KVVY. Tampereen kaupunki VUONNA 2015 TUTKITTUJEN TAMPEREEN JÄRVIEN VEDENLAATU. Marika Paakkinen 27.5.2016. Kirjenro 548/16.

KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS ry KVVY Pantone 300 Tampereen kaupunki VUONNA 2015 TUTKITTUJEN TAMPEREEN JÄRVIEN VEDENLAATU Marika Paakkinen 27.5.2016 Kirjenro 548/16

SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 1 2. SÄÄ- JA VESIOLOT 2015... 1 3. VEDENLAATU... 3 3.1 Alasjärvi (Alasenjärvi)... 3 3.2 Iidesjärvi... 3 3.3 Iso Päiväjärvi... 4 3.4 Kalliojärvi... 5 3.5 Kaukajärvi... 5 3.6 Kurjenjärvi... 6 3.7 Niihamanjärvi (Pikku-Niihama)... 6 3.8 Paalijärvi... 7 3.9 Peltolammi... 8 3.10 Pitkäjärvi (Sorilanjoen va)... 8 3.11 Rukojärvi... 9 3.12 Saarijärvi... 9 3.13 Tohloppi... 10 3.14 Ukaanjärvi... 10 3.15 Vaakkolammi... 11 3.16 Vaavunjärvi... 12 3.17 Velaatanjärvi... 12 4. VUOREKSEN ALUEEN JÄRVET... 13 4.1 Iso Virolainen (Virolainen)... 13 4.1.1. COOLOX-kunnostus... 13 4.1.2. Iso Virolaisen perustila... 13 4.1.3. Talvihapetus... 13 4.1.4. Kesäkerrosteisuus... 14 4.2 Pikku Virolainen... 14 4.3 Koukkujärvi... 15 4.4 Särkijärvi... 16 4.5 Koipijärvi... 16 4.5.1. Talvikerrosteisuus... 16 4.5.2. Kesäkerrosteisuus... 17

5. KUNNOSTUKSEN PIIRISSÄ OLEVAT JÄRVET... 18 5.1 AHVENISJÄRVI... 18 5.2 SORSALAMPI... 19 5.2.1. Tilanne vuonna 2013... 20 5.2.2. Tilanne vuonna 2014... 20 5.2.3. Tilanne vuonna 2015... 21 5.3 LIKOLAMMI... 21 6. LYHYT TIIVISTELMÄ... 22 LIITTEET Liite 1 Tuloskooste vuodelta 2015

Vesiosasto/MPa 27.5.2016 Kirjenumero 548/16 Tampereen kaupunki/ Ympäristövalvonta PL 487 33101 Tampere VUONNA 2015 TUTKITTUJEN TAMPEREEN JÄRVIEN VEDENLAATU 1. JOHDANTO Tampereen järvien vedenlaatuseurantaa jatkettiin vuonna 2015 aikaisempaan tapaan. Tutkimus tehtiin Tampereen kaupungin toimeksiannosta. Järvien veden laatu tutkittiin lopputalvella ja kesällä. Tutkittuja järviä oli yhteensä 16 kpl. Lisäksi vesiensuojeluyhdistys seurasi Sorsalammen ja Likolammen tilaa erikseen. Ahvenisjärven tutkimukset liittyivät vedenkierrätyksen vaikutusten seurantaan. Vuoreksen alueen järviä (yhteensä 5 järveä) tutkitaan vuosittain Vuores-projektiiin liittyen. Kaikkiaan tuloksia oli siten 24 järvestä. Tutkimustulokset on esitetty liitteessä 1. 2. SÄÄ- JA VESIOLOT 2015 Vuoden 2014 loppupuoli oli lauha. Sadanta oli normaalilla tasolla, joten runsaita valumia ei havaittu. Järvien pinnat olivat jäätymisajankohtana normaalia alempana. Vesimassa tuulettui ja viileni hyvin, koska jäätyminen tapahtui vasta joulukuun 20. päivän kohdalla. Talven kannalta tämä tarkoitti hyvää happitilannetta ja normaalia hitaampaa hapen kulumista vesimassan viileyden takia. Tammikuussa oli pakkasia, joten jääpeite vahvistui normaalisti. Helmikuun sää oli kuitenkin lauha ja kuun puolivälissä lämpötila oli selvästi plussalla. Sade tuli samaan aikaan osin vetenä, mikä sulatti lumia ja sai purot virtaamaan voimakkaasti. Valuma-alueen etelälaidalla tilanne vastasi jopa kevään ylivalumaa. Valumien mukana tuli hapekasta vettä järviin, joten lopputalven happitilanne helpottui tätäkin kautta. Maaliskuun puolivälissä alkoivat yöpakkaset ja päivisin oli aurinkoista. Jääpeite jopa vahvistui maaliskuun pakkaskaudella. Valumat pysähtyivät lähes täysin maaliskuun puolivälin jälkeen. Järvien jäät ja pellot olivat lumettomia, joten keväästä oli odotettavissa niukkavalumainen. Maalis-huhtikuun vaihteessa satoi kuitenkin vettä ja räntää, jonka seurauksena valumat lisääntyivät uudelleen. Järvien jääpeite suli huhtikuun puolivälissä eli pari viikkoa normaalia aikaisemmin. Sen jälkeen säätyyppi oli viileä, joten pintavesi lämpeni hitaasti. Huhtikuun 23. päivä oli voimakastuulinen, mikä sekoitti syvänteet pohjaa myöten. Vesimassa ilmastui siten tehokkaasti. Valumat jäivät huhtikuulla kokonaisuutena vähäisiksi. Säätyyppi jatkui viileänä ja sateisena toukokuulle saakka. Pintavedet läm- www.kvvy.fi etunimi.sukunimi@kvvy.fi ( 03 ) 2461 111 PL 265, 33101 Tampere

2 penivät siten hitaasti, eikä jyrkkää kerrosteisuutta muodostunut kovin aikaisessa vaiheessa. Sadanta oli keväällä normaalia runsaampaa, mutta valumat pysyivät silti vähäisinä. Kesäkuussa sää oli edelleen viileää ja hyvin tuulista. Sateet jäivät vähäisiksi. Voimakkaat tuulet sekoittivat tehokkaasti vesimassaa ja kerrosteisuuden muodostuminen viivästyi. Monet järvet olivat kesäkuun alussa tasalämpöisiä pohjaan saakka, jolloin alusvesi lämpeni normaalia enemmän. Toisaalta happipitoisuus oli alkukesällä pohjallakin korkea. Lämpötilan nousu nopeuttaa kuitenkin hapen kulumista, joten loppukesällä alusveden happipitoisuus voi olla alhainen alkukesän korkeammista happipitoisuuksista huolimatta. Säätyyppi pysyi normaalia viileämpänä koko heinäkuun. Sadanta oli keskimääräistä runsaampaa. Pintavedet pysyivät selvästi normaalia kylmempinä, eikä levien pintakukintoja juurikaan havaittu. Säätyyppi muuttui vasta elokuussa, jolloin koettiin parin viikon hellekausi. Pintavedet lämpenivät tuolloin korkeimmilleen. Kun sää oli lisäksi tuuleton, alkoivat sinilevät lisääntyä ja useilla alueilla esiintyi leväkukintoja elokuun lopulla. Sateet olivat hellejaksolla hyvin vähäisiä, joten valumat tyrehtyivät ja järvien pinnat laskivat. Syyskuun alussa ilma viileni jälleen. Syyskuu oli normaalia sateisempi ja keskimääräistä lämpimämpi. Haihdunta piti valumat kuitenkin vähäisinä. Lokakuun alkupuoli oli lähes sateeton, joten valumat olivat hyvin niukkoja ja järvien pinta laski edelleen. Längelmävesi mm. laski kesän aikana yli 50 cm. Sateet tulivat marraskuussa edelleen vetenä. Lämpötila laski alle 6 asteeseen, joten syyskierto oli käynnissä ja syvänteet hapettuivat ennen talven tuloa. Kuun puolivälissä satoi lunta, joka suli kuitenkin nopeasti aiheuttaen valumahuipun. Sateet jatkuivat kuun lopullakin runsaina, joten vesitilanne parani nopeasti lisäten selvästi virtaamia puroissa ja jokivesissä. Joulukuun alku oli erittäin tuulinen ja sateinen. Valumat olivat erittäin runsaita ja virtaamat kohosivat tulvalukemiin. Hajakuormitus oli siten voimakasta ennen talven tuloa ja tulee näkymään kohonneina ravinnepitoisuuksina alkutalvella. Runsas virtaama ja myöhäinen jäätyminen parantavat toisaalta järvien ja jokien happitilannetta. Pienten järvien jäätyminen tapahtui 27.12. Suuret selät jäätyivät vasta vuoden 2016 alkupuolella. 140 120 mm Tampere, Pirkkala 100 80 60 40 20 0 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 2014 2015 1981-2010 Kuva 2.1. Sademäärä kuukausittain vuosina 2014 ja 2015 sekä vuosien 1981-2010 keskiarvona Tampere- Pirkkalassa.

