RISKIANALYYSITYÖRYHMÄN RAPORTTI

Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto RISKIANALYYSITYÖRYHMÄN RAPORTTI 2012 2014 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 www.pelastuslaitokset.fi

Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto www.pelastuslaitokset.fi

Sisältö 1 Johdanto...4 2 Riskiruudut ja riskiluokan määrittävät onnettomuudet...5 2.1 Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje...5 3 Toimintavalmiustarkastelut...7 3.1 Saavutettavuusprosentit...7 3.2 Laskennalliset saavutettavuustarkastelut (GRouter)...8 4 Onnettomuusvahingot pelastustoimen riskianalyysityössä...9 4.1 Rakennuspalojen omaisuusvahinkoriski...10 4.2 Rakennuspalojen henkilövahinkoriski...12 4.3 Henkilövahinko-onnettomuusriski maanteillä...13 5 Toimintavalmiuden vaikuttavuus asuntopaloissa...15 5.1 Tulokset Henkilövahingot, vaikutus yksilöriskiin...15 5.2 Tulokset Henkilövahingot, vaikutus yhteisöriskiin...18 6 Sovellusesimerkki 1: II riskiluokan ruutujen keskinäinen arvottaminen Pohjanmaalla...19 6.1 Yleistä...19 6.2 Onnettomuusvahingot tiedot riskiruuduista...19 7 Sovellusesimerkki 2: Pelastusasemien sijaintivaihtoehtojen priorisointi...21 7.1 Ratkaisuvaihtoehtojen priorisointi...22 8 Sovellusesimerkki 3: Maanteiden henkilövahinkotietojen hyödyntäminen...24 9 Sovellusesimerkki 4: Saavutettavuuden kompensointi...28 9.1 Käytettävissä olevat tiedot...28 9.2 Käytettävissä olevat keinot...29 10 Sovellusesimerkki 5: Päivystys- ja varallaolojärjestelyjen vaikuttavuus...30 11 Erityistä tarkastelua vaativat onnettomuustyypit, tapahtumat ja yksittäiset kohteet...33 11.1 Yksittäiset kohteet tai alueet...33 11.2 Muut paikalliset riskit...37 11.3 Onnettomuustyyppikohtainen tarkastelu...38 11.4 Tapahtuneet onnettomuudet...39 12 Riskianalyysissa huomioitavat toimintaympäristön tiedot...40 12.1 Kuntien tiedot ja paloturvallisuusseuranta...40 12.2 THL:n alueelliset tapaturmaraportit...40 12.3 Asuinalueiden paloriskiaineisto...40 13 Poikkeusolojen riskien huomiointi...42 14 Muu työryhmän työskentely...44 15 Riskianalyysityöryhmän työskentelystä tiedottaminen...45 16 Riskianalyysityöskentelyn jatkaminen...45 Lähdeluettelo...46 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 3

1 Johdanto Pelastuslain 379/2011 mukaan pelastustoimelle kuuluvat tehtävät tulee hoitaa mahdollisimman tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla siten, että onnettomuus- ja vaaratilanteissa tarvittavat toimenpiteet voidaan suorittaa viivytyksettä ja tehokkaasti. Pelastustoimen järjestelyistä päätetään palvelutasopäätöksissä, joita varten alueen pelastustoimen tulee selvittää alueella esiintyvät uhat ja arvioitava niistä aiheutuvat riskit sekä määrittää toiminnan tavoitteet ja käytettävät voimavarat. Palvelutason tulee vastata paikallisia tarpeita ja onnettomuusuhkia. Sisäasiainministeriö on ohjeistanut pelastustoimen toimintavalmiuden suunnittelua antamassaan toimintavalmiuden suunnitteluohjeessa (Sisäasiainministeriö 21/2012), ja on laatimassa uutta ohjetta palvelutasopäätösten laatimiseksi. Toimintavalmiuden suunnitteluohjeen mukaiset riskien arvioinnit tuli ottaa käyttöön 1.1.2013 mennessä. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston turvallisuuspalvelualueen kokouksessa Vantaalla 15. 16.2.2012 tehtiin päätös, jossa riskianalyysin kehittäminen asetettiin toiseksi vuodelle 2012 määritellyistä kumppanuusverkoston kärkihankkeista. Pelastuslaitosten turvallisuuspalvelualue asetti 2.4.2012 pelastuslaitosten riskianalyysityöryhmän, jonka tehtävänä on riskianalyysin kehittäminen. Riskianalyysityöryhmän toimikaudeksi päätettiin 2.4.2012 31.12.2013. Työryhmä tehtävänä oli asettamisasiakirjan mukaisesti luoda aineistoa, joka tukee pelastuslaitosten palvelutasopäätösten valmistelutyötä riskianalyysin osa-alueella. Tavoitteena oli muun muassa laatia suositus riskianalyysin tarkasteluperusteista, sekä ehdotus siitä, miten toimintaalueen erityisiä riskejä voitaisiin yhdenmukaisesti tunnistaa ja analysoida. Lisäksi tehtäväksiannon mukaan työryhmä osallistuu riskianalyysiin liittyvien tutkimushankkeiden toteuttamiseen, sekä muilla tavoin pyrkii edistämään pelastustoimen riskianalyysityötä. Työryhmän jäseniksi nimettiin riskienhallintapäällikkö Vesa-Pekka Tervo, Keski-Uudenmaan pelastuslaitos (puheenjohtaja), palotarkastusinsinööri Thomas Nyqvist, Pohjanmaan pelastuslaitos, tutkimuspäällikkö Kati Tillander, Helsingin pelastuslaitos, riskienhallintapäällikkö Paavo Tiitta, Pohjois-Savon pelastuslaitos sekä pelastustoimen kehittämispäällikkö Jussi Rahikainen, Suomen Kuntaliitto. Asiantuntijana työhön osallistui sisäministeriön pelastusylitarkastaja Taito Vainio. Riskianalyysityöryhmä esitti vuoden 2013 lopulla työryhmän toimikauden jatkamista vuoden 31.12.2014 loppuun asti. Esitys hyväksyttiin kumppanuusverkoston turvallisuuspalvelualueen kokouksessa Vantaalla 9. 10.10.2013. Riskianalyysityöryhmä esitti jatkokautta kyetäkseen täydentämään raporttia käynnissä olleiden tutkimushankkeiden tuloksilla sekä jatkaakseen yhteistyötä Varanto-hankkeen riskianalyysiin liittyvien määrittelyperusteiden laatimisessa Pelastusopiston Varanto-hankkeen kanssa. Työryhmän tehtäviksi tarkennettiin aiempien tehtävämäärittelyjen lisäksi kuvauksen laatiminen riskianalyysin kehitys- ja tutkimustarpeista sekä tulevaisuuden visio riskianalyysityöstä sekä työn jatkaminen tutkimushankkeiden ohjauksessa erityisenä tehtävänään tukea uusien tutkimustulosten soveltamista pelastuslaitoksissa. Tässä loppuraportissa esitellään riskianalyysityöryhmän ajanjaksolla 2.4.2012 31.12.2014 tekemä työ. Työryhmä luovuttaa raportin pelastuslaitoksen vapaaseen käyttöön, sekä toivoo tietoja hyödynnettävän viimeistään seuraavia riskianalyyseja laadittaessa. 4 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

2 Riskiruudut ja riskiluokan määrittävät onnettomuudet 2.1 Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje Suunnitteluohjeen riskien määrittely perustuu 1 km 1 km ruutuihin, jotka on ruuduille määritetyt riskitason perusteella luokiteltu neljään riskiluokkaan. Riskitason määrittämiseen käytetään regressiomallia (Tillander et al. 2010), jossa muuttujina ovat ruudun asukasluku, kerrosala sekä niiden yhteisvaikutus. Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen (Sisäasiainministeriö 21/2012) mukaisesti pelastuslaitos lisäksi arvioi ne riskiruudut, joissa on tapahtunut riskiluokan määrittäviä onnettomuuksia viiden vuoden seurantajaksolla keskimäärin vähintään kaksi kappaletta vuodessa. Tapahtuneissa onnettomuuksissa otetaan huomioon ns. riskiluokan määrittävät onnettomuustyypit riippumatta siitä, ovatko tehtävät olleet resurssiluokitukseltaan kiireellisiä vai ei. Riskiluokan määrittävillä onnettomuuksilla tarkoitetaan rakennuspaloja ja -vaaroja, muita tulipaloja, liikenneonnettomuuksia, sortumia ja sortumavaaroja, räjähdyksiä ja räjähdysvaaroja, vaarallisten aineiden onnettomuuksia ja kiireelliseksi luokiteltuja ihmisen pelastustehtäviä. HUOM! Tarkasteluissa kiireelliset ihmisen pelastamistehtävät voidaan poimia vain vuosilta 2009 2011, koska resurssiluokka kiireellinen on ollut käytössä vasta vuodesta 2009. Kolmen vuoden aineiston perusteella saadut lukumäärät suhteutetaan vastaamaan viiden vuoden lukumääriä. Pelastuslaitos voi arvioinnin perusteella korottaa riskiluokkia ruuduittain seuraavasti: Mikäli 5 vuoden seurantajaksolla n 10, ruutu voidaan korottaa riskiluokkaan I ja Mikäli 5 vuoden seurantajaksolla 2 n < 10, ruutu voidaan korottaa riskiluokkaan II, missä n = riskiluokan määrittävien onnettomuuksien lukumäärä vuodessa. Toimintavalmiusohjeen lausuntoversion liitteenä tulleessa karttamateriaaliin oli jäänyt virhe, joka koskee tapahtuneiden onnettomuuksien kiireellisiä ihmisen pelastustehtäviä. Aineistossa on yksittäisten kiireellisten ihmisen pelastustehtävien sijaan kaikki kiireelliset yksiköt, jotka näihin tehtäviin ovat osallistuneet. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 5

Kuva 1. Riskiluokkien I III ruudut sekä ruudut, joissa riskiluokan määrittäviä onnettomuuksia on tapahtunut 5 vuoden seurantajaksolla vähintään 10 (ruudutus) tai vähintään 2, mutta alle 10 (vinoviivoitus). 2.1.1 Sisäministeriön kartta-aineisto ja sovellusohjelmistot Sisäasiainministeriön pelastusosasto on hankkinut materiaalin käyttöoikeudet pelastusviranomaisille. Aineisto on tarkoitettu vain pelastustoimen viranomaiskäyttöön. Aineiston vastaanottavat tahot huolehtivat siitä, että sitä ei käytetä luvattomasti tai muulla tavalla sopimattomasti. Aineisto jaetaan HALTIK karttapalveluiden mediajakelupalvelun kautta. 6 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

3 Toimintavalmiustarkastelut 3.1 Saavutettavuusprosentit Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen (Sisäasiainministeriö 2012) mukaisesti vähimmäistavoitteena on, että kiireellisissä pelastustehtävissä ensimmäinen yksikkö saavuttaa riskiruudulle asetetun toimintavalmiusaikatavoitteen vähintään 50 %:ssa tehtävistä. Lisäksi pelastustoiminnan toimintavalmiusajan tulee täyttyä vähintään 50 %:ssa tehtävistä. Toimintavalmiusaikatavoitteet on asetettu ohjeessa taulukon 1 mukaisesti: Riskiluokka 1. yksikön Ensitoimen- Pelastustoiminnan toimintavalmius- piteisiin kuluva toimintavalmiusaika (min) aika (min) aika (min) I 6 5 11 II 10 4 14 III 20 2 22 IV Taulukko 1. Toimintavalmiusaikatavoitteet (Sisäasiainministeriö 2012). Ensimmäisen yksikön toimintavalmiusaika lasketaan siitä, kun ensimmäinen yksikkö on vastaanottanut hälytyksen siihen kun se saapuu onnettomuuspaikalle. PRONTOssa se lasketaan käytännössä yksikön hälytysajasta kohteessa -aikaan. Pelastustoiminnan toimintavalmiusajalla tarkoitetaan aikaa, joka alkaa siitä, kun ensimmäinen yksikkö vastaanottaa hälytyksen ja päättyy siihen, kun pelastusryhmä aloittaa tehokkaan pelastustoiminnan. Pelastusryhmä koostuu johtajasta, vähintään kolmesta ja enintään seitsemästä henkilöstä sekä tehtävän mukaisista ajoneuvoista ja kalustosta. Pelastusryhmä on A- ja B-kiireellisyysluokan tehtäviin hälytettävä pelastustoiminnan muodostelma (Sisäasiainministeriö 2012b). Tällä hetkellä hätäkeskus ei tee arviota pelastustoimen tehtävien hälytyskiireellisyyksistä ja siten tieto ei ole saatavilla PRONTOsta. Näin ollen tarkasteluihin otetaan mukaan kaikki ne tehtävät, jotka resurssiluokaltaan ovat olleet kiireellisiä vuosina 2009 2011. Kiireellinen - resurssiluokka on ollut voimassa vuodesta 2009 alkaen. Tarkastelut tehdään PRONTOn avulla seuraavasti: Ensimmäiselle yksikölle toimintavalmiusaika lasketaan ensimmäisen yksikön hälyttämisestä siihen, kun ensimmäinen yksikkö on kohteessa. (PRONTO: Toimintavalmiusaika 1. yksikön mukaan ) Pelastustoiminnan toimintavalmiusaikaa ei ole tällä hetkellä saatavilla PRONTOsta. Pelastustoiminnan toimintavalmiusajan sijaan tarkastellaan toimintavalmiusaikaa vahvuudella 1+3 (PRONTO: Toimintavalmiusaika ), joka lasketaan ensimmäisen ajoneuvon hälyttämisestä siihen, kun vahvuus 1+3 on kohteessa. Mikäli vahvuus 1+3 ei täyty, lasketaan toimintavalmiusaika viimeisen kohteessa olevan ajoneuvon mukaan. Vahvuudella 1+3 toteutunutta toimintavalmiusaikaa verrataan pelastusryhmälle asetettuun tavoiteaikaan, josta on vähennetty laskennallinen ensitoimenpiteisiin kuluva aika (riskiluokassa I 5 min, riskiluokassa II 4 min ja riskiluokassa III 2 min). Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 7

