UPM OYJ. Kuhmon Vartiusjärven ranta-asemakaava. luontoselvitys

UPM OYJ Kuhmon Vartiusjärven ranta-asemakaava luontoselvitys Ekotoni Ky KimmoKaava

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTA 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT 3. LUONTOSELVITYS 3.1 TOPOGRAFIA JA GEOMORFOLOGIA 3.2 VESISTÖT 3.3 KASVILLISUUS LINNUSTO 3.4 MAISEMA 3.5 LINNUSTO 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET, METSO- KOHTEET 6. DIREKTIIVI- JA UHANALAISLAJISTO 7. SUOSITUKSET 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Kaikki valokuvat Jari Hietaranta ellei toisin mainita Kansikuva: Alajoen tulva-alueen kuusikorpea Yhteystiedot: Jari Hietaranta, Ekotoni Ky Y tunnus 1016290-0 Vitikkalantie 4, 21570 SAUVO 0400-479740 jari.hietaranta@pp.inet.fi

3 1. TAUSTA Luontoselvityksen tarkoituksena on selvittää ranta-asemakaava-alueen luonnonympäristön perustekijät sekä määritellä luonnonarvoiltaan edustavimmat, suojelua tarvitsevat alueet sekä muut kaavoituksessa huomioitavat kohteet sekä esittää suosituksia maankäyttöön. Lähtökohtana on, että kaavassa voidaan huomioida luonnonsuojelun kannalta arvokkaat luontotyypit ja elinympäristöt sekä edistää kasvillisuudeltaan merkittävien alueiden sekä eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden alueiden ominaispiirteiden säilymistä kaava-alueella. Suunnittelualue sijaitsee Kuhmon kaupungin Vartiusjärven länsiosassa. Luontoselvityksen kohteena oli Kuhmon kaupungissa Kainuussa sijaitseva Vartiusjärvi, joka sijaitsee lähellä itärajaa Kuhmon kaupungista vajaa 50 km koilliseen ja Vartiuksen rajanylityspaikalta noin 8 km lounaaseen. Selvitysalueeseen kuului järven luoteispääty ja eteläranta Iettärinniemelle saakka, kaikkiaan noin 5 km rantaviivaa. Suunnittelualueeseen sisältyvät mm. Kyllöänlahti, Varislahti, Väliniemi, Niskalahti ja Iettärinniemi. Suunniteltavat ranta-alueet ovat UPM-Kymmene Oyj:n omistamia. 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT Luontoselvitys toteutettiin maastotöiden osalta 14.6.2015 ja 26.6.2015. Linnustoselvitys toteutettiin yhden aamun maastokäynnillä. Alueen kasvillisuuden, linnuston ja muun luonnon inventointiin käytettiin aikaa yhteensä 16 h. Maastoinventoinnissa kiinnitettiin huomiota alueen kasvillisuuteen, geomorfologiaan ja maisemakuvaan. Päähuomio maastossa kiinnitettiin ns. lakikohteiden esiintymiseen ja myös muiden, huomioarvoisten luontotyyppien ja lajiston, esiintymiseen suunnittelualueella. Selvityksen perusteella on arvioitu hankkeen vaikutuksia ja annettu suosituksia tulevan uudisrakentamisen rakentamisen sijoitteluun. Luontoselvitys toteutettiin käytännössä siten, että UPM:n kaava-alueen ranta-alueet käveltiin rannan suuntaisesti. Teitä ja polkuja alueella ei ollut paljoa, joten liikkuminen tapahtui kokonaisuudessaan maastossa rantoja ja Alajokea pitkin. Linnustoselvityksessä koko ranta-alue kierrettiin läpi jalkaisin koko ajan laulavia ja äänteleviä lintuja havainnoiden ja tarvittaessa myös kiikaria apuna käyttäen. Havaitut reviirit merkittiin suoraan maastokartoille muistiin. Kasvillisuuden osalta inventoinnissa käytettiin apuna sanelukonetta, muistikirjaa, kasviopasta, kiikaria, karttoja ja ilmakuvia. Inventoinnin tulokset on kerätty sanalliseksi raportiksi ja kartalliseksi esitykseksi. Tunnetut ja maastotyössä löydetyt kasvillisuudeltaan arvokkaat ja huomionarvoiset kohteet arvotettiin luontoarvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Huomionarvoisten lintulajien esiintymispaikat merkittiin myös näkyviin. Kartoitusalueesta on laadittu joitain kasvilajikuvauksia, jotta saatiin yksityiskohtaisempi käsitys ko. alueen lajistosta ja sen vaihtelusta. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioitiin metsänhoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Erityisesti huomioitiin lehtipuuston määrää. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa:

