I N V E N T O I N T I R A P O R T T I 7. 1 0. 2 0 1 3

M U S T A S A A R E N K U N N A N S Ö D R A V A L L G R U N D I N O S A Y L E I S K A A V A - A L U E E N R A K E N N U S I N V E N T O I N T I I N V E N T O I N T I R A P O R T T I 7. 1 0. 2 0 1 3 AIRIX Ympäristö Oy PL 453 33101 Tampere Puhelin 010 2414 000 Telefax 010 2414 001 www.airix.fi Toimistot: Turku, Tampere, Helsinki ja Oulu 2013 E23534.80

SISÄLLYSLUETTELO E26309 1 JOHDANTO... 2 1.1 TYÖN TAUSTAT... 2 1.2 INVENTOITAVA ALUE JA RAKENNUKSET... 2 1.3 LÄHTÖTIEDOT SEKÄ -AINEISTOT... 3 1.4 INVENTOINNIN ARVOTUS JA KULTTUURIHISTORIALLISET ARVOT... 4 2 ALUEEN HISTORIA... 4 2.1 ASUTUSHISTORIAA... 4 2.2 MAAKIRJAKARTAT... 5 2.3 ISOJAKO... 7 2.4 ISOJAON JÄLKEINEN AIKA... 7 3 RAKENNETTU YMPÄRISTÖ... 10 3.1 ASUINRAKENNUKSET... 10 3.2 AITAT JA PIHARAKENNUKSET... 14 3.3 VENE- JA KALASTUSVAJAT... 16 3.4 KYLÄKUVA... 16 3.5 KAUPPA, KOULU JA NUORISOSEURANTALO... 17 4 JOHTOPÄÄTÖKSET... 19

1 johdanto 1.1 Työn taustat Mustasaaren kunta on käynnistänyt Södra Vallgrundin osayleiskaavan laatimisen. Kaava käsittää noin 800 ha suuruisen alueen. Rakennusinventointi on tehty osayleiskaavatyötä varten ja näin ollen sen sisältö painottaa tätä tarkoitusta. Inventointia ja kaavoitustyötä on tehty samanaikaisesti kaavan laadinnan kanssa, jolloin inventoinnin tulokset näkyvät suojelun ohella koko kaavaratkaisussa. Rakennusinventointi on tilattu AIRIX Ympäristö Oy:ltä, jossa inventoinnin ja raportoinnin on tehnyt arkkitehti SAFA Maritta Heinilä, arkkitehti Eveliina Köntän ja miljööinsinööri Maria Kirveslahden avustuksella. Rakennusten arvottamiseen ovat osallistuneet näiden lisäksi maisema-arkkitehti Heli Vauhkonen ja arkkitehti SAFA Marjut Lund-Rahkola. Heinilä on laatinut myös Södra Vallgrundin osayleiskaavaa vuodesta 2010 lähtien. Selvitykseen liitetty kuvamateriaali on raportin laatijan omaa, ellei toisin mainita. Muut suunnitteluhanketta varten laaditut perusselvitykset koskevat maisemaa ja luonnonympäristöä. Rakennusinventoinnin pääpaino on kuvailla kulttuurihistoriallisia arvoja nykyhetken rakennetussa ympäristössä ja ohjata alueen täydennysrakentamista. Nyt laaditulla rakennusinventoinnilla on päivitetty vuoden 1996 rakennusmestari Michael Ekin laatimaa inventointia. Numerointi perustuu aiempaan inventointiin. Aiempaan vuonna 1996 laadittuun inventointiin nähden rakennuskannan tilanne oli heikentynyt ja osa tuolloin arvotetuista rakennuksista oli purettu. Osa rakennuksista oli jo vuonna 1996 tyhjillään, eikä tilanne ollut 17 vuodessa muuttunut. Muutaman kiinteistön osalta inventointihetkellä käynnissä oli uuden päärakennuksen rakennustyöt ja vanha aiemmin suojeltavaksi ajateltu päärakennus odotti purkua. Kyläalueen metsittyminen on osittain johtanut siihen, että osa arvokkaista rakennuksista jää metsän taakse näkymättömiin. Inventoinnin yhteydessä tavatut asukkaat arvostivat pääosin kylän arvokasta rakennuskantaa, mutta osittain suojelutarpeet nähtiin enemmän kohdistuvan muuhun kuin omassa omistuksessa olevaan rakennuskantaan. Varsinkin asuinrakennusten osalta vanhemman rakennuskannan kerrottiin vastaavan huonosti asumisen tarpeisiin ja korjauskustannusten nousevan liian korkeaksi. Inventoinnin yhteydessä huomio kiinnittyi myös tarpeeseen korjausmenetelmien ja lisärakentamisen paremmasta ohjeistuksesta. Korjausrakentamisen ohjeistuksella voitaisiin välttyä rakennusten arvon heikentämiseltä liian suurilla tai rakennukseen sopimattomilla muutoksilla, kuten myös suurilta tarpeettomien korjausten aiheuttamilta kustannuksilta. Inventoinnista on tiedotettu kunnan internet-sivuilla, kunnan tiedotuslehdissä ja lisäksi osayleiskaava-alueella asuville henkilöille kirjeitse. Osallisilla oli mahdollisuus olla paikan päällä inventointihetkellä sekä lähettää tietoja rakennuksistaan kirjeitse ja sähköpostitse. Inventoinnin maastotyöt suoritettiin 17 20.6. ja 26.6.2013. Inventointiaineisto luovutetaan Mustasaaren kunnalle paperitulosteina sekä cd levylle tallennettuna tiedostomuodoissa doc, pdf ja jpg. Lisäksi toimitetaan kartta aineisto.dwg muotoisena (CAD). 1.2 Inventoitava alue ja rakennukset Inventoitava alue sijoittuu Raippaluodon saaristoon, Södra Vallgrundin kylään, inventoinnin rajauksena on parhaillaan laadittavan osayleiskaavan rajaus. Kylän rakennuskanta on sijoittunut pääasiassa kylän peltoalueiden reunoille Sommarösundintien pohjoispuolelle, Sommarösundin lahden ympärille, Kalvholmarnaan Bulleråsvägenin 2

