METALLITYÖVÄEN LIITTO RY Puhe 1 (8) Liittovaltuuston sääntömääräinen syyskokous 25. 26.11.2014 Hyvät Metalliliiton valtuuston jäsenet, liittohallitus, paikalla olevat tiedotusvälineiden edustajat! Elämme haastavia aikoja. Tämä sanonta tunkee varmasti monella meistä jo puurona ulos korvasta. Niin kulunut se on. Mutta se on totta. Pahinta, mitä voi ajatella, olisi tietysti vetäytyä tämän sanonnan taakse. Siis ikään kuin niin, että eihän tässä mitään voi tehdä, kun ajat ovat mitä ovat. Mutta ei, viimeistään nyt on tehtävä jotain muuta kuin ihmeteltävä ajan henkeä. Me Metalliliitossa olemme jo pitkään vaatineet valtiovallalta johdonmukaista, ennustettavissa olevaa teollisuuspolitiikkaa. Olemme vaatineet linjaa. Olemme vaatineet päätöksiä. Olemme vastustaneet päätöksiä, joilla heikennetään teollisuuden toimintaedellytyksiä täällä ilman, että siitä isossa mittakaavassa on hyötyä muutenkaan esimerkiksi ympäristöpoliittisessa mielessä. Johtamani Teollisuuden palkansaajat TP teki viime viikolla joukon esityksiä, jotka ovat täysin linjassa äsken sanomani kanssa. Ehdotimme muun muassa eräänlaisen Teollisuuden Korpilampi -kokouksen järjestämistä eräänlaisena lähtölaukauksena. Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan, millaista tukea esitys saa. Sillä viimeistään nyt kaikkien olisi tajuttava, että tästä taloustilanteesta ylös nouseminen vaatii yhteen hiileen puhaltamista. Maan hallituksen ja ay-liikkeen lisäksi talkoisiin tarvitaan myös työnantajat. Sillä puolellakin olisi syytä käyttää aika erilaisten nollasopimuspohdiskelujen sijaan siihen, miten suomalaiset tuotteet saadaan kaupaksi maailmalla ja miten tänne saadaan lisää työtä. Täällä julkistettava toimialakatsauksemme ennakoi, että taantuman pohja olisi jo ohitettu meidän alallamme. Suhdannekäänne näyttäisi siis vihdoin tapahtuvan metalliteollisuudessa. Valitettavasti se ei vielä ensi vuonna riitä nostamaan alan työllisyyttä nousuun. Tutkimusyksikön päällikkö Jorma Antila kiteyttää toimialakatsauksessa hyvin yhden perusongelman: Valitettavasti suurella osalla metalliteollisuuden
METALLITYÖVÄEN LIITTO RY Puhe 2 (8) pk-yrityksistä ei ole omia tuotteita eikä mitään varsinaisia omia kilpailutekijöitä. Niiden kehittämiseen on panostettava voimakkaasti, Jorma kirjoittaa. Kyse on siis siitä, että alan vienti ei lähde kiitoon palkkadumppauksella, vaan hyvillä tuotteilla, jotka käyvät maailmalla kaupaksi. Meillä tehdään jo nyt paljon tällaisia tuotteita. Monet menestyneimmistä alan yrityksistä ovat muuten sellaisia, että niiden työntekijät ovat hyvin edustettuina täällä meidän hallinnossamme. Voisiko tästä tehdä sellaisen johtopäätöksen, että näiden yritysten menestys johtuukin juuri ay-liikkeen toiminnasta? Työnantajathan yleensä syyllistävät ay-liikettä aina, kun firmalla menee huonosti. Hyvät ystävät! Kävimme jo kevätvaltuustossa keskustelua eläkeneuvotteluista sekä työelämän pelisääntöjä koskevista neuvotteluista. Työmarkkinakeskusjärjestöt saavuttivat neuvottelutuloksen uudesta eläkejärjestelmästä jokin aika sitten. Tosin yksi keskusjärjestö, Akava, irtautui ratkaisusta. Syynä tähän oli ennen kaikkea erimielisyys siitä, miten eläkkeemme jatkossa oikein karttuvat. Akavassa näköjään ajatellaan niin, että jokainen työuran varrella ansaittu euro ei