3 3. VEDENLAATU 3.1 Alasjärvi (Alasenjärvi) Alasjärvi on perustyypiltään lievästi ruskeavetinen. Humusleima vaihtelee valumien mukaan. Vuonna 2015 humusleima oli kohtalainen. Alasjärven happamuustaso oli normaali ja puskurikyky happamoitumista vastaan on erittäin hyvä. Tämä johtuu suolapitoisuuden lisääntymisestä. Veden sähkönjohtavuus ja kloridipitoisuus olivat selvästi luonnontasosta kohonneet. Ohi kulkevan valtatien suolaus näkyy siten valumavesien laadussa. Kesällä perustuotanto kohottaa veden ph:n lievästi emäksiseksi. Happitilanne oli talvella 2015 tyydyttävällä tasolla. Pintavedessä todettiin talvella selvää happivajetta, sillä hapen kyllästysaste oli 63 % (2014 78 %). Happea oli alusvedessä hyvin niukasti. Happitilannetta helpotti myöhäinen jäätyminen, jonka ansiosta vedet tuulettuivat ja viilenivät. Tämän vuoksi hapen kuluminen oli normaalia hitaampaa, mikä paransi talven happitilannetta. Kesällä pintaveden happitilanne oli hyvä, mutta jo viiden metrin syvyydeltä alkaen vesimassassa todettiin selvä happivaje. Pohjan lähellä vesi oli hapetonta. Hapettomuuden takia rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat voimakkaasti koholla pohjan lähellä pintaveteen nähden. Myös sisäinen kuormitus oli tästä johtuen voimakasta, sillä fosforipitoisuus kohosi pohjan lähellä jopa 17-kertaiseksi pintaveteen verrattuna. Edelliskesään verrattuna happitilanne oli parempi, sillä tuolloin vesi oli hapetonta jo 5 metrin syvyydeltä lähtien. Happitalouden ongelmat ovat olleet loppukesällä Alasjärvessä hyvin tavanomaisia. Happitilanne on vaihdellut tyydyttävästä huonoon. Pintaveden ravinnepitoisuudet olivat sekä talvella että kesällä lievästi reheville vesille ominaiset. Fosforitaso laski talvella karujen vesien raja-arvon tuntumaan, vaikka valumat olivat talvella ajoittain runsaitakin. Fosforipitoisuus vaihteli vuonna 2015 12-19 µg/l (2014 23-24 µg/l) ja typpipitoisuus 590-780 µg/l (2014 560-860 µg/l). Levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella runsaasti, reheville vesille ominaisesti (klorofyllipitoisuus 15 µg/l). Järvessä on todettu aiemmin limalevää ja mm. syksyllä 2009 Alasjärvessä todettiin erittäin runsas sinileväkukinta (Aphanizomenon sp.). Ravinnepitoisuudet vaihtelevat Alasjärvessä varsin voimakkaasti. Fosforipitoisuudet ovat olleet alimmillaan lähes karujen vesien tasoa, ja enimmillään ne ovat kohonneet lähelle erittäin rehevien vesien raja-arvoa (50 µg/l). Hygieeninen vedenlaatu oli kesällä 2015 erinomainen ja vesi soveltui hyvin uimiseen. Alasjärvi soveltui virkistyskäyttöön vuoden 2015 tulosten perusteella melko hyvin. Rehevyystaso oli fosforin osalta lievästi luonnontasosta kohonnut. Levää todettiin kuitenkin runsaasti. Happitalouden häiriöt olivat melko vähäiset. Vedenlaatu on vaihdellut eri tutkimusvuosina voimakkaasti ollen ajoittain lähellä hyvää laatuluokkaa ja ajoittain vain välttävällä tasolla. Kokonaisuutena voidaan arvioida, että Alasjärvi soveltuu virkistyskäyttöön tyydyttävästi. 3.2 Iidesjärvi Iidesjärvi on perustyypiltään matala ja voimakkaasti rehevöitynyt järvi. Järven vesi on erittäin sameaa ja sillä on lievä ruskea värisävy. Samennusta lisää tulovesien samentuneisuus. Humusleima vaihtelee kemiallisen hapenkulutuksen perusteella lievästä kohtalaiseen. Vedenlaatu vaihtelee Iidesjärvessä eri

4 vuodenaikoina varsin voimakkaasti veden nopean vaihtuvuuden seurauksena. Sateisina aikoina vesi samenee ja ravinnetaso kohoaa, kuivina jaksoina tilanne kehittyy päinvastaiseen suuntaan. Talvella veden ph oli neutraali. Kesällä perustuotanto kohotti veden ph:n voimakkaan emäksiseksi (ph 9,0). Puskurikyky on happamoitumista vastaan erittäin hyvä. Veden sähkönjohtavuus oli luonnontasoon nähden 2-3-kertainen valuma-aluetekijöistä johtuen. Valuma-alueelta kohdistuu Iidesjärveen kuormitusta mm. asutusalueiden hulevesistä ja pelloilta tulevasta hajakuormituksesta sekä tiealueiden talvisuolauksesta. Suolapitoisuus on suurempi kuin Alasjärvessä tai Ahvenisjärvessä. Talven happitilanne oli nyt tyydyttävä eli selvästi tavanomaista parempi. Normaalitalvina hapen kuluminen on ollut talvisin jään alla voimakasta ja järvessä on todettu säännöllisesti voimakkaita happitalouden häiriöitä, vaikka Iidesjärveä on hapetettu säännöllisesti. Kesäisin happitilanne ei muodostu ongelmalliseksi järven mataluuden ja veden tehokkaan sekoittumisen takia. Vesimassaan ei ollut muodostunut kesällä merkittävää lämpötilakerrosteisuutta ja happitilanne oli siten erinomainen pinnasta pohjaan. Vedessä oli levätuotannosta johtuen selvä hapen ylikyllästys (120-140 %). Iidesjärven rehevyystaso oli talvella pintavedessä reheville järville ominainen. Kesällä fosforipitoisuus (96 µg/l) oli erittäin reheville vesille ominainen. Levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella jopa ylireheville vesille ominaisesti. Klorofyllipitoisuus oli 84 µg/l. Runsaan leväkukinnan seurauksena koko vesimassa oli voimakkaan sameaa. Näkösyvyys oli vain 0,7 m. Hygieeninen vedenlaatu oli kesällä hyvä. Vedessä todettiin vain vähäistä hygieenistä nuhraantumista. Iidesjärvi soveltui virkistyskäyttöön vuoden 2015 tulosten perusteella vain välttävästi. Veden laatua heikentävät voimakas rehevyys ja talvella todetut happitalouden häiriöt. Iidesjärven soveltuvuutta virkistyskäyttöön heikentävät lisäksi runsas vesikasvillisuus ja järven mataluus. Korkea rehevyystaso mahdollistaa voimakkaat leväkukinnat. 3.3 Iso Päiväjärvi Iso Päiväjärvi on Sorilanjoen valuma-alueen suurin järvi. Järven ensisijaisena kuormittajana on hajakuormitus. Järveä on tutkittu 1970-luvun alusta lähtien. Rannalla on jonkin verran asutusta. Lähivaluma-alueella on aiemmin suoritettu jonkin verran suo-ojituksia (Peräsuo). Iso Päiväjärvi on perustyypiltään niukkaravinteinen karu järvi. Sen vesi on lievästi humuspitoista ja niukkasuolaista. Vesi on lievästi hapanta, mutta puskurikyky on tyydyttävä. Iso Päiväjärvi kerrostuu voimakkaasti lämpötilan mukaan. Happitilanne oli lopputalvella tyydyttävä, sillä happi oli kulunut pohjan läheltä vähiin ja pintavedessäkin todettiin tuntuva happivaje. Kesällä happitilanne oli vielä heikompi veden oltua pohjan lähellä hapetonta ja vähähappista jo 5 metrin syvyydeltä lähtien. Sekä lopputalvella että -kesällä pohjan lähellä todettiin liuenneen runsaasti rautaa ja mangaania, mikä viittasi sisäisen kuormituksen käynnistyneen. Ravinnepitoisuuksissa todettiin kuitenkin vain melko vähäistä nousua pintaveteen nähden. Fosforipitoisuus (7 µg/l) oli talvella karujen järvien luokassa. Kesällä fosforipitoisuus (14 µg/l) kohosi lievästi rehevien vesien raja-arvon yläpuolelle. Typpipitoisuus vaihteli 420-710 µg/l. Levää todettiin varsin niukasti. Klorofyllipitoisuus ylitti kuitenkin fosforipitoisuuden tavoin lievästi rehevien vesien raja-arvon. Hygieeninen vedenlaatu oli erinomaisen hyvä.