reunalle ja Sommarösundintien ja Österändsvägenin sekä pienempien kyläteiden, kuten Allevägenin, Östra Vägenin ja Sommaröntien varrelle. Rakennuskanta on vanhaa ja pääosin hyvin säilynyttä. Inventoitavan alueen rajaus 1.3 Lähtötiedot sekä -aineistot Työn historia- ja pohjatiedot perustuvat seuraaviin aineistoihin: - Rakennusinventointi Michael Ek, 1996. - Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset Ympäristöt (RKY 2009). - Rakennettu Ympäristö, valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt (Museovirasto, ympäristöministeriö, 1993). - Suomen kartanot ja suurtilat III. (Eino Jutikkala ja Gabriel Nikander. Kustannusyhtiö Kivi. Helsinki 1945.) - Mustasaari sockens historia Solv, Bergö, Replot och Kvevlaks historia. Intill 1500 talet. (K.V. Åkerblom, F. W. Unggrens Boktryckeri. 1914, Vaasa.) - Suomi kuvissa. (I.K Inha, Wentzel Hagelstam / Uno Wasastjerna. 1895-96, Helsinki.) - Nurja ja vaikea kansa Mustasaaren kunta 650 vuotta. (Karlsson, Svenolof (toim.): Mustasaaren kunta. 2002.) - Södra Vallgrund min hembygd nro 1. (Vallgrund hembygdsforskare, Vaasa 1983) - Jääkauden jälkinäytös, Merenkurkun saariston maailmanperintö (Tiina Hietikko- Hautala, Unesco 2010) - Puurakentamisperinne (Alfred Kolehmainen, Rakennustieto Oy 1997) - Söderbybladet nro 10, 12/2006 - www.kvarken.fi - www.vanhakartta.fi - www.arkisto.fi 3

