Kommenttipuheenvuoro - Perus- ja ihmisoikeuksien turvaaminen - Juha-Pekka Konttinen oikeusasiamiehensihteeri 4.11.2015 Helsinki 9-Nov-15 1
Sosiaalisten perusoikeuksien turvaaminen Perustuslain 19 :n 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Suora subjektiivinen oikeus yksilölle kaikissa elämäntilanteissa kuuluvasta vähimmäisturvasta. Perustuslain 19 :n 3 momentti velvoittaa julkista valtaa turvaamaan jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Palvelujen riittävyyden määrittelyssä asetettu lähtökohdaksi taso, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Palveluista säädetään tarkemmin lainsäädännössä. Perustuslain 22 velvoittaa julkista valtaa turvaamaan perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
Ihmisarvoisen elämän turva OKA 12.3.2008 Dnro 1052/1/06 Oikeuskansleri katsoi, että perustuslain 19 :n 1 momentin ilmaisun ihmisarvoisen elämän turva voidaan hyvin perustein tulkita tarkoittavan enemmän kuin pelkästään biologiselle olemassaololle välttämättömien edellytysten turvaamista. Oikeuskansleri on piti tuolloin perusteltuna, että vammaispalvelulakia ja sen uudistamistarpeita arvioidaan perustuslain 19 :n 1 momentin laajemman tulkintavaihtoehdon valossa. Vaikeavammaisten henkilökohtainen apu säädettiin subjektiiviseksi oikeudeksi vuonna 2009
Oikeusasiamiehen hyvitysesitys (Dnro 4915/4/13) OA:n mukaan vaikeasti kehitysvammaiselle potilaalle aiheutui hänen tarvitsemansa kiireellisen suun terveydenhuollon järjestämisen laiminlyönnistä tarpeetonta kipua ja kärsimystä yli kuukauden ajan. Hänen oikeutensa perustuslain välttämättömään huolenpitoon ja riittäviin terveyspalveluihin ei toteutunut. Hän ei myöskään saanut osakseen perustuslaissa turvattua ihmisarvoista kohtelua. OA:n mielestä oli selvää, että potilaalle aiheutui laiminlyönnistä sellaista tarpeetonta kipua ja kärsimystä, jota ei voida hyvittää pelkästään loukkauksen toteamisella tai valvottaviin kohdistettavilla moitteilla. OA esitti, että Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä hyvittää potilaalle tähän kohdistetut perus- ja ihmisoikeuksien loukkaukset. Sairaanhoitopiirin johtaja oli tehnyt päätöksen, jonka mukaan potilaalle maksetaan hoitoonpääsyn viivästymisen aiheuttamana aineettomana vahinkona kivusta ja särystä 1 500 euroa.
Vammais- ja kehitysvammapalvelut Sosiaalihuoltolaki, vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki Subjektiiviset oikeudet /määrärahasidonnaiset palvelut Velvoitetta erityishuolto-ohjelman laatimiseen (KVL 34 ) on oikeuskirjallisuudessa tulkittu siten, että kehitysvammaisella henkilöllä on subjektiivinen oikeus saada erityishuoltoa, mutta ei subjektiivista oikeutta saada tiettyä palvelua. Käytännössä kehitysvammalain perusteella järjestetyt erityishuollon palvelut ovat olleet vahvoja oikeuksia, jotka ovat turvanneet kehitysvammaisille tietyt lakisääteiset palvelut (KHO 23.12.1997 T 3273) Palvelusuunnitelma, asiakassuunnitelma ja EHO
KEHITYSVAMMAISEN LAPSEN ERITYISHUOLTO- OHJELMAN LAATIMINEN JA PALVELUJEN JÄRJESTÄMINEN Oikeusasiamies 17.6.2015 (Dnro 2807/4/14) OA katsoi, että kaupunki oli laiminlyönyt vakavasti velvollisuutensa, koska kehitysvammaiselle lapselle ei ollut laadittu erityishuoltoohjelmaa hänen huoltonsa yksilölliseksi toteuttamiseksi kehitysvammalain 34 :n mukaisella tavalla. OA korosti, että erityishuollon palveluja järjestävän kunnan on suunniteltava toimintansa kehitysvammalain mukaisesti niin, että sen toimivaltaiset rakenteet mahdollistavat erityishuolto-ohjelmien laatimisen ja hyväksymisen erityishuollon tarpeessa oleville henkilöille. OA totesi vielä, että erityishuolto-ohjelman laatiminen on erityisen tärkeää kehitysvammaisen henkilön oikeusturvan kannalta. Erityishuolto-ohjelman tekemättä jättäminen saattaa vaarantaa vakavasti haavoittuvassa asemassa ja erityishuollon tarpeessa olevan henkilön oikeuksien toteutumisen. OA antoi huomautuksen kaupungille.
ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUDEN EDISTÄMINEN JA RAJOITUSTOIMENPITEET Oikeusasiamies 23.10.2015, Dnro 4576/4/14 Kun laitoshoidossa olevaan vammaiseen henkilöön kohdistetaan itsemääräämisoikeuden rajoituksia tai pakkotoimenpiteitä, saattaa kohtuullisten mukautusten tekemisvelvollisuus yhdessä perus- ja ihmisoikeusmyönteisen lain tulkinnan sekä asiakkaan edun huomioimisen kanssa tarkoittaa sitä, että viranomaiselle syntyy korostunut velvollisuus itsemääräämisoikeutta edistävien ja ennaltaehkäisevien keinojen löytämiseksi ja yksilöllisten pakkotoimenpiteiden käytön suunnittelemiseksi. OA piti palvelukodin henkilökunnan menettelyä vakavasti moitittavana, koska äärimmäisen pakkotoimenpiteen käyttöön liittyvä menettely on saattanut loukata vakavasti erityisen haavoittuvassa asemassa olevan kehitysvammaisen henkilön yksityisyyden suojaa ja ihmisarvoisen kohtelun vaatimusta.
MENETTELY JA OIKEUSTURVA Perustuslaki 21 : Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. OA totesi, että kysymys rajoitustoimenpiteiden käytön lainmukaisuudesta kuuluu viime kädessä tuomioistuimen arvioitavaksi (OA 23.10.2015, Dnro 4576/4/14) Jotta oikeussuojakeinojen käyttö olisi tosiasiallisesti mahdollista, tulisi myös erityishuoltoa koskeva rajoitustoimenpidepäätös antaa viipymättä tiedoksi asianosaisille (AOA 9.7.2015, Dnro 3001/4/14 ja 3851/4/14).
YK:n vammaissopimus (CRPD) Laaja syrjinnän kielto kaikilla elämänalueilla (artikla 5) Kohtuullisten mukautusten tarkoituksena on edistää vammaisten henkilöiden tosiasiallista yhdenvertaisuutta sekä tukea heidän itsenäistä ja täysimääräistä osallistumistaan. Täysi kelpoisuus / tuettu päätöksenteko (artikla 12) Esteettömyys ja saavutettavuus (artikla 9) Sopimuspuolten tulee varmistaa, että saatavilla on kotiin annettavia palveluja, asumis- ja laitospalveluja sekä muita yhteiskunnan tukipalveluja (artikla 19). Koko väestölle tarkoitetut palvelut ja järjestelyt tulee olla vammaisten henkilöiden saatavilla yhdenvertaisesti sekä vastattava heidän tarpeitaan.