Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailu vuonna 2011

Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailu vuonna 211 Jyväskylän yliopisto Ympäristöntutkimuskeskus Tutkimusraportti 188 / 212 Arja Palomäki ja Heikki Alaja

Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailu vuonna 211 Tarkkailun toimeksiantajat: Jyväskylän Seudun Puhdistamo Oy/Nenäinniemen ja Korpilahden puhdistamot, Metsä Fibre Oy ja Metsä Board Oy/Äänekosken tehtaat, Jyväskylän Voima Oy/Keljonlahden voimala, Jyväskylän Energiantuotanto Oy/Rauhalahden voimala Tarkkailun peruste: Jyväskylän Seudun Puhdistamo Oy, Nenäinniemen puhdistamo: ISY 76/9/1, 17.8.29; Korpilahden puhdistamo: KSU27Y1/111, 5.12.28 Metsä Fibre Oy, Metsä Board Oy: ISY 19/6/1, 7.11.26 Jyväskylän Voima Oy: ISY 21/8/1, 6.2.28; ISY 148/8/1, 1.11.28 Jyväskylän Energiantuotanto Oy: ISY 84/4/1, 13.9.24; KSU-24-y-77/111, 14.1.25 Tarkkailuohjelma: Keski-Suomen ELY-keskuksen hyväksymä ohjelma (KESELY/344/5723/21 ja KESELY/18/7./21; 5.5.21) Vesistötarkkailu Tarkkailun sisältö: Vuosittainen tarkkailu: ainevirtaamat, vedenlaatu, kasviplankton Päätelmät: Äänekosken tehtaiden jätevesivaikutusta ilmensivät natriumin kohonneet pitoisuudet. Jyväskylän Seudun Puhdistamon jäteveden vaikutukset näkyivät talviaikana Poronselän alusveden korkeina ravinnepitoisuuksina. Jyväsjärven alusveden happitilanne oli lopputalvella ja loppukesällä huono. Klorofylli- ja kasviplanktonanalyysien perusteella Jyväsjärvi on rehevä, Poronselkä ja Ristiselkä lievästi reheviä ja Vanhanselkä karu. Kalataloustarkkailu Tarkkailun sisältö: Tarkkailun sisältö: Kalastuskirjanpito ja siikakalojen lisääntyminen Päätelmät: Kalastuskirjanpidon perusteella tarkkailualueen tärkeimpien saalislajien kannat ovat pysyneet viime vuosina likimain ennallaan. Pitkällä aikavälillä yksikkösaaliissa havaitut muutokset eivät kerro pelkästään kalakannan runsauden vaihtelusta, vaan myös kalastuksessa tapahtuneista muutoksista. Nykyhetkellä Pohjois-Päijänteen verkkokalastuksen pääasiallisena kohdelajina on kuha. Poikaspyyntien perusteella muikun ja siian luontainen lisääntyminen voi nykyhetkellä onnistua tarkkailualueen eri osissa. Myös kalastuskirjanpidon perusteella muikkua esiintyy vähäisissä määrin Poronselällä saakka. Ympäristöntutkimuskeskus Ambiotica PL 35 (YAD), 414 Jyväskylän yliopisto D-rakennus, Ylistönrinne Puh. (14) 26 383, fax. (14) 26 3831 www.ambiotica.fi

Kuva 1. Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun havaintopaikat.

TIIVISTELMÄ Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun vesistöosuudessa selvitettiin alueelle tulevan jätevesi- ja muun kuormituksen määrää ja sen vaikutuksia veden laatuun ja eliöstön tilaan. Planktontutkimuksin selvitettiin vesialueen rehevyyttä ja tuotannon tasoa. Kalataloustarkkailussa kirjanpitokalastajien yksikkösaaliiden perusteella arvioitiin Poronselän, Hauhonselän ja Ristinselän kalastuksessa ja kalakannoissa tapahtuneita muutoksia. Siikakalojen poikastutkimusten avulla tutkittiin muikun- ja siianpoikasten esiintymistä ja tiheyksiä tarkkailualueella. Vuonna 211 jätevesien osuus oli 18 % Pohjois-Päijänteen fosforivirtaamasta ja 25 % typpivirtaamasta. Vesistön normaalia suuremmat virtaamat pienensivät jätevesien osuutta ravinnevirtaamista. Äänekosken metsäteollisuuden jätevesien vaikutusta ilmensivät luonnontilaan verrattuna kohonneet natriumin pitoisuudet. Jyväskylän Seudun Puhdistamon jätevesien vaikutukset näkyivät erityisesti talvella Poronselän alusveden korkeina ravinnepitoisuuksina ja sähkönjohtavuuden arvoina. Tarkkailualueen fosforipitoisuus vaihteli Jyväsjärven 23 μg/l:sta Poronselän 15 μg/l:aan, Ristiselän 9 μg/l:aan ja Vanhanselän 6 μg/l:aan. Klorofylli- ja planktontulosten perusteella Jyväsjärvi on edelleen rehevä, Poronselkä ja Ristiselkä lievästi reheviä ja Vanhanselkä karu. Vesialueen ravinne- ja tuottavuustaso alentui jonkin verran 199-luvun aikana ja edelleen 2-luvun loppupuoliskolla. Kasviplanktonin biomassa on jälleen hieman kasvanut vuoden 26 jälkeen. Perustuotannon minimiravinne oli kaikilla havaintoasemilla fosfori. Kalastuskirjanpitäjien yksikkösaaliiden perusteella ei ollut syytä olettaa, että tärkeimpien saalislajien kannan runsaudessa olisi tapahtunut olennaisia muutoksia edelliseen tarkkailuvuoteen verrattuna. Kalastuskirjanpitäjien tärkein saalislaji oli edelleen kuha. Muikunpoikasten havaitut tiheydet olivat useilla näytepisteillä alhaisempia kuin edellisvuonna. Siianpoikasten tiheydet olivat pieniä koko tarkkailualueella, joskin likimain samalla tasolla kuin vuonna 21. Sekä muikun- että siianpoikasten tiheyksien vaihtelu oli näytepisteiden välillä melko suurta.

Sisällysluettelo TIIVISTELMÄ 1 JOHDANTO... 1 2 TARKKAILUALUE... 1 3 AINEISTO JA MENETELMÄT... 2 3.1 Vesistötarkkailu... 2 3.1.1 Veden laatu ja ainetaseet... 2 3.1.2 Vesistön tuottavuus... 3 3.2 Kalataloudellinen tarkkailu... 4 3.2.1 Kalastuskirjanpito... 4 3.2.2 Siikakalojen lisääntyminen... 5 4 VUODEN 211 SÄÄOLOT... 6 5 VUODEN 211 VIRTAAMAT... 8 6 KUORMITUS JA AINEVIRTAAMAT... 1 6.1 Kuormitus... 1 6.2 Ainevirtaamat... 1 7 TARKKAILUN TULOKSET... 13 7.1 Vesistötarkkailu... 13 7.1.1 Veden laatu... 13 7.1.2 Veden laadun kehitys... 16 7.1.3 Vesistön tuottavuus... 19 7.2 Kalataloudellinen tarkkailu... 22 7.2.1 Kalastuskirjanpito... 22 7.2.2 Siikakalojen lisääntyminen... 29 9 PÄÄTELMÄT... 31 KIRJALLISUUS... 31 Liiteluettelo... 33

