RISKIANALYYSITYÖRYHMÄN RAPORTTI

Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto RISKIANALYYSITYÖRYHMÄN RAPORTTI 2012 2014 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 www.pelastuslaitokset.fi

Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto www.pelastuslaitokset.fi

Sisältö 1 Johdanto...4 2 Riskiruudut ja riskiluokan määrittävät onnettomuudet...5 2.1 Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje...5 3 Toimintavalmiustarkastelut...7 3.1 Saavutettavuusprosentit...7 3.2 Laskennalliset saavutettavuustarkastelut (GRouter)...8 4 Onnettomuusvahingot pelastustoimen riskianalyysityössä...9 4.1 Rakennuspalojen omaisuusvahinkoriski...10 4.2 Rakennuspalojen henkilövahinkoriski...12 4.3 Henkilövahinko-onnettomuusriski maanteillä...13 5 Toimintavalmiuden vaikuttavuus asuntopaloissa...15 5.1 Tulokset Henkilövahingot, vaikutus yksilöriskiin...15 5.2 Tulokset Henkilövahingot, vaikutus yhteisöriskiin...18 6 Sovellusesimerkki 1: II riskiluokan ruutujen keskinäinen arvottaminen Pohjanmaalla...19 6.1 Yleistä...19 6.2 Onnettomuusvahingot tiedot riskiruuduista...19 7 Sovellusesimerkki 2: Pelastusasemien sijaintivaihtoehtojen priorisointi...21 7.1 Ratkaisuvaihtoehtojen priorisointi...22 8 Sovellusesimerkki 3: Maanteiden henkilövahinkotietojen hyödyntäminen...24 9 Sovellusesimerkki 4: Saavutettavuuden kompensointi...28 9.1 Käytettävissä olevat tiedot...28 9.2 Käytettävissä olevat keinot...29 10 Sovellusesimerkki 5: Päivystys- ja varallaolojärjestelyjen vaikuttavuus...30 11 Erityistä tarkastelua vaativat onnettomuustyypit, tapahtumat ja yksittäiset kohteet...33 11.1 Yksittäiset kohteet tai alueet...33 11.2 Muut paikalliset riskit...37 11.3 Onnettomuustyyppikohtainen tarkastelu...38 11.4 Tapahtuneet onnettomuudet...39 12 Riskianalyysissa huomioitavat toimintaympäristön tiedot...40 12.1 Kuntien tiedot ja paloturvallisuusseuranta...40 12.2 THL:n alueelliset tapaturmaraportit...40 12.3 Asuinalueiden paloriskiaineisto...40 13 Poikkeusolojen riskien huomiointi...42 14 Muu työryhmän työskentely...44 15 Riskianalyysityöryhmän työskentelystä tiedottaminen...45 16 Riskianalyysityöskentelyn jatkaminen...45 Lähdeluettelo...46 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 3

1 Johdanto Pelastuslain 379/2011 mukaan pelastustoimelle kuuluvat tehtävät tulee hoitaa mahdollisimman tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla siten, että onnettomuus- ja vaaratilanteissa tarvittavat toimenpiteet voidaan suorittaa viivytyksettä ja tehokkaasti. Pelastustoimen järjestelyistä päätetään palvelutasopäätöksissä, joita varten alueen pelastustoimen tulee selvittää alueella esiintyvät uhat ja arvioitava niistä aiheutuvat riskit sekä määrittää toiminnan tavoitteet ja käytettävät voimavarat. Palvelutason tulee vastata paikallisia tarpeita ja onnettomuusuhkia. Sisäasiainministeriö on ohjeistanut pelastustoimen toimintavalmiuden suunnittelua antamassaan toimintavalmiuden suunnitteluohjeessa (Sisäasiainministeriö 21/2012), ja on laatimassa uutta ohjetta palvelutasopäätösten laatimiseksi. Toimintavalmiuden suunnitteluohjeen mukaiset riskien arvioinnit tuli ottaa käyttöön 1.1.2013 mennessä. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston turvallisuuspalvelualueen kokouksessa Vantaalla 15. 16.2.2012 tehtiin päätös, jossa riskianalyysin kehittäminen asetettiin toiseksi vuodelle 2012 määritellyistä kumppanuusverkoston kärkihankkeista. Pelastuslaitosten turvallisuuspalvelualue asetti 2.4.2012 pelastuslaitosten riskianalyysityöryhmän, jonka tehtävänä on riskianalyysin kehittäminen. Riskianalyysityöryhmän toimikaudeksi päätettiin 2.4.2012 31.12.2013. Työryhmä tehtävänä oli asettamisasiakirjan mukaisesti luoda aineistoa, joka tukee pelastuslaitosten palvelutasopäätösten valmistelutyötä riskianalyysin osa-alueella. Tavoitteena oli muun muassa laatia suositus riskianalyysin tarkasteluperusteista, sekä ehdotus siitä, miten toimintaalueen erityisiä riskejä voitaisiin yhdenmukaisesti tunnistaa ja analysoida. Lisäksi tehtäväksiannon mukaan työryhmä osallistuu riskianalyysiin liittyvien tutkimushankkeiden toteuttamiseen, sekä muilla tavoin pyrkii edistämään pelastustoimen riskianalyysityötä. Työryhmän jäseniksi nimettiin riskienhallintapäällikkö Vesa-Pekka Tervo, Keski-Uudenmaan pelastuslaitos (puheenjohtaja), palotarkastusinsinööri Thomas Nyqvist, Pohjanmaan pelastuslaitos, tutkimuspäällikkö Kati Tillander, Helsingin pelastuslaitos, riskienhallintapäällikkö Paavo Tiitta, Pohjois-Savon pelastuslaitos sekä pelastustoimen kehittämispäällikkö Jussi Rahikainen, Suomen Kuntaliitto. Asiantuntijana työhön osallistui sisäministeriön pelastusylitarkastaja Taito Vainio. Riskianalyysityöryhmä esitti vuoden 2013 lopulla työryhmän toimikauden jatkamista vuoden 31.12.2014 loppuun asti. Esitys hyväksyttiin kumppanuusverkoston turvallisuuspalvelualueen kokouksessa Vantaalla 9. 10.10.2013. Riskianalyysityöryhmä esitti jatkokautta kyetäkseen täydentämään raporttia käynnissä olleiden tutkimushankkeiden tuloksilla sekä jatkaakseen yhteistyötä Varanto-hankkeen riskianalyysiin liittyvien määrittelyperusteiden laatimisessa Pelastusopiston Varanto-hankkeen kanssa. Työryhmän tehtäviksi tarkennettiin aiempien tehtävämäärittelyjen lisäksi kuvauksen laatiminen riskianalyysin kehitys- ja tutkimustarpeista sekä tulevaisuuden visio riskianalyysityöstä sekä työn jatkaminen tutkimushankkeiden ohjauksessa erityisenä tehtävänään tukea uusien tutkimustulosten soveltamista pelastuslaitoksissa. Tässä loppuraportissa esitellään riskianalyysityöryhmän ajanjaksolla 2.4.2012 31.12.2014 tekemä työ. Työryhmä luovuttaa raportin pelastuslaitoksen vapaaseen käyttöön, sekä toivoo tietoja hyödynnettävän viimeistään seuraavia riskianalyyseja laadittaessa. 4 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