5 Iso Päiväjärvi soveltuu virkistyskäyttöön hyvin. Ilman alusveden happiongelmia järven tila olisi jopa erinomainen. Vedenlaatua heikentää samalla tavoin kuin valuma-alueen muidenkin järvien alusveden säännölliset hapettomuudet kerrosteisuuskausien lopuilla. Virkistyskäytössä tällainen haitta on vähäinen, mutta ekologiselta kannalta varsin merkittävä. 3.4 Kalliojärvi Kalliojärven vesi on peruslaadultaan lievästi ruskeaa ja melko runsashumuksista. Vuonna 2015 humusleima oli kemiallisen hapenkulutuksen perusteella vahva. Talvella vesi oli varsin hapanta, ja kesälläkin veden ph jäi alhaiseksi. Veden ph vaihteli vesipatsaassa 5,1-6,0. Veden ph oli laskenut siten alle 6,0, jota voidaan pitää esimerkiksi rapujen kannalta kriittisenä rajana. Puskurikyky happamoitumista vastaan oli heikko. Sähkönjohtavuus oli suovesille tyypillisesti alhainen. Ravinnetaso oli sekä talvella että kesällä karujen vesien tasoa. Fosforipitoisuudet vaihtelivat pintavedessä 6-9 µg/l ja typpipitoisuudet 330-350 µg/l. Levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella lievästi reheville vesille ominaisesti. Hygieeninen vedenlaatu oli sekä talvella että kesällä erinomainen. Kalliojärven happitilanne oli talvella tyydyttävää, sillä happi oli kulunut vähiin pohjan läheisestä vesikerroksesta. Pintavedessä happipitoisuus oli melko hyvä, mutta kyllästysaste oli laskenut 71 %. Humuksen runsas määrä voimistaa hapen kulumista. Sisäinen kuormitus oli käynnistynyt, mutta se oli varsin vähäistä. Kesällä vesimassassa todettiin jyrkkä lämpötilakerrosteisuus. Alusvesi oli viileää, mikä viittasi kesäkerrosteisuuden aikaiseen muodostumiseen. Happitilanne oli havaintoajankohtana silti hyvä, mutta happivaje oli pintavettä lukuun ottamatta koko vesimassassa tuntuva. Kalliojärvi soveltui virkistyskäyttöön vuoden 2015 tulosten perusteella hyvin tai tyydyttävästi. Rehevyystaso oli fosforin osalta karuille vesille ominainen. Levää todettiin kuitenkin lievästi reheville vesille ominaisesti. Happitalouden häiriöt olivat melko vähäiset. Happamuuden takia luokitus on kuitenkin lähempänä tyydyttävää tasoa, joskin tavanomaisiin virkistyskäyttömuotoihin veden happamuus ei vaikuta heikentävästi. 3.5 Kaukajärvi Kaukajärven vesi on peruslaadultaan kirkasta, väritöntä ja vähähumuksista. Veden hitaasta vaihtuvuudesta johtuen vedenlaatukin vaihtelee vuodenajoittain ja eri vuosien kesken vain vähän. Kaukajärven pintavesi oli sekä talvella että kesällä väritöntä ja erittäin vähähumuksista. Humusleima oli kemiallisen hapenkulutuksen perusteella erittäin vähäinen. Talvinen näkösyvyys oli 5,5 m (2014 5,5 m, 2013 8,5 m), jota voidaan pitää erittäin hyvänä maamme järvissä. Happamuustaso oli normaali ja puskurikyky happamoitumista vastaan erinomaisen hyvä. Happitilanne on pysynyt kokonaisuutena erittäin hyvänä. Hapen kuluminen on pohjan lähelläkin suhteellisen vähäistä alhaisen rehevyystason ja vähäisen humusleiman ansiosta. Talvella happea oli pohjalla hyvin (4,3 mg/l). Kesällä lämpötilakerrosteisuus on erittäin jyrkkä. Pohjan läheinen vesikerros oli loppukesällä viileää, mikä viittasi kevättäyskierron jääneen lyhyeksi. Happitilanne oli siitä huolimatta hyvä, sillä pohjan läheisenkin veden happipitoisuus oli 2,3 mg/l. Karun luonteen ansiosta Kaukajärvessä ei ole todettu

6 voimakkaita happitalouden häiriöitä. Veden karuudesta kertoo se, että kesällä happimaksimi oli välivedessä. Tämä on mahdollista vain lähes neitseellisissä luonnontilaisissa järvissä, jollainen Kaukajärvi edelleenkin on. Happitilanne täyttää myös lohikalojen happivaatimukset. Viime vuosina ravinnetaso on pysynyt kesäisinkin karuille vesille ominaisena. Ravinnetaso pysyi myös kesällä 2015 karujen vesien tasolla. Pohjan lähellä fosforipitoisuudet kohosivat pintaveteen nähden aineiden sedimentaation takia. Pintaveden typpipitoisuudet vaihtelivat 300-31 µg/l eli typpipitoisuudetkin olivat niin ikään luonnontasolla. Myös levien määrä oli elokuussa klorofyllipitoisuuden perusteella erittäin vähäinen (klorofyllipitoisuus 2,4 µg/l). Hygieeninen vedenlaatu oli erinomainen. Kaukajärvi soveltuu virkistyskäyttöön erinomaisesti. Vesi on kirkasta, väritöntä ja vähähumuksista. Planktonleviä on erittäin vähän järven karusta luonteesta johtuen. Järven pitkästä viipymästä johtuen Kaukajärvi kestää vain heikosti siihen kohdistuvaa kuormitusta ja siksi kuormitus tulisikin pyrkiä minimoimaan. Suhteellisen pienikin kuormitus voi heikentää järven kuntoa merkittävästi ja aiheuttaa mm. leväsamennuksia. 3.6 Kurjenjärvi Kurjenjärven vesi on peruslaadultaan väritöntä ja vähähumuksista. Humusleima oli vuonna 2015 kemiallisen hapenkulutuksen perusteella heikko tai kohtalainen. Vesi oli sekä talvella että kesällä varsin kirkasta. Happamuustaso oli normaali tai vain lievästi hapahko. Puskurikyky happamoitumista vastaan oli talvella heikko ja kesällä tyydyttävä. Sähkönjohtavuus oli järvivesille normaalilla tasolla. Ravinnetaso oli sekä talvella että kesällä luonnontilaisille järvivesille ominainen. Fosforipitoisuus vaihteli pintavedessä 4-8 µg/l ja typpipitoisuus 410-710 µg/l. Fosforipitoisuus pysyi siten karujen vesien raja-arvon (12 µg/l) alapuolella. Levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella vain vähän. Hygieeninen vedenlaatu oli erinomainen sekä talvella että kesällä. Kurjenjärven happitilanne oli talvella erinomainen. Happipitoisuus oli pintavedessä normaali ja happivaje jäi muissakin vesikerroksissa vähäiseksi. Kesällä happitilanne oli heikompi kuin talvella, sillä pohjan lähellä vesimassa oli vähähappista. Kokonaisuutena happitilannetta voitiin pitää kesällä tyydyttävänä. Sisäinen kuormitus oli käynnistynyt, sillä pohjan lähellä todettiin selvästi pintavettä suuremmat rauta- ja mangaanipitoisuudet. Ravinnekuormitus jäi kuitenkin varsin vähäiseksi. Kurjenjärvi soveltui virkistyskäyttöön vuoden 2015 tulosten perusteella erinomaisesti, sillä vesi oli kirkasta, vähähumuksista ja vähäravinteista. Kesällä todettu lievä happitalouden häiriö rajoittui syvimpään vesikerrokseen, eikä se merkittävästi heikentänyt virkistyskäyttöä. 3.7 Niihamanjärvi (Pikku-Niihama) Niihamanjärvi sijaitsee kantakaupungin kupeessa Niihaman alueella. Järvi on mataluutensa vuoksi tilavuudeltaan pieni läpivirtausjärvi, jossa vedenlaatumuutokset kuuluvat sen luonteenpiirteisiin. Se laskee vetensä lyhyttä lasku-uomaa myöten Näsijärveen. Järveä on tutkittu vuodesta 1980 lähtien ja sen veden laatua tarkkaillaan nykyisin määrävuosin. Niihamanjärvi on voimakkaan humuspitoinen, rehevä suojärvi ja sen vesi on lievästi hapanta ja sameaa. Veden puskurikyky vaihtelee hyvästä tyydyttävään. Sadannan määrästä johtuvat voimakkaat-