1 JOHDANTO Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskus on suorittanut vuoden 211 Pohjois- Päijänteen yhteistarkkailun, jonka osakkaina ovat Metsä Fibre Oy ja Metsä Board Oy/Äänekosken tehtaat, Jyväskylän Seudun Puhdistamo Oy (Nenäinniemen ja Korpilahden puhdistamot), Jyväskylän Voima Oy/Keljonlahden voimala ja Jyväskylän Energiatuotanto Oy/Rauhalahden voimala. Yhteistarkkailun nykyinen ohjelma on voimassa tarkkailujakson 21-216, ja sen on hyväksynyt Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Vesistötarkkailun tarkoituksena oli selvittää vesistön kuormitus, sen jakautuminen eri kuormittajien kesken sekä kuormituksen vaikutus vesistön fysikaalisiin, kemiallisiin ja biologisiin muuttujiin. Kasviplanktontutkimuksin selvitettiin vesialueen rehevyyttä ja tuotannon tasoa. Kirjanpitokalastajien yksikkösaaliiden perusteella arvioitiin Poronselän, Hauhonselän ja Ristinselän kalastuksessa ja kalakannoissa tapahtuneita muutoksia. Siikakalojen poikastutkimusten avulla tutkittiin muikun- ja siianpoikasten esiintymistä ja tiheyksiä tarkkailualueella. Pohjois-Päijänteen velvoitetarkkailut on aloitettu vuonna 1975 (Granberg ym. 1976), ja tarkkailua on sen jälkeen jatkettu vuosittain. 2 TARKKAILUALUE Tutkimusalue kuuluu Kymijoen vesistöalueeseen (va 14) ja ulottuu Jyväsjärveltä Pohjois- Päijänteen Poronselälle ja Ristiselälle. Alueelle purkautuvat yläpuolisen Äänekoski-Vaajakoski -vesireitin vedet Vaajakosken kautta, ja lisävesiä tulee Tourujoen vesistöalueelta Jyväsjärven ja Äijälänsalmen kautta. Poronselän eteläosaan laskevat Muuratjärven vesistöalueen vedet Muuratjoen kautta. Poronselältä vedet virtaavat Ristiselälle ja Kärkistensalmen kautta edelleen Vanhanselälle. Alueen pohjoisosissa vallitsee voimakas virtaus Vaajakoskesta tulevien vesien vuoksi. Poronselän teoreettinen viipymä on lyhyt, noin 1,6 kuukautta, ja ravinteiden sedimentoituminen on siellä kohtalaisen vähäistä. Ristiselän viipymä on huomattavasti pitempi, ja se on Päijänteen ensimmäinen varsinainen sedimentaatioallas. Poronselän syvänteessä suurin syvyys on 4 m ja Ristiselän havaintoasemalla 75 m. Tutkimusalue havaintopaikkoineen on esitetty karttana (kuva 1). Jyväsjärven ja Pohjois- Päijänteen hydrologiset tiedot on esitetty Lappalaisen (1972) ja Granbergin (1977) mukaan (taulukko 1). Taulukko 1. Pohjois-Päijänteen ja Jyväsjärven hydrologisia tietoja. Vesialue Pinta-ala km 2 Tilavuus milj. m 3 Päällysveden tilavuus milj. m 3 Lähivalumaalue km 2 Jyväsjärvi 3,3 23,9 361 Poronselkä 56 78 425 Ristiselkä 86 1822 911 694* - Muuratjärven alue 375 Vanhanselkä 168 32 16 574 * Poronselän ja Ristiselän valuma-alue yhteensä

2 Tarkkailualueen virtahavaintopaikat olivat Äijälänsalmi sekä Kärkistensalmi. Alueen järvisyvänteiden veden laatua tarkkailtiin asemilla Jyväsjärvi 51, Päijänne 532, Vähä-Urtti, 69 (Poronselkä), 545, 543, 558 ja 7 (Ristiselkä) sekä Korpilahden puhdistamon vesistötarkkailun havaintoasemalla 68b (taulukko 2). Taulukko 2. Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun havaintopaikat vuonna 211. Tunnus Nimi Koordinaatit Syvyys, m* Virtahavaintopaikat T2 Tourujoki 2 69565-343545 (1) 42 Äijälänsalmi 42 69327-343782 (1) 6 Kärkistensalmi 6 687752-34368 (1) Syvännehavaintopaikat 51 Jyväsjärvi 51 694-343688 24 532 Päijänne 532 689919-343523 24 Vähä-Urtti Päijänne Vähä-Urtti 689877-3436328 2 69 Päijänne 69 (Poronselkä) 689789-343726 41 545 Päijänne 545 689634-343916 44 543 Päijänne 543 68953-34362 21 558 Päijänne 558 689121-343414 43 7 Päijänne 7 (Ristiselkä) 688524-343595 76 68b Päijänne 68b 687872-34267 45 *suluissa virtahavaintopaikkojen näytteenottosyvyys 3 AINEISTO JA MENETELMÄT 3.1 Vesistötarkkailu 3.1.1 Veden laatu ja ainetaseet Syvännehavaintopaikoilta 532, Vähä-Urtti, 69, 545 ja 543 otetaan näytteet ohjelman mukaan neljä kertaa vuodessa, tammi-helmikuussa, maaliskuussa, elokuussa ja lokakuussa. Heikon jäätilanteen takia alkutalven näyte saatiin otettua vain Vähä-Urtin havaintopaikalta. Havaintopaikoilta 7 ja 51 näytteet otettiin kolme kertaa vuodessa, maalis-, elo- ja lokakuussa. Havaintopaikalta 51 otettiin lisäksi happi- ja fosforinäytteet heinäkuussa. Havaintopaikoilta 558 ja 68b otettiin näytteet kaksi kertaa vuodessa maalis- ja elokuussa. Virtahavaintopaikoilta näytteet otettiin kahdeksan kertaa vuodessa: tammi-, maalis-, huhti-, touko-, kesä-, elo-, syys- ja lokakuussa. Virtahavaintopaikoilta näyte otettiin 1 m:stä päävirtauksen alueelta. Syvännehavaintopaikoilta näyte otettiin 1, 5, 1, 15, 2, sitten 1 m:n välein ja 2h-1 m:stä, paitsi lokakuussa, jolloin näytteet otettiin 1 m, maksimisyvyyden puolivälistä ja 2h-1m:stä. Havaintopaikoilla mitattiin näkösyvyys ja jokaisesta näytesyvyydestä veden lämpötila. Vesinäytteistä tehtiin taulukon 3 mukaiset analyysit. Määritykset tehtiin mainituilla standardimenetelmillä tai muilla viranomaisen hyväksymillä menetelmillä.

3 Taulukko 3. Vesinäytteistä tehdyt analyysit ja niitä vastaavat menetelmäohjeet. Analyysi Menetelmä Huomautuksia Happi, mg/l SFS 34:199 Happi, kyllästys % SFS 34:199 Sameus, FTU SFS-EN ISO 727:2 Kiintoaine, mg/l SFS-EN 872:1996 vain virtahav.paikoilta Sähkönjohtavuus, ms/m SFS-EN ISO 727:2 ph SFS 321:1979 Väriluku, Pt mg/l SFS-EN ISO 7887:1995 COD Mn, mg O 2 /l SFS 336:1981 Kokonaistyppi, g/l SFS-EN ISO 1195_1:1998 (mod.) Kokonaisfosfori, g/l SFS 326:1986 Natrium, mg/l SFS_EN ISO 11885:1998 (mod.) Syvännehavaintoasemilta 532, Vähä-Urtti, 69, 545, 543 ja 68b analysoidaan lisäksi NH 4 -N, NO 2 +NO 3 -N ja liukoinen PO 4 -P kaikista näytteenottosyvyyksistä sekä suolistoperäiset enterokokit ja Escherichia coli 1 m näytteestä. Havaintoasemalta 68b analysoidaan a-klorofylli elokuun näytteenottokerralla -2 m kokoomanäytteestä. Havaintoasemilta 51, 42, 532 ja Vähä-Urtti analysoidaan sulfaatti (EN ISO 134_1:1995) ja asemilta 532 ja Vähä-Urtti analysoidaan kloridi (SFS-EN ISO 134 1:1995) kaikista näytteenottosyvyyksistä. Jyväsjärvestä (51) analysoidaan heinäkuussa happi ja kokonaisfosfori. Keski-Suomen ELY-keskus otti näytteitä Vanhanselältä havaintoasemalta 71. Näitä tuloksia hyödynnetään yhteistarkkailussa. Ainetaseen osia ovat yläpuolisesta vesistöstä Haapakosken kautta tuleva kuorma, Jyväsjärvestä Äijälänsalmen kautta tuleva kuorma sekä puhdistamoiden asumajätevesikuorma. Lähivaluma-alueen kuorma on arvioitu käyttäen valumaveden fosforipitoisuutena 32 μg l -1 ja typpipitoisuutena 9 μg l -1 (Lappalainen & Mäkinen 1974). Jyväsjärveen tulevaa fosforikuormaa arvioitiin Friskin (1979) fosforikuormitusmallin avulla. Natriumpitoisuuden avulla voidaan kuvata Äänekosken tehtaiden jätevesien leviämistä alapuoliseen vesistöön. 3.1.2 Vesistön tuottavuus Kasvukaudella havaintopaikoilta otettiin vesinäytteet -2 m:n profiilista a-klorofylli- ja kasviplanktonanalyysia varten. Samasta näytteestä tehtiin myös minimitekijätutkimus (ks. taulukko alla). Niillä havaintokerroilla, jolloin vesistöstä ei tehty muita kemiallisia analyysejä, liukoisten ravinteiden lisäksi analysoitiin myös kokonaistyppi ja -fosfori. Kaikki analyysit tehtiin kuusi kertaa kasvukauden aikana: toukokuussa, kaksi kertaa kesäkuussa sekä kerran heinä-, elo- ja syyskuussa.