2 Riskiruudut ja riskiluokan määrittävät onnettomuudet 2.1 Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje Suunnitteluohjeen riskien määrittely perustuu 1 km 1 km ruutuihin, jotka on ruuduille määritetyt riskitason perusteella luokiteltu neljään riskiluokkaan. Riskitason määrittämiseen käytetään regressiomallia (Tillander et al. 2010), jossa muuttujina ovat ruudun asukasluku, kerrosala sekä niiden yhteisvaikutus. Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen (Sisäasiainministeriö 21/2012) mukaisesti pelastuslaitos lisäksi arvioi ne riskiruudut, joissa on tapahtunut riskiluokan määrittäviä onnettomuuksia viiden vuoden seurantajaksolla keskimäärin vähintään kaksi kappaletta vuodessa. Tapahtuneissa onnettomuuksissa otetaan huomioon ns. riskiluokan määrittävät onnettomuustyypit riippumatta siitä, ovatko tehtävät olleet resurssiluokitukseltaan kiireellisiä vai ei. Riskiluokan määrittävillä onnettomuuksilla tarkoitetaan rakennuspaloja ja -vaaroja, muita tulipaloja, liikenneonnettomuuksia, sortumia ja sortumavaaroja, räjähdyksiä ja räjähdysvaaroja, vaarallisten aineiden onnettomuuksia ja kiireelliseksi luokiteltuja ihmisen pelastustehtäviä. HUOM! Tarkasteluissa kiireelliset ihmisen pelastamistehtävät voidaan poimia vain vuosilta 2009 2011, koska resurssiluokka kiireellinen on ollut käytössä vasta vuodesta 2009. Kolmen vuoden aineiston perusteella saadut lukumäärät suhteutetaan vastaamaan viiden vuoden lukumääriä. Pelastuslaitos voi arvioinnin perusteella korottaa riskiluokkia ruuduittain seuraavasti: Mikäli 5 vuoden seurantajaksolla n 10, ruutu voidaan korottaa riskiluokkaan I ja Mikäli 5 vuoden seurantajaksolla 2 n < 10, ruutu voidaan korottaa riskiluokkaan II, missä n = riskiluokan määrittävien onnettomuuksien lukumäärä vuodessa. Toimintavalmiusohjeen lausuntoversion liitteenä tulleessa karttamateriaaliin oli jäänyt virhe, joka koskee tapahtuneiden onnettomuuksien kiireellisiä ihmisen pelastustehtäviä. Aineistossa on yksittäisten kiireellisten ihmisen pelastustehtävien sijaan kaikki kiireelliset yksiköt, jotka näihin tehtäviin ovat osallistuneet. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 5

Kuva 1. Riskiluokkien I III ruudut sekä ruudut, joissa riskiluokan määrittäviä onnettomuuksia on tapahtunut 5 vuoden seurantajaksolla vähintään 10 (ruudutus) tai vähintään 2, mutta alle 10 (vinoviivoitus). 2.1.1 Sisäministeriön kartta-aineisto ja sovellusohjelmistot Sisäasiainministeriön pelastusosasto on hankkinut materiaalin käyttöoikeudet pelastusviranomaisille. Aineisto on tarkoitettu vain pelastustoimen viranomaiskäyttöön. Aineiston vastaanottavat tahot huolehtivat siitä, että sitä ei käytetä luvattomasti tai muulla tavalla sopimattomasti. Aineisto jaetaan HALTIK karttapalveluiden mediajakelupalvelun kautta. 6 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

3 Toimintavalmiustarkastelut 3.1 Saavutettavuusprosentit Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen (Sisäasiainministeriö 2012) mukaisesti vähimmäistavoitteena on, että kiireellisissä pelastustehtävissä ensimmäinen yksikkö saavuttaa riskiruudulle asetetun toimintavalmiusaikatavoitteen vähintään 50 %:ssa tehtävistä. Lisäksi pelastustoiminnan toimintavalmiusajan tulee täyttyä vähintään 50 %:ssa tehtävistä. Toimintavalmiusaikatavoitteet on asetettu ohjeessa taulukon 1 mukaisesti: Riskiluokka 1. yksikön Ensitoimen- Pelastustoiminnan toimintavalmius- piteisiin kuluva toimintavalmiusaika (min) aika (min) aika (min) I 6 5 11 II 10 4 14 III 20 2 22 IV Taulukko 1. Toimintavalmiusaikatavoitteet (Sisäasiainministeriö 2012). Ensimmäisen yksikön toimintavalmiusaika lasketaan siitä, kun ensimmäinen yksikkö on vastaanottanut hälytyksen siihen kun se saapuu onnettomuuspaikalle. PRONTOssa se lasketaan käytännössä yksikön hälytysajasta kohteessa -aikaan. Pelastustoiminnan toimintavalmiusajalla tarkoitetaan aikaa, joka alkaa siitä, kun ensimmäinen yksikkö vastaanottaa hälytyksen ja päättyy siihen, kun pelastusryhmä aloittaa tehokkaan pelastustoiminnan. Pelastusryhmä koostuu johtajasta, vähintään kolmesta ja enintään seitsemästä henkilöstä sekä tehtävän mukaisista ajoneuvoista ja kalustosta. Pelastusryhmä on A- ja B-kiireellisyysluokan tehtäviin hälytettävä pelastustoiminnan muodostelma (Sisäasiainministeriö 2012b). Tällä hetkellä hätäkeskus ei tee arviota pelastustoimen tehtävien hälytyskiireellisyyksistä ja siten tieto ei ole saatavilla PRONTOsta. Näin ollen tarkasteluihin otetaan mukaan kaikki ne tehtävät, jotka resurssiluokaltaan ovat olleet kiireellisiä vuosina 2009 2011. Kiireellinen - resurssiluokka on ollut voimassa vuodesta 2009 alkaen. Tarkastelut tehdään PRONTOn avulla seuraavasti: Ensimmäiselle yksikölle toimintavalmiusaika lasketaan ensimmäisen yksikön hälyttämisestä siihen, kun ensimmäinen yksikkö on kohteessa. (PRONTO: Toimintavalmiusaika 1. yksikön mukaan ) Pelastustoiminnan toimintavalmiusaikaa ei ole tällä hetkellä saatavilla PRONTOsta. Pelastustoiminnan toimintavalmiusajan sijaan tarkastellaan toimintavalmiusaikaa vahvuudella 1+3 (PRONTO: Toimintavalmiusaika ), joka lasketaan ensimmäisen ajoneuvon hälyttämisestä siihen, kun vahvuus 1+3 on kohteessa. Mikäli vahvuus 1+3 ei täyty, lasketaan toimintavalmiusaika viimeisen kohteessa olevan ajoneuvon mukaan. Vahvuudella 1+3 toteutunutta toimintavalmiusaikaa verrataan pelastusryhmälle asetettuun tavoiteaikaan, josta on vähennetty laskennallinen ensitoimenpiteisiin kuluva aika (riskiluokassa I 5 min, riskiluokassa II 4 min ja riskiluokassa III 2 min). Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 7

3.2 Laskennalliset saavutettavuustarkastelut (GRouter) Kuva 2. Riskiluokkien I-III ruudut sekä niiden tehtävien osuus, joissa saavutettavuustavoite on täyttynyt. Ylempi numero 1. yksikkö, alempi numero 1+3 mukaan. Saavutettavuustarkasteluja suositellaan tekemään myös laskennallisesti. Erityisesti riskiruuduissa, joissa sattuneita onnettomuuksia on vähän, laskennallinen saavutettavuusalue antaa lisäarvoa tavoittamisen tarkastelua varten. Ajoaikaan perustuvat saavutettavuusalueet voi laskea MapInfossa Genimapin G-Router lisäohjelmalla hyödyntäen päivitettyä tiestöaineistoa. Saavutettavuustarkasteluja tehtäessä olisi hyvä kiinnittää huomiota pelastusryhmien/-yksiköiden todellisiin lähtöaikoihin ja huomioida ne saavutettavuuslaskelmissa käytettäviä ajoaikoja määritettäessä. Todellisen kokonaiskuvan saamiseksi, laskennallisia saavutettavuusalueita tulisi verrata tapahtuneiden onnettomuuksien toimintavalmiusaikoihin. Kuva 3. Laskennallinen saavutettavuusalue viiden minuutin ajoajalla on merkitty punaisella vinoviivalla. 8 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