4 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys 10 50 %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys 50 75 %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %) Vesikasvien, heinien ja sarojen kohdalla saattaa esiintyä puutteita. Maastossa ei systemaattisesti havainnoitu nilviäis-, hyönteis-, sieni tai jäkälälajistoa. Myöskään alueen eläimistöä ei inventoitu systemaattisesti. 3. LUONTOINVENTOINTI Vartiusjärven rantavyöhykkeen metsät ovat enimmäkseen nuoria ja nuorehkoja männiköitä ja havumetsävaltaisia sekametsiä. Suota ja soistunutta maaperää on varsin runsaasti ja hakkuuaukkoja löytyy muutamia. Esimerkiksi Iettärinniemen kivennäismaapohjaisesta alueesta yli puolet on avohakattu. Muualla aukkoja on mm. Kyllöänlahden pohjoispuolella, Isosuon koillispuolella ja melko kookas aukko Alajoenkankaan länsiosassa, josta osa ulottuu selvitysalueelle. 3.1 Topografia ja geomorfologia Suunnittelualueen maaperä on pääosin kivistä pintamoreenia. Sitä voidaan paikka paikoin, esim. Kyllöänlahden pohjoisrannalla, pitää osittain lajittuneena. Lajittuminen on tapahtunut pääosin muinaisten jääjärvivaiheiden yhteydessä. Myös Iettärinniemellä voidaan havaita vastaavaa lajittumista. Pintamoreenia peittää laajasti ohut tai melko ohut orgaanisen aineksen (turpeen) muodostama kerros. Se on paksuimmillaan Varislahden pohjoisosassa, Niskalahdella ja Väliniemessä. Näillä alueilla Vartiusjärven rantaan on myös muodostunut kaunis luhtareunus. Myös pienen Taivallammen ympäristössä on turvetta moreenin päällä. Myös Varisniemen tyvialueella on ohut turvekerros moreenin päällä, ja kasvillisuus on näillä alueilla pääosin mäntyvaltaista turvekangasta. Kuva 1. Luhtaa ja rämettä Väliniemen länsipuolella. Moreenia peittää ohut turvekerros tasaisilla ranta-alueilla. Geomorfologisia muodostumia on moreeni muodostanut Iettäriniemeen, Taivallammen ja Varislahden välille sekä Kyllöänniemen pohjoispuolelle ja Varislahden ja Niskalahden väliselle alueelle: alueella on runsaasti kaakko - luode suuntaisia moreeniselänteitä. Nämä tarjoavat rinnealueillaan topografialtaan runsaasti soveliaista alueita rantarakentamiseen.