olisikaan yhtä arvokas, kun eläkepalkkaa maksetaan. Me taas lähdemme siitä, että vaikutuksen on oltava sama riippumatta siitä, missä vaiheessa työuraa palkka euroina maksetaan. Saavutetusta kokonaisuudesta voi perustellusti olla montaa mieltä. Itse lähden siitä, että tällä ratkaisulla kuitenkin pitkälle turvattiin työntekijöiden asema jatkossakin. Meille kaikille siis turvattiin tällä ratkaisulla eläkkeet pitkälle tulevaisuuteen. Tämä oli varmasti hyvin ratkaiseva tekijä siinä, että paketille näytettiin vihreää niin kahden keskusjärjestön kuin esimerkiksi Metalliliitonkin hallituksessa. Jo etukäteen oli tiedossa, että neuvotteluissa suurin vääntö käydään alimmasta eläkeiästä. Ja sen väännönhän ay-liike hävisi, turha sitä on kiistää tai kaunistella. Sinänsä voi tietenkin kysyä, saiko ja saako tämä yhteen vuosilukuun tuijottaminen vähän turhankin suuren huomion. Kaikki tiedämme, että meiltä Metallistakin aika harva lähtee nytkään eläkkeelle yllettyään tähän 63 vuoden
METALLITYÖVÄEN LIITTO RY Puhe 3 (8) alaikärajaan. Siihen on syynä sekä työnantajien asenne että se, että vain harva jaksaa tehdä raskasta työtä niin vanhaksi asti. Olennaisempaa onkin ehkä turvata sitä, ettei kukaan putoaisi tuon työnteon lopettamisen ja eläkkeelle siirtymisen väliseksi ajaksi pahaan kuoppaan. Tässä taistelussa ay-liike onnistui paremmin. Työttömyysputki säilyy, pitkään raskaita töitä tehneet saavat mahdollisuuden uuteen työuraeläkkeeseen ja 58-vuotiaille uudelleen työllistyville työttömyysturvan taso lasketaan vanhan palkan mukaan, jos se on parempi kuin uudesta työstä saatava. Ja saimmehan me oikeudenmukaisen karttumaratkaisun, joka samalla poistaa tämän eläkkeiden piiloleikkurin. Eläkemaksun vähenteisyyden poistaminen kasvattaa eläkkeitä merkittävästi. Eikä ratkaisun tuoma vaikutus julkisen talouden tervehdyttämiseen ole mikään huono saavutus sekään. Täytyy kuitenkin muistaa, että omalla työllään leipänsä ansaitsevan on syytä olla erityisen tarkkana siitä, mihin hänen veroeurojaan käytetään ja miten taloutta hoidetaan. Eläkeratkaisun syntymisen vaihtoehtona olisi ollut se, että päätökset tekee maan seuraava hallitus. En usko, että se olisi ollut näissä oloissa nyt tehtyä ratkaisua parempi vaihtoehto. Hyvät kuulijat! Eläkeratkaisun syntyminen ei sinällään takaa sitä, että meneillään olevat neuvottelut neuvottelujärjestelmän uudistamisesta, tai työelämän pelisäännöistä miten vaan tuottaisivat hyvän lopputuloksen. On kuitenkin niin, että ilman eläkeratkaisua näitä neuvotteluja olisi jokseenkin turha nyt käydä. Ei se neuvottelutilanne hyvältä näytä nytkään. Työnantajapuoli teki heti neuvottelujen alussa, jossain käsittämättömässä voimantunnossaan, sellaisen virheen, että se löi pöytään lakipykäliksi asti muotoillut täysin mahdottomat vaatimukset. Näitä vaatimuksia lakkosakkojen korottamisesta, lakko-oikeuden kaventamisesta, luottamusmiehelle tulevasta korvausvelvollisuudesta ja niin edelleen ovat sitten levittäneet ympäriinsä kaiken maailman sanansaattajat. Palkansaajien keskusjärjestöt ovat vastanneet vaatimuksiin omilla punkteillaan. Näissä esityksissä lähdetään liikkeelle todellisesta neuvottelujärjestel-