4 Onnettomuusvahingot pelastustoimen riskianalyysityössä Tutkimushankkeen Onnettomuusvahingot pelastustoimen toimintavalmiuden suunnittelussa (2012 2014) tavoitteena oli tunnistaa ja tarkastella onnettomuuksien seurauksia selittäviä tekijöitä ja luoda menettelyjä, joiden avulla onnettomuuksien todennäköiset seuraukset voidaan huomioida pelastustoimen riskianalyysissä. Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen mukainen riskiluokkien määrittely pohjautuu rakennusten kerrosalaan ja asukaslukuun. Näiden perusteella arvioidaan onnettomuustodennäköisyys (onnettomuuksien esiintymistiheys). Onnettomuusvahingot -aineistoa hyödyntämällä voidaan riskinarviointia täydentää siten, että huomioidaan myös riskiruudussa olevat uhatut arvot ja onnettomuuksien todennäköiset seuraukset. Painopisteessä tarkastelussa ovat rakennuspalot ja tieliikenneonnettomuudet. Niiden seurauksista tarkastellaan henkilö- ja omaisuusvahingot. Onnettomuusvahingot-aineisto ei korvaa Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen mukaista riskiluokkien määrittelyä, vaan täydentää sitä. Hankkeessa tuotettujen mallien (omaisuusvahingot rakennuspaloissa, henkilövahingot asuinrakennuspaloissa, henkilövahinko-onnettomuudet maanteillä) numeraalisia arvoja ei voi suoraan verrata toisiinsa. Vaikka esim. henkilövahinkomallin ja henkilövahinko-onnettomuuksia maanteillä koskevien mallien tuloksilla on sama yksikkö, sisällöltään ja tulkinnaltaan ne eroavat toisistaan. Hankkeen lopputulokset on visualisoitu karttamuotoon pelastuslaitosten riskianalyysityötä varten. Kuhunkin riskiruutuun (1 km x 1 km) on määritetty omaisuusvahinkoriski rakennuspaloissa, henkilövahinkoriski asuinrakennuspaloissa ja henkilövahinko-onnettomuusriski maanteillä. Aineisto löytyy omista Mapinfo -tietokannoista (karttatasoja ja taulukoita). Pelastuslaitoksille jaettavan aineiston koko on noin 154 MB ja viimeisen version kansio on nimetty Pelastuslaitoksille_Jaettava_Aineisto_2014_01_21. Kuva 4. Pelastuslaitoksille jaettava aineisto hankkeen tuloksista -kansiorakenne. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 9

4.1 Rakennuspalojen omaisuusvahinkoriski Rakennuspalojen omaisuusvahinkomallilla lasketaan jokaiselle rakennukselle luku, joka kuvaa odotettavissa olevien tuhojen laajuutta kun kyseisessä rakennuksessa syttyy rakennuspalo. Rakennuskohtainen omaisuusvahinkoriski saadaan yhdistämällä omaisuusvahingon odotusarvo ja syttymistaajuus. Ruutukohtainen omaisuusvahinkoriski R [m2/a] saadaan laskemalla yhteen ruudussa sijaitsevien rakennusten omaisuusvahinkoriskit: missä f on syttymistaajuus [1/a] ja ν on vahingon odotusarvo [m 2 ]. Omaisuusvahinkoriski on numeerinen arvo joka kuvaa riskiruudun vahinkoriskipotentiaalia, mutta ei riskin määrällistä suuruutta. Arvo kuvaa ruudun riskialttiutta verrattuna toisiin ruutuihin ja soveltuu siten myös riskiruutujen keskinäiseen vertailuun. Kuva 5. Ruutukohtainen omaisuusvahinkoriski on saatu laskemalla yhteen ruudussa sijaitsevien rakennusten omaisuusvahinkoriskit. 10 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

8 Kuva 6. Ruudut on luokiteltu omaisuusvahinkoriskiarvon perusteella luokkiin, jotta aineistosta saadaan erottumaan ruudut, joissa omaisuusvahinkoriski on korkein. Soveltamisesimerkki: II riskiluokan riskiruuduista suurin omaisuusvahinkoriski rakennuspaloissa on ympäröity kuvassa. nselkä Caprera sören Storgrund Varisselkä 20 26 Pukinjärvi 34 Isolahti Passkäret 724 Böle 13 41 Vetokannas 81 Mittigårdarna 13 78 Vikinga 77 Palosaari 51 51 Kivihaka 52 35 Smedsby 30 41 Kotiranta 724 S Skräddarisback Sjöberg Pukinjärvi 8 E8 KORSHOLM Hästgrund ret askiluoto Brännbacken 107 Vöyrinkaupunki 164 63 Asevelikylä 57 41 E8 Teeriniemi 100 41 331 133 47 50 23 Ristinummi 29 Huutoniemi E12 VAASA 3 8 E8 E12 30 65 42 210 53 22 Melaniemi Hietalahti Fjärdsminnet Tistronholmen II riskiluokan riskiruutu Långviken Suvilahti Eteläinen Kaupunginselkä 3 E12 8 E8 717 Itämelaniemi 18 85 68 17 28 8 E8 Omaisuusvahinkoriski >= 100 Vanhasatama 3 E12 Haapaniemi 32 38 16 717 Kråklund Vanha-Vaasa 50 <= Omaisuusvahinkoriski <100 Svartön 715 41 76 Kuva 7. II riskiluokan riskiruudut, omaisuusvahinkoriskin arvo ja arvon luokitus. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 11

4.2 Rakennuspalojen henkilövahinkoriski Asuinrakennuspaloille kehitetty henkilövahinkomalli ennustaa henkilövahinkotaajuuden (henkilövahinkoa/a) syttymistaajuustiheyden, rakennuksen kerrosalan ja henkilövahingon todennäköisyyden perusteella. Henkilövahinkomallin lähtöaineistona käytettiin PRONTOn onnettomuustiedot rakennuspaloista, joissa kuoli tai loukkaantui vakavasti henkilöitä vuosina 1996 2012. henkilövahinkotaajuus = syttymistaajuustiheys x rakennuksen kerrosala x henkilövahingon todennäköisyys Pelastustoimen ruutuaineistoon muodostettiin ruutukohtainen henkilövahinkoriski yhdistämällä kunkin ruudun asuinrakennusten syttymistaajuustiheydet (rakennuspaloa/m2/a), kerrosalat (m2) ja henkilövahingon todennäköisyydet (henkilövahinkoa/rakennuspalo). Tuloksena on ruutukohtainen henkilövahinkotaajuus, jonka yksikkö on henkilövahinkoa/a. Ruutujen numeraaliset arvot on määritetty henkilövahingon todennäköisyyden ja syttymistaajuuden tulona. Henkilövahinkotaajuuden määrityksessä on huomioitu asuinrakennuksen tyyppi sekä tyyppiasunnon koko. Malli ei arvioi henkilövahinkojen suuruutta tarkasti, joten numeraalisia tuloksia ei voi käyttää arvioimaan esim. potentiaalista henkilövahinkojen määrää jollakin tietyllä alueella. Arvo kuvaa ruudun riskialttiutta verrattuna toisiin ruutuihin ja soveltuu siten myös riskiruutujen keskinäiseen vertailuun. Kuva 8. Ruudut on luokiteltu henkilövahinkoriskiarvon perusteella luokkiin, jotta aineistosta saadaan erottumaan ruudut, joissa omaisuusvahinkoriski on korkein. 12 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

Soveltamisesimerkki: Henkilövahinkoriskin suuruuden prosentuaalisia eroja voidaan tarkastella, joka mahdollistaa esim. eri alueiden vertailun. Kuva 9. Alueiden vertailu henkilövahinkoriskin perusteella. 4.3 Henkilövahinko-onnettomuusriski maanteillä Ennustettaessa henkilövahinko-onnettomuusriskiä maanteillä käytettiin aineistona VTT:n laatiman TARVA-ohjelman ennustamia nykyisiä henkilövahinko-onnettomuuksien määriä. TARVA-ohjelman ennustamat tiejaksokohtaiset onnettomuustiheydet muutettiin ruutukohtaisiksi onnettomuusmääriksi summaamalla kuhunkin ruutuun sijoittuvien tiejaksojen ennustetut onnettomuusmäärät. Kuva 10. TARVA-ohjelmalla laskettujen tiejaksokohtaisten onnettomuustiheyksien muuntaminen ruutukohtaisiksi onnettomuusmääriksi. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 13

Kuva 11. Ruudut on luokiteltu maanteillä tapahtuvan henkilövahingon onnettomuusriskin perusteella, jotta aineistosta saadaan erottumaan muihin ruutuihin verrattuna korkeariskiset ruudut. 14 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