3.2 Laskennalliset saavutettavuustarkastelut (GRouter) Kuva 2. Riskiluokkien I-III ruudut sekä niiden tehtävien osuus, joissa saavutettavuustavoite on täyttynyt. Ylempi numero 1. yksikkö, alempi numero 1+3 mukaan. Saavutettavuustarkasteluja suositellaan tekemään myös laskennallisesti. Erityisesti riskiruuduissa, joissa sattuneita onnettomuuksia on vähän, laskennallinen saavutettavuusalue antaa lisäarvoa tavoittamisen tarkastelua varten. Ajoaikaan perustuvat saavutettavuusalueet voi laskea MapInfossa Genimapin G-Router lisäohjelmalla hyödyntäen päivitettyä tiestöaineistoa. Saavutettavuustarkasteluja tehtäessä olisi hyvä kiinnittää huomiota pelastusryhmien/-yksiköiden todellisiin lähtöaikoihin ja huomioida ne saavutettavuuslaskelmissa käytettäviä ajoaikoja määritettäessä. Todellisen kokonaiskuvan saamiseksi, laskennallisia saavutettavuusalueita tulisi verrata tapahtuneiden onnettomuuksien toimintavalmiusaikoihin. Kuva 3. Laskennallinen saavutettavuusalue viiden minuutin ajoajalla on merkitty punaisella vinoviivalla. 8 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

4 Onnettomuusvahingot pelastustoimen riskianalyysityössä Tutkimushankkeen Onnettomuusvahingot pelastustoimen toimintavalmiuden suunnittelussa (2012 2014) tavoitteena oli tunnistaa ja tarkastella onnettomuuksien seurauksia selittäviä tekijöitä ja luoda menettelyjä, joiden avulla onnettomuuksien todennäköiset seuraukset voidaan huomioida pelastustoimen riskianalyysissä. Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen mukainen riskiluokkien määrittely pohjautuu rakennusten kerrosalaan ja asukaslukuun. Näiden perusteella arvioidaan onnettomuustodennäköisyys (onnettomuuksien esiintymistiheys). Onnettomuusvahingot -aineistoa hyödyntämällä voidaan riskinarviointia täydentää siten, että huomioidaan myös riskiruudussa olevat uhatut arvot ja onnettomuuksien todennäköiset seuraukset. Painopisteessä tarkastelussa ovat rakennuspalot ja tieliikenneonnettomuudet. Niiden seurauksista tarkastellaan henkilö- ja omaisuusvahingot. Onnettomuusvahingot-aineisto ei korvaa Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen mukaista riskiluokkien määrittelyä, vaan täydentää sitä. Hankkeessa tuotettujen mallien (omaisuusvahingot rakennuspaloissa, henkilövahingot asuinrakennuspaloissa, henkilövahinko-onnettomuudet maanteillä) numeraalisia arvoja ei voi suoraan verrata toisiinsa. Vaikka esim. henkilövahinkomallin ja henkilövahinko-onnettomuuksia maanteillä koskevien mallien tuloksilla on sama yksikkö, sisällöltään ja tulkinnaltaan ne eroavat toisistaan. Hankkeen lopputulokset on visualisoitu karttamuotoon pelastuslaitosten riskianalyysityötä varten. Kuhunkin riskiruutuun (1 km x 1 km) on määritetty omaisuusvahinkoriski rakennuspaloissa, henkilövahinkoriski asuinrakennuspaloissa ja henkilövahinko-onnettomuusriski maanteillä. Aineisto löytyy omista Mapinfo -tietokannoista (karttatasoja ja taulukoita). Pelastuslaitoksille jaettavan aineiston koko on noin 154 MB ja viimeisen version kansio on nimetty Pelastuslaitoksille_Jaettava_Aineisto_2014_01_21. Kuva 4. Pelastuslaitoksille jaettava aineisto hankkeen tuloksista -kansiorakenne. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 9

4.1 Rakennuspalojen omaisuusvahinkoriski Rakennuspalojen omaisuusvahinkomallilla lasketaan jokaiselle rakennukselle luku, joka kuvaa odotettavissa olevien tuhojen laajuutta kun kyseisessä rakennuksessa syttyy rakennuspalo. Rakennuskohtainen omaisuusvahinkoriski saadaan yhdistämällä omaisuusvahingon odotusarvo ja syttymistaajuus. Ruutukohtainen omaisuusvahinkoriski R [m2/a] saadaan laskemalla yhteen ruudussa sijaitsevien rakennusten omaisuusvahinkoriskit: missä f on syttymistaajuus [1/a] ja ν on vahingon odotusarvo [m 2 ]. Omaisuusvahinkoriski on numeerinen arvo joka kuvaa riskiruudun vahinkoriskipotentiaalia, mutta ei riskin määrällistä suuruutta. Arvo kuvaa ruudun riskialttiutta verrattuna toisiin ruutuihin ja soveltuu siten myös riskiruutujen keskinäiseen vertailuun. Kuva 5. Ruutukohtainen omaisuusvahinkoriski on saatu laskemalla yhteen ruudussa sijaitsevien rakennusten omaisuusvahinkoriskit. 10 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

8 Kuva 6. Ruudut on luokiteltu omaisuusvahinkoriskiarvon perusteella luokkiin, jotta aineistosta saadaan erottumaan ruudut, joissa omaisuusvahinkoriski on korkein. Soveltamisesimerkki: II riskiluokan riskiruuduista suurin omaisuusvahinkoriski rakennuspaloissa on ympäröity kuvassa. nselkä Caprera sören Storgrund Varisselkä 20 26 Pukinjärvi 34 Isolahti Passkäret 724 Böle 13 41 Vetokannas 81 Mittigårdarna 13 78 Vikinga 77 Palosaari 51 51 Kivihaka 52 35 Smedsby 30 41 Kotiranta 724 S Skräddarisback Sjöberg Pukinjärvi 8 E8 KORSHOLM Hästgrund ret askiluoto Brännbacken 107 Vöyrinkaupunki 164 63 Asevelikylä 57 41 E8 Teeriniemi 100 41 331 133 47 50 23 Ristinummi 29 Huutoniemi E12 VAASA 3 8 E8 E12 30 65 42 210 53 22 Melaniemi Hietalahti Fjärdsminnet Tistronholmen II riskiluokan riskiruutu Långviken Suvilahti Eteläinen Kaupunginselkä 3 E12 8 E8 717 Itämelaniemi 18 85 68 17 28 8 E8 Omaisuusvahinkoriski >= 100 Vanhasatama 3 E12 Haapaniemi 32 38 16 717 Kråklund Vanha-Vaasa 50 <= Omaisuusvahinkoriski <100 Svartön 715 41 76 Kuva 7. II riskiluokan riskiruudut, omaisuusvahinkoriskin arvo ja arvon luokitus. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 11

4.2 Rakennuspalojen henkilövahinkoriski Asuinrakennuspaloille kehitetty henkilövahinkomalli ennustaa henkilövahinkotaajuuden (henkilövahinkoa/a) syttymistaajuustiheyden, rakennuksen kerrosalan ja henkilövahingon todennäköisyyden perusteella. Henkilövahinkomallin lähtöaineistona käytettiin PRONTOn onnettomuustiedot rakennuspaloista, joissa kuoli tai loukkaantui vakavasti henkilöitä vuosina 1996 2012. henkilövahinkotaajuus = syttymistaajuustiheys x rakennuksen kerrosala x henkilövahingon todennäköisyys Pelastustoimen ruutuaineistoon muodostettiin ruutukohtainen henkilövahinkoriski yhdistämällä kunkin ruudun asuinrakennusten syttymistaajuustiheydet (rakennuspaloa/m2/a), kerrosalat (m2) ja henkilövahingon todennäköisyydet (henkilövahinkoa/rakennuspalo). Tuloksena on ruutukohtainen henkilövahinkotaajuus, jonka yksikkö on henkilövahinkoa/a. Ruutujen numeraaliset arvot on määritetty henkilövahingon todennäköisyyden ja syttymistaajuuden tulona. Henkilövahinkotaajuuden määrityksessä on huomioitu asuinrakennuksen tyyppi sekä tyyppiasunnon koko. Malli ei arvioi henkilövahinkojen suuruutta tarkasti, joten numeraalisia tuloksia ei voi käyttää arvioimaan esim. potentiaalista henkilövahinkojen määrää jollakin tietyllä alueella. Arvo kuvaa ruudun riskialttiutta verrattuna toisiin ruutuihin ja soveltuu siten myös riskiruutujen keskinäiseen vertailuun. Kuva 8. Ruudut on luokiteltu henkilövahinkoriskiarvon perusteella luokkiin, jotta aineistosta saadaan erottumaan ruudut, joissa omaisuusvahinkoriski on korkein. 12 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

Soveltamisesimerkki: Henkilövahinkoriskin suuruuden prosentuaalisia eroja voidaan tarkastella, joka mahdollistaa esim. eri alueiden vertailun. Kuva 9. Alueiden vertailu henkilövahinkoriskin perusteella. 4.3 Henkilövahinko-onnettomuusriski maanteillä Ennustettaessa henkilövahinko-onnettomuusriskiä maanteillä käytettiin aineistona VTT:n laatiman TARVA-ohjelman ennustamia nykyisiä henkilövahinko-onnettomuuksien määriä. TARVA-ohjelman ennustamat tiejaksokohtaiset onnettomuustiheydet muutettiin ruutukohtaisiksi onnettomuusmääriksi summaamalla kuhunkin ruutuun sijoittuvien tiejaksojen ennustetut onnettomuusmäärät. Kuva 10. TARVA-ohjelmalla laskettujen tiejaksokohtaisten onnettomuustiheyksien muuntaminen ruutukohtaisiksi onnettomuusmääriksi. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 13

Kuva 11. Ruudut on luokiteltu maanteillä tapahtuvan henkilövahingon onnettomuusriskin perusteella, jotta aineistosta saadaan erottumaan muihin ruutuihin verrattuna korkeariskiset ruudut. 14 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

5 Toimintavalmiuden vaikuttavuus asuntopaloissa Tutkimushankkeen Toimintavalmiuden vaikuttavuus asuntopaloissa (2012 2014) tavoitteena oli tuottaa laskennallinen menetelmä toimintavalmiuden vaikuttavuuden arviointiin asuntopaloissa syntyvien henkilö- ja omaisuusvahinkojen näkökulmasta ja esimerkkilaskelmien kautta tuottaa lisätietoa eri osatekijöiden vaikutuksesta näihin vahinkoihin. Tutkimuksessa muodostettiin arvio vakavien henkilövahinkojen (sis. kuolleet ja vakavasti loukkaantuneet) ajalliselle kertymiselle asuntopaloissa sekä omaisuusvahinkojen laajuuden riippuvuudelle palokunnan saapumishetkestä. Lisäksi rakennettiin operaatioaikamalli pelastustoiminnan ajalliselle etenemiselle. Edellä mainitut mallit yhdistämällä muodostettiin ennusteita asuntopalojen henkilö- ja omaisuusvahinkojen todennäköisyyksille erilaisissa tilanteissa sekä arvioita toimintavalmiuden vaikutuksesta näihin todennäköisyyksiin. Tarkastelu rajattiin koskemaan asuntopaloja. Laskennallisessa mallissa käsiteltiin vain syttymisasuntoa ja syttymisasunnossa tapahtuneita henkilövahinkoja. Esimerkiksi porraskäytävässä ja rakennuksen muissa asunnoissa mahdollisesti muodostuvien uhkaavien olosuhteiden tai henkilövahinkojen syntyminen oli rajattu tutkimuksen ulkopuolelle. Pelastustoimen tilastoissa (PRONTO) aikajaksolla 2009 2012 asuinrakennuspalojen osuus oli noin 1,5 % pelastustoimen tehtävistä. Pelastustoimen tehtävissä kirjatuista vakavista henkilövahingoista 6 % tapahtui rakennuspaloissa. Rakennuspaloissa kirjatuista vakavista henkilövahingoista noin 88 % ja omaisuusvahingoista noin 37 % tapahtui asuinrakennusten paloissa. Tutkimuksessa pääpaino oli mallinnusmenetelmän kehittämisessä. Menetelmän avulla tehdyt määrälliset arviot henkilövahinkojen ja omaisuusvahinkojen määristä ovat mallinnustuloksia, joihin tulee suhtautua kriittisesti ottaen huomioon tehdyt oletukset ja käytettyjen lähtötietojen epävarmuudet. 5.1 Tulokset Henkilövahingot, vaikutus yksilöriskiin Vakavien henkilövahinkojen (sis. kuolleet ja vakavasti loukkaantuneet) kertyminen ajan suhteen syttymisasunnossa arvioitiin asuntopalosimulointien tulosten perusteella. Palojen vakavuutta kuvaa se, että simulointien perusteella muodostetun vakavien henkilövahinkojen (kuolleet ja vakavasti loukkaantuneet) kertymäkäyrän kuvaamassa otoksessa 65 % asuntopaloista poistumista haittaavat olosuhteet syntyivät ensimmäisen 5 min aikana ja 80 %:ssa ensimmäisen 10 min aikana (kuva 12). Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 15