1.4 Inventoinnin arvotus ja kulttuurihistorialliset arvot Inventoinnissa on tarkasteltu Museoviraston mallin mukaan kohteiden kulttuurihistoriallisia arvoja, joita ovat: a. rakennushistoriallinen arvo: mm. arkkitehtoniset ja rakennustekniikkaan liittyvät arvot b. historiallinen arvo: mm. asutushistoriallinen, opetushistoriallinen, taloushistoriallinen, sosiaalihistoriallinen arvo c. ympäristö/maisema-arvo: mm. rakennuksen maisemallinen merkitys, merkitys osana kokonaisuutta Kulttuurihistoriallisiin arvoihin perustuen kohteet on luokiteltu kolmeen arvoluokkaan. Arvojen perusteet on eritelty kohdekortin selostusosassa. Arvoluokka on yleensä sitä korkeampi mitä useampi arvotekijä kohteessa toteutuu. Arvoluokkien yleiset sisällöt ovat: Luokka 1 Erityisen merkittävä kohde, joka edustaa parhaalla tavalla seudun rakennuskulttuuria. Yksittäinen rakennus tai pihapiiri noudattaa alueen rakentamisen perinteitä. Rakennukset kokonaisuutena hyvin säilyneitä ja kertovuudeltaan vahvoja. Yksittäisellä rakennuksella tai pihapiirillä on maisemallisesti keskeinen asema. Kohteeseen sisältyy useita arvonäkökulmia. Luokka 2 Tärkeä kohde, joka edustaa hyvin alueen rakennuskulttuuria. Pihapiiri muodostaa kertovan kokonaisuuden, jossa rakennukset ovat kohtalaisen hyvin säilyneitä. Kohde sisältää yleensä useita arvonäkökulmia. Luokka 3 Kohde on luonteva osa alueen kulttuurimaisemaa ja edustaa paikallista rakennuskulttuuria. Kohteen säilyminen on rakennusten huonosta kunnosta johtuen epävarmaa. Pelkästään maisemallisia arvoja omaavien rakennusten osalta huomiointi on tapahtunut osayleiskaavan yhteydessä maisemallisia ja kyläkuvallisia arvoja huomioitaessa. Inventointikorteissa arvoluokkiin 1 ja 2 esitetyt kohteet on esitetty MRL:n mukaan suojeltavaksi kaavamääräysten mukaisesti. Suojeluarvot selviävät kunkin kohteen osalta tarkemmin inventointikorteissa. 2 Alueen historia 2.1 Asutushistoriaa Vallgrundin korkeimmilla kohdilla on ollut asutusta pitkään. Pitkästä asutushistoriasta kertoo Södra Vallgrundin Strömsin tilalta löytynyt 900-luvulta peräisin oleva pronssinen solki. Vallgrundin nimi mainitaan ensi kertaa historiallisissa lähteissä vuonna 1407, jolloin Larens Hemingxson Wallegrwndomista myi kotinsa Nårnäsin Josse Laxille. Koska Wallegrwndomia käytettiin paikannimenä samoin kuin kylännimeä maakaupoissa, voidaan olettaa, että Vallgrund oli tunnettu ja koostui useammasta talosta. Keskiaikaisen talonpoikaispurjehduksen aikaan, 1300-1500-luvuilla, Merenkurkun alue oli Pohjanlahden tärkein kaupan keskus. Kaupankäynti avarsi saaristossa elävien maailman kuvaa ja vaikutteita saatiin erityisesti Ruotsista. Talvisin matkaa 4

taitettiin jäätietä pitkin jalan, hiihtäen tai hevosreellä. Olaus Magnuksen kartassa vuodelta 1539 Raippaluodon kohdalla on selkeä merenylitys paikka Suomesta kohti Ruotsia. Kartassa Merenkurkun alueelle on piirretty porojen vetämiä rekiä ja hylkeenpyytäjiä. Aluksi Vallgrundin kyläläiset saivatkin elantonsa kalastuksesta ja hylkeenpyynnistä. Tarkkaa tietoa siitä, milloin kalastuksen ja hylkeenpyynnin ohella alettiin viljellä maata suuremmassa mittakaavassa, ei ole tiedossa. Vanhojen karttojen perusteella Södra Vallgrundin kylän suurimmat talot ovat sijoittuneet aluksi Byfladanin lahden reunoille, meren rannalle. Maankohoamisesta johtuen lahti on nykyisin vetäytynyt kauas vanhasta kyläkeskuksesta ja entinen merenpohja on otettu viljelykäyttöön (Bybäckenin pellot). Maankohoamisen on täytynyt heijastua jokapäiväiseen elämään, kun merenranta on hiljaa hivuttautunut kauemmas ja entinen merenpohja on otettu viljelykäyttöön. Samalla kalamajat ja satamat on jouduttu siirtämään ja veneväylät etsimään aina vaan uudelleen. Maankohoamisesta seuranneet luonnon vaihtelut näkyvät paikannimissä ja paljastavat asutuksen pitkän historian. Esimerkiksi Holmeniksi nimetty paikka (suom. Luoto) Norra Vallgrundissa oli veden ympäröimä viimeksi 1200-luvulla. Suurin osa Raippaluodon saarista onkin tullut esiin meren peitosta vasta 1300-luvun jälkeen. Ote Olaus Magnuksen kartasta vuodelta 1539. Siinä Merenkurkun yli esitetään porojen vetämiä rekiä ja hylkeenpyytäjiä. 2.2 Maakirjakartat 1600-luvulla laadittiin ns. maakirjakarttoja, jotka kertoivat kylien verotustiedoista. Kartat kuvasivat talojen ja kylien tiluksia, peltoja ja niittyjä, ja selitysosassa annettiin varsinaiset verotustiedot. Pehr Häggström laati Vallgrundin kylistä maakirjakartan vuonna 1722. Kartan mukaan eteläisempi Vallgrundin kylistä on merenlahden ympärillä ja pohjoisempi kluuvijärven reunalla. Molemmista kylistä on laadittu tarkemmat piirustukset. Södra Vallgrundista karttaan on piirretty Byflaganin lahden ympärillä sijaitsevan kyläkeskuksen lisäksi Sommarösundia ympäröivät hakamaat. Kylässä on kartan mukaan 7 taloa. 5