4 a-klorofylli ja ravinteet sekä kasviplankton analysoitiin asemilta 51, Vähä-Urtti, 69 ja 7. Asemalta 6 analysoitiin a-klorofylli ja ravinteet. Analyysit tehtiin standardimenetelmillä tai muilla viranomaisen hyväksymillä menetelmillä (näytteiden käsittely, ks. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja B1). Kasviplankton määritettiin laajan kvantitatiivisen menetelmän mukaan (Järvinen ym. 211). Klorofylli- ja ravinneanalyysit ovat seuraavat: Analyysi Menetelmä a-klorofylli SFS 5772:1993 NO 2 + NO 3 SFS-EN ISO 13395: 1996 (mod.) NH 4 -N SFS-EN ISO 11732:1998 PO 4 -P SFS 325:1986 Suodatettu PO 4 -P SFS 325:1986 Klorofyllitulosten tulkinnassa on käytössä erilaisia raja-arvoja: niukkatuottoisen vesistön keskimääräisen a-klorofyllin yläraja vaihtelee 3-4 μg l -1, ja rehevän vesistön raja-arvona on esitetty keskiarvoa 7-1 μg l -1 (Rodhe 1969, Welch 198, Forsberg & Ryding 198). Ravinnetulosten perusteella laskettiin kokonais- ja mineraaliravinnesuhde sekä ravinteiden tasapainosuhde (kok-n:kok-p) : ((NH 4 -N + NO 3 -N + NO 2 -N): PO 4 -P) (Forsberg ym. 1978, Kanninen 198) perustuotantoa rajoittavan ravinteen selvittämiseksi. Forsbergin ym. (1978) mukaan typpi rajoittaa levien kasvua, kun veden mineraaliravinnesuhde on alle 5; suhteen ollessa yli 12 fosfori on rajoittava ravinne. Kokonaisravinteille vastaavat rajat ovat 1 ja 17. Ravinteiden tasapainosuhteen ollessa yli yksi on typpi minimiravinne, muuten minimiravinteena on fosfori. 3.2 Kalataloudellinen tarkkailu 3.2.1 Kalastuskirjanpito Vuonna 212 Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskus aloitti Keski-Suomen Kalatalouskeskuksen kanssa yhteistyön kalastuskirjanpidon kehittämiseksi Pohjois-Päijänteellä ja Äänekoski-Vaajakoski -vesireitillä. Yhteistyön tavoitteena on kalastuskirjanpitotietojen jakaminen seurantavelvoitteiden täyttämiseksi ja tulosten luotettavuuden parantaminen. Tässä raportissa Keski-Suomen kalatalouskeskukselta saadut kirjanpitotiedot on raportoitu erillisinä Ympäristöntutkimuskeskuksen keräämistä tiedoista, koska pääosa kalastuksesta tapahtui nykyisen tarkkailualueen ulkopuolella. Kirjanpitokalastuksen tavoitteena oli saada tietoa Pohjois-Päijänteen kalakantojen tilasta ja runsauden muutoksista. Kirjanpitokalastustietoja kerättiin seuraavilta alueilta: Poronselkä, Hauhonselkä ja Ristinselkä. Vuonna 211 Ympäristöntutkimuskeskuksen kalastuskirjanpitäjiksi oli lupautunut 1 kalastajaa. Kirjanpitotietoja saatiin lopulta 4 kalastajalta. Poronselältä ja Ristinselältä pyynti- ja saalistietoja ilmoitti yksi kirjanpitokalastaja ja Hauhonselältä kaksi kirjanpitokalastajaa. Tämän lisäksi saatiin pyynti- ja saalistietoja kahdelta Keski-Suomen kalatalouskeskuksen kalastuskirjanpitäjältä, joista toinen kalasti Rutalahdella ja toinen sekä Ru-

5 talahdella että Ristinselällä. Rutalahden ja Ristinselän pyynti- ja saalistietoja ei voitu eritellä tarkasti toisistaan. Kirjanpitokalastajat merkitsivät muistiin saaliin, koettujen verkkojen määrän ja pyyntiajan, joiden perusteella laskettiin kullekin saaliskalalajille yksikkösaalis. Koko vuoden yksikkösaalis laskettiin kuukausittaisten yksikkösaaliiden keskiarvona. Laskentaa varten verkot jaettiin kahteen ryhmään: Muikkuverkkoihin ja yli 26 mm verkkoihin. Yksikkösaaliin käyttö kalakannan koon mittana perustuu oletukseen, jonka mukaan saalis jaettuna pyyntiponnistuksella on verrannollinen kalakannan kokoon. Tässä raportissa esitetyt pyynti- ja saalistiedot pohjautuvat aina Ympäristöntutkimuskeskuksen kalastuskirjanpitäjien ilmoittamiin tietoihin, mikäli toisin ei ole mainittu. 3.2.2 Siikakalojen lisääntyminen Siian- ja muikunpoikasten poikastutkimukset tehtiin vuonna 211 Jyväskylän yliopiston bioja ympäristötieteiden laitoksen toimesta. Näytteet kerättiin toukokuussa 211. Kalanpoikasten näytteenottoa varten tarkkailualue jaettiin neljään osa-alueeseen: Alue 1: Vaajakoskesta ja Jyväskylän seudun jätevesipuhdistamolta tuleva kuormitus Alue 2: Keljonlahden voimalan jäähdytysveden vaikutus Alue 3a: Yläpuolinen vertailualue Alue 3b: Alapuolinen vertailualue Näytteenottoruudut sijoitettiin osa-alueille satunnaisotannalla. Jokaisella osa-alueella oli 5 näyteruutua (kuva 2). Poikasnäytteet kerättiin kultakin näyteruudulta syvyysvyöhykkeittäin: Vyöhyke 1: syvyys,5 m, 4 rinnakkaista putkihaavityöntöä kahlaamalla Vyöhyke 2: syvyys,5 1 m, 2 rinnakkaista bongohaavityöntöä veneellä, 3 cm Vyöhyke 3: syvyys 1 2 m, 2 bongohaavityöntöä, 3 cm ja 3 6 cm ja kahdelta vyöhykkeeltä ulappa-alueelta Vyöhyke 4: syvyys 2 4 m, 2 bongohaavityöntöä, 3 cm ja 3 6 cm Vyöhyke 5: syvyys >4 m, 3 cm ja 3 6 cm Joillakin pisteillä ranta oli niin jyrkkä, että,5 m vyöhykettä ei käytännössä ollut lainkaan. Näillä ruuduilla tämän vyöhykkeen tiheyden oletettiin olevan sama kuin,5 1 m vyöhykkeen tiheys. Jokaisen näytteen tilavuus määritettiin haavin suulle kiinnitetyllä virtausmittarilla. Putkihaavinäytteen keskimääräinen koko on noin 1 m³ ja bongohaavinäytteen noin 1 m³. Poikaset säilöttiin maastossa etanoli-formaliiniliuokseen. Kalanpoikasten lajit määritettiin ja lukumäärät laskettiin laboratoriossa kesä-heinäkuussa. Näytekohtaisen poikasmäärän ja näytetilavuuden perusteella laskettiin poikasten tiheys (kpl/1 m³) kussakin näytteessä.

6 Kuva 2. Siikakalojen poikaspyyntien osa-alueet 1, 2, 3a ja 3b sekä näyteruudut 1-2 (vihreät ympyrät). 4 VUODEN 211 SÄÄOLOT Säätietoina on käytetty Jyväskylän lentoaseman sääaseman mittaustietoja (kuva 3). Tammikuussa koko maassa satoi keskimääräistä enemmän. Lumipeitettä kertyi myös tavanomaista runsaammin lähes koko maahan. Jäät olivat Etelä- ja Keski-Suomessa pitkänajan keskiarvoa paksumpia. Helmikuun alku oli sateinen, ja lumen määrä kasvoi koko maassa. Alkukuun jälkeen pakkaset kiristyivät ja sateet jäivät vähäisiksi. Lunta oli maan etelä- ja keskiosissa selvästi tavallista enemmän. Vedenpinnat jatkoivat helmikuussa laskuaan. Lumen sulaminen alkoi maaliskuun puolivälin jälkeen Etelä- ja Länsi-Suomessa, mutta kuukauden viimeisellä viikolla lunta satoi jälleen etelässäkin. Kylmien säiden takia vedenpintojen lasku jatkui maaliskuussa, ja virtaamat pysyivät pieninä. Huhtikuu oli koko maassa vähäsateinen ja lämmin. Lumien sulaminen oli nopeaa. Vedenpinnat nousivat sulamisvesien takia nopeasti, ja kevättulvat olivat rannikkoalueilla selvästi tavallista suurempia. Jäät lähtivät Etelä- ja Länsi-Suomen järvistä huhtikuun loppupuolella. Toukokuu oli sääoloiltaan vaihteleva mutta kokonaisuutena melko keskimääräinen. Jäät lähtivät maan keskiosan järvistä kuukauden alkupuolella. Kesäkuun loppupuolella etenkin Länsi- Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla satoi paljon. Sateet kasvattivat virtaamia ja nostivat vedenpintoja. Kuukauden päättyessä Keski-Suomessa mitattiin jopa 24-asteista vettä.