Kuva 12. Vakavien henkilövahinkojen (kuolema tai vakava loukkaantuminen) muodostumisen aikariippuvuudet 1000 realisaatiossa riskiluokan I asuinrakennuksissa. Laskennallisen menettelyn avulla voidaan verrata erilaisten aikaviiveiden vaikutusta vahinkojen muodostumiseen syttymisasunnossa sekä vertailla erilaisia skenaarioita toisiinsa. Laskennallisten tulosten perusteella näyttäisi siltä, että simulointeja vastaavissa asuntopaloissa henkilöiden pelastamiseen käytettävissä oleva aika on rajallinen. Mikäli henkilö on jäänyt asuntoon palon syttyessä, todennäköisyys sille, että henkilö pelastuu pelastuslaitoksen nopean toiminnan ansiosta kuolemalta tai vakavalta loukkaantumiselta on noin 13-20 %. Kun PRONTO:n tilastoaineistoa käytiin läpi Helsingin ja Pirkanmaan rakennuspaloista vuosilta 2009 2012 havaittiin, että pelastuslaitoksen pelastamia henkilöitä, jotka eivät kuolleet tai loukkaantuneet vakavasti, oli näissä paloissa noin 32 35 % asuntoon jääneistä henkilöistä.. Osuus on laskennallisen mallin arvioimaa tulosta jonkin verran suurempi. Tarkastelussa eivät olleet mukana rakennuspalovaaroista pelastetut. Ero voi johtua esimerkiksi laskennallisessa mallissa käytettyjen henkilövahinkojen syntymismallin tai arvioitujen pelastuslaitoksen aikaviiveiden konservatiivisuudesta, joka johtaa konservatiiviseen arvioon laskennallisesta pelastettujen osuudesta. Tarkastelun perusteella henkilövahinkojen määrä lisääntyy operaatioajan kasvaessa (kuva 13). Minuutin muutos operaatioajassa lisäsi/vähensi simuloitujen tapausten kaltaisissa vakavissa asuntopaloissa syttymisasunnossa tapahtuvia vakavia henkilövahinkoja (kuolemat ja vakavat loukkaantumiset) suuruusluokaltaan noin 1 3 prosenttiyksikköä. Sprinklauksen huomioiminen laskennallisessa mallissa pudotti vakavan henkilövahingon todennäköisyyden merkittävästi alemmaksi antaen lisäaikaa asuntoon jääneiden henkilöiden pelastamiseksi (kuva 13). 16 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

Kuva 13. Vakavien henkilövahinkojen todennäköisyyden riippuvuus riskiluokasta sprinklaamattomassa ja sprinklatussa tapauksessa. Kuolemien ja vakavien loukkaantumisten määrä asuntopaloissa on ollut vuosina 2009 2012 keskimäärin 120 henkilöä vuodessa. Henkilövahingoista 22 % tapahtui riskiluokan I alueilla, 41 % riskiluokan II, 9 % riskiluokan III ja 29 % riskiluokan IV alueilla. Mikäli oletetaan vuotuisten vakavien henkilövahinkojen olevan 120 henkilöä ja että ne jakautuisivat riskialueittain edellä mainitulla tavalla, 1 min muutos operaatioajassa kasvattaisi/vähentäisi vakavien henkilövahinkojen määrää riskialueella I noin 0,3 0,4 henkilöllä. Kaikki riskiluokat huomioiden 1 min vaikutus vakavien henkilövahinkojen määrään olisi siten 1 2 henkilöä. Operaatioajan muutosten vaikutus vuotuisten henkilövahinkojen määrän muutokseen on esitetty kuvassa 14. Kuva 14. Operaatioajan muutosten vaikutus vuotuisten vakavien henkilövahinkojen (sis. kuolleet ja vakavasti loukkaantuneet) määrään olettaen, että vuotuinen vakavien henkilövahinkojen kokonaismäärä on 120 kpl. Eri käyrät kuvaavat tuloksen muuttumista, mikäli niiden asukkaiden määrä, jotka eivät poistu palavasta asunnosta pienenee tai kasvaa. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 17

5.2 Tulokset Henkilövahingot, vaikutus yhteisöriskiin Perustarkastelut tehtiin yksilöriskien näkökulmasta eli arvioitiin millä todennäköisyydellä palavassa asunnossa oleva henkilö pelastetaan, mikäli hän ei itse jostakin syystä pysty poistumaan. Tapahtumapuutarkastelulla arvioitiin edelleen, mitä kyseinen yksilöriski tarkoittaa koko yhteisön kannalta. Eli esimerkiksi miten simuloitujen tapausten kaltaisissa tapauksissa aiheutuvien henkilövahinkojen määrään vaikuttaa jonkin toimintakyvyltään (omatoiminen poistuminen) rajoittuneen kotona asuvan asukasryhmän osuuden kasvu. Esimerkkeinä tarkasteltiin kotihoidon asiakkaiden ja muistisairaiden määrän vaikutusta vakavien henkilövahinkojen kokonaismäärään Tarkastelun perusteella keskivaikeasti tai vaikeasti muistisairaiden määrän kaksinkertaistuminen, jonka on oletettu tapahtuvan vuoteen 2025 mennessä, kasvattaisi vuosittaisten henkilövahinkojen määrää noin 17 prosentilla. 5.3 Tulokset Omaisuusvahingot Kun tarkasteltiin omaisuusvahinkojen kertymisen riippuvuutta operaatioajasta pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilastojärjestelmään kirjattujen laadullisten arvioiden avulla havaittiin, että palon laajuuden ja operaatioajan välillä on yhteys; operaatioajan systemaattinen kasvattaminen vähentää niiden tapausten määrää, joissa tuhoutunut pinta-ala on pieni ja kasvattaa niiden tapausten määrää, joissa se on suuri. Suurimmassa osassa tapauksista omaisuusvahinkojen määrä jäi sille tasolle, jossa se oli palokunnan saapuessa, eli palokunnan toiminnalla pystyttiin useimmiten estämään palon leviäminen laajemmalle. Laskennallisen tarkastelun perusteella operaatioajan systemaattinen muutos ± 5 min muuttaisi keskimääräistä tuhoutunutta pinta-alaa riskiluokasta riippuen 7 26 %. a) b) Kuva 15. a) Operaatioajan systemaattisen muuttamisen vaikutus riskiluokan I simuloinneissa: palon laajuus palokunnan saapuessa ja tilanteen lopussa. b) Simulointitulokset eri riskiluokille: keskimääräisen tuhoutuneen pinta-alan riippuvuus riskiluokasta ja operaatioajasta. 18 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

6 Sovellusesimerkki 1: II riskiluokan ruutujen keskinäinen arvottaminen Pohjanmaalla 6.1 Yleistä Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen (Sisäasiainministeriön julkaisuja 21/2012) riskien määrittely perustuu 1 km 1 km ruudukkoon, jotka on ruuduille määritettyjen riskitasojen perusteella luokiteltu 4 riskiluokkaan. Tämän esimerkin/tarkastelun kohteeksi valittu II riskiluokan ruudut. Ohjaavana ajatuksena tälle esimerkille on yhden riskiluokan ruutujen keskenäinen eroavuus. Ovatko kaikki meidän alueen II riskiluokan ruudut yhtä tärkeitä? Voidaanko ruudut laittaa keskenään tärkeysjärjestykseen riskiperusteisesti? Voiko toiminnan suunnittelussa hyödyntää tarkempaa II ruutujen jaottelua? Riskiruudut kunnittain Riskiruutujen lukumäärä / osuus riskiruuduista Kunta 1 osuus 2 osuus 3 osuus Isokyrö Storkyro 0 0 % 3 5 % 7 4 % Kaskinen Kaskö 0 0 % 4 6 % 5 3 % Korsnäs 0 0 % 1 2 % 4 3 % Kristiinankaupunki Kristinestad 0 0 % 1 2 % 19 12 % Laihia Laihela 0 0 % 4 6 % 10 6 % Maalahti Malax 0 0 % 1 2 % 12 8 % Mustasaari Korsholm 0 0 % 6 9 % 22 14 % Närpiö Närpes 0 0 % 3 5 % 13 8 % Pedersöre Pedersöre 0 0 % 1 2 % 25 16 % Uusikaarlepyy Nykarleby 0 0 % 3 5 % 7 4 % Vaasa Vasa 8 100 % 35 54 % 28 18 % Vöyri Vörå 0 0 % 3 5 % 8 5 % Yhteensä [lkm ja %] 8 100 % 65 100 % 160 100 % Kuva 16. Toimintaympäristö esimerkissä (Pohjanmaan pelastuslaitoksen alue). 6.2 Onnettomuusvahingot tiedot riskiruuduista Riskiruutujen tiedot on tarkennettu vahinkotiedoilla (Onnettomuusvahingot pelastustoimen toimintavalmiuden suunnittelussa, 2014). Siten riskiruuduissa on kolme uutta muuttujaa, joka tarkentaa kyseisen riskiruudun riskiä suhteessa muihin ruutuihin. Taulukossa 2 on esitetty viisi korkeinta riskiä uusien muuttujien perusteella, sekä sen järjestys muihin riskiruutuihin verrattuna. Tiedoista käy ilmi että sama ruutu harvoin on riskialtis kaikista tarkastelunäkökulmasta. Iso omaisuusvahingonriski rakennuspalossa jossain ruudussa ei siis tarkoita että esimerkiksi henkilövahinkoriski olisi suuri. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 19

Yhteensä 65 II riskiluokan ruutua. Poimittu 5 korkeimmat riskit eri näkökulmasta: Henkilovah_ Järj Järj Järj Om_Vah_Riski_ Hlö_Vah_Riski riski_maanti ASEMA Om_Vah_Risk Hlö_Vah_Ris Henkilovah_r ID_NRO KUNTA RISKITASO m2 _rakpalo e _10_M i_m2 ki_rakpalo ski_maantie 274221 905 0,8081 209,62 0,004 0,15 RP10 65 20 38 274891 905 0,6737 100,38 0,003 0,00 RP10 64 15 18 273546 905 0,8885 84,73 0,015 0,19 RP10 63 58 42 276920 905 0,5033 80,70 0,002 0,00 RP10 62 9 17 276925 499 0,3307 78,01 0,000 0,10 RP10 61 5 35 274897 905 0,9142 49,53 0,027 0,00 RP10 52 65 13 274220 905 0,8416 41,56 0,022 0,08 RP10 46 64 31 274893 905 0,9525 41,46 0,022 0,00 RP10 45 63 12 276245 905 0,6832 50,63 0,019 0,03 RP10 53 62 25 304643 893 0,7375 43,92 0,019 0,05 RP63 48 61 30 264788 399 0,5656 40,83 0,010 1,24 RP50 43 48 65 275570 905 0,6146 63,35 0,010 0,98 RP10 58 47 64 275571 905 0,6177 57,13 0,015 0,88 RP10 57 56 63 276924 499 0,2585 13,31 0,002 0,80 RP10 2 12 62 229649 545 0,4933 39,28 0,010 0,73 RP80 38 46 61 Taulukko 2. Korkeimmat II-riskiluokan ruudut eri näkökulmasta Yhden riskiluokan ruutujen laittaminen riskiperusteiseen tärkeysjärjestykseen ei ole suoraan tehtävissä, koska on huomioitava mitä riskiä on tarkoitus tarkastella/painottaa. Tarkastelunäkökulma siis ratkaisee missä riskiruudussa riski on suurin. Lisäksi on syytä muistaa, että yhden riskiluokan riskiruutujen ympärillä on muita ruutuja. Siten on parempi tarkastella kokonaisuuksia halutulla alueella, eikä rajata tarkastelua yhteen riskiluokkaan. Kuvassa 17 on tarkasteluun suunnitteluohjeen mukaan samantyyppisiä toimintaympäristöjä. Kullakin alueella on 1 tai 2 II-riskiluokan riskiruutua sekä 3 ja 4 riskiluokan ruutuja niiden ympärillä. Rasteroidulta alueelta (tässä tapauksessa teoreettinen saavutettavuusalue) on summattu kaikkien riskiruutujen (riippumatta riskiluokasta) vahinkosummat. Vahinkosummien luvuista voi päätellä kuinka samannäköiset alueet voi poiketa toisistaan huomattavasti riskiin nähden. Kuva 17. Esimerkkejä vahinkoriskisummista samantyyppisissä toimintaympäristöissä. 20 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