Ote Pehr Häggströmin laatimasta maakirjakartasta vuodelta 1722. Södra Vallgrundin kylä maakirjakartassa 6

2.3 Isojako Isojako oli maanjakouudistus, jota aloitettiin Ruotsi-Suomessa suorittamaan 1750- luvun jälkeen. Vallgrund oli yksi kylä 1770-luvun isojakoon asti. Talojen lukumäärä oli tuolloin 13. Talot olivat seuraavat: 1. Ström (Södra Vallgrund) 2. Mannas (Norra Vallgrund) 3. Westergård (Södra Vallgrund) 4. Bengtas (Norra Vallgrund) 5. Backas (Södra Vallgrund) 6. Östergård (Södra Vallgrund) 7. Gammelgård (Södra Vallgrund) 8. Norrgård (Norra Vallgrund) 9. Stolpe (Södra Vallgrund) 10. Nääs (Norra Vallgrund) 11. Dalas (Norra Vallgrund) 12. Nybond (Södra Vallgrund) 13. Käckas (Norra Vallgrund) Isojako Södra Vallgrundissa koski peltoja ja niittyjä, sen sijaan metsät ja laidunmaat jätettiin tuolloin jakamatta. Jaon suoritti Jacob Westzynthius ja se tuli voimaan vuonna 1775. Hän laati samaan aikaan isojakoa Raippaluodon kylään. Lähes 40 vuotta kului, ennen kuin metsät ja laidunmaat otettiin mukaan jakoon. Jako aloitettiin vuonna 1824 entisen Vallgrundin kylän omistamista yhteisistä metsä- ja laidunmaista, jotka esitettiin jaettavaksi Södra Vallgrundin ja Norra Vallgrundin kylien kesken. Rajanjako aloitettiin vuonna 1825 ja se tuli voimaan seuraavana vuonna. Södra Vallgrundin kylän muut metsät ja laidunmaat otettiin isojakoon mukaan vuonna 1825 ja työ päättyi vuoden 1830 aikana. Saaristo, metsät ja maat mukaan lukien jako koski yhteensä 5084 hehtaaria. Isojakoa täydennettiin vielä vuosien 1841 ja 42 aikana, jolloin talollisten Ström ja Westergård pyynnöstä jaettiin kaikki takamaat ja muut yhteiset maat. Jako koski nyt mm. entistä merenpohjaa, eli Byflaganin kyläpeltoa ja Sommarösundia. Jako valmistui kesäkuussa 1841 (Tiedot perustuvat Frans Westergårdin kirjoituksiin vuodelta 1977). 2.4 Isojaon jälkeinen aika Kylän rakentumista on tutkittu vanhojen karttojen avulla. Södra Vallgrundista on olemassa 1800-luvun puolivälistä sekä pitäjänkartaston kartta että venäläinen Kalmbergin kartastovuodelta 1856. Pitäjänkartasto muodostuu pääosin vuosina 1840 1865 lääneittäin valmistuneesta, käsin piirretystä kartta-aineistosta, jonka aineiston keräsivät Päämaanmittauskonttorin alaiset maanmittarit. Karttoihin on piirretty asumukset, viljelysten ääriviivat, metsämaiden päälajit, rajat, vesistöt ja kulkureitit. Kartasta näkee, että Sommarösundista johti tie Stolpen ja Wästergårdin talojen välistä Kalvholmarnaan. Kylän talot olivat keskittyneet Byflaganin lahden ympärille, mutta itse lahti oli maankohoamisesta johtuen vetäytynyt kauemmaksi. Kartalle on nimetty Stolpen ja Wästergårdin lisäksi seuraavat talot: Ström, Johannesdahl, Nybonde, toinen Stolpe, Gammelgård, Back ja Östergård. Talot olivat siis lisääntyneet isojaon jälkeen kahdella. Uutena oli Johannesdahl ja toinen Stolpe. 7

Pitäjän kartaston karttaote Södra Vallgrundista Ote Kalmbergin kartastosta vuodelta 1856 8

