P5_TA(2003)0359 Taloudellinen ja sosiaalinen koheesio (väliraportti) Euroopan parlamentin päätöslauselma komission tiedonannosta: "Taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevä toinen väliraportti": alueelliset suuntaukset ja koheesiopolitiikan tulevaisuutta koskeva keskustelu (KOM(2003) 34 2003/2095(INI)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon komission tiedonannon (KOM(2003) 34), ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 2 kohdan ja 163 artiklan, ottaa huomioon aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A5-0267/2003), A. ottaa huomioon, että alue- ja koheesiopolitiikoilla on Euroopan yhdentymiskehityksessä sekä yhtenäismarkkinoiden että talous- ja rahaunionin edistämisessä keskeinen tehtävä, B. katsoo, että tämän politiikan merkitystä on korostettava yhteenkuuluvuuden edistämiseksi laajentuneessa Euroopan unionissa, jonka alueiden välisten kehitystasojen erot kasvavat huomattavasti, ja että myönnettävien määrärahojen on vastattava uusia tarpeita, C. katsoo, että on erityisen tärkeää kaventaa eroja ja vaalia pitkäaikaista, tasapainoista ja monikeskistä kehitystä koko Euroopan unionin alueella, D. katsoo, että EU:n tulevien vuosikymmenten strategiset painopistealueet olisi määriteltävä Lissabonissa ja Göteborgissa päätettyjen kilpailukykyä ja kestävää kehitystä koskevien suuntaviivojen perusteella, E. muistuttaa, että komission on esitettävä vuoden 2003 loppuun mennessä kolmannessa taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevässä väliraportissaan erityisiä päätelmiä ja ehdotuksia, Yleisiä huomautuksia 1. panee merkille tarkempien tavoitteiden ja painopistealueiden tarpeen, jotta laajentuneessa unionissa kehitettäisiin edelleen keinoja puuttua eriarvoisuuteen ja koheesiopolitiikkojen tuloksia koskeviin kysymyksiin; 2. kannattaa komission kantaa vastustaa toimia alue- ja koheesiopolitiikan vastuun palauttamista jäsenvaltioille ja pitää tervetulleena komission päättäväisyyttä todellisen yhteisön politiikan ylläpitämiseksi; 3. kannattaa komission kantaa sisällyttää yhteisön alue- ja koheesiopolitiikkaan kaikki EU:n alueet, jotka täyttävät asiaankuuluvat kriteerit;
4. katsoo, että tulevassa aluepolitiikassa, johon kuuluu uusi talous ja joka perustuu tietotalouteen, olisi otettava selkeästi huomioon Euroopan aluekehityssuunnitelmaan (ESDP), josta päätettiin Potsdamissa toukokuussa 1999 kokoontuneessa epävirallisessa aluepolitiikasta ja aluesuunnittelusta vastaavassa ministerineuvostossa sisältyvät suuntaviivat ja ehdotukset; 5. korostaa erityisesti, että alakohtaisilla politiikoilla, eritoten niillä, joilla on suuri vaikutus maahan, kuten maataloutta, kalastusta, liikennettä, tutkimusta, teknologiaa, koulutusta, ammattikoulutusta ja tietoyhteiskuntaa koskevilla toimintalinjoilla, on ehdottomasti vaikutettava laajemmin koheesiota koskevaan päämäärään; 6. toistaa tarpeen koordinoida paremmin edellä mainittuja toimintalinjoja ja alue- ja koheesiopolitiikkaa; 7. katsoo, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota aluekehityspolitiikan maaseutuja ja kaupunkeja koskevien toimien välisen tasapainon saavuttamiseen ja niiden yhteensovittamiseen mahdollisimman täydellisesti; korostaa, että samalla on suunnattava toimia korkean työttömyyden ongelma-alueisiin, missä tahansa ne sijaitsevatkin; 8. korostaa, että tuleva aluepolitiikka on yhdistettävä Euroopan kilpailupolitiikkaan erityisesti veroetujen ja alueiden valtiontukien osalta; 9. toistaa kantansa, että koheesiopolitiikalle osoitettua nykyistä 0,45 prosentin osuutta EU:n bruttokansantuotteesta ei voida alittaa vaarantamatta unionin koheesiopolitiikan tavoitetta ja katsoo, että laajentumisesta