7 Sovellusesimerkki 2: Pelastusasemien sijaintivaihtoehtojen priorisointi Kuvissa 18a ja 18b on esitetty tarkastelualueelle sijoitetulle pelastusasemalle kaksi eri sijaintivaihtoehtoa ja niistä määritetty 4 min laskennallinen saavutettavuusalue. Kuten taulukosta 3 nähdään, sijaintivaihtoehdossa 1 saavutettavuusalue on suurempi, joskin sen sisäpuolelle jää 2 riskiluokan I (TVO) ruutua vähemmän kuin sijaintivaihtoehdossa 2. Sijaintivaihtoehdossa 2 saavutettavuusalueen sisäpuolelle jäävät omaisuus- ja henkilövahinkoriskisummat ovat yli 30 % sijaintivaihtoehtoa 1 suurempia. Näin ollen optimaalisemmaksi sijaintivaihtoehdoksi valikoituu vaihtoehto 2. Tässä esimerkissä on tarkasteltu vain yksittäisen pelastusaseman tilannetta. Mikäli pelastusasemien saavutettavuusalueet limittyvät alueen muiden pelastusasemien saavutettavuusalueiden kanssa, tulee koko asemaverkkoa tarkastella kokonaisuutena ja arvioida kummassa ratkaisussa lisäarvo on kokonaisuuden kannalta suurempi. a) b) Kuva 18. Pelastusasema ja sen 4 minuutin laskennallinen saavutettavuusalue. a) sijaintivaihtoehto 1 ja b) sijaintivaihtoehto 2. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 21

4 min laskennallisen saavutettavuusalueen sisälle jäävien ruutujen lukumäärät Sijaintivaihtoehto 1 (kuva 1a) Sijaintivaihtoehto 2 (kuva 1b) Ruutujen lkm [kpl] TVO riskiluokan I ruutujen lkm [kpl] Omaisuusvahinkoriskisumma Henkilövahinkoriskisumma 36 13 1972 0,53 31 15 2652 0,71 Taulukko 3. Neljän minuutin laskennallisen saavutettavuusalueen sisälle jäävien ruutujen lukumäärät kuvissa 18a ja 18b. 7.1 Ratkaisuvaihtoehtojen priorisointi Kuvaan 19 on piirretty kahden eri pelastusaseman 4 min laskennalliset saavutettavuusalueet. Vaihtoehtojen priorisointia varten on koottu taulukko 4, jonka avulla voidaan arvioida vaihtoehtoratkaisuista saatavia hyötyjä keskenään. Taulukkoon on ensin määritetty nykyasemaverkon (harmaa ristikkokuvio) kattavuusalueelle jäävien ruutujen lukumäärät sekä omaisuus- ja vahinkoriskisummat ja verrattu niitä tilanteeseen, jossa nykyasemaverkkoa on täydennetty ensin vaihtoehdolla 1 ja sen jälkeen vaihtoehdolla 2. Taulukon 4 tarkastelujen perusteella vaihtoehto 1 priorisoituu vaihtoehdon 2 edelle. Kuva 19. Pelastusasemavaihtoehdot 1 ja 2 ja niiden 4 minuutin laskennallinen saavutettavuusalue. 22 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

4 min laskennallisen saavutettavuusalueen sisälle jäävien ruutujen lukumäärät Ruutujen lkm [kpl] TVO riskiluokan I ruutujen lkm [kpl] Omaisuusvahinkoriskisumma Henkilövahinkoriskisumma Nykyasemaverkko 260 133 21646 6,13 Vaihtoehto 1 296 143 23054 6,69 Vaihtoehto 2 272 138 22312 6,42 Taulukko 4. Nykyasemaverkon kattavuusalueelle jäävien ruutujen lukumäärät sekä omaisuus- ja vahinkoriskisummat, sekä vastaavat tiedot vaihtoehdoista, joissa nykyasemaverkkoa on täydennetty ensin vaihtoehdolla 1 ja sen jälkeen vaihtoehdolla 2. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 23

8 Sovellusesimerkki 3: Maanteiden henkilövahinkotietojen hyödyntäminen Soveltamisesimerkissä on etsitty L2-luokan riskiruutujen ominaispiirteitä. L2-luokassa on tieosuuksia, joissa on suurentunut riski henkilövahinkoon johtaviin liikenneonnettomuuksiin. L2-riskiruudut sijaitsevat valtateillä pääosin 20 minuutin toimintavalmiuspiirin sisällä. Onnettomuustarkastelun perusteella tyypillisiä piirteitä näissä ovat olleet suuret nopeudet, kohtaamisonnettomuudet ja ulosajot. Kuva 20. Tieosuuksia, joissa on suurentunut riski henkilövahinkoon johtaviin liikenneonnettomuuksiin (L2-luokkaa). L2-riskiruudut ovat pääosin saavutettavissa 20 minuutissa. 24 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

Kuva 21. L1-luokan yksittäiset riskiruudut, jotka sijaitsevat pääosin valtateiden sisääntuloväylillä. Soveltamisesimerkissä on etsitty L1-luokan riskiruutujen ominaispiirteitä. L1-luokasta löytyy yksittäisiä riskiruutuja, joita voidaan tarkastella lähemmin Prontotiedoista tilastoista ja onnettomuusselosteilta. Tarkentavia tietoja ovat muun muassa tieluokat, onnettomuuden osalliset henkilöt ja henkilövahingot, liikennevälineet, paikkatiedot, tapahtumakuvaukset, kelivaroitukset ja käytetyt pelastusmenetelmät. L1-luokan ruudut ovat pääosin saavutettavissa 6 minuutissa. Tyypillisinä paikkoina ovat risteysalueet, rampit sekä katuverkon raja-alueet. Näissä ruuduissa tapahtuneet liikenneonnettomuudet ovat olleet pääosin risteyskolareita ja peräänajoja ja niissä on ollut pienemmät nopeudet. Kuva 22. Maanteiden henkilövahinkoriskiruutuja. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 25

Maanteiden henkilövahinkoriskiruutuihin sisältyviä muita riskitekijöitä on hyvä tarkastella samanaikaisesti. Mikä on ruudun TVO-riskitaso ja mitä muita kiireellisiä onnettomuuksia ruudussa on tapahtunut liikenneonnettomuuksien lisäksi? a) b) c) Kuva 23a ja b. Toimintavalmiuden puutteiden parantaminen kahdesta tulosuunnasta. Kuva 23c. Vakavien liikennevahinkoriskien sijoittuminen pelastuslaitosten rajalle edellyttää yhteistyötä ja yhteisiä vasteita. Soveltamisesimerkissä arvioidaan toimintavalmiuden puutteita ja korvaavia toimenpiteitä. Toimintavalmiuden kompensointimahdollisuudet kahden tulosuunnan hälytysvasteella ja raja-alueilla naapuriavun ja yhteisten hälytysvasteiden avulla. Kuva 24. Vakavaan henkilövahinkoon johtaneet liikenneonnettomuudet, joissa on käytetty raskaita pelastusvälineitä. Tietoja voidaan käyttää erikoiskaluston tarvetta arvioidessa ja kaluston sijoittamista suunnitellessa. 26 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

Soveltamisesimerkissä arvioidaan raskaiden pelastusvälineiden kalustovaatimuksia ja käyttötarpeita sekä kaluston sijoitustarpeita onnettomuustietojen ja L1-henkilövahinkoriskiruutujen perusteella. Onnettomuustiedoissa vakavaan henkilövahinkoon johtaneet liikenneonnettomuudet, joissa on käytetty raskaita pelastusvälineitä. Esimerkkejä liikenneonnettomuuksien riskienhallintakeinoista, joihin pelastusviranomainen voi vaikuttaa: Liikennesuunnittelu, kaavoitus ja liikenneympäristön muutokset Tiesuunnitelmat, teiden peruskorjaussuunnitelmat, tunneleiden turvallisuussuunnitelmat Varareittisuunnitelmat Pelastusviranomaisen rooli yhteistoiminnan kehittäjänä Kuntien turvallisuussuunnittelu Yhteinen turvallisuusviestintä Pelastusviranomaisen omat toimenpiteet Hälytysvastesuunnittelu; käytettävät yksiköt, ajoreitit ja lähestymissuunnat Erikoiskaluston tarpeet ja kehittäminen Kaluston sijoittaminen Koulutus ja erityisosaaminen. Pelastustoiminnan riskiarvioinnin ja riskienhallintakeinojen kehittämiseksi vakavaan henkilövahinkoon johtaneissa liikenneonnettomuuksissa tarvitaan lisätietoja pelastustoiminnan vaikuttavuudesta liikenneonnettomuuksien henkilövahinkojen torjunnassa. Minkälainen vaikuttavuus on ensihoidon toimenpiteillä, ensihoitoa tukevilla toimenpiteillä ja muulla tilanteeseen liittyvällä pelastustoiminnalla? Suuri osa vakavaan henkilövahinkoon johtaneista liikenneonnettomuuksista tapahtuu katuverkolla ja myös katuverkolle olisi tarpeen laatia vahinkomalli. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 27

9 Sovellusesimerkki 4: Saavutettavuuden kompensointi Kuva 25. Merkittäviä omaisuusvahinkoriskejä sijaitseva riskiruutu riskiluokassa II. Pelastuslaitoksen laskennallinen 6 minuutin saavutettavuus on merkitty kuvaan punaisella. 9.1 Käytettävissä olevat tiedot Pelastuslaitoksilla ei ole käytettävissään vakioituja tapoja, joilla voidaan kompensoida paloasemaverkon tuottamaa saavutettavuutta sellaisilla alueilla, jotka kuuluvat II-IV luokkaan, mutta joilla riskiluokasta huolimatta sijaitsee merkittäviä omaisuusvahinkoriskikohteita. Arvioidessa yksittäisten merkittävien omaisuusvahinkoriskikohteiden riskitasoa sekä tarvittavia tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä, tulisi pelastuslaitoksella olla käytettävissään tarkkoja kohdekohtaisia riskitietietoja sekä tietoja kohteen turvallisuustilanteen muutoksista. On ilmeistä, että perinteisillä valvonnan tavoilla ja perinteisellä valvontatietojen kirjauskulttuurilla ei ole mahdollista piirtää riittävän tarkkaa kokonaiskuvaa esimerkiksi tuotantolaitosten turvallisuustasosta ja sen kehityksestä. Tämä haaste perustelee selkeällä tavalla pelastuslaitoksien arvioivien/auditoivien valvontamenettelyjen käyttöönoton tarpeellisuutta. Uudet valvonnan käytänteet paitsi mahdollistavat riskikuvan tarkentamisen myös kohteet tuntevan pelastuslaitoksen henkilöstön asiantuntemuksen huomioinnin riskienhallintatyössä. Valvontakäyntitietojen lisäksi saavutettavuuden kompensoinnissa tulee ottaa huomioon omatoimisen varautumisen ja teknisen suojaustason parantamisen mahdollisuudet sekä kohteen toiminnan tuottamat vaaratasot ja vahinkoriskit vaikutusalueella (esimerkiksi julkisten palvelujen ja kokoontumistilojen sijainti alueella; koulut, urheiluhallit jne.). 28 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

Perinteinen turvallisuustason arvioinnin lähtökohta on alueen toimintavalmiusohjeen mukaisten riskiluokkien tarkastelu, jota voidaan laajentaa tarkastelemalla omaisuus- ja henkilövahinkoriskejä (OVR ja HVR), toteutuneita toimintavalmiusaikoja sekä onnettomuustyyppejä ja onnettomuushistoriaa. Tarvittavia kompensaatioita arvioidessa ei ole käytettävissä laskennallisia tietoja pelastuslaitoksen eri palvelujen tai turvallisuustekniikan vaikuttavuudesta erilaisten kohteiden turvallisuusratkaisuina. Toistaiseksi pelastustoimen käytettävissä on ainoastaan laskennallinen menetelmä toimintavalmiuden vaikuttavuuden arviointiin asuntopaloissa. Tätä mallia ei kuitenkaan ole mahdollista hyödyntää muihin käyttötapoihin. 9.2 Käytettävissä olevat keinot Merkittävät omaisuusvahinkoriskit voidaan huomioida esimerkiksi valvontaa kohdentamalla, sekä teemoittamalla valvonnan sisältöä riskitietojen perusteella. Toteutettavan arviovan tai auditoivan valvonnan myötä kohteesta on mahdollista koota aiempaa tarkempia tietoja riskitason seurannan mahdollistamiseksi. Valvonnan vaikuttavuuden lisäksi todennäköisesti vajavaisenkin riskikuvan jakaminen riskituottajan kanssa sekä tarvittavien priorisoitujen toimenpiteiden osoittaminen jo sellaisenaan tuottaa sellaista vaikuttavuutta, mikä osaltaan kompensoi puutteita kohteiden saavutettavuudessa. Mikäli kyseessä on paikallisesti erityisen merkittävä kohde tai merkittävä julkisen palvelun kohde on perusteltua jakaa riskikuvaa kuntaorganisaation kanssa. Alueellisesti merkittävät riskitason muutokset tulee käsitellä lisäksi pelastuslaitoksen johtokunnassa tai vastaavassa elimessä sekä ottaa huomioon riskianalyysissa sekä palvelutasopäätöstä päivitettäessä. Pelastuslaitoksen rooliin kuuluu huolehtia siitä, että riskitason muutoksia koskevat keskeiset tiedot annetaan tiedoksi ja käsitellään tarkoituksenmukaisissa päätöksentekoelimissä. Kunta on keskeisin riskinkantaja pelastuslaitoksen toimintaympäristöstä ja sen vuoksi merkittävät paikalliset riskitason muutokset usein koskevat kuntaorganisaatiota jollain tavalla. Mikäli riskitason muutokset koskevat useampia hallinnonaloja voidaan ne käsitellä esimerkiksi turvallisuussuunnittelun tai valmiussuunnittelun ohjauselimissä. Yhteisten foorumien tarve on perusteltua myös sen vuoksi, että riskitason muutoksen edellyttäessä korjaavia riskienhallinnan toimenpiteitä on todennäköistä, että erilaisia toimenpiteitä arvioidessa ja valitessa otetaan kantaa myös vastuunjakoon riskintuottajan ja julkisen palvelun välillä. Tässä yhteydessä tulee korostaa pelastuslainsäädännön riskintuottajan vastuuta koskevia linjauksia. Riskituottajien tulee lähtökohtaisesti selvittää toimintojensa riskitaso ja huomioida turvallisuuden ylläpitämiseen liittyvät panostukset osana investointejaan. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 29

