä edistävän ruokinnan tavoitteena on lehmien parempi kestävyys. Tasapainoisen ravitsemuksen avulla voidaan ehkäistä erilaisia aineenvaihduntaan liittyviä sairauksia ja parantaa hedelmällisyyttä korkeasta tuotoksesta huolimatta. TARKKAILE LEHMÄÄ Ruokinnan suunnitteluun tarvitaan perinteisten tuotostietojen ja maidon koostumuksen lisäksi tiedot lehmän kuntoluokan muutoksesta, sonnan koostumuksesta, pötsin täyteisyydestä, märehtimisestä ja kävelyn sujumisesta tai mahdollisesta ontumisesta. Näiden lähtötietojen avulla on helpompi korjata ruokinnassa ilmenneet puutteet. Kuntoluokka Arvioidaan asteikolla 1 5. Umpeen mennessä ja poikiessa 3,5. Lypsykauden aikana 3,0 3,5. Alle 2: Lehmän ruokintaan ja hoitoon on syytä kiinnittää erityishuomiota, mikäli samassa tuotosvaiheessa olevien kuntoluokassa on suurta vaihtelua: Lypsykauden rehut, umpikauden ruokinta. Ruokintakäytännöt, mahdolliset kioskihäirinnät. Ensikoiden arkuus, onko pihatossa sarvipäitä nupojen joukossa. Sorkkasairailla on usein matala kuntoluokka. Navetan olosuhteet, ns. cow comfort. Sonnan koostumus Lehmät ovat luisevia ja sairaan näköisiä. 2,25 3,0 Lehmät näyttävät laihoilta. Tavallista lypsykauden alussa. 3,25 3,75 Normaali kunto. Yli 4,0 Liian lihavia lehmiä. Rehujen koostumus ja lehmän tuotosvaihe vaikuttavat sonnan kiinteyteen. Kiinteyttä kuvastaa pisteytys asteikolla 1 5. Normaalisti terveellä lehmällä sonta on lypsykauden alussa löysähköä, mutta se jää selvästi läjälle eli 2,5 3 pistettä. Sonnasta voi myös päätellä, miten pötsi toimii ja kuinka hyvin rehut sulavat. Pötsin täyteisyys Kuvastaa karkearehun syöntiä viimeisen 24 tunnin aikana. Onko rehua saatavilla/rehun laatu. Hierarkia, pääsevätkö arat lehmät tai hiehot syömään. Vastapoikineiden syönnin kehitys. Märehtiminen Kun navettaan mennään rauhalliseen aikaan, tavoitteena on, että yli 70 % lehmistä olisi makuulla, ja näistä 70 % märehtii. Pötsin liikkeet vasemman puolen nälkäkuopasta 1 2 kertaa/min. Märehtimistä vähentää kuidun puute, hienoksi silputtu karkearehu, liian suuri tärkkelyspitoisuus. Kävely Sorkat aristavat: lehmä kävelee varovasti pää alhaalla, selkä kaarella. Normaali kävely: pää pystyssä, selkä suorana. Sorkkahoitajan raportista nähdään mahdolliset aikaisemmat ruokinnalliset ongelmat. Maitomäärä Miten maitomäärä on kehittynyt viimeisen 12 kk:n aikana. Ensikoiden ja vanhempien lehmien heruminen. Maidon koostumus Lehmäkohtaiset maitonäytteet tulisi ottaa 1 kerta/kk ainakin lypsykauden alkupuolella. Jos karjassa on monta lehmää, joiden maidon rasva-% on pienempi kuin valkuais-%, saattaa rakenteellisesta kuidusta olla puutetta ja/tai ruokinnassa on liikaa tärkkelystä. Pötsi on hapan. Jos rasva-% on lypsykauden alussa yli 1,5 yksikköä korkeampi kuin valkuais-%, on se yleensä merkkinä voimakkaasta laihtumisesta. Maidon ureapitoisuus vaihtelee normaalisti 25 35 välillä. Korkeatuottoisilla voi olla jopa 40. Sonnan kiinteys Sonta löystyy: korkea raakavalkuaispitoisuus, liika tärkkelyksen saanti, runsas kivennäisten syönti, kuidun puute. Sonta kiinteytyy: korkea kuitupitoisuus, matala valkuaispitoisuus. Sonnan seulonta Siivilässä huuhdellun sontanäytteen kokonaiset jyvät ja korren pätkien pituus kertovat rehun sulavuudesta. 28