5 Kuva 2. Väliniemen Kariniemen välillä on pieniä avokallioita. Puusto on tasaikäistä mäntykangasta. Lajittuneita aineksia on runsaimmin Alajoen varrella, jossa jokitoiminnan tuloksena on syntynyt erilaisia fluviaalisia kulutus- ja kerrostumismuotoja. Erityisesti Isosuon kohdalla on huomionarvoisia geomorfologisia muotoja. Myös Niskalahteen työntyvän Kariniemen kärkiosissa on huomionarvoinen tulvatasanne. Relatiiviset korkeuserot suhteessa Vartiusjärven pintaan ovat suurimmillaan Iettarinniemellä ja Varsilahden Taivallammen alueella, jossa korkeuserot yltävät suurimmillaan noin 15-16 m. Korkeuserojensa puolesta aluetta voidaan luonnehtia loivaksi mäkimaaksi. Suurimmat korkeuserot rannan lähellä ovat Kyllöänlahden pohjoisosassa. 3.2 Vesialueet ja vesistöt Suunnittelualueella on lukuisia Vartiusjärveen laskevia pysyviä vedenjuoksu-uomia, mutta ne eivät ole luonnontilaisia (mm Varislahti, Väliniemi jne.) Alajoki on iso laskujoki. Kyllöänlahden pohjoisrannalla on lähde. Varisniemen - Varislahden alueella on laaja suo-ojien verkko, samoin suunnittelualueen itärajalla Niskalahdensuolla. Vartiusjärven rantaviivan kokonaispituus on noin 8 km. Järvi on ruskeavetinen ja melko humuspitoinen, mikä johtunee runsaista suo-alueista ja suo-ojista valuma-alueella. Rehevyystasoltaan järveä voidaan luonnehtia lievästi reheväksi kokonaisfosforin vaihdellessa 18-29 µg/l välillä ja keskiarvon ollessa noin 24 µg/l. Veden happamuus on tutkimuksissa ollut 6,2 eli lievästi hapan. Järveen istutetaan ainakin siikaa. 3.3 Kasvillisuus Vartiuksen alue kuuluu Suomen luonnontieteellisessä aluejaossa pohjoisboreaalisen vyöhykkeeseen ja vyöhykkeen itäiseen osaan jota luonnehtii suuri mantereisuus. Yleisimmin alueet metsät ovat kuitenkin kuivahkon kankaan kasvupaikkatyypin metsiä eli variksenmarja-mustikka-tyyppiä. Metsät ovat myös mäntyvaltaisia ja edustavat Kuhmon yleisintä metsätyyppiä. Kuivahkoja kankaita tavataan moreenimaaperän alueilla kautta kaava-alueen. Jonkin verran on soistuneita alueita.

6 Inventointi aloitettiin Kyllöänlahden pohjoisrannalta. Rantaa kiertää sähkölinja ja sen molemmin puolin on toteutettu hakkuita. Hakkuiden rannan puolella on tasaikäistä, yksilatvuksista istutusmännikköä. Sähkölinja kulkee myös rämeen poikki, jonka reumassa on lähde. Lähteen ympäristössä mm suopursua, variksenmarjaa, puolukkaa, vaivaiskoivua jne. Rämeen itäpuolella on puusto edellä kuvatun kaltaista tasaikäistä männikköä sähkölinjan molemmin puolin. Kasvillisuutta pohjoisrannalla Empetrum nigrum, variksenmarja 3-4 Linnea borealis, vanamo 1 Betula nana, vaivaiskoivu 2-3 Potentilla erecta, rätvänä 1 Agrostiscapillaris, nurmirölli 1 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2-4 Rubus arcticus, lakka 1-2 Melampyrum pratense, kangasmaitikka 1 Vaccinum myrtillus, mustikka 3 Calluna vulgaris, kanerva 1 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Calamagrostis canescens, hietakastikka 1 Kun kuljetaan rantaa pitkin etelään, kulkee maantie lähelle rantavyöhykettä. Kasvillisuus on tien ja rannan välissä lievästi soistuvaa mänty-kuusisekapuustoa. Kenttäkerros on pääosin mustikkaa, puolukkaa ja variksenmarjaa. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Puusto on selvästi talousmetsäkäytössä olevaa yksilatvuksista puustoa. Vähitellen puusto muuntuu mänty-koivu valtaiseksi. Kuva 3. Kyllöänlahden kuusi-mänty sekapuustoa. Metsäalueet ovat laajasti olleet talousmetsäkäytössä.