Venäläinen yliesikunnan sotilastopografinen osasto on Krimin sotien (1854 1856) aikaan laatinut Suomen rannikon puolustamistarkoituksessa maantieteellisen kartaston, jota kartoitustöiden johtajan eversti Gustav Adolf Kalmbergin mukaan kutsutaan Suomessa Kalmbergin kartastoksi. Vuoden 1856 Kalmbergin kartta on samaan aikaan laadittua Pitäjän kartastoa huomattavasti pelkistetympi. Kartasta kuitenkin näkee, kuinka Södra Vallgrundin kylä oli 1800-luvun puolivälissä keskittynyt Sommarösundintien alkupään, Sommaröntien ja Östra vägenin varsille Byflaganin lahden ympärille. Kalvholmarnaan kulkee maantie nykyisen Kloträsketin läpi. Maankohoaminen näkyy Byflaganin lahden vetäytymisenä ja entisen merenpohjan muuttumisena kyläpelloiksi. Sommarösundin lahden sisääntulolle on merkitty satama. Karttaan on merkitty yhteensä 27 taloa. 57 vuotta myöhemmin, vuonna 1913, on laadittu Raippaluodon taloudellinen kartta. Kartassa on esitetty kaksi Strömin taloa, Westergård, Stolpe, Nybonde, östergård, Gammelgård, Brådhaga, Wiik ja kansakoulu. Tiet kulkevat nykyisillä paikoillaan. Byflagan lahti on suurelta osin otettu maatalouskäyttöön, eikä varsinainen kyläkeskus enää sijaitse meren rannalla. Raippaluodon taloudellinen kartta vuodelta 1913. Tiet kulkevat nykyisillä paikoillaan. 9

3 Rakennettu ympäristö 3.1 Asuinrakennukset Kylän asuinrakennukset eroavat mantereen puoleisesta Pohjanmaan rakentamisperinteestä mittakaavansa suhteen. Asuinrakennukset ovat mittakaavaltaan pieniä muutaman kammarin ja pirtin taloja. Pääosin talot ovat puolitoistakerroksisia. Rakennusmateriaalina on käytetty hirttä, joka on verhottu pystysuuntaisella rimalaudoituksella ja maalattu punamullalla. Vuorilaudoissa ja ikkunapuitteissa on käytetty valkoista. Asuinrakennuksiin on mahdutettu vain välttämätön, muu tarpeellinen on sijoitettu piharakennuksiin, jotka puolestaan ovat suuria ja näyttäviä. Suurin osa inventoiduista rakennuksista on 1800-1900-lukujen taitteesta. Myöhemmin rakennetuissa rakennuksissa ei voi havaita mitään merkittävää yhtäläisyyttä, ja osaa on myös myöhemmin korjailtu ja jatkettu siten, että alkuperäiset piirteet ovat vähentyneet. Vanhimpien asuinrakennusten pihapiirissä saattaa olla jäljellä vielä pieni aitta ja suuri L-muotoinen piharakennus. Osittain säilyneitä ovat vain nämä piharakennukset päärakennuksen korvauduttua modernimmalla rakennuksella. Sommarösundin rantojen huviloiden pihapiireissä puolestaan on miltei aina yksi tai useampi sauna ja lautarakenteinen piharakennus, jossa on varastotilaa. Viime vuosina rakennetut ympärivuotiseen asumiseen tarkoitetut uudisrakennukset ovat pääasiassa ns. talotehtaiden perinnetaloja. Södra Vallgrundin asuinrakennukset ovat perinteisesti olleet pieniä ja vaatimattomia. Perustuksia on jäljellä pirteistä, joissa on ollut vain yksi huone. Pienimmät näistä ovat olleet alle 11 m 2. Hieman suuremmissa pirteissä on ollut eteinen toisessa päässä. Sekä eteisen että pirtin ovet olivat tuolloin rakennuksen päädyssä. Jossain vaiheessa oivallettiin, että kylmä viima tunkeutuu oleskelutiloihin, jos molemmat ovet sijaitsevat päädyssä. Viima päätettiin pysäyttää eteiseen siirtämällä pirttiin johtava ovi eteisen pitkälle seinälle. Ovi siirtyi rakennuksen julkisivussakin täten päädystä pitkälle sivulle. Samalla syntyi pitkänmallinen eteinen, jonka toinen pääty saatettiin erottaa kammariksi. Näitä rakennustyyppejä kutsutaan eteiskamarituviksi. Södra Vallgrundissa vanhimmat säilyneet asuinrakennukset ovat eteiskamaritupia. Yleisin rakennustyyppi Suomessa on ollut 1600-luvulla paritupa, jossa eteisen sivuseiniin on yhdistetty pirtti ja kammari. Tuolloin viima pysähtyi eteiseen, kun pirttiin ja kammariin käytiin eteisen sivuseiniin sijoitetuista ovista. Kammarit saattoivat olla aluksi kylmillään, kunnes niihin muutti toinen perhe, esimerkiksi perheen poika tai tytär. Tarpeen tullen taloon rakennettiin joko kokonainen toinen kerros tai ullakko. Portaat toiseen kerrokseen tai ullakolle johti eteisestä. Portaiden alle jäi pieni varastohuone. Aluksi taloihin käytiin sisään suoraan eteiseen. Kuisteja alettiin rakentaa vasta 1900- luvun alusta. Portaat siirtyivät tuolloin eteisestä kuistille ja vanhasta eteisestä tuli kammari. Södra Vallgrundissa kuistit rakennettiin usein saaristolaistyyliin kuusikulmaisiksi ja kaksikerroksiseksi. Saarella esiintyy myös suorakulmainen ja harjakattoinen kahden kerroksen korkuinen kuisti, sekä moninaisia mielikuvituksellisia variaatioita näiden väliltä. 10