7 kin vedenlaatumuutokset kuuluvat Niihamanjärven luonteenpiirteisiin. Osaltaan vaihteluita voimistavat kaupunkialueelle rajoittuvalla valuma-alueella ihmistoiminnasta aiheutuvat häiriöt. Järvi palautuu kuitenkin häiriön jälkeen melko nopeasti alkuperäiseen tilaansa. Osin mataluudesta johtuen järven happivarat kuluvat talvisin vähiin. Esimerkiksi talvella 2012 happitilanne oli erittäin huono veden ollessa hapetonta. Myös talvella 2015 happi oli kulunut koko vesimassasta varsin vähiin. Happipitoisuus oli 1,1 mg/l ja hapen kyllästysaste 8 %. Rehevyystaso kohoaa kesäisin voimakkaasti erittäin reheville vesille ominaiseksi. Runsas ravinteiden määrä mahdollistaa voimakkaan levätuotannon. Levän määrää kuvastava klorofyllipitoisuus kohosi sekä kesällä 2012 että 2015 jopa ylireheville vesille ominaiseksi. Hygieeninen vedenlaatu oli kesällä 2015 melko hyvä, vaikka lievää hygieenistä nuhraantumista todettiin. Niihamanjärvi soveltuu virkistyskäyttöön huonosti. Heikoimmillaan tilanne on voimakkaiden leväkukintojen aikaan sekä talvella vesimassan muodostuessa täysin hapettomaksi. 3.8 Paalijärvi Paalijärven vesi on peruslaadultaan kirkasta, lähes väritöntä ja vähähumuksista. Yläpuolisten järvien tavoin vesi on kuitenkin varsin hapanta, mikä heikentää veden soveltuvuutta ravuille ja kalastolle. Paalijärveä kalkittiin 1980-luvun alussa veden happamuuden vähentämiseksi. Talvisin happamuustaso laskee edelleen voimakkaasti. Kesäisin happamuustaso pysyy hiukan korkeampana. Talvella 2015 veden ph laski alle tason 6,0, ja puskurikyky happamoitumista vastaan oli heikko. Kesällä Paalijärven ph (4,5) laski tätäkin alhaisemmaksi alittaen jopa tason 5,0, joten järvi voidaan luonnehtia happamoituneeksi. Ravinnetaso on karuille vesille ominainen, sillä fosforipitoisuus pysyy reilusti alle 12 µg/l. Kesällä 2015 fosforipitoisuus oli pintavedessä vain 5 µg/l ja typpipitoisuus 270 µg/l. Myös levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella erittäin vähän. Ravinnetasossa ei ole tapahtunut pitkällä aikavälillä muutosta. Järveen ei näyttäisi siten kohdistuvan merkittävää kuormitusta rannoilla sijaitsevilta lomaasunnoilta. Paalijärvessä todettiin selvä lämpötilakerrosteisuus kesällä 2015. Happitilanne oli silti erittäin hyvä, sillä pohjan lähelläkin happipitoisuus oli 2,9 mg/l. Päällysvedessä happipitoisuus oli normaalilla tasolla. Kesäisin happitilanne onkin ollut poikkeuksetta hyvä usein varsin jyrkästä lämpötilakerrosteisuudesta huolimatta. Talvisin hapen kuluminen on ollut alusvedessä melko voimakasta ja happitilanne on ollut kokonaisuutena usein vain tyydyttävällä tasolla. Talvella 2015 happitilanne säilyi talvellakin hyvänä. Päällysveden happipitoisuus on ollut talvisin jääpeitteen alla hyvä. Paalijärven vedenlaatu oli tavanomaista virkistyskäyttöä ajatellen kesällä 2015 erinomaisella tasolla. Vesi on kirkasta, lähes väritöntä ja vähäravinteista. Kaiken kaikkiaan Paalijärven vedenlaatu on kuitenkin lähempänä hyvää laatuluokkaa, sillä veden happamuustaso laskee edelleen alhaiseksi. Etenkin kesällä 2015 veden ph oli erittäin alhainen. Alhainen happamuustaso aiheuttaa ongelmia kalastolle, joten kalataloutta ajatellen luokitus voisi olla alhaisempikin.

8 3.9 Peltolammi Peltolammin kaupunginosassa sijaitseva Peltolammi on suosittu virkistyskohde. Järvi sijaitsee taajama-asutuksen välittömässä läheisyydessä, mutta ranta-alueet ovat uimarantaa ja rautatiepengerrystä lukuun ottamatta pysyneet rakentamattomina. Järveen kiinteästi liittyen sen pohjois- ja eteläpuolelle on perustettu vuonna 1992 Peltolammi-Pärrinkosken luonnonsuojelualue. Järvi saa vetensä eteläpuolella olevasta Sääksjärvestä laskevasta Multipurosta ja sitä ympäröiviltä soilta. Lammista vesi laskee Rukkamäen Myllyojaa ja Pärrinkoskea pitkin Härmälänojaan ja edelleen Pyhäjärveen. Peltolammin veden laatua on tarkkailtu vuodesta 1980 alkaen. Peltolammi on matala läpivirtausjärvi, joka ei kerrostu merkittävästi termisesti. Sen pohjan läheisessä vedessä ei esiinny tästä johtuen hapettomuutta. Kuitenkin ilmastolliset tekijät, esimerkiksi voimakkaat sateet, ja valuma-alueella tehdyt toimet vaikuttavat välittömästi lammin veden laatuun. Peltolammin vesi on nykyisin kohtalaisesti humuspitoista, lievästi sameaa ja ravinnetaso on lievästi reheville järville ominainen. Lammin vesi ei ole hapanta, vaan sen kesäaikainen veden happamuus on lähellä neutraalia ja veden puskurikyky on hyvä. Talvella suolapitoisuus kohosi edellistalven tavoin pohjalla yllättävän korkeaksi (sähkönjohtavuus 21,8 ms/m). Kesällä 2015 Peltolammin rehevyystaso oli fosforipitoisuuden perusteella lievästi rehevä. Klorofyllipitoisuus kohosi puolestaan rehevien vesien tasolle. Kesällä 2012 pintaveden rehevyys oli aikaisempaa voimakkaampaa ja klorofyllipitoisuus kohosi erittäin rehevien järvien tasolle. Syynä oli ilmeisesti limalevien runsastuminen. Kesällä 2015 rehevyystaso oli laskenut aiemmalle tasolle. Hygieeninen veden laatu oli hyvä. Peltolammi soveltui virkistyskäyttöön vuoden 2015 tulosten perusteella melko hyvin. Vedenlaatua heikentää lievästi luonnontasosta kohonnut rehevyystaso. Runsaamman levätuotannon aikana vedenlaatu on lähempänä tyydyttävää tasoa. 3.10 Pitkäjärvi (Sorilanjoen va) Sorilanjoen pohjoisen haaran Iso ja Vähä Lumojan yläpuolella sijaitsee keskikokoinen Pitkäjärvi. Lumoojat ja Pitkäjärven yhdistää Pitkäjärvenoja. Oja on aikoinaan kaivettu veden virtauksen helpottamiseksi. Järven ensisijainen kuormittaja on hajakuormitus. Sen itäpäässä on suoalueita, joilta järven sekä itä- että luoteisnurkkaan on johdettu ojia pitkin humuspitoista vettä. Rannat ovat varsin asuttuja. Pitkäjärveä on tutkittu 1980-luvun alusta lukien. Pitkäjärven vesi on perustyypiltään melko vähähumuksista ja lievästi sameaa. Pitkäjärvi oli vielä 1980- luvulla selkeästi happamoitunut järvi. Veden happamuusarvo oli tuolloin yleisesti alle kuuden. Nykyisin se on vain lievästi happaman puolella. Veden puskurikyvyssä näyttäisi tapahtuneen paranemista tarkkailujakson aikana sen ollessa nykyisin hyvän ja tyydyttävän rajamailla. Happitilanne oli talvella hyvä, sillä happea riitti pohjaan saakka. Loppukesällä happitilanne oli selvästi heikompi. Vesimassa oli hapetonta 8 metrin syvyydeltä lähtien. Happitilanne oli tyydyttävän ja välttävän rajalla. Ajoittain koko alusvesi on muodostunut kesän kuluessa hapettomaksi. Hapettomuuden vuoksi rautaa ja mangaania oli liuennut alusveteen. Fosforia ei kuitenkaan ollut merkittävästi vapautunut, vaikka fosfori olikin kolminkertainen pintaveteen nähden.