7 Kuva 4. Taivallammen kaunista luhtarantaa. Vesilinnustoa ei ollut lainkaan. Kuvat 5ab. Vasemmalla Vartiusjärveen laskevan uoman ympäristöä ja oikealla Väliniemeä Kun kuljetaan Varisniemen suuntaan, säilyy puusto samantyyppisenä; mänty on ehdoton valtalaji, ja sekapuuna on harvakseltaan koivua ja kuusta. Maapuita tai pystypökkelöitä ei siinny. Varisniemen kärjessä on pieni rehevämpi metsäalue, jossa kuusta on runsaasti. Varisniemen eteläpuoli on lähinnä mäntyturvakangasta. Kenttäkerros on edellä kuvatun kaltaista mutta vaivaiskoivua, juolukkaa sekä suopursua on hieman runsaammin. Varislahdella alkaa topografia kohota ja maaperä kuivahtaa. Mänty muodostaa lähes yksinomaan puukerroksen. Puusto on tasaikäistä. Kenttäkerros on puolestaan variksenmarja-mustikka-puolukka valtaista. Ennen Väliniemeä inventoitiin Taivallampi. Se on etenkin länsi- ja pohjoisrannaltaan luhtarantainen (ks. kuva 4 edellä) ja tausta-alueet ovat mäntyvaltaista turvekangasta. Sekapuuna on koivua. Lammen kaakkois -ja eteläkaakkoisrannan läheisyydessä on toteutettu hakkuita. Ranta on tällä rannalla mäntyvaltainen. Lammen pohjoisranta on jyrkkä ja paikoin metsätyyppi on jo kuivaa mäntyvaltaista kangasta. Taivallammen pohjoisrannalla Picea abies, kuusi 1 Populus tremula, haapa 1 Pinus sylvestris, mänty 3 Betula pendua, rauduskoivu 2 Vaccinum myrtillus, mustikka 4 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 3

8 Solidago virgaurea, kultapiisku 1 Linnea borealis, vanamo 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1-2 Varislahden eteläranta on mustikka-mustikka-puolukka tyypin kangasta. Jonkin verran on metsäkortetta. Mänty on selvä valtapuu. Sekapuuna on nuorehkoa koivua. Maapuita tai muuta lahopuuta ei ole. Latvuskerros on yksikerroksista. Varislahden Väliniemen alueen lajistoa Vaccinum myrtillus mustikka 5 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Rubus arcticus, mesimarja 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1-2 Rubus chanaemorus, lakka 1 Rhododendron tomentosum, suopursu 2 Betula nana, vaivaiskoivu 2-3 Linnaea borealis vanamo 1 Juncus filiformis jouhivihvilä 1 Maianthemum bifolium oravanmarja 1 Trientalis europaea metsätähti 1-2 Pyrola sp., talvikki 1 Kun saavutaan Väliniemeen, on puusto edelleen tasaikäistä mustikkatyypin tuoretta mäntykangasta, joka muuntuu niemen kärjessä rämemäiseen suuntaan. Kenttäkerroksessa lakka, juolukka, suopursu runsastuvat. Taustalla vallitsee tuoreen mäntykankaan metsätyyppi. Rannassa on laaja luhta. Kuva 6. Väliniemen alueen rämettä, joka rannassa muuttuu luhdaksi. Kun kuljetaan kohti Niskajoen suuta (Kariniemi), on rantavyöhyke mänty-koivu sekapuustoa, selvästi soistuvaa. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny ja puusto on tasaikäistä. Soistuneen rantavyöhykkeen takana on puusto ja kasvillisuus tavanomaista mustikkatyypin tuoretta tai paikoin kuivahkoa mäntyvaltaista kangasta. Puusto on taustalla nuorta. Ranta on kivinen ja rannassa on muutamia pienialaisia kalliota. Väliniemen - Kariniemen aluetta Vaccinium vitis-idaea, puolukka 3 Vaccinum myrtillus, mustikka 4 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Rhododendron tomentosum, suopursu 1-2

9 Calluna vulgaris, kanerva 1-2 Trientalis europpaea, metsätähti 1 Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Linnea borealis, vanamo 1 Agrostis capillaris, nurmirölli 1-2 Deschampsia flexuosa, metsälauha 1 Kuva 7. Kuva kohti etelää (Kariniemi). Rantakasvillisuus on harvahkoa mäntyvaltaista sekakangasta. Maapuita tai pystykeloja ei ole. Kuva 8. Alajoen suuosaa: uoman lähellä metsäkasvillisuus poikkeaa huomattavasti alueen muusta kasvillisuudesta (ks. myös seuraavat kuvat). Alajoen suuosassa on huomionarvoinen tulvatasanko, jolla kasvillisuus muuntuu kuusikorpimaiseen suuntaan. Tulvatasangon kasvillisuus poikkeaa selvästi rehevämpään suuntaan; männyn ohella on kuusta ja koivua sekapuuna: metsäkurjenpolvi, oravanmarja, suo-orvokki, talvikki (sp), karpalo, lillukka, korpi-imarre, metsätähti, runsaasti pajukkoa. Ranta on korpimainen. Alue tulvii säännöllisesti; vieläkin oli kesäkuussa nähtävissä pieniä vesipainanteita. Kun kuljetaan Alajokea alajuoksun suuntaan, voidaan todeta, että jokirinteessä on selvä tulvareunus, ja kasvillisuus on korpimainen; selvästi usein tulvivaa ja paikka paikoin lehtomaisen rehevää (ks.