Eteiskamaritupa (kohde nro 89) vuodelta 1860. Ulko-ovi on pitkällä julkisivulla ja pirttiin käynti eteisen sivuseinästä. Rakennuksessa ei ajalleen tyypillisesti ole kuistia. Pienimittakaavainen ullakollinen paritupa, jonka kookas kuisti on kahden kerroksen korkuinen. Kohde nro 16. 11

Södra Vallgrundissa toistuu myös rakennustyyppi, jossa suuri kuisti on rakennettu eteiskamarituvan yhteyteen. Kuvassa kohde nro 62. Yllä vasemmalla kuisti, jossa yhdistetty sekä suorakulmainen että kuusikulmainen kuisti ja parveke (kohde nro 92). Oikealla pieni vanha pirtti, jossa iso suorakulmainen kuisti (kohde nro 79). Kuvassa hauska viistottu kuisti, jossa ikkunat on sijoitettu kulmiin. kohde nro 76. 12

Saaristolaistyylisessä kuistissa oli kuusikulmaa ja viistottu räystäs. Ovi sijaitsi joko keskellä kuten kuvassa tai sivuviistoon sijoitettuna. Kohde nro 55. Yllä kuusikulmaisia kuisteja, joissa ulko-ovi on sijoitettu sivuviistoon pihan suuntaan. Vasemmalla kohde nro102 ja oikealla kohde nro 105. Vasemmalla kohteen nro 116 kahden sisäänkäynnin saaristolaiskuisti. Oikealla kylän perinteisestä rakennustyylistä eroava päärakennus (kohde nro 10), jossa kuistin päällä on frontoni ja parveke. 13

3.2 Aitat ja piharakennukset Varsin pienimittakaavaisten asuinrakennusten rinnalla kylän piharakennukset ovat erittäin näyttäviä ja kookkaita. Suurimmat niistä koostuvat useista eri aikaan rakennetuista huoneista. Rakennukset ovat usein L-muotoisia ja rajaavat kauniisti pihapiirejä. Myös pienemmät piharakennukset on sijoiteltu pihan reunoille tai rajaamaan katutiloja ja ovat täten monissa paikoin maisemallisesti merkittäviä kiintopisteitä. Pitkien piharakennuksien julkisivuihin tuo mielenkiintoista vaihtelua harjakattoja katkaisevat frontonit, jotka on sijoitettu ovien yläpuolelle. Piharakennukset on punamullattu, ovet ovat pellavaöljytty ja vuorilaudat ovat valkoisiksi maalattuja. Eläinsuojissa hirren ja laudoituksen lisäksi on käytetty useimmiten graniittilohkareita, myöhemmin rakennetuissa navetoissa tiiltä. Kuvissa kylän rakennuskannalle tyypillisiä piharakennuksia, vasemmalla kohdenro 111 ja oikealla kohdenro 119. Suuret piharakennukset ovat L-muotoisia rajaten miellyttävästi pihamaata. Julkisivuja koristavat frontonit. Kuvassa kohde nro 109. 14

Kohteen nro 14 pitkä ja puolitoistakerroksinen piharakennus. Södra Vallgrundin kylän aitat ovat sen sijaan pieniä, usein ns. otsallisia ja poskellisia pikkuaittoja. Sivuseinien jatkeet posket ja päädyn oven päälle työntyvä uloke otsa muodostavat ovelle sateen ja tuulen suojan. Osa aitoista on hirsipinnalla, osa vuorattu ja maalattu punamullalla. Maalatuissa aitoissa ovet ovat alueelle tyypillisesti okran sävyiset ja vuorilaudat valkoiset, kuten muissakin piharakennuksissa. Kuvissa otsalliset ja poskelliset pikkuaitat, vasemmalla kohdenro 55 ja oikealla kohdenro 118. Saunat ovat vanhimpaan rakennuskantaan verraten uusia. Pihasaunoja ei juurikaan ole, paitsi rannoilla. Kohde nro 121. 15