METALLITYÖVÄEN LIITTO RY Puhe 4 (8) män uudistamisesta ja kehittämisestä. Voi olla, että Etelärannassa ei kuitenkaan tulkita vaikkapa vaatimusta alipalkkauksen kriminalisoimisesta tai työnantajan tulkintaetuoikeuden poistamisesta tällaisiksi esityksiksi. Mikähän siinä muuten on, että aina kun työnantajat vaativat toimia kilpailukyvyn parantamiseksi tai tiukempaa sitoutumista yritykseen, he eivät tarkoitakaan itseään. Eivät suomalaiset yritysjohtajat tällä hetkellä sitoudu läheskään riittävästi omien yritystensä kehittämiseen puhumattakaan oman henkilöstönsä hyvinvoinnin lisäämiseen. Ei, henkilöstöhän on monille heille vain kuluerä tuloslaskelmassa pakollinen rasite, jota ilman tuotanto ei oikein tahdo pysyä käynnissä. Selvää tietenkin on, etteivät palkansaajajärjestöt tule hyväksymään lakkooikeuden kaventamista. Tämä tosiasia työnantajaleirissäkin on syytä hyväksyä lähtökohdaksi, jos heillä ylipäätään on halua kehittää neuvottelujärjestelmää ja työelämän pelisääntöjä. Sillä kehitettävää todella riittää. Työehtosopimuksia pitäisi pystyä tulkitsemaan nykyistä selkeämmin. Ja työvoiman vähentämiseen liittyvä prosessihan on toinen keskeinen erimielisyyksien syy työpaikoilla. Tässä vain pari esimerkkiä. Toistan vielä: Kyllä meidänkin mielestämme työrauhajärjestelmässä riittää kehittämistä. Mutta se ei todellakaan tarkoita työnantajien sanelupolitiikan jatkamista ja jopa vahvistamista työpaikoilla. Meidän mielestämme nyt pitäisi puuttua työtaistelujen syihin. Lakkoonhan mennään yleensä työnantajan asenteen tai törkeän käytöksen takia. Olen myös sitä mieltä, että niin sanotut surulakot pitäisi kokonaan poistaa laittomien lakkojen listalta, koska ne eivät kohdistu sinällään työehtosopimuksiin. Tällaisia lakkojahan esiintyy yleensä irtisanomisten jälkeen. Hyvät kuulijat! Ettei nyt syntyisi väärää kuvaa, kyllä ainakin Metalliliitto pystyy neuvottelemaan jatkuvasti työnantajapuolen kanssa. Näin tapahtuu siis varsinaisten työehtosopimusneuvottelujen välisenä aikanakin. Tällekin kokoukselle esitellään tänään kaksi neuvottelutulosta. Toinen ratkaisu parantaa jäsentemme asemaa äitiysvapaan osalta. Toinen asia liittyy voimassa olevaan sopimukseemme. Sen yhteydessähän sovittiin, että liitot käyvät neuvotteluja niin sanotusta keskipalkasta. Neuvottelut on
METALLITYÖVÄEN LIITTO RY Puhe 5 (8) nyt päätetty. Tällä kertaa emme päässeet yhteisymmärrykseen työnantajien kanssa, mutta neuvotteluprosessi toimi sovitusti. Sitten neuvottelutilanteeseen muiden liittojen kanssa. Metalliliitto on liittokokouspäätöksen ja sittemmin myös tämän liittovaltuuston osoittaman tahdon mukaisesti toiminut aktiivisesti liittoyhteistyön syventämiseksi. Tätä työtä on tehty keskusjärjestörajat ylittävässä Teollisuuden palkansaajissa, mutta erityisesti kahden SAK:laisen liiton suuntaan. Aloitimme jo viime keväänä keskustelut TEAMin ja Paperiliiton kanssa. Syksyn tullen keskustelut saivat vielä uutta tuulta purjeisiinsa. Muutama viikko sitten järjestettiin yhteinen keskustelutilaisuus, johon osallistui kustakin liitosta sen hallitus, valtuustojen puheenjohtajisto sekä toimistojen työvaliokunnat. Sen palaverin johtopäätös oli se, ettei ainakaan tässä vaiheessa voida tehdä pitemmälle meneviä johtopäätöksiä yhteistyön syventämisestä. Emme siis vielä tiedä, syntyykö tästä mitään. Mutta selvittelytyö jatkuu edelleen. Jos ja kun kysytte, miksi emme ole päässeet eteenpäin