7 Kuukauden keskilämpötila ( C) vuonna 211 Jyväskylän lentoasemalla Kk 211 1971-2 I -8, -8,5 II -15,2-8,7 III -3,6-4, IV 4,7 1,4 V 9,6 8,7 VI 16,2 14, VII 18,6 16, VIII 14,8 13,7 IX 1,9 8,2 X 5,4 3,2 XI 2,1-2,2 XII, -6,4 x 4,6 3, C 25, 2, 15, 1, 5,, -5, -1, -15, -2, Kuukauden keskilämpötila 211 1971-2 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Sademäärä (mm) kuukausittain vuonna 211 Jyväskylän lentoasemalla Kk 211 1971-2 I 55 43 II 15 31 III 21 37 IV 17 37 V 5 38 VI 81 59 VII 12 79 VIII 88 88 IX 138 63 X 57 6 XI 26 57 XII 89 47 Yht. 739 639 mm Sademäärä 211 16 1971-2 14 12 1 8 6 4 2 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kokonaissäteily (MJ/m 2 ) kasvukaudella 211 Jyväskylän lentoasemalla Kk 211 1971-2 V 532 552 VI 592 578 VII 541 559 VIII 361 46 IX 212 223 Yht. 2238 2318 MJ/m2 7 6 5 4 3 2 1 Kokonaissäteily 211 1971-2 V VI VII VIII IX Mitattu haihdunta veden pinnasta (Jyväskylän lentoasema) sekä haihdunta luonnossa vuonna 211 ja vuosina 1961-199. Haihdunta luonnossa on arvioitu käyttäen korjaukseen Kuusiston (1975) Säkylän Pyhäjärvelle laskemia kertoimia. Kk Mitattu Luonnossa mm/kk mm/kk 211 1971-2 211 1971-2 V 17 115 25 26 VI 15 142 11 95 VII 135 136 112 113 VIII 69 89 73 94 IX 35 38 57 62 Yht. 496 52 367 39 mm/kk Haihdunta luonnossa 211 16 14 12 1 8 6 4 2 V VI VII VIII IX 1971-2 Kuva 3. Säätila vuonna 211 Jyväskylän lentoasemalla (Ilmatieteen laitos, ilmastokatsaukset 211).

8 Heinäkuu oli selvästi tavanomaista lämpimämpi. Suuressa osassa maata satoi runsaasti. Vedenpinnat nousivat paikoitellen hyvinkin korkealle, ja virtaamat olivat sateisilla alueilla suuria. Pohjaveden pinnat pysyivät alhaalla Itä- ja Keski-Suomessa. Elokuu oli koko maassa tavanomaista lämpimämpi ja kuukauden sadanta vaihteli keskimääräisen molemmin puolin. Paikoin sadetta kertyi poikkeuksellisen runsaasti. Syyskuu oli lämmin ja sateinen. Maan etelä- ja keskiosassa satoi selvästi tavanomaista enemmän. Poikkeuksellisen runsaat sateet nostivat vesistöjen vedenpintoja ja virtaamia erityisesti Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa, joissa vedenpinnat kävivät ajankohtaan nähden ennätyksellisen korkealla. Pohjaveden pinnat kääntyivät nousuun sateiden myötä. Lokakuu oli tavallista lämpimämpi. Maan etelä- ja keskiosassa satoi keskimääräistä vähemmän. Vedenpinnat olivat lokakuussa korkealla maan keskiosassa, mutta ne olivat laskeneet jo monin paikoin suurimmista lukemista. Marraskuu oli koko maassa selvästi tavallista leudompi. Kuukauden sadanta oli suuressa osassa maata keskimääräistä niukempi. Talven tulo oli myöhässä koko maassa. Joulukuu oli hyvin leuto ja etelässä paikoin jopa ennätyksellisen sateinen. Poikkeukselliset sateet nostivat etelä- ja lounaisrannikon vesistöjen pinnat jouluviikolla ajankohtaan nähden hyvin korkealle, paikoin jopa kevättulvakorkeuksiin. 5 VUODEN 211 VIRTAAMAT Vaajakosken virtaama oli talvella (tammi-maaliskuu) pieni, keskimäärin noin 7 % vuosien 1991-2 keskimääräisestä virtaamasta. Huhtikuusta heinäkuulle saakka virtaama oli edelleen hieman keskiarvoa pienempi. Elokuusta alkaen virtaama oli keskimääräistä suurempi, ja sateisen syyskuun jälkeen lokakuun virtaama oli noin kaksinkertainen pitkän ajanjakson virtaamaan verrattuna (kuva 3, taulukko 4). Koko vuoden keskimääräinen virtaama 156 m 3 s -1 oli noin 1 % vuosien 1991-2 keskiarvoa (148 m 3 s -1 ) suurempi. m 3 s -1 3 25 2 21 211 1991-15 1 5 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 4. Vaajakosken kuukausikeskivirtaamat vuosina 21 ja 211 sekä jaksolla 1991-2.

9 Taulukko 4. Pohjois-Päijänteen tulouomien kuukausikeskivirtaamat vuonna 211, normaalikauden virtaamat Vaajakoskessa ja Tourujoessa (m 3 s -1 ) ja Muuratjoen valumat (l s -1 km -2 ) vuonna 211. Kk Vaajakoski Tourujoki Muuratjoki F=17585 km2 F=323 km2 F=375 km2 MQ 211 MQ 1991- MQ 211 MQ 1967-9 MQ 211 MR 211 I 95 135.88 1.76 2. 5.4 II 94 128 1.44 1.78 1.84 4.9 III 85 119 1.4 2.1 1.46 3.9 IV 121 136 9.7 5.4 3.7 9.8 V 19 222 4.1 8.2 7. 18.7 VI 163 22 2.1 2.9 4.2 11.3 VII 162 172 2.4 1.51 3. 8. VIII 154 14 2.3 2.4 2.4 6.4 IX 188 117 5.1 2.2 3.2 8.6 X 238 116 6.8 2.7 6.4 17. XI 192 137 2. 3.5 5.2 13.8 XII 186 146 7.8 2.4 6.4 17.1 Ka. 156 148 3.8 3.1 3.9 1.4 Päijänteen kausittainen vesitase (taulukko 5) laskettiin taulukkolaskentapohjaisella virtausmallilla. Mallin syöttötietoja ovat tulouomien kuukausikeskivirtaamat, kuukausisadannat ja - haihdunnat. Tuloksina ovat Äijälänsalmen kuukausikeskivirtaamat, lähivaluma-alueen virtaamat sekä Kärkisensalmen ja Vanhanselän virtaamat. Lähivaluma-alueen valuntoina käytettiin Muuratjärven vesistöalue en valuntoja. Poronselän - Ristiselän lähivaluma-alueen virtaamaan sisältyy myös Rutajoki (F = 215 km 2, L = 13,6 %. Rutajoen virtaamat laskettiin Muuratjoen valuma-arvoilla. Taulukko 5. Pohjois-Päijänteen vesitase (m 3 s -1 ) vuosina 211 ja 21. Talvi Kevät Kesä Syksy Vuosi 211 Poronselkä ja Ristiselkä Vaajakoski 91 155 159 21 156 Äijälänsalmi 1.2 7.4 2.4 5.9 4.1 Muuratjoki 1.8 5.3 3.2 5.3 3.9 Lähivaluma-alue 3.3 9.9 5.9 9.8 7.2 Sade + haihdunta. 4.1.3 2.7 1.7 Kärkinen 97 182 171 225 172 Vanhanselkä Kärkinen 97 182 171 225 172 Lähivaluma-alue 2.7 8.2 4.9 8.1 6. Sade+haihdunta. 4.8.3 3.2 2. Vanhanselän eteläosa 1 195 176 236 18