ON SUURIA VAIHTELUJA. Jos karjassa on monta lehmää, joiden maidon rasvaprosentti on pienempi kuin valkuaisprosentti, saattaa ruokinnasta puuttua rakenteellista kuitua. RUOKINNAN SUUNNITTELU Rehuraision edustajat ja myyntineuvottelijat tekevät asiakkailleen veloituksetta ruokintasuosituksen. Suositukset laaditaan siten, että terveyden ja tuottavuuden kannalta välttämättömät tarpeet saadaan tyydytettyä kaikissa tuotannon vaiheissa. Pötsiin tulee riittävä määrä kuitua, sopiva määrä tärkkelystä, optimipitoisuus raakavalkuaista sekä aminohappoja. Myös kivennäiset otetaan huomioon ruokinnan suunnittelussa. Taustatiedoksi tarvitaan kotoisten rehujen analyysi. Ainakin säilörehu on syytä analysoida. Suositusta tehdessä on hyvä myös arvioida, miten keskituotos on kehittynyt, minkälaisia herumisia lehmillä on. Mahdolliset ruokinnalliset häiriöt, maidon koostumus, kuntoluokka ja sorkkaterveys on myös hyvä tuoda esiin. Näin voidaan parhaalla mahdollisella tavalla laatia terveyttä ja tuotosta edistävä ruokintasuositus. RUOKINTAAN JA HOITOON ON KIINNITETTÄVÄ ERITYISHUOMIOTA, MIKÄLI SAMASSA TUOTOSVAIHEESSA OLEVIEN LEHMIEN KUNTOLUOKASSA 29
NYRKKISÄÄNNÖT RUOKINTAAN Lehmien hyvä terveys ja kestävyys edellyttävät tasapainoista ruokintaa kaikissa lypsykauden vaiheissa. Tälle aukeamalle on koottu käytännönläheisiä ruokintavinkkejä umpeen menosta herutukseen. Näiden lisäksi kannattaa teettää Rehuraisiolla oman säilörehun analyysiin perustuva ruokintasuositus. 1. Jos lehmä lihoo lypsykauden lopulla, vähennetään energiaväkirehua 2 kg ja lisätään tiivistettä 1 kg, näin ohjataan energiaa maitoon. 2. Umpeen mennessä sopiva kuntoluokka on n. 3,5. 3. Pääsääntöisesti ummessa olevaa lehmää ei pidä laihduttaa eikä lihottaa. 4. Jos lehmä on umpeen mennessä yli 3,5 kuntoluokassa, pitää karkearehuksi valita huonommin sulavammat rehut. 5. Jos lehmä on alle 3,5 kuntoluokassa umpeen mennessä, voidaan sitä kunnostaa 0,5 kuntoluokan verran, eli ruokinnassa voidaan pitää pieni määrä väkirehua. 6. Sopiva ummessaolokauden pituus on 6 8 vk, yli 9 vk lisää ongelmien riskiä. 7. Annetaan kivennäiseksi Tunnu-Melliä 200 g/pv. Lisäksi Vita- Melliä 100 150 g/pv. 8. Ummessaolokaudella pitää välttää natriumia ja kaliumia, molemmat lisäävät utarepöhön riskiä. Kalium kasvattaa myös piilevän poikimahalvauksen mahdollisuutta. 9. Parannetaan poikivan lehmän vastustuskykyä ummessaolokauden E-vitamiini- ja hivenainelisällä. E-vitamiini ja seleeni estävät utare- ja kohtutulehdusta poikimisen aikoihin. Poikimisen lähestyessä lisätään Vita-Mellin annostusta 300 grammaan. 10. Tunnutus aloitetaan 3 vk ennen poikimista, väkirehu nostetaan 3 5 kiloon. 11. Tunnutuksen pitkä kuitu lisää pötsin täyteisyyttä vähentää juoksutusmahan siirtymän riskiä, säilörehun lisäksi pari kiloa olkea/heiniä. 12. Poikimapäivänä ainakin vanhemmille lehmille on hyvä antaa kalsiumpastaa ja lämmintä vettä ainakin pari sangollista. Jos poikiminen on vaikea ja eläinlääkäri käy tilalla, kannattaa pyytää kalsium/magnesiumtiputus + tarvittaessa kipulääke, joka stimuloi lehmän syömään. 13. Poikimapäivänä + n. 7 pv jälkeen kalsiumkivennäistä (esim. 0,5 kg Lypsy-Melliä). 14. Poikimisen aikoihin ja jälkeen propyleeniglykoli nostaa veren glukoosia. Aseto-Melli on hyvä propyleeniglykolin lähde. Propyleeniglykoli on ruokintakokeissa parantanut hedelmällisyyttä. 15. Suojatun rasvan linolihappo edesauttaa lisääntymistoimintojen käynnistymistä hedelmällisyys paranee. 16. Maitureissa on valinnan mukaan sekä propyleeniglykolia, että suojattua rasvaa ja soodaa sekä vitamiineja, mm. biotiinia ja E-vitamiinia. 17. Dieetin sopiva raakavalkuaispitoisuus lypsykauden alussa n. 18 %. 