5 Toimintavalmiuden vaikuttavuus asuntopaloissa Tutkimushankkeen Toimintavalmiuden vaikuttavuus asuntopaloissa (2012 2014) tavoitteena oli tuottaa laskennallinen menetelmä toimintavalmiuden vaikuttavuuden arviointiin asuntopaloissa syntyvien henkilö- ja omaisuusvahinkojen näkökulmasta ja esimerkkilaskelmien kautta tuottaa lisätietoa eri osatekijöiden vaikutuksesta näihin vahinkoihin. Tutkimuksessa muodostettiin arvio vakavien henkilövahinkojen (sis. kuolleet ja vakavasti loukkaantuneet) ajalliselle kertymiselle asuntopaloissa sekä omaisuusvahinkojen laajuuden riippuvuudelle palokunnan saapumishetkestä. Lisäksi rakennettiin operaatioaikamalli pelastustoiminnan ajalliselle etenemiselle. Edellä mainitut mallit yhdistämällä muodostettiin ennusteita asuntopalojen henkilö- ja omaisuusvahinkojen todennäköisyyksille erilaisissa tilanteissa sekä arvioita toimintavalmiuden vaikutuksesta näihin todennäköisyyksiin. Tarkastelu rajattiin koskemaan asuntopaloja. Laskennallisessa mallissa käsiteltiin vain syttymisasuntoa ja syttymisasunnossa tapahtuneita henkilövahinkoja. Esimerkiksi porraskäytävässä ja rakennuksen muissa asunnoissa mahdollisesti muodostuvien uhkaavien olosuhteiden tai henkilövahinkojen syntyminen oli rajattu tutkimuksen ulkopuolelle. Pelastustoimen tilastoissa (PRONTO) aikajaksolla 2009 2012 asuinrakennuspalojen osuus oli noin 1,5 % pelastustoimen tehtävistä. Pelastustoimen tehtävissä kirjatuista vakavista henkilövahingoista 6 % tapahtui rakennuspaloissa. Rakennuspaloissa kirjatuista vakavista henkilövahingoista noin 88 % ja omaisuusvahingoista noin 37 % tapahtui asuinrakennusten paloissa. Tutkimuksessa pääpaino oli mallinnusmenetelmän kehittämisessä. Menetelmän avulla tehdyt määrälliset arviot henkilövahinkojen ja omaisuusvahinkojen määristä ovat mallinnustuloksia, joihin tulee suhtautua kriittisesti ottaen huomioon tehdyt oletukset ja käytettyjen lähtötietojen epävarmuudet. 5.1 Tulokset Henkilövahingot, vaikutus yksilöriskiin Vakavien henkilövahinkojen (sis. kuolleet ja vakavasti loukkaantuneet) kertyminen ajan suhteen syttymisasunnossa arvioitiin asuntopalosimulointien tulosten perusteella. Palojen vakavuutta kuvaa se, että simulointien perusteella muodostetun vakavien henkilövahinkojen (kuolleet ja vakavasti loukkaantuneet) kertymäkäyrän kuvaamassa otoksessa 65 % asuntopaloista poistumista haittaavat olosuhteet syntyivät ensimmäisen 5 min aikana ja 80 %:ssa ensimmäisen 10 min aikana (kuva 12). Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 15

Kuva 12. Vakavien henkilövahinkojen (kuolema tai vakava loukkaantuminen) muodostumisen aikariippuvuudet 1000 realisaatiossa riskiluokan I asuinrakennuksissa. Laskennallisen menettelyn avulla voidaan verrata erilaisten aikaviiveiden vaikutusta vahinkojen muodostumiseen syttymisasunnossa sekä vertailla erilaisia skenaarioita toisiinsa. Laskennallisten tulosten perusteella näyttäisi siltä, että simulointeja vastaavissa asuntopaloissa henkilöiden pelastamiseen käytettävissä oleva aika on rajallinen. Mikäli henkilö on jäänyt asuntoon palon syttyessä, todennäköisyys sille, että henkilö pelastuu pelastuslaitoksen nopean toiminnan ansiosta kuolemalta tai vakavalta loukkaantumiselta on noin 13-20 %. Kun PRONTO:n tilastoaineistoa käytiin läpi Helsingin ja Pirkanmaan rakennuspaloista vuosilta 2009 2012 havaittiin, että pelastuslaitoksen pelastamia henkilöitä, jotka eivät kuolleet tai loukkaantuneet vakavasti, oli näissä paloissa noin 32 35 % asuntoon jääneistä henkilöistä.. Osuus on laskennallisen mallin arvioimaa tulosta jonkin verran suurempi. Tarkastelussa eivät olleet mukana rakennuspalovaaroista pelastetut. Ero voi johtua esimerkiksi laskennallisessa mallissa käytettyjen henkilövahinkojen syntymismallin tai arvioitujen pelastuslaitoksen aikaviiveiden konservatiivisuudesta, joka johtaa konservatiiviseen arvioon laskennallisesta pelastettujen osuudesta. Tarkastelun perusteella henkilövahinkojen määrä lisääntyy operaatioajan kasvaessa (kuva 13). Minuutin muutos operaatioajassa lisäsi/vähensi simuloitujen tapausten kaltaisissa vakavissa asuntopaloissa syttymisasunnossa tapahtuvia vakavia henkilövahinkoja (kuolemat ja vakavat loukkaantumiset) suuruusluokaltaan noin 1 3 prosenttiyksikköä. Sprinklauksen huomioiminen laskennallisessa mallissa pudotti vakavan henkilövahingon todennäköisyyden merkittävästi alemmaksi antaen lisäaikaa asuntoon jääneiden henkilöiden pelastamiseksi (kuva 13). 16 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

Kuva 13. Vakavien henkilövahinkojen todennäköisyyden riippuvuus riskiluokasta sprinklaamattomassa ja sprinklatussa tapauksessa. Kuolemien ja vakavien loukkaantumisten määrä asuntopaloissa on ollut vuosina 2009 2012 keskimäärin 120 henkilöä vuodessa. Henkilövahingoista 22 % tapahtui riskiluokan I alueilla, 41 % riskiluokan II, 9 % riskiluokan III ja 29 % riskiluokan IV alueilla. Mikäli oletetaan vuotuisten vakavien henkilövahinkojen olevan 120 henkilöä ja että ne jakautuisivat riskialueittain edellä mainitulla tavalla, 1 min muutos operaatioajassa kasvattaisi/vähentäisi vakavien henkilövahinkojen määrää riskialueella I noin 0,3 0,4 henkilöllä. Kaikki riskiluokat huomioiden 1 min vaikutus vakavien henkilövahinkojen määrään olisi siten 1 2 henkilöä. Operaatioajan muutosten vaikutus vuotuisten henkilövahinkojen määrän muutokseen on esitetty kuvassa 14. Kuva 14. Operaatioajan muutosten vaikutus vuotuisten vakavien henkilövahinkojen (sis. kuolleet ja vakavasti loukkaantuneet) määrään olettaen, että vuotuinen vakavien henkilövahinkojen kokonaismäärä on 120 kpl. Eri käyrät kuvaavat tuloksen muuttumista, mikäli niiden asukkaiden määrä, jotka eivät poistu palavasta asunnosta pienenee tai kasvaa. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 17