10 kuvat 9ad alla). Etäämpänä joesta on toteutettu laajoja avohakkuita. Tulva-alueella esiintyy mm sudenmarjaa, suokorte, lillukka, suo-orvokkia, karhunputkea, metsätähteä, metsälauhaa, rätvänää, leinikkiä (sp.), käenkaalta, metsäkurjenpolvea, mesiangervoa metsäalvejuurta, hiirenporrasta ja puustossa on tuomea, pihlajaa, haapaa ja paatsamaa. Etäämpänä uomasta metsäkasvillisuus on lähinnä tuoretta kuusikangasta. Joen eteläpuolella, Niskalahdella, ovat ranta-alueet soistuvaa rämettä, jossa mänty on vallitseva puulaji ja sekapuuna on jonkin verran koivua. Niskalahteen laskee lukuisia suo-ojia Niskalahden ojikolta. Iettärinniemen sisäosat on hakattu. Niemen ranta-alueet ovat mäntyvaltaista isovarpurämettä. Kuvat 9ad. Alajoen lähiympäristö on paikoin lehtomaisen rehevää ja paikoin kuusikorpea. isosuon kohdalla tulviva alue on laajempi. Puusto on kuusivaltaista uoman lähellä ja myös nuorta lehtipuuta on runsaasti. 3.4 Maisema Valtakunnallisen ja maakunnallisen arvokkaiden maisema-alueiden päivitys- ja täydennysinventointien mukaan (2011-2013) Vartiuksen kylä muodostuu pienistä muutamien talojen ryhmistä Änätttijäven koillispuolella. Taloryhmät ovat muodostuneet pienten järvien; Juortananjärven, Puhakkajärven, Vartiusjärven ja Jokelanlahden rannoille sekä läheisille pienille vaaroille, kuten Lehtovaara ja Kiimavaara. Vartiuksentie kiertelee kylien läpi. Selvityksen mukaan Vartiusjärven ja Puhakkajärven rannoilla, Vartiusniemellä on viljelymaisema ja kylärakenne säilynyt hyvin. Rantaan viettävät kumpuilevat pienet peltoalueet ovat yhä viljelyksessä. Vartiusjärven pohjoispuolisen Puhakkajärven lahdelmien yli avautuu näkymiä kyläteiltä ja pihapiireistä.

11 Kuva 10. Näkymä järven yli kohti Kankaanahoa. Kuva 11. Alajoki Inventointiraportti toteaa myös, että Vartiuksen, Polvelan, Peltoniemen ja Koskelan tilat muodostavat kylän ydinalueen ja maiseman solmukohdan. Asutusta ja viljelyksiä ympäröi kumpuileva maasto. Rakennuskanta on pääosin sotien jälkeen rakennettua, mittakaavaltaan ja yleisilmeeltään hyvin maisemakuvaan sopivaa. Peltoniemen vanha päärakennus on sotien jälkeen rakennettu, kuitenkin talonpoikaistyylinen, harjakattoinen rakennus. Pihapiiristä avautuu näkymiä järvelle ja eteläpuolen viljelyksille. Vartiusjoen rannalla on Kajaani-yhtiön rakennuttama pieni kämppä rantasaunoineen. Suunnittelualueella Varisniemen kärkialuetta on pidettävä pienmaisemallisesti huomionarvoisena kohteena. Kyllöänlahden alue on peitteinen ja maisemallisia kiintopisteitä ei esiinny. 3.5 Linnusto Havainnointiolosuhteet maastoaamuna olivat erittäin hyvät. Sää oli koko aamun varsin tyyni ja suhteellisen lämmin, ja linnut olivat vielä hyvin äänessä, vaikka ajankohta oli pesimäkauden loppupuolella. Kaikkia alueen lajeja ja reviirejä ei todennäköisesti ole yhdellä maastokäynnillä pystytty havaitsemaan, mutta yhdelläkin käynnillä alueesta sai erittäin hyvän kuvan. Pääpaino oli