10 Sovellusesimerkki 5: Päivystys- ja varallaolojärjestelyjen vaikuttavuus Pelastustoimen toimintavalmius on toteutettu erikokoisissa kunnissa ja myös eri osissa maata eri tavoin. Suurissa kunnissa pelastustoimen valmius perustuu vakinaiseen pelastushenkilöstöön, jossa usein taustalla 24/7 välitön lähtövalmius, joka tavoittaa erityisesti kaupunkialueiden I-II riskiluokan ruudut. Näitä täydentävät sopimuspalokunnat, jotka liittyvät järjestelmään palokuntasopimuksin. Lisäksi on suoraan pelastuslaitoksen kanssa henkilökohtaisen työsopimuksen tehneitä sopimuspalomiehiä, jotka tukevat pelastuslaitoksen vakihenkilöstöä ja osallistuvat ilta- ja viikonloppuajan hälytystehtäviin. Tehtäviin lähtevän resurssin varmistamiseksi pelastuslaitoksilla on erilaisia varallaolo- ja päivystysjärjestelyjä, joilla varmistetaan henkilöresurssin saatavuus hälytyksen tapahduttua. Tällaisia järjestelyjä ovat 24/7 valmius ja päivävuoroa tekevät palomiehet työpaikalla sekä varallaolo työpaikan ulkopuolella. Varallaololla tarkoitetaan tavallisimmin vapaamuotoista varallaoloa, jossa varallaolija ei ole sidoksissa paloasemaan, vaan voi liikkua kunnan alueella ja olla kotonaan. Vapaamuotoisella varallaololla tarkoitetaan sitä, että viranhaltijan tai työntekijän on oltava tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Viranhaltijalla varallaolovelvollisuus perustuu sopimukseen tai määräykseen ja työntekijällä sopimukseen. Varallaolokorvausta määritettäessä otetaan huomioon varallaolon aiheuttamat rajoitukset viranhaltijalle tai työntekijälle kuten esimerkiksi liikkumisalueen laajuus ja työpaikalle saapumisen enimmäisaika. Puhekielessä varallaolosta käytetään usein myös termiä päivystys, koska pelastustoimessa työpaikalle lähdetään hälytyksen tapahduttua yleensä niin pian kuin mahdollista. Päällystövarallaolijat kootaan päätoimisesta henkilöstöstä. Vuorollaan varalla olevien yksikön johtajien listoilla esiintyy sekä päätoimista alipäällystöä ja miehistöä että yksikönjohtajakoulutuksen saaneita sopimuspalokuntalaisia. Lisäksi on miehistövarallaoloa. Päivystäjien määrä on saattanut perustua vanhaan kuntakohtaiseen arvioon resurssitarpeesta. Varallaololla huolehditaan suunnitellun valmiuden ylläpidosta. Suurissa yleisötapahtumissa, metsäpalovaroituksen voimassa ollessa tai muusta syystä varallaolovahvuutta voidaan tarvittaessa nostaa määräajaksi. Varallaolojärjestely mahdollistaa myös sen, että jos kyseessä on pieni varmistus- tai tarkistustehtävä, ainoastaan varallaolijat osallistuvat tehtävään. Käytännössä kuitenkin usein hälytetään koko hälytysryhmä. Varallaololla on ollut erityisesti merkitystä pelastustoimen kunta-aikana, jolloin kunta vastasi täysin itsenäisesti alueestaan ja usein ilman naapuriapua. Alueellisen pelastustoimen aikana kuntarajat ovat käytännössä poistuneet. Harvaan asutun alueen tehtäviin, missä on pienin henkilöresurssi ja sopimusperusteinen resurssi vakinaisen väen tukena, tehtäviä hoidetaan usean paloaseman resurssin yhteistoimintana. Pienissä kunnissa, joissa on pääosin III- ja IV-riskiluokan ruutuja, varsinaisia sammutustehtäviä on varsin vähän ja ne ovat hajallaan ympäri laajaa aluetta. Lisäksi varallaoloa saattaa olla vain iltaisin ja viikonloppuisin. Vapaamuotoisessa varallaolossa lähtöaikaa ei välttämättä ole määritelty, vaan tehtäviä voidaan tarkastella kohteisiin saavutettavuuden mukaan, ts. kohteet tulisi olla saavutettavissa riskiruutujen osoittaman vaatimuksen mukaisesti. Tavallisesti suunnittelussa kuitenkin on käytetty viiden minuutin käsitettä paloasemalle saapumiseen. Päivystäjän käytössä voi olla myös päivystysauto, jolla tämä voi mennä suoraan tilannepaikalle liikkuessaan kunnan alueella, ja paloasemalta pelastusyksikön tuo tehtävään muu varallaolossa oleva vaki- tai muu toimintaan osallistuva sopimushenkilöstö. Tällöin tilanteeseen ensimmäi- 30 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

senä, tavallisesti yksin, saapuvan henkilön roolina on tilannearvion tekeminen ja tiedustelu, sekä välittömät sammutus- tai pelastustehtävät niillä välineillä, mihin on kykenevä päivystysauton varusteilla ja ilman pelastusyksikön kalusto- ja henkilöresurssia. Lähtöaikavaatimus voi olla myös pidempi eli 10 tai 15 minuuttia. Paloasemalle saapumiseen, ryhmänä sieltä tarkoituksenmukaisella kalustolla lähtemiseen, kohteeseen ajamiseen ja ensitoimenpiteinä tehtäviin selvityksiin kuluvat aikaviiveet ovat huomattavia, minkä vuoksi on erilaisia varallaolojärjestelmiä ja tapoja. Näillä järjestelyillä palokunnan mahdollisuus ihmisten pelastamiseen palavasta asunnosta on pienet tai tilanteen mukaan vaihtelevat, koska 65 prosentissa asuntopaloista kuolettavat olosuhteet ovat muodostuneet alle viidessä minuutissa syttymisestä. Tämä merkitsee, että asukkaiden oma toiminta palokohteessa noiden ensimmäisten minuuttien aikana ratkaisee henkilövahinkojenmäärän ja niiden vakavuuden. Palokunnalla voi kuitenkin olla suuri merkitys palon leviämisen rajoittamisessa syttyneessä rakennuksessa, palon leviämisen estämisessä muihin rakennuksiin, muun omaisuuden pelastamisessa, ja muiden tehtävätyyppien hoidossa (liikenneonnettomuudet, myrskytuhot, muut pelastamistehtävät, ensihoito). Tutkittua tietoa varallaolon vaikuttavuudesta on toistaiseksi hyvin vähän. Varallaolo tai varallaoloryhmän kasvattaminen ei kuitenkaan takaa nopeampaa pelastustoimintaa kuin pieni ensimmäisen lähdön valmius. a) b) Kuvat 26a ja b. Riskiluokan II pelastustehtävien sijoittuminen kuntien alueelle. Kuvassa 26 a varallaolovahvuus on 1+2 (3) Kuvassa 26b varallaolovahvuus on 1+0 Toteutuneet toimintavalmiusajat: Kuva a) Kuva b) 1. yksikkö: 11:50 1. yksikkö: 11:27 Yksikkö 1+3 vahvuudella: 18:04 Yksikkö 1+3 vahvuudella: 15:59 Yksikkö 1+3 vahvuudella: 13:20 Yksikkö 1+3 vahvuudella: 12:01 (Riskiluokka II) (Riskiluokka II) Kuvassa 26 Tarkastelualueella b varallaolovahvuus on 1+0, josta huolimatta pelastustoiminnan toimintavalmiusaika on tarkastelualuetta 1 parempi, jossa varallaolovahvuus on 1+2 (3). Tarkastelualueella b toimintavalmiusajan (vahvuudella 1+3) mediaani on noin 1 2 min tarkastelualuetta 1 parempi. Varallaolon mitoituksen näkökulmasta tilanne on oletusten vastainen. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 31

Osassa II- ja III- ja IV-riskiluokan ruutuja rakennuspaloissa operaatioaika on joka tapauksessa pitkä, jolloin omatoimisen varautumisen korostaminen ja kohteiden oman alkusammutusvalmiuden kehittäminen voivat tuoda parempaa vaikuttavuutta kuin suuri määrä varalla olevia palokuntalaisia. Olisi perusteltua tarkemmin selvittää pelastustoimen alueiden resurssin muodostumista sekä vertailla, miten pelastustoimi on selviytynyt tehtävistään erilaisilla alueilla sekä erilaisilla varallaolo- ja päivystysjärjestelmillä. Tarkasteluissa tulisi ottaa huomioon muun muassa kunnan riskikuva, asukasluku ja kuntakeskusten etäisyydet toisistaan. Itä- ja Pohjois-Suomessa voi olla kuntakeskuksia, joihin pelastuslaitosten välinen naapuriapu on kaukana. Tällöin pienenkin vahvuuden ylläpito alueella voi olla merkityksellistä. Näilläkin alueilla riskikohteiden omatoiminen varautuminen, kiinteistöjen omat alkusammutusvalmiudet ja pelastuslaitoksen ennaltaehkäisevien toimenpiteiden merkitys korostuu. Riskikohdetarkastelussa tulisi ottaa huomioon rakennustekniset tiedot ja käyttötarkoitus (henkilöturvallisuuden kannalta vaativat kohteet) sekä edistää rakenteellisten ja turvallisuusteknisten keinojen käyttöönottoa pelastuslaitoksen pelastuspalvelujen rinnalla. Lisäksi turvallisuusviestinnän ja muun kohteiden omatoimisen varautumisen tukeminen on välttämätöntä paloturvallisuustyötä. Henkilösidonnaisten resurssien tarkastelussa vaihtoehtoina kyseessä voivat olla päällystö-, yksikönjohtaja- ja miehistövarallaolon säilyttäminen tai vapaaehtoisen vpk-toiminnan edistäminen ilman varallaoloa. Edellisiä malleja tukemaan tarvitaan päätoimisella henkilöstöllä miehitettyjä 24/7 tai päivälähdön paloasemia keskisuuriin kuntiin, joista on saatavissa harvemmin tarvittavaa erikoisosaamista ja -kalustoa harvaan asutulle seudulle ja pieniin kuntataajamiin. Pelastustoiminnan tehokkuudesta ja käytettyjen vaihtoehtoisten mallien vaikuttavuudesta tarvitaan lisää tutkittua tietoa. Varallaolojärjestelyä tulee tulevaisuudessa tarkastella kriittisesti, johon Pronto antaa hyvät mahdollisuudet toimintavalmiuden toteutumisen ja tehtävämäärien sekä tehtävälajien suhteen. 32 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