5.2 Tulokset Henkilövahingot, vaikutus yhteisöriskiin Perustarkastelut tehtiin yksilöriskien näkökulmasta eli arvioitiin millä todennäköisyydellä palavassa asunnossa oleva henkilö pelastetaan, mikäli hän ei itse jostakin syystä pysty poistumaan. Tapahtumapuutarkastelulla arvioitiin edelleen, mitä kyseinen yksilöriski tarkoittaa koko yhteisön kannalta. Eli esimerkiksi miten simuloitujen tapausten kaltaisissa tapauksissa aiheutuvien henkilövahinkojen määrään vaikuttaa jonkin toimintakyvyltään (omatoiminen poistuminen) rajoittuneen kotona asuvan asukasryhmän osuuden kasvu. Esimerkkeinä tarkasteltiin kotihoidon asiakkaiden ja muistisairaiden määrän vaikutusta vakavien henkilövahinkojen kokonaismäärään Tarkastelun perusteella keskivaikeasti tai vaikeasti muistisairaiden määrän kaksinkertaistuminen, jonka on oletettu tapahtuvan vuoteen 2025 mennessä, kasvattaisi vuosittaisten henkilövahinkojen määrää noin 17 prosentilla. 5.3 Tulokset Omaisuusvahingot Kun tarkasteltiin omaisuusvahinkojen kertymisen riippuvuutta operaatioajasta pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilastojärjestelmään kirjattujen laadullisten arvioiden avulla havaittiin, että palon laajuuden ja operaatioajan välillä on yhteys; operaatioajan systemaattinen kasvattaminen vähentää niiden tapausten määrää, joissa tuhoutunut pinta-ala on pieni ja kasvattaa niiden tapausten määrää, joissa se on suuri. Suurimmassa osassa tapauksista omaisuusvahinkojen määrä jäi sille tasolle, jossa se oli palokunnan saapuessa, eli palokunnan toiminnalla pystyttiin useimmiten estämään palon leviäminen laajemmalle. Laskennallisen tarkastelun perusteella operaatioajan systemaattinen muutos ± 5 min muuttaisi keskimääräistä tuhoutunutta pinta-alaa riskiluokasta riippuen 7 26 %. a) b) Kuva 15. a) Operaatioajan systemaattisen muuttamisen vaikutus riskiluokan I simuloinneissa: palon laajuus palokunnan saapuessa ja tilanteen lopussa. b) Simulointitulokset eri riskiluokille: keskimääräisen tuhoutuneen pinta-alan riippuvuus riskiluokasta ja operaatioajasta. 18 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

6 Sovellusesimerkki 1: II riskiluokan ruutujen keskinäinen arvottaminen Pohjanmaalla 6.1 Yleistä Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen (Sisäasiainministeriön julkaisuja 21/2012) riskien määrittely perustuu 1 km 1 km ruudukkoon, jotka on ruuduille määritettyjen riskitasojen perusteella luokiteltu 4 riskiluokkaan. Tämän esimerkin/tarkastelun kohteeksi valittu II riskiluokan ruudut. Ohjaavana ajatuksena tälle esimerkille on yhden riskiluokan ruutujen keskenäinen eroavuus. Ovatko kaikki meidän alueen II riskiluokan ruudut yhtä tärkeitä? Voidaanko ruudut laittaa keskenään tärkeysjärjestykseen riskiperusteisesti? Voiko toiminnan suunnittelussa hyödyntää tarkempaa II ruutujen jaottelua? Riskiruudut kunnittain Riskiruutujen lukumäärä / osuus riskiruuduista Kunta 1 osuus 2 osuus 3 osuus Isokyrö Storkyro 0 0 % 3 5 % 7 4 % Kaskinen Kaskö 0 0 % 4 6 % 5 3 % Korsnäs 0 0 % 1 2 % 4 3 % Kristiinankaupunki Kristinestad 0 0 % 1 2 % 19 12 % Laihia Laihela 0 0 % 4 6 % 10 6 % Maalahti Malax 0 0 % 1 2 % 12 8 % Mustasaari Korsholm 0 0 % 6 9 % 22 14 % Närpiö Närpes 0 0 % 3 5 % 13 8 % Pedersöre Pedersöre 0 0 % 1 2 % 25 16 % Uusikaarlepyy Nykarleby 0 0 % 3 5 % 7 4 % Vaasa Vasa 8 100 % 35 54 % 28 18 % Vöyri Vörå 0 0 % 3 5 % 8 5 % Yhteensä [lkm ja %] 8 100 % 65 100 % 160 100 % Kuva 16. Toimintaympäristö esimerkissä (Pohjanmaan pelastuslaitoksen alue). 6.2 Onnettomuusvahingot tiedot riskiruuduista Riskiruutujen tiedot on tarkennettu vahinkotiedoilla (Onnettomuusvahingot pelastustoimen toimintavalmiuden suunnittelussa, 2014). Siten riskiruuduissa on kolme uutta muuttujaa, joka tarkentaa kyseisen riskiruudun riskiä suhteessa muihin ruutuihin. Taulukossa 2 on esitetty viisi korkeinta riskiä uusien muuttujien perusteella, sekä sen järjestys muihin riskiruutuihin verrattuna. Tiedoista käy ilmi että sama ruutu harvoin on riskialtis kaikista tarkastelunäkökulmasta. Iso omaisuusvahingonriski rakennuspalossa jossain ruudussa ei siis tarkoita että esimerkiksi henkilövahinkoriski olisi suuri. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 19

Yhteensä 65 II riskiluokan ruutua. Poimittu 5 korkeimmat riskit eri näkökulmasta: Henkilovah_ Järj Järj Järj Om_Vah_Riski_ Hlö_Vah_Riski riski_maanti ASEMA Om_Vah_Risk Hlö_Vah_Ris Henkilovah_r ID_NRO KUNTA RISKITASO m2 _rakpalo e _10_M i_m2 ki_rakpalo ski_maantie 274221 905 0,8081 209,62 0,004 0,15 RP10 65 20 38 274891 905 0,6737 100,38 0,003 0,00 RP10 64 15 18 273546 905 0,8885 84,73 0,015 0,19 RP10 63 58 42 276920 905 0,5033 80,70 0,002 0,00 RP10 62 9 17 276925 499 0,3307 78,01 0,000 0,10 RP10 61 5 35 274897 905 0,9142 49,53 0,027 0,00 RP10 52 65 13 274220 905 0,8416 41,56 0,022 0,08 RP10 46 64 31 274893 905 0,9525 41,46 0,022 0,00 RP10 45 63 12 276245 905 0,6832 50,63 0,019 0,03 RP10 53 62 25 304643 893 0,7375 43,92 0,019 0,05 RP63 48 61 30 264788 399 0,5656 40,83 0,010 1,24 RP50 43 48 65 275570 905 0,6146 63,35 0,010 0,98 RP10 58 47 64 275571 905 0,6177 57,13 0,015 0,88 RP10 57 56 63 276924 499 0,2585 13,31 0,002 0,80 RP10 2 12 62 229649 545 0,4933 39,28 0,010 0,73 RP80 38 46 61 Taulukko 2. Korkeimmat II-riskiluokan ruudut eri näkökulmasta Yhden riskiluokan ruutujen laittaminen riskiperusteiseen tärkeysjärjestykseen ei ole suoraan tehtävissä, koska on huomioitava mitä riskiä on tarkoitus tarkastella/painottaa. Tarkastelunäkökulma siis ratkaisee missä riskiruudussa riski on suurin. Lisäksi on syytä muistaa, että yhden riskiluokan riskiruutujen ympärillä on muita ruutuja. Siten on parempi tarkastella kokonaisuuksia halutulla alueella, eikä rajata tarkastelua yhteen riskiluokkaan. Kuvassa 17 on tarkasteluun suunnitteluohjeen mukaan samantyyppisiä toimintaympäristöjä. Kullakin alueella on 1 tai 2 II-riskiluokan riskiruutua sekä 3 ja 4 riskiluokan ruutuja niiden ympärillä. Rasteroidulta alueelta (tässä tapauksessa teoreettinen saavutettavuusalue) on summattu kaikkien riskiruutujen (riippumatta riskiluokasta) vahinkosummat. Vahinkosummien luvuista voi päätellä kuinka samannäköiset alueet voi poiketa toisistaan huomattavasti riskiin nähden. Kuva 17. Esimerkkejä vahinkoriskisummista samantyyppisissä toimintaympäristöissä. 20 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

7 Sovellusesimerkki 2: Pelastusasemien sijaintivaihtoehtojen priorisointi Kuvissa 18a ja 18b on esitetty tarkastelualueelle sijoitetulle pelastusasemalle kaksi eri sijaintivaihtoehtoa ja niistä määritetty 4 min laskennallinen saavutettavuusalue. Kuten taulukosta 3 nähdään, sijaintivaihtoehdossa 1 saavutettavuusalue on suurempi, joskin sen sisäpuolelle jää 2 riskiluokan I (TVO) ruutua vähemmän kuin sijaintivaihtoehdossa 2. Sijaintivaihtoehdossa 2 saavutettavuusalueen sisäpuolelle jäävät omaisuus- ja henkilövahinkoriskisummat ovat yli 30 % sijaintivaihtoehtoa 1 suurempia. Näin ollen optimaalisemmaksi sijaintivaihtoehdoksi valikoituu vaihtoehto 2. Tässä esimerkissä on tarkasteltu vain yksittäisen pelastusaseman tilannetta. Mikäli pelastusasemien saavutettavuusalueet limittyvät alueen muiden pelastusasemien saavutettavuusalueiden kanssa, tulee koko asemaverkkoa tarkastella kokonaisuutena ja arvioida kummassa ratkaisussa lisäarvo on kokonaisuuden kannalta suurempi. a) b) Kuva 18. Pelastusasema ja sen 4 minuutin laskennallinen saavutettavuusalue. a) sijaintivaihtoehto 1 ja b) sijaintivaihtoehto 2. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 21