1 6 KUORMITUS JA AINEVIRTAAMAT 6.1 Kuormitus Äänekosken tehtaiden kokonaiskuormitus vesistöön oli vuonna 211: BOD 7 128 kg d -1, kokonaistyppi 236 kg N d -1 ja kokonaisfosfori 27 kg P d -1. Äänekosken reitiltä Päijänteeseen tulevalle fosfori- ja typpikuormalle on käytetty aiemmissa raporteissa mallilaskelmasta saatua sedimentaatioprosenttia 5,35 %. Laskelma tarkistettiin vuosille 25-29 ja sedimentaatioprosentiksi saatiin 6,2 %, jota käytettiin vuoden 211 kuormille (Palomäki 29). Äänekosken tehtaiden BOD-kuorma ei ulotu nykyisin Päijänteeseen asti (taulukko 6). Nenäinniemen puhdistamon BOD-, fosfori- ja typpikuorma oli edellisvuoden tasolla. Kankaan paperitehtaan toiminta loppui tammikuussa 21. Pohjois-Päijänteeseen tuleva teollisuuden ja yhdyskuntien BOD-kuorma on nykyisin vain murto-osa 198-luvun alun kuormasta, ja fosforikuorma on pienentynyt alle kolmannekseen 199- ja 2-luvuilla. Kankaan tehtaan BOD-kuorma pieneni vuonna 23 lähes puoleen edelliseen vuoteen verrattuna ja poistui kokonaan vuonna 21. Kuormittajien typpikuorma sen sijaan on kasvanut 2-luvulla lähinnä Nenäinniemen puhdistamon typpikuorman kasvun seurauksena. Oleellisin typpikuorman vähennys tarkastelujaksolla tapahtui Kankaan tehtailla 199-luvun alussa (kuva 5). Taulukko 6. Teollisuuslaitosten ja kuntien Päijänteeseen purkautuva kuormitus vuonna 211. Kuormittaja BOD 7 COD Cr Typpi Fosfori kg d -1 t d -1 kg d -1 kg d -1 Äänekosken tehtaat - 19 227 25 Jyväskylän Seudun puhdistamo 324 2,1 1938 15,2 Korpilahden puhdistamo 5,5,32 27,3 Yhteensä 33 21 2192 41 6.2 Ainevirtaamat Jyväsjärvi Jyväsjärven fosforikuormitusta arvioitiin käyttäen Friskin (1979) kuormitusmallia (liite 1). Vuonna 211 Äijälänsalmen kokonaisfosforipitoisuuden keskiarvo oli 21 μg l -1, keskivirtaama 4,1 m 3 s -1 ja fosforivirtaama 7,4 kg P d -1. Jyväsjärven fosforipitoisuuksien (ka. 23 μg l -1 ) ja virtaamien avulla Jyväsjärven fosforikuormaksi saadaan 9,8 kg P d -1, ja Äijälänsalmen tulosten perusteella keskimääräiseksi sedimentaatioprosentiksi 24 %. Jos tätä sedimentaatioprosenttia käytetään typpikuorman arvioinnissa, Jyväsjärveen tuleva typpikuorma oli noin 29 kg N/d. Pohjois-Päijänne Pohjois-Päijänteen keskimääräiset fosfori- ja typpitaseet on esitetty vuosilta 1979, 1986-21 sekä vertailun vuoksi vuosilta 197-1973, ajanjaksolta ennen nykyisiä vesiensuojelutoimia (kuva 6, liite 2). Ainevirtaamiin vaikuttavat merkittävästi runsaat virtaamat, huippuvuotena

11 tässä suhteessa oli vuosi 1988. Myös Jyväskylän kaupungin puhdistamattomien jätevesien suuri osuus fosforikuormasta vuosina 197-1973 on taseissa selvästi nähtävissä. Vuosina 197-1973 Äijälänsalmen kautta purkautui Päijänteeseen keskimäärin 125 kg fosforia päivässä, kun kuormitus nykyisin on noin 1 kg päivässä. t d -1 BOD 7 5 4 3 Korpilahti ja Muurame Jyväskylän Seudun Puhd. Kankaan paperitehdas Äänekosken tehtaat 2 1 kg d -1 14 85 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 Fosfori 12 1 8 6 4 2 kg d -1 25 85 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 Typpi 2 15 1 5 85 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 Kuva 5. Teollisuuden ja asumajätevesien kuormitus Pohjois-Päijänteeseen vuosina 1985-211. Jätevesien osuus Pohjois-Päijänteeseen tulevasta fosforin kokonaiskuormasta on alentunut noin kolmannekseen 197-198-lukujen vaihteen tasosta. Jätevesien osuus typpikuormasta on sen sijaan kasvanut 199- ja 2-luvuilla (kuva 7). Vuonna 211 jätevesien osuus oli 18 % Pohjois-Päijänteen fosforikuormasta ja 25 % typpikuormasta.

12 kg d -1 5 4 3 Fosfori Äijälänsalmi Muuratjoki Jyväskylä ja Korpilahti Muu kuorma Vaajakoski Lähival. Sade 2 1 7-7379 86 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 kg d -1 16 Typpi 14 12 1 8 6 4 2 7-7379 86 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 Kuva 6. Pohjois-Päijänteen tulouomien ravinnevirtaamat vuosina 197-73 ja 1979-211 sekä puhdistamoiden (Jyväskylä ja Korpilahti, Muurame vuoteen 1999 saakka) kuormat. kg d -1 5 Fosfori 4 Muu kuorma Jätevedet 3 2 1 kg d -1 14 12 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 Typpi Muu kuorma Jätevedet 1 8 6 4 2 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 Kuva 7. Jätevesien osuus Pohjois-Päijänteen ravinnekuormista vuosina 1979-211.

13 7 TARKKAILUN TULOKSET 7.1 Vesistötarkkailu 7.1.1 Veden laatu Jyväsjärven happipitoisuutta seurattiin havaintoasemalla 51 kevättalvella sekä kesäaikana (kuva 8). Happitilanne oli kevättalvella päällysvedessä hyvä, mutta alusvedessä oli voimakasta hapenvajausta. Alimman vesikerroksen happipitoisuus oli,5 mg l -1. Heinäkuussa alusveden happitilanne oli vielä kohtalainen, ja alimpien vesikerrosten pitoisuus oli yli 3 mg l -1. Elokuussa happitilanne oli huono 1 metristä lähtien, ja alimman vesikerroksen happipitoisuus oli vain,2 mg l -1. Heikon happitilanteen aikana pohjalietteestä liukeni jonkin verran ravinteita. Myös alusveden väriarvo, sameus ja sähkönjohtavuus olivat kohonneet päällysveteen verrattuna. Vuonna 211 Jyväsjärven hapetus toteutettiin pääasiassa yhdellä hapettimella, mutta hapettimet olivat lähes koko kesäajan poissa käytöstä. Alkuvuodesta 211 molemmat hapetinlaitteet olivat käytössä, kunnes 17.2.211 laitteiden virta arvojen todettiin olevan normaalista poikkeavat, joten laitteet pysäytettiin. Yksi hapettimista korjattiin 11.8.211. Toinen hapetinlaite poistettiin Jyväsjärvestä kesän 211 aikana. Jyväsjärven hapetin toimi 11.8.211 lähtien aina 26.9.211 asti, ja käynnistettiin jälleen 25.11.211. Hapetin toimi koko talven 211 212 (Kauppinen 212). o C 2 Lämpötila mg l -1 12.5 Happi 15 1. Päällysvesi Alusvesi 1 7.5 5. 5 2.5 29.3. 12.7. 22.8. 17.11.. 29.3. 12.7. 22.8. 17.11. Kuva 8. Jyväsjärven veden lämpötila ja happipitoisuus vuonna 211. Kuvissa 12 ja 13 on esitetty muutamien vedenlaatumuuttujien keskiarvot vuodelta 211. Veden laadun parantuminen tultaessa Jyväsjärveltä Poronselälle ja edelleen Ristiselälle ja Vanhanselälle näkyy päällysveden parametrien arvoissa. Keljonlahden voimalan lauhdevesien vaikutus näkyi Keljonlahden (532), Vähä-Urtin ja mantereen ja Iso-Poron välisen salmen (543) havaintoasemilla loppukesällä hieman kohonneina alusveden lämpötiloina (kuva 9, liite 3). Lopputalvella alusveden lämpötila oli Keljonlahdella korkeampi kuin muilla havaintoasemilla, mutta Vähä-Urtin asemalla se oli selvästi kylmempää, lähellä päällysveden lämpötilaa.