18. Karkearehun NDF:ää 0,9 % elopainosta, eli 550-kiloinen lehmä tarvitsee n. 5 kg. 19. Liika kuitu syönti vähenee, ketoosin ja hedelmällisyysongelmien riski kasvaa, tuotos alenee. 20. Poikimisen jälkeen rehujen syönti pitäisi nostaa mahdollisimman nopeasti, mutta ilman pötsin liiallista happamoitumista. Hapanpötsin esto kts. sivu 26 (sorkkaongelmat). 21. Väkirehua annetaan keskimäärin; tuotos alle 20 kg: väkirehua 0,25 kg/maitokg (esim. 16 kg maitoa 4 kg väkirehua) tuotos 20 29 kg: väkirehua 0,3 kg/maitokg (esim. 25 kg maitoa 7,5 kg väkirehua) tuotos yli 30 kg: väkirehua n. 0,35 0,40 kg/maitokg (esim. 45 kg maitoa 16 17 kg väkirehua) 22. Vilja-tiiviste- tai vilja-puolitiivisteruokinnalla korkein viljan määrä: vilja on pelkästään ohraa: max. 8 kg vilja on ohra-kauraa 50/50: max 9 kg vilja on pelkkää kauraa: max 10 kg 23. Säilörehu on ruokinnan perusta, tavoitteena vapaa ruokinta pöytä ei saa olla tyhjä! 24. Säilörehua on helppo täydentää, kun D-arvo on 66 69, raakavalkuainen on 14 16 % ja käymislaatu hyvä. 25. Kannattaa teettää Rehuraisiolla terveyttä edistävä ruokintasuositus. 30
REHURAISIOLTA SAAT TERVEYTTÄ JA TUOTOSTA EDISTÄVÄN RUOKINTASUOSITUKSEN. 31
KUMPPANUUS KANNATTAA! Rehuraisio on kotieläintuottajan luotettava kumppani, joka tarjoaa tehokkaat ja turvalliset rehuseokset sekä uusimmat ruokintaratkaisut. Rehuraision asiakkaana voit hyödyntää mm. seuraavat edut. VILJA-ANALYYSI VELOITUKSETTA! Ruokinnan onnistumisen kannalta on oleellista tietää käytössä olevien rehuviljojen laatu. Ota käyttämistäsi rehuviljoistasi näyte ja postita näytepussit sekä ruokintasuosituskortti palautuskuoressa Rehuraisioon. Rehuraisio analysoi rehuviljat asiakkailleen ilmaiseksi. Näytepussin vilja-analyysiä varten voit tilata lähimmältä rehuraisiolaiselta. TILAKOHTAINEN RUOKINTASUOSITUS Teetä tilan tarpeet huomioonottava ruokintasuositus! Säilörehun analyysitietojen sekä väkirehutietojen perusteella teemme veloituksetta omien rehujesi arvoihin perustuvan ruokintasuosituksen. Ruokintasuosituskortin voit tilata lähimmältä rehuraisiolaiselta. Yhteystiedot löytyvät netistä www.rehuraisio.com kohdasta yhteystiedot. UUTTA! RUOKINTASUOSITUS NETISSÄ Nyt voi tehdä tilakohtaisen ruokintasuunnitelman helposti, nopeasti ja veloituksetta nettisivuillamme. Ohjelma on tehty niin helpoksi, että se onnistuu ensikertalaiseltakin. Testaa itse! Nettiruoksu löytyy Rehuraision sivuilta www.rehuraisio.com. Linkin ohjelmaan löydät etusivulta. TYÖVAATTEITA EDULLISESTI Raision uusi sinivihreä työvaatemallisto on suunniteltu kotieläintuottajien toiveiden ja Suomen vaativan ilmaston mukaan. Kotimaisten vaatteiden materiaali on hengittävää, mutta suojaavaa. Valikoimasta löytyy: kokohaalari, liivihaalari, riipputaskuliivi, kesätyötakki sekä talvityötakki. Työvaatteita voit tilata kätevästi netistä www.rehuraisio.com kohdasta työvaatteet. LUOTETTAVA SÄÄPALVELU Sataako huomenna vai onko poutaa? Rehuasiakkaille ja sopimusviljelijöille räätälöidystä sääpalvelusta selviävät mm. lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteet, hallanvaara sekä ruiskutusennuste. Tämän edullisen sääpalvelun tuottaa BizMet yhteistyössä SMHI:n, Ruotsin Ilmatieteen ja Hydrologian laitoksen kanssa. Palvelun tilaaminen onnistuu osoitteessa www.smhi.se/bizmet/raisio.
03/2006 REHURAISION NAUDANREHUT Lypsykarjalle Vasikoille ja hiehoille Lihanaudoille Kivennäis- ja lisäruokinta www.rehuraisio.com