näissä ainakin meidän mielestämme tärkeiksi koetuissa keskusteluissa, on vastaus aika yksinkertainen. Näyttää siltä, että ainakin osassa TEAMin ja Paperiliiton hallintoja tunnetaan kovin voimakasta vastenmielisyyttä yhteistyöhön juuri Metalliliiton kanssa. Valitettavasti näin voi kai sanoa. Mutta selvitystyö mahdollisista yhteistyömuodoista siis jatkuu. Toivottavasti tällä polulla päästään eteenpäin. Hyvät ystävät! Vuoden 2012 liittokokouksen yksi keskeinen päätös oli järjestämistyön käynnistäminen. Yhteinen arviomme oli, että meidän järjestömme ei ole siinä kuosissa kuin sen tulisi olla. Ongelmiksi määritettiin laskeva jäsenmäärä, laskeva luottamushenkilömäärä, laskeva jäsenaktiivisuus ja jäsenten osallisuus työpaikkojen edunvalvonnassa, vahvistuva työnantaja ja oikeistolaistuva yhteiskunnallinen ilmapiiri. Järjestämisen avulla on haettu ratkaisuja jäsenhankintaa laajempiin kysymyksiin. Yksi keskeinen kysymys on ollut, miten me määritämme liiton?
METALLITYÖVÄEN LIITTO RY Puhe 6 (8) Onko se konttori Hakaniemessä tai aluetoimisto Oulussa? Onko se hallintorakenteemme, esimerkiksi me täällä tässä salissa? Onko se ammattiosasto, aluejärjestö tai työhuonekunta? Onko se toimitsija tai luottamusmies? Liitto on kaikkea tätä, mutta ensisijaisesti liitto on sen jäsenet. Järjestämisessä perusideana on vahvistaa metallin jäsenten kykyä toimia yhdessä oman edunvalvontansa parantamiseksi työpaikoilla ja valtakunnallisesti. Siihen on vahva Metalliliitto perustunut ja tulee perustumaan myös jatkossa. Mikäli jäsenistö ei koe työttömyysturvaa laajempaa yhteyttä liittoonsa on minun pakko esittää kysymys, kuinka vahvoja me tosipaikassa olisimme? Järjestäminen on tapa toimia. Se lähtee ajatuksesta, että jäsenet ajavat itse omia asioitaan. Se on oppimista, oivaltamista ja tekemistä. Luottamusmies osaa kehittää työyhteisöstä liittoyhteisön, joka tukee ja osallistuu edunvalvontaan. Järjestäjä auttaa työntekijöitä järjestäytymään ja puolustamaan oikeuksiaan. Tai sitten tiukassa paikassa Metallin koko jäsenkunta mobilisoidaan yhteisen tärkeän asian saavuttamiseksi tai puolustamiseksi. Siihen meillä täytyy olla kyky. Ensisijainen tavoitteemme on ollut kehittää toimintamalli työpaikkajärjestämiseen. Se tarkoittaa sitä, että osaamme tarpeen tullen toimeenpanna järjestämiskampanjan ja saada työpaikan työntekijät järjestäytymään. Voimamme kumpuaa järjestäytyneistä työpaikoista. Strategiana on ollut järjestää työpaikkoja, joissa ei ole luottamusmiesorganisaatiota ja jäsenmäärät ovat alhaisia. Yrityskenttämme pirstaloituessa kyky järjestää pieniä ja keskisuuria yrityksiä on Metalliliiton voiman ja edunvalvonnan kannalta keskeistä. Liittokokouskauden loppuun mennessä jokaisessa aluetoimistossa täytyy olla kyky toimeenpanna ja johtaa alueellista järjestämistyötä. Tätä työtä tehdään yhteistyössä ammattiosastojen kanssa. Jokaisen ammattiosaston tulisi pystyä huolehtimaan, että sen vastuualueella jokainen työpaikka on hyvin järjestäytynyt. Tämä on organisaatiomme perustyötä. Olemme tähän mennessä pystyneet saamaan edunvalvonnan piiriin yli tuhat työntekijää, organisaatioomme on tullut yli 150 luottamushenkilöä ja yli 400 jäsentä. Kampanjoissa on saatu työntekijät toimimaan aktiivisesti yhdessä omien edunvalvontakysymysten ajamiseksi.