14 ast-c 5. Lämpötila, lopputalvi ast-c 2 Lämpötila, loppukesä 4. Päällysvesi Alusvesi 16 3. 12 2. 8 1.. 51 532 VäUr 69 545 543 558 7 71 4 Päällysvesi Alusvesi 51 532 VäUr 69 545 543 558 7 71 mg O 2 /l 14 Happi, lopputalvi mg O 2 /l 14 Happi, loppukesä 12 12 1 1 8 8 6 6 4 2 Päällysvesi Alusvesi 4 2 Päällysvesi Alusvesi 51 532 VäUr 69 545 543 558 7 6 71 51 532 VäUr 69 545 543 558 7 6 71 ms/m 2 Johtavuus, lopputalvi ms/m 2 Johtavuus, loppukesä 16 Päällysvesi Alusvesi 16 Päällysvesi Alusvesi 12 12 8 8 4 4 51 532 VäUr 69 545 543 558 7 6 71 51 532 VäUr 69 545 543 558 7 6 71 mg O 2 /l 2 COD, lopputalvi mg O 2 /l 2 COD, loppukesä 15 Päällysvesi Alusvesi 15 Päällysvesi Alusvesi 1 1 5 5 51 532 VäUr 69 545 543 558 7 6 71 51 532 VäUr 69 545 543 558 7 6 71 mg/l 2 15 Natrium, lopputalvi Päällysvesi Alusvesi mg/l 2 15 Natrium, loppukesä Päällysvesi Alusvesi 1 1 5 5 51 532 VäUr 69 545 543 558 7 6 71 51 532 VäUr 69 545 543 558 7 6 71 Kuva 9. Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun syvännehavaintoasemien veden laatu vuonna 211: lämpötila, happi, sähkönjohtavuus, COD ja natrium.

15 µg/l 4 Kokonaisfosfori, lopputalvi µg/l 4 Kokonaisfosfori, loppukesä Päällysvesi Päällysvesi 3 Alusvesi 3 Alusvesi 2 2 1 1 51 532 VäUr 69 545 543 558 7 6 71 51 532 VäUr 69 545 543 558 7 6 71 µg/l 8 Kokonaistyppi, lopputalvi µg/l 12 Kokonaistyppi, loppukesä 6 Päällysvesi Alusvesi 1 8 4 6 2 4 2 Päällysvesi Alusvesi 51 532 VäUr 69 545 543 558 7 6 71 51 532 VäUr 69 545 543 558 7 6 71 Kuva 1. Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun syvännehavaintoasemien veden laatu vuonna 211: kokonaisfosfori ja kokonaistyppi. Keljonlahden havaintoaseman happitilanne oli lopputalvella hyvä, mutta loppukesällä pohjanläheisen vesikerroksen happitilanne oli huono. Vähä-Urtin havaintoasemalla happitilanne oli hyvä. Poronselän syvänteessä (69) oli lopputalvella voimakasta hapenvajausta pohjanläheisessä vesikerroksessa, mutta loppukesän happitilanne oli hyvä. Havaintoaseman 545 happitilanne oli muuten hyvä, mutta pohjanläheisessä vesikerroksessa oli selvää hapenvajausta sekä maalis- että elokuussa. Havaintoasemien 543, 7 ja 71 happitilanne oli hyvä. Asemien 558 ja 68b alimmassa vesikerroksissa oli lopputalvella selvää hapenvajausta (liite 3). Poronselän (69) alusvedessä todettiin edellisten vuosien tapaan talvella selvä sähkönjohtavuuden, fosfori- ja typpipitoisuuden sekä natriumpitoisuuden nousu. Jyväskylän Nenäinniemen puhdistamon jätevedet virtaavat talvella Poronselän alus- ja välivedessä, kun taas kesällä jätevedet virtaavat päällysvedessä, jonka fosforipitoisuus oli suurempi kuin alusveden pitoisuus. Äänekosken tehtaiden jätevesien vaikutus näkyy Pohjois-Päijänteellä luonnontilaan verrattuna kohonneina natriumpitoisuuksina. Poronselän (69) keskimääräinen fosforipitoisuus oli 15 μg l -1, Ristiselän 9 μg l -1, Kärkistensalmen 11 μg l -1 ja Vanhanselän 6 μg l -1. Vesialueen hygieeninen laatu oli hyvä, vaikka suolistoperäisten bakteerien määrä oli ajoittain hieman kohonnut. Korpilahden puhdistamon jätevesien vaikutusta ei ollut havaittavissa Kirkkosaaren havaintoasemalla (68b). Hygieeninen laatu oli erinomainen.

16 7.1.2 Veden laadun kehitys Jyväsjärven kokonais- ja ammoniumtyppi- sekä sulfaattipitoisuus pienenivät merkittävästi 199-luvun alkupuolella Kankaan paperitehtaan kuormituksen vähennyttyä. Samalla alusveden talvinen happitilanne parani, kun ammoniumtypen happea kuluttava vaikutus väheni pieneen osaan entisestä (kuva 11). Jyväsjärven syvänteen kesäaikainen happitilanne on ollut edelleen usein heikohko, vaikka se parantuikin kolmannen hapettimen asentamisen jälkeen vuonna 1998. Vuonna 211 alusveden happitilanne oli poikkeuksellisen heikko hapettimen toimintaongelmien vuoksi. Fosforipitoisuus on ollut pitkään 3 μg l -1 tienoilla; vuosina 26 ja 27 keskipitoisuus oli poikkeuksellisesti vain 22 μg l -1. Pitoisuuden pieneneminen saattoi johtua osittain pienistä valumista, mutta myös Jyväsjärvessä tehdyistä kunnostustoimista. Vuonna 28 ja 29 keskimääräinen fosforipitoisuus oli jälleen suurempi, 28 ja 33 μg l -1. Alusveden pitoisuus oli vuonna 29 tavanomaista suurempi, mikä johtuu satamassa tehdyistä vesirakennustöistä. Vuonna 21 keskimääräinen fosforipitoisuus oli jälleen 22 μg l -1 ja vuonna 211 23 μg l -1. mg O 2 /l Happi, lopputalvi mg O 2 /l Happi, loppukesä 1 8 8 6 6 4 4 2 Päällysvesi Alusvesi 2 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 µg/l Sähkönjohtavuus mg O 2 /l Sulfaatti 2 5 15 1 4 3 2 Päällysvesi Alusvesi 5 Päällysvesi Alusvesi 1 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 µg/l 2 Ammoniumtyppi µg/l 6 Kokonaisfosfori Päällysvesi 5 15 Alusvesi 4 1 3 2 5 1 Päällysvesi Alusvesi 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 Kuva 11. Jyväsjärven veden laadun kehitys havaintoasemalla 51 vuosina 1991-211.

17 Ravinnepitoisuuksien perusteella Jyväsjärvi on edelleen rehevä. Järven rannoilla tehdyt rakennustyöt ovat ajoittain nostaneet veden sameutta ja kiintoaine- ja fosforipitoisuutta. Päällysveden sähkönjohtavuus ja sulfaattipitoisuus ovat pienentyneet kahden viime vuoden aikana Kankaan tehtaan toiminnan loppumisen jälkeen. Poronselän (69) alusveden happipitoisuus on vaihdellut melko paljon vuodesta toiseen, mutta Ristiselän (7) ja Vanhanselän (71) happitilanne on pysynyt melko vakaana 199- ja 2- luvuilla (kuva 12). mg O 2 /l Päijänne 69, lopputalvi 14 12 1 8 6 4 Päällysvesi 2 Alusvesi 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 mg O 2 /l Päijänne 69, loppukesä 12 1 8 6 4 Päällysvesi 2 Alusvesi 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 mg O 2 /l 14 Päijänne 7, lopputalvi mg O 2 /l 12 Päijänne 7, loppukesä 12 1 8 6 4 2 Päällysvesi Alusvesi 1 8 6 4 2 Päällysvesi Alusvesi 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 mg O 2 /l Päijänne 71, lopputalvi 14 12 1 8 6 4 Päällysvesi 2 Alusvesi 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 mg O 2 /l Päijänne 71, loppukesä 12 1 8 6 4 2 Päällysvesi Alusvesi 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 Kuva 12. Happitilanteen kehitys Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun syvännehavaintoasemilla vuosina 1991-211. Poronselän alusveden typpipitoisuus kasvoi 199-luvun puolivälissä, ja siitä lähtien keskimääräinen pitoisuus on vaihdellut voimakkaasti virtaama- ja jääoloista riippuen (kuva 13). Poronselän päällysveden typpipitoisuus on pysynyt 5 μg l -1 tienoilla koko tarkastelujakson 1991-211 ajan. Ristiselällä ja Kärkistensalmessa sekä päällys- että alusveden typpipitoisuus on kasvanut hieman 199- ja 2-luvuilla. Vanhanselän typpipitoisuus sen sijaan ei ole muuttunut tarkastelujaksolla.