9 Ravinnetaso oli vuonna 2015 karujen järvien luokkaa. Fosforipitoisuus oli pintavedessä 8 µg/l ja typpipitoisuus 410-620 µg/l. Pohjan lähellä ravinnepitoisuudet olivat kohonneet pintaveteen nähden etenkin kesällä, jolloin vesi oli pohjan lähellä hapetonta. Levää todettiin vain vähän. Klorofyllipitoisuuden perusteella levämäärä oli fosforipitoisuuden tavoin karuille vesille ominainen. Ajoittain rehevyystaso on kohonnut myös lievästi rehevien vesien tasolle. Hygieeninen vedenlaatu oli vuonna 2015 erinomainen. Pitkäjärvi soveltui virkistyskäyttöön vuoden 2015 tulosten perusteella hyvin. Ilman alusveden happiongelmia järven tila olisi lähellä erinomaista. Virkistyskäytössä tällainen haitta on vähäinen, mutta ekologiselta kannalta merkittävä. 3.11 Rukojärvi Rukojärvi sijaitsee Kangasalan kunnan pohjoisosassa, osittain Tampereen kaupungin alueella. Rukojärvi laskee Harviajärveen ja edelleen Peurantaan. Pienikokoinen valuma-alue koostuu metsästä ja suosta. Rukojärven ranta-alueet ovat pääosin soistuneet. Järven itärannalla sijaitsee muutama lomaasunto. Peltoa ei ole valuma-alueella lainkaan. Lähialueella sijaitsevien muiden järvien tavoin myös Rukojärven vedenlaatu on valuma-alueen luonteesta johtuen hapanta ja runsashumuksista. Alhaisimmillaan veden ph oli talvella 1982, jolloin Rukojärven veden ph-taso vastasi happamoituneiden järvien ph-tasoa. Sittemmin veden ph-taso on ollut korkeampi, mutta kuitenkin edelleen hapan. Puskurikyky happamoitumista vastaan on ollut kaikkina tutkittuina ajankohtina heikko. Runsaasta humuksen määrästä johtuen vesi on ruskeaa. Veden sähkönjohtavuus on alhainen. Ravinnetaso on fosforipitoisuuden perusteella lievästi reheville vesille ominainen ollen siten selvästi korkeampi kuin lähialueen muissa järvissä. Typpipitoisuus on luonnontilaisille järville ominainen. Happitilanne on ollut kerrosteisuuskausien lopulla kokonaisuutena tyydyttävällä tasolla. Päällysvedessä happipitoisuus on ollut korkea, mutta alusvedessä hapen kuluminen on ollut voimakasta. Hapen kulumista voimistaa lievä rehevöityminen sekä humuksen runsaus. Pohjan läheisessä vesikerroksessa on todettu useasti jopa happikato ja sen seurauksena sisäistä kuormitusta. Sisäinen kuormitus on näkynyt kohonneina rauta-, fosfori- ja typpipitoisuuksina. Vuonna 2015 happitilanne oli vain välttävällä tasolla sillä koko alusvesi oli hapeton tai lähes hapeton. Rukojärvi soveltuu virkistyskäyttöön vuoden 2015 tulosten perusteella tyydyttävästi, mutta vedenlaatu oli lähellä välttävää tasoa. Vedenlaatua heikentävät veden happamuus, lievä rehevyys sekä kerrosteisuuskausien lopulla todetut happitalouden häiriöt. 3.12 Saarijärvi Saarijärvi kuuluu Sorilanjoen valuma-alueen pohjoisen haaran järviin. Korkealla merenpinnasta sijaitsevalla Saarijärvellä on ollut ongelmia veden happamuuden kanssa kuten muillakin tämän valumaalueen järvillä. Saarijärveä on kalkittu 1990-luvun alussa. Tuolloin sen puskurikyky happamoitumista vastaan oli välttävä. Vuonna 2003 veden happamuus ei ollut muuttunut 1990-luvun arvosta, mutta veden puskurikyky oli heikentynyt ollen tuolloin huono. Vuonna 2015 Saarijärven veden ph-taso oli

10 edelleen selvästi happaman puolella sen alittaessa tason ph 6,0 talvella koko vesipatsaassa ja kesälläkin pintavettä lukuun ottamatta. Perustyypiltään Saarijärvi on vuoden 2015 tulosten perusteella kirkasvetinen, väritön ja melko niukkahumuksinen karu järvi. Rehevyystaso oli sekä fosforin että typen osalta alhainen ja levääkin todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella vain vähän. Talvella happitilanne oli hyvä. Kesällä se oli heikentynyt tyydyttäväksi, sillä syvin vesikerros oli vähähappinen. Kokonaisuudessaan Saarijärvi soveltui virkistyskäyttöön vuoden 2015 tulosten perusteella varsin hyvin. Todettu happitalouden häiriö oli vähäinen ja rajoittui syvimpään vesikerrokseen. Erinomaisesta laadusta Saarijärven heikentää veden hapahko luonne. 3.13 Tohloppi Tohlopin vesi on melko väritöntä ja vähähumuksista. Kemiallisen hapenkulutuksen perusteella humusleima on vähäinen. Veden happamuustaso oli vuonna 2015 normaali, ja puskurikyky happamoitumista vastaan oli erinomaisen hyvä. Veden sähkönjohtavuus oli lievästi koholla, joten lähivalumaalueelta tulevien hulevesien vaikutukset olivat lievinä todettavissa. Happitilanne oli talvella 2015 kokonaisuutena erinomainen. Päällysveden happipitoisuus oli 11,4 mg/l ja syvimmässä vesikerroksessakin happea oli 6,8 mg/l. Kesällä happitilanne oli poikkeuksellisen heikko, sillä happi oli kulunut pohjan läheltä vähiin. Kokonaisuutena happitilanne oli kesällä tyydyttävä. Kesäajan happipitoisuuteen vaikutti pohjan läheisen vesikerroksen lämpimyys, mikä voimisti hapen kulumisnopeutta. Pohjasedimentti pysyi tulosten mukaan kuitenkin hapellisena, sillä sisäistä kuormitusta todettu. Ravinnetaso oli karujen järvien luokkaa. Fosforipitoisuus oli pintavedessä 7-11 µg/l ja typpipitoisuus 350-400 µg/l. Pohjan lähellä ravinnepitoisuudet olivat samaa tasoa tai vain hieman korkeammat sedimentaation seurauksena. Levää todettiin erittäin vähän. Klorofyllipitoisuuden perusteella levämäärä oli fosforipitoisuuden tavoin karuille vesille ominainen. Hygieeninen vedenlaatu oli hyvä, vaikka lievää hygieenistä nuhraantumista todettiin. Lämpökestoisia koliformisia bakteereja todettiin 15 kpl/dl. Puhtaassa järvivedessä ei esiinny suolistoperäisiä bakteereja lainkaan. Tohloppi soveltui virkistyskäyttöön vuoden 2015 tulosten perusteella erinomaisesti. Rehevyystaso oli karujen vesien tasolla. Vesi oli kirkasta ja vähähumuksista. 3.14 Ukaanjärvi Ukaanjärvi sijaitsee Teiskossa. Ukaanjärven alue saa vetensä Tiikonojan valuma-alueelta, joka ulottuu Oriveden puolelle asti. Järvestä vedet kulkevat Velaatanjärven alueelle, josta edelleen Kiimaojaa pitkin Terälahteen. Järven yläpuolisen Frantsinlammin ja alapuolisen Velaatanjärven vedenkorkeuden ero on vain 0,1 m. Ukaanjärven alueen asutus on keskittynyt järven rannoille. Rannat ovat viettäviä etenkin järven pohjois- ja itäosissa. Järven Ukaanpohjan puoleisessa päässä harjoitetaan peltoviljelyä. Järveä on tutkittu vuodesta 1968. Järven ensisijainen kuormittaja on hajakuormitus, jonka vaikutusta lisää veden hidas vaihtuvuus. Peruslaadultaan Ukaanjärven vesi oli vuonna 2015 ruskeaa humusleiman ollessa kohtalaisen voima-