aiheutuvien taloudellisten näkymien vuoksi lähitulevaisuudessa on välttämätöntä tehdä koheesiopolitiikan tarpeita koskeva arviointi; Tavoite 1 10. korostaa, että komission olisi kiinnitettävä erityistä huomiota alueisiin, jotka kärsivät laajentumisen tilastollisista vaikutuksista ja jotka eivät saa EU:n bruttokansantuotteen tarkistamisen jälkeen enää tukea tavoitteesta 1, ja kohdeltava kyseisiä alueita myös jatkossa yhtäläisesti tavoite 1 -tuen alueiden kanssa myöntämällä niille vastaava määrä tukea ja soveltamalla tukikäytäntöjä perustamissopimuksen 87 artiklan 3 a kohdan mukaisesti; 11. pyytää komissiota kiinnittämään erityistä huomiota alueisiin, jotka omien ansioidensa luonnollisena seurauksena eivät enää kuulu tavoite 1 -tuen piiriin, mutta jotka tarvitsevat kuitenkin asianmukaista siirtymäkauden rahoitustukea myönteisen kehityksen vahvistamiseksi; 12. katsoo, että perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan mukaisesti olisi kiinnitettävä erityistä huomiota kaikkein syrjäisempien alueiden ja Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjaan liitetyssä pöytäkirjassa N:o 6 olevan 2 artiklan mukaisesti harvaan asuttujen alueiden erityispiirteisiin; 13. korostaa, että komission on kiinnitettävä erityistä huomiota myös perustamissopimuksen 158 artiklassa tarkoitettuihin muita heikommassa asemassa oleviin alueisiin ja saariin;
14. katsoo, että tavoite 1 -alueiden olisi edelleen oltava poliittisesti ja taloudellisesti ensisijaisia; 15. pitää hyväksyttävänä, että tavoite 1 -tuen tärkeimpänä edellytyksenä on edelleen oltava 75 prosentin kynnys EU:n bruttokansantuotteesta; 16. katsoo, että koheesiorahaston tuella vaikutetaan merkittävästi ympäristön suojelua ja liikennettä koskevien hankkeiden toteuttamiseen ja korostaa tämän rahaston ylläpitämisen tärkeyttä erityisesti uusia jäsenvaltioita varten; katsoo, että tässä yhteydessä on erityisesti valvottava, että koheesiorahastosta rahoitetut infrastruktuurit edunsaajamaissa eivät ole ristiriidassa niiden kestävää liikkuvuutta koskevan uuden politiikan painopisteiden kanssa, jotka määriteltiin valkoisessa kirjassa "Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010 valintojen aika" (KOM(2001) 370), ja että ne eivät vääristä kilpailua jäsenvaltioiden välillä; korostaa lisäksi tarvetta koordinoida näitä toimia rakennerahasto-ohjelmien kanssa alueellisten kestävän kehityksen strategioiden parantamiseksi; 17. korostaa, että koheesiorahasto on tärkeä erityisesti uusille jäsenvaltioille, ottaen huomioon, että ne euroalueeseen kuulumattomat jäsenvaltiot, joiden bruttokansantuote on vähemmän kuin 90 prosenttia EU:n keskiarvosta, saavat koheesiorahastosta ja rakennerahastosta yhdistettyä tukea käytettäväksi ympäristöalalla ja Euroopan laajuisten liikenneverkkojen alalla; Tavoite 2 18. pitää tervetulleena, että komissio tunnustaa tavoitteen 2 merkityksen taloudellisen ja sosiaalisen koheesion edistämiseksi ja laajentuneen unionin alueiden kehitystasojen erojen vähentämiseksi; 19. kannattaa ajatusta uudesta tavoitteesta 2, jonka avulla alueiden kilpailukykyä edistetään tasapainoisella ja kestävällä monikeskisellä kehityksellä Lissabonin ja Göteborgin suuntaviivojen mukaisesti; 20. korostaa, että kuten tähänkin asti tulevaa tavoitetta 2 olisi sovellettava alueisiin, joilla on rakenneongelmia, ja katsoo, että niiden olisi saatava tukea kehitystasonsa ja erityisten ongelmiensa perusteella; 21. pyytää komissiota laatimaan selviä, objektiivisia ja yhteisön edun mukaisia kriteereitä, joiden perusteella alueet saavat tavoite 2 -tukea, jotta on mahdollista saavuttaa taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevässä toisessa väliraportissa esitetyt temaattiset tavoitteet; 22. pitää välttämättömänä, että toimitaan yhdenmukaisten ja yleisten alueiden taloudellista kehitystä koskevien ohjelmien puitteissa ja kohdistetaan toimet alueellisen kilpailukyvyn tärkeimpiin tekijöihin, kuten saavutettavuuteen erityisesti maaseudulla, syrjäisillä alueilla ja vuoristo- sekä saarialueilla, tutkimukseen ja kehitykseen, koulutukseen ja ammattikoulutukseen sekä tietoyhteiskuntaan;