11 Erityistä tarkastelua vaativat onnettomuustyypit, tapahtumat ja yksittäiset kohteet 11.1 Yksittäiset kohteet tai alueet Yksittäisten riskikohteiden tai erityistä tarkastelua edellyttävien alueiden riskitasoa tarkastellaan erityisen arvion laadinnan puitteissa. Kunkin kohteen tai alueen osalta on punnittava se, mitä riskienhallintakeinoja kyseisen kohteen on perusteltua käyttää. Kohteet voidaan tarvittaessa esittää riskitasoa kuvaavina karttatasoina. Kohde- tai aluekohtaisiin riskienhallintakeinoihin kuuluu muun muassa toimintavalmiuden parantaminen, valvonnan kohdentaminen, tuki omatoimisen varautumisen kehittämiselle ja teknisen suojauksen hyödyntäminen. Riskienhallinnassa on perusteltua pyrkiä hyödyntämään sellaista keinoa tai usean keinon valikoimaa, joiden vaikuttavuus kohteen turvallisuustasoon on suurin mahdollinen. Merkittävä osa riskikehityksen hallinnasta perustuu vaikuttamiseen alueiden käyttöön ja kaupunkisuunnitteluun kaavoitusvaiheessa. Esimerkiksi erillisselvityksen kautta on mahdollista kaavoituksen käytettävissä olevilla välineillä hallita osaa alueella jo olevista vahinkoriskeistä, sekä varmistaa, että riskitaso ei kasva epätarkoituksenmukaisen vaarallisten toimintojen sijoittelun vuoksi. Kaavoituksessa huomioon otettavat seikat liittyvät yleensä esimerkiksi vaarallisten aineiden kuljetusreitteihin sekä vaarallisten kemikaalien varastointiin sekä käyttöön. Riskitasoa arvioidessa on syytä välttää liiallista optimismia pelastustoiminnan suorituskyvyn arvioinneissa, siksi perusteltua on arvioida mahdollisen vahingon vaikutuksia useilla eri pelastuslaitoksen vasteilla. 11.1.1 Kulttuuriomaisuuden kannalta merkittävät kohteet UNESCO:n Haagin vuoden 1954 yleissopimuksen ja sen pöytäkirjojen kansalliseen täytäntöönpanoon liittyen Suomi on Opetus- ja kulttuuriministeriön johdolla valmistellut kansallisesti merkittävän kulttuuriomaisuuden luetteloa (Haag-inventointi). Haagin yleissopimus ja sen pöytäkirjat suojelevat kulttuuriomaisuutta aseellisen selkkauksen sattuessa sekä normaaliolojen riskienhallinnassa. Inventointiin sisältyy noin 500 kohdetta. Kiinteän kulttuuriomaisuuden kohteet ovat rakennuksia, rakennelmia tai kiinteitä muinaisjäännöksiä, irtaimen kulttuuriomaisuuden kohteet ovat lähtökohtaisesti rakennuksia, joissa sijaitsee irtainta kulttuuriomaisuutta. Valmistelussa oleva kansallisesti merkittävän kulttuuriomaisuuden luettelo on luonteeltaan ei-julkinen. Yhteistoimintaviranomaisina pelastuslaitosten suuntaan toimivat Museovirasto sekä Maakuntamuseot. Pelastuslaitosten ottavat valvontatoiminnassa ja omatoimisen varautumisen tukemisessa rakennuskohteet tms. huomioon. Lisäksi pelastuslaitosten tulisi laatia yhteistyössä kohteiden kanssa kohdekortit tarkoituksenmukaisen sammutustaktiikan varmistamiseksi. Haag-inventoinnin lisäksi kulttuuriomaisuudesta tulisi ottaa huomioon alueellisesti ja paikallisesti merkittävät kohteet, joiden tunnistamisessa maakuntamuseot ovat asiantuntijoita. Toimenpiteenä kyseeseen tulee esimerkiksi kohteiden pelastussuunnittelun ohjaaminen. Kulttuuriomaisuuden luettelossa on rakennusten ja omaisuuden lisäksi kohteita, joita pelas- Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 33

tusviranomaisen ei ole tarpeen ottaa omassa toiminnassaan erityisesti huomioon (esimerkiksi uurnalehdot tms.). 11.1.2 Merkittävät yleisötilaisuudet Merkittävät yleisötilaisuudet edellyttävät tapahtumakohtaista tarkastelua, jonka puitteissa määritetään riittävä tilaisuuden järjestäjän omatoimisen varautumisen taso, tarkoituksenmukaiset valvontakäytänteet sekä suunnitellaan pelastuslaitoksen valmiuden riittävyys riskeihin nähden. Käytännössä riskienhallintaa hoidetaan vakioidulla prosessilla, johon kuuluu yhteistyövaiheita poliisin (lupamenettely), terveystoimen ja kuntien kuluttajaturvallisuusvalvontaviranomaisten kanssa. Opasmateriaalina voidaan hyödyntää mm. Suurten yleisötilaisuuksien turvallisuusopasta: http://www.hameenlinna.fi/pages/412599/suurten%20yleis%c3%b6tilaisuuksien%20turvallisuusopas%20kup.pdf Lisäksi pelastuslaitosten verkoston puitteissa toimii yhteistyöverkosto, joka toimii pelastusalan yhteisenä yleisötilaisuuksien turvallisuuden asiantuntijana. 11.1.3 Maanalaiset tilat Maanalaisten tilojen osalta tarkastellaan erityisesti poistumisturvallisuutta sekä pelastustoiminnan edellytyksiä. Maanalaiset erityiskohteet edellyttävät pelastuslaitokselta kohdekohtaista erityisosaamista sekä säännöllistä harjoittelua. 11.1.4 Liikenneasemat ym. Lentokenttien riskiarviossa hyödynnetään Finavian käyttämää luokittelua esimerkiksi siten että 1. kategorian kentät luokitellaan riskiluokkaan I ja 2. kategorian kentät riskiluokkaan II. Satamien huomiointi on arvioitava sataman käytön ja koon mukaan (RL1: VAK-satamat, matkustajasatamat RL2: muut satamat). Riskienhallintakeinona on toiminnanharjoittajan riittävä omatoiminen varautuminen turvallisuusselvityksen mukaisesti sekä pelastusviranomaisen valvonta ja harjoittelu. 11.1.5 YTS-kohteet Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa on määritelty uhkamalleja, jotka ovat kuvauksia turvallisuusympäristön mahdollisista häiriöistä. Häiriötilanteella tarkoitetaan uhkaa tai tapahtumaa, joka normaali- tai poikkeusoloissa vaarantaa ainakin hetkellisesti tai alueellisesti yhteiskunnan turvallisuuden, toimintakyvyn tai väestön elinmahdollisuudet. Tällaisia uhkamalleja ovat esimerkiksi voimahuollon ja yhdyskuntatekniikan vakavat häiriöt sekä väestön terveyden ja hyvinvoinnin vakavat häiriöt. Näiden tilanteiden hallinta edellyttää tavanomaista laajempaa tai tiiviimpää viranomaisten yhteistoimintaa. Uhkamallit tulee ottaa huomioon pelastuslaitosten riskianalyysissa sekä varautumisessa. Lisätiedot: http://www.turvallisuuskomitea.fi/ 11.1.6 Vaarallisten aineiden kuljetus, käsittely ja varastointi Terveydelle vaarallisten, ympäristölle vaarallisten, sekä palo- ja räjähdysvaarallisten kemikaalien käsittely ja varastointi tulisi huomioida riskianalyysissa. Ensisijaisena riskienhallinnan keinona on toiminnanharjoittajan omatoimisen varautumisen asianmukaisuuden valvonta. 34 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

Tarkastelussa huomioon otettavia kohteita ovat mm. lupavaraiset räjähdevarastot, VAK-ratapihat ja -satamat sekä logistiikkakeskusten väliaikainen kemikaalivarastointi. Toiminta-alueen kemikaaliriskeihin (ml. kuljetukset alueella), on varauduttava myös pitkäkestoisiin teknisiin torjuntatoimiin kalustollisesti ja riittävällä henkilöstöllä. Pelastuslaitoksen tulee varautua CBRN-tilanteiden mukaisen erityisten kemiallisten ja biologisten aineiden sekä säteilyn suojelutoimintaan. Riskienhallinnan keinona on valvonnan ohella säännönmukainen harjoittelu ja yhteistoiminta. Riskitason arvioinnissa voidaan käyttää valtakunnallista materiaalia (Tukes). Kohdekohtaisessa tarkastelussa on perusteltua hyödyntää eri viranomaisten näkemyksiä kohteen turvallisuustasosta ja tarvittavasta varautumisesta. 11.1.7 Suojaväistö onnettomuustilanteissa Tulipalon tai räjähdysvaaran vuoksi voidaan joutua aloittamaan onnettomuuspaikan lähialueiden suojaväistö. Onnettomuustilanteessa vaarassa olevien ihmisten suojaaminen ja pelastaminen on osa pelastustoiminta ja evakuointitilanteet tulee ottaa huomioon pelastuslaitoksen riskianalyysissa. Laaja suojaväistö on toteutuessaan moniviranomaistilanne. Sosiaali- ja terveystoimella on vastuu onnettomuuksien uhrien ja siirretyn väestön majoituksesta, muonituksesta, vaatetuksesta ja muusta perushuollosta. Lisäksi riskin tuottajan on osaltaan varauduttava evakuointitilanteisiin omatoimisen varautumisen vastuun sekä pelastuslain 48 nojalla. ELY-keskuksen liikenne ja infrastruktuurin vastuualue on velvollinen osoittamaan soveltuvan liikennekaluston paikallisilta liikennöitsijöiltä ja taksikeskukselta. Vastaava velvollisuus osallistua pelastustoimintaan ja sen suunnitteluun on myös muilla valtion ja kunnan viranomaisilla, laitoksilla ja liikelaitoksilla (PelL 46 47, 49 ). Pelastuslaitoksen normaaliolojen riskianalyysi toimii yksityiskohtaisempaa suunnittelutarvetta ja yhteistoimintakäytänteitä ohjaavana asiakirjana. Esimerkiksi ELY-keskusten valmiussuunnitteluun kuuluu suurimpiin riskeihin varautumista kiertotiejärjestelyjen avulla. Pelastuslaitoksen kyky evakuoida kiireellisesti suurempia henkilömääriä nopeasti kehittyvässä onnettomuustilanteessa on rajallinen. Pelastustoimintaan onnettomuustilanteessa kuuluu ihmisten pelastamisen lisäksi myös onnettomuuden laajenemisen estäminen ja tilanteen vakauttaminen vielä laajemman onnettomuuden estämiseksi, joka vaarallisten aineiden onnettomuudessa on myös erittäin vaativa tehtävä. Laajemman evakuoinnin aloittaminen ja toteuttaminen on hidasta ottaen huomioon evakuointia vaativien onnettomuustyyppien dynaamisuus sekä vaara-alueen laajuus. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 35

Kuva 27. Suojaväistö ja evakuointi käsitteiden välinen suhde. Sanastokeskus TSK:n termipankki, www.tsk.fi/tepa Kokonaisturvallisuuden sanasto (TSK 47, 2014). 11.1.7 Liikenneonnettomuudet Riskiruutuja tarkastellessa tulisi erikseen arvioida kuinka olisi syytä huomioida liikenneonnettomuuksista aiheutunut riskiluokan muutos. Liikenneonnettomuuksien tarkastelussa tulee huomioida tilastollisesti esiin nousevat liikenneonnettomuuksien tihentymät, joita voidaan verrata muualla tapahtuneisiin onnettomuuksiin sekä suhteuttaa liikennevirtoihin. Riskikeskittymiin ei yleensä ole kustannustehokasta vastata parantamalla pelastuslaitoksen toimintavalmiutta, vaan riskienhallintakeinoina kyseeseen tulee viranomaisyhteistoiminnan mahdollistama liikenneympäristön parantaminen sekä pidemmällä aikavälillä vaikuttaminen väylien suunnitteluun sekä kaavoittamiseen. 36 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

Maantiekuljetusten osalta on otettava huomioon vaarallisten aineiden kuljetukset ja kuljetusmäärät, sekä suunnitellut kuljetusreitit. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi on laatinut tilastoselvityksen vaarallisten aineiden kuljetusten (VAK) määristä ja reiteistä vuodelta 2012. Selvitys sisältää tie-, rautatie-, alus- ja ilmakuljetukset (Trafin julkaisuja 20/2013). http:// www.trafi.fi/filebank/a/1383814261/12b2f562759cc3b45af892fb5f1135cb/13556-trafin_ julkaisuja_20-2013_-_vak-kuljetukset_2012.pdf 11.1.8 Puolustusvoimien kohteet Puolustusvoimien hallitsemien kohteiden tiedot eivät pääsääntöisesti sisälly pelastustoimen käytettävissä oleviin valtakunnallisiin tietokantoihin, eikä kohteiden ja alueiden riskitieto tämän vuoksi ole suoraan hyödynnettävissä. Osassa puolustusvoimien kohteissa on kuitenkin merkittäviä pelastustoimintaan vaikuttavia uhkia ja riskejä. Puolustusvoimat on ohjeistanut omaa riskienhallintaansa sisäisellä ohjeistuksella. Puolustusvoimat laatii sisäisen riskianalyysin perusteella kohteen tai alueen riskiarvion, joka ottaa huomioon maanpuolustuksen erityispiirteet, kuten maanpuolustuskyvyn ylläpitämiseen liittyvät uhkatekijät. Sotilaskohteiden riskiarvion vertailtavuus siviilipelastustoimen riskianalyysiin voidaan tehdä ottaen huomioon kohteiden vertailukelpoiset henkilö-, materiaali- ja toiminnalliset riskit. Sotilaskohteissa määritellään riskiarvion perusteella kohteen omatoimisen varautumisen taso ja suorituskykyvaatimus. Suorituskykyvaatimusta määriteltäessä otetaan huomioon pelastustoimen valmius ja suorituskyky erityisriskien torjuntaan. Samoin otetaan huomioon riskintuottajan vastuut erityisten riskien hallinnassa, kuten räjähteiden varastointiin ja käsittelyyn sekä lentotoimintaan liittyvät riskit. Sotilaskohteissa toteutetaan myös turvallisuuden omavalvontaa, koulutusta ja turvallisuusviestintää. Pelastusturvallisuuden valvonnasta on myös ohjeistettu sotilaskohteissa laatimaan valvonta (palotarkastus-) suunnitelma yhteistyössä pelastusviranomaisen kanssa. Valvontasuunnitelmassa määritellään muun muassa valvontavastuut, valvontahenkilöstö ja valvontavälit. Valvontavälien määrittelyssä otetaan huomioon kohteen riskiarvio, omatoiminen varautuminen ja sisäinen valvontatoiminta sekä turvallisuuspoikkeamat. 11.1.9 Tulvat Maa- ja metsätalousministeriö on määritellyt valtakunnallisesti merkittävät tulvariskialueet. Suomessa on 21 aluetta, joista 17 sijaitsee sisämaassa vesistöjen varrella. Tulvariskin merkittävyyttä 41 arvioitaessa on otettu huomioon tulvien todennäköisyys sekä niistä mahdollisesti aiheutuvat vahingot. Vahinkojen arvioinnissa on otettu huomioon ihmisten terveys ja turvallisuus, välttämättömyyspalvelut kuten vesihuolto tai tieliikenne, yhteiskunnan kannalta tärkeä taloudellinen toiminta, ympäristö ja kulttuuriperintö. Tulvariskialueiden lisäksi kunnat ovat nimenneet alueita, joilla hulevesistä eli sade- ja sulamisvesistä aiheutuvat taajamien tulvariskit on arvioitu merkittäviksi. Päävastuu niin tulvantorjunnasta kuin tulvasuojelusta on Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilla. Paikkatietoaineistoja löytyy myös maksutta hyödynnettäväksi. Esimerkiksi pohjavesialueet ja tulvariskitietokantoja löytyy OIVA:sta (OIVA - Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille). http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp 11.2 Muut paikalliset riskit Kohteen kokonaisriskiä tai tehtävätyypin mukaista riskiä voidaan arvioida myös VTT:n kehittämällä PELTOR -työkalulla. Paikallisista erityisriskeistä esimerkkinä voidaan mainita: Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 37