11 kas. Veden ph oli lievästi happaman puolella, mutta järven ph oli silti järvivesien normaalilla tasolla. Puskurikyky happamoitumista vastaan oli tyydyttävä. Järven yläpuoliselta Tiikonojan valuma-alueelta tulevat vedet ovat varsin ravinteikkaita, humuspitoisia, happamia ja sameita. Happitilanne oli lopputalvella hyvä, sillä pohjan lähelläkin happipitoisuus pysyi yli 1 mg/l. Loppukesällä happitilanne oli heikompi kuin talvella. Kokonaisuutena tilanne oli tyydyttävä, mutta lähellä välttävää tasoa. Pohjan läheltä happi oli loppunut ja 10 metrin syvyydelläkin vesi oli vähähappista. Lisäksi happivaje oli voimakas jo 5 metrin syvyydellä, jossa hapen kyllästysaste oli laskenut 28 %. Sisäinen kuormitus oli yllättävän vähäistä heikon happitilanteen huomioiden. Tuloksissa kiinnittyy huomio suureen nitraattipitoisuuteen alusvedessä. Se kertoo redox-potentiaalin olleen hyvän, jolloin rauta ei pääse pelkistymään eikä fosfori vapautumaan. Ravinnetaso oli lievästi rehevien järvien luokkaa. Fosforipitoisuus oli pintavedessä 19-28 µg/l ja typpipitoisuus 490-840 µg/l. Pohjan lähellä ravinnepitoisuudet olivat vain lievästi kohonneet. Levää todettiin reheville vesille ominaisesti, mutta raja-arvo ylittyi vain niukasti. Hygieeninen vedenlaatu oli erinomainen. Ukaanjärvi soveltui virkistyskäyttöön vuoden 2015 tulosten perusteella tyydyttävästi. Vedenlaatua heikentävät lievästi luonnontasosta kohonnut rehevyys sekä alusveden happihäiriöt loppukesällä. 3.15 Vaakkolammi Vaakkolammi sijaitsee Epilässä Epilän- ja Raholanharjun erkanemiskohdan eteläpuolella. Lammi saa vetensä Tohlopista ja vedet laskevat Tohlopinojaa myöten Pyhäjärveen. Vaakkolampea ovat rasittaneet aiemmin teollisuus- ja hulevesikuormitukset. Järvi saneerattiin sittemmin perusteellisesti, mutta nykyisin se on matalana järvenä alkanut kasvaa rannoiltaan umpeen. Ympäröivä alue on rehevää lehtoa ja lammin pohjoispuolisesta lehtoalueesta on vastikään perustettu luonnonsuojelualue. Vaakkolammen vesi on väritöntä ja vähähumuksista. Kemiallisen hapenkulutuksen perusteella humusleima on vähäinen. Veden happamuustaso oli vuonna 2015 normaali, ja puskurikyky happamoitumista vastaan oli erinomaisen hyvä. Veden sähkönjohtavuus on luonnontasosta kohonnut, aikaisemman kuormituksen ja järveen valuvien hulevesien vaikutuksesta. Suolapitoisuus on vastaavaa tasoa kuin Alasjärvessä ja Iidesjärvessä. Happitilanne oli heikentynyt talvella välttäväksi. Pohjan läheltä happi oli loppunut ja pintavedessäkin hapen kyllästysaste oli vain 27 %. Kesällä happitilanne oli parempi, joskin happi oli kulunut tuolloinkin pohjan läheltä vähiin. Pintavedessä todettiin hapen ylikyllästystä levätuotannon seurauksena. Ravinnetaso oli kesällä rehevien järvien luokkaa, sillä fosforipitoisuus oli pintavedessä 30 µg/l. Levää todettiin peräti erittäin reheville vesille ominaisesti. Pohjan lähellä ravinnepitoisuudet olivat vain hieman korkeammat. Hygieeninen vedenlaatu oli erinomainen, vaikka vedessä todettiin lievää hygieenistä nuhraantumista. Vaakkolammi soveltui virkistyskäyttöön vuoden 2015 tulosten perusteella välttävästi. Vedenlaatua heikentävät luonnontasosta kohonnut rehevyystaso sekä etenkin talviaikaiset voimakkaat happitalouden häiriöt.

12 3.16 Vaavunjärvi Vaavunjärven vesi on yläpuolisen Paalijärven tavoin peruslaadultaan kirkasta, lähes väritöntä ja vähähumuksista. Vaavunjärven happamuustaso on aavistuksen korkeampi kuin Paalijärven. Vaavunjärven happamuustasoa voitiin pitää kesällä 2015 jopa järvivesille normaalina, vaikka se lievästi happaman puolella olikin. Talvella 2015 happamuus laski hapahkoksi alittaen tason ph 6,0. Puskurikyky happamoitumista vastaan oli vain välttävä tai jopa heikko. Ravinnetaso on erittäin alhainen. Fosforipitoisuus vaihteli pintavedessä 4-6 µg/l ja typpipitoisuus 300-390 µg/l. Fosforipitoisuuden perusteella Vaavunjärvi voidaan luokitella karuksi. Klorofyllipitoisuus oli niin ikään karujen vesien tasolla. Ravinnetasossa ei ole tapahtunut pitkällä aikavälillä muutosta. Järveen ei näyttäisi siten kohdistuvan merkittävää kuormitusta valuma-alueelta. Happitilanne oli talvella erittäin hyvä. Kesällä sen sijaan happitilanne oli heikentynyt voimakkaasti, sillä syvimmät vesikerrokset olivat hapettomat. Kokonaisuutena happitilanne oli kesällä tyydyttävällä tai jopa välttävällä tasolla. Pohjan lähellä todettiin merkkejä sisäisestä kuormituksesta, sillä rauta-, mangaani ja ravinnepitoisuudet olivat kohonneet. Vaavunjärvi soveltui virkistyskäyttöön vuoden 2015 tulosten perusteella hyvin. Vesi on kirkasta, lähes väritöntä ja melko vähähumuksista. Erinomaisesta laatuluokasta Vaavunjärven heikentävät veden hapahko luonne sekä todettu happikato, jotka eivät kuitenkaan heikennä useimpia tavanomaisia virkistyskäyttötapoja. Sen sijaan kalaston viihtyvyyteen ne vaikuttavat oleellisesti. 3.17 Velaatanjärvi Velaatanjärvi on osavaluma-alueiltaan vedet kokoava järvi. Velaatanjärven valuma-alueeseen kuuluu yhteensä viisi osa-aluetta ja valuma-alue ulottuu idästä Oriveden rajalta aina valuma-alueen purkautumiskohtaan Näsijärveen lännessä. Vedet purkautuvat Velaatanjärvestä Kiimajokea myöten Pöllölänselkään Terälahdessa. Järven suurin kuormitus muodostuu hajakuormituksesta. Sen rannat ovat varsin asuttuja ja ne koostuvat viljelyksistä, niityistä ja vesijätöstä. Järvi on luonteeltaan lievästi ruskeavetinen ja lievästi rehevä. Vesi on peruslaadultaan keskiruskeaa humusleiman ollessa kohtalaisen voimakas. Vesi on neutraalia ja puskurikyky on hyvä. Suolapitoisuus ei ole merkittävästi lisääntynyt. Happitilanne oli lopputalvella ja -kesällä varsin hyvä. Järven suuren koon takia alusveden happivarastot ovat suuret ja riittävät läpi kesän, koska järven rehevyystaso on melko alhainen. Merkittäviä happitalouden häiriöitä ei ole aiemminkaan havaittu. Ravinnetaso on lievästi rehevien järvien luokkaa. Fosforipitoisuus oli pintavedessä 15 µg/l ja typpipitoisuus 610-780 µg/l. Pohjan lähellä ravinnepitoisuudet olivat lievästi kohonneet lähinnä aineiden sedimentaation takia. Sisäisestä kuormituksesta ei voinut olla kyse, sillä happitilanne säilyi hyvänä. Klorofyllipitoisuuden (6,3 µg/l) perusteella järvi oli niin ikään lievästi rehevä. Hygieeninen vedenlaatu oli erinomainen. Velaatanjärvi soveltui virkistyskäyttöön vuoden 2015 tulosten perusteella hyvin. Vedenlaatu oli hyvin lähellä erinomaista tasoa. Vedenlaatua heikentää lähinnä lievästi luonnontasosta kohonnut rehevyystaso.