23. katsoo, että sellaisten alueiden, joiden pysyvät maantieteelliset haitat (saaret, vuoristoalueet sekä harvaan asutut alueet) jarruttavat taloudellista, tuotanto- ja työllisyyskehitystä ja jotka eivät saa tukea muista rakennerahastoista, on voitava hyötyä uudesta tavoite 2 -tuesta tai jostain muusta uudesta erityisestä yhteisöaloitteesta; 24. korostaa tarvetta selventää eri tavoitteiden soveltamisalaa ja pyytää, että toimet ja välineet siirretään tavoitteesta 3 uuteen tavoitteeseen 2; 25. korostaa, että on tarpeellista määritellä selkeästi, mikä yhteys on aluepolitiikalla ja yhteisen maatalouspolitiikan toisesta pilarista toteutettavalla aluekehityspolitiikalla sekä kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineen rakenneosasta käytettävällä sosioekonomisella tuella; 26. tukee komission kehitystä koskevaa alueellista lähestymistapaa ja erityisesti sen ajatusta yhdestä ohjelmasta ja yhdestä aluekohtaisesta tukipaketista; 27. toistaa kantansa, että tavoitteen 2 täytäntöönpanemiseen tarvitaan selkeitä ja yksiselitteisiä kriteerejä, jotta varat jaetaan alueille tasapuolisesti ja tosiasiallisten tarpeiden perusteella; Alueyhteistyö 28. korostaa, että alueyhteistyöpolitiikkaa on jatkettava kolmella eri ulottuvuudella, eli rajat ylittävällä (maa tai meri), valtioiden välisellä ja alueiden välisellä ulottuvuudella; 29. pyytää komissiota edistämään alueyhteistyötä edelleen soveltamalla parhaita mahdollisia menettelytapoja, menestyneissä yhteisön aloitteessa saatuja kokemuksia sekä yksinkertaistamaan menettelyjä; 30. kehottaa komissiota tekemään Interreg-ohjelmasta saatujen kokemusten perusteella ehdotuksia alueellisen yhteistyön toiminnan parantamisesta ja varautumaan tarvittaessa siihen, että investoinnit tiettyihin rajat ylittäviin infrastruktuurihankkeisiin ja niiden toteuttamiseen voidaan rahoittaa yhteisön aluepolitiikan uusilla välineillä; 31. suosittaa, että innovatiivisia toimia ja koehankkeita ylläpidetään ja vahvistetaan vuoden 2006 jälkeen; Yksinkertaistaminen 32. tukee komission keskeistä päämäärää aluepolitiikkaa koskevien sääntöjen yksinkertaistamiseksi erityisesti pyrkimyksillä lisätä yhdenmukaisuutta päämäärien, toimeenpanon alueellisen ulottuvuuden edistämisen, hallinnon, ohjelmien suunnittelun ja tukitoimien välillä; kannattaa sitä, että kutakin kehitystavoitetta rahoitetaan yhdestä rahastosta; 33. muistuttaa komissiota komission, jäsenvaltion ja alueen välisiä kolmikantasopimuksia koskevasta kehotuksestaan; 34. kehottaa komissiota jakamaan selvästi vastuun ja toimivallan koheesiopolitiikan kaikkien toimijoiden välillä;
35. katsoo, että hallinnollisia menettelyjä olisi yksinkertaistettava huomattavasti ja etenkin maksuja koskevien menettelyiden byrokraattisuutta (liiallinen valvonta, jne.); 36. korostaa jälleen, että yksinkertaistamisen ja valvonnan välinen kunnollinen tasapaino on sekä välttämätöntä että mahdollista saavuttaa; 37. vaatii kumppanuusaseman vahvistamista rakennerahastoasetusten tarkistamisen yhteydessä; koska kumppanuuden soveltaminen jäsenvaltioissa etenee eri tavoin, katsoo, että komission olisi ehdotettava kumppanuuden täytäntöönpanon ja valinnan yhdenmukaistamista aluepolitiikassa; 38. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.