4 min laskennallisen saavutettavuusalueen sisälle jäävien ruutujen lukumäärät Sijaintivaihtoehto 1 (kuva 1a) Sijaintivaihtoehto 2 (kuva 1b) Ruutujen lkm [kpl] TVO riskiluokan I ruutujen lkm [kpl] Omaisuusvahinkoriskisumma Henkilövahinkoriskisumma 36 13 1972 0,53 31 15 2652 0,71 Taulukko 3. Neljän minuutin laskennallisen saavutettavuusalueen sisälle jäävien ruutujen lukumäärät kuvissa 18a ja 18b. 7.1 Ratkaisuvaihtoehtojen priorisointi Kuvaan 19 on piirretty kahden eri pelastusaseman 4 min laskennalliset saavutettavuusalueet. Vaihtoehtojen priorisointia varten on koottu taulukko 4, jonka avulla voidaan arvioida vaihtoehtoratkaisuista saatavia hyötyjä keskenään. Taulukkoon on ensin määritetty nykyasemaverkon (harmaa ristikkokuvio) kattavuusalueelle jäävien ruutujen lukumäärät sekä omaisuus- ja vahinkoriskisummat ja verrattu niitä tilanteeseen, jossa nykyasemaverkkoa on täydennetty ensin vaihtoehdolla 1 ja sen jälkeen vaihtoehdolla 2. Taulukon 4 tarkastelujen perusteella vaihtoehto 1 priorisoituu vaihtoehdon 2 edelle. Kuva 19. Pelastusasemavaihtoehdot 1 ja 2 ja niiden 4 minuutin laskennallinen saavutettavuusalue. 22 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

4 min laskennallisen saavutettavuusalueen sisälle jäävien ruutujen lukumäärät Ruutujen lkm [kpl] TVO riskiluokan I ruutujen lkm [kpl] Omaisuusvahinkoriskisumma Henkilövahinkoriskisumma Nykyasemaverkko 260 133 21646 6,13 Vaihtoehto 1 296 143 23054 6,69 Vaihtoehto 2 272 138 22312 6,42 Taulukko 4. Nykyasemaverkon kattavuusalueelle jäävien ruutujen lukumäärät sekä omaisuus- ja vahinkoriskisummat, sekä vastaavat tiedot vaihtoehdoista, joissa nykyasemaverkkoa on täydennetty ensin vaihtoehdolla 1 ja sen jälkeen vaihtoehdolla 2. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 23

8 Sovellusesimerkki 3: Maanteiden henkilövahinkotietojen hyödyntäminen Soveltamisesimerkissä on etsitty L2-luokan riskiruutujen ominaispiirteitä. L2-luokassa on tieosuuksia, joissa on suurentunut riski henkilövahinkoon johtaviin liikenneonnettomuuksiin. L2-riskiruudut sijaitsevat valtateillä pääosin 20 minuutin toimintavalmiuspiirin sisällä. Onnettomuustarkastelun perusteella tyypillisiä piirteitä näissä ovat olleet suuret nopeudet, kohtaamisonnettomuudet ja ulosajot. Kuva 20. Tieosuuksia, joissa on suurentunut riski henkilövahinkoon johtaviin liikenneonnettomuuksiin (L2-luokkaa). L2-riskiruudut ovat pääosin saavutettavissa 20 minuutissa. 24 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

Kuva 21. L1-luokan yksittäiset riskiruudut, jotka sijaitsevat pääosin valtateiden sisääntuloväylillä. Soveltamisesimerkissä on etsitty L1-luokan riskiruutujen ominaispiirteitä. L1-luokasta löytyy yksittäisiä riskiruutuja, joita voidaan tarkastella lähemmin Prontotiedoista tilastoista ja onnettomuusselosteilta. Tarkentavia tietoja ovat muun muassa tieluokat, onnettomuuden osalliset henkilöt ja henkilövahingot, liikennevälineet, paikkatiedot, tapahtumakuvaukset, kelivaroitukset ja käytetyt pelastusmenetelmät. L1-luokan ruudut ovat pääosin saavutettavissa 6 minuutissa. Tyypillisinä paikkoina ovat risteysalueet, rampit sekä katuverkon raja-alueet. Näissä ruuduissa tapahtuneet liikenneonnettomuudet ovat olleet pääosin risteyskolareita ja peräänajoja ja niissä on ollut pienemmät nopeudet. Kuva 22. Maanteiden henkilövahinkoriskiruutuja. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 25

Maanteiden henkilövahinkoriskiruutuihin sisältyviä muita riskitekijöitä on hyvä tarkastella samanaikaisesti. Mikä on ruudun TVO-riskitaso ja mitä muita kiireellisiä onnettomuuksia ruudussa on tapahtunut liikenneonnettomuuksien lisäksi? a) b) c) Kuva 23a ja b. Toimintavalmiuden puutteiden parantaminen kahdesta tulosuunnasta. Kuva 23c. Vakavien liikennevahinkoriskien sijoittuminen pelastuslaitosten rajalle edellyttää yhteistyötä ja yhteisiä vasteita. Soveltamisesimerkissä arvioidaan toimintavalmiuden puutteita ja korvaavia toimenpiteitä. Toimintavalmiuden kompensointimahdollisuudet kahden tulosuunnan hälytysvasteella ja raja-alueilla naapuriavun ja yhteisten hälytysvasteiden avulla. Kuva 24. Vakavaan henkilövahinkoon johtaneet liikenneonnettomuudet, joissa on käytetty raskaita pelastusvälineitä. Tietoja voidaan käyttää erikoiskaluston tarvetta arvioidessa ja kaluston sijoittamista suunnitellessa. 26 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

Soveltamisesimerkissä arvioidaan raskaiden pelastusvälineiden kalustovaatimuksia ja käyttötarpeita sekä kaluston sijoitustarpeita onnettomuustietojen ja L1-henkilövahinkoriskiruutujen perusteella. Onnettomuustiedoissa vakavaan henkilövahinkoon johtaneet liikenneonnettomuudet, joissa on käytetty raskaita pelastusvälineitä. Esimerkkejä liikenneonnettomuuksien riskienhallintakeinoista, joihin pelastusviranomainen voi vaikuttaa: Liikennesuunnittelu, kaavoitus ja liikenneympäristön muutokset Tiesuunnitelmat, teiden peruskorjaussuunnitelmat, tunneleiden turvallisuussuunnitelmat Varareittisuunnitelmat Pelastusviranomaisen rooli yhteistoiminnan kehittäjänä Kuntien turvallisuussuunnittelu Yhteinen turvallisuusviestintä Pelastusviranomaisen omat toimenpiteet Hälytysvastesuunnittelu; käytettävät yksiköt, ajoreitit ja lähestymissuunnat Erikoiskaluston tarpeet ja kehittäminen Kaluston sijoittaminen Koulutus ja erityisosaaminen. Pelastustoiminnan riskiarvioinnin ja riskienhallintakeinojen kehittämiseksi vakavaan henkilövahinkoon johtaneissa liikenneonnettomuuksissa tarvitaan lisätietoja pelastustoiminnan vaikuttavuudesta liikenneonnettomuuksien henkilövahinkojen torjunnassa. Minkälainen vaikuttavuus on ensihoidon toimenpiteillä, ensihoitoa tukevilla toimenpiteillä ja muulla tilanteeseen liittyvällä pelastustoiminnalla? Suuri osa vakavaan henkilövahinkoon johtaneista liikenneonnettomuuksista tapahtuu katuverkolla ja myös katuverkolle olisi tarpeen laatia vahinkomalli. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 27