18 Fosforipitoisuudella on ollut lievästi aleneva suunta kaikilla havaintoasemilla (kuva 13). Poikkeuksen muodosti vuonna 21 tässä suhteessa Poronselän syvänne, jossa fosforipitoisuus oli jonkin verran edellisiä vuosia suurempi. Poronselän fosforipitoisuus on nykyisin lievästi rehevän vesistön tasolla, Ristiselän pitoisuus lähestyy karun vesistön arvoja ja Vanhanselkä on karu. µg/l Päijänne 69 4 35 3 25 2 15 1 5 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 Kokonaistyppi µg/l Päijänne 7 1 8 6 4 2 Päällysvesi Alusvesi 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 µg/l 1 Kärkistensalmi µg/l Päijänne 71 1 8 8 6 6 4 4 2 Päällysvesi 2 Päällysvesi Alusvesi 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 µg/l Päijänne 69 35 3 25 2 15 Kokonaisfosfori µg/l Päijänne 7 2 15 1 1 5 Päällysvesi Alusvesi 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 5 Päällysvesi Alusvesi 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 µg/l 2 Kärkistensalmi µg/l Päijänne 71 2 15 15 Päällysvesi Alusvesi 1 1 5 5 Päällysvesi 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 Kuva 13. Typpi- ja fosforipitoisuuden kehitys Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun syvännehavaintoasemilla vuosina 1989-211.

19 7.1.3 Vesistön tuottavuus Klorofylli ja kasviplankton a-klorofylli -analyysien (kuva 14, liite 4) perusteella Jyväsjärvi on rehevä (keskiarvo 11 μg l -1 ), Vähä-Urtti (7,4 μg l -1 ), Poronselkä (6,7 μg l -1 ), Ristiselkä (6,3 μg l -1 ) ja Kärkistensalmi (4,9 μg l -1 ) lievästi reheviä ja Vanhanselkä karu (3,1 μg l -1 ). Keskimääräiset pitoisuudet olivat samaa tasoa kuin edellisenä vuonna. µg l -1 15 1 5 17.5. 7.6. 2.6. 12.7. 22.8. 12.9. 26.1. Jyväsjärvi 51 Vähä-Urtti Päijänne 69 Päijänne 7 Kärkistensalmi 6 Päijänne 71 Kuva 14. Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun havaintoasemien a-klorofyllipitoisuudet vuonna 211. Vanhanselän (71) näytteet on otettu 1.7., 22.8. ja 26.1.211 (Keski-Suomen ELYkeskus). Jyväsjärven kasviplanktonbiomassa ilmensi vesialueen rehevyyttä (kuva 15). Vähä-Urtissa, Poronselällä (69) ja Ristiselällä (7) biomassa oli lievästi rehevän vesistön tasolla. Vähä-Urtin (keskiarvo 92 μg l -1 ) ja Poronselän biomassa (89 μg l -1 ) oli jonkin verran suurempi kuin Ristiselällä (keskiarvo 82 μg l -1 ). Kasviplanktonbiomassa oli hieman verran suurempi kuin edellisenä vuonna. Jyväsjärven kasviplanktonbiomassa oli jo toukokuun puolivälissä melko suuri (17 μg l -1 ), ja saavutti maksimin kesäkuun lopulla (227 μg l -1 ). Biomassa pysyi kasvukauden ajan suurehkona ja pieneni vain vähän syyskuussa. Suurimmat leväryhmät olivat samat kuin Päijänteen havaintoasemilla, nielulevät, kultalevät ja piilevät. Sinileviä oli varsin vähän, eniten elokuun näytteenottokerralla. Limalevän (Gonyostomum semen) määrä oli elo-syyskuussa jonkin verran suurempi kuin Päijänteellä. Jyväsjärven lajistossa oli enemmän rehevyyttä ilmentäviä lajeja kuin Päijänteen kasviplanktonlajistossa. Vähä-Urtin kasviplanktonbiomassa oli suurimmillaan elokuussa (13 μg l -1 ), mutta muun osan kasvukaudesta biomassa vaihteli varsin vähän. Poronselällä biomassan kehitys oli hyvin samankaltainen. Ristiselällä biomassa oli suurimmillaan kesäkuun lopulla, ja heinäkuun puolivälissä oli selvä minimi. Päijänteen havaintoasemilla kultalevät olivat runsaimmillaan alkukesällä, nielulevät keskikesällä ja piilevät toukokuussa sekä loppukesällä ja syksyllä. Sinileviä

2 oli vähän, ja ne olivat runsaimmillaan elokuussa ja syyskuussa, Poronselällä myös kesäkuun lopulla. Limalevän osuus biomassasta oli vähäinen (kuva 15, liite 5). Kasviplanktonin lajisto oli tyypillistä lievästi rehevälle, lievästi humusleimaiselle suurelle vesistölle. ug l -1 Jyväsjärvi (51) 25 ug l -1 14 Vähä-Urtti 2 15 12 Muut 1 Viherlevät 8 Limalevä Muut Viherlevät Limalevä 1 6 Piilevät Piilevät 5 17.5. 7.6. 2.6. 12.7. 22.8. 12.9. 4 Kultalevät Nielulevät 2 Sinilevät 17.5. 7.6. 2.6. 12.7. 22.8. 12.9. Kultalevät Nielulevät Sinilevät ug l -1 Päijänne 69 14 ug l -1 Päijänne 7 14 12 1 8 6 12 Muut 1 Viherlevät 8 Limalevä 6 Piilevät Muut Viherlevät Limalevä Piilevät 4 4 Kultalevät Kultalevät 2 17.5. 7.6. 2.6. 12.7. 22.8. 12.9. Nielulevät 2 Sinilevät 17.5. 7.6. 2.6. 12.7. 22.8. 12.9. Nielulevät Sinilevät Kuva 15. Kasviplanktonbiomassa Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun havaintoasemilla Jyväsjärvi 51, Vähä-Urtti, Päijänne 69 (Poronselkä) ja Päijänne 7 (Ristiselkä) kasvukaudella 211. Minimiravinteet Kokonaisravinteiden suhteen perusteella kaikkien havaintoasemien minimiravinne oli koko kasvukauden ajan fosfori. Ravinnepitoisuuksien, mineraaliravinteiden suhteen ja ravinteiden tasapainosuhteen tarkastelu antaa kuitenkin tarkemman kuvan ravinteiden rajoittavuudesta. Mineraaliravinteiden suhteen perusteella fosfori oli samoin minimiravinne koko kasvukauden ajan kaikilla havaintoasemilla. Mineraalitypen määrä oli suhteellisen korkea kaikilla havaintoasemilla koko kasvukauden ajan. Myös ravinteiden tasapainosuhteen perusteella fosfori oli yleensä minimitekijä Päijänteen alueella. Fosfaattifosforin pitoisuus oli Jyväsjärvessä keskimäärin hiukan korkeampi kuin muilla havaintoasemilla (liite 6). Tuottavuuden kehitys Pohjois-Päijänteen fosforipitoisuudet ovat pienentyneet 199- ja 2-luvulla, ja sen seurauksena a-klorofyllina mitattu tuotannon taso laski 199-luvun alkupuoliskolla (kuva 16). Tämän jälkeen klorofyllipitoisuudessa ei ole havaittavissa selvää muutossuuntaa. Jyväsjärvellä klorofyllipitoisuuden vuosien välinen vaihtelu on ollut suurta, mutta pitoisuudella on ollut laskeva suunta 199-luvun alkupuolelta saakka. Jyväsjärven klorofyllipitoisuudet ilmentävät

21 rehevyyttä, Poronselän, Ristiselän ja Kärkisensalmen lievää rehevyyttä ja Vanhanselän klorofylliarvot kertovat vesialueen karusta luonteesta. Kasviplanktonin biomassalla oli Poronselällä ja Ristiselällä pienenevä trendi 199-luvun ajan, mutta 2-luvun alussa kumpikin vakiintui 199-luvun lopussa vallinneelle tasolle (kuva 17). Vuosina 26-211 biomassa on ollut keskimäärin pienempi kuin vuosikymmenen alkupuoliskolla, vaikka vuoden 26 minimin jälkeen on ollut havaittavissa lievä kasvava suunta. µg l -1 a-klorofylli 25 2 15 Jyväsjärvi 51 Päijänne 69 Päijänne 7 Päijänne 71 Kärkistensalmi 6 1 5 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 Kuva 16. Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun havaintoasemien keskimääräiset a-klorofyllipitoisuudet vuosina 1989-211. ug l -1 Kasviplanktonin biomassa 16 14 12 Päijänne 69 Päijänne 7 1 8 6 4 2 75 76 77 78 81 84 87 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 Kuva 17. Keskimääräinen kasviplanktonin biomassa havaintoasemilla Päijänne 69 ja 7 vuosina 1989-211.