13 4. VUOREKSEN ALUEEN JÄRVET 4.1 Iso Virolainen (Virolainen) 4.1.1. COOLOX-kunnostus Iso Virolaisen osalta tilanne poikkesi aiemmasta, sillä järveen muodostunutta suolakerrosteisuutta ryhdyttiin purkamaan ns. COOLOX- menetelmällä. Menetelmässä vesimassa saatetaan liikkeelle potkurien avulla, jolloin vesimassa sekoittuu, viilenee ja alusvesi saa samalla happitäydennystä. Sekoitus purkaa vähitellen muodostuneen suolakerrosteisuuden. 4.1.2. Iso Virolaisen perustila Ison Virolaisen vesi on peruslaadultaan selvästi humussävytteistä sekä melko ruskeaa. Humusleima oli vuonna 2015 kemiallisen hapenkulutuksen perusteella edellisvuosia vähäisempi. Happamuustaso oli normaali ja puskurikyky happamoitumista vastaan oli hyvä. Aikaisemmin sähkönjohtavuus kertoi valuma-alueen olevan pääosin luonnontilainen, mutta nyt Vuoreksen rakentamisen seurauksena tilanne on muuttunut selvästi. Liuenneiden suolojen määrä on nelinkertaistunut pohjan läheisyydessä muutamassa vuodessa (kuva 4.1). Vuodesta 2012 lähtien pohjan pinta ei sekoittunut kiertoaikoina ollenkaan, vaan vesi pysyi hapettomana läpi vuoden. Tämä johtuu siitä, että suolapitoisuus esti normaalin sekoittumisen kiertoaikoina. Alusveden lämpötila oli kesällä 2014 vain 4,1-4,6 o C osoittaen kiertojen puuttumista. Suolapitoisuuden nousu on kuitenkin pysähtynyt vuoden 2012 jälkeen. 4.1.3. Talvihapetus Suolakerrosteisuutta alettiin purkaa talven 2015 aikana pintavirrankehittimellä (ns. COOLOX- menetelmä). Sekoitus purki vähitellen suolakerrosteisuuden, niin että alusvesi hapettui normaalisti kevätkierrossa 2015 (vrt. vihreä pylväs). Sähkönjohtavuus laski pohjalla vuoden 2011 tasolle. Pintavedessä hienoinen nousu jatkui myös vuonna 2015. ms/m pohja 30 25 20 15 talvi kesä kevät 2015 ms/m pinta 30 25 20 15 talvi kesä 10 10 5 5 0 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 0 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Kuva 4.1. Iso Virolaisen päällys- ja alusveden sähkönjohtavuus 2007-2015.

14 Happitilanne oli alkutalvella vain välttävä, mutta parani kevättä kohti hyväksi. Virrankehitin viilensi vesimassaa hitaasti ja toi happitäydennystä syvempiin vesikerroksiin (kuva 4.2). Lämpötila laski 10 metrissä puoleen edellistalven tasosta. Veden viileneminen hidastaa merkittävästi hapen kulumista. Sekoitus saavutti pohjan pinnan maaliskuun lopussa hieman ennen jäiden lähtöä. Happitilanne normalisoitui kevätkierrossa. oc Veden lämpötila 10 metrin syvyydellä mg/l Veden happipitoisuus 10 metrin syvyydellä 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 0 10,0 9,0 8,0 7,0 6,0 5,0 4,0 3,0 2,0 1,0 0,0 21.4.2015 30.3.2015 3.3.2015 5.2.2015 22.1.2015 8.1.2015 5.3.2014 21.4.2015 30.3.2015 3.3.2015 5.2.2015 22.1.2015 8.1.2015 5.3.2014 Kuva 4.2 Lämpötila ja happipitoisuus 10 metrin syvyydellä. 4.1.4. Kesäkerrosteisuus Vesimassa kerrostui nytkin nopeasti alusveden jäätyä kylmäksi. Selvää suolakerrosteisuutta ei kuitenkaan enää ollut. Happea oli kulunut jonkin verran kesäkuun puoliväliin mennessä. Elokuun lopulla pohjan pinta oli mennyt hapettomaksi. Pohjanläheisen veden laatu oli kuitenkin selvästi edellisvuosia parempi. Fosforipitoisuus oli 44 µg/l (2014 290 µg/l), rautapitoisuus 400 µg/l (2014 3100 µg/l) ja sähkönjohtavuus 15,2 ms/m (2014 22,7 ms/m). Tulokset kertovat redox-olojen merkittävästä paranemisesta, mikä vahvistaa menetelmän toimineen odotetusti. Päällysveden rehevyydessä ei todettu muutoksia. Pintavesi oli erittäin vähäravinteista (kok.p 8 µg/l) ja levätöntä (klorofylli 2,3 µg/l). Näkösyvyys oli 3,3 m. 4.2 Pikku Virolainen Varsin matalan Pikku Virolaisen vesi on peruslaadultaan lievästi sameaa, ruskeasävytteistä ja runsashumuksista. Humusleima oli kemiallisen hapenkulutuksen perusteella vahva ja selvästi voimakkaampi kuin Iso Virolaisessa mm. runsaan hajoavan vesikasvillisuuden takia. Happamuustaso oli humusvedelle normaali sekä talvella että kesällä. Puskurikyky happamoitumista vastaan oli hyvä, joten happamoitumisen vaaraa ei ole. Sähkönjohtavuus on alkanut kohota vähitellen samaan tahtiin kuin Iso Virolaisen päällysvedessä (kuva 4.3). Vuoreksen rakentamisen vaikutukset eivät ole ulottuneet Pikku Virolaiseen kuitenkaan yhtä voimakkaina.

15 ms/m pinta 12 10 talvi kesä 8 6 4 2 0 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Kuva 4.3. Pikku Virolaisen päällysveden sähkönjohtavuus 2007-2015. Happitilanne oli talvella tyydyttävä, sillä pintaveden hapen kyllästysaste oli vain 30 % pohjan ollessa lähes hapeton. Ravinne-, rauta- ja mangaanipitoisuudet eivät kohonneet sanottavasti pohjan lähellä hapettomuudesta huolimatta. Tämä viittaa pohjalietteen olevan hyvässä kunnossa. Kesällä happitilanne on ollut tyydyttävä, koska vesimassa sekoittuu pohjaa myöten. Tyynen hellejakson takia pohjalla oli nyt selvää happivajetta (happikyllästysaste vain 4 %). Sisäistä kuormitusta ei kuitenkaan todettu. Pikku Virolaisen ravinnetaso oli talvella lievästi reheville ja kesällä reheville vesille ominainen. Klorofyllipitoisuus osoitti myös rehevää järvityyppiä (klorofylli 10 µg/l). Fosforipitoisuus vaihteli pintavedessä 11-21 µg/l ja typpipitoisuus 570-770 µg/l. Hygieeninen vedenlaatu oli kesällä hyvä. Veden yleislaatu oli kokonaisuutena välttävä. Vedenlaatua heikentävät todetut voimakkaat happitalouden häiriöt ja runsashumuksisuus. Merkittävää rehevöitymistä ei ole todettavissa. Virkistyskäyttöluokka oli tyydyttävä. Virkistyskäyttöluokka oli tyydyttävä. Järven pienuus ja mataluus sekä runsas vesikasvillisuus heikentävät veden laadun ohella järven virkistyskäyttöluokitusta. 4.3 Koukkujärvi Koukkujärven vesi on peruslaadultaan erittäin ruskeaa ja runsashumuksista. Humusleima oli kemiallisen hapenkulutuksen perusteella erittäin voimakas. Talvella veden happamuus oli ph kuuden kohdalla. Happamuustasoa 6,0 voidaan pitää esimerkiksi rapujen kannalta kriittisenä rajana. Puskurikyky happamoitumista vastaan on vain välttävä. Sähkönjohtavuus oli suovesille tyypillisesti alhainen eikä hajakuormituksen tai hulevesien vaikutuksia todettu. Ravinnetaso oli kokonaisuudessaan lievästi reheville järville ominainen. Fosforipitoisuus vaihteli pintavedessä 16-17 µg/l. Typpipitoisuus vaihteli 680-960 µg/l eli molemmat ravinnepitoisuudet olivat luonnontilaiselle humusjärvelle ominaisia. Levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella reheville vesille ominaisesti (klorofylli 17 µg/l).