9 Sovellusesimerkki 4: Saavutettavuuden kompensointi Kuva 25. Merkittäviä omaisuusvahinkoriskejä sijaitseva riskiruutu riskiluokassa II. Pelastuslaitoksen laskennallinen 6 minuutin saavutettavuus on merkitty kuvaan punaisella. 9.1 Käytettävissä olevat tiedot Pelastuslaitoksilla ei ole käytettävissään vakioituja tapoja, joilla voidaan kompensoida paloasemaverkon tuottamaa saavutettavuutta sellaisilla alueilla, jotka kuuluvat II-IV luokkaan, mutta joilla riskiluokasta huolimatta sijaitsee merkittäviä omaisuusvahinkoriskikohteita. Arvioidessa yksittäisten merkittävien omaisuusvahinkoriskikohteiden riskitasoa sekä tarvittavia tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä, tulisi pelastuslaitoksella olla käytettävissään tarkkoja kohdekohtaisia riskitietietoja sekä tietoja kohteen turvallisuustilanteen muutoksista. On ilmeistä, että perinteisillä valvonnan tavoilla ja perinteisellä valvontatietojen kirjauskulttuurilla ei ole mahdollista piirtää riittävän tarkkaa kokonaiskuvaa esimerkiksi tuotantolaitosten turvallisuustasosta ja sen kehityksestä. Tämä haaste perustelee selkeällä tavalla pelastuslaitoksien arvioivien/auditoivien valvontamenettelyjen käyttöönoton tarpeellisuutta. Uudet valvonnan käytänteet paitsi mahdollistavat riskikuvan tarkentamisen myös kohteet tuntevan pelastuslaitoksen henkilöstön asiantuntemuksen huomioinnin riskienhallintatyössä. Valvontakäyntitietojen lisäksi saavutettavuuden kompensoinnissa tulee ottaa huomioon omatoimisen varautumisen ja teknisen suojaustason parantamisen mahdollisuudet sekä kohteen toiminnan tuottamat vaaratasot ja vahinkoriskit vaikutusalueella (esimerkiksi julkisten palvelujen ja kokoontumistilojen sijainti alueella; koulut, urheiluhallit jne.). 28 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

Perinteinen turvallisuustason arvioinnin lähtökohta on alueen toimintavalmiusohjeen mukaisten riskiluokkien tarkastelu, jota voidaan laajentaa tarkastelemalla omaisuus- ja henkilövahinkoriskejä (OVR ja HVR), toteutuneita toimintavalmiusaikoja sekä onnettomuustyyppejä ja onnettomuushistoriaa. Tarvittavia kompensaatioita arvioidessa ei ole käytettävissä laskennallisia tietoja pelastuslaitoksen eri palvelujen tai turvallisuustekniikan vaikuttavuudesta erilaisten kohteiden turvallisuusratkaisuina. Toistaiseksi pelastustoimen käytettävissä on ainoastaan laskennallinen menetelmä toimintavalmiuden vaikuttavuuden arviointiin asuntopaloissa. Tätä mallia ei kuitenkaan ole mahdollista hyödyntää muihin käyttötapoihin. 9.2 Käytettävissä olevat keinot Merkittävät omaisuusvahinkoriskit voidaan huomioida esimerkiksi valvontaa kohdentamalla, sekä teemoittamalla valvonnan sisältöä riskitietojen perusteella. Toteutettavan arviovan tai auditoivan valvonnan myötä kohteesta on mahdollista koota aiempaa tarkempia tietoja riskitason seurannan mahdollistamiseksi. Valvonnan vaikuttavuuden lisäksi todennäköisesti vajavaisenkin riskikuvan jakaminen riskituottajan kanssa sekä tarvittavien priorisoitujen toimenpiteiden osoittaminen jo sellaisenaan tuottaa sellaista vaikuttavuutta, mikä osaltaan kompensoi puutteita kohteiden saavutettavuudessa. Mikäli kyseessä on paikallisesti erityisen merkittävä kohde tai merkittävä julkisen palvelun kohde on perusteltua jakaa riskikuvaa kuntaorganisaation kanssa. Alueellisesti merkittävät riskitason muutokset tulee käsitellä lisäksi pelastuslaitoksen johtokunnassa tai vastaavassa elimessä sekä ottaa huomioon riskianalyysissa sekä palvelutasopäätöstä päivitettäessä. Pelastuslaitoksen rooliin kuuluu huolehtia siitä, että riskitason muutoksia koskevat keskeiset tiedot annetaan tiedoksi ja käsitellään tarkoituksenmukaisissa päätöksentekoelimissä. Kunta on keskeisin riskinkantaja pelastuslaitoksen toimintaympäristöstä ja sen vuoksi merkittävät paikalliset riskitason muutokset usein koskevat kuntaorganisaatiota jollain tavalla. Mikäli riskitason muutokset koskevat useampia hallinnonaloja voidaan ne käsitellä esimerkiksi turvallisuussuunnittelun tai valmiussuunnittelun ohjauselimissä. Yhteisten foorumien tarve on perusteltua myös sen vuoksi, että riskitason muutoksen edellyttäessä korjaavia riskienhallinnan toimenpiteitä on todennäköistä, että erilaisia toimenpiteitä arvioidessa ja valitessa otetaan kantaa myös vastuunjakoon riskintuottajan ja julkisen palvelun välillä. Tässä yhteydessä tulee korostaa pelastuslainsäädännön riskintuottajan vastuuta koskevia linjauksia. Riskituottajien tulee lähtökohtaisesti selvittää toimintojensa riskitaso ja huomioida turvallisuuden ylläpitämiseen liittyvät panostukset osana investointejaan. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 29

10 Sovellusesimerkki 5: Päivystys- ja varallaolojärjestelyjen vaikuttavuus Pelastustoimen toimintavalmius on toteutettu erikokoisissa kunnissa ja myös eri osissa maata eri tavoin. Suurissa kunnissa pelastustoimen valmius perustuu vakinaiseen pelastushenkilöstöön, jossa usein taustalla 24/7 välitön lähtövalmius, joka tavoittaa erityisesti kaupunkialueiden I-II riskiluokan ruudut. Näitä täydentävät sopimuspalokunnat, jotka liittyvät järjestelmään palokuntasopimuksin. Lisäksi on suoraan pelastuslaitoksen kanssa henkilökohtaisen työsopimuksen tehneitä sopimuspalomiehiä, jotka tukevat pelastuslaitoksen vakihenkilöstöä ja osallistuvat ilta- ja viikonloppuajan hälytystehtäviin. Tehtäviin lähtevän resurssin varmistamiseksi pelastuslaitoksilla on erilaisia varallaolo- ja päivystysjärjestelyjä, joilla varmistetaan henkilöresurssin saatavuus hälytyksen tapahduttua. Tällaisia järjestelyjä ovat 24/7 valmius ja päivävuoroa tekevät palomiehet työpaikalla sekä varallaolo työpaikan ulkopuolella. Varallaololla tarkoitetaan tavallisimmin vapaamuotoista varallaoloa, jossa varallaolija ei ole sidoksissa paloasemaan, vaan voi liikkua kunnan alueella ja olla kotonaan. Vapaamuotoisella varallaololla tarkoitetaan sitä, että viranhaltijan tai työntekijän on oltava tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Viranhaltijalla varallaolovelvollisuus perustuu sopimukseen tai määräykseen ja työntekijällä sopimukseen. Varallaolokorvausta määritettäessä otetaan huomioon varallaolon aiheuttamat rajoitukset viranhaltijalle tai työntekijälle kuten esimerkiksi liikkumisalueen laajuus ja työpaikalle saapumisen enimmäisaika. Puhekielessä varallaolosta käytetään usein myös termiä päivystys, koska pelastustoimessa työpaikalle lähdetään hälytyksen tapahduttua yleensä niin pian kuin mahdollista. Päällystövarallaolijat kootaan päätoimisesta henkilöstöstä. Vuorollaan varalla olevien yksikön johtajien listoilla esiintyy sekä päätoimista alipäällystöä ja miehistöä että yksikönjohtajakoulutuksen saaneita sopimuspalokuntalaisia. Lisäksi on miehistövarallaoloa. Päivystäjien määrä on saattanut perustua vanhaan kuntakohtaiseen arvioon resurssitarpeesta. Varallaololla huolehditaan suunnitellun valmiuden ylläpidosta. Suurissa yleisötapahtumissa, metsäpalovaroituksen voimassa ollessa tai muusta syystä varallaolovahvuutta voidaan tarvittaessa nostaa määräajaksi. Varallaolojärjestely mahdollistaa myös sen, että jos kyseessä on pieni varmistus- tai tarkistustehtävä, ainoastaan varallaolijat osallistuvat tehtävään. Käytännössä kuitenkin usein hälytetään koko hälytysryhmä. Varallaololla on ollut erityisesti merkitystä pelastustoimen kunta-aikana, jolloin kunta vastasi täysin itsenäisesti alueestaan ja usein ilman naapuriapua. Alueellisen pelastustoimen aikana kuntarajat ovat käytännössä poistuneet. Harvaan asutun alueen tehtäviin, missä on pienin henkilöresurssi ja sopimusperusteinen resurssi vakinaisen väen tukena, tehtäviä hoidetaan usean paloaseman resurssin yhteistoimintana. Pienissä kunnissa, joissa on pääosin III- ja IV-riskiluokan ruutuja, varsinaisia sammutustehtäviä on varsin vähän ja ne ovat hajallaan ympäri laajaa aluetta. Lisäksi varallaoloa saattaa olla vain iltaisin ja viikonloppuisin. Vapaamuotoisessa varallaolossa lähtöaikaa ei välttämättä ole määritelty, vaan tehtäviä voidaan tarkastella kohteisiin saavutettavuuden mukaan, ts. kohteet tulisi olla saavutettavissa riskiruutujen osoittaman vaatimuksen mukaisesti. Tavallisesti suunnittelussa kuitenkin on käytetty viiden minuutin käsitettä paloasemalle saapumiseen. Päivystäjän käytössä voi olla myös päivystysauto, jolla tämä voi mennä suoraan tilannepaikalle liikkuessaan kunnan alueella, ja paloasemalta pelastusyksikön tuo tehtävään muu varallaolossa oleva vaki- tai muu toimintaan osallistuva sopimushenkilöstö. Tällöin tilanteeseen ensimmäi- 30 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