3.3 Vene- ja kalastusvajat Paikallisen leiman Södra Vallgrundille antavat yhteismaille rakennetut venevajat ja laiturit, jotka ovat ajallisesti kerrostuneita. Inventointialueella venevajojen alueita on Sommarösundin lahden pohjoispuolella ja Kalvholmarnassa. Molemmat ovat kyläyhteisön maita. Harjakattoiset ja punamullatut vajat muodostavat harmonisia ja maisemallisesti näyttäviä kokonaisuuksia kylän rannoille. Inventoinnin yhteydessä venevajojen ja kalastusmajojen alueet on nähty kokonaisuuksina, yksittäisenä kohteena on inventoitu lisäksi vanha hirrestä tehty kalastusvaja Sommarösundin lahden reunalta. Vasemmalla vanha hirrestä tehty kalastusvaja, kohde nro 104. Oikealla Sommarösundin vajoja. Yllä Sommarösundin vajoja 3.4 Kyläkuva Kyläkuvaa on käsitelty maisemaselvityksen yhteydessä. Rakennusinventoinnin yhteydessä on huomioitu lisäksi seuraavaa, jota kuvataan valokuvien avulla: Vanhat maatilat sijaitsevat laajoilla vehreillä tonteilla, siellä täällä tiluksia rajaavat kivimuurit. Vasemmalla kohde nro 116 ja oikealla kohde nro 30. 16

Kyläkuva on kenties kauneimmillaan Sommarösundintiellä lähellä kalasatamaa, jossa piharakennukset, puut ja punaiseksi maalatut aidat rajaavat kapeaa raittia. 3.5 Kauppa, koulu ja nuorisoseurantalo Södra Vallgrundin kyläkeskuksessa toimii Tarmo lähikauppa, joka tarjoaa myös majoituspalvelua. Kyläläiset ovat rakentaneet ja perustaneet myös käsitöitä, kirjallisuutta ja leivonnaisia myyvän Sommaröhallenin, joka sijaitsee kyläkeskuksessa kauppaa ja koulua vastapäätä. Kuvassa Södra Vallgrundin kyläkauppa ja taustalla koulu. Södra Vallgrund sai ensimmäisen koulurakennuksensa vuonna 1900. Arkkitehti Stenros laati suunnitelmat ilmaiseksi. Koulu sijoittui Norra Vallgrundin ja Södra Vallgrundin väliin Sjörosäng-nimiselle paikalle. Nykyinen koulu rakennettiin samaan aikaan Norra Vallgrundin koulun aikaan vuonna 1924. Koulussa on säilynyt alkuperäinen ulkoasu, vaikkakin sisätilat ovat perusparan- 17

nuksen yhteydessä kokeneet runsaasti muutoksia. Suuressa koulurakennuksessa on vaakalaudoitus, jonka väritys on punamultaa. Ikkunaruudutus on yläosastaan tiheämpää kuin alaosasta. Nurkkien ja julkisivuaukotuksen listat ovat valkoiset. Osittain aumattu harjakatto on saumattua peltiä. Kuisti sijaitsee julkisivun sisäänvedossa. Kaksi- ja puolikerroksisella rakennuksella on selkeä hierarkkinen asema julkisena rakennuksena ja se on sekä historiallisesti että maisemallisesti arvokas. Pihapiiriin kuuluu lisäksi urheilukenttä ja piharakennus ulkovessoineen, jonka tyyli on paikallisesti tunnusomainen: peltinen harjakatto pitää allaan pitkänomaisen punamullatun rakennuksen, jonka vuorilaudat ovat valkoiset ja ovet okransävyiset. Kuva Södra Vallgrundin koulusta, kohde nro 50. Kuvissa yksityiskohtia: koulun ikkuna ja piharakennuksen ulko-ovia. 18