Vaarallisten kemikaalien laajamittainen käyttö ja kuljetukset alueella, Turvallisuusselvityskohteet (SEVESO II/III direktiivin mukaan, TUKES:in valvonnassa) Logistiikkakeskukset, ja liikenteen ja kaupan merkittävät keskittymät Kaivosteollisuus Raideliikenteen riskit Padot Ylikorkeat rakennukset Pohjavesialueet Riskianalyysityöryhmän näkemyksen mukaan PELTOR:in hyödyntäminen jatkossa edellyttää aineiston päivittämistä. Raportin liitteenä on taulukko paikallisten riskien arvioinnista ja niihin kohdistuvista riskienhallintakeinoista. 11.3 Onnettomuustyyppikohtainen tarkastelu Riskianalyysissä erityistä tarkastelua voivat vaatia esimerkiksi seuraavat onnettomuustyypit: Kemikaalionnettomuudet Vesipelastus (arvioitava riskitaso sekä tarvittava vaste) Korkealta pelastamisen tehtävät ja raskaan raivauskaluston käyttö Korkealta pelastamista ja raskaan raivauskaluston käyttöä voi tarkastella kokoamalla kartalle tiedot tapahtuneista onnettomuuksia, joissa kyseiset yksiköt ovat osallistuneet tehtäviin yli 5 min ajan. Tapahtuneiden onnettomuuksien perusteella voidaan piirtää riskikartat, joissa on esitetty ne ruudut, joissa tehtäviä on ollut neljän vuoden tarkastelujaksolla vähintään 2 tai vähintään 1 vuodessa. On kuitenkin huomattava, että tarkastelu ei tunnista niitä kohteita, joissa riskitaso on vastaavalla tasolla, mutta onnettomuuksia ei ole tapahtunut. Öljyvahingot Ilmaliikenneonnettomuudet Vuosien 2005 2011 välisenä aikana tapahtui keskimäärin 4,27 onnettomuutta miljoonaa lentoa kohden, kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien tapahtumatiheyden ollessa 0,59 onnettomuutta miljoonaa lentoa kohden. Esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoaseman toteutuneiden lento-operaatiotilastojen perusteella laskennallinen todennäköisyys ilmaliikenneonnettomuudelle lentoasemalla nykyisellä liikennemäärällä on 1 onnettomuus 2,9 vuoteen, 1 kuolemaan johtava onnettomuus 27,2 vuoteen ja 1 tuhoisa, usean ihmisen menehtymiseen johtava, onnettomuus 57,7 vuoteen. Onnettomuustutkintakeskuksen tilastojen perusteella Suomessa ilmaliikenneonnettomuuksissa menehtyi 2005 2011 välisenä aikana yhteensä 29 henkeä, joista 14 Tallinnan edustalla tapahtuneessa helikopterionnettomuudessa. Onnettomuuksissa loukkaantui vakavasti yhteensä 7 henkilöä ja lievästi 16 henkilöä. Ajanjaksolla ei ole tapahtunut yhtään suuronnettomuudeksi luokiteltavaa ilmaliikenneonnettomuutta. Kaikkiaan ilmaliikenneonnettomuuksia, suuronnettomuuden vaaratilanteita, vaaratilanteita, vaurioita tai vähäisiä onnettomuuksia tapahtui 53 kpl. Valtaosa loukkaantumisiin ja menehtymisiin johtaneista onnettomuuksista sattui yleisilmailussa käytettäville pienkoneille. Suomessa tapahtuneet ilmaliikenneonnettomuudet ja vakavat vaaratilanteet osoittavat, että suuronnettomuudeksi laskettavan Ilmaliikenneonnettomuuden uhkakuvana näyttäisi olevan lentoasemalla tai sen välittömässä läheisyydessä tapahtuva lentokoneiden yhteentörmäys tai kiitotiellä tapahtuva onnettomuus, kuten laskeutuminen ennen kiitotien kynnystä, suistuminen ulos kiitotieltä tai törmäys kiitotiellä olevaan esteeseen. 38 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

Näiden lisäksi on kuitenkin huomioitava mahdollisuus sille, että onnettomuus tapahtuisi kauempana lentoasemasta. Vuosittain Helsinki-Vantaan lentoasemalla paikallinen pelastustoimi varautuu noin 30 40 kertaa mahdolliseen ilmaliikenneonnettomuuteen. Nämä ovat tilanteita, joissa lentokoneessa on havaittu jonkinasteinen tekninen häiriö ja pelastusorganisaatio hälytetään turvaamaan koneen laskeutuminen. Lisätiedot: Ilmaliikenneonnettomuus Helsinki-Vantaan lentoasema, Riskianalyysi ensihoitopalvelun näkökulmasta, Ekman, Simo https://www.theseus.fi/bitstream/ handle/10024/54340/final_ont_ilmaliikenneonnettomuus_efhk_theseus. pdf?sequence=1 Vesiliikenneonnettomuudet Maanalaisten tilojen onnettomuudet Metsä- ja maastopalot (ml. turvetuotantoalueen palo) Ilmaston muutoksen vaikutukset Suomessa myrskyjen voimistumisesta ja merenpinnan noususta voi seurata pahenevia rannikkotulvia. Ilmastonmuutoksen arvioidaan pahentavan sekä hulevesitulvia että vesistöjen kesä- ja syystulvia. Tarkasteltujen mallien keskiarvojen perusteella on tiedossa, että Pohjois-Suomesta itään Kuolan niemimaalle asti harvinaisten ja poikkeuksellisten myrskyjen voimakkuus kasvaa keskimäärin 2-6 prosentilla. Jos myrskyt voimistuvat tulevaisuudessa, voisivat voimakkaimmat myrskyt saavuttaa hirmumyrskyn voimakkuuden eli 32,7 m/s. Ilmastonmuutos tulee huomioida valmiussuunnittelun sekä turvallisuuskoulutuksen sisällöissä. Poikkeuksellisten sääolosuhteiden aiheuttamien häiriötilanteiden hallintaan tulee kouluttautua ja sitä tulee harjoitella. Myös omatoimisen varautumisen koulutussisällöissä vahvistetaan häiriötilanteiden hallintaa erityisesti haavoittuvimpien väestöryhmien osalta. Lisäksi maankäytön suunnittelusta lausuttaessa tulee ottaa huomioon ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit. Lisätiedot: Ilmatieteenlaitos. 11.4 Tapahtuneet onnettomuudet Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeessa on käsitelty otsikon mukaisia asioita luvussa 4 ja 4.3. Pelastuslaitoksen tulee seurata onnettomuuksien uhkien, määrän ja syiden kehitystä. Pelastustoimen alueen riskianalyysissä voidaan tarkastella asiantuntijaryhmän näkemyksen mukaan mm. seuraavia asioita: Liikenneonnettomuudet pisteinä ja 1 km ruuduille ryhmiteltynä Pelastuslaitoksen tehtävämäärät vuosisarjoina, vertailu muihin alueisiin ja suhteutus 10.000 asukasta kohden Vertailu tehtävätyypeittäin esim. 2007 2011 ka. 10.000 asukasta kohden ja vertailu Suomen keskiarvoihin Rakennuspalojen ja -vaarojen sekä muiden tulipalojen määrä kunnittain aikasarjana ja suhteutus 10.000 asukasta kohden Tahallisten tulipalojen määrä aikasarjana, suhteutus 10.000 asukasta kohden ja vertailu valtakunnan keskiarvoon Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 39

12 Riskianalyysissa huomioitavat toimintaympäristön tiedot Pelastuslaitoksen riskianalyysissä tavoitteena on kokonaisvaltaiseen riskienhallinnan näkökulma sekä monipuolinen toimintaympäristötietojen hyödyntäminen. Muiden viranomaisten ja yhteistoimintatahojen tietolähteiden hyödyntäminen ja tiedonvaihdon vakioiminen edistää ajantasaisen riskianalyysin ylläpitämistä, sekä mahdollistaa tarvittavien ennakoivien toimenpiteiden käynnistämisen. Vastaavasti pelastuslaitoksen riskikuvaa tulee tarjota hyödynnettäväksi kuntien turvallisuustyössä. 12.1 Kuntien tiedot ja paloturvallisuusseuranta Riskianalyysissa tulee tuottaa kuvaa alueen erityispiirteistä koskien väestöä, elinkeinoja, rakentamista, sosioekonomista tilannetta jne. kokoamalla alueellisia ja paikallisia indikaattoreita sekä vertailutietoa. Kuntatietojen rinnalla voidaan hyödyntää Suomen Palopäällystöliiton tuottamia pelastustoimen mittareita. Internet-sivustolta osoitteesta www.paloturvallisuusseuranta.fi/files löytyy useita tietoaineistoja, joita pelastuslaitos voi tarpeen mukaan kuntakohtaisesti päivittää. Hyödynnettävissä olevia alueellisia tietoja ovat esimerkiksi koulutus- ja sosioekonomiset tiedot, asumismuodot, asukkaiden ikärakenne ja rakennusten ikä. Eri taustatietojen vaikutusta alueen riskitasoon ja riskien alueelliseen tunnusmerkistöön tulee analysoida. Vertaamalla alueen tunnuspiirteitä onnettomuusprofiiliin voidaan löytää pelastusviranomaisen työssä hyödynnettävissä olevia yhteyksiä. Vastaavan uusi sähköinen kuntatiedon lähdeaineiston muodostavat hyvinvointikertomukset (www.hyvinvointikertomus.fi). HALTIK:in kautta on saatavilla VTJ_OSOITTEET lisäksi ASUKKAAT-aineisto, joka sisältää asukkaat pisteaineistona koko maan alueella. Asukasaineisto sisältää osoitetietojen lisäksi kotipaikkatunnuksen, sukupuolen, syntymävuoden ja äidinkielen. Tämän peruslähteen lisäksi toimintaympäristötietoina kannattaa läpikäydä muun muassa seuraavaksi lyhyesti esiteltäviä THL:n aineistoja, asuinalueiden paloriskiaineistoa sekä Huovi-portaalin tietoja. 12.2 THL:n alueelliset tapaturmaraportit Tapaturmatilanteen kuvaamisessa voidaan hyödyntää THL:n tuottamia alueellisia tapaturmaraportteja, joissa esitetään koti- ja vapaa-ajan tapaturmat tapaturmatyypeittäin ja kunnittain vertailuaineisto mukaan lukien. Lisätiedot: http://www.thl.fi/fi_fi/web/pistetapaturmille-fi/ tilastot 12.3 Asuinalueiden paloriskiaineisto Asuinalueiden paloriskien arviointi hanke (Tillander ym. 2012) toteutettiin vuonna 2011 Pelastusopiston ja sisäasiainministeriön yhteistyönä. Hankkeessa asuinalueiden paloriskin määrittäminen perustuu kaupallisen toimijan tuottamien asuinalueita koskevien tietojen sekä pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilastoon kirjattujen tietojen yhdistämiseen. Asuinalueita koskevissa muuttujissa on huomioitu pelastustoimen tehtäväalueelle kuuluvien vahinkoriskien kannalta merkityksellisiä väestöön, kotitalouksiin ja rakennuksiin liittyviä tietoja. Asuinalueiden paloriskien arviointiin tarvittava aineisto jaettiin pelastuslaitosten käyttöön tammikuussa 2012. Aineistoa voidaan hyödyntää esimerkiksi pelastuslaitoksen valvonnan ja koulutuksen sisällön suunnittelussa ja kohdentamisessa. 40 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