senä, tavallisesti yksin, saapuvan henkilön roolina on tilannearvion tekeminen ja tiedustelu, sekä välittömät sammutus- tai pelastustehtävät niillä välineillä, mihin on kykenevä päivystysauton varusteilla ja ilman pelastusyksikön kalusto- ja henkilöresurssia. Lähtöaikavaatimus voi olla myös pidempi eli 10 tai 15 minuuttia. Paloasemalle saapumiseen, ryhmänä sieltä tarkoituksenmukaisella kalustolla lähtemiseen, kohteeseen ajamiseen ja ensitoimenpiteinä tehtäviin selvityksiin kuluvat aikaviiveet ovat huomattavia, minkä vuoksi on erilaisia varallaolojärjestelmiä ja tapoja. Näillä järjestelyillä palokunnan mahdollisuus ihmisten pelastamiseen palavasta asunnosta on pienet tai tilanteen mukaan vaihtelevat, koska 65 prosentissa asuntopaloista kuolettavat olosuhteet ovat muodostuneet alle viidessä minuutissa syttymisestä. Tämä merkitsee, että asukkaiden oma toiminta palokohteessa noiden ensimmäisten minuuttien aikana ratkaisee henkilövahinkojenmäärän ja niiden vakavuuden. Palokunnalla voi kuitenkin olla suuri merkitys palon leviämisen rajoittamisessa syttyneessä rakennuksessa, palon leviämisen estämisessä muihin rakennuksiin, muun omaisuuden pelastamisessa, ja muiden tehtävätyyppien hoidossa (liikenneonnettomuudet, myrskytuhot, muut pelastamistehtävät, ensihoito). Tutkittua tietoa varallaolon vaikuttavuudesta on toistaiseksi hyvin vähän. Varallaolo tai varallaoloryhmän kasvattaminen ei kuitenkaan takaa nopeampaa pelastustoimintaa kuin pieni ensimmäisen lähdön valmius. a) b) Kuvat 26a ja b. Riskiluokan II pelastustehtävien sijoittuminen kuntien alueelle. Kuvassa 26 a varallaolovahvuus on 1+2 (3) Kuvassa 26b varallaolovahvuus on 1+0 Toteutuneet toimintavalmiusajat: Kuva a) Kuva b) 1. yksikkö: 11:50 1. yksikkö: 11:27 Yksikkö 1+3 vahvuudella: 18:04 Yksikkö 1+3 vahvuudella: 15:59 Yksikkö 1+3 vahvuudella: 13:20 Yksikkö 1+3 vahvuudella: 12:01 (Riskiluokka II) (Riskiluokka II) Kuvassa 26 Tarkastelualueella b varallaolovahvuus on 1+0, josta huolimatta pelastustoiminnan toimintavalmiusaika on tarkastelualuetta 1 parempi, jossa varallaolovahvuus on 1+2 (3). Tarkastelualueella b toimintavalmiusajan (vahvuudella 1+3) mediaani on noin 1 2 min tarkastelualuetta 1 parempi. Varallaolon mitoituksen näkökulmasta tilanne on oletusten vastainen. Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 31

Osassa II- ja III- ja IV-riskiluokan ruutuja rakennuspaloissa operaatioaika on joka tapauksessa pitkä, jolloin omatoimisen varautumisen korostaminen ja kohteiden oman alkusammutusvalmiuden kehittäminen voivat tuoda parempaa vaikuttavuutta kuin suuri määrä varalla olevia palokuntalaisia. Olisi perusteltua tarkemmin selvittää pelastustoimen alueiden resurssin muodostumista sekä vertailla, miten pelastustoimi on selviytynyt tehtävistään erilaisilla alueilla sekä erilaisilla varallaolo- ja päivystysjärjestelmillä. Tarkasteluissa tulisi ottaa huomioon muun muassa kunnan riskikuva, asukasluku ja kuntakeskusten etäisyydet toisistaan. Itä- ja Pohjois-Suomessa voi olla kuntakeskuksia, joihin pelastuslaitosten välinen naapuriapu on kaukana. Tällöin pienenkin vahvuuden ylläpito alueella voi olla merkityksellistä. Näilläkin alueilla riskikohteiden omatoiminen varautuminen, kiinteistöjen omat alkusammutusvalmiudet ja pelastuslaitoksen ennaltaehkäisevien toimenpiteiden merkitys korostuu. Riskikohdetarkastelussa tulisi ottaa huomioon rakennustekniset tiedot ja käyttötarkoitus (henkilöturvallisuuden kannalta vaativat kohteet) sekä edistää rakenteellisten ja turvallisuusteknisten keinojen käyttöönottoa pelastuslaitoksen pelastuspalvelujen rinnalla. Lisäksi turvallisuusviestinnän ja muun kohteiden omatoimisen varautumisen tukeminen on välttämätöntä paloturvallisuustyötä. Henkilösidonnaisten resurssien tarkastelussa vaihtoehtoina kyseessä voivat olla päällystö-, yksikönjohtaja- ja miehistövarallaolon säilyttäminen tai vapaaehtoisen vpk-toiminnan edistäminen ilman varallaoloa. Edellisiä malleja tukemaan tarvitaan päätoimisella henkilöstöllä miehitettyjä 24/7 tai päivälähdön paloasemia keskisuuriin kuntiin, joista on saatavissa harvemmin tarvittavaa erikoisosaamista ja -kalustoa harvaan asutulle seudulle ja pieniin kuntataajamiin. Pelastustoiminnan tehokkuudesta ja käytettyjen vaihtoehtoisten mallien vaikuttavuudesta tarvitaan lisää tutkittua tietoa. Varallaolojärjestelyä tulee tulevaisuudessa tarkastella kriittisesti, johon Pronto antaa hyvät mahdollisuudet toimintavalmiuden toteutumisen ja tehtävämäärien sekä tehtävälajien suhteen. 32 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015