METALLITYÖVÄEN LIITTO RY Puhe 7 (8) Arvoisa Metallin valtuusto, liittohallitus, muut kuulijat! Metalliliiton palveluksesta poistuu jo lähipäivinä kaksi pitkän uran liitossamme tehnyttä työntekijää. Vaikka eläkepäivät ovat toki kummallekin hyvin ansaitut, minun on pakko todeta, että heidän mukanaan poistuu myös todella suuri määrä sellaista osaamista ja asiantuntemusta, joihin tämä liitto on voinut nojata. Heikki Piskonen lomailee jo ansaitusti käsittääkseni jokseenkin toisella puolella maapalloa. Heikki tuli liittoon kadun toiselta puolelta, Työväen Urheiluliitosta. Vuodesta 1985 lähtien hän on toiminut Ahjossa ensin toimittajana, tiedottajana ja päätoimittajana siis lähes 30 vuotta. Olemme oppineet tuntemaan Heikin työntekijänä, jolta voi mennä kysymään asioita, joista kukaan muu ei toimistolla osaa sanoa oikein mitään. Kari Sairo aloitti Heikin tapaan Metallissa vuonna 1985. Monen muun toimitsijan tavoin Kari on toiminut pääluottamusmiehenä alan työpaikalla. Kari koulutti itsensä työn ohessa ja siirtyi liittoon ensin nuorisosihteeriksi. Hän työskenteli työehtotoimitsijana ja tutkijana, piipahti Brysselissäkin ja on viimeiset kuusi vuotta toiminut liiton talouspäällikkönä. Haluan tässä vielä koko Metalliliiton puolesta kiittää Heikkiä ja Karia heidän tekemästään työstä liiton ja sen jäsenten hyväksi. Samalla toivotan kummallekin mukavia ja aktiivisia eläkepäiviä! Eikä tässä vielä kaikki! Haluan tässä yhteydessä nostaa esiin myös Metalliliiton työympäristöpäällikön Juha Pesolan arvokkaan työn jäsentemme eteen. Älkää pelästykö, Juha ei ole vielä siirtymässä talosta minnekään. Sen sijaan hän vastaanotti viime viikolla sosiaali- ja terveysministeriön myöntämän työympäristön erityisansiomitalin pitkästä ja ansiokkaasta toiminnasta työympäristön kehittämiseksi. Me toki tunnemme Juhan ansiot esimerkiksi Työturvallisuuskortti-hankkeessa ja Hyvä työ Pidempi työura -hankkeessa sekä tietenkin laajemminkin. Hienoa, että myös valtiovalta huomioi tämän työn. Onnea Juha sinulle meidänkin puolestamme!
METALLITYÖVÄEN LIITTO RY Puhe 8 (8) Hyvät ystävät! Tasavallassa järjestetään viiden kuukauden kuluttua eduskuntavaalit. On tärkeää, että siihen päättäjäjoukkoon saadaan valittua ihmisiä, jotka ymmärtävät tavallisen työmiehen ja-naisen elämää. Ihmisiä, jotka ymmärtävät teollisuuden merkityksen hyvinvointimme perustana. Ei voi liikaa korostaa, miten tärkeää on paitsi äänestää, myös toimia muutenkin sen eteen, että tällaista väkeä päätyy eduskuntaan mahdollisimman paljon. Näyttää siltä, että meillä on omistakin riveistä lähdössä monta hyvää ehdokasta vaaleihin. Tehdään töitä heidän puolestaan ja toivotaan hyvää menestystä. Metalliliitto näkee yhteiskunnallisen aktiivisuuden erittäin myönteisenä asiana. Siksi olemme myös jo tehneet päätökset omien jäsentemme taloudellisesta tukemisesta vaaleissa. Hyvät ystävät! Näillä sanoilla toivotan teille oikein antoisia kokouspäiviä!