Huovi-portaali Huoltovarmuuskeskuksen ylläpitämän Huovi-portaalin hyödyntäminen kuntasektorilla tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia huoltovarmuuskriittisten toimijoiden yhteistyölle, kriittisen tiedon käsittelylle sekä turvallisuuden tilannekuvan tarkentamiselle. Huovi-portaalin tietoja tulisi hyödyntää varautumisen suunnittelussa ja koordinoinnissa, riskianalyysien tarkentamisessa ja riskien hallinta sekä harjoitusten suunnittelussa ja toteutuksessa. Huovi-portaalin tietojen hyödyntäminen edellyttää salassa pidettävien tietojen käytön hallintaa. Pelastuslaitosten ja Suomen Kuntaliiton vuonna 2014 käynnistyneessä yhteishankkeessa tullaan tuottamaan pelastuslaitoksille työvälineitä ja aineistoa, jota voidaan hyödyntää varautumispalvelujen kehittämisessä (KUJA-projekti). Sesonkiriskit Sesonkiriskien (esimerkiksi hiihtokeskukset, veneilykaudet jne.) huomioiminen edellyttää lisäselvityksiä riskitasosta sekä käytettävissä olevista riskienhallintakeinoista. Tällä hetkellä ei ole käytettävissä vakioitua menettelyä, jolla määrittää tarvittavia toimenpiteitä. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 41

13 Poikkeusolojen riskien huomiointi Poikkeusolojen aikaisiksi riskeiksi tunnistetut riskit tulee ottaa huomioon jo normaaliajan riskianalyysissä. Yhteiskunnan kannalta kriittiset toiminnot, palvelut ja kohteet on turvattava ja niiden jatkuvuudenhallinta on suunniteltava sekä toimenpiteet poikkeusolojen varautumisen osalta on toteutettava normaaliaikana. Lainsäädännön määritelmän mukaan poikkeusolojen riskianalyysi ei koske pelkästään sotilaallisista toimenpiteistä ja toiminnasta johtuvia uhka ja riskejä, eikä se käsittele ainoastaan väestön suojaamisen riskejä. Poikkeusoloiksi katsotaan valmiuslain (1552/2011, 3 ) mukaan: 1) Suomeen kohdistuva aseellinen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettava hyökkäys ja sen välitön jälkitila; 2) Suomeen kohdistuva huomattava aseellisen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavan hyökkäyksen uhka, jonka vaikutusten torjuminen vaatii tämän lain mukaisten toimivaltuuksien välitöntä käyttöön ottamista; 3) väestön toimeentuloon tai maan talouselämän perusteisiin kohdistuva erityisen vakava tapahtuma tai uhka, jonka seurauksena yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät toiminnot olennaisesti vaarantuvat; 4) erityisen vakava suuronnettomuus ja sen välitön jälkitila; sekä 5) vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaava hyvin laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti. Jokaiseen em. poikkeusolomallista liittyy erilaisia uhkamalleja. Poikkeusoloille on ominaista, että yhteiskunnallinen tilanne on laajasti ja pitkäaikaisesti kriisiytynyt ja kansalaisten elinolosuhteet ovat huomattavasti ja pitkäaikaisesti vaikeutuneet. Viranomaisten kannalta se merkitsee toimintaolosuhteiden vaikeutumista sekä toiminnan osittaista muuttamistarvetta sekä tehtävämäärien lisääntymistä. Riskiperusteisen varautumisen kannalta tärkeätä on toimintaedellytysten turvaaminen ennakolta sekä kyky tehtävien priorisointiin normaaliolosuhteista poikkeavalla tavalla. Poikkeusolojen mahdollisimman todenmukainen ja tietoihin perustuva riskianalyysi on perusedellytys poikkeusolojen toimintaorganisaation sekä väestönsuojelutoiminnan suunnittelulle. Normaaliajan riskianalyysien mukaiset riskit eivät pääsääntöisesti katoa tai vähene poikkeusoloissa. Tämän vuoksi poikkeusolojen riskianalyysissä pohjana tulee käyttää normaaliajan riskianalyysia. Poikkeusolojen riskien analysoidessa on arvioitava riskitasoin muutoksia normaaliaikaan nähden. Lisäksi on tunnistettava ja analysoitava riskit, jotka voivat realisoitua vain poikkeusoloissa. Poikkeusolojen riskianalyysiä edellytetään muun muassa pelastuslaitoksen palvelutasopäätöksen laatimisohjeessa (SM 2013). Poikkeusolojen riskianalyysin perusteeksi on ohjeistettu Yhteiskunnan turvallisuusstrategia (YTS). YTS on kuitenkin kansallisen tason strategia eikä se sellaisenaan anna riittäviä perusteita poikkeusolojen riskianalyysin laatimiseksi paikalliselle ja alueelliselle tasolle. Normaaliajan uhkien riskitaso muuttuu poikkeusoloissa. Uhasta riippuen todennäköistä on: Tulipalojen, liikenneonnettomuuksien ja muiden onnettomuuksien lisääntyminen Sairastumisten ja terveysolojen sekä hygieniatason heikkeneminen 42 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

Rikollisuuden lisääntyminen ja muuttuminen Liikenneturvallisuuden heikkeneminen ja liikkumisen vaikeutuminen Yhdyskuntateknisten palvelujen heikkeneminen (esimerkiksi vesihuolto, viemäri, jätteenkäsittely) Viestiliikenteen ja -yhteyksien teknisten käyttömahdollisuuksien heikkeneminen Ruoan ja peruselintarvikkeiden saatavuuden heikkeneminen Logistiikan toimivuuden heikkeneminen Poikkeusolojen erityiset uhkat liittyvät sotilaallisen toiminnan aiheuttamiin riskeihin. Sotilaallisessa toiminnassa puolustusvoimien toiminnan sijoittuminen voi aiheuttaa uhkia siviiliyhteiskunnalle. Tässä kyseeseen tulevat alueet, joihin on sijoitettu esimerkiksi: sotilaskohteita, johtopaikkoja, ryhmitysalueita tai tukikohtia ase-, viesti- ja tiedustelujärjestelmiä puolustusvoimien käyttämiä kulkuväyliä ja -reittejä Lisäksi tulisi huomioida kohteet, joiden kautta puolustusvoimat tukeutuvat siviiliyhteiskuntaan. Sotilaallisen toiminnan uhkiin kuuluvat asevaikutuksien aiheuttamat evakuointi- ja muu suojaustarve. Sotilaallisessa uhkatilanteessa vihollistoiminnasta aiheutuu uhkia mm: tiedottamisen ja viestinnän toiminnoille liikenteen keskeisille reiteille ja risteyspaikoille yhteiskunnan keskeisille toiminnoille, kuten ruokahuoltoon, vesihuoltoon ja viestiyhteyksiin. Poikkeusolojen riskien arvioinneissa voidaan hyödyntää seuraavia yhteistyötahoja: Puolustusvoimien aluetoimistot Huoltovarmuuskeskus Kunnat Poliisi Sähkölaitokset Liikennöitsijät Ilmatieteenlaitos STUK THL Valvira Alueelliset ympäristöviranomaiset Varautumisasioiden yhteistoimintaelimet Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 43

14 Muu työryhmän työskentely 9.1 Työryhmä on osallistunut merkittävällä henkilötyöpanoksella ohjausryhmä- ja työryhmätyöskentelyyn Helsingin pelastuslaitoksen tutkimushankkeissa Pelastustoimen vaikuttavuus asuntopaloissa ja Onnettomuuksien todennäköiset seuraukset pelastustoimen toimintavalmiuden suunnittelussa. 9.2 Työryhmä on käsitellyt Johannes Ketolan valmisteleman ehdotuksen PRONTO:n toimintavalmiusaikatilastoiksi. 9.3 Työryhmä laati lausunnon selvityksestä pelastustoimen tutkimus- ja kehittämistoiminnasta (SM:n lausuntopyyntö 10.6.2014, SM014:00/2013) ja antoi sen tiedoksi pelastuslaitoksien turvallisuuspalveluille. 9.4 Työryhmä on valmistellut yhdessä Tampereen yliopiston kanssa tutkimushankkeen Kustannus-vaikuttavuusanalyysin mahdollisuudet pelastustoimen palvelujen optimoinnissa. PSR on myöntänyt rahoituksen hankkeelle. Tutkimuksen yleisenä tavoitteena on pyrkiä tuottamaan sellaista tietoa ja ajattelumalleja, joiden avulla pelastustoimen palvelut voidaan tuottaa niin, että yhteiskunta saa niistä annettujen voimavarojen puitteissa parhaan mahdollisen hyödyn. Tutkimuksen erityisenä tavoitteena on kartoittaa taloustieteessä kehitettyjä ja mahdollisesti muilla toimialoilla käytössä olevia kustannusvaikuttavuusanalyysimenetelmiä, löytää pelastustoimen kustannusvaikuttavuuden arviointiin parhaiten soveltuvat menetelmät sekä testata soveltuvia menetelmiä taloudellisen päätöksenteon ja kehittämisen tueksi. Suunnitelman mukaan riskianalyysityöryhmä toimii tutkimushankkeen ohjausryhmänä. Riskianalyysityöryhmä on kutsunut hankkeen ohjausryhmään myös tutkimuspäällikkö Esa Kokin Pelastusopistolta, kehittämispäällikkö Tiina Salmisen Pirkanmaan pelastuslaitokselta sekä sisäministeriön edustajan. 44 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

15 Riskianalyysityöryhmän työskentelystä tiedottaminen Työryhmä on järjestänyt kaksi pelastuslaitoksille avointa riskianalyysipäivää (10.5.2012 Tampereella ja 2.12.2014 Helsingissä). Työryhmän työtä on esitelty jokaisessa kumppanuusverkoston palvelualueiden seminaarissa aikavälillä 2.4.2012 31.12.2014. Työryhmän tuottama aineisto jaetaan turvallisuuspalvelujen verkoston kautta pelastuslaitosten käyttöön. 16 Riskianalyysityöskentelyn jatkaminen Pelastuslaitosten kumppanuushankkeen turvallisuuspalvelut ovat tehneet päätöksen riskianalyysityön jatkamista kaksivuotiskaudella 2015 2016. Toimikauden tavoitteiksi asetettiin: 1. Riskianalyysityöryhmän tulee jatkossakin osaltaan vastata riskianalyysityön ja riskianalyysin kehittämisen jatkuvuudesta sekä uuden tiedon jalkauttamisesta pelastuslaitoksille. 2. Pelastuslaitosten konkreettinen riskianalyysityön tukeminen on edelleenkin perusteltua muun muassa työvälineiden tuottamisen kautta. 3. Riskianalyysityöryhmällä tulee olla aktiivinen rooli riskianalyysia ja tietojohtamista koskevien tutkimushankkeiden valmistelussa, ohjauksessa ja seurannassa. 4. Riskianalyysityöryhmän tulee seurata ja tuoda esille ongelmia sekä parannusehdotuksia pelastuslaitosten käytössä olevien tietoaineistojen ajantasaisuuden ja hyödynnettävyyden suhteen. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 45

Lähdeluettelo Kling, Terhi; Tillander Kati; Hakkarainen Tuula 2014. Toimintavalmiuden vaikuttavuus asuntopaloissa. Helsingin kaupungin pelastuslaitos, ISBN 978-952-272-729-9. ISSN 2323-7899. Helsinki 2014. 87 s. http://www.hel.fi/hki/pela/fi/tutkimus+ja+julkaisut Paajanen, Antti; Hakkarainen, Tuula; Tillander, Kati 2014. Onnettomuusvahingot pelastustoimen riskianalyysityössä, Helsingin kaupungin pelastuslaitos, ISBN 978-952-272-728-2, ISSN 2323-7899, Helsinki 2014, s. 88. http://www.hel.fi/hki/pela/fi/tutkimus+ja+julkaisut Sisäasiainministeriö 2012. Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje. Sisäasiainministeriön julkaisut 21/2012. Sisäasiainministeriö, Monistamo. Helsinki 2012. ISBN 978-952-491-749-0 (PDF). 24 s. Sisäasiainministeriö 2005. Suurten onnettomuusriskien arviointimenetelmä, Käyttöohje 4.10.2005, tilaaja: Sisäasiainministeriö, pelastusosasto, VTT. Tillander, Kati; Junttila Kari; Tervo Vesa-Pekka 2012. Asuinalueiden paloriskien arviointi kartta-aineiston sisältö ja kuvaus. Pelastusopiston julkaisu D-sarja: Muut 1/2012. ISBN: 978-952-5905-23-6 (pdf) ISSN: 1795-9187 Tillander, Kati; Matala, Anna; Hostikka, Simo; Tiittanen, Pekka; Kokki, Esa; Taskinen, Olli 2010. Pelastustoimen riskianalyysimallien kehittäminen. Espoo, VTT. 117 s. + liitt. 9 s. VTT Tiedotteita - Research Notes; 2530. ISBN 978-951-38-7573-2. http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2010/t2530.pdf JAKELU Pelastuslaitosten verkosto, turvallisuuspalvelut Sisäministeriö, pelastusosasto Aluehallintovirasto, pelastustoimi ja varautuminen 46 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015