12 alueella pesivän lajiston selvittämisessä sekä EU:n lintudirektiivi-, uhanalais- ja Suomen erityisvastuulajistossa. Esitetyt parimäärät ovat vain suuntaa-antavia, eivät tarkkoja lukuja, ja ainakin osa niistä on hyvin todennäköisesti myös aliarvioita. Alueella tavattiin 23 lintulajia, joista pesivinä tai mahdollisesti pesivinä 20. Muut kolme lajia, naurulokki, törmäpääsky ja räystäspääsky eivät varmasti tai todennäköisesti pesi alueella, vaan olivat Vartiusärvellä vain saalistelemassa käyviä yksilöitä. Pesimälajistoon kuuluu valtaosin tavallista havumetsien lajistoa ja metsien yleislajistoa. DIR- ja uhanalaislajien lisäksi muuta erikseen mainittavaa lajistoa ei tavattu. Runsaimpia lajeja olivat peippo (15 reviiriä) ja pajulintu (8 reviiriä), kaikkia muita tavattuja lajeja oli alle viidellä reviirillä. Arvioidut pari-/reviirimäärät ovat suuntaa antavia ja todennäköisesti joidenkin lajien kohdalla aliarvioita, mutta useimpien lajien kohdalla kuitenkin todennäköisesti lähellä todellisia määriä. Selvitysalueella havaittujen reviirien kokonaissummaksi tulee n. 50 paria/reviiriä. Linnusto jakaantui suhteellisen tasaisesti eikä kohteella ole erityisen merkittäviä alueita sen enempää lajistollisesti kuin määrällisestikään. Mainittakoon vielä, että Alajoen varrella ja sen lähimetsissä oli sadoittain ilmeisesti juuri kuoriutuneita neidonkorentoja. Kuva 12 : Sekametsää Alajoen pohjoispuolella. Näissä metsissä oli runsaasti neidonkorentoja lennossa. (kuva A. Parviainen). Vartiusjärvellä havaitut lajit (23) ja arvioidut parimäärät/reviirit (n.50) Laji pari-/reviirimäärä Tukkakoskelo (Mergus serrator) NT, EVA 1 Metso (Tetrao urogallus) DIR, NT, EVA 1 Kuikka (Gavia arctica) DIR 0-1 Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) 1 Naurulokki (Larus ridibundus) NT ei pesi Kalalokki (Larus canus) 1-2 Kalatiira (Sterna hirundo) DIR, EVA 1-2 Käki (Cuculus canorus) 2 Törmäpääsky (Riparia riparia) VU ei pesi Räystäspääsky (Delichon urbicum)? Metsäkirvinen (Anthus trivialis) 1 Västäräkki (Motacilla alba) 1 Punarinta (Erithacus rubecula) 1 Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) EVA 1 Kulorastas (Turdus viscivorus) 2 Pajulintu (Phylloscopus trochilus) 8

13 Hippiäinen (Regulus regulus) 2 Harmaasieppo (Muscicapa striata) 1 Talitiainen (Parus major) 2 Korppi (Corvus corax) 0-1 Peippo (Fringilla coelebs) 15 Vihervarpunen (Carduelis spinus) 4 Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) 2 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO Suunnittelualueella ei ole perustettuja suojelualueita, mutta Vartiusjärven pohjoisosa (Puhakkajärven ja Vartiusjärven välinen alue Vartiusjoen ympäristössä) on inventoitu valtakunnallisessa ja maakunnallisessa maisema-alueinventoinnissa tärkeäksi alueeksi. 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET A. Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt pähkinäpensaslehdot tervaleppäkorvet luonnontilaiset hiekkarannat merenrantaniityt puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit katajakedot lehdesniityt avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei ole LSL tarkoittamia elinympäristöjä. B. Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: lähteet ja niiden lähiympäristöt, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norot pienten lampien välittömät lähiympäristöt rehevät ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet metsäkortekorvet ja letot rehevät lehtolaikut pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla jyrkänteet, rotkot ja kurut hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot rantaluhdat Alajoen tulvatasanko on paikka paikoin rehevää kuusikorpimaista vyöhykettä, jossa paikoin on runsaasti metsäkortetta. Alajoen tulva-alue tulisi huomioida myös tulvametsänä. Suunnittelualueen pohjoisosassa on lähde. Varislahden, Taivallammen ja Väliniemen luhdat ovat myös metsälain mukaisia kohteita.