16 Ajoittain klorofyllipitoisuutta ovat kohottaneet limalevät, jotka viihtyvät erityisen hyvin runsashumuksisissa ja ruskeavetisissä järvissä. Limalevillä on myös mahdollisuus säädellä esiintymissyvyyttään valon määrän ja ravinnemäärän mukaan. Koukkujärven happitilanne oli talvella välttävällä tasolla, sillä happivaje oli voimakas koko vesimassassa. Pintavedessä hapen kyllästysaste oli 54 % ja pohjan lähellä happi oli kulunut kokonaan loppuun. Sisäinen kuormitus ei ollut nyt merkittävää, vaikka rautaa oli pohjalla runsaasti. Kesällä oli loiva lämpötilakerrosteisuus. Pintaveden happikyllästys oli 90 %, mutta pohja oli hapeton lyhyen hellejakson takia. Hygieeninen vedenlaatu oli hyvä. Koukkujärven veden yleislaatu oli vuonna 2015 välttävä. Veden laatua heikentävät luonnontasosta kohonnut rehevyystaso (limalevät), voimakas humusleima ja alusvedessä todettavat happitalouden häiriöt. 4.4 Särkijärvi Särkijärven vesi on peruslaadultaan väritöntä, kirkasta ja vähähumuksista. Humusleima oli kemiallisen hapenkulutuksen perusteella lievä sekä talvella että kesällä. Happamuustaso oli sekä pintavedessä että alusvedessä lähellä neutraalia. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on tyydyttävä, joten happamoitumisen vaaraa ei ole. Myös sähkönjohtavuus oli lähellä järvivesien luonnontasoa. Ravinnetaso oli sekä talvella että kesällä luonnontilaisille järvivesille ominainen. Fosforipitoisuus vaihteli pintavedessä 3-6 µg/l ja typpipitoisuus 250 350 µg/l. Levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella erittäin vähän (1,1 µg/l). Särkijärvi voitiin luokitella sekä fosforipitoisuuden että klorofyllipitoisuuden perusteella karuksi. Fosforipitoisuudet ovat pysyneet muinakin vuosina sekä talvella että kesällä karuille vesille ominaisena. Hygieeninen vedenlaatu oli erinomainen. Veden laatu on pitkälle Kaukajärven kaltainen. Alhaisen rehevyystason ja heikon humusleiman ansiosta hapen kuluminen on Särkijärvessä vähäistä. Happitilanne oli sekä talvella että kesällä hyvä. Kesällä vesimassa oli kerrostunut lämpötilan mukaan jyrkästi. Särkijärvessä tuulettuminen oli kuitenkin tapahtunut kohtuullisesti ja alusvesi oli reilusti hapellista. Happitilanne täyttää myös lohikalojen vaatimukset. Kokonaisuutena Särkijärven veden yleislaatu oli erinomainen, sillä vesi oli väritöntä, vähähumuksista ja vähäravinteista. Lisäksi happitilanne oli hyvä. Myös virkistyskäyttöluokka oli erinomainen. 4.5 Koipijärvi 4.5.1. Talvikerrosteisuus Koipijärven vesi oli talvella viileää runsaan läpivirtauksen takia. Järvelle on normaalisti tyypillistä korkea alusveden lämpötila, mikä lisää hapen kulutusta. Happea oli nyt pohjan läheisessä vedessä 4,0 mg/l (2014 2,2 mg/l). Happitilanne oli pohjalla normaali. Pohjanläheisen veden fosforipitoisuus pysyi alhaisena veden hapellisuuden takia eikä sisäistä kuormittumista ollut todettavissa.

20.2.2003 2.3.2004 8.3.2005 7.3.2006 6.3.2007 4.3.2008 3.3.2009 10.3.2010 23.3.2011 20.3.2012 18.3.2013 12.3.2014 3.3.2015 17 Päällysvesi oli lopputalvella ravinnepitoisuusiltaan karun järviveden tasoa (kok. P 7 µg/l, kok. N 490 µg/l). Kokonaistyppipitoisuus oli viime vuosien keskitasolla. Fosforia oli nytkin erittäin vähän. Koipijärveen Myllyojan kautta tulevat vedet ovat vähäravinteisia, mikä edesauttaa Koipijärven pysymistä karuna ja niukkatuottoisena. Poikkeamana aikaisempaan on sähkönjohtavuuden selvä nousu pohjan läheisessä vedessä lopputalven tuloksissa. Sähkönjohtavuus on yli kaksinkertaistunut lyhyessä ajassa. Typpipitoisuuden nousu on sen sijaan taittunut, koska Virolaisenojan typpipitoisuus on nykyisin normaali (kuva 4.5). 4.5.2. Kesäkerrosteisuus Mataluudesta (kok.syvyys 7,0 m) johtuen Koipijärvi kerrostuu kesällä yleensä heikosti, joten myös pohjan pinta pysyy hapellisena, vaikka ajoin havaitaan selvää happivajetta. Merkittävää sisäistä kuormittumista ei ole todettu, mikä kertoo pohjasedimentin hyvästä kunnosta. Kesäaikana sekoittuminen on talvista tehokkaampaa, eikä pohjalla ole todettu voimakasta sähkönjohtavuuden nousua talven tapaan. Loppukesällä Koipijärven päällysveden fosforipitoisuus (19 µg/l) oli lievästi rehevien vesien tasolla. Pitoisuus oli alhaisimpia viime vuosiin, mikä osoittaa hajakuormituksen vähäisyyttä. Päällysveden leväbiomassa (klorofylli-a 5,7 mg/m3) oli aikaisempien vuosien tapaan lievästi rehevässä luokassa. Klorofyllipitoisuus on pysynyt viime vuodet tason 10 µg/l alapuolella. Vesimassan sähkönjohtavuus on selvässä nousussa talvituloksissa pohjan lähellä sekä päällysvedessä kokonaisuutena (kuvat 4.4 ja 4.6). Nousu alkoi vuoden 2008 jälkeen, joka ajoittuu Vuoreksen rakennusvaiheen alkuun. ms/m 35 Koipijärven alusveden sähkönjohtavuus lopputalvella 30 25 20 15 10 5 0 Kuva 4.4. Koipijärven alusveden sähkönjohtavuudet talvella 2000-2015.

20.2.2003 2.3.2004 8.3.2005 7.3.2006 6.3.2007 4.3.2008 3.3.2009 10.3.2010 23.3.2011 20.3.2012 18.3.2013 12.3.2014 3.3.2015 18 µg/l 1600 Koipijärven alusveden typpipitoisuus lopputalvella 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 Kuva 4.5. Koipijärven alusveden typpipitoisuudet talvella 2000-2015. 16 *Sähkonj ms/m 14 12 10 8 6 4 2 0 3.3.2015 31.7.2013 30.8.2012 16.8.2011 3.5.2011 17.8.2010 5.8.2009 5.8.2008 7.8.2007 8.8.2006 9.8.2005 4.8.2004 7.8.2003 5.9.2002 26.3.2002 22.3.2000 31.3.1998 Kuva 4.6. Koipijärven päällysveden sähkönjohtavuus vuosina 1998-2015. 5. KUNNOSTUKSEN PIIRISSÄ OLEVAT JÄRVET 5.1 AHVENISJÄRVI Ahvenisjärvi on pienikokoinen, mutta suhteellisen syvä järvi (syvyys 15 m). Valuma-alue on voimakkaasti luonnontilasta muuttunut järven ympärillä olevan tiiviin asutuksen seurauksena järven sijaitessa keskellä Hervannan asuinaluetta. Valuma-alueelta tulevien hulevesien vaikutus näkyy luonnontasosta kohonneena sähkönjohtavuutena (15-20 ms/m). Vesi on peruslaadultaan lievästi ruskeaa ja melko vähähumuksista. Vuonna 2015 humusleima oli kohtalainen (COD Mn noin 10 mg/l). Veden happamuus on normaalia vähäisempää ja puskurikyky happamoitumista vastaan on kohonneesta suolapitoisuudesta johtuen hyvä. Kesä- ja elokuussa ph oli kohonnut emäksiseksi (ph 7,5).