22 7.2 Kalataloudellinen tarkkailu 7.2.1 Kalastuskirjanpito Pyyntiponnistus Kalastuskirjanpidon vuotuinen pyyntiponnistus on laskenut 2-luvulla erityisesti Hauhonselän ja Ristinselän alueella (kuva 18). 18 PORONSELKÄ HAUHONSELKÄ RISTINSELKÄ 16 PYYDYSVUOROKAUSIA VUODESSA 14 12 1 8 6 4 2 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 Kuva 18. Pohjois-Päijänteen kalastuskirjanpidon pyydysvuorokausien kehitys 2-luvulla (Ytmk:n aineisto). Vuonna 211 Ympäristöntutkimuskeskuksen kalastuskirjanpitäjien verkkokalastuksen pyyntiponnistus oli Ristinselällä 26, Hauhonselällä 1878 ja Poronselällä 227 pyydysvuorokautta. Pyyntiponnistus kasvoi Hauhonselällä, mutta väheni Poronselällä edelliseen vuoteen verrattuna. Hauhonselällä kalastettiin ympärivuotisesti, kun taas Ristinselällä ja Poronselällä pyynti keskittyi lähinnä talvikuukausille (kuva 19). Keski-Suomen kalatalouskeskuksen kalastuskirjanpitäjien pyyntiponnistus oli Rutalahden- Ristinselän alueella 1429 pyydysvuorokautta. Rutalahdessa pyyntiponnistus oli ainakin 1395 pyydysvuorokautta. Loput 34 pyydysvuorokautta oli kalastettu Rutalahden-Ristinselän alueella.

23 PORONSELKÄ HAUHONSELKÄ RISTINSELKÄ 7 6 PYYDYSVUOROKAUSIA YHTEENSÄ 5 4 3 2 1 TAMMI HELMI MAALIS HUHTI TOUKO KESÄ HEINÄ ELO SYYS LOKA MARRAS JOULU Kuva 19. Kalastuskirjanpitäjien verkkokalastuksen pyyntiponnistus kuukausittain vuonna 211. Vuonna 211 Ympäristöntutkimuskeskuksen kalastuskirjanpitäjät käyttivät verkkokalastuksessa pääasiassa verrattain harvoja, solmuväliltään 51-6 mm verkkoja (Ristinselkä ja Hauhonselkä 1 %). Poronselällä käytettiin vähäisissä määrin myös 26-3 mm verkkoja (16 pyydysvrk) sekä muikkuverkkoja (3 pyydysvrk). Keski-Suomen kalatalouskeskuksen kalastuskirjanpitäjät käyttivät pyynnissä Ristinselällä ja Rutalahdessa solmuväliltään alle 27 mm (muikkuverkko), 27-35 mm, 55 mm ja 8 mm verkkoja. 55 mm verkkojen osuus pyyntiponnistuksesta oli karkeasti arvioiden noin puolet. Kirjanpitotiedoista ei voitu laskea tarkkaa solmuvälikohtaista pyyntiponnistusta, koska yksi vastanneista oli ilmoittanut pyynti- ja saalistiedot 27-35 mm ja 55 mm verkoista erittelemättä. Saalis ja saalislajisto Poronselällä Ympäristöntutkimuskeskuksen kalastuskirjanpitäjien saalis oli vuonna 211 noin 239 kg. Tärkein saalislaji oli ahven (164 kg), jonka osuus oli peräti 69 % saaliin massasta (kuva 2). Kuha oli toiseksi tärkein saalislaji (36 kg, 15 %). Poronselällä kalastettiin vähäisissä määrin myös muikkuverkoilla, joilla saatiin saaliiksi n. 4 kg muikkuja, saman verran särkiä ja noin 1,5 kg ahvenia. Hauhonselällä kirjanpitäjien kokonaissaalis oli noin 172 kg. Merkittävin saalislaji oli kuha (16 kg, 61 %) ja toiseksi merkittävin taimen (26 kg, 15 %), jonka osuus saaliista oli korkeampi kuin muilla osa-alueilla. Hauhonselkä oli myös ainoa osa-alue, josta kalastajat ilmoittivat saaneensa saaliiksi vähäisiä määriä nieriöitä. Ristinselällä kirjanpitäjien kokonaissaalis oli 231 kg. Selvästi tärkein saalislaji oli kuha, jonka osuus oli n. 82 % saaliin massasta.

24 PORONSELKÄ HAUHONSELKÄ RISTINSELKÄ OSUUS (%) KOKONAISSAALIISTA (KG) 9 8 7 6 5 4 3 2 1 AHVEN KUHA HAUKI MADE SIIKA TAIMEN NIERIÄ LAHNA SÄRKI Kuva 2. Kalastuskirjanpitäjien (Ymtk) kokonaissaaliin (kg) jakautuminen (%) lajeittain yli 26 mm verkoilla vuonna 211. Keski-Suomen kalatalouskeskuksen kalastuskirjanpitäjien kokonaissaalis Rutalahden- Ristinselän alueella oli vuonna 211 n. 646 kg. Tärkeimmät saalislajit olivat kuha (29 %), lahna (25 %) ja hauki (21 %). Taimenen osuus saaliista oli noin 7 % (kuva 21). 35 RUTALAHTI RISTINSELKÄ 3 OSUUS (%) KOKONAISSAALIISTA (%) 25 2 15 1 5 KUHA LAHNA HAUKI MADE TAIMEN SIIKA AHVEN MUIKKU SÄRKI MUUT Kuva 21. Kalastuskirjanpitäjien (K-S Kalatalouskeskus) kokonaissaaliin (kg) jakautuminen (%) lajeittain Rutalahden-Ristinselän alueella vuonna 211.

25 Yksikkösaaliit lajeittain Hauki Poronselällä hauen yksikkösaalis aleni edellisvuodesta. Myös Hauhonselällä yksikkösaalis aleni hieman vuoden 21 tasosta (kuva 22). Ristinselällä hauen yksikkösaalis oli likimain sama kuin vuonna 29.,16 Poronselkä Hauhonselkä Ristinselkä Yksikkösaalis (kg/pyydys-vrk),14,12,1,8,6,4,2 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 Kuva 22. Hauen yksikkösaalis (kg/pyydys-vrk) vuosina 1981-211. Kuha Poronselällä kuhan keskimääräinen yksikkösaalis kasvoi jo toisena peräkkäisenä vuonna (kuva 23). Koko vuoden yksikkösaalista nostivat avovesikauden hyvät saaliit. Tulosten yleistettävyys oli kuitenkin kyseenalainen, koska yksikkösaalisaineisto pohjautui verrattain pieneen pyyntimäärään. Hauhonselällä kuhan yksikkösaalis oli lähes sama kuin vuonna 21. Ristinselällä kuhan yksikkösaalis oli hieman korkeampi kuin vuosina 28-29. Keski-Suomen kalatalouskeskuksen keräämässä aineistossa kuhan yksikkösaalis oli Rutalahden-Ristinselän alueella,269 kg/pyydysvrk eli selvästi korkeampi kuin tarkkailualueella keskimäärin.

26 Poronselkä Hauhonselkä Ristinselkä Yksikkösaalis (kg/pyydys-vrk),45,4,35,3,25,2,15,1,5 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 Kuva 23. Kuhan yksikkösaalis (kg/pyydys-vrk) vuosina 1981-211. Made Tarkkailualueella mateen yksikkösaaliissa on havaittavissa pitkällä aikavälillä laskeva trendi. Poronselällä mateen yksikkösaalis oli likimain sama kuin vuonna 21 (kuva 24). Mateen yksikkösaaliiden vähittäinen aleneminen saattaa johtua pääasiassa verkkokalastuksessa tapahtuneista muutoksista, ei niinkään madekannan taantumisesta.,12 Poronselkä Hauhonselkä Ristinselkä Yksikkösaalis (kg/pyydys-vrk),1,8,6,4,2 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 29 21 211 Kuva 24. Mateen yksikkösaalis (kg/pyydys-vrk) vuosina 1981-211. Siika Siian yksikkösaalissa on ollut erityisesti Hauhonselällä verrattain voimakasta vaihtelua. Vuonna 211 siian yksikkösaalis oli kaikilla osa-alueilla alhainen (kuva 25). Verkkokalastus on kohdistunut yhä enemmän petokaloihin ja suurempien solmuvälien käyttö on vähentänyt siikasaaliita. Esimerkiksi vuonna 211 kalastuskirjanpitäjät käyttivät Hauhonselällä ainoas-