14 Alajoen uoman lähiympäristöä. C. Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) luonnontilaisen enintään 10 hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantamine on kielletty. Suunnittelualueella ei ole vesilain mukaisia kohteita D. METSO -ohjelmaan otetaan mukaan erityisesti seuraavia LUMO -elinympäristöjä: lehdot runsaslahopuustoiset kangasmetsät pienvesien lähimetsät puustoiset suot metsäluhdat ja tulvametsät harjujen paahdeympäristöt maankohoamisrannikon metsät puustoiset perinneympäristöt kalkkikallioiden metsät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Alajoen tulva-aluetta voidaan pitää tulvametsänä E. Muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt mm Meriluoto ja Soinisen (1998) mukaan: vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Suunnittelualueella ei ole em. mainittuja elinympäristöjä. F. Uhanalaiset kasvillisuustyyppit Raunion et.all (2008) mukaan Maastoinventoinneissa ei havaittu alueellisesti uhanalaisia luontotyyppejä. 6. DIREKTIIVI - JA UHANALAISLAJISTO Maastokäynnillä pyrittiin kiinnittämään myös huomiota luonnonsuojelulaissa mainittujen eläinlajien esiintymiseen alueella sekä luontodirektiivin liitteiden II, IV ja V mahdollisen esiintymiseen alueella uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat (LSL 49 )

15 Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaisluokituksen mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät LC= runsaana esiintyvät Alueella havaittiin maastotöiden aikana seitsemän suojelullisesti merkittävää lajia. Euroopan Unionin lintudirektiivin liitteessä I mainittuja lajeja tavattiin kolme: metso, kuikka ja kalatiira, jotka kaikki kuulunevat pesimälajistoon. Suomen kansainvälisiä erityisvastuulajeja (EVA) havaittiin neljä (tukkakoskelo, metso, kalatiira ja leppälintu) ja Punaisessa kirjassa (Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén.A. & Mannerkoski, I. (toim.). 2010, 330) mainitusta uhanalaislajistosta havaittiin yksi vaarantunut (VU) (törmäpääsky) ja kolme silmälläpidettävää (NT) lajia (tukkakoskelo, metso ja naurulokki), jotka eivät täytä vaarantuneiden lajien kriteerejä eivätkä lukeudu varsinaisesti uhanalaisiin lajeihin (Taulukko 1). Alueellisesti uhanalaisia lajeja (RT) kohteella ei tavattu. Taulukko 1: Maastossa havaitut suojelullisesti merkittävät lajit. DIR = Euroopan Unionin lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji, UHEX = Suomen uhanalaisuusluokituksessa mainittu laji (VU: vaarantunut, NT: silmälläpidettävä), EVA = Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji, (*=ei pesine alueella) DIR UHEX EVA Tukkakoskelo Mergus serrator NT X Metso Tetrao urogallus X NT X Kuikka Gavia arctica X *(Naurulokki) Larus ridibundus NT Kalatiira Sterna hirundo X X *(Törmäpääsky) Riparia riparia VU Leppälintu Phoenicurus phoenicurus X Yhteensä 3 1 VU, 3 NT = 4 4 Havainnot suojelustatuksen omaavista lajeista Vartiusjärvellä: Tukkakoskelo Naaras tiiviisti Varisniemen edustalla. Metso Naaras lähti hakkuuaukon reunalta Kyllöänlahden pohjoispuolella. Kuikka Paikallinen mahdollisesti pesivä lintu Niskalahdella ja 3+1 kiertelevää lintua järvellä. Naurulokki Viitisentoista saalistelevaa lintua eri puolilla järveä. Ei pesine selvitysalueella. Kalatiira Mahdollisesti pesivä pariskunta Varisniemen edustalla ja yksi saalisteleva Väliniemen ympäristössä. Törmäpääsky Muutama hyönteisiä pyydystelevä lintu järvellä Väliniemen ympäristössä. Ei pesi selvitysalueella. Leppälintu Yksi reviiri Isosuon pohjoispuolella tien varressa. 7. SUOSITUKSET Luontoselvityksen perusteella on annettu joitain suosituksia alueella havaituista kohteista.