Nuorisoseurantalon suuri päärakennus on vuodelta 1959, mutta se on remontoitu useaan otteeseen. Kaksikerroksisen, harjakattoisen rakennuksen pääjulkisivuun liittyy pieni, yksikerroksinen kuisti. Julkisivuverhous on punamullalla käsiteltyä pystylaudoitusta, nurkkien ja julkisivuaukotuksen listat ovat valkoiset. Kattomateriaalina on saumattu pelti. Pihapiiriin kuuluu pieni piharakennus, jossa on päärakennuksen kaltainen väritys. Piharakennuksen ovet on alueelle tunnusomaisesti käsitelty keltamullalla ja kattomateriaalina on pelti. Rakennuksen pitkä massa yhdessä pihapiirin kanssa muodostaa maisemallisesti arvokkaan kokonaisuuden Sommarösundintien ympäristössä. Kuvassa kohde nro 65, nuorisoseurantalo. Rakennuksen pihassa on laaja hiekkakenttä, joka kaipaisi istutuksia ja jäsentelyä. Päärakennus on maisemallisesti arvokas. 4 Johtopäätökset Södra Vallgrundin kyläkuvallinen luonne voidaan nähdä kaksijakoisena. Maataloudesta elantonsa saanut kylä on levittäytynyt laajalle: tilat sijaitsevat peltojen reunoilla pienten teiden varsilla raittimaisesti. Kalastukseen ja merenkäyntiin, sekä nykyisin huvila-asutukseen perustuva asuminen sijoittuu puolestaan kalasatamien ympärille tiiviinä saaristolaiskylinä. Tiiviinä ja rakennuskannaltaan merkittävänä säilynyt kyläkeskus kyläpeltojen keskellä on arvokas kulttuurillinen pääoma, jonka toiminnallisuutta lisäävät koulu, kauppa ja kyläläisten ylläpitämä Sommaröhallen. Erityisen arvokas kokonaisuus on muusta kylästä erillään sijaitseva kalastajakylä Kalvholmarnassa Bulleråsvägenin varrella. Myös Sommarösundin kalasataman lähiympäristön rakennuskanta on kokonaisuudessaan vaikuttava. Arvokkaita pihapiirejä sijaitsee myös erillään varsinaisista kylätiivistymisistä. Osa arvokkaimmista rakennuksista on jäänyt runsaasta metsittymisestä johtuen piiloon, vaikkakin ne sijaitsevat aivan kyläkeskuksen yhteydessä. 19

Vanhojen rakennuspaikkojen säilyttäminen kylässä on tärkeää. Kylän keskustassa sijaitseva koulu sekä liikerakennukset ovat tärkeitä kohtaamis- ja tapahtumapaikkoja, niissä rakennettu ympäristö tulee koetuksi. Toisaalta myös rakennusajan tyylit, taltioidut muutokset ja rakennusten toiminnallinen historia muodostavat osansa kylän paikallishistoriaa. Paikallisen leiman Södra Vallgrundille antavat yhteismaille rakennetut venevajat ja laiturit, jotka ovat ajallisesti kerrostuneita. Venevaja, kalastusmaja ja sauna ovat rakennustyyppinä harvinaisia, sillä ne ovat säilyttäneet vuosisatojen saatteessa saman toiminnallisen tarkoituksensa. Tästä syystä vanhimpienkin vajojen säilyminen on todennäköisesti turvattua, eikä niitä ole muilta kuin yhdeltä osin inventoitu ja arvotettu yksittäisenä kohteena. Kaavoituksen yhteydessä on nähty arvokkaaksi säilyttää rantojen yhteismaat yleisessä käytössä yksityisen sijaan, vaikkakin osa näistä ranta-alueista on vuosien saatossa saanut yksityisen luonteen. Näiden rantojen täydennysrakentaminen vene- ja kalastusvajoin on myös haluttu mahdollistaa edelleen. Korjausrakentamisen ohjeistus on tärkeää arvokkaan rakennusperinnön säilyttämiseksi. Suojeltavien rakennusten osalta korjaustoimenpiteisiin ryhdyttäessä on oltava yhteydessä museoviranomaiseen kohteeseen sopivien korjausohjeiden saamiseksi. Inventoinnin perusteella täydennysrakentamista kylätaajama-alueella tai suojeltavien kohteiden pihapiirissä tulisi ohjata seuraavasti: - Asuinrakennusten tulee olla suorakaiteen muotoisia. - Uudisrakennusten suorakaiteen muotoiseen päärakennusmassaan voi yhdistää kuisteja tai parvekkeita pitkän julkisivun yhteyteen. Parvekkeiden tulee olla kattamattomia ja leveydeltään maksimissaan 1/3 julkisivun pituudesta. - Asuinrakennukset tulee olla puuverhottuja ja harjakattoisia. Asuinrakennusten korkeudeksi suositellaan puolitoistakerrosta. Julkisivuverhous tulee käsitellä punamullalla tai peittävällä maalilla. Pastellisävyjä tulee välttää. - Vanhaan pihapiiriin rakennettaessa tulee uudisrakennusten ja arvokkaaksi lueteltujen rakennusten väliin jättää riittävästi tilaa. Mikäli pihapiiristä on aiemmin purettu rakennuksia, tulisi uudisrakennukset sijoittaa mahdollisuuksien mukaan vanhoille rakennuspaikoille. - Piharakennukset tulee sijoitella rajaamaan tontin tai tien reunaa muodostaen suojaisia pihapiirejä. Pihamaita tulee rajata myös luonnonkivimuurien, matalien aitojen tai istutusryhmien avulla. - Rakennuspaikalla rakennusten tulee muodostaa kyläkuvaan sopiva sopusuhtainen kokonaisuus. Tampereella 7.10.2013, Maritta Heinilä projektipäällikkö, arkkitehti SAFA, YKS-506 20