16 Kohde 1. pohjoisosan lähde ja sen ympäristön räme Maankäyttösuositus MY +geo rajaus lähteen ympärille 2. Varislahden luhta ML mukainen kohde (luo-rajaus) 3. Taivallammen luhtareunus ML-mukainen kohde (luo-rajaus) 4. Väliniemen luhta ML-mukainen kohde (luo-rajaus) 5. Varisniemi MA 6. Alajoen tulva-alue MY +luo-rajaus (luo-rajaus) Luontoselvityksessä ei tullut esiin sellaisia ympäristöön liittyviä arvoja, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista. Pääosa suunnittelualueesta voidaan luonnehtia kasvillisuudeltaan ja luonnonympäristöltään tavanomaiseksi. Ihmistoiminnan vaikutus ilmenee lähes kauttaaltaan voimakkaana laajojen hakkuiden kautta. Rakentamisen voimakkaaseen rajoittamiseen ympäristösyistä ei ole tarvetta. Käytetyt luokat ovat: arvoluokka 0: ympäristövaurioalueet, kasvillisuus tuhoutunut ainakin osittain arvoluokka 1: tavanomainen maisema ja luonnonympäristö arvoluokka 2: huomioitavia tai jokseenkin merkittäviä luontoarvoja (paikallinen taso) arvoluokka 3: jokseenkin merkittäviä /merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja (paikallinenseudullinen taso) arvoluokka 4: hyvin merkittäviä luontoarvoja (seudullinen valtakunnallinen taso) 1. arvoluokka 2 pohjoisosan lähde ja suo-alue 2. arvoluokka 2 luhtaranta 3. arvoluokka 2 luhtaranta 4. arvoluokka 2 räme ja luhta 5 arvoluokka 2 maisemallisesti kaunis niemi 6. arvoluokka 3 jokivarsialueet Muilta osin suunnittelualue sisältyy arvoluokkaan 1; (tavanomainen luonnonympäristö). Myöskään pysyviä maisema- tai luontovaurioalueita ei esiinny. 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Laajat aukkohakkuut ja nuoret taimikot ovat tyypillisiä suunnittelualueen metsäalueille vaikka ainoastaan Iettärinniemellä ne ovat ulottuneet lähelle rantaa. Metsät ovat pääosin muuallakin olleet olleet ihmistoiminnan vaikutus piirissä. Alajoen vartta on pidettävä huomionarvoisena, paitsi kauniin jokimorfologiansa takia, myös verraten kookkaan ja monimuotoisen kasvillisuutena puolesta. Suunnittelualueen rannat ovat nykyisellään rakentamattomia. Ympärivuotista asutusta on suunnittelualueen ulkopuolella Puhakkajärven ja Vartiusjärven välisellä kannaksella Vartiusjoen ympäristössä. Mahdollinen lisärakentaminen, joka sijoittuisi em. alueen läheisyyteen, tulee suunnitella mainittuun kulttuurimaisemaan hyvin istuvaksi. Varisniemeen ei tulisi sijoittaa asutusta. Rakentamista voidaan sijoittaa järven länsipäähän maantien läheisyyteen, Taivallammen -

17 Vartiusjärven väliselle alueelle sekä Väliniemen molemmin puolin. Myös Iettärinniemelle voidaan rakentamista osoittaa (hakkuualue), mutta sijoitteluun tulee kiinnittää huomiota. Alajoen varteen ei tulisi sijoittaa loma-asutusta. Sauvossa, 31. maaliskuuta